Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Ei ole mitään reilua siinä, että suurin pahuus saa vahvimman jalansijan kaikkein
hylätyimmissä sieluissa. Sielumme vihollinen ei tottelekaan reilun pelin sääntöjä.
Jos emme suostu kaaoksessa luottamaan, uskomaan ja toivomaan, ei jää paljon muita
mahdollisuuksia, kuin pelastautua siitä kuin kontrolloimalla, kuvittelemalla tai hallitsemalla.
Kaaoksen kohtaaminen
”Epätoivo on Jumalan ylin lähettiläs. Se kouluttaa meitä hengellisyyteen, jossa voi sekä
luoda, että tehdä valintoja.”69 Martin Buber
”Tiedämme hyvin vähän ahdistuksesta - tuosta henkisestä poikkeustilasta kuolemanvarjojen
laaksossa, kun joku läheisimmistämme horjuu elämän ja kuoleman välillä - ennen kuin
olemme itse olleet siellä.”70 Yrsa Stenius
Kierkegaard ei vältellyt kaaosta. Hän katsoi ympärilleen Tanskan maallistuneessa ja
pikkuporvarillisessa kristikunnassa ja päätti tehdä kristinuskon niin vaikeaksi kuin
mahdollista. Hän, jos kukaan, on kuvannut sisäisen kaaoksen ja epätoivon merkitystä. Hän
piti sitä välttämättömänä kokemuksena, jotta ihminen voisi uskon kautta tarttua
evankeliumiin. Silti juuri hän kohotti kristillisyyden uuteen majesteettiseen arvoon Euroopan
intellektuaalisessa maailmassa. Sitä eivät aikalaiset tientasoittajat ja kristillisyyden
pehmentäjät saaneet aikaan.71
Ei Kierkegaard ollut ainoa. Tunnetko sinä ketään vanhaa ja viisasta, jonka olemus ja usko on
sinusta melkein vastaansanomattoman vakuuttavaa? Se viisaus ja ymmärtäväisyys ja
uskomaton luottavaisuus, jonka voimme joissakin vanhemmissa ihmisissä tunnistaa, on
syntynyt toistuvien vierailujen kautta elämän pimeimmissä paikoissa.
Harvoin löydät ystävän, joka ei joudu paniikkiin, kun sinä kohtaat kaaoksen. Harvassa löytyy
se edelläkulkija, joka voi hiljaa pitää kädestä tyhjyyden keskellä.
Kun Job oli kaaoksensa keskellä, hänen ystäviensä neuvoista ei ollut paljonkaan apua. Ne
vain lisäsivät Jobin tuskaa. Mutta yhdessä asiassa he olivat ylivetoja: He istuivat Jobin
seurassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, sanomatta yhtään mitään.72 Mistä sellaisia
ystäviä nykyään löytää?
Harvassa löytyy se opastaja, jolle pimeys on niin tuttu, että osaa antaa myös käytännön
neuvoja sille, joka kaaoksessa vaeltaa.
Sellainen ystävä osaa, olla hiljaa, antaa olennaisia kysymyksiä ja auttaa kaaoksessa olijaa
pysymään myös realiteeteissa kiinni. Sisäisen kaaoksen keskellä on tärkeää säilyttää edes
jonkinlainen kosketus arjen rutiineihin ja hetken helpotuksiin – olkoot kuinka pinnallisia
tahansa. Niinkuin vanha paimentolaissananlasku sanoo:
"Ei pidä siirtää kaikkia teltan pidikkeitä kerralla."
Pitääkö meidän vartavasten etsiytyä kaaokseen?
Minusta Riitta ja Seppo Teinonen antavat siihen tarpeeksi selvän vastauksen:
69 Friedman. s.66.
70 Stenius s.107.
71 Olen viettänyt kiihkeän antoisia lukuhetkiä Heidi Liehun kirjoittaman väitöskirjan (Sören Kierkegaard's
Theory of Stages and its Relation to Hegel) äärellä. Olen Hegelin ja Kierkegaardin välisessä ristiriidassa
näkevinäni sadan vuoden takaisen New Age ja kristillisyyden välisen jännitteen. Koska Heidi Liehu ei itse ota
henkilökohtaista kantaa käsittelemäänsä aineistoon, hänen kirjansa ei ollenkaan tunnu saarnaavalta. Siksi se
kelpaa erinomaisesti kristillisen evankeliumin esittelijäksi akateemisesti sivistyneelle älykölle, joka vierastaa
kansantajuistettuja saarnoja.
72 Job.2:13.
42