Täyttä kaasua

Timo KatajamäkiTäyttä kaasua

Täyttä kaasua© Timo KatajamäkiKannen suunnittelu: Antti KatajamäkiTaitto: Risto PenttinenKustantaja: Mediapinta, 2011ISBN 978-952-235-415-0

Moottoripyöräkilpailuilla on ollut kaksi vaikeaa starttia. Kilpailutoimintakäynnistyi 1930-luvun alussa, jolloin maassamme oli pula-aika. Yhdysvalloista1920-luvun lopulla alkaneen laman vaikutukset levisivät nopeastiympäri maailmaa. Lama jäi meillä onneksi lyhyeksi, vaikka joidenkinarvioiden mukaan pula-aika rajoitti monien perheiden elämää vielä1930-luvun toisella puoliskolla. Toinen vaikea aloitus oli, startti sodanjälkeen vuonna 1946. Oli vielä vaikeampi aika kuin 1930-luvulla. Sota olituonut säännöstelyn ja pulan. Säännöstelyä ruvettiin purkamaan joidenkintarvikkeiden osalta jo 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa, mutta joidenkintavararyhmien kohdalla purku tapahtui vasta 1950-luvulla. Säännöstelyrajoitti varsinkin kilpakoneiden tuontia. Moottoriväki oli hyvä keksimäänerilaisia keinoja ja konsteja pyörien tuomiseksi maahan.Olen käsitellyt tässä kirjassani myös 80-vuotiaan Hämeen Moottorikerhonelinkaarta eräänä esimerkkinä hyvin asiansa hoitaneesta mallikerhosta.Tämä on pitkän linjan moottorimiehen Timo ”Tinke” Katajamäen kuudesmoottoripyöräkirja. Luotettavuusajoissa ja trialissa kilpaillut Tinke,aloitti Pyynikinajoissa lähettinä ja jatkoi lipunmyyntipäällikkönä(1952–1971) viimeiseen Pyynikinajoon saakka. Hänelle tulivat hyvintutuiksi myös järjestömiehen tehtävät, Hämeen Moottorikerhossa, SuomenMoottoriliitossa ja FIM:ssa 1969–2004. Hänelle on myönnetty Suomenurheilun hopeinen ansioristi, Suomen Moottoriliiton kunniamerkkinumero11 ja Suomen Liikunnan ja Urheilun kultainen ansiomerkki.Tinke Katajamäen moottoripyöräkirjat: Pyynikinajot 1932–1971,vuodelta 2006; Pärinäpoikia, 2007; Risiiniöljyn tuoksu, 2008; Eläintarhanajot,2009; TT-areenoita ja sankareita, 2010 ja Täyttä kaasua, 2011.(Mediapinta).5

Moottoriväen yksi tärkeimmistä tehtävistä, järjestäessään kilpailuja sodanjälkeen, oli saada osallistua sotainvalidien avustamiseen. HelsinginMoottorikerho luovutti ensimmäisen sodan jälkeisen Elläintarhanajonkoko tuoton Sotainvalidien Veljesliitolle keväällä 1946. Hämeen Moottorikerhoteki syksyllä Pyynikinajossa samoin. Avustustoiminta jatkuikummankin kilpailun päättymiseen saakka.6

SisällysLukijalle ..............................................................................................9Aluksi.................................................................................................15Moottoripyöräily ja sen lajit.........................................................15Maantie-, luotettavuusajo, jopa trial ja enduro ...........................16TT-ajo, RR – Road Racing...........................................................29Scramble – Motocross sekä Supermoto ......................................40Snowcross ja muut moottorikelkkalajit.......................................54Trial .............................................................................................57Speedway – aluksi Dirt track – maa- ja jäärata............................64Lyhyt jäärata - jääspeedway .......................................................71Speedway ....................................................................................80Maarata........................................................................................94Pitkä jäärata................................................................................102Moottorihiihdot, hiihtoajot ........................................................106Motoball – moottoripallo...........................................................111Matkailu ja liikenne – FIM Rally...............................................114Järjestötoiminta..............................................................................115Liitot, kerhot ja seurat................................................................115Hämeen Moottorikerho (HäMK ry)...........................................117HäMK:n perustava kokous........................................................122Hämeen Moottorikerhon puheenjohtajat ja sihteerit..................126HäMK:n yhteistyökumppaneita ................................................128Erikoisia urheilijoita ja kilpailuja ..............................................130Karlbergin ajo ...........................................................................136HäMK:n toiminta pähkinänkuoressa.........................................137Pyynikinajo 1932–1971 pähkinänkuoressa ...............................146”Oi niitä aikoja”..............................................................................159Pula-ajasta sotaan.......................................................................159Huvivero....................................................................................163Aloitus sodan jälkeen – avauskilpailuja,yleisöennätyksiä, kilpakoneita.........................................167Lupaviidakkoa............................................................................170Kalusto kohentuu.......................................................................173Tuontilisenssit ...........................................................................1767

