1/2010 - Suomen Evankeliumikoulu

4 – Armo riittää Numero 1/2010Elämäni tärkeitä raamatunkohtiaJumala vanhurskauttaajumalattoman ihmisenOn aivan mieletöntä, jos Jumala vanhurskauttaajumalattoman! Sehän merkitsee,että silloin kaikki maailman kirjat menevätsekaisin! Kyllä Jumalalle kelpaavan ihmisentäytyy ainakin joltakin osin olla hyväja onnistunut! Mutta noin Room. 4:5 (KR38) kuitenkin sanoo!Jumalan täydellisen kirkkauden valossakäy ilmi, ettei ole olemassa ainoatakaanhyvää ihmistä. Se ainoa tässä maailmassaelänyt todella hyvä ihminen sanoi suoraan:”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaanmuu” (Luuk. 18:19). Hän sanoi näin, koskahän itse otti päällensä meidän syntimme.Kun siis Jumala vanhurskauttaa ja näinpelastaa ihmisen hukkumasta, hän tekeesen jumalattomalle ihmiselle. Omallakärjistetyllä tavalla tätä loukkausta ja ihmettäkuvaa Martti Simojoen kirjasta löytyväkatkelma:”Muistan vanha Lapuan rovastin kertoneen,että Juho Malkamäki, ylistarolainenherännäisjohtaja, kerran oli sanonut tälleahdistuneelle papille seuraavaan tapaan:Ei se ole mikään ihme, jos Jumalanvanhurskauttaa sen, joka rukoilee – tottaJumala sellaisen vanhurskauttaa. Eikä seole ihmeellistä, että Jumala vanhurskauttaasen, joka uskoo – tietysti Jumala uskovanvanhurskauttaa. Eikä sekään ole ihme,jos Jumala vanhurskauttaa ihmisen, jossaon Pyhä Henki. Mutta se on ihme, ettäJumala vanhurskauttaa jumalattoman.”Tämä Raamatun sana ”Jumala vanhurskauttaajumalattoman” on suunnattomanlohdullinen silloin, kun vuosikymmenienuskonkilvoituksesta huolimatta kokee,että Kristuksen kaltaisuus on jäänytsaavuttamattomaksi ihanteeksi, juoksuelämän kilparadalla on ollut jatkuvaakompurointia ja kaikki tuntuu lopulta paljastuvanpelkäksi kehnoudeksi.Osmo Tiililä tilitti omaa elämäänsäaikanaan joskus näin:”En osannut tehdä oikein sitäkään,mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkäjaksanut pitää pahaa luontoani kurissa,vaan tieni varrella näen monen monialoukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta,paljon sellaista, mikä on varmastitehnyt Pyhän Hengen murheelliseksi.Oikeastaan on kaikki pelkkää suurtaepäonnistumista. Elämäni on särkynyttä,niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi,jollei minua ollenkaan olisi maailmassaollutkaan.”Niin. Synnin pitäisi jo olla elämässänivoitettu. Mutta kun vain ei ole! Eihän tällaisellavoi olla mitään mahdollisuuttapäästä perille!Mutta Jumalan Poika on haavoitettunimenomaan minunkin rikkomusteni tähden,runneltu minunkin pahain tekojenitähden, hän kantoi minun pahat tekoni janiin rikkomusteni rangaistus kohtasi häntä.Siksi Jumala voi ja tahtoo PoikansaJeesuksen tähden vanhurskauttaa näinkinjumalattoman ja epäonnistuneen vanhanuskovan.Halleluja! Vielä on toivoa! Kuinkausein tarvitsenkaan muistutusta tästä asiasta:En paremmaks' voi tulla,en pyhäks' ollenkaan,ja kuitenkin, oi Herra,Sun käsiis jäädä saan.Olavi Peltola