1/2010 - Suomen Evankeliumikoulu

Armo riittääVanhaa ja uutta armon valtakunnastaNumero 17. vsk26.2.2010

2 – Armo riittää Numero 1/2010Meerin mietteitäRukoukseen kotien puolesta!Kuulin pienen pojan sanovan, että isä onluvannut tulla, mutta ei se kuitenkaan tule.Sydämeeni sattui. Mietin, kuinka voisimmevälittää viestin rakastavasta ja luotettavastaIsästä pienille pojille, tytöille, isilleja äideille. Miten voimme kertoa Hyvänuutisen niin ymmärrettävästi ja rakkaudella,että lähellämme elävät voivat kokeaIsän rakkauden koskevan juuri heitä. JokainenJeesukseen uskova on kutsuttupelastussanoman välittäjäksi.Näitä miettiessäni ajattelin, kuinkausein olenkaan käytökselläni ja sanoillaniantanut väärän kuvan Jumalasta. Hän onPyhä ja Kaikkivaltias tuomari, mutta samallaHän on rakastava Isä. Miten häntävoin oikein välittää?Joka tapauksessa jokainen Raamatussaannettu lupaus on täyttynyt tai tulee täyttymäänkirjaimellisesti, myös tuomiot. Kenenkäänei tarvitse kuitenkaan jäädä tuomioidenalle, koska Jumala on antanutmeille Jeesuksen pelastajaksi. Paavalihankirjoittaa:”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaaniitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”(Room. 8:1). Vaikka elämämme onmonin tavoin vajavaista ja synnin turmelemaa,olemme kuitenkin suojassa, kun uskommeJeesukseen.Meidän on tärkeä oppia tuntemaanRaamatun Jumala. Jos todella käsittäisimme,kuka Raamatussa puhuu, tutkisimmeSanaa enemmän. Koko meidän elämämmeriippuu suhteestamme Jumalan Sanaan.Jos emme välitä Sanasta, olemme tuhontiellä. Jos rukoillen tutkimme Sanaa, löydämmesieltä todellisen Elämän.Raamatun antama Elämä alkaa täälläjo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa,niin kuin virressä lauletaan. Sielunvihollinenpyrkii monin tavoin irrottamaan meidätJumalan Sanan käyttämisestä, niin ettäse voisi valheillaan johtaa meidät harhaan.Siksi rukoukseni on, että voisin viettääpaljon aikaa Herrani ja Vapahtajani sanojatutkien ja Hänen tahtoaan kysellen.Suomi tarvitsee raikkaan herätyksen,jonka lähtökohta ja voimavara on JumalanSanassa. Kun anteeksiantamuksen henkipääsee vaikuttamaan isien ja äitien sydämissä,myös pienet lapset saavat oikeankosketuksen luotettavaan ja rakastavaantaivaan Isään.Hyvät lukijani, käydään määrätietoiseenrukoukseen kotien puolesta. Tiedämme,että Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivatja tulisivat tuntemaan totuuden.Virsirunoilija vertaa Jumalan Sanaaaarteeseen, joka on kaikille tarjolla.Ah sana kallis, iäinen,hyljätty monta kertaa!Ei mikään tieto maallinenvoi sille vetää vertaa.Lujempaa turvaa meille kenvoi tuoda mistään muustakuin armon sana ikuinen!Se lähti Herran suusta.Siis kiitos, armon Jumala,nyt lakkaamatta aivan,kun sinä meille sanassaosoitat tietä taivaan.Ken nyt on köyhä, rikas kensanasi saatuansa!Sen kalliin aarteen jokainensaa pitää omanansa.Meeri Auramo

Numero 1/2010 Armo riittää – 3PääkirjoitusKristus teki omanja meidän osuutemme Golgatallaämän vuoden toukokuussa tulee kuluneeksi250 vuotta saksalaisen krei-Tvi Nikolaus Ludvig von Zinzendorfin kuolemasta.Zinzendorf on tullut tunnetuksisiitä, että hän 1700-luvun alkupuolellaantoi yhden maatiloistaan uskonsa tähdenvainottujen pakolaisten asuinpaikaksi kyselemättä,miltä hengelliseltä taustaltakukin tuli. Ajattelutavoiltaan epäyhtenäinenuusi pieni seurakunta kasvoi, kun lisääpakolaisia hakeutui Zinzendorfin maatilalle.Pakolaiset antoivat uudelle kotipaikalleennimen Herrnhut, Herran suoja.Lopulta alueella asui noin 600 pakolaista.Tämän joukon keskellä Zinzendorfinopetus keskittyi Kristuksen sovitustyöhönGolgatalla. Kristuksen veri on vuodatettuyksinomaan meidän ihmisten sovittamisentähden ja sillä perustalla lepää ihmisen pelastustäysin ja turvallisesti.Kristuksesta ja hänen ristintyöstääntuli Herrnhutiin paenneiden ihmisten yhteinenja myös yhdistävä tekijä. Herrnhutilaisetalkoivat nähdä, että Kristuksen sijaiskärsimyson niin kaiken kattava ja täysinriittävä, että se yksin sellaisenaan tekeesyntisen pelastumisen mahdolliseksi.Ihmisen tekoja ja suorituksia ei Kristuksentyön rinnalle tarvita.Zinzendorfin puheet ja laulut (laulujahän sanoitti yli 1000), ovat täynnä sen julistamistaja vakuuttamista, että JeesusKristus on ”Vapahtaja”, joka kuoli ristillämaailman ihmisten todellisten syntien tähden.Zinzendorfin opetus oli sen vakuuttamista,että Kristus on Jumalan Karitsa, jokaon teurastettu ihmisten lunastamiseksi,että hän on Herran kärsivä palvelija, jokaoli haavoitettu meidän syntiemme tähden.Zinzendorfin mukaan Kristuksen kärsiminenja kuolema on ainoa kohta, ja hänalleviivasi – ainoa kohta – missä Jumalanja ihmisten välinen kuilu voidaan ylittää.Sovitus on ihmisen ulkopuolella oleva(objektiivinen) syy, jonka nojalla