2 - Etusivu

4 |20.6.2012TOIMITUS:Uusi Rovaniemi keskiviikkona 20.6.2012Leena Talvensaari, Anne Torvinen, Veera VasaraSÄHKÖPOSTI: etunimi.sukunimi@uusirovaniemi.fiPoikki ja pinoon .........................................................................Ei Pravdaa vaan vuorovaikutustaMuutama viikko sitten rovaniemeläisettuohtuivat,kun Valtakadun varrellaolevan Tapaninpuistonvanhat koivut kaadettiin.Lohduton näky sai pian selityksensä:Tapaninpuistossa alkoi peruskorjaus,jossa siitä tehdään A1-luokan hoitotasonpuisto. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessaTapaninpuisto on aina edustuskunnossaeivätkä siellä rikkaruohot rehota.Tapaninpuisto on jälleen yksi esimerkkisiitä, kuinka tärkeää tiedottaminenon. Hyväkin tarkoitus kääntyyhuonoksi, jos kaupunkilaiset eivät alunalkaen tiedä, mistä on kysymys.Miten puistoremontista olisi voitukertoa niin, että tieto olisi tavoittanutkaupunkilaiset? Puiston laitaan olisi voinutjo ennen puiden kaatamista pystyttäätaulun, jossa kerrotaan kunnostuksestaja jossa on havainnekuva tulevastapuistosta. Tai taulussa olisi voinut ollaainakin nettiosoite, josta havainnekuvanlöytää.Puistoremontista olisi voinut tehdämyös tiedotteen, joka olisi mennyt läpiainakin Uudessa Rovaniemessä ja varmastimuutamissa muissakin medioissa.Ja tietysti tiedottamiseen olisi voinutkäyttää internetiä – sekä kaupunginvirallisia sivuja että sosiaalista mediaa,jossa kaupunkilaiset olisivat voineetmyös esittää kysymyksiä ja kommentteja.Rovaniemi voisiA näin kesän myötäkompostoida tiedotuslehtensäja siirtääsen tekemiseen käytetytresurssit sosiaaliseenmediaan.Tapaninpuiston tapaus viestii yleisemmälläkintasolla, että Rovaniemen kutenmyös monen muun kaupungin tiedottamisessaon kehittämisen varaa. Tiedottaminenon yksipuolista, kun kaupunkilaisillekerrotaan päätöksistä ja muistavirallisista asioista, mutta kertomattajäävät monet sellaiset arjen asiat, joitakaupunkilaiset kohtaavat jokapäiväisessäelämässään. Samalla tiedottaminenon yksisuuntaista, kun kaupunkilaisillaei ole kanavaa palautteeseen taikommentoitiin.Tämä on haaste, joka vaatii asennemuutostakaupungin päättäjiltä ja kaikiltakaupungin toimialoilta. Asennemuutoksenydin on tiedotus-sanan unohtaminen.Kaupungin ei pidä vain tiedottaa,vaan kaupungin pitää olla vuorovaikutuksessaasukkaidensa kanssa.Tiedottamisesta keskusteltiin Rovaniemelläviime vuoden lopulla, kun kaupunginhallituspäätti perustaa kaupungilleoman tiedotuslehden. Lähtökohtanaoli päättäjien kokemus, että kaupunkitarvitsee oman tiedotuskanavan,koska kaupunki ei saa kaikkia viestejäänläpi medioissa eikä ainakaan haluamallaantavalla.Lähtökohta oli oikeansuuntainen,mutta ratkaisu auttamattoman vanhanaikainen.Internet-ajan ihmiset eivät kaipaaPravdaa, vaan nopeasti reagoivaa,vastavuoroisuuteen perustuvaa viestintää,joka on koko ajan heidän käytettävissääntietokoneen tai muiden kannettavienlaitteiden kautta. Tällainen viestintä-ja vuorovaikutuskanava Rovaniemeltäpuuttuu.Rovaniemi voisi näin kesän myötäkompostoida tiedotuslehtensä ja siirtääsen tekemiseen käytetyt resurssitsosiaaliseen mediaan. Kaupungilla onjo Facebook-sivu, jonka saisi aktiiviseenkäyttöön jopa yhden henkilön työpanoksella.Facebookissa kaupunki voisi tuodaesille arjen asioita: kertoa katutöistä,hiihtolatujen kunnossapidosta tai uimavesienlämpötilasta.Tämä hyödyttäisi kaupunkilaisia paljonenemmän kuin muutaman kerranvuodessa postiluukusta tipahtava päättäjienäänenkannattaja.Sosiaalinen media ei ole julkisyhteisöllehelppo toimintaympäristö, sillä ihmistenmielenkiinnon saavuttaminen vaatiiideoita, aktiivisuutta