Idänkauppa toi moottoripyöriä...................................................180Täyttä kaasua.............................................................................183Kuinka käy Kaanaan......................................................................184Veteraanit...................................................................................186Toimintaa...................................................................................186Tapahtumia.................................................................................190Lähteitä............................................................................................192Valokuvat.........................................................................................1928

Lukijalle– Pääsenkö kyytiin, kysyi viehättävä neitonen nuorelta Harrikka-kuskiltaVehoniemen harjulla. – Kyllä vain vastasi nuorukainen. Neiti on hyväja hyppää sivuvaunuun. 1208-kuutioinen V-2-moottori räsähti käyntiin.Tämä Harley- Davidson-malli oli esitelty Milwaukeessa, USA:ssa1922. Kuski otti lähdön hillitysti. Harrikka jätti kuitenkin taakseen kevyenpölypilven. Esittelykierroksen tehtyään nuorukainen kurvasi takaisinharjulle. Oli loppukesän ilta vuonna 1928. Vehoniemi oli varsinkinennen sotia suosittu kohtaamispaikka autoilla ja moottoripyörillä ajelevillenuorille. Harjulla vieraili kesäaikaan paljon väkeä. Se oli myös HämeenMoottorikerholaisten tapaamispaikka. Kerho kestitsi ravintolassamuun muassa Pyynikinajon lipunmyyjiä ja toimitsijoita. Vielä tänäänkinmotoristit kaasuttelevat harjulle. He kokoontuvat kesäperjantai-iltoinaautomuseoon kahville.Harikka-koeajon ajaneille nuorille kävi hyvin. Heidät vihittiin elokuunalussa 1929. Hääjuhlia vietettiin Puistoravintolassa, Kirkkokatu 10,Tampereella. Juhlien jälkeen pariskunta jatkoi sivuvaunupyörällä ajoa.Pyörä vain vaihtui saman merkin uudempaan malliin. Minä synnyin esikoispoikanaheinäkuussa 1934. Jo hyvin pian sain kokea moottoripyöräilyntaikaa, sillä isäni haki äidin ja minut synnytyslaitokselta, Pyynikinurheilukentän vierestä, Harley-Davidsonilla kesämökille.Moottoripyörä ei vielä ennen toista maailmansotaa ollut mikään koulupoikienkone. Se oli ammattimiesten ja hyvin koulutetun väen kulkuväline,jolla tehtiin työ- ja huvimatkat. Esimerkiksi upseereilla oli paljonmoottoripyöriä. Armeijan, poliisin ja tienpitäjän käytössä sillä oli tärkeämerkitys. Moottoripyörä oli tarpeellinen työväline monelle ammattikunnalle.Se oli oiva harrastus- ja myös urheiluväline hyvin toimeentu-9

