IS REVIEWS 1995 - Tampereen yliopisto
IS REVIEWS 1995 - Tampereen yliopisto
IS REVIEWS 1995 - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
..1,<strong>IS</strong> <strong>REVIEWS</strong> <strong>1995</strong>Pertti Jarvinen (toim.)..jTIETOJENKASITTELYOPIN LAITOSTAMPEREEN YLIOP<strong>IS</strong>TORAPORTTI B-<strong>1995</strong>-7
T AMPEREEN YLIOP<strong>IS</strong>TOTIETOJENKASITTEL YOPIN LAITOSJULKA<strong>IS</strong>USARJA BB-<strong>1995</strong>-7, JOULUKUU <strong>1995</strong><strong>IS</strong> <strong>REVIEWS</strong> <strong>1995</strong>Pertti Jarvinen (toim.)<strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong>TietojenkasittelyopinPL 60733101 Tamperelaitos<strong>IS</strong>BN 951·44·3909·0<strong>IS</strong>SN 0783-6929
TAMPEREEN YLJOP<strong>IS</strong>TOJiiJjennepalveJuTampere <strong>1995</strong>
1ESIPUHETama moniste on tarkoitettu tukemaan tutkimustyota tietojarjestelmatieteenalueella. Monisteeseen on poimittu alan keskeisia artikkeleita, joita on pyrittylyhyesti referoimaan. Valitut artikkelit on ensin kasitelty <strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong>nTietojenkasittelyopin laitoksen tietojarjestelmatieteen jatkokoulutusseminaarissa<strong>1995</strong>. Opettaja ja opiskelijat ovat kirjoittaneet kirjalliset arvionsaseminaaritilaisuuteen, jossa on sovittu tahan monisteeseen tulleen arvionkirjoittaja. Minun tekstini on otettu mukaan, kun em. suunnitelmasta ei olevoitu pitaa kiinni, tai kun kukaan muu ei ole tehnyt arvioita.Lukija voi tietyn artikkelin arvion perusteella saada siita alustavan kasityksenja voi sen perusteella paattaa, hankkiiko han varsinaisen artikkelin luettavakseenvai ei. Joidenkin arvioiden lopussa on hiukan positiivisia ja negatiivisiakannanottoja artikkelin kuvaamasta tutkimuksesta. Niista voi olla apuaaloittelevalle tutkijall e. Kaikki kannanotot eivat ole vain yhden opiskelijannakemyksia, vaan arvion kirjoittajaa on kehoitettu ottamaan tekstiinsa mukaanmy tis muiden osanottajien arvioita.Artikkelien valinta oli pulmallinen tehtava. Olen pyrkinyt ltiytamaan katsausartikkeleita,jotta jatko-opiskelijat paasisivat niiden avulla jatkotutkimuksensaalkuun. Myos entista uudempia artikkeleita on mukana. - Jatkossa on tarkoitusjulkaista vastaavanlainen moniste vuosittain. Haluan ideoita monisteenkehittamiseksi seka ehdotuksia jatkokoulutusseminaarissa luettaviksi artikkeleiksi.PREFACEThis report contains reviews of some articles concerning information systemsand computing miliaux. The articles selected to be read are first reviewed in ourseminar. Both the students and this editor as the teacher wrote reviews. In theseminar one student were forced to polish his review to this report. He/she wasalso encouraged to supplement hislher review by adding the comments given byother participants.This report is intended to help a postgraduate student to become familiar withthe <strong>IS</strong> literature. On the basis of the review slhe can get a crude view on thearticle, and slhe can after seek and read the original copy. At the end of somereviews there are a short evaluation of the article, its merits and shortcomings.Those comments may help a student to improve hislher ability himselflherself toread and evaluate other articles.In the future, the similar report will be published. The next one will contain thearticles read and reviewed during <strong>1995</strong> in our seminar. The postgraduatestudents will produce those reviews and some of them will be written in English.I am interested in to get feedback of this report, the idea of producing this kindof reports and proposals of the articles to be reviewed.Pertti Jarvinen
2S<strong>IS</strong> .A .LT OD. SOFTWARED.2 Software engineeringWinograd Terry (<strong>1995</strong>), From Programming Environments toEnvironments for Designing, Comm. ACM 38, No 6, 65-74. ............................. 5Carstensen P.H., Sorensen C. and T. Tuikka (<strong>1995</strong>), Let's Talk AboutBugs, Scandinavian Journal of Information Systems 7 , No 1, 33-53. ............. 9Frakes W. B. and C. J. Fox (<strong>1995</strong>), Sixteen Questions About SoftwareReuse, Comm ACM 38, No 6, 75-87 . .................................................................. 13H. INFORMATION SYSTEMSH.1 Models and PrinciplesBlum B. 1. (1994), A Taxonomy of Software Development Methods.CommACM 37, No 11, pp. 82-94 . ...................................................................... 17Bjerknes G. and T. Bratteteig (<strong>1995</strong>), User participation anddemocracy: A discussion of Scandinavian research on system development,Scandinavian Journal of Information Systems 7, No 1, 73-97 . ....................... 20Van de Ven, A. and M. S. Poole (<strong>1995</strong>), Explaining development andchange in organizations, Academy of Management Review,Vol. 20, No.3, 510-540. ...................................................................................... 25H.4 Information systems applicationsClausen H. (1994), Designing computer systems from a human perspective:The use of narratives, Scand. J. of Information Systems 6, No 2, 43-58. ........ 31Mandviwalla M. and L. Olfman (1994), What do groups need?A proposed set of generic groupware requirements,ACM Transactions on Computer-Human Interaction 1, No 3, 245-268. ........ 36H.5 Information Interfaces and PresentationRoth T., P. Aiken and S. Hobbs (1994), Hypermedia support for softwaredevelopment: A retrospective assessment, Hypermedia 6, No 3, 149-173. 40K. COMPUTING MILEAUXK.3 Computers and educationDodgson M. (1993), Organizational learning: A review of someliteratures, Organization Studies 14/3, 375-394. ......................... ..... ......... ...... 45Nonaka, 1. (1994), A Dynamic Theory of OrganizationalKnowledge Creation, Organization Science Vol. 5, No. 2, 14-37. ................... 49K.4 Computers and societyMarkus M.L. (1983), Power, Politics, and M<strong>IS</strong> Implementation,Comm ACM 26, No. 6, 430-444. ...................................................................... 53
3Lee, A.S. (1989), A Scientific Methodology for M<strong>IS</strong> Case Studies,M<strong>IS</strong> Quarterly 13, No. 1, 33-50. ................................................... ............... 57Leveson N.G. (1994), High-pressure steam enginesand computer software, Computer 27, No 10,65-73. ................................ 60Hitt L. and E. Brynjolfsson (1994), The three faces of IT value:Theory and evidence, In DeGross, Huff and Munro (Eds.),Proceedings of 15th International Conference on InformationSystems, Dec 14-17, 1994 in Vancouver, ACM, 263-277. .......................... 63Constant D., S. Kiesler and L. Sproull (1994) What's mine is ours,or is it? A study of attitudes about information sharing,Information Systems Research 5, No. 4, 400-421. ..................................... 68Kling R. and R. Lamb (<strong>1995</strong>), Envisioning electronic publishing anddigital libraries: How genres of analysis shape the character ofalternative visions, In Peek, Newby and Lunin (Eds.), Academia andElectronic Publishing: Confronting the Year 2000,29 pages (in print) 72Kling R. and T. Jewett (<strong>1995</strong>), The social design of work life withcomputers and networks: An open natural systems perspective,In Yovits (Ed.), Advances in Computers, Academic Press, Orlando, 50 p 78Plowman L., Y. Rogers and M. Ramage (<strong>1995</strong>), What are worksplacestudies for?, In Marmolin, Sundblad and Schmidt (Eds.), Proc. ofECSCW'95, Kluwer Academic Publishers, Dortrecht, 309-324. ................... 83Nass C., Y. Moon, B.J. Fogg, B Reeves and D.C. Dryer (<strong>1995</strong>),Can computer personalities be human personalities?,Int. J. Human-Computer Studies 43, 223-239. .............................................. 86Benjamin R. and R. Wigand (<strong>1995</strong>), Electronic markets andvirtual value chains on Information Superhighway,Sloan Management Review 36, No 2, 62-72. ........ ...... ...... ........ ............ .......... 89K. 6 Management of computing and information systemsPorter M.E. and V.E. Millar (1985) How information gives youcompetitive advantage, Harvard Business Review 63, No 3, 149-160. 93Prahalad C.K. and G. Hamel (1990) The core competence of thecorporation, Harvard Business Review 68, No 2,79-91. .............................. 97Loh L. (1994), An organizational-economic blueprint for informationtechnology outsourcing: Concepts and evidence, In DeGross, Huffand Munro (Eds.), Proceedings of 15th International Conferenceon Information Systems, Dec 14-17, 1994 in Vancouver, ACM, 73-89 . .......... 101Tinaikar R. (1994), Information leverage theory: A process levelapproach to understanding the IT-performance linkage, In DeGross, Huffand Munro (Eds.), Proceedings of 15th International Conference onInformation Systems, Dec 14-17, 1994 in Vancouver, ACM, 379-393. .......... 107Swanson E.B. (1994), Information systems innovation amongorganizations, Management Science 40, No 9, 1069-1092. ............................ 112
41. Barki H. and J. Hartwick (1994), User Participation, Conflict,and Conflict Resolution: The Mediating Roles of Influence,Information Systems Research 5, No. 4, 422-438.2. Robey D. (1994), Modeling Interpersonal ProcessesDuring System Development: Further Thoughts and Suggestions,Information Systems Research 5, No. 4, 439-445.3. Hartwick J. and H. Barki (1994), Hypothesis Testing and HypothesisGenerating Research: An Example from User Participation Literature,Information Systems Research 5, No. 4, 446-449. ........................................... 116Drucker P.F. (<strong>1995</strong>), The Information Executives Truly Need, HarvardBusiness Review 73, No. 1, January-February <strong>1995</strong>, 54-62. ........................ 122Kraut RE. and L.A. Streeter (<strong>1995</strong>) Coordination in softwaredevelopment, Comm. ACM 38, No 3, 69-81. ................................................... 125McFarlan F.W. and RL. Nolan (<strong>1995</strong>), How to Manage an ITOutsourcing Alliance, Sloan Management Review 36, No 2, 9-23. ............... 129Eierman M.A., F. Niederman and C. Adams (<strong>1995</strong>), DSS theory: A modelof constructs and relationships, Decision Support Systems 14, No 1, 1-26. .. 133Sprague RH. (<strong>1995</strong>), Electronic document management:Challenges and opportunities for information systems managers,M<strong>IS</strong> Quarterly , No 1,29-49. ............................................................................ 138Fulk J. and G. DeSanctis (<strong>1995</strong>), Electronic communication andchanging organizational forms, Organization Science 6, No 4, 337-349. 142L. MiscellaneousKlein K.J., F. Dansereau and RJ. Hall (1994), Levels issues in theorydevelopment, data collection, and analysis,Academy of of Management Review 19, No 2, 195-229. ................................ 147Lacity M.C. and M.A. Janson (1994), Understanding qualitative data:A framework of text analysis methods,Journal of Management Information Systems 11, No. 2, 137-155. .............. 154
5D. SOFTWARED.2 Software engineeringWinograd Terry (<strong>1995</strong>), From Programming Environments toEnvironments for Designing, Comm. ACM 38, No 6, 65-74.Kirjoittaja tarkastelee artikkelissa sita, mitii suunnittelu (software design) on,miten se eroaa ohjelmoinnista, ohjelmiston teknisestii suunnittelusta,ohjelmistoarkkitehtuurista, inhimillistii tekijoistii tai muista nimikkeistii, joitaon sovitettu ihmisten kanssa vuorovaikuttavien tietokoneiden ja ohjelmienluomisaktiviteetteihin. Kirjoittajan mukaan tiimii keskustelu on tullutajankohtaiseksi mm. koska olemme saavuttamassa tietotekniikassa teknologiankypsimmiin vaiheen. Winograd esittelee monien uusien teknologioiden (esim.radio, auto ja puhelin) kehityksessii toistuneet kolme vaihetta.1. Teknologiavetoinen vaihe. Teknologia on vaikeakiiyttoistii eiviitkii senhyodyt ole vielii ilmeisiii. Suuri yleiso ei viela ymmiirrii tai niie uudeninnovaation todellista hyotyii. Tietotekniikan esimerkkeinii mainitaan Osbornenja Altairin kimpussa kimpussa tyoskennelleet rohkeat pioneerit.2. Tuottavuusvetoinen vaihe. Tiihiin vaiheeseen tultaessa teknologia on joedennyt siten, etta teollisuuden ja liike-eliimiin asiantuntijat niikeviit senkiiytiinnon soveltamisessa taloudellisia hyotyjii. Mittarina on tuloslaskelmanviimeinen rivi eikii hullaantuminen tai helppokiiyttoisyys. Tietotekniikanesimerkkejii ovat mm. taulukkolaskenta, tekstinkiisittely, tietokannat jajulkaisuohjelmat. Myynti- ja ostamisperusteina on tuottavuuden jakilpailukyvyn kasvattaminen.3. Viehiitysvaihe. Tiissii vaiheessa teknologia kohtaa laajan yleison, jokavalitseekin tuotteensa tarpeen tai halun tyydyttiimisen vuoksi. Eniiii eikorosteta kustannus/hyotyanalyyseja, vaan sitii, pidetiiiinko siitii, onko sekaunis, tyydyttiivii tai jiinnittiivii. Tietokonepelit ovat olleet kehityksen tiissiivaiheessa jo alusta alkaen ja siirtiineet niiin tietokoneiden kiiyttoii kuluttajiensuuntaan. Tulevaisuuden markkinat ovat huikeat tiillii uudella kuluttajienareenalla yritettiiessii vastata inhimilJisten tarpeiden eri dimensioihin.Suunnittelu on terminii muuttunut miltei sloganiksi, kun kuvataan niikokulmanmuuttumista tietokoneen toiminnasta tietokonetta kiiyttiiviin ihmisin. Kyse onsilloin enemmiin vuorovaikutuksen kuin ohjelman suunnittelusta. Tuekseenkirjoittaja esittelee otteita joistakin viimeaikaisista julkaisuista. Niiidenperusteella hiin toteaa suunnittelun nousevan merkittaviiiin asemaan.Mitii suunnittelu on ja miten se eroaa muista sitii liihellii olevista termeistii jaasioista? Suunnittelussa on niikokulma muuttunut konstruktoivasta"disainaavaksi", joka ottaa jo alusta liihtien huomioon kokonaisuuden elisysteemin, kiiyttiijiit ja tilanteen. Kun suunnittelijan mukaan jokin toimii, onsen merkitys paljon laajempi kuin perinteisen ohjelmoijan (software engineer)vastaava lausahdus. Se toimii silJoin niiden ihmisten silmissii, joilla on tietytarvot ja tarpeet, ja se tuottaa laadukkaan tuloksen ja tyydyttiiviin kokemuksen.Perinteinen toimivuusniikemys tarkoittaa, ettii ohjelma on robusti, luotettava jase tiiyttiiii. toiminnalliset spesifikaatiot. Suunnittelussa perspektiivi muuttuumekanismeihin keskittyviistii ulkoa-sisiiiin katsomisesta ihmisiin ja heidiintilanteisiinsa keskittyviiiin sisiiltii-ulos katsomiseen.
6SuunnitteluymparistdtNiinkuin ohjelmointiympariston kehittyminen on ollut tarkeaa ohjelmointityonedistymiselle, on suunnitte-luympariston kehittyminen tarkea suunnittelulle.Perinteisessa ohjelmointiymparistossa ollaan kiinnostuneita ohjelmista jaohjelmoijan tyokaluista. Suunnitteluymparistossa kiinnostaa vuorovaikutuksensuunnittelu ja siina kaytetaan useita kuvaamiskeinoja mukaanlukien erilaisetkasitemallit, mallit, skenaariot ja prototyypit.Seuraavassa on Winogradin rinnastus ohjelmointi- ja suunnitteluymparistoille:OhielmointiymparistotVuorouaikutteinen ohjelmointiSpesi{ikaatiotUudelleenkayttoinen koodiVuorouaikutteinen testausSuunitteluymparistotSensitiiuinen protoiliuualineKayttajan kasitteelliset mallitSuunnittelukieletOsallistuua suunnitteluSensitiiuinen protoiluualine lJS uuorouaikutteinen ohjelmointi. Uudenaikaisetohjelmointiymparistot korostavat ohjelmoijan tyon nopeutta, ohjelmoijan kykyakokeilla, nahda mita ohjelma tekee, tehda muutoksia ja yrittaa uudelleen hyvinnopeassa syklissa. Ohjelmointikieli ja -ymparisto eroavat tassa luonteeltaanpaljon.Yha useammin liittymat ja niiden taus tall a olevat sovellukset suunnitellaanyhdessa vuorovaikutteisesti kayttajien kanssa. Seka kayttajan ettasuunnittelijan on pystyttava visualisoimaan, millainen ohjelma on ja mita sillahalutaan tehda ennen ohjelmointia. Aiemmin on jo kehitetty runsaasti erilaisiatekniikoita kayttajan ja suunnittelijan valiseen dialogiin. Protoaminenymmarrettiin jonkinlaisena laboratoriotestina. Nykyisessa suunnittelukaytannossaprotoilusta on tullut ensisijainen selvittamisen ja konununikoinninvaline. Oleellista ei ole tasmallisyys vaan kommunikoivuus. Suunnittelutarvitsee erilaisia protoilun tasoja, jotka sopivat erityyppisiin projekteihin japrojektien vaiheisiin.1. Kasintehdyt karkeat luonnokset ja skenaariot. Tahan riittaa paperi, kynaja asiaankuuluva taito.2. Vain vahaiseen samankaltaisuuteen pyrkivat prototyypit. Tassa pyritaansaamaan aikaan dynaamisempi lopputulos. Sita saadaan kirjoittajan mukaannun. kayttamalla post-it -lappusia ja kalvoja, joiden avulla voidaan jollain tavoinmatkia jo lopputulostakin (nayttoja).3. Ohjelmoidut julkisivut eli kulissit. Esimerkkina tallaisista tyokaluistaovat mm. Hypercard, Supercard, Macromind, Director ja Toolbook. Kyseessa onvalineet, joilla voidaan rakentaa nayttoja ja ilmiasuja. Nama ovat kuitenkinilluusio todellisesta toimivasta ohjelmasta, koska niiden takana ei ole toimivaaohjelmaa. Se voi johtaa kayttajan virheellisiin odotuksiin.4. Protoilukielet. Edellisen kohdan ja taman ryhman valineilla ei ole selvaaeroa. Esimerkkina naista ovat mm. Hypercard, Smalltalk ja Visual Basic. Useinnailla kielilla tehdyt pro tot johtavat myos samalla kielella tehtyyn ohjelmaan,eika siirtoa "oikealle" kielelle tarvita.Kun suunnittelu alana kehittyy, joku kehittaa sita varten useita uusia protoilukulttuureitaja suunnitteluymparistoja.
10esim. kehikko, pipettiyksikkii, PC, muu laitteisto ja mittausyksikkii. Laitteenoperointi tapahtuu Windows-liittyman kautta. Ohjelmiston ensimmainen versiosisalsi noin 200 000 rivia lahdekoodia. Enintaan 50 henkiliia oli kerrallaankehittamistyiissa ja projekti kesti 2,5 vuotta. Ohjelmiston suunnittelijoita oliryhmassa 5 - 12.Projektin kuluessa havaittiin todelliseksi ongelmaksi ohjelmiston testaustoimenpiteidenkoordinointi, ohjaus ja valvonta. Hyvin nopeasti otettiin kayttiiiinvirhelomake ja keskitetty lomakkeiden talletuspaikka, johon kaikki virheetrekisteroitiin ja talletettiin. Lomakkeiden avulla oli tarkoitus muistaa kaikkivirheet, kunnes ne korjattiin. Sen varmistamiseksi, etta kaikki virheetkorjataan, prosessiin syntyi useita rooleja:testaajia (n. 20 henkil6ii.) eri osastoilta, jotka testasivat ohjelmia eriperspektiiveistamaarittelytiimi, spec-team, (3 henkiliia ohjelmistoasiantuntemuksen enaloilta) vastasi virheiden diagnosoinnista ja virheiden korjaustapojenpaatoksistasuunnittelijat vastasivat yhdesta tai useammasta ohjelmamodulistavirhetiedostosta vastaava, central file manager, (yksi suunnittelijoista)va stasi virhekansion yllapidostajaksovastaava, platform master, vastasi toimenpiteiden hallinnasta Jakoordinoinnista jaksojen (integrointi) aikanasuunnitelmasta vastaava, plan-manager, (yksi maarittelytiimista)vastasi tyosuunnitelmien paivittamisesta.Seuraavassa on kuvaus virhelomakkeen kulusta roolien omistajien kesken.Lomakkeen tietoja taydennettiin koko matkan ajan. Kansiossa oli seitsemanvirheen tilaa kuvastavaa valikkiia, joihin virhelomakkeet talletettiin kronologiseenjarjestykseen. Virheet kasiteltiin 12 vaiheisena prosessina. Useimmissatapauksissa vaiheita nOl.ldatettiin hyvin tarkkaan. Projekti jaettiin ohjelmistonjaksoiksi, jotka olivat tyypillisesti 3-6 viikon pituisia kehittamisperiodeja jasellaisen perassa seurasi viikon mittainen integrointivaihe. Projektissa oli 15tallaista jaksoa. Suunnittelijaryhman nimittama jaksovastaava vastasi ohjelmistopaivitystenja muutosten kokoamisesta ja varmisti, etta ohjelmat oli testattuja korjattu seka korjatut suunnitelmat ja tarvittavat toimenpiteet oli tehtyennen seuraavan jakson alkua.Versiopii.ii.llikko8673Suunnitelmapii.ii.llikkoMiiiiritielytiimi245OhjelmistDsuunnitielijat
11Virheita rekisteroitiin puolentoistavuoden aikana noin 1400. Ne luokiteltiinajallisen kasittelyvaiheensa ja -tilansa mukaisesti seitsemaan luokkaan:korjaamattomat katastrofaaliset virheetkorjaamattomat todelliset virheetkorjaamattomat kosmeettiset virheetvirheet, joiden korjaus on siirretty myohaisemmaksihylatyt virheetkorjatut, mutta tarkistamattomat virheetkorjatut virheet.Tutkijat havaitsivat, etta integroinnin aikana suunnittelijat kayttivat puoletajastaan integroinnin koordinointiin ja neuvotteluihin, kuinka virheet pitaisikasitella. Koordinointitoimenpiteita tuettiin lomakkein, listoin, proseduureinjne. Prosessin toiminnot ja roo lit olivat monessa suhteessa samanlaisiatoimistotyon kanssa, vaikkakin ne kohdistuivat paaasiassa virheidenrekisteroinnin ja korjauksen koordinointiin.Tutkijat jakoivat testauksen vaiheisiin, kuvasivat niiden sisalttia ja selvittivat,miten atk voisi auttaa tyon etenemisen koordinoinnissa. Ohjelmistotestauksentyoketju oli organisoitu hajautettuun testaukseen (+rekisterointi ja luokittelu),keskitettyyn diagnosointiin (+luokittelu), hajautettuun korjaamiseen ja keskitettyynverifiointiin. Tutkijoiden mukaan atk:ta olisi voinut kayttaa hyvaksi mmottamalla kaytttion yhteinen virhetietokanta ja lisaetua olisi tullut myos workflow-ohjelmistosta.Kaikkien suunnittelijoiden ja erityisesti testaajien oli tunnistettava,rekisteroitiivii ja luokiteltava virheita ja kirjattava ne lomakkeille. Testaajatjattivat vahintaan 20 % virheista kuvaamatta seikkaperaisesti, koska lomake oliheille hankala taytettava. Jotkut testaajat yrittivat pitaa muistissaan muidentestaajien kokemuksia ja identifiointeja, mutta se oli vaikeaa. Tutkijoidenmielesta tietokone voisi auttaa lomakkeen tayttamista hakemalla samanlaistenvirheiden rekisterointitietoja. Tutkijat myos ehdottivat tiheampaa virheidenluokittelua, ... ) yhtaalta havaitun ilmion perusteella (ohjelma pysahtyi, ikkunavaarassa paikassa jne.), ... ) toisaalta kaksidimensioista luokittelua, jonkatoisena dimensiona on ohjelmiston laatuparametreja ( yllapidettavyys,kayettavyys .. ) ja toisena testaajan arvioima tarkeys. Keskustelua voitaisiintehostaa sahkopostin ja ilmoitustaulun avulla.Maarittelytiimi diagnosoi viikoittain 25-30 viikossa. Tiimi paatyomuoto olikeskustella seka virheesta etta sen korjaamisesta ja arvioida korjaamiseentarvittava aika. Tutkijat ehdottivat sahkopostia kommunikoinnintehostamiseksi ja ad hoc-tapaamisten vahentamiseksi. Kuitenkin he pitivatmaarittelytiimin tyossa tarkeimpana henkilokohtaista ja suoraa tiimityota, jotasahkoposti ei voi korvata.Korjaukset tehtiin hajautetusti. Virhe yhdessa moduulissa vaikutti usein myostoisiin moduuleihin, joka tarkoitti, etta yhden virheen korjaamiseen joutui useinosallistumaan moni suunni ttelija. Jos suunnittelija oli eri mielta esim.arvioidusta korjausajasta, maarittelytiimilla oli toimintapolititiikkana"suunnittelija on aina oikeassa" ja silloin maarittelytiimi aloitti neuvottelutmarkkinoinnin kanssa. Tutkijoiden mukaan hyvat kommunikointivalineet kutensahkoposti ehkaisisivat tarvetta sijoittaa kaikki suunnittelijat samaanhuoneeseen. CASE- tai joidenkin muiden maarittelytekniikoiden kayttovahentaisi ad hoc-koordinoinnin tarvetta. Virheista keratyn informaation selailutietokannasta auttaisi korjausten dokumentoinnissa.Jaksovastaava tarkisti kaikki jakson aikana korjatut virheet. Ainostaan yksietukateen suunniteltu kokous pidettiin integrointiviikon aikana, johon kaikkien
12suunnittelijoiden oli osallistuttava ja kuvattava kaikki jakson aikana tehdytmuutokset. Tahan avuksi tutkijat ehdottivat sahkopostia ja -kokouksia.Moduuli-kokonaisuuden ja systeemin osien vaikutuksen nakemiseksi CASEvalinevoisi tuoda parannuksia.Valvonnan tarkoituksena oli se, etta kaikki ryhmat olisivat selvilla ohjelmistohankkeentilasta. Kaikilla rooleilla oli kaikissa vaiheissa oma tiedon tarpeensa,johon oli kolme tiedonlahdetta: epamuodollinen kommunikaatio, virhelomakekansioja korjaamattomien virheiden luettelo. Nama osoittautuivat riittamattomiksikokonaiskuvan saamiseksi. Tutkijat ehdottivat, etta virhetietokantaa olisivoitava selailla ja sielta tulisi voida kysella. Projektin aikataulu ja vastuutpitiiisi nahda omalta tyoasemalta.Oma arvio.Helppolukuinen ja konkreettinen kuvaus testaamisesta. Liihdeaineistoaoli kiiytetty laajalta alueelta. Odotin saavani joitain tietoja siitii, mitencases sa parannettiin testausprosessia projektin aikana ja miten tallaisetaloitteet vietiin tai vietaisiin lapi.Antti Arvela ei pitiinyt 200 000 rivin ohjelmistoprojektia suurena ja totesiartikkelin hyviiksi luettavaksi niille, joille testaus on ongelma.Tero Saarimaa korosti, ettii vaatimusten ja miiiirittelyjen noudattamisentarkistamista tulisi tehdii kaiken aikaa.Pertti Jarvinen hyvin oli kriittinen kirjoittajille, koska he olivat ymmiirtiineetjoko tarkoituksella tai vahingossa viiiirin useiden liihdeviitteiden tekijoitii. EsimMason ei ole vaatinut yhdeltii ja samalta tutkimukselta sekii relevanssia ettiikontrollin tiukkuutta, eikii Markus puhu osallistumisesta vaan muutosvastarinnasta.Vaikka tutkijat alussa ilmoittavat tutkivansa atk:n tukea testauksenkoordinoinnssa, on heidiin ehdotuksiinsa on sekoittunut artikkelin myohemmissavaiheissa muitakin tukiasioita (esim. virheluokittelun parantaminen).Kaiken lisaksi tutkijat olivat sotkeneet toisiinsa testauksen suoritetasontehtiiviit ja ohjauksen osatehtavat. (PJ: koordinointi = johtaminen).Jorma Holopainen
13Frakes W. B. and C. J. Fox (<strong>1995</strong>), Sixteen Questions About SoftwareReuse, Comm ACM 38, No 6, 75-87.Many organizations are trying to establish systematic and successful reusepractices to improve their software development business. It is commonly statedthat reuse should be ubiquitous characteristic of software development but stillit seems to be a hard challenge for a software development company to reallyachieve a successful software reuse in practice. Answers to practical questionsconcerning reuse are needed.Based on empirical experience, this article presents a survey containing 16commonly asked questions related to reuse. A total of 113 people (includingsoftware engineers, managers, educators, and others in the softwaredevelopment and research community) from 28 U.S. organizations and oneEuropean organization responded to the survey during 1991-1992. Statisticalanalysis of survey results is presented for each question.1. How widely reused are common assets? (Varies)Software engineers have many reusable assets available to them, but do theyactually use them and find them valuable? There is quite much variation in theanswers where some assets are widely used while others are not. UNIX tools(69% used), program templates (67%), document templates (66%), FORTRANlibraries (54%) and X widgets (46%) were the mostly utilized assets according tothe survey results.2. Does programming language affect reuse? (NO)Many organizations believe that they need to change their programminglanguage to promote reuse. Results show clearly that choice of programminglanguage does not affect code reuse levels. Also, usage of languages usuallythought to promote reuse (e.g., Ada or C++) shows no significant correlation withcode reuse levels. It is also found that higher-level languages are no morestrongly correlated with high reuse levels than is assembly language.3. Do CASE tools promote reuse? (NO)The statement asked was "CASE tools have promoted reuse across projects inour organization". 75% of respondents do not agree even somewhat that CASEtools have promoted reuse. It is concluded that CASE tools are not currentlyeffective in promoting reuse.4. Do developers prefer to build from scratch or to reuse? (NO)In general, the notion of "egoless programming" is important in software reuse[Tai93, p. 134]. In practice, psychological obstacles to reuse can not be denied,however. In the survey, answer to the statement "It's more fun to write my ownsoftware than to try to reuse" was asked. Most respondents (72%) prefer to reuserather than build from scratch. This positive result contradicts the conventionalopmlOn.5. Does perceived economic feasibility influence reuse? (YE S)Reuse may not be done if it is not believed to be economically feasible. Thestatement asked was "Reuse is economically feasible in my organization".Distributions of individual and organizational code reuse levels were analyzed.The results show a clear trend toward higher reuse as belief in the economicfeasibility of reuse increases and it is concluded that perceived economic
14feasibility does influence reuse. So, it is important to convince softwareengineers that reuse is economically justified.6. Does reuse education influence reuse? (YE S)Respondents that were educated about reuse reported significantly higher levelsof code and design reuse. Only 13% of respondents had been educated aboutreuse in school, however, and that's why it is up to industry to train them. It wasfound that organizations with a corporate reuse education program hadsignificantly higher level of code reuse. Hence, the importance of corporate reuseeducation seems obvious. Education about reuse (both in school and at work)improves reuse and is a necessary part of a reuse program.7. Does software engineering experience influence reuse? (NO)Spearman correlations were run between years of software engineeringexperience (12.2 years, on average, among the respondents) and personal reuselevels for life cycle objects. No correlation was found and it was unexpectedlyconcluded that the software engineering experience has no effect on reuse of lifecycle objects.8. Do recognition rewards increase reuse? (NO)According to the survey respondents, rewards for reuse are rare. No respondentreported cash bonuses, and only a few (15%) report any kind of recognition. Theresult achieved contradicts the common belief that recognition is a sufficientreward for reuse. However, the lack of respondents in organizations with cashrewards made it impossible to investigate the question concerning money as aneeded reuse motivator.9. Does a common software process promote reuse? (Probably)Respondents were asked whether they agree with the statement "A commonsoftware process has promoted reuse across projects in our organization".Respondents generally did not agree. Then, Spearman correlations were runbetween the degree to which respondents agreed that a common processpromoted reuse and their organizational reuse levels. These correlations weresignificant and it was concluded that a defined software process that promotesreuse does affect software reuse levels.10. Do legal problems inhibit reuse? (NO)To test whether legal problems (regarding contracting, ownership, and liabilityof reusable components) affect reuse, respondents were asked whether they areinhibited by possible legal problems. 68 % of respondents agreed less thansomewhat that they are inhibited by legal problems. One reason may be the factthat today most reuse happens within organizations, and this may change asreusable assets are increasingly marketed outside companies.11. Does having a reuse repository improve code reuse? (NO)A reuse repository (i.e., a collection of reusable assets with suitable searchingabilities) is often considered as a central element related to reuse practices. Itwas found, however, that having reuse repositories does not improve code reuse.12. Is reuse more common in certain industries? (YE S)Most of the respondents work for companies in high-technology industries suchas software (34%), aerospace (25%), manufacturing (14%), and telecommunications(6%). It was found that there are significant differences in reuse levels of
16development organization to improve reuse: reuse education, common softwareprocess, high quality assets, perceived economic feasibility, and the type ofindustry. Some of the popular issues commonly associated with reuse, e.g. objectissues, were left out in the article.Tero Saarimaa
17H. INFORMATION SYSTEMSH.I Models and PrinciplesBlum B. I. (1994), A Taxonomy of Software Development Methods. CommACM 37, No 11, pp. 82-94.The first part of the article is a brief review of the software process. A softwareproduct is defined to be an artifact constructed in response to an identified need.A tension can be seen between validation and verification, while the formerconsists of the subjective decisions about how a software product should respondto a need, and the latter consists of the objective decisions regarding theimplementation of the response. Generally speaking, verification requires theuse of formal models with mathematical basis, but validations just has to dowith conceptual, i.e. informal, models. From the perspective of the need, theimplementation formalisms are irrelevant, but from the perspective of theimplementation, however, the formal model expresses the criteria for productacceptance (see Fig. 1 below). These central distinctions set the guidelines for thegeneral framework matrix for organizing the methods used in developing qualitysoftware products.ApplicationDomainConceptual modelsFormal models1m plemen ta tionDomainFigure 1. The essential software processBlum introduces his framework matrix in order to classify the methods. The firstdimension is formed by dividing between problem-oriented methods and productorientedmethods. Blum reminds that many methods claim to support bothorientations, and somewhat arbitrary decisions have to be made in assignments.The criteria for another dimension is the type of model used and the distinctionis done between conceptual model and formal model. Again, it is possible to talkabout various degrees of formality and, in some cases, the formal model can beisomorphic with the conceptual model. Clearly, the distinctions made by Blumare subjective, but his aim is to provide an appropriate example of theclassification of software development methods instead to build a precisetaxonomy. The introduced framework matrix consists of four categories:problem-oriented conceptual methods, problem-oriented formal methods,product-oriented conceptual methods and product-oriented formal methods. Inthe article there is a discussion about the properties typical for each of theca tegories selected.Then, a review of the software development methods in a historical context ispresented. Short discussions about few of the most significant methods in usewere included in the article. Next, the methods selected are assigned to thecategories in the framework matrix (as presented in fig. 2). Because of thesubjective nature of the assignments, a brief argumentation concerning each ofthe methods selected is given. It can be observed from the results of the
18classification that the distribution of methods tends to cluster about theconceptual models for analyzing the problem domain and the formal models fordealing with implementation issues. This result is consistent with the essentialmodel of the software process as well as the brief history of computing.ConceptualProblem oriented<strong>IS</strong>tructured analysisEntiw-relationship modelLoical constr. of systemsModern struct. analysisObj ect-orien ted analysisProduct orientedI<strong>IS</strong>tructured desinObj ect-oriented designIIIIVFormal PSL/PSA Levels of abstractionJSDStepwise refinementVDMProof of correctnessData abstractionJSPObj ect-oriented prorammingFigure 2. A classification of design methodsAs far as orientation is concerned, Brooks (1978) have suggested that problemorientedmethods will provide the greatest leverage for future processimprovement. The degree of formality is the essential property when dealingwith the correctness of an application. Because of the significant role of thecorrectness in the article, Blum claims that the problem-oriented formal methodsare the category with the greatest potential for process improvement. Accordingto the author, this is an important message to researchers. Problem-orientedformal method should have the following properties:The formalisms used must be able to model the concepts of primary concernduring the very early stage of the software process. Here the emphasis is onthe ability of the representation scheme to support reasoning aboutcorrectness.The notation must be effective for reasoning about the class of problems underconsideration. This implies that the formal notation should communicateapplication domain concepts clearly.These formalisms must be comprehensive, in that they can establish thecorrectness of every behavioral aspect of the system at each level of detail.That is, there should be no discontinuities in the formal reasoning chain.The environment must manage the formal specifications automatically so thatlower-level specifications can be verified, system behaviors inspected andvalidated, and documentation produced.Another essential suggestion made by the author is that fully automatedparadigm for software development offers the greatest hope for processimprovement.
19Problem-oriented formal methods are the category with the greatest potentialfor process improvement; such a method should have the four desirablefeatures listed. Although current implementations are constrained by theirlack of automated support, at least one commercial-grade exampledemonstrates the efficacy of this approach when the necessary automation isprovided.Blum's study is straightforward with clear results and suggestions for the futureresearch. In my opinion, suggestions made by Blum can be intuitively validatedbut the study suffers from lack of exactness. As repeatedly stated by the author,however, the primary goal was to serve as a basis for discussion rather than tobuild a definitive classification.The valuable view concerning the software process as such was presented. Anessential tension between objective and subjective issues in a software processwas highlighted to provide a better understanding of the problems met.References:Brooks F. P. (1978), No silver bullet - Essence and accidents of softwareengineering, Computer 20, No 4, 10-19.Tero Saarimaa
20Bjerknes G. and T. Bratteteig (<strong>1995</strong>), User participation and democracy:A discussion of Scandinavian research on system development,Scandinavian Journal of Information Systems 7, No 1, 73-97.Bjerknes ja Bratteteig esittelevat skandinaaviset systemointihankkeet 1970-luvulta 1990-luvulle ja arvoivat, missa maarin ja milia tavoin kyseiset hankkeetovat tukeneet eri intressiryhmien osallistumista tietosysteemien suunnitteluunja edistaneet tyopaikka- ja tyoelaman demokratiaa. Bjerknes ja Bratteteigtarkastelevat vaikuttamista laajemmin sen eri tasoilla: tyotilanne,tyoorganisaatio, organisaation valiset suhteet ja tyoelama. Esityksensa loppupuolellahe arvoivat myos, miten organisaatio-, teknologia- ja ammattiyhdistysliikkeen(ay-liikkeen) roolin muutokset vaikuttavat osallistumiseentulevaisuudessa.Bjerknes ja Bratteteig maarittelevat aluksi muutaman keskeisen kasitteen:-user participation refers to involvement of users in work activities duringsystem development - the forms and degree of involvement vary,-workplace democracy means the right for all employees to have influence ontheir work situation through work arrangements and participation in decisionmaking fora.Kirjoittajat tarkastelevat eri projekteja aikajarjestyksessa. Skandinavistenammattiyhdistysten projektien pohja luotiin jo 60-luvun keskusteluissa, joissajohtopaatokseksi tuli demokraattinen yhteiskunnallinen kasitys. Sen mukaanyksilon vaikutusmahdollisuuksia lisaamalla voidaan luoda keinoja tuottavuudenja tehokkuuden lisaamiseen (Thorsrud et al. 1964). Kayttajienmukaanottamista on perusteltu (Bj\'lrn-Andersen & Hedberg, 1977) mmseuraavilla seikoilla: 1) lisataan tietoa rakennettavasta systeemista, 2) sallitaanrealististen odotusten muodostus ja vahennetaan muutosvastarintaa, 3) lisataantyopaikkademokratiaa antamalla organisaation jasenten osallistua tyohonsavaikuttavaan paatoksentekoon. Ay-liikkeen vallitsemia projekteja on kolme,yksi kussakin Skandinavian maassa. Nygaard (1979) aloitti 1970 NorjanMetallityovaenliiton kanssa projektin (NJMF), jonka yhteydessa sovittiin, ettauutta teknologiaa yrityksiin hankittaessa ay-liikkeen edustajat saavat osallistuasuunnittelu-, rakentamis- ja valintaprosesseihin. NJMF-projekti innostikaynnistiimaan Ruotsissa DEMOS-projektin ja Tanskassa DUE-projektin. M.Pettersson ja P. Tyllila (1984) ovat laatineet em. hankkeista yhteenvedon.Kaikki kolme projektia lahtivat liikkeelle paaoman ja tyon ristiriidasta.Projekteissa haluttiin vahvistaa tyontekijaosapuolta, joka edusti tyota,vastakohtana liikkeenjohdolle, joka edusti paaomaa. Artikkelin kirjoittajatkatsovat, etta mukana olleet tutkijat yrittivat tukea demokratiaa vahvistamallaammattiyhdistysta, joka edusti tyontekijoiden kollektiivia.Bjerknes ja Bratteteig nimesivat seuraavat hankkeet taitavien tyontekijoidentukemiseksi. Niista mainitaan ensimmaisena UTOPIA (198 1), jonka taustaoletuksenamyos oli paiioman ja tyon ri stiriita. Tukemalla tyontekijaosapuoltahaluttiin tukea demokratiaa. Tyovoiman vahvuus UTOPIA-projektissa perustuiosaamiseen, ammattitaitoon kuten aikanaan eri ammattien killoissa. UTOPIAprojektissaseurattiin design-by-doing -menettelya, eli graafisen alan atksysteemiakonstruoitiin seuraamalla alan ammattilaisen tyota. Tyontekijallepyrittiin antamaan kateen uusi tyovaline (tool perspective). Kirj oittajat pitavatUTOPIA-projektia vanhan kiltasysteemin jatkeena, jossa graafisen alanammattilaisia tuettiin naisten ja ammattitaidottomien kustannuksella. Projekti
21ei siis edistiinyt tyopaikkademokratiaa siina mielessa, etta kaikki osapuolet olisiotettu mukaan, tai etta silla olisi edistetty tehtiivien koordinointia kaikkientyontekijaryhmien kesken.Toista UTOPIA-projektin kanssa kiisiteltya hanketta Bjerknes ja Bratteteigkutsuvat nimella Cooperative design (Greenbaum and Kyng 1991). Siinapyritiian sovittamaan uusi tietosysteemi tyohon siten, etta tyontekijii voikontrolloida tyotaan ja systeemiii. Tyontekij a saa osallistua ja vaikuttaasuunnittelu- ja konstruointivaiheissa systeemiin. Prosessi on em. mielessiidemokraattinen. Osallistumisella tavoitellaan tyotii koskevan hiljaisen tiedon(engl. tacit knowledge) esillesaamista. Bjerknes ja Bratteteig katsovat, ettacooperative design kyllii tukee kayttajiin osallistumista, mutta jattaaorganisaatioympariston huomiotta. Suunnittelu nahd iin atk-suunnittelijan jatyontekijan vuoropuheluna. Uskotaan, etta demokraattinen prosessi johtaademokraattiseen lopputulokseen, mutta aina ei niiitii hankkeita ole kuitenkaantoteutettu, va an ne ovat jaaneet hauskan kokeilun asteelle. Artikkelinloppupuolella kirjoittajat antavat esimerkkeja siita, miksi demokraattinenlopputulos vaatii joskus epiidemokraattisen proses sin.Kolmantena ryhmana Bj erknes ja Bratteteig esittelevat organisaatioymparistoonistutetut Florence- ja FIRE-projektit. Bjerknes and Bratteteig(1988) toteuttivat Florence-projektia kahdessa sairaalassa, jossa tuettiinhoitajien tyota. Kirjoittajien mielesta hoito ei ole tuotantotyota vaan palvelua.Uutta tietosysteemia rakennettaessa sovellettiin application perspektiivia, jonkamukaan tietokoneet on ymmarrettiiva kayttoympiiristossaan. Piiivittiiisissiityorutiineissa tarvittava tietous muodostaa atk-systeemin suunnittelunperustan. Florence-proj ektissa piiadyttiin siihen tulokseen, ettii atk-sovellusriippuu organisationaalisesta ja fyysisestii kiiyttoympiiristostii. Siksi kaikkiaasianosaisia ryhmiii on kuultava suunnittelussa ja pyrittiivii tasapainottamaaneriiiviit intressit (kts. Van de Ven ja Poole, <strong>IS</strong> Reviews <strong>1995</strong>, teleologinen maIli).Kirjoittajat toteavat, etta kiiytannossa kuitenkin eri ryhmien intressit useinjohtavat ryhmien valisiin konflikteihin eikii harmoniaan. He eivat kuitenkaanarvioi missa maiirin tiimii johtuu erittiiin hierarkkisesta liiiikarikunnasta.FIRE (Functional Integration through REdesign) -projektissa (Braa et a1. 1992)tavoiteltiin atk-systeemejii, jotka funktionaalisesti integroivat kiiyttajiiryhmiit.Itse asiassa pyrittiin koko organisaatiota palveleviin atk-systeemeihin. Lisaksiprojektin aikana huomattiin, etta jo systeemin konstruointivaiheessa tuleesuunnitella ja organisoida systeemin jatkuva uudelleensuunnittelu jakehittaminen. Kirjoittajat huomauttavat, etta kokonaissysteemeihin pyrkiminenusein johtaa paikaJlisten ja keskushallinnon intressien viiliseenkonfliktiin.Bjerknes ja Bratteteig tutkivat em. projekteja historiallisesta perspektiivista.He kiiyttavat kahta erottelua : 1. koko organisaatio vs. tietty intressiryhmii; 2.olemassa oleva instituutio vs. tilanne. He niikeviit aj an myota silmukansulkeutuvan. Ennen NJMF-projektia Norjassa oli kokeiltu tyoelamiindemokratisoimishankkeita organisaatiotasolla, sitten NJMF-, DEMOS- ja DUEprojekteissakaytettiin ay-liikkeen neuvotteluvoimaa, samoin UTOPIAprojektissapainottaen lisaksi tietyn ammattiryhman osaamista. Cooperativedesign painotti atk-systeemin sovittamista tyotilanteeseen, Florence-projektikorosti tyoymparistoa ja FIRE-projekti lopulta koko organisaatiota. Kirjoittajatpohtivat myos, johtaako poliittinen vai eettinen tie demokratiaan. Edellisella
22tarkoitetaan, ettii systeeminsuunnittelussa otetaan huomioon eri intressiryhmat,ja etta atk-suunnittelijat koettavat systeemiratkaisuiJIaan tukeaheikompaa osapuolta. Eettisella nakokulmalla tarkoitetaan sita, etta atkammattilaistenomat jarj estot ovat eri maissa laatineet jasenilleen ns. eettisenkoodin, normiston, jonka mukaan atk-ammattilaisen tulee toimia eriintressiryhmien ristipaineessa.Bjerknes ja Bratteteig pohtivat sitten, miten voidaan edistaa osallistumista jademokratiaa eri tasoilla. He katsovat, etta jo tyOtilanteen tasolla, kun atksysteemivoi olla sekii tyovaline ettii kommunikointikanava, voidaan suunnitellasysteemeja talon sisiillii tai tilata niitii tyotilanteeseen riiiitiiloityinii.Cooperative design ja Florence-projektit sekii aikaisemmat ay-projektit toimivattyotilanteen tasolla. Tyopailw.n ja organisaation tasolla voidaan atk-tekniselliiinfrastruktuurilla vaikuttaa keskittiimiseen ja hajautukseen ja sita kauttayritysdemokratiaan. Kirjoittajat lukevat sosioteknisen koulukunnan ja FIREprojektintiille tasolle. Yritysten valisen tietojenkiisittelyn tasolla kirjoittajatniikeviit EDln, eri kiiyttiijakerhot (mm DECUS) ja erilaiset (esim. ITUn)standardointityoryhmiit. Kun UTOPIA-projektin takana oli pohjoismainengraafisen alan unioni, niin kirjoitajat pitiiviit sitii tiimiin tason esimerkkinii.Myos tietohaJlinnon osittainen ulkoistaminen ja strategisten allianssienmuodostaminen luetaan tiille tasolle. Ylimmiillii eli tyoeldman tasolla onkysymys tyoehtosopimuksista, teknologiasopimuksista ja lainsaiidannostii.Ensimmaiset ay-liiketta hyodyntiineet projektit (NJMF, DEMOS, DUE) saivataikaan myos tiiman tason muutoksia. Bj erknes ja Bratteteig listaavat lopuksiosallistumisen ehtojen muutoksia. Vaikka yhteiskunta on menossa kohti tietoyhteiskuntaa,niin silti niiyttiiii tapahtuvan jakoa kahteen ryhmiiiin: informationrich ja information poor. Uudet organisaatiomuodot, kotityon kaytto, businessprocess re-engineering jne. tuottavat konflikteja ja radikaaleja muutoksia, joissaosallistumisen mahdollisuudet vaheneviit. Ammattiliitot eiviit eniiii pystyaj amaan jiisentensii etuja tietoteknisissa ratkaisuissa. Erityisestiverkkoistuminen muuttaa kiisityksiii siitii, mikii on organisaatio, ja missiikulkee kahden organisaation raja. Tietokoneverkot voivat toisaalta tukeauusien sosiaalisten verkostojen syntymistii. N iiistii syisistii ei ole ylliittiiviiii,ettii kirjoittajat katsovat uusissa teknis-organisationaalisissa oloissa tarvittavanuutta osalJistumis- ja demokratiatutkimusta. Kun kirjoittajat jakavatosallistumis- ja demokratiatarkastelunsa eri tasoiJIe: 1. tyopaikan, 2. yrityksen,3. yritysten viilisen ja 4. tyoeliiman tasoiJIe, niin rinnalla olisi voinut miettiiisopimus/siiiidosperustaista jaottelua: a) henkilokohtainen tyosopimus, b)yrityskohtainen tulosopimus, c) liittokohtainen tyoehtosopimus, d) maantyolainsaadiintO ja e) EU:n direktiivit.Artikkeli kiiynnisti vilkkaan keskustelun, jossa sita pyrittiin suhteuttamaansuomalaiseen ja erityisesti tamperelaiseen systemointitraditioon. JormaHolopaisen ja Antti Arvelan ihmettelyyn, miksi Suomessa ei syntynyt vastaaviahankkeita, Pertti Jarvinen totesi mm. ay-liikkeen ja tyonantajien viiliendiskreettiyden. Suomessa tutkimus on arvioinut skandinavisista projektienkokemukset, esim. Pettersson ja Tyllilii (1984) ja Iivari (1991). Jiirvisen mielestiiskandinaavisten projektien koottu esittely yhdessa on jo sinansa hyva jatarpeellinen. Kirjoittajat ovat onnistuneet tuomaan esille eri projektienydinasiat ja ovat myos osoittaneet, mitii myohemmat projektit ovat perineetaikaisemmilta ja missa suhteessa myohemmat projektit ovat tuoneet uusiapainotuksia mukaan keskusteluun ja kokeiluihin. Kirjoittajat ovat pystyneet
23kriittiseen tarkasteluun, vaikka ovat itse olleet keskeisesti mukanamuutamassa esitellyssa hankkeessa.Kirjoittajatkin huomauttavat, etta joissakin projekteissa tyovoima otettiinannettuna. Tietosysteemien suunnittelumalleissa on jo Langeforsin aj oistaC1960-luvulta) lahtien suositettu, etta ensin on laadittava uuden systeeminlooginen malli ja sitten on ko. malli resurssoitava, ts. suunniteltava, mitkaprosessit hoitaa atk ja mitka taas henkiliistii, seka vastavasti, mitka tietojoukotovat atk-(muisti/tieto)valineella ja mitka taas kasikortistona (tietamyksen osaltavoisi viela ajatellajakoa tietamyskannat tai henkiloiden ekspertiisi). Jo Markus(1983) osoitti, etta uusi tietosysteemi voi muuttaa organisaatiota ja senvaltasuhteita, toteaa Jarvinen. FIRE-projektissa pyrittiin ottamaan huomioonkoko organisaatio ja integroimaan sen kaikki tietosysteemit. Tavoite tuntuuhyvalta, mutta voi silti kysya: 1. Pystyyko joku yksittainen suunnittelijahallitsemaan yksikon kaikki tietosysteemit ja niiden keskinaiset liittymat? ja 2.Tuottaako integroitu supertietosysteemi jaykkyytensa vuoksi enemman haittaakuin integrointi puolestaan saa aikaan koordinointietuja?, kysyy Jarvinen.Kun kirjoittajat pitivat liikkeenjohdon dominoimia lahestymistapoja teesina,tyovoimaa tukevia lahestymistapoja sen antiteesina ja tasapainottavaalahestymistapaa, joka on taydellinen konfliktin ja harmonian yhdistelma,synteesina, niin heraa joitakin kysymyksia: A. Voivatko harmonia ja konfliktiesiintya samanaikaisesti? B. Onko kysymys todella lahestymistapojen, siissystemointimallien, valisesta konfliktista, vai jostakin muusta - mista? Onvaikea ymmartaa konfliktin ja harmonian yhtiiaikaisuutta, sen sijaan voisi ollaparempi puhua perakkaisyydesta. Konfliktit kuuluvat todellisuuteen jatoimivat usein kehityksen moottoreina (kts. Van de Ven ja Poole, <strong>IS</strong> Reviews<strong>1995</strong>, dialektinen malli). Kun aj atellaan hallinnollisen tietosysteeminrakentamista, niin ainakin rakentamisaikana konflikti tuhoaa helposti kokohankkeen. Siksi Markuksen (1983) neuvo, etta muut kuin tietosysteemiinliittyvat konfliktit on hyva yrittaa ratkaista ennen systemoinnin aloittamista, onasiallinen. Kirjoittaj at kertovat useassa hankkeessa painotetuntyovalineperspektiivia. Siina yksittaisen ihmisen tietojenkasittelykapasiteettialaajennetaan lisaamalla atk-tyovalineen kapasiteettia. Silloin voidaan parjatiivahemmalla henkilostiilla seka suoritustasolla etta ohjaushierarkiassa. Samail asyntyy vahemman tyonjaosta johtuvia tuottamattomia lisatehtiivia. Muttaenemmistii hallinnon tietosysteemeista tukee tyonjaosta johtuvaakommunikointia. Tatii piirretta ei ole skandinaavisissa projekteissa juurikaantarkasteltu, huomauttaa Jarvinen.References:Bj 0rn-Andersen, N. and Hedberg, B. (1977), Designing Information Systems inan Organizational Perspective, Studies in the Management Sciences PrescriptiveModels of Organizations vol 5, 125-142Braa K., T. Bratteteig, J. Kaasb011, A. M0rch, O. Sm0rdal and L. 0grim (1992),Final Report from the Pilot Project FIRE, Univ. of Oslo, Dept. of InformaticsReport No 177.Bj erknes G. and T. Bratteteig (1988), The memoirs of two survivors - orevaluation of a computer system for cooperative work, Proc. for The SecondConference on Computer Supported Cooperative Work (at Portland), ACM, 167-177.
24Greenbaum J. and M. Kyng (Eds.) (1991), Design at Work: Cooperative Designof Computer Systems, Lawrence Erlbaum, Hillsdale.!ivari, J. (199 1), A paradigmatic analysis of contemporary schools of <strong>IS</strong>development, European Journal of Information Systems, Vol. 1, No. 4, 249-272.Markus M.L. (1983), Power, Politics, and M<strong>IS</strong> Implementation, Comm ACM 26,No. 6, 430-444.Nygaard K. (1979), The 'Iron and Metal Project': Trade union participation, InSandberg (Ed.), Computers dividing man and work, Swedish Center of WorkingLife, Report No 13, 94-107.Pettersson M. ja P. Tyllila (1984), Kayttajan osallistuminen systeeminsuunnitteluun- neljan toimintatutkimusprojketin kuvaus ja analyysi,<strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong>, Matemaattisten tieteiden laitos, Raportti A129.Thorsrud, E., Emery, F., and Trist, E. (1964), Industrielt demokrati;representasjon pa styreplan I bedriften?, Universitetsforlaget, Oslo.UTOPIA Project Group (1981), Training, Technology and Product from Qualityof Work Perspective, Utopia Report No 1, Swedish Center of Working Life,Stockholm.Antti Arvela
25Van de Ven, A. and M. S. Poole (<strong>1995</strong>), Explaining development andchange in organizations, Academy of Management Review, Vol. 20, No. 3,510-540.Artikkelissa esitetaan nelja perusteoriaa, joita kirjoittajien mukaan voidaankayttaa selittamaan muutosprosesseja organisaatiossa: elinkaari, teleologia,dialektiikka ja evoluutio. Esimerkkeja muutoksista organisaatiossailmaisevat erilaiset tapahtumaketjut, jotka liittyvat tyotehtaviin ja asemaan,ryhman tiedonkulkuun ja kehittymiseen, organisaation innovaatioihin, kasvuun,uudelleenorganisoitumiseen ja taantumiseen. Ne ovat olleet vaikeita selittaa,saati sitten hallita. Ymmartaakseen miten organisaatio muuttuuhallintotieteilijat ovat lainanneet monia kasitteita, metaforia ja teorioita muiltaaloiJta lapsen kehityksesta kehitysoppiin. Kirjoittajat hakevat laaj empaa jayhdistavampaa teoriaa, joka voisi tarjota enemman selitysvoimaa organisaationmuutokseen ja kehitysprosesseihin. Taman kehitel-mansa avulla kirjoittajatkatsovan voitavan loytiiii. primitiivit selittaa erilaisia organisaation muutos- jakehitysteorioita seka luoda standardi, jonka avulla arvioida erilaistenkehitysteorioiden muotoa, taydellisyytta ja kiinteytta. Edelleen puitteistoesittaa teoriakonstruktioita, joille ei viela loydy esimerkkeja kirjallisuudesta.Lisaksi Van de Ven ja Poole katsovat puitteiston tukevan induktiivistatutkimusta tunnistamalla neljan perusteorian piirteita ja ehtoja niidentoiminnalle.He esittavat alussa omat maaritelmansa keskeisille kasitteille: Prosessi(process), muutos (change), yksikko (entity), kehitys (development),prosessiteoria (process theory) ja moottori (motor). A process is the progression(i.e. the order and sequence) of events in an organizational entity's existence overtime. Change, one type of event, is an empirical observation of difference inform, quality, or state over time in an organizational entity. The entity may bean individual's job, a work group, an organizational strategy, a program, aproduct, or the overall organization. Development is a change process (i.e. aprogression of change events that unfold during the duration of an entity'sexistence - from the initiation or onset of the entity to its end or termination). Aprocess theory is an explanation of how and why an organizational entitychanges and develops. A motor is an event sequence and generative mechanismto explain how and why changes unfold. Van de Ven ja Poole ovat valinneetyleiset maaritelmat pitaakseen kentan auki laajalle joukolle teorioita. Hetoivovat voivansa valttaa yleisen olettamuksen, etta kehitys esittaa progressiotaalemmalta, yksinkertaisemmalta tasolta ylemmalle kompleksisemmalle tasolle.Organisaation kehitys voi tapahtua myos regressiivisena tai patologisena.Nelja kehitysteorioiden ideaalityyppiaElinkaari-teorian mukaan muutos on jatkuvasti tulossa. Teorian taustallasanotaan olevan orgaanisen kasvun metaforan. Kehittyva entiteetti on siinamukana piilevan muodon, logiikan, ohjelman tai koodin kautta, joka saateleemuutosprosessia ja siirtaa enti teettia annetusta lahttipisteesta kohti (nykyisestatilanteesta johtuvaa) lopputilaa. Nain piileva, kehittymattin tai homogeeninenalkutila tulee progressiivisesti reaalisemmaksi, kypsemmaksi ja eriytyneemmaksi.Ulkoiset tapahtumat tai prosessit voivat vaikuttaa siihen, mitenentiteetti ilmaisee itseaan, mutta muutostapahtumien sekvenssi on ennaltamaaratty ja se riippuu entiteetin aiemmasta tilasta.
