Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Tämän lukeminen oli hauskaa. Olen itse kokenut, kuinka joku pitkään kytenyt ristiriita on
ratkennut unessa. Aamulla vain tiedän sen tapahtuneen ja sitoudun siihen myös
tietoisuudellani.
Elämänkaaren eri kohdissa Henki aloittaa juuri sen kutsun kuiskaamisen, joka siihen
elämänvaiheeseen luonnollisimmin kuuluu. Se on oikein ajoitettua siihenastisen rauhan
hiljaista ja lempeää kyseenalaiseksi asettamista ja uusiin mahdollisuuksiin kutsumista. "Jolla
on korvat se kuunnelkoon" Jumalan sisäistä kutsua ja jolla on silmät se katselkoon niitä uusia
elämänvisioita, joita Hän haluaa kirkastaa.
Normaaliuden kiusaus
”Kun tapa katkaistaan, vieroitusongelmat ovat sitä pahemmat mitä pitkäaikaisemmasta
tottumuksesta on kysymys ja ne käyvät kestämättömiksi, jos tottumus on elämänikuinen.”38
Yrsa Stenius
”Toinen vaihtoehto, valikoitujen tunteiden tappaminen ja epäaitona eläminen, siihen en voi
enää ruveta. Hymyillä tekohymyä, hukuttaa tunteet työllä ja kiireellä ja olla sisäisesti tyhjä.”
Suomalainen X
En minä turvallisuutta sinänsä vastusta, mutta on surullista jos uhraamme koko elämämme
tarkoituksen sen alttarille.
Kun kriisi laukeaa ulkoisista tekijöistä, yllättävistä elämänmuutoksista, sairaudesta,
kuolemasta, menetyksestä, elämän myrskyaallot liikuttavat pohjamutia ja nostattavat elämän
peruskysymykset normaalielämän pintaan.
Kuvat ja käsitykset todellisuudesta eivät vastaakaan sitä mikä on. Joulupukin oikean
henkilöllisyyden paljastumisesta alkaen monet muutkin todellisuuden naamarit putoavat –
kaikki omalla ajallaan. Joudut uudestaan hahmottamaan todellisuutta. Uskomukset, jotka
aikaisemmin ratkaisivat ristiriitoja, alkavat tuottaa aivan uusia ristiriitoja. Maailma ei enää
mahdu maailmanselityksiin. Vanhat reseptit eivät tuotakaan toivottua tulosta ja suunnitelmat
menevät pieleen.
Vanhemmilta perityt kartat eivät viekään perille. Aikaisemmin niin luotettavat ja turvalliset
auktoriteetit tuottavat pettymyksiä ja uutta uhkaa. Rajat, jotka ennen suojelivat, alkavat tuntua
ahtailta. Turvapaikka on muuttunut vankilaksi ja lempivaatteet tuntuvat pakkopaidoilta.
"Jotain on pielessä."
"Täytyy olla olemassa parempi tie."
Viime vuosien suuret poliittiset mullistukset Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa ovat saaneet
alkunsa yhdestä tällaisesta hetkestä. Mihail Gorbatshov oli hieman ennen valtaantuloaan
kävelemässä Mustan Meren rannalla entisen ulkoministerinsä, Eduard Shevardnazen,
kanssa. Kauniin luonnon keskellä he nöyrtyivät kohtaamaan kotimaansa poliittisen realiteetin
ja myönsivät yksinkertaisesti, että "Kaikki on pilalla... Emme voi enää elää näin."39 Tästä
kriisiin nöyrtymisen hetkestä alkoi sisäinen kysely, jonka tuloksena syntyi uusi
perestroikapolitiikka. Kuusi kaaoksen vuotta on eletty sen jälkeen. Minkälaisen
epäjärjestyksen kautta Venäjän on vielä kuljettava, ennenkuin jotain uutta ja rakentavaa
syntyy vanhan raunioille jää vielä nähtäväksi.
Kiinassa vastaava kriisin, kyselyn ja kaaoksen kautta kulkeva matka on vasta alkamassa.
Turvallisen kansanvankilan seinät pullistelevat ja kommunistisen normaalielämän kaavat
natisevat liitoksissaan.
38 Stenius s.10.
39 Helsingin Sanomat. 2.12.90.
23