1/2010 - Suomen Evankeliumikoulu

Numero 1/2010 Armo riittää – 13rettömästä arvosta, lasten suojelusenkeleistä,varoitti viettelemästä lapsia ja ottilapsia syliinsä ja siunasi heitä. Ken ei tulelapsen kaltaiseksi, ei ollenkaan pääse Jumalanvaltakuntaan.Toiseksi: Jumalan rakkaus kohdistuusyntisiin ja juuri syntisiin ihmisiin. Niinkuin hyvä isä ei lakkaa rakastamasta tuhlaajapoikaansaja odottamasta tätä kotiin,niin ei Jumalakaan luovu odottamasta syntisiäluokseen. Hän ei lakkaa rakastamastayhä kauemmas hänestä etääntyvää lastaan,vaan hänen rakkautensa muuttuu yhä syvemminkärsiväksi rakkaudeksi.Kolmanneksi: Jumala aloittaa etsimisensä”äärimmäisistä”. Hän etsii erityisestikaikkia niitä, jotka maailmassa ovat tuntemattomia,mitättömiä, halpa-arvoisia jahalveksittuja. Tämä pelastavaa rakkaudenetsivä ja palveleva puoli on saanut suurenmoisimmanilmauksensa Jeesuksen vertauksessasuurista illallisista.Tämä on se näky Jumalan valtakunnasta,joka nimenomaan sisälähetystyön tekijöilläpitäisi olla. Kenties tämä ei olekaanvertaus, vaan sangen uskollinen kuva siitätodellisuudesta, joka kerran eteemme aukenee.Ensimmäiset, kutsutut, etuoikeutetut,ovat poissa! Köyhät ja rammat, sokeatja ontuvat, tienvierien ja aitovierien tuntemattomatja pahamaineiset asukkaat täyttäväthääsalin – nuo, joilla ei täällä maailmassaollut muuta kuin köyhyys ja suru.Onko meillä tämä näky edessämme?Saatamme surkutella joitakin ihmisiä.Mutta muistetaan: kerran, aivan pian, nuomielestämme säälittävät ihmiset voivatistua minua ylempänä siellä, missä kaikkikurjuus lakkaa.Ja edelleen: Jumala muistaa niitä, joitamuut eivät muista ja etsii niitä, joita muuteivät etsi. Niin tulee hänen kansansakintehdä niin kauan kuin se tahtoo olla Herralleenuskollinen.Eino Sormunen (1893–1972)kirjassa Jumalan edessäGetsemanenyössäGetsemanen yössäJeesus maata vasten painuu.Käy tuska yli voimienon Isän luokse kaipuu.Hän rukoilee, hän huutaa:”Isä päästä minut tästä.Mua kuolonmurhe painaa, sydänhalkee ikävästä."On vastaus hiljaisuus,ei Isä auta lastaan.Vain kylmä, mykkä avaruusja tähdet ainoastaan.Nyt kärsi, kuole Poikani!Se on mun vakaa tahtoni.Sun hetkesi on tullutsiis ota malja vastaan.Vaan tiedä, rakas Poikaninyt murhe on myös mulla.Ja vaikka sitä tahtoisin,en luoksesi voi tulla.Vaan yhden teen mä kuitenkin;saat tykös rauhan enkelin.Se rakkauden, lohdun tuoja kosketuksen multa.Getsemanen yössäJeesus alla taakan raskaanei huokaa enää, ei kyynelöi;hän ottaa maljan vastaan.Nyt käyn sua kohti, kuolema,käyn päälles, sieluin murhaaja!Synnin kahleet murskaan,päästän vangit vankilastaan.Getsemanen yössäkirkkaus ihmeellinen loistaa.On uhrituli syttynyt,se synnin juuret poistaa.Kuin kerran luomisaamunatyössä on taas Jumala,kun Golgatalle nousee risti,voitonmerkki Herran!Hannu Anttila