ja tilannetajua. Tämänolemme todenneet kantapään kauttamyös täällä Uusi Rovaniemi -lehdentoimituksessa.UR meni Facebookiin viime lokakuussaja edelleen Facebook tuottaa meille yllätyksiä.Vain harvoin osaamme ennustaa,miten mikäkin päivitys tuottaa peukkujatai kommentteja, mutta sepä juuritekeekin Facebookista mielenkiintoisen!Ja suuri haaste on edelleen siinä, mitenvoimme hyödyntää Facebookia tämänpaperilehden teossa.Tätä kolumnia kirjoittaessani UR:lläon Facebookissa 996 tykkääjää eli tuhannentykkääjän raja menee ihan pian rikki.Mahetsua!Leena Talvensaarileena.talvensaari@uusirovaniemi.fiJopelo .......................................................Kolumni ............................Äiti 2.0● Kuusi vuotta vanha nokialaiseni kalpenee nykyistenälypuhelinten rinnalla. Pelkkä tyyli ei riitä syyksi vaihtaakännykkää, mutta valitettavasti se myös vaikenee uusienpuhelinten rinnalla vähintään neljä kertaa viikossa.Milloin on sim-kortin rekisteröinti epäonnistunut, milloinvaaditaan jotakin outoa viestikeskuksen numeroa.Suomeen palattuani aionkin suunnata puhelinkaupoilleja siirtyä 2010-luvun viestintään.Olen jo kateellisena seurannut vierestä kuinka kosketusnäyttöpuhelimillapelataan Angry Birdsiä, tarkistetaan lukupiirinseuraavan kirjan saatavuutta, luetaan sähköpostiatai lisätään Facebookiin kuvia lomamatkalta. Vähemmäntarpeellisena olen pitänyt esimerkiksi Fatify-nimistäohjelmaa, joka ottaa puhelimen omistajasta valokuvanja sitten muokkaa siitä 30 kiloa lihavamman ja röyhtäilevänversion.Aivan kaikkia ohjelmia eli appseja en siis puhelimeenihalua, mutta tarjoan tässä erään ohjelmistoidean esimerkiksityöttömien Nokian insinöörien käyttöön. Ohjelmannimi on Äiti2.0, ja sen tavoitteenaon tehdä sinustajuuri se ihminen,joka olet ainahalunnut olla: laiha,siisti, urheilullinen,raitis, säästäväinentai muuten vain menestynyt.Lapsena omanelämän rajat ovatusein äidin harteilla.Äiti käskee pesemäänhampaat,menemään ajoissanukkumaan ja lukemaanläksyt. Äititietää parhaiten,ettei kaikkiin houkutuksiinkannataheti sortua, vaanvälillä pitää ajatellamyös pidemmäntähtäimen etua.A Erilaistenkoukuttavienkännykkäpelientapaan Äiti 2.0:ssaolisi erilaisia tasoja,tähtiä ja palkintoja,jotka kannustaisivattekemään oikeitavalintoja.Aikuisena nämä valinnat on valitettavasti aina tehtäväitse. Vaikka tiedämme, kuinka pitäisi elää, jottemmelihoisi, uupuisi, sairastuisi tai alkoholisoituisi, emme siltikäänjaksa arjessa tehdä oikeita valintoja. Tässä Äiti 2.0olisi oiva apulainen.Ajatellaan vaikkapa seuraavia tilanteita: ottaisinko jälkiruoaksisuklaakakkua vai omenan? Tai joisinko työstressiinviiniä vai lähtisinkö lenkille? Siivoaisinko jo tänäänvai lykkäisinkö tämänkin asian ensi viikkoon? Lounaaksipizza vai salaatti?Oman äidin neuvoja ei aikuisena välttämättä haluanoudattaa, sillä sehän veisi pohjan pois murrosiän kapinoinnillasaavutetusta itsenäisyydestä. Äiti 2.0:n ohjeisiinkäyttäjä voisi itse vaikuttaa, joten siihen voisi suhtautuaneutraalina asiantuntijana.Erilaisten koukuttavien kännykkäpelien tapaan Äiti2.0:ssa olisi erilaisia tasoja,tähtiä ja palkintoja,jotka kannustaisivattekemään oikeita valintoja.Tai väärästä valinnastavoisi seurata jokinrangaistus, jonka itsesaisi päättää.Laihduttamista edistäisiesimerkiksi se, ettäjokaisesta pizzavalinnastajoutuisi lahjoittamaan20 euroa kehitysyhteistyöhön.SalaattilounasvalinnastaÄiti2.0 sen sijaan ilmoittaisisosiaalisessa mediassaseuraavasti: Great choice,Saara!Saara KoikkalainenKirjoittaja on sosiologi jakolmen lapsen äiti. Perheasuu kevään 2012 FirenzessäItaliassa.