26Teleologinen teorian mukaan muutoksen syyna on paamaara tai lopputila,jota kohti organisatorinen entiteetti kehittyy. Teoria olettaa entiteetin olevantarkoituksellinen ja adaptiivinen; itsekseen tai vuorovaikutuksessa muidenkanssa entiteetti muodostaa haluttavan lopputilan, toimii sen saavuttamiseksija arvioi edistymista. Tassa teoriassa ei ole mitiiiin ennalta-annettua siiiintiiii,loogisesti viilttiimiitiintii siiiinttiii tai prosessiaskelia. Teorian edellytyksetmiiiirittyviit paamiiiirien tai lopputilan saavuttamisen kautta: toiminnot tiiytyytehdii, viilivaiheet saavuttaa tai komponentit muodostaa, jotta tilanne tuleetodeksi. Kun aikaisemmin miiiiriteity lopputila on saavutettu, kehitys eipysahdy tiihan tasapainotilaan, vaan yksiktin jiisenet m iirittiiviit yhdessiiuuden halutun lopputilan.Dialektinen teoria liihtee hegeliliiisestii oletuksesta, ettii organisatorinenentiteetti on pluralistisessa maailmassa, jossa yhteentiirmaileviit tapahtumat,voimat tai vastakkaiset arvot kilpailevat miiiiraysvallasta ja ohjauksesta. Niimiioppositiot voivat olla organisaatioentiteetin sisiiisiii, koska sillii voi olla useitakonfliktisia piiiimiiiiriii tai intressiryhmiii kilpailemassa etuoikeudesta.Oppositiot voivat olla my tis ulkoisia, koska organisaatioentiteetti saattaa joutuattirmayskurssille toisen organisaatioentiteetin kanssa. Dialektisessa prosessiteoriassastabiilisuus ja muutos selitetiiiin viittaamalla vastakkaistenentiteettien voimatasapainoon. Muutos tapahtuu, kun niima vastakkaiset arvot,voimat tai tapahtumat pystyviit horjuttamaan vallitsevaa tilannetta. Tiilltiinteesille muodostuu antiteesi, joista konfliktin ratkettua muodostuu luovaksisynteesiksi, jossa molemmat voittavat. Niiin ei kuitenkaan kiiy viilttiimiittii,silla kyllin voimakkaana joko teesi tai antiteesi voi yksin-kertaisesti jyriitiitoisen aIleen, jolloin toinen voittaa ja toinen hiiviaii.Evoluutioteoria rinnastetaan joskus muutokseen, mutta Van de Ven ja Poolekiiyttiiviit evoluutiota rajoittuneemmassa mielessii tarkoittaen sillii suurimittakaavaisiaorganisatoristen entiteettien populaation yhteistijen, elinkeinojenja ryhmittymien kumulatiivisia muutoksia. Evoluutio selittaii muutoksenuusiutuvana, kumulatiivisena ja probabilistisena organisatoristen entiteettienvariaatioiden, valintojen ja siiilyttiivien pidiittiiymisten progres-siona. Muutosseuraa silmukkaa: variaatio-valinta-siiilyttiiminen. Ikaiinkuin sattumaltasyntyneet uudet organisaatiomuodot, eli variaatiot sukeltautuvat esiin. Niistiivalitaan paras viihistii resursseista kiiydyn kilpailun ja ympiiristtitinsopeutumisen jiilkeen. Sailyttiiminen tarkoittaa kiinnipitiimistii valitustaorganisaatiomuodosta. IGrjoittajat huomauttavat, ettii suppealla tulkinnalla hepyrkiviit vaittamiiiin usein tapahtuvan elinkaariteorian sekoittumisenbiologiseen evoluutioteoriaan.Van de Ven ja Poole esittiiviit artikkelin alkuosassa my tis, mitka aikaisemmatteoriat ovat em. neljan perusteorian edeltiijia, ketkii tutkijat ovat em. teorioidenpioneereja ja mikii on kunkin teorian avainmetafora.Muutosprosessiteorioiden typologiaVan de Ven ja Poole tarkastelevat missii ja miten namii neljii teoriaa soveltuvatselittiimiiiin organisatoristen entiteettien kehitystii. Sen selvittiimi-seksi heerottavat teoriat seuraavasti: (a) prosessi esitetaiin erilaisena muutostapahtumienkehana, (b) mitii erilainen 'moottori' tai muutos mekanismi kattaa,joka (e) operoi erilaisilla analyysiyksiktiillii ja (d) esittiiii erilaista muutostapaa.
27AlIa olevassa kuvassa (Figure 1) nama kaksi analyyttista ulottuvuutta (a) kehatja (b) moottorit on kirjoitettu nelikentan laatikoiden sisalle. Nelikentanulottuvuudet ovat (e) muutosyksikkti ja (d) muutostapa.1. Elinkaari-malli (life cycle) toteuttaa entiteetin muutosprosessia kaymallalapi vaittamatttimien valivaiheiden kautta. Institutionaalinen, luonnollinentai looginen ohjelma ennaltamaar ii naiden vaiheiden spesifisensisalltin.2. Teleologinen malli (teleology) nayttiia kehityksen kehana, jonkamuodostavat paamaaran asettaminen, implementointi, evaluointi jamodifiointi. Ne perustuvat siihen mitii entiteetti on oppinut.3. Dialektisissa kehitysmalleissa (dialectic) konfliktit ilmaantuvattoisilleen vastakkaisten teesin ja antiteesin ttirmayksesta tuottaakseensysteesin, josta aj anmytita tulee teesi seuraavaa dialektista edityskehaavarten. Vastakkaisten entiteettien valin en konfrontaatio ja konfliktituottavat tiiman dialektisen kehan.4. Kehityksen evoluutiomalli (evolution) muodostuu tarkastellunpopulaation entiteettien joukossa tapahtuvien variaation, selektion jaretention toistuvista jonoista. Populaation entiteettien valinenkamppailu harvoista resursseista aikaansaa evoluutiokehan.fIgure 1PreceslJ Theories of Organbaliocal DeuloplDonl and Chang emMuhlplaEntitle.Ua.1t 01Cb""!70E;VOtlliiON\1arlcliioo---+Seladion-"'RaleDfiObtIPopuknon :.eartilyyjrn!lI\'l..l'ltcl MIKtiDnCampelilioI\UFECrcu:S ""'" rr .""Ina"')C(Ila ..,)S'. 3P ... ".cribod...Slog-e 2(C .. )IcmanA>!l.1 PJogTamR..gulallQDComp]ianl odaptQr'on61CtSQ J(Slarl-llp)..-DIAL£CTlC'I'h.lb __ COt.l Hict-....Ji" Sy-nth.,SisArllilhMJ, --Pluralilzu (Di'rauoity)C44ltclllarionC(lnllC1.nu:olOGYbi ssa.l1 .. rg,elio nUbplemltJ3t o- Saa:r,:r;b/GoQI. ... In,.roelSoC/En'l"illQ.QGoQbPurposaful oc:ctl1l.o11tScxial COD..lruUonCcDlillJ:UUIII• Armw. OR liMS rrsptolWsnl lLksJy .uqueru:os ClnlODg" sTen'!!, not CO:I.Uc lion between een!s_(e) MuutosyksikktiMuutos ja kehitysprosessi etenee monilia organisatorisilla tasoilIa: yksilti,ryhma, organisaatio, populaatio ja jopa viela laajemmat organisaatioyhteistit.Tama entiteettien sisallyttaminen suurempiin organisatorisiin entiteetteihin luotasojen hierarkkisen systeemin. Nelikenttakuvassa alemmat laatikot (elinkaarijateleologinen malli) liittyvat yksittaisen organisatorisen entiteetin sisaiseenkehittymiseen ja ylemmat (evoluutio ja dialektinen malli) use amman entiteetinvuorovaikutukseen. Samanlaista luokittelua ovat kayttaneet Baum ja Singh(1994) kaksoishierakkisessa kehyksessaan. Teleologinen malli voi operoida
28organisaation monien jasenten joukossa, kun jasenten valilla on riittavakonsensus toimia yhtena organisatorisena entiteettina.Cd) MuutostapaNelja moottoria voidaan erotella myos sen mukaan miten muotostapahtumiensekvenssi maaratyyko a priori determistisesti vai probabilistisesti, taimuotoutuuko progressio sita mukaa kun prosessi etenee. Van de Ven ja Poolekutsuvat naita vastaavasti prescribed mode ja constructive mode. Evoluutio- jaelinkaarimoottorit tuottavat muutoksen ennustettavalla tavalla. Dialektisen jateleologisen moottorin tuotokset voivat olla ennakoimattomia, koska jatkumoamenneisyyteen ei ole. Teleologinen moottori lahtee nykytilanteesta, jokapikemmin staattinen kuin dynaaminen, mutta koska se voi vaihtaa tahtonsamukaan paamaaraansii ja koska edellytykset voidaan tayttaa monin tavoin, onse periaatteessa ennustamaton, perustelevat kirjoittajat nojautuen VonWright'iin (1971). Tuloksena teleologinen moottori projektoi perinpohjaisia jaaivan uusia muutoksia entiteetissa.Van de Ven ja Poole esittavat yhteenvetotaulukon, jossa kerrotaan minkiiehtojen vallitessa kukin neljasta ideaalista muutoksen ja kehityksenmoottorista. Tunnistamalla mika asiantila vallitsee, pystyy tutkija alustavastiarvioimaan selittaako valittu teoria tuota tilannetta.Monimutkaisten kehitys- ja muutosprosessien teorioitaKirjoittajat toteavat spesifisiempien organisaation kehitys- ja muutos-teorioidenolevan komplisoidumpia kuin esitetyt nelja idealimoottoria. Tahan on kaksisyytii. Ensimmaisen syy on se, ettii kehityksen ja muutoksen organisatorinenkonteksti laajenee ajassa ja avaruudessa, on mahdollista etta useampi kuin yksimoottori tulee peliin. Toinen syy on yksittaisen moottorin sisaanrakentunutjohtuva epataydellisyys. Mielestani sen voi myos sanoa johtuvan teoreettisesta'suoraviivaisuudesta' tai 'kauneudesta'. Tassa yhteydessa kirjoittajien esittamaiinakemysta taydentaisi organisatorisen kontekstin laajenemisen ja Aulin'in(1982) itseohjausalueen laajenemisen tarkastelut.Van de Ven ja Poole ovat laatineet taulukon, jossa he ovat muodostaneet neljanmoottorin eri yhdistelmat, 16 kpl, ja sijoittaneet tyypillisen kirjallisuudestaloytamansa organisaation kehitys- ja muutosteorian vastaavan moottorikombinaationkohdalle. Nain he ovat saaneet loogiset 0, 1, 2, 3 ja 4-moottorisetyhdistelmiit. Artikkelissa he antavat selkeat esimerkit useimmista yhdistelmista,mutta viimemainittua ei ole viela esitetty organisaatiomuutosten missaiinteoriassa. Siihen kirjoittajat sij oittivat Riegel'in teorian (1976) ihmisenkehityksesta, mutta se ei ole organisaation kehitystii ja muutosta kuvaavateoria. Sama koskee kohta kolmen moottorin teoriaa: No 12 Cteleolo-gisen,dialektisen ja evoluutioteorioiden kombinaatio) ja No 13 (life-cycle, dialektisen jaevoluutioteorioiden kombinaatio). Kirjoittajat odottavat, etta joku keksisipuuttuvat teoriat. Kiinnostavaa myos on, etta kirjoittajat ovat tunnistaneetpuutteita eri teorioissa: Evoluutioteoriassa ei maariteta, minka prosessin kauttavariaatiot syntyvat; dialektisessa teoriassa antiteesin alku-pera j ii epaselvaksi;teleologisessa teoriassa tyytymattomyyden lahtokohtia ei kerrota; ja life-cycle-mallin kaynnistys- ja lopetusheratteet on jatetty piiloon.
29Kehyksen hyodyt teorialle ja tutkimukselleKirjoittajat nakevat artikkelissa esitetysta konstruktiostaan olevan ainakinneljanlaista hyotya. Ensiksi se tiukan selityksen suurelle joukolle organisationkehitys- ja muutosteorioita. Toiseksi puitteisto voi tarjota heuristiikan kritiikilleja uudelleenmuotoilulle. Sen avulla voidaan loytiia epataydel-lisyyksiaesitetyista teorioista. Kolmanneksi kehys osoittaa aikaisemmin paikkojaaikaisemmin esittamattomille teorioille. Neljiinneksi artikkeli luo perustaaempiiriselle tutkimukselle, johon tutkijat ehdottavat liihteissii esim. Jiirvinen jaJiirvinen (1994) ja Van de Ven, Angle ja Poole (1989) esitettyii tapaa.Artikkelissa pidetiiiin kehyksen tiirkeiinii laajennuksena sitii, ettiitiiydellisemmin tarkastellaan relaatioita, joita voi esiintya neljiin moottorinviilillii: 1) Mika on moottoreiden sisiikkiiisyys (engl. nesting), 2) ajoitus: sekiirinnakkaisuus ettii periikkiiisyys, 3) komplementaarisuus; toistensa vahvistustai kontradiktisuus, 4) konstruktiivisten ja preskriptiivisten moottoreidenkeskiniiinen tasapaino. Viimeisen kohdan yhteydessii kirjoittajat marssittavatesiin erilaiset kyberneettissiivytteiset palaute-, dynamiikka- ja tasapainotilatarkastelut,jonka yhteydessii he viittaavat Koput'iin (1992) ja toteavat mm.'advances in dynamic system theory provide mathematical tools for examiningchaos as an alternative explanation of organizational change and developmentprocesses. ' Lopuksi kirjoittajat esittiiviit toteamuksen, ettii vaikka paljonvoidaankin sanoa tiiman puitteiston analyyttisestii, heuristisesta jatutkimuspotentiaalista, se kuitenkin niiyttiiii ylipiiiitiiiin reduktionistiselta.Siksi he kysyviitkin: 'Can aZl models of development be reduced to four relativelysimple motors and their interactions?'Useammassa kohdassa artikkelia tuli mieleeni, miten paljon selitysvoimaa lisiiiivoisivat antaa esim Aulin'in (1982, 1989) ulkoaohjatun ja itseohjautuvan aktorinkasitteet. Kirjoittajat eiviit niiytii tuntevan tiimiin toitii. Koska elinkaari- jaevoluutioteorioiden perustuvan positivistiseen, dialektisen kriittiseen, jateleologisen tulkitsevaan tieteenfilosofiaan (Jiirvinen ja Jiirvinen, 1994, luku10), Pertti Jiirvinen on epavarma, voiko perusteorioita kombinoida. LisiiksiVisalaan (1991) viitaten hiin on epiivarma teleologisen teorian luokittelustatulkitsevaksi tieteenhaaraksi.ReferencesAulin, A. (1982), The Cybernetic Laws of Social Progress, Pergamon Press.Aulin A. (1989), Foundations of mathematical system dynamics: Thefundamental theory of causal recursion and its application to social science andeconomics, Pergamon Press, Oxford.Baum, J. A. C. and Singh, J. V. (1994), Evolutionary dynamics of organisations.New York: Oxford University Press.Jiirvinen, P.ja A. Jiirvinen (1994), Tutkimustyon metodeista, Opinpaja,Tampere.Kaplan, A. (1964), The conduct of inquiry: Methodology for behavioral science.New York: Chandler.Koput, K. (1992), Dynamics of innovative idea generation in organizations:Randomness and chaos in the development of a new medical device. Unpubl.doctoral dissertation. University of California School of Business, Berkeley.
30Van de Ven, A. H., Angle, H. 1., & Poole, M. S. (1989). Research on themanagement of innovation: The Minnesota studies. New York: Ballinger /Harper & Row.Visala S. (1991), Broadening the empirical framework of information systemsresearch, In: Nissen, Klein & Hirschheim (Eds.), Information systems research:Contemporary approaches and emergent traditions, Elsevier, Amsterdam, 347-364.Von Wright, G. H. (1971), Explanation and understanding. Ithaca, NY: CornellUniversity Press.Antti Arvela
31HA Information systems applicationsClausen H. (1994), Designing computer systems from a humanperspective: The use of narratives, Scand. J. of Information Systems 6, No 2,43-57.Artikkelin tavoitteena on liiytaa lahestymistapa systeeminsuunnitteluun, jokatukisi paremmin suunnittelijoiden ja kayttajien valista kommunikointia tietokonejarjestelmankehitysprosessin alkuvaiheessa. Ratkaisuksi kirjoittaja esittaakertomusten (narratives) kayttamista seka kuvaa naihin pohjautuvan suunnittelumallin.Tarve uudenlaisen tietokonejarjestelman suunnittelumallin luomiseksi perustuusiihen, etteivat nykyiset kehitysprojektit (niissa kaytetyt menetelmat) otahuomioon ihmisia inhimillisena olentoina. Sen sijaan heidat tulkitaan useinobjekteina, jotka noutavat, prosessoivat ja lahettavat informaatiota - siis yhtenajarj estelman resurssina ja komponenttina (Kirjoittaja ei nimea, mitasuunnittelumenetelmia hanen viittaamissaan kehitysprojekteissa on kaytetty.Onko tama suhtautuminen korjaantunut uusissa menetelmissa?). Mekanistisenihmiskasityksen sijasta kayttajat tulee nahda sosiaalisina inhimillisinaolentoina, jotka omaavat tunteita ja oman tahdon, ovat luovia ja vaativia,eivatka aina toimi jarkiperaisesti. Kirjoittaja kritisoi myiis suunnittelijoidennykyista tulkintaa kasitteesta kayttaja. He puhuvat ihmisista kayttajina,vaikka ihmisista tulee kayttajia vasta yhdessa jarjestelman kanssa. Artikkelissaesitellaan kertomusten kayttiiiin perustuva suunnittelumalli, joka tuo osittaisenparannuksen naihin ongelmiin.Suunnittelumalli asettaa tiettyj a edellytyksia suunnittelijalle ja kertomuksille.Suunnittelija on aktiivisesti toi-miva henkilii ja tyiiskentelee sen toimen kanssa,jota han haluaa muuttaa omien kasitystensa ja mieltymystensa perusteella.Kirjoittaja kayttaa termia situation (tilanne) kuvaamaan muutettavaa kokonaisuutta.Tilanteen muuttaminen tarkoittaa tietokonejarjestelman toteuttamistaosaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa ihmisen ja tieto-konejarjestelmanvalinen vuorovaikutus on tarkeata. Jarjestelman kehittaminen edellyttaavuorovaikutusta ymparistiin kanssa, joten suunnittelijan on pystyttavailmaisemaan visionsa siten, etta muut henkiliit pystyvat ymmartamaan,keskustelemaan ja arvioimaan sita. Taman lisaksi hanen on pystyttavaymmartamaan, muotoilemaan ja ilmaisemaan muiden henkiliiiden visioita.Kuvassa 1 on esitetty jarjestelman kehittamiseen osallistuvia tahoja ja niidenvalista kommunikointia. Suunnittelijan on aina valittava esittamistapansakuulijan mukaan.Kertomukset ovat kuvauksia tilanteesta. Kertomuksilla kuvataan useinsisaltiirikkaita ja monimutkaisia ko-konaisuuksia, joista on hyvin vaikeaamuodostaa objektiivista kasitysta. Niinpa ihmiset tulkitsevat kertomuksia jatulkintaa ohjaavat subjektiiviset tekijat, kuten asenteet ja kokemukset. Vaikkaobjektiivisuuteen ei paasta, voidaan siihen pyrkia sallimalla tulkinnat jakeskustelut tutkittavasta ilmiiista. Jatkuvien tulkintojen ja keskustelujenkautta ihmisten kasitys ilmiiista lahentyy.Ehdotetussa suunnittelumallissa kertomuksia kaytetaan kahdessa yhteydessa.Ensinnakin suunnittelija muodostaa niiden avulla kasityksen nykyisestatilanteesta (historia). Toiseksi han rakentaa niiden avulla kasitykset tulevista
32tilanteista (skenaario). Kuvauksen muodostaminen nykyisestii tilanteestaedellyttiiii, ettii suunnittelija ymmiirtiiii usean henkilon kiisityksiii. Kirjoittajamainitsee erik seen kiiyttiijiit, jotka on myos saatava ilmaisemaan kiisityksensii.Kiisitysten ilmaisemiseksi on syytii kiiyttiiii laadullisissa haastatteluissakiiytettyii tekniikkaa (kirjoittaja ei kuvaa minkiilainen tekniikka on).Haastatteluissa suunnittelija kuuntelee kiiyttiijien kertomuksia ja muodostaaniistii oman tulkintansa, jonka hiin puolestaan esittiiii. Suunnittelija kuvaatulevan jiirjestelmiin kertomusten avulla kiiyttiijille. Tulevan tilanteen arviointijiiii yksinomaan kiiyttiijien oman arvostelun varaan.Kertomuksien (historia ja skenaario) tulee kuvata ja ilmaista inhimilliseeneliimiiiin liittyviiii moninaisuutta ja vaihtelua. Kaikkien osa-alueiden ottaminenkertomuksiin mukaan on mahdotonta ja tiistii syystii suunnittelijan on valittavaniikokulma tutkittavaan tilanteeseen. Valinnan helpottamiseksi kirjoittaja onluonut yhdeksiinosaisen viitekehyksen (taulukko 1).Taulukko 1. Kertomusten muodostamisessa huomioon otettavia tekijoitii.Niikokohta Vihje Niikokohta VihjeSosiaalisuus yhdessiiolo, Aktiivisuus piitevyys,hyviiksyntii,hallinta,arvostustoimintaEmotionaalisuus turvallisuus, Terveys hyvinvointi,luottamus,fyysinen,huolenpitopsyykkinenLuovuus fantasia, Talous aikaaluomukset,siiiistiivii,visiorationaalinen,tehokasEsteettisyys mielihyvii, Toiminnallisu us sopiva, siiiitokauneus,nautintoAlykkyysniikemys,ymmiirrys,ajatteluKirjoittajan ehdotus suunnittelumalliksi muodostuu yhdeksiistii erilaisestatoiminnosta (taulukko 2). Toiminnot ovat aikajiirjestyksessii, mutta kiiytiinnossiieri vaiheet limittyviit toisiinsa. Suunnittelija toimii prosessissa ak-tiivisestipyrkien parantamaan tiettyjen henkiloiden til annetta tietotekniikan avulla.Hiin erottaa tutkittavasta tilanteesta hyviit ja huonot puolet sekii pystyyselittiimiiiin ja perustelemaan syyt tilanteen muuttamiseksi. Lisiiksi hiin pyrkiiratkaisemaan ongelman kokonaan tai osittain kehittiimiillii tietokonejiirjestelmiin.
33Taulukko 2. Suunnitteluprosessin toiminnot.A. Ongelman muotoiluB. Kaytti3jien tunnistaminen ja edustajien valintaC. Olemassa olevan tilanteen kasitteiden maaritysI paivaI viikkoCl. laadulliset haastattelut2 viikkoaC2. empiiristen kertomusten muodostaminen (historiat)I viikkoD. Ongelmien tunnistaminen 2 paivaaE. Ongelmien analysoiminen I viikkoF. Ratkaisuvaihtoehdot 2 viikkoaG. Ratkaisun valitseminen I viikkoH. Kuvitteelisten kertomusten (skenaariot) tuottaminen2 viikkoa1. Skenaarioiden esittaminenI viikkoSuunnittelija aloittaa muotoilemalla ongelman (A). Tahan liittyy teemanmaaritys, joka ilmaisee minka nakokulman kautta suunnittelija tarkasteleekohdetta. Kohteeseen liittyvista tapahtumista kiinnostavia ovat vain ne, jotkaliittyvat teemaan. Kayttajien tunnistamisessa ja edustajien valinnassa (B)suunnittelija maarittaa, kenen til annetta jarjestelmalla hal uta an parantaa.Kirjoittaja korostaa taman vaiheen merkitysta ja varoittaa kayttamasta termiakayttaja (user), silla se on moniselitteinen eika nain auta maarittamaan kenenongelmaa ollaan ratkaisemassa. Haastateltavat henkilot valitaan tastamaaritetysta henkilojoukosta (kirjoittaja ei kuitenkaan ota kantaa, kuinkavalinta tehdaan). Olemassa oleva tilanne kartoitetaan laadullisillahaastatteluilla (CI), joiden pohjalta muodostetaan kertomukset, historiat (C2).Historioiden tulisi noudattaa alussa valittua teemaa. Tutkittavat tilanteet ovatkuitenkin monimutkaisia ja vaihtelevia. Jotta monimutkaisuus ja vaihtelevuustulisivat esille, voi olla syyta laajentaa historioita teem an ulkopuolelle sekamuodostaa erilaisia historioita. Muodostetut historiat yhdessa valittavatrakenteettoman ja monimutkaisen kuvan tutkittavasta tilanteesta. Tastakuvasta suunnittelijan tulee lOytaa ongelmat (D). Suunnittelija loytaa ongelmatsilla perusteella, etta ne ovat yhteisia eri historioissa. Loydetyt ongelmat onanalysoitava ja kuvattava (E) rakenteellis-analyyttisella lahestymistavalla.Analyysien pohjalta suunnittelija rakentaa mallin tutkittavasta ilmiosta (F).Mallin perusteella han pystyy paattelemaan, onko mahdollista laatiatietokonejarjestelma, jolla ratkaista ongelmat. Mallin avulla suunnittelijamaarittaa, kuinka jarjestelma toteutetaan. Taman han tekee laatimallaluonnoksen (suunnitelman) jarjestelman eri osista ja niiden toteutuksesta (H).Erityisesti suunnittelijan on tuotava esille epavarmat ja vaikeat osat. Erivaihtoehtojen kesken suunnittelijan tulee valita toteutuskelpoiset. Valintaanvaikuttavat teknisten esteiden lisaksi taloudelliset, organisatooriset ja poliittisettekijat. Mallin viimeisessa vaiheessa suunnittelija keskustelee muidenhenkiloiden kanssa tulevasta jarjestelmasta (1). Keskustelussa on kaytettavasellaista kielta, etta kuulijat pystyvat muodostamaan todenmukaisen kuvanjarjestelmasta ja siita, kuinka se tulee muuttamaan heidan tilannettaan.Kirjoittaja korostaa, etta suunnittelijan vastuulla on tietokonejarjestelmanluominen - ei kayttajien tulevien tilanteiden luominen.Kirjoittaja on yhdessa pro gradu -opiskelijoiden kanssa tehnyt kokeen, jossaopiskelijat laadullista haastattelua hyvaksikayttaen selvittivat kayttajienarvioita olemassa olevasta jarjestelmasta. Opiskelijat havaitsivat, etta kayttaji3t
34kykenevat keskustelemaan jarjestelman laadullisista tekij oista eri nakokulmistakasin. Sen sijaan ongelmia tuottivat toimintaa ohjaavien maarittelyjen,menetelmien ja teorioiden puuttuminen. Naiden olemassaoloontietojenkasittelytieteen opiskelijat olivat aiemmissa opinnoissaan tottuneet.Kirjoittaja on lisaksi jarj estanyt kurssin, jossa opetettiin suunnittelumalli ja senkaytto. Opettaja maaritti seka ongelman etta teeman. Naiden perusteellaopiskelijoiden tuli paattaa, minkalaisten ihmisista ja tilanteista heidan tuleeesittaa historia. Opiskelijat eivat myoskaan tehneet laadullisia haastatteluja,vaan he muodostivat historiat tuntemistaan ihmisista. Opiskelijoilla oli mallinsoveltamisen yhteydessa vaikeuksia historioiden luomisessa. Kirjoittajaperustelee tama silla, etta opiskelijat epailivat, toimisiko haastateltu todellakinkertomallaan tavalla.KommentitArtikkelin oli helppolukuinen, tosin termille situation en loytanyt kunnollistasuomennosta. Kertomusten kaytto tietokonejarjestelman suunnittelunalkuvaiheessa on lahestymistapana mielenkiintoinen. Artikkelissa painotetaanmallin soveltuvuutta jarjestelman kehityskaaren alkuvaiheeseen ja siihenliittyvan monimutkaisen tiedon keraamiseen. Kuvassa 1 esitetaan yhteyskehitys-kaaren alkuvaiheen ja toteutuksen os alta, mutta tekstissa asiaa eikasitella. Jain kaipaamaan tarkempaa kuvausta systeemisuunnittelijan ja-insinoorin valisesta kommunikoinnista, koska siina epamuodollineninformaatio muuttuu muodollisemmaksi (rakenteiset kielet). Samoin kuvan 1perusteella on oletettavaa, etta systeemi-insinoori kayttaa formaaliasuunnittelumenetelmaa, jolla han kuvaa toteutettavan jarjestelman ohjelmoijantarvitsemassa muodossa. Artikkelisessa ei kerrota, mitka formaalitsuunnittelumenetelmat soveltuvat tassa esitetyn suunnittelumallin kanssa.Taulukossa 2 on esitetty suunnittelu-mallin prosessit ja niiden kestot.Artikkelista ei kuitenkaan kaynyt ilmi, mihin esitetyt kestot perustuvat.Artikkelin lopussa oleva kuvaus siita, kuinka opiskelijat kayttivatsuunnittelumallia, ei ollut vakuuttava. Suurimpana puutteena pi dan sita, etta(ajan vahyydesta johtuen) ongelma ja teema annettiin valmiina. Mielestaniongelman ja teeman maaritys eivat ole triviaaleja vaiheita ja niihin liittyvatongelmat jaivat nyt tulematta esille. Myos laadulliset haastattelut jatettiintekematta, jolloin ei kaynyt esille haastattelujen vaativuus. Viiteluettelossakaipasin uudempia lahteita.Jappinen korosti sita, etta monet analyysimenetelmat eivat ota huomioonsysteemin kehityksen alkuvaihetta, johon artikkelissa esitetty menetelmakeskittyy. Kirjoittajan esittama lahestymistapa taydentaisi nain oUenesimerkiksi simulaatiopeleja (saadaan tietoa tarpeista, jotka eivat ole selvia).Kaiken kaikkiaan artikkeli painottuu kayttaj an ja suunnitelijan valiseensuhteeseen. Kuosa kertoi, etta artikkelin mukaan suunnittelij a ei perinteisestisuhtaudu kayttajiin inhimillisina olentoina. Syyna on se, etta painopiste onsysteemin toteutuksessa ja kayttajat nahdaan vain osana teknista jarjestelmaa.Clausen pyrkii sen sijaan esittamallaan menetelmalla korjaamaan tatatilannetta. Jappinen puolestaan epaili, etta suunnittelijan ja kayttajan liianlaheinen suhde voi aiheuttaa ongelmia.Kolari keskittyi ihmisten valiseen kommunikointiin. Hanen mielestaan ihmistenvalisessa kommunikoinnissa keskipisteena on merkitysten valittyminen, joitaformaalit menetelmat eivat ota huomioon. Esimerkiksi oliomallissa pyritaan
35siirtymiiiin vaiheesta toiseen yhteniiistiimiillii kiisitteistiiii. Tiimii kiisitteistii eikuitenkaan ole tehty kiiyttiijiin niikiikulmasta vaan teknisestii niikiikulmasta.Luukkanen mainitsi, ettii sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla (STAKES) alaliatyiiskentelevien toimesta on miiiiriteity yhteniiinen kiisitteistO. Kuosa jiiikaipaamaan tietoa siitii, kuinka muut, kuten yritysjohto, laitteistotoimittajat jaerilaiset asiantuntijat, kommunikoivat suunnittelijan kanssa.Yleisesti oltiin sitii mieltii, ettii artikkeli oli helposti luettavissa. Sekii Arvelaettii Gustafsson pitiviit hiiiritseviinii subjektiivista otetta, toisin sanoenviitteiden viihyyttii. Kuosa puolestaan kiinnitti huomiota oletukseen siitii, ettiisuunnittelijat ovat aina miehiii (he, man in actionjne.).Jiirvisen mielestii esitetty menetelmii pitiiytyy yhdessii liihestymistavassa.Lisiiksi kirjoittaja jiitt ii kiisittelemiittii tilanteen, jossa suunnittelijan jakiiyttiijiin niikemykset suunnittelusta eroavat. Vaikka artikkeli korostaakiiyttiijiiii, niin Kuivalahden mukaan kiiyttiijii on mukana systeemin kehityksenalussa, mutta jiiii pois varsinaisesta suunnittelusta. Koska suunnittelussa onmonia siirtymiivaiheita, niin lopputulos voi olla erilainen kuin kiiyttiijiit ovatodottaneet.Marcus Gustafsson
36Mandviwalla M. and L. Olfman (1994), What do groups need? Aproposed set of generic groupware requirements, ACM Transactions onComputer-Human Interaction, Vo!' 1, No 3, September 1994, 245-268.Mandviwalla ja Olfman tarkastelevat laajan kirjallisuusanalyysin avullaryhmiityon keskeisiii piirteitii, joiden avulla he johtavat seitsemiin yleistiivaatimusta ryhmiiohjelmille (groupware). Niiihin vaatimuksiin kuuIuvat tarvetukea useita tehtiiviii ja tyomenetelmiii, ryhmiin kehitystii, keskeniiiinvaihtelevaa vuorovaikutusta, moninaista kiiyttiiytymistii, raja-aitojen kaatamistaja kontekstia. Lisiiksi kirjoittajat arvioivat niiiden seikkojen perusteellanykyisiii ryhmiiohjelmia. Nykyisten ryhmiiohjelmien suunnittelun rajoituk-sistakirjoittaessaan Mandviwalla ja Olfman viittaavat Grudinin artikkeliin (1994).He itse kiinnittiiviit huomiota, ettii ryhmiiohjelmat tukevat vain yhteistyotiiryhmissii ja sitiikin liihinnii yhden kiiyttiijiin perspektiivistii. Ryhmiiohjelmientaustalla on yksinkertaistettu kuva ryhmiistii. Mm. ryhmiin jiisenten status-,valta- ja kiinnostuserot on jiitetty ottamatta huomioon. Toiset ohjelmat tukevatkokoustyyppistii kiiytttiii, toiset taas asynkronista kiiytttiii. Lisaksi eri ohjelmienkayttiiliittymiit poikkeavat toisistaan. Ryhmaohjelmat nayttavat tukevan vainpientii osajoukkoa kaytannon kokouksista, ryhmista ja aiheista. Kuhunkinohjelmaan on on sisallytetty suunnittelijoidensa oma erityinen maailmankuva.Kullakin ryhmaohjelmaa hyvaksikayttavalla ryhmalla on oma tehtavansa,koostumuksensa ja ympiiristtinsii, joka voi merkittavasti poiketa ohjelmansisaltamasta maailmankuvasta.Kirjoittajat rajoittuvat tarkastelemaan aikaisemmasta tutkimuksestakiiyttiiytymisen, tyon ja organisaatioiden vaikutuksia kahden tai useammanyksilon yhteistyohon. He rajaavat ulos esim. perheet, omaehtoisryhmiit jaroskasakit. He ovat tunnistaneet kirjallisuuskatsauksessaan yli 100 erityisestiryhmien sosiaalista ja taloudellista puolta painottavaa muuttujaa. Kirjallisuuskatsauksessaltiydetyt sosiaalisen ja taloudellisen tason muuttujat on em.tavalla ryhmitetty artikkelin liitteessa sekii annettu lahdeviittaus.Kirjoittajat ovat luokittaneet kyseista laajaa aineistoaan pienempaan maiiraiinkasiterakenteita. : Hallway, Individual in the Office, Meeting, Get Together,Ongoing Interaction, Followup Meeting, Document Sharing, ja niiden sosia.a.lisenta.son ta.ydennyhsia: yksilo, osajoukko ryhmassa, koko ryhma, ryhmien valinentoiminta, organisaation sisainen ja organisaatioiden valinen toiminta, sekata.loudellisen ta.son taydenn.yhsia: inhimilliset resurssi t, liiketoiminnankaytannot, tehtavatarpeet, resurssien aj oitus, fyysinen ymparistti sekainformaatio- ja tekniset resurssit.Kirjoittajat perustelevat koko ryhmaohjelmien luokkaa koskevia vaatimuk-siaansilla, etta ryhmat eroavat kontekstin, aj an, kayttaytymispiirteiden, vuorovaikutustapojenja tyomenetelmiensa vuoksi, ja siksi niiden yksityiskohtaisiatarpeita on ohjelman laatijan vaikea ennustaa.Mandviwalla ja Olfman ovat saaneet kirjallisuuskatsauksensa tiivistelmiinaseitseman vaatimusta (Table), joiden taustalla ovat seuraavat oletukset:Ryhmaohjelman on tarkoitus tukea organisaation tyoryhmienyhteistyota,
37Esitetyt seitseman vaatimusta ovat yleisia; siksi suunnittelijan on niistiijohdettava omat vaatimuksensa erityistarpeisiin, esim. kiiyttajakeskeisensuunnittelun malliin,Ryhmaohjelma on tarkoitettu tukemaan johtamis- ja asiantuntijatyotii,Ryhmaohjelma on tarkoitettu organisaation useimpien asiantuntijaryhmientyon tukemiseen, ja siksi vaatimukset ovat varsin yleisiii.Table. Yleisia ryhmaohjelmien suunnittelun vaatimuksiaGR1GR2GR3GR4GR5GR6GR7YLE<strong>IS</strong>IA V AATIMUKSIA RYHMAOHJELMIENSUUNNITrELUUNTukee monia ryhman tyotehtaviaTukee monia ryhman tyomenetelmiiiTukee ryhmiin kehittymistiiTarjoaa keskenaan vaihtokelpoisia interaktiometodejaSietaa monenlaisia kayttaytymistyyppejiiEdistaa ryhmiirajojen katoamistaSoveltuu ryhman kontekstiinMandviwalla ja Olfman tarkastelevat kutakin vaatimusta yksityiskohtaisesti jamyos sita, missa maiirin tavlliset ryhmaohjelmat Lotus Notes, VisionQuest,Aspects ja TALKShow tayttaviit kyseisen vaatimuksen.GRl. Tuhee mania ryhman tehtavia.Ryhmiiohjelman tulisi tukea potentiaalisia tehtaviii, joita ryhmat voivat joutuasuorittamaan. Tehtavat voivat vaihdella niin, ettii on vaikea loytiiii edes hyvinyleisellii ja abstraktilla tasolla kattavaa tehtiiviiluetteloa. Ehdolla on ollut:Kehittely-, valinta, ratkaisu- ja suoritustehtavat.GR2. Tuhee mania tyomenetelmia.Tietty tehtiiva voi kiisittiia pienia ja suuria osatehtaviii, jotka voidaan saadapaiitokseen eri tyomenetelmiii kayttaen. Suunnittelijoiden on vaikea ennakoidakattavaa joukkoa tyomeneteimia, joita tarvittaisiin tietyn tehtiiviin suorituksessa.GR3. Tuhee ryhman hehittymista.Ryhman kehittyminen nayttiiii monipolkuisesti rllppuvan tilanteestaryhmaprosessin aikana. Kahdella alueella nayttaisi olevan mahdollisuuksiakonkreettiseen tukeen. Ensiksikin vaikuttamalla kayttiiytymisprosesseihinryhmaohjelma voisi lisiitii yhteisymmarrystii, miiaritellii rooleja, jakaa valtaauudelleen ja lisatii vuorovaikutusta (Levine ja Moreland 1988). Toiseksiryhmiiohjelma voisi vaikuttaa ryhman kehittymiseen mekanistisesti tukemallaryhmiin muistia kirjaamalla aikaisemmat ryhmatoiminnot ja ryhman hallintoaryhmaa kiiynnistettaessa, uutta jiisenta mukaanotettaessa, kokouksiaajoitettaessa jne.GR4. Tarjaaa vaihtaehtaisia vuarovaihutusmenetelmia.Kommunikointi toimistossa voi tapahtua monia vuorovaikutusmenetelmiakiiyttaen, kasvokkain kokouksissa, kirje- ja siihkopostilla, puhelimessa jne.Niiiden kaikkkien menetelmien sisallyttaminen ryhmaohjelmaan ei ole helppoa.
38Kirjoittajat katsovat, etteivat nykyiset suunnittelumetaforat SOVl vaihtoehtoistenvuorovaikutusmenetelmien kehittelyyn.GR5. Yllapitaa mania hayttaytymisen piirteita.Ryhmilla on monia kayttaytymispiirteita, kun ne suorittavat tehtaviaan (GR1,GR2), kun ne kehittyvat (GR3), ja kun ne harjoittavat vuorovaikutusta (GR4).Naita piirteita ovat kiinteys, sitoutuminen, stressi, suhde isantiiorganisaatioonja aj ankiiyttti (Levine ja Moreland 1988). Mandviwalla ja Olfman suosittavatkolmea toisiaan tiiydentaviiii liihestymistapaa tukea monenlaistakiiyttaytymistii:1. Tuetaan tietylle tehtiiviille tyypillista, ns. avainkiiyttiiytymista (Sundstrom etal. 1990),2. Etsitaiin eliimismaailmasta katalysaattorina toimiva tekijii jatuetaan sitii,3. Tarjotaan kiiyttiijille joustava ja ohjelmoitavissa oleva systeemi niin, ettii hevoivat itse ohjata sitii tarpeidensa mukaan (Malone ja Lai 1992).GR6. Mulwutuu suatautuviin ryhmarajaihin.Ryhmiirajat voivat olla fyysisiii, maantieteellisiii ja aj allisia. Suotautuvuus(permeability) tarkoittaa, ettii ryhmiiohjelma sallii syotteiden tulIa ja tulosteidenmennii niiiden rajoj en yli muihin ryhmiin, iSiintiiorganisaatioon jne. Toisaaltaryhmiin kehittymisen ja muistin tukeminen (GR3) voivat kristallisoida ryhmiinraJoJ a.GR7. Sovittaa ryhmaohjelman ryhman hontehstiin.Kokemus tietokoneen kiiyttistii vaikuttaa tyomenetelmiin (GR2), ryhmiinkoostumus kiiyttiiytymiseen (GR5) ja kulttuuri vuorovaikutusmenetelmiin(GR4). Kontekstiii tarkasteltaessa on kiinnitettiivii huomiota siihen, ettii ryhmiitovat sidottuja tiettyyn paikkaan, kohteisiin ja aikaan. Ryhmiiohjelmansovittaminen voi tapahtua yksilO- ja ryhmiitasolla. Sovitusta vaikeuttaa se,etteiviit ryhmiin jiisenet aina tiedii, mitii he lopulta haluavat. Kirjoittajienmielestii kaytiinnon kokemukset sovittamisesta eiviit ole kovin rohkaisevia, silliimahdollisuudet ovat liian kompleksiset.Mandviwalla ja Olfman lisiiiiviit vielii kaksi vaatimusta tulevaisuudenryhmaohjelmille. Niiden tulisi oUa keskenaan yhteiskayttoisiii (interoperable),jotta yhden ohjelman tiettyj ii hyvia piirteitii voitaisiin tiiydentiiii toisen eriseikkoja painottavilla hyviUii piirteillii. Ryhmiin kehityksen (GR3) ja ryhmiinpiirteiden (GR5) tukeminen vaikuttavat sosiaaliseen ympiiristtion, ts. tekniikkavaikuttaa ihmisten viilisiin sosiaalisiin suhteisiin. Tiimii johtaa kysymykseen:Kenellii on oikeus suunnitella tallaisia piirteitii?Mandviwalla ja Olfman ovat asettaneet itselleen haasteellisen tehtiivan. Heviiittiiviit johtaneesii seitsemiin vaatimusta aikaisemmasta kirjallisuudesta.Pertti J iirvisen mukaan tiettyjii seikkoja on kyllii perusteltu liihdeviitteilla,mutta askel askeleelta tapahtuvaa johtamista ei ole niihtiivissii. Kirjoittajat ovatitsekin liihes joka vaatimuksen kohdalla myontiineet ryhmiiohjelmanlaatimistehtiiviin vaikeuden. Tiimiin voi ymmiirtiiii, kun tietiiii ihmistenerilaisuuden ja sen, miten ihmiset muuttuvat lyhyenkin aj an kuluessa. Jarvinenpohtii edelleen: 'Vaatimusten miiiirittiiminen siniinsii sisiiltaii arvottamista. Kunyksiloillii, ryhmillii, organisaatioilla ja kansoilla on erilaiset arvot, niin yleistenvaatimusten asettaminen on liihes mahdoton tehtiivii. Liihttikohtina voisi pitiiiitiettyii ihmiskiisitystii, sitii vastaavaa kiisitystii ryhmiistii ja edellisten kanssayhteensopivaa kasitysta organisaa-tiosta. Talloin voisi olla mahdollista rakentaa
40H5. Information interfaces and presentationRoth T., P. Aiken and S. Hobbs (1994), Hypermedia support for softwaredevelopment: A retrospective assessment, Hypermedia 6, No 3, 149-173.Keywords: Code, Design, Hypermedia, Hypertext, Integration, Prototyping,Reusable Components, Software Engineering, Software Requirements Analysis,Software Productivity, Specifications, Tests.Artikkelissa kirjoittajat kuvaavat, luokittelevat ja arvioivat potentiaalisiayhteyksia hypermedian ja ohjelmistotuotannon valilla.Roth, Aiken ja Hobbs ovat selvittaneet, etta hypermedia soveltuu ohjelmistoprojektienlaajojen tietoaineistojen tallettamiseen, eri ohjelmistodokumenttienvalisten linkkien kirjaamiseen ja yllapitoon, seka ohjelmoijien kehittamisajatusten ja perustelujen dokumentointiin ja sailyttamiseen. Laajassakatsauksessa mainitaan lahes sata viitetta, joista ensimmaisena Engelbartinkirjoitus (1962).Artikkeleita on esitetty eri seminaareissa ja julkaisuissa, mutta ne eivat olesaavuttaneet laajaa julkisuutta. Kenties siksi moni asia on "keksitty" jaraportoitu useaan kertaan.Engelbartin lisaksi Conklinin, Gargin ja Akscynin tekstit ovat kirjoittajienmielesta keskeisia. Conklinin (1987) perusartikkeliin on tutustuttu jo aiemmin(<strong>IS</strong> Reviews 1992, 25- 27). Akscyn ja muut (1987) ovat kirjoittaneet KMSjarjestelmastaseka Garg ja Scacchi (1990) dokumenttien hallinnasta.Otsikonkeskeinen termi hypermedia on suhteutettu kahteen muuhun termiin:multimediaan ja hypertekstiin. Multimedian maaritelma on otettu sanakirjasta:• Multimedia - defined as including and involving the use of several media.Multi- media- based systems generally seek to create a more effectivepresentation by synergistically combining various media (i.e. text,graphics, video, images etc.) to enhance human interaction with screenevents.• Hypertext - otettu Nelsonilta (1987) - a combination of natural language textwith the computer's capacity for interactive branching, or dynamicdisplay ... of a nonlinear text ... which can not be printed conveniently onconventional page.• Hypermedia - Halaszin (1991) maaritelma - a style of building systems for thecreation, manipulation, presentation and representation of information inwhich: the information is stored in a collection of multi-media nodes; thenodes are explicitly or implicitly organized into one or more structurescommonly, a network nodes connected by links; users can access informationby navigation over or through the available information structure.Mm. Conklin ei pida kovin uutena ideana hypermediaa, vaan pitaa sita erittainluontevana tap ana kayttaa tietokoneita.Artikkelissa mainitaan, etta monissa nykyisissa kaupallisissa ohjelmistoissa onhypermedian ja hypertekstin ominaisuuksia mm. help- toiminnoissa. Kayttaj avoi edeta alleviivattujen sanojenja asiaryhmien kautta ja toisaalta myos palatasamoja polkuja pitkin.
41Hypermedia tarjoaa muihin jarjestelmiin nahden monia potentiaalisia uutuuksiaja monipuolisuutta ohjelmien laatimiseen mm. kayttajien tarpeidenmaarittelyyn ja visuaaliseen esittamiseen. Hypermedia on tarkoitettu erityisestimm. tekstin tuottajien, suunnittelijoiden ja on-line lukijoiden ym. kayttoon.Jarjestelma antaa mahdollisuuden manipuloida strukturoimattomia tietorakenteitaja - sisaltoj a. Aineistoa voidaan esittaa vaihtoehtoisilla tavoilla ja rakenteilla.Tutkijat pohtivat, voivatko nama piirteet tuoda ratkaisuja ohjelmistoprojekteihin.Roth ja muut ovat loytiineet kirjallisuudesta 20 eri tukityyppia, joilla edistet iinohjelmiston laatimista. Ne he ovat luokittaneet kuuteen luokkaan:3.1 Hypermediasysteemit tukemassa ohjelmiston laatimisen- perusteluja jayhteistyOtii .Hypermediajarjestelmat tukevat yhteistyomenetelmiin, tiimityoskentelyynperustuvia ohjelmistojen kehittamisprojekteja; mm. luovien analyysi- ja suunnitteluvaiheidenkognitiivisia vuorovaikutustapahtumia, ideointia, pohdiskeluaja keksimista ts. hypermedia voi tukea alyllisia toimintoja.Tassa alakohdassa luetellaan joukko ohjelmistoja tai niiden suunnitelmia:suunnitteluratkaisuja perustelemaan Issue based information systems (IB<strong>IS</strong>),jonka johdannaisia ovat mm. gIB<strong>IS</strong>, PHIDIAS, AAA; osa naista ei koskenutohjelmistotyotii, seka JANUS argumentointiin. Knowledge Management System(KMS) ja EUCLID ovat tarkoitetut seka argumentointiin etta yhteistyontukemiseen. CONCORDE on tehty tietamyksen hankintaan ja InterNoteryhmassa tapahtuvaan dokumentin arviointiin ja korjaamiseen.3.2 Hypermedia sovellettuna llii.yttoliittymien laatimiseen .Roth ja muut paincittavat tassa hypermediasysteemien ja kayttoliittymiensuhteita: (a) hypermedia on kaytetty yhdistelemaan suurta joukkoa ohjelmistokehityksenkomponentteja, (b) hypermediasysteemien kayttoliittymat tarjoavathyodyllisia ja kay tan non laheisia esimerkkeja, (e) hypermediaa on kaytettysaantipolkuna referenssimateriaaliin, ja (d) hypermediasysteemeja on kaytettykayttoliittymien prototyyppien tuottamiseen. On jo suuri m iira esimerkkejahypermediaperusteisten kayttoliittymien kaytosta protoiluvaiheissa ( kutenAndriole, Miller ja Madsen & Aiken). Hypermediajarjestelmat voivat tuodahyvin joustavan kehitysympariston kayttajien kayttoliittymien protoiluun, sillane suovat interaktiivisen kayttajien osallistumisen kayttoliittymien kehittamiseenja evaluointiin. Nain ollen menettelyn suosio on kasvamassa. Hypermediaa kayttoliittymana onkin eri yhteyksissa korostettu.3.3 Hypermedia. dohumentointiin.Hypermedia tukee monitahoisten ohjelmistoprojektin dokumentointia jopasiten, etta asioita, joita ei ennen dokumentoitu, voidaan nyt hypermedian avulladokumentoida. Mm. ohjelmiston laatimisen eri vaiheissa ja eri versioidenosalta syntyneet dokumentit ja niissa esitetyt ideat ja perustelut on helpompidokumentoida. Kun otetaan viela huomioon CD- ROM:n mahdollistamatkapasiteettilisaykset, voidaan hyperdokumenttia lukea suurella nopeudella,navigoida halutulla tavalla, avata lisaselvityksia ja ohjeita, kuvioita, CASEruutuja, projektin hallinnan tyovalineita, asiantuntijajarjestelmien moduleita,tietokoneavusteista opetusta (TAO) jne.
423.4 Hypermedia Iwodin luontiinja yllapitoon.DynamicDesign- systeemi luo C- kielisesta koodista hypermedia- graafin, jotavoi selata ja johon voi liittaa muita dokumentteja. Lisaksi kirjallisuudestaloytyy useita hypermedia ja commercial off the self (COTS) kalupakkeja(toolkits), joiden avulla voidaan lahdekielisesta ohjelmasta luoda puumainenriippuvuuksien kuvaus tai kayttaa ylemman abstraktiotason ilmaisuja.3.5 Hypermedia tukee ohjelmistokomponenttien uudelleenkaytettauyytta.Kirjoittajat erottelevat seuraavia uudelleenkaytettavia komponentteja: (a)Koodi, jolloin hypermedian avulla tehdyt taydentavat linkit auttavat nope amminymmartamaan vanhaa koodia; (b) hypermediarakenteet, jolloin voidaanymmartaa ohjelmiston laatimisen vaiheet tai luoda nopeasti analoginenrake nne tai yleistaa tunnetusta rakenteesta; (c) hypermediasysteemit, jolloinvoidaan vanhan systeemin avulla saada todenmukainen tuntuma systeemiinyleensa ja arvioida, mitka ominaisuudet kannattaa sailyttaa ja mitka korvatauudella.3.6 Hypermediaprotoilu.Hypermedia tukee protoilua, jolla on merkittava rooli ohjelmatuotannossa.Kayttajan suorittama evaluonti protosta ja kayttajan antama feedback ovatvalttamatOnta ohjelmistojen laatimisen eri vaiheissa. Kommunikointi toisaaltakayttajan tarpeista ja toisaalta kommunikointi ohjelmistotuotannon ohjaamiksitehostuvat, kun protoiluvaiheessa hyodynnetaan hypermediaa. Monet tutkijatovat suositelleen hypermedian kayttOa protoilussa, mm: Miller, Nielsen jaGreitzer.Roth ja muut eivat loytaneet yhtaan hypermedian kayttOon liittyvaa protoiluartikkelia,mutta he nakivat seuraavat mahdollisuudet: ohjelmiston dokumentteihinvoidaan jalkikateen ympata vuorovaikutteisia protoja tai koodiinetukateen ympata lopullisen tuotteen prototyypin piirteita; ohjelmistonvaatimusten kartoittamisen yhteydessa voidaan kerata ja liittaa dokumentteihinkuvia, aaniefekteja jne., jotka saavat maaritykset tuntumaan kayttajistatutummilta; voidaan laatia kayttoliittymien prototyyppeja, jotta saadaankayttajat aikaisessa vaiheessa mukaan uuden ohjelmiston arviointiin.Roth ja muut ovat sitten arvioineet hypermedian etuja ohjelmiston laatimisessa.He ovat ensin tarkastelleet ohjelmiston laatimisen vaikeuksia ja esteita. Brooks(1987) on loytanyt nelja vaikeutta: 1. monimutkaisuus - samanlaisia osiayhdistetaan aliohjelmiin, mutta komponentit eivat ole samanlaisia, eivatkamyoskaan konstruointiprojektit, 2. samanlaisuus - ohjelmisto noudattaa inhimillisiarajoituksia, eika taustalla olevaa monimutkaisuutta voi muuttaatekemalla muutoksia vain ohjelmistoon, 3. muuttuvuus - ohjelmiston tarpeetmuuttuvat aj an mukana, silla ne liittyvat inhimillisiin kayttajiin, lakeihin jasovelluksiin, 4. nakymattomyys - konkreettisen esitysmuodon puuttuminentekee ohjelmistosta nakymattoman estaen laatij aa kayttamasta tehokkaitakasitteellistamisvalineita tavalla, jolla han voisi konkretisoida ajatuksensa.Roth ja muut itse painottavat ohjelmistotyon vaikeuksien taustalla olevaakolmea ymparistOn piirretta: 1. informaation ja dokumentaation monimutkaisuusja laajuus, 2. informaation sisainen kytkeytyneisyys ja synkronointi (PJ:kaytetaan tila- siirtyma- heuristiikkaa), 3. ohjelmistotyon informaation piirteet.Roth ja muut ovat toiseksi kiinnittaneet huomiota informaation suuren maaranja kolmanneksi monimutkaisuuden synnyttaviin esteisiin. Informaation konstikkuusylittaa suunnittelijan kasittely- ja hallintakapasitetin. N eljanneksi
43Roth ja muut viittaavat informaation ominaisuuksiin. Talliiin he osoittavat, ettahypermediasysteemit voivat auttaa tekemaan nakymattiiman nakyvaksi jakonkretisoimaan seka havainnollistamaan tunnistettuja rakenteita.Lopuksi Roth ja muut esittavat joukon jatkotutkimuskohteita. He viittaavatAkscynin (1991) julkaisuun The ACM Hypertext Compendium, joka kasittaaHypertext'87, Hypertext'89 ja ECHT'90 - konferenssien artikkelitja lisaksi noin30 muuta artikkelia seka n 1300 viitetta seka monipuoliset hakemistot jaristiinviittaukset. Kirjoittajat ovat tehneet taman paperin artikkeleistaHyperCard- pinon em. Compendium- kirjan taydennykseksi.Kirjoittajat ovat tehneet arvokasta tyiita arvioidessaan lahteita ja luokitellessaanniita, vaikkakin luokitteluun liittyy aina vaaroja. Kirjoittajat ovat voineetpaatya lahde- ym. suosituksiin, jotka edesauttavat hypennediatutkimusta eteenpain.Systemaattista pohdiskelua siita, mihin hypermedia ei sovellu, ei ollutartikkelissa, vaan hypermedian "ylivertaisuus" nimensa mukaisesti jaituntumaksi.Tassa artikkelissa oli nakiikulmana se, miten hypennedia voi tukea ohjelmienlaadintatyiita. Siinakin riittaa edelleen tutkittavaa, mutta hypennediatutkimusyleisesti sisaltaa lukemattomia tutkimusaiheita seka teoreettisille ettaempiirisille tutkimusaiheille meilla Suomessakin. Nain on erityisesti siinatapauksessa, etta hypermediaa ei enaa tulevaisuudessa pideta erillisenajarjestelmana, vaan se kuuluu moniin ohjelmistoihin oleellisena ominaisuutena.Hyiityj en ohella monia haittavaikutksiakin voi ilmeta, kun hypermediaasovelletaan epatarkoituksenmukaisiin asiayhteyksiin.Pertti Jarvisen kommentit artikkelista: Mielestani artikkelissa esitellaanmonipuolisesti hypennedian toteutunutta ja jossain maarin myiis potentiaalistakayttoa ohjelmistotyiissa. Artikkelista voi saada ideoita; sita voi kayttaalahteena ja ohj eena, mista saa tarkempaa tietoa. - Artikkelissa ei juurikaanpuhuta uudesta oliolahestymistavasta ja hyper- median mahdollisuuksista senyhteydessa, vaan paperi koskee perinteista ohjelmistotekniikan otetta.Paperissa ei myiiskaan ole kasitelty ohj elmoijan tyiin mahdollisia muutoksia,kun hypermedia otetaan kayttiiiin. Klingin tenninologiaa kayttaen suurin osareferoidusta kirjallisuudesta perustuu utopistiseen nakemykseen. Samanlainenylioptimismi nakyy myiis tassa artikkelissa. Kenella olisi aikaa esim. lisatavideon patkia ja virtuaalitodellisuuden kuvauksia dokumentointiin? - Yleisenakommenttina haluan viela kiinnittaa huomiota, etta hypermedialla halutaanhoitaa asioita, joilla ei ole yhteytta koodiin. Korvissani soi lause "kommenttia eisuoriteta", ts. kaikki sellainen dokumentointi, joka ei suoraan kytkeydy koodiin,voi jaada paivittamatta ja siten olla aikaa myiiten vanhentunutta. Esikaantajienlaatiminen voisi oUa hypermediaa parempi tie.References:Akscyn R., D. McCracken, and E. Yoder (1987), KMS: A distributed hypermediasystem for managing knowledge in organizations, Hypertext'87 Papers, 1- 20.Brooks F.B. (1987), No silver bullet: Essence and accidents of softwareengineering, IEEE Computer, April, 10- 19.Conklin J. (1987), Hypertext: An introduction and survey, IEEE Computer 20,No 9, 17- 41.
