1/2010 - Suomen Evankeliumikoulu

12 – Armo riittää Numero 1/2010Jumala muistaa ja etsii niitä,joita muut eivät muista tai etsiMeidän rakkautemme toisiin ihmisiin syntyysiitä arvosta, minkä annamme rakkautemmekohteelle. Me pidämme toisestaihmisestä jos hänestä on meille hyötyä taijos olemme riippuvaisia hänestä, jos hänon miellyttävä jne.Tällaisella rakkaudella on ahtaat rajat,ja se loppuu tavallisesti pahojen päivientullessa. Meillä on tuntemuskentässämmemyös suuri joukko samantekeviä ihmisiäsekä lisäksi joukko vihamiehiäkin.Tämän itsekkään rakkautemme kuvansiirrämme ilman muuta Jumalaankin. Jumalakinrakastaa hyviä, vanhurskaita, arvollisia– niitä, jotka vastaavat hänen rakkauteensaja toiveisiinsa. Näin juutalaisetajattelivat, ja näin ajattelee luonnollinenihminen. Muunlainen menettelyhän olisiJumalan puolelta puolueellista ja epävanhurskasta.Mutta näin ajatellessamme me siirrämmeoman palkankipeän sydämemme kuvanJumalaan. Jumalan rakkaus ei kuitenkaanole riippuvainen meistä, se ei sytymeidän rakkaudestamme eikä sammu meidänvihastamme.Jumala ei vain rakasta, vaan hän onrakkaus (1. Joh. 4: 8). Jumala rakastaa senvuoksi, että hän on Jumala. Jumala rakastaaoman olemuksensa uumenista, pulppuavasti,tuhlailevasta, vapaasti. ”Hän antaaaurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekinja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.”Samalla kertaa loukkaavinta ja ihanintatässä Jumalan tuhlailevassa rakkaudessaon, että se kohdistuu erityisesti pieniin,avuttomiin, arvottomiin ja syntisiin ihmisiin.Jumala muistaa erityisesti niitä, joitamuut eivät muista ja etsii niitä, joita muuteivät etsi.Tämä oli ja on loukkaavaa meille kunneslöydämme itsemme juuri noiden arvottomienrinnalta: Jeesuksen kieltäneen Pietarin,syntisen vaimon ja ryövärin viereltä.Silloin loukkauksesta tulee meille ihanalohdutus.Jos mikään oli selvää juutalaisille, niinainakin se, että he olivat itseoikeutettujaJumalan valtakuntaan. Siellä istuivat keskelläkantaisät ja heidän ympärillään hurskaatopettajat, fariseukset ja kirjanoppineet.Kansa, joka ei tuntenut lakia, oli kirottuja oli joutuva ulkoiseen pimeyteen.Tästä syystä juutalaisille oli sietämätönloukkaus, jopa suoranaista pyhän pilkkaa,että Jeesus vastaanotti syntisiä ja söi heidänkanssaan ja että hän julisti:Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaansairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,vaan syntisiä. Monet publikaanitja portot käyvät mallihurskaitten edelläJumalan valtakuntaan. Monet viimeisettulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.Kolme ”erikoisryhmää”Erityisesti evankeliumit mainitsevat kolmeryhmää, joihin Jumalan tuhlaileva armoJeesuksessa Kristuksessa kohdistuu.Ensinnäkään mikään muu uskonto eianna lapsille eikä lapsuudelle itsenäistäarvoa. Jumalan valtakunta kuuluu uskontojenmukaan viisaille ja ymmärtäväisille, eilapsille eikä lapsenmielisille.Mutta Jeesus puhuu lapsen sielun ää-