Jumalavanhurskauttaa jumalattoman. Syntisenpuolelta Kristuksen täytettyyn työhön”tartutaan” luottamalla evankeliumiin, jokasanoo, että Kristus on tehnyt ristillätarpeeksi ihmisten pelastamiseksi iankaikkiseenelämään.Kun Kristus sanoo: ”Se on täytetty”,niin silloin kaikki, mikä hänen ja ihmistenpiti Jumalan edessä tehdä, on tehty. Kristusteki sekä oman osuutensa että meidänosuutemme.Zinzendorfin elämä ja julistus osui historianpitkässä kulussa sellaiseen ajanjaksoon,joka on tasan uskonpuhdistuksen jameidän oman aikamme puolivälissä. Häntävoisikin kuvata ”puolimatkan majatalonpitäjäksi”, joka majoitti Herrnhutiin vainottujenpakolaisten lisäksi uskonpuhdistuksessalöydetyn, mutta puhdasoppisestakirkosta pakomatkalle joutuneen evankeliumin.Tällaisia Herran suojia tarvittaisiinmyös meidän aikana kaikille, jotka ovathengellisellä pakolais- tai etsintämatkallaeivätkä tiedä, minne majoittua.Kyllä Kristus edelleen kokoaa ympärilleenne, jotka etsivät tietä ja kotia. Mitäänuutta pelastuksen perustusta ei olehistorian aikana tullut. Kyllä evankeliumiedelleen on riittävä ja turvallinen pelastuksenperusta – eikä muuta olekaan.Per-Olof Malk

4 – Armo riittää Numero 1/2010Elämäni tärkeitä raamatunkohtiaJumala vanhurskauttaajumalattoman ihmisenOn aivan mieletöntä, jos Jumala vanhurskauttaajumalattoman! Sehän merkitsee,että silloin kaikki maailman kirjat menevätsekaisin! Kyllä Jumalalle kelpaavan ihmisentäytyy ainakin joltakin osin olla hyväja onnistunut! Mutta noin Room. 4:5 (KR38) kuitenkin sanoo!Jumalan täydellisen kirkkauden valossakäy ilmi, ettei ole olemassa ainoatakaanhyvää ihmistä. Se ainoa tässä maailmassaelänyt todella hyvä ihminen sanoi suoraan:”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaanmuu” (Luuk. 18:19). Hän sanoi näin, koskahän itse otti päällensä meidän syntimme.Kun siis Jumala vanhurskauttaa ja näinpelastaa ihmisen hukkumasta, hän tekeesen jumalattomalle ihmiselle. Omallakärjistetyllä tavalla tätä loukkausta ja ihmettäkuvaa Martti Simojoen kirjasta löytyväkatkelma:”Muistan vanha Lapuan rovastin kertoneen,että Juho Malkamäki, ylistarolainenherännäisjohtaja, kerran oli sanonut tälleahdistuneelle papille seuraavaan tapaan:Ei se ole mikään ihme, jos Jumalanvanhurskauttaa sen, joka rukoilee – tottaJumala sellaisen vanhurskauttaa. Eikä seole ihmeellistä, että Jumala vanhurskauttaasen, joka uskoo – tietysti Jumala uskovanvanhurskauttaa. Eikä sekään ole ihme,jos Jumala vanhurskauttaa ihmisen, jossaon Pyhä Henki. Mutta se on ihme, ettäJumala vanhurskauttaa jumalattoman.”Tämä Raamatun sana ”Jumala vanhurskauttaajumalattoman” on suunnattomanlohdullinen silloin, kun vuosikymmenienuskonkilvoituksesta huolimatta kokee,että Kristuksen kaltaisuus on jäänytsaavuttamattomaksi ihanteeksi, juoksuelämän kilparadalla on ollut jatkuvaakompurointia ja kaikki tuntuu lopulta paljastuvanpelkäksi kehnoudeksi.Osmo Tiililä tilitti omaa elämäänsäaikanaan joskus näin:”En osannut tehdä oikein sitäkään,mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkäjaksanut pitää pahaa luontoani kurissa,vaan tieni varrella näen monen monialoukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta,paljon sellaista, mikä on varmastitehnyt Pyhän Hengen murheelliseksi.Oikeastaan on kaikki pelkkää suurtaepäonnistumista. Elämäni on särkynyttä,niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi,jollei minua ollenkaan olisi maailmassaollutkaan.”Niin. Synnin pitäisi jo olla elämässänivoitettu. Mutta kun vain ei ole! Eihän tällaisellavoi olla mitään mahdollisuuttapäästä perille!Mutta Jumalan Poika on haavoitettunimenomaan minunkin rikkomusteni tähden,runneltu minunkin pahain tekojenitähden, hän kantoi minun pahat tekoni janiin rikkomusteni rangaistus kohtasi häntä.Siksi Jumala voi ja tahtoo PoikansaJeesuksen tähden vanhurskauttaa näinkinjumalattoman ja epäonnistuneen vanhanuskovan.Halleluja! Vielä on toivoa! Kuinkausein tarvitsenkaan muistutusta tästä asiasta:En paremmaks' voi tulla,en pyhäks' ollenkaan,ja kuitenkin, oi Herra,Sun käsiis jäädä saan.Olavi Peltola

