Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Uni herätti hänet huomaamaan, että sopusointu perheen kanssa ei ehkä ollutkaan kaikkein
siunauksellisin asia hänen elämässään. Sillä oli kätketty varjopuoli; Sopu säilyi tasan niin
kauan kun hän suostuisi mukautumaan suvun henkeen. Uskottomuus sille merkitsisi hylätyksi
tulemista, tuskallisen yksin jäämistä.
Jokaisessa systeemissä on sisäinen, joskus kaikilta salainen, kirjoittamaton laki, joka sanelee
hyväksytyksi tulemisen ehdot. Niiden lakien rikkominen johtaa automaattiseen ristiriitaan
systeemin kanssa.
Jokaisen systeemiin mukautujan sydämessä asuu kuitenkin elämätön kokemus, potentiaalinen
mahdollisuus, kukkaan puhkeamaton minuus, joka haastaa ensin ristiriitaan ja sitten — ehkä
paljon myöhemmin — sovintoon systeemin kanssa. Tuon salaperäisen kutsun torjuminen,
muuttumattomuuden ylläpitäminen, on synti Henkeä vastaan, minuuden syvimmän totuuden
loukkaamista.
Turhaan vetoamme tiedostamattomuuteemme, koska kuitenkin muistamme tuon yhden unen,
tuon hetken jolloin kutsu kuului, tuon tapahtuman, jonka jälkeen tajusimme. Annoimme sen
mennä. Ohitimme muutoskutsun. Sammutimme tosi minuuden hiljaisen kuiskauksen.
Tietämättömyyteen ja tiedostamattomuuteen on vaikea vedota, koska muistutukset ja kutsut
eivät ole kokonaan unohtuneet. Niiden ohittamisesta on kovin mahdollinen rangaistus:
elämätön elämä.
Vanhemmiten tulee vain katkeraksi ja kateelliseksi sitä elämää kohtaan, jolle omat lapset
sanovat kyllä, kun itse aikanaan on sanonut sille ei. Hylätty elämä palaa takaisin katkeruuden
ja kateuden riivaajien hahmossa.
MUUTTAMINEN
”Hitlerin visioimassa maailmassa vain johtajat ovat persoonia. Kansa edustaa heidän
edessään vain hengellisesti ja henkisesti kastroitua massaa.” Martin Buber14
Muuttumattomuuteen vihkiytyneen ihmisen elämä ei välttämättä ole passiivinen. Hän voi
keskittää koko luovuutensa ja energiansa toisten muuttamiseen. Jos hän ei ole tyytyväinen
elämäänsä, se johtuu aina siitä, että hän tai se tai nuo... Projekti on alkanut. Elämä alkaa sitten
kun muut ovat muuttuneet.
Mikään ei kelpaa hänelle. Kaikki pitää muuttaa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus pitää
jälkikäteen, nyt ja etukäteen saada toisenlaiseksi kuin se on. Vanhemmat, puoliso, lapset,
ystävät työtoverit jne pitää muuttaa sellaisiksi, että hänenkin elämänlaatunsa sen myötä
muuttuisi. Tekemistä riittää, mutta tältä pohjalta hänen on vaikeaa saada todellista yhteyttä
mihinkään tai kehenkään. Mikään tai kukaan ei kelpaa sellaisena kuin on. Kaikki on aina
pielessä. Kaikki pitää murtamalla muuttaa, sen sijaan, että itse suostuisi murtumalla
muuttumaan.
Keinoja riittää:
Alistaminen on väkivaltainen pyrkimys tavalla tai toisella muuttaa toisen tarpeet, tunteet,
arvostukset, valinnat ja käytös omien tarpeiden mukaisiksi, pyytämättä sitä ja kunnioittamatta
toisen vapautta suostua tai olla suostumatta siihen.
Syyttämäminen on toinen keino samaan päämäärään. Se on yritys saada toinen tunnustamaan
itsensä syylliseksi siihen hirvittävään syntiin, ettei kaikilta osin vastaa muuttajan tarpeita.
Muuttaja yrittää vääntää omat tarpeensa ja tunteensa muiden käytöksen moraaliseksi
mittapuuksi. Hän yrittää manipuloida toiset ottamaan vastuun omista pahoista oloistaan.
14 M. Buber. Pointing the Way. Collected essays. Humanities press international Inc. New Jersey & London.
-57. s 154
12