saatesanat - Rengas

JOHTOKUNTAjohtokunta tentissäTenttituoliin istui tällä kertaaAino-Marjatta Metz.Mikä on lempivärisi?SinivalkoinenMinkä kirjan luit viimeksi?Eva Rossmann: freundsche verbrechen.Mira Valensky ermittelt in Wien.Kuka on lempisäveltäjäsi?MozartMihin haluaisit vielä joskus elämässäsimatkustaa?RoomaanKetä historian henkilöä ihailet? Miksi?Suomalaisia esiäitejämme ja -isiämme (katsomistä olen ylpeä).Mikä on kiusaus, jota et voi vastustaa?LeipominenMitkä kolme tavaraa ottaisit mukaan autiollesaarelle?Kynän, Raamatun ja aurinkohatun.Mistä olet suomalaisena ylpeä?ItsenäisyydestäKauanko olet asunut Saksassa? Mitenpäädyit tänne?Noin neljännesvuosisadan. Sain työtarjouksen.Mihin et Saksassa koskaan totu?ByrokratiaanMikä sinua motivoi?PerheJos saisit toivoa, minkä asian muuttaisitmaailmassa?EpäoikeudenmukaisuudenElämänviisaus, jonka haluat jakaa kanssamme:Joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa.Kiitos, Aino-Marjatta,että jaoit ajatuksiasi kanssamme.Koska olemme ”tenttineet” kaikki johtokunnan jäsenet, sarja loppuu tähän. Toivottavasti esittelyt ovattehneet johtokuntamme jäseniä vähän tutummiksi.1-2 • 2009|

MEIDÄN KIRKKOMeidän Kirkko– Osallisuuden yhteisöSuomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2015Vanhanaikainen ja paikoilleen jämähtänyt –sellainenko kirkko on? Tuskin ainakaan kokonaan.Vaikka yhteisöön, jonka tehtävänä on perinteeneteenpäin vieminen, jääkin toisinaanvanhoillisuuden pesäkkeitä, on kirkon suuntapääsääntöisesti aina eteenpäin, kohti tulevaisuutta.Ajan hermolla voi yrittää pysyä pohtimallatulevaisuutta kuten Suomen evankelisluterilaisenkirkon strategiassa vuoteen 2015:"Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö". Esittelenseuraavassa strategian taustaa ja muutamiasen ydinajatuksia verraten niitä Saksan evankelisenkirkon (EKD) tulevaisuuspohdintoihin.Suomi ei ole jäänyt syrjään globaalista kehityksestä,kulttuurien ja vaikutteiden virtaamisestamaasta toiseen. Enää ei voi puhua luterilaisestayhtenäiskulttuurista 1950-luvunmaatalous-Suomen tavoin. Suomalainen kulttuurisisältää hyvin monentyyppisiä aineksiaeikä luterilaisuus enää samalla tavoin kuin aiemminliity kansallistunteeseen ja kuulu kunnonsuomalaisen hyveisiin. Uskonnollisuus eikuitenkaan ole heikentynyt, se on vain yksityistynyt.Tällöin painottuvat erityisesti elämykset,kokemukset ja sosiaaliset suhteet, mikä näkyyihmisen elämänkaareen kuuluvien kirkollistentoimitusten (kasteen, konfirmaation, avioliittoonvihkimisen ja hautaan siunaamisen) tärkeäksikokemisena.Kaiken yksityistymisen keskellä kirkosta haetaantukea yhteisöllisyydelle. Ensinnäkin kirkoltaodotetaan tukea perheyhteisölle, tärkeidentraditioiden (kirkolliset toimitukset) ylläpitämistä.Toiseksi sen odotetaan olevan koko Suomenkansan kirkko, palvelevan kaikkia. Tämä ilmeneekirkon tekemän nuorisotyön sekä vanhustenja vammaisten parissa tehtävän diakonisentyön arvostuksena.Yhteenvetona työryhmä toteaakin, että "kirkonerityisenä haasteena on kyetä vastaamaanihmisten hengellisiin tarpeisiin ja yhdistää individualistinenuskonnollisuus kirkon olemukseenkuuluvaan yhteisöllisyyteen."”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” –strategiassatodetaan kirkon perustehtävästä: "Kirkontehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalanyhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta jarohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta."Strategian mukaan "vuonna 2015 jäsenetnäkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat sielläJumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämäänvastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltälähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa." Mitentähän tavoitteeseen päästään, on määriteltykuuden strategisen suuntaviivan avulla.1. "Hengellinen elämä vahvistuu"Tällä tarkoitetaan mm. jumalanpalveluselämänkehittämistä, avoimuutta hengelliselle etsinnälle,evankeliumin julistamista ja valmiuttakeskustella uskosta. Kirkon lähtökohta on missionaarinen,ulospäin suuntautunut. Se ei saajäädä ”keittämään omaa soppaansa”, vaan senpitää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssatuoda esiin hengellistä sanomaansa. Hengellisenelämän merkitys kirkolle on ollut esillä myösEKD:n tulevaisuuskeskustelussa. EKD:n neuvostonpuheenjohtajan piispa Huberin mukaan"Evankelisella kirkolla on tulevaisuutta sen hengellisenvoiman takia. Tämän pitää olla kaikkienkirkon uudistamistoimenpiteiden lähtökohtanaja päämääränä." (esitelmä „Evangelisch im21. Jahrhundert“ EKD:n tulevaisuuskonferenssissaWittenbergissä 25.1.2007).2. "Huolehdimme heikoimmista ja kannammemaailmanlaajaa vastuuta"Heikoimmassa asemassa olevien puolestapuhujanayhteiskunnallisessa keskustelussa on kirkoltaviime aikoina myös Suomessa alettu odottaatähänastista merkittävämpää roolia. Kirkon | 1-2 • 2009

MEIDÄN KIRKKOMeidän kirkko SaksassaMitkä ovat meidän tulevaisuudennäkymämme?Meidän, jotka taiteilemme saksalaisen jasuomalaisen kirkon välissä, välillä tietämättäkumpaan oikein kuulumme? Meidän, jotkasiksi olemme halunneet jotakin omaa, sellaisenkirkollisen järjestäytymisen muodon, jossavoimme elää ja hengittää suomalaisina kristittyinäSaksassa.Saksalaiset pastorit ovat hyviä saarnaamaan.He eivät aliarvioi kuulijakuntaansa ja käyvätkristillistä, oikeaa ja jaloa taistelua hengellisenja yhteiskunnallisen elämän kentillä. Yksi suomalaisellesielulle tärkeä kenttä kuitenkin useinpuuttuu: sanoma armosta ja anteeksiantamuksestainhimillisen heikkouden keskellä. Se josmikä vahvistaa hengellistä elämää ja avaa ovenyhteyteen armollisen Jumalan kanssa. Tätä oveasuomalaiset pappimme pitävät auki. Tämän ovenpönkkänä toimiminen seurakunnissa on mielestänimeidän kaikkien kristittyjen tärkein tehtäväsuomalaisten keskuudessa Saksassa nyt ja tulevaisuudessa.Suomalaista ymmärtää parhaiten toinen suomalainen.Se on perusajatuksena naapuriaputyössäja kaikessa toisistaan huolehtimisessa seurakunnissamme.Heikoimmista huolehtiminensaa muodon myös lapsityössä ja vanhustyön kasvavienhaasteiden pohtimisessa. Emme halua jättäätoisiamme pulaan, kun ikä painaa ja voimatvähenevät tai kun vastoinkäymiset käyvät yli voimien.Kannamme vastuuta toisistamme, se onkristityn luonnollinen tehtävä tässä maailmassa- koko maailmassa, myös Nkurenkurun koulussatai siellä, missä AIDS kaataa ihmisiä. Ontärkeää pitää silmät ja sydämet avoinna, vaikkaapumme tuntuisi pisaralta meressä.Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on hyvinorganisoitua. Meillä on onneksemme montapappia hoitamassa seurakuntia ja hyvä toimistobyrokratian pyörittämiseen. Kuitenkaan seurakunnateivät toimi ilman vapaaehtoista työtä.Paljon työn alle väsytään. Vapaaehtoisen työntukeminen ja sitä tekevistä ihmisistä huolehtiminenon suomalaisen kirkollisen työn suurinhaaste tulevaisuudessa. Jos ihmiset väsyvät, kukaantaa naapuriapua? Kuka auttaa seniorityössä?Kuka pitää pyhäkoulut? Kuka jaksaa kirkkoraadinerilaisissa tehtävissä? Kuka organisoi, visioija toteuttaa? Mikä auttaa jaksamaan? Mikäinnostaa ja motivoi meitä? Kirkkoraatilaistenja muiden vastuunkantajien ei saa antaa väsyä.Miten vahvistamme kirkon jäsenyyden merkitystä?Rengas-lehti ja sen nettisivut ovat erinomainenviestikanava. Sitä kehitetään jatkuvasti, viestinviemisen tärkeys on ymmärretty edellytyksenäihmisten tavoittamiselle ja tehokkaalle toiminnalle.Tiedottamisessa ja kirkollisen työn “läpinäkyvyydessä”on silti aina parantamisen varaa.Seurakunnilla ja seurakuntalaisilla on mahdollisuussaada äänensä kuuluviin. Ruusuille, risuilleja ideoille on foorumi, jota myös kirkollisen työnkehittämiskeskusteluun voisi rohkeammin käyttää.Uutena mahdollisuutena “sähköinen sielunhoito”voisi tarjota kaukana asuvalle suomalaisellesen oljenkorren, jota hän tarvitsee.Suomalaisen kirkollisen työn rakenteista käydäänkeskustelua useammallakin tasolla. Rakenteetovat joissakin seurakunnissa muodostuneettaakaksi, toisissa seurakunnissa rakenteet auttavatselkiyttämään ja organisoimaan toimintaa.Rakenteiden tulee palvella toimintaa. Huonojarakenteita ja toimintamalleja on uskallettavamuuttaa, joskus tarvitaan vain uutta ajattelutapaaja asennetta. Seurakunnallisen työn onpainotuttava ihmisiin, ei rakenteisiin. OvatkoSKTK:n toimintamallit ja rakenteet joustaviapappeihin ja seurakuntiin päin? Vastaavatkoorganisaatiomme rakenteet alueelta lähteviintarpeisiin? Rakennekeskustelua toivotaan ja sitäjatketaan SKTK:n vuosikokouksessa.Yhdyn Martti Lutherin ajatukseen:Ecclesia semper reformanda est.Annaliisa Kühn | 1-2 • 2009