44Engelbart D. (1962), Augmenting human intellect: A conceptual frameworksummary report, Stanford Research Institute, 134 pp.Garg P. and W. Scacchi (1990), A hypertext system to manage software life- cycledocuments, IEEE Software, May.Halasz F. (199 1), Slides from seven issues revisited, Hypertext'91, ACM.Nelson T. (1987), Computer lib, Microsoft Press, Redmond.Pirjo Koivula
45K. COMPUTING MILEAUXK.3 Computers and educationDodgson M. (1993), Organizational learning: A review of someliteratures, Organization Studies 14/3, 375-394.Dodgson on vertaillut eri tieteenalojen tutkimusten kiisityksiii siitii, mitii onorganisationaalinen oppiminen ja mihin silla tahdiit iin. Sitii tutkitaaninnokkaasti ainakin sellaisilla tieteenaloilla kuten organisaatioteoria, taloustieteet,liiketalouden, hallinnon ja innovaatioiden tutkimus ja psykologia. Hiinkiinnittiiii huomion seuraaviin seikkoihin: 1) Mitii oppiminen on, 2) miksiorganisaatiot oppivat (oppimisen tavoitteet), 3) miten oppiminen ilmenee(oppimisprosessi) ja 4) oppimista edistiiviii ja haittaavia tekijoitii. Hiin on myosluokittanut oppimisprosessia ja pohtinut, miten voitaisiin tukea organisationaalistaoppimista. Myos Huberin (1991) (<strong>IS</strong> Reviews 1993, s. 60-64) jaNonakan (1994) (<strong>IS</strong> Reviews <strong>1995</strong>, 49-52) artikkelit liittyviit organisationaaliseenoppimiseen. Dodgson nakee organisationaalisen oppimisen tutkimuksensuosion syinii mm. suurten yritysten pyrkimyksen kehittiiii rakenteita ja jiirjestelmiii,jotka ovat joustavampia muuttumaan, seka piiiitelmiin siitii, etta nopeateknologinen muutos vaatii organisaatioita tekemiiiin asioita uudella ja useinradikaalisti erilaisella tavalla. Lisaksi hiin katsoo oppimisen kasitteellii olevanlaajaa analyyttista arvoa. Artikkelin tavoitteena on kuvailla potentiaalisiayhtymiikohtia ja synergioita erilaisten oppisen lahestymistapojen viilillii.Dodgsonin paperissa on luonteenomaista se, ettii organisationaalista oppimistaon kiiytetty Banduraan (1977) nojaten metaforisesti: organisaation muuntaumiseton niihty samanlaisina yksilon oppimisen kanssa. Dodgson luonnosteleeorganisationaalisen oppimisen miiaritelmiiii prosessina 'as the ways firms build,supplement and organize knowledge and routines around their activities andwithin their cultures, and adapt and develop organizational efficiency byimproving the use of the broad skills of their workforces'.Dodgson viittaa tiirkeaiin Pedlerin ja muiden artikkeliin (1989), jossa oppivaorganisaatio ilmastollaan rohkaisee yksityisia jaseniaiin oppimaan ja kehittamiiantiiytta potentiaaliaan, laajentaa oppimiskulttuurin koskemaanasiakkaita, toimittajia ja muita merkittavia osapuolia, tekee ihmisresurssienkehittiimista keskeisen liiketoimintapolitiikan ja kiiy lapi jatkuvaaorganisaation muuntumista. Organisationaalisella oppimisella tiihdatiian siihen,etta toimintayksikko pystyy nopeasti vastaamaan aj an haasteisiin. Erityisestiinnovaatioiden syntymiselle tulee luoda edullinen ilmapiiri, vaikka hyvintunnistetaankin innovoinnin ja tuottavuuden ristiriita. Kuitenkin juuriristiriidan katsotaan olevan olennainen oppimista kiiynnistiiva voima sekiiyksilo- etta organisaatiotasolla. Dodgson esittiiii yksilon ja organisaationoppimisen viilisen suhteen seuraavasti. Yksilot ovat ensisijaisia oppijoitaorganisaatiossa. He luovat organisaation sellaiseksi, ettii se sallii oppimisentavoilla, jotka tukevat organisaation muuntautumista. Organisationaalisenoppimisen tavoitteina pidetiiiin sitii, ettii organisaation suoriutuu muutoksistaparemmin. Eri tieteenalojen kannalta oppiminen on korkein sopeutuvuudenmuoto, joka lisaii todenniikoisyyttii selvita muuttuvissa olosuhteissa (psykologia),tarve organisaationaaliseen siiatoon tilanteessa, jonka aiheuttaa hankalaulkopuolinen tekijii (organisaatioteoria), pyrkimys sailyttaa kilpailukyky,tuottavuus ja innovatiivisuus epavarmoissa markkina- ja teknologia-
46olosuhteissa (hallinto- ja innovaatiotutkimus), yleisesti ottaen muita tekijoita,jotka liittyvat tarpeeseen muuntautua suuren epavarmuuden aikana.Dodgson lainaa Corsinia (1987), kun han esittelee oppimisprosessin yhteydessavii de nlaisi a puolia oppimisessa: 1. Verbaalisen tietamyksen (deklaratiivisentietamyksen), 2. alykkyystaitojen (proseduraalisen tietamyksen), 3. kognitiivistenstrategioiden, 4. asenteiden ja 5. motoristen taitojen oppiminen. Corsinipainottaa, ettei riita "know what" vaan oleellista on myos "know how".Dodgson viittaa Argyriksen ja Schonin perusteokseen (1978) kuvatessaan, ettaon monenlaista ja monentasoista oppimista. Heilta han lainaa termien singleloopja double-loop seka deutero-Iearning maaritelmat: 'Organizational learninginvolves the detection and correction of error. When the error"detected andcorrected permits the organization to carry on its present policies or achieve itspresent objectives, then that error-detection-and-correction process is single-looplearning. Double-loop learning occurs when error is detected and corrected inways that involve the modification of an organization's underlying norms,policies and objectives.' --'When an organization engages in deutero-learning itsmembers learn about previous contexts for learning. They reflect on and inquireinto previous episodes of organizational learning, or failure to learn. Theydiscover what they did that facilitated or inhibited learning, they invent newstrategies fo r learning, they produce these strategies, and evaluate andgeneralize what they have produced.'Dodgson katsoo, etta organisaation kulttuurilla on huomattava merkitysoppimisessa. Siksi tulee tarkastella, millaiset perususkomukset ja olettamuksetovat organisaatiossa vallitsevina. Tassa kohdin Dodgson viittaa Scheiniin (1985)seka Marchiin ja muihin (1991). Juuri jaetut uskomukset, normit ja arvotnayttavat selittavan organisationaalista oppimista. Useissa organisaatioissasuoritetoiminnon teknologia lyo leimansa organisaation kasitykseen itsestaan jaon siksi luomassa pohjaa organisationaaliselle oppimiselle. Oppiminen ei oleainoastaan sosiaalisesti rakentunutta, yhteydessa tiettyyn yritykseen jaryhmakulttuuriin (se mita tietysta kokemuksesta on opittu voi vaihdellaolennaisesti eri aikoina ja eri organisaatioissa) ja konfliktista ('reliaabelit' ja'validit' oppimisprosessit voivat konfliktoida), va an se voi olla myos konservatiivista(vahvistaa uskomusten rakenteita) ja epaluotettavaa. Dodgson katsoo,etta organisaation tietamyskanta (knowledge base) voi toimia sen kollektiivisenamuistina. Lisaksi kullakin yksikolla on oma maaratty ydinosaamisen alueensa,jonka tietamysta halutaan erityisesti kehittaa. Monasti osaaminen onmuuttunut rutiiniksi, joka implisiittisesti sailyttaa tietamysta (vrt. Nonakan(1994) tacit knowledge). Dodgson painottaa myos, etta muuttuvassa maailmassaon uuden oppimisen lisaksi tarkeaa myos van han ja vanhentuneen poisoppiminen(unlearning). Oppimisprosessia koskevan kohdan paatteeksi Dodgsonvertaa organisationaalista oppimista innovaatioiden leviamiseen ja ottaa esillejaon innovaattoreihin ja imitaattoreihin, jolla nayttaa olevan yhteysorganisationaaliseen oppimiseen.Dodgson esittelee lopuksi oppimista edistavia ja ehkaisevia tekijoita.Organisaation ymparisto ja sisaiset tekijat stimuloivat oppimistamonimutkaisilla ja iteratiivisilla tavoilla. Henkilokohtaiset tekijat jaymparistotekijat nayttavat olevan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenaan.Yritykset pyrkivat tarkoituksellisesti omaksumaan rakenteita ja strategioita,joilla rohkaistaan oppimista. Yritykset eivat toimi pelkastaan reaktiivisesti vaan
47myos proaktiivisesti vaikuttaakseen ympiiristoon, jossa ne toimivat. Yritystiipidetiiiin sen eri toimintojen koordinointielimenii (Coase 1937). Myos oppiminenkuuluu niiihin koordinoitaviin toimintoihin. Jotkut yritykset kiiyttiiviitkiihokkeita ja porkkanoita edistiiiikseen oppimista (Aoki 1988). Silloin kunoppiminen tapahtuu yksikoiden viilisenii toimintana, vaaditaan tavallistaenemmiin luottamusta yksikoiden kesken (Sako 1992, Dodgson 1993).Dodgson katsoo, ettii tuotekehitysosaston pitiiisi olla yrityksen oppimiskeskus.On kuitenkin pulmallista, leviiiiiko tietiimys kyseisen osaston ulkopuolelle jamiten. Organisaationaalinen oppiminen vaatii kustannuksia, jotka muodostuvatheti ja hyodyt ovat saatavissa vasta myohemmin. Lisiiksi perinteisetsuunnittelujiirjestelmiit eiviit osaa liitt ii rahallista arvoa oppimiselle. Argyrisja Schon (1978) selvittivat, ettii useimmat organisaatiot onnistuvat single-looplearningissii, mutta niillii oli suuria vaikeuksia double-loop learningissii. Heeivat tavanneet yhtiiiin organisaatiota, joka olisi soveltanut deutero-oppimista.Antti Arvelan mielestii Argyris ja Schonin esittiimii error-detection-andcorrection-liihttikohta kolmena eri tyyppinii antaa yhden liihtokohdanviilttiimiittomiille selviytymiselle, mutta oppimisen liihtokohdat voivat tuliatiiysin sisiiltiipiiin. Esimerkiksi haluna olla erilainen kuin aikaisemmin,vaikkapa siksi, etteiviit kilpailijat saisi ennustettavaa otetta tai pystyisimatkimaan, tai siksi, ettii oppimisella luodaan erilaisuutta (erilaista osaamisresurssia)organisaation sisiiiin ja samalla aj anmyotii yhteisyyttii (samanlaisuuttadiffuusion kautta). Oppiminen voi Arvelan mielestii merkitii myostietoista itseohjausalueen laajentamista. Dodgson ei myoskiiiin ole tiiysintyytyviiinen ulkoisen iirsykkeen (external stimuli) kiiyttoon oppimisenmotivaattorina, vaan mainitsee maslowilaisittain itsensiitoteuttamisen (selfactualization)viitaten myos Banduraan (1977). Siitii poiketen Arvelanmainitsemat liihtokohdat voivat olla organisaation (tai yksilon) tietoisiastrategisia valintoja.Dodgsonin artikkeli kiiy tiiviissii muodossa liipi runsaan joukon organisaationoppimiseen liittyviii liihteitii ja pyrkii suhteuttamaan niitii. Lisiiksi hiin luetteleeartikkelin lopussa joukon teemoja haasteiksi jatkotutkimusta varten. Artikkeliantaa runsaasti tartuntakohtia aihepiirin tutkimuksessa tarvittaviin liihteisiin.Pertti Jiirvinen huomauttaa, ettei artikkelissa ei vain ole useampien muidenkatsausartikkeleiden tapaan piiiidytty aineistoa kattavaan malliin tai karttaan,jota lukija voisi kiiytt ii sijoittaessaan omaa tutkimustaan organisationaalisenoppimisen maastoon. Sen vuoksi siitii on tavattoman vaikea tehdii tiivistelmiiii.References:Aoki (1988), tekstissii mainittu, mutta tarkempi viite puuttuu (ilmeisestijapanilainen).Argyris C. and D. Schon (1978), Organizational learning, Addison-Wesley,London.Bandura, A. (1977), Social learning theory. Englewood Cliffs NJ.: Prentice-Hall.Coase (1937), tekstissii mainittu, mutta tarkempi viite puuttuu.Corsini R. (1987), Concise encyclopedia of psychology, Wiley, New York.Dodgson, M. (1993), Learning, trust and technological collaboration, HumanRelations: 132-149.Huber G.P. (1991). Organizational learning: The contributing processes and theliteratures, Organization Science 2, No 1, 88-115.
48March J., L. Sproull, and M. Tamuz (1991), Learning from samples of one orfewer, Organization Science 2/1:1-13.Nonaka, I. (1994), A Dynamic Theory of Organizational Knowledge Creation,Organization Science Vol. 5, No. 2, 14-37.Pedler M., T. Boydell and J. Burgoyne, Towards the learning company,Management Education and Development 20, No 1, 1-8.Sako, M. (1992), Prices, quality and trust: how Japanese and British companiesmanage buyer-supplier relations, Cambridge: Cambridge University Press.Schein, E. (1985), Organizational culture and leadership, San Francisco: JosseyBass.Antti Arvela
49Nonaka, I. (1994), A Dynamic Theory of Organizational KnowledgeCreation, Organization Science Vol. 5, No. 2, 14-37.Kirjoittaja esittaa teorian organisaatiossa tapahtuvan dynaamisen tietamyksenluomisesta. Han kuvaa tietamyksen luomisen, kasitteellistamisen ja liittamisenorganisaation olemassa olevaan tietamyskantaan. Lisaksi han esittaa teoriaanpohj autuvan middle-up-down johtamismallin ja naihin molempiin perustuvanorganisaation mallin, hypertekstiorganisaation.Tietamyksen luominenTietamys miiaritetaan artikkelissa "oikeutettuna totena uskomuksena". Kirjoittajapainottaa tietamysta dynaamisena inhimillisena prosessina, kun perinteinenepistemologinen naktikanta tarkastelee tietamysta absoluuttisesta,staattisesta ja ei-humaanista naktikulmasta. Dynaamisuus ja inhimillisyystulevat selvemmin esille, kun tietamysta peilataan tietoon. Tietamys on tiedonvirran luoma ja muotoilema seka ankkuroitunut tietamyksen haltijansitoutumiseen ja uskomuksiin. Machlupin (1983) mukaan tieto on puolestaanviestien ja merkitysten virta, joka voi lisata, muotoilla tai muuttaa tietamysta.Kirjoittaj an mukaan tietamyksella on kaksi ulottuvuutta: piilotietamys jaeksplisiittinen tietamys, joista edellista voi koodittaa seka siirtaa formaalilla jasystemaattisella kielella. Jalkimmaista puolestaan on vaikea formalisoida jakommunikoida.Lahttikohtana organisationaalisen tietamyksen synnylle on organisaatiossatoimiva yksilti. Yksiltit ovat kirjoittajan mukaan jatkuvasti sitoutuneet luomaanmaailmaa uudelleen naktikulmansa kautta. Yksiltin tietamys muuntuulukuisten tietamyksen konvertointitapahtumien kautta organisationaaliseksitietamykseksi. Tietamyksen konvertointi on piilotietamyksen ja eksplisiittisentietamyksen tilasta toiseen tapahtuvaa muuntumista. Konvertointivaihtoehtoj aon nelja: piilotietamyksesta piilotietamykseen (sosialisaatio), eksplisiittisestatietamyksesta eksplisiittiseen tietamykseen (yhdistaminen), piilotietamyksestaeksplisiittiseen tietamykseen (ulkoistaminen) ja eksplisiittisesta tietamyksestapiilotietamykseen (sisaistaminen).Organisationaalsien tietamyksen luominen alkaa yksiltin tietamyksen laajentumisesta,joka tapahtuu yksiliin reflektoidessa kokemuksiaan. Jotta tietamyksestatulisi organisationaalista, on se kyettava jakamaan muiden organisaatioonkuuluvien yksiltiiden kesken. Tama edellyttaa tilan, jossa yksi16llisetnaktikannat voidaan artikuloida ja ristiriitaisuudet sopia korkeampitasoisenkasitteen muodostamiseksi. Yritysymparisttissa tilan, kentan, muodostaa useinautonominen ja itseohjautuva ryhma, joka mahdollistaa jaetun kokemuksensyntymisen. J aettu kokemus auttaa "yhteisen perspektiivin" luomisessa.Yksiltillisen tietamyksen jakamisessa sosialisaatio on hallitseva tietamyksenmuuntumismuoto . Yhteisen perspektiivin kasitteellistaminen tapahtuu dialoginkautta. Tassa hallitseva tietamyksen muuntumismuoto on ulkoistaminen.Dialogissa ryhman perspektiivit muuttuvat eksplisiittisiksi kasitteiksi, jotkavoidaan jakaa my tis ryhman ulkopuoleUe. Dialogin laatua voi parantaadialektiikalla, joka sallii seka artikuloinnin etta henkiltikohtaisten teorioiden jauskomusten esittamisen. Dialektinen ajattelu on toistuva spiraali, jossamytintaminen ja kieltaminen syntetisoituvat muodostaakseen tietamyksen.Ryhmassa luotu tietamys on kristallisoitava johonkin konkreettiseen muotoon,kuten tuotteeksi tai jarjestelmaksi. Tassa prosessissa keskeiseksi tietamyksen
50muuntajaksi nousee sisaistaminen. Kristallisoinnissa organisaation eri osastottestaavat luodun kasitteen todellisuutta ja soveltuvuutta. Kristallisointiitsessaan synnyttaa uuden tietamyksen syntyprosessin, joka tavallisesti johtaakasitteen puhdistamiseen mutta voi myos aiheuttaa kasitteen hylkaamisen jauudelleen luomisen. Tietamyksen luontiprosessi ei koskaan varsinaisesti paaty.Jotta luotu tietamys kyetaan jakamaan muualle organisaatioon, on prosessikuitenkin "katkaistava" ja saatu tietamys oikeutettava. Oikeutus onarviointitapahtuma, jossa maaritetaan laajuus, missa luotu tietamys onorganisaatiolle ja yhteisolle merkityksellinen. Tassa mielessa oikeutusmaarittaa tietamyksen "laadun" ja sisaltaa kriteerit tai "standardit"oikeudellisuuden arvioimiseksi. "Standardit" voidaan arvioida asia- taitunnepitoisten arvojen perusteella Edellisesta esimerkkeina ovat mm. hinta jahyoty yrityksen kehittamiselle. Jalkimmaisista esimerkkeina ovat mm.romanttisuus ja esteettisyys. Viimeisena vaiheena on luodun tietamyksenliittaminen organisaation olemassa olevaan tietamyskantaan. Liittamisenjalkeen organisaation tietamyskanta organisoidaan uudelleen yhteisestiaikaansaadulla prosessilla, jossa luotu organisationaalinen visio ja juuri luotutietamys ovat vuorovaikutuksessa.Middle-up-down-johtamismalliPerinteisia johtamismalleja ovat top-down ja bottom-up. Naissa malleissatietamyksen luomisesta vastaa rajoitettu joukko yksiloita, tieto siirtyypaaasiassa vertikaalisesti ja niissa painotetaan karismaattista johtajuutta.Middle-up- down-malli eroaa naista johtamismalleista, silla siina kaikki yksilOtovat tarkeita ja he tyoskentelevat seka vertikaalisesti etta horisontaalisesti.Huomionarvoisinta tietamyksen luomisen nakokulmasta on laaja yhteistyo yla-,keski- ja alajohdon kesken.Middle-up-down soveltuu tehokkaaseen tietamyksen luomiseen business-organisaatiossa.Malli perustuu luovaan kaaokseen, ylimaaraan (esim. tieto) jariittavaan vaihteluun. Luova kaaos syntyy luonnostaan silloin, kun organisaatiokohtaa todellisen "kriisin", joka lisaa organisaation sisalla olevaa jannitetta jasuuntaa keskittymisen uusien ongelmien muodostamiseen ja ratkaisemiseen.Kirjoittaja tuo esille, etta perinteinen tietojenkasittelyn paradigma olettaaongelman annetuksi ja keskittyy ratkaisun loytamiseen. Todellisuudessaongelmat eivat ole annettuja vaan ne on muodostettava tietylla hetkella jatietyssa kontekstissa olemassa olevan tietamyksen perusteella.Ylimaara liittyy useinmiten tietoon. LahtOkohtana on se, etta riittavan suuritiedon ylimaara, ryhman jasenten tietamysten paallekkaisyys, tarjoaa erilaisiamahdollisuuksia, kuten piilotiedon valittamisen ryhman jasenten valilla.Yleisesti ottaen ylimaara tarjoaa mahdollisuuden toimia alueilla, jotka eivatkuulu yksilOn omaan erityisosaamiseen. Koska tiedon ylimaara lisaa tiedonkasittelyntarvetta, on huolehdittava siita, etta tiedon kasittelyn ja sen luomisenvalilla sailyy tasapaino. Yksi keino tasapainon yllapitamiseksi on paattaa sopivapaikka organisaatiossa, jossa tietamysta sailytetaan. Ashby (1956) maarittaa"riittavan vaihtelun" tiedonkasittelykanavia, jotka vastaavat ympariston tuottamaainformaatiota. Taman mukaan organisaatio voi maksioida tehokkuutensaluomalla vaihtelevuutta, joka vasta a prosessoitavaa vaihtelevuutta.
51Hyperteksti-organisaatioHyperteksti-organisaatio yhdistaa kaksi organisaatiotyyppia: hierarkkisenrakenteen ja itseohjautuvat ryhmat. Tietamyksen tuottamisen kannaltahierarkkiselle organisaatiolle on ominaista yhdistaminen ja sisaistaminen.Itseohjautuville ryhmille on ominaista sosialisaatio ja ulkoistaminen. Nain ollenhyperteksti-organisaatio sisaltaa tietamyksen luomisen kannalta tarvittavatosat: tietamyksen yhdistamisen, sisaistamisen, sosialisaation ja ulkoistamisen.Hypertekstiorganisaatio kasittaa kolme tasoa: tietamyskannan, business-jazjestelmanja projektiryhman. Tietamyskanta, joka on pohjalla, kasittaa piilotiedon,joka on assosioitunut organisaation kulttuuriin ja toimintoihin seka eksplisiittisentietamyksen dokumenttien, arkistojen, tietokonepohjaisten tietokantojenjne. muodossa. Business-jarjestelma-tasolla suoritetaan normalit rutiinioperaatiotmuodollisen, hierarkkisen ja byrokraattisen organisaation muodossa.Projektiryhmatasolla monet itseohjautuvat projektiryhmat luovat tietamysta.Ryhmat ovat ltiyhasti toisiinsa kytkeytyneita seka jakavat yhdistetyntietamyksen luomisen kayttaen yrityksen visiota.Tietamyksen luominen hypertekstiorganisaatiossa kasitteellistyy dynaamiseensykliin, jossa tietamys ja tieto liikkuvat mainittujen kolmen tason valilla.Ylimman tason osallistujat on valittu business-system-kerroksen eri osaamisalueiltaja osastoilta. Kun ryhman yksi tehtava on toteutunut, siirtyvat ryhmanjasenet tietamyskantatasolle ja tekevat "inventaarion" projektissa luodusta jahaetusta tietamyksesta. Uuden tietamyksen kategorisoinnin, dokumentoinninja indeksoinnin jalkeen henkiltit palaavat business-system-tasolle ja liittyvatrutiinitehtavien tekemiseen, kunnes heidat jalleen pyydetaan ylimmalle tasolla.Kommentit artikkelistaMielestani artikkelissa yhdistettiin tietamyksen luominen, johtamismalli jaorganisaatiomalli yhden kasitteen aile, joka on vaativa tehtava. Arvela pitaaartikkelia virikkeita antavana tarkasteluihin, joissa yhdistyy organisaationjohtaminen, kehittaminen ja tietojenkasittely. Olen yhta mielta Arvelan kanssasiita, etta artikkelin kieliasu oli selkea ja lisaksi esitystapa on mielestanijohdonmukainen. Artikkeli nojautui osaltaan itamaiseen kulttuuriin (avoimuus,positiivinen suhtautuminen kriiseihin) ja siella oleviin arvoihin, jonka johdostavoi pohtia esitettyjen mallien soveltuvuutta lansimaiseen kulttuuriin. Artikkelikorostaa vaihtelevan taustan omaavien yksiltiiden yhteistytita, tai pikemminkinkollaboraatiota. Olisi mielenkiintoista pohtia taman lahestymistavan soveltuvuuttatietojarjestelmien kehittamisessa. Kaytttiliittymakeskustelun yhteydessaon suunnitteluhenkiltisttin monipuolisuuteen viitattu.Nonakan mukaan tietamyksen paallekkaisyys on yksi edellytys uuden tietamyksensyntymiselle. Koponen pohti, mita Nonaka tarkoittaa paallekkaisellatietamyksella. Jarvinen tulkitsi tietamyksen paallekkaisyyden siten, ettaorganisaatioon kuuluvilla yksiltiilla on osittain samaa tietamysta. Sarnatietamys mahdollistaa sen, etta yksiltit pystyvat ymmartamaan toinen toisiaan.Taman kautta pii.ii.llekkainen tietamys on tarkea tekija organisationaalisentietamyksen synnyssa.Kolari epaili, etta Nonaka on kehittanyt esittamansa mallin empirian pohjalta japyrkii nyt teoretisoimaan sen. Artikkelista ei kuitenkaan ltiydy todellista
52epistemologista osuutta ja ontologinen osuus puuttuu kokonaan. Tama nakemyssai kannatusta seminaarilaisten keskuudessa.Luukkonen korosti reflektoinnin merkitysta oppivassa organisaatiossa.Organisaatio reflektoi seka sen ulkopuolista maailmaa etta omaa toimintaansa.Reflektoinnin ohjaamana organisaation on kyettava muuttamaan toimintaansa,radikaalistikin. Luukkonen toi esille my tis vuorovaikutuksen, johon on sisaltyyseka mytinteisten asioiden etta epaonnistumisten julkituominen. Gustafssoninmukaan artikkelissa on ltiydettavissa itamaisen kulttuurin vaikutus. Hanenmielestaan esimerkiksi suomalainen kulttuuri ei rohkaise kertomaanepaonnistumisista. Luukkonen oli kuitenkin sita mielta, etta epaonnistumistenesille tuominen onnistuu my tis Suomessa.Nonaka esittaa nelja tietamyksen muuntumistilaa: sosialisaatio, ulkoistaminen,sisilistaminen ja yhdistaminen. Jarvinen piti ulkoistamistilaa erityisen kiinnostavana,silla siina pohditaan rutinoituneen ammattitaidon eksplisiittiseksituomisen ongelmaa. Rutinoitunut ammattitaito esittaytyy piilotietamyksena,jonka syntymiseen liittyy oleellisena osana tekeminen. Luukkonen pohti,tarkoittaako Nonaka piilotietamyksella taitoa. Jarvisen mukaan kysymyksessaei ole pelkastaan taito vaan tapa suhtautua taitoon. Kolari pohtipiilotietamyksen ja eksplisiittisen tietamyksen suhdetta Argyriksen julki- jakaytttiteorioihin. Julkiteoriat ovat sellaisia, joita ihmiset sanovat noudattavansaja kaytttiteoriat ovat niita, joita ihmiset todellisuudessa kayttavat.Jarvisen mielesta Nonaka on yhdistanyt eri ideoita mielenkiintoisella tavallaspiraalimalliksi. Nonaka on perustellut esitystaan useiden lahteiden keskeisillaltiydtiksilla. Palat loksahtavat aika hyvin kohdalleen. Olisi kuitenkin mielenkiintoistatehda paradigmaattinen analyysi Nonakan kayttamista kasitteista,esim. perustuvatko kaikki malliin mukaan otetut kasitteet samaan kasitykseenihmisesta tai vastaavasti organisaatiosta?Prosesseja on aina vaikea kuvata lineaarisella tekstilla. Luovuuden edistamistehtavalisaa kuvauksen vaativuutta. Ehka vaihtoehtoisesti olisi voinut miettiaharjoitteita, joilla sosialisaatiota, sisaistamista, ulkoistamista ja yhdistelya olisivoinut erikseen harjoitella. Ihmisilla (ja ryhmilla) saattaa olla henkiltikohtaisiaeroja em. neljassa tietamyksen hankintamoodissa. Lisaksi, kuten Nonakakin ontodennut, eri tilanteissa tarvitaan eri moodia.ViitteetAshby, W. R. (1956), An Introduction to Cybernetics, London: Champ an & Hall.Machlup, F. (1983), "Semactic Quirks in Studies of Information." in F. Machlupand U. Mansfield (Eds.), The Study of Information. New York: John Wiley.Marcus Gustafsson
53K.4 Computers and societyMarkus M.L. (1983), Power, Politics, and M<strong>IS</strong> Implementation, CommACM 26, No. 6, 430-444.Markus tarkastelee artikkeiissaan tietojarjestelmiin kohdistuvaa vastustusta(resistance) ja sen syntymista selittavia teorioita. Han perustelee tutkimuksensatarkeytta silla, etta paremmat teoreettiset perusteet auttavat luomaanparempia impiementointistrategioita, ja tata kautta parantamaan tietojarjestelmistasaatavia hyotyja. Markus esittelee artikkelissaan kolme eri teoriaa tainakokulmaa vastustuksen tarkasteluun: ihmislahtoisen (people-determined),systeemiteorian (system-determined) ja vuorovaikutusteorian (interaction).Sitten han tarkastelee naiden teorioiden perusolettamuksia, jotka kohdistuvattietojarjestelmaan, organisaatioon ja itse vastustukseen. Naiden erilaistenolettamusten pohjalta Markus kehittaa ennusteita, joiden toteutumista hansitten tarkastelee yhden cas en antamien havaintojen perusteella. Osoittautuu,etta vuorovaikutusteoria selittaa parhaiten kayttajien osoittaman vastustuksenkyseisessa tapauksessa.Markus lahtee liikkeelle viidesta eriiaisesta yleisesti esitetysta aj atuksesta, joitakiiyttaen pyritaan selittamaiin ja valttamaan vastustusta:1) Vastustuksen vahentamiseksi tarvitaan ylemman johdon tukea ja kayttajienosallistumista.2) Teknisesti hyvaa jarjestelmaa yleensa vastustetaan vahemmiin.3) Kayttajille epaystavallisia jarjestelmia vastustetaan.4) Muutosta ylipaataan vastustetaan.5) Vastustusta esiintyy, jos kustannukset ylittavat hyodyt.Markus ottaa Klingin (1980) esittaman jaottelun pohjaksi tarkastelulleen.Kling perustaa jaottelunsa erilaisiin kasityksiin esimerkiksi teknoiogiasta jaorganisaatioista. Markus maarittelee vastustuksen syntymisen tarkasteluunkayttamansa teoriat, joita case-tapauksella koetellaan, seuraavasti:1) IhmisHihtoinen teoria pita a ihmisen tai ryhman sisaisia tekijoitavastustuksen aiheuttajina. Tyypillisia selityksia vastustukselle voivat talloinolla esimerkiksi: ihmiset vastustavat kaikkea muutosta tai etta analyyttisestiajattelevat ihmiset vastustavat vahemman kuin intuitiiviset.2) Systeemiteorian mukaan systeemin ominaisuudet aiheuttavat vastustusta,esimerkiksi kayttajille epaystavallisia ja epaergonomisia systeemejavastustetaan. U sein kaytetaan myos ihmislahttiisen ja systeeminakokulmanyhdistelmaa. Talloin voidaan todeta esimerkiksi, etta ihmiset vastustavat ainamuutosta, mutta teknisesti hyvaa systeemia vastustetaan viihemman.3) Vuorovaikutusteorian mukaan vastustus on tulosta vuorovaikutuksestaihmisten, systeemin ja ympiiristtin piirteiden valilla, eli se ei ole sarna asia kuinihmislahtoisen ja systeeminakokulman yhdistelma, koska mukana onvuorovaikutus. Talloin voidaan kayttaa mm. seuraavaa paatelmaa: jos systeemimuuttaa tiedon antamia vaitasuhteita, niin sellaiset henkilot vastustavat, jotkahaviavat.Markus jakaa vuorovaikutusteorian viela kahteen osaan, sosiotekniseen japoliittiseen muunnokseen. Sosiotekninen muunnos kiinnittaa huomionsa
54vastuun jakoon erilaisten organisationaalisten tehtavien suorittamisessaerilaisissa rooleissa seka kommunikaatioon ja yhteistyohon. Poliittinenmuunnos puolestaan kiinnittaa huomiota "poliittiseen" vallanjakoon organisaatioissa.Markus kayttaa jalkimmaista muunnosta, ja esittelee sita laajemminartikkelin liitteessa, jossa keskeisena lahteena on Pfeffer (1981).Sitten kirjoittaja tarkastelee kaikkien kolmen teorian perusolettamuksiaseuraavien tekijoiden suhteen:1) Olettamukset tietoj iirjestelmastaMarkus perustaa tarkastelunsa tietojarjestelman tarkoitukseen, ja jakaa senrationaaliseen ja eparationaaliseen. Rationaalisia tarkoituksia tietojarjestelmallevoivat oUa esimerkiksi tyon rationalisointi, paattiksenteon parantaminenja kommunikaation tehostaminen, eli yleisesti ne ovat sopusoinnussaorganisaation paamaiirien kanssa. Eparationaalisia tarkoituksia, joihin tietojarjestelmaUavoidaan tahdata, voi oUa esimerkiksi tavoite muuttaa yrityksensisaisia "voimasuhteita" eri ryhmien valilla. Markus toteaa, etta ihmislahtoisenja systeemiteorian olemukset tietojarjestelman tarkoituksesta kuuluvatrationaaliseen ryhmaan. Sen sijaan vuorovaikutusteorian olettamukset tarkoituksestapitavat sisallaan eparationaalisuuden mahdollisuuden. Sosiotekninenmuunnos olettaa, etta systeemin tarkoitus voi olla muuttaa organisaatiokulttuuria.Poliittinen muunnos olettaa, etta tarkoitus voi oUa muuttaa voimasuhteita.2) Olettamukset organisaatiostaOrganisaatiota koskevia olettamuksia Markus tarkastelee myoskinrationaalisuus/eparationaalisuus-jaotteluUa. Rationaalisuuteen kuuluu eriorganisaatioyksikoiden toimiminen yrityksen paamaarien puolesta.Eparationaalisen kasityksen mukaan taas ihmisilla tai ryhmilla voi olla omia,organisaation tavoitteiden kanssa ristiriitaisia paamaaria, joihin pyrkiminenajaa usein yleisten tavoitteiden ohi. Markuksen mukaan seka ihmislahtoinenetta systeemiteoria olettavat yksilon tai ryhman tavoitteet yhteneviksiorganisaation paamaarien kanssa. Vuorovaikutusteoria puolestaan olettaa, ettaorganisaation eri osien tavoitteiden kesken voi olla ristiriitaisuuksia.3) Olettamukset vastustuksen luonteestaKirjoittajan mielesta vastustuksesta voidaan puhua vain silloin, kun se onkriittista jarjestelman toiminnan kannalta. Lisaksi hanen mielestaanvastustusta on tarkasteltava eri osapuolten valisena suhteena. Ihmislahttiisenja systeeminakokulman mukaisesti suunnittelijoiden tarkoitukset ja tavoitteeteivat tule esiin, ja niinpa oletetaankin, etta kayttajien pitiiisi kayttaa systeemiariippumatta muiden osapuolien tavoitteista. Nain ollen vastustusta pidetaankayttajan ominaisuutena, joka on ei-toivottavaa, ja sita pyritaan valttamaan.Vuorovaikutusnakokulman mukaan tarkasteltuna vastustus on tulostavuorovaikutuksesta eri ryhmien valilla. Vastustus voi oUa myoskin hyva asia,koska sen seurauksena voidaan valttaa organisaation kannalta hankaluuksiaaiheuttavien systeemien kaytttionotto.Markus tarkastelee edella esitettyja teorioita yhden casen antaman tiedonavulla. Kyseessa on laskentatoimen jarjestelman (financial information system,F<strong>IS</strong>) implementoinnin tarkastelu yhtiossa Golden Triangle Corporation, GTC.Aloite uuden systeemin rakentamiseksi tehtiin 1970-luvun alussa. Uusisysteemi otettiin kayttoon 1975, ja sita paranneltiin usean kertaan 1970-1uvunloppuun saakka, johon Markuksen tarkastelu ulottuu. Jarjestelman
55kehittaminen alkoi yhtion keskushallinnossa, ja ryhmaan ei kuulunutyksikoiden edustajia. Hankittiin paketti, jota muutettiin mm. siten, ettaluovuttiin yksikkojen omista tietokannoista ja korvattiin ne yhdella kokoyrityksen yhteisella tietokannalla. Kiiyttoonoton jalkeen yksikoissa ilmeni vastustusta,kun taas yhtiotasolla jarjestelmaan oltiin tyytyvaisia.Sitten Markus tarkastelee casen antamia mahdollisuuksia eri teorioidensoveltamiseen, eli vastustajien ja hyvaksyjien valisia mahdollisia erojaCihmislahtOinen toeria), jarjestelman teknisia ongelmia (systeemiteoria) sekapoliittista ilmastoa, johon jarjestelma tuotiin (vuorovaikutusteoria).IhmislahtOinen teoria pitaa vastustuksen syyna ihmisten ominaisuuksia. Tataajatusta tukee, ettii yksikoiden henkiloita pidettiin ongelmien luojina. Markuksenmielestii ryhmat ovat mahdollisesti erilaisia johtuen erilaisesta statuksestaja sijainnista organisaatiossa. Systeemiteorian mukaan tekniset ongelmat ovatsyyna vastustukseen. F<strong>IS</strong>-jarjestelmassa oli monia ongelmia: tietokantajarjestelmaei toiminut hyvin, keskusmuistin riittamattomyys, systeemi kaatuiusein, tiedonsyotW oli vaikeaa, samoin uusien tilien luonti eraajossa toihankaluuksia. Vuorovaikutusteorian mukaan vastustus johtuu jarjestelman,organisaation ja sosiaalisen kontekstin vuorovaikutuksesta. Tarkea nakokulmaon sisainen politiikka ja voiman jakautuminen organisaatiossa, tassa tapa uksessayhtiotason ja yksikkotason valilla.Seuraavaksi Markus esittelee ennusteita (predictions), jotka on luotutarkasteltavien kolmen teorian pohjalta. Sitten han kuvaa, miten nama eriteorioista johdetut ennusteet toteutuvat casetapauksessa.IhmislahWisen teorian mukaan vastustuksen pitaisi vahentya, jos vastustajiasiirretiian puolustajien paikalle. Tallainen tapaus oli, ja kun yhtiotasolta siirtyihenkilo yksikkoon, han totesi samat ongelmat, kuin siella aiemmin tyoskennelleetkin.Taman perusteella Markus toteaa, etta ihmislahtOinen teoria ei pystyselittamaan vastustuksen syntymista.Sys teemiteorian mukaan teknisten ongelmien korjaamisen pitiiisi vahentiia taipoistaa vastustusta. Kun tekniset ongelmat oli tiedostettu hankittiin mm. uusikeskusyksikko ja eraajot muutettiin on-line-kasittelyksi, mutta vastustus eipoistunut. Nain ollen ei myoskaan systeemiteoria saanut tukea casen perusteella.Vuorovaikutusteorian mukaan edella esitetyt korjaustoimenpiteet eivat riita, josolosuhteet sailyvat ennallaan. Vastustusta luovat tilanteet ovat ristiriitojasysteemin edellyttamien mallien ja jo olemassa olevien mallien valilla. Ennenjarjestelman tuloa yksikoiden henkilosW ikaankuin omisti itseaan koskevattiedot, joista sitten tehtiin maaramuotoiset raportit yhtiotasolle. He saattoivatmyos kasitella tietoja ennenkuin ne lahetettiin yhtiotasolle, jossa oltiin riippuvaisiadivisioonien tiedonluovutuksesta. F<strong>IS</strong>-systeemi muutti naita info onperustuvia voimarakenteita. Yksikot syottivat tietonsa yhteen tietokantaan,josta yhtiotasolla voitiin milloin tahansa tarkastella yksikoiden toimintaa. Nainollen ei ole mikaan ihme, etta yhtiotasolla oltiin tyytyvaisia systeemintoimintaan, koska he voittivat voiman uudelleenjakamisessa. Tama tilanne oliviela tarkoituksellinen, koska jarjestelman suunnittelu tehtiin taysinyhtiotasolla. Markus toteaa, etta vuorovaikutusteoriasta johdetut ennusteetolivat yhdensuuntaiset casen antamien havaintojen kanssa. Nain ollen han
56pitiHi vuorovaikutusniikokulmaa parhaimpana tarkastelluista teorioistaselittiimiiiin vastustuksen syntymistii.Lopuksi Markus esittiiii, miten eri teorioiden kaytto kuvastuu implementoinnissa.Ihmisliihttiisen niikokulman soveltaminen painottaa esimerkiksikiiyttiijien valikointia, koulutusta, asennemuokkausta ja osallistumista, kuntaas systeeminiikokulman soveltaminen taas kohdistaa huomion jarjestelmiinteknisiin piirteisiin. Vuorovaikutusteorian soveltaminen suuntaa huomionorganisationaalisen kontekstin huolelliseen tarkasteluun. Tiilloin pitiiisiselvittiiii, sopiiko suunniteltu jiirjestelmii olemassaolevaan tilanteeseen, ja mitkiiovat mahdollisia ongelmia ja vastustusta aiheuttavia tilanteita. Sennoudattaminen merkitsee uuden systeemin vaikutusten laajempaa analyysiiiennen systeemin rakentamiseen ryhtymistii.Markus on kirjoittanut artikkelin jiinteviisti ja esittiinyt asiat selkeiisti.Artikkelin sisiilto on erittiiin mielenkiintoinen. Lee (1989) on kiiyttiinyt tiitiiartikkelia esimerkkinii esi tellessiiiin case-tutkimusotteesta version, jokasoveltuu teorioita testaavaan tutkimukseen. Kenneth Nyholm toteaa arviossaan,ettii Markus on jo etukiiteen ikiiiinkuin sitoutunut vuorovaikutusteorianparemmuuteen, jota sitten yksittiiinen case-tutkimus vahvistaa. Johtopiiiittistenepiimiiiiriiisyyttii ja tapauksen yksiltillisyyttii olisi niiin ollen voinutvoimakkaammin painottaa. Samoin Pertti Jiirvinen toteaa, ettii vuorovaikutusteoriaei ole universaali, eli siitii ei voi automaattisesti johtaa kaikkia systeemejiikoskevia ennusteita tai suosituksia.ReferencesKling R. (1980), Social analyses of computing: Theoretical perspectives in recentempirical research, Comput. Surv. 12, 1, 61-110.Lee A.S. (1989), A scientific methodology for M<strong>IS</strong> case studies, M<strong>IS</strong> Quarterly 13,No 1, 33-50.Pfeffer J. (1981), Power in organization, Pitman Pub!. Co., Marshfield, Mass.Risto Paakkinen
57Lee, A.S. (1989), A Scientific Methodology for M<strong>IS</strong> Case Studies, M<strong>IS</strong>Quarterly 13, No. 1, 33-50.Lee kuvaa artikkelissaan, miten (iuonnon)tieteellista tutkimusotetta voidaankayttaa case-tutkimusten yhteydessa. Aluksi han esittelee ongelmia, joitaliittyy nimenomaan yksittaisen casen (single case) tutkimiseen. Taman jalkeenhan kuvaa tieteellisen metodin (scientific method) periaatteet ja vaatimukset.Sitten Lee tarkastelee Markuksen (1983) tutkimusta kiinnittaen huomionsiihen, miten Markus on kasitellyt case-tutkimukseen liittyvia ongelmia, jamiten tieteellista metodia on sovellettu ko. tutkimuksessa. Lopuksi Lee vertaataulukkomuotoisena esityksena muutamia M<strong>IS</strong>-alueen tutkimuksia kiinnittaenhuomionsa tieteellisen metodin toteutumiseen niiissa tutkimuksissa.Lee on identifioinut nelja ongelmaa, jotka kohdataan, kun suoritetaantietojarjestelmiin kohdistuvia casetutkimuksia, eli tarkastellaan tietojarjestelmianiiden luonnollisessa ymparistOssaiin.Ongelmaksi 1 Lee nimeaa sen, etta case-tutkimuksen yhteydessa on vaikeatehda kontrolloituja havaintoja , silla tutkimustilanne on kovin naturalistinen, japoikkeaa siksi laboratoriokokeen ideaalista. Case-tutkimus tuottaa paljonmuuttujia, mutta vahan niita koskevia havaintoarvoja, joten tilastollisiinpaatelmiin ei ole mahdollisuuksia.Ongelmana 2 Lee pitaa sita, ettei case-tutkimuksen yhteydessa voitaisi tehdaloogisia ja kontrolloituja deduktioita, eli matemaattisiin keinoihin perustuviapaatelmia, silla case-tutkimus harvoin tuottaa kvantitatiivista tietoa. Nainollen tarkasteltavan ilmiiin matemaattinen kuvaus on vaikeaa.Case-tutkimusta kritisoidaan myiis siita (ongelma 3), ettei case-tutkimusta juurivoi toistaa, eli on mahdotonta liiytaa samaa yhdistelmaa yksiliiita, ryhmia,sosiaalisia rakenteita, laitteistoja ja ohjelmistoja muualta. Miten voitaisiinverifioida case-tutkimuksen liiydiikset?Ongelmana 4 Lee mainitsee sen, ettei case-tutkimuksen tuloksia voitaisiyleistiiii. Case-tutkimusote on ideografinen, mutta luonnontieteet pitavatnomoteettisista otteista.Sitten Lee tarkastelee tieteellista metodia perustuen paaasiassa lahteisiinCopi (1986) ja Popper (1968). Copi on esittanyt, etta tuskin mitaan teoriaavoidaan suoranaisesti vahvistaa oikeaksi, vaan vahvistaminen tapahtuuepiisuorasti. Tiilliiin todistettavasta teoriasta johdetaan piiatelmiii tai ennusteita,joita voidaan testata suoraan vertaamalla havaittuja asioita teoriastajohdettuihin ennusteisiin. Nain ollen ennusteiden testaamisella saadaan jokovahvistusta tai epailysta aikuperiiiselle teorialle. Popperin terminologiassatiillaista metodia kutsutaan teorian deduktiiviseksi testaukseksi, eli verrataanennustetta eli piiatelmiiii (deduced statement) ja havaintoa (observationstatement). Talliiin ennusteen ja havainnon ristiriitaisuus saa aikaan ainakinepiiilyn alkuperaisen teorian piitevyyttii kohtaan. Toisaalta yhteneviiisyys eikuitenkaan lopullisesti varmista, ettii teoria olisi ehdottomasti oikea.Seuraavaksi Lee esittaa tieteellisen metodin nelja vaatimusta, jotka teoriantulee tiiyttiia. Yleisena vaatimuksena on, ettii on oltava mahdollista osoittaateorian paikkaansapitamattOmyys, eli sen on oltava fa lsifioitavissa. Popper on
58esittanyt viela kolme muuta deduktiiviseen teorioiden testaukseen liittyvaavaatimusta. Ensimmainen on looginen johdonmukaisuus (consistency), jokatarkoittaa teoriasta johdettujen p iitelmien ristiriidattomuutta. Toiseksi teoriantulee olla kilpaileviin teorioihin nahden selitttivtimpi, ja kolmanneksi teoriantulee selviytyti fa lsifiointiyrityksistti.Seuraavaksi Lee ottaa tarkasteluun Markuksen (1983) tutkimuksen ''Power,politics and M<strong>IS</strong> Implementation". Markus esittelee kolme kilpailevaateoriaa tietojarjestelmia kohtaan tunnetun vastustuksen syntymisenselittamiseen. Teoriat ovat ihmisiahtoinen (people·determined), systeemiteoria(system·determined) ja vuorovaikutusteoria (interaction). Markus johtaateorioista ennusteita tai paatelmia, joita han sitten testaa yhden casen antamillahavainnoilla. Seka ihmisiahtiiisen etta systeemiteorian perusteella johdetutennusteet eivat pida paikkaansa casen antamien havaintojen perusteella.Vuorovaikutusteorian perusteella johdettuj en ennusteiden mukaantietojarjestelmiin kohdistuva vastustus ei riipu pelkast iin inhimillisista eikamYOskaan systeemin piirteista, vaan systeemin, ihmisten ja ymparistiinkeskinaisesta vuorovaikutuksesta. Nain ollen pelkastaan ihmisten vaihtaminentai systeemin kehittaminen ei poista vastustusta, jos vallitsevat olosuhteetpysyvat muuttumattomina. Vuorovaikutusteoriasta johdetut ennusteet saivattukea casen antamien havaintojen perusteella. Casetapauksessa systeemi olimuuttanut eri ryhmien valisia, informaation omistamiseen perustuvia voi·masuhteita, jolloin haviajien keskuudessa esiintyi tietojarjestelmaankohdistuvaa vastustusta. Leen mukaan Markuksen tutkimus tayttaa kaikkinelja Popperin esittamaa tieteellisen teorian vaatimusta, mutta painottaa, ettasaadut tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa·antavia.Sitten Lee tarkastelee, miten Markuksen tutkimuksessa on kasitelty alussaesitettyja, casetutkimuksille ominaisia ongelmia. Kontrolloitujen havaintojentekeminen on ratkaistu tutkimuksessa kayttamalla luonnollisia kontroHeja(natural controls), joilla tarkoitetaan tapahtumia, jotka esiintyvat luonnostaanilman, etta niita taytyisi erikseen jarjestaa. Lee kehottaakin tutkijoitaaktiivisesti etsimaan naita kontrolleja ja jopa laatimaan ennusteita, joidentestaaminen voisi hyOdyntaa olemassaolevia kontrolleja. Kontrolloitujenptititelmien teheminen sanallisessa muodossa kolmen eri teorian pohjalta onLeen mukaan tarkasteltavassa tutkimuksessa tehty hyvin. Lisaksi Leepainottaa, etta verbaalisti ilmaistut paatelmat voivat oHa yhta patevia kuinmatemaattisesti ilmaistutkin. Toistettavuuteen liittyen Lee toteaa, ettaMarkuksen tutkimusta sinallaan on mahdotonta toistaa, mutta samoja teorioitavoidaan testata uudelleen jossakin toisessa casessa. Teorioiden perusteellakehitetyt ennusteet voivat tallOin oHa erilaisia, mutta niiden testaamisella kui·tenkin pyritaan Markuksen saamien tulosten toistami seen. Yleistetttivyydenongelma on Leen mielesta yhteinen kaikille tutkimusmenetelmille, eikaainoastaan yksittaisen casen ongelma. Yleistettavyys on hanen mielestaaneraanlainen taso, johon vaikuttaa se, kuinka monessa erilaisessa tilanteessateoriaa on sovellettu.Sitten Lee esittaa taulukkomuodossa, miten kahdeksan M<strong>IS</strong>·alueelta poimittuacasetutkimusta tayttaa artikkelissa esitetyt nelja vaatimusta. Tallaisellatarkastelulla voidaan arvioida tutkimusten analyyttista tasmallisyyttii (rigour).Lisaksi Lee esittelee vielii toisen tutkimusten tarkastelunakOkulman, jossakiinnitetaan huomiota tutkimusten sisaltiimiin "vapausasteisiin", jotka myOskinlisaavat tutkimusten tieteellista tiismallisyytta. Tiilloin kiinnitetiiiin huomiota
59seuraaviin asioihin: 1) teoriasta johdettujen ennusteiden lukumaara, 2) casejenlukumaara ja 3) kilpailevien teorioiden lukumaara. Kun jo(t)kin naista vapausasteistalisaantyy, niin voidaan olettaa, etta casetutkimus talltiin my tisparemmin tayttaa yleiset nelja vaatimusta.Lopuksi Lee arvioi artikkelinsa antia seka tutkijan etta kaytanntin henkiltinkannalta. Tarkeana seikkana Lee pitaa artikkelissa esitettya naktikantaa, ettatieteellinen tasmallisyys ei sinansa riipu kaytetyista menetelmista, vaan esimerkiksicasetutkimus voi olla tasmallisempi kuin tilastollisiin menetelmiinperustuva tutkimus. Kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien kannattajienvalille syntyneita "leireja" kirjoittaja pitiia valitettavina.Lee on kuvannut artikkelissa oman versions a tieteellisesta metodista selkeasti.Pertti Jarvinen yhtyy Leen kasitykseen, etta ero kvantitatiivisen jakvalitatiivisen tutkimuksen valilla ei ole sarna kuin ero luonnontieteellisen jatulkitsevan tutkimusotteen valilla. Oleellista on huomata ero teoriaa testaavienotteiden (PJ&AJ luku 3) ja teorioita luovien otteiden valilla (PJ&AJ luku 4).ReferencesCopi 1. (1986), Introduction to Logic, Macmillan, New York.Markus M.L. (1983), Power, Politics, and M<strong>IS</strong> Implementation, Comm ACM 26,No. 6, 430-444.Popper, K. (1968) The Logic of Scientific Discovery, Harper Torchbooks, NewYork.Risto Paakkinen
60Leveson N.G. (1994), High-pressure steam engines and computersoftware, Computer 27, No 10, 65-73.Artikkelissa on kasitelty yksityiskohtaisesti hoyrykoneiden kayttoonotossaolleita ongelmia ja verrattu naita tietotekniikan kayttoonoton vaaroihinvaarallisissa kohteissa. Artikkeli lahtee esittelemaan hoyrykoneidenkayttoonotossa olleita ongelmia. Hoyrykoneen keksija James Watt tiesikorkealla paine ella toimivan hoyrykoneen toteutuksessa olevan rajahdysvaaranja kehitti itse ainoastaan turvallisella paineella toimivia hoyrykoneita. Muutsuunnittelijat alkoivat kuitenkin kehittaa taloudellisella ja tehokkaallakorkeapainetekniikalla toimivia hoyrykoneita. Watt yritti estaa vaarallistenkorkepainetekniikalla toimivien hoyrykoneiden kayttoonoton, mutta eikuitenkaan pystynyt estamaan niiden laajaa kayttoa. Julkinen painostusaiheutti lopulta kuitenkin sen, etta hoyrykoneiden valmistajat kehittivatturvalaitteita hoyrykoneisiin. Turvalaitteet eivat kuitenkaan estaneet onnettomuuksia,koska niiden suunnittelijoilla ei ollut tieteellista ymmarrystaonnettomuuksien todellisista syista. Suunnittelijat eivat olleet ymmartaneethoyrykoneiden keittimien heikkouksia. Lisaksi he olivat arvioineet virheellisestiymparistot, joissa hoyrykoneita kaytettiin seka hoyrykoneita yllapitavienhenkiloiden kyvyt ja koulutustason. Vasta lukuisat onnettomuudet ja julkinenpainostus pakottivat yhteisot tekemaan lakeja, jotka vahensivat hoyrykoneistaaiheutuneita onnettomuuksia. Korkeapainetekniikka sailyi, mutta ongelmatpyrittiin ratkaisemaan turvallisuussaannoksilla. Artikkelissa otettiin esillemyos toinen keksija, joka kaytti erilaista lahestymistapaa pyrkiessaan estiimaankeksinnostaan aiheutuvat onnettomuudet. Myos sahkovirran keksija ThomasEdison oli tietoinen keksintonsa liian innokkaan kay ton vaaroista, ja pyrkirajoittamaan korkeajannitevirran kayttoonottoa onnistuen kuitenkin vainosittain paamaariissaan. Myos eras kolmas keksijii, Elihu Thomson vastustikorkeajiinnitevirtaa. Kuitenkin sen sijaan ettii olisi yrittiinyt rajoittaakeksinnon kiiyttoii Thomson pyrki rajoittamaan onnettomuusriskia esittamiilliiturvallisilla suojaratkaisuja. Levesonin mukaan Thomsonin kayttamamenetelmii on todenniikoisesti menestyksekkiiiimpi kuin Watt:in menetelmiipyrittaessii estamiiiin tietotekniikasta aiheutuvia onnettomuuksia.Verratessaan tietotekniikan ongelmia hoyrykoneiden kayttoonotossa olleisiinongelmiin, Leveson luettelee useita yhtalaisyyksiii. Sekii hoyrykoneet ettatietotekniikka mahdollistavat tekemiiiin asioita, joiden tekeminen olisi muutenollut mahdotonta. Levesonin mukaan on kuitenkin jiilleen riski, ettatietokonetta kaytetiiiin hallitsemaan vaarallisia tehtiiviii. Lisaksi on riski, ettatallaisten sovellusten maara kasvaa jatkuvasti. Leveson vertaa sitii, ettahoyrykoneiden kattiloiden kehitys oli hitaampaa kuin koneosan kehitys siihen,etta ohjelmiston kehitys on ollut laitteiston kehitysta hitaampaa. Tiihiinongelmaan on artikkelin mukaan kaksi piiiiratkaisua. Voidaan pitiiii asiat niinyksinkertaisina, etta ne pystytaiin hallitsemaan ja lisiitii jiirjestelmiinmonimutkaisuutta viihitellen vasta sitten, kun vanha jarj estelma on opittu.Toinen mahdollisuus on olla luottamatta siihen, ettii tietokoneet voisivatvirheittii suoriutua kaikista niille asetetuista tehtiivistii. Tama tarkoittaa mm.sitii, etta eliminoidaan yksipisteiset rikkoontumismahdollisuudet eli jiirjestelmarakennetaan niin, ettei yksi tapahtuma (esim. ohjelmistovirhe) voi aiheuttaaonnettomuutta. Tata periaatetta voidaan toteuttaa esimerkiksi tyytymiillalaitteistotason suojara tkaisuihin ja pitamiillii ohjaus- ja turvajiirjestelyterik seen.
