Turvallisuus ja turvallisuusjohtamisjärjestelmät satamissa

Vastaavia tapauksia on sattunut myös esimerkiksi Tallinnan satamassa, mutta niitäei tässä yhteydessä oteta esille, koska raportti käsittelee vain suomalaisia satamia.Koska vastaavanlaisia tapauksia on sattunut 2000-luvulla useita, Onnettomuustutkintakeskusvalmistelee kaikista näistä tapauksista turvallisuusselvitystä (S 1/2007M, Törmäyksen ro-ro-matkustaja-alusten käyttämiin satamarakenteisiin). Selvitysei ole vielä valmistunut.Kaikissa tapauksissa onnettomuuteen johtaneet välittömät syyt olivat laivasta peräisinolevia eivätkä siten satamien vastuulla. Jokaisessa tutkimuksessa kuitenkinnostettiin esille se, että aluksen päälliköllä (ja myös luotsilla) ei ollut riittävää tuntemustaaluksen tuuliominaisuuksista. Kolmen tutkimuksen, perusteella voi päätellä,että mikäli aluksen tuuliraja olisi ollut päälliköllä (ja myös luotsilla) tiedossa,päätökset tilanteessa todennäköisesti olisivat olleet toisenlaisia (Onnettomuustutkintakeskus2002c ja 2006). Yhdessä tutkimuksessa tutkintalautakunnalla ei ollutriittäviä tietoja käytettävissään, jotta johtopäätöksiä esimerkiksi tuulirajoista olisivoinut tehdä. Satamien osallistumista tuuli- tai operointirajojen määrittelyyn sekätietojen antamiseen sataman tuuliolosuhteista peräänkuulutettiin kahdessa tutkinnassa.Toisessa tutkinnassa lautakunta suositteli, että”Merenkulkulaitos selvittää yhteistyössä varustamoiden, luotsien, satamien ja ympäristöviranomaistenkanssa tarpeen kemikaalitankkialusten toimintarajoille sekä kriteeritpakolliselle hinaaja-avustukselle” (Onnettomuustutkintakeskus 1998).Sekä Satamaliitto (2004) että Kotkan Satama Oy (2003) totesivat tutkinnasta antamissaanlausunnoissa kannattavansa suositusta. Merenkulkulaitos (2004) taas totesiomassa lausunnossaan, että Merenkulkulaitoksella ei olisi valtuuksia antaa esitettyjätoimintarajoituksia, mutta että satamanpitäjillä voisi olla toimintavaltuuksiaasettaa vaatimuksia tuulirajoista ja hinaajan käytöstä.Toisessa tapauksessa, jossa Onnettomuustutkinnan suositukset koskivat myös satamia,suositeltiin, että ”Satamalaitokset teettävät satama-alueestaan maastomallinja määrittelevät sille korjauskertoimet tuulitunnelissa.” (Onnettomuustutkintakeskus2002c).Tästä suosituksesta satamat eivät olleet samaa mieltä Onnettomuustutkinnankanssa. Hangon satama (2002) vastasi lausunnossaan muun muassa seuraavasti:Hangon Satama katsoo, että vastuu aluksen turvallisuudesta on sen päälliköllä. Hänentulee tuntea aluksensa ja sen käyttäytyminen eri tuuliolosuhteissa. Kyseisessäkintapauksessa on syytä muistaa, että Hangon Satama on yhteistyösopimuksen turvintaannut hinausavun saannin satamassa ja sen läheisyydessä sään niin vaatiessa.Hangon Satama katsoo edelleen, että sataman maasto-olosuhteet eivät olennaisestimuuta tuulen vaikutusta alukseen, vaan kyseisen kaltaisissa tapauksissa tuulennopeus ja sen suunta ovat olennaisia tietoja, joiden perusteella aluksen päällikkövoi ja hänen tulee tehdä päätöksensä. Päätös tulisi myös voida tehdä turvallisuuttakorostaen.43