Numero 1/2010 Armo riittää – 5”Antakaa toisillenne anteeksi”Olin veljieni kanssa oppinut tämän asianjo lapsena. Tiesimme hyvin, miten Jumalasuhtautuu anteeksiantamattomaan ihmiseen.Kun olimme tehneet jotain pahaa jatuli anteeksipyynnön aika, ei siinä muuauttanut kuin pyytää anteeksi, tuntui miltätuntui.Niinpä piti sanoa veljelle: Annatko anteeksi?Veli saattoi vastata: En anna. Toistinsilloin kysymyksen – en tosin mitenkäänkatuvana, koska oli inhottavaa joutuapyytämään anteeksi.Vastaukseksi tulikin: En!Taistelu anteeksipyytämisestä ja antamisestajatkui vähän tiukempaan sävyyn:– Annatko vai etkö anna? – En anna!Ja kas, silloin anteeksipyytäjä tunsikinyhtäkkiä olevansa vahvoilla. – Hyvä on,sitten ei Jumalakaan anna sinulle anteeksi!Ja niin oli toisen taivuttava.– No, annan anteeksi.Tätäkö Jeesus tarkoitti ja tarkoittaa anteeksipyytämisellä ja anteeksi antamisella?Voiko Jumalan anteeksianto olla todellariippuvaista minun kyvystäni antaa anteeksi?Jos Jumalan anteeksianto riippuu kyvystäniantaa toisille anteeksi, silloinhanmonet synninpäästössä käytettävät raamatunkohdateivät pitäisikään paikkaansa.Ajattelen esim. tätä sanaa: ”Vaikka teidänsyntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi”tai ”Vuoret väistykööt ja kukkulathorjukoot, mutta minun armoni ei sinustaväisty eikä minun rauhanliittoni horju.”Jos Jumalan anteeksianto on riippuvainenminun kyvystäni antaa toisille anteeksi,silloin täydellistä sovitusta ei olisikaansuoritettu. Jeesuksen ristinkuolema olisivain osamaksu syntivelastamme ja meidänpitäisi itse suorittaa loppuerät.Raamatun koko perussanoma on tuollaistakäsitystä vastaan, vaikka joku yksittäinenraamatunkohta sanoisi muuta. ”Silläniin on Jumala maailmaa rakastanut, ettähän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,joka häneen uskoo, hukkuisi, vaanhänellä olisi iankaikkinen elämä.”Tuonkin tutun jakeen pitäisi silloin ollatoisin kirjoitettu. Sen pitäisi kuulua: ”etteiyksikään, joka häneen uskoo ja sen lisäksiantaa lähimmäisilleen sydämestään anteeksi,joutuisi kadotukseen.”Jeesuksen sanan anteeksiantamisestasiis täytyy tarkoittaa ennen kaikkea lainsanaa, jonka tehtävä on näyttää meillemeidän syntisyyttämme.Lain sanaa kuullessamme voi reagoidakahdellakin tavalla:– voimme rehellisesti myöntää, ettäemme pysty antamaan anteeksi sisintämmemyöten, emme pysty unohtamaan kokemaammevääryyttä. Tai…– voimme ulkokultaisesti todeta, ettäolemme aina antaneet anteeksi kaikille,eihän kukaan niin pahaa ole tarkoittanut.Vain ensimmäinen vaihtoehto on totta,toinen valhetta. Vain Jumala pystyy antamaansydämestään anteeksi. Vain hänunohtaa meidän anteeksisaadut syntimme.Kun Jumala sanassaan sanoo, että meidänpitää antaa myös anteeksi toisille ihmisille,hän samalla näyttää meille totuudenitsestämme, jotta huomaisimme tarvitsevammeJeesusta tässäkin asiassa, hänenTÄYDELLISTÄ anteeksiantoaan.Vuokko Jokinen

Numero 1/2010 Armo riittää – 7Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.” (1.Kor. 15.28).Siihen saakka on tämä Jeesuksen sanatosi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassaja maan päällä” (Matt 28:18).Ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesustiivistää Isälle asian näin: ”Kaikki... ontullut sinulta” (17:7).Kaikki riippuu JumalastaTässä maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä,ellei Jumala olisi paratiisissa säästänytAdamia ja Eevaa, luvannut heille, ettäkäärmeen pään polkija kerran tulee. Tässämaailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä,ellei Jumala olisi antanut Nooalle armonsa:”Mutta Nooa sai armon Herran silmienedessä” (1. Moos. 6:8, KR 38). Jumalapelasti hänet perheineen vedenpaisumustuomiolta.Joosuan kirjan viimeisessä luvussa 24on Jumalan voimakas puhe siitä, mitenkaikki tapahtuu hänen toimestaan (vaikkaihmiset voivat luulla, että he jotakin saavataikaan).Näin katsoi Jumala kansansa historiaa:”Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta– – Minä tein suureksi – – Minä annoin– – Iisakille annoin – – Esaun omaksiminä annoin – – Minä lähetin Mooseksen– – minä kuritin Egyptiä – – Minä veinteidän isänne pois – – minä toin teidät – –Minä hävitin heidät teidän tieltänne – –Näin minä pelastin teidät – – minä olinteidän kanssanne – – Minä lähetin – –minä annoin teille maan – – Minä annointeille viinitarhoja.” (Joos. 24:5–13.)Tässä maailmassa ei olisi tietoa Jumalasta,ellei Jumala olisi kutsunut AbrahamiaKaldean Urista ja antanut hänelle lupauksenlasta, Iisakia. Tässä maailmassa eiolisi mitään tietoa Jumalasta, ellei Jumalaolisi varjellut ja armahtanut Iisakia, Jaakobia,Joosefia, Moosesta ja koko Israelinkansaa Egyptissä, erämaassa ja luvatussamaassa vuosisatojen aikana. Tässä maailmassaei olisi mitään Jumalan tuntemusta,ellei Jumala olisi kutsunut esiin profeettojaIsraelissa ja antanut Vanhan testamentinkirjoitusten syntyä.Tässä maailmassa ei olisi mitään toivoa,ei mitään evankeliumia, ei mitäänarmoa ja sovintoa Jumalan kanssa, elleiJumala olisi lähettänyt Kristusta, ellei Jumalaolisi ollut Kristuksessa ja sovittanutmaailmaa itsensä kanssa, ellei Jumala olisiherättänyt Kristusta kolmantena päivänäkuolleista.Kaikki lepää Jumalan varassa. Meidänon määrä ymmärtää, mitä hän tekee. Muutoinmeidän käy niin kuin niiden Jumalanpalvelijoiden, joista Jeesus kertoi vuorisaarnassa:”Moni sanoo minulle sinä päivänä:’Herra, Herra, emmekö me sinunnimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesikautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesikautta tehneet monta voimallista tekoa?’Silloin minä lausun heille julki: ’Minä enole koskaan teitä tuntenut.’” (Matt. 7:22–23, KR 38)Jumalasta riippumaton Jumalan valtakunnantyö on mahdollista, siitä Jeesuksenmainitsemat ”monet” todistavat. Mutta tapahtuipakuinka suuria asioita hyvänsä, tulipakoolle miten paljon ihmisiä tahansa,nähtiinpä minkälaisia ihmeitä hyvänsä,kaikki, aivan kaikki tämä on hyödytöntäjos se tehdään Jumalasta riippumatta.Tässä oli Jeesuksen ja Isän jatkuvankanssakäymisen syy ja Herran rukoustentausta. Tässä on meidän rukoilemisen syy.Meillä ei ole mitään, ei yhtään mitään.Jumalalla yksin on kaikki. Kaikki täytyysaada häneltä. Se, minkä hän antaa, sekestää ja sillä on merkitystä.Kunpa saisimme syvemmälle sydämeemmepainetuksi Jeesuksen sanat:”Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää,ellei se pysy puussa – – Ilman minua teette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:4–5.)Per-Olof Malk

8 – Armo riittää Numero 1/2010Matt. 25Kaksi kansaa Jeesuksen edessäOtan esiin itselleni vaikean kohdan, jossapuhutaan teoista ja laiminlyönneistä. Siinäon kyse kansojen tuomiosta. Matteuksenevankeliumin luvussa 25 kerrotaan:”Ja hänen eteensä kootaan kaikkikansat, ja hän erottaa toiset toisista,niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.Ja hän asettaa lampaat oikeallepuolelleen, mutta vuohet vasemmalle.Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaanoleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut,ja omistakaa se valtakunta, jokaon ollut teille valmistettuna maailmanperustamisesta asti. Sillä minun olinälkä, ja te annoitte minulle syödä;minun oli jano, ja te annoitte minullejuoda; minä olin outo, ja te otitte minuthuoneeseenne.’” (Matt.25:32–35, KR38.)”Sitten hän myös sanoo vasemmallapuolellaan oleville: ’Menkää poisminun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseentuleen, joka on valmistettuperkeleelle ja hänen enkeleillensä. Silläminun oli nälkä, ja te ette antaneet minullesyödä; minun oli jano, ja te etteantaneet minulle juoda; minä olin outo,ja te ette ottaneet minua huoneeseenne;minä olin alaston, ja te ette vaatettaneetminua; sairaana ja vankeudessa, ja teette käyneet minua katsomassa.’”(Matt.25:41–43, KR 38.)Kummassakin tapauksessa kuulijatolivat ihmeissään: ”Milloin me näimme?”he kysyivät.Olemme kuulleet ja lukeneet tuon kohdanlukuisia kertoja. Jokseenkin aina onnostettu esiin sanat: ”Minun oli nälkä...,minun oli jano..., minä olin outo...”Tunnemme heti, miten vähän olemmeantaneet rahojamme Afrikan köyhille janälkäisille ja janoisille. Emme ole kyenneetmajoittamaan muukalaisia tai ottamaanottolasta, kummilasta jne. Riittämättömyydentunne valtaa mielen. Minullekäy näin joka kerta. Minulla ei ole osoittaatekoja voidakseni niiden kautta pelastu.Nyt otan hieman toisen näkökulman jakiinnitän huomioni toisiin sanoihin kuinniihin, joista tavallisesti tässä yhteydessäpuhutaan. Otan sille DigiNovumista jotakinja lisään siihen ajatuksia, jotka toivonmukaan ovat Isän sydämeltä.Tuomio, josta tässä kerrotaan, on valikoiva.Vanhurskaat erotetaan vääristä japahoista. Israelissa lampaat ja vuohet kävivätusein samalla laitumella päivällä,mutta ne erotettiin illalla toisistaan. Kahdenlaisetihmiset kulkevat yhdessä maanpäällä, mutta nyt ne erotetaan toisistaanajan illassa. Lampailla on hyvä osa, nepääsevät sisälle ikuiseen valtakuntaan.Vuohet jäävät ulkopuolelle.Tulkaa,minun Isäni siunatutJumalan on helppo erottaa – ja ainoastaanhän sen pystyy tekemään. Kaikki muutvoivat erehtyä. Oikealla puolella on kunniapaikka.Juutalaiset asettivat oikeudenkäynnissävapautetun tuomarin oikeallepuolelle, tuomitun paikka oli vasemmalla.”Kuningas sanoo oikealla puolellaanoleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, jaomistakaa se valtakunta…”

Numero 1/2010 Armo riittää – 9Varmasti on merkitystä sillä, että siunattujenvapautettujen paikka on oikealla.Meille se puhuu siitä, että osa ihmisistä onKristuksen evankeliumin vapauttamia.Jeesus sanoi ”minun Isäni siunatut”.Näin Jeesus saattoi puhua vain itselleenläheisistä ja rakkaista ihmisistä, omistaan.”Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen,mutta vuohet vasemmalle”. Eikötässä viitata siihen, että Kristus on HyväPaimen, joka antaa henkensä lampaidenedestä. Onko siis ihme, että Kuningas,joka on Kristus, voi erottaa tällä tavoinoikealle puolelleen ne, jotka ovat Hänenomia lampaitaan. Eikö Hänellä ole valtatehdä näin?Sekä rakkauden tekoja tekevien ettätekemättä jättävien mielenlaatu tuli selvästiesiin. Tässäkään mainitut eivät pelastutekojensa kautta, mutta teot kertovat heidänuskostaan. Teot paljastavat sydämentilan. Teot ovat puun hedelmä. Usko vaikuttirakkaudessa, Gal.5:6: ”Sillä KristuksessaJeesuksessa ei auta ympärileikkauseikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkaudenkautta vaikuttava usko.”Te otitteminut huoneeseenneIlmaisua ”te otitte minut huoneesenne”(synagè: tuoda yhteen) käytetään ilmoittamaan,että henkilö otetaan vastaan talossa.Kysymys on vieraanvaraisuudesta. Juurioikealla puolella oleville sanottiin: ”minäolin outo, ja te otitte minut huoneeseenne”.Voisimmeko ajatella myös näin: Ontärkeää ottaa Jeesus vastaan sydämeensä.Myös tätä voimme kutsua vieraanvaraisuudeksi.Jeesus on kolkuttanut sydämemmeovella ja olemme ottaneet Hänet vastaan.Ilm.3:20: ”Katso, minä seison ovellaja kolkutan; jos joku kuulee minun äänenija avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsäsisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, jahän minun kanssani.”Jeesus on yhä monella tavalla outomaailman silmissä. Kun Jumalan PyhäHenki avaa sydämemme silmät, niin näemmeoman syntisyytemme ja sovituksentarpeemme. Silloin Jeesus ei ole enää outomeille. Näemme Hänet ainoana toivonammeja Vapahtajanamme. Otamme Hänetvastaan elämäämme.Mielestäni edellä käy ilmi, että oikeallepuolelle, kunniapaikalle, asetettiin”minun Isäni siunatut”, ”lampaat” javapautetut. Minusta tämä viittaa siihen,että pohjimmiltaan on vain kaksi kansaa.”Isäni siunatut” viittaa selkeästi Jumalanomaan kansaan, tässä Jeesukseen uskoviin.”Lampaat” viittaa siihen, että kuulutaanJeesuksen laumaan.Vapautetut oli sisältönä mukana, vaikkaei varsinaisesti sanana. Se viittaa Kristuksenristillä ansaitsemaan sovitukseen javapautukseen synneistä ja tuomiosta.Yhdelle näistä minunvähimmistä veljistäniKuningas vastaa oikealla puolella olevilleheidän hämmästyneeseen kysymykseensä”milloin?” ”Niin Kuningas vastaa ja sanooheille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki,mitä olette tehneet yhdelle näistä minunvähimmistä veljistäni, sen te olette tehneetminulle.” (Matt. 25:40.)Uskon, että tämä on rohkaisun sanameille. Voimme aralla tunnolla ottaa senvastaan ja nähdä, että meillä on mahdollisuuspalvella rakasta Jeesusta lähimmäisissämme.Eräässä toisessa kohdassa puhutaanmyös vedestä, joka tarjotaan janoiselle.”Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisenvettä siinä nimessä, että te oletteKristuksen omia, totisesti minä sanon teille:se ei jää palkkaansa vaille.”(Mark.9:41.)Maljallinen vettä on jotain hyvin tärkeäälämpimissä maissa. Olen miettinyt,

10 – Armo riittää Numero 1/2010mitä tämä tarkoittaa meidän oloissamme.Varmasti vesilasin tarjoaminen tarkoittimyös sitä, että Jeesuksen omat otettiinvastaan talossa. Se, että olemme mukanaevankeliumin työssä vaikka kuinka pienelläpanoksella, ei jää Herraltamme huomaamatta.Tässä yhteydessä on hyvä muistaamyös pienen pojan eväät. Saamme antaakaiken Jeesuksen siunaavien käsien kautta.Saamme tehdä pienimmätkin palvelummeJeesukselle.Ymmärrämme miten lämpimissä oloissalasi vettä saattoi virkistää sen saajaa.Tämä kuvaa tavallaan sitä, että meillä onmahdollisuus virkistää toisiamme ja erityisestiKristuksen omia. Se ei välttämättä olemitenkään pois meiltä itseltämme. Tiedämmemitä lämmin ja rohkaiseva sanavoi joskus merkitä.Samoin Jeesus rohkaisi sairaiden luonakäymiseen. Hän kertoo olleensa myös vankeudessa.En usko tämänkään tarkoittavanyksinomaan vankilaa, missä on rikollisia.Tällöinhän kovin harva meistä voisi käydäJeesusta katsomassa vankeudessa. Olisihantähän valittu sana ”vankila” eikä”vankeus”. Toki meidän on syytä muistaa,että tälläkin hetkellä on kristittyjä vankilassauskonsa tähden.Minulle tulee sanasta ”vankeus” mieleenmyös se, että Jeesuksen omat voivatolla ahdistuksissa ja pelossa. Moni tarvitseerohkaisijaa rinnalleen päästäkseen siihenvapauteen ja rauhaan, mihin Kristustahtoo omiaan johdattaa.Huomataan vielä tämä ero, miten Kuningaspuhutteli näitä kahta ryhmää:Jakeessa 40 sanotaan: ”Niin Kuningasvastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanonteille: kaikki, mitä olette tehneet yhdellenäistä minun vähimmistä veljistäni,sen te olette tehneet minulle.’”Jakessa 45 sanotaan: ”Silloin hän vastaaheille ja sanoo: ’Totisesti minä sanonteille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättäyhdelle näistä vähimmistä, sen teolette jättäneet tekemättä minulle.’”Kun Kuningas puhutteli lampaita oikeallapuolellaan, hän puhui ”minun vähimmistäveljistäni”. Kun Kuningas puhuttelivuohia vasemmalla puolellaan, hän sanoi:”näistä vähimmistä”.Minä uskon, että tällä on myös merkityksensä.Raamattu on sellainen kirja, ettäsitä voi lukea lukuisia kertoja ja aina löytyyuutta.Jeesus tunnustaa veljikseen ymmärtääksenijuuri oman laumansa heikoimmatkinyksilöt, ne jotka eivät ole mitäänmaailman silmissä. Omilleen Jeesus