61Leveson on verrannut sita, etta tutkijat pystyivat nopeasti hallitsemaanhoyrykoneen koneosan tieteelliset periaatteet mutta eivat keittimen tieteellistaperustaa siihen, etta tietotekniikan ymmarrys vasta kehittyy mutta siltitehdaan jatkuvasti yha uusia keksintoja. Levesonin mukaan pitaisi tutkiavanhoja virheita seka onnettomuuksia ja saatujen tietojen perusteella estaauusien onnettomuuksien syntyminen. Levesonin mukaan uuden teknologianalkuvaiheessa tutkitaan erilaisia mahdollisuuksia kayttaa teknologiaa sekaratkaisuja siina oleviin ongelmiin. Myohemmassa vaiheessa tutkitaan, mita onopittu alkuvaiheen virheista ja kehitetaan hypoteesej a, jotka voidaantieteellisesti testata ja siten muodostetaan tieteellinen perusta uudelleteknologialle. Suurin osa tietotekniikan kehityksesta on ollut alkuvaiheentoimintaa ja olisi syyta siirtya toiseen vaiheeseen. Tarkeata olisi nykyistasyvallisempi ymmartamys siita ovatko tekemamme keksinnot hyodyllisia vaieivat ja miksi keksinnot ovat hyodyllisia tai ne eivat ole hyodyllisia. Tamanarvioimiseksi tarvitaan tieteellinen perusta ohjelmistokehitykselle.Leveson mainitsee myos sen yhtenevyyden tietotekniikan ja hoyrykoneidenkayttoonoton ongelmissa, etta hoyrykoneita yllapitava henkilOkunta sai suurenosan kritiikistii., mutta eivat teknologian suunnittelijat. Myos tietotekniikanaiheuttaman onnettomuuden sattuessa valvontatehtavisssa olevat henkilOtsaavat suuren osan kritiikkista ja ohjelmistot suunnitelleet henkilOt saavatainoastaan vahan kritiikkia. Tama on vaarallista, jos ohjelmistojensuunnittelijat alkavat suunnitella kayttoliittymia ottamatta huomiooninhimillisia tekijoita. Levesonin mukaan on vaarana, etta ihminen menettaahuonosti suunnitellun teknologian vuoksi ongelmatilanteessa kyvyn hahmottaatilanteet kokonaisuutena ja silloin uusi teknologia heikentaa turvallisuutta.Hoyrykoneiden valmistuksessa oli heikot standardit samoin kuin hoyrykoneidensuunnittelijoilla, joten pitaisi huolehtia siita, etta ne jotka suunnittelevat uuttateknologiaa ja keksintoja ovat vastuuntuntoisia ja etta heilla on kyvyt suoriutuatehtavistaan kayttamalla parhaita mahdollisia saatavilla olevia ratkaisuja.Mielestani artikkelissa oli hyvin perusteltu, miksi tietotekniikan soveltaminenvaarallisiin ymparistoihin ilman syvallista tietamysta tietotekniikan rajoista onvaarallista. Artikkelissa oli tehty havainnollistava vertaus hoyrykoneiden jasahkon keksimisen kayttoonotossa tehdyista virheista nykyisen tietotekniikankayttoonotossa oleviin riskitekijoihin. Vaikka aluksi ihmetyttikin, mita yhteistahoyrykoneilla on tietotekniikan kanssa, ilman hoyrykoneiden kayttoonotonvertaamista tietotekniikan vaaroihin artikkeli ei mielestani olisi yhtahavainnollisesti pystynyt perustelemaan tietotekniikan riskeja. Todennakoisestiihmiskunnan tekemat virheet aikaisemman teknologian kayttoonotossatoistuvat myos ihmiskunnan nykyisen teknologian kayttoonotossa.Artikkelin paaidean kanssa on mielestani vaikea olla eri mielta tai ainakaan eivoida olla vahattelematta sita vaaraa, minka tietotekniikka vaarin kaytettynavaarallisissa kohteissa voi aiheuttaa. Esimerkiksi virheellisesti toteutettuydinvoimalan hallinta- ja turvajarjestelma saattaa pahimmillaan maksaatuhansien ihmisien hengen, luonnon tuhoutumisen ja syopariskin kasvunsuurelle osalle maapallon ihmisista. Tietotekniikan ja hoyrykoneiden valilla onkuitenkin mielestani hyva muistaa yksi olennainen ero. Tietotekniikkaakaytetaan usein ihmishengelle vaarattomissa sovelluksissa, kun taashoyrykoneita kaytettiin ihmishengelle vaarallisissa olosuhteissa. Tama tekeetietotekniikan kehiWimisen epataydellisesti testatuilla ratkaisuillamahdolliseksi, mutta koska tietotekniikka sisaltaa mahdollisuuden
62epiitiiydellisiin toimintoihin, pitiiisi olla varovainen sovellettaessa tietotekniikkaaihmishengelle vaarallisiin tehtiiviin. Tietotekniikkaratkaisut pitiiisisuunni tell a niin, ettii ohjelmointivirheet tai tietotekniikan virheellinentoimiminen eiviit voi aiheuttaa onnettumuuksia tai passivoida henkilokuntaaaiheuttamaan onnettomuuksia.Pertti Jiirvinen totesi omassa tiivistelmiissiiiin Levesonin kirjoitustyylistii, ettateksti oli niin polveilevaa, ettii toisinaan oli vaikea tunnistaa, pyrkiko Levesonrinnastukseen ennen vai jiilkeen tekstissii olleita tiivistelmiikohtia, joissa oliselitetty hOyrykoneiden kiiytoonotossa olleita ongelmia. J iirvinen otti esille myossen niikokohdan, ettii Leveson uskoo matemaattisiin formalismeihin jakontrolloituihin kokeisiin enemmiin kuin esim. Blum (1994). Tiimii usko koskeemyos ihmisten kiiyttiiytymistii analysoivia tutkimuksia, mihin ei Jiirvisenmielestii yleisesti ottaen ole perusteita. J iirvinen totesi, ettii analyyttinentarkastelu ja systeemin kiiytOn ennustaminen johtaa Key stroke-level -mallin(Card et al. 1980) kiiytttiii jiiljitteleviin ratkaisuihin, jotka olettavat ihmistentyoskenteleviin virheettOmiisti ja konemaisesti.References:Blum B.l. (1994), A taxonomy of software development methods, Comm ACM 37,No 11, 82-94.Card S.K., T.P. Moran and A. Newell (1980), The keystroke-level model for userperformance time with interactive systems, Comm. ACM 23, No 7, 396-410.Marko Helenius
63Hitt L. and E. Brynjoifsson (1994), The three faces of IT value: Theoryand evidence, In DeGross, Huff and Munro (Eds.), Proceedings of 15thInternational Conference on Information Systems, Dec 14-17, 1994 inVancouver, ACM, 263-277.Hitt ja Brynjolfsson tarkastelevat artikkelissaan informaatioteknologian (IT)arvoa kolmen kysymyksen kautta: Ovatko tietokoneinvestoinnit lisanneettuottavuutta, 'ovatko tietokoneinvestoinnit luoneet arvoa asiakkaalle ja ovatkotietokoneinvestoinnit lisanneet liiketoiminnan suorituskykya? He tukeutuvatkolmeen eri teoriaan: Tuotantoteoriaan, kilpailustrategiateoriaan ja asiakasteoriaan,johtavat niista hypoteesit ja osoittavat suuryrityksista keratyllaempiirisella aineistolla eraita johtopaatoksia. Niiden mukaan tietokoneet ovatlisanneet yritysten tuottavuutta ja tarjonneet asiakkaille merkittavia etuja,mutta eivat ole vaikuttaneet mitattavalla tavalla liiketoiminnalliseen suorituskykyyn.Teoreettiset liihtokohdatTuotantoteorian perusviitteina Hitt ja Brynjolfsson mainitsevat Berndtin (1991)ja Varianin (1992) kirjat. Tuotantoteoria olettaa, etta yritykset voivat muuttaapanokset tuotoksiksi tietyn tuotantofunktion avulla. Edelleen voidaan arvioidatietyn panostekijan tuottama tuotos kokonaisrajahyotyna (gross marginalbenefit). Se edustaa tuottomaaraa, joka saadaan viimeksi investoituarahayksikkoa (dollaria) kohti, ja se eroaa kokonaistuottomaarasta, jokalasketaan keskimaaraisena tuottona kaikkia investoituj a dollareita kohti.Lisainvestointitarkastelu johtaa siihen, etta yritykset investoivat niin kauankuin viimeisen dollarin antama tuotto on kustannuksia korkeampi.Tasapainotilanteessa tuotantoteoriasta voidaan johtaa hypoteesit:Hla: IT:hen tehtyj en panostusten nettorajahyoty on nolla, sen jalkeen kunkaikki kustannukset on vahennetty.Hlb: IT:hen tehtyjen panostusten kokonaisrajahyoty on positiivinen (t.s. nemyotavaikuttavat positiivisesti tuotoksiin rajalla).Hitt ja Brynjolfsson viittaavat Porteriin (1980), kun he analysoivat ITinvestointejastrategisina kilpailutekijoind.. Kun markkinoille on vapaa paasy,mikaan yritys ei voi saada poikkeuksellisen suuria voittoja, koska se voisirohkaista muita tulemaan samoille markkinoille ja laskenmaan hintoja. Siksilaskennallinen voitto onkin yleensa sellainen, etta se juuri ja juuri kattaapaaoman kustannukset ja kompensoi omistajien panostuksen. Sen tahdenkukaan ei voi saada tietokoneista strategista kilpailuetua, jos tietokoneita onvapaasti saatavilla kaikille taman toimialan yrityksille. Kirjoittajat tulkitsevattaman yhtenevaksi Clemonsin (1991) vaitteelle, jonka mukaan kilpailuedunsijasta tietokoneista on tullut kilpailullinen valttamattomyys.Ainoa tapa, jolla IT voi johtaa ylisuuriin voittoihin, on markkinoilletulonestaminen. Se voi tapahtua erilaisten seikkojen avulla, esimerkiksi patentit,taloudelliset mittakaavatekijat, markkinoilletulokustannukset, tuotedifferentiaatiotai erikoispaasy harvinaisiin resursseihin. SamaHa voidaan menettaamittakaavaetuj a tai kasvattaa markkinoilletulokustannuksia huomauttavatHitt ja Brynj olfsson viitaten Brookeen (1992). Kilpailustrategiateoria ei siisselvasti ennusta positiivista eika negatiivista suhdetta IT:n ja voittojen tai
64markkina-arvon (tulevaisuuden tuottojen diskonttoarvojen) valilla. Se voidaanilmaista hypoteesina:H2: IT:hen tehdyt panostukset eivat korreloi yrityksen voittoon tai osakkeidenmarkkina-arvoon.Asiakasteoria pohjaa tuotantoteorian tapaan mikrotalousteoriaan. Siinaarvioidaan, minka kokonaishyiidyn asiakas saa hankinnastaan. Kutenallaolevasta kuviosta (Figure 1) nakyy, hyiidykkeen kysyntakayra (demand)osoittaa, kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan jokaisesta perakkaisestahyiidykkeesta. Asiakas ostaa hyiidykkeen silloin, kun han arvioi hyiidykkeenarvon suuremmaksi kuin sen hinnan jolloin han saa hankinnastaan ylijaamaa.PricePcChange in surplus 1
65H3: IT:hen tehdyt panostukset korreloivat asiakkaan lisaantyvan ylijaamankanssa.Empiirinen analyysiTutkijoilla oli kaytossaan aineistoa vuosilta 1988-1992 kaikkiaan 367:stasuuresta (Fortune 500 -listalla olevasta) amerikkalaisesta yrityksesta.Paneelijarjestely ei ollut ihan tasapainoinen, silla vajaa kolmannes pisteista olityhjia.Tuotantofunktion tarkastelussa Hitt ja Brynjolfsson kayttavat kaavaa:log V = I,Di + I, Dj + b 1 *log C + b2*log K + b3*log L + e, missaV on lisaarvoDi on apumuuttuja, joka viittaa vuoteenDj on apumuuttuja, joka viittaa yrityksen toimialaanC on tietokonehankintoihin kaytetty deflatoitu paaomaK on muun paaoman arvo, kun tietokoneisiin kaytetty paaoma on vahennettyL on tyovoimakustannusten maara jae onjaannostermi.Liiketoiminnan suorituskvvyn analyysi perustuu kaavaan:Suorituskyvyn suhde = A(j, t) + al *log C + a2*log S + e, missaA(j ,t) on vakiotermi, joka riippuu toimialasta j ja vuodesta tC on tietokonehankintoihin kaytetty deflatoitu paaomaSon yrityksen koko mitattuna kokonaispaaomalla jae on jaannostermi.Asiakkaan yl ijaaman Hitt ja Brynjolfsson laskevat seuraavasti:Kauden (t+l) ylijaama = (1/2)*[s(t+1) + set)] * log[p(t)/p(t+l)]*V, missat ja t+ 1 merkitsevat kahta perakkaista kauttaset) on tietokonepaaoman osuus kaudella t,pet) on tietokonepaaoman hinta kaudella t jaVon lisaarvo.Eri teorioiden pohjalta tehdyt laskelmat on esitetty taulukoissa.Artikkelin keskusteluosassa Hitt ja Brynjolfsson mainitsevat lahestymistapojenheikkouksia, mutta katsovat, etta kolmen teorian kaytto koskien samojayrityksia ja samoja lahtoarvoja toimii kehamaisesti, ts. varmistaa tuloksia.Silmiinpistavin seikka empiirisissa tuloksissa on se, etta tietokoneisiininvestoiminen nayttaa lisaavan merkittavasti nettotulosta ja kuluttajanylijaamaa, mutta silla ei ole ollenkaan tai vahainen (negatiivinen) vaikutusliiketoiminnan suorituskykyyn. Talle kirjoittajat antavat mahdolliksiselityksiksi teorian hiomattomuuden tai tarpeen kehittaa uusia ekonometrisiamalleja. Taloudellisena loydoksena he mainitsevat sen, etta tietokoneet voivatluoda arvoa, mutta samalla tuhota voittoa.
66Artikkeli on palkittu IC<strong>IS</strong> '94 -konferenssin parhaana. Perusteluina mainitaantulosten yllatyksellisyys, vertailukelpoiset lahtokohdat ja uskollisuus asialle(vrt. Brynjolfsson and Hitt 1993; Brynjolfson 1993 [<strong>IS</strong> Reviews 1994 s. 56-58]).Myos esitys on selkeaa ja asiat kerrotaan ymmartamisen kannalta sopivanlaveasti.Artikkeli kaytiin lapi Helsingin Kauppakorkeakoulun isannoimassa jatkoopiskelijoidenseminaarissa ja se heratti virean mielipiteiden vaihdon. PerttiJarvisen oli vaikea hyvaksya taloustieteiden ihmiskasityksia. Han esittiperustelunaan mm. etta tassa tapauksessa on syytti kiinnittaa huomiota, mihinmuuttujiin laskelmat ja tulokset perustuvat. Artikkelin taulukoista loytyyesimerkiksi muuttujia, joita ei ole kaytetty kaavoissa. Atk-alan asaintuntija eiihan usko, etta tietokoneisiin sijoitettu rahamaara olisi oleellinen tekija hyotyjensaamiseksi. Sovelluksen hyodyllisyys riippuu pikemminkin ohjelmistosta kuinraudasta. Sveiby ja Risling (1987) painottavat, etta osaamisyrityksensuorituskyky ei valttamatta nay taseissa, vaan ihmisten osaamisessa.Artikkelissa ei puhuta ihmisista, jotka ovat tuotantofunktiossa.Pirjo Koivula piti ihmiskustannusten poisjattamista todella virheena. AnttiArvelan mielesta ihmiskustannusten saastoja on perinteisesti kaytettytietokoneinvestointien vaihtoehtolaskelmissa ja ihmisten korvaaminen koneillavoi riittaa myos selittamaan, miksi artikkelissa ihmetelty bisneksenteon teho eiole koneistuksen myota parantunut va an pikemmin painvastoin. Timo Kestilaloysi artikkelista erittain positiivisen otteen ja kehui sen sopivan vaikkalehtijutuksi. Tahan Timo Saarinen mainitsi, etta artikkeli oli paassytbisneslehtiin. Hanen mukaansa tulokset ovat intuitiivisesti selvia jahyvaksyttavia. Saarista askarrutti myos se milla tasolla asioita on mitattu; vainrauta, missa ovat muut, esimerkiksi ihmiset. Hanen mielestaan kirjoittajienValue Added -kasittely heratti enemman kysymyksia kuin vastasi niihin.Markku Nurminen vierasti markkojen logaritmia. Eero Lahteenmaen mukaanartikkelista ei jaanyt kovin 'hyva maku suuhun'. Han huomautti tutkittujenfirmojen olevan niin isoja, etta ne ovat jopa outoja Suomen kannalta. Hankehotti kiinnitamaan huomion siihen, etta tutkimus kohdistui vuosiin 1988-1992, jolloin tietotekniikkayritykset tekivat kovasti laitekauppaa ja konsultit'rokottivat' USAn suurimpia yrityksia. Lahteenmaen mukaan datalahdeviitteetovat epaselvia samoin kuin tutkimuksen ykkos- ja kakkos-tekijoiden rajanveto.Han vastasi myos Saariselle sivun 270 ylijaaman kaavan lisaarvon V:n tulevanmain frame - ja pankkimaailmasta (Bresnahan 1986). Jukka Heikkila totesiartikkelin olevan esimerkki siita, minkalaisen artikkelin tiedeyhteiso haluaa.Han mainitsi myos Brynjolfssonin (1993a) keksineen Productivity Paradoxin,mutta olevansa eri mielta eraista siihen liittyvista kaavoista. Heikkilan mukaanartikkelin hypoteesit on johdettu oikein. Han jai ihmettelemaan miksiyritysjohdolta ei ole kysytty mitaan ja lahteet ovat yritysten ulkopuolelta.References:Berndt E. (1991), The practice of econometrics: Classic and contemporary,Addison-Wesley, Reading Mass.Bresnahan T. F. (1986), Measuring The Spillovers from Technical Advance:Mainframe Computers in Financial Services. The American Economic Review,Volume 76, Number 4, 742-755.
67Brooke G. M. (1992), The Economics of Information Technology: Explaining theProductivity Paradox. MIT Sloan School of Management C<strong>IS</strong>R Working Paper238, April 92.Brynjolfsson E. (1993a), The productivity paradox of information technology,Comm ACM 36, No 12, 67-77.Brynjolfsson E. and L. Hitt (1993b), Information systems spending productive?New evidence and new results, In DeGross, Bostrom and Robey (Eds.),Proceedings of the 14th International Conference on Information Systems, ACM,47-64.Clemons, E. K. (1991), Evaluation of Strategic Investments in InformationTechnology. Communications of the ACM, Volume 34, Number 1, 1991, 22-36.Porter M. (1980), Competitive strategy, Free Press, New York.Sveiby K.E. ja A. Risling (1987), Tietoyrityksen johtaminen -vuosisadan haaste,Weilin+G6iis, Helsinki.Varian H. (1992), Microeconomic analysis, Norton & Co, New York.Antti Arvela
68Constant D., S. Kiesler and L. Sproull (1994) What's mine is ours, or isit? A study of attitudes about information sharing, Information SystemsResearch 5, No. 4, 400-421.Constant, Kiesler ja Sproull ovat kehittiineet teoreettisen mallin, jolla voidaantestata atk-tyiintekijiiiden halukkuutta jakaa hallussaan olevaa informaatiota.He tekiviit lisiiksi kolme koetta, joilla he saivat selville, ettii tyiintekijiiidenhalukkuus antaa kehittiimiinsii tietokoneohjelma tyiitoverille riippuuorganisaatiossa vallitsevista asenteista ja normeista, kun taas halukkuus jakaaomaa asiantuntemustaan toiselle riippuu yksiliin omista tarpeista.Constant ja muut katsovat, ettii siihkiiposti, verkkoihin sijoitetut tietokannat jaryhmiipiiiitiiksentekoa tukevat jiirjestelmiit ovat huomattavasti lisiinneetmahdollisuuksia jakaa informaatiota organisaatioissa. He sanovat tutkivansainformaation jakamista koskevia asenteita ja normeja nimenomaan teknisestipainottuneessa organisaatiossa. Tutkijat olettavat, ettii organisaatiokulttuuri jahenkiliikohtaiset tekijiit vaikuttavat ihmisten asenteisiin informaationjakamisesta. Heidiin mukaansa organisaatiot eiviit niiytii kykeneviin todellavalvomaan niissii vallitsevia yleisiii normeja eikii informaation jakamistakoskevaa toimintapolitiikkaa. Tyiintekijiit sisiiistiiviit ne 'liipiiisyperiaatteella'asenteissaan.Constant ja muut ottavat teoreettisen mallinsa liihtiikohdaksi Kelleyn jaThibautin (1978) toisistaanriippuvuusteorian. Teoria erottaa vaihdannassakaksi mahdollisuutta: 1. kahden yksiliin viilinen vaihdanta muista viilittiimiittii,ja 2. kahden yksiliin viilinen vaihdanta heidiin sosiaalisessa ja organisationaalisessakontekstissaan. Edellisessii tapauksessa oletetaan vastavuoroistakiiyttiiytymistii, jiilkimmiiisessii tapauksessa oletetaan edellisestii poiketen, etteitoinen viilttiimiittii kosta toisen negatiivista kiiyttiiytymistii vaan voi arvioituaankiiyttiiytymisensii tulevia seurauksia ko. yhteisiissii toimia tiilliiin myiiskonstruktiivisesti.Kelleyn ja Thibautin teoriaa ei oltu aikaisemmin sovellettu informaationvaihdantaan. Siksi tutkijoiden kokeet testasivat ko. teoriaa tiiltii osin. Tutkijattiiydensiviit em. teoriaa ottamalla Murnighanilta ja muilta (1993) idean, ettii josinformaation pyytajan sosiaalinen arvostus on laskenut tai informaationjakamisen kustannus taikka informaation omistajan itsekkyys ovat nousseet,niin halukkuus informaationjakamiseen on vahentynyt.Constant ja muut pohtivat sosiaalisen ja organisationaalisen ympiiristiinvaikutusta siihen, etteiviit informaation omistajat reagoikaan vastavuoroisuusperiaatteenmukaan, va an jotkin tekijiit saavat aikaan motivaationmuutoksen. Rusbult ja muut (1991) ovat tutkineet avun antamista, kuntoimitaan liiheisissa suhteissa. Heidiin tutkimukseensa viitaten Constant jamuut katsovat, ettii prososiaaliset muutokset voivat tapahtua, kun informaationomistaja tarkastelee informaation pyytiij iiii tyiitoverina, miettii pidemmiin aj antavoitteita ja sosiaalisia normeja.Constant ja muut katsoivat, ettei kaikilla vastaajilla ehkii ole koskaan ollutinformaation jakamisen ongelmaa edessiiiin, ei ainakaan kaikilla samanlaisena.Lisiiksi he pelkiisiviit, ettii asenteita koskeviin arkoja ja herkkiii asioitakiisittiiviin kysymyksiin tulisi tutkijoita miellyttiiviii ja muuten sosiaalisestitoivottuja vastauksia. Siksi tutkijat konstruoivat koeasetelmansa niin, etteiviit
69vastaajat joutuneet henkilokohtaisesti ja suoraan ilmoittamaan omaakantaansa, vaan heille annettiin kehyskertomus (vignette). Siinii oli heillevieraat nimet kuten Steve informaation omistajana ja John informaationpyytiijiinii, ja vastaajien tuli kuvitella asettuvansa a) Steven, b) Johnin ja c)ulkopuolisen tarkkailijan asemaan ja niistii kiisin arvoida, miten John ja Steveolisivat toimineet.Constant ja muut katsoivat, ettii seuraava normi on levinnyt laajalle:Tyonantaja omistaa tyontekijoidensii tyossii tuottamat suoritteet. Tutkijatluettelevat informaatiota koskien mm. seuraavia suoritteita: ide an, prosessin,keksinnon, dokumentin ja tietokoneohjelman. He tiiydensiviit malliaan vieliioletuksella, ettii mitii enemmiin tyontekijoillii on tyokokemusta ja tyossii saatuakoulutusta, sitii enemmiin he liittiiviit organisaation omistajuudeninformaatioon. Tutkijat olettivat lisiiksi, ettii tiimii omistajuuden kokeminenedistiiii tai viilittiiii asenteita informaation jakamisen suuntaan.Constant ja muut tiiydensiviit malliaan erottamalla kahdenlaista informaatiota,kosketeltavaa (tangible) ja sellaista, jota on mahdoton koskettaa (intangible).Edellisestii he mainitsevat esimerkkinii tietokoneohjelman ja jiilkimmiiisestiiasiantuntemuksen (expertise). Viimemainitun jakamisessa ei ole kysymyspelkiistiiiin hyodykkeen antamisesta toiselle, vaan antamisella on myos sellaisiafunktioita kuin itsensii ilmaiseminen (self expression) ja oman identiteettinsii jaarvonsa osoittaminen (PJ kirjoittajat kiiyttiiviit termiii self consistency).Asiantuntemuksen jakamista koskeva teoreettinen malli on oheisessa kuviossa.Tietokoneohjelman jakamista koskevasta mallista puuttuu 'laatikko' (Selfexpression Self consistency).Self expessionSelf consistencyrself inteest__ ____Reciprocity----------------------+Shae infomationPosocialaltitudes+Work expeienceW or k trainingOganiz8.tion8.1awneship normConstant ja muut tekiviit kaikkiaan kolme koetta: Kokeessa 1 he kysyiviittietokoneohjelman (informaatio tuotteena), kokeessa 2 asiantuntemuksen jakokeessa 3 molempien jakamisesta. Kussakin kokeessa oli eri koehenkilojoukko.Kullekin joukolle annettiin oma kehyskertomuksensa ja joukko jaettiinkolmeen ryhmiiiin: Informaation omistajiin, pyytiijiin ja ulkopuolisiin.Kokeen 1 kehyskertomus informaation omistajan kannalta oli:Tausta : Sinii ja John olette alemman tason ohjelmoijia high techyrityksessii.Sinii ja John olette samalla osastolla ja sijoitettuna samaanohjelmointiprojektiiin. Noin kuukausi sitten John kieltiiytyi auttamastaSinua ohjelmointivirheen korjaamisessa.
70Nykyinen tilanne: Olet juuri kayttiinyt n 40 tuntia omassa projektissasikaytettavan vaikean tietokoneohjelman laatimiseen. Nyt John haluaakyseisesta ohjelmasta kopion kayttaakseen sita omassa tyossaan.Informaation omistajan kannalta kysyttiin:Kuinka sopivaa Johnin on pyytaa Sinulta ohjelman kopiota?Kuinka oikeutettua olisi se, etta hylkaisit Johnin pyynnon?Kaiken kaikkiaan, kuinka halukas olet antamaan kopion Johnille?Riippumatta Johnin pyynnosta, kuinka suurelta osin (0 % - 100%) katsotohjelman kuuluvan Sinulle henkilokohtaisesti?Kolmeen asennekysymykseen koehenkilo vastasi kayttiimalla Likertin asteikkoa1-7.Kokeen 2 (asiantuntemuksen jakaminen) kehyskertomus oli:Olet omasta aloitteestasi [esimiehesi pyynnostal kayttanyt 40 tuntiaomaa aikaasi [projektin aikaal osallistuaksesi vaativan ohjelmoinninkurssille. Sina [esimiehesil toivot, etta siita tulee olemaan laadullisestihyotya tyossasi [projektin tyossa]. Nyt John pyytaa Sinua arvioimaanosaa hanen tyostaan saadakseen tietaa, onko han soveltanut oikeintekniikoita, joita opit kurssilla.Koe 3 oli edellisten yhdistelma, jossa kysyttiin seka asiantuntemuksen ettatietokoneohjelman jakamisesta.Tulosten mukaan yrityksen katsotaan keskimaarin omistavan 49 % verran tyonyhteydessa syntyneista ohjelmistoista ja 29% asiantuntemuksesta, ts. asian tuntemuson ikaankuin henkilOkohtaisempaa informaatiota kuin tietokoneohjelma.Asiantuntemuksen kysymista pidettiin sopivampana kuin ohjelman kopionkysymista. Ohjelman antamisesta kieltaytymista pidettiin oikeutetumpana kuinasiantuntemuksen antamisesta kieltaytymista. Suurempi osa oli halukasantamaan asiantuntemustaan kuin ohjelmansa kopiota. Pidempi tyokokemusnayttaa liittyvan siihen kasitykseen, etta yritys omistaa tyossa laaditunohjelman, ja etta nama molemmat lisaavat halukkuutta antaa ohjelman kopiotyotoverille. Kasitys omistajuudesta ei asiantuntemusta koskevan jakamishalukkuudenyhteydessa toiminut samalla tavalla 'valittaj ana' kuin ohjelmanjakmisesta puheen ollen.Tutkijat ovat itse luetelleet monia tutkimuksensa rajoituksia: Kyse onasenteiden kartoittamisesta eika varsinaisen kayttaytymisen havainnoinnista;vastaajilta kysyttiin hypoteettisesta tilanteesta, jota ei ole koskaan tapahtunut;tulokset perustuvat suhteellisiin vertailuihin eika absoluuttisiin mittauksiin;kiinnostavaa olisi ollut saada selville tyontekijoiden omia teorioita siita, mitenhe todella jakavat informaatiota eika vain tietoja heidan asenteistaan jakaainformaatiota; lisaksi haluttaisiin tietaa, kuinka pysyvia tulokset ovat aj ankuluessa.Tutkijat pohtivat myos, miten voitaisiin luoda suotuisia edellytyksiainformaation jakamiselle. Talloin painotettiin informaation luovuttajiennakyvyytta muodostamalla heista julkinen tietokanta, esimerkin voimaa
71palkitsemalla luovuttajia jne. Asiantuntemuksen luovuttamisessa on kysepidemmasta vuorovaikutusprosessista, jossa luovuttajan itsetuntoa hivelee, ettajoku tarvitsee, kuuntelee, kunnioittaa ja jopa kiittaa hanta.Mielestani ongelma-alue on tarkea, koska osaamisyrityksissa ryhmatyiin osuuson jatkuvasti kasvussa, ja koska tietointensiivisyys kyseisen yrityksentehtavissa on luonnostaan korkea ja lisaantyy edelleen. Eri osa-alueidenasiantuntijoiden tulee pystya yhteistyiihiin ja informaation jakamiseen.Kelleyn ja Thibautin vastavuoroisuutta korostava teoria tarkoittaa "silmasilmasta ja hammas hampaasta" -periaatteen soveltamista, ja se on kaukanaepaitsekkyydesta, jota informaation jakamisessa peraankuulutetaan. Siksijatkossa ehka olisi syyta etsia muitakin teorioita mahdollisiksi lahtiikohdiksi.Kehyskertomuksen kayttii toimii uudenlaisena tietojen keruun tekniikkana, jasiten laajentaa mahdollisuuksia saada lahtiitietoja aroista aiheista (vrt. PJ&AJluku 7).References:Kelley H.H. and J.W. Thibaut (1978), Interpersonal relations: A theory ofinterdependence, Wiley, New York.Murnighan J.K., J.W. Kim and A.R. Metzger (1993), The volunteer dilemma,Administrative Science Quarterly 38, 515-538.Rusbult C.E., J. Verette, G.A. Whitney, L.F. Slovik and 1. Lipkus (1991),Accommodation process in close relationships: Theory and preliminary empiricalevidence, Journal of Personality and Social Psychology 60, 53-78.Pertti Jarvinen
72Kling R. and R. Lamb (<strong>1995</strong>), Envisioning electronic publishi,ng anddigital libraries: How genres of analysis shape the character ofalternative visions, In Peek, Newby and Lunin (Eds.), Academia andElectronic Publishing: Confronting the Year 2000, 29 pages (in print)Kling ja Lamb tarkastelevat, millaisia olettamuksia on eri koulukunnilla(teknologiaoptimistit, teknologiapessimistit, sosiaalisen realismin, sosiaalistenteorioiden ja analyyttisen reduktion koulukunnat), jotka analysoivat atk:nsosiaalisia vaikutuksia, ja millaisia vaikutuksia ko. koulukunnat ovatennustaneet sahk6isen julkaisemisen ja sahk6isten kirjastojen suhteen.Kling ja Lamb katsovat, etteivat sahk6isen julkaisemisen ja sahk6isten kirjastojensosiaaliset vaikutukset ole vain yhdenlaisia vaan usein ristiriitaisia jakiistanalaisia, He perustelevat vaitettaan tarkastelemalla seuraavia seikkoja:Oppineisuus (scholarship): Laajentaako sahk6inen julkaiseminen tutkimusraporttienlukijakuntaa? Paasevatk6 tutkijat kasiksi laajempaan kirjallisuuteenkuin aikaisemmin? Onko informaation laatu yhta korkeatasoista my6ssahktiisissa julkaisuissa? Muuttaako sahk6inen julkaiseminen akateemisen uranpatevyysvaatimuksia?Tuotosten omistusoikeudet (intellectual property rights): Mita riskeja sisaltyysiihen, etta sahktiiset kustantajat levittavat tutkijoiden tuotoksia laajasti ilmankorvauksia? Johtavatko nama riskit omistusoikeuden uudelleenmaarittelyyn tairiidanalaisiin rajoituksiin akateemisen tiedon jakelussa?Koulutus : Missa maarin informaation sahk6iset muodot tarjoavat opiskelijoillealyllisia ja motivaatioetuja? Mita haittoja sisaltyy siihen, etta koulutusohjelmissalaajassa mitassa kaytetaan sahk6ista informaatiota?Tietamys (knowledge): Miten sahk6isten informaatioresurssien yleistyminenmuuttaa perinteisia tietamyksen instituutioita? Muuttaako uusien instituutioidenkehittyminen tietamyksen luonnetta? Millaisia rajoja tietamyksensahk6inen etsintiiavaruus asettaa?Tyoeliima : Parantaako vai huonontaako atk:n kaytt6 tutkijoiden, opettajien,virkamiesten ja kirjastonhoitajien ty6n laatua? Miten eri tavat jakaa sahk6isiajulkaisuja muuttavat ty6n luonnetta ja laatua? Lisaavatk6 tietokoneet jatietoverkot ty6n joustavuutta sallien kotity6n joko kokopaivaisena tai ainakinosittain?Sosiaalinen oikeudenmukaisuus (social equity): Missa maarin opettajat jaopiskelijat tulevat ensisijaisesti kayttamaan sahk6isia kirjastoja ja sahk6isiajulkisia julkaisuja? Missa maarin sahk6iset kirjastot ja julkaisut tukevat taivahentavat ponnistuksia auttaa lukutaidottomia ja muita vahempiosaisia, kuninformaatiotehtavat vaativat uusia taitoja, mm. tietokoneen kaytt6taitoa?Tyollisyys (employment): Kuinka sahk6inen julkaiseminen tulee muuttamaanty6markkinoita ja ammatteja? Lisaantyyk6 vai vaheneek6 kirjastonhoitajien jaopettajien tarve? Syntyyk6 uusi alaluokka, jolla on vahemman ty6ta ja joidentilanteen parantaminen on entista hankalampaa?Vino sukupuolijakauma : Onko olemassa jokin erityinen syy, etta naisten(kirjastonhoitajien ja opettajien) ty6paikat ovat vaarassa eliminoitua sahk6isiaratkaisuja kaytt56n otettaessa, kun taas miehet ovat maarittamassa jasuunnittelemassa sahk6isia julkaisusysteemeja?Kling ja Lamb esittavat sitten eri koulukuntien (teknologiaoptimistien -technological utopians, teknologiapessimistien - technological anti-utopians,sosiaalisen realismin, sosiaalisten teorioiden ja analyyttisen reduktion)avainpiirteet taulukkoina #lAja #lB.
73Some Key Characteristics of Utopian Genres ofDiscourse About Computerization - Table #lATechnologicalUtopianismAntiUtopianismTypical evidence Scenarios ScenariosTime Orientation Future, treated as discontinuous Futurefrom pastRole of technology in social change Critical enabler of a good social Critical instrument for(Necessity of effects) order Oppl"ession and social demiseProhlems Caused by Technological Few, largely resolvable by new Important unresolvableDevelopment technologies social conflicts or otherproblems exacerbated bysome technologicaldevelopmentsConniet Sustained social connict is rare Intense social conflict is aaside from bounded legitimate key feature of the changedconnietsocial orderDistribution of Knowledge to Skills !knowledge available or Skills!knowledge oftenEFFectively Use and Undel·stand Key easily ohtainable. unequally distributed. SomeTechnologiesgroups/classesdisadvantaged (andexploited) by relativeignorance.
74Some Key Characteristics of Genres ofEmpirically Anchored DiscourseAbout Computerization - Table #lBSocial RealismSocial TheoryAnalyticalReductionTypicalFine-grained ethnography ofLogical abstraction fromEmpirical dataevidencespecific groups and placesempirical evidenceexamined in terms of arew well-definedcategories.TimePresent/pastPresent/past/futurePresenUpastOl'ientationRole ofNo special role. Usually not aNo special role. Usually not aNo special role. Usuallytechnology inuniquely importantuniquely importantnot a uniquelysocial changecatalyst/enabler of socialcatalysUenabler of socialimportant(Necessity ofchange.change.catalysUenabler ofeffects)social change.ProblemsCaused byNo single position.No single position.No single position.TechnologicalDevelopmentConnictConflict between dif'frent social Theories vary, but mostgroups is "oatUl'al," but the organizationallevel or socialnature of specific cooniets (ie., scale theories acknowledge andcoalitions, tactics, outcomes) theorize about powerdepends UpOIl data.differentials.Conflict may beignored or examined.Distribution orKnowledge toNo awpl'iol'i position, dependsupon specific data. Analyst mayTheories vary. Only a reworganizationallevel or socialNo apriori position,depends upon specificEffectively UseandUnderstandKeyor may not explicitly examineskilliknowledge.scale theories acknowledge andtheorize about skilliknowledgedifferentials.data. Analyst mayormay not explicitlyexamineskilllknowledge.Technologies
75Kling ja Lamb tarkastelevat ensin teknologiaoptimistien ja -pessimistienkasityksia sahktiisen julkaisemisen todennaktiisista vaikutuksista. Optimistitolettavat yleisesti, etta ihmiset tulevat elamaan ideaalielamaa. Teknologiaakoskien se tarkoittaa, etta teknologia toimii moitteetta. Dunlop ja Kling (1991)ja Kling (<strong>1995</strong>) ovat kuitenkin osoittaneet, etteivat teknologiset edistysaskeleetaina ole suoraan johtaneet sosiaalisiin edistysaskeleisiin, kuten korkeampaanelintasoon tai paremmin koulutettuun nuorisoon. - Sahktiista julkaisemistaennakoineet optimistit katsovat, etta informaatioteknologia edistaa sosiaalistamuutosta. Laajoista uutistietokannoista saa kaiken tiedon, joka on tarkkaa jaobjektiivista. IT koskee yhteiskunnan kaikkia aloja ja tasoja, myiis poliittistatasoa. Tutkimusmaararahoja pitaa erityisesti myiintaa hankkeille, joissatavoitellaan uusia teknologisia innovaatiota. Alvin Toffieria, Kolmannen aallonkirjoittajaa pidetaan optimistina, joka toi keskusteluun monia positiivisvaritteisiauudissanoja. Eraat optimistit katsovat, etta sahkiiinen julkaiseminenpoistaa nykyiset kustantajat ja tuo lukijan ja kirjoittajan suoraan kommunikaatioonkeskenaan. Joku menee vieliikin pidemmalle ja katsoo, etta lukija on myiistekija, kun uusi tekniikka sallii lukijan lisata, korjata, kirjoittaa ja muotoillauudelleen tekstia. Samalla joutaa Tekijanoikeuslaki romukoppaan. Toinenoptimisti painottaa, etta uudessa tilanteessa tulee <strong>yliopisto</strong>jen vahentaariippuvuuttaan kustantajiin ja palauttaa omistusoikeutensa alyllisiin tuotoksiinseka peria niiden kaytosta korvausta.Pessimistit katsovat, etta tietokoneistaminen alentaa elamisen laatua ja jakaaihmiset luokkiin sen mukaan, missa maarin he pystyvat saamaan kayttiiiinsasahkiiisia tietamysresursseja. Weizenbaum (1976) katsoi, etta tietokone onaloittanut historian vaaristelyn. Han perusti vaitteensa siihen, etta New YorkTimes-lehden sisalliit oli alettu tall etta a sahkiiisessa muodossa, ja ettahistoriantutkijat olivat alkaneet kayttaa tata arkistoa aj ankohdan tapahtumiakuvaavana tietolahteena juurikaan muistamatta toimittajien valinneen, mistatapahtumista kirjoittivat ja mista eivat kirjoittaneet. Pfaffenberger (1990)kumoaa vaitteen, etta sahkiiiset tietokannat sallivat yhtalaisen informaationsaannin kaikille. Han osoittaa, etta niiden kayttajilta vaaditaan runsaastiammattitaitoa. Kun esim. <strong>yliopisto</strong>t tekevat informaatiosta hyiidykkeen jayksityistavat julkisin varoin tuotetun tiedon, ne samalla synnyttavatinformaatioeliitin.Kling ja Lamb pohtivat ja arvioivat optimistien ja pessimistien nakemyksiinperustuvaa analyysiaan, sen vahvuuksia ja rajoituksia. He kysyvat: Missamaarin em. analyysit auttavat ymmartamaan atk:n sosiaalisia mahdollisuuksia?He tarkastelevat konfliktia, tietamyksen jakaantumista, teknisenkehityksen aiheuttamia ongelmia ja seurausten viilttamattomyytta. Optimistienmukaan maailmassa ei ole konflikteja, kun taas pessimistien mukaan tietytperuskonfliktit aina vallitsevat sosiaaliluokkien valilla. Kaytantii nayttaaKlingin ja Lambin mukaan osoittavan, etta kun optimistien ideoita yrittaatoteuttaa, niin se on vaikeaa ja silloin tiirmaa lukuisiin merkittaviinkonflikteihin. Optimistien mukaan ihmisilla on systeemien kaytiin vaatimattaidot, tai he pystyvat ratkaisemaan esiinnousevat ongelmat. Pessimistienmukaan eliitti kontrolloi em. taitoja tai sitten systeemit voivat olla taysinkasittamattiimia. Optimistit havaitsevat, etta uusi teknologia saattaa synnytt iihiukan ongelmia, mutta ne voidaan ratkaista lisaiimiilla teknologiaa. Pessimistitusein vahattelevat teknisten innovaatioiden sosiaalista arvoa ja katsovat, ettauusi tekniikka aina synnyttaa ongelmia. Klingin ja Lambin mukaan optimistienja pessimistien ennusteet perustuvat olettamukselle suoraviivaisesta syy-
76yhteydesta. Niissa unohdetaan tilannekohtaiset ja ymparistiitekijat eli "the waythe world works".Kling ja Lamb katsovat, etta optimistien ja pessimistien, kahden aaripaan,valista on loydettavissa paremmin todellisuutta vastaavia ennusteita, jotkaperustuvat eri teorioille. He kayttavat nimitysta sosiaalinen realismikoulukunnasta, joka hyodyntaa empiirista tietoa tutkiessaan atk:n kayttoa jasen kokemista. Kling ja Lamb kuvaavat esimerkkina tutkimuksen, jonkatulosten mukaan atk-systeemin rakennuttajat odottivat systeemin runsastakayttoa, mutta havainnot todellisuudesta todistivat painvastaista. Sosiaalisenrealismin koulukuntaan lukeutuvat tutkijat liittavat tutkimuksiinsa pitkiaseikkaperaisia kertomuksia havainnoistaan ja uskovat niiden avulla voivansavakuuttaa lukijat tulostensa oikeellisuudesta. Vaarana on kuitenkin se, ettatutkijat kiinnittavat huomion pieniin yksityiskohtiin.Sosiaalisen teorian koulukunta perustaa analyysinsa siihen, etta tutkijatkehittelevat kasitteita ja teorioita, jotka ylittavat erityistapaukset, ja joidenavulla voidaan ennakoida ja testata atk:n mahdollisia vaikutuksia. Kling jaLamb mainitsevat esimerkkeina naista teorioista seminaarissamme aikaisemminkasitellyn web-mallin (Kling 1987; <strong>IS</strong> Reviews 1992, s. 15-17, Lindberg<strong>1995</strong>) ja Giddensin strukturaatioteorian (Orlikowski 1992; <strong>IS</strong> Reviews 1994, s.64-69) seka useita muita. Sosiaaliteoreettiset atk-tutkimukset tarjoavat teorianperinteisia hyveita: suhteellisen lyhyita yleisia selityksia ja kasitteita, joidenavulla voidaan tutkia uusia tilanteita. Naita tutkimuksia on laajan yleisonvaikeampi lukea kuin optimistien ja pessimistien tuloksia, koska ne vaativatlukijalta enemman alyllisia ponnisteluja, erityistermien ymmartamista jaabstrahointia.Kling ja Lamb nimeavat analyyttisen reduktion koulukunnaksi tutkijat, jotkatyoskentelevat hyvin maaritellyn viitekehyksen ohjaamana. Viitekehys onjohdettu jostakin teoriasta tai joidenkin aikaisempien empiiristen tutkimustenyleistyksista. Viitekehysta koetellaan empiirisesti uusissa tilanteissa. Tulostentueksi on usein esitettavissa kvantitatiivista evidenssia. Kling ja Lamb katsovat,etta ne, jotka haluavat saada atk:n kaytiista systemaattista ymmarrysta,Iiittyvat tahan koulukuntaan. Sen tutkijoiden tutkimukset yleensa avautuvatkuitekin vain akateemiselle yhteisolle.Kling ja Lamb maalaavat lopuksi kuvan nykyhetkesta ja lahitulevaisuudestavoimakkain varein: Taloudelliset kiihokkeet rohkaisevat sahkoisen julkaisemisenaikakaudella siirtymaan pois kaupallisten kustantajien piirista;perinteisia kirjastoja uhkaa kuolema; on paljon potentiaalia uudenlaisentietamyksen kehittymiselle; on ylipaasemattOmia vaikeuksia kontrolloidasahkoisessa muodossa olevan informaation laatua; lukutaidottomuus lisaantyy;kansa jakautuu informaation saannin suhteen rikkaisiin ja koyhiin. Naissaoloissa empiriaan perustuvat tutkimuskoulukunnat voivat optimisteja japessimisteja paremmin tutkia sahkoisen julkaisemisen ja sahkoisten kirjastojenvaikutuksia. Aaripaihin sijoittuvien koulukuntien vahvuutena on rajojenesilletuonti, ts. kuinka hyvin tai huonosti meille voi kayda. Kling ja Lambnakevat empiirisesti ankkuroitujen tutkimusten vaarana sen, etta niissasaatetaan tutkia erityisteknologiaa tai teknisia ratkaisuja, jotka tutkimustenjulkaisuhetkella ovat jo vanhentuneita. Kling ja Lamb valittavat yleisesti, etteiole olemassa menetelmia, joilla tutkia empiirisesti tulevan uuden teknologianvaikutuksia.
77Mielestani Kling ja Lamb ovat monipuolisella tavalla pyrkineet valottamaansahkiiisen julkaisemisen ja sahkiiisten kirj astojen lahitulevaisuutta, niidenpotentiaalisia sosiaalisia vaikutuksia. Aikaisemman kirjallisuuden tarkasteluottamalla esille aaripaat selventaa nakemyseroja ja toimii tutkimuksenrakenteen luojana.Muut koulukunnat: sosiaalisen realismin, sosiaalisten teorioidenja analyyttisenreduktion koulukunnat nayttavat kauniisti noudattavan kolmea tutkimuslahestymistapaa(sosiaalinen realismi :: uusia teorioita luova tutkimus [PJ&AJluku 4], sosiaaliset teoriat :: teoreettinen tutkimus [PJ&AJ luku 2] jaanalyyttinen reduktio :: teorioita testaava tutkimus [PJ&AJ luku 3])Kling ja Lamb ovat lahes poikkeuksetta sijoittaneet jokaiseen kohtaan jaalakohtaan tulosten tai teoroiden arvioinnin tai itsearvioinnin. Heille nayttaaolevan helppoa nayttaa, miten jonkin tutkimuksen tietylle tutkimustuloksellevoitaisiin saada taysin vastakkainen tulos.Kling ja Lamb kayttavat keskimaaraista atk-tutkij aa monivivahteisempaakielta. Talliiin sanoma selkenee ja vastakohdat seka ristiriidat tulevatparemmin esille. Lisaksi he nayttavat lukeneen monien muidenkin alojenkirjallisuutta, historiaa ja kaunokirjallisuutta.References:Dunlop C. and R. Kling (1991), Computerization and controversy: Value conflictsand social choices, Academic Press, San Diego.Kling R. (1987), Defining the boundaries of computing across complexorganizations, in Boland and Hirschheim (Eds.), Critical issues in informationssystems research, Wiley, New York, 307-362.Kling R. (<strong>1995</strong>), Computerization and controversy: Value conflicts and socialchoices, 2nd edition, Academic Press, San Diego.Lindberg Tuukka (<strong>1995</strong>), Klingin artikkelin (1987) lyhennelma ja suhteutus InJarvinen P. (toim.), Systeeminsuunnittelumalleista, <strong>Tampereen</strong> <strong>yliopisto</strong>Tietojenkasittelyopin laitos B-<strong>1995</strong>-3, s.96-103.Orlikowski W.J. (1992), The duality of technology: Rethinking the concept oftechnology in organizations, Organization Science 3 No 3, 398-427.Pfaffenberger B. (1990), Democratizing information: On line databases and therise of end-user searching, G.K. Hall & Co, Boston.Weizenbaum J. (1976), Computer power and human reason, Freeman, SanFrancisco.Pertti Jarvinen
78Kling R. and T. Jewett (<strong>1995</strong>), The social design of worklife withcomputers and networks: An open natural systems perspective, In Yovits(Ed.), Advances in Computers, Academic Press, Orlando, 50 pKirjoittajat tarkastelevat artikkelissaan kriittisesti tietokoneistumisen ja tyonyhdistamisen vaikeuksia erilaisista nakokulmista. Artikkelin perustana on tyonmerkitys ihmiselle. Tyon osuus ihmisen paivittiiisestii aj asta on suuri ja tastasyystii tyon laatu ja sen ominaispiirteet ovat tarkeita. Koska tietokoneistumisenvaikutus tyopaikoilla kasvaa, on tyon ja tietokoneistumisen suhdetta syytiitarkastella sosiaalisesta nakokulmasta. Tiihiin asti tarkastelu on perustunutpitkiilti tietokoneistumisen organisaatiolle aiheuttamiin taloudellisiinvaikutuksiin. Kirjoittajat pyrkiviit artikkelissaan taloudellista niikokulmaalaajempaan tarkasteluun, jossa otetaan huomioon yksilti ja yksiloidenmuodostamat (tyo)ryhmiit sekii tietokoneistumisen vaikutukset yksiloihin,heidiin tyotehtiiviinsa ja tyoyhteisoon (organisaatioon).Artikkelin kolmannessa luvussa kirjoittajat maarittavat viitekehyksen, jonkakautta he tarkastelevat organisaation kayttiiytymistii. Perinteinen organisaationkiiyttaytymisen tutkimus on keskittynyt tyoyhteison sisiiiseen kayttiiytymiseen.Kling ja Jewett laajentavat tarkastelua tyoyhteison ulkopuolisiintapahtumiin. Tiitii varten kirjoittajat ottavat kaytttionsa Scottin (1987) mallinorganisaation kiiyttiiytymisesta, jossa organisaation kiiyttiiytymisen selitetiiiinrationaalisten ja luonnollisten systeemien seka avoimien ja suljettujensysteemien avulla. Luomalla niiiden parien kombinaatiot saadaan taulukon 1mukainen nelikenttii.Taulukko 1. Organisaation kayttiiytymista kuvaavat nelja piiamallia.Suljetut jarjestelmatAvoimet jarjestelmiitRationaa- Pyrkimyksenii on johdon Pyritaiin saavuttamaan johdonliset jiirjes- ohjastamana selvien tavoitteiden ohjastamana tavoitteet, jotka ovattelmiit saavuttaminen soveltamalla mahdollisesti epavarmoja taieksplisiittisia strategioita. vaihtelevia. Tavoitteidensaavuttamiseen kaytettyihinkeinoihin vaikuttavatkohdeorganisaation ulkopuolisettahot.Luonnol- Vaihtelevien intressiryhmien Vaihtelevien intressiryhmienliset jarjes- muodostamat koaliitiot, jotka muodostamat koaliitiot, jotkatelmiit miiarittaviit piiiimiiiiriinsii maarittiivat paiimaiiriinsiineuvottelemalla. Koaliitioiden neuvottelemalla. Koaliitioidentoimintaa ohjaavat pitkiilti toimintaa ohjaavat pitkiiltitehtiiviit, teknologia jatehtiiviit, teknologia ja suhteetkohdeorganisaation henkiltiiden kohdeorganisaation ulkopuolisiinvaliset suhteet.instituutioihin, ryhmiin jaihmisiin.
79Artikkelin erilaiset niikokulmat ti etokoneiden ja tietoliikenneverkkojensoveltamiseen peilautuvat tiimiin nelikentiin kautta. Aiemmin Tehdyttutkimukset tietojiirjestelmien kehittiimisestii ja kiiytostii, tietokoneistumisestaja tyoeliimiistii sekii tyoskentelystii tietoverkkoja kiiyttiien nojautuvat pitkiiltisuljettuun rationaaliseen orgnisaation kiiyttiiytymisen malliin ja monessatapauksessa tiimii valinta on tiedostamatonta (tacit).Neljiis luku kiisittiiii tyon ja tietokoneistumisen yhdistiimistii yhteisen suunnittelunkautta. Kling ja Jewett esittiiviit tietokonejiirjestelmien teknologistenpiirteiden ja jiirjestelmien kayttoon liittyvien sosiaalisten tekijoiden yhteistiisuunnittelua, jota he nimittiiviit sosiaaliseksi suunnitteluksi (sosial design).Perustelut tiille ajatukselle ovat tyon ja tietokoneistamisen keskiniiisessiiriippuvuussuhteessa, sillii tietotekniikan kiiyttoonotto aiheuttaa muutoksiatyoyhteisossii ja piiinvastoin. Sosiaalisen suunnittelun tarkoituksena onyhteensovittaa tietotekniikka tyoyhteison sosiaaliseen kokonaisuuteen ja niiin011 en vaimentaa muutosten aiheuttamia ongelmia. Sosiaaliseen suunnitteluunliittyviii kokonaisuuksia (areenoita) ovat muun muassa teknologia, tyonsosiaalinen organisointi (mm. palkitseminenivaatimukset uuden jiirjestelmiinoppimiseen liittyen), viilineiston saatavuus (mm. kenellii on piiiisy jiirjestelmiinja millii oikeuksilla), infrastruktuuri (mm. koulutusohjelmat) ja valvontamallit(mm. tyontekijiin monitorointi). Tietokoneiden ja verkkojen kiiytonmahdollisuudet ja rajoitukset miiiiriiytyviit sen perusteella, kuinka niiihinkokonaisuuksiin liittyviit asiat toteutetaan.Kirjoittajat kiiyviit liipi kolme sosiaalisen suunnittelun mukaista liihestymistapaa:business process reengineeringin (BPR), sosio-teknisen suunnittelun javerkkoanalyysin. BPR omaa suunnitteluun teknisen niikokulman, jossapainopiste on tyoprosessien tehostamisessa. Sosio-teknisessii suunnittelussakohteena ovat ihmiset ja heidiin vaikutuksensa tyon tukemiseen. Verkkoanalyysion yhtenevii BPR:n ja sosioteknisen liihestymistavan kanssa.Viidennessii luvussa kirjoittajat tarkastelevat tietokoneiden ja tietoverkkojenvaikutuksia kahden tyyppisiin ryhmiin: eheisiin tyoryhmiin ja hajautettuihinryhmiin. Eheiden tyoryhmien jiisenten keskiniiinen yhteneviiisyys on suuri, jokaulottuuu myos tyopaikan ulkopuolelle. Tiillaiseen tyoryhm iin on muodostunutsidoksia mm. ihmisten viilisen yhteydenpidon ja riippuvuussuhteiden osalta.Elektronisen kommunikoinnin mahdollistaminen voi luoda uusia ryhmiinsisiiisiii rakenteita, jotka poikkevat aiemmista. Kirjoittajien mielestii ryhmiinsisiiisten ja viilisten suhteiden analysointi edellyttiiii avoimiin luonnollisiinjiirjestelmiin kuuluvien mallien kiiyttiimistii.Tietokoneet ja tietoliikenneverkot luovat edellyksiii uudenlaisten tyoorganisaatioidenluomiseksi, jotka eiviit rajoitu perinteiseen integroituun tyoyhteisoon.Tiimiinkaltaisia organisaatiota on monenlaisia ja kirjoittajat kiiyttiiviit niistiiyliikiisitettii hajautetut ryhmiit. Kling ja Jewett tarkastelevat hajautettujaryhmiii median ja kommunikaation, hajautettujen tyoryhmien, etiityoskentelynja hajautettujen intressiryhmien niikokulmista. Median ja kommunikaationosalta kirjoittajat esittiivtit median ja kommunikoinnin viilisiii suhteita.Hajautetut tyoryhmiit ovat tyokeskeisiii organisaatiota, jotka voivat ollalyhytikiiisiii ja joiden jiisenet ovat maantieteellisesti haj autuneet. J iisentenkeskeisenii yhteydenpidon muotona on siihkoposti. Etiityoskentelyn osaltatarkastellaan tekijoitii, joiden perusteella arvioidaan etiityoskentelyn haittoja jahyotyjii. Artikkelissa etiityoskentely on rajoittunut kotoa tapahtuvaksi
80tyoskentelyksi. Hajautetut intressiryhmat pitavat sisallaan ne ryhmat, jotkaovat syntyneet tietyn kiinnostuksen kohteen ymparille. Ryhman jasenet ovatmaantieteellisesti ja organisationaalisesti hajautuneet ja nain 011 en ryhmanjasenia yhdistava tekija on kiinnostus tiettya asiaa kohtaan. Taulukkossa 2 onesitetty, kuinka kolme ensimmaista tekijaa nayttaytyvat rationaalisten jaluonnollisten jarjestelmien suhteen. Hajautettuja intressiryhmia voidaantarkastella vain luonnollisten jarj estelmien kautta.Taulukko 2. Median ja kommunikoinnin, hajautettujen tyoryhmien jaetatyoskentelyn eraat ominaisuudet rationaalisten ja luonnollisten jarjestelmienmukaisesti.rationaaliset jarj estelmatluonnolliset jarjestelmatmedia ja kommunikointi liittyy kommunikointi liittyykommuni- tyotehtaviinja keskeisena muihinkin kuin tyotehtaviin.kointikommunikointiinvaikuttavana tekijana onmedian rikkaus.hajautetut merkittavin yhteydenpitoon yhteydenpitoon vaikuttaatyoryhmat vaikuttava tekija on muitakin tekijoita kuinkommunikointikanava. kaytettykommunikointikanavaetatyoskentely etatyoskentelyn edut/haitat on etatyoskentelyn edutlhaitatarvioitavissa tarkastelemalla edellyttavat myosvain tyontekijaa jakotiympariston huomioontyotehtavaa.ottamista.Kuudennessa luvussa kirjoittajat ottavat avoimenlsuljetun ja rationaalisenlluonnollisen lisaksi uuden ulottuvuuden: kontrolli vs. yhteistyo. Kirjoittajattarkastelevat kontrollia ja yhteistyota sini- ja valkokaulustoiden osalta.Edellisessa tapauksessa yritysjohto pyrkii kayttamaan tietotekniikkaatyontekijoiden tyotehon seuraamiseksi. Kysymyksessa talloin ovat perinteisestituotanto- ja palvelusektori, jossa ero tyonjohdon ja tyontekijoiden valilla onselva. Jalkimmaisessa tapauksessa kysymyksessa on tekninen tai asiantuntijatyo.Talloin pyritaan tietotekniikan avulla muuttamaan muun muassatyon sisaltoa siten, etta tyotehtavista selviydytaan vahemman koulutetuillahenkiloilla. Tyoryhmaohj elmistot laajentavat tietokoneella tapahtuvaakontrollia perinteisesta johto vs. tyontekijat asetelmasta tyontekij oidenkeskinaiseen ja ryhmien valiseen kontrolliin. Talloin kohdetta on tarkasteltavaavointen luonnollisten jarjestelmien mallien kautta.Seitsemannessa luvussa kirjoittajat tuovat esille tietokoneistamiseen ja tyonintegraatioon liittyvia ongelmia, jotka monesti jaavat kasittelematta. Esimerkiksiverkottumisen lisaantyessa monitoimittajaymparistojen aiheuttamatongelmat tulevat lisaantymaan. Muun muassa sahkopostin lahettaminen
81erilaisten verkkojen valilla voi olla vaikeata, mikali sahkoposti sisaltaa siihenliitetyn asiakirjan. Lisaksi tietokoneistamiseen liittyy erilaisia aika- jataitovaatimuksia, jotka ilmenevat kay ton yhteydessa. Esimerkiksi tietoliikenneverkkojenkaytossa on olemassa lausumaton taustaoletus, etta verkkoyhteydenmuodostuminen onnistuu aina ja liikennointi on nopeata. Tietokoneenkaytto vaatii myos tiettyja perusrakenteita, joita ei aina mielleta tarpeellisiksi.Esimerkkeja perusrakenteista ovat koulutus- ja avustusjarjestelmat. Kuitenkinetenkin ns. valkokaulustyontekijoilta edellytetaan ohjelmiston omaehtoistaopiskelua, silla koulutusta pidetaan hyotyihin nahden vahaisinii. Toisaaltamahdollisuudet ohjelmistojen hyvaan hallintaan ilman organisoitua koulutustaon heikkenevat sita mukaan kun ohjelmistojen ominaisuudet lisaantyvat.KommentitMarcus Gustafssonin mielesta artikkelin aihe on mielenkiintoinen jaaj ankohtainen. Etenkin verkkottumisen laajeneminen ja sen tuomat odotuksetuudentyyppiselle tyoskentelylle ovat suuret. Esimerkkina on kansallinen "Suomitietoyhteiskunnaksi 2000" -hanke. Kirjoittajat tarkastelevat kriittisestitietokoneistumisen vaikutuksia tyoyhteisoon, joiden tarkasteleminen avoiminaluonnollisina jarjestelmina herattaa monia sellaisia kysymyksia, jotkamuunlaisen tarkastelun yhteydessa olisivat jaaneet piiloon.Artikkeli oli paasaantoisesti selkeasti kiIjoitettu, mutta yleisluontoinen. Tamaon ymmarrettavaa, silla kirjoittajat kasittelevat aihettta laajasti, joka estaasyventymisen yksittaisiin asioihin. Luvusta 5.1 saa helposti kiisityksen, ettaeheisiin ryhmiin (intact groups) kuuluvat vain teollisuustuotannossa olevatryhmat. Syyna tahan on varsin laaja viittaus Zuboffin (1988) teokseen.Hajautettujen ryhmien osalta toivoin kulttuuri- ja kielierojen kasittelya.Etenkin SIG-tyyppiset ryhmat sisaltavat ihmisia monista maista. Talla hetkellasuuri osa esimerkiksi Internetin kayttajista omaa riittavan englannin kielentaidon. Tilanne muuttuu, jos verkottuminen laajenee ja sen pariin tuleeenenevissa maarin akateemisen maailman ulkopuolisia ihmisia. Talloinriittamatiin kielitaito haittaa osallistumista keskusteluun.Luvun 5. New Forms of Work Organization kolmannessa kappaleessakirjoittajat tekevat mielestani arveluttavan kytkoksen yhdistaessaansahkopostin ja semijulkisten foorumien kay ton. Lisaksi kirjoittajat assosioivatfoorumit Internetin U senet News -palveluun. Sahkopostin yksi kayttomahdollisuuson osallistuminen erilaisiin sahkoisiin foorumeihin. Sahkiipostinsuurin kaytto kohdistuu kuitenkin kirjeenvaihtoon joko henkilOiden tai ryhmienvalilla.Antti Arvela pitaa artikkelia kattavana tyon ja tietokoneistamisen valisensuhteen katsauksena, jota tarkastellaan luonnollisten (natural systems) jarationaalisten (rational systems) jarj estelmien nakokulmista. Tarkastelualaajennetaan artikkelin lopussa ottamalla mukaan myos muita ulottuvuuksia.Kirjoittajat tuovat selvasti esille mielipiteensa siita, etta joukko tyoelamaakoskevia tutkimuksia rakentuu pitkalti rationaalisen perspektiivin varaan. Henakevat kuitenkin organisaatiot avo imina systeemeina. Arvelan mielestaartikkelissa on myos nahtavissa tyon mielekkyyden ja organisaationkayttaytymisen valinen kytkenta. Vaikka artikkelin perustana on kahdenerilaisen systeemin perspektiivi, niin punaisena lankana on makro(organisaatio) ja mikrotason (yksittainen tyontekija) yhdistyminen.
