Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

kaaoksen kautta. Mitään uskoa ei voi todistaa. Jos se voitaisiin todistaa, sitä kutsuttaisiin
tiedoksi ja lakkaisi olemasta suuri seikkailu..
Tietoinen kaaokseen ja tyhjyyteen antautuminen vaatii rohkeaa ja kokenutta mieltä, tarpeeksi
vahvaa perusluottamusta siihen, että sekasorrosta ja tyhjyydestä voi nousta uusi vastaus.
Ennustamisen sietämätön vaikeus
Miksi luulet, että tietäjillä, tulevaisuuden ennustajilla, huomisen näkijöillä ja viimeisen päivän
profeetoilla on, ja tulee aina olemaan, niin hyvä markkinarako?
Joskus olisi mielenkiintoista dokumentoida lyhyen elämäni aikana ”Raamatun ilmoituksen
pohjalta” tehtyjä ennustuksia ja niiden toteutumisia. Tulos olisi ennustamisen kannalta aika
nolo. Minkä Jumala on päättänyt tehdä, sen hän voi varmasti ennalta ilmoittaa. Minkä hän voi
ennalta nähdä syy-seurausketjujen päässä, sen Hän voi varmasti kertoa. Osan on varmasti
tehnytkin. Mutta samalla hän tuntuu piilottaneen ilmoituksensa sen verran tulkinnanvaraisiin
vihjeisiin, että irtautuminen historiassa elämisestä pelkkään historian ennustamiseen, on tullut
mahdollisimman vaikeaksi. Uskon, että jopa Jumalan ennustamien asioiden keskelle jää tilaa
elää ja toteuttaa historiaa muokkaavaa, eikä vain ennustuksia mukailevaa elämää.
Rukouksia kuulemattoman kohtalon hedelmiä on varmasti mahdollista ennustaa. Niin
vahvasti ohjaavien systeemien keskellä taidamme elää, että kohtalon ennustajien napakympit
eivät minua hämmästytä. Usko niihin ennustuksiin vain sinetöivät kohtalon toteutumista.
Se ei ole sen kummempaa, kuin että lapselle alusta lähtien toitotetaan:
”Sinä olet tullut isän sukuun ja kaikkihan tietävät minkälaisia miehiä siellä on.”
”Kun sinä tulet siihen ikään, kukaan mies ei sinua huoli.”
”Sinusta tulee varmaan taiteilija.”
”Sinulla on peukalo keskellä kämmentä. Sinusta tulee varmaan matemaatikko.”
Vanhempien omista kohtaloista voi tulla lasten elämän ennusteita. Heidän palautteensa voi
kasvaa ennusteeksi. Tarpeeksi moni toisto voi muuttua ennustettavaksi, ja aktiivisesti
toteutettavaksi, kohtaloksi:
”Näin minulle aina käy. Kyllähän minä sen jo tiesin.”
Elämässä vaikuttaa myös kohtalon yläpuolelle kutsuva voima, kutsumuksen voima. Sen
hedelmät eivät uskoakseni ole ennustettavissa. Kun Jumala kutsuu kenet tahansa avoimeen ja
jatkuvasti muuttuvaan minä-sinä suhteesen Itsensä ja toisten kanssa, sitä elämää ei kukaan voi
ennustaa. Minä-sinä rakkaussuhteeessa elää aito luova vapaus, joka uskoakseni voi tuottaa
yllätyksiä jopa Jumalalle.
Vapaudessa tehdyt valinnat tulevat oleviksi, vasta kun ne tehdään. Siksi niitä ei voi ennustaa.
Kohtalo sensijaan on olemassa jo ennen kun se toteutuu. Siksi se on niin helposti
ennakoitavissa.
Mistä minä tämän tiedän? En minä tiedä, mutta oikeaoppisuuden rippeidenkin menettämisen
uhalla uskon näin. Kutsumus ja kohtalo tuntuvat olevan ihmiselämän kaksi perusvoimaa.
Ensimmäinen on radikaalisti vapaa ja ennustamaton. Toinen on niin orjuuteen ja
ohjelmoitavuuteen sidottu, että se on helposti ennustettavissa.
39