Unsere Kirche –eine teilnehmende GemeinschaftFoto: Ritva PrinzIst die Kirche unbeweglich und von gestern?Sie bewahrt eine Tradition, ja – aber versuchtauch nach vorne zu blicken. Sowohl die Evangelisch-LutherischeKirche Finnlands (ELKF)als auch die Evangelische Kirche in Deutschland(EKD) haben eine Strategie für Schrittein die Zukunft entwickelt. Miika Rosendahl,ein Pfarrer, und Annaliisa Kühn, Gemeindegliedund Nicht-Theologin, tauschten sich ausüber die Zukunftsvisionen.„Der Auftrag der Kirche besteht darin, Menschenin die Gemeinschaft mit dem gnädigenGott einzuladen, eine feste Grundlage für dasLeben zu ermöglichen und die Menschen zu ermutigen,für den Nächsten und für die SchöpfungSorge zu tragen“, heißt es in der Strategieder ELKF. Dass die Tür in die Gemeinschaft mitdem gnädigen Gott auch in den finnischen Gemeindenin Deutschland immer offen bleibt,darin sieht Annaliisa Kühn die wichtigste Aufgabefür heute und morgen.Die Stärkung des geistlichen Lebens gilt lautMiika Rosendahl sowohl für die EKD als auchfür die ELKF als einen wesentlichen Ausgangspunkt.Sie soll sich in lebendigen Gottesdiensten,in der Verkündigung des Evangeliums undin der Offenheit für die Suche der Menschenäußern.Die Sorge für den Nächsten in der Nähe undin der weiten Welt prägt die „Kirche für andere“.In Finnland wird zunehmend erwartet, dassdie Kirche auch zu gesellschaftspolitischen FragenStellung bezieht. Füreinander da sein, insbesondere,wenn die Kräfte im Alter oder in einerLebenskrise versagen, das ist auch für diefinnische kirchliche Arbeit in Deutschland einewesentliche Herausforderung.Die Bedeutung der Mitgliedschaft gerät verstärktin den Blick. In Finnland sollen die Ehrenamtlichenmehr Gewicht in der Kirche gewinnen.Bei uns in Deutschland scheint manchmalschon zu viel auf den Schultern der Ehrenamtlichenzu lasten. „Wir müssen dafür sorgen, dasskeiner unter der Last zusammenbricht“, betontAnnaliisa Kühn.Die Botschaft mit den modernen Kommunikationsmittelnoptimal weiterzugeben ist überalleine große Chance – und eine große Herausforderung.Die Möglichkeiten des Internetkönnten neue hilfreiche Wege eröffnen, besondersda, wo die Wege zueinander weit sind.Kirchliches Leben braucht eine Struktur, abereine, die dem Leben der Gemeinde dient. Nichtfunktionierende Strukturen müssen geändertwerden. Es erfordert Mut, ist aber lebensnotwendig.„Die Mitglieder sehen den Wert ihrer Kircheund hören dort die Stimme Gottes. Sie kommenin die Kirche, um Antworten auf die großenFragen des Lebens zu finden und gehen wiederheraus, um der Welt Gottes zu dienen“, heißtes in der Vision für 2015 der ELKF. „Die Kirchesoll eine lebendige Gemeinschaft von Christensein“, schließt Miika Rosendahl, „und mussdaher ständig erneuert werden.“ Ob Pfarreroder Laie, an einem Punkt geben sie beideLuther Recht: „Ecclesia semper reformanda est.“Zusammenfassung: Ritva Prinz1-2 • 2009|

50. Pohjoismaiset elokuvapäivät - NFLDie Jubiläumsvorstellung zum 50. der NordischenFilmtage geriet – zumindest, was die Präsenzin den Medien betrifft – zu einem Fest desschwedisch-norwegisch-dänisch-isländischenFilms und des Filmforums. Auch wenn die finnischenProduktionen (drei Spielfilme, drei Dokumentarfilme,drei Kinder- und Jugendfilmesamt je einem Aki und Mika Kaurismäki-Filmin der Retrospektive) sich vorzüglich präsentierten,konnte der Eindruck entstehen, es sei ebenein skandinavisches Filmfest – ohne finnischesGewicht. Ein wenig schade war´s. Leider gingendann die finnischen Filme dieses Jahr auch ohnePreise aus. Dennoch: Regisseure und Darstellerfanden mit ihren Filmen den direkten Weg zuihrem interessierten Publikum. Es scheint einenTrend zur Professionalisierung der Organisationzu geben, was aber mit der Sorge verknüpft ist,dass sich die Filmtage von der Darstellung mehrhin zur Selbstdarstellung entwickeln könnten,was ein Verlust am charakteristisch Liebenswürdigender NFL zur Folge haben könnte.Pihla Viitala ja Samuli Vauramo (kuva: Solveig Scholz)In einem Interview berichteten die RegisseureMari Rantasila, Aku Louhimies und Petri KotwicaSolveig Scholz über ihre Ansichten vom Leben,Lieben und Arbeiten erfrischend unspektakulärund ohne Starallüren. Wir trafen ebensodie Jungstars Pihla Viitala und Samuli Vauramo.Die talentierte Viitala wurde z.B. beim Castingohne Schauspielausbildung für den Film „DieUnbeugsame“ engagiert. Rantasila, die mit demFilm Ricky Rapper nach Lübeck kam, bemerkt,dass sie die Schublade „Kinderfilm“ für ihre Arbeitproblematisch finde. Ihr Film sei ein Familienfilm,der in Finnland in kürzester Zeit einabsoluter Hit wurde. Sie zweifelt, ob der Erfolgsfilm„E.T.“ so durchschlagend geworden wäre,wenn es in Hollywood die Unterteilung „Kinderfilm“gäbe?Kokoillan elokuvista oli mukana KotwicanMusta jää, Louhimiehen Käsky ja KarukoskenTummien perhosten koti. Sekä Louhimiehen ettäKarukosken elokuvat perustuvat Leena Landerinromaanitrilogiaan, josta on myös saksannos.Tommi Korpela oli Tummien perhosten kodissapoikakodin johtajan roolissa, vuosi sitten hänesittäytyi Lyypekin yleisölle Miehen työssä.Dokumenteista nähtiin Jouni Hiltusen läheshullun mieletön tutkielma BAM – Raudtee eikuhugi – Baikal-Amur -rautatien rakennusprojektistaNeuvostoliitossa, johon kului sadantuhannentyömiehen hartiapankkivoimin tehtynäkymmenen vuotta. Rautatie valmistui vuonna1984, mutta sitä ei koskaan liikennöity Siperianpermaroudan maaperässä. Ohjaaja löysi tämänneuvostoaikaan Suomen valtiolle propagandatarkoituksessalähetetyn filmin elokuva-arkistostaja teki siitä oman dokumenttinsa. Hämmästeleväyleisö ehdotti sitä materiaaliksi koulujenopetusohjelmaan! Mielenkiintoinen oli myösJohn Websterin Katastrofin aineksia, jossa hänkokeilee, voiko nykyihminen elää luonnonmukaisenelämäntavan mukaan välttäen ympäristöhaitallisiaraaka-aineita: vuosi kului maailmanparannukseen omassa perheessä, ja avioliitttojoutui lähes katastrofin partaalle… Jouko Aaltonen,Lyypekissä aiemminkin vieraillut, kertoidokumentissaan Punk – tauti joka ei tapa, mitenpunkrock saapui Suomeen, ja miten elinvoimainentämä musiikin laji on vieläkin. Osuvastise kuvaa nuoren ihmisen kasvukipuja ja | 1-2 • 2009

kehityskaarta lapsuudesta aikuisuuteen kiihkeinemielenosoituksineen vanhempien maailmaavastaan.Lasten elokuvista Mari Rantasilan Risto Räppääjäon musiikkielokuva, suuren suosion Suomessasaavuttanut koko perheen elokuva. Muitalasten elokuvia olivat Kaisa Rastimon hellyttävätarina Myrsky-koirasta ja Juha Vuolijoen Joulutarinajoulupukin lapsuudesta.Suomalaisten produktioiden lisäksi mainitsenvirolaisen ohjaaja Peer Simmin puolidokumentinGeorg Otsin elämästä. Se liikuttaa suomalaistakatsojaa Otsin laajan suosion vuoksi viisi-kuusikymmenluvunSuomessa. Kukapa tämän hetkenmummo- ja vaari-ikäisistä suomalaisista eituntisi ja rakastaisi Saarenmaan valssia, Metsäkukkiatai Unohtumatonta iltaa?50. Lyypekin elokuvapäivät kuuluvat maailmanvanhimpiin. Ne alkoivat lyypekkiläisenaloitteesta pikkupiirissä. Nyt ne kokoavat parikolmekymmentätuhattakatsojaa. Suomessa valmistuuvuosittain 10–15 kokoillan elokuvaa, joidenmyynti ulkomaille on tärkeä taloudellinentavoite, ja Lyypekki toivottavasti hyvä ponnahduslauta.Suomen Elokuvasäätiö on elokuvatuotannontärkein rahoittaja. Lahjakkaiden näyttelijöidentyömahdollisuudet pienen maan pienissäkehyksissä ovat rajoitetut. Monimuotoinen mediatyöon nimekkäällekin näyttelijälle ja ohjaajallearkea. Sitäkin enemmän toivon, että suomalainenelokuva löytää kanavansa Keski-Euroopansaksankielisen alueen elokuvateattereihin ja televisiokanaville.Inkeri Kosunen-BittnerKäsky, Musta jää ja Risto RäppääjäAku Louhimies, Petri Kotwica ja Mari Rantasila– kolme nuorta suomalaista elokuvaohjaajaa- esittelivät uusimmat työnsä Lyypekin elokuvapäivillämarraskuussa 2008.Pyysin heiltä seuraaviin kysymyksiin lyhyitävastauksia:1. Kuvaile yhdellä lauseella, mistä filmissäsi onkysymys, niin että henkilö, joka ei sitä tunne,saa siitä oikean käsityksen.2. Miksi filmisi kannattaa katsoa?3. Kuka ohjaaja tai mikä filmi on eniten vaikuttanuttyöhösi ja inspiroinut sinua?4. Mikä on mielestäsi onnistunein elokuvasi?5. Mikä on suurin muutos tai kehitys, joka on tapahtunutelämässäsi?Aku Louhimies, 1968 syntynyt ohjaaja tulitunnetuksi elokuvalla Levottomat vuonna 2000.Jussi-palkintoja hän sai vuonna 2005 työstäänPaha maa ja vuonna 2006 filmistä Valkoinenkaupunki. Vuonna 2008 valmistui Käsky, johonsaatiin kansainvälinen rahoitus, niin että TV-oikeudeton myyty sekä Saksaan että Ranskaan.Elokuva kertoo Suomen sisällissodan loppuvaiheista.Jääkärialiupseeri Aaro Harjula (SamuliVauramo) taisteleevalkoisten puolella,mutta järkyttyyhuomatessaan, mitenvalkoiset kohtelevatpunaisiasotavankeja. Hänpäättää saattaa punakapinallisennaisen(Pihla Viitala)sotatuomarin (EeroAho) eteen, jottatämä saisi oikeudenmukaisentuomion.Aku:1. Käsky on vuoteen 1918 eli Suomen sisällissotaansijoittuva rakkaustarina ja se perustuuLeena Landerin usealle kielelle käännettyynsamannimiseen kirjaan.2. Käskyn tarina on dramaattinen, yllätyksellinenja ajatuksia herättävä.1-2 • 2009|