82Jorma Holopaisen mielesta artikkelissa pohditaan tietotyolaisen tuottavuudennostamisen problematiikkaa. Klingin ja Jewettin mielesta tietotyolaisentuottavuuden nostaminen vaatii tyon nakyvaksi saattamista. Artikkeli olimielenkiintoinen ja kayttokelpoinen.Jasennys rationaalinen-luonnollinen, suljettu-avoin, jasentavat hyvin atk:n jatietokoneverkkojen vaikutusten tutkimista ja auttavat ymmartamaanristiriitaisia tuloksia. Pertti Jarvinen pitaa mielenkiintoisena bouded rationalityja sosio-teknisen lahestymistavan sijoittamisen kirjoittajien esittamaannelikenttaan. Jarvinen kyseenalaistaa kuitenkin kirjoittajien kayttamanorganismi-metaforan organisaatiota kuvattaessa ja kysyy, voisiko 'ihminen'korvata organismi-metaforan. Jarvisen mielesta kirjoittajilla on laajassaartikkelissa paassyt vii.lilla paajuoni unohtumaan.Maire Heikkinen pitaii. artikkelia suhteellisen helppolukuisena, muttatiivistelman tekemista aarimmaisen vaikeana. Artikkelin kokonaisuudenhahmottaminen oli vaikeata. Parasta artikkelissa on erilaisten tutkimusnakokulmienesille tuominen ja laaja viiteluettelo.ViitteetScott, W. Richard. 1987. Organizations: Rational, Natural, and Open Systems.(2nd Ed.). Englewood Cliffs , N.J.: Prentice-Hall.Zuboff, Shoshana. 1988. In the Age of the Smart Machine: The Future of Workand Power. New York. Basic Books.Marcus Gustafsson
83Plowman L., Y. Rogers and M. Ramage (<strong>1995</strong>), What are worksplacestudies for?, In Marmolin, Sundblad and Schmidt (Eds.), Proc. of ECSCW'95,Kluwer Academic Publishers, Dortrecht, 309-324.Plowman, Rogers ja Ramage arvoivat tietokonetuetun yhteistyon (ComputerSupported Cooperative Work, CSCW) tutkimuksia silt a kannalta, miten neantavat ohjeita CSCW-ohjelmistojen suunnitteluun. He kiinnittavat myoshuomiota, milla tutkimusotteilla ko. tutkimukset on tehty. Mukaan onkelpuutettu CSCW- ja ECSCW-konferenssien ja CSCW-Iehden tyopaikkatutkimuksiakoskevat artikkelit, joissa on pyritty informoimaan ja arvioimaansysteemin suunnittelua.Etnografiaa on kaytetty useimmissa tutkimuksissa. Plowman ja muutryhmittivat arviointiin kelpuutetut artikkelit neljaan kategoriaan: (i)Tutkimukset, jotka antoivat yksityiskohtaisia suunnitteluohjeita tiettyjenCSCW-systeemien sunnitteluun, (ii) tutkimukset, jotka antoivat yleisiasuosituksia joko tietyn luokan tai yksittaisten CSCW-systeemien sunnitteluun,(iii) ns. perustutkimukset, (iv) CSCW-systeemien implementointi- jaarviointitutkimukset tyopaikoilla. Tarkastelu etenee em. neljan luokan mukaan.Yksityiskohtaisia suunnitteluohjeita on tavoiteltu siksi, etta jokainentyoymparisto on ainutkertainen, tyokaytannot riippuvat paljon tilanteesta jaerityisia suunnitteluratkaisuja tarvitaan erityistapauksissa. Taman kategoriantutkimuksia on vahan, silla yritykset, joissa mahdollisia tutkimuksia on tehty,valvovat tarkasti, mita saa julkistaa. Toinen syy naiden tutkimustenpuuttumiseen voi olla se, etta ne on julkaistu muualla. Lahes ainoa ohje, jonkakirjoittajat ovat poimineet, on se, ettei tule seurata ennalta-annettua tyoohjettavaan toimia tilanteen mukaan. Prototyyppia kayttaen voi samanaikaisestimaarittaa systeemin tarpeet ja suunnitella systeemia.Artikkeleita, joissa annettiin yleisia suosituksia suunnitteluun, lOytyi tahantutkimukseen eniten. Yleisesti ottaen nama tutkimukset informoivatsysteeminsuunnittelusta eli valittavat tietoa eivatka niinkaan anna suosituksiatyoskentelymuodoista. Tutkijat nayttavat epasuorasti kritisoivan tutkimuksia,kun niiden tulokset antavat kasitysta, suuntaa, ehdotuksia, mahdollisuuksiajne. He ainakin kahdesti painottavat pulmaa, miten etnografisistatutkimuksista johdettaisiin suosituksia suunnitteluun, tai miten kurottaisiinumpeen naturalistisella otteella tehtyjen yhteistyota koskevien tutkimusten jateknologian suunnittelun kuilu.Vaikka perustutkimuksen otsikon alla tehtyjen tutkimusten osalta useinkysytaankin "so what?", Plowman ja muut suhtautuvat kyseisiin tutkimuksiinaika positiivisesti. Vaikka ko. tutkimuksista ei voi suoraan johtaatarkistuslistoja eika konkreettisia ohjeita, nama tutkimukset herattavatkeskustelua ja kiinnittavat huomiota ongelmallisiin kohtiin CSCWsysteemeissa,kyseenalaistavat CSCW -systeemien lahtokohtia. Tutkijatviittaavat mm. siihen, etta CSCW on tarkoitettu tuomaan ihmisia yhteen,vaikka toisinaan olisi parempi, etta heidat pidettaisiin poissa joistakintilanteista. Xeroxin tutkimuslaitosten ryhmien (esim. Suchman 1987) sanotaantehneen hyvaa tyota ja tuoneen mm. yksityisyys-, kontrolli- ja palautekysymyksetkeskusteluun.
84Kirjoittajat ilmoittavat, ettii tiihiin mennessii on esitetty vain harvojatutkimuksia CSCW-jtirjestelmien hankinnasta, implementoinnista ja ktiytOstti.Niissii on tu11ut esiin kaksi asiaa: 1. yhteensopimattomuus (discrepancy) ja 2.vastustus. Yhteensopimattomuus tarkoittaa montaa asiaa: a) Suunnittelijateiviit ole sovittaneet yhteen sosiaalista ja teknistii puolta, b) ohjelmistotalojenlupaukset ryhmiityotuotteiden siunauksellisuudesta eiviit ole toteutuneet, c)vaikka johto pitiiii CSCW-tuotteita hyvinii, kun niillii voidaan valvoa ryhmientyotii, niin ryhmien jiisenet katsovat tuotteiden rajoittavan heidiin toimintaansa,d) systeemien rakentajien ja kiiyttiijien odotukset eiviit osu yhteen (Grudin1988). Kiiytiinnon ratkaisuksi tarjotaan paika11isia viilittiijiihenkiloitii,poikkeukse11isen taitavia kiiyttiijiii, ohjaamaan muita CSCW-tuotteidenkiiytossii.CSCW-jiirjestelmiin vastustus niiytt ii nousevan kahdesta liihteestii: Ensiksikinkiiyttiijiit eiviit tunnista uuden tuotteen yhteistyotii tukevia toimintoja(Orlikowski 1992), kun he ovat tottuneet yksilotyohOn ja keskiniiiseenkilpailuun; toiseksi uusi tuote ei niiytii sopivan niihin sosiaalisiin jiirjestelyihin,jotka tyontekijiit ovat keskeniiiin epiiformaalisti kehittiineet ja sopineet.Yleisesti ottaen CSCW-tutkimusten tulokset niiyttiiviit riippuvan rahoittajasta:valtion rahoittama tutkimus on julkaistu artikkelina, itserahoitettu taasteknisenii raporttina ja teo11isuuden rahoittama spesifikaatioina. Siksi tuloksiaon usein vaikea saada kiiyttoonsii. - Kirjoittajat vertaavat CSCW-tutkimuksiakiiyttoliittymiitutkimuksiin ja katsovat, ettii viimemainituissa on onnistuttutuomaan esille (jopa formaaleja) suosituksia suunnitteluun, kun taas CSCWtutkimustentuloksia on vaikea soveltaa kiiytiinnossii.Kirjoittajat painottavat lopuksi, ettii CSCW-systeemien suunnittelijattyoskenteleviit se11aisen aikapaineen a11a, ettei heillii ole aikaa 'kiiiintiiii'tutkimusten tuloksia tyoohjeiksi, va an he pitiiviit keittokirjamaista askelaskeleelta kuvaavaa ohjeistoa myos sosiaalisissa kysymyksissii toimivana.Minusta on tiirkeiiii yrittiiii saada tutkimustietoa todellisista tyotilanteista. Siksikirjoittajien kriittinenkin arvio on paika11aan. Etnografisissa tutkimuksissa,joissa (ohjeiden mukaan, PJ&AJ kohta 4.5) tutkija on tutkimuskohteessaan niinkauan, ettii hiin on ko. yhteisossii ns. paika11inen toimija ja pystyy siksiymmiirtiimiiiin kohteen hilj aista puhetta, rituaaleja, rooleja jne., kuvataantutkimuskohdetta mahdollisimman monipuolisesti. Tiissii artikkelissakuvaukset jiiiviit viitteellisiksi, enkii siksi saanut niistii riittiiviiii kiisitysta.Lukija voi tehdii aj atuskokeen ja pohtia: Miten tiimii kirja11isuustutkimus olisipitiinyt tehdii ja mitii siitii olisi voinut saada tulokseksi? - Minusta on tiirkeiiiierottaa toisaalta tutkimukset, joissa ongelmana on ol1ut CSCW-systeemiensuunnittelu ja suunnittelun tulokset, ja toisaalta tutkimukset, joissaprobleemana on ol1ut CSCW-systeemien kiiyton ongelmat tyopaikoilla ja niistiion sitten vedetty suosituksia suunnitteluun.Kun tutkimuksen tavoitteena oli keriitii CSCW-systeemien rakentamisen jakiiyton kokemuksia ja erityisesti niistii johdettuj a suosituksia suunnitteluun,niin tutkimuksella on kaksi kivijalkaa: 1. CSCW tyopaika11a ja 2. systeemiensuunnittelu. Tutkijat niiyttiiviit ha11itsevan ede11isen, mutta jiilkimmiiisestiiheillii on keittokirjakiisitys, ts. he eiviit tunne systeeminsuunnittelunkirja11isuutta eiviitkii siksi osaa suhteuttaa ohjeita ja suosituksia siihen. Nyt
85tutkijat ovat ottaneet ennakolta neljiin kategorian kehikon: (i) yksityiskohtaisiasuunnitteluohjeita, (ii) yleisiii suosituksia sunnitteluun, (iii) ns. perustutkimukset,(iv) implementointi- ja arviointitutkimukset. Vaihtoehtoja heidiinkehikolleen (i) ... (iv) voisivat olIa: a) "process - product" -j iisennys, b) L-, E- ja 1-resurssilajit, ts. mitii suosituksia on tullut koskien laite- ja ohjelmistoresursseja(L), henkiloresursseja (E) ja tietoresursseja (1), c) Klingin ja Jewittin (<strong>1995</strong>)sosiaalisen suunnittelun alueet, d) jokin systemointimalli, esim. Iivari jaKoskela (1986), jota voisi kiiyttiiii systeeminsuunnittelun 'mittatikkuna'.Valmiin kehikon sijasta olisi voitu kiiyttiiii artikkeleiden sisiiltojii liihtOkohtanaja laatia aineiston ehdoilla kiisiterakenne kuvaamaan tyopaikkojen CSCWtutkimustenkeskeisiii ohjeita ja suosituksia suunnittelulle (vrt. Swanson jaRamiller 1993).Liihteet:Grudin J. (1988), Why CSCW applications fail: problems in the design andevaluation of organizational interfaces, In Proceedings of CSCW'88, 85-93.IivariJ. and E. Koskela (1987), The PIOCO model for <strong>IS</strong> design, M<strong>IS</strong> Quarterly11, No 3, 401-419.Kling R. and T. Jewett (<strong>1995</strong>), The social design of work life with computers andnetworks: An open natural systems perspective, In Yovits (Ed.), Advances inComputers, Academic Press, Orlando, 50 pOrlikowski W.J. (1992), Learning from Notes: Organizational issues ingroupware implementation, In Proceedings of CSCW'92, 362-369.Suchman L. (1987), Plans and situated actions: The problem of human-machinecommunication, Cambridge University Press, Cambridge.Swanson E.B. and N.C. Ramiller (1993), Information systems researchthematics: Submissions to a new journal, 1987-92, Information SystemsResearch 4, No 4, 299-330.Pertti J iirvinen
86Nass C., Y. Moon, B.J. Fogg, B Reeves and D.C. Dryer (<strong>1995</strong>), Cancomputer personalities be human personalities?, Int. J. Human-ComputerStudies 43, 223-239.Artikkelissa on pohdittu, voivatko tietokoneiden persoonallisuudet ollavastaavia kuin ihmisten persoonallisuudet. Persoonallisuuden maarittelyssa onlahdetty liikkeelle psykologien kayttamista persoonallisuuden maaritelmista.Artikkelin kirjoittajien mukaan taytyy osoittaa, etta tietokoneet voivatkayttaytya sellaisilla tavoilla, jotka ovat yhtenaisia ihmisten kayttaytymisenkanssa. Lisaksi taytyy osoittaa, etta tietokonepersoonallisuudet kommunikoivatihmispersoonatlisuuksien kanssa tavoilla, jotka on maaritelty persoonallisuudenvalisia vaikutussuhteita kasittelevissa teorioissa. Maaritelmien mukaisestitietokoneisiin ohjelmoitiin persoonallisia piirteita. Persoonallisuuden ehtojentaytyttya paateltiin, etta tietokoneilla voi olla ihmisille tyypillisiapersoonallisuuksia.Tutkimuksen lahttikohdaksi valittiin kaksi eri persoonallisuuden piirretta jahaluttiin osoittaa, etta tietokoneiden ja ihmisten valisessa kommunikoinnissapatevat samat saanntit kuin nailla persoonallisuuden piirteilla ihmistenkeskinaisessa kommunikoinnissa. Persoonallisuutta kasittelevien teorioidenperusteella laadittiin viisi eri hypoteesia. Ensimmaisen hypoteesin mukaanihmiset pystyvat luokittelemaan hallitsevat ja alistuvat tietokoneet. Toisenhypoteesin mukaan ihmiset eivat huomaa eroja eri persoonallisuuksienystavallisyydessa. Kolmannen hypoteesin mukaan eri persoonallisuuksiensuorituskyvyssa ihmiset eivat huomaa eroja. Neljannen hypoteesin mukaanhallitsevat henkiltit kommunikoivat mieluiten hallitsevien tietokoneiden kanssaja alistuvat persoonat kommunikoivat mieluiten alistuvien tietokoneidenkanssa. Viidennen hypoteesin mukaan hallitsevat persoonat pitavatkommunikointia hallitsevan tietokoneen kanssa tuloksekkaampana kuinkommunikointia alistuvan tietokoneen kanssa ja alistuvat persoonat pitavat .kommunikointia alistuvien tietokoneiden kanssa tuloksekkaampana kuinkommunikointia hallitsevien tietokoneiden kanssa.Tietokoneisiin ohjelmoitiin kaksi erilaista persoonallisuutta. Toisiintietokoneisiin ohjelmoitiin hallitseva (dominative) ja toisiin alistuva (submissive)persoonallisuus. Hallitsevuus tai alistuvuus oli luotu muokkaamalla ilmaisutapaa,tietokoneen ilmaisemaa luotettavuusastetta, kommunikointij arjestysta jatietokoneen nimea. Hallitseva tietokone kaytti kaskymuotoja, luotti itseensa, olikeskusteluissa ensimmaisena ja kaytti itsestaan nimea Max. Alistuva tietokonetaas kaytti epartiivia ilmaisuja, ei luottanut itseensa, antoi kayttajan ollakommunikoinnissa ensimmaisena ja kaytti itsestaan nimea Linus. Hallitsevallepersoonallisuudelle on tyypillista kyky antaa kaskyja, keskustelu muidenkanssa omista haluista ja vastuuntunto. Alistuvalle persoonallisuudelle taas ontyypillista olla helposti johdettavissa, antaa muiden tehda paattiksia ja vastuunvalttaminen. Kun tietokoneisiin oli ohjelmoitu persoonallisuudet, pyydettiin 48<strong>yliopisto</strong>n opiskelijaa suorittamaan yhteistyossa tietokoneen kanssa tehtava,jonka tarkoituksena oli miettia selviytymista aavikolla. Tietokoneesta jaopiskelijasta muodostuva tytiryhma pisteytti opiskelijan paattiksen mukaisesti12 esinetta sen mukaan, miten ne heidan mielestaan parhaiten auttoivataavikolla selviytymisessa. Tehtava annettiin opiskelijoille kertomalla, etta heosallistuvat kokeeseen, jossa tutkitaan miten ihmiset tytiskentelevattietokoneiden kanssa suorittaakseen tehtavan. Useita viikkoja ennen tehtavansuorittamista opiskelijoille oli tehty BSRI-testi (Bern Sex Role Inventory), jonka
87avulla pyritaan maarittamaan henkilon persoonallisuuden hallitsevuus.Vahintaan 0.5 hajonnan mittaa alle keskiarvon tai vahemman saaneetluokiteltiin alistuviksi persooniksi ja vahintiian 0.5 hajonnan mittaa ylikeskiarvon saaneet luokiteltiin hallitseviksi persooniksi. Hallitseviksimaaritellyista persoonista puolelle annettiin hallitseva tietokone ja puolellealistuva tietokone. Vastaavasti myos alistuviksi maaritellyista persoonistapuolelle annettiin hallitseva tietokone ja puolelle alistuva tietokone. Oppilaatmuodostivat ensin oman nakemyksensa esineiden pisteytyksesta seka 10-asteikolla arvion siitii, miten luotettavana he pitivat jokaista omaa arviotaan.Taman jalkeen he keskustelivat laatimastaan pisteytyksestii tietokoneen kanssaja laativat lopullisen pisteytyksen. Lopuksi he tayttivat kyselylomakkeen, jossahe arvioivat 10-asteikolla suhtautumistaan tietokoneeseen ja kaytyynkommunikointiin.Kokeiden tuloksina saatiin selville, etta hallitsevia tietokoneita pidettiinkeskimaarin hallitsevampina kuin alistuvia tietokoneita ja alistuvia tietokoneitapidettiin keskimaarin alistuvampina kuin hallitsevia tietokoneita. Tama oliyhteneva ensimmaisen hypoteesin kanssa. Kokeeseen osallistuneet henkilOteivat nahneet eroj a tietokoneiden ystavallisyydessa. Tama oli yhteneva toisenhypoteesin kanssa. Myoskaan eri tietokonepersoonallisuuksien valises sasuorituskyvyssa vastaajat eivat huomanneet eroa. Tama oli hypoteesin kolmemukainen havainto. Alistuvat persoonat kommunikoivat mieluummin alistuvientietokoneiden kuin hallitsevien tietokoneiden kanssa. Vastaavasti hallitsevatpersoonat kommunikoivat mieluummin hallitsevien tietokoneiden kuinalistuvien tietokoneiden kanssa. Tama vasta a hypoteesia nelja elipersoonallisuuden teoriaa, jonka mukaan samankaltaiset persoonat tulevatparemmin toimeen keskenaan kuin erilaiset persoonallisuudet. Myos hypoteesinviisi mukaisesti hallitsevat persoonat pitivat kommunikoimista hallitsevantietokoneen kanssa tuloksekkaampana kuin alistuvan tietokoneen kanssa jaalistuvat persoonat pitivat kommunikointia alistuvan tietokoneen kanssatuloksekkaampana kuin kommunikointia hallitsevan tietokoneen kanssa.Mielestani artikkelin omassa arviointiosuudessa oli hyvin otettu vastuututkimusongelmista ja tuotu selkeasti esille asiat, jotka artikkelin lukijan onhyva huomioida. Artikkelissa on kaytetty paljon lahdemateriaalia, joka liittyypersoonallisuuden seka siihen liittyvien kasitteiden tulkitsemiseen jamaarittelemiseen. Tapa maaritella tietokoneen persoonallisuus lahtee siis naistalahtokohdista. Tietokoneiden persoonallisuus ei ollut opittu tai itsestaanmuuntuva ominaisuus, vaan persoonalliset piirteet olivat valmiiksi ohjelmoituja.Kuten artikkelin omassa arviointiosuudessa oli todettu, kasite persoonallisuusymmarretaan suppeammin kuin inhimillisyyden kasite. Tietiimattii tarkemmintermin tieteellistii selitysta voisikin luulla, etta olemme monimutkaisemman japelkastaan inhimillisyydelle tyypillisen kasitteen kanssa tekemisissa.Tarja Kuosa totesi seminaarissa kaydyssa keskustelussa, etta tietokoneenpersoonallisuuden sij asta oltaisiin voitu puhua ohjelman persoonallisuudesta.Kuosa totesi myos, etta tutkimuksen tuloksia voitaisiin ehka hyodyntaakayttoliittymien suunnittelussa. Antti Arvela otti esille sen nakokohdan, ettapersoonallisuus oli saatu aikaan pienilla asioilla ja etta hypoteesit toteutuivatpelottavan hyvin. Markus Gustafsson totesi, etta persoonallisuus oli maariteltyalun perin viidella eri ominaisuudella, mutta tietokoneissa oli kaytettyainoastaan kahta eri ominaisuutta.
88Pertti Jarvinen totesi omassa tiivistelmassaan, etta Nassin ja muiden koeosoittaa, etta tietokoneen nayttille annettavilla teksteilla, niiden muotoilulla,vuorovaikutuksen jarjestyksella ja muilla vastaavilla kayttoliittyman piirteillaon vaikutusta siihen, millaiseksi kayttajat kokevat vuorovaikutuksen. Se, ettaonko persoonallisuus-kasitetta olemassa, on isompi kysymys, jonkakirjoittajatkin ovat tunnistaneet.Jarvisen arvion mukaan artikkelissa oli kaytetty paljon asteikkoja (PJ&AJkohta 7.2) ja voimakkaita tilastollisia valineita (PJ&AJ luku 8). Jarvinen epailitilastollisten analyysien suorittamisen edellytysten toteutumista. KaikkiIahtokohtaolettamukset, kuten muuttujien jatkuvuus, intervalliasteikko jne.eivat aina valttamatta toteudu. Faktorianalyysissa faktorin ominaisarvosuhteutettuna muuttujien kokonaismaaraan kertoo, montako prosenttia ko.faktori selittaa muuttujien vaihtelusta. Tehdyssa tutkimuksessa selitysosuudetovat vahan yli 50 % ja siis yleisesti ottaen korkeita (mutta kuitenkin kaukana100:sta). Jarvinen totesi, etta kirjoittajat ovat olleet hiukan huolimattomiaanalyysien nimeamisissa, silla faktorianalyysi tavoittaa monen muuttuj anyhteiset piirteet, kun taas klusterianalyysi ryhmittaa koehenkiloita eikamuuttujia.Asteikkojen, yleensa joukon adjektiiveja, ja koehenkiloiden nakemystenkysyminen Likert-asteikolla (very well ... very poorly) on tavallista. Jarvisenmukaan on kuitenkin syyta miettia, kuvaako asteikon nimi (dominointi,alistuvuus, miellyttavyys, kompetenssi, tyytyvaisyys vuorovaikutukseen, hyotyvuorovaikutuksesta) hyvin kyseessa olevien adjektiivien ryhmaa, eli onko monenadjektiivinen ryhman korvaaminen yhdella termilla kohdallaan. Tietysti voikysya, miksi tutkijat eivat kysyneet jokaista termia suoraan.Jarvisen mukaan voisi myos miettia, miten kontrolloida eri asioita, kutenkoehenkiloiden ennakkoasenteita, ikaa, atk:n kayttokokemusta, laitetuntemusta,kielellista lahjakkuutta, kuvittelukykya, kasitysta selviytymisestaaavikolla tms. fiktiivisessa ymparistossa, jne. Jarvisen mukaan artikkelinjarjestelyilla on tietyt vahvat, mutta myos heikot puolensa.Marko Helenius
89Benjamin R. and R. Wigand (<strong>1995</strong>), Electronic markets and virtual valuechains on Information Superhighway, Sloan Management Review 36, No 2,62-72.Benjamin ja Wigand tarkastelevat, miten Tiedonvaltatie tulee muuttamaanteollista arvoketjua tuottajalta kuluttajalle, ja miten yhden toimittajanjakelujiirjestelmiista siirrytiian sahkoisiin markkinoihin, seka millaista saiitelya"reilun pelin" takaamiseksi julkiselta vallalta edellytetiian. He ennustavat, etta(1) kaikki viiliportaat tuottajan ja kuluttajan valilla ovat uhattuina kunTiedonvaltatie tavoittaa kuluttaj an, (2) tuottomarginaalit voivat olennaisestikaventua ja menna uudelleenjakoon, (3) kuluttajalla tulee olemaan paasysuureen valikoimaan halvoiksi hinnoiteltuja tavaroita ja tulee olemaanmahdollista rajoittaa kuluttajan paasya suureen osaan potentiaalistakaupankiiyntia. Artikkelin voi sanoa olevan jatkoa Malonen ja muidenartikkelille (1987).Benjamin ja Wigand toteavat, ettei USAssa viela ole integroitua Tiedonvaltatieta,joka johtaisi joka kotiin, kouluun, yritykseen ja laitokseen. Toteutuessaanehka joskus kymmenen vuoden kuluttua he olettavat Tiedonvaltatien tayttavanseuraavat ehdot:Jokainen henkil1i ja organisaatio tulevat kytketyiksi tietoverkkoon.1.2. Kytkennat ovat laajakaistaisia ja mahdollistavat siten vuorovaikutteisenmultimedian kayton.3. Halpa ja huippunopea tietojenkasittely helpottaa halpojen koordinointitapahtumientoteuttamista.4. Markkinapurkki (market choice box) kuluttajanja Tiedonvaltatienvalissa tarjoaa vuorovaikutteisen kayttoliittyman ja antaa kuluttajallemahdollisuuden valita hyodykkeita vapailta (sahko)markkinoiltahelposti ja intuitiivisesti. Koska myyjilla on ristiriitaisia intressejamarkkinapurkin kehittamiseen, se tulee toteutumaan aluksivinoutuneena ja tasapuolisuuden toteutumista on vaikea ennustaa.5. Tiedonvaltatiehen liittymiseen ei liity suositummuutta.Malone ja muut (1987) (<strong>IS</strong> Reviews 1991, s. 33) pyrkiviit osoittamaan, ettatietotekniikka alentaa taloudellisen toiminnan koordinoinnin kustannuksia jasiksi osaltaan johtaa markkinoiden yleistymiseen organisaatiomuotona. Maloneet al. maarittelevat kasitteellis-analyyttisessa paperissaan ensin kaksikoordinointimekanismia: markkinat koordinoivat tavaroiden ja palvelujenvirtausta yksilojen ja yritysten kesken kysynnan ja tarjonnan voimilla sekaulkoisilla transaktioilla; hierarkiat koordinoivat materiaalin virtausta(arvoketjun) kahden periikkaisen askeleen viililla kontrolloimalla ja ohjaamallasita ylemmalla johtamishierarkian tasolla. He lukevat koordinointikustannuksiinmm. informaation keruun, sopimusneuvottelujen ja opportunistiseltakaupankaynnilta suojautumisen aiheuttamat kustannukset. Markkinat jahierarkiat aiheuttavat heidan mukaansa eri tavalla tuotanto- ja koordinointikustannuksia(Taulukko n.organisointimuoto tuotantokustannukset koordinointikustannuksetmarkkinat pienet suurethierarkiat suuret pienetTaulukko 1: markkinoiden ja hierarkioiden suhteelliset kustannukset
90Malone ja muut taydentavat viela hierarkioiden koordinointikustannustenkuvaustaan lukemalla niihin perusprosesseja suorittavien ihmisten ja koneidentyon koordinoinnin, seka lisaksi tuotteiden suunnittelun, hinnan, tuotannonsuunnittelunjne tekijoiden aiheuttamat kustannukset (arvoketjun) kahdenperakkaisen askeleen valilla. Markkinoiden koordinointikustannuksetkasittavat toimittajien valinnan, kauppaneuvotteluiden, laskujen maksamisenjne aiheuttamat kustannukset. Benjamin ja Wigand kayttavat omassaartikkelissaan koordinointikustannusten lisaksi tuotantokustannuksia javoi ttomarginaalia.Kirjoittajat katsovat, etta yhden toimittajan jakelujarjestelmista (single-sourceelectronic sales channels) tullaan siirtymaan sahkoisiin markkinoihinseuraavista syista:1. Halvemmat koordinointikustannukset suosivat siihkomarkkinoita.2. Atk-kustannusten halpeneminen voi lisata niiden tuotteiden mii.ii.raa,joita voidaan myyda sahkomarkkinoilla.3. Tapahtuu asteettaista kehitysta yhden toimittajanjakelujarjestelmastasahkomarkkinoihin. (Kirjoittajat toistavat Malonen ja muiden (1987)ketjut: Elektronisella hierarkialla on ensin erilliset tietokannat, sittenyhteys niiden valilla (EDI) ja lopuksi jaetut tietokannat; sahkomarkkinoillaon ensin vinot ja sitten tasapainoiset markkinat sekalopuksi asiakaskohtainen palvelu.)4. Sahkomarkkinoihin osallistuminen tulee muuttamaan painotuksia.Osaava toimittaja v6i sahkomarkkinoiden suuremman myyntimaaranavulla voittaa enemman kuin sahkomarkkinoiden alhaisemmat hinnataiheuttavat menetyksia.Yhden toimittajan jakelujarjestelmien laajenemisesta on kirjoitettu palj on jakirjoittajien mielesta syYna on lahinna kaksi asiaa: a) organisaatioiden valistenarvoketjujen vaikutus ja b) pelko voittomarginaalin kaventumisesta. Edellinenvaikuttaa koordinointikustannuksia vahentavasti pienentamalla varastoja,edistamalla just-in-time -toimituksia ja nostamalla laatua. Sahkomarkkinatvoivat johtaa siihen, etta kaikki toimittaj at saavat samanlaisista tuotteista taipalveluista saman (alimman mahdollisen) hinnan, ja voittomarginaali jaa hyvinpieneksi. Hyodyn korjaavat seka markkinoiden tekija etta asiakkaat.Sahkomarkkinat pakottavat toimittajat tuottamaan uusia differentioitujatuotteita ja palveluja.Benjamin ja Wigand kiinnittavat huomiota, etta postimyyntiluettelot jamarkkinointi kaapelitelevisiossa ovat lisaantyneet. Monet niissa tarjotuttuotteet sopivat hyvin sahkomarkkinoilla myytaviksi, silla asiakkaat ostavatniita menematta vahittaiskauppaan, tuotteiden kuvaukset ovat riittavanyksinkertaisia, eivatka tuotteet ole erityisen spesifej a. Kirjoittajathuomauttavat, ettei asiakas voi verrata TV-mainoksissa tarj ottuja tuotteitamuihin saman luokan tuotteisiin. Nain kanavan omistaja/haltij a voi sailyttaasuurenkin voittomarginaalin.Figure 2 Stakeholders in the Value Chain Connected to the NIl (ks.artikkeli)Benjamin ja Wigand tarkastelevat Tiedonvaltatieta teollisuuden arvoketjunnakokulmasta ja tunnistavat, miten Tiedonvaltatie yhdistaa (Figure 2 ylla)
91informaation tuottajat (ohjelmistojen, kirjojen, elokuvien, musiikin jne.tuottajat, joiden tuotteet voidaan sailyttaa ja siirtaa sahkiiisessamuodossa,fyysisten tuotteiden tuottajat, joiden tuotteita myydaan postimyyntiluetteloidenavulla, ja tuotteet ovat helposti kuvattavissa,sahkiiiset vahittaiskauppiaat, jotka myyvat yhta tai useampia tuotteita,sahkiimarkkinat, joilla myydaiin matkailu- ja arvopaperialan palveluitasekajoitakin erityispalveluita (esim. paitoja, PC-ohjelmistoja taibaseball-kortteja),fyysiset jakeluverkostot, joita on yksinkertaistettu toimittamallavalmistajalta suoraan kuluttajalle,sahkiiiset kanavat, kuten kaapelitelevision, puhelimen, matkapuhelinjasahkiiisten hyiidykkeiden toimialat, joiden kautta paastaiin koteihin,(seka Suomessa sahkiiisten verkkopalveluiden myyjat, koska USA:stapoiketen vapautunut telealan kilpailu sallii Suomessa palveluidenmyynnin toistensa sahkiiisissa kanavissa),markkinapurkin, jonka avulla hallitaan suurta maaraa sahkiiistakauppaa,asiakkaan, joka on edella kuvatun jarjestelman tuntemattomin osanen;miten asiakas tunnistaa tilanteet, joissa sahkiiinen asiointi jakaupankaynti ovat vaihdantakustannusten mielessa edullisia sekamyyjalle etta ostajalle.Kirjoittajat veikkaavat, etta Tiedonvaltatie 1) tuo etuja kuluttajalle, jolla silloinon vapaa paasy tutkimaan sahkiimarkkinoiden toimittajien tarjouksia, kunhanmaksaa paasymaksun verkkoon eli kytkeytymismaksun, 2) alentaa teollisuudenarvoketjun koordinointikustannuksia liittamalla tuottajat, vahittaiskauppiaat jakuluttajat yhteen, 3) alentaa fyysisen jakelun kustannuksia kahdella tavalla:ensiksikin informaatiotuotteet ja -palvelut voidaan jakaa sahkiiisesti perinteisenfyysisen jakelun sijasta, ja toiseksi toimittaminen tuottajalta suoraankuluttajalle eliminoi turhia valivaiheita, 4) pienentaa ja jakaa uudelleenkokonaisvoiton.Benjamin ja Wigand listaavat lopuksi muutamia Tiedonvaltatien ongelmakohtia:a) jos sahkiimarkkinoiden omistajalla on erityisia sympatioitajotakintoimittajaa kohtaan, han voi vinouttaa markkinoita taman eduksi jamuiden toimittajien seka kuluttajien vahingoksi,b) sahkiiisen kanavan omistaja voi samoin vinouttaa kauppaa ja muutatoimintaa rajoittamalla jonkun tahon paasya kanavalle,c) markkinapurkki voi olla yhteensopimaton tietyn laitteen, kayttojarjestelman,tai muun liittyman kanssa ja siten estaa kuluttajaakayttamasta Tiedonvaltien potentiaalisia mahdollisuuksia.Benjamin ja Wigand osoittavat erityisen selvasti mm. Fig l:ssa, mitenTiedonvaltatie muuttaa arvoketjua sahkiimarkkinoilla. Lisaksi he ovatkeranneet pitkan luettelon, keta kaikkia osapuolia Tiedonvaltatie yhdistaa.Siina yhteydessa tulee selvasti esille, miten Tiedonvaltatie erotteleeinformaatiotuotteet ja -palvelut muista tuotteista ja palveluista. Pienenasivutuloksena voi huomata myiis, miten EDI nayttaa olevan sahkiiisenhierarkian valivaihe. Syyta tahan ei kuitenkaan mainita. Pertti Jarvinen epaileesyyksi erikoista yhteyskaytantOa.
92Hiukan sekaannusta aiheuttaa kirjoittajien termi yhden toimittajanjakelujarjestelmat (single-source electronic sales channels), joka tuo mieleenjuuri toimittajan, mutta jolla tarkoitetaan my6s vahvaa ostajaa, esim.autotehdasta, joka suvereenisti maarittaa alihankkijoidensa toimitukset. PerttiJarvinen kayttaisi termia sahk6inen hierarkia, joka olisi neutraali jatasapuolinen, silla seka vahva toimittaja etta vahva hankkija voi perustaasahk6isen hierarkian.Value-Added Chains in the Shirt Industry(Benjamin and Wigand <strong>1995</strong>, Fig 1)Costper ShirtIProducerH Wholesaler HRetailerHConsumerl $52.72IProducer IWholesaler I YRetailerHconsumerl $4 1.34IWholesaler I $20.45Growth in Value Added and Selling PriceProducer Wholesaler Retailer ConsumerValue Added $20.45 $11.36 $20.91Selling Price $20.45 $31.81 $52.72 m.72Michael Schr6derin mielipiteena on, etta useat kirjoittajien esittamat seikat ovatvarmaakin todellisuutta muutaman vuoden paasta, mutta tapahtuvatpienemmassa mittakaavassa kuin he ovat esittiineet.Muuten selkea artikkeli karsii parista epatasmallisyydesta lahdeviittauksissa.Artikkelin kanssa voi lukea viela Neumannin (1994) kolummin Tiedonvaltatienriskeista, jossa han varoittaa tietoliikenneruuhkista, systeemin kaatumisesta,krakkereista jne.References:Malone T.W., J. Yates and R.I. Benjamin (1987), Electronic markets andelectronic hierarchies, Comm. ACM 30, No 6, 484-497.Neumann P.G. (1994), Risks on the Information Superhighway, Comm ACM 37,No 6, 114.Antti Arvela
93K.6 Management of computing and information systemsPorter M.E. and V.E. Millar (1985) How information gives youcompetitive advantage, Harvard Business Review 63, No 3, 149-160.Porteria voidaan pitiiii henkilonii, joka ensimmiiisenii kytki tietotekniikan(information technology, IT) yritysten kilpailukyvyn yhteyteen kirjassaan"Competitive Strategy" (Porter 1980). Tietotekniikka ja kilpailuetu (competitiveadvantage) olivat tietoteknikka-alaa leimannut kiisitepari koko 1980-luvun ajan.Porterin (1980) kilpailumallin mukaan kilpailukentiissii vaikuttaa viisi voimaa:- uusien kilpailijoiden alalletulo- korvaavien tuotteiden tai palvelujen uhka- asiakkaiden neuvotteluvoima- hankkijoiden neuvotteluvoima- nykyisten kilpailijoiden keskiniiinen kilpailu.UUSIENKILPAIU)OIDENALALLETULO,NYKY<strong>IS</strong>TENASIAKKAIDEN KILP AIU)OIDEN HANKKIjOIDENNEUVOTIELU- .. VAUNEN • NEUVOTIELU-•-VOIMAKILPAlLUVOIMA•KORVAAVIENTUOTTEIDENUHKAKuva 1 Porterin viisi kilpailuvoimaaMyohemmin Porter on eriiiissii haastattelussaan todennut, ettii todellinen hyotytietotekniikasta saadaan, kun se yhdistiiii ja muotoilee uudelleen eri liiketoimintoja.Tietotekniikka voi muuttaa taysin nykyistii liiketoimintaa(Computer-world 9.10.1989).TIETOTEKNIIKAN (IT) STRATEGINEN MERKITYSInformaatioteknologian (IT) merkitys yrityksille johtuu siitii, etta IT tunkeutuusekii tuotteiden ja palveluiden tuottamisprosessiin ettii tuotteeseen ja palveluunsiniinsii. Prosessin tarkastelussa Porter ja Millar kiiyttiiviit Porterin arvoketju-
94aj attelua, jossa prosessi on jaettu perakkaisiin toimintoihin. Kukin toimintoketjussa lahtien "raaka-aineiden" hankinnasta toimittajilta ja paatyen lopputuotteenhuoltoon ostajan luona lisaa enemman tai vahemman loppusuoritteenarvoa. Porterin ja Millarin suositus on, etta kukin prosessin toiminto tehtaisiinIT:n avulla kilpailijoita halvemmalla (eli kustannukset alas) tai siten, etta sejohtaa uuteen arvokkaampaan suoritteeseen (eli differoitumalla).Erilaisia strategisten jarjestelmien kehittamismenetelmia vertailevissatutkimuksessa on voitu todeta Porterin arvoketjusta mm. seuraavaa (ks. esim.Bergeron et al. 1991, s. 97-98):- arvoketjumenetelma keskittyy lahinna yrityksen sisaisiin toimintoihin eikaulkoisiin yhteyksiin- arvoketju soveltuu paremmin valmistusta harjoittaviin kuin palveluyrityksiin.Arvoketjun kasite jakaa yrityksen toiminnot erilaisiin teknologisiin jataloudellisiin toimintoihin. Yrityksen luoma arvo mitataan silla hinnalla, minkaostajat ovat valmiita maksamaan sen tuotteista tai palveluista. Saadakseenkilpailuetua on yrityksen suoritettava arvoon vaikuttavat toiminnotkilpailijoitaan halvemmalla tai sen on erottauduttava muilla keinoin saadakseenkilpailij oitaan parempi hinta. Tama jalkimmainen kasite nousi esiintietotekniika-alan markkinoilla 1980-luvun loppupuolella. Kun kustannuksia eienaa voitu alentaa, piti markkinoilla erottautua kilpailijoistaan tarjoamallaasiakkaille "lisaarvoa" (added value).Porter ja Millar ovat jakaneet yrityksen toiminnot yhdeksaan yleisenkategoriaan. Perustoimintoja on viisi:- sisainen logistiikka (inbound logistics)- tuotanto (operations)- ulkoinen logistiikka (outbound logistics)- markkinointi ja myynti (marketing and sales)- palvelu, huolto ja tuki (service).Yrityksen toiminnasta riippuen sisaltaa kukin kategoria erilaisia toimintoja.Service-kategoriaan ovat Porter ja Millar nimenneet esimerkkeina asennuksen,korjauksen, saadot, parantamisen ja varaosavaraston.Nelja tukitoimintoa ovat:- hankinta (procurement)- kehitys (technology development)- henkilostohallinto (human resource management)- yleisjohto ja muut tukitoiminnot (firm infrastructure)Kilpailuetu (kustannukset tai differointi) perustuu arvoketjuun. Tietotekniikkatunkeutuu arvoketjun jokaiseen toimintoon. Tasta syysta tietotekniikalla onstrateginen merkitys, toisin kuin joillain muilla liiketoimintojen kayttamillateknologioilla. Kaikkiin toimintoihin liittyy seka fyysinen (tuotanto)prosessi ettainformaatioprosessi. Talla hetkella tietotekniikka kehittyy paljon nopeamminkuin fyysiseen prosessiin liittyvat teknologiat.Tietotekniikka muuttaa myos arvoketjun toimintojen fyysista prosessointia. ITluo uusia yhteyksia koko arvosysteemissa (value system), mihin sisaltyvatarvoketjut tavaran toimittajista ostajiin asti. Toimittajapaan arvoketjua onkutsuttu ylavirraksi (upstream value) ja markkinoiden paata alavirraksi (downstreamvalue). Valiin jaa edella kuvattu yhdeksaan komponenttiin jaettu
95yrityksen oma arvoketju. Tietotekniikka auttaa yrityksia koordinoimaan omiatoimintojaan tiukemmin toimittajien ja asiakkaiden vastaavien toimintojenkanssa. Tietotekniikan kaikkialle ulottuvan lapitunkevuuden vuoksi johto voikohdata uuden ungelman: kaytiissa on liikaa tietoa!Aiemmin tuotteiden fyysinen komponentti oli paljon tarkeampi kuininformaatiokomponentti. Tietotekniikka lisaa tuotteiden informaatiokomponentinosuutta. Kun tahan lisataan tietotekniikan vaikutus arvoketjuun,korostuu tietotekniikan strateginen merkitys entisestaan. Ei ole enaa kypsiatoimialoja; mieluimminkin on vain kypsia tapoja toimia ko. alalla.Porter ja Millar sijoittavat eri toimialoja perinteiseen nelikenttaan arvoketjuninformaatiointensiteetin (korkea/alhainen) ja tuotteen informaatiosisallon(korkealalhainen) mukaan. Monet toimialat ovat siirtymassa ruutuun, jossamolemmat kriteerit saavat korkean arvon. Laitteistojen halpenemisen takiatietotekniikkaa voidaan levittaa kaikkialle. Kirjoittajat ennustivat myossovelluspakettien halpenevan. Jalkikateen voidaan todeta, etta viimeisenkymmenen vuoden (1985-95) kehitys on ollut paljon nopeampaa kuin vuonna1985 voitiin otaksua.Tietoteknikka ei muuta vain tuotteita ja prosesseja va an myos itse kilpailunluonnetta. Myos tassa aivan viime vuosien kehitys vahvistaa kirjoittajiennakemyksen, vieW 80-1uvun puolella tata oli kaytannossa vaikempia havaita.KILPAILUN MUUTTUMINENIT muuttaa kilpailun pelisaantOja kolmella tavalla:- IT muttaa toimalan rakennetta- IT on entista tarkeampi vipuvarsi kilpailuedun saavuttamiseksi- IT:n vallankumous poikii taysin uusia liiketoimintoja.Kaikki kolme vaikutusta ovat kriittisia kun arvioidaan IT:n merkitysta tietyllatoimialalla ja formuloidaan tehokkaita strategisia vastauksia. Artikkelistavoidaan loytaa kymmenen esimerkkia, jolla tietotekniikka vaikuttaa kilpailuunem. kolmella tavalla.Toimialan kilpailukentassa kannattavuuteen vaikuttavat kuvan 1 mukaisetviisi voimaa. Tietotekniikka voi erikseen vaikuttaa jokaiseen kilpailuvoimaan jasen lisaksi koko toimialan kinnostavuuteen. Yritysjohto voi kayttaatietotekniikkaa kehittamaan toimialan rakennetta mutta tietotekniikka voimyos olla tuhoisaa alan rakenteelle.Porter ja Millar antoivat yritysjohdolle tutkimuksessaan viisi ohjetta, jotkatiivistettyina olivat seuraavat:- arvioi miten intensiivista ja keskeista tietojenkasittely on yrityksessasi- arvioi tietotekniikan rooli toimialasi rakenteessa- tunnista ja priorisoi ne tavat, joilla tietotekniikka voi luoda kilpailuetua- tutki miten tietotekniikka voisi synnyttaa uusia liiketoimintoja- tee suunnitelma tietotekniikan hyodyntamiseksi toimialasi kilpailussa.Olen tutustunut Porterin ja Millarin artikkeliin kolmena eri aj ankohtana: melkopian sen ilmestymisen jalkeen, toisen kerran vuonna 1992 tehdessanilisensiaattityotani ja kolmannen kerran nyt syksylla -95. Ensimmaisellakerralla tuli selvaksi M<strong>IS</strong>TA on kyse mutta jain kaipaamaan selvia johtolankoja
96siitii MITEN se tehdiiiintietotekniikkajohtajana.olin silloin itse suurehkon yrityksenNyt on helppo niihdii, eWi artikkelin piiiiotsikon viereen kirjoitettu selittiiviiotsikko "The information revolution is transforming the nature of competition"on toteutunut kiihtyviillii vauhdilla - varsinkin parin kolmen viime vuodenaikana.Mitii seuraavaksi tietotekniikan jo muutettua toimialoja ja kilpailua? Ovatkoliiketoimintaprosessien uudelleen suunnittelun tuloksena kehittyviit uudetprosessikeskeiset tietojiirjestelmiit niiyttiimiissii suuntaa?Liihteet:Bergeron Francoise, Buteau Chantal, Raymond Louis: Identification of StrategicInformation Opportunities: Applying and Comparing Two methodologies. M<strong>IS</strong>Quarterly, March 1991, Volume 15, Number 1, s. 88-101Computerworld: Building Competitive Advantage by Extending InformationSystems (ed. Michael Sullivan-Trainor). October 9, 1989, s. 4, 5 ja 16Porter Michael E.: Competitive Strategy. The Free Press, New York 1980.Eero Lahteenmaki
97Prahalad C.K. and G. Hamel (1990) The Core Competence of theCorporation, Harvard Business Review 68, No 2, 79-91.Prahaladin ja Hamelin artikkeli The Core Competence of the Corporationilmestyi kevaalla 1990 Harvard Business Review'ssa. Monet yritykset olivatjuuri silloin ohittamassa 1980-luvun puolivalissa alkaneen kasvunsa lakikohtaa.Se pyrki osoittamaan kilpailukyvyn ytimen ja antoi heti ilmestyttyaan paljonajattelemisen aihetta etenkin niille yritysjohtajille, jotka olivat nakemassakasvun taittumisen enteita. Artikkelin erillispainoksesta tuli lehden historianeniten myyty. Laman aikana artikkelista haettiin perusteita riinsyjenleikkaamisen ja saneeraukseen (downsizing tai back to basics). TorjuakseenPrahaladin ja Hamelin artikkelista taman tyyppiset tulkinnat, kayttavatMakelin ja Vepsalainen [<strong>1995</strong>J core competence'sta ydinosaamisen sijastanimitysta kyvykkyys. Kyvykkyyteen liittyy heidan mukaansa myiis vii meaikoina paljon keskusteltu yritysten "nakymatiin tase", josta he puhuvatkyvykkyyden mittauksen yhteydessa. Terminologialla on merkitysta varmastikosultointimarkkinoilla. Suomessa Hamel on ollut mm. Nokian konsulttina jaPrahaladilla on ollut pith yhteistyiisuhde ainakin Ahlstriimiin.Core competence'n yleisin vastine suomen kielessa on kuitenkin ydinosaaminen,jota kaytetaan seuraavassakin. Prahalad ja Hamel perustelevat artikkelinsaaluksi uuden nakymattoman kilpailukykytekijan tarvetta. Heidan mielestaan1990-luvulla ylimman johdon tulee aj atella yrityksen koko konsepti uusiksi ja onperustettava kasvu ydinosaamisen kehittamiseen. Uudelleenajattelu johtaa poistuotekeskeisista markkinoista nakemaan uudet muuttuvat markkinarajat jakehittamaan tuotteita, joita asiakkaat tarvitsevat, mutta joita he eivat ole vielaedes kuvitelleet. He asettavat seka lansimaisen johtamisperinteen teorian ettakaytanniin reformoitaviksi.He kayttavat havainnollisesti hyvaksi tunnettuja kilpailukaksikkoja esimerkkeina:GTE - NEC, Xerox - Canon ja Chrysler - Honda. Naissa parivaljakoissavoittajina ovat japanilaiset yritykset, lisaksi mainitaan muitakin menestyneitajapanilaisia tuoteinnovaatioita ja yrityksia. Lyhyella tahtayksella yrityksenkilpailukyky perustuu nykytuotteiden hinta/suorituskyky -suhteeseen. Pitkallatahtayksella on kehitettava ydinosaamista, joka tuottaa kilpailijoitahalvemmalla ja nopeammin uusia innovatiivisia tuotteita. Prahalad ja Hamelhaluavat johdon huomion kiinnittyvan syvemmalle nk. SBU'sta (StrategicBusiness Unit) ja niiden kannattavuudesta. SBU:t tuottavat lopputuotteita,jotka perustuvat joihinkin komponentteihin. Nama komponentit ovatydintuotteita, jotka siten vaikuttavat useiden lopputuotteiden menestykseen.Prahalad ja Hamel kuvaavat naiden liittymista ydinosaamiseen seuraavansivun kuvalla.Yrityksen ydinosaamiset voidaan tunnistaa ainakin seuraavi11a kolmella testilla.1: Ydinosaaminen tarjoaa potentiaalisen paasyn monille eri markkinoille. 2:Ydinosaamisen tulisi tuottaa merkit18.va ja asiakkaan havaittavissa olevakontribuutio lopputuotteelle. 3: Ydinosaamisen tulisi o11a vaikea kilpailijoidenkopioida. Nain onkin, jos se on monimutkainen yhteensovitus eri teknologioistaja tuotantotaidoista. Prahaladin ja Hamelin mukaan useimmat lansimaisetyritykset tuskin aj attelevat 18.11a tava11a kilpailykyvysta. Ydinosaamisenmenettamisesta koituvat kustannukset ovat vain osaksi arvioitavissa etukateen.Y dinosaamise11a rakennetaan myos suoja alalle tunkeutujia vasta an:
98ydinosaamisen rakentaminen voi kestiia jopa vuosikymmenen. Yrityksille, jotkaepaonnistuvat siina voi jaada joku rooli vain jakelukanavassa.Competent Ie!: TheR of qompefilivnnasslusll'lllRii lull ....1 2 J 4COl. Produd 2Kuva: Kilpailukyvyn juuret. Yritys kasvaa kuten puu juuristaan. Ydintuotteetsaavat voimansa osaamisesta ja ne mahdollistavat liiketoimintoja, joidenhedelmia lopputuotteet ovat.Ydintuotteet ovat sellaisia komponenttej a tai kokonaisuuden osia, joilla ontodellinen kontribuutio lopputuotteen arvoon. Esimerkkina Prahalad ja Hamelmainitsevat Hondan moottorit. On tarkea tehda ero ydinosaamisen,ydintuotteen ja lopputuotteen valilla, koska globaalia kilpailua kaydaan erisaannoilla nailla kaikilla tasoilla. J ohtavan aseman sailyttaminen valitunydinosaamisen alueella edellyttaa (maailmanlaajuista) markkinajohtajuuttaydintuotteen valmistamisen kohdalla. Tallaisen lopputuotteen valmistajalla onvoimaa muokata markkinakehitysta ja tuotteen soveltamista. Kun yrityslaajentaa ydintuotteiden soveltamisalueita, se voi samaHa vahentaa uudentuotteen kehittiimisen kustannuksia, aikaa ja riskia.Taman jalkeen Prahalad ja Hamel palaavat SBU-kasitteeseen nayttavallavaliotsikolla: The Tyranny of the SBU. He nakevat SBU:ssa ja ydinosaamisessaseuraavassa kaaviossa esitetyt erot. He pitavat koko SBU-kasitettavanhentuneena, SBU -nakokulma tarjoaa vain yhden tason ja aj anhetkenkilpailukyvyn tarkasteluun: taman paivan tuotteet. Vaaristymasta voi oHaseuraavia vaikutuksia. 1: Ei investoida tarpeeksi ydinosaamisiin ja ydintuotteisiin.2: Resurssit rajataan tiukasti kunkin SBU:n sisaHe. 3: Innovaatioidenrajoittaminen nykyisiin tuotteisiin, markkina-alueisiinjne.
