Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Emme saa antaa halumme sammua, ennen kuin olemme löytäneet sille arvoisensa
täyttymyksen.
”Tätäkö minä todella olen etsinyt? Tuotako minä todella tarvitsen? Jos halullani on syvempi
sisältö, niin mikähän se mahtaa olla? Mitä tai ketä oikeasti kaipaan, tarvitsen ja haluan?
Etsitty etsijä
"Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne." Jeremia.45>
”Sisälläni oli tapahtumassa jotakin, josta olin itse tietämätön, mutta älyn tasolla olin jo
ajattelemassa asioita, jotka aikanaan tapahtuisivat todellisessa elämässäni.”46 Terho
Pursiainen
Olen usein hahmotellut tiettyjä teemoja päässäni ennen kuin vastaavat asiat alkavat tuntua ja
tapahtua. Yleensä älyllistämistä pidetään tapana torjua totuutta. Ei sen aina tarvitse niin olla.
Joillakin älyllinen hahmottaminen voi olla tapa lähestyä muuttavaa kokemusta. Älyllinen
haku on päällä, samalla kun jossain sisällä jytisee vastahaku. Kokemus ja ymmärrys etsivät
toisiaan, kunnes kohtaavat. Sisäinen totuus ja älyllinen esiaavistus haparoivat toistensa syliin.
Etsin tosi itseä ja tosi itse etsii minua.
Eräs toistuva käytännön kokemus on vahvistanut uskoani Jumalan johdatukseen: Tapa, jolla
löydän kirjoja, tai tie jolla ne löytävät minut. Kuinka monta kertaa ne ovat osuneet kuin
laserohjatut tarkkuuspommit juuri keskelle ydinkysymyksiäni. Myös ihmiset tuntuvat silloin
tällöin ohjautuvat aivan käsittämättömän salaperäisellä tavalla vieraiksi, tapaamisiin tai
kursseille, juuri sellaisella elämänkokemuksella, joka osuu yhteen oman prosessini kanssa.
Näissä asioissa en edes halua kuunnella tilastotieteilijän luentoja sattumista ja
todennäköisyyksistä. Kukaan ei voi viedä minulta sitä uskoa elämän perimmäiseen mieleen,
thelokseen, jota nämä lahjaksi annetut kohtaamiset kirjojen ja ihmisten kanssa ovat
alleviivanneet.
Kysely on myös informaationälkää, tiedonhalua. On aika luopua ennalta rajaavista
käsityksistä siitä mistä oikea vastaus voi tulla. On aika avautua minkä tahansa lähteen
käännytettäväksi. Itse olen yrittänyt koko ajan purkaa ennakkoluulojani tässä suhteessa. Kun
joku kriisin laukaisema kysely on päällä, yritän avautua lukemaan mitä tahansa aiheeseen
liittyvää kirjallisuutta ja esittää kysymyksiä sellaisillekin ihmisille, joilta en odota ‖oikeita‖
vastauksia. ‖Totuudenetsintä‖ tuntuu tässä vaiheessa liian ankaralta termiltä. Sana informaatio
on väljempi ja avarampi. Sitä kerätessäni voin avautua totuudelle joka yllättää minut,
ennakkoluulojeni kannalta, epätodennäköisestäkin lähteestä.
Jeesus kehottaa meitä aktiivisesti etsimään Jumalan valtakuntaa.47 Samalla hän esittäytyy
hyvänä paimenena, joka itse etsii kadonnutta lammasta.48 Toisiaan etsiviä osapuolia on siis
kaksi: Sinä kolkutat vielä suljettua mahdollisuutta, ovea tuntemattomaan, jonka Hän on
luvannut avata.49 Samalla Hän kolkuttaa sinun oveasi, mutta sen verran hiljaa, että sen voi
jättää kuulematta, jos ei halua tulla häirityksi.50
Buber kertoo lapsena kuulleensa vanhan juutalaisen tarinan, jota ei silloin ymmärtänyt:
Rooman portin äärellä istui leprasairas kerjäläinen ja odotti. Hän oli Messias, mutta kukaan ei
tiennyt sitä. Tarinan päähenkilö menee miehen nähdessään erään vanhuksen luokse
kysymään, mitä tuo kerjäläinen oikein odottaa. Vanha mies vastasi:
”Hän odottaa sinua.”
45 Jer.29:13.
46 Pursiainen. s.51.
47 Matt.6:33. Luuk.12:31.
48 Matt:18:12. Luuk.19:10.
49 Matt.7:7,8. Luuk.11:9,10.
50 Ilm.3:20.
28