Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Manipulaatio ei ole mikään harvinainen taito, jonka vain pahat ja vallanhaluiset ihmiset
oppivat muuttaakseen muita. Jo ennen kuin opimme puhumaan, opimme manipuloimaan. Pian
sen jälkeen kun huomasimme minkälaisia ihmeitä huutaminen ja itkeminen sai aikaan,
opimme manipuloimaan.
Mitä intohimoisemmin pyrimme eri keinoja käyttäen muuttamaan läheisemme toivotun
kaltaisiksi, sitä varmemmin turhaudumme. Mutta jäähän muuttumattomuudelle vielä ainakin
yksi vaihtoehto:
UHRIKSI JÄÄMINEN
Eräs psykologi osallistui jäsenenä viikonlopun pienryhmään, jossa asioita käsiteltiin hieman
eri tavalla kuin mihin hän oli omalla vastaanotollaan tottunut. Ensimmäisenä aamuna
ryhmänohjaaja kysyy koko ryhmältä:
"Mitä tahdot muuttaa itsestäsi tänään?"
Osallistuva psykologi oli ottanut jo sopivan löhöasennon, jossa voisi mukavasti seurata
"prosessin" etenemistä. Kysymys oli kuin nasta takapuoleen. Hetkessä hän vääntäytyi
pystyasentoon ja sanoi:
"Täh...!?"
Hän olisi tietenkin itse mielummin kysynyt:
"Mitä tänään haluatte käsitellä, työstää, analysoida, katsoa, tutkia jne."
Kaikki tämä on tietenkin tärkeää, mutta ryhmäohjaajan esittämä epätavallinen kysymys on
siinä mielessä tärkeä, että kuka tahansa voi käsitellä, työstää, analysoida ja tutkia koko
elämänsä, muuttamatta yhtään mitään.
Klassinen psykoanalyysi ja -terapia auttaa monen torjutun kokemuksen ja tunteen
tiedostamisessa, mutta se ei tee kovinkaan paljon salattujen valintojen ja pyrkimysten
paljastamiseksi. Eikä se yleensä anna myöskään tilaa aikaisemmin ilmaisemattomille tunteille.
Pahimmillaan se tarjoaa vain psykologien keksimiä diagnooseja ja vastuusta riisuvia,
moraalisesti neutraaleja nimikkeitä, todellisten pyrkimysten ja tunteiden peittämiseksi.
Pahimmillaan psykologiset analyysit tarjoavat meille vain "tieteelliset" perusteet pysyä
vastuuttomina uhreina, joiden käytökseen ei ollenkaan vaikuta omat valinnat ja asenteet.
Uhrin käytös on kokonaisuudessaan seurausta siitä, mitä hänelle menneisyydessä, tai nyt, on
tehty.
Uhri työntää vastuun itsestään totaalisesti toisten niskoille. Uhrin sanoma on:
"Minä olen täysin viaton ja aivan avuton. Olen kokonaan toisen armoilla. Minun ainoa
toivoni on se, että hän muuttuu. Mutta koska hän ei muutu, niin minä jään kärsimykseeni.
Minun kärsimykseni on kokonaan hänen syytään."
"Jos lapset olisivat vähän siistimpiä minun ei aina tarvitsisi kulkea pinna kireänä."
"Jos minun mieheni olisi avoimempi, minäkin voisin avautua. Mutta kuka nyt tuollaisen
ihmisen kanssa voi olla avoin."
"Jos vain vanhempani ymmärtäisivät minua, uskaltaisin useammin käydä kotona."
"Olen tehoton ja innoton työssäni, koska minulla on niin mänttejä työkavereita ja määräilevä
pomo."
"Jos minulla olisi ollut erilainen lapsuus, minun ei tarvitsisi olla niin yksin."
13