3. Juuri nyt tulee mieleeni Charlie Chaplin ja hänentyönsä Kaupungin valot, joka on kaunisja traaginen tarina.4. Aina on niin, että sanon, että viimeisin on separas. Kun filmiä on juuri tehnyt ja sen kanssaon viettänyt ainakin kaksi vuotta, on siinä tiettyläheisyys ja se tuntuu parhaimmalta.5. Tuo on helppo kysymys. Minulla on neljä lastaja jokainen merkitsee minulle suurta elämänmuutosta ja kehitystä.Petri Kotwica, 1964 syntynyt ohjaaja-käsikirjoittaja.Ensimmäinen pitkä elokuva oli Kotiikävävuonna 2005, vuonna 2007 valmistui Mustajää. Se on suomalais-saksalainen yhteistuotantoja on saanut 6 Jussi-palkintoa. Elokuva olimukana kilpailemassa Berliinin juhlien pääpalkinnosta.Musta jää on psykologinen kolmiodraama,jossa kaksi vahvaanaista joutuu vastatustentaistellessaansamasta miehestä.Lääkäri Saara (OutiMäenpää) huomaa,että hänen arkkitehtuuriaopettavallaaviomiehelläänLeolla (Martti Suosalo)on suhde nuoreenopiskelijaanTuuliin (Ria Kataja).Saara kehitteleeitselleen uutta henkilöllisyyttäja ystävystyyTuuliin.Petri:1. Musta jää kuvailee, kuinka toisen mielestä harmitonpetos voi johtaa tunne-elämän loukkauksiin,joiden seuraukset ovat hirveät.2. Tässä filmissä on poikkeuksellisen väkeväänäyttelijätyötä. Päähenkilöistä näkyy, että heolivat hyvin motivoituneita elokuvan tekovaiheessa.Jos nyt itsellä on tämänkaltainen tilanne,olisi syytä katsoa toisen osapuolen näkökulmaa.Hyvin harvoin ihminen pystyypaneutumaan loukatuksi tulleen tilanteeseen.Tässä voisi niin tehdä. Lopulta kaikki päähenkilöttulivat loukatuiksi.3. Ohjaajista minua ovat inspiroineet perusnimetBergman, Kieslowski, Kubrick.Moni klassikko-elokuva on vaikuttanut minuun,mainitsen nyt 90-luvulla näkemäniKieslowskin Sininen. Siinä tunne-elämä onkäännetty kuviksi selittelemättä, se on todellisentaiteen tulos. Siinä on tavallaan samantapainensisältö kuin Mustassa jäässä.5. Olen joutunut itseni kanssa muutaman kerranaika syväänkin kriisiin. Yksi johti siihen,että arvioin uudelleen kaiken, mitä olin siihenmennessä tehnyt. Jätin opiskelut teknillisessäkorkeakoulussa, kun tajusin, että elän vainkerran ja minun on oltava elämässäni rehellinen.Sitten paljon myöhemmin, valmistuttuanielokuva-ohjaajaksi, minulle nousi eteen kysymyssiitä, mitä pystyn järjellä hoitamaan jamikä on tunne-elämää. Oikea tapa näissä kriisitilanteissaolisi ollut puhua jollekin ihmisellenäistä tuntemuksista. Olen ajan mukaan viisastunutja annan itselleni anteeksi, mitä nuorenaen pystynyt.Mari Rantasila,1963 syntynytnäyttelijä, laulaja,ohjaaja. Televisiosarjoistatunnettujaovat mm.Raid ja Kotikatu.Mari Rantasilaon tehnyt lyhytelokuviaja vuonna2008 ensimmäisenpitkänelokuvan RistoRäppääjä.Mari:1. Risto Räppääjä on koko perheen värikäs musiikkikomedia,joka perustuu Tiina ja SinikkaNopolan erittäin suosittuun lastenkirjasarjaan.2. Tämä on tietääkseni ensimmäinen Suomessatehty selkeä musiikkikomedia ja urbaanisatu.10 | 1-2 • 2009

Lasten pitäisi nimenomaan katsoa satuja, sellaisiasatuja, joiden avulla he voivat irtautuaarjesta ja asioista, jotka painavat päälle. Lastenpitää nähdä satuja ja ne tekevät aikuisillekinhyvää.3. Ohjaajia on monia, mutta mainitsen nyt MikeLeen, jonka uraa seuraan jatkuvasti. Hänenviimeisin elokuvansa Happy Go Lucky on aivanmahtava, ja hänen tapansa tehdä elokuvaja nähdä maailma on minulle hyvin läheinen.Mike Lee improvisoi ja rakentaa hahmojaanmonta kuukautta, hän uskaltaa viedä roolihahmontarpeeksi pitkälle, se saattaa ollamelkein karikatuuri ja samalla koskettava jahauska, kuten esim. äiti, jolla on tumma tytärfilmissä Salaisuuksia ja valheita. Tällaiset roolitkiehtovat minua, koska olen itse alkuperäiseltäammatiltani näyttelijä.4. Sanon rehellisesti, että Risto Räppääjä on minunparas elokuvani tähän saakka.5. Lapsen saaminen menee yli kaiken muun. Ammatillisestikatsottuna muutos ohjaajaksi.En aio lopettaa näyttelemistä, mutta teatterissaen esiinny, vaan kamera on minun alani, senedessä ja takana. Minua on aina kiinnostanutkokonaisuus, ei ainoastaan oma roolini.Haastattelu ja kuvat: Solveig ScholzOpiskelemaan Suomeen! Yhteishakujen aikataulut Suomessa 2009Ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus: Syksyllä 2009 alkavan koulutuksen yhteishaku2.3.–20.3.2009. Lisätietoja: www.haenyt.fiAmmattikorkeakoulut: Syksyllä 2009 alkavan vieraskielisen (englanninkielisen) koulutuksenyhteishaku 12.1.-13.2.2009. Lisätietoja: www.admissions.fi.Syksyllä 2009 alkavan suomen- ja ruotsinkielisen koulutuksen yhteishaku 23.3.-9.4.2009.Lisätietoja: www.amkhaku.fiYliopistokoulutus: Syksyllä 2009 alkavan koulutuksen yhteishaku 2.2.-30.4.2009 (joidenkinkoulutusten osalta hakuaika päättyy jo helmikuun lopussa). Lisätietoja: www.yliopistohaku.fi.Joissakin yliopistoissa järjestetään oma erillishaku hakijoille, jotka hakevat koulutukseenulkomailla suoritetulla tutkinnolla (niin sanotut kansainväliset hakijat).Kun haet yliopistoon, tutustu hyvissä ajoin hakuohjeisiin sen tiedekunnan hakuoppaasta,johon sinua kiinnostava koulutus kuuluu. Hakuoppaat löytyvät tiedekuntien kotisivuilta.Jokaisella yliopistolla on myös hakijapalvelu, joiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.yliopistohaku.fi (lisätietoja ja yhteystiedot).Lähde: Suomi-Seuran tiedote 11/08In To -palvelupiste pääkaupunkiseudulle töihin tulevilleKela ja Verohallinto ovat avanneet Helsingissä palvelupisteen pääkaupunkiseudulle töihintuleville ulkomaalaisille. In To -niminen palvelupiste neuvoo alkuvaiheen kysymyksissä,joita Suomeen tulo herättää. In To on uudenlainen pilottihanke, jonka tavoitteena on helpottaamaahanmuuttajan alkutaivalta Suomessa. Palvelupiste toimii yhteistyössä muidenmaahanmuuttajille tärkeiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Pilotin aikana selvitetäänmahdollisuuksia saada myöhemmin mukaan lisää toimijoita. Hanke ulottuu vuoden 2009loppuun. Palvelupisteellä on myös omat internetsivut osoitteessa www.intofinland.fi.Lähde: Suomi-Seuran tiedote 11/081-2 • 2009| 11

