Suomen Uniman jäsenlehti 1/2009 - Unima.nu

Nukketeatteri 1/2009 23Arvioita esityksistä:Hurraa 2009Johanna Piritta PeltonenMIKÄ-MIKÄ KUORIUTUU?Teatteri SudenEnneKäsikirjoitus, nuketus, nukenrakennus, lavastus: Iisa Ilona TähtinenOhjaus: Hanna Heinonen, Iisa Ilona TähtinenKoreografia: Leena HarjunpääTytöksi puhkeamisessa oli herkkää nuketusta ja ihmettelevää tunnelmaa. Samaa kankaillavenyteltyä ”möhkeröstä olioksi”-meininkiä muistan myös Turussa näkemästäniesityksestä. Tähtisen tyylin rauhallisuus on kiitettävää.Nuken kasvot olivat yksinkertaiset seurata, mutta silti kiehtovan oudot. Jaloilla hapuiluja kevyen honkelot tanssiaskeleet olivat viehättäviä. Kokonaisuuden dramaturgiajäi haaleaksi, kaipasin liikkeellisiä ja kerronnallisia aksentteja vellovaan vaaleuteen.Jättikukka oli niin iso elementti, että siltä odotti enemmän. Muuntuvan olennonja kukan jännitettä ei päästetty kasvamaan. Jatkuvampi musiikkitausta olisi antanutpehmeille ja vaivihkaisille tapahtumille voimaa. Pieni punainen leppäkerttu regressoimukavasti. Lattiatason tapahtumat ovat Annantalon tilassa ongelmallisia, monen aikuisenkintäytyi kurkkia ja venytellä kaulaansa nähdäkseen.Mikä mikä kuoriutuu, nuket ja visuaalisuusIisa Ilona Tähtinen, kuva Linn Autio.OFELIA JA VARJOJEN TEATTERI(perustuu Michael Enden samannimiseen romaaniin)Nukketeatterikeskus PoijuSovitus, visualisointi, ohjaus: Iida VanttajaEsiintyjät: Teija Muurinen, Anne LihavainenArvostan sitä että tehdään reilusti kaunista, vanhahtavaan malliin. Vanhuuden arvostamisestaja kuoleman lähestymisestä kerrottiin lempeällä otteella. Minun makuunipuhetta oli liikaa ja osa siitä tuli tarpeettoman kovaa. Ofelia-nukke oli todella hienostitehty ja nousikin arvonsa ja luonteensa mukaisesti ylitse muiden. Ofelian viimeiseenasti kukkiva kyynistymättömyys oli tärkeää tasapainon kannalta.Esiintyjien tarinankerronnassa ei ollut bongattavissa imellyttävää ”runollistamista”.Rokkaava autoilukohtaus korostui turhan paljon. Perinteisten käsivarjojen käyttö Värjynäoli ilahduttavaa, muut varjohenkilöt olivat siihen nähden jäykkää perussettiä.Kuoleman saapuminen töksähti pikkaisen, vaikka toteavuus oli hyvä valinta. Sylikuvaoli niin kääräisevä että yleisö alkoi taputtaa ennen aikojaan, mutta tarinankertojienloppuvalssi veti lähemmäksi elämää. Yksinäisten vanhusten teema kuvastui kaikesta.Ofelia ja varjojen teatteri, nuket Iida Vanttaja,kuva Tom Nyman.PIXYLumottu PrinsessaKäsikirjoitus: Max Andersonin samannimisen sarjakuvan pohjalta Outi Sippolaja Liisa LaitinenOhjaus: Outi Sippola ja Liisa LaitinenMusiikki: Markus HeinoValot: Markus HeinoEsiintyjät: Liisa Laitinen, Outi Sippola ja Lotta VirtanenTörkeä töpöttäjä Pixy oli kyllä ihan ykkönen. Söpö riiviösikiöksi. Esityksen tyylissä teollistuminenkohtasi teknon ja söi romantiikan jätettä päälle. Hullun professorin kumipuvuistakehittyvät ”vaihtautujat” oli ihanan älytöntä kehitelmää. Lyhyet dialuennottoivat fyysisestikin nastan lisätason. Isin ja sikiön huvittelu Manalassa olisi tullutvähemmälläkin selväksi. UV-valo on tehokas keino, mutta alkaa rasittaa pitkään tuijotettuna.Näkyvillä soitettu musa oli nasakkaa ja tuki sekoja siirtymiä, parissa kohdassaoli vaikea kuulla puhetta musiikin yli. Pirun hyvä oli hidastunut kohtaus maanalla. Mainiosti toimivat kohdat joissa käsinukkien suunnat ja asennot olivat erityisenkirkkaat ja tarkat, sekä äärimmäinen vispaaminen. Elämän ja kuoleman kysymyksettaustalla ja tylyn absurdi kerronta hanskassa, eihän sitä voi kuin diggailla.Pixy, nuket työryhmä Liisa Laitinen, Outi Sippola,Lotta Virtanen, kuva Outi Sippola.