Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

5. Vapaus ja uusi energinen voima valtaa rasittuneen mielen. Etsintään kulutettu energia
vapautuu iloiseksi kiitollisuudeksi, vahvaksi päättäväisyydeksi ja uudeksi elämäninnoksi.
6. Vastuu tulee valon ja vapauden kylkiäisenä. Se haastaa minut vastaamaan saamalleni
valolle. Vastaan sille antautumalla ja sitoutumalla siihen tai sitten hylkäämällä ja unohtamalla
sen. Vastuu on myös uuden löydön, ilmestyksen, kokemuksen tai oivalluksen testaamista,
koettelemista ja käytäntöön soveltamista.
Luominen jatkuu
”Sinun on yhä uudestaan laskeuduttava tuohon muuttavaan kuiluun, altistettava sielusi aina
uudelleen, vihittävä itsesi toistuvasti pyhälle epävarmuudelle.”31 Martin Buber
Uuden totuuden ympärille rakentuu uusi rauha, joka rikkoutuu vasta sitten, kun senkin
vajavaisuus alkaa tuottaa uutta ristiriitaa ja mielen rauhattomuutta.
Vertaan mielelläni edellä mainittuja kuutta muutosprosessin askelta Raamatussa kuvattuihin
luomispäiviin. Kun ne on käyty läpi on lepopäivän aika. Saamme viettää sapattivapaan. Elämä
tuntuu asettuvan paikoilleen. Mutta tuhatvuotinen rauhanvaltakunta ei vielä ole alkanut.
Luomistyö on vielä kesken. Muutosprosessi jatkuu. Sapatin jälkeen alkaa uusi työpäivä uusine
haasteineen.
Uuteen tasapainoon linnoittautuminen ja lepopäivän pitkittäminen pysähtyneisyyden ajaksi on
syntiä itse Elämää vastaan. Terho Pursiainen kertoo pelkäävänsä tätä syntiä: ”Pelkäänhän
itsekin sitä, että se siunaus, jota olen kokenut, ajan myötä vähitellen hiipuu ja eltaantuu niin,
että eräänä päivänä minut taas eristää todellisuudesta sama lattea älyllisyyden muuri kuin
aina ennenkin. Minunkin Jumalani on silloin kuollut.”32
Jokaisen muuttavan kokemuksen, oivalluksen ja löydön jälkeen on kiusaus vetää kalkkiviiva
kantapään taakse ja julistaa olevansa perillä. Jokaisen vastauksen lähteellä väijyy lopullinen
tyydytys. Jos sammutat sillä janosi lakkaat kysymästä. Elävä usko on antautumista löydetylle,
sulkeutumatta uudelle. Se on vakuuttuneisuutta ilman lukkiutumista. Elämän loputon
moninaisuus tuottaa aina uusia ristiriitoja. Turhautumisen, pettymisen ja epäonnistumisen
sakramentit herättävät kyllä huomaamaan, että matkaa on vielä jäljellä.
Jokainen askel on itse asiassa hallittua kaatumista. Kun nostat jalkasi siirtääksesi sen
eteenpäin luovut siitä tasapainosta, joka vain paikallaan seisovalla voi olla. Jatkuvassa
tasapainossa voi pysyä vain paikallaan seisoen.
Kaikki askeleet eivät ole hallittuja kaatumisia. Kompurointi sattuu. Kulkija loukkaantuu.
Ehkäpä Carson McCullers oli oikeassa laulussaan The ballad of the Sad Cafe: "Only the
wounded can serve in the army of the Lord."33 Jos haavoilta ja ruhjeilta aikoo varjeltua,
täytyy vain jäädä paikalleen.
Kun Martin Buber 85-vuotis syntymäpäivänsä iltana oli menossa nukkumaan, hänen talonsa
ympäri kokoontui yli 400 Jerusalemin yliopiston opiskelijaa soihtuja kantaen. Kun
valkopartainen vanhus meni heitä verannalle vastaan, hänelle ojennettiin opiskelijaliiton
kunniajäsenyys.
”Minulla on pöytälaatikko täynnä kunniatohtorin arvoja teologiasta lääketieteeseen asti eri
puolilta maailmaa”, Buber myhäili. ”Mutta tämä on ensimmäinen kerta kun minut nimitetään
kunniaopiskelijaksi. Tämä on minulle suuri lahja.”
Se oli todella kohdalleen osunut kunnianosoitus miehelle, joka oli juuri aloittamassa viimeistä
opiskeluvuottaan maan päällä.
31 Friedman. s.70.
32 Pursiainen. s.20.
33 Suomennos: "Vain haavoittuneet voivat palvella Herran armeijassa."
21