Kuka hoitaa äidin, kun minä olenkaukana kotoa?Jääkaapin oveen on liimattu lappu: ”Muistasyödä jääkaapista leivät”!Ulko-ovessa on iso kyltti: ”HELLA”! Astiakaapissalukee: ”kahvikupit”!Keittiön pöydällä on ruutuvihko, johon hoitajatkirjoittavat päivän tapahtumat ja äiti lukeekirjoituksia kuin ne koskisivat jotain toista ihmistä– vierasta, jonka elämäntilanteita kirjataanylös.Istun keittiönpöydän ääressä ja juon teetä äidinkanssa. Edessä on sanapeli. Irrallisia kirjaimia,sanoja, selkeitä ja yksinkertaisia, muttamerkityksettömiä. Luemme vanhoja matkakertomuksia,joita äiti on aina matkoiltaan kirjoittanut.Yhtäkkiä tulee mieleen tuttuja tilanteita,ihmisiä ja nimiä ja pian muistista soljuu eteentarinoita ja tapahtumia.Joka kerta, kun tulen kotiin äidin luokse, huomaansanojen muuttaneen merkitystä. Ne sanat,joita minä käytän tarkoittaessani kukkaa, pöytää,kirjoituskonetta, teatteri-iltaa, ovat saaneetäidin sanavarastossa aivan uudet vastikkeet. Seon kuin leikki, jossa arvailemme, mitä toinentarkoittaa. Pikkuhiljaa leikkimme ehkä muuttuukahden ulkomaalaisen keskusteluksi, jossakumpikaan ei puhu toistensa kieltä.Kolme vuotta sitten juhannuksena äiti kaatuimakuuhuoneessaan. Aivoinfarkti. Hänellä olionnea. Sisareni oli tullut edellisenä iltana RaumaltaImatralle. Äiti pääsi heti sairaalaan.Yhtäkkiämeistä tuli hänen hoitajiaan. Äiti ei muistanutsanoja. Ei tuntenut meitä. Hän, joka oli ainahoitanut omat ja muiden asiat. Hän, joka puhuimonia kieliä ja toimi tulkkina ja oppaana jajolle sanat olivat osa työtä. Aivoinfarkti muuttihetkessä tutun ympäristön vieraaksi. Ympärilläolevat ihmiset olivat kuin joukko uhkaaviavihollisia. Äiti oli ollut vain viikon sairaalassa,kun hänet kotiutettiin. Sisareni piti palata takaisintöihin enkä minä saanut järjestymään niinnopeasti lomaa itselleni, että olisin päässyt Suomeen.Onneksi tyttäreni lähti poikakaverinsakanssa mummin luokse. Kukaan ei oikein tiennyt,missä kunnossa äiti oli. Tarmokas mummioli muuttunut itkuiseksi, masentuneeksi vanhukseksi,jonka puhe oli sanoja ilman merkitystä.On niin tottunut siihen, että kaikki sujuu itsepäätetyn suunnitelman mukaan. Entä sitten, kunsuunnitelma romahtaa? Kun äiti ei enää olekaanse, joka järjestää kaiken? Kun loma Suomessamuuttuu hoitopaikan etsimiseksi? Ja aina takaalallaväijyy syyllisyyden ja riittämättömyydentunne?Nyt meillä jo nauretaan äidin ja Annan yhteisillekommelluksille, mutta välillä molemmatväänsivät itkua, kun yhteistä kieltä ei tuntunutlöytyvän. Aivan yksinkertaiset arkiset asiat eivätsujuneet: äiti ei muistanut tilinumeroa eikä Annatiennyt, mitä valtakirja on suomeksi. Pankkineitiodotti kärsivällisesti, kun toinen pisteli sanojaperäkkäin eikä saanut niistä yhtään ymmärrettäväälausetta ja toinen yritti selittää ”valtakirjaa”kuin olisi pelannut tabua – ”selitä sana, muttaälä mainitse sitä”.Sinnikkäästi äiti selvitti sanapyykin ja sai takaisinintonsa kirjoittaa kirjeitä. Ensin suomeksija sitten saksaksi. Turvattomuus, itkuisuus ja pel-12 | 1-2 • 2009

ko tulevasta olivat kuitenkin joka päivä mukana.Minä tunsin itseni riittämättömäksi, kun en voinutmuuta kuin lohduttaa puhelimessa. Me molemmatlapset asumme kaukana äidistä ja vaikkakävimmekin vuorotellen kotona, tilanne oli ainavain hetkeksi pelastettu. Sukulaiset ja ystävät olivataina tukemassa, mutta nyky-yhteiskunta eiperustu enää pelkän naapuriavun varaan.Onneksi kaupungeilla on sosiaalitoimistot jasiellä erittäin osaavat työntekijät. Soitin Imatrankaupungin sosiaalitoimistoon ja sain neuvoja jokaiseenkysymykseeni. Työntekijät tulivat kotikäynnille.Äidille tehtiin muistikoe, hänen tilanteensaarvioitiin ja minulle esiteltiin erilaisiakaupungin hoitokoteja sekä ohjattiin myös yksityisenavun piiriin. Suurin onni oli kuitenkin se,että löysin äidin harrastuspiiristä eli Marttaliitostaihmisen, joka tunsi sekä äidin että kaupunginvanhustyön työntekijät. Ilman hänen päättäväistäja vapaaehtoista apuaan emme olisi selvinneetäidin hoitoon liittyvistä asioista.Siitä huolimatta tunsimme totaalisesti kadottaneemmesuunnan hoitopalveluiden viidakossa.Ehdin olla aina vain yhden viikon kerrallaankotona ja siinä ajassa piti tutustua mahdollisimmanmoneen kodinhoitopalvelua tarjoavaan yritykseen.Tein sopimuksen yhden yrityksen kanssa,saimme äidille turvapuhelimen ranteeseen,hellaan hellavahdin ja avaimen talon seinään ns.Putkilukkoon siltä varalta, että palokunnan taihoitajien täytyy päästä asuntoon. Järjestin ruokailutja kaupassakäynnit ja tulin tyytyväisenäkotiin, kun sisareni soitti ja kertoi äidin lukinneenitsensä kylpyhuoneeseen, kun ei pitänythoitajista! Olimme palanneet lähtökuoppiin. PalasinSuomeen ja tällä kerralla löytyi sopivat hoitajat.He ovat ”ystäviä”. Äiti ei tunne tarvitsevansahoitoa eikä halua ajatella palvelutaloon muuttoa,mutta nyt pärjäämme näin. Naapurit käyvätpäivittäin kylässä ja Annele, äidin Martta-ystävähoitaa lääkärillä käynnit. Uudet lääkkeet hidastavatmuistin heikkenemistä, mutta eivät korjaamennyttä muistia. Äiti on nyt iloisempi ja suhtautuumuistamattomuuteensa huumorilla. Tututihmiset kadulla esittelevät itsensä nimellä, kunäiti kertoi, ettei hän muista enää nimiä.Olin taas äidin luona. Ajoimme Puumalaan tätinimökille. Äiti on ajanut matkan satoja kertoja.Viimeksi muutama kuukausi sitten, kun edelliselläkerralla kävimme Puumalassa. Hän kysyi,mihin olemme menossa. Kerroin ja kertasimmemenneitä mökkimatkojamme. Hän mietti hetkenja sanoi, ettei varmaankaan ole aikaisemminkäynyt siellä... maisemat vaikuttivat niin oudoilta.Pysähdyimme tutuilla paikoilla, otimme kuviaja muistelimme aikaisempia matkojamme.Yhtäkkiä äitiä alkoi naurattaa ja hän sanoi: ”Onse toisaalta hyvä, kun unohtaa kaiken. Jokainenpaikka tuntuu aina uudelta”!Tintti Attila-HirthMissä on suomalaisten formulakuskien nopeudensalaisuus? Vieläkö Marimekko myy?Miten Suomen kirkko haastaa jäseniään ilmastotalkoisiin?Nettisivujemme lehtisaitistalöydät valikoiman parhaita paloja Suomenlehdistä. www.rengas.de > Suomenlehdistä luettuaWas haben die Krimis von Leena Lehtolainenmit der Gleichberechtigung zu tun?Welche Tipps gibt der Sauna-Weltmeister?Warum sehen die Finnen in der Zweisprachigkeiteine große Chance? Witzigesund Informatives über Finnland findenSie unter www.rengas.de > Finnland in denMedien.1-2 • 2009| 13

Panssariniittyä lukiessa28.10. Mauri lähetti Heikki Palmun Panssariniitynarvosteltavakseni. Selasin sen heti pikaisestiläpi jännityksellä, omaa nimeäni etsien.Heikin Suomeen paluun jälkeen meidän jälkeenjääneiden korviin kantautui huhu: Heikki kirjoittaakirjaa Saksan vuosistaan, kohuromaania,paljastuskirjaa Saksan suomalaisyhteisöstä. Mitäpaljastettavaa täällä voisi olla? Mitä ulkopuolisiakiinnostavaa? En löytänyt itseäni Heikin kirjasta.Olinko sittenkin hiukan pettynyt? Niin monetmainittiin – minua ei sanallakaan.Ensi vaikutelma – masennus. Kirja ei paljastakaansuomalaisyhteisön salaisuuksia, kohuja,juoruja. Se päästää kenet tahansa kurkistamaanHeikki Palmun sielunmaisemaan, syvällesinne.29.10. Heikki hyvä, olen nyt selviytynyt kanssasiensimmäisestä Saksassa viettämästäsi puolestavuodesta. Todellista selviytymistä se olikin.Mikset palannut ensimmäisen puolen vuodenjälkeen takaisin Suomeen? Eikö silloin ollutjo aivan selvää, ettei tämä ole sinun paikkasi– ettet jaksa, et sinä eivätkä läheisesi?Yhtä rehellisesti voin kysyä itseltäni: Miksenlähtenyt paljon myöhemmin päättyneestä avioliitostaniheti ensimmäisen puolen vuoden jälkeen?Yhtä selvää siinäkin oli, etten jaksa. “Jokaelämänsä kadottaa”, sanotaan Raamatussa. Ehkäse on ollut meidänkin ihanteemme, sinun ja minun.Tai sitten olemme niin riivatun velvollisuudentuntoisia– sinä olit sitoutunut neljäksivuodeksi, minä loppuelämäkseni. Ei siitä niinvain lähdetä.30.10. Heikki, kirjasi on kuvaus masennuksenleviämisestä ihmisen ruumiissa ja mielessä, kertomussiitä, kuinka vuoroin sinä, vuoroin masennuson voitolla. Kuvaan ilmestyy naapuriapu. Sealkaa elää omaa elämäänsä masennuksesi rinnalla.Vielä masennuksesi kautta kuvattunakin naapuriapusykkii energiaa – elämää ja lämpöä.31.10. Heikki, olet masentunut, sairas, käythoidossa, vietät vapaapäiviä ja jännität työtehtäviä.Vaellat perheesi kanssa toinen toistaan jännittävämmissäpaikoissa ja valitat.Mistä sinulla on aikaa ja rahaa liikkua noinpaljon ihan huviksesi? Ja olla silti koko ajan sitämieltä, ettet pidä vapaapäiviäsi? Työajallasikosinä vaeltelet?02.11. En ole lukenut pariin päivään. Heikinkertomus masentaa. Luin toissapäivänä matkallatöihin. Vasta toinen työpäiväni, ja ahdistus olisaada yliotteen. Tuntui, etten selviä työstä, jotaen ole oikein vielä aloittanutkaan ja josta oleniloinnut. Ahdistuksen yli oli vaikea päästä. Päätin,etten lue Heikkiä enää töihin mennessä.Ahdistuksesta saa kirjoittaa, masennuksestaja burn outista, niistä jopa pitää kirjoittaa. Siltitässä kirjassa on jotain – paljon – mitä en haluaisilukea. Se ei ole ainoastaan ahdistunut vaanahdistava. Heikki ei ole fiktiota vaan ihminen,lihaa ja verta, tuttu ihminen. Hänestä en haluatietää noin paljon.12.11. Yritän lukea Heikkiä naapuriavun ja Saksankirkollisten olojen kuvauksena. Opin paljonuutta ja mielenkiintoista kirkkopolitiikasta. Oikeinkirjoitustaen opi. Eikö saksalaisten nimienkirjoitusasua olisi voinut tarkistaa?!Heikki ja moni muu on tehnyt valtavan työnnaapuriavun kattavan verkoston luomiseksi. Ikävää,että sekin kuulostaa Heikin kuvaamana pakkopullalta.Eihän se sitä ole ollut.13.11. Heikki hyvä, mikä on kirjasi tarkoitus?Minusta tuntuu sitä lukiessa, että haluat kootaomia ajatuksiasi, käydä läpi masennusta ja kamppailuasi.Se on hyvä ja kirjoittaminen on siihensopiva keino. Mutta entä lukija? Jos halusit kirjoittaatukeaksesi ja rohkaistaksesi kanssakulkijoitasi,mikset valinnut hiukan ironista huumoriatyylilajiksi? Ehkä silloin en olisi joutunutsaman uupumuksen valtaan tekstiäsi lukiessanikuin sinä olit sitä kirjoittaessasi. Ehkä olisinvoinut oppia jotain kokemuksistasi ja kommelluksistasi:nauramaan omilleni – tai edes hymyilemään.Päivi LukkariHeikki Palmu, Panssariniitty,ISBN 978-951-624-367-514 | 1-2 • 2009 Turun tuomiokirkko

