Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Kun tarjoudut tekemään hänen puolestaan,
minkä hän voi tehdä itse,
tuet hänen heikkouttaan.
Kuuntele. Auta häntä purkamaan tunteitaan.
Kulje hänen kanssaan kaaoksen lävitse.
Hyväksy hänen tilansa sellaisenaan.
Kyllä hän itse tiensä löytää
Ja jos ei löydä, niin Tie löytää hänet.
Et sinä voi häntä pelastaa.
Hän tarvitsee vain kuuntelevaa ystävää
jakamaan kanssaan tuskaiset hetket.
Sitä ei mikään korvaa.
Jumalakin on hiljaa
kun me rukoilemme.
Ehkä hänkin vain kuuntelee.
Ehkä hän rakastaa meitä liikaa
tehdäkseen kaikkea puolestamme.
Ehkä hän vain uskoo meihin ja vaikenee.
Joten ole niin ystävällinen
ja tyydy luottavaisesti kuuntelemaan.
Se auttaa häntä jatkamaan matkaa
Jos itsekin olet yksinäinen
ja haluat päästä puhumaan,
odota kunnes hän on ehtinyt lopettaa.
Vanhoja ratoja edennyt keskustelu pysähtyy uuden totuuden kuulemiseen. Yhtäkkiä et tiedä
ollenkaan mihin tie kulkee siitä eteenpäin. Et enää hallitsekaan elämää. Jäät vain luottamaan –
jos uskallat.
Vanha on mennyt
”Tuona keväänä uskovaisuuteni oli kuivunut pois, ja alan termejä käyttääkseni, minusta tuli
luopio. Ehkä itsenäistyin kesän aikana hiukan... Minä olen kokeillut uskoa ja uskonut siihen
niin paljon kuin pieni ihminen voi uskoa. Olen viihtynyt monissa uskonnollisissa
tilaisuuksissa. Silloin uskoin enemmän kuin nämä pelleuskovaiset ovat koskaan uskoneet.”
Suomalainen X
Elämän kasvukriiseissä kaaoksen vaihe voi olla tuskallisen pitkä. Kaikki vanha, jonka varassa
olet elänyt ja uskonut on rikki ja uutta ei vielä ole syntynyt. Et enää tiedä mihin tai kehen voi
luottaa. Aikaisemmin isät ja opettajat tiesivät kaiken. Kaaoksessa he eivät tunnu tietävän
mitään, ja sinä tiedät vielä vähemmän. Olet heittänyt vanhat auktoriteetit pihalle ja löydät
itsesikin "ihan pihalla." Olet sanonut ei vanhalle, mutta et vielä tiedä mille sanoisit kyllä. Olet
luopunut kaikesta, mutta et vielä ole saanut mitään tilalle. Olet menettänyt kaiken, etkä vielä
tiedä korvautuuko se uudella, vai päättyykö kaikki kuolemaan.
Itse olen aikuiselämäni aikana kokenut vain muutaman kerran sellaisen tyhjyyden, jonka
keskellä olen ollut täysin toimintakyvytön. Ensimmäisen kerran makasin sängyssä viikon.
Toisen kerran elin pari viikkoa helvetissä, jonka keskellä en päästänyt ketään lähelleni ja
olisin voinut tappaa melkein kenet vain. Kolmas kerta kesti noin kuukauden ja päättyi kesken
jääneeseen itsemurha-keikkaan.
Toisen tason erämaissa olen viettänyt vuosia kerrallaan, silti pystyen samalla tekemään
työtäni. Nyt olen jo viisi vuotta elänyt vaihetta, jolloin kaikki vuosien aikana tekemäni
luentomuistiinpanot ovat tuntuneet tyhjiltä. Olen suostunut luennoimaan ainoastaan sellaisista
aiheista, joihin en tarvitse muistiinpanoja. Sillä tavalla olen halunnut varmistaa pysyväni vain
45