Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Eräs itsetuntemuskurssille tullut nainen kertoi puoli vuotta aikaisemmin käyneensä ns.
nauruherätyksen kokouksessa.
“Sen jälkeen olen itkenyt joka päivä. Tulin tänne ottamaan selvää mitä ihmettä oikein itken,
koska itkusta ei muuten taida tulla loppua ollenkaan.“
Syvä muutosprosessi oli lähtenyt käyntiin yllättävästi. Nyt hän halusi päästä perille sen
sisällöstä ja ottaa vastuu sen suunnasta.
Näkymätön vaikuttaja
”Yhtä epäilemättä kaikki mitä olen kokenut, olisi selitettävissä monella muullakin tavalla kuin
sillä, että Jumala puuttui elämääni.” Terho Pursiainen.
”Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken
vaikuttaa, on sama.”27 Paavali
Onko hyvään elämään johtava muutosprosessi luonnollinen vai yliluonnollinen? Onko se
hengen vai aineen tuottamaa? Vai onko se molempia?
Riippumatta siitä ovatko he kristittyjä tai eivät, jotkut ovat aina hakeneet turvaa lukkiutumalla
dogmien taakse ja opinkappaleiden suojaan. Jotkut pitävät uskomuksiaan Jumalan
sanelemina, tai muuten vain hyvästä lähteestä tulleina. Toiset pitävät niitä terveen
päättelykyvyn synnyttäminä tai muuten vain mukavan tuntuisina. Tärkeintä on se, että niitä ei
muuteta. Toiset taas vierastavat kaikkea pysyvää ja seuraavat kritiikittömästi mitä tahansa
"Hengen ilmoitusta", Nykypostin artikkelia, tai muuten vain uuden tuntuista. Edellisten
kuollut kirjaviisaus tai paikalleen pysähtynyt auktoriteettiusko, ja jälkimmäisten ailahteleva
hurmahenkisyys, ruokkii jatkuvasti kummankin ennakkoluuloja.
Mikä on luonnollista ja mikä on yliluonnollista? Maailmassa jossa jopa fysiikka alkaa jo
tuntua hengentieteeltä on yhä vaikeampi tarkasti määritellä luonnollisen ja yliluonnollisen
rajaa. Psykologit selittävät yliluonnollisiksi uskottuja kokemuksia alitajunnan impulsseilla.
Teologit vierastavat niitä, yllättävää kyllä, vähän samanlaisista syistä. Käytännössä monet
teologit ovat eristäneet Jumalan opinkappaleeksi, johon voi uskoa, mutta jonka kanssa ei voi
olla yhteydessä. Joko Hän on niin tämänpuoleinen (immanentti), ettei Häntä voi huomata tai
sitten niin tuonpuoleinen (transsendentti), ettei Häneen voi olla yhteydessä.
Ne taas, jotka kovaäänisimmin puhuvat Jumalan arkipäiväisestä johdatuksesta ja
yliluonnollisista ihmeistä, vaikuttavat usein niin sekopäisiltä, että niihin on kiusallista yhtyä,
vaikka salaa uskoisikin samoin.
Useimmat teologit keskittyvät siihen mitä uskotaan eikä siihen miten usko kasvaa tai miten
elämää muuttava uskonkokemus tapahtuu. Parhaassa tapauksessa salaperäinen Jumalan työ
pannaan kyllä Pyhän Hengen tiliin. Siihen se sitten jääkin. Se miten voimme oppia
tunnistamaan Hengen vaikutuksia elämässämme, myötävaikuttamaan siihen tai vastustamaan
sitä, on jäänyt melkein kokonaan käsittelemättä.28
Itämainen uskonnollisuus, spiritismi ja erilaiset mystiikan muodot ovat herättäneet sekä
tunkeilevaa uteliaisuutta että pelokasta torjuntaa näkymätöntä maailmaa kohtaan. Jotkut
etsivät tapoja hallita henkien maailmaa ja toiset pelkäävät sen hallitsevan heitä.
27 1 Kor 12:6
28 Yksi tällaisen teologian luomisen vaikeus on se, että sitä on nykyään vaikea tehdä ottamatta huomioon
tämän vuosisadan uutta tietoutta syvyyspsykologiasta. Karismaatikoilla ja helluntalaisilla ei ole mitään vaikeutta
ohittaa psykologiaa kokonaan, mutta muilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia irroittautua sen käsitteistöstä
ollenkaan. Harvat edes yrittävät luoda teologiaa Pyhän hengen työstä, joka kohtuullisesti ottaisi huomioon myös
nykyisen tuntemuksen ihmisen psyykkeestä ja samalla tekisi oikeutta Raamatun opetukselle.
17