Gustafsson, Tarpio Opinnäytetyö - Seinäjoki

Henna GustafssonAnne TarpioPäivähoidon kasvattajien tietämys varhaiskasvatuksen periaatteistaomahoitajuuden näkökulmastaOpinnäytetyöKevät 2012Sosiaali- ja terveysalaSosiaalialan koulutusohjelma

2SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULUOpinnäytetyön tiivistelmäKoulutusyksikkö: Seinäjoen ammattikorkeakouluKoulutusohjelma: SosiaalialaSuuntautumisvaihtoehto: Sosionomi AMKTekijä: Henna Gustafsson ja Anne TarpioTyön nimi: Päivähoidon kasvattajien tietämys varhaiskasvatuksen periaatteistaomahoitajuuden näkökulmastaOhjaaja: Minna ZechnerVuosi: 2012 Sivumäärä: 52 Liitteiden lukumäärä: 4Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien tietämystäomahoitajuuden taustalla olevista varhaiskasvatuksen periaatteista.Tutkimuksemme on laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytimmekyselylomaketta. Aineistonanalyysimenetelmänä käytimme teorialähtöistäsisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuivarhaiskasvatuksesta, omahoitajuudesta, kiintymyssuhdeteoriasta,kasvatuskumppanuudesta sekä pienryhmäpedagogiikasta. Tutkimukseemmeosallistui kahdeksan päivähoidon varhaiskasvattajaa Seinäjoen alueen neljästä eripäiväkodista.Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että kaikki varhaiskasvattajatolivat tietoisia omahoitajuuden käsitteistä. Tutkittavista päiväkotiryhmistä yksitoteutti omahoitajamenetelmää ja neljä käytti menetelmää soveltuvin osin.Varhaiskasvattajien tietotaito todettiin ammatillisesti monipuoliseksi.Kyselylomakkeiden vastaukset arjen eri tilanteista kuvastivat varhaiskasvattajientietoisuutta omahoitajuuden taustalla olevista käsitteistä.Sensitiivinen ja ammattitaitoinen varhaiskasvatus ei vaadi omahoitajuutta.Varhaiskasvattajille tulisi kuitenkin tarjota mahdollisuus osallistua ammatillisiinkoulutuksiin. Tämän osaamisen kautta taataan laadukasta varhaiskasvatusta jahyvinvoiva lapsi.Avainsanat: varhaiskasvatus, omahoitajuus, kiintymyssuhdeteoria,kasvatuskumppanuus, pienryhmäpedagogiikka

3SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCESThesis abstractFaculty: Seinäjoki University of Applied SciencesDegree programme: School of Health Care and Social WorkSpecialisation: Bachelor of Social ServicesAuthor/s: Henna Gustafsson and Anne TarpioTitle of thesis: Childhood Educators’ Sensitivity and Professionalism from thePrimary Nursing Point ofSupervisor(s): Minna ZechnerYear: 2012 Number of pages: 52 Number of appendices: 4The meaning of this thesis was to find out childhood educators’ knowledge ofchildhood education principles behind primary nursing.Our survey is qualitative. The material was gathered through questionnaires. Foranalyzing the material, we used the theoretical content analysis. The theoreticalframework of the study deals with childhood education, primary nursing, affectiontheory, educational partnership and small group pedagogy. Eight childhoodeducators from four different kindergartens in Seinäjoki area participated to thesurvey.Based on the survey, the conclusion is that all the childhood educators wereaware of the concept of primary nursing. The method of primary nursing was notactually put into practice, but the educators were using some parts of it they couldadapt to different situations. The competence of the childhood educators proved tobe professionally versatile. The questionnaires’ answers concerning variouseveryday life situations reflected childhood educators’ knowledge of the conceptsthat are behind primary nursing.Even though primary nursing was not put into practice, it does not mean thatchildhood education was not professional and sensitive. Childhood educatorsshould be offered the possibility to participate in professional training courses.Such competence can assure high-quality childhood education and the well-beingof children.Keywords: childhood education, primary nursing, affection theory, educationalpartnership, small group pedagogy

4SISÄLTÖOpinnäytetyön tiivistelmä....................................................................... 2Thesis abstract ...................................................................................... 3SISÄLTÖ ................................................................................................ 41 JOHDANTO ........................................................................................ 62 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT ................................................ 82.1 Tutkimuksen lähtökohdat ............................................................................ 82.2 Teoreettinen viitekehys ............................................................................... 92.3 Kaste-ohjelma ........................................................................................... 103 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ......... 123.1 Tutkimusmenetelmän valinta ..................................................................... 123.2 Aineistonkeruu menetelmä ........................................................................ 123.3 Tulosten analysointi .................................................................................. 153.4 Tutkimuksen eettisyys ............................................................................... 164 VARHAISKASVATUKSEN PERUSTEET ........................................ 185 OMAHOITAJUUS PÄIVÄKODIN TOIMINTAMUOTONA ................. 205.1 Mikä on omahoitaja? ................................................................................ 205.2 Lasten ja vanhempien tarpeisiin vastaaminen päiväkotihoidossa ............ 235.3 Omahoitajuus työntekijän työmenetelmänä ............................................. 246 KIINTYMYSSUHDETEORIA OMAHOITAJUUDEN PERUSTANA . 276.1 Kiintymyssuhde ........................................................................................ 276.2 Vuorovaikutus tukee lapsen kiintymyssuhdetta........................................ 287 KASVATUSKUMPPANUUS ............................................................. 327.1 Jaettu kasvatusvastuu ............................................................................. 327.2 Kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet ........................................... 337.3 Kasvatuskumppanuus ja omahoitajuus .................................................... 348 PIENRYHMÄ MAHDOLLISTAA VUOROVAIKUTUKSEN ............... 388.1 Pienryhmäpedagogiikka ........................................................................... 388.2 Pienryhmäpedagogiikka siltana kasvatuskumppanuudelle ...................... 41

59 JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................ 43LÄHTEET ............................................................................................. 48LIITTEET

61 JOHDANTOOmahoitajuus päivähoidon työmenetelmänä voi parhaimmillaan mahdollistaalapsen kuulluksi tulemisen (Isojärvi & Kangas, 2008, 45). Omahoitajatoiminnassakullakin päivähoidon kasvattajalla on omat hoitolapset, joiden kanssa hän toimiisäännöllisesti pienryhmissä. Onnistuneessa omahoitajasuhteessa hoitaja pyrkiikaikin tavoin tukemaan sekä vanhempaa että lasta tärkeän kiintymyssuhteensäilyttämisessä. (Sillanpää 2010, 28). Omahoitajamenetelmä on tällä hetkelläajankohtainen ja lisääntyvä toimintamuoto varhaiskasvatuksessa (Hintsa 2011).Päätimme lähteä tutkimaan päivähoidon ammattilaisten varhaiskasvatuksenperusteiden tietämystä omahoitajuuden näkökulmasta.Lapsen hoitamiseen suhtaudutaan usein kuin se olisi vähäpätöinen tehtävä, jokaei vaadi ammattitaitoa. Lastenhoitaja tulee vanhempien tilalle, hänelle uskotaanlapsen turvallisuus ja hyvinvointi. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei kuitenkaan olepikkuasia. (Furman 1999, 37.) Sensitiivisellä varhaiskasvattajalla tarkoitetaantyöntekijää, joka tunnistaa lapsen sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksiaja toiminnallaan vastaa niihin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 21).Olemme molemmat tutkijat pienten lasten äitejä sekä työtaustaltammepäivähoidon ammattilaisia, joten tiedostamme mikä merkitys sensitiivisellähoitajalla on varhaiskasvatukselle.Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys muodostuu varhaiskasvatuksesta,omahoitajuudesta, kiintymyssuhdeteoriasta, kasvatuskumppanuudesta sekäpienryhmäpedagogiikasta. Varhaiskasvatuksen perustehtävänä ja ensisijaisenatavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11).Tutkimuksemme perustuu varhaiskasvatuksen omahoitajuuteen ja sen taustallaoleviin teorioihin, joita ovat kiintymyssuhdeteoria, kasvatuskumppanuus japienryhmäpedagogiikka. Omahoitajamenetelmää käsittelemme melkoyksityiskohtaisesti lapsen, vanhemman ja työntekijän näkökulmasta.Kasvatuskumppanuus tukee varhaiskasvatuksen perustehtävää, eli lapsenhyvinvointia. Kasvatuskumppanuus on jaettu kasvatusvastuu päivähoidon javanhempien välillä (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 17).

7Kiintymyssuhdeteoriaa ja pienryhmäpedagogiikkaa käsitellään perustanaomahoitajamenetelmälle. Kiintymyssuhde kuvaa vastavuoroista suhdetta, jonkalapsi luo tiettyihin hänelle tärkeisiin henkilöihin (Nummenmaa 2010, 179).Pienryhmäpedagogiikka perustuu vuorovaikutuksen suunnitteluun ja senmahdollistamiseen. Pienryhmissä lapsi oppii tuntemaan ja luottamaan omanryhmänsä lapsiin ja aikuiseen, jonka seurauksena ryhmäytyminen myöhemminluonnistuu helpommin isompaan ryhmään. (Mikkola & Nivalainen 2010, 31–34).Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus, jonka aineiston keräsimmekyselylomakkeilla. Kyselylomakkeessa ei mainittu omahoitajuuteen kuuluviakäsitteitä nimeltä, vaan haimme niitä kysymysten kautta työntekijältä. Tunnistikotyöntekijä omahoitajuuden, kiintymyssuhdeteorian, kasvatuskumppanuuden sekäpienryhmäpedagogiikan merkityksen työssään. Osasiko työntekijä nimetä edellämainittuja varhaiskasvatuksen periaatteita. Kyselylomake herätti ammattilaisenitsereflektioon, omien ammatillisten periaatteiden pohtimiseen ja tiedostamiseen.Kartoitimme myös työntekijän koulutustarvetta sekä halua kouluttautua. Hujalan,Puroilan, Parrilan ja Nivalan (2007, 97) mukaan ammatillisuus päivähoidossa onajatteluun, tunteisiin ja mielikuviin piirtynyt kuva omasta työstä koulutusten jatyökokemusten kautta. Ammatillisuus kuvataan toimintana, joka konkretisoituuarkipäivän työssä ja toimintakäytännöissä.Tutkimuksellamme toivoimme olevan työntekijää sekä työyhteisöä herättelevävaikutus pohtimaan sitä, miten työpaikalla toimitaan ja miten lapsi kohdataan arjeneri tilanteissa. Tarkoitus oli herättää työntekijä pohtimaan omaa ammatillisuuttaanvarhaiskasvatuksessa sekä sensitiivisyyttään lapsen ja perheen kohtaamisessa.

82 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT2.1 Tutkimuksen lähtökohdatSuomessa kiinnitettiin jo 1980- luvulla huomiota siihen, että lasten yksilöllisyys jäähuomioimatta, koska päiväkodin ryhmät ovat suuria (Sinkkonen 2001, 133). MyösNisula (2010, 5) korostaa varhaiskasvatuksessa herännyttä suurta huolta lasten jahoitohenkilökunnan jaksamisesta. Omahoitajuutta markkinoidaan helpottamaantyöntekijöiden arjen toimintaa, sekä pienentämään hoidossa olevien lastenstressitekijöitä. Omahoitajuus on päiväkodeissa yleistyvä työmenetelmä, joskinsitä pidetään kuitenkin haasteellisena toteuttaa. Haasteena voidaan olettaa olevantyöntekijöiden koulutuksen, tietämyksen tai innostuksen puute omahoitajuudesta.(Hintsa 2011). Omasta työkokemuksesta voimme todeta, että suuret ryhmäkootovat päivähoidolle jatkuva haaste. Näin ollen omahoitajuus on ajankohtainen asiakäsitellä ja tutkia.Kävimme tapaamassa Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kasteensisällä toimivaa Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet –kehittämishankkeessa työskentelevää projektityöntekijää. Tapaamisen pohjaltapäädyimme toteuttamaan tutkimuksemme varhaiskasvattajien sensitiivisyyden jaammatillisen kehittymisen kartoituksen omahoitajuuden näkökulmasta. Aihekiinnosti meitä siksi, että projektityöntekijän mukaan tästä näkökulmastaomahoitajuutta ei ole vielä tutkittu. Varhaiskasvatuksen ammattilaisina olimmekiinnostuneita tutkimaan miten varhaiskasvattaja toimii päivähoidon arjessa.Kartoitimme kyselyssämme sitä, toteutetaanko omahoitajuutta päiväkodeissa jamiten työntekijät soveltavat omahoitajuuteen kuuluvaa tietotaitoa eripäiväkodeissa. Kyselylomakkeiden vastaukset toivat esiin työntekijänsensitiivisyyden hänen kohdatessaan lapsen ja perheen. Tutkimuksestamme käymyös ilmi työntekijän ammatillinen tietoisuus omahoitajamenetelmän taustallaolevista varhaiskasvatuksen periaatteista. Samalla etsimme konkreettisia syitä,milloin omahoitajuutta ei haluttu tai voitu toteuttaa tutkimukseemme osallistuvissapäiväkodeissa.

9Työmme tutkimuskysymykset ovat:- Mikä on varhaiskasvattajan tietämys omahoitajuuden taustalla olevistavarhaiskasvatuksen periaatteista?- Milloin ja miten omahoitajuuden tietotaitoa hyödynnetään päivähoidonarjessa?- Miten varhaiskasvattaja kokee oman ammatillisen kehityksen jakoulutustarpeensa?2.2 Teoreettinen viitekehysTyömme teoreettinen viitekehys pohjautuu varhaiskasvatukseen,omahoitajuuteen, kiintymyssuhdeteoriaan, kasvatuskumppanuuteen sekäpienryhmäpedagogiikkaan.Aloitamme työmme teoreettisen osuuden varhaiskasvatuksen perusteilla, sillätutkimuksemme kohdentuu varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden mukaan (2005,11) varhaiskasvatuksen perustehtävänä päivähoidossaon edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Varhaiskasvatuksen perusteidenjälkeen käsittelemme omahoitajamenetelmää, joka parhaimmillaan antaa lapsellepäivähoidossa rauhallisen ympäristön ja parantuneen turvallisuuden tunteen sekäperheiden tyytyväisyyden (Sinkkonen 2001, 140.)Omahoitajakäytäntö voi parhaimmillaan tuoda hoitajan lähelle lasta ja auttaanäkemään selkeästi lapsen erilaiset tarpeet ja antaa hyvät mahdollisuudet vastataniihin asianmukaisesti. (Sinkkonen 2003, 244.) Tämä päivähoidon kasvattajansensitiivisyys lasta kohdatessa on yksi työmme lähtökohdista. Tutkimmevarhaiskasvattajien ammatillista tietoisuutta varhaiskasvatuksen perusteistaomahoitajuuden näkökulmasta. Omahoitajamenetelmän taustalla on tietokiintymyssuhteen merkityksestä lapsen kehitykselle (Omahoitajuus 2011).Kiintymyssuhdeteoria käsittelee ihmisen syvää tarvetta luoda suhteita toisiinihmisiin ja siitä surusta, ahdistuksesta ja epätoivosta, jota eroon joutuminentärkeistä läheisistä ihmisistä aiheuttaa. (Sinkkonen 2001, 16)

