Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Jokainen itsemurha tai aito marttyyrikuolema tekee pilkkaa vanhalle selitykselle jonka
mukaan kaiken muutoskehityksen ainoa tarkoitus on lajin eloonjääminen.
Koko ihmiskunta on historiallisessa muutosprosessissa. Jokaisen yksilön elämä on pieni tai
suuri osa tätä kehitystä, jonka seurauksena tuntuu olevan jatkuvasti lisääntyvä hyvyys tai/ja
pahuus. Ihmiseksi syntymisen jälkeen, on aika mahdotonta kiemurrella irti osallisuudestaan
jomman kumman todellisuuden todentumisesta. Jokainen elämänkaari kantaa jonkinlaista
hedelmää. Jokainen meistä jättää jonkinlaiset jäljet läheistemme sydämiin ja sen kautta koko
ihmiskunnan historiaan.
Katastrofit
”Jumala ei kohdannut minua ihmissuhteessa vaan siinä syvässä yksinäisyydessä, johon olin
jäänyt, kun puolet elämästä kestänyt suhde sortui.”25 Terho Pursiainen
”Vähitellen jouduin syvään psyykkiseen kriisiin, joka vaati sairaalahoitoa. Asiain kulkuun
vaikuttivat ratkaisevasti eräät muut elämäni tapahtumat: läheisen petos, läheisen kuolema...
sellaista oli silloin kun psyyken rossipohja alkoi natista. Vielä tänäkin päivänä väitän etten
ole psyykkisesti heikko ihminen. Silti minä sairastuin.”26 Yrsa Stenius
Kaikki muutokset eivät tule kauniisti ennakoitavassa järjestyksessä elämänkaaren oletetuissa
kohdissa. Jotkut muutokset tulevat yllättävinä katastrofeina, tai käsittämättöminä
onnenpotkuina.
Kukaan ei ole välttynyt muiden tekemien tai itse tehtyjen valintojen korjaamattomista
seurauksista. Kuinka monen sydämessä on yllättävien hylkäämisten aiheuttamia haavoja?
Palautuuko sellaisen jälkeen koskaan kaikki ennalleen? Tuskin. Hylkääminen, joka on
kaikkien syntien äiti, on samalla suurien elämänmuutosten tuottaja.
Uskottomuuden paljastuminen, avioero, ystävän tekemä petos, kuolema, yllättävä sairaus,
työttömyys, onnettomuus jne, voivat muuttaa elämän yhdessä hetkessä.
Martin Buberille ensimmäinen maailmansota oli katastrofi, joka mursi hänen siihenastisen
ajattelunsa selkärangan (hän oli silloin 36-vuotias) Niiden vuosien aikana hän nöyrtyi siihen,
mikä oli leimaava hänen loppuelämäänsä - todelliseen dialogiin. Hän ymmärsi että sekä
yksilön, että kansakuntien kohtalo määräytyisi sen kautta kuinka vilpittömästi he antautuisivat
kohtamaan toisensa.
Yli yhdeksänsadan ihmisen hukkuminen hyiseen Suomenlahteen oli tuhansille elämää
muuttava järkytys. Lapsetkin tulevat kymmenien vuosien jälkeen muistamaan tarkalleen mitä
tapahtui keskiviikkoyönä 29 syyskuuta 1994.
Entä positiiviset muutokset? Lottovoitto, yllättävä onnistuminen mahdottomalta tuntuvasta
tehtävästä, ensisilmäyksellä rakastuminen, ihmeparantuminen, jälleennäkeminen,
yliluonnollinen kokemus, täpärä pelastuminen onnettomuudelta jne. Tällaisten kokemusten
jälkeen ehkä sanot:
"Siitä hetkestä lähtien en ole ollut sama ihminen. Elämäni on täysin muuttunut."
Tällaiset hetket voivat repiä elämämme temppelin esirippuja ylhäältä alas ja panna sisikunnan
perhekalleudet uuteen, ennalta-arvaamattomaan järjestykseen. Kaikki muutokset eivät ole
kehityksellisiä. On mahdollista kokea vallankumouksellisesti elämää muuttavia tulvia, jotka
lähtevät liikkeelle minuuden juurista ja tulvivat persoonamme uloimpien oksien latvoihin
saakka.
24 Stages of Faith. The Psychology of Human Development and the Quest for Meaning. Harper & Row -81.
Becoming Adult, Becoming Christian. H & R -84. Faith Development and Pastoral Care. Fortress Press -87.
25 Pursiainen. s.38.
26 Yrsa Stenius. Valta ja Naiseus. Kirjayhtymä oy. Helsinki -94 s.39,89.
16