Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

”Pari vuotta sitten pyysin uudestaan, että sinä Jeesus tulisit elämääni. Mitään ei tapahtunut
eikä mikään tuntunut silloin eikä myöhemminkään. Siinä vaiheessa tajusin olevani yksin
maailmankaikkeudessa, sillä minulle ei ollut ystäviä eikä enää edes toivoa Jumalasta.”
Suomalainen X
”Vinttinsä ikkunasta tyhjään tuijottava ateisti on usein lähempänä Jumalaa kuin oman
jumalakuvansa pauloissa oleva uskova.” Martin Buber75
Kaaos ei ole vain hulvatonta tilanantoa uusille älyllisille ratkaisuille. Se voi yllättää sinut
kun olet perusteellisesti epäonnistunut niissä suorituksissa, joiden varassa itseluottamuksesi
on pysynyt pystyssä, etkä vielä tiedä, löytyykö ihmisarvollesi mitään muuta pohjaa. Mokaat
työpaikalla, tai sinut irtisanotaan ilman selkeästi ilmaistua syytä. Epäonnistut kasvattajana. Et
valmistu opiskeluissasi. Et yllättäen pystykään rakastelemaan. Menetät hyvän maineesi jne.
Kieriskelet kaaoksessa.
Vanha tuttu kuva lähimmäisestäsi on mennyt rikki, etkä ole varma haluatko edes katsella tai
kuunnella sen takana olevaa todellisuutta. Puolisosi ei olekaan sitä, minkä luulit hänen olevan
ja havaitset liiankin todeksi Nitkan vitsin:
"On sama kenen kanssa menet naimisiin. Huomenna hän kuitenkin on joku toinen."
Ihannoidusta varhaisperheestä nouseekin kauhistuttavia muistoja, ja onnellisesta lapsuudesta
nousee vielä kauheampia tunteita. Uskottu ystävä on pettänyt luottamuksesi, täydellinen
auktoriteetti on osoittautunut syntiseksi ihmiseksi jne. Kaaos on astunut teidän välillenne. Et
enää tunnekaan toista, vaikka luulit niin. Yhtäkkiä hän esittäytyykin sinulle hämmentävän
vieraana.
Jos suostut tähän hämmennykseen, tuntemattomuuteen ja tietämättömyyteen, korvasi ja
sydämesi voi avautua uudelle.
Todellinen kuunteleminen alkaa hetken kaaoksesta, kun lakkaat tarkkailemasta itseäsi, etkä
enää yritä tietää tai väkisin ymmärtää toista. Kuunteleminen on itselleen kuolemisen ehkä
vaikein muoto. Kun hetkeksi lakkaat kuuntelemasta vain omia kuvitelmiasi hänestä ja kuulet
mitä hän oikeasti on sanomassa, tuntemassa ja tarvitsemassa, voit kohdata uuden
todellisuuden, johon vastaamiseen sinulla ei ole valmiita kaavoja.
Kun toinen pyytää sinua kuuntelemaan
ja sinä alat häntä neuvomaan,
toimit kuin kuka tahansa.
Kun toinen pyytää sinua kuuntelemaan
ja sinä alat moittia hänen tunteitaan
jyräät hänen sisäistä puutarhaansa.
Kun toinen pyytää sinua kuuntelemaan
ja alat ratkoa hänen ongelmiaan,
annat uuden ongelman hänen kokoelmaansa.
Kuuntele.
Hän pyytää sinua vain kuuntelemaan,
ei puhumaan tai tekemään - vain kuuntelemaan.
Neuvot hän saa muualtakin.
Niitä hän voi ostaa kirjakaupasta.
Rahattomana hän voi mennä vaikka kirjastoon.
Neuvoja hän keksii itsekin.
Ei sinun tarvitse hänen ongelmiaan ratkaista.
Hän on väsynyt ja surullinen, mutta ei avuton.
75 Jean Lacroix The Meaning of modern atheism. Macmillan: NY 1965. s 12. Paul Schilling God in an age
of atheism Abingdon: Nashville 1969. s.19.
44