10Lapsen aloittaessa päivähoidon hän kokee eron äidistä ja isästä ja joutuu uuteenympäristöön. Siellä hän kohtaa uusia ihmisiä, joihin yleensä syntyy erilaisiakiintymyssuhteita. Sinkkosen (2001, 29) mukaan Mirjam Kalland (2001) onkiteyttänyt asian niin, että hyvissä olosuhteissa lapsi ensin kiinnittyy ja ajankuluessa kiintyy hoivaajaansa. Omahoitajamenetelmässä lapsi tutustuuensisijaisesti omahoitajaansa ja vasta toissijaisesti päivähoidon ympäristöön.(Sinkkonen 2001, 129, 138.)Kiintymyssuhteen tarkastelun jälkeen käymme läpi kasvatuskumppanuudenmerkitykset lapsen hyvinvoinnille. Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuudellatarkoitetaan henkilöstön ja vanhempien sitoutumista toimimaan yhdessä lastenkehityksen, kasvun ja oppimisen prosessin tukemisessa. Tämä edellyttääkeskinäistä tasavertaisuutta, luottamusta ja toistensa kunnioittamista.(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 31.)Seuraavana työssämme keskitymme pienryhmäpedagogiikkaan. Mikkolan jaNivalaisen (2010, 34) mukaan tutkimuksissa on todettu, että lapsen hyvinvointialisää rauhallinen arki pienessä ryhmässä. Pienryhmässä omahoitajalla on hyvätmahdollisuudet ohjata oppimisprosessia ja samalla varmistaa, että jokainen lapsisaa tarvitsemansa yksilöllisen tuen. (Mikkola & Nivalainen 2010, 34.)2.3 Kaste-ohjelmaSuomessa on meneillään Kaste-hanke, joka on Sosiaali- ja terveydenhuollonkansallinen kehittämisohjelma. Hankkeen tarkoitus on muun muassa lisätäosallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekäparantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja kaventaa alueellisiaeroja. (Kaste 2011.)Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson toimii puheenjohtajananeuvottelukunnassa, joka vastaa Kaste-ohjelman toteuttamisesta.Valtionavustusten myöntämisistä kunnille ja kuntayhtymien kehittämishankkeillepäättää neuvottelukunta. Neuvottelukunta antaa ohjeita ja suosituksia ja tekeeehdotuksia määrärahojen kohdentamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on

11asettanut neuvottelukunnan tueksi johtoryhmän ja viisi alueellista johtoryhmää.Johtoryhmissä on kuntien edustajien lisäksi edustajia eri järjestöistä ja yksityistenpalveluntuottajista. Alueiden johtoryhmät laativat alueellisen kehittämistoiminnantoteuttamissuunnitelman, jonka avulla tuetaan alueellista Kaste-ohjelmantoteutumista. (Pikassos 2011.)Kasperi-hanke on Väli-Suomen lasten, nuorten ja perheiden palveluidenkehittämishanke. Etelä-Pohjanmaan osahankkeessa oli mukana kaikkimaakunnan 19 kuntaa ja sairaanhoitopiiri. Hankkeen laajuus vaikutti siihen, ettätyön alueelliseen tasapainoon ja organisointiin kiinnitettiin erityistä huomiota.Kastehankkeen budjetti oli vuosille 2009–2011 yhteensä 765 500€. Kunnallinenrahoitusosuus oli 25 % valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksesta javaltionavustus oli 75 %. (Tuomela-Jaskari, Hintsa, Pöytälaakso & Romppainen2011, 14–15.)Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet – kehittämishanke sisälsiseuraavat kehittämistyön kohteet: verkkopohjainen perhekeskus, jalkautuvatpalvelut ja perhetyö. Jalkautuvat palveluohjelman kautta käynnistyi syksyllä 2009kehittämistyönohjaus pilottipäiväkodissa Seinäjoella. (Tuomela-Jaskari ym. 2011,14.) Tarkoituksena oli tukea päiväkodin omahoitajuutta uutena työmenetelmänäsekä työn organisoinnin ja sisällöllisten menetelmien suhteen. Tavoitteena olilöytää yhteistyön ja kokemusten avulla yhteinen linjaus ja sisältö omahoitajuudellasekä hakea ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Pilotissa työstetty varhaiskasvatuksenhyvinvoiva lapsi työprosessi auttoi pilottipäiväkodin alkuun työnkehittämisen tiellä.Työntekijät oppivat ja sisäistivät uudenlaisen työn tekemisen tavan ja jatkavatedelleen työn jalostamista kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta. OsallistavaHyvinvoiva lapsi työprosessimenetelmä syntyi varhaiskasvatuksen kehittämistyöntuloksena. (Tuomela-Jaskari ym. 2011, 24, 71, 72.)Kasvatuskumppanuuden ja hyvinvoiva lapsi työprosessimenetelmän periaatteetantavat varhaiskasvatuksen työntekijöille eväitä työskennellä lasta yksilöllisestikuunnellen, yhteistyössä perhettä ja lasta palvelevan verkoston kanssa jakasvatuskumppanina vanhemman rinnalla. (Tuomela-Jaskari ym. 2011, 72.) Tämäon tutkimuksemme yhteys Kaste-hankkeeseen.

123 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUSTutkimuksemme on laadullinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänäkäytimme kyselylomakkeita. Laadullinen tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonkalähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa onpikemmin pyrkimyksenä löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassaolevia väittämiä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 160–161.) Yleisimmätaineistonkeruumenetelmät laadullisessa tutkimuksessa ovat haastattelu, kysely,havainnointi ja dokumentteihin perustuva tieto joita voidaan käyttää jokoyksittäisinä menetelminä tai toisiaan tukevina aineistonkeruumenetelminä.(Sarajärvi & Tuomi, 2009, 71.)3.1 Tutkimusmenetelmän valintaKuten Tuomi ja Sarajärvi (2002, 74) ovat loistokkaasti ilmaisseet: ”Kun haluammetietää mitä ihminen ajattelee tai miksi hän toimii niin kuin toimii, on järkevää kysyäasiaa häneltä.” Päädyimme kyselylomakemenetelmään sen vuoksi, että työntekijäpystyi pohtimaan kysymyksiä esimerkiksi lasten nukkumahuoneissa itsenäisesti jaomassa rauhassa. Näin ollen työntekijän ei tarvinnut olla poissa ryhmästätutkimuksemme vuoksi. Lomakekyselyyn tutkittavat saivat itsenäisesti päättää,mitä työstään ja ajatuksistaan tutkimustarkoituksiin kirjoittivat.Suurperheellisten äiteinä koimme tämän tutkimusmenetelmän olevan myös meilleaikataulullisesti paras vaihtoehto. Laadullisella tutkimuksella haimme haasteltavienomia näkemyksiä ja mielipiteitä aiheestamme. Laadullisella tutkimuksella koimmesaavan syvällisempiä vastauksia tutkimukseemme kuin määrällisellä tutkimuksella.3.2 Aineistonkeruu menetelmäKyselylomaketta hyödyntävässä tutkimuksessa, mielenkiinnon kohteena olevanperusjoukon ominaisuuksista pyritään tekemään päätelmiä kerättävän tiedonperusteella. (Mattila 1999, 46.) Tutkimuksemme sisälsi 13 puolistrukturoituaavointa kysymystä, joiden tuottama aineisto on laadullinen. Kyselylomakkeen

13kysymykset muodostuivat päiväkodin arjen eri tilanteista. Jokaiselle kysymykselletutkimuksestamme löytyy perustelu tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä.Kysymysten avulla haluttiin saada selville, millä tavoin eri vastaajat tiedustellunasian hahmottavat. (Mattila 1999, 46.) Kyselylomakkeissa kysyttiin tutkimuksentarkoituksen ja ongelmanasettelun kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. (Tuomi &Sarajärvi 2002, 77.) Kyselylomakkeen kysymykset pohjautuvat omahoitajuudentaustalla olevien käsitteiden teorioihin.Avaamme käsitteiden teoriat ja kysymykset luvuissa 6, 7 ja 8 helpottaaksemmelukijaa ymmärtämään teorian ja tutkimustulosten yhteyttä. Kyselylomake sisälsikaksi kysymystä liittyen kiintymyssuhdeteoriaan ja kasvatuskumppanuuteen sekäkolme kysymystä pienryhmäpedagogiikkaan. Kysymysten kautta haimme tietoatyöntekijöiden tietämyksestä edellä mainituista teorioista. Tutkimuskysymys pitääsisällään varhaiskasvattajan ammatillisen tietämyksen kartoitusta sekä halualisäkouluttautua.Tutkimme varhaiskasvattajan ammatillista tietämystä varhaiskasvatuksenperiaatteista omahoitajuuden näkökulmasta. Omahoitajuutta tai siihen kuuluviakäsitteitä ei mainittu kyselylomakkeissa nimeltä, vaan haimme niitä kysymystenkautta työntekijältä. Tunnistiko työntekijä kiintymyssuhdeteorian,kasvatuskumppanuuden sekä pienryhmäpedagogiikan merkityksen työssään?Tarkoitus oli saada selville toteutetaanko omahoitajuutta päiväkodeissa ja mikseiomahoitajuutta haluta tai voida toteuttaa tutkimukseen osallistuneissapäiväkodeissa sekä onko kouluttautumisella osuutta asiaan. Toinen näkökulma oliselvittää, miten varhaiskasvattaja kokee oman ammatillisen kehittymisensä jakoulutustarpeensa. Kyselylomakkeella toivoimme olevan työntekijää sekätyöyhteisöä herättelevä vaikutus pohtia sitä, miten työpaikalla toimitaan ja mitenlapsi kohdataan arjen eri tilanteissa.Muotoillessamme lomakkeen kysymykset pidimme mielessämme omahoitajuudenja varhaiskasvatuksen periaatteet sekä tutkimuskysymyksemme. Tällä huolellisellasuunnittelulla pyrimme turvaamaan tutkimuksen luotettavuuden. Muodostimmekysymykset teorian pohjalta ja kiinnitimme huomiota kysymysten muotoiluun, niinettä vastaaminen olisi mahdollisimman houkuttelevaa ja vaivatonta. Toivoimme,että vastaajat vastaisivat vapaamuotoisesti, turvataksemme tutkimuksen

14luotettavuuden. Sattumanvaraisia tuloksia voivat aiheuttaa muun muassa asioidenmuistaminen väärin, vastaajan mielialan ailahtelu, väsymys tai terveydentila.Edellä mainitut asiat vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen (Mattila 1999, 60.)Suunnittelimme lomakkeen kysymykset päivähoidon varhaiskasvattajiakohderyhmänä ajatellen. Tutkimus onnistui hyvin, koska kysymyksiin oli vastattupitkin ja kattavin lausein. Tämä osoitti mielestämme suurta mielenkiintoatutkimustamme kohtaan ja yllätti meidät tutkijoina positiivisesti. Ainoastaan yhdenvastaajan (V7) lomake aiheutti analysoinnissa hankaluuksia. Lyhyet vastaukset taivastaamatta jättämisen voi tulkita siten, ettei vastaaja ollut kiinnostunuttutkimuksesta tai sen aiheesta.Tiedon luotettavuutta emme voi kuitenkaan taata. Jos vastaaja halusi tuodapätevyyttään esiin vastauksillaan, hän on voinut etsiä vastauksiaantutkimuskirjallisuudesta ja vastata tutkijan odottamalla tavalla. Tutkimukseenvastattiin anonyymeina, joten emme usko näin tapahtuneen, mutta emmemyöskään sulje pois tätä mahdollisuutta.Lähetimme Seinäjoen alueen neljälle päiväkodin esimiehelle tiedotteet sekäsaatekirjeen opinnäytetyöstämme ja sen tarkoituksesta. Valitsimme tutkimukseenneljä mahdollisimman erilaista päiväkotia verrataksemme tuloksia isomman japienemmän päiväkodin välillä. Esimies tiedotti työntekijöille tutkimuksestamme jasen jälkeen kiinnostuksensa meille kyseisen päiväkodin osallistumisestatutkimukseemme. Kyselylomakkeet palautuskuorineen sisältäen postimerkin,toimitimme itse henkilökohtaisesti tutkimukseen osallistuville päiväkodinesimiehille. Esimiehet saivat valita tutkimukseen osallistujat, mikä voi vaikuttaatuloksiin, koska emme tiedä osallistujien omasta halusta osallistua tutkimukseen.Palautuskuorella halusimme taata työntekijälle varmuuden tutkimukseenosallistuvien anonymiteetin säilymisestä. Kukin vastaaja lähetti vastauksetsuoraan tutkijoille. Tarkoitus oli, että päiväkotien joka ryhmästä ainakin yksityöntekijä vastaisi kysymyksiin kirjallisesti anonyymina. Kyselylomakkeitatoimitettiin viisitoista kappaletta ja meille palautui kahdeksan.

153.3 Tulosten analysointiSisällön analyysi on tekstianalyysi, joka on menetelmä tulosten tarkastelemiselle.Analyysin tarkoitus on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä, jotatutkimuksen aineisto kuvaa. Sisällönanalyysilla pyritään järjestämään aineistotiiviiseen ja selkeään muotoon, jotta sen perusteella voidaan tehdä luotettaviajohtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–110.)Sisällönanalyysi voidaan jakaa aineistolähtöiseen eli induktiiviseen taiteorialähtöiseen eli deduktiiviseen. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissäteoreettiset käsitteet luodaan aina aineistosta, kun taas teoriaohjaavassasisällönanalyysissä käsitteet tuodaan esiin valmiina, ilmiöstä jo tiedettynä. (Tuomi& Sarajärvi 2002 110–116.) Valitsimme tutkimuksen aineistonanalyysimenetelmäksi teorialähtöisen sisällönanalyysin. Työn selkeyttämisenkannalta oli järkevää rakentaa tutkimuksen empiirinen aineisto teoreettisiinkäsitteisiin nojautuen. Kokosimme hajanaisesta aineistosta mielekästä, selkeää jayhtenäistä informaatiota laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tämähelpottaa lukijaa ymmärtämään tutkimustuloksiamme paremmin ja selkeyttäätutkimuksen tarkoitusta. Teoria toimii apuna analyysin tekemisessä (Tuomi &Sarajärvi 2002, 98).Analysoidessamme tutkimustuloksia hajotimme analysoitavan aineiston osiin jakokosimme strukturoidun analyysirungon. Strukturoitu analyysirunko tarkoittaaanalyysirunkoa, johon aineistosta kerätään vaan niitä asioita, jotka sopivatanalyysirunkoon. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 116). Muodostimme tutkimuksenanalyysirungon luokittelun omahoitajuudesta, kiintymyssuhdeteoriasta,kasvatuskumppanuudesta sekä pienryhmäpedagogiikasta teorialähtöisensisällönanalyysin mukaan. Kyselylomakkeiden avoimet kysymykset olimmejakaneet edellä mainittujen teorioiden pohjalta. Tulokset avattiin työntekijöidenvastauksien kautta. Oman tekstimme lisäksi kirjasimme kyselyyn vastanneidenalkuperäisiä vastauksia, jotta lukijoille selviää alkuperäisilmauksien jatutkimustulosten yhteys. Näitä näkökulmia käydään läpi teoreettiseenviitekehykseen pohjautuen kyselylomakkeen aiheiden mukaan. Tämä helpottaalukijaa ymmärtämään tutkimustamme ja sen tuloksia sekä niiden yhteyttä toisiinsa.

