Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Saatana ei siis kiusaa Jeesusta millään ilmeisen pahalla. Hän tarjoaa Jeesukselle juuri sitä
kutsumusta ja tehtävää, jonka jokainen sen-ajan hurskas juutalainen sydämessään tiesi
Jumalan tahdoksi. Juuri sitähän heille oli kirjoituksissa luvattu. Saatanaa myöten, kaikki muut
paitsi Jeesus, tuntuivat tietävän, mikä hänen Jumalan tahdon mukainen tehtävänsä tulisi olla.
Mitä tämä opettaa meille uskonnollisesta konsensuksesta?
Teetkö sinä sitä, minkä "kaikki tietävät" oikeaksi, vai oletko valinnut vaarallisemman tien?
Kollektiivin ja yleisen mielipiteen tie on aina turvallisen leveä. Yksilöllinen Jumalan
seuraaminen on tuntemattomien polkujen kulkemista, riskien ottamista ja itsensä altistamista.
Se on suostumista opettaviin erehdyksiin, nöyrryyttäviin lankeemuksiin, vahvistavaan
heikkouteen, paljastavaan alastomuuteen ja viisastuttavaan tietämättömyyteen.
Kun Jeesus rikkoi uskonnollista konsensusta ja alkoi kulkea tietä, joka ei ollut "normaali",
häntä haukuttiin hulluksi, pilkkaajaksi, riivatuksi, lainrikkojaksi jne. Tietenkin he tekivät niin.
Normaali oli heidän Jumalansa. Saman jumalan lapset pitävät edelleen kaikkea poikkeavaa
automaattisesti pahana. Tietenkin - "kaikkihan sen tietävät."
Missä meidän kokemuksessamme voisi piillä pahana pidettyä pyhää?
Missä meidän kokemuksessamme voisi piillä pyhänä pidettyä pahaa?
"Miten opin tuntemaan eron?"
Oletko ihan varma, että todella haluat oppia tuntemaan eron?
Vaarallinen kriisi
”Kolmas vaihtoehto on aidoksi tuleminen. Se on pelottava vaihtoehto. Aitona olemisesta ei
ole enää muistoja, ja se tulisi muuttamaan koko elämän.” Suomalainen X
Haluaisin päättää tämän kirjeen siunauksella - enkä tunne parempaa kuin tämä: Olkoon
sinulla rohkeutta ja kykyä pysyä totena. Sillä usko minua, elämän kruunu ei ole onnellisuus
vaan mahdollisuus saada olla tosi.”41 Martin Buber
"Rakkaus ei etsi omaa etuaan"42 pitää paikkansa myös totuuden etsimisen suhteen. Rakkaus
totuuteen ei vaadi totuudelta mitään. Se saa olla sitä mitä se on. Sen ei täydy olla mitään.
Totuuden ei pidä täyttää minun tarpeitani. Sen ei tarvitse vastata ennakko-odotuksiani.
Pyyteetön rakkaus totuuteen avaa mielen vastaanottamaan totuuden sellaisena kuin se on.
"Rakkaus... iloitsee totuuden voittaessa."43
Monen seurakuntatyöntekijän nääntyminen (lääkäri kirjoittaa sairaslomapapereihin:
exhaustion), loppuunpalaminen tai hermoromahdus (niinkuin ennen sanottiin) on usein oire
pitkään torjutusta sisäisestä kriisistä. Sydämen ääni, sisäisen ihmisen rakkaus totuuteen,
joutuu lopulta sietämättömään ristiriitaan käytännön elämän valheellisuuden kanssa.
Romahdus voi olla vain merkki siitä, että sydän ei ole vielä paatunut. Jokin sisikunnassa ei
yksinkertaisesti suostu mukautumaan keinotekoiseen, pinnalliseen ja valheelliseen, vaan etsii
syvällistä muutosta ja autenttista elämää.
Monen työpaikan tai oman suvun valheellisiin ja väkivaltaisiin systeemeihin mukautuneen
pahoinvointi kasvaa lopulta niin suureksi, ettei sisältä huutava totuuden vaatimus enää pysy
kurissa. Torjuttu totuus tuntuu kipuna rinnassa, fyysisenä pahoinvointina tai taakkana joka
murskaa selän. Vasta sairauden antama tekosyy antaa mahdollisuuden vetäytyä vähän
kauemmas siitä mihin on yrittänyt sopeutua. Tilapäinen etäisyys antaa mahdollisuuden vuosia
torjuttujen kysymysten tulla esille.
41 Friedman s.456.
42 1Kor.13:5.
43 1Kor.13:6.
25