saattoikäyttää sanoja ”vähimmistä veljistäni”.Tämä Matteuksen lukukappale on vakava.Siinä puhutaan kahdesta ihmisryhmästä,joiden iankaikkinen kohtalo ontäysin vastakkainen. Itse asiassa koko luvussaei puhuta teoista, vaan laiminlyönninsynneistä.Siinä pohjimmiltaan vakuutetaan, ettäJeesus itse vaikuttaa omissaan sellaista,mitä nämä eivät pysty edes huomaamaan.Jeesuksen Kristuksen oma Henki on tunnistanutnämä vähäiset veljet ja tarjonnutheille sen avun, rohkaisun ja rinnalle menon,mitä he ovat tarvinneet.Tämä menee hyvin lähelle vertaustaviinipuu ja sen oksat. Emme voi tehdämitään, ellemme pysy Jeesuksessa. VainHän voi vaikuttaa meissä hyvän hedelmän.Hänessä pysyminen on kaikkein tärkeintä.Kun mitään muuta ei jää, niin Jeesusjää rinnalle. Saamme palvella useintietämättämme. Oikeastaan saamme jättääpalvelemisesta huolen Jeesukselle. Josmeidät on Jumalan tahdosta viety elämässämmeerämaahan, niin tämän jakson tarkoitusei ehkä ole palvelemisessa. Se onsiinä, että voimme juurtua Sanaan ja Jeesukseen.Hedelmän aika on myöhemmin.Ensin on syvään juurtumisen vaihe, jottaon ravintoa tarjolla niin itselle kuin toisillekin.Ceta Lehtniemi

Numero 1/2010 Armo riittää – 11Jumalan luona ei puhutaanteeksi annetuista synneistäVarsin sattuvasti ovat eräät vanhat opettajatsanoneet: Jos Pyhä Henki olisi – Jumalansuurta laupeutta kuvatessaan – löytänytluonnosta jonkin suuremman etäisyydenkuin on auringon nousu- ja laskupaikkojenväli, niin hän epäilemättä hän olisi maininnutsen.Kun ihmisjärki ei voi ajatella mitääntoisistaan kauempana olevia paikkoja, niinon Pyhä Henki tällä tavoin tahtonut osoittaa,miten suuri on Jumalan hyvyys syntisiäkohtaan ja miten tavattoman kauas häntahtoo karkottaa ihmisten pahat teot.Pitkä on matka maasta taivaaseen, muttavielä pitempi auringon noususta senlaskuun. Kun nyt meidän syntimme ovatnoin kaukana meistä, niin mitä vahinkoane voivat enää meille aiheuttaa? Niin kuinauringon laskupaikalla ei tiedetä sanoasiitä, mitä sen nousupaikalla tapahtuu, niinei myös Jumalan luona puhuta mitään katuviensynneistä.Mitä voi minulle tehdä myrkyllinenkäärme, joka on minusta yhtä kaukanakuin itä lännestä? Tai miten voi minuunsattua tykistön tuli, kun tykit laukaistaanIntiassa? Mitä vahinkoa voi tehdä synti,jonka Jumala on siirtänyt niin kauas?Laupias Jumala sanoo selvin sanoin,että hän tahtoo unohtaa meidän syntimme.Se on ilmoitettu meille kolmen profeetansuun kautta siksi, ettei meillä olisi pienintäkäänsyytä epäillä sitä.Jesajan kautta Jumala sanoo: ”Minä,minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itsenitähden, enkä sinun syntejäsi muista”(Jes. 43: 25, KR 38). Jeremian kautta Herrasanoo: ”Minä annan anteeksi heidänrikkomuksensa enkä enää muista heidänsyntejänsä” (Jer. 31: 34, KR 38). Hesekieltaas sanoo, että kun jumalaton kääntyy,”niin totisesti hän saa elää; ei hänen olekuoltava. Hänen syntejänsä, jotka hän ontehnyt, ei ensinkään muisteta” (Hes. 33:15–16, KR 38).Tähän kuuluu myös ihana vertaus sumusta.”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesiniin kuin pilven ja sinun syntisiniin kuin sumun” (Jes. 44: 22, KR 38).Oi, miten täynnä tuskaa ja kauhua onkaansynnin sumun piirittämä sydän! Mitense värisee muistellessaan rikostaan jaJumalan vanhurskasta vihaa! Mutta HerraJeesus Kristus, vanhurskauden aurinko,karkottaa sellaisen sumun, niin ettei tiedetä,mihin se joutui. Silloin saa iloisenakatsella kirkasta armon taivasta.”Niinä päivinä ja siihen aikaan” – nimittäinarmonaikana, kun katuvat syntisetovat tulleet uskossa Kristuksen luo – ”etsitäänIsraelin rikkomusta, eikä sitä enääole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä, silläminä annan anteeksi niille, jotka minäjäännökseksi jätän” (Jer. 50: 20, KR 38).Voisiko Jumala sanoa mitään lohdullisempaa?Vaikka saatana etsisikin katuviensyntejä, niin ei niitä löydy mistään. Sielunvihollinenvoi kirjoittaa pitkän luettelonarmahdettujen synneistä ja pahoista teoista,joita he heikkoudessaan ovat tehneetennen ja jälkeen parannuksen. Kun hänsitten aikoo syyttää heitä Jumalan edessäja tahtoo lukea ne kaikki mustasta kääröstään,niin onkin Jeesuksen veri hävittänytkirjoituksen pois ja syyttäjä löytää vaintyhjiä lehtiä.Christian Scriver (1629–1693)Ote kirjasta Sielun aarre