Olemme nuorempia kuin luulimmeMelkein puolet (44,9 %) Saksassa asuvistaSuomen kansalaisista on iältään 20-45 -vuotiaita.Tämä käy ilmi saksalaisen, Suomen tilastokeskustavastaavan, Statistisches Bundesamtinjulkaisemasta tilastosta.Tilasto perustuu vuoden 2007 lopun tietoihinja valottaa n. 90 eri kansallisuuden ikä- ja perhesuhdetietojaSaksassa. Suomalaisiksi tilastossaluokitellaan henkilöt, joilla on vain Suomenkansalaisuus.Elämänvaihetta kuvaavien lukujen perusteellakäy ilmi, että yli 65-vuotiaita on vain 6,5 % kokosuomalaissiirtokunnasta ja alle 20-vuotiaita9,2 %. Ylivoimaisesti suurin osa on siis työikäisiä.Heidän joukossaan suurimmat ryhmät ovat25-35 -vuotiaat (20,1 %) ja 55-65 -vuotiaat (25,2 %).Saksassa asuvista suomalaisista 44,3 % on naimisissa.Miehistä naimisissa on 28,2 % (joista18,9 % saksalaisen puolison kanssa) ja naisista51,1 % (joista 48,9 % saksalaisen puolison kanssa).Suurin Saksassa syntyneiden suomalaislastenryhmä ovat alle 6-vuotiaat (24,5 %).Vuoden 2007 lopussa Saksassa asui 13.394 henkilöä,joilla oli vain Suomen kansalaisuus, heistä3.986 oli mies- ja 9.408 naispuolisia. Kyseisenävuonna maahan muuttaneista eniten oli20-35 -vuotiaita (54,8 %). Tämä ikäluokka olimyös poismuuttajien joukossa suurin (56,3 %).22,2 % suomalaisista poistui Saksasta ensimmäisenneljän vuoden kuluessa maahan saapumisesta.Toinen suuri „muuttoaalto“ oli 10-15 vuodenkuluttua, jolloin pois muutti 12,3 %. Vähänyli 30 % Saksan suomalaisista on ollut maassa 30vuotta tai kauemmin.Saksassa tehtävää suomalaista kirkollista työtäajatellen on merkittävä havainto, että 20-45 -vuotiaat ovat suurin täällä asuva suomalaisryhmä.Miten voisimme vastata tämän ikäluokantarpeisiin entistä paremmin? Mielenkiintoistaolisi myös miettiä, mitä haasteita vain muutamanvuoden työkomennuksella Saksassa viipyviensuomalaisten suuri ryhmä asettaa seurakuntiemmetyölle.Nach Angaben des Statistischen Bundesamteslebten zum Jahresende 2007 in Deutschland13.394 Personen mit nur finnischer Staatsangehörigkeit.Fast die Hälfte (44,9 %) war zwischen20 und 45 Jahre alt und 44,3 % waren verheiratet.In der Altersgruppe von 20 bis 35 Jahren wardie Ein- und Auswanderungsquote am größten.22,2 % der nach Deutschland gezogenen Finnenverließen das Land wieder in den ersten vier Jahren,12,3 % nach 10-15 Jahren. Etwa ein Drittelder in Deutschland ansässigen Finnen lebt hierbereits 30 Jahre oder länger.Mauri LunnamoSKTK:n toiminnanjohtajaGeschäftsführer des ZfkALähde/Quelle: Statistisches Bundesamt31.12.2007AltersgruppenMännlicheWeiblicheAufenhaltsdauer der Finnen in Deutschland2.5002.000Personen2.5002.0001.5001.000500-Personen1.5001.000500-unter 1 1 – 4 4 – 6 6 – 8 8 – 10 10 – 15 15 – 20 20 – 25 25 – 30 30 – 35 35 – 40 40 undmehrJahreJahre1-2 • 2009| 15

Matkalla kohti naapuriapuseurakuntiaSeurakuntiemme diakoniatyön „lippulaiva“,naapuriapu, on olemassa, jotta kukaan ei jäisiyksin. Yksin ei kuitenkaan saa jättää auttajaakaan.Tämä tuli erittäin selvästi esille naapuriavunvapaaehtoisten toimijoiden neuvottelupäivilläHannoverissa viime marraskuussa.Yhdeksi viikonlopun tärkeimmistä aiheista kohosikintyönohjaus – yhteyden pitäminen omanpaikkakunnan tai alueen toisiin naapuriavun vapaaehtoisiinja suomalaispappeihin samoin kuinalueellisella ja valtakunnallisella pohjalla järjestettävienkoulutustilaisuuksien tarve. Oli tärkeää,että arjessa muita auttavat saivat virkistyä keskusteluistasamassa tehtävässä toimivien kanssa.Päivien kulkua sävytti huumori ja suuri avoimuus.Paikalla olleilta lähes 30 naapuriaputyönaktiivilta sujui reipas virsi siinä missä suomalaineniskelmäkin ja iloinen leikittely yhtä hyvinkuin elämän äärikysymyksiä luotaava vakavakeskustelukin.Iloisten, empaattisten ja osaavien naapuriavun vapaaehtoistenpuoleen voi luottavaisesti kääntyä.Yhtenä avainkysymyksenä auttamistehtävässänousi esille rajojen asettaminen. Auttajan pitäätuntea sekä omat rajansa että osata oikeallatavalla rajata myös annettava apu ja oikeaanaikaan ohjata avunetsijä eteenpäin. „Vaarallisinauttaja on se, joka tietää kaiken ja osaa kaiken,jolla ei ole rajoja“, totesi naapuriaputyöstä vastaavapastori Kai Henttonen. Jotta voi ohjata apuatarvitsevan oikeaan paikkaan, on hyvä verkostoituapaikkakunnalla toimivien ammattiauttajienkanssa (esim. Diakonisches Werk, Caritas),joilta saa myös koulutusta erityisongelmaisten(esim. alkoholin ja huumeiden käyttäjien) kohtaamiseen.Luennoitsijavieraana seminaarissa oli psykiatrianprofessori Dr. Klaus Dörner. Esitelmässään„Yhteisömme ikääntymisen haasteen edessä“hän kertoi vanhustenhoidon tulevaisuudenmallina avoimista vanhusten asuinyhteisöistä,joihin on yhdistetty hoitopalvelu (Pflegewohngruppen).Professori Dörnerin ajatukset herättivätvilkasta keskustelua, jonka tuloksena päätettiinselvittää tarkemmin, mitä mahdollisuuksiaolisi toteuttaa tällaisia asumisyhteisöjä suurimmissasuomalaiskeskuksissa. Eräänlainen kokeiluprojektivoisi olla Kölnin uusien seurakuntatilojenyhteyteen suunniteltu vanhustenasumismahdollisuus.Naapuriavun saralla eivät haasteet lopu ja uudetvapaaehtoiset ovatkin lämpimästi tervetulleitajoukkoon. Vaikka hätä on välillä musertavansuuri, voi ”ihmisen käsi kannatella toisen ihmisenelämää”, rohkaisi Kai Henttonen arkeen palaaviavapaaehtoisia.”Zum Wesen einer christlichen Gemeinde gehörtdie unauflösliche Einheit von Gottesdienstund Menschendienst“, betonte Professor Dr.Klaus Dörner in seinem Vortrag bei dem Nachbarschaftshilfe-Wochenendein Hannover imletzten November. Die Begegnung gab den Freiwilligenin dieser wichtigen Aufgabe Gelegenheit,aufzutanken, Erfahrungen auszutauschenund Neues zu lernen. Themen wie Sterbebegleitung,Alkohol- und Drogenabhängigkeit oder älterwerdende Gemeindeglieder kamen genausozur Sprache wie die eigenen Kraftreservoirs unddie notwendigen Grenzen. Professor Dörner gabin seinem Vortrag nachdenkenswerte Impulseüber ein zukunftsträchtiges Modell für Senioren:die Pflegewohngruppen. Wir veröffentlichen eineZusammenfassung des Vortrages in der nächstenRengas-Ausgabe.Teksti ja kuvat: Ritva Prinz16 | 1-2 • 2009