99Prahalad ja Hamel kayttavat nimitysta strateginen arkkitehtuuri uudenosaamisen rakentamisesta. Heilla on artikkelissaan yhden sivun mittainenhavainnollinen insertti siita, kuinka Vickers kehitti ydinosaamisiaan eli oppistrategisen arkkitehtuurin merkityksen ja arvon. Strateginen arkkitehtuuri ontyokalu, jolla kommunikoidaan asiakkaiden ja paamiesten kanssa.Table: Two Concepts of the Corporation: SBU or Core CompetenceBasis for competitionCorporate structureStatus of thebusiness unitSBUCompetitivenessof to day's productsPortfolio of businessesrelated in productmarkettermsAutonomy is sacrosanct;the SBU "owns" all resourcesother than cashCore CompetenceInterfirm competitionto build competenciesPortfolio of competencies,core products,and businessesSBU is a potentialreservoir of corecompetenciesResource allocationValue added oftop managementDiscrete businesses arethe unit of analysis;capital is allocatedbusiness by businessOptimizing corporatereturns through capitalallocation trade-offsamong businessesBusinesses and competenciesare unit of analysis:top management allocatescapital and talentEnunciating strategicarchitecture and buildingcompetencies to securethe futureLopuksi Prahalad ja Hamel korostavat viela kerran, etta ydinosaamiset ovatkoko yrityksen Cyhtyman) resursseja ja yhtyman johto voi allokoida niita. Siksiyhteistyo SBU-johtajien kesken on tarkeata. He esittavat myos esimerkkeja eriyrityksista (NEC ja Canon) miten yhteistyota ydinosaamisten kehittamiseksi ontehty.Prahalad ja Hamel ovat jatkaneet uudelleenajattelun linjalla myos myohemmin.Heidan kirjassaan Competing for the Future [1994] on mm. seuraavat luvut:How Competition for the Future Is Different (luku 2) ja Competing to Shape theFuture (luku 8). Kirjan keskeinen sisalto on strategia-kasitteen uusihahmottaminen.Ydinosaaminen on ollut hyvin esilla koko 90-luvun aj an. Se on kytketty toiseenkeskeiseen kasitteeseen: ulkoistamiseen (outsourcing). Pelkistettyna tamatarkoittaa keskittymista vain ydinosaamiseen ja kaiken muun ulkoistamiseen.
100Quinn ja Hilmer [1994] pitiiviit niiiden kahden yhdistiimistii merkittiiviinii.Miiiiritelminii kyse on seuraavasta."Concentrate the firm's own resources on a set of core competencies where it canachieve definable preeminence and provide unique value for customers""Strategically outsource other activities - includung many traditionallyconsidered integral to any company - for which the firm has neither a criticalstrategic need nor special capabilities"VIITTEETHamel Gary, Prahalad C.K.: Competing for the Future. Harvard Business SchoolPress, Boston, Mass. 1994Miikelin Matti, Vepsiiliiinen Ari P.J.: Kilpailu kyvykkyydellii. Teknologia-,tuotanto- ja markkinointistrategiat. HM&V Research Oy <strong>1995</strong>Quinn James Brian, Hilmer Frederick G.: Strategic Outsourcing. SloanManagement review/Summer 1994.Eero Liihteenmiiki
101Loh L. (1994), An organizational-economic blueprint for informationtechnology outsourcing: Concepts and evidence, In DeGross, Huff andMunro (Eds.), Proceedings of 15th International Conference on InformationSystems, Dec 14-17, 1994 in Vancouver, ACM, 73-89.Loh rakentaa tietohallinnon (information technology (IT) function) ulkoistamisen(outsourcing) hallintaan mallin, joka perustuu eri kustannustekijtiidentarkasteluun. Han testaa mallista johtamiaan hypoteeseja suurista amerikkalaisistayrityksista keraamalla aineistolla. Muiden kuin vaihdantakustannustenhypoteesit saavat empiriasta tukea.Tietohallinnon ulkoistaminen tarkoittaa koko toiminnon tai sen joidenkin osiensiirtamista yri tyksen ulkopuolelle, esim. jonkun atk-yrityksen hoidettavaksi.Loh katsoo, etta ulkoistamisesta aiheutuu seka ulkoisia jarjestelyja, kutenpitkaaikaisia sopimuksia, etta sisaisia jarjestelyja. Kummankin aiheuttamiakustannuksia kutsutaan yhdessa IT:n hallinnan (governance) kustannuksiksi, jane siis koostuvat kahdesta ryppaasta: ulkoisten ja sisaisten jarjestelyjenkustannuksista. Edelliset, joita Loh kutsuu termilla dyadic costs , aiheutuvatostajan (yrityksen tai laitoksen) ja myyjan (ulkopuolisen atk-yrityksen) keskinaisestaasioinnista, ja niita kutsun seuraavassa termilla asiointikustannukset .Yrityksen sisaisisten jarjestelyjen aiheuttamia menoja kutsun sisaisiksikustannuksiksi (firm costs ) (ks. Loh'in malli Figure 1). ..... Coststeww gu: ..-Strn,gjJ:\T '.-10 . . TDT_' . ."'" porn,vtlSPOSltlOll.of IT /TraJlSa.etio:a Costs(As Spteifil:ily'--..-/B CoS<strong>IS</strong>....----....I COllt,,*,twRtSolutiDll.'-----'"MIJl>.gtIll .llt!D.volvtlll.llt....----....(AgnOIllOlltlndue'lll.llt"---'"(PlvoffQ"---./Dteisio ..b.(or-.a.tio:a.CostsProh.ctioaJProe-.n_ e:tiCostshllu ....COS<strong>IS</strong>Ace .. ,.CostsFigure 1. The IT Governance Research Model (Loh, 1994)Seuraavassa esittelen ensin Lohin valitsemat asiointikustannusten lajit ja sittensisaisten kustannusten lajit. Yritan kunkin kustannuslajin kohdalla ensinhahmotella kyseista lajia yleisesti, sitten esitan Lohin hypoteesit ja lopuksiliitteesta sen, miten Loh on operationaalistanut asian kyselylomakkeella. - Lohmuuten lahetti lomakkeensa kolmen IT:n osa-alueen (sovelluskehityksen,laskentakeskuksen ja verkonhallinnan) johtajille.
102Asiointikustannukset (dyadic costs)Vaihdantakustannukset (transaction costs)Loh viittaa Williamsoniin (1985), kun hiin katsoo, ettii vaihdantakustannuksissavoimavarojen spesifisyys ja epiivarmuus ovat kaksi keskeistii tekijiiii.Edellisillii hiin tarkoittaa tarvittavien laitteiden, ohjelmistojen sekii kommunikoinninasiakaskohtaista spesifisyyttii.Hypoteesi 1: Kiiyttiij iin ja myyjiin (atk-yrityksen) suhteeseen liittyvii voimavarojenerityisyys kytkeytyy positiivisesti IT:n ulkoistamiseen liittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Missii miiiirin ainutkertaisia vs. samanlaisia ovat: (yl)kokonaisarkkitehtuuri, (y2) operointimenettelyt, (y3) IT:hen liittyvii tietiimys/kokemus ja (y4) IT-henkiliistiin koulutus, sinun johtamallasi tietyllii IT:n osaalueellasuhteessa muihin saman toimialan yrityksiin?Epavarmuus toisena vaihdantakustannusten tekijiinii pohjaa opportunismiin.Loh katsoo, ettii tiissii tapauksessa on kyse teknisestii epiivarmuudesta.Hypoteesi 2. KiiyWijiin ja myyjiin (atk-yrityksen) suhteeseen liittyvii epiivarmuuskytkeytyy positiivisesti IT:n ulkoistamiseen liittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Miten arvioit seuraavien tekijiiiden: (y5) nykyistenlaitteistojen ja ohjelmistojen vanhentuminen, (y6) kustannus-suorituskykytrendiensekii (y7) lopputulosten laadun, epiivarmuustason?Kaupantekokustannukset (bargaining costs)Milgrom ja Roberts (1990) laajentavat vaihdantakustannusteoriaa liittiimiilliisiihen kaupantekokustannukset, joita aiheutuu mm. tarjouksen ja sopimuksentekemisestii. Sopimusta tekevien osapuolten tavoitteiden samansuuntaistaminen(goal alignment) muodostaa suuren osan kaupantekokustannuksista.Hypoteesi 3. Kiiyttiijiin ja myyjiin (atk-yrityksen) suhteeseen liittyvii tavoitteidensamansuuntaistaminen kytkeytyy negatiivisesti IT:n ulkoistami!?eenliittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Terve suhde IT:n myyjiiiin riippuu kriittisesti sopimusosapuoltentavoitteiden yhtenevyydestii. Missii miiiirin sinusta tuntuu, ettiiseuraavat seikat: (y8) omien intressien asettaminen viihemmiin tiirkeiksi kuinyhteisten intressien, (y9) molemminpuolisen ymmiirryksen saavuttaminenrooleista ja vastuista, (yl0) yhteisen vision kehittiiminen, ovat potentiaalisiaongelmia sopimussuhteessa myyjiin kanssa?Kun kaupasta neuvotellaan, on sopimuksellisista erimielisyyksistti sopiminen(contractual resolution) keskeisellii sijalla.Hypoteesi 4. Kiiyttiijiin ja myyjiin (atk-yrityksen) suhteeseen liittyvii sopimuksellistenongelmien ratkaiseminen kytkeytyy negatiivisesti IT:n ulkoistamiseenliittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Oletpa ulkoistamassa tai 'sisiiistiimiissii' (insourcing), niinneuvottelujen helppous kohti molemminpuolin hyviiksyttiiviiii sopimusta onkriittinen kysymys sekii ulkoistamis- ettii sisiiistiimisstrategian valinnassa.Kuinka helpoiksi tai vaikeiksi ajattelet seuraavien sopimusta koskevienkysymysten: (yll) henkiliistiin kiiyttii, (yI2) sopimuserimielisyyksien kiisittely,(yI3) sopimuksen uudistaminen tai piiiittiiminen, ratkaisemisen neuvotteluprosessissamyyj iin kanssa?Agenttikustannukset (agency costs)Agenttiteoria (Jensen and Meckling, 1976) tarkastelee piiiimiehen ja agenttienviilisiii sopimussuhteita. Piiiimies pelkiiii yhtiiiiltii, ettei agentti pyri
103maksimaalisesti toimimaan paamiehen hyvaksi, ja toisaalta, ettei agenttiymmarra tuottavuutta oikein. Edellisesta johtuen agentin toiminta vaatiivalvontaa (monitoring).Hypoteesi 5. Kayttajan ja myyj an (atk-yrityksen) suhteeseen liittyva valvontakytkeytyy negatiivisesti IT:n ulkoistamiseen liittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Kun sopimus on allekirjoitettu IT-myyjan kanssa, niinmyyjan toimia on syyta valvoa. Kuinka helppoa tai vaikeaa luulet seuraavienmyyjan toimenpiteiden valvonnan olevan: (yI4) toiminnan suorituskyky, (y15)investoinnit teknologisiin innovaatioihin ja (yI6) investoinnit henkilostonkehi ttamiseen?Paamies voi pyrkia agentin ohjaamiseen palkkioilla ja kiihoketuotolla (incentivepayofO. Tassa tapauksessa kayttaja voi pyrkia sellaiseen maksatusrakenteeseen,joka perustuu toteutuneeseen palvelutasoon.Hypoteesi 6. Kayttajan ja myyjan (atk-yrityksen) suhteeseen liittyva kiihoketuottokytkeytyy negatiivisesti IT:n ulkoistamiseen liittyviin asiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Hinnoittelumekanismin toteuttaminen on tarkea kysymyssopimuksessa myyjan kanssa. On olemassa useita vaihtoehtoja: a) kiintea hinta,b) kustannukset plus ... ja c) maksu palvelun mukaan. Kuinka vaikeaksiajattelet seuraavien kohtien sisallyttamisen sopimukseen: (y17) maksatusjarjestema perustuu todelliseen tarpeiden ja tarjottujen palveluiden tasoon,(yIB) kayttaja voi peri a sakkoja tai vahingonkorvauksia myyjalta tietyissatapauksissa ja (yI9) kiihokebonuksen kaytto perustuen kayttajan kokoliiketoiminnan hyvaan tulokseen.Vaikutuskustannukset (influence costs)Milgrom ja Roberts (1990) katsovat, etta osa yrityksen toiminnantehottomuudesta voidaan selittaa silla, etta osanottajat pyrkivat vaikuttamaankeskeisten paatoksentekijoiden paatoksiin. Myyjat voivat pyrkia taivuttelemaansopimukseen (agreement inducement) sitomalla ostajia itseensa taikohdistamalla ylisuuria myyntiponnistuksia potentiaaliseen asiakkaaseen.Hypoteesi 7. Kayttajan ja myyjan (atk-yrityksen) suhteeseen liittyvasopimukseen taivuttelu kytkeytyy positiivisesti IT:n ulkoistamiseen liittyviinasiointikustannuksiin.Kyselylomakkeeella: Sinun liiketoimintasi on tarkeaa myyjille. Myyjat voivatmonella tavalla, joskus jopa taloudellisuusnakokohtien vastaisesti, lahestyapotentiaalisia asiakkaita. Kuinka usein tai harvoin IT-myyjat ovat mielestasitaloudellisuusnakokohtien vastaisesti pyrkineet varmistamaan ulkoistamissopimuksenseuraavilla tavoilla: (y20) intensiivisella myyntikampanjalla, (y2 1)panostamalla henkilOkohtaisten suhteiden hoitoon ja (y22) yrittamalla sitoaasiakkaita?Tahan mennessa esiteltyj a kustannuksia kutsutaan asiointikustannuksiksi. Lohniputtaa niiden vaikutukset yhteen ja hypoteesiksi koskemaan tietohallinnonkustannuksia.Hypoteesi B. Kayttajan ja myyjan Catk-yrityksen) suhteeseen liittyvat asiointikustannukset(dyadic costs) kytkeytyvat negatiivisesti tietohallinnon (ITgovernance) ulkoistamiseen.
104Sisiiiset kustannukset (firm costs)Sisaiset kustannukset aiheutuvat yrityksen tai laitoksen sisalla tapahtuvistatoiminnoista. Niita tarkastellaan seuraavassa samalla tavalla yksitellen kuinasiointikustannuksiakin.Johtamiskustannukset (management costs)Demsetz (1988) nimittaa resurssien kay ton organisoinnista aiheutuviakustannuksia johtamiskustannuksiksi. N e kytkeytyvat laheisesti tuotantoon,yllapitoon ja tietamyksen kayWion. Kun IT on enemman operatiivisessa kuinstrategisessa asemassa (strategic disposition), niin sen katsotaan olevanhelpommin ulkoistettavissa.Hypoteesi 9. IT:n strateginen asema kytkeytyy negatiivisesti sisaisiinkustannuksiin, jotka liittyvat IT:n ulkoistamiseen.Kyselylomakkeeella: Yrityksilla on erilaisia tapoja asemoida IT suhteessa kokoliiketoimintaansa. Miten naet oman IT:n osa-alueesi yrityksessasi? (y23) Onkose keskeinen vai perifeerinen suhteessa liiketoiminnan ytimeen? (y24)Liittyyyko se operatiivisiin vai strategisiin liiketoiminnan aspekteihin? (y25)Tuoko se mukanaan osaamista, joka on helposti vai vaikeasti kilpailijoidenmatkittavissa? (y26) Myotavaikuttaako se konkreettisesti yrityksen asiakkaidensaamiin hyotyihin?Toinen johtamiskustannuksiin liittyva nakokohta on teknologiaan liittyviierihoistuminen (technological imperative). IT on niin nopeasti kehittyva ja siksimonimutkainen, ettei ole helppoa pysya ajan tasalla.Hypoteesi 10. Teknologiaan liittyva erikoistuminen kytkeytyy positiivisestisisaisiin kustannuksiin, jotka liittyvat IT:n ulkoistamiseen.Kyselylomakkeella: Kuinka relevantteja tai eparelevanttej a ovat seuraavatulkoistamiseen liittyvat hyodyt yritykselIesi: (y27) kriittisen tietokoneteknologiansaanti, (y28) teknisen asiantuntemuksen saanti, (y29) IT:n kay toninnovaatioiden edistaminen, (y30) IT-henkiloston niukkuuden seuraustenlieventaminen?Piiiitosinformaation hustannuhset (decision information costs)Gurbaxani ja Wang (1991) (ks. myos <strong>IS</strong> Reviews 1992, 28-32) kiinnittivathuomiota oikean ja vaaran kommunikoinnin seka myohaisen tiedonsaanninaiheuttamien mahdollisuuksien menetysten kustannuksiin ja muotoilivatpaatosinformaation kustannukset tiedon hankinnaksi ja kaytoksi yrityksenpaatoksenteossa. IT:n lohkolIa Loh katsoo, etta naihin kustannuksiin onluettava se, missa maarin ylin Johto osallistuu (top management involvement)IT-toiminnon strategiseen suunnitteluun.Hypoteesi 11. Ylimman johdon osallistuminen IT-toiminnon strategiseensuunnitteluun kytkeytyy negatiivisesti sisaisiin kustannuksiin, jotka liittyvatIT:n ulkoistamiseen.Kyselylomakkeella: Yrityksen ylin johto seuraa erilaisia filosofioita sen suhteen,mika olisi IT:n rooli liiketoiminnan kokonaisuudessa. Miten naet yrityksesiylimman johdon asennoituvan IT:hen omalIa IT:n osa-alueellasi: (y3 1)Sisallyttaako ylin johto IT:n elimelIiseksi osaksi koko yrityksen tehtavaa jatavoitteita?, (y32) Onko ylimmaUa johdolIa mielessaan selkea kasitys IT:nsuunnitteluprosessista? (y33) Myotavaikuttaako ylin johto aktiivisesti IT:nsuunnitteluprosessiin? (y34) Pitaako ylin johto IT:ta strategisena investointina?
105Tuottamis / hankintakustannukset (production/procurement costs)Minka tahansa yrityksen resurssin kustannus riippuu siita, tuotetaanko setalon sisalla vai hankitaanko se ulkoa. IT-resursseja voidaan kayttaa suoraanloppusuoritteiden aikaansaamiseen tai palvelussa tai tuotannossa tarvittavienmuiden resurssien tuottamiseen seka yrityksen hallintoon. Kun yrityksetkilpailevat mm. kustannustehokkuudelIa, niin mika tahansa (taloudellinen)sysays (fiscal impetus) on tarkea.Hvpoteesi 12. Sysays alentaa IT:n kustannuksia kytkeytyy positiivisesti sisaisiinkustannuksiin, jotka liittyvat IT:n ulkoistamiseen.KyselylomakkeelIa: Kuinka relevantteja tai eparelevantteja seuraavat ulkoistamisenhyodyt ovat yrityksellesi: (y35) lisays liiketoiminnan suorituskyvyssa,(y36) lisays IT:n tuottavuudessa, (y37) saastot IT:n kuluissa, (y38) saast6tliiketoiminnan py6ri ttamisessa?Loh niputtaa sisaiset kustannukset yhteen ja suhteuttaa ne tietohallinnonkustannuksiin ulkoistamistapauksessa seka asiointi- ja sisaiset kustannukset.Hvpoteesi 13. IT:n infrastruktuuriin liittyvat sisaiset kustannukset (firm costs)kytkeytyvat positiivisesti tietohallinnon (IT governance) ulkoistamiseen.Hypoteesi 14. Asiointikustannukset (dyadic costs) ja sisaiset kustannukset (firmcosts) ovat yhta tarkeita IT:n ulkoistamista pohdittaessa.Loh tiedustelee viela tutkimukseen osallistuvien yritysten IT-osa-alueidenpaalIik6ilta ulkoistamista koskevaa paatantavaltaa ja vastuuta (yrityksella,myyj alla vai molemmilla), ulkoistamisen astetta suhteessa muihin toimialanyrityksiin seka muutosta ulkoistamisessa (vahentynyt vai lisaantynyt kolmenviime vuoden aikana.Loh siis kysyi ensin 500:lta suurimmalta yritykselta, haluavatko ne tulIamukaan han en tutkimukseensa. 226 vastasi my6nteisesti. Tietoja saatiin lopulta201:lta yritykselta. Kyselyyn vastanneiden mukaan hypoteesit 3-14 saavat tukeaja vain hypoteesit 1 ja 2 jaavat ilman sita. Hypoteesissa 2 empiria osoittaa jopasuunnan painvastaiseksi. Loh suorittaa erilaisia tilastollisia laskelmia mm.reliabiliteetin ja validiteetin tutkimiseksi, ja pohtii lopuksi saatujen tulostenmerkitysta.Loh on mielestani ansiokkaasti pyrkinyt lisaamaan malliinsa ulkoistamispaatOkseenvaikuttavia uusia kustannustekijoita. Lisaksi han on painottanut,etta osa tekij6ista liittyy asiakkaan ja myyjan valiseen vuorovaikutukseen, jaosa on asiakkaan sisaisia. Loh yleensa esittaa kunkin tekijan perusteluksiviitteen johonkin teoriaan tai malliin.Loh ei ole tarkastellut asiakkaan ja myyjan vuorovaikutusta kattavasti, vaikkahan on yrittanyt karkeasti seurata yhteistoimintaprosessia aloitteestasopimukseen ja sitten sen toteuttamiseen, jopa irtisanomiseen asti. Prosessinkuvaaminen ja vaiheistaminen olisi perustellut eri tekijoiden mukaanottoa.Samalla olisi selvinnyt, mitka kustannukset ovat yleisia (esim. vaihdantakustannukset)ja mitka tiettya yksityiskohtaa kuvaavia (esim. sopimuksellistenongelmien ratkaiseminen).Loh on kuvannut vain kustannustekij6iden vaikutusten suuntia, mutta ei olepohtinut niiden suuruutta. Toiset tekijat ovat kertaluonteisia (esim.kaupantekokustannukset ja toiset jatkuvia (esim. agenttikustannukset).
106Jatkuvien osalta ei ole pohdittu sopimuskauden pituuden vaikutustaulkoistamispaatokseen.Yleisesti on kysymys siita, etta ulkoistamisessa niinkuin muussakin tietojenkasittelynkustannusten arvioinnissa on loydettavissa kaikki perinteisetlaskentatoimen ongelmat (Virkkunen 1951): laajuusongelma (mitka hyodyt jakustannukset otetaan mukaan), mittaamisongelma (miten hyodyt jakustannukset mitataan), arvostusongelma (miten hyotyj a ja kustannuksiaarvostetaan) ja jakamisongelma (miten hyodyt ja kustannukset jaetaantuotteille ja palveluille). Viimemainittu sisaltaa viela kaksi ongelmaa:kohdistusongelman ( esim. miten yleiskustannukset kohdistetaan tuotteille japalveluille) ja jaksotusongelman (esim. miten kertakustannus jaksotetaantuleville laskutuskausille).Minusta Loh on aika vapaamielisesti soveltanut tietyn kustannuslajin yleistakuvausta IT-alueelle. Opportunismi, jolla tarkoitetaan oveluutta kayttaentapahtuvaa oman edun tavoittelua, esimerkiksi tulkitaan vaihdantakustannustenkohdalla ensin yleisesti epavarmuudeksi. Sitten kyselyssa epavarmuudeksikatsotaan nykyisten laitteistojen ja ohjelmistojen vanhentuminen,kustannus-suorituskyky-trendien seka lopputulosten laadun epavarmuustaso.Kyselyssa operationaalistettu tekija on karannut aika kauaksi lahtokodastaan.Resurssien kohdalla otetaan usein huomioon laitteet ja ohjelmistot sekahenkilosto, mutta tiedot resurssina unohdetaan, tai niista otetaan mukaan vaintietamys IT:sta eika tietokannoissa olevia tietoresursseja.Kyselylomakkeella ei kysytty, oliko mainitussa yrityksessa jotakin IT:staulkoistettu vai oliko vastaaja vastaamassa ilman mitaan kokemustaulkoistamisesta. Loh ei pohtinut, voidaanko jonkun johtajan (sovelluskehityksen,laskentakeskuksen ja verkonhallinnan johtajan) osa-alueeltahelpommin loytaa ulkoistettavaa kuin toisen johtajan. Han ei myoskaanpohtinut, mita johtajan vastuulla oleva osa-alue vaikuttaa hanenperspektiiviinsa ulkoistamisesta (ks. kysymys strategisesta asemasta).ReferencesDemsetz H. (1988), The theory of the firm reviseted, Journal of Law, Economics,and Organization 4, 141-162.Gurbaxani V. and S. Wang (1991), The impact of information systems onorganizations and markets, Comm ACM 34, no 1, 59-73.Jensen M.C. and W.H. Meckling (1976), Theory of firm: Managerial behavior,acency costs and ownership structure, Journal of Financial Economics 3, 305-360.Milgrom P. and D. J. Roberts (1990), Bargaining costs, influence costs and theorganization of economic activity, In Alte and Shepsle (Eds.), Perspectives onPositive Political Economy, Cmbridge University Press, Cambridge, England.Virkkunen, H. (1951), Teollisuuden kertakustannukset - niiden degressio sekakasittely kustannuslaskennassa, Liiketaloustieteellisen Tutkimuslaitoksenjulkaisuja 13, Helsinki.Williamson O.E. (1985), The economic institutions of capitalism: Firms, markets,relational contracting, The Free Press, New York.Pertti Jarvinen
107Tinaikar R. (1994), Information leverage theory: A process levelapproach to understanding the IT-performance linkage, In DeGross, Huffand Munro (Eds.), Proceedings of 15th International Conference on InformationSystems, Dec 14-17, 1994 in Vancouver, ACM, 379-393.Tinaikar rakentaa informaation vaikutuksen (leverage) teorian selittamaan,miten informaatioteknologia (IT) mahdollistaa yrityksen suorituskyvyn parantamisen,kun painotetaan informaation kasittelya. Han johtaa kahdeksanpropositiota, joiden avulla voidaan tutkia IT:n hyodyntamisen suunnittelua,kayttoa ja vaikutuksia suorituskykyyn. Tinaikar painottaa informaation kayttoaenemman kuin teknologiaa. Han erottaa informaation hyodyntamisenennakointina (feed-forward) ja palautteena (feedback).Tinaikar maarittelee keskeisen termin informaation vaikutus (informaationleverage) informaation johdettuna (derived) ja tarkoituksellisena kiiyttonii, jottaasetettaisiin tai saavutettaisiin prosessin formaalit tavoitteet. Kursivoitujamaareita Tinaikar selittaa seuraavasti:Johdettu viittaa siihen, etta hanen teoriassaan otetaan huomioon myoskonteksti.Tarkoituksellinen taas viittaa johtajien rationaaliseen informaation kayttoon.KiiyttB painottaa sita, ettei valvontainformaation keruu sinansa saa aikaanmitaa.n muutosta suorituskyvyssa, vaan informaatiota on myos kaytettavatoiminnan ohjaamisessa.Prosessin formaalien tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen painottaainformaation kayttoa rationaalisesti ja valineellisesti.Kaksi muuta tarkeaa termia palaute ja ennakointi Tinaikar maaritteleeseuraavasti: Palaute (feedback ) on informaatiota tuloksista tai suorituskyvynpoikkeamista asetetuista standardeista, ja kyseistii informaatiota kiiytetiiankorjaamaan poikkeamia. Ennakointi (feedforward ) on informaatiota syotteistatai syotteisiin liittyvista ymparistojarjestelyista, ja kyseistii informaatiotakiiytetaan, kun ennakoidaan tulevia ongelmia ja tehdaan ehkiiiseviatoimenpiteitii.Ennakointi ja palaute vaikuttavat siihen, miten johtamisen tietojarjestelma(M<strong>IS</strong>) rakennetaan. Tinaikar on tiilloin kayttanyt erottelua tietokantaan,tietojenkasittelyyn ja kommunikointiin. Tietokannan osalta hiin kiinnittaahuomiota tietolahteisiin, varieteettiin ja ohjauksen aikajanteeseen. Palautekiinnittaa huomiota poikkeamiin suoritteissa (output), kun taas ennakointi ontarkoitettu valvomaan hairioitii syotteissa. Seka syotteiden ettii ympiiristonvarieteetti on suurempi kuin suoritteiden varieteetti. Tiima on otettavahuomioon ennakoinnin ja palautteen avainmuuttujia valittaessa. Ohjauksenaikajanne pyrittaessa ennakoimaan on pidempi kuin palautteeseen perustuvissakorjaustoimenpiteissii. Palautteen suhteen on pyrittava mahdollisimmantuoreeseen tietoon. - Tinaikar katsoo, etta ennakointia palvelee mieluumminhajautettu kasittely, kun taas palautteen kaytto onnistuu parhaiten keskitetyllakasittelylla. Kommunikointia aj atellen palautteen kiiyttoa palvelevissaraporteissa on suorite- ja poikkeamatietoja suunnittelukauden paiittyessa,ennakointia palvelevissa raporteissa on ennusteita ja tietoja kontekstista.Palauteraportointi on vertikaalista, siis hierarkiassa ylos ja alas, ennakointiraportointion horisontaalista periikkaisten tyopisteiden yhteistyota tukevaa.Palautteen ja ennakoinnin eroja Tinaikar on keriinnyt taulukkoon (Table 1).
108# Dimensions ofDistinctionA Information Leverage1 Nature of information2 Nature of use3 Objective of use4 Basis of use5 Trigger for use6 Type of learningsupported7 Decisions supportedB Information Lever8 Complexity9 Flexibility10 Operative purpose11 Time span ofconsideration12 Assumed riskFeedbackCommodity (data)RemedialRoutinizedMotivationaluncertainty reductionMonitoring outputvariables forperformance evaluationPredominantly pasteventsEnd of pre-determinedplanning periodDeviations fromexpected outcomesSingle loop learningRegarding action onpast events(M<strong>IS</strong>)LowLowEfficiencyShortRisk of opportunismFeedforwardConcept (knowledge)PreventiveInnovativeState uncertaintyreductionMonitoring key inputvariables fordisturbancesPredominantly futureeventsChanges inassumptionsDeviations fromexpected externaleventsDouble loop learningRegarding action infuture scenariosHighHighEffectivenessLongRisk of predictionTable 1. Feedback versus FeedforwardTinaikar esittiiii informaation vaikutusteoriansa kiisitteellisenii mallina (Figure2), jossa on kuvattuna 8 propositiota. Viimemainituista on tekstissii usein kaksiversiota, toinen palautteen ja toinen ennakoinnin mukaan ilmaistuna:Propositio 1 . Prosessit, joissa on korkea motivationaalinen epiivarmuus, vaativatenemmiin ohjausta palautteen avulla (kiihokkeilla ja sanktioilla).Propositio 2 . Prosessit, joissa on korkea epiivarmuus tilasta (tehtaviistii,ympiiristiistii jne.), vaativat enemmiin ohjausta ennakoinnin avullaPropositio 3 . Kun on korkea motivationaalinen epiivarmuus, niin suurempisuorituskyky prosessissa liittyy vahvasti palautteen kiiyttiitin.Propositio 4 . Kun on korkea epiivarmuus tilan suhteen, niin suurempisuorituskyky prosessissa liittyy vahvasti ennakoinnin kiiytttitin.
109PerformanceLevers of I formationP6P3P4PBse ofInformationTechnologyP2.-----1_+( Feedforward FeedbackInformation LeverageP<strong>IS</strong>tateUncertain1ySources of Uncertain 1yMotiva tionalUncertain1yFigure 2. The Information Leverage Theory: A Conceptual ModelTinaikar katsoo, etta M<strong>IS</strong>-tutkijoiden kiinnostus on kohdistunut seka ITsysteemiensuunnitteluun etta niiden kaytt1i1in. Suunnittelun osalta Tinaikar onkoonnut taulukon, jossa viiden dimension toiset aaripaat painottavatennakointia (Prospector) ja toiset (Defender) palautetta.I Design AttributesThe Designed ProductFeatures (IT)Automation: Level ofComputerizationConnectivity: Level ofCentralizationThe Design ProcessFeatures (SystemsDevelopment)Source of technology:Origin of developmentalexpertiseContribution: Level ofuser involvementMedium: Formality ofmedium adopted forcommunicationDefenderHighCentralizedInternalHigh M<strong>IS</strong> developercontributionFormal, hierarchicalProspectorLowDecentralizedExternalHigh process usercontributionInformal, crossfunctionalteamsTable 2. The Prospector versus Defender Designs of ITPropositio 5 . Informaation kayt1in tyyppi vaikuttaa IT:n kayt1in suunnitteluun.
110Propositio Sa . Proses sit, joissa kaytetaan paaasiassa palautetta, liittyvatvahvasti IT:n defensiiviseen suunnitteluun.Propositio 5b . Prosessit, joissa kaytetaan paaasiassa ennakointia, liittyvatvahvasti IT:n tulevaisuutta painottavaan suunnitteluun.Propositio 6 . Prosessin suorituskyky riippuu miten hyvin infonnaation kayttotapaproses sis sa sopii yhteen IT-sovelluksen suunnittelussa ajatellun tavankanssa.Propositio 6a . Palautetta kayttavan prosessin suorituskyky on parempi, jos ITsovelluksessaon painotettu defensiivista suunnittelua, kuin jos olisi painotettutulevaisuusaspektia.Propositio 6b . Ennakointia kayttavan prosessin suorituskyky on parempi, josIT-sovelluksen suunnittelussa on painotettu tulevaisuusaspektia, kuin jos olisipainotettu defensiivistii. suunnittelua.IT:n kayttoa Tinaikar on hahmottanut kuudella dimensiolla (Table 3).Dimensions of Purpose of Usage Type JustificationIT UsageProblem Problem identification FB A problem cannot be solvedSolving Data analysis till an error is detected.Finding optimumHence, problem solving issolutionoriented towards explainingor correcting the problempost-facto.Vertical Report performance to FB Reporting performanceIntegration superiors and institutes the perfonnancesubordinatesappraisal system. Plans andCommunicate plans and schedules also serve toschedulesprovide a basis for feedbackon performanceDecision To clarify, justify, FB It is ex-post to the problemExplanation rationalize decisions detection and solution. It'spurpose is to justify thedecision so as to affect one'sperfonnance appraisalImproving To control or shape FF It is ex-ante to the problemDecision decision process detection. It's purpose is toProcess To improve its evaluate existing objectiveseffectiveness andand assumptionsefficiencyHorizontal Communicate and FF Improves the effectiveness ofintegration coordinate laterally communication to supportcooperative workCustomer Serve customer better FF Monitor demand and inputService Know his needs and side of process controlexpectationsTable 3. Dimensions of Usage of IT and Their Classification typePropositio 7 . Informaation kayton tyyppi maaraa IT:n kay ton piirteet.Propositio 7a . Palautetta kayttava prosessi kayttaa IT:ta paaasiassa ongelmanratkaisuun,vertikaaliseen integrointiin ja paatosten selittamiseen.
111Propositio 7b . Ennakointia kayttava prosessi kayttaa IT:ta paaasiassaasiakkaiden palveluun, horinsontaaliseen integrointiin ja paatiisprosessienparantamiseen.Propositio S. Prosessin suorituskyky riippuu, miten hyvin informaationkayttiitapa prosessissa sopii yhteen IT:n kaytiin kanssa.Propositio Sa . Palautetta kayttavan prosessin suorituskyky on parempi, josIT:ta kaytetaan paaasiassa ongelmanratkaisuun, vertikaaliseen integrointiin japaatiisten selittamiseenPropositio Sb . Ennakointia kayttavan prosessin suorituskyky on parempi, josIT:ta kaytetaan paaasiassa asiakkaiden palveluun, horinsontaaliseenintegrointiin ja paatiisprosessien parantamiseen.Tinaikar kehottaa muita tutkijoita yrittamaan hanen teoriastaan johdettujenpropositioiden empiirista falsifiointia. - Lopuksi han tuo esille kaksi IT:npiirretta. Ensiksikin IT mahdollistaa monia asioita organisaatiossa. Toiseksi ITvaikuttaa organisaatiossa usein epasuorasti vaikuttamalla prosessien kautta.Mielestani Tinaikarin tarkein idea on ennakoinnin ja palautteen tarkasteluyhdessa. Han on antanut tasaveroisen aseman ennakoinnille suhteessa palautteeseen.Aj atus on moderni siksi, etta ennakointia tarvitaan entista enemman,kun organisaatioiden toimintaymparistiit muuttuvat kiihtyvalla vauhdilla.Tinaikarin teorian rakentaminen kay hyvin esimerkista, miten teoreettinenviitekehys voidaan konstruoida: Nojaamalla aikaisempaan tutkimukseen jatekemaIla perusteltuja valintoja kehykseen sisallytettaviksi dimensioiksi.Tinaikar kayttaa kahta kattavaa jasennysta (Figure 2): · ennakointi ja palaute,<strong>IS</strong>:n rakentaminen ja kayttii. Mutta epavarmuuden lahteiden luokitus:motivationaalinen epavarmuus ja tilaan liittyva epavarmuus, ei itsestaanselvasti ole kattava. Minusta tilalle voitaisiin ottaa epavarmuus tuotannontekijiiissaja toimintaymparistiissa. Edellisia olisivat eri resurssityypit: L, E, R jaI. Voimavarojen epavarmuus tarkoittaisi ainakin saatavuutta ja spesifiytta.Pertti Jarvinen
112Swanson E.B. (1994), Information systems innovation amongorganizations, Management Science 40, No 9, 1069-1092.Artikkelin alussa Swanson esittaa tietotekniikkainnovaatioihin liittyviakysymyksia, joihin ei viela ole vastattu. Nama kysymykset ovat :- Miten tietotekniikkainnovaatiot leviavat?- Miten leviaminen eroaa muiden innovaatioiden leviamisesta?- Poikevatko tietotekniikkainnovaatiot muista ja miten?- Miten tietotekniikkainnovaatiot syntyvat ja mita seurauksia niista on?- Ketka ovat innovaattoreita, siis ensimmaisia soveltajia?- Miten tietotekniikkainnovaatiot kehittyvat leviamisen my6ta?Artikkelissa on ensin selvitetty, mita innovaatioilla yleensa tarkoitetaan. Daftin(1978) mukaan "organisational innovation refers to the adoption of an idea orbehavior that is new to the organizational adoption". Becker ja Whistler (1967)maarittelevat innovaation "the first or early use of an idea by one of a set oforganizations with similar goals". Tassa artikkelissa tarkastellaan, miteninnovaatio leviaa organisaatiohin, eika siksi tarkastella ainoastaan ideanensimmaisia omaksujia.Table 1 <strong>IS</strong> Innovation TypesInnovaatio- Kuvaus EsimerkkejatyypitTyyppi Ia Tietohallinnon Yllapidon jakaminen osastoittainhallinnollisten (1970s and 1980s)prosessien innovaatiotTyyppi Ib Tietohallinnon teknisten Systeemiohjelmointi (1960s)prosessien innovaatiot Paaohjelmoijaryhma (1970s)Tietojen hoito (1970s and 1980s)Sovellusten protoilu (1980s)Tyyppi II Tietotekniikan Laskentatoimen jarjestelmat (1950s)tuotteiden Information Centers (1970s and 1980s)kaytt6 liiketoiminnan Executive <strong>IS</strong> (1980s and 1990s)hall.proseSSleninnovaatioissaTyyppi IIIa TietotekniikanMateriaalitarpeiden suunnittelutuotteiden (1950s and 1960s)kaytt6 liiketoiminnan Lentokoneiden paikanvaraus (1960s)teknisten prosessien Computer Integrated Manufacturinginnovaatioissa (1980s and 1990s)Tyyppi IIIb TietotekniikanLentokoneiden paikanvaraus (1970s jatuotteiden 1980s)kaytt6 Ii iketoi min nan Asiakkaan tilausten etasy6tt6 Jatuoteinnovaatioissa asiakaspalvelun seuranta (1980s)Tyyppi IIIc TietotekniikanOrg. valinen tietojenkasittely (1980s)tuotteiden ED! (1980s and 1990s)kaytt6 liiketoiminnanintegrointiinnovaatioissaInnovaatioiden yleisissa luokitteluissa Robey (1986) kayttaa jaottelua tuoteinnovaatioihin(new product), hallinnollisiin innovaatioihin (administrative
XX113innovations) ja teknisiin keksintoihin (technical innovations). Zmud (1982)jaottelussa on tuoteinnovaatiot (product innovations) prosessiinnovaatiot, jotkasisaltavat Robeyn luokittelun hallinnolliset ja tekniset innovaatiot.Swansonjakaa tietotekniikkainnovaatiot kolmeen paatyyppiin:- tyypin I innovaatiot liittyvat tietosysteemin tehtaviin- tyypin II innovaatiot tukevat liiketoiminnan hallintoa- tyypin III innovaatiot ovat upotettuina osaksi perusliiketoimintaa.Tyyppien jakaantuminen alatyyppeihin ja niiden tarkempi kuvaus on esitettytaulukossa 1.Swanson (1994) on myos suhteuttanut tietotekniikan innovaatiotyyppinsaliiketoiminnan innovaatiohin (Figure 1). Kuvan taulukon lavistajalla onnakyvissa keskeinen vaikutus. Liikuttaessa tietylla rivilla lavistajan kohdaltavasemmalle on Swansonin mukaan olemassa huomattavasti voimakkaampisivuvaikutus kuin oikealle siirryttaessa. Tama johtuu siita, etta sarakkeidenjasennys muodostaa kumulatiivisen asteikon.XXXXXXXXXXTieto- Liiketoim Liiketoim Liiketoimhallinto prosessi tuote/palv integrointInnovaatiotyypitHallinnol Tekninen Hallinnol Tekninenla->Ib « -II « = « = -> -> ->IlIa « = « = « =I1Ib « - « = « = « =I1Ie « - « = « - « - « =-> -> ->->-> -> -> ->-> ->Kaytetyt sympbolit: XX paapaino; « = vahva vaikutus; ->heikko vaikutusFigure 1. Tietotekniikan innovaatioiden suhde liiketoiminnan innovaatioihin->Swanson liittaa tietotekniikkainnovaatiot asiayhteystarkasteluun (Figure 2).Sen rakenne kasittaa kaksoisorganisaation: tietotekniikkayksikon ja isantaorganisaation.Lisaksi asiayhteyteen kuuluu kaksi ymparist1ia, jotka ovattietotekniikka-ammattilaisten ymparisto ja palveltavan liiketoiminnan ymparisto.Kokonaisuus muodostaa kommunikointirenkaan, joka selittaa, miteninnovaatio leviaa organisaatiossa.Swanson kutsuu atk-osastoa (<strong>IS</strong> Department) ammatillisesti suuntautuneeksi,jos se on tiukasti kytkeytynyt ammatilliseen ymparistoonsa, ja liiketoiminnallisestisuuntautuneeksi, jos se on tiukasti kytkeytynyt isanta-organisaatioonsa.Edellisessa tapauksessa atk-osasto korostaa olevansa atk-alan osaamisessakehityksen karjessa. J alkimmaisessa se korostaa tietotekniikan tuottamiapalveluita isantaorganisaatiolle. Talloin atk-osaston johtaja voi urakehityksessaansijoittua isantaorganisaation jonkin liiketoiminnan johtoon japainvastoin.
114<strong>IS</strong> ProfessionalEnvironmentEducation andTraining----t. Host BusinessEnvironmentExpertiseNeeds andResource Budget<strong>IS</strong> DepaItment ... .._--------StrategicImpactHostOrganizationFigure 2: The <strong>IS</strong> Innovation Diffusion CircuitJako ammatillisesti vai liiketoiminnallisesti suuntautuneeseen atk-osastoonnakyy myos tietotekniikan merkityksessa isantaorganisaatiolle (Table 3).Table 3. Tietotekniikkainnovaatioiden tilannetekijatTietotekniikka on Tietotekniikka eistrateginen liike- ole strateginentoiminnalle liiketoiminnalleTietohallinnon tyontekijiit Tyypin I, II, III Tyypin I, IIammatillisesti suuntautuneita innovaatiot innovaatiotTietohallinnon tyontekijat Tyypin III Ei innovaatioitaliiketoiminnallisestiinnovaatiotsuuntautuneitaArtikkelin lopussa Swanson esittelee kolme kuvaavaa esimerkkiii: Tietojenhoito, information center ja materiaalitarpeiden suunnittelusysteemi.Kommentteja artikkelistaArtikkelissa esitellaan hyvii, toimiva luokittelu tietotekniikkainnovaatioille.Artikkeli on perusteellinen: siina on kiiytetty runsaasti lahteita; luotualuokittelua ja luokittelun toimivuutta esitelliian monelta niikokannalta.Artikkelin perusteellisuus ja luokista kaytetyt nimet (kuten Type I, Type IIlb)tekeviit siitii raskaslukuisen.Tiistiikin artikkelista nakyy, etta tietojenkasittelyn innovaatiot ovat tekniikkavetoisia,eivat liiketoiminnan tarpeista lahtoisin. Antti Arvelan vertauksenmukaan til anne on samalainen kuin liiaketieteen kehittymisessii ensinkehittiiisiin laiikkeitii ja sitten pohditaisiin, mihin ne sopivat.Pertti Jarvisen kommentit:Mielestiini Swansonin jiisentelyn logiikka nakyy kauniisti taulukosta Figure 1.Yleisella tasolla Swansonin jasennykset ja pohdinnat tuntuvat hyviltii, mutta
115sen sijaan esimerkkien valinta ei ole oikein onnistunut. Han itsekin mytintaa,etta tietojen hoito on muuttunut aikojen kuluessa. Lisaksi tietojen hoidontaustalta on ltiydettavissa varsinainen innovaatio, tiedonhallintajarjestelmat.Information center on hallinnollinen ratkaisu eika tietotekniikkainnovaatiovaan sellaisen seuraus. Materiaalitarpeiden suunnittelusysteemi ei ehkasinansa ole innovaatio, va an tuotantolinjan suunnittelu ja koordinointi, ts.tietotekniikan soveltaminen valmistuksen suunnitteluun ja toteutukseen (Tfunktioon).Lisaksi tamantyyppinen innovaatio ei ole aina menestys, vaan senmerkitys riippuu toimialasta, tuotantotekniikasta, jopa yksittiiisestii tuotteesta.Innovaatioiden diffuusio on ollut ainakin kahdesti aiemminkin tarkastelunkohteena (Fichman 1992 ja Iivari 1993). Erkki Koponen kirjoittaa Fichmaninartikkelin (<strong>IS</strong> Reviews 1993, s.67 ) arvioinnissaan:"Artikkelissa luodaan katsaus teknologisen innovaation leviamisteorioihin jaluokitellaan aiheeseen liittyvia empiirisia. tutkimuksia kirjoittajan laatimantutkimuskehikon mukaan. Tutkimus tehtiin vuosina 1981-1991 ilmestyneista 13alan julkaisusta manuaalisesti otsikoita tutkimalla. Tutkimukset on valittu katsaukseenseuraavin perustein: tutkimuksen aiheena on informaatioteknologia,selitettava muuttuja liittyy innovatiivisuuteen tai sen omaksumiseen,tutkimuksen analyysiyksikkti on yksilti tai organisaatio."Oma arvioni (ks. <strong>IS</strong> Reviews 1993, s.37 ) Iivarin tutkimuksesta alkaa:"Iivari muodostaa atk-alan tietojarjestelmainnovaatioiden diffuusiota koskevankirjallisuuden perusteella informaatiosysteemi-innovaatioiden omaksumisenteorian ja tarkastelee sen avulla CASE-valineiden omaksumista koskeviatutkimustuloksia. Iivari viittaa aluksi, etta innovaatioiden diffuusioteoriattarkastelevat ilmitita yleensa. makrotasolla, siis uusien asioiden leviamista esim.jossakin maassa (Rogers 1983). Iivari haluaa tarkastella uusien asioiden,erityisesti informaatiosysteemien (<strong>IS</strong>), omaksumista jonkin toimintayksiktinsisalla. "ReferencesDaft R.L. (1978), A dual-core model of organizational innovation, Academy ofManagement Journal 21, No 2, 193-210.Fichman R.G. (1992), Information technology diffusion: A review of empiricalresearch, In DeGross, Becker and Elam (Eds.) the 13th International Conferenceon Information Systems, Dallas, 195-206.Iivari J. (1993), From a macro innovation theory of <strong>IS</strong> diffusion to a microinnovation theory of <strong>IS</strong> adoption: An application to CASE adoption, In Avison,Kendall and DeGross (Eds.), Human, social and organizational aspects ofInformation systems development Elsevier Science Publishers IFIP (A-24), 295-320.Robey D. (1986), Designing organizations, Irwin, Homewood.Rogers E.M. (1983), Diffusion of innovations, The Free Press, New York.Zmud (1982), Diffusion of modern software packages: Influence of centralizationand formalization, Management Science 28, No 12, 1421-1431.Tarja Kuosa
1161. Barki H. and J. Hartwick (1994), User Participation, Conflict, andConflict Resolution: The Mediating Roles of Influence, InformationSystems Research 5, No. 4, 422-438.2. Robey D. (1994), Modeling Interpersonal Processes During SystemDevelopment: Further Thoughts and Suggestions, Information SystemsResearch 5, No. 4, 439-445.3. Hartwick J. and H. Barki (1994), Hypothesis Testing and HypothesisGenerating Research: An Example from User Participation Literature,Infonnation Systems Research 5, No. 4, 446-449.Artikkelit ovat ilmestyneet samassa lehdessa ja muodostavat vuoropuhelun.Ensimmaisessa artikkelissa (1) Barki ja Hartwick tutkivat kayttajien osallistumista uusien tietosysteemien rakentamisprojekteihin seka muutaman muuntekijan valisia suhteita projekteissa. Heidan tarkastelunsa kuvaa miten naihinseikkoihin pohjoisamerikkalainen tutkimus on tahiin asti paassyt pureutumaan.He toteavat, etta yleensa tutkimuksissa ei ole onnistuttu osoittamaan kayttajanosallistumisen hyotyja. He rakentavat esityksensa Robeyn ja muiden (1982,1989, 1993) mallin pohjalta empiirisesti. Barki ja Hartwick vaittavat, etta 1)projekteissa esiintyva konflikti on moniulotteinen kasite, 2) osallistumisen jakonfliktin valinen yhteys on monimutkaisempi kuin aikaisemmin on osattuolettaa, 3) projektin jasenen vaikuttamisella on kahdenlainen rooli konfliktinsyntymisessa, ja 4) vaikuttaminen nayttelee keskeista osaa konfliktinmyonteisessa ratkaisemisessa.Barki ja Hartwick tarkastelevat artikkelinsa alussa Robeyn ja muiden mallienkasitteita teoreettisella tasolla ja viittaavat kahteen katsausartikkeliin(Pettingell et al. 1989 ja Ives and Olson 1984), joissa kayttajien osallistumistutkimuksiaon tarkasteltu. Barki ja Hartwick sanovat taydentavansa Robeyn jamuiden (1989) mallia (Kuvio 1). He esittavat hypoteesin, jonka mukaan mallisisaltaa myos suoran linkin osallistumisesta konfliktiin. Tama vaikutusyhteysoli empiirisesti sisaltyneena kaikkiin Robeyn ja muiden (1982, 1989, 1993)tutkimuksiin, mutta tiputettu sitten pois kasitteellisista syista.ParticipationConflict""-/InfluenceSatisfactoryConflictResolutionKuvio 1. Robeyn, Farrown ja Franzin (1989) malliBarki ja Hartwick liittavat kuvio Ln malliin kolme omaa osallistumisenkomponenttia seka kayttavat muuten Robeyn ja muiden vaikutuksen, konfliktinja konfliktin myonteisen ratkaisemisen mittareita ja yksittaisia kysymyksia. Hekiinnittavat erityishuomion konfliktiin ja sen ilmenemismuotoihin ja korostavat,etta niin konflikti kuin muutkin ihmisten valiset proses sit tulee voidatarkastella seka henkilotason etta ryhmatason analyysina.
117He ovat kehittaneet oman osallistumisen mittarin, joka koostuu kolmestaosasta: Vastuu (Responsibility), osatehtavien suoritus (Hands-on Activities) jasuhteet projektin atk-henkiHistoon (User-<strong>IS</strong> Relationships). Konflikti-kasitteellanayttaa olevan ainakin kolme piirretta: 1. se voi sattua toisiinsariippuvuussuhteissa olevien ryhmien kesken, 2. naiden ryhmien kesken on erojaeduissa, mielipiteissa ja tavoitteissa, ja 3. nama erot nakyvat sovittamattominaeri ryhmille niin, etta toisen toiminta hairitsee toisen tavoitteiden saavuttamistaja johtaa kamppailuun ryhmien kesken. Vaikutus ymmarretaan laajuutena, jollakayttaj at ovat vaikuttaneet uuden informaatiosysteemin lopulliseensuunnitteluun. Vaikutus-kasitteen maaritelmaksi Barki ja Hartwick hyvaksyvatRobeyn ja muiden nakemyksen. Pohtiessaan konfliktien myonteistaratkaisemista kirj oittajat kiinnittavat huomiota seka konfliktien esiintymistiheyteen(frequency) etta kunkin konfliktin kiihkeyteen (intensity).Todettakoon myos, etta uusimmassa Robeyn ja muiden tutkimuksessa (1993) olimukana myos projektin onnistuminen, kuten oheisesta mallista voi nahda(Kuvio 1B) (ks. <strong>IS</strong> Reviews 1994 s. 84-87). Hypoteesia muuttujien valisistavaikutussuhteista kuvaavat + ja - -merkit. Kertoimelliset vaikutussuhteetkuvaavat tutkimuksen tuloksia.Participation--"- - .26ProjectsuccessKuvio lB. Robeyn ja muiden projektin onnistumismalliBarkin ja Hartwickin aineisto kasitti 74 projektia ja 127 kunnollista vastaustakahteen kyselyyn, joista ensimmainen tehtiin ennen projektin aloittamista jatoinen kolme kuukautta systeemin kayttoonoton jalkeen. Barkin ja Hartwickinomat osallistumismittarit sisalsivat kylla/ei -osioita, Robeyn ja muidenmuuttujat oli mitattu seitsemanluokkaisella (1: ei lainkaan -- 7: erittain paljon)yhden asian (unipolar) asteikolla.Kirjoittajat kayttivat Joreskogin (1993) on suosittamaa kaksivaiheista mallinsovitusta: Ensin tutkittiin ns. mittausmallia (measurement model), jollatarkoitetaan kaikkien muuttujien keskinaisten riippuvuuksien tutkimista.Sitten tutkitaan teorian ohjaamana muuttujien valisia riippuvuuksia ns.kausaalimallilla. Aineiston kasittelyssa he kayttivat Bentlerin (1989) strukturoituayhtalOn mallinnusohjelmaa EQS. Sen avulla he sanovat voivansatarkistaa aiotun mallin yleista sopivuutta ja verrata suhteellista sopivuuttakilpaileviin malleihin. Mittausmallin kaytto osoitti, etta konfliktitekija koostuuitse asiassa kahdesta tekijasta Conflict ja Disagreement. Siksi kuvion 1 malliamuutettiin talta osin. Malliin lisattiin viela osallistumisen valittomatvaikutukset ja saatiin testattava malli (Kuvio 2B).