12 – Armo riittää Numero 1/2010Jumala muistaa ja etsii niitä,joita muut eivät muista tai etsiMeidän rakkautemme toisiin ihmisiin syntyysiitä arvosta, minkä annamme rakkautemmekohteelle. Me pidämme toisestaihmisestä jos hänestä on meille hyötyä taijos olemme riippuvaisia hänestä, jos hänon miellyttävä jne.Tällaisella rakkaudella on ahtaat rajat,ja se loppuu tavallisesti pahojen päivientullessa. Meillä on tuntemuskentässämmemyös suuri joukko samantekeviä ihmisiäsekä lisäksi joukko vihamiehiäkin.Tämän itsekkään rakkautemme kuvansiirrämme ilman muuta Jumalaankin. Jumalakinrakastaa hyviä, vanhurskaita, arvollisia– niitä, jotka vastaavat hänen rakkauteensaja toiveisiinsa. Näin juutalaisetajattelivat, ja näin ajattelee luonnollinenihminen. Muunlainen menettelyhän olisiJumalan puolelta puolueellista ja epävanhurskasta.Mutta näin ajatellessamme me siirrämmeoman palkankipeän sydämemme kuvanJumalaan. Jumalan rakkaus ei kuitenkaanole riippuvainen meistä, se ei sytymeidän rakkaudestamme eikä sammu meidänvihastamme.Jumala ei vain rakasta, vaan hän onrakkaus (1. Joh. 4: 8). Jumala rakastaa senvuoksi, että hän on Jumala. Jumala rakastaaoman olemuksensa uumenista, pulppuavasti,tuhlailevasta, vapaasti. ”Hän antaaaurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekinja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.”Samalla kertaa loukkaavinta ja ihanintatässä Jumalan tuhlailevassa rakkaudessaon, että se kohdistuu erityisesti pieniin,avuttomiin, arvottomiin ja syntisiin ihmisiin.Jumala muistaa erityisesti niitä, joitamuut eivät muista ja etsii niitä, joita muuteivät etsi.Tämä oli ja on loukkaavaa meille kunneslöydämme itsemme juuri noiden arvottomienrinnalta: Jeesuksen kieltäneen Pietarin,syntisen vaimon ja ryövärin viereltä.Silloin loukkauksesta tulee meille ihanalohdutus.Jos mikään oli selvää juutalaisille, niinainakin se, että he olivat itseoikeutettujaJumalan valtakuntaan. Siellä istuivat keskelläkantaisät ja heidän ympärillään hurskaatopettajat, fariseukset ja kirjanoppineet.Kansa, joka ei tuntenut lakia, oli kirottuja oli joutuva ulkoiseen pimeyteen.Tästä syystä juutalaisille oli sietämätönloukkaus, jopa suoranaista pyhän pilkkaa,että Jeesus vastaanotti syntisiä ja söi heidänkanssaan ja että hän julisti:Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaansairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,vaan syntisiä. Monet publikaanitja portot käyvät mallihurskaitten edelläJumalan valtakuntaan. Monet viimeisettulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.Kolme ”erikoisryhmää”Erityisesti evankeliumit mainitsevat kolmeryhmää, joihin Jumalan tuhlaileva armoJeesuksessa Kristuksessa kohdistuu.Ensinnäkään mikään muu uskonto eianna lapsille eikä lapsuudelle itsenäistäarvoa. Jumalan valtakunta kuuluu uskontojenmukaan viisaille ja ymmärtäväisille, eilapsille eikä lapsenmielisille.Mutta Jeesus puhuu lapsen sielun ää-

Numero 1/2010 Armo riittää – 13rettömästä arvosta, lasten suojelusenkeleistä,varoitti viettelemästä lapsia ja ottilapsia syliinsä ja siunasi heitä. Ken ei tulelapsen kaltaiseksi, ei ollenkaan pääse Jumalanvaltakuntaan.Toiseksi: Jumalan rakkaus kohdistuusyntisiin ja juuri syntisiin ihmisiin. Niinkuin hyvä isä ei lakkaa rakastamasta tuhlaajapoikaansaja odottamasta tätä kotiin,niin ei Jumalakaan luovu odottamasta syntisiäluokseen. Hän ei lakkaa rakastamastayhä kauemmas hänestä etääntyvää lastaan,vaan hänen rakkautensa muuttuu yhä syvemminkärsiväksi rakkaudeksi.Kolmanneksi: Jumala aloittaa etsimisensä”äärimmäisistä”. Hän etsii erityisestikaikkia niitä, jotka maailmassa ovat tuntemattomia,mitättömiä, halpa-arvoisia jahalveksittuja. Tämä pelastavaa rakkaudenetsivä ja palveleva puoli on saanut suurenmoisimmanilmauksensa Jeesuksen vertauksessasuurista illallisista.Tämä on se näky Jumalan valtakunnasta,joka nimenomaan sisälähetystyön tekijöilläpitäisi olla. Kenties tämä ei olekaanvertaus, vaan sangen uskollinen kuva siitätodellisuudesta, joka kerran eteemme aukenee.Ensimmäiset, kutsutut, etuoikeutetut,ovat poissa! Köyhät ja rammat, sokeatja ontuvat, tienvierien ja aitovierien tuntemattomatja pahamaineiset asukkaat täyttäväthääsalin – nuo, joilla ei täällä maailmassaollut muuta kuin köyhyys ja suru.Onko meillä tämä näky edessämme?Saatamme surkutella joitakin ihmisiä.Mutta muistetaan: kerran, aivan pian, nuomielestämme säälittävät ihmiset voivatistua minua ylempänä siellä, missä kaikkikurjuus lakkaa.Ja edelleen: Jumala muistaa niitä, joitamuut eivät muista ja etsii niitä, joita muuteivät etsi. Niin tulee hänen kansansakintehdä niin kauan kuin se tahtoo olla Herralleenuskollinen.Eino Sormunen (1893–1972)kirjassa Jumalan edessäGetsemanenyössäGetsemanen yössäJeesus maata vasten painuu.Käy tuska yli voimienon Isän luokse kaipuu.Hän rukoilee, hän huutaa:”Isä päästä minut tästä.Mua kuolonmurhe painaa, sydänhalkee ikävästä."On vastaus hiljaisuus,ei Isä auta lastaan.Vain kylmä, mykkä avaruusja tähdet ainoastaan.Nyt kärsi, kuole Poikani!Se on mun vakaa tahtoni.Sun hetkesi on tullutsiis ota malja vastaan.Vaan tiedä, rakas Poikaninyt murhe on myös mulla.Ja vaikka sitä tahtoisin,en luoksesi voi tulla.Vaan yhden teen mä kuitenkin;saat tykös rauhan enkelin.Se rakkauden, lohdun tuoja kosketuksen multa.Getsemanen yössäJeesus alla taakan raskaanei huokaa enää, ei kyynelöi;hän ottaa maljan vastaan.Nyt käyn sua kohti, kuolema,käyn päälles, sieluin murhaaja!Synnin kahleet murskaan,päästän vangit vankilastaan.Getsemanen yössäkirkkaus ihmeellinen loistaa.On uhrituli syttynyt,se synnin juuret poistaa.Kuin kerran luomisaamunatyössä on taas Jumala,kun Golgatalle nousee risti,voitonmerkki Herran!Hannu Anttila

