Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

"En tietenkään pysty rakastamaan lapsiani, koska minuakaan ei lapsena rakastettu."
Yllättävän hurskauden puuskassa hän voi kyllä myöntää, että
"Enhän minäkään tietenkään täysin viaton ole. Kyllähän minussa on vaikka mitä syytä (mutta
ei vahingossakaan kerro mitä syytä), kun olen näin kurja (tarkalleen millä tavalla?),
raadollinen (yleisen raadollisuuden hokeminen on vain yksi tapa välttää todellisen
raadollisuuden tiedostamista) ja onneton (pitihän sekin tietenkin lisätä. Kärsijältähän ei voi
vaatia yhtään mitään.). Mutta miksi juuri minun pitäisi olla se, joka tekee jotain tälle
tilanteelle? Minähän tästä eniten kärsin?"
Kenelläkään ei ole pokkaa pyytää häntä katsomaan peiliin ja kysymään itseltään muutamia
kysymyksiä? Uhrin otsaan on kirjoitettu teksti "Särkyvää. Käsiteltävä varovaisesti", ja kaikki
ottavat sen kuolemanvakavasti. Terapeutitkin supisevat keskenään:
"Potilas ei vielä ole valmis sellaiseen tulkintaan..."
"Olisi aivan liian vaativaa sanoa, että..."
"Hän ei kuitenkaan kestäisi sitä, että..."
He ovat niin keskittyneet potilaan ongelmiin ja niistä tekemiinsä diagnooseihin, että unohtavat
kokonaan hänessä olevan terveyden. Keskittymällä vain "sairauteen" he pahimmassa
tapauksessa vain vahvistavat sitä. Sensijaan, että haastaisivat esiin sitä, mikä on tervettä ja
vastuullista.
Uhri voi hankkia saamastaan diagnoosista suurennoksen ja tehdä siitä koko vartalon peittävän
mainoskyltin, jolla hän itse korostaa toisten uhrina olemistaan ja peittää omaa vastuutaan.
Kaikki hänen reaktionsa ovat muiden syytä. Hänen ei tarvitse kantaa vastuuta mistään, koska
on potilas. Hän on saanut virallisen hyväksynnän vastuuttomuudelleen, sensijaan, että joku
olisi rohkaissut sitä, mikä hänessä on tervettä, tukenut sitä, mikä hänessä on aikuista ja
haastanut häntä kohtuulliseen vastuullisuuteen.
Jokainen meistä on joutunut pahanteon, rakkaudettomuuden ja hylkäämisen uhriksi. Ehkä
täysin viiattomiakin uhreja löytyy. Se on kuitenkin varmaa, että pelkästään uhrin roolin
sisäistämisestä mikään elämää palveleva muutos ei lähde liikkeelle.
Muuttumisen käynnistäjät
"Miten ihmeessä muuttuminen tapahtuu?"
Mieti sitä oman menneisyytesi kautta.
Milloin, miten ja minkä kautta olet viimeksi muuttunut, avannut mielesi jollekin uudelle?
Mikä sai sinut muuttamaan asennettasi tiettyä ihmistä tai asiaa kohtaan? Mikä laukaisi
edellisen merkittävän elämäntapamuutoksen? Mikä on tehnyt aikaisemmat muutokset uskosi
sisältöön mahdollisiksi? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet elämänuskosi kasvuun? Oletko
koskaan salaa sydämessäsi kokenut, että Jumala on jollakin tavalla puhunut sinulle elämääsi
muuttavalla tavalla? Milloin, miten ja minkä kautta tietoisuutesi on valaistunut uudella ja
vapauttavalla totuudella?
Mitä tai kenet kohtasit? Minkälaisesta kohtaamisesta alkoi muutos, jota jälkeenpäin voit pitää
hyvänä ja elämää palvelevana?
Ajattele aikaisempia myönteisiä muutoksia omassa elämässäsi. Ehkä löydät vihjeitä siitä mikä
voisi tulevaisuudessakin tehdä uudet muutokset mahdollisiksi.
Ryhmän alussa saatamme joskus kysyä:
14