1/2010 - Suomen Evankeliumikoulu

Numero 1/2010 Armo riittää – 5”Antakaa toisillenne anteeksi”Olin veljieni kanssa oppinut tämän asianjo lapsena. Tiesimme hyvin, miten Jumalasuhtautuu anteeksiantamattomaan ihmiseen.Kun olimme tehneet jotain pahaa jatuli anteeksipyynnön aika, ei siinä muuauttanut kuin pyytää anteeksi, tuntui miltätuntui.Niinpä piti sanoa veljelle: Annatko anteeksi?Veli saattoi vastata: En anna. Toistinsilloin kysymyksen – en tosin mitenkäänkatuvana, koska oli inhottavaa joutuapyytämään anteeksi.Vastaukseksi tulikin: En!Taistelu anteeksipyytämisestä ja antamisestajatkui vähän tiukempaan sävyyn:– Annatko vai etkö anna? – En anna!Ja kas, silloin anteeksipyytäjä tunsikinyhtäkkiä olevansa vahvoilla. – Hyvä on,sitten ei Jumalakaan anna sinulle anteeksi!Ja niin oli toisen taivuttava.– No, annan anteeksi.Tätäkö Jeesus tarkoitti ja tarkoittaa anteeksipyytämisellä ja anteeksi antamisella?Voiko Jumalan anteeksianto olla todellariippuvaista minun kyvystäni antaa anteeksi?Jos Jumalan anteeksianto riippuu kyvystäniantaa toisille anteeksi, silloinhanmonet synninpäästössä käytettävät raamatunkohdateivät pitäisikään paikkaansa.Ajattelen esim. tätä sanaa: ”Vaikka teidänsyntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi”tai ”Vuoret väistykööt ja kukkulathorjukoot, mutta minun armoni ei sinustaväisty eikä minun rauhanliittoni horju.”Jos Jumalan anteeksianto on riippuvainenminun kyvystäni antaa toisille anteeksi,silloin täydellistä sovitusta ei olisikaansuoritettu. Jeesuksen ristinkuolema olisivain osamaksu syntivelastamme ja meidänpitäisi itse suorittaa loppuerät.Raamatun koko perussanoma on tuollaistakäsitystä vastaan, vaikka joku yksittäinenraamatunkohta sanoisi muuta. ”Silläniin on Jumala maailmaa rakastanut, ettähän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,joka häneen uskoo, hukkuisi, vaanhänellä olisi iankaikkinen elämä.”Tuonkin tutun jakeen pitäisi silloin ollatoisin kirjoitettu. Sen pitäisi kuulua: ”etteiyksikään, joka häneen uskoo ja sen lisäksiantaa lähimmäisilleen sydämestään anteeksi,joutuisi kadotukseen.”Jeesuksen sanan anteeksiantamisestasiis täytyy tarkoittaa ennen kaikkea lainsanaa, jonka tehtävä on näyttää meillemeidän syntisyyttämme.Lain sanaa kuullessamme voi reagoidakahdellakin tavalla:– voimme rehellisesti myöntää, ettäemme pysty antamaan anteeksi sisintämmemyöten, emme pysty unohtamaan kokemaammevääryyttä. Tai…– voimme ulkokultaisesti todeta, ettäolemme aina antaneet anteeksi kaikille,eihän kukaan niin pahaa ole tarkoittanut.Vain ensimmäinen vaihtoehto on totta,toinen valhetta. Vain Jumala pystyy antamaansydämestään anteeksi. Vain hänunohtaa meidän anteeksisaadut syntimme.Kun Jumala sanassaan sanoo, että meidänpitää antaa myös anteeksi toisille ihmisille,hän samalla näyttää meille totuudenitsestämme, jotta huomaisimme tarvitsevammeJeesusta tässäkin asiassa, hänenTÄYDELLISTÄ anteeksiantoaan.Vuokko Jokinen