14 – Armo riittää Numero 1/2010Kirjakaupoissa maaliskuussaPer-Olof MalkJeesuksenjäähyväisrukousJohannes 17Kirjassa käsitellään Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta eli jäähyväisrukousta.Lukija saa ”kuunnella uudelleen”, kun Jeesus puhui taivaalliselleIsälleen kiirastorstai-iltana ennen kuin hänet vangittiin, tuomittiin ja ristiinnaulittiinmeidän sijaisenamme Golgatalla.Kirjan julkaisija on Evankeliumin opintoyhdistys ja kustantaja KustannusOy Uusi Tie. Kirja ilmestyy Avain Raamattuun -kirjakerhon sarjassa. Hinta23 euroa (plus postimaksu).Tilaukset myös Evankeliumin opintoyhdistyksen postimyynnistä, puhelimitse(019) 41 42 43 tai sähköpostitse evank@evank.org.Tilaa vierellisellä tilisiirrollaAjankohtainen teologiaTeologeille ja teologiasta kiinnostuneillejulkaistava Ajankohtainen teologia ilmestyykaksi kertaa vuodessa useankymmenen sivun aikakauslehtenä.Lehden voi tilata osoitteella Ajankohtainenteologia, PL 17, 05831 Hyvinkää,puh. (019) 41 42 43 tai sähköpostitseevank@evank.org tai viereiselläsivulla olevalla tilisiirtokortilla.Lehden tilaajat voivat rekisteröityälehden keskustelupalstalle Internetissä.Vuosikerran 2010 hinta on 12 euroa.Tilausmaksu maksetaan tilille426012–268782. Lehtitilauksen viitenumeroon 1834.Julkaisija: Evankeliumin opintoyhdistysCeta LehtniemiSovituksensyrjäytymisestäsivuraiteelleEksytyksistä varoittava CD-kirja.Tekijä tarkastelee aikamme harhojaKristuksen sovituskuolemannäkökulmasta.Kirja on luettavissa KristitynFoorumin ja Evankeliumin opintoyhdistykseninternetsivuilta osoitteistawww.kristitynfoorumi.fi sekäwww.evank.org.Kirjan voi tilata CD-levykkeelläos. ceta.lehtniemi@fimnet.fi

.me63EVOPPL 1705831 HyvinkääM – Itella OyjKolme asiaa, jotka vanha mieskertoi oppineensa elämässäänMuuan vanha mies astui esiin eräässä kokouksessammeja sanoi: ”Minulta on mennytneljäkymmentäkaksi vuotta kolmenasian oppimiseen.”Kun kuulin tämän, halusin keskittyähuolellisesti kuuntelemaan, mitä mies sanoisi.Ajattelin, että jos nyt yhdessä hetkessävoisin oppia sen, minkä oppimiseentuo mies oli tarvinnut neljäkymmentäkaksivuotta, olisin onnellinen.Vanha mies sanoi minulle oppineensaensinnäkin sen, ettei hän voinut tehdä mitäänoman pelastumisensa hyväksi.”Hyvä”, ajattelin itsekseni, ”se oli oppimisenarvoinen asia”.Toiseksi mies sanoi oppineensa, etteiJumala vaadi häntä tekemään mitään pelastuksenhyväksi. ”Hyvä”, ajattelin jälleen,”myös tuo oli oppimisen arvoista”.Kolmas miehen oppima asia oli se, ettäHerra Jeesus Kristus oli tehnyt kaiken.Pelastus on täysin valmis, ja kaikki, mitämiehen oli tehtävä, oli siinä, että hän ottiJeesuksen valmiin teon vastaan.Rakkaat ystävät, painetaan nämä vanhanmiehen oppimat asiat mieleen. Lakatkaammeponnistelemasta ja ottakaammepelastus vastaan lahjana.Juuri tätä on armo. Ehkä olet tähänsaakka kapinoinut Jumalaa vastaan ja tahtonuttäydentää Jeesuksen työtä omillaponnisteluillasi. Mutta jos sinä tunnustatkapinointisi Jumalan valmista lahjaa vastaanja tahdot ottaa vastaan armon, jonkaJumala sinulle tarjoaa, saat sen ilmaiseksi.Se tarjotaan jokaiselle sielulle maanpäällä. ”Sillä Jumalan armo on ilmaantunutpelastukseksi kaikille ihmisille”, sanooRaamattu. Olkoon Jumala siitä kiitetty!Pelastuminen armosta on kaikkia ihmisiävarten. Jos joudumme kadotukseen, seei johdu siitä, etteikö Jumala olisi varannutmeille Pelastajaa, vaan siitä, että mehalveksimme Jumalan lahjaa – siitä, ettätyönnämme pelastuksen pois luotamme.Jumala on asettanut pelastuksen ilmaisenlahjan niin alas, että nuoret ja vanhat,viisaat ja tyhmät, rikkaat ja köyhät, aivankaikki voivat ulottua siihen.Luuletko, että Kristus olisi tullut alastaivaasta, olisi mennyt Getsemaneen jaGolgatalle, olisi kärsinyt niin hirveästikuin kärsi, jos me ihmiset olisimme itsevoineet raivata tiemme taivaaseen, jos meolisimme voineet ansaita pelastuksen ponnistuksillamme?Uskon, että olet vakuuttunutsiitä, että jos ihminen olisi voinutpelastaa itse itsensä, ei Kristuksen olisitarvinnut tulla eikä kärsiä tähtemme.Eräs niistä asioista, jotka on suljettupois taivaasta, on ihmisen kerskaaminen.Jos sinä tai minä joskus saavumme perille,tapahtuu se Jumalan ansaitsemattomastaarmosta. Siellä ei ole enää jäljellä mitään,mistä voisimme itseämme kiittää ja kehua.Dwight. L. Moody (1837–1899)(Suom. POM)