16Perehdyimme tarkasti kyselylomakkeiden sisältöön alleviivaten tutkimuksenkannalta olennaiset ja pelkistetyt ilmaukset. Pelkistetyt ilmaukset listasimme jakokosimme niistä samankaltaisuudet ja eroavaisuudet. Tuloksen käsitteellistettiinja käytiin läpi työntekijöiden vastauksien kautta, kokonaisuus loogisesti kooten.Esitimme tutkimustulokset mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Suoratlainaukset kirjoitimme lainausmerkkien sisään. Tutkimushenkilöihin viitattiinmerkinnöillä V1-V8. Tutkimustuloksissa tuodaan esiin tutkimuskysymyksiinpohjautuva aineisto.3.4 Tutkimuksen eettisyysHirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2009, 23–27) mukaan tutkimuksentekoonliittyy monia tutkijan huomioon otettavia eettisiä kysymyksiä. Tiedon hankintaan jasen julkistamiseen liittyvät tutkimuseettiset periaatteet ovat: toisten tekstiä eiplagioida, tuloksia ei yleistetä kritiikittömästi, tuloksia ei sepitetä eikä niitäkaunistella, raportointi ei saa olla harhaanjohtavaa tai puutteellista, toistentutkijoiden osuutta ei vähätellä, sekä tutkimukseen myönnettyjä määrärahoja eikäytetä vääriin tarkoituksiin. Näiden periaatteiden tunteminen ja niiden mukaantoimiminen on jokaisen yksittäisen tutkijan vastuulla. Tutkimuksessamme otimmenämä eettiset näkökohdat huomioon. Näistä näkökohdista kerromme seuraavassakappaleessa.Arja Kuula (2006, 101) kertoo kirjassaan aineistonkeruun suunnittelustaseuraavaa: se, miten tutkimuksestaan kertoo tai kirjoittaa, vaikuttaa siihen saakotutkija tutkimukseensa tutkittavia. Opinnäytesuunnitelman valmistuttua lähetimmeSeinäjoen varhaiskasvatusjohtajalle tutkimuslupahakemuksen (LIITE 1).Tutkimusluvan (LIITE 2) saatuamme otimme samana päivänä yhteyttätutkimukseen valitsemiimme päiväkoteihin. Tutkimuksen pohjalta lähetimme neljänpäiväkodin esimiehille saatekirjeen tutkimuksestamme. Jokaisesta päiväkodistaosallistuttiin, joten tästä voimme päätellä, että aihe oli kiinnostava jaajankohtainen. Kerroimme saatekirjeessä vastauksien anonymisoimisesta jaaineiston hävittämisestä tutkimuksen jälkeen. Kerroimme myös, että vain metutkijat pääsemme käsiksi aineistoon (ks. LIITE 3). Aineiston luottamuksellisuuden

17sisällön muodostavat luottamuksella annettujen tietojen suojaaminen yhdessäaineiston käyttötarkoituksen määrittämisen kanssa. (Kuula 2006, 108.)Toimitamme valmiin tutkimuksen sivistyskeskukselle, Kaste- hankkeelle sekäkaikkiin saatekirjeen saaneisiin päiväkoteihin.

184 VARHAISKASVATUKSEN PERUSTEETVarhaiskasvatuksen perustehtävä ja ensisijainen tavoite on edistää lastenkokonaisvaltaista hyvinvointia. Varhaiskasvatus on pienten lasten erielämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka suurin tavoiteon edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvattajaltaedellytetään sitoutuneisuutta, kykyä ja herkkyyttä reagoida lapsen tunteisiin jatarpeisiin. Tähän tarvitaan vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä elikasvatuskumppanuutta. Ammattitaitoinen henkilöstö on varhaiskasvatuksenvoimavara. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11–15.)Opinnäytetyömme pohjautuu tämän voimavaran tarkasteluun.Varhaiskasvatuksen keskeisin ohjausväline on lainsäädäntö. Perustuslaissamääritellään toiminnan vaatimukset ja tavoitteet (L 11.6.1999/731).Varhaiskasvatuksen arvot perustuvat kansainvälisiin lapsen oikeuksiamääritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin.Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavatvarhaiskasvatukset sisältöjä. Kaikkien lakien taustalla on YhdistyneidenKansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Lapsen oikeuksien julistus 1959.Varhaiskasvatusta ohjataan kunnallisilla sekä valtakunnallisilla asiakirjoilla.Valtakunnan tasolla varhaiskasvatusta määrittelevät asiakirjat ovat: lastenpäivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait (L 19.1.1973/36) ja asetukset,varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset, varhaiskasvatuksen perusteet jaesiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Kunnissa varhaiskasvatusta jaesiopetusta ohjaavat edellä mainitut asiakirjat sekä kunnan omat linjaukset jastrategiat sekä tavoitteet ja eri palvelumuotojen sisällölliset tavoitteet. Jokainenyksikkö tekee varhaiskasvatussuunnitelman kunnan suunnitelmaayksityiskohtaisemmin. Kunnissa varhaiskasvatussuunnitelma ei ole velvoite vaansuositus (Hintsa 2011). Yksilöllisellä varhaiskasvatussuunnitelmalla tarkoitetaanjokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssalaatimaa suunnitelmaa, sen toteutumista ja säännöllistä arviointia(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 32). Kokemuksemme mukaanvarhaiskasvatussuunnitelman käyttö arjessa on hyvin vaihtelevaa kunnittain ja

19päiväkodeittain. Osa kunnista käyttää varhaiskasvatussuunnitelmaa suositustenmukaan. On myös kuntia, jotka eivät tee yksityiskohtaisia suunnitelmia. Tässä voiolla kyse tietämättömyydestä tai asiasta päättävien tahojen asenteista, joidenmukaan varhaiskasvatussuunnitelmaa ei ole tarve toteuttaa.Varhaiskasvatussuunnitelma on kunnille suositus. Täten kaikki kunnat eivät näevelvollisuutena tehdä varhaiskasvatussuunnitelmia. Varhaiskasvatussuunnitelmankäyttö arjessa takaa laadukkaampaa päivähoitoa, koska lapsi otetaan yksilöllisestiryhmässä huomioon. Suunnitelmien teko ei saisi olla henkilökunnille taakka, vaanvoimavara ja väline vanhempien kanssa tehtävään kasvatuskumppanuuteen.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien kanssa.Suunnitelman tarkoituksena ei ole seurata lapsen kehitystä, vaan avatakehitykselle uusia polkuja. (Varhaiskasvatus suunnitelman perusteet 2005, 8-9.)Omahoitajamenetelmän tavoite on tuoda varhaiskasvatukseen sensitiivisyyttä jaammatillisuutta lapsen ja perheen kohtaamisessa (Lund 2009).

205 OMAHOITAJUUS PÄIVÄKODIN TOIMINTAMUOTONA5.1 Mikä on omahoitaja?Omahoitaja-käytännön taustalla on tieto kiintymyssuhteen merkityksestä lapsenkehitykselle. Pyrkimys on tukea lapsen ensisijaista tunnesuhdetta vanhempaan,toissijaisen päiväkodin omahoitajan tunnesuhteen avulla. (Sinkkonen 2001, 138.)Omahoitajatoiminnassa kullakin päivähoidon kasvattajalla on omat hoitolapsensa,joiden kanssa hän toimii säännöllisesti pienryhmässä. Kasvattaja seuraa erityisestipienryhmänsä lasten toimintaa ja kehitystä raportoiden niistä työtovereilleen jalasten vanhemmille. Omahoitaja on vastuussa lapsen hoidosta koko työpäivänsäajan. (Laitinen 2004, 18–21.) Sillanpään (2010, 28) mukaan omahoitaja pyrkiikaikin tavoin tukemaan sekä vanhempaa että lasta tärkeän kiintymyssuhteensäilyttämisessä päivähoidon alkaessa. Omahoitajamenetelmässä on keskeistänähdä lapsi yksilönä ja myönteisessä valossa. Omahoitajamenetelmän tavoitteenaon syventää lapsen ja vanhemman suhdetta. (Sigfris 2010, 31.) Myös Sinkkonen(2001, 246) korostaa vanhempien ja omahoitajan suhteen merkitystä. Useinvanhemmat arvostavat hoitajaa, joka ymmärtää miltä lapsesta ja vanhemmistatuntuu uuden elämäntilanteen alkaessa. Tästä herääkin kysymys, eikö kaikkienvarhaiskasvattajien kuuluisi toimia näin, eikä ainoastaan omahoitajien?Omahoitajan tärkein tehtävä on lapsen ja hänen vanhempiensa kiintymyssuhteenkannattelu koko pitkän hoitopäivän ajan. Omahoitaja voi auttaa lasta kestämäänikävää ja pitämään vanhemmat lapsen mielessä. Kun omahoitajuus toimii hyvin,hoitajan ja lapsen välille syntyy vahva kiintymyssuhde. Omahoitajan työssätunnetason työskentely on hyvin tärkeää. Pieni lapsi ei osaa vielä tunnistaa eikäymmärtää omia tunteitaan. Ammattitaitoinen omahoitaja pukee näitä tunteitasanoiksi ja viestittää lapsen tunteita kotiin. Näin vanhemmat tietävät, mitä lapsituntee päivähoidossa. (Juusola 2008, 23.) Kertomalla vanhemmillemahdollisimman paljon lapsen päivästä, myös vaikeista asioista, tuetaanvanhempia parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikeista tilanteista vaikenemallahoitajat eivät anna vanhemmille mahdollisuutta ymmärtää ja auttaa lastaan. (Lund2009.) Omahoitaja pyrkii auttamaan lasta yhdessä vanhempien kanssa löytämään

21keinoja ikävän sietämiseen (Juusola 2008, 23). Omahoitajuudessa pidetääntärkeänä lapsen yksilöllistä huomiointia. Tavoitteena on kohdatatemperamenteiltaan erilaiset lapset eri tyyleillä. Vanhemman kertoma tietolapsesta toimii lähtökohtana lapsen yksilölliselle huomioimiselle.Omahoitajuudessa pyritään kiinnittämään huomiota hoidon aloitusvaiheeseenetenkin pienillä lapsilla. Tavoite on ennakoida tuleva ero niin vanhemman kuinlapsen näkökulmasta. (Omahoitajuus 2011.)Kun omahoitajatoimintaa käyttävässä päivähoidossa saadaan tieto uudestapäivähoitonsa aloittavasta lapsesta, valitaan hänelle omahoitaja. Omahoitaja sopiialkutapaamisen vanhempien kanssa ennen hoidon aloittamista. Aloituskeskusteluperustuu perheen puheenvuorolle. Keskustelun tavoitteena on käydä keskusteluapäivähoidon aloituksesta, perheen toivomuksista ja odotuksista. Keskustelussavanhemmilla on tilaisuus puhua tunteistaan ja odotuksistaan päivähoidonaloittamista kohtaan. (Kaskela & Kekkonen 2006, 41–43.) Vanhemmille on hyväkertoa lapsensa kehitysvaiheesta ja mitä pitkä päivittäinen ero lapsellevanhemmistaan merkitsee. Vanhemman on myös hyvä tiedostaa, miten lastavoidaan yhdessä kasvattajan kanssa tukea uudessa tilanteessa. (Lund 2009.)Olemme itse varhaiskasvatuksen parissa työskennellessämme huomanneet, ettäusein vanhemmat tekevät eronhetken lapselle vaikeaksi, koska heille itselleen onvaikea lähteä. Myös vanhempi tarvitsee tällöin kasvattajan ohjausta ja tukea.Seuraavan tapaamisen tarkoitus on lapsen tutustuminen omahoitajaan.Tapaamiselle luonnollisin paikka on lapsen koti, sillä silloin lapsi voi luodavuorovaikutusta tulevaan kasvattajaan turvallisesti omassa kodissaan. Tämäensikontakti auttaa lasta tutustumisessa uuteen paikkaan, päiväkotiin.Kotikäynnillä hoitaja on tutustunut myös lapsen perheeseen ja tämä aikuistenluoma suhde kannattelee lasta päivähoidon alkaessa. (Kaskela & Kekkonen 2006,41–43.)Lukemamme (ks. Lund 2009) perusteella olemme tehneet havainnon, ettäkotikäynti auttaa hoitajaa näkemään paremmin lapsen hänen kontekstissaan.Kontekstilla tarkoitamme lapsen kasvuympäristöä. Tieto lapsen kasvuympäristöstälisää hoitajan ymmärrystä lasta kohtaan. Kotikäynti näin ollen parantaisi lapsenyksilöllistä huomioimista ja hyvinvointia päivähoidossa.

22Sillanpää (2010, 28) toteaa päiväkodin aloituksen olevan etsikkoaikaa yhteistyöllevanhempien kanssa. ”Jos se tehdään hyvin, niin iso pala on hoidettu.” Lund (2009)korostaa, että pitkällä tutustumisajalla on suuri merkitys ja tarve, jotta lapsi kokeeolonsa turvalliseksi päivähoidossa. Lapsen vastaanotto ja tutustumisvaihepäivähoitoon tapahtuu tutustumiskäyntien kautta. Kaksiviikkoinen tutustumisjaksoantaa mahdollisuuden vanhemmalle, lapselle ja omahoitajalle tutustua toisiinsa.Se auttaa vanhempaa näkemään, mitä lapsen päivä tulee sisältämään. Lapselleon tärkeää kokea ja nähdä, että vanhemman ja omahoitajan välille syntyy yhteys.Tämän yhteyden ymmärtäminen auttaa lasta kestämään tilanteet, kun vanhempi eiole paikalla. Lund (2009) korostaa tunteiden tiedostamista, näyttämistä ja niistäpuhumista. On tärkeää, että tunteet ovat sallittuja. Ikävän, suuttumuksen, ilon jasurun saa ja pitää näyttää. Tunteista tulee puhua niiden oikeilla nimillä, jotta lapsioppisi tunnistamaan tunteistaan johtuvia tunnetiloja ja ilmaisemaan niitä sopivasti.Tunteiden sanoittaminen ja nimeäminen on lapselle tärkeää.Vanhempien luottamus päivähoidon työntekijöihin rakentuu yleensä kasvattajien jalapsen välisistä suhteista ja siitä miten kasvattajan sensitiivisyys lapsesta välittyyvanhemmille (Kaskela & Kekkonen 2006, 46). Päiväkodin jokapäiväiset käytännötmuodostavat perustan vanhempien ja varhaiskasvattajien kumppanuussuhteenkehittymiselle (Karila 2006, 101). Perehdymme tarkemminkasvatuskumppanuussuhteeseen opinnäytetyön kuudennessa luvussa.Usein vanhemmille on tärkeää kuulla hoitopäivän päätyttyä jotakin muutakin, kuinkuinka lapseni on nukkunut ja syönyt. On huojentavaa äitinä kuulla, että lastani onhuomioitu ja häntä on kuultu päiväkodissa. Omahoitajan tehtävä on huolehtiayhteydenpidosta kotiin ja vanhempiin. Hän käy heidän kanssaan lapsenvarhaiskasvatuskeskustelut ja toimii kasvatuskumppanina perheen arjessa.Omahoitajuus työmenetelmänä voi mahdollistaa lapsen kuulluksi tulemisen päivänaikana ja kasvattajalla on päivän jälkeen jotakin mukavaa sanottavaa vanhemmillelapsen päivästä. (Isojärvi & Kangas 2008, 45–46.) Seuraavassa alaluvussakeskitymme vanhempien ja lapsen näkökulmaan, miksi he tarvitsevat omahoitajan.