118ResponsibilityConflict\ /fHands-on- _ Parlicipation_Oisa9reeme+ ..M", / \ff/User-<strong>IS</strong> RelationshipInfluenceSalisfactor)ConflictResolutionKuvio 2B. Testattava hypoteettinen malliBarki ja Hartwick kayttavat kaikkiaan viitta eri indeksia tms. mittaamaan,kuinka hyvin heidan aineistonsa sopii malliin. He itse asiassa leikkivat monellamallilla ja hakevat usealla tilastollisella kasittelylla ns. parasta mallin sovitusta(fit) ja paatyvat lopulta seuraavaan malliin (Kuvio 3).Responsibilily Conflict ••• p < 0.001Hands-on-A ,tt0.77··· . . . 0.29 . Satisfactor)lpartICIPallon _o,sa9reem7;Lentctlvltles .User-<strong>IS</strong> RelationshipICon flictR eso. 97"I U t· Iono. ... 0.85·· 035 . 7···InfluenceKuvio 3. Empiirista tukea saanut malliBarki ja Hartwick kuvaavat ja antavat esimerkkeja ja selityksia ltiytamalleenmallille ja sen riippuvuuksille, mm. influence-tekijan negatiiviselle suhteelleconflict-muuttuj aan ja positiivisten relaatioiden ketjulle influence ->disagreement -> conflict; seka riippuvuudelle participation -> conflict. Robeyn jamuiden mallista toteutuu Barkin ja Harwickin aineistolla ketju: participation ->influence -> satisfa ctory conflict resolution.Pertti Jarvisen mielesta Barki ja Hartwick ovat kehittaneet teoriaa osallistumisenja konfliktin suhteen eteenpain ottamalla mukaan osallistumisen kolmenaktikulmaa seka uusia riippuvuuksia, joille on ltiydetty my tis jarkevantuntuisiaselityksia. Barki ja Hartwick eivat ole huomanneet, etta kayttajienjoukossa saattaa olla kaksi eri asemassa olevaa kayttajaryhmaa, joista toinenvoi esimerkiksi antaa systeemille paaasiassa sytitteita ja toinen hytidyntaasysteemin tulosteita, kun tietosysteemi hoitaa naiden kahden ryhman tytinjaonvaatimaa yhteispelia ja kun ryhmat tytiskentelevat tytiprosessin kahdessaperakkaisessa vaiheessa. Jarvinen huomauttaa edelleen etteivat Barki jaHartwick ole kuvanneet, mita toimintoja uudet talon sisalla rakennetut
119tietosysteemit palvelivat. 1990-luvulla ei liene enaa kyse ainakaantaloushallinnon atk-sovelluksista, jotka lienee tehty jo paljon aikaisemmin. Siltisovellusalue olisi voinut olla mahdollinen riippuvuuksien selittaja. Myos muita"unohdettuja" tekijoita voi loytya luonnollisiksi selittajiksi, arvioi Jarvinen. LuvKaul kiinnittaa huomion Barkin ja Hartwickin kategorioidessa konfliktienluonnetta kayttavan termia 'facets of conflicts' johdonmukaisesti mallin mukaan,mutta valilla he kayttavat termia 'antecedents of conflict'. Konfliktiakategorioidessan he sekoittavat termit 'dimension' ja 'construct', huomauttaaLuv Kaul.Toisessa artikkelissa (2) Robey pyrkii osoittamaan, ettei Barkin ja Hartwickintutkimus ole Robeyn ja muiden tutkimusten toisto uudella otoksella va an em.tutkimusten laajennos, jossa on joukko uusia kasitteita, mittareita jamallinsovitusmenetelmia. Robey haluaa tutkijoiden jatkossa selvasti erottavanteoriaa/mallia testaavat tutkimukset (vrt. Jarvinen P. ja A. Jarvinen (1994),luku 3) ja uutta teoriaa/mallia luovat tutkimukset (vrt. Jarvinen P. ja A.Jarvinen (1994), luku 4).Pohtiessaan, onko Barkin ja Hartwickin tutkimus toisto, Robey kiinnittaahuomiota alan aikakauslehtien politiikkaan, kun ne painottavat uutta tietoaeivatka anna arvoa toistolla saatavalle aikaisempien tulosten vahvistamiselle.Siksi toistotutkimuksista helposti tulee laajennoksia. Konkreettisesti Robeykritisoi tapaa, jolla testattava hypoteettinen malli (Kuvio 2B) saatiin.Puhdasoppisesti edeten olisi pitanyt pitaytya joko Kuvion 1 tai Kuvion IBmallissa eika kayttaa uusia datoja Kuvion 2B mallin tuottamiseen. LisaksiRobey toteaa, etta riittavasti kokeilemalla loytaa kylla mallin, johon uudet datatsopivat parhaiten, mutta on epavarmaa, sopivatko myos seuraavan tutkimuksendatat siihen parhaiten.Robey analysoi Barkin ja Hartwickin kasitteita osallistuminen (participation) jakonflikti (conflict). Robeylla ja muilla oli aikaisemmissa tutkimuksissaan omavalineensa mittaamaan osallistumista, kun taas Barkilla ja Hartwickilla onkolme komponenttia: Vastuu (Resposibility), osatehtavien suoritus (Hand-onActivities) ja suhteet projektin atk-henkilostaon (User-<strong>IS</strong> Relationships), jotkakaikki mittaavat osallistumista. Eri kysymys on: Mittavatko ne samail a tavallakuin Robeyn ja muiden mittari? Robeyn ja muiden konfliktin kasitetta olimitattu kolmella vaittamalla, joista yhden Barki ja Hartwick valitsivat uudeksikonfliktin mittariksi ja toisen kasitteen Disagreement mittariksi ja kolmannenheittivat pois. Robey ei nae Barkin ja Hartwickin toimille mitaan teoreettisiaperusteita. Painvastoin han marssittaa esiin monia viitteita oman mittarinsatueksi.Robey pohtii myos, saadaanko varianssitutkimuksilla (poikittaistutkimuksilla)selville ihmisten valisia sosiaalisia prosesseja. Han viittaa Mohrin (1982)kirjaan, kun han painottaa prosessitutkimusten, siis pitkittaistutkimusten,lupaavampia mahdollisuuksia (vrt Jarvinen P. ja A. Jarvinen (1994), luvun 3alku).Pertti Jarvisen mielesta Robey perustelee nakokantansa monipuolisesti ja toimiihyvana lajinsa edustajana, normaalitieteen apostolina. Han jaa silti hiukanmiettimaan, voiko teoriaa testaavan tutkimuksen sivutuotteena koskaan tullaesille aidosti uusia avauksia. Luv Kaul yhtyy taysin Robeyn kantaan siina, ettaBarkin ja Hartwickin tyota on pikemminkin pidettava Robeyn ja muiden tyon
120laajennoksena kuin sen replikointina erilaisen mittauksen ja data-analyysintakia.Kolmannessa artikkelissa (3) Hartwick ja Barki vastaavat Robeyn artikkelissa 2esittamiin vaitteisiin sivistyneesti toteamalla mm., etta Robeyn ja muidenaikaisemmat tutkimukset olivat myos varianssitutkimuksia. He itsekinkannattavat pitkittaistutkimuksia aiheesta. Lisaksi Hartwick ja Barkipainottavat, etta on tarkkoja toistoja, jossa otokset, organisaatiot, systeemit,mittarit ja analyysit ovat niin lahella alkuperaista kuin mahdollista, ja etta onkasitteellisia toistoja, joissa yritetaan toistaa samat tulokset kayttaen eriotoksia, organisaatioita, systeemeja, mittareita ja analyyseja. Heidan mielestaansamassakin tutkimuksessa voi olla teoriaa testaaviaja uutta teoriaa luovia osia.Sen vuoksi he haluavat sailyttaa seka varianssi- etta prosessitutkimuksen,joiden avulla he sanovat saatavan hedelmallisempia ja syvallekayvempiatuloksia. Lopuksi he esittavat uutta evidenssia artikkelin 1 tulosten tueksisuorittamalla uusia tilastollisia analyyseja perusaineistostaan. SovittelevastiBarki ja Hartwick toteavat jatkotutkimuksen olevan aina paikallaan.Luv Kaulin mielesta on epaolennaista, mika oli tutkijoiden alkuperainen aie(vilpiton tai jayna), koska vain lopullisilla tuloksilla on merkitysta. Sen vuoksihan pitaa absurdina sitii., etta he selittavat ainakin aluksi tavoitteenaan olleenRobeyn ja muiden replikointi eika laajennus. He todella uskoivat tutkimustaanpidettavan kasitteellisena toistona. Edelleen Luv Kaul sanoo, ettaosallistuminen ja konfliktit esittavat konstruktiivista roolia uusien tietojarjestelmienkehittamisessa. Antti Arvelan mielesta artikkelit muodostavatmielenkiintoisen esityksen tiedeyhteison vuoropuhelu·sta. Niissa esitetaansudenkuoppia, joihin tutkija voi langeta, seka seikkoja, jotka huomioimallasaattaa valttaa ne. Artikkelit antavat joukon osallistuvaan suunnitteluunliittyvia lahteita, mutta skandinaavinen tutkimus puuttuu lahes kokonaan.Arvelan mielesta keskustelu tuo selkeasti esiin pitkittais- ja poikittaistutkimuksenerilaisuuden ja painotukset teorian muodostuksessa jatestauksessa. Kolmas artikkeli Hartwickin ja Barkin vastauksena taydentaaPertti Jarvisen mukaan keskustelua ja selventaa kummankin osapuolennakemyksia. Han pitaa ketjun julkaisemista erittain tarpeellisena jahyodyllisena ja suosittaa lukemaan artikkelit 2 ja 3 toiseenkin kertaan.References:Bentler P. M., (1989), EQS Structural Equations Program Manual, BDMPStatistical Software, Los AngelesIves B. and M.H. Olson (1984), User involvement and M<strong>IS</strong> success: A review ofresearch, Management Science 30, No 5, 586-603.Joreskog K.G. (1993), Testing structural equation models, In Bollen and Long(Eds.), Testing structural equation models, Sage , Newbury Park, 294-316.Jarvinen P. and A. Jarvinen (1994), Tutkimustyon metodeista, Opinpaja,Tampere.Mohr L.B. (1982), Explaining organizational behavior, Jossey-Bass, SanFrancisco Ca.Pettingell K., T. Marshall and W. Remington (1989), A review of the influence ofuser involvement on system success, Proc. of 10th IC<strong>IS</strong>, Boston, 227-236.Robey D. and D. Farrow (1982), User involvement in in information systemdevelopment: A conflict model and empirical test, Management Science 26, No 1,73-85.
121Robey D., D. Farrow and C.R. Franz (1989), Group process and conflict in systemdevelopment, Management Science 35, No 10, 1172-1189.Robey, D., Smith, L.A. and Vijayasarathy, L.R., (1993), Perceptions of Conflictand Success in Information Systems Development Projects, Journal ofManagement Information Systems, Vol. 10, No. 1, pp. 123 - 139.Antti Arvela
122Drucker P.F. (<strong>1995</strong>), The Information Executives Truly Need, HarvardBusiness Review 73, No. 1, January-February <strong>1995</strong>, 54-62.Artikkelissa pohditaan millaisia uusia valineita ja kasitteita pitaisi kehitella,jotta voitaisiin tuottaa johtajien tarvitsemaa informaatiota liiketoiminnandiagnosointia varten. Druckerin mukaan tarvitaan informaatiota: 1. taloudenperusteista 2. kokonaistuottavuudesta, 3. kompetenssista seka 4. paaoman jatyovoimaresurssien sijoituksesta. Drucker myontaa seka yli- etta aliarvioineensatietotekniikan mahdollisuuksia 1960-1uvulla. Han odotti, etta atkperusteisetliiketoiminnan mallit tekisivat paattiksia ja kykenisivat pyorittamaansuurta osaa liiketoiminnasta. Mutta nykyaan ei kukaan enaa puhutallaisesta.Druckerin mielesta uudet tyovalineet ovat kuitenkin syvallisesti muuttaneettehtavia, joita nyt liiketoiminnassa kasitellaan. Kiisitteet, erityisesti kasiteliiketoiminta, ja tyovalineet, erityisesti informaatio, ovat keskenaan riippuvia jatoisiinsa vaikuttavia. Toinen muuttaa toista. Druckerin mukaan uudet valineetsaavat meidat nakemaan liiketoiminnan yksikot ainakin neljalla tavalla:1. resurssien generaattoreina, siis organisaatioina, jotka muuntavat liiketoiminnankustannukset tuotoiksi,2. linkkeina taloudellisessa ketjussa, joka johtajien tulee ymmartaii kokonaisuutenahallitakseen sen kustannukset,3. yhteiskunnan elimina, jotka synnyttavat hyvinvointia, sekamateriaalisen ympiiristtin sekii luomuksina ettii kehittiijinii; senorganisaation ympiiristtin, jossa mahdollisuudet ovat ja johon tuloksetmeneviit, mutta josta myos jokaisen yrityksen menestyksen ja hengissiisailymisen uhat ovat peraisin.4.Drucker pitaa laskentatoimen systeemia kaikkein perinteisimpana informaatiosysteeminii.Sen suhteen ollaan siirtymassa toimintoperusteiseenkustannuslaskentaan. Kun aikaisemmin haluttiin mitata, mita maksaa tietyntehtavan suorittaminen, niin toimintoperusteinen laskenta ottaa huomioon myosne kustannukset, kun mitaan ei tehda, siis esimerkiksi kun kallis kone odottaatoimettomana, kun tiettya osaa tai puolivalmistetta odotetaan seuraavaanvalmistusvaiheeseen, kun varas to a odotetaan taydennettavan, kun sudeksimenneen valmistuseran tilalle tehdaan uusi. Toimintoperustainen laskentaantaa paremman mahdollisuuden kustannusten seurantaan ja myos tulostenseurantaan. Toimintoperustainen laskenta integroi monta toimintoa -arvoanalyysin, prosessianalyysin, laatujohtamisen ja kustannuslaskennan -samaan analyysiin. Drucker arvioi, etta talla integroinnilla on eniten merkitystiipalvelutoimialoilla. Perinteisen laskentatoimen perusolettamus, etta tyovoimaavoidaan korvata paaomalla, ei toimi palveluiden puolella eika erityisestiosaamistyossa (knowledge-based work). Toimintoperustaisessa laskennassaoletetaan, etta kaikki kustannukset ovat kiinteita tietyn aj an, ja etteiresurssilajeja voi korvata toisilla, vaan koko toiminnan kustannukset onlaskettava. Druckerin mukaan lantinen Eurooppa on edella palvelualojenasiakaslahttiisessa kulujen ja tuottojen seurannassa.Drucker katsoo myos, etta lakiteknisesti yritys on todellisuutta osakkeenomistajille,perustajille, tyontekijoille ja verottajalle, mutta taloudellisesti se onfiktio. Han perustelee nakemystaan silla, etta koko arvoketju on hallittava eikavain yksittaisia kustannuslajeja. Toyota on Druckerin mielesta paras esimerkkiyhtiosta, joka tietaa ja hallitsee keiretsuunsa kuuluvien jiisenten - toimittajiensa
123ja jalleenmyyjiensa - kustannuksia. Verkostonsa kautta Toyota hallitsee kokokustannusketjua siirrettyaan tyon sinne missa se maksaa vahiten ja tuottaaeniten. Arvoketjuun perustuva kustannuslaskenta vaatii yhteispelia jainformaation jakamista eri yritysten kesken ja eri osastojen kesken yrityksensisalla.Yritykselle maksetaan hyvinvoinnin synnyttamisen ei niinkaan kustannustenkontrolloinnin vuoksi. Hyvinvoinnin synnyttamisen hallintaan johto tarvitseeseuraavia diagnostisia valineita:1. Talouden perusinformaatiota, jota varten on kassavirta-analyysi jamaksuvalmiuden ennustaminen seka joitakin tunnuslukuja;2. informaatiota kokonaistuottavuudesta, jolloin taloudellinen lisaarvoanalyysi(economic value-added analysis, EVA) tai oman yksikonvertailu toimialan parhaaseen yritykseen on mahdollista;3. kompetenssi-informaatiota, jota varten on tunnistettava oma ydinosaaminenja toimialan vaatima ydinosaaminen seka onko oma ydinosaaminenlisaantymassa vai vahenemassa sinansa ja suhteessakilpailijoihin - yhta ydinosaamista vaaditaan aina ja joka yksikOssa:kykya tuottaa innovaatioita;4. paaoma- ja tyovoimaresurssien sijoitus informaatiota, johon perinteisestitarjotaan investoinnin tuottolaskelmaa tai takaisinmaksuaikaa,mutta ei osata kysya: Mita tapahtuu, jos investointi ei tuotakaanodotettuja tuloksia, vaan epaonnistuu kuten yleensa kolmessa tapauksessaviidesta? Mita tapahtuu,jos investointi onnistuukin odotettuaparemmin?Drucker katsoo, etta em. nelja informaatioluokkaa liittyvat nykyiseen liiketoimintaan.Strategiaa varten tarvitsemme tietoa yrityksen ymparistosta.Strategian tulee perustua tietoihin markkinoista, asiakkaista, teknologioistaomaHa ja muilla teollisuuden aloilla, maailmantaloudesta seka tietoihin niista,jotka eivat viela ole asiakkaita. Viimemainittu ryhma on aina suurempi kuinasiakkaiden ryhma ja lisaksi sellainen, etta yrityksen kannalta merkittavatmuutokset alkavat ja kehittyvat heidan joukossaan. Yrityksen ymparistDakoskevan tiedon keruu tai hankinta on menestyvia yrityksia lukuuottamattasuurelta osin viela jarjestamatta. Siksi yritykset tekevat pahoja virheitaperustaessaan paatDksensa luulojen eika tietojen varaan. Drucker toivoo, ettatietokantajarjestelmat, jotka sisaltavat ymparistDa koskevaa tietoa, tietosisallonlisaksi generoisivat myos hyvia kysymyksia. Lopuksi Drucker viittaa siihen, ettaliikeaikatutkimukset mahdollistivat 70 vuotta sitten perinteisen laskentatoimen.Nyt tietokoneet mahdollistavat toimintoperustaisen laskennan. Tuotettuinformaatio ei enaa kuvaa mennytta vaan antaa perustaa tulevaHe. Muutosmuistuttaa kasitteistDssa tapahtunutta kehitystii 1870-1uvun kaskytysorganisaatiostaorganismityyppiseen organisaatioon. Taman paivan kestavatorganisaatiot on muodostettu tukirangan - informaation - varaan, joka sekauudeHa tavalla integroi yritysta etta ilmentaa sita.Pertti Jarvisen mielesta Drucker kokoaa joukon eri informaatiotyyppeja, joitayrityksen johtamisessa tarvitaan. Han ei kuitenkaan tarkastele, tarvitaankokaikkea informaatiota aina, ts. han ei kysy: Onko hankitusta informaatiostaenemman hyotya kuin sen hankkiminen maksoi? Lisaksi Jarvinen huomauttaa,etta Drucker kasittelee vain paaoma- ja henkiloresursseja. Han ei ota mukaantietoresurssia. Drucker puhuu kylla informaatiosta johtajien tarpeisiin, mutta eihuomaa sen resurssiluonnetta. Han nakee tietokoneiden keskeisen roolintoimintoperustaisen laskennan mahdollistajana, mutta ei nae tai ei ainakaan
124tuo esille tietokoneiden kasittelyvoimaa, vaan pelkastaan yrityksen sisaistii. tilaaja tapahtumia seka ymparisttin tilaa koskevan informaation. Antti Arvelanmielesta Drucker on vaihtanut 60-1uvun optimisminsa 90-pessimismiin ja nakeeinformaatioj arjestelmiit ainoastaan organisaation tuntosarvina jahermoverkkona. Profetiaalisen itsevarmasti Drucker antaa lahdeviitteitaainoastaan omiin vanhoihin kirjoituksiinsa.Antti Arvela
125Kraut R.E. and L.A. Streeter (<strong>1995</strong>) Coordination in softwaredevelopment, Comm. ACM 38, No 3, 69-81.Kraut ja Streeter valottavat ohjelmiston laatimisen piirteita, suorittavatempiirisen kartoituksen kaytetyista koordinointikeinoista yhdessa suuressaohjelmistoyrityksessa ja antavat koordinointisuosituksia tutkimustulostenperusteella. Jo 20 vuotta sitten sanottiin, etta ohjelmistoala on kriisissa, kunlaaditut ohjelmistot ovat epaluotettavia, toimitukset ovat myohassa ja tuotteitaon vaikea muuttaa. Kraut ja Streeter painottavat, etta formaalien koordinointikeinojenrinnalle on tuotava epaformaaleja koordinointikeinoja. Kraut jaStreeter maarittelevat koordinaation yksiloiden toimien suuntaamisena siten,etta saavutetaan yhteiset ja tasmallisesti maaritellyt tavoitteet, ja organisaationeri osien integrointina, jotta saatetaan paatokseen tehtavien yhteisjoukko.Ohjemiston laatiminen vaatii koordinointia monesta syysta:Laajuus Ohjelmistot ovat usein niin laajoja, ettei yksittainen henkilo voiniita hallita. Siksi tarvitaan tyonjakoa seka atk-ammattilaisten kesken ettaheidan ja muiden alojen ammattilaisten kesken. Eri osapuolten yhtetyotaon koordinoitava. Maantieteelliset, organisatoriset ja sosiaaliset esteetrajoittavat ihmisten tilaisuuksia ja into a jakaa tietoa ja oppia kaukaisemmiltakollegoiltaan.Epavarmuus Epavarmuudella tarkoitetaan seka ohjelmistonepavarmuutta - maaritykset ja tarpeet muuttuvat seka spesifikaatiot ovatusein epatiiydellisia - etta ohjelmiston suunnittelijan tyon epavarmuutta -tyo on kertaluontoista, kaukana rutiinityostii. Ongelmana on myos, ettaharvoilla projektin henkiloillii on sovellusalueen tuntemus, eikasovellusalan tiedot riittavasti vality henkilolta toiselle.Keskinainen riippuvuus Ohjelmistossa voi olla yli tuhat moduulia, moduulitovat toisitaan riippuvia ja niiden tulee toimia virheettomasti yhteen.Ohjelmiston suuri koko, epavarmuus ja osien riippuvuus vaativat erityisiakoordinointitekniikoita.Epaformaali kommunikaatio Kommunikaatiota on sekii formaalia ettaepiiformaalia. Kun systeemityon tehokkuutta on koitettu nostaa, onkiinnitetty huomiota vain formaalin kommunikaation parantamiseen.Kiiytettyina keinoina on ollut:1) tekniset valinneet parantamaan yksittaisen henkilon tuottavuutta2) modularisointi - seka tekninen (esim. olio-ohjelmointi) ettaorganisatorinen (kuten tarkka tyonjako) - koteloimaan ohjelman osiaja henkiloita, joka sitten lisiia koordinoinnin tarvetta3) forma alit toimintasarjat - seka tekninen (kuten CASE-valineet) ettahallinnollinen (kuten testisuunnitelmat ja tarvedokumentit)kontrolloivat suunnittelijoiden valistii kommunikaatiota.Epafonnaalilla kommunikoinnilla Kraut ja Streeter tarkoittavathenkilokohtaista, ryhmakeskeista ja vuorovaikutteista kommunikointia.Kun formaali kommunikointi on hyodyllinen rutiinitehtavissa, niinepaformaalia kommunikointia on syyta kayttaa epavarmoissa tehtiivissa.Krautin ja Streeterin empiirinen kartoitus kasitti 65 projektia, ja hetarkastelivat koordinointikaytantojii, projektien rakennetekijoita ja projektienmenestymista. Kaikki otokseen otetut projektit olivat yhdestii yrityksesta, jossa
126oli 3000 tyontekijiiii.. Projektien henkilomaarii vaihteli 2-150, keskikoko oli 15henkiloii. Paiiosa atk-sovelluksista palveli telekommunikaatioteollisuutta.Ohjelmistoyrityksessii sovellettiin vesiputousmallia, tosin kaikki projektit eiviitsisaltiineet kaikkia systeemin rakentamistehtiiviii. Vastausprosentti kyselyssiioli 75.Tutkijat mittasivat seuraavia rakennetekijoita: projektin koko eli tyontekijoidenmiiiirii projektissa, projektin kesto ja vaihe ohjelmiston elinkaaressa; projektinorganisationaalinen riippuvuus eli kuinka paljon projektin jiisenet antoivattietoja ulkopuolelle ja paljonko he saivat tietoja ulkopuolelta; sekii projektinvarmuus. Kiiytetyt koordinointitekniikat oli jaettu viiteen luokkaan formaalistaepaformaaliin (formaalit persoonattomat, formaalit henkilOiden viiliset,epiiformaalit henkiloiden viiliset, siihkoinen kommunikointi ja henkiloidenviiliset verkostot). Suoritemittareita oli viisi: 1. Missii miiiirin projektin jiiseniiioli informoitu, 2. Kuinka koordinointi oli onnistunut, 3. Ylimmiin johdon arvioohjelmiston laadusta, 4. Ohjelmiston metriikkatiedot (tuottavuus- ja laatutiedot)ja 5. Asiakkaiden tyytyviiisyysarviot. - Useimmat muuttujat olivat usean osionskaaloja.Tuloksissa on ensin kiisitelty, milloin eri koordinointitekniikoita on kiiytetty jakuinka paljon arvoa kyseisellii tekniikalla on niihty olevan. Kiiyttoii on selitettyprojektin rakennetekijoillii ja arvoa samoilla tekijoillii sekii kiiytollii. Molemmatselitykset perustuvat multiregressioanalyysiin. Formaaleja persoonattomiamenettelyjii (kuten projektin dokumentteja, aikatauluja ja virhelaskureita)kiiytettiin silloin, kun projekti oli varma, laaja ja ohittanut elinjaksossaanmaiirittely- ja suunnitteluvaiheet. Mitii enemmiin niitii kiiytettiin ja mitavarmempia projektit olivat, sitii arvokkaammiksi ne koettiin. Suunnitteluvaiheessakiiytettiin formaaleja henkiloiden viilisiii menettelyjii samoin kuinsuunittelemattomia palavereita ja epiiformaalia kommunikointia. Siihkoistiikommunikointia kiiytettiin, kun projektit tarvitsivat paljon syotetietojayrityksen muilta ryhmiltii. Kiiyton ja hyodyllisyyden korrelaatio oli kaikkeinkorkein siihkoisen kommunikoinnin ryhmiissii. Pienissii varmoissa projekteissakiiytettiin henkiloiden viilisiii verkostoja.Kraut ja Streeter kysyiviit myos, miten vastaajat eli projektien jiisenet saavatapua ongelmiensa ratkaisemisessa. Eniten apua saatiin muilta projektinjiiseniltii, jotka tyoskenteliviit fyysisesti liihellii. Projektin jiisenet osaavat myoshakea apua useimmin silta, mistii sitii parhaiten saa.Tutkijat analysoivat myos, miten viisi suoritemittaria liittyiviit toisiinsa.Koordinoinnin onnistuneisuus korreloi merkitseviisti vain asiakkaidenarvointien kanssa. Myos ohjelmiston tuottavuus- ja laatuarviot korreloivatmerkitseviisti keskeniiiin. Sen sijaan ylimmiin johdon laatuarviot eiviitkorreloineet minkiiiin muun projektin menestystekijan kanssa merkitseviisti.Kraut ja Streeter suorittivat kaksi polkuanalyysia, joista toisella he selittiviitylimmiin johdon arviointeja ja toisella koordinoinnin onnistuneisuutta.Projektien rakennetekijiit olivat varsinaisia selittiijiii, ja niiden vaikutus viilittyikoordinointitekniikoiden kautta. Kaksi polkuanalyysia oli myohemminsijoitettu samaan kuvioon.Keskusteluosassa tutkijat toteavat lopputulemana, ettii henkilOkohtainenkommunikointi on tarkein koordinointitekij ii ohjelmiston laatimisessa. Siksi
127heidan mielestaan ei tulisikaan vaatia forma alien spesifiointimenetelmienkayttoa inhimillisen kommunikoinnin minimoimiseksi, vaan pitaisi tehostaa em.kommunikointia ongelmien ratkaisemiseksi.KOMMENTTEJA ARTIKKEL<strong>IS</strong>TAYleinen keskustelu kaytiin siita, millaista tyonjakoa ohjelmistonlaatimisessa on noudatettu, noudatetaan nykyisin ja tulisi noudattaa.Taria Kuosa:- Artikkeli on rakenteeltaan selkea. Ensin on selvitetty ongelmaa ja sensyita, sitten tutkimusasetelmaa ja tutkimuksen tulosta.- Varsinkin artikkelin alku on hyvaa asiaa.Artikkelista ei selvinnyt, mihin perustuu kommunikaatiotekniikoidenluokittelu tassa kaytetylla tavalla ja mihin perustuu tuotoksien mittaamInen.Kuvien esitystapa on huono. Varsinkin kuva, joka esitti kahta polkuanalyysia(ylimman johdon arvioinnit ja koordinoinnin onnistuneisuus) olivaikealukuinen. Sarno in kuvat kommunikaatiotapojen kaytosta ja avunlahteista olisi voinut esittaa paremmin, esim. kayttamalla samanlaistaasteikkoa kumpaankin suuntaan.Pertti ,Jarvinen:Minusta artikkelissa on parasta alkuosan pohdinta ohjelmistojen laatimisentyypillisista piirteista. Kirj oittajat olettavat, etta ohjelmiston laatimisenlahtokohtana on tasmallinen spesifikaatio. Siksi voisi olettaa, etta kysymys onkeinopainotteisesta konstruoinnista (PJ&AJ kohta 5.1), mutta epavarmuuttakoskeva pohdinta ja osittain empiirinen aineistokin osoittavat, etta tiismallinenspesifikaatio on teoreettinen ideaali. KaytantD on aivan muuta, ja se painottaatavoitepainotteista konstruointia (PJ&AJ kohta 5.2) ja siina tarvittavaa eriinstresenttien valista usein epaformaaliakin keskustelua.Kun lukija haluaa yleistaa tutkimuksen tuloksia, hanen tulee muistaatutkimuksen rajoitukset:- selvitys (survey) koskee vain yhta, joskin erittain suurta, ohjelmistotaloa,- ohjelmistojen paasovellusalue on telekommunikaatio eli saannollisestikayttaytyva tekniikka eika esimerkiksi ihmisten toiminnan tukeminen,- vesiputousmallia on kaytetty, vaikka evoluutiomalli voisi tuoda paremmattulokset,mittarit ovat keinotekoisia, eika artikkelissa ole viittauksia tekniseenraporttiin, josta saisi selville yksityiskohtaiset kyselylomakkeen kysymykset,skaalojen validoinnit jne.- ordinaaliasteikkoja on kaytetty intervalliasteikkojen tapaan; siksiregressioanalyysin tekeminen ja tulomomenttikertoimien laskeminen ei oleoikeutettua - voi vain kysya, kuinka pitkalle jatketaan linjaa "kun muutkinkayttavat (vaarin), niin miksi en minakin saisi".Lukija voi aina yrittaa kritisoida teoriaa testaavaa tutkimusta miettimalla,mitka muuttujat tutkijat ovat unohtaneet pois. Artikkelin kirjoittajat itsemainitsevat gatekeeperin, henkilOn, joka hoitaa yhteyksia yrityksenulkopuolelle.
128Artikkelissa on muutama mielenkiintoinen luku: miljoonan koodirivintuottamiseen tarvitaan 500 henkilOtytivuotta. Luku vastaa 2000 testattua riviaper hltivuosi ja siis n 10 rivia I tytipaiva!Tarja Kuosa
129McFarlan F.W. and R.L. Nolan (<strong>1995</strong>), How to Manage an IT OutsourcingAlliance, Sloan Management Review 36, No 2, 9-23.Artikkelin kirjoittajat tarkastelevat laaja-alaisesti ulkoistamisen syitii, sopiviaulkoistamisen ajankohtia, liittouman (kumppanuussuhteen) rakentamista jajokapiiviiistii hallintaa.Ulkoistamissopimukset tehdiiiin tavallisesti hyvin pitkiiaikaisiksi (10-vuotinensopimus on tavallinen). Ulkoistamisen perustelut ensimmiiisenii vuonna ovatselkeiit ja yksikertaiset. Kun aikaa kuluu muutama vuosi, useimmatulkoistamisen perusteena olleet tekijiit ovat jo muuttuneet ja til anne voi ollahyvin altis osapuolten viiiirikiisityksille. Ulkoistamisen peruuttaminen tuleemelko nopeasti vaikeaksi tai miltei mahdottomaksi.Jo 1960-luvulla yritykset kiiyttiviit palvelukeskuksia tietokoneajojensaajamiseen. Seuraavat kaksi vuosikymmentii olivat sitten yritysten sisiiisten atktoimintojenaikaa. Tiillii vuosikymmenellii ulkoistaminen on tullut uudelleenesille mm. atk-osaamisen vaikean ja kalliin hankkimisen vuoksi tai oli haluviihentiiii yrityksen perusliiketoimintaan kuulumattomia resursseja.Kuluvan vuosikymmenen ulkoistamissopimuksille on ollut kaksi tyypillistiisyytii: strategisten liittoumien tunnistaminenja hyviiksyminen sekii teknologiannopea muuttuminen. Ensin mainittu syy on perua johtamisfilosofiasta, jossauskotaan, ettii yrityksen on parasta tehdii sitii, mitii se osaa parhaiten ja karsiamuut pois sekii ostaa muu tarpeellinen ulkoa. Siinii myos uskotaan, ettii kunmolemmat osaavat alansa, he ovat myos voittajia. Jiilkimmiiiseen onvaikuttanut mm. pyrkimys vakiinnuttaa tietohallintotoimintaa, kun ympiirilliioleva tekniikka muuttuu nopeasti.Kirjoittajat . kuvaavat teknologian muutosta nelikerttiillii, johon he ' ovatsijoittaneet useita erilaisia niikokulmia kuten ohjelmointikieliii, ohjelmointityonomaa vs. ostettua osuutta, teknistii alustaa (isokone, minikone, mikrot) javerkottumista. Heidiin mukaansa tietotekniikan historia jakaantuu seuraaviinkausiin;- tietojen (datojen) kiisittelyn kausi (1960-1980), jolloin tietokoneistettiinolemassa olevia manuaalisia ja fyysisiii perusprosesseja- mikrojen kausi (1980-<strong>1995</strong>), jolloin keskityttiin parantamaan ns.liiketoiminnan ammattilaisten eli ns. tietotyoliiisten tyotii- tuotteisiin sulautettujen mikrojen kausi (1980-<strong>1995</strong>), jolloin koodia upotettiintuotteisiin niiden toimintojen laajentamiseksi (esim. autot ja iilykortit)- verkottumisen kausi (1990-), josta liihtien niiihin laajoihin verkkoihin ovattulleet mukaan yrityseliimiin eri osapuolet, tyontekijiit, toimittajat ja asiakkaat.Ulkoistaminen niihdiiiin keinona selviytyii nopeasti muuttuvan teknologianuusista ammattitaitovaatimuksista.Tutkimuksen mukaan ulkoistamiseen johtavat syyt vaihtelevat runsaasti eriyritysten viilillii. Seuraavassa on luetteloitu osa havainnoista:- Ylin johto kiinnostuu kustannuksista ja laadusta. Teksti sisiiltiiii havaintojatavoista, joilla tuottaj a (outsourcer) voi saavuttaa kustannussiiiistojii.- Yrityksen oma organisaatio ei ole eniiii suorituskyinen kilpailtaessaulkopuolisten kanssa.- Palveluiden tuottajat tekeviit akvisitioistaan "mediatapahtumia", jotka eiviitvoi olla mentaalisesti vaikuttamatta johtoon.- Ylin johto tun tee helpotusta saadessaan pois kalentereistaan toitii, jotka eiviitkuulu yritysten eikii myoskaan johdon ydinosaamisalueille.- Ulkoistamalla kiinteat kustannukset saadaan muuttuviksi ja investointeihinsitoutuneet varat voidaan irroittaa ydinliiketoiminnan kehittamiseen.
130- Yrityksen todelliset arvot voivat vaikeuttaa myos johtajien paatosten tekemistayrityksen kannalta oikeansuuntaisiksi.- Ulkoistaminen voi laukaista jannityksen, joka on vallinnut atk:n ja muunorganisaation valilla.Tutkimuksen mukaan on olemassa viisi tekijaa, joiden perusteella voi maaritellaulkoistamisen ja sen aj ankohdan sopivuutta.1. Atk:n strateginen relevanttius yrityksessa. Tassa arvioidaan yrityksennykyinen riippuvuus tietokoneista ja verkoista kehitettavana olevien sovellustentarkeys tulevaisuudessa. (Kirjoittaj at esittavat tassa yhteydessa nelikenttiimatriisin,jonka perusteella voi selvitella ulkoistamisen soveltuvuuttayritykselle.)Korkea Tehdastyyppinen keskeytyma- Strategisen informaatiotiintapalvelua painottava resurssin hallintainformaatioresurssin hallintaUlkoistamisen ennakko-oletus: eiUlkoistamisen ennakkooletus:kylla, ellei yritys olesuuri ja hyvin johdettuSyita tarkastella ulkoista- Syita tarkastella ulkoistamista:mista:· mittakaavaedut pienille ja · vapautua kontrollista karankeskisuurilleyrityksille neesta sisaisesta atk-yksikosta· parempi palvelun ja varmis- · tukkia rahan reikatusten laatu · edistaa joustavuutta kustan-Nykyinen · valokaapelit ja muut infor- nuksissamaatiokanavat helpotta- · edistiia tarpeettomien toiminvatkansainvalisia ratkaisu.ia tojen riisumistaTukiluonteisen informaatio- Tournaround (tayskaannos)riippuvuus resurssin hallinta informaatioresurssin hallintainformaa- Ulkoistamisen ennakko- Ulkoistamisen ennakkooletus:kyllaoletus: eitiostaSyita tarkastella ulkoista- Syita tarkastella ulkoistamista:mista:· paasta kasiksi korkeampaan · sisainen atk-yksikko ei oleatk-osaamiseenkykeneva ottamaan kayttiion· mahdollisuus irroittautua tarvittavaa teknologiaaongelmallisesta ja matalan · sisaisella atk-yksikolla ei oleprioriteetin atk:statarvittavia projektien johta-· paasta kasiksi nykyaikaiseen misen taitojaatk-teknologiaan· vahentaa riskeja sitoutuaepatarkoituksenmukaiseenatk-arkkitehtuuriinMatala Informaatioresurssien Korkeajatkuvan innovatiivisenkehittamisen tar keys
1312. Mita enemman sovelluksia on yllapitovaiheessa tai erittain hyvinstrukturoituina projekteina, sita paremmat ovat ulkoistamisen syyt.3. Jos organisaation oppimiskyky on hyva, jarj estelmien kehittamistytinulkoistamisen jarjestelyt helpottuvat. Ts. mita enemman yrityksessa on opittumuuttamaan tytitapoja sita helpommaksi ulkoistaminen tulee.4. Mita kauempana yritys on aikaisemmin mainitusta verkottumisenkaudesta, sita hytidyllisemmaksi ulkoistaminen tulee.5. Mita itsenaisempi atk-yksikkti on nykyisessa organisaatiossa (my tiskustannusten seuraamisessa) sita helpompaa on neuvotella ulkoistamissopimuksesta.Liittouman (asiakas-tuottaja) rakenne ei takaa menestysta, mutta huonorakenne saattaa tehda sopimuksen hallinnan mahdottomaksi. Sopimuksentekemisprosessi on kirjoittajien mielesta jopa itse sopimusta tarkeampi.Tyypillinen asiakkaiden huoli on, miten kay kun palvelu annetaan toistenhoidettavaksi. Eritoten atk:n ohjaus- ja vaikutusmahdollisuus huolestuttaa.Kirjoittajat suosittelevat sopimusta tehtaessa paneutumaan erityisesti naihinkysymyksiin.Atk-yksiktiiden toimintoja ja tehtavia voi ulkoistaa hyvinkin monin tavoin.Tekstissa on useita kysymyksia ulkoistamisen laajuuden arviointiin.Kokemusten perusteella ulkoistaminen useille palveluiden tuottajille ei ole hyva,koska sopimusten koordinoinnista tulee vaikeaa.Tekstissa todetaan, etta oman atk:n tekema tai sen tuella tehtava vertailuulkoistamisen ja oman toiminnan kustannuksista ei ole objektiivinen.Tuottajan stabiliteetti on asiakkaalle erinomaisen tarkeaa, koska sopimuksettehdaan pitkiksi ajoiksi, jolloin on oltava ehdottoman varma, etta tuottaja onviela olemassa. Molempien on tuotettava voittoa.Sopimuksen aikaansaamiseen ja luottamuksen herattamiseen vaikuttavatuseimmiten tuottajan johdon "kemialliset" tekijat eli kuinka he pystyvatvakuuttamaan asiakkaansa pitkan kumppanuussuhteen ylivoimaisuudesta.Siirtymavaiheen hyva suunnittelu ja nopea siirtyman lapivienti ovatkirjoittajien mieleen.Liittouma on nahtava kumppanuutena eika vain sopimuksena. Sen jatkuvahallinta on elintarkeaa ulkoistamisprosessin onnistumiselle. Tuottajan onvarattava jokaista isoa ulkoistamissitoutumista vastaan ylimmasta johdostavastuuhenkilti, joka my tis kayttaa aikaansa asiakkaan kanssa. Palveluahoitamaan ja yhteydenpitoa varten on oltava jokapaivaiset kanavat asiakkaan jatuottajan valilla.Oma arvio. Teksti on erittain sujuvaa ehka jonkin verran populistista, muttaehka my tis sen vuoksi erittain ymmarrettavaa. Tutkimuksessa esitetytkokemukset on patevia ja kayttokelpoisia my tis Suomessa.En havainnut taustalta mitaan teoriaa. Ennemminkin kysessa onsujuvakynaisten asiantuntij oiden yhteenveto siita, kuinka ulkoistaminenkaytanntissa tapahtuu. Tekstissa esitetyt "nelikentat" olisivat voineet sisaltaatarkemmin analysoitua dataa.
132Pertti Jarvinen korosti kirjoittajien otteen olevan johtajapainotteinen.Ulkoistamisessa tapahtuvaa yhteispelia on kasitelty moni- ja tasapuolisemminkuin useissa aikaisemmissa artikkeleissa.Yleiskeskustelussa otettiin esille mm. ulkoistamisen termin kertovuus, jolle eikuitenkaan loydetty korvavaa. Samoin esille nousi kysymys ulkoistamisenperusteiden kestavyydesta. Pitavia vasta-argumentteja ei kuitenkaan esitetty.Jorma Holopainen
133Eierman M.A., F. Niederman and C. Adams (<strong>1995</strong>), nss theory: A modelof constructs and relationships, Decision Support Systems 14, No 1, 1-26.Artikkelissa maaritetaan paatOksenteon tukijarjestelmille (Decision SupportSystem, DSS) deskriptiivinen teoria, joka perustuu kirjallisuudesta tehtyynkasitteiden ja niiden valisten relaatioiden analyysiin. Teoria muotoillaan (1)maarittelemalla ylakasitteet (konstruktiot), (2) laatimalla ylakasitteiden janiiden empiiristen suhteiden varaan viitekehys, (3) suhteuttamallaaikaisempien empiiristen tutkimusten loydokset em. viitekehykseen ja (4)tunnistamalla ristiriitaisia tuloksia ja sellaisia ylakasitteiden valisia relaatioita,joita ei viela ole tutkittu, ja (5) ehdottamalla jatkotutkimuksen suuntia. Teorianylakasitteet ovat yksikoita, jotka edustavat kiinnostusalueen osioita. Ylakasitteisiinliittyvat muttujat operationalisoivat ylakasitteiden mahdolliset tilat.Ylakasitteiden valiset relaatiot maarittavat teorian monipuolisuuden. Teoriankehittamisen motiivina on myotavaikuttaa alueen tutkimuksen kehittymiseen,avainkasitteiden maarittelyyn ja tulosten tulkintaan.Paatoksenteon tukijarjestelmien kehitys nahdaan tarkeana ja organisaationtuottavuutta ja tuloksellisuutta kehittavana toimintana, koska niiden avullavoidaan tehostaa, nopeuttaa ja parantaa paatoksentekoa. PaatOksentekovoidaan nahda jopa organisaation paafunktiona. Paatiiksenteko on vaikeaaetenkin silloin kun on kyseessa monimutkainen ja huonosti strukturoitunutongelma. Myos paatOksentekijan kognitiiviset kyvyt voivat olla rajoittuneet javoi olla vaikeuksia lOytaa ratkaisu joka tyydyttaa kaikkia osapuolia. Lisaksi eiaina paatiista tehtaessa voida olla varmoja, etta ratkaisu johtaa toivottuunlopputulokseen. Mm. naista vaikeuksista johtuen tietotekniikan mahdollisuudetpaatoksenteon tukemisessa ovat herattaneet kiinnostusta jo pitkaan.Paatiiksenteon tukemista tietokoneilla on tutkittu runsaasti, mutta kritiikkia onesitetty mm. siita, etta tutkimus on ollut epateoreettista ja teknologiavetoista(technology-push, not managerial pull), jolloin saadaan mielenkiintoisia tuloksia,mutta ei loydeta laajempia teemoja tai teorioita.Artikkelin DSS teoreettinen viitekehys rakennettiin viidessa vaiheessa. Ensiksitutikijat kerasivat yli 200 artikkelia ajanjaksolta 1975-1990 (M<strong>IS</strong>Quarterly,CommACM, Management Science, Decision Support Systems, Decision Scienceja Data Base). Naista todettiin 109 kasittelevan DSS-aluetta (esim groupdecision support, executive <strong>IS</strong> ja expert systems). J oukosta valittiin 15 artikkeliaperusteena se etta niissa oli sofistikoitu teoreettinen perusta ja ne pyrkivattestaamaan tai laajentamaan DSS-teoriaa. Toisessa vaiheessa kaikki kolmetutkijaa lukivat kyseiset 15 artikkelia riippumattomasti ja eristivat niistakaytetyt muuttujat ja organisoivat ne kahdeksaksi ylakasitteeksi. Kolmanneksitutkijat kuvasivat ylakasitteet ja niiden valiset relaatiot mallina. Neljanneksimainittujen artikkelien empiirisia tuloksia kaytettiin relaatioiden perusteluina.Viidenneksi tutkijat kavivat lapi alkuperaiset 200 artikkelia ja 50 uutta DSSartikkeliatestatakseen muodostettua viitekehysta, mutta yhtaan uuttaylakasitetta ei tarvinnut liittaa malliin. Maaritellyt ylakasitteet on esitettytaulukossa 1.DSS teoreettista viitekehysta testattiin kayttaen kirjallisuuslahteita, joistatutkittiin saadaanko vahvistusta (+1-) esitetylle kahden konstruktion valisellerelaatiolle. Mahdollisia relaatioita on 56, mutta kirjallisuudesta loytuitutkimuksia vain 17 relaatiosta. Tutkijat seivittivat reiaatioita, niiden tiirkeytta,
134loydosten relevanttiutta, puutteita ymmiirryksessii ja mahdollisuuksiajatkotutkimuksille.monimutkaisuus, jiisentyneisyys,p iitoksenteon taso ja vaihe, toiminta-alue, piiiitoksen tiirkeysYliikiisi te (konstruktio)Ympiiristo (environment)viittaa organisatoriseen kontekstiintai DSS-projektin suhteen ulkoisiinvoimiinTehtiivii (task)on tyoskenteleviin henkilon, yksikontai organisaation suoritettavaksiannetut toiminnotToteutusstrategia ( implementationstrategy)on metodi, jota noudattaen DSSrakennetaan ja integroidaantyoympiiristoonDSS mahdollisuudet (capabilities)kiisittiiviit ne erilaiset toiminnot japiirteet, joilla jarjestelmii voi tukeayksi15n tai ryhmiin tehtiiviinsuoritustaYliikiisitteeseen liittyviii muuttujiaorganisaatiokulttuuri ja -arvot,pysyvyys / muttuvuus, resurssit jarajoitukset, tietotekniseninfrastruktuurin muodostava teknologia,organisaation rakenne, johdon tuki jaDSS-systeemin sponsorin piirteetkehityksen vaihe ja metodi (protoilu,vaihejakomalli), ympiiriston rajoitteet,kiiyttiijiin rajoitteet, ympiiristonvaikutuksettarkkuus, oikea-aikaisuus, esitysmuoto,tapahtumaliihtoinen kiisittely,kiiytto1iittymii, tulkintakyky, tuen taso,eri toimintojen miiiirii, prosessien tukiDSS konfigurointi (configuration)laitteet ja ohjelmistotKiiyttiijii (user)sen yksilon tai ryhmiin piirteet, jokakiiytt ii DSS ii jonkin tehtaviinsuorittamiseenKiiyttiijiin kiiyttiiytyminen (userbehavior)yksilon ja ryhmiin toimenpiteet jotkahiin suorittaa hoitaakseen jonkintehtiiviin joko DSSn avulla tai ilmansitiiSuorituskyky (performance)yksi15n tai ryhmiin tulosten arviointiheidiin suoritettuaan tehtiiviinlaitteisto- ja ohjelmistokomponenttienjiirjestely ja -tyypitkyky luoda formaaleja prosesseja,tehtiiviin hallinnan taso, teknologianhallinta, motivaatio, asenne ja odotuksetkiisitteellinen taso 1. miten montaseikkaa on huomioitu tehtiiviinsuorituksessa, informaation tulkinta,tehtiiviin kiisittiiminen, kognitiivisetseikat kuten loogis-matemaattisetstruktuurit, inforaation ja sen kiisittelylaatu tai vaikuttavuus, tyytyviiisyys tailuottamus, taloudellinen arvo,tehokkuusTaulukko 1: Yliikiisitteet ja niihin liittyviii muutujiaSeuraavassa yliikiisitteisiin liittyviit relaatiot listattuna esiintymisfrekvenssinmukaan.
---I1351. DSS mahdollisuuksien suhde suorityskykyyn,2. DSS mahdollisuuksien suhde kdyttdjdn kdyttdytymiseen,3. DSS mahdollisuuksien suhde kdyttdjddn,4. Toteutusstrategian suhde suorituskykyyn,5. Toteutusstrategian suhde kdyttdjdn kdyttdytymiseen,6. Toteutusstrategian suhde kdyttdjddn,7. Kdyttdjdn kdyttdytymisen suhde suorituskykyyn,8. Kdyttdjdn kdyttdytymisen suhde kdyttdjddn,9. Ympdriston suhde suorituskykyyn,10. Ympdriston suhde kdyttdjdn kdyttdytymiseen,11. Kdyttdjdn suhde suorituskykyyn,12. Kdyttdjdn suhde kdyttdjdn kdyttdytymiseen,13. Tehtdvdn suhde suorituskykyyn,14. Tehtdvdn suhde kdyttdjdn kdyttdytymiseen,15. Tehtdvdn suhde kdyttdjddn,16. DSS konfiguraation suhde suorituskykyyn,17. DSS konfiguraation suhde toteutusstrategiaan.MiHiritellyt kahdeksan ylakasitetta ja niiden valilla tutkitut 17 relaatiotamuodostavat DSS teorian. Teoriaan liittyvaa tutkimusta on sellainen, jokakohdistuu ymmarryksen ja tietamyksen kasvattamiseen koskien ylakasitteitatai testaa ylakasitteita ja niiden vaikutuksia toisiinsa. Ne ylakasitteet, joitaviitatuissa lahteissii kiisitelliiiin eniten, ovat teorian avainkiisitteitii 1. DSSmahdollisuudet, toteutusstrategia, kiiyttiijiin kiiyttiiytyminen ja suorituskykyovat avainkiisitteitii.DSSCo lIligwat ion173En:vircnmentDSSClpt.l>ili!V-10I216User 1196112 8hn.plolll..ntation4StDl.1n' p.rfonnanc.51TUs.r 7B.hAviorI 14 15TlSk 13Piiiitostukijiirjestelmien tutkimus on paljolti perustunut Gorryn ja ScottMortonin miiiirittelemaiin kehikkoon ongelman (structured, semi-structured,unstructured) ja systeemin tehtiiviin (operational control, management control,strategic planning) relaatioista (Gorry and Scott Morton 1971). Strukturoidutongelmat voidaan ratkaista perinteisin tietojenkiisittelyn menetelmin koska neon ymmarrettyjii ja ohjelmoitavia. Viihemmin strukturoiduille ongelmille
136tarvitaan kehittyneempaa DSS-metodologiaa. Kehikkoa on kritisoitu jakehitetty mm. tehtavatyyppien (Sprague 1989), tehtavan esiintymistiheyden jaongelman spesifisyyden suhteen (Adam et al. <strong>1995</strong>). Oman lisansii piiiitostukijiirjestelmientutkimukseen on tuonut tekoiily ja tietiimystekniikka tietiimysjiirjestelmineen(expert system, knowledge based system, knowledge supportsystem, expert support system). Tekoiilyn alueella on kehitetty omatliihestymistavat piiiittisongeimien tarkasteluun, jotka suurelta osin korostavatpiiiittiksentekijiin jaltai ongelman jaltai tehtiiviin yksilollisiii ominaisuuksiapaatostilanteessa.Artikkelissa on tavoitteena rakentaa DSS rakentamisen ja kay tOn teoriantutkittujen kirjallisuuslahteiden perusteella. Teoria rakennetaan tekemattamitaan sitoumuksia aiemmin esitettyihin teorioihin tai nakemyksiin.Artikkeli on merkittava seka metodisesti etta sisallollisesti. Metodisestiartikkelissa kaydaan lapi teorian rakentaminen, vaiheet ja perustelut.Sisiillollisesti artikkeli maarittelee DSS alueen avainkasitteita ja niiden valisiarelaatioita. DSS teorian maarittelyn tuloksena on 8 ylakasitetta ja niiden valillatutkitut 17 relaatiota. Ylakasitteiden abstrahointi yksittaisista muuttujista onkannatettava, silla teorian tulee olla suppea. Ylakiisitteet sisaltavat ympiiristtin(environment), joka tuo organisatorisen kontekstin mukaan. Tiima onmerkittava lisays esim Gorryn ja Scott Mortonin kehikkkoon nahden, samointekoalyn lahestymistapoihin nahden, mutta esim. suunnittelijan nakemystenvaikutus prosessiin puuttuu ylakasitteista. Ylakasitteet tuovat kayttajan jakaytttitilanteen muuttujia mukaan. Aiemmissa luokitteluissa esitetty ongelma(esim jasentyneisyysaste, esiintymistiheys, vaikeus) on sisallytettyylakasitteeseen tehtava, mutt a esim ongelman tyyppi (esim kontrolli,suunnittelu, tulkinta,) ja DSSn rooli (system function) eiviit nay ylakasitteissa.Ylakasitteiden painopiste on kahdessa asiassa: Jarjestelmien toteutuksessa janiiden kaytossa. Ylakasitteet kuvaavat hyvin eritasoisia asioita ja artikkelien .taulukoista nakyy hyvin, etta mittarien kehittiiminen on eri ominaisuuksilleollut vaikeaa. Tastii syystii joistakin ylakasitteista jaa aika epamaariiinen kuva.Samoin myos monet relaatiot jaaviit tavallaan todistamatta. Vertailussa kaipaaframe of referencea I. kun tutkitaan mika vaikutus ominaisuudellaltekijalla oli,niin kaipaa referenssia siihen mika oli ominaisuudebnltekijan suunniteltuvaikutus.Artikkelissa rakennettu teoria on paatostukijarjestelmien rakentamisen jakay ton teoria. Artikkeli kartoittaa ne tekijat joilla on merkitysta DSSnrakentamisessa ja kaytossa ja antaa viitteita siita millaisia muuttujia naihintekijoihin liittyy. Teoria antaa kehikon, jolla DSS aluetta voidaan jasentaa.Rakentamisen ja kayttin kytkeminen yhteen on edullista silloin kun kayttajatEUC-ideaa noudattaen pystyvat itse rakentamaan DSSn. Mutta jos DSSnrakentavat ulkopuoliset erillisena projektina, on tarkeaa erottaa DSSnrakentamisen kertaluonne DSSn jatkuvasta kayttista. Toteutusstrategiayliikasitteenliittaminen DSSn kayttOa kuvaavaan malliin tuottaa ainakintaloudellisissa tarkasteluissa ongelmia, kun rakentaminen voi aiheuttaakertakustannuksen ja kayttti jatkuvia kustannuksia. DSSn rakentamista jakayttOa olisi voinut jasentaa myos kayttiimalla hyvaksi tyon mallia, jossasubjektilla on tyovaline ja tyon kohde seka soveltamalla tyon mallia kahdesti,ensin rakentamiseen ja sitten kaytttion. Tyon mallia voidaan tietysti laajentaasisaltamaan yksiltitason lisaksi yhteistytitaso tytinjakoineen ja saanttiineen(Engestrtim 1987).
137Lahteet:Adam F, Murphy C and Fahy M, Cumulative research in decision supportsystems - A practical example. Third EC<strong>IS</strong>, Athens, <strong>1995</strong>Gorry A and Scott Morton M, A framework for management informationsystems. Sloan Management Review 13(1), 55-70, USA, 1971Engestrom Y, Learning by expanding. Orienta Konsuitit, Helsinki 1987.Sprague RH and Watson HJ (eds.), Decision support systems. Putting theoryinto practice. Prentice Hall, USA, 1989.Pirkko Nykanen, Pertti Jarvinen
138Sprague R.H. (<strong>1995</strong>), Electronic document management: Challenges andopportunities for information systems managers, M<strong>IS</strong> Quarterly , No 1, 29-49.Sprague esittelee sahktiisten dokumenttien hallinnon (Electronic DocumentManagement, EDM) tarkeytta ja mahdollisuuksia seka ehdottaa joitakinkaytanntin toimenpiteita EDM:n hoitamiseksi. Artikkelin tarkoituksena onosoittaa uuden teknologian arvo dokumenttien hallinnossa, esittaa erilaisiatapoja taman arvon realisoimiseksi, kehittaa rakenteita nopeasti laajenevanalueen ymmartiimiseksi ja suosittaa eraitii toimintoja, joilla tietohallinnon johtovoi varautua EDM:n tuloon. EDM tarkoittaa tietotekniikan soveltamista paperinsaastamiseksi, kommunikoinnin nopeuttamiseksi ja liiketoiminnan prosessiennopeuttamiseksi. Siihktiinen kuvankasittely, muistikapasiteetin kasvu, hyperteksti,multimedia, laajakaistaverkot, sahktiinen tulostaminen, sahktiposti ja-fax seka parantuneet tiedon- ja tekstinhaun tekniikat ovat osaltaanmerkittavasti vaikuttamassa EDM:n laajenemiseen. Artikkelin mukaan 98 %tietokoneen kayttajista suorittaa tekstinkasittelya tietokoneellaan. Organisaatioideninformaatiosta 80-90 % on dokumentteina eika perinteisina tietokantoina.Nama luvut korostavat EDM:n tiirkeyttii.Sprague viittaa Levienin (1989) maaritelmaan, etta dokumentti on "a unit ofrecorded information structured for human consumption". Dokumentti sisaltaainformaatiota kasityksen tai idean esittamiseksi. Tekstin lisaksi sahktiinendokumentti voi sisaltaa graafisia symboleja, valokuvia ja muita kuvia, aanta,videon patkia ja animaatiota (Figure 1). Konteksti, esitykseen kaytettyj entietovalineiden rikkaus ja rakenteen joustavuus tekevat dokumentistahelpommin omaksuttavan kuin perinteinen tietokannan tietue. Dokumenttienhallinto on tassakin mielessa tietohallinnon laajeneva sektori.Sprague maarittelee keskeisen termin Electronic Document Management, EDMseuraavasti:· Electronic: the use of modern information technologies.· Document: a set of information pertaining to a topic, structured for humancomprehension, presented by a variety of symbols, stored and handled as a unit.· Management: creation, storage, organization, transmission, retrieval,manipulation, update, and eventual disposition of documents to fulfil anorganizational purpose.Sprague katsoo, etta liiketoiminta saa dokumenteista (lisa)arvoa kahdellatavalla: (I) tuotteena ja (II) tuotantoprosessissa. Painotalot eli kustantajattuottavat kirjoja, lehtia ja muita painotuotteita uuden teknologian avulla.Muita "dokumenttitehtaita" ovat asianajajat, vakuutusyhtitit, konsulttitoimistotja val tionhallinnon virastot. Lisaksi tietyt painotuotteet tuottavat lisaarvoapaatuotteelle, esim. auton omistajan kasikirja, ohjelmiston ohjekirja jne.Dokumentit parantavat liiketoiminnan prosesseja tukemalla johtamista sekakasitysten ja ideoiden valitysta (ILl). Organisaatiohierarkia voi silloin ollamatalampi, tiimeja voidaan kayttaa enemman, organisaatio voi ollamaantieteellisesti hajautettu, organisaatio on tuolloin riippuvaisempi kyvystiiankasitella moninaista informaatiota. EDM:n kayttO voi johtaa liiketoiminnanprosessien uudelleenstrukturointiin (I1.2), jolloin voidaan paremmin hytidyntaauutta teknologiaa. Viimemainittu voi my tis tukea ja laajentaa organisaationmuistia (II.3).