Hämeen Moottorikerhon väkeä Vehoniemessä 1933, Harrikan sarvissa Ellen Katajamäki.levan perheen varttuneille nuorille. Toki myös vanhempi väki päristelimoottoripyörillään vapaa-ajan viettoon. Vasta sotien jälkeen, 1940-luvunlopulla, nuorisolle tuli mahdollisuus tarttua moottoripyörän sarviin.Useat nuoret hyppäsivätkin satulaan ja ryntäsivät suin päin kaduille jateille. Alkoi pärinäpoikien aikakausi. Joku lehti otsikoi: ”Pärinäpojistamaanvaiva.” Ajokortin sai 16-vuotiaana. Nuoria kiinnosti tekniikka.Rakkineita oli hyvin tarjolla. Sotapyöristä kasattiin kelvollisia laitteita.Moni löysi ammatin. Uusia ”prätkiäkin” sai. Itäpyörät olivat tulleetheti sodan jälkeen liikkeiden näyteikkunoille. Kaupanteko oli helppoa.Moottoripyörän pystyi ostamaan osamaksulla. Sen sijaan länsipyöriä olivielä vaikea saada. Lisenssit olivat kiven alla. Niitä alettiin myöntää vapaamminvasta 1952.Moottoripyörä syntyi aamuhämärissä 1800-luvun lopulla. Ensimmäisenmoottoripyörän valmistajien pajoja oli ympäri maailmaa. Heti, kunniistä alkoi valmistua rämiseviä ja paukkuvia laitteita, pyörähti myöskilpailutoiminta käyntiin. Kisoja ruvettiin pitämään jo 1890-luvulla.Ne olivat aluksi etappikilpailuja yleisillä teillä kahden paikkakunnanvälillä. Pian kilpailutoiminta laajeni myös raviradoille. Varsinainen teollinenmoottoripyörätuotanto käynnistyi vuosisadan vaihteen jälkeen.Esimerkiksi moottoripyöräilyn perusmaassa Englannissa Norton aloittimoottoripyörien valmistuksen 1902 ja AJS 1909. Saksassa ensimmäi-10

nen NSU tuli tehtaalta 1905. DKW aloitti myöhemmin. Se oli jo muutamanavuonna kokeillut moottoreiden valmistusta, mutta tuliterä pyörävalmistui vasta uudessa tuotantolaitoksessa Zschopaussa 1920. Yhdysvalloissaensimmäisen pyörän tittelistä kamppaili kaksi tehdasta, Indianja Harley-Davidson. Indianin pyörä esiteltiin Madison Square Gardenissa1900. Seuraavana vuonna esittelyvuorossa oli varsinainen prototyyppi.Harley-Davidson perustettiin 1901. Sen ensimmäinen Harrikkatuli tuotantoon 1906. Moottoripyörien valmistus pääsi kuitenkin täyteenvauhtiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kysyntä kasvoi.Moottoripyörät rekisteröitiin. Meillä rekisteri perustettiin 1922. Perustamisvuodenaikana siihen kirjattiin noin 900 pyörää. Vuonna 1927rekisterissä oli Suomen Moottoriliiton vuosikirjan mukaan jo 5 088moottoripyörää ja 16 973 henkilöautoa. Ajokkien määrä lisääntyi tasaisesti.Kymmenen vuoden kuluttua kirjoissa oli kaikkiaan 5 509 pyörääja 23 598 henkilöautoa. Autot olivat tehneet pesäeroa moottoripyöriin.Rekisterin perustamisvuonna autoja oli ollut vähän yli kolminkertainenmäärä moottoripyöriin verrattuna, mutta jo vuonna 1937 ero oli kasvanutnelinkertaiseksi.Yhdistysten luvatussa maassa Suomessa myös moottoripyöräväki alkoijärjestäytyä. Villiä harrastus- ja kilpailutoimintaa oli ollut alusta alkaen.Erilaisissa tilaisuuksissa kuten esimerkiksi maatalousnäyttelyissä japalokuntajuhlissa oli pidetty moottoripyöräkilpailuja. Myös polkupyörä-ja yleisurheilukisojen pitäjät olivat olleet innokkaita moottorikisojenjärjestäjiä. Niinpä motoristit katsoivat tarpeelliseksi perustaa harrastustatukevan järjestön. Synnytys oli vaikea. Ensimmäisiksi ehtivät helsinkiläisetmoottoripyöräharrastajat. He perustivat Suomen Moottoripyöräklubin1922. Sen alaosastoja oli tarkoitus levittää ympäri maata. Maaseudunväelle se ei sopinut. Heidän mielestään moottorikerhoja pitäisiolla eri paikkakunnilla, jotka muodostaisivat yhteisen liiton. Niin lopultakävi. Suomen Moottoripyörä Klubi (MK) jakaantui Suomen Moottoriliitoksi(SML) ja Helsingin Moottorikerhoksi (HMK). Liittoon liittyiensimmäisenä ”uutena” moottorikerhona Turun Moottorikerho (TMK)1926. Hämeen Moottorikerhosta (HäMK), joka on ”oma” kerhoni, tuliSML:n jäsen 1931. Sen kunniakas 80-vuotinen taival täyttyy vuoden lopulla2011. SML:n jäsenkerhoja alkoi syntyä eri puolille maata tiheääntahtiin. Samoihin aikoihin, 29.8.1928, perustettiin Helsingin TyöväenMoottoripyöräilijät (HTM), joka liittyi Työväen Urheiluliittoon. Ensimmäinenliittojen välinen yhteistoimintasopimus solmittiin sodan jälkeenvuonna 1951. Suomen Moottoriliittoon kuului 19 kerhoa vuonna 1938.Sotien jälkeen vauhti parani. Vuonna 1961 jäsenkerhojen määrä oli jo11