Päivi Oksi-Walterin muutettua Suomeen jo jokin aika sitten, onPohjois-Saksaan nyt saatu uusi Suomi-Seuran ja SKTK:n yhteinenkeskustukihenkilö: Seija Rohlffs.Kerro vähän itsestäsi!Olen asunut Saksassa 38 vuotta kahdessa eri liittovaltiossa. Suomalaistenkanssa olen toiminut suomalaisessa kielikoulussa, naapuriapuyhdyshenkilönä,kirkkoraadissa ja edustajana ulkosuomalaisparlamentissa.Miksi teet naapuriaputyötä?Olen mielelläni ihmisten kanssa ja olen tottunut siihen, että autamme lähimmäisiämmeja välitämme heistä.Missä asioissa sinun puoleesi yhdyshenkilönä voi kääntyä?Toivon yhdyshenkilöiden kääntyvän puoleeni, jos heillä on „pulmia“, jolloin yritän auttaaheitä eteenpäin. Samoin toivon yhteydenottoja, jos tuntuu, että haluaa purkaa moniatuntojaan tai vain keskustella, ettei kenellekään jää tunnetta, että on yksin pulmiensakanssa.Kiitos, Seija, toivomme sinulle voimia ja iloa uudessa tehtävässäsi!Koosteen naapuriapuviikonlopusta saapyynnöstä naapuriavun keskustukihenkilöltäMarja-Leena Mülleriltä, yhteystiedotsivulla 60.„Seminaari antoi selkeän kuvannaapuriaputoiminnan hyödyllisyydestäja tärkeydestä sekäsiitä, miten naapuriaputoimintamyös keventää edustustojentyötaakkaa. Keskusteluissa käviilmi, miten paljon yhteistä suomalaisensiirtokunnan vapaaehtoistyölläja edustustojen konsu-Leena Meier Berliinin suurlähetystöstä ja Marketta AhmakariHampurin pääkonsulaatista toivat viikonloppuun tervehdyksen.Kuvassa myös SKTK:n puheenjohtaja Eva Otremba ja naapuriaputyönkeskustukihenkilö Marja-Leena Mülleron. Molemminpuolinen tiedonlitehtäviin liittyvällä toiminnallajakaminen ja kokemusten vaihtaminenkehittää avustustoimintaa, millä on suoranainen vaikutus siirtokunnan hyvinvointiinja mistä hyötyvät sekä naapuriaputoiminta että edustustot. Paras anti tästä yhteistyöstäedustustojen näkökulmasta on, että se keventäessään avustustehtävien osaltaedustustojen työtaakkaa samalla nostaa asiakaspalvelun tasoa. Edustusto arvostaa suurestinaapuriaputyötä ja haluaa myös jatkossa kuten tähänkin asti olla mukana tukijana,myötävaikuttajana ja yhteistyökumppanina tässä toiminnassa.“Leena Meier, Suomen suurlähetystö, Berliini1-2 • 2009| 17

Virtaa välillämme –parisuhdekurssioli rikastuttava kokemusmälle kurssille osallistui 5 paria. Ilmapiiri oliavoin ja innostunut ja kaikki osanottajat kokivatkurssin parisuhdetta rikastuttavana. Yhdellepareista Virtaa välillämme oli ensimmäinenkontakti suomalaiseen kirkolliseen työhön.Virtaa välillämme –kurssia ei ole tarkoitettuterapiaksi parisuhteen kriisiin, vaan se auttaahoitamaan ja rakentamaan toimivaa parisuhdetta.Kurssilaisten palautteessa kiiteltiinerityisesti hyvää organisaatiota, hyvin rakennettuaohjelmakokonaisuutta, mielenkiintoisiaaiheita ja vetäjien asiantuntevaa ja mukaansatempaavaatapaa käsitellä asioita. Myös kurssinluonnollisesti toteutettu kaksikielisyys ja erinomaisestijärjestetty lastenhoito saivat kiitosta.Osanottajat totesivat saaneensa uusia ideoita jatyökaluja parisuhteensa edelleen kehittämiseenja toivoivat yksimielisesti jatkokurssin järjestämistä.Yksi pari ilmoitti olevansa kiinnostunuttoimimaan jonkin teeman vetäjinä esimerkiksiseurakunnallisessa parisuhdepäivässä.Lupaavan alun jälkeen seminaaria on tarkoituskehittää edelleen tavoitteena alueellisesti toteutettavatparisuhdepäivät.Ritva PrinzKuvat: Päivi LukkariDer erste im November in Münster durchgeführtePartnerschaftskurs „VV – eine spannendeBeziehung“ war ein voller Erfolg. UnterLeitung von Arja Seppänen und Päivi Lukkaribekamen 5 Paare neue Impulse, um ihre Beziehungweiter zu vertiefen. Nach dem vielversprechendenStart sollen die Kurse weitergeführtwerden. Bei VV handelt es sich nichtum eine Krisenberatung, sondern die Teilnehmersollen Handwerkszeug zur Pflege und Bereicherungihrer gut laufenden Beziehung erhalten.Saksan ensimmäinen Virtaa välillämme –parisuhdekurssi toteutettiin 7.-9.11.2008 Münsterissä.Arja Seppäsen ja Päivi Lukkarin vetä-18 | 1-2 • 2009

Suomi-keskus ikkunana taiteeseenSEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA”Kunst gehört mitten ins Leben”, davon ist dieKünstlerin Mari Aulinen überzeugt. Sie hat einealte Tradition des Finnland-Zentrums in Berlinals Ausstellungsort aufgegriffen. Den Auftakt bildetenim Oktober Aquarelle von Mika Vesalahti,im Januar werden halbabstrakte Helsinki-Bildervon Maaria Märkälä zu sehen sein. „Wir möchtengute zeitgenössische finnische Kunst präsentierenund dabei Begegnungen ermöglichen und Lebensfreudeweitergeben“, sagt die Initiatorin.”Näyttelyt ja niiden avajaiset ovat kotoisiatilanteita, joihin voi vain tulla ja nauttia, nähdäjotain puhuttelevaa ja keskustella taiteilijoidenkanssa.” Tämä Mari Aulisen näkemys toteutui16.10., kun Suomi-keskuksen ensimmäisenätaidenäyttelynä avattiin Mika Vesalahden akvarellisarja”Colours beginning”. Mikan pehmeät,”märkää märälle”-tekniikalla maalatut akvarellitsaivat sopivan taustan Sami Väänäsen herkästitulkitsemasta pianomusiikista. 32 abstraktintoscanalaismaiseman sarjaan taiteilija kertoikinsaaneensa vaikutteita J. S. Bachin Goldberg-variaatioista.”Näyttely on erittäin tasokas”, iloitsikirkkoraadin jäsen, taidehistorioitsija HelleviRebmann. ”Mikan töissä on meditatiivista rauhaa,joka avautuu sitä paremmin, mitä kauemminniitä katsoo.”Mika Vesalahden aiemmat näyttelyt ovat kuvanneetelämän kauhua ja tuskaa. ”Haluan ollasuodatinkanava aikamme ilmiöille. Olen pyrki-Mikael Merenmies toivotti näyttelyvieraattervetulleeksi. Mika Vesalahtinyt ilman moralisointiatuomaankuvassa vasemmalla.esille elämän pimeääpuolta. Näissä töissä olen palannut takaisinperusmaisemiin”, kuvaa taiteilija maalaustensataustaa. Mika löysi taiteen jo nuoruusvuosinaankanavana purkaa sisäistä ahdistustaan. Edelleentaiteen tekeminen on hänelle itseisarvo sinänsä:”Toivon, että töissäni persoonani ikään kuin liukeneepois ja jäljelle jää jotain suurempaa. Taiteenpitää saada elää.”Onnistuneen avauksen jälkeen tasokasta suomalaistaidettaon nähtävissä Suomi-keskuksessasäännöllisesti. Tammikuussa esillä on Taidemaalariliitonpuheenjohtajan Maaria Märkälän puoliabstraktejakaupunkimaisemia Helsingistä.Näyttelyn avajaisissa 8.1. klo 19 taiteilijan voi tavatahenkilökohtaisesti.Mari Aulinen iloitsee siitä, että taide tulee näinkeskelle suomalaista seurakuntaa. ”Taide ei oleeliittistä, vaan osa elämää ja jo pienet kielikoululaisetnauttivat siitä.” Tarkoitus on kehittääSuomi-keskuksen kulttuuritarjontaa yhdessäSami Väänäsen kanssa, joka näkee mahdollisuuksiamyös musiikin alueella: ”Yhteistyössämuiden suomalaista kulttuuria tarjoavien tahojenkuten Finnland-instituutin kanssa Suomikeskuksellaon oma täydentävä ja monipuolistavaroolinsa.”Teksti ja kuva: Ritva Prinz1-2 • 2009| 19

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTASuomalaiset kansanperinteetRuhrin naisten syysseminaari Hattingenissa 25.-26.10.2008KansantanhutKölnistä oli saatu ohjaamaan tanhuryhmäFINNLOREsta Leena Haubold ja Anja Mansfeld.He johdattelivat kaksikymmentäneljä innostunuttanaista tanhuaskelten jäljille. Tanssienvälillä Leena kertoili tanhuperinteestä korostaen,että tanhut eivät ole kangistuneet jäykkiin kaavoihin.Joka kylällä oli omat pelimanninsa, jotkasovittivat muualla kuulemansa melodiat itselleenja soittopelilleen sopiviksi.KansallispukunäytösSyysseminaarissa nähtiin upea kansallispukujenmuotinäytös. Pukujen tyypilliset erikoisuudetmainittiin niitä esitellessä. Näitä ovat esim.käytetyt koristeornamentit, vyönauhat, päähine,avaintasku, riipukset ja muut mielenkiintoisetyksityiskohdat. Tiesivätköhän kaikki pukujenihailijat ennen näytöstä, että kansallispuvussasaattaa olla pirtanauhaa, laskoskörtit, tanu, rekko,hartuukset, iskuhapsut, tinamaljut, säppäli jamonta muuta käsityötaidon ihmettä?Höytyväisestä langaksiSaadakseen aavistuksen siitä, kuinka ennenvanhaan kutomiseen tarvittavat villalangat syntyivät,seminaarilaiset ottivat itse värttinän käteensäAune Lünenbürgerin johdolla. Suomalaisensisun näytteenä useimmille kertyikinvillahöytyvästä viruttelun, venyttelyn, kieputtelunja rullailun jälkeen värttinäpuun ympärillejokunen sentti enemmän tai vähemmän tasapaksualankaa.Suomalaista muinaismuotiaMarketta Göbel-Uotilan kirjoittamassa sketsissätutustuttiin suomalaiseen muinaismuotiinmannekiinikoulun johtajattaren Hillevi Kyläharakka-Romppaisen(Eija-Aulikki Mieves) tiiminkautta. Mannekiinit Aino (Helena Kehrmann),Väinö (Sirkka Stoor) ja Äiti (Anja Maßel)esittelivät entisajan trendejä. Muotinäytös liukuikyllä pian huolestuttavasti perhedraamansuuntaan, kun Äiti huomasi poikansa Väinönkatsovan uhkeaa Ainoa ”sillä silmällä”. Syntyivoimien mittailu naisten kesken. Väinöä raastettiinsinne ja tännetaistelun melskeessä.Lopulta kuitenkinperinaisellisetmieliteot saivat Äidinja Ainon luopumaanottelustaheidän huomattuaanvastapelurillamielenkiintoisiamuotiuutuuksia.Niinpä laukku jakengät vaihtoivatkinpian omistajaa.ei aio langatta lopettaa.Marketta Göbel-UotilakaanVäinö putosi kokonaanpelistä pois, kun ei ollut ajoissa tehnyt valintaaÄidin ja Ainon välillä. - Esitys oli oikeamakupala!Lisäksi syysseminaarissa Eija-Aulikki Mievesvalotti kansallispukujen taustaa, Maija Kuhn luennoiKaustisen kansanmusiikkiperinteestä jaseminaarilaiset saivat kosketuksen Lapin taikaanSirkka Stoorin valitsemien runojen, kertomustenja musiikin välityksellä. Aira Kaun kertoi naistenitkuvirsiperinteestä ja vuotuista ajantietoasamannimisestä Kustaa Vilkunan kirjasta jakoiArja Geesmann.Virsiä kansanlaulun sävelinSeminaari päättyi Helena Eckhoffin pitämäänjumalanpalvelukseen. Iloisena yllätyksenä Helenaoli tuonut mukanaan Anna-Mari Kaskisensuomalaisten kansanlaulujen säveliin sepittämiävirsiä. Ne sopivat erinomaisesti seminaarinhenkeen ja niitä laulaessa mielen täytti kiitollisuussiitä, että olimme saaneet viettää rikkaanja antoisan viikonlopun vanhojen perinteidemmeparissa.Teksti ja kuva:Aira Kaun, DortmundArtikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa:www.rengas.de/2511.0.html20 | 1-2 • 2009

35 Jahre DFG NRWDeutsch-FinnischesWochenende vom 27. bis 29. März2009 in Mülheim an der RuhrDFG-NRW wird 35 Jahre alt. Deshalb feiertsie in Kooperation mit der VHS. DasProgramm beinhaltet z.B. einen Finn-Tango-Crashkurs, eine Festansprache desFinnlandfans Dr. Norbert Blüm, Bundesministera. D. und einen Gottesdienst mitdem früheren finnischen Pfarrer für Westdeutschland,Jari Suvila.Weitere Informationen entnehmen Sie bitteden Gemeindeseiten „Ruhrgebiet“ undder Internetseite www.35jahre.dfgnrw.deKiitämme kaikkia asiakkaitammekuluneesta vuodesta!Little Finnland TeamHanna, Nina, Ingela ja KatriinaLittle Finnland Suomikauppa ja Online Shopwww.little-finnland.deTehtävä vastaanotettu– lähetyksen lyhyt mutta hauska oppimääräLähetysseminaari Hannoverissala 21.3. klo 12 – su 22.3. klo 16Maailma on pieni kylä. Moderni lähetystyö on erilaista kuin ennen.Mutta millaista se on ja miksi sitä tehdään?Kouluttajina Pirjo Lehtonen-Inkinen ja Eeva Liesilinna Suomen Lähetysseurasta.Mukana suomalaispapit Anssi Elenius ja Sanna Kiviluoto.Kurssimaksu 35 € sisältäen ohjelman, materiaalit (mm. kirja Tehtävä vastaanotettu) ja ruokailut.Yöpymismahdollisuus 1hh (sis. aamiaisen) 60 €, Hanns-Lilje-Haus, Knochenhauerstr. 33,30159 Hannover. Lähetysyhteyshenkilöt voivat laskuttaa matkat ja majoituksen (1 hlö/srk).Ilmoittautuminen taina.latvala@ekd.de tai puhelimitse Hannoverin toimistoonviimeistään ke 21.1.2009 mennessä. Tarkempi ohjelma nähtävissä netissä.Lisätietoja Anssilta (anssi.elenius@t-online.de)tai Sannalta (sannakiviluoto@gmail.com).Toivon blogi - Ajatuksia kansainvälisestä vastuusta ja elämästäKirkon ulkomaanavun nettisivujen toivon blogiin kirjoittavat kansainvälisen diakonianparissa toimivat henkilöt Suomessa ja ulkomailla. Lue lisää: http://blogi.kua.fi1-2 • 2009| 21

ISOSASU - SKTK:n nuorisotyö22 | 1-2 • 2009NUORETSKTK:n nuorisotyön tavoitteet voisi kiteyttäävaikkapa seuraavasti:USKO - kristinuskon sisällöllisten kysymystenpohtiminen sekä yhteinen ja henkilökohtainenhartauselämäTOIVO - oman kristillisen identiteetin löytäminen,eettisten kysymysten vakavasti ottaminen,vastuun kantaminen lähimmäisistä lähelläja kaukanaRAKKAUS - ihmissuhdetaitojen harjoittelu yhdessäelämällä, oman paikan ja tehtävien löytäminenseurakunnassaToiminnan peruspilareita ovat suomalaistenyhteistyöseurakuntien kanssa toteutettavarippikoulu ja sen jälkeen alkava isosasu-aika(sasu=saksalais-suomalainen).Kuva: Anssi EleniusISOSASU käytännössäIsosasu-aika alkaa rippikoulunjälkeen ja kestäänuoren kiinnostuksestariippuen 2-6 vuotta.Vuosittain tarjoamme viikonloppuleirejä,retkiä jatapahtumia valtakunnallisesti,alueellisesti ja paikallisesti.Toiminnan rungonmuodostavat ISO-viikonloput,joita järjestetäänvuosittain kaksi,mahdollisuuksien mukaaneri puolilla Saksaa.ISO-viikonlopuissa syvennetäänrippikoulussaopittuja asioita, keskustellaan nuorten elämänkysymyksistäja harjoitellaan pienryhmänohjaamiseenliittyviä taitoja leikin vetämisestä hartaudenpitoon.Kun nuori on osallistunut yhteen ISO-viikonloppuun,hän voi halutessaan toimia omallapaikkakunnallaan/alueellaan lastenohjelmastavastuullisena seurakunnan tapahtumienyhteydessä tai leireillä. Kolmen ISO-viikonlopunjälkeen on mahdollista hakea isoseksi rippikouluun.Neljä ISO-viikonloppua + alueleiri(Minicamp) + omatoimisesti suoritettu ensiapukurssioikeuttavat myös saamaan koko Saksassatunnustetun JuLeiCa-kortin, jonka tarjoamistaeduista saa hyvän käsityksen vierailemalla sivustollajuleica.de.Vuosittain järjestetään myös alueelliset viikonloppuleirit(Minicamp) pohjoisessa ja etelässäsekä mahdollisuuksien mukaan retkiä taiteemapäiviä eri aiheista.Uudistuva nuorisotyö tarjoaa entistä laajemmallenuorten joukolle mahdollisuuden osallistuaja kokea yhteyttä toisten saksansuomalaistennuorten kanssa. Modulimalli isoskoulutuksessamahdollistaa aiempaa joustavammin ”välivuodet”:vaihto-opiskelu vaikkapa Suomessa ei poistamahdollisuuksia toimia myöhemmin vastuunkantajanaSasu-ripareilla.Isoseksi kesällä 2009?Vuoden 2009 rippikouluihin haemme kymmentäisosta ja kahta aparia. Rippikouluaika onjo alkanut, ja yhteinen matka jatkuu aina kesänkonfirmaatioihin asti. Toivomme isosten ja aparienvoivan sitoutua koko ajaksi. Käytännössäisosten ja aparien tehtäviin kuuluvat osallistuminenja ennakkovalmistelut Vortreff-viikonloppuun6.-8.3. sekä leirijaksolle joko Seinäjoella24.7.-1.8. tai Espoossa 31.7.-9.8. Isosena tai aparinatoimimisesta maksetaan pieni palkkio.Parhaat mahdollisuudet isoseksi pääsemiseenon nuorilla, jotka ovat käyneet oman rippikoulunsavuonna 2007 tai aiemmin. Apariksi päästäkseentäytyy lisäksi olla täyttänyt 18 vuotta.Hakuaika päättyy 25.1.2009. Hakulomakehaastattelukysymyksineen on netissä - kiinnostuneetsaavat linkin ja lisätietoja laittamalla sähköpostiaSannalle (sannakiviluoto@gmail.com)tai Anssille (anssi.elenius@t-online.de).Tulevia tapahtumia:23.-25.1.2009 ISO-viikonloppu Oberurselissa.Hinta 50€, matkakulujen omavastuu100€. Ohjelma löytyy netti-Renkaastanuorten sivuilta. Ilmoittautuminen netissäsamalla sivulla 11.1. mennessä.

ISOSASU - Die Jugendarbeit des ZfkAMit ihrer Jugendarbeit verfolgt die finnischekirchliche Arbeit folgende Ziele:GLAUBE – Nachdenken über den Inhalt deschristlichen Glaubens und die persönliche undgemeinsame BesinnungHOFFNUNG – Finden der eigenen christlichenIdentität, Ernstnehmen der ethischen Fragen,Verantwortung für den Nächsten nah und fernLIEBE – den Umgang mit anderen Menschendurch gemeinsames Leben einüben, den eigenenPlatz und eigene Aufgaben in der GemeindefindenDie Aktivitäten basieren im Wesentlichen aufden Konficamps, die zusammen mit finnischenGemeinden in Finnland durchgeführt werden,und die darauf folgende ISOSASU-Zeit (SASU =saksalais-suomalainen = deutsch-finnisch)ISOSASU konkretDie ISOSASU-Zeit beginnt nach der Konfirmationund dauert 2-6 Jahre je nach Interesse desJugendlichen. Jedes Jahr werden Wochenendfreizeiten,Ausflüge und Veranstaltungen landesweit,regional und vor Ort angeboten.Das Gerüst der Aktivitäten bilden die ISO-Wochenenden, jeweils zwei im Jahr, die nachMöglichkeit in unterschiedlichen Landesteilenstattfinden. An den Wochenenden werden dieThemen vom Konficamp vertieft, die Lebensfragender Jugendlichen diskutiert und Gruppenleiter-Fähigkeitenvom Spiel bis zur Andachtgeübt.Nach dem Besuch eines ISO-Wochenendeskann der Jugendliche vor Ort oder in der eigenenRegion Verantwortung für das Kinderprogrammbei einer Gemeindeveranstaltung odereiner Kinderfreizeit übernehmen. Nachdem er23.-25.1.2009 ISO-Wochenendein OberurselKosten für das Wochenende 50 €, Eigenanteilan den Reisekosten 100 €. Das Programmfindest du unter www.rengas.de> nuoret, Anmeldung im Internet bis 11.1.NUORETdrei ISO-Wochenenden besucht hat, kann er sichals Gruppenleiter für ein Konficamp bewerben.Vier ISO-Wochenenden + ein Minicamp + einErste-Hilfe-Kurs (selbständig zu regeln) berechtigenzum Erhalt der in ganz Deutschland anerkanntenJuLeiCa-Karte (weitere Informationenauf www.juleica.de).Jährlich finden Minicamps in Nord- und Süddeutschlandsowie nach Möglichkeit Ausflügeund thematische Tagesveranstaltungen statt.Das neue Konzept der Jugendarbeit eröffnet einergrößeren Gruppe von Jugendlichen die Möglichkeit,sich zu beteiligen und Gemeinschaft mitanderen deutsch-finnischen Jugendlichen zu erleben.Weil die Ausbildung zum Gruppenleitermodular aufgebaut ist, ist es auch möglich, zwischendurchflexibler als früher zu „pausieren“und z.B. trotz eines Austauschjahres in Finnlandspäter auf einem Konficamp als Gruppenleitertätig zu werden.Gruppenleiter in 2009?Für die Konficamps im Sommer 2009 suchenwir 10 Gruppenleiter und zwei Aparis. Die Konfizeithat schon begonnen und unser gemeinsamerWeg dauert bis zur Konfirmation im Sommer.Es wird gewünscht, dass die GLs und Aparissich für die gesamte Zeit verpflichten. Praktischwerden von ihnen die Teilnahme und Mit-Vorbereitungdes Vortreff-Wochenendes am 6.-8.3.und des Konficamps entweder in Seinäjoki vom24.7.-1.8. oder in Espoo vom 31.7. – 9.8. erwartet.Für die Tätigkeit erhalten die GLs und Apariseine kleine Aufwandsentschädigung.Am besten als GL geeignet sind Jugendliche,die ein Konficamp in 2007 oder früher besuchthaben. Ein Apari muss volljährig sein.Interessiert? Die Bewerbungsfrist endet am25.1.2009. Die Bewerbungsunterlagen mit Interviewfragensind im Internet zu finden. DenLink bekommst du von Sanna(sannakiviluoto@gmail.com)oder Anssi (anssi.elenius@t-online.de).1-2 • 2009| 23

kielikouluHei kielikoulujen oppilaat ja opettajat!Toivotan vielä hyvää alkanutta uutta vuotta2009! Tuokoon se kaikille monia uusia ja positiivisiaasioita mukanaan! Opettajien koulutuspäivätlähestyvät, ja siellä on paljon mielenkiintoistaohjelmaa tiedossa. Nyt vaan aherrammekouluissamme totuttuun tapaan, käymme ehkäluistelemassa jne. Katsotaan, millaisen talvensaamme. Ehkä tällä kertaa "oikean" talven! Sillätavoin kaikki jaksaisivat kestää paremmin vuodenpimeimmän ajan.Helmikuussa monet koulut juhlivat joko Runeberginpäivää, laskiaista tai Kalevalanpäivää.Tai jopa kaikkia näitä. Toivotan mukavia juhliakouluille.talvisin terveisin Päivi Nurmi-Steinkepuh. 040-7221295e-Mail: P.Nurmi-Steinke@t-online.deOpettajien koulutuspäivät 20.-22.02.2009Risto Järvenpään ja Elina Könösen aiheinaovat: äänenhuolto, tuttuja tarinoitaja uusia ideoita, rytmiriimejä satuihinja tarinoihin, tapahtumia Pikkumetsässä.Tavoitteina ovat: oppia ja rohkaistua omassa äänenkäytössä,innostua rytmiin ja liikkumiseen(tanssi, leikki) kielikoulussa sekä tutustuminenPikkumetsän tarinoihin. Lisäksi Heli Horn tuleepitämään seminaarin kaksikielisyydestä. Tätäaihetta on varmasti moni taas kaivannutkin.Tarkempia tietoja opettajat saavat sähköpostitse.Ilmoittautumisaika päättyy 02.02.2009.Valas MatinValas Matin on iso. Hän tykkää kavereista.Kaverit tykkää myös Hänestä.Hän on myös aika rohkea.Hän asuu isossa meressä. Hänen kaveritleikkivät paljonhänen kanssa. Hänelläon iso talo. Hänelläon äiti ja isä.Patrik Hermsmeier,Ruhrin alue(jaettu 1. sijasarjassa 6-9-vuotiaat)Eppu Nuotion kommentti:"...teksti alkaa soida päässä.Se on kuin pieni solisevalaulu. Laulu, jota lauletaanmerellä keinuvassaveneessä. Selvästi kolmijalkainenrytmi – Valas-valssi.Olisi hauska tietää millaisenlaulun kirjoittaisitleijonasta..."24 | 1-2 • 2009

lukijan kirjeVuosia sitten iloitsin aina löytäessäni uuden Renkaan postiluukustani. Entäs tänä päivänä? Tiedänjo etukäteen, että 95% teksteistä koskee lähinnä seurakuntaa ja kirkkoa. Eipä ole lehdessä enääkiinnostavia lukijakirjoituksia, juhlapyhiin ja vuodenaikoihin liittyviä ruokareseptejä tai muuta"kepeää" ja iloista luettavaa. Harmillista sinänsä, sillä kaikki Renkaan lukijat eivät kai ole "himouskovaisia"?!?Olen ymmärtänyt, että vaikka Rengas on Saksan suomalaisten SEURAKUNTIEN lehti, sen tarkoituson yhdistää kaikkia Saksanmaalla asuvia suomalaisia. Ja ennen kaikkea tuottaa iloa lukijoilleen.Minua ei ikävä kyllä Rengas-lehti enää puhuttele yhtään.Arvoisat kanssasisaret ja -veljet: tarttukaa kynään tai läppäriinne, ja kirjoittakaa oma juttunneRenkaan toimitukseen. Luen mielelläni tulevaisuudessa (mutta vain, jos toimitus suo) teidänlapsuusmuistoistanne eri puolilta Suomea, möhläyksistänne ja väärinymmärryksistänne Saksassa,ensitapaamisesta nykyisen aviopuolisonne kanssa, herttaisista lemmikeistänne, näppäristä ideoistakodinhoidossa, epätavallisista harrastuksistanne jne. Kun mahdollisimman moni osallistuu,muodostuu siitä MEIDÄN KAIKKIEN monipuolinen ja kiinnostava lehti. En kai ole yksin mielipiteenikanssa?Suurkiitos jo etukäteen myös reaktioistanne - ovat ne sitten puolesta tai vastaan. Yhtäkkiä odottelenoikein innolla seuraavia Renkaan numeroita!Tapahtumarikasta ja menestyksellistä vuotta 2009 kaikille toivottaen,Teija WestmeijerRuhrin alueen seurakunnan jäsenDorstenin ( ja samalla Saksan hauskimman) naistenpiirin aktiivijäsenVuoden 2008 aikana olemme ei-kirkollisina aiheina kirjoittaneet Renkaassa mm. nuortenkoulukokemuksista Suomessa, verotuskysymyksistä, pohjoismaisista elokuvapäivistä, metsänistutuksesta,klassisten konserttien sarjasta, kulttuurien välisistä eroista ja niihin liittyvistä stereotyypeistä,Madonnan konsertista ja suomalaisesta karate-opettajasta. Numeroissa 10/2007-12/2008 oli kirkollisista ja SKTK:n järjestötyöstä kertovia artikkeleita 43 ja samoissa numeroissa83 muusta aihepiiristä olevaa juttua.ToimitusKirja monikulttuurisista perheistäPäivi Oksi-Walterin, Ritva Viertola-Cavallarin ja Jonna Roosin kirjoittama teos ”Monikulttuurinenperhe” kuvaa asiantuntevasti elämää perheissä, joissa asuu eri kulttuurien edustajia. Kirja käsitteleemonikulttuuristen avioliittojen ongelmakohtia, ilon aiheita sekä sitä, millaista lapsen on kasvaaperheessä, joka poikkeaa maan valtaväestöstä.Kirjassa asiantuntijat kertovat, mitä tapahtuu sopeutumisprosessissa, millaisia monikulttuurisenavioliiton kehitysvaiheet ovat ja kuinka konfliktitilanteista ja kasvuvaiheista voi selviytyä. Teoksessaon myös tiivis tietopaketti niille, jotka ovat menossa toisen kulttuurin edustajan kanssa avioliittoon.Kirjan kirjoittajilla on ammatillisen asiantuntevuuden lisäksi omakohtaista kokemusta avioliitostatoisen kulttuurin edustajan kanssa. Kustannus Oy Arkin julkaisema Monikulttuurinen perhe-kirja ilmestyy tammikuun lopussa. Sitä voi tilata ennakkoon hintaan 25 euroa (normaalihinta on27,90 euroa) osoitteesta www.kustannusarkki.fi.Lähde: Suomi-Seuran tiedote26 | 1-2 • 2009