139Jos dokumenttien tuotannossa halutaa lisiitiiiin tuottavuutta, tarvitaanSpraguen mukaan radikaaleja organisaatiomuutoksia. Vaikka paperin merkitysmuistiviilineenii viiheneekin, niin paperittomaan toimistoon ei kuitenkaanpiiiistii, vaan paperidokumentti tulee siiilymiiiin tiedon viilittiijiiniivuorovaikutusprosessissa. Dokumenteilla on tiirkeii merkitys organisaatioissa,jotka voidaan jopa niihdii informaation kiisittelyn systeemeinii. Lisiiksiinformaatiolla on epiivarmuutta viihentiivii ja monimerkityksisyyttii poistavarooli organisaatiossa. Sprague luettelee hyotyinii tiirkeiden dokumenttienviihentyneen viiiirinsiiilyttiimisen, nopeamman ja tiismiillisemmiin tietojenhaun, paremman saatavuuden ja jakelun maantieteellisesti, paremman versionhallinnan ja kehittyneemmiin siiilytyksen.EDM asettaa yksikoiden johdolle monia haasteita: Taloudellista hyotyii voidaansaada tyoprosessien virtaviivaistamisella; teknisen kehityksen epiitasaisuus voisynnyttiiii automaation saarekkeita, ja siksi uuden teknologian hyodyntiimistiion koordinoitava; EDM siniinsii vaatii tietohallinnon alan laajentamista;yritysten tietoteknisen infrastruktuurin rakentaminen ja kehittiiminenedellyttiiii entistii laaja-alaisempaa niikemystii.Documents Business Org'lfor Revenue Comm. Process MemoryI Document Management Functions ICreate! Store! Retrieve! Transmit/ Display!Capture Organize Synthesize ROLlte PrintI INetwurkI IWork- Storage UserOperatings\.ations Interface SystemsFigure 2. Technology Architecture for EDMSprague tarkastelee EDM:iiii kolmesta perspektiivistii: teknologian, sovellustenja hallinnon vastuiden kannalta. Teknologisesta nakokulmasta katsoensiihkoisten dokumenttien hallintoa varten on olemassa infrastruktuuri, jotavoidaan kiiyttiiii dokumenttien kiisittelyssii ja hallinnon funktioissa. Spraguejiisentiiii kokonaisuuden kolmeen kerrokseen, joista alimmainen on teknologineninfrastruktuuri, sen piiiillii kaksiosainen dokumentti-infrastruktuuri ja ylinniisoveltava liiketoiminnan kerros (Figure 2).Perustana oleva teknologinen infrastruktuuri (Fig 2, alin kerros) koostuuSpraguen mukaan entistii voimakkammista henkilokohtaisista tyoasemista,kapasiteeltaan laajemmista muistiviilineistii, tietokoneverkoista, kiiyttiijiiystiiviillisistiiohjelmistoista ja kiiyttiijiiIjestelmistii.Dokumenttien kasittely (Fig 2, keskikerros) kiisittiiii mm. seuraavat dokumentinelinkaaren vaiheet:A. Informaation saattaminen digitaaliseen muotoon esim. kuvanlukijan taidigitaalisen kameran tms. avulla,
140B. Dokumenttitietokannan talletus ja organisointi (hajautetut muistit,dokumenttien ja perinteisten tietokantojen integrointi esim. sisalltinperusteella, seka hypertekstin hytidyntaminen),C. Haku ja syntetisointi (informaation haku, tekstin haku, kasitystenhaku),D. Siirtaminen (valtuutus, aidonnus, salakirjoitus ja suodattaminen) jareititys,Kirjoitus ja nayttti.E.Sprague luettelee seuraavat sahktiisten dokumenttien hallinnon (Fig 2,keskikerros) funktiot:1. Raportointi dokumentin tilasta; kenella sahktiinen dokumentti on,mita sille on viimeksi tehty?,2. Kiiyttooikeuden valvonta; kuka omistaa sahktiisen dokumentin, kukavoi luke a sen ja kuka voi muuttaa sita?,3. Version hallinta; mika on viimeisin versio, mitka aikaisemmat versiotvieW. tarvitaan?,Siiilyttiimisen (retention) hallinto; mitka ovat juridiset vaatimukset,yrityksen om at vaatimukset, miten voimme havittaa paperisetja4.5.sahktiiset versiot?,Vahingosta toipuminen; mitenja missa sailytetaan varmistuskopioita,mitka ovat elvytysmenettelyt?Sprague luokittaa EDM:n sovellukset (Fig 2, ylin kerros) seitsemaan peruskategoriaan:1. Parantaa julkaisuprosessia. Kun siirrytaan offset-tekniikkaanperustuvasta julkaisemisesta uusimman tekniikan kaytttitin, tehtavatmuuttuvat huomattavasti ja saadaan saasttija siirroissa, varastoinnissa jahenkiltiiden aj ankayttissa.2. Tukea organisaation prosesseja. Dokumenttia voidaan kierrattaaelektronisesti tarvittavilla henkiltiilla ns. workflow-ohjelmien avulla.3. Tukea yksiloiden ja ryhmien viilistii kommunikointia. Vaikkakommunikointi voi luonnistua ilman dokumenttejakin, niin kasitysten, ideoidenja informaation valittaminen dokumenttina vahentaa jakeluaikaa, tavoittaauseimmat henkilOt samanaikaisesti ja mahdollistaa nopean palautteen.4. Parantaa ulkoisen informaation saantia. Erityisesti aikakriittiseninformaation (esim. news) ja viitemateriaalin saannissa; yhteyksissa WA<strong>IS</strong>-,ftp-, gopher- ja www-systeemeihin uudesta teknologiasta on apua.5. Laatia ja ylHipitiiii dokumentointia. Usein halutaan dokumentoidayrityksen toimintapolitiikka, menettelytavat, referenssimateriaali, tuotekuvaukset,kasikirjat ja piirrokset. Sahktiinen dokumentointi parantaaasiakkaan mahdollisuuksia saada entista nopeammin ja yksityiskohtaisemminvastauksia kyselyihinsa.6. Ylliipitiiii yrityksen tietueita. Yrityksen taytyy lain vaatimustenmukaan pitaa tallessa sitoumuksiaan, sopimuksiaan ja taloudellistatoimintaansa koskevat asiakirjat. Se voi tapahtua my tis elektronisesti.7. Edistiiii oppimista ja koulutusta. Opetusmateriaali voidaan pitaasahktiisessa muodossa seka hytidyntaa multimediaa ja hypertekstin ideoita.Sprague painottaa, etta jos naita sovellusalueita kehitetaan toisistaanriippumatta, niin integrointi voi mytihemmin olla vaikeaa ja kallista.Sprague puhuu vastuista, kun han haluaa kasitella ja maaritella sahktiistendokumenttien hallinnon henkiltiorganisaation ja henkiltiiden keskinaiset
141valtasuhteet. Han katsoo, etta tietohallinto-osaston tulisi valmistella asiaa.Valmisteluryhmaan pitaisi kuulua edustajia eri toiminnoista, kuten tietueidenhallinnosta, toimistohallinnosta, kirjastosta, jaljennekeskuksesta seka opastusjakoulutustoimesta. Ryhman tulisi ehdottaa dokumenttitoimikunnan jateknologiaryhman perustamista, priorisoida sovellukset, kehittaa sahkoistendokumenttien hallinnon suunnitelma ja jarjestella vastuut. Spraguensuositukset soveltuvat sellaisinaan ison yrityksen tai laitoksen kaytwon, muttapienten ja keskisuurten yksikoiden tapauksessa taytyy kayttaa harkintaa.Esimerkiksi yhta syvaan tyonjakoon ei ole syyta menna, kuin mita Spraguerivien valissa antaa ymmartaa.Artikkelista kaytiin vilkas keskustelu. Eero Lahteenmaki tulkitsi Spraguenhyvin etenevan artikkelin 'sivelevan atk-paallikon poskia' ja toteaa edelleennykyisissa valineissa olevan paljon vastaantuloa. Han mainitsee myoskaytannon vaikeuden saada tieto jakoon, koska esim. muistiot ovat nytyksityisia. Maire Heikkinen totesi organisaatioissa olevan imua artikkelissaesitetyn suuntaisille asioille ja Spraguen esittaman toimintamallin mukaisestiindividuaaliratkaisuiden muodostuvan integroiduksi. J orma Holopainenhuomautti, etta on oikeastaan has sua miten kaikki on avointa Internetissa,mutta sarna ei onnistu oman yrityksen sisalla. Pirjo Koivula kertoijulkishallinnossa kaytetyn diariointia ainakin 10 vuoden aj an ja han pohdiskelimita tapahtuisi jos kaikki saisivat kaiken tiedon. Pertti Jarvisen mielestaSprague on kiinnittanyt huomiota tarkeaan asiaan. Han on yrittiinyt integroidatietamysta monelta atk:n ja liiketoiminnan erikoisalalta. Tallainen syntetisointipoikkeaa perinteisesta tutkimuksesta, jossa pyritaan saamaan "enemman tietoayha vahemmasta". Syntetisoiva tutkimus kayttaa eri alojen malleja jajasennyksia. Talloin on tarkeaa tarkistaa, etta kahden alan nivelkohdassaolevasta yhteisesta kasitteesta on kummallakin alalla sarna kasitys (ontologinenanalyysi). Joillakin alueilla Sprague ei ole saanut kasiinsa kaikkea uusintatietamysta. Tilanteen voi hyvin ymmartaa, kun aj attelee, miten laajaakokonaisuutta han on yrittanyt pitaa kasissaan. Lisaksi tiedamme hyvin, ettaesim. teknologiaa koskevat tiedot vanhenevat atk-alalla hyvin nopeasti,muistutti Jarvinen. Artikkelissa annetaan noin 60 lahdeviittausta, mutta suurinosa niista on tekniikkavetoisia ja vanhenevat nopeasti. Artikkelia on aikahelppo lukea, kun kirjoittaja on laatinut eri kohtien yhteyteen johdattavatkappaleet (preview) ja yhteenveto-osuudet (review). Antti Arvela mainitsikoostaneensa artikkelista tiivistetyn kalvosarjan. Han mainitsi sen olleen niinhelppoa, etta epaili artikkelin olleen aikaisemmin juuri tuollainen kalvosarja.Spraguen aj atuksia voi kehittaa edelleen esimerkiksi syventamalla tarkasteluajollakin alueella, tai pohtimalla, voisiko joitakin Spraguen jasennyksia jaluokituksia vaihtaa kattavampiin erittelyihin, joissa luokat olisivat myostoisensa poissulkevia.References:Levien R.E. (1989), The civilizing currency: Documents and their revolutionarytechnologies, Xerox Corp., Rochester NY.Antti Arvela
142Fulk J. and G. DeSantis (<strong>1995</strong>), Electronic Communication andChanging Organizational Forms, Organization Science Vol. 6, No 4, 337-349Kirjoittajat kasittelevat viestintateknologian (communication technology) jaorganisaatiomuotojen valisia suhteita. Artikkelissa on viisi osaa: 1. teknologianja organisaation suhde, 2. yrityksen sisaiset organisaatiomuodot, 3. yritystenvaliset yhteistyomuodot, 4. tutkimusongelmia, 5. lyhyt kuvaus erikoisnumeronmuista artikkeleista.Muodon tutkiminen on organisaatiotieteiden ydinta. Eri asiantuntijaryhmilla onollut ja on oma erityinen tarkastelukulmansa. Taloustieteilijat ovat tarkastelleetmarkkinoita ja hierarkioita seka sosiologit byrokratiaa (Weber) kiltamuodonvastakohtana. Markkinoille ja hierarkioille on esitetty vaihtoehtona verkostoa jabyrokratialle vuorovaikutteista ja virtuaalista muotoa, joita on kutsutaan ns.jalkibyrokraattisiksi. Muodosta riippumatta organisaation osien ja aktiviteettienlisaksi on mukana myos viestinta eli mekanismi, jolla organisaationosat koordinoivat toistensa ja muiden organisaatioiden kanssa. Elektronisetviestintateknologiat ovat organisaatiomuutosten edistajia ja mahdollistajia,koska ne ylittavat aika- ja etaisyysraja-aitoja, jotka on aikaisemmin koettuorganisaatiomuotojen rajoituksina.Telmologianja organisaation suhdeTutkijoiden mukaan seuraavat uiisi kommunikointiteknologian muutostamyotavaikuttavat organisaatioiden mahdollisuuksiin: 1. kommunikointinopeudenhuomattava lisays, 2. kommunikointikustannusten dramaattinenalentuminen, 3. siirtoteiden kaistaleveyden jyrkka kasvu, 4. yha useammattietokoneet ja niita kayttavat ihmiset on kytketty toisiinsa, 5. kommunikointi- jatietokoneteknologian integroituminen.Organisaatiorakenteet ouat muuttuneet hierarkisista ja divisioonamaisistahajautetuiksi ja joustavammiksi. Organisaatioelaman muutosvoimat, jotkanykyisin vaikuttavat teknologian ja organisaation suhteeseen, ovat mm.:Siirtyminen kohti suurempaa monimutkaisuutta, globaalia lasnaoloa ja ankariataloudellisia paineita, halu lisata innovointia ja tulla yrittajahenkisemmaksiseka suunnata sosiaalisia arvoja oppimista ja osallistumista kannustaviin jamonipuolisiin johtamiskaytantoihin.Uusia kommunikaatiotekniikoita kayttavia uusia organisaatiomuotojakutsutaan monin termein: adhocracy, technocracy, internal market, heterarchy,knowledge-linked organization, virtual organization, network organization japostbureaucratic form. Useimmissa yrityksissa uusiin muotoihin siirrytaanasteittain. Sahkoinen kommunikointi tekee mahdolliseksi organisaatiomuotojenmuutokset, jotka vuorostaan generoivat aineksia kommunikointimuotojenkayttoonottoon. Molemmat vaikuttavat toisiinsa ja keskinaiseen niveltamiseen.Organisaation sisaiset muodotKirjoittajat tarkastelevat seitsemaa sisaisten organisaatiomuotojen ulottuvuutta:vertikaalista ohjausta, horisontaalista koordinointia, organisaation jasen osien kokoa, uusia kytkennan muotoja , ydintuotetta, kommunikaatiokulttuurejaseka omistamista etta ohjausta.
143Vertikaalinen ohjaus muuttaa muotoaan kun keskijohtoa vahennetaan jaorganisaatiohierarkiat ohenevat. Hierarkisissa rakenteissa ohjaustoimintojajarkeistetaan toimintasaannoilla, -ohjelmilla, proseduureilla ja tavoitteilla, joillastandardoidaan ohjausinformaatiota. Kommunikointi- ja informaatioteknogiatarjoavat tekniikan keinoja ohjaukseen.Horisontaalinen koordinointi perustuu sahkoiseen tyolinjaan (workflow),rinnakkaiseen toimintaan, valivarastojen poistamiseen ja virtuaaliseenorganisaatioon. Sahkoisessa tyolinjassa ei perakkaisten tyopisteiden tarvitseolla fyysisesti lahekkain vaan keskinainen koordinointi tapahtuu sahkoisesti.Yleisesti esim. tuotesuunnittelu on tehty perakkaisina aktiviteetteina. Nykyisinkommunikoinnin ja atk:n integraatio sallii suunnittelun paloittelun osiin, jotkavoidaan vieda eteenpain samanaikaisesti (Concurrent Engineering). Tuotantoilman varastoja (Stockless Production) on saatu aikaan toimenpiteilla, joillapuolestaan on ollut suuria vaikutuksia organisatorisiin muotoihin. Japanissatata menetelmaa, jossa prosessin valivarastot on pienennetty tai poistettukokonaan, kutsutaan kanbeiksi. Amerikkainen JIT-menetelma tarkoittaasamaa. Sahkoinen kommunikaatio edesauttaa siirtymista kohti palveluyhteiskuntaa,jossa fyysisten tuotteiden siirtaminen menettaa tarkeyttaan jajossa horisontaalinen koordinointi voi tapahtua sahkoisen kommunikoinninkautta. Virtuaaliset organisaatiot muodostuvat yksiloista, jotka tyoskentelevatfyysisesti erillaan olevissa tyopisteissa tai joilla ei ole pysyvaa tyopistetta jajotka kayttavat kannettavia kommukointi ja tietotekniikkavalineita. Tyovastuutja komentosuhteet muuttuvat saannollisesti virtuaaliorganisaatioissa.Virtuaaliorganisaatio on koordinointi-intensiivinen rakenne. Nohriaja Berkeley(1994, p. 115) kuvaavat virtuaaliorganisaatiota viidella ulottuvuudella: 1.electronic files replace material files, 2. increased (a) computer-mediatedcommunication in primary activities, and (b) face-to-face communication inmaintaining organizational cohesion, 3. structure consists of the organization ofinformation and technology rather than persons such that the organizationappears "structureless", 4. networking across firms that creates ambiguousexternal boundaries, and 5. the generation of global, cross-functional computermediatedjobs "such that individual members of the organization may beconsidered holographically equivalent to the organization as a whole."Organisaation ja yksikon koko pienenee hallintohenkilostoa ja keskijohtoavahennettaessa. Toiminnan uudelleenorganisointia (reengineering) kaytetaan jouseissa yrityksissa osastojen ja tuotantolinjojen yhdistamiseen. Kommunikaatioteknologianavustuksella suuret segmentoidut organisaatiot korvataanlaihemmilla ja integroituneimmilla. Teknologia voi myos vaikuttaaorganisaation kokoon muuttamalla arvoketjua. Myos ulkoistamisellapienennetaan organisaation kokoa.Hajallaan olevien pienten yksikoiden seka vertikaalisen etta horisontaalisenkoordinoinnin paremmat mahdollisuudet luovat uuden tyyppisia sidoksia(Coupling) yksikoiden valille. Esimerkkina uudentyyppisesta organisaatiosta onspin-off entrepreneurial-organisaatio, joka perustetaan tytaryritykseksiinnovointiprosessissa syntyneiden sivutuotteiden pohjalle. Toisena esimerkkinaovat organisaatioiden liitot (Federated), ovat sam all a seka keskitettyja ettahajautettuja. Kommunikointitekniikka tekee valvonnan ja keskitetyn ohjauksenmahdolliseksi, vaikka hajautetut osat toimivat itsenaisesti.
144Siirtyminen teollisuustuotannosta palveluun muuttaa kasitysta ydintuotteesta.Kun fyysinen tuote ja valmistus on erotettavissa toisistaan, ei palvelun taiinformaation erottelu ole mahdollista, koska prosessi itsessaan on jo ydintuote.Nain ollen laadun mittariksi tulee asiakastyytyvaisyys tai jokin muuasiakasperusteinen kriteeri.Nykyaan kirjallisuudessa painotetaan muotoja, jotka edistavat organisaatioidennopeaa oppimista ja innovatiivisuutta. Nama tekijat vaikuttavatkommunikaatiokulttuuriin siten, etta henkiHisttin vapaata kommunikointiatuetaan sahktipostin ja keskustelujarjelmien avulla. Em. tekniikat edistavat ns.heikkojen siteiden syntymista niidenkin henkiltiiden valilla, jotka eivat oleaikaisemmin tunteneet toisiaan. Tallaisten heikkojen siteiden on todettuliittyvan innovointiin. Tarkeita ovat edelleenkin keskinaisen luottamuksenlisaaminen, yhteinen visio ja koko organisaation yhteisesti kayma strategiakeskustelu.Hierarkiaa pidetaan perinteisena omistamisen ja ohjauksen valineena.Hierarkiaa on perusteltu voimavarojen erityisyydella (asset specificity) jamonimutkaisuudella (complexity). Asset specificity occurs where knowledge ofspecific production processes does not readily transfer to other products,contexts, or organizations. Complexity is found where a large amount ofinformation is needed to articulate to potential buyers the features the featuresof a particular product. Teknologian tukema kehitys poistaa esteet hierarkisenorganisaation muuttumiselta sisaisiin markkinoihin. Powell (1990) yhdistaahierarkian ja markkinamekanismin verkko-organisaatioksi. Hanen mukaansaverkko-organisaatiolla on hierarkiseen verrattuna seuraavia piirteita: 1. Thebasis for organizing is complementary strengths rather than the employmentrelationship, 2. the means of communication is relational rather than routine, 3.conflict is resolved through norms of fair exchange rather than administrativefiat, 4. flexibility is greater, but less than that of the market, 5. commitment isrelatively similar, 6. the tone is focused on mutual benefits rather thanformality, 7. relationships are governed by interdependency rather thandependency, 8. multiple hybrid forms are possible. - Isot maailmanlaajuisetyritykset voidaan nahda keskitetysti satelliittiyrityksiaan johtavanaorganisaationa. Niissa voidaan havaita seka sisaisia verkkoja ja hierarkiaa ettaulkoisia verkkoja, jotka noudattelevat kansallisia ja alueellisia rajoja. Tallaisillasuurilla yrityksilla on kolme kommunikaatiohaastetta: suuret maantieteellisetetaisyydet, aikavyohyke-erot ja kansallisten ja alueellisten kulttuurien erot.Nykyinen kommunikointitekniikka auttaa kahden ensimmaisen hallinnassa.Kolmanteen voi saada apua elekronisista kielenkaantajista, multimediaverkoistaja keskustelevista tietokannoista.Organisaatioiden viilisiii muotojaNykyaan perustetaan yha useammin uusia yhteisia organisaatioita riippumattasiita, ovatko ne samassa arvoketjussa, esim. strategiset allianssit, partneriudet,koaliitiot, liittoutumat, edustussopimukset, tutkimuskonsortiot ja valittavatorganisaatiot.Organisaatioiden uiilinen kytkentii. Kun hierarkinen organisaatio paattaa jokoulkoistaa tai muutoin rakentaa sahkoisen yhteyden muiden yritysten kanssa,yrityksen arvoketju muuttuu perusteellisesti. Esimerkiksi toimittajaa voidaanvaatia kayttamaan EDI-yhteytta.
145Strategiset allianssit, jotka ovat nykyisin hyvin yleisia, eivat edellyta, ettaosapuolilla on yhteinen arvoketju. Esimerkkina suurten pankkien jalentoyhtioiden allianssit, jotka sitovat matkustuskertoja ja luottokorttien kaytonsamaan pakettiin tarjoamalla paljon rnatkustaville etuisuuksia. Tallaisetallianssit perustuvat siihen, etta niiden ydintuote on informaatio, eika se olisirnahdollista ilman kehittynytta kornmunikointiteknologiaa. Tietokoneistavoidaan rakentaa seittimainen verkko, jossa yksi ja sarna yritys voi palvellatoista organisaatiota samanaikaisesti toimittaj ana, asiakkaana, kilpailijana jakonsulttina.Vtilitttivti organisaatio (Interstitial linkages) rakentaa yhteyksia niidenorganisaatioiden valille, jotka pyrkivat samanlaisiin paamaariin kilpailernattakeskenaan. Tallaisen organisaation missio on generoida uusia tuotteita taipalveluja saattamalla samaan paamaaraan pyrkivat organisaatiot yhteistyohon.Esimerkkina mainitaan teleoperaattorit terveyspalvelutuottajien joukossa jajapanilainen keiretsu.Lisatutkimusta ja erikoisnumeron artikkelitArtikkelissa esitetaan painopistealueita, joita tulevaisuudessa tulisi tutkia: 1.organisaatiomuotojen syntyminen, kehittyminen ja kuolerninen sekaorganisaatiouudistusten epaonnistuminen, 2. kuinka uusi kommunikaatioteknologiaon otettu kayttoon ja millaisia organisaatiomuotojen muutoksia ontoteutettu, 3. vaihtoehtoja uusiksi kommunikaatioteknologioiksi, 4. toiden uudetjarjestelyt uusissa organisaatiomuodoissa.Kirjoituksessa mainitut artikkelit tarkastelevat teknologian ja organisaationsuhdetta: kommunikaatio yhteisoissa ja yhteisojen valilla, osastojen valinenkommunikaatio, kommunikaatio vastakkain asetetuissa tyoryhmissa, kommunikointiyhdessa ryhmassa, kommunikointi partnereiden kesken, globaalin japaikallisen verkon suhde, organisaatioiden valinen komrnunikointi amrnattiyhteisoissaseka yksilOn ja ryhman yhteispelia niiden suunnitellessaorganisaatiota ja siina kaytettavaa teknologiaa.Dma arvio. Helppolukuinen ja hyvin organisoitu artikkeli. Edesauttaa niita,jotka haluavat ideoita taman alan tutkimuskohteista.Pertti Jtirvisen mukaan artikkeli kuvaa laajasti, missa mennaan ja mit apidetaan tarkeana kommunikaatioteknologiassa ja organisaatiornuotojenkehittelyssa. Erityisesti tulevaisuuteen suuntautuminen on merkillepantavaa.Joidenkin luokitusten perustelut ja kahden kolrnen asian ristiintaulukoinnitolisivat voineet lisata artikkelin hyvyytta.Marcus Gustafsson piti artikkelia helppolukuisena mutta hieman hajanaisena.Artikkelissa olisi voitu tarkastella pienten organisaatioiden taloudellisia jataidollisia mahdollisuuksia verkotettujen jarjestelmien kayttoonottamiseksi.References:Nohria N. and J.D. Berkeley (1994), The virtual organization: Bureaucracy,technology and the implosion of control, in C. Heckscher and Donnelon (Eds.),
146The post-bureaucratic organization:New perspectives on organizational change,Sage, Thousand Oaks, 108-128Powell, W.W., (1987), Hybrid organizational arrangements: New form ortransitional development, California Management Review, 30, 1, 67-87Jorma Holopainen
147L. M<strong>IS</strong>CELLANEOUSKlein K.J., F. Dansereau and R.J. Hall (1994), Levels issues in theorydevelopment, data collection, and analysis, Academy of of ManagementReview 19, No 2, 195-229.Klein, Dansereau ja Hall miiiirittiiviit organisaatioteorioita koskien kolme eriliihtokohtaolettamusta ryhmiin ja yksiloiden viilisiii tutkimuksia varten:homogeeninen (yksilot ovat omassa ryhmiissiiiin samanlaisia), riippumaton(yksilot ovat omassa ryhmiissiiiin erilaisia ja ryhmiistii riippumattomia) jaheterogeeninen (yksilot ovat omassa ryhmiissiiiin erilaisia ja ryhmiistiiriippuvia). Niiitii olettamuksia tarkastellaan teorian kehittelyn, tietojenkeruunja analysoinnin niikokulmista. Lopuksi esitetiiiin vielii neljii eri tyyppiiitutkimuksia, joissa muuttujia on kahdelta tai useammalta tasolta.Erottelua homogeeninen-riippumaton-heterogeeninen pidetiiiin tiirkeiiniineljiistii syystii: 1. teorian kehittelyn, 2. tarkasteltavan tason luonteen, 3. oikeantilastollisen analyysin valinnan ja 4. organisaatioita koskevan tutkimuksenkehittelyn kannalta. Klein et al. painottavat, ettii termit ryhmii ja yksilo onvalittu edustamaan kahta periikkiiistii tarkastelutasoa keljusta: yksilti, pari,ryhmii, yritys ja toimiala. He alleviivaavat myos, ettii organisaatiot ovatmonitasoisia. Siksi kun tietty teoria koskee miiiiriittyii tasoa, tulee tietojenkeruun ja analysoinnin myos koskea samaa tasoa.Esitellessiiiin oletusta homogeenisesta tasosta Klein et al. painottavat, ettiiteorian kehittelijii katsoo, ettii ryhmiin jiisenet ovat riittiiviin samanlaisiakyseisen tekijiin suhteen. Siksi ryhmiiii voidaan kuvata yhdellii ko. tekijiinarvolla. Vaikka artikkelissa on piiiiasiassa kyse yhden tason tutkimuksista,kirjoittajat viittaavat myos kaksi tasoa kiisittiiviin tutkimuksiin (cross-levelstudies), joissa ylernpi taso (esirn. ryhmii) vaikuttaa alernman tason alkioihin(yksiltiihin) yhdenmukaistavasti eli hornogenisoivasti.Kun teorian kehittelijii olettaa, ettii yksiltit ovat riippumattomia, niin hiintarkoittaa, ettei ryhrniiiin kuuluminen vaikuta yksiltin orninaisuuksiin, va an neovat ryhmiistii riippumattomia. Muuttujat, joiden viilisiii vaikutus- tai syyseuraus-suhteitatutkitaan riippurnattomuus-oletukseen perustuvan teorianalia, kuvaavat siis yksiloihin liittyviii piirteitii.Heterogeenisuus-oletus tarkoittaa, ettii ryhmiiiin kuuluvien yksiltiiden oletetaanolevan erilaisia, ja ettii ryhmii vaikuttaa yksiloitii kuvaaviin piirteisiin.Riippumattoman muuttuj an Y vaikutukset riippuvaan muuttujaan X ovatyrnpiiristosidonnaisia. Muuttujan X arvo on suhteutettu rnuiden ryhmiinjiisenten saamiin arvoihin. Sarna X:n arvo voi tuottaa eri Y:n arvot riippuensiitii, onko X suhteellisen suuri ryhmiissii vai suhteellisen pieni toisessaryhmiissii. Kaikkia piirteitii verrataan ryhrniin jiisenten kesken (Figure 1).
148FIGURE IConformity of Data to the Level of the Theory®1. HomogeneityY LY' Yw1.YUnaggregcted 2.WithinGroup & 3. Correlation 4. Correlation in.Correlation Between-Groupof theOne Group.Variability Group MeansOnlyt eP. .WYX 4Between :> WithInY Y. Yw/Y&.,.2. Independence"-=jl3. HeterogeneityKlein et al. ovat luonnostelleet samojen muuttujien, osallistumisen jasuorituskyvyn avulla kolme "esimerkkiteoriaa" vastaten homogeeninenriippumaton-heterogeeninen-olettamuksia. Niinpii teorian hahmottelij a voisihomogeenisissa ryhmissii olettaa, ettii kun osallistuminen miiiiritelliiiinlaajuutena, jolla ryhmiin jiisenet jakavat piiiitiiksenteon ryhmiissii, niin sevaikuttaa positiivisesti ryhmiin suorituskykyyn. Riippumattomuus-olettamukseennojaavan teorian mukaan voitaisiin viiittiiii, ettii osallistuminenpiiiitiiksentekoon olisi yksilollinen ominaisuus samoin kuin yksiliin suorituskykykinja ne voisivat olla saman tekij iin, esim. itsetietoisuuden tai iilynfunktioita. Heterogeenisuus-oletus voisi johtaa teoriaan, jonka mukaanryhmiissiiiin keskimiiiiriiistii paremman suorituskyvyn saavuttaneet yksilotenemmiin osallistuisivat ryhmiin piiiitiiksentekoon kuin keskimiiiiriiistiihuonommat tuloksentekijiit. (PJ: 1. Huomaa, miten homogeenisen teorianesimerkissii riippuvuuden suunta Cosallistuminen -> suorituskyky) onpiiinvastainen kuin hetoregeenisen olettamuksen teorian esimerkissiiCsuorituskyky -> osallistuminen). 2. Riippumattomuus-olettamusta kuvaavateoria ei ota kantaa suuntaan, va an olettaa osallistumisen ja suorituskyvynkorreloivan siksi, ettii ne ovat saman kolmannen tekijiin funktioita.)
149Klein et al. konkretisoivat viela olettamuksia esimerkeilla eri tasoilta (Table 1)Entities Homogeneity Independence HeterogeneityIndividuals Observations of Observations of Observations of eachover time each individual each individual individual areare homogeneous are independent heterogeneous overover time (e.g. over time (e.g. time (e.g. relativedispositional si tuational effect) level of physicaleffect)activity over time)Individuals Group members Group members Grop members arewithin groups are homogeneous are independent heterogeneous withinwithin each group of groups (e.g. each group (e.g.(e.g. stage of group group member relative power of eachdevelopment) perceived work- individual withinfamily conflict) the group)Groups within Groups are Groups are Groups areorganizations homogeneous independent of heterogeneous withinwithin each organizations (e.g. each organizationorganization frequency with (e.g.relative(e.g. group which group performance ofperformance members socialize each sales teamstandards set by as a group outside within eachthe organization) of work) organization)Organizations Orgarnzations are Organizations are Organizations arewithin homogeneous independent of heterogeneousindustries within each industries (e.g. within each industryindustry (e.g. organizational (e.g. relative marketnature of provision of share of eachorganization's family-oriented organization withinproducts) benefits such as an industry)parental leave)Klein et aI. antavat monta ohjetta seka teorian kehittelyyn, aineiston keruuseenetta aineiston analysointiin:1. Teorian rakentamista voidaan vahvistaa maarittamalla ja selittamallatarkasti teorian taso ja lahtiikohtaolettamus (homogeeninen, riippumaton vaiheterogeeninen). Tama maaritys lisaa organisaatioita koskevien teorioidenselkeytta.2. Teorian rakentamista voidaan vahvistaa maarittamalla ja keskustelemallakasiterakenteiden homogeenisuuden, riippumattomuuden tai heterogeenisyydensyista. Huomion kiinnittaminen naihin kysymyksiin lisaa organisaatioteorioidensyvyytta ja ymmarrettavyytta.3. Teorian rakentamista voidaan vahvistaa tarkastelemalla tarkasti myosvaihtoehtoisia lahtokohtaoletuksia. Niiden perusteellinen arviointi saattaalisata organisaatioteorioiden luomiskykya. (PJ: defensiivinen kirjoittaminen)
1504. Selvittamalla ja erittelemalla teoriansa tason tai tasot tutkijat voivat pohtiauutta synergiaa alan eri osalohkojen joukosta.Tietojen keruu tulee kirjoittajien mielesta jarjestaa teoriavetoisesti. Parasta olisimitata kutakin kasitetta tai kasiterakennetta suoraan, mutta joskus ontyydyttava operationaalistamaan kasitteita jopa niin, etta ylemman tasonkasitteen arvo saadaan alemman tason komponenttien summana (aggregate).Klein et al. huomauttavat, etta joskus joillakin kasitteilla ei ole jarkevaavastinetta alemmalla tasolla. Toisinaan taas samaa kasitetta voidaan mitatause alIa tasolla. Kirjoittajat painottavat kuitenkin heti, ettei mikaan kasite oletason suhteen neutraali. He esittavat esimerkkina sopivista kysymyksistakyselytutkimusta varten seuraavat: (a) Miten yleisesti ottaen ryhmasi jasenetkokevat asian X? (homogeeninen), (b) Miten sina henkilokohtaisesti olettyytyvainen asiaan X? (riippumaton), (e) Verrattuna muihin ryhmasi jaseniinkuinka suuri on oma arviosi asiasta X? (heterogeeninen). - Tietojen keruustakirjoittajat antavat yhden ohjeen:5. Jos tutkijat varmasti tietavat teorian tason, he voivat vahvistaatutkimuksensa oikeutusta ja kurinalaisuutta (rigor) kayttamalla sellaisiatietojen keruun tekniikoita, jotka varmistavat tietojen (data) yhdenmukaisuuden(conformity) teorian tason kanssa. Jos teorian taso on kuitenkin avoin kysymys,niin tutkijat voivat vahvistaa tutkimuksensa oikeutusta ja kurinalaisuuttakayttamalla tekniikoita, jotka samanaikaisesti a) suuntaavat vastaajienhuomion teorian tarkoitettuun tasoon, b) maksimoivat teorian muuttujienvaihtelun (PJ: vrt. teoreettinen otanta) ja e) sallivat tutkijan empiirisesti testatateorian ennakointia homogeenisuudesta, riippumattomuudesta tai heterogeenisyydesta.Kaikissa tapauksissa monien eri mittavalineiden (measures) kaytto onsuositeltavaa.Tilastollisilla analyyseilla voidaan viela tarkistaa ja varmistaa, etta jokulahtokohtaolettamuksista (homogeeninen-riippumaton-heterogeeninen) pitaapaikkansa (ks. Figure 1). Tassa kohdassa Klein et al. antavat kaksi ohjetta:6. Kun ollaan epavarmoja teorian tarkoittamasta tasosta ja kun on saatavilladatoja, joiden avulla voidaan testata datojen yhdenmukaisuutta teorianennustamaan tasoon, niin tam a testaus lisaa tulosten selkeytta ja vahentaariskia tehda tason suhteen virhepaatelmia.7. Sen testaaminen, etta datat ovat yhdenmukaisia teorian tason kanssa, eikorvaa teorian tason tarkkaa maarittamista ja selittamista eika tietojen keruunmenetelmien huolellista kehittelya.Lopuksi Klein et al. viittaavat Rousseaun (1985) artikkeliin ja Brykin jaRaudenbushin (1992) kirjaan, kun he esittelevat monitasoisia teorioita jatutkimuksia. He jakavat ko. tutkimusten taustalla olevat mallit neljaanluokkaan: (a) Cross-Ievel-, (b) mixed-effects-, (e) mixed-determinants- ja (d)mul tilevel-mallit.Cross-level-mallit kuvaavat riippuvuuksia sellaisten kahden muuttujan valilla,joista toinen on eri tasolta kuin toinen. Esimerkiksi useat organisaatioteoriatkuvaavat ryhma- tai organisaatiotekijoiden vaikutusta yksilon asenteisiin jakayttaytymiseen.
151Mixed-effects-teoriat esittavat, etta yhdella organisationaalisella valiintulolla(intervention) on vaikutuksia monilia organisaatiotasoilla.Mixed-determinants-mallit ehdottavat, etta eri tasoilta otetut ennustemuuttujatvoivat vaikuttaa kriteerimuuttujaan.Multilevel-mallit maarittavat sellaisia riippuvuussuhteita, jotka voidaan toistaaeri tasoilla, ts. sarna teoria on yleistettavissa usealle eri tasolle.Monitasoisten teorioiden yhteydessa Klein et al. antavat yhden ohjeen:8. Monitasoisten teorioiden tarkkuutta ja kurinalaisuutta seka teorioidentestausta voidaan vahvistaa, kun tarkistetaan, etta riippumattoman jariippuvan muuttujan vaihtelua koskevat lahttikohtaoletukset ovat vertailukelpoisia,ts. molemmat vaihtelevat vain ryhmien kesken (homogeenisyys), taivain ryhmien sisalla (heterogeenisyys) taikka seka ryhmien kesken etta ryhmiensisalla (riippumattomuus tai interaktioefekti).Mielestani Klein et al. kiinnittavat huomiota tarkeaan asiaan, organisaatioteorianlahtokohtaoletuksiin. He kirjoittavat enemman yhden tason teorioista jaikaankuin soveltavat tuloksiaan monitasoisiin teorioihin. He korostavatteorioiden testausta (PJ &AJ luku 3) ja siina yhteydessa sita, etta riippuvan jariippumattoman muuttuj an lahtokohtaoletusten tulee olla samoja.Oma tutkimusongelmansa voisi olla teoriaa luovan otteen soveltaminen (PJ&AJluku 4) eksploratiivisessa tutkimuksessa, esim. grounded teorian soveltaminenja siina "oikean" lahtokohtaolettamuksen (homogeeninen-riippumaton-heterogeeninen)valinta teoriaa hahmoteltaessa.Klein et al. ovat tarkoittaneet pohdiskelunsa yleiseksi, ts. jokaisessa ryhmayksilo-tilanteessatulisi heidan mielestaan tarkastella lahtokohtaolettamusta(homogeeninen-riippumaton-heterogeeninen). Heilla on lisaksi implisiittisesti seoletus, etta ryhman ja yksilon valilla olisi kussakin sovelluksessa vain tietynsuuntaisiavaikutussuhteita. Mutta jo osallistumista koskevassa esimerkissa olivaikutussuhteita kumpaankin suuntaan. Siksi mielestani tutkijan tulisi miettiamyos sellaisia malleja, joissa vaikutussuhteita on kumpaankin suuntaan ts. olisioletettu vuorovaikutusta ryhman ja yksilon kesken.Esimerkkina vuorovaikutuksesta, jossa on otettu mukaan myosvuorovaikutuksen sisalto, otan esille eraan artikkelin. Orlikowski ja Robey(1991) kayttivat Giddensin teoriaa, joka tarkastelee yksilOn toimintaainstituutiossa, pohtiessaan syy-seuraus-suhteita. Lyhennelmassa heidanartikkelinsa luonnoksesta (<strong>IS</strong> Reviews 1991, 45-46) kirjoitin:"Giddens pyrkii teoriassaan yhdistamaan seka subjektivistisen ettaobjektivistisen (institutionaalisen) nakemyksen ihmisen toiminnasta. Hanmaarittelee kolme modaliteettia, joilla han konkretisoi teoriaansa: tulkintakaaviot(interpretative schemes), resurssit (resources) ja normit (norms).Yleispiirteena on yksilotason ja instituutiotason vuorovaikutus (vaikutuksiakumpaankin suuntaan) em. kolmen modaliteetin kautta." (ks. kuvio Orlikowskiand Robey 1991, p. 148 ja huomaa, etta Giddens siis antaa sisiilWn (!) ryhmiinjayksiloiden viiliselle kaksisuuntaiselle (I!) vuorovaikutukselle)
152Ins ti tutionalrealmRUCTURE 0IIiN IF ICAT ill/'STRUCTU RE '-...l EGITIMATIDV--Il'RR'NN'Modalitiesof structurationInterpreti veschemesResourcesNormsIl'RR'NN'Realm ofhuman ac ti onPOVI ERORALSANCTIDN"Ihmisen toiminnan kannalta tulkintakaaviot auttavat vuorovaikutuksessa jakommunikoinnissa viilittiimiiiin merkityksiii (meanings) institutionaalisellepuolelle ja toisaalta institutionaaliselta kannalta tulkintakaaviot viilittiiviitmerkityksen rakenteita (structures of signification), jotka esittiivat sosiaalisiasiiantoja. Viimemainitut voivat mahdollistaa, informoida ja estaa kommunikointiprosessiaIhmisen toiminnan kannalta pidetiian tarkeana ihmisen valtaa (power)suorittaa tehtaviaan (saada aikaan transformaatioita sosiaalisessa ja materiaalisessamaailmassa). Vallan kaytto organisaatioissa valittyy organisationaalistenresurssien kautta, jotka osanottajat mobilisoivat vuorovaikutuksessa.Institutionaaliselta kannalta resurssit ovat rakenteellisia elementteja, jotkasaavat aikaan organisaatiohierarkian. Kaikissa sosiaalisissa systeemeissavallitsee resurssien asymmetria. Valtarakenne nayttaytyy joka kerta vastakaytannossa, resurssien kaytossa.Ihmisen kannalta normit ovat organisaation saantoja ja sopimuksia(conventions), jotka maarittavat mika on luvallista toimintaa organisaatiossa.Ihmiset painottavat tiilloin moraalisia sanktiota. Institutionaaliselta kannaltanormit toimivat legitimoinnin viilineena, organisaation olemassaolon jatoiminnan legitimoimiseksi."Klein et al. olettavat, etta sarna lahtokohtaoletus (homogeeninen-riippumatonheterogeeninen)vallitsee ryhmassii koko aj an. Monasti kay kuitenkin niin, ettaaj an kuluessa ryhman ja sen jasenten suhteet muuttuvat. Sellaisen tutkiminenvoi siniinsa olla mielenkiintoista esim. pitkittaistutkimusta kayttaen.References:Bryk A.S. and S.W. Raudenbush (1992), Hierarchical linear models, Sage,Newbury Park.Giddens A. (1984), The constitution of society: Outline of the theory of structure,University of California Press, Berkeley.Orlikowski W J. and D. Robey (1991), Information technology and thestructuring of organizations, Information Systems Research 2, No 2, 143-169.
153Rousseau D. (1985), Issues of level in organizational research: Multilevel andcross-level perspectives, In Cummings and Staw (Eds.), Research inorganizational behavior, Vol 7, Jai Press, Greenwich, 1-37.Pertti Jarvinen
154Lacity M.e. and M.A. Janson (1994), Understanding qualitative data: Aframework of text analysis methods, Journal of Management InformationSystems 11, No. 2, 137-155.Artikkelissa esitetaan viitekehys tekstin analysointimenetelmien luokittelemiseksi.Tavoitteena on tehda kvalitatiivisten tekstin analysointimenetelmienkaytto helpommaksi tietojarjestelmien parissa tyoskenteleville tutkijoille jaammatinhaIjoittajille. Kirjoittajien mukaan tietojarjestelmatutkimuksen parissaon kiinnostusta kvalitatiivisten menetelmien kay toIle tekstin analysoinnissamutta niita ei juurikaan kayteta. Orlikowskin ja Baroudin (1991) tekemankirjallisuuskartoituksen mukaan lahes kaikissa viime vuosikymmenellajohtavissa tietojarjestelmatieteen aikakauslehdissa julkaistuissa artikkeleissatulokset olivat survey- ja kokeellisista tutkimuksista. Kvalitatiivisten menetelmienkayttamattomyydelle on kaksi syyta: menetelmat eivat ole tuttuja jakvalitatiiviseen lahestymistapaan assosioidaan antipositivismi.Artikkelissa esitetty viitekehys luokittelee menetelmat positivistiseen, lingvistiseenja tullitsevaan lahestymistapaan. Luokittelu tapahtuu neljan tekijanperusteella, joita ovat 1. tekstin ymmartamiseen kaytetty menetelma, 2.tekstuaalisen ti edon luonne, 3. tutkijan rooli tekstin tulkinnassa ja 4. tulkinnanoikeellisuuden varmistaminen (taulukko 1).Taulukko 1. Tekstin analysointimenetelmien viitekehysAnalyysin Tutkimus- Tekstin Tutkij an Validiteetin Esimerkkejalahestymis- menetelman luonne rooli tarkistustapaolettamuksetPositivistinen Saannollisen objektii- el kvantita- · sisallonvaihtelun Vlnen vaikuta tiivinen analyysitunnista- (ulko- · sanallinenmInen puolinen) protokollaanalyysikirjoitusanalyysi·Lingvistinen Kielen ja esiin eJ paa- · puheaktitodellisuudensulkel- vaikuta asiallisesti analyysi.valisen vuoro- tautuva (ulko- kvalita- · diskurssivaikutuksenpuolinen) tiivinen analyysitutkiminenTulkitseva Kirjoittajan subjek- vaikuttaa kvalita- · hermeneutaipuhujan tiivinen (sisa- tiivinen tiikkaj a tulki tsij an puolinen) · intentionaakulttuuristenlinen analyysivaikutustenanalyysiPositivistinen lahestymistapaOlettamukset: Positivistessa lahestymistavassa lahtokohtana on, etta mitauseammin jokin tapahtuma tekstissa toistuu sita todennakoisemmin kysymyksessaon tarkea tapahtuma. Asian tar keys perustuu siis sen esiintymiskertoihin.Nain ollen tutkijan tulee luoda koodijarjestelma, jonka mukaan han luokittelee
155aineiston. Luokittelun jalkeen han laskee kunkin koodin esiintymisfrekvenssin,jonka perusteella koodin merkityksellisyys maaraytyy.Validiteetti: Positivismissa validiteetti on jaettu kuuteen osaan: rakennevalideteettiin,sisaltovaliditeettiin, tilastolliseen merkitsevyyteen, ennustettavuudenvaliditeettiin, sisaiseen validiteettiin ja ulkoiseen validiteettiin. Validiteettiosoitetaan tilastollisilla menetelmilla.Esimerkkejii: Artikkelissa esitetaan kolme positivistista lahestymistapaanoudattavaa menetelmaa: sisallon analyysi, sanallisen protokollan analyysi jakirjoitusanalyysi. Sisallon analyysissa pyritaan selvittamaan tekstin sisalto.Kuten muissa positivistiseen lahestymistapaan liittyvissa tekstianalyyseissa,niin myos sisaltoanalyysissa analyysi sisaltaa koodiston luomisen, tekstinkoodaamisen, frekvenssien laskemisen ja hypoteesien testien johtamisen.Koodisto kayttaa yhta viidesta analyysiyksikosta. Viiteyksikkotarkastelee sanojatai fraaseja, jotka viittaavat samaan henkiloon, tapahtumaan tai olioon.Fyysiset- yksikot laskevat tiettya aihetta kasittelevien lauseiden, kappaleiden,sivujen tai kirj oj en lukumaariin. Syntaktiset- yksikot miiiirittiiviit tiettyj ensanojen esiintymismaiira Suhteellisen yksikon kayton edellytyksenii on, ettiiteksti noudattaa tiettyii kielellistii rakennetta (esim. jokaisessa lauseessa onoltava subjekti ja predikaatti). Temaattiset- yksikot ovat kiisitteellisia yksikoita,joiden oikein tapahtuva koodaaminen edellyttiiii huomattavaa tulkintaa. Tietojarjestelmapuolellatama on useinmiten kaytetty yksikkO.Sanallisen protokollan analyysissa selvitetiiiin henkilOn mentaalisia prosesseja.Naihin paastaiin kasiksi pyytiimiilla koehenkiloa verbalisoimaan ajatusprosessinsasamail a kun hiin suorittaa annettua tehtavaa. Tata analyysiakayttavat kirjoittavat puhtaaksi koehenkilon lausumat ja miiiirittiiviit puhtaaksikirjoitetusta tekstistii lausuntojen esiintymistiheyden ja jarjestyksen. Kirjoitusanalyysiperustuu kehyksiin (scripts). Kehykset ovat rakenteita, jotka kuvaavattiettyyn yhteyteen sopivan toimintojen sarjan. Kehykset ohjaavat tilanteentulkintaa ja auttavat ennustamaan tarkoituksenmukaista toimintaa.Lingvistiset menetelmatOlettamukset: Lingvistiset menetelmat perustuvat kieleen ja sen erilaisiintulkintoihin. Lyytinen (1985) esittaa viisi filosofista niikemystii kielestii. Fregenydin -tulkinnan mukaan luonnollinen kieli vastaa maailman tosiasioihin, jotkavoidaan esittaa totena tai epiitotena. Chomskyn kielioppissa lingvistinentaydellisyys on yksikon kyky tuottaa kieliopillisesti ja merkitysopillisesti oikeitalauseita. Piagetin skeeman mukaan todellisuus on yksilon psykologisentodellisuuden mukainen. Skinnerilainen reaktio olettaa kielen olevanmekanismi, joka tuottaa havaittavan kiiyttiiytymisen. Tauallinen puhe olettaakielen vastaavan sosiaalisten toimintojen suorittamista. Nykyisen kiisityksenmukaan kieli ei pelkiistaiin kuvaa todellisuutta vaan se myos luo sitii - eli kielion toimintaa. Tulkinta, etta kieli on toimintaa tuottaa kaksi seuraamusta.Ensinniikin todellisuuden ymmiirtaminen tapahtuu tutkimalla lingvistisiarakenteita. Toiseksi tutkijan on oltava ulkopuolinen havainoija, silla hiinenosallistumisensa aiheuttaa todellisuuden vaiiristymistii.Validiteetti: Lingvistisissii menetelmisssii kiiytetaan usein koodistoa, kunpyritaan luokittelemaan henkilOn pyrkimyksiii. Pyrkimyksiii voivat olla vakuuttaminen,uhkaileminen ja motivointi. Koodauksen voi tehda useampi henkilo,
156jolloin tilastomenetelmilHi voidaan miiii.rittaa eri tulkintojen keskinainenhajonta. Nain ollen tulkitsijoiden valinen realiabiliteetti pystytaanmaarittamaan ja talta osin lingvistinen lahestymistapa omaa kvantitatiivisenosan. Kirjoittajien mukaan kohde on pikemminkin sen vuorovaikutuksenominaisuuksissa, jonka kautta yksilO luo oman todellisuutensa eika yksinomaanreagoi oletettuun muuttumattomaan maailmaan.Esimerkkeja: Artikkelissa esitetaan kaksi lingvistiseen lahestymistapaanperustuvaa menetelmaa: puheaktianalyysi ja diskurssianalyysi. Puheaktianalyysinkeskeisena olettamuksena on se, etta kommunikointi on toimintaa jase jaetaan viiteen luokkaan: vakuuttavaan, maaraykseen, sitouttavaan,selittavaan ja ilmaisevaan. Vakuuttavat toimet tiedottavat kuulijaa tosiasioista(esim. toimintosi on suoritettu). Mddrddvdt toiminnot kehoittavat kuulijaatekemaan pyydetyn toiminnon (esim. ole hyva ja ota korttisi). Sitouttavattoiminnot kehoittavat kuulijaa tekemaan pyydetyn asian lupaamalla kuulijallejotain (esim. maksamme hyvan koron talletukselle). Selittdvd toiminto kuvaaasiatilan (esim. pankkikorttisi on mitatoity kolmen virheellisen tunnusluvunseurauksena). Ilmaiseva toiminto kuvaa puhuj an tai viestin valittajanpsykologista tilaa (esim. pahoi ttel u).Diskurssianalyysi on samankaltainen kuin puheaktianalyysi. Merkittavimmaneron muodostaa analyysiyksikko, joka on puheaktianalyysissa lausuma tailausumapari ja diskurssianalyysissa koko keskustelu. Diskurssianalyysi eroaamuista tekstin analysointimenetelmista siina suhteessa, ettei silla ole tarkastikuvattua menetelmaa.Tulkitseva lahestymistapaTulkitseva lahestymistapa perustuu olettamukselle, jonka mukaan tutkija eipysty objektiivisesti analysoimaan tekstia ja maarittamaan mielivaltaisiaanalyysin yksikoita kategorioihin. Sen sijaan kiinnostus kohdistuu tekstintekijan ja tutkijan yhteyteen liittyviin tulkintoihin. Tulkitsevaanlahestymistapaan perustuvat menetelmat olettavat, etta tekstin merkitys onsubjektiivista eika sisalla kaikkea informaatiota ja nain ollen analyysi edellyttaalisatietoa tekstin tuottajasta. Lisatieto liittyy tuottajan elamaan, aikakauteen,kulttuuriin ja kokemuksiin. Taman lisaksi tutkijan on tiedostettava omankulttuurinsa vaikutus tekstin tulkintaan, silla tulkinta on sidoksissa omaankulttuuriin, uskomuksiin ja kokemuksiin.Validiteetti: Analyysin validiteetti eroaa aiemmista siina suhteessa, ettamaarallinen informaatio ei ole tulkitsevassa lahestymistavassa merkityksellista.Asian toisto ei ole osoitus siita, etta asia on merkityksellinen. Puhuja taikirjoittaja voi toistaa asioita, joita han pitaa turvallisina ja valttaa arkojenasioiden esille tuomista. Validiteetti maaraytyykin paljolti siita, hyvaksyykotiedeyhteiso tulkinnan oikeaksi.Esimerkkeja: Kirjoittajat esittelevat kaksi tulkitsevaan lahestymistapaansoveltuvaa menetelmaa (tarkkaa maaritelmaahan ei tulkitsevasta lahestymistavastaole): hermeneutiikka ja tintentionaalinen analysis. Hermeneutiikantavoite on kaksijakoinen. Ensinnakin se pyrkii varmistamaan tasmallisentekstin kaannoksen. Toiseksi se pyrkii loytamaan tekstissa olevat ohjeet(instructions). Menetelma pyrkii saavuttamaan nama paamaarat kehittamallasaantoja, jotka sallivat tutkijan tunnistaa tekstin tuottajan tarkoitukset ja
157sijoittaa tuottajan merkitykset hanen historialliseen ja kulttuuriseen yhteyteen.Nama saannot heijastavat kuitenkin tulkitsijan taustaa vaikka tarkoituksenaon saavuttaa tuottajan tarkoitukset. Tulkitsija voi yrittaa vahentaa omantaustansa vaikutuksta syventymalla tekstiin - hanen tulisi elaa tekstin kanssaymmartaakseen sen. Tahan liittyy Gadamerin kasite hermeneuttisesta kehasta,jonka mukaan teksti pitaa kayda lapi useaan kertaan. Tekstin lukemisen jatulkitsemisen toistaminen auttaa saavuttamaan paremman kasityksen sentuottajan tarkoituksista.Intentionaalinen analyysi pyrkii ymmartamaan puhuj an tarkoituksen.LahtOkohtana on se, etta tulkitsija elaa samassa aikakaudessa ja kulttuurissakuin tulkinnan kohde. Analyysi sisaltaa nelja askelta, jotka edesauttavattulkitsijaa ymmartamaan tulkittavaa tekstia. Ensimmaisessa askeleessa tutkijakuvaa ilmion "tosiasiat". "Tosiasiat" ovat yhteison jakamia ja hyvaksymiarealiteetteja. Toisessa askeleessa tutkija maarittaa milia tavalla osallistujatesittavat merkityksen erillisille realiteeteilleen perustuen siihen, kuinkaosallistuj at tajuavat seurauksen ja vaikutuksen. Kolmannessa askeleessa tutkijatunnistaa tekstista esiin nousevat teemat. Neljannessa askeleessa tutkijaabstrahoi tekstista "oleellisuudet" Oleellisuuksia ovat subjektiiviset hahmot(gestalt), jotka on opittu ilmiota tutkimalla.KommentitArtikkelissa esitetaan tekstin kvalitatiiviseen analysointiin kaytettyj amenetelmia luodun viitekehyksen kautta. Viitekehys auttaa vertailemaanmenetelmia toisiinsa ja valitsemaan kulloiseenkin tarpeeseen soveltuvanmenetelman. Nailta osin teksti oli selvakielista ja eteni joustavasti. Kunkinlahestysmistavan os alta kirjoittajat antoivat esimerkkeja analysointimenetelmista.Artikkelista ei kaynyt esille, mita muita vaihtoehtoisiamenetelmia on olemassa. Lisaksi kirjoittajat jattivat perustelematta miksi heolivat valinneet juuri esitetyt menetelmat. Artikkeli on kiIjoitettu palvelemaantietojarjestelmatieteen paris sa tyoskentelevia. Tassa kirjoittajat ovat mielestanionnistuneet. Kunkin analysointimenetelman osalta kirjoittajat esittivat lyhyestitutkimuksen, jossa menetelmaa oli kaytetty.Kirjoittajat toteavat Orlikowskiin ja Baroundiin (1991) vedoten, etta tietojarjestelmatieteenparissa ei kvalitatiivisia tekstin analysointimenetelmia juurikaankayteta. Itse jain kaipaamaan tietoa siita, onko vuoden 1991 jalkeen tassasuhteessa tapahtunut muutoksia.Terminologian kaytto oli paikoitellen epajohdonmukaista. Lahestymistapojenesittelyssa lingvistinen lahestymistapa esitettiin menetelmana, kun taaspositivistinen ja tulkitseva esitettiin lahestymistapoina. Mielestani otsakkeenatulisi olla lingvistinen lahestymistapa. Tata puoltaa kirjoittajien esittelemadiskurssianalyysi, josta ei ole olemassa tarkasti kuvattua menetelmaa.Tomminen totesi, etta on mielenkiintoista havaita kuinka tekstia voidaantulkita eri tavalla. Han kertoi voivansa kayttaa artikkelia hyodyksi omassatutkimuksessaan. Osallistuj ien kesken syntyi keskustelua positivismin jaesitettyjen kvalitatiivisten menetelmien keskinaisesta suhteesta. Yhtaaltaartikkelissa korostetaan kvalitatiivisia menetelmia ja niiden merkitysta<strong>IS</strong>-tutkimuksessa. Toisaalta siina pyritaan antamaan kvalitatiivisille
158menetelmille positivistinen leima. Talla pyritaan vahvistamaan menetelmienuskottavuutta <strong>IS</strong>-piireissa.Artikkelissa esitetiian kolme erilaista tekstin tulkitsemistapaa. Paakkisenmielesta artikkelissa esitelty viitekehys tuo hyvin esiin kolmeen ryhmaanjaettuj en kvalitatiivisen tiedon analysointimenetelmien erilaiset filosofisetlahttikohdat. Jarvisen mielesta artikkelin paaasia on positivististen, kielitieteellistenja tulkinnallisten tekstianalyysimetodien ryhmittelyssa. Kirjoittajat eivatkuitenkaan kayta jakoa teorioita testaaviin ja teorioita luoviin metodeihin (ktsluvut 3 ja 4 (PJ&AJ» . Artikkelista muodostuu kasitys, etta siina esitetyttulkintatavat ovat toistensa poissulkevia. Kirjoittaja ei kuitenkaan tuo tat aesille. Lisaksi kaydyssa keskustelussa tuotiin esille yleinen tutkimukseenliittyva ongelma, jossa oletetaan tiedettiivan mika on tutkimuskohde. Tutkimuskohteenrajaaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa.Nurminen kritisoi lingvistisen lahestysmistavan ottamista mukaan, silla se eihanen mielestaan kuulu samaan joukkoon muiden lahestymistapojen kanssa.Nurminen korvaisi lingvistisen tulkinnan pragmaattisella tulkinnalla. Tamaehdotus heratti vilkkaan keskustelun. Tiedusteltiin muun muassa, kuinkapragmaattinen lahestymistapa suhtautuu taulukon 1 validiteettiin. Nurmisenmukaan validiteetti saa olemassaolotodistuksen luonteen. Esimerkiksi: Voikotietyn ohjelman tehda? Tekemalla ohjelman asia tulee validioitua. Validiteetti eiole tilastollisesti osoitettavissa.Pertti Jarvinen esitti lopuksi kalvon, joka sisalsi luettelon erilaisistakvalitatiivisista menetelmista. Naista kirjoittajat olivat valinneet vain pienenosan ja tiima on syyta muistaa artikkelia lukiessaan.ViitteetLyytinen, K. Implications of theories of language for information systems M<strong>IS</strong>Quartely, 9, 1 (1985), 61-74Orlikowski, W., ja Baroudi, J. Studying information technology in organizations:research approaches and assumptions. Information Systems Research, 2, 1(March 1991), 1-28.Marcus Gustafsson
Change language