62. TUL: n moottorijaostossa oli samana vuonna 52 moottoriseuraa.Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) perustaminen kasvatti moottorikerhojenja -seurojen määrää Suomen Moottoriliitossa. Vuonna 2008luku oli 244. SML oli liittynyt jo Suomen Moottoripyöräklubin aikanavuonna 1922 Kansainväliseen Moottoriliittoon (silloin FICM, nykyäänFIM), joka oli kaksi vuotta myöhemmin vahvistanut jäsenyyden. SuomenMoottoriliitolle oli uskottu moottoripyöräilyn ylin johto ja tehtävätmaassamme.Vuosien saatossa harrastus on kasvanut. Lajeja on tullut lisää kaikillealueille. Moottorikerhoista on tullut tärkeä vaikuttaja yhteiskunnassa.Kerhojen ansioksi voidaan hyvin kirjata pärinäpoikien ruotuun saattaminenheti sodan jälkeen. ”Pojat” saatiin teiltä ja toreilta suljetuille areenoillejärjestäytyneen toiminnan piiriin. Uusia kilparatoja rakennettiin jayleisö ryntäsi katsomoihin. XX Eläintarhanajon huikea yleisöennätys,82 597 maksanutta katsojaa helatorstaina 1958, on jäänyt aikakirjoihin.Katsojaennätys kesti 51 vuotta. Madonna toi Jätkäsaareen tavallisenatorstai-iltana elokuussa 2009 hiukan enemmän väkeä kuin motoristitEläintarhaan 1958. Liikennekasvatusta ei unohdettu. Eräänä esimerkkinäon 1970-luvulla alkanut moottoripyöräilijöiden ennakoivanajon koulutus.Jo pärinäpoikien aikakaudella, 1940- ja 1950-lukujen taitteessa,olivat muutamat kerhot olleet mukana myös liikenteen valvonnassa, sillävirkavallalla ei ollut autoja. Kerho antoi auton ja kuljettajan ratsiaanmatkaaville poliiseille. Joskus kävi niin, että kerhon mies oli ryhmän innokkainvalvoja. – Salpalahti lopeta heti kuulustelu, komensi vanhempikonstaapeli. Opettaa sinä kyllä saat. Tarmo J. Salpalahti oli autokoulunopettaja ja TT-ajaja. Myöhemmin hän toimi muun muassa Pyynikinajojenylivartiopäällikkönä. Kilpailuja järjestäneiden kerhojen kunniakkaimpinatekoina on aikakirjoihin merkitty sotainvalidien avustaminenja kumppanuudet eri yhteisöjen kanssa. Kaikki alkoi Eläintarhanajosta1946. Eltsun järjestäjät antoivat kilpailun koko tuoton SotainvalidienVeljesliiton Helsingin osastolle. Muut tulivat erilaisilla prosenttiosuuksillaperässä. HäMK luovutti 26 vuoden aikana, 1946–1971, osan Pyynikinajontuotosta Sotainvalidien Tampereen osastolle. Se osallistui myösmuiden yhteistyöseurojen kanssa ajon vartiointitehtäviin.Täyttä kaasua! Mikä on se moottoripyöräilyn taika? Sitä voi vain arvailla.Luulisin, että sen taikapiiriin ovat päässeet motoristit, jotka joskusovat olleet mukana myös edellä kuvatuissa tehtävissä. Veteraanimoottoripyöräilijöidentoimet sen vahvistavat. Kokoontumiset entisöityjen laitteidenkanssa ja kilvanajot ovat keränneet harrastajat yhteen ja tuoneet12

paikalle myös sankan yleisöjoukon. Vai onko se vain moottoripyöräilyäennen ja nyt, vapautta mennä ja tulla. Onko se sitä? Ainakin se on elämää.On hienoa saada tