Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

tietämättömyyteen nöyrtyminen, kaaoksen kohtaaminen, on tärkeä askel syvemmän totuuden
tuntemiseen.
Kun nöyrrymme tietämättömiksi, joudumme samalla suojautumaan tietäjien vallankäytöltä.
Kait sinäkin tunnet ihmisiä, jotka olettavat tuntevansa ja tietävänsä sisikuntasi. Heti kun alat
olla itsellesi arvoitus, he alkavat lukea sinua kuin avointa kirjaa. Sen jälkeen he ryhtyvät
tekemään lukemastaan selitysteosta.
"Minä tiedän mikä on sinulle parasta. Kyllä minä sinut tunnen. Älä kuule tule selittämään
minulle mitään. Minä tunnen sinut kuin taskunpohjani."
Omana taskunpohjanaan he käsittelevätkin sisikuntaasi. Vaikka he eivät odota kummastakaan
löytyvän muuta kuin kynsien alle tarttuvaa pohjaroskaa, he silti pitävät oikeutenaan työntää
kätensä mihin vain. He ottavat tunkeilevan vapauden tietää sinusta mitä vain, tulkita sinua
miten päin tahansa, ojentaa, nuhdella ja tuomita sinua mistä vain. He eivät kunnioita sisäistä
kotirauhaasi, vaan tunkeutuvat sinne täysin uusilla kalusteilla ja uudella järjestyksellä. Ehkä
he yrittävät pitää omaa sisäistä kaaostaan kurissa siivoamalla sinun sotkujasi.
Kuuntele välinpitävää ja rajojasi kunnioittavaa palautetta, mutta älä kaaoksen hetkellä anna
hataraakaan itsetuntemustasi toisen käsiin, äläkä korvaa epävarmaakaan omaatuntoasi toisen
tunnolla. Pysy itsesi asiantuntijana, silloinkin kun et vielä tunne mikä sinua vaivaa.
Todellinen ymmärrys ja viisaus avautuu vain sille, joka suostuu olemaan myös
ymmärtämätön ja tyhmä.
Pyrkimys jatkuvasti ymmärtää kaikki on epätoivoista yritystä pitää asioita hallinnassa järjen
avulla. Siksi on niin vaikea olla tekemisissä ihmisen kanssa, jota ei ymmärrä.
Kontrollivimmaa uhkaava kaaos kohtaa meidät hänen kauttaan.
On vaikea suostua ymmärryksen rajallisuuteen.
"Kyllä minä hänet tiedän", on itseään pettävä tapa sulkea korvansa, silmänsä ja ennenkaikkea
sydämensä toiselta ihmiseltä. Niin kauan kuin "tiedät" ja "tunnet" hänet, sinun ei tarvitse
kohdata mitään uutta hänessä – eikä sen seurauksena myöskään itsessäsi.
Kohtaamattomuuden kautta voit säilyttää valitsemasi asenteet ja tutun käytösmallisi häntä
kohtaan.
Meidän on vaikea luopua jo omaksutusta mielikuvasta. Se on todettu yksinkertaisen kokeen
avulla:
Koehenkilöille näytetään diaprojektorilla aluksi epäselviä, mutta asteittain selveneviä kuvia
kaikille tutuista esineistä.
Joidenkin koehenkilöiden kyky sietää tietämättömyyden tilaa on niin heikko, että he ovat aina
ensimmäisiä "tietämässä" mitä kuva esittää. Jos he kuvan tarkennuksen alkuvaiheessa
erehtyvät kuvan tunnistamisessa (niinkuin usein käy), heidän on melkein mahdotonta
tunnistaa sitä siinäkään vaiheessa, kun muut jo selvästi näkevät mistä esineestä on kysymys.
Johtopäätökset kokeesta:
Ensinnäkin, joka ei siedä tietämättömyyttä, luo liian hätäisesti erheellisiä mielikuvia.
Toiseksikin, väärästä mielikuvasta luopuminen on paljon vaikeampaa kuin oikean kuvan
tunnistaminen.
Astuminen mukautumisesta muutokseen merkitsee luopumista näennäistietämisen
keinoturvasta ja heittäytymistä uskomisen huikeaan riskiin. Olla puoliksi varma ja silti täysin
antautunut – se on jokaisen pioneerin palleaa kiristävä kokemus. Ne jotka ovat tehneet
historiaa, muuttaneet maailmaa, ovat ottaneet väärässä olemisen huikean riskin - kulkeneet
38