Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Sielun yö
”Räjähdys sisäänpäin tuhosi rakennelman, joka piti pystyssä itse elämää, ja hänen
sisimmässään on enää vain ajopuita, jotka odottavat pohjaan vajoamista.”80 Yrsa Stenius
Pyhät kautta aikojen ovat kokeneet kaaoksen suhteessa Jumalaan suurena pimeytenä. Ristin
Johannes kutsui sitä "sielun yöksi." Hänen mukaansa Henki näyttää meille joskus vain
poissaolevan Jumalan, tilan joka kuuluu Hänelle, mutta jossa Hän ei tunnu olevan läsnä.
Kaaoksen täyttää vain tietoisuus siitä, että tämäkin tila on Jumalan tilaa.
Merkillistä: Läsnäoleva Jumalan Henki puhuu poissaolevasta Jumalasta. Ehkä näin on. Ehkä
Johannes on kaaoksessa kokenut jotakin Jumalasta, joka on samalla sekä totaalisen läsnäoleva
että poissaoleva.
Vaikka sielun yö voi joskus yllättää kaikessa sietämättömyydessään, se on minusta läsnä
myös arkipäivässä. Jumala ilmestyy harvemmin kuin kuolema. Pahuus ja kuolema on
jokapäiväinen uutinen. Aavistus Jumalasta on harvinainen. Ei ole helppoa hyväksyä arkea,
jossa Jumala tuntuu olevan niin niukasti mukana. Vaikka kuinka kaipaan Häntä, pääsen
yleensä koskettamaan vaan hänen kosketuksensa jälkiä.
Henki tuntuu antavan uutta elämää vain kuoleman kautta, uutta läsnäoloa vain tyhjyyden
kautta, uutta valoa vain pimeyden kautta, uutta mieltä vain mielettömyyden kautta, uutta
luovuutta vain kyvyttömyyden kautta. Kaikki ovat eri nimiä sille mitä tarkoitan kaaoksella.
Yleisin raamatullinen vertaus kaaokselle on erämaa. Uudessakin Testamentissa sana esiintyy
yli 69 kertaa. Sekä Johannes Kastaja että Jeesus lähetettiin erämaahan - valmistautumisen
paikkaan, puutteeseen ja lohduttomuuteen.
Muita kaaokseen liittyviä Uuden Testamentin sanoja ovat: kiusaus ja koettelemus, itselleen
kuoleminen, itsensä kieltäminen, itsensä kadottaminen, kaiken menettäminen tai kaikesta
luopuminen. Vertaus siemenestä, jonka täytyy pudota maahan ja kuolla, ennen kuin se kantaa
hedelmää, on kertomus siitä kaaoksesta, josta jokainen uusi elämä alkaa. Siemen menettää
turvallisen ja selkeän muotonsa. Sen kuori hajoaa ja rajat käyvät epäselviksi. Kaiken lisäksi
tämä tapahtuu täydellisessä pimeydessä, maan alla.
En yhtään ihmettele että juutalaisten temppelissä kaikkein pyhin, Jumalan kohtaamisen
huone, oli täysin pimeä.
Hiljaa oleminen
"Hiljainen yksinäisyys ei ole eristäytymistä. Tosi yksinäisyys (solitude) on ihmisen koti, väärä
yksinäisyys on individualistin pakopaikka... Ilman hiljaista yksinäisyyttä ei voi olla todellista
myötätuntoa. Kun ihminen eksyy sosiaalisen koneiston rattaisiin, hän ei enää ole tietoinen
inhimillisistä tarpeista henkilökohtaisen vastuun tasolla. On mahdollista paeta ihmistä
heittäytymällä ihmisjoukon keskelle." Thomas Merton.81
Hiljaisuus on monelle kaikkein pelottavin kaaoksen muoto. Hiljaisuus on ohjelmoimaton tila,
jossa voimme vain kuunnella, mitä todellisuus meille puhuu, pyrkimättä hallitsemaan sitä
millään tavalla. Ryhmässäkin pitkää hiljaisuutta kutsutaan usein "kiusalliseksi" tai
"raskaaksi."
Hiljaisuus on raskas, koska se on raskaana. Sen kohdussa on kiusallisia totuuksia, joiden
synnytyksessä emme halua olla mukana. Hiljaisuus on kiusallinen, koska se nostaa torjuttuja
totuuksia pintaan. Kielletyt totuudet ja torjutut tunteet sikiävät sanoiksi ja sanat haluavat tulla
lihaksi, eläväksi elämäksi. Mutta synnytyspolttojen alkaessa vaihdamme mieluiten
puheenaihetta. Keskeytämme hiljaisuuden, pyyhimme pois tuon kiusallisen tunteen ja
80 Stenius s.145.
81 Thomas Merton. New Seeds of Contemplation (Anthony Clarc Books. -61. Luku 8.).
49