Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Kierkegaard ei suostunut mukautumaan oman aikansa maailman menoon. Hän hyökkäsi
kaikkien akatemioitten ohitse yhteiskunnan ja kokonaiskulttuurin kimppuun terävällä
sanomalla, joka pakotti lukijat menemään kipeällä tavalla itseensä. Häntä ei mikään instituutio
voinut sitoa. Hän ei ollut minkään laitoksen palvelija ja ilmoitti halukseen "synnyttää
vaikeuksia kaikkialla." Elämänsä lopussa hän oli tulisessa ristiriidassa myös porvarillisen,
institualisoituneen kirkon kanssa, jonka hän näki vilpillisyyden ruumiillistumana, herjana
uskon aidolle sisällölle. Epätoivoinen taistelu mursi hänet jo 42-vuotiaana. Hän kuoli
yksinäisenä ja häväistynä - "Naurun marttyyrina markkinakaupungissa", kuten hän itse sanoi
viimeisissä kirjoituksissaan. Ennen kuolemaansa hänen kirjojaan myytiin vain muutamia
satoja. Tanskan ulkopuolella niitä ei luettu ollenkaan. Nyt tämän nerokkaan filosofin ja
tulivoimaisen kristityn teoksia luetaan ja tutkitaan kaikkialla maailmassa. Niistä on tehty
satoja väitöskirjoja. Esa Saarinen sanoo kirjassaan "Länsimaisen filosofian historia":
"Kierkegaard on yksi niistä ihmisistä, joita on helppo ihailla, rakastaa ja kunnioittaa
etäisyyden päästä. Lähikosketuksessa hän polttaa, hän ahdistaa liikaa."
Aitoon elämään kuuluu sekä nöyrtyminen vastauksiin, että suostuminen jatkuvasti avoimiin ja
tuskallisiin kysymyksiin.
Luopuminen
”Aamulla nukuttaa niin, ettei tahdo ylös päästä. Illalla taas keksii kaikenlaista tekemistä, niin
ettei tahdo nukkumaan päästä. Olisiko kyseessä sellainen asia, ettei osaa lopettaa mitään? Ei
osaa lopettaa eikä aloittaa. Kummallista.” Suomalainen X
”Ihmisen täytyy lopulta lähteä ulos väärästä turvallisuudesta, ulos loputtomaan uskallukseen,
ulos siitä yhteisöstä, jonka yläpuolella kohoaa nyttemmin vain temppelin kupoli eikä enää
taivas, viimeisimpään yksinäisyyteen.”60 Martin Buber
Kun aluksi tiedostamaton etsintä on muuttunut tietoiseksi, sydän alkaa vähitellen irtaantua
vanhasta. Etsintä uhkaa tyrehtyä, ellei tapahdu tietoista luopumista vanhasta.
Uskon isä Aabraham on kaiken etsinnän perushahmo. Hän ei luopunut mistään tiedon
takapajulasta. Hän ei jättänyt yksinkertaista oppimattomuutta mennäkseen yliopistoon
opiskelemaan. Hän jätti sen aikaisen sivistyksen kehdon ja lähti erämaahan etsimään jotain
uutta ja tuntematonta. Hän jätti perilläolijat ja suostui oudon ja näkymättömän etsijäksi.
Ensimmäinen askel sitä kohti oli askel poispäin vanhasta.
Vanhasta luopuminen voi olla surullista. Se ei aina tule helpotuksena. Etsijän ei sovi vähätellä
omaa surutyötään. Surutyö on arvon antamista sille mikä on ollut, samalla kun se on huomion
siirtämistä siihen, mikä on tulossa.
Uskonnon Uhrit ry:n61 jäsenten kertomukset ovat täynnä kipeää luopumista yhteisöistä,
jotka aikanaan olivat tyydyttäneet tärkeitä tarpeita heidän elämässään. Uuden etsintä merkitsi
esitellessään meille eurooppalaisen uskonnollisuuden ja filosofian ehkä tärkeimmän henkilön. Kirja on
erinomainen yhdistelmä sekä elämänkertaa että Kierkegaardin ajattelun keskeisten teemojen esittelyä.
60 Minä ja Sinä s.151.
61 Täällä Ystävyyden Majatalossa kohtaamme paljon "uskontovammaisia" ihmisiä. Tänne
tuntuu hakeutuvan monia, jotka tarvitsevat apua ja rohkaisua uskaltaakseen ylittää hengellisen
kotinsa pystyttämät kasvun esteet.
Lainaan tässä yhdistyksen monisteesta kuvauksen sairastuttavasta yhteisöstä:
UHRINTEKIJÄYHTEISÖN IDEOLOGIA
1. Oma yhteisö on jumalallinen, ainoa pelastustie koko maailmassa.
2. Koko muu maailma (myös uskonnollinen) on saatanallinen.
34