235.2 Lasten ja vanhempien tarpeisiin vastaaminen päiväkotihoidossaLapselle päivähoitoon tulo on erokokemus vanhemmasta ja hän tarvitsee tukealuottamukseen vanhemman paluusta (Kaskela & Kekkonen 2006, 23). Vesimäen(2010, 6) mukaan omahoitajuus tukee lapsen kiintymyssuhdetta äitiin, sillä pienenlapsen on ensin helpompi kiintyä yhteen aikuiseen ja säilyttää tämän kauttaturvallinen mielikuva omasta äidistään. Vesimäki kuvaa kiintymyssuhdetta äitiin,mutta yhtälailla kiintymyssuhde voi rakentua isään. Vanhemman tarveomahoitajalle perustuu siihen, että omahoitaja yhdessä vanhemman kanssatavoitteellisesti rakentaa ja ylläpitää suhdetta lapseen. Omahoitaja pyrkii olemaanhenkisesti lähellä lasta ja kantamaan tämän hyvinvointia mielessään. Omahoitajaymmärtää miltä lapsesta ja vanhemmasta päivähoidon aloitus tuntuu ja keskittyyerityisesti lapsen sekä vanhempien auttamiseen päivähoidon aloituksessa. Useinvanhemmat arvostavat hoitajaa, joka kantaa vastuuta heidän lapsensa asioista.Vanhemmat pyrkivät luomaan läheisen ja luottavaisen suhteen hoitajaan, jonkakanssa vaikeimmistakin asioista voidaan keskustella. (Lund ym. 2003, 245–246.)Voimmeko olettaa, että omahoitaja ymmärtää aina lasta ja kantaa hänenhyvinvointiaan mielessään koko työpäivän ajan?Parhaimmillaan omahoitaja toimii siltana vanhempiin lapsen hoitopäivän ajan. Hänauttaa lasta säilyttämään yhteyden vanhempaan hoitopäivän ajan. Hoitaja onriittävän lähellä ymmärtääkseen lapsen tunteet ja tarpeet ja siksi pystyy auttamaanlasta jäsentämään ja kestämään päivähoitopäivään liittyviä tilanteita jaärsykkeiden paljoutta. (Lund 2009.) Salminen ja Tynninen (2009, 43) totesivattutkimuksessaan päivähoidon olevan laadukasta silloin, kun lapsella onomahoitaja, joka antaa hänelle turvaa ja aikaa suuressa ryhmässä.Varhaiskasvatuksessa on olennaista ymmärtää lapsen kasvatuksenkontekstuaalisuus. Olennaista kontekstuaalisen kasvun mallissa on ymmärtäälapsen ja kasvuympäristön erottamattomuus ja riippuvuus toisistaan.Varhaiskasvatuksen kontekstuaalinen ajattelu perustuu Bronfenbrennerinekologiseen teoriaan, joka antaa viitekehyksen lapsen kehityksenymmärtämiseksi. Teoria korostaa kasvuympäristön vuorovaikutussuhteidenvaikutusta lapsen kehitykseen. Kontekstuaalisuus varhaiskasvatuksessa tarkoittaakasvattamisen ja opettamisen kytkeytymistä lapsen omaan kokemusmaailmaan ja

24kasvuympäristöön. (Heikka, Hujala & Turja 2009, 43–45.) Tavoitteena on että,omahoitaja on erityisen lähellä lasta ja tämän vanhempia. Tällöin hän kannatteleemolempia osapuolia tässä stressaavassa tilanteessa. Seuraavaksi perehdymmetarkemmin työntekijän näkökulmaan omahoitajuudessa.5.3 Omahoitajuus työntekijän työmenetelmänäSalmisen ja Tynnisen (2009, 40) mukaan omahoitajuus on koettu työntekijöidennäkökulmasta työmenetelmäksi, joka toimii työkaluna päiväkodin arjessa. Jotkuttyöntekijät ovat kokeneet työn päiväkodissa muuttuneen selkeämmäksi jahelpommaksi työntekijälle. Työn tekemisen lapsiryhmässä on koettu rauhoittuvanomahoitajuuden myötä. Omahoitajuus vaatii kuitenkin työntekijältä motivaatiota jahalua muutokseen omassa työssään, sekä esimiehen tukea ja kannustusta.Omahoitajuudessa koetaan tärkeäksi oman tiimin yhteistyö, tiedonkulku ja tuki.Salmisen ja Tynnisen (2009, 52) mukaan työntekijät ovat kokeneetomahoitajuuden alle kolmivuotiaiden ryhmässä kantavaksi voimaksi.Tutustumisjakson pituus auttaa lapsen ja omahoitajan välisen hyvänkiintymyssuhteen syntymisessä. Etenkin silloin kun äidin ja lapsenkiintymyssuhteessa on jotakin poikkeavaa, kuten äidin synnytyksen jälkeinenmasennus. Omahoitaja voi toimia oikeanlaisen kiintymyssuhteen korvaajana jaantaa lapselle tarvittavan lämmön ja perusturvan. Hoidon aloittaminen on koettuhelpommaksi pitkän tutustumisjakson jälkeen, sillä lapset itkevät ja surevatvähemmän tai eivät lainkaan. Työntekijät ovat kokeneet lasten tulleenläheisimmiksi ja oppineensa ymmärtämään lapsia paremmin.Kasvatuskumppanuuden vanhempien kanssa koettiin tiivistyneen omahoitajuudenmyötä. Haasteiksi työntekijät kokivat omahoitajuudelle henkilökunnanvuorovaikutuksen puutteellisuuden ja toimimattomuuden sekäsitoutumattomuuden omahoitajuuteen.Työntekijät kokivat, että omahoitajamenetelmää hyödynnettäessä vanhemmatvoivat kokea mustasukkaisuutta hoitajaa kohtaan, samoin hoitajat voivat ollamustasukkaisia omahoidettavista lapsista. Työntekijät miettivät, että omahoitajavoi myös takertua lapsiinsa tai lapsi voi takertua omahoitajaan niin, että muiden

25hoitajien hyväksyminen on vaikeampaa. Haasteen omahoitajuuden toimivuudelletutkimuksessa koettiin myös työntekijöiden poissaolot. (Salminen & Tynninen2009, 53–54.) Työntekijät joutuvat pitämään lomansa työnantajan aikataulujenpuitteissa, jolloin ei voida ottaa huomioon, onko omahoitajan lapsi hoidossa vailomalla. Työntekijät myös sairastuvat, jolloin henkilökuntaa voidaan joutuasiirtämään talon sisällä eri osastoille. Omahoitajuutta voi olla vaikea toteuttaaihanteiden mukaan.Haasteeksi omahoitajuudelle on todettu myös lapsen hoitoon tulo liian lyhyellävaroitusajalla. Tällöin hyvän alun toteuttamiseksi jää liian vähän aikaa. Lund ym.(2003) muistuttavat, että päivähoitonsa aloittelevalle lapselle voi olla vaikea antaariittävää tukea kun pienryhmän muutkin lapset tarvitsevat huomiota. Haasteensaomahoitajuudelle tuovat myös aikaa vievät tärkeät keskustelut aloittavien lastenvanhempien kanssa. Vanhempien ei ole aina helppoa ymmärtää, miten vaikeaahoidon aloitus lapselle saattaa olla. (Mt. 2003, 249.) Olemme itse miettineet juurinäitä edellä mainittuja asioita työntekijän ja lasten näkökulmasta. Uusi lapsi vieaikaa muilta pitempään hoidossa olleilta lapsilta. Miten reilu toimintatapa onennestään tutuille lapsille, jotka ovat tottuneet omahoitajan sensitiivisyyteen,aikaan ja läsnäoloon? Vähentääkö uusi lapsi muiden pienryhmässä olevien lastenhoidon laatua ja turvallisuuden tunnetta, koska omahoitaja kuluttaa enemmänaikaa uuden lapsen kanssa? Omahoitajamenetelmän työmenetelmäksi ottaminenvaatii suunnitelmallisuutta, motivaatiota ja ammatillista tietoutta menetelmästä.(Sillanpää 2010, 28.)Kaikille tutkimukseemme osallistuneille varhaiskasvattajille omahoitajuus oli tuttukäsite. Kolmessa päiväkotiryhmässä omahoitajuutta ei käytetty lainkaan, neljässäpäiväkotiryhmässä se oli käytössä soveltuvin osin ja yksi päiväkotiryhmä toteuttisitä työmenetelmänä. Päiväkotiryhmässä jossa toteutettiin omahoitajuutta, heolivat jakaneet lapset kasvattajille niin sanotuiksi ”omiksi lapsiksi” ja he kävivätesimerkiksi varhaiskasvatuskeskustelut omien lasten vanhempien kanssa.Erään vastaajan (V6) mukaan heidän ryhmässään lapselle nimetään omaaikuinen, jonka tehtäviin kuuluu tutustuttaa perhe päiväkotiin. Aikuinen on hoidonalkuvaiheessa lapsen tukena ja turvana esimerkiksi siten, että hoitajan työvuorotsovitetaan lapsen hoitoaikojen mukaan. Vastanneista kaksi (V3 ja V5) oli käynyt

26omahoitajuuskoulutuksen ja kolme vastanneista halusi osallistua kyseiseenkoulutukseen.Salminen ja Tynninen (2009, 55) toteavat tutkimuksessaan omahoitajuudenparantavan työntekijän hyvinvointia, sillä omahoitajuuden myötä melun määrävähenee, työtehtävät selkeytyvät ja aikaa jää paremmin lasten havainnoimiseen.Pienessä ryhmässä turvallisuuden tunne lapsilla lisääntyy ja työntekijät pääsevätlähemmäksi perheitä. Sillanpään (2010) mukaan omahoitajamenetelmässäesimiehen tuki on äärettömän tärkeää. Omahoitajamenetelmän käytönonnistumiselle on tärkeää, että henkilökunta viihtyy työssään, että heitä tuetaan jaettä he pääsevät kehittämään omaa osaamistaan.Tutkimuksemme osoitti, että omahoitajuus työmenetelmänä päivähoidolle onhoukuttelevaa, mutta myös haasteellista. Omahoitajuus oli tuttu käsite, mutta vainharvat olivat saaneet menetelmään koulutuksen. Halukkuus koulutukseen olisuurta. Tämä kertoo varhaiskasvattajien halukkuudesta kehittää ammatillistakasvua ja kiinnostuksesta omahoitajamenetelmää kohtaan. Jos omahoitajuusmenetelmänä toimii kuten Salminen ja Tynninen (2009) tutkimuksessaan toteavat,miksei omahoitajuutta toteuteta jo useammassa päiväkodissa? Asettaakoomahoitajuus päivähoidon arjelle liian kovat tavoitteet, joille päivähoidon resurssiteivät ole riittävät? Resursseilla tarkoitamme henkilökunnan riittävyyttä sekälisäkoulutuksen mahdollisuutta. Entä mikä merkitys työntekijöiden motivaatiolla jaesimiehen tuella on omahoitajuuden toteutumiselle varhaiskasvatuksessa?

276 KIINTYMYSSUHDETEORIA OMAHOITAJUUDEN PERUSTANATässä luvussa kerromme kiintymyssuhdeteoriasta ja siitä miten se onomahoitajuuden pohja. Kyselylomakkeella olemme etsineet varhaiskasvattajientietämystä kiintymyssuhteen merkityksestä varhaiskasvatuksessa. Lomakkeessakysyimme: Millä keinoin päiväkodissanne edesautetaan lapsen turvallistapäivähoidon aloitusta? Millä keinoin päiväkodissanne tuetaan lasta ja vanhempaaeroahdistuksessa? Tämän luvun teksti sisältää suoria lainauksia vastauksistahavainnollistaaksemme tutkimustuloksia. Suorat lainaukset on rajattulainausmerkein muusta tekstistä.6.1 KiintymyssuhdeKiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja aikuisen välille syntyvää sidettä jossalapsi kokee, että hänen tunteensa ja tarpeensa tunnistetaan ja niihin vastataansopivalla tavalla (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 99). Kiintymyssuhde kuvaavastavuoroista suhdetta, jonka lapsi luo tiettyihin hänelle tärkeisiin henkilöihin,kuten äitiin, isään tai sisaruksiin. Kiintymyssuhdeteoria korostaa ajatusta siitä,miten merkityksellistä varhainen kehitys on lapsen myöhemmän kehityksenkannalta. Nummenmaa kuvaa kiintymyssuhdetta mekanismina, jonka avulla lapsikoettaa varmistaa, että hän saa aikuiselta huolenpitoa. (Nummenmaa 2010, 179–180.) Myös Kallandin (2008, 120–122) mukaan lapsi tarvitsee turvallisenkiintymyssuhteen suojakseen. Tällöin lapselle välittyy tieto siitä, että hänenvuorovaikutuksellisista tarpeista huolehditaan. Lapsi saa vastauksen elintärkeisiinkysymyksiinsä hoivakokemustensa kautta.Kiintymyssuhteen malli kehittyy varhaisten hoivakokemusten perusteella. Erikiintymyssuhdemalleja ovat: turvallinen lapsi, turvaton lapsi, välttelevä lapsi,ristiriitaisesti kiinnittynyt lapsi, vakavasti häiriintynyt lapsi sekä kiintymätön lapsi.Lapsi luo varhaisten hoivakokemusten perusteella vuorovaikutusmallin, jokasisältää kolme seuraavaa asiaa: lapsen sisäistys omasta itsestään, lapsensisäistys vuorovaikutuksesta sekä lapsen sisäistys häntä hoivaavista aikuisista.(Kalland 2008, 131–132.) Myös englantilainen psykiatri John Bowlby (1979) antoi

28näille sisäisille vuorovaikutussuhteiden malleille nimen kiintymyssuhdemallit(Sinkkonen, 2003, 61). Lapsen varhaiset kiintymyskokemukset ovat tärkeitämyöhemmälle kehitykselle, jonka avulla hän luo pohjan perusluottamukselle itseenja muihin. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 99.)6.2 Vuorovaikutus tukee lapsen kiintymyssuhdettaKeltikangas – Järvinen (2010a, 156) kuvaa kiintymyssuhteen syntyämutkattomaksi asiaksi: se vaatii ainoastaan sitä, että sama hoitaja on saatavilla jahoitaa lasta kun tämä osoittaa tarvitsevansa hoitoa. Kallandin (2008, 122–123)mukaan lapsen vuorovaikutuksellisia tarpeita ovat, suojeleva vuorovaikutus,fysiologisia tarpeita tyydyttävä ja säätelevä vuorovaikutus, tunteita jakava jasäätelevä vuorovaikutus sekä lapsen kehitystä tukeva vuorovaikutus. Varhaisellavuorovaikutuksella ja lapsen tarpeisiin vastaamisella on suuri merkitys lapsenkasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin kehittymiselle, sekä hänen myöhemmilleihmissuhteille ja kiintymyssuhteille. Vuorovaikutuksellisen kehityksen kannalta ontärkeää, että lapsella on emotionaalisesti ja fyysisesti läsnä oleva vanhempi.Löytyykö omahoitajalta aina aikaa ja sensitiivisyyttä kohdata lapsi? Onkoomahoitajalla aina hyvä päivä lapsen kohtaamiseen ja onko hän ainatavoitettavissa?Lundin (2003, 246) mukaan päivähoidossa omahoitajan tärkein tehtävä on lapsenja hänen vanhempiensa kiintymyssuhteen kannattelu. Kun omahoitajuus toimiihyvin, myös lapsen ja hoitajan välille muodostuu vahva kiintymyssuhde. MyösVesimäki (2010, 10) korostaa omahoitajuutta lapsen ja vanhemman välisensuhteen kannattelijana.Kysyimme tutkimuksessa millä keinoin päiväkodissa tuetaan lasta ja vanhempaaheidän eroahdistuksessaan. Vastauksista kävi ilmi, että tärkeäksi koettiin hoitajanolevan läsnä niin haku- kuin tuontitilanteissakin. Vanhempia kannustettiin olemaanpitkittämättä erotilannetta. Tärkeäksi koettiin, että lapselle on välittävä jakuunteleva työntekijä tarjolla, joka pitää lasta sylissään vanhemman lähdettyä.Lapsi saa näyttää tunteensa päiväkodissa, vanhemmalle vilkutetaan ikkunastalähdön hetkellä ja lapselle keksitään kivaa tekemistä. Päivän päätteeksi

29vanhemmalle kerrotaan kuinka aamu ja päivä ovat sujuneet. Yleensä lapsilopettaa itkemisen vanhemman lähdettyä. Tämä tieto helpottaa vanhempaa. Kaksikyselyyn vastannutta työntekijää (V1 ja V2) kertoi, että heidän ryhmässäänkannustettiin vanhempia soittamaan päiväkotiin päivän aikana ja kysymään mitälapselle kuuluu.Vastaaja (V2) kertoo seuraavasti miten heidän päiväkodissa tuetaan lapsen javanhemman kiintymyssuhdetta. ”Ryhmässämme (ei koko pk:ssa) vanhemmatvalokuvataan joko tutustumiskäynnillä tai vanh. illassa. Kuvat laminoidaan jalaitetaan lasten saataville, jotka lapset voivat hakea ikävän yllättäessä. Vanh.kerrotaan, että itku helpottuu usein miten vanh. poistuttua. Kannustetaan jokaaamu tekemään samat rutiini: halit, pusut ja heipat jonka jälkeen vanh. lähtee.Turha pitkittää lähteä, jos lapselle se on vaikeaa. Pv:n mittaan, jos itkettää, lastasylitellään ja mietitään mitä äiti ja isä tekevät. Joillekkin auttaa kun puuhastellaanlapsen kanssa yhdessä. Tapauskohtaista.” (V2).Selvitimme tutkimuksessa miten päiväkodeissa edesautetaan lapsen turvallistapäivähoidon aloitusta. Kyselylomakkeisiin vastaajat kokivat keskeiseksi lapsenpäivähoidon alkaessa tutustuttaa vanhemmat ja perhe päiväkodin fyysisiin tiloihin,sekä keskustella vanhempien kanssa tutustumiskäynnin yhteydessä.Tutustumiskäynnillä käytiin läpi päiväkodin käytännöt sekä toimintatavat.Tutustumiskäyntejä oli useita ja erimittaisia, lapsen yksilöllisen halun ja tarpeenmukaan. Yksi vastaaja (V5) kertoi lapsen päivähoidon aloituksen yhteydessätehtävästä kotikäynnistä, jolla tuetaan lapsen turvallista päivähoidon aloitusta.Käynnit tehtiin kaikille alle kolmivuotiaille sekä aremmille vanhemmille lapsille.Erään vastaajan (V8) päiväkodissa järjestettiin tiedotustilaisuus kesäkuisinsyksyllä aloittavien lasten vanhemmille, jossa henkilökunta esiteltiin ja kerrottiinpäiväkodin toiminnasta. Dowlingin (2005, 43) mukaan aikuisten tulisi varataenemmän aikaa lapsille, joille siirtymähetket ovat vaikeita. Kaksi vastaajaa (V4 jaV6) kertoivat lapsen omasta vastuuaikuisesta, joka perehtyy hoidon alussa lapsenja perheen asioihin ja tutustuttaa päiväkotiin ja sen toimintaan. Molemmatvastaajat olivat käyneet omahoitajakoulutuksen.

30”Tutustumiskäynti; esitellään talo ja tavat, tavataan ja tutustutaan lapseen ja hänenperheeseensä. Kuunnellaan vanhempaa ja hänen toivomuksia suhteessa hoidonaloitukseen ja hoitoon yleensä. Tsempataan vanhempia ja lasta, jos hoidon aloitusjännittää. Varataan kunnolla aikaa tutustumiskäyntiin. Se on tosi tärkeä hetki!Ekojen päivien jälk. raportointi päivän kulusta vanhemmille, mitä tehnyt, leikkinytjne.” (V1).Yksi vastaaja (V2) kertoi, että heidän päiväkodissaan tuetaan päivähoidonturvallista aloitusta jakamalla tutustumiskäynnin yhteydessä kaavake, jossakysytään kirjallisesti lapsen tapoja esimerkiksi nukkumisesta, syömisestä javaippojen käytöstä. Samassa päiväkodissa pyritään siihen, että sama työntekijäon aamulla vastassa, joka on ollut tutustumiskäynnillä esittelemässä taloa. Muidentyöntekijöiden kesken jaettiin tietoa lapsen käytännöistä.Zeanah (2009, 40–41) korostaa, ettei kiintymyssuhde ole sama asia kuin rakkaus,vaikka ne usein sekoitetaan. Kiintymyssuhde kehittyy ensimmäisten kuudenkuukauden ja kolmen vuoden välisenä aikana lasta hoitavan aikuisen ja lapsenvälille. Hoitava aikuinen toimii ankkurina ja mallina lapsen ajatustyölle, tunteille jaodotuksille myöhemmistä ihmissuhteista. Päivähoidon tavoitteena on, että lapsivastaa huolenpitoon sitä annettaessa ja on vuorovaikutuksessa hoitajaansosiaalisesti ja emotionaalisesti. Olemme huomanneet työssämme päivähoidossa,että jo hoitajan viikon mittainen loma erkaannuttaa alle kolmevuotiasta lastahoitajasta. Voivatko omahoitajuuden kriteerit täyttyä tässä yhteiskunnassa?Riittävätkö päivähoidon resurssit toteuttamaan omahoitajuutta joka tilanteessa?Esimerkiksi voidaanko olettaa, että omahoitaja pitää omat lomansa lasten lomienmukaan? Ihanne olisikin, että omahoitajuutta toteutettaisiin soveltuvin osin.Omahoitajan kotikäynnit ovat oletettavasti alle kolmevuotiaille lapsille hyväksi. Osavanhemmista vie lapsiaan päivähoitoon opettaakseen lapselle sosiaalisiavuorovaikutustaitoja. Tämä ei kuitenkaan Keltikangas - Järvisen (2010b, 9)mukaan ole hyvä peruste, sillä kiintymyssuhde kehitetään ennen sosiaalisiasuhteita. Keltikangas - Järvinen käsittelee artikkelissaan alle kolmivuotiaidenlasten päivähoitoa.

31Vastauksista käy ilmi varhaiskasvattajan kiintymyssuhdetietoisuus, mutta he eivätolleet sitä nimenneet. Vain yhdestä (V7) vastauslomakkeesta voi päätellä ettäkiintymyssuhdetietoisuus oli heikkoa tai osallistuminen tutkimukseen eikiinnostanut. Ainoastaan yksi (V5) vastaaja oli käynyt erillisenkiintymyssuhdekoulutuksen. Vastaajat kokivat, että eroahdistus on lähinnä lapsenitkua ja hänen lohduttamistaan. He eivät kyseenalaistaneet eroahdistusta, vaansitä ilmeni joka päiväkodissa. Työntekijöillä oli selkeästi ammattitaitoa käsitellälapsen ja vanhemman eroahdistusta ja kohdata lapsi sensitiivisesti erotilanteessa.Ammattitaidolla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen osaamista ja tietämystä.Sensitiivisyydellä tarkoitetaan kasvattajaa joka tunnistaa lapsen sanattomia jasanallisia aloitteita ja aikomuksia ja vastaavat niihin.(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11, 21.) Ammattitaito jasensitiivisyys kulkevat tutkimuksessamme käsikkäin. Tulkitsemme työntekijöidensensitiivisyydeksi myös heidän ammattitaitonsa ja ammattitaidonsensitiivisyydeksi. Tutkimuksemme osoitti työntekijän empaattista osaamista,kykyä samaistua vanhemman ja lapsen erotilanteeseen. Konkreettisestisensitiivisyys erotilanteessa tarkoitti esimerkiksi lapsen syliin ottamista javanhemman huolen rauhoittelua. Nämä arjen teot varhaiskasvatuksessa,kannattelevat lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta.

327 KASVATUSKUMPPANUUSTässä luvussa käsittelemme kasvatuskumppanuutta, joka on kiintymyssuhteenlailla oleellinen osa omahoitajamenetelmää. Kyselylomakkeella olemme etsineetvarhaiskasvattajien tietämystä kasvatuskumppanuuden merkityksestävarhaiskasvatuksessa. Lomakkeessa kysyimme: Miten lapsen yksilöllinenvarhaiskasvatussuunnitelma näkyy päivähoidon arjen eri tilanteissa? Mitä on hyväyhteistyö vanhempien kanssa? Teksti sisältää suoria lainauksia vastauksistahavainnollistaaksemme tutkimustuloksia. Suorat lainaukset on rajattulainausmerkein muusta tekstistä.7.1 Jaettu kasvatusvastuuVarhaiskasvatuksessa puhutaan jaetusta kasvatusvastuusta tai kasvatusvastuunjakamisesta. Päivähoidon kasvattaja on vastuussa siitä kasvatuksesta, jotapäivähoidossa annetaan. Jokainen vanhempi on viime kädessä vastuussa omanlapsensa kasvatuksesta (Koivunen 2009, 151).Kasvatuskumppanuus perustuu kuuntelulle, kunnioitukselle, luottamukselle jaavoimelle vuorovaikutukselle. Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuudellatarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimintaan yhdessälapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessin tukemisessa.Kasvatuskumppanuus lähtee aina lapsen tarpeista. Kasvattajan tulee kunnioittaalapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia, mielipiteitä ja työskennelläkasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. (Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet 2005, 17, 31–32.)Lastentarhanopettajan ammattietiikassa (2004, 5) todetaan vanhempien kanssatehtävän yhteistyön olevan olennainen osa päiväkodin arkea.Lastentarhanopettaja pyrkii luomaan tasavertaisen vuorovaikutussuhteenvanhempien kanssa. Arvolommin (2005, 12) mukaan yhteistyö on avain lapsentasapainoiselle kehitykselle. Kasvatuskumppanuuden erityisenä tehtävänä ontunnistaa mahdollisimman varhain lapsen erityisen tuen, suojelun ja avun tarve(Kasvun kumppanit).

33Seinäjoen kaupungin Meirän Vasussa (2007, 9) todetaan kasvatuskumppanuudensisältävän henkilökunnan ja vanhemman päivittäiset keskustelut,kasvatuskeskustelut henkilöstön kanssa, yhteiset tempaukset ja tapahtumat sekävanhempainillat.Yhteistä kaikille vanhemmille on se, että kaikki toivovat lapsilleen hyväätulevaisuutta. Vanhemmat haluavat toimia, niin että heidän lapsistaan tuleeperheen, suvun ja yhteiskunnan arvostamia ja hyväksymiä jäseniä. Se mitennäihin tavoitteisiin päästään, vaihtelee sen vuoksi miten lasta kasvatetaan ja mitenvanhemmuus toteutuu. (Novitsky 2005, 80.)7.2 Kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteetKasvatuskumppanuutta kutsutaan vanhempien ja henkilöstön tasavertaiseksivuorovaikutukseksi, jossa tavoitteena on että lapsi tulee kokonaisvaltaisestinähdyksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Salmisen ja Tynnisen (2009, 43) mukaanomahoitajamenetelmä tukee kasvatuskumppanuutta ja työntekijät kokivatvanhempien tulleen läheisiksi omahoitajuuden kautta. Vanhempien lastaankoskevan tiedon arvon tunnistaminen ja tunnustaminen luo perheelle tasaarvoisemmatedellytykset osallistua myös päivähoidon suunnitteluun ja toimintaan.Kasvatuskumppanuudessa kasvattaja tutustuttaa lasta päivähoidon uuteenkasvuympäristöön ja samalla auttaa lasta säilyttämään ja järjestämään suhdettauudelleen siihen, mitä lapsella jo on. (Kaskela & Kekkonen 2006, 14–17, 26.)Kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet ovat kuuleminen, kunnioitus,luottamus ja dialogi. Kuuntelu ja kuuleminen sisältävät aina läsnäolonvaatimuksen, joka näyttäytyy toiselle aitona kiinnostuksena, empaattisuutena jarehellisyytenä. Ymmärrys rakentuu läsnäololla saadusta tiedosta. Kunnioituskasvatuskumppanuudessa tarkoittaa toisen ihmisen arvostamista ja hyväksymistä.Kuuntelemisen ja ymmärtämisen kautta voidaan oppia hyväksymään jakunnioittamaan toista ihmistä, vaikka olisimme kuinka erilaisia. (Kaskela &Kekkonen 2006, 32–40.)

34Luottamuksen syntyyn tarvitaan aikaa, yhteisiä kohtaamisia ja vuoropuhelua.Useimpien vanhempien mielestä kasvattajan sensitiivinen suhde lapseen herättäävanhemmassa luottamusta ja turvallisuutta lapsen hyvästä hoidosta. Vanhemmatkokevat myös tärkeäksi luottamuksen syntymisessä omat mahdollisuudetvaikuttaa lapsen hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen. Dialogi on tasa-arvoinen jaaito vuoropuhelu, jossa luodaan yhteistä ymmärrystä ja sovitellaan yhteen erilaisiatulkintoja todellisuudesta. Dialogi on toisen kuulemista, missä on tilaa kaikkienosapuolten tulla näkyviksi omine ajatuksineen. (Kaskela & Kekkonen 2006, 36,38).7.3 Kasvatuskumppanuus ja omahoitajuusOmahoitajamenetelmä, kasvatuskumppanuus ja kontekstuaalisen kasvun mallitukevat toisiaan. Kaikissa ajatellaan lapsen olevan kaiken toiminnan keskiössä jahänen etunsa nähdään ensisijaisena. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvätlapselle kahden tärkeän tahon, vanhempien ja kasvattajien vuorovaikutus, tiedot jakokemukset lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen.Kasvatuskumppanuutta on kuvattu siltana, joka kannattelee lapsen suhdettavanhempiinsa päiväkotipäivän aikana. (Kaskela & Kekkonen 2006, 22.) Erästutkimukseen osallistunut vastaaja kiteyttää kasvatuskumppanuuden nerokkaasti:”Hyvä yhteistyö on yhteistä työtä lapsen parhaaksi!” (V1). Omahoitajan tehtäväpäivähoidon alkaessa on ylläpitää ja tukea monin tavoin lapsen suhdettavanhempiin. Pieniä lapsia autetaan pitämään vanhempi mielessä sekä isojatuetaan erojen käsittelemisessä. Kaikki tunteet sallitaan ja käsitellään. Lasten javanhempien ei tarvitse teeskennellä reippautta. Päivähoidon aloitus on perheelleratkaisevan tärkeä. (Sinkkonen 2001, 138.)Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista, jolloin varhaiskasvatuksentoimintaa ohjaa lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen.(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 31). Tutkimuksessa vastaajatkuvailivat hyväksi yhteistyöksi vanhempien kanssa avointa ja luottamuksellistasuhdetta. He kokivat kasvatuskumppanuudelle tärkeäksi, että tietoa vaihdetaan

35puolin ja toisin. Kaikki vastaajat, yhtä lukuun ottamatta (V7), painottivat yhteistenpäämäärien ja tavoitteiden tärkeyttä lapsen parhaaksi.”Yhteistyö on kasvatuskumppanuutta. Tärkeintä on avoimuus ja luottamus.Vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita ja päiväkodin henkilökunta alansaammattilaisia. Kun tietotaito yhdistetään, saadaan paras lopputulos! Yhteistyö onarjen jakamista -tärkeintä hyvinvoiva ja kehittyvä lapsi!” (V4).”Otetaan huomioon vanh. toiveet ja yritetään suhteuttaa ne pk:n arkeen mahd.hyvin. Päivittäiset kuulumisten vaihdot vanh. kanssa.” (V6).Tutkimuksessa kysyimme, miten lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelmanäkyy päivähoidon arjessa. Yksilöllisellä varhaiskasvatussuunnitelmallatarkoitetaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempienkanssa laatimaa suunnitelmaa, sen toteutumista ja säännöllistä arviointia.Varhaiskasvatussuunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tämänhetken tarpeet ja tulevaisuuden näkymät, lapsen mielenkiinnon kohteet, vahvuudetja lapsen yksilölliset tuen ja ohjauksen tarpeet. Suunnitelman tavoitteena ovatlapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnanjärjestämisessä. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 32–33.)Vastaajat pitivät varhaiskasvatussuunnitelmaa tärkeänä ja se toimi työn perustana.Kaikki vastaajat, lukuun ottamatta (V7), kuvailivat varhaiskasvatussuunnitelmannäkyvän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, niin toimintahetkillä kuinperushoitotilanteissakin. Toimintahetket tarkoittavat päiväkodin toimintatuokioita,jotka voivat sisältää esimerkiksi leikkiä, liikuntaa, kädentaitoja, musiikkia taidraamaa. Perushoitotilanteet tarkoittavat esimerkiksi pukeutumista, puhtautta,nukkumista ja syömistä. Kasvatuskumppanuus pohjautuuvarhaiskasvatussuunnitelmaan ja varhaiskasvatussuunnitelma pohjautuukasvatuskumppanuuteen. Kumpaakin tarvitaan hyvän varhaiskasvatuksentoteuttamiseen.”Kaikilla on se sama ja yhteinen tavoite ja päämäärä, toimimme lapsen parhaaksi.”(V2).

36Tutkimuksessa selvisi myös lapsen kontekstuaalinen huomioiminen.Päivähoidossa huomioitiin lasten erilaiset elämäntilanteet ja niiden vaikutuslapseen päiväkodissa. Yksi vastaaja (V3) korosti eronneiden vanhempien lastenhuomioimista. Perheen kanssa yhteisesti sovitut asiat käydään läpi muidentyöntekijöiden kanssa niin, että kaikki ovat tietoisia lapsen tavoitteista. Tavoitteitavoi olla esimerkiksi lapsen päiväunien riittävyys, ruokailutavat ja syömään opettelusekä itse pukemaan oppiminen. Tavoitteet huomioidaan niin toimintahetkillä kuinperushoitotilanteissakin. Sama vastaaja (V3) totesi, että hyvä yhteistyövanhempien kanssa alkaa jo huomenen sanomisesta. Lapsen yksilöllistähuomioimista korostettiin. Luottamuksellinen ja avoin suhde vanhempien kanssakumpusi tutkimuksessa kasvatuskumppanuuden kulmakiveksi.Kaksi vastaajaa (V4 ja V5) oli käynyt erillisen kasvatuskumppanuuskoulutuksen javain he nimesivät käsitteen. Kaikki vastaajat käyttivät kuitenkin työssäänpäivähoidossa kasvatuskumppanuutta. Ehkä he tunsivat kasvatuskumppanuudenkäsitteen, mutta eivät huomanneet sitä nimetä. Tarkoittaako tämä sitä, ettävastaajat ovat oppineet kasvatuskumppanuutta aikaisemmassa koulutuksessa vaiopettaako työ tekijäänsä? Toteutuuko kasvatuskumppanuus luonnostaan vai onkose kirjasta opittua?Kirsti Karila (2006, 163) on selvittänyt tutkimushankkeessaankasvatuskumppanuutta vuorovaikutussuhteena. Tutkimuksessaan hän toteaa, ettäomahoitajasysteemi ei sovellu päiväkodin toimintaympäristöön parhaallamahdollisella tavalla, koska vanhemmat tulkitsevat lähes poikkeuksettakasvatuskumppanikseen koko lapsiryhmän henkilöstön. Ehkä tutkimustulokseenvaikuttaa se, että työntekijät vaihtuvat usein ja kaikki työntekijät tietävät lastenasiat. Näin ollen kaikkien ryhmän kasvattajien kanssa pystytään keskustelemaanoman lapsen asioista. Kokemuksemme mukaan koko henkilökunnan tietoisuuslapsesta on voimavara. Miksi kasvatuskumppanuus olisi vain omahoitajanetuoikeus?Salmisen ja Tynnisen (2009, 43–44) tekemän tutkimuksen mukaanomahoitajuustyömenetelmä tukee kasvatuskumppanuutta. Työntekijöidennäkökulmasta vanhemmat ovat läheisempiä omahoitajuuden kautta. Vaikeistakinasioista on helpompi puhua. Salmisen ja Tynnisen (2009, 43–44) tutkimuksen

37mukaan työntekijät ovat kokeneet omahoitajamenetelmän myötä luottamuksenlisääntyneen, yhteydenpidon perheen suunnalta tiivistyneen sekä yksittäisestälapsesta tiedon lisääntymisen kannattelevan kasvatuskumppanuutta. Toisaaltavanhempien läheinen suhde omahoitajaan herättää huolen siitä, ettäomahoitajasta tulee liian tärkeä ryhmän muihin kasvatusvastaaviin nähden.Voidaanko kuitenkaan todeta, että omahoitajuus on vain yhden kasvattajanvuorovaikutusta yhteen lapseen ja hänen vanhempiinsa?Tutkimuksessamme hyvänä kasvatuskumppanuutena pidettiin avointa ja rehellistäyhteistyötä työntekijän ja vanhemman välillä, kuten vastaaja (V8) kuvasi.”Päivittäistä kanssakäymistä hampurilaistekniikkaa käyttäen. (=hyvä asia +ehkäjotain päivän haasteista +hyvin asioista). Molempien osapuolten pystyttäväkertomaan avoimesti ja rehellisesti lapsen asioista. Vasukeskustelut myöstärkeitä.” (V8).

388 PIENRYHMÄ MAHDOLLISTAA VUOROVAIKUTUKSENOmahoitajamenetelmässä toimitaan pienryhmissä, jolla helpotetaan lapsensopeutumista päivähoitoon ja sen toimintaan. Tässä luvussa käsittelemmepienryhmäpedagogiikkaa, joka on kiintymyssuhteen ja kasvatuskumppanuudentavalla perusta omahoitajamenetelmälle. Kyselylomakkeella olemme etsineetvarhaiskasvattajien tietämystä pienryhmäpedagogiikan merkityksestävarhaiskasvatuksessa. Lomakkeessa kysyimme: Millä tavoin päiväkotinnetoiminnassa otetaan huomioon ”helpon” lapsen arki? Millä tavoin päiväkotinnetoiminnassa otetaan huomioon ”vilkkaan” lapsen arki? Miten päiväkodissannetoteutetaan toimintatuokiot? Kysyimme myös kuka ryhmässä suunnitteleetoimintatuokiot, saadaksemme selville voivatko kaikki työntekijät hyödyntää omaaosaamistaan. Teksti sisältää suoria lainauksia vastauksistahavainnollistaaksemme tutkimustuloksia. Suorat lainaukset on rajattulainausmerkein muusta tekstistä.8.1 PienryhmäpedagogiikkaPienryhmätoiminta perustuu vuorovaikutuksen suunnitteluun ja senmahdollistamiseen. Pienryhmissä lapsella on parempi mahdollisuus oppiasuhteuttamaan omia taitojaan tilanteeseen sopivaksi sekä tunnistamaan omientekojensa seuraukset ja vaikutukset toisiin ihmisiin. Lapsen on aikanaan opittavatoimimaan myös isommissa ryhmissä. Pienessä ryhmässä aikuisen on helpompitukea lasta hänen lähikehityksensä vyöhykkeellä ja tukea lapsen toimintaaoppimisen hyväksi. Pienen ryhmän rauhallinen arki lisää lapsen hyvinvointia.(Mikkola & Nivalainen 2010, 31–33.) Lähikehityksen vyöhykkeellätutkimuksessamme tarkoitamme teoreetikko Lev Semenovich Vygotskynoppimista kuvaavaa käsitettä. Sillä tarkoitetaan tiedollisen toiminnan aluetta taitasoa, jolla lapsi pystyy toimimaan pätevän ohjaaja tuen avulla, mutta ei vieläitsenäisesti. (Martin 2010). Mikkolan ja Nivalaisen (2010, 31) mukaanomahoitajamenetelmä perustuu pienryhmäpedagogiikalle.

39Omahoitajamenetelmää hyödyntävässä päiväkodissa lapset jaetaan heti syksylläpäivähoidon alettua kiinteisiin pienryhmiin. Pienryhmissä lapsi oppii tuntemaan jaluottamaan oman ryhmänsä lapsiin ja aikuiseen, jonka seurauksenaryhmäytyminen myöhemmin luonnistuu helpommin myös suhteessa isompaanryhmään. (Mikkola & Nivalainen 2010, 34.) Vesimäki (2010, 10) korostaapienryhmän toiminnan painopisteitä, joita ovat ennen kaikkea lapsen stressinsietäminen, itsestä huolehtimisen taitojen harjoittelu, kuten syöminen, pukeminen,kuivaksi ja puhtaaksi opetteleminen. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan janimeämään tunteitaan sekä itsesäätelyn ja toisen huomioimisen harjoittelu.Kysyimme tutkimuksessamme millä tavalla päiväkodin toiminnassa otetaanhuomioon ”helpon” ja ”vilkkaan” lapsen arki. Kysymysten tarkoituksena ei ollutleimata lapsia, vaan kysymysten kautta halusimme selvittää toteutetaankopäiväkodeissa pienryhmätoimintaa arjen helpottamiseksi ja lapsen yksilöllisenhuomioimisen mahdollistamiseksi.”Kaikki lapset huomioidaan, pienryhmätoiminta auttaa tässä! Kaikki osallistuutoimintaan, annetaan aikaa lapselle jokaiselle jotain päivän aikana. keskustelut,juttelut” (V3).”Muistetaan huomioida myös hyvästä käytöksestä. Hiljaisempiakin lapsiakannustetaan osallistumaan ja sanomaan mielipiteensä. Aamu- ja iltapäivähetkinä,jos on vähemmän lapsia, saavat ”helpotkin” lapset erityistä hlökohtaista huomiota.Jos meillä on opiskelijoita/harjoittelijoita pyritään se hyödyntämään niin, ettäaikuisen jakaantuvat leikkeihin ja peleihin mahd. paljon mukaan.” (V8). Kyseisessäpäiväkodissa on huomattu pienryhmätoiminnan helpottavan arkea, mutta tämäpedagogiikka ei ole heillä jokapäiväisessä käytössä.”Helppo lapsi on ihan yhtä vaikea kuin vilkaskin lapsi. Helppo lapsi toimiiomatoimisesti ja itsestään melua pitämättä ja jää siksi helposti huomaamatta.Esim. pienryhmiin jakaessa tällainen lapsi tasapainottaa ryhmän dynamiikka.” (V1)”Pieni vilkas lapsi ei jaksa aina istua aamupiirissä/tuokiossa. Hänellä joskus lupatulla toisen aikuisen kanssa järjestelemään pöytiä tai jonkun syliin istumaan.Ulkoilua ja liikuntaa riittävästi ja aikuisen huomiota, välillä erityisen positiivistapalautetta, ettei tarvitse huomiota väärin konstein hakea.” (V8).

40Moni vastaaja (V1, V3 V8) kertoi, että lapsella on lupa olla vilkas hoitopäivänaikana. Suurin osa vastanneista kertoi vilkkaan lapsen energian purkamisestaohjatulla toiminnalla johonkin järkevään tekemiseen. Eikö lapsella ole lupa ollavilkas ja toteuttaa omaa temperamenttiaan omana itsenään päivän aikana?Vastauksista kävi ilmi, että pienryhmissä on mahdollista etsiä sopivat leikkikaverit,ohjata leikkiä tarvittaessa, ulkoilla ja harrastaa liikuntaa, rauhoittua, mahdollistaarauhallinen tila, minimoida aistiärsytykset kuten esimerkiksi värit, äänet, valot,istumapaikan, vierustoverit ja näin lapsi tulee yksilöllisesti huomioitua. Päivärytmija katsekontakti auttavat vilkasta lasta arjessa (V7). Vastauksissa (V2, V6 ja V7)vilkas lapsi kuvailtiin erityisen tuen tarpeessa olevaksi lapseksi, joka mahdollisestitarvitsi erilaisia tukitoimia.Tutkimuksemme neljä vastaajaa (V2, V4, V5 ja V8) oli käynytpienryhmäkoulutuksen, mutta vain kaksi heistä toteutti sitä (V2 ja V4). Neljävastaajista (V1, V3, V6 ja V7) ei ollut käynyt koulutusta, mutta toteuttivatpienryhmätoimintaa. Tutkimuksemme kertoo sen, että pienryhmätoiminta onkoettu hyväksi toimintamalliksi päiväkotiryhmissä. Syitä sille, miksi koulutuksenkäyneet eivät halunneet tai voineet toteuttaa pienryhmätoimintaa, emme saaneetselville. Syitä pienryhmätoiminnan toteuttamiselle olivat enimmäkseen toiminnan japerushoitotilanteiden rauhoittaminen sekä lasten yksilöllisen huomioimisenmahdollistaminen.”Toiminnassa korostuu toiminnallisuus, tekemisen meininki, tekemällä jakokemalla oppiminen. Lapsella on mahdollisuus valita toimintaa omankiinnostuksensa mukaan.” (V4).Pienryhmäpedagogiikkaa toteutettiin pienissä ryhmissä, aamulla, iltapäivällä, pitkinpäivää tai tilanteen mukaan isoissa ja pienissä ryhmissä. Pienryhmissä elettiinarkea porrastetusti ja toteutettiin eri toimintaa kuten liikuntaa, draamaa, loruja,musiikkia, pikkukirkkoa, askartelua, leikkiä ja satuja eri menetelmin.Pienryhmätoiminnan suunnittelusta vastasi pääosin kasvatusvastuussa olevatvarhaiskasvattajat eli lastentarhanopettaja ja lastenhoitajat yhdessä. Muutamastavastauksesta (V3, V4 ja V7) kävi ilmi, että suunnitteluvastuu olilastentarhanopettajalla. Vain yhdessä vastauksessa (V4) toimintatuokioidensuunnittelussa mainittiin otettavan huomioon kasvattajien erityisosaaminen.

41Vastaajan (V2) ryhmässä toiminnan suunnitteli päivävuorossa oleva kasvattaja.Avustajia ei kyselylomakkeissa mainittu.Kallialan (2008, 67–69) mukaan laadukkaan varhaiskasvatuksen tärkein kriteeri onlämmin vuorovaikutus, lapsen arvostaminen ja tukeminen, sekä herkkyys lapsenreaktiolle. Sensitiivinen aikuinen tunnistaa lapsen tunnetiloja herkästi eikä asetulapsen yläpuolelle. Aikuisen herkkyys suodattuu kaikkeen vuorovaikutukseen.Tutkimuksessamme korostui lapsen lämmin ja yksilöllinen huomioiminen.Toimintatuokioiden sisältöä ei kukaan vastaajista eritellyt tarkemmin, huomiokiinnittyi lapsen kanssa käytävään vuorovaikutukseen hoitopäivän aikana.Pienryhmätoiminnan kuvailtiin helpottavan niin lapsen kuin työntekijöiden päivänkulkua.8.2 Pienryhmäpedagogiikka siltana kasvatuskumppanuudelleTutkimuksessa kysyimme mitä varhaiskasvattajat kertoivat vanhemmille lapsenpäivän kulusta. Yleisimmät vastaukset olivat: päivän touhut, ruokailut, unet,vatsantoiminta, lapsen osallisuus toimintatuokioilla, erityiset asiat kuten haaverit jaisommat riidat sekä päivän yleistunnelma. Yksi vastaaja (V6) kertoi vastuuttavansaisompia lapsia kertomaan itse vanhemmilleen päivän touhuista.”…Aina olisi kiva kun olisi joku mukava juttu/tapahtuma kerrottavana lapsesta,mitä sanoi tai teki sinä päivänä! Vanhempia on monenlaisia: toiset haluaa tietääpäivästä kaiken, toiset ei mitään. Pitää oppia tuntemaan vanhemmat jahuomaamaan heidän fiiliksensä, sen mukaan siinä sitten toimitaan.” (V1).”Riippuu paljon kuka palautetta antaa. Pienryhmätoiminta hankaloittaa ->palautteenantaja ei välttämättä tiedä, mitä lapsi tehnyt…tärkeät asiat kirjattuvanhemmille ylös” (V3).”Jos päivässä on tapahtunut jotain erityistä, jonka vanhemman on hyvä tietää. Jos”kahakka” on anteeksipyydetty ja -annettu emme siihen palaa vanhempien tullessaanteeksiantamisen luonteen mukaisesti kuin jos siitä on tilanteessa lapsellesanottu. Arjesta kerromme muutamin sanoin. Päähuomio ulkona haettaessamenee lapsen turvallisuuden havainnointiin.” (V5). Toteutuvatko tässä

42kasvatuskumppanuuden periaatteet? Eikö kasvatuskumppanuuden ymmärrys jaluottamus muodostu läsnäololla saadusta tiedosta?Tutkimuksessa selvisi että kuusi kahdeksasta päiväkotiryhmästä käyttipienryhmätoimintaa arjen helpottamiseksi päiväkodeissa. Jokainen päiväkotiryhmätoteutti sitä itselleen sopivalla tavalla ja parhaaksi katsomissaan tilanteissa.Pohdimme kannustaisiko ammatillinen koulutus ja tieto pienryhmäpedagogiikastapäiväkoteja käyttämään enemmän pienryhmätoimintaa toimintamuotona?Pienryhmätoiminnassa työntekijä joutuu tulemaan pois omalta mukavuusalueeltaan ja tekemään työtä vain lasten kanssa. Ajatusten vaihto muidenaikuisten kanssa jää kahvitauoille. Tämä voi olla myös yksi estepienryhmätoiminnan toteuttamiseen.

439 JOHTOPÄÄTÖKSETPäätimme tehdä opinnäytetyön yhdessä jäädessämme koulusta äitiyslomalle.Tämä mahdollisti tutkimuksen toteutuksen yhdessä ja erikseen. Koimme tämänolevan meille paras toimintatapa. Yhteistyömme oli saumatonta ja olimmemolemmat kiinnostuneita omahoitajuudesta päiväkodin työmenetelmänä.Valitsimme laadullisen lähestymistavan koska se tuki tutkimuksen aineistonkeruuta, toteutusta ja sen analysointia.Valitsimme tutkimukseen neljä mahdollisimman erilaista päiväkotiaverrataksemme tuloksia isomman ja pienemmän päiväkodin välillä. Eroavuuksia eikuitenkaan ollut havaittavissa. Varhaiskasvatuksen ammatillinen tietämys olihyvällä tasolla suurimmassa osassa vastauksista. Muodostimme tutkimuksenanalyysirungon omahoitajuudesta, kiintymyssuhdeteoriasta,kasvatuskumppanuudesta sekä pienryhmäpedagogiikasta. Kyselylomakkeidenavoimet kysymykset olimme jakaneet edellä mainittujen teorioiden pohjalta.Kokosimme aineistosta vastaukset tutkimuskysymyksiimme, jotka ovat: Mikä onvarhaiskasvattajan tietoisuus omahoitajuuden taustalla olevistavarhaiskasvatuksen periaatteista? Milloin ja miten omahoitajuuden tietotaitoavoidaan toteuttaa päivähoidon arjessa? Miten varhaiskasvattaja kokee omanammatillisen kehittymisen ja koulutustarpeensa? Tutkimuskysymyksetmuotoutuivat tutkimuksen edetessä.Tutkimukseen osallistuneet päivähoidon työntekijät olivat tietoisiavarhaiskasvatuksen periaatteista. Tämä kävi ilmi kyselylomakkeiden vastauksista,joilla haimme esimerkkejä päivähoidon arjen eri tilanteista sekä siitä, miten lapsi japerhe siellä kohdataan. Vastaukset olivat asiantuntevasti ja ajatuksella kirjoitettuja,lukuun ottamatta yhtä vastaajaa (V7). Omahoitajuus oli kaikille vastaajille tuttukäsite, jota käytettiin vähintään soveltuvin osin viidessä päiväkotiryhmässä.Työntekijät tunnistivat kiintymyssuhteen merkityksen tukiessaan perhettä uudenelämäntilanteen edessä, kun lapsi aloitti päivähoidon. Kasvatuskumppanuus olivastauksissa näkyvästi esillä. He toteuttivat työssään kasvatuskumppanuuttakukin päiväkoti tai ryhmä omalla tyylillään, kasvatuskumppanuuden periaatteitanoudattaen. Pienryhmätoiminta mainittiin puolessa vastauksista päiväkotiryhmän

44toimintamalliksi. Emme kuitenkaan voi tietää, toimitaanko päivähoidon arjessavastaajien kuvaamalla tavalla, koska tutkimuksemme menetelmä oli kyselylomake.Ehkä havainnointi olisi voinut olla parempi menetelmä takaamaan tutkimuksenluotettavuutta.Tutkimukseen vastanneista kaikki eivät käyttäneet ammatillista termistöä jakäsitteitä. Nimeäminen kertoo ammatillisen termistön osaamisesta. Onko käsitteennimeämisellä oleellinen merkitys päivähoidon arjessa?Alle kolmivuotiaalle omahoitajamenetelmän tavoite on taata yksi tuttu ja turvallinenaikuinen hoidon alkaessa. Tämä on kuitenkin päivähoidon arjessa mahdotonta.Rusasen mukaan alle kolmevuotiaita lapsia ei tulisi hoitaa lainkaan päiväkodeissa,sillä se voi vahingoittaa lapsen kehitystä, mikäli hänellä ei ole aikuista kehenmuodostaa turvallista kiintymyssuhdetta (Uusimaa 2011). Tästä päättelemme, ettäkiintymyssuhteen kannalta alle kolmivuotiaalle olisi ihanteellisinta ollakotihoidossa. Onko tämä kuitenkaan mahdollista tässä yhteiskunnassataloudellisesti ja haluavatko kaikki vanhemmat hoitaa lapsiaan kotona?Osasta vastauksista huokui empaattisuus ja aito kiinnostus ammattia kohtaan.Tutkimuksessa selvisi että omahoitajuus oli kaikille tuttu käsite, mutta se olikäytössä neljästä päiväkodista vain yhdessä. Kyseinen päiväkoti toteuttiomahoitajuuteen kuuluvaa tietotaitoa taidokkaasti. Omahoitajuutta toteutettiinsoveltaen ja se koettiin kantavaksi voimavaraksi niin perheille kuin työntekijöillekin.Sen koettiin myös syventävän kasvatuskumppanuutta koko perheen kanssa.Luottamuksellinen suhde vanhempien kanssa on kasvatustyössä avainsana,koska ilman sitä emme ole avoimessa vuorovaikutussuhteessa.Omahoitajuuden tietotaito kattaa varhaiskasvatukselle tärkeitä teemoja jamenetelmiä. Tarvitaanko laadukkaaseen päivähoitoon kuitenkaan omahoitajuutta,jos varhaiskasvatuksen perusteet ja sen tietotaito ovat muuten työntekijöillä hyvinhallussa? Tutkimuksessa kävi ilmi, että omahoitajuuteen kuuluvaa tietotaitoatoteutetaan päivähoidossa, vaikka siellä ei omahoitajuusmenetelmä olisikaankäytössä. Monet päiväkodit ehkä toteuttavat omahoitajuutta soveltaen.Kiintymyssuhdeteoria ja kasvatuskumppanuus kuuluvat varhaiskasvattajan

45ammattitaitoon. Pienryhmäpedagogiikka on yleistyvä toimintamalli päiväkodeissasuurien ryhmäkokojen vuoksi.Asetetaanko omahoitajuudelle liian suuret tavoitteet? Onko päiväkodeillaresursseja toteuttaa omahoitajuutta? Onko työntekijä pois omasta pienryhmästäänkotikäynnin ajan? Onko se oikein muille pienryhmän lapsille? Kotikäynnit vievättyöntekijän aikaa eikä ylitöitä kuitenkaan saa tehdä. Kotikäynti kuitenkin auttaapäiväkodin henkilöstöä ymmärtämään lasta hänen kontekstissaan ja vanhempientapaa toimia lapsensa kanssa. Onko omahoitajuus sidottu vainpäiväkotiyhteisöön? Emme tiedä, että tätä menetelmää käytettäisiinryhmäperhepäiväkodeissa. Toteutetaanko omahoitajuutta päiväkodeissa ainavähän soveltaen? Mitä jos omahoitaja ja lapsi eivät tule toimeen keskenään?Olisiko parasta, että lapsi saisi itse valita aikuisen, johon kiintyä? Kokemuksestatiedämme että päivähoidossa lapset kiinnittyvät ja kiintyvät aina tiettyyn aikuiseenenemmän ja hakevat häneltä turvan.Kysymykseen miten varhaiskasvattaja kokee oman ammatillisen kehittymisen jakoulutustarpeensa, tutkimus osoitti suurta halukkuutta työntekijöidenlisäkouluttautumiselle. Tutkimukseen osallistuneista varhaiskasvattajista kuusi (V1,V3, V4,V5, V6 ja V8) kahdeksasta halusi lisää ammatillista koulutusta.”Nyt olen saanut käydä todella hyvissä koulutuksissa. Sellaisissakin, joita olenodottanut 10v! Jos pk:ssamme aletaan toteuttaa pienryhmäpedagogiikkaa jaomahoitajuutta, niin varmaan omahoitajuus ja kiintymissuhdekoulutus voisivat ollamielenkiintoisia ja asiaan liittyviä.” (V8). Ilman esimiehen kannustusta työntekijänlisäkouluttautuminen jää hänen oman motivaation varaan. Esimiehen tulisitiedottaa meneillään olevista koulutuksista työntekijöille ja näin taata laadukasvarhaiskasvatus.Työn kehittäminen on osa jokaisen varhaiskasvattajan perustehtävää.Lastentarhanopettajalla on aina lapsiryhmän pedagoginen vastuu, mutta sentoteuttamisesta on vastuu jokaisella työntekijällä. (Ainasoja 2011, 31).Tutkimuksessa varhaiskasvattajat saivat tuoda esiin kiinnostuksensa erilaisiinammatillisiin koulutuksiin. Esiin nousivat seuraavat koulutukset: laatu päivähoidonarjessa, vuorovaikutus tiimissä ja vuorovaikutus työntekijän ja vanhemman välillä,

46yhteisöllisyyteen liittyvät koulutukset, esi- ja alkuopetuksen yhteistyöhön sekäerityispedagogiikkaan liittyvät koulutukset.Halu lisäkouluttautua kertoo työntekijän sensitiivisyydestä ja halusta tehdä työtäänmahdollisimman hyvin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005, 11)kuvataan ammattitaitoista henkilöstöä varhaiskasvatuksen keskeiseksivoimavaraksi.Koko kasvatusyhteisön ja jokaisen yksittäisen kasvattajan vahva ammatillinenosaaminen ja tietämys ovat olennaista takaamaan laadukkaanvarhaiskasvatuksen. Hyvä lisäkysymys olisikin ollut, kuinka hyvinvarhaiskasvattaja pääsee haluamiinsa lisäkoulutuksiin.Lapsen turvallisuuden tunne on päivähoidon perusta. Se vaati sen, että aikuinenon lähellä lasta ja välittää turvallisuuden tunnetta. Omahoitajamenetelmäntarkoitus on nimenomaan tämän tavoitteen toteutuminen, mutta eikö se ole myöskoko varhaiskasvatuksen tavoite? Onhan varhaiskasvatuksen suurin tavoitehyvinvoiva lapsi. Itse laittaisimme lapsemme päiväkotiin, jossa omahoitajuuttatoteutettaisiin osittain. Kotikäynnit voivat joistakin vanhemmista tuntua kodintarkastukselta. Joillakin voi olla halu rajata omaa yksityisyyttään. Josomahoitajuutta ei toteuteta, lapsen päivän kuulumiset tulee päivähoidonhenkilökunnan kesken vaihtua saumattomasti. Aika, mikä omahoitajantoimenkuvan vuoksi jää muilta lapsi pois, on eriarvostavaa. Lasten tulee myöstutustua hyvin muihin hoitajiin ja tulla toimeen heidän kanssaan. Lapsi ei voi valitakenen aikuisen kanssa on yhteistyössä ja heittäytyy hankalaksi ei-omahoitajankanssa. Lapsen päiväkoti on juuri niin hyvä, kuin sen aikuiset ovat. Aikuinen voiolla lapsista kiinnostunut ja asialleen omistautunut tai ehkä työhönsä väsynyt.Tutkimuksemme valmistuttua saimme käsiimme Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoretja lapsiperheet – kehittämishankkeen loppuraportin. Loppuraportintutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin meidän tutkimuksemmetulokset. Kyseenalaistimme tutkimuksessamme omahoitajan jatkuvan läsnäolon.Hankkeen loppuraportissa mainittiin lapsen ”varaomahoitajan” läsnäolo niissätilanteissa, joissa omahoitaja ei ole paikalla. Ihmetellemme, että emme oletörmänneet tähän käsitteeseen missään muussa kirjallisuudessa tai

47tutkimusaineistossa. Varaomahoitaja on hyvä vaihtoehto, jos omahoitajuuttatyömenetelmänä toteutetaan.Tutkimuksemme työstettiin kahvin ja seitsemän lapsen voimin. Tutkimusprosessioli mukavaa vaihtelua kotiäidin arjelle. Teimme tutkimuksen eteen kovasti töitä jasaimme aineistomme pohjalta paljon tärkeää tietoa varhaiskasvatuksenammatillisuudesta ja työntekijän sensitiivisyydestä.

48LÄHTEETAinasoja, T.2011. Aikaa vuorovaikutukselle. Opettaja (47), 32–34.Arvolommi, N., 2005. Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveysalan ammattilaisenahaasteena. Helsinki: Multiprint Oy. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Dtyöpapereita 30.Bolwby, J. 1979. The making and breaking of affectional bonds. London: rotledge.Dowling, M., 2005. Young children´s personal, social and emotional development.London: Paul Chapman.Furman, E. 1999. Auta lasta kasvamaan. Helsinki: Helsinki University Press.Alkuperäisteos: Helping Young Children Grow. 1987. International UniversitiesPress.Hintsa, S. 2011. Projektityöntekijä. Kaste- Hanke. Keskustelu 31.5.2011.Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki:Kirjayhtymä.Heikka, J., Hujala, E. & Turja, L. 2009. Arvioinnista opiksi: havainnointi, arviointi jasuunnittelu varhaispedagogiikassa. Helsinki: Edufin.Hujala, E., Puroila, A-M., Parrila-Haapakoski, S. & Nivala, V. 2007. Päivähoidostavarhaiskasvatukseen. Jyväskylä: Gummerus.Isojärvi, L. & Kangas, L. 2008. Omahoitajana alle kolmevuotiaiden lastenpäiväkotiryhmässä. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Pro gradu –työ. Julkaisematon.Juusola, M. 2008. Apua päivähoidon aloitukseen. Meidän perhe (8), 23.Kalland, M. & Sinkkonen, J. 2001. Finnish children in foster care: Evaluatingbreakdown of longterm placement. Child Welfare. Painossa.Kalland, M. 2008. Vauvan ja lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminenlastensuojelussa. [Verkkoartikkeli]. Seamk. Intranet. [Viitattu 14.9.2011].Saatavana:https://lakeusmoodle.epedu.fi/file.php/30/vauvan_ja_lapsen_kehityksellisten_tarpeiden_huomioiminen_lastensuojelussa.pdfKalliala, M. 2008. Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki:Guadeamus.

49Kanninen, K. 2009. Lapsen silmin - turvallinen ja viihtyisä päiväkoti.Luentomoniste. 8-9.1.2009. Vaasan ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan yksikkö,sosiaalialan koulutusohjelma. Julkaisematon.Kaskela, M. & Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta – opasvarhaiskasvatuksen kehittämiseen. Vaajakoski: Gummerus.Kaste. 31.1.2011. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma.Sosiaali- ja terveyshuollon kehittämisohjelma (kaste). [Verkkojulkaisu]. Sosiaalijaterveysministeriö. [Viitattu 12.10.2011]. Saatavissa:http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kasteKasvun Kumppanit. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 21.10.2011]. Saatavana:http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit.fi/tyon/menetelmat/kasvatuskumppanuus.Karila, K. 2006. Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa: Karila,K. Karila, M. Alasuutari, M. Hännikäinen. A-K, Nummenmaa & H. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 91–108.Kekkonen, M. 2009. Vanhempien näkemyksiä varhaiskasvatuksen kehittämiseksi.Teoksessa: J. Lammi-Taskula, S. Karvonen & S. Ahlströmtoim. (toim.)Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos,162–172.Keltikangas-Järvinen, L. 2010a. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki: WSOY.Keltikangas-Järvinen, L. 2010b. Lapsen stressiherkkyys muodostuu jovarhaislapsuudessa, mutta vaikuttaa koko ihmisiän. Lastentarha (3), 8-9.Koivunen, P-L, 2009. Hyvä päivähoito: työkaluja sujuvaan arkeen. Juva: PSkustannus.Kronqvist, E-L. & Pulkkinen, M-L. 2007. Kehityspsykologia: Matkalla muutokseen.Helsinki: WSOY.Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:Vastapaino.L 19.1.1973/36. Laki lasten päivähoidosta.L 11.6.1999/731. Perustuslaki.Laitinen, J. 2004: Lapsi tarvitsee kiintymyssuhteen hoitajaan. Lastentarha (4), 18–21.

50Lahikainen, A., Punamäki, R-L. & Tamminen, T. (toim.) 2008. Kulttuuri lapsenkasvattajana. Vantaa: WSOY.Lastentarhanopettajan ammattietiikka. 2004. [verkkojulkaisu]. [21.2.2011].Saatavana:http://www.lastentarha.fi/portal/page?_pageid=535,474547&_dad=portal&_schema=PORTALLund, T. 28.3.2009. Auta lasta kasvamaan. [Verkkojulkaisu]. Blogiteksti. [Viitattu14.2.2011]. Saatavissa:http://autalastakasvamaan.blogspot.com/2009_03_01_archive.htmlLund, T. & Soukankujan päiväkodin työryhmä. 2003. Miten Soukankujanpäiväkodissa autetaan lasta kasvamaan. Teoksessa: J. Sinkkonen (toim.)Pesästä lentoon – Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Helsinki: WSOY.238–256.Mattila, H. 1999. Lomakekysely asiakaspalautteen hankkimismenetelmänä. KelaSosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 48. Helsinki.Martin, E-K. 2010. Sektoriopettaja. Seinäjoen Ammattikorkeakoulu. Sosiaaliala.Luento. 8.11.2010.Meirän Vasu. 2007. Seinäjoen kaupungin päivähoidon varhaiskasvatuksenkuntasuunnitelma.Mikkola, P & Nivalainen, K. 2010. Lapselle hyvä päivä tänään. Saarijärvi:Pedatieto.Nisula, M. 2010. Kehittämistyötä kasvatuskumppanuudessa toteutuvassaomahoitajuudessa. Luentomoniste. Seinäjoen ammattikorkeakoulu.Sosiaalialan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma. Julkaisematon.Novitsky, A. 2005. Maa vaihtuu-roolit muutuvat. Alitolppa- Niitamo, A., Söderling, I.& Fågel, S. (toim.) 2005. [verkkojulkaisu]. Olemme muuttaneet:näkökulmiamaahanmuuttoon, perheiden kotoutumiseen ja ammatillisen työn käytäntöihin.Väestöliitto. [Viitattu 21.10.2011] Saatavana:http://vaestoliittofibin.directo.fi/@Bin/39804dcd20187e91dc105a6aa10aadd4/1297938257/application/pdf/240696/Olemmemuuttaneet.pdf. 72–81.Nummenmaa, L. 2010. Tunteiden psykologia. Helsinki: Tammi.Omahoitajuus. ”Ei päiväystä”. Pajuluoman päiväkoti. [Verkkojulkaisu]. Seinäjoenkaupunki. [Viitattu 9.10.2011]. Saatavissa:http://www.seinajoki.fi/paivahoito/pajuluoma/omahoitajuus_ja_pienryhmatoiminta.html

51Pikassos. [Verkkosivu]. [Viitattu 13.1.2012]. Saatavissa: http://pikassos.fi/hankkeetSajaniemi, N., Suhonen, E. & Kontu, E. 2009. Laadukas varhaiskasvatus suojaastressiltä. Lastentarha (2), 28–29.Salminen, E. & Tynninen, K. 2009. ”Sitä jaksaa paremmin”- omahoitajuuspäiväkodissa. Laurea-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan yksikkö, sosiaalialankoulutusohjelma. Opinnäytetyö. Julkaisematon.Sarajärvi, A. & Tuomi, J. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä:Gummerus Kirjapaino Oy.Sigfrids, A. 2010. Katso omaa työtä lapsen silmin. Lastentarha (1), 30–31.Sillanpää, M. 2010. Kiiminki kulkee edellä. Opettaja (40), 28.Sinkkonen, J. 2001. Lapsen puolesta. Helsinki:WSOY.Sinkkonen, J. (toim.) 2003. Vantaa: WSOY.Suomen virtuaaliyliopisto. 6.9.2004. Vygotskyn käsitys oppimisesta sosiaalisenatoimintana. [Verkkosivusto]. [Viitattu 1.11.2011]. Saatavissa:http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_3/vygotskyn_kasitys.htmTuomela-Jaskari, S., Hintsa, S., Pöytälaakso, S. &Romppainen, A. 2011.Loppuraportti (Kaste). Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet -kehittämishanke. [Verkkojulkaisu]. [13.1.2012]. Saatavana:http://www.seinajoki.fi/sosiaalijaterveys/lastenjanuortenkehittamishanke/raportit.htmlTuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:Kustannusosakeyhtiö Tammi.Uusimaa. 13.11.2011. Erja Rusanen: Alle kolmevuotiaiden paikka on äitien kanssakotona. [Verkkoartikkeli]. [Viitattu 15.2.2012]. Saatavissa:http://www.uusimaa.fi/artikkeli/79801-erja-rusanen-alle-kolmevuotiaiden-paikkaon-aidin-kanssa-kotona.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. Stakes-oppaita. Saarijärvi:Gummerus kirjapaino oy.Vesimäki, T. 2010. Omahoitaja-toimintatapa päiväkodissa. Luentomoniste.7.5.2010. Vaasa. Julkaisematon.Viittala, K. 2006. Lasten yhteinen varhaiskasvatus. Tampere: Juvenes Print.

Zeanah, C. 2009. Stressi haittaa eniten. Lastentarha (4), 40–41.52

1(7)LIITTEETLIITE 1Tutkimuslupa hakemusTutkimuslupa 27.9.11TutkimussuunnitelmaTarkoituksemme olisi tehdä kartoitus siitä, miten työntekijät omahoitajuutta taisiihen kuuluvaa oleellista tietotaitoa eri päiväkodeissa toteuttavat.Tarkoituksemme on kartoittaa työntekijöiden ammatillista tietoisuuttavarhaiskasvatuksen periaatteista omahoitajuusmenetelmään tukeutuen.Samalla etsimme konkreettisia syitä, milloin omahoitajuutta ei haluta tai voidatoteuttaa tutkimukseemme osallistuvissa päiväkodeissa.Opinnäytetyömme empiirinen aineisto kerätään yksilölomakekyselyillä, jotkakeräämme kirjallisina kyselylomakkeina. Lähetämme neljälle päiväkodinesimiehelle sähköpostitse kirjeen, jossa kerromme opinnäytetyöstämme ja sentarkoituksesta. Päiväkodit joita olemme ajatelleet, ovat Stainer päiväkoti,Lintuviidan päiväkoti, Kultavuoren päiväkoti sekä Suvikellon päiväkoti. Näinesimies voisi tiedottaa työntekijöille tutkimuksestamme ja ilmoittaa meille senjälkeen kiinnostuksensa kyseisen päiväkodin osallistumisesta tutkimukseemme.Jos päiväkoti haluaa osallistua, toimitamme kirjalliset kyselylomakkeetpäiväkoteihin henkilökohtaisesti. Lomakekysely sen vuoksi, että työntekijän eitarvitse olla pois ryhmästä haastattelumme vuoksi. Kyselylomakkeilla toivommeolevan työntekijää sekä työyhteisöä herättelevä vaikutus pohtimaan sitä, mitentyöpaikalla toimitaan ja miten lapsi kohdataan arjen eri tilanteissa.Tarkoituksemme on saada vastaus myös työntekijän koulutustarpeelle. Näinollen opinnäytetyömme olisi hyödyllinen myös yhteistyötä kanssamme tekevillepäiväkodeille.Tarkoitus olisi, että päiväkotien joka ryhmästä ainakin yksi työntekijä vastaisikysymyksiin kirjallisesti anonyymina. Vastaukset lähetetään palautuskuorissasuoraan tutkijoille.Lomakekyselyistä teemme koonnin, joka toimitettaisiin jokaiseen tutkimukseenosallistuneeseen päiväkotiin, sekä Kaste- hankkeelle, jonka kanssayhteistyössä teemme tutkimuksen. Kyselylomakkeen kysymykset muodostuvatarjen eri tilanteista, joissa työntekijän sensitiivisyyttä, pedagogistavarhaiskasvatuksen tietoisuutta sekä ammatillista kehittymistä kartoitetaan.Olemme pohtineet 12 avointa kysymystä, joihin haemme työntekijöiltä rehellisiävastauksia.

2(7)Omahoitajuutta tai siihen kuuluvaa ammatillista tietoisuutta ei mainita nimeltä,vaan haemme niitä kysymysten kautta työntekijältä. Tunnistaako työntekijäkiintymyssuhdeteorian, kasvatuskumppanuuden, temperamenttitietoisuudensekä pienryhmäpedagogiikan merkityksen työssään. Osaako työntekijä nimetäedellä mainittuja varhaiskasvatuksen periaatteita. Opinnäytetyömme paljastaasiis työntekijän todellisen ammatillisen tietoisuudenLähetämme lomakekyselyt syyskuun lopussa ja toivomme vastauksia lokakuunloppuun mennessä.Tutkimuskysymykset:- Mikä on varhaiskasvattajan pedagogisten periaatteiden tietoisuusvarhaiskasvatuksessa omahoitajuuden näkökulmasta?Milloin ja miten omahoitajuutta voidaan ja halutaan toteuttaapäivähoidon arjessa?- Miten varhaiskasvattaja kokee oman ammatillisen kehittymisen?Ohjaava opettaja:Minna ZechnerTutkijat:Henna GustafssonAnne Tarpiopuh. 044 5341411 puh. 044 5489482henna.gustafsson@seamk.fianne.tarpio@seamk.fi

3(7)LIITE 2Tutkimuslupa päätösPÄÄTÖS /Virhe. Kirjanmerkkiä ei olemääritetty.varhaiskasvatusjohtajaPäivämääräVirhe. Kirjanmerkkiä ei olemääritetty.27.9.2011 PykäläVirhe. Kirjanmerkkiä ei oleAsiaTutkimuslupa / Gustafsson Henna ja Tarpio AnneHenna Gustafsson ja Anne Tarpio opiskelevat Seinäjoen ammattikorkeakoulussaja anovat tutkimuslupaa opinnäytetyötään varten. Opinnäytetyö toteutetaanyhdessä Kaste- hankkeen kanssa ja tarkoituksena on kartoittaa, miten työntekijätomahoitajuutta tai siihen kuuluvaa oleellista tietotaitoa eri päiväkodeissatoteuttavat.Opinnäytetyön empiirinen aineisto kerättäisiin yksilölomakekyselyillä. Lintuviidan jaKultavuoren päiväkotien sekä Steinerpäiväkoti Pajulinnun ja päiväkoti Suvikellonjoka ryhmästä ainakin yksi työntekijä vastaisi kysymyksiin kirjallisesti anonyymina.Kysymykset muodostuvat arjen eri tilanteista, joissa työntekijän sensitiivisyyttä,pedagogista varhaiskasvatuksen tietoisuutta sekä ammatillista kehittymistäkartoitetaan. Tutkimustulokset raportoitaisiin tutkimukseen osallistuneisiinpäiväkoteihin ja Kaste- hankkeelle.Lomakekyselyt lähetettäisiin syyskuun lopussa ja vastauksien antamisajankohtaolisi lokakuun loppuun mennessä.PäätösAllekirjoitusOikaisuvaatimusohjeMyönnän tutkimusluvan Lintuviidan ja Kultavuoren päiväkotien osalta edellyttäen,että tutkijat noudattavat vaitiolovelvollisuutta tutkimuksessa saamiensa tietojensuhteen ja että yksi kappale tutkimuksesta luovutetaan sen valmistuttuasivistyskeskukselle.Tutkimusluvan ehtona on myös, ettei vastaajia voida indentifioida.Yksityisten päiväkotien Steinerpäiväkoti Pajulinnun ja päiväkoti Suvikellon osaltatyydytään heidän tekemiinsä ratkaisuihin tutkimuslupien suhteen.Aija-Marita Näsänen, varhaiskasvatusjohtaja, p. 06 416 2151, aijamarita.nasanen@seinajoki.fiPäätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen osoitteella:Varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta, Kirkkokatu 6, PL 215, 60101 Seinäjoki, neljäntoista(14) päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimuksesta on käytävä ilmi vaatimusperusteluineen ja se on tekijän allekirjoitettava.JulkisestinähtävänäTiedoksiantoSivistyskeskus 28.9.2011KenelleHenna Gustafsson, Anne Tarpio, Eija Ikola, AnttiVuorela, Steinerpäiväkoti Pajulintu, päiväkoti SuvikelloMiten[ ] Lähetetty postitsesaantitodistusta vastaan[ ] Luovutettu[ ] Lähetetty postitsetavallisena kirjeenäPäivämäärä27.9.2011[ ] Lähetetty sisäisessäpostissa[ x ] Lähetetty sähköpostissaVastaanottajan allekirjoitusTarja Siik, toimistosihteeri

4(7)määritetty.249/2011LIITE 3SaatekirjeHei päiväkodin esimies! 27.9.2011Nyt teillä on mahdollisuus osallistua tutkimukseen varhaiskasvattajanammatillisesta kehittymisestä. Olemme kaksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussasosionomiksi opiskelevaa oppilasta. Teemme parhaillaan opinnäytetyötä, johontarvitsisimme päiväkotien osallistumista.Kartoitamme opinnäytetyössämme työntekijän pedagogisesta osaamisestavarhaiskasvatuksessa omahoitajuuden näkökulmasta. Opinnäytetyömme teemmeyhdessä Kaste- hankkeen kanssa.Kysymykset (13 avointa kysymystä) on laadittu niin, että työntekijä osaisi nimetävarhaiskasvatuksen perusperiaatteita. Tausta-ajatuksena on omahoitajuus, jokapohjautuu kiintymyssuhdeteorialle, pienryhmäpedagogiikalle sekäkasvatuskumppanuudelle. Tutkimuksemme tarkoitus olisi herättää työntekijäpohtimaan omaa ammatillisuuttaan ja sensitiivisyyttään lapsen ja perheenkohtaamisessa.Toivomme päiväkodistanne mahdollisimman suurta osallistujamääräätutkimukseemme. Ystävällisesti pyydämme teitä ilmoittamaan tutkimuksenvastaajamäärän pystyäksemme toimittamaan lomakekyselyt henkilökohtaisestipäiväkodille. Toimitamme samalla palautuskuoret, joilla vastaajan anonymiteettiturvataan. Toivomme osallistujamääräksi vähintään yksi varhaiskasvattaja ryhmääkohden.Lomakkeet käydään läpi luottamuksellisesti ja ne tuhotaan opinnäytetyömmevalmistuttua. Valmis opinnäytetyö annetaan tutkimukseen osallistuneidenpäiväkotien käyttöön, sekä Kaste- hankkeelle.

5(7)Päiväkotinne osallistuminen on meille tärkeää tehdessämme tutkimustaopinnäytetyöhömme.Yhteistyö terveisinHenna GustafssonAnne Tarpiopuh. 044 5341411 puh. 044 5489482henna.gustafsson@seamk.fi anne.tarpio@seamk.fi

6(7)LIITE 4KyselylomakeVarhaiskasvatuksen pedagogiikka ja omahoitajuusKysymyksiin vastataan lauseilla vapaamuotoisesti omin sanoin kertoen. Mikälivastaukselle varattu tila ei riitä, voit jatkaa vastaustasi paperin kääntöpuolelle.Vastaukset palautetaan suoraan tutkijoille 28.10.2011 mennessä, suojataksemmevastaajan anonymiteetti. Kyselylomakkeet tuhotaan niiden analysoinnin jälkeen.1. Montako ryhmää päiväkodissanne on?2. Millä keinoin päiväkodissanne edesautetaan lapsen turvallista päivähoidonaloitusta?3. Millä keinoin päiväkodissanne tuetaan lasta ja vanhempaaeroahdistuksessa?4. Miten lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma näkyy päivähoidonarjen eri tilanteissa?5. Mitä on hyvä yhteistyö vanhempien kanssa?6. Millä tavoin päiväkotinne toiminnassa otetaan huomioon ”helpon” lapsenarki?7. Millä tavoin päiväkotinne toiminnassa otetaan huomioon ”vilkkaan” lapsenarki?8. Miten päiväkodissanne toteutetaan toimintatuokiot?9. Kuka ryhmässänne suunnittelee toimintatuokiot?10. Mitä päiväkodissanne kerrotaan päivän päätteeksi vanhemmalle lapsenpäivän kulusta?11. Onko omahoitajuus sinulle tuttu käsite?

7(7)12. Mitä alla olevista ammatillisista koulutuksista olet käynyt?Omahoitajuus koulutusKasvatuskumppanuus koulutusKiintymissuhdekoulutusPienryhmäkoulutusVarhaisenvuorovaikutuksen koulutus13. Mitä ammatillisia koulutuksia haluaisit käydä?Kiitos vaivannäöstäsi!Osallistumisesi tutkimukseen on meille tärkeää.Terveisin sosionomiopiskelijatHenna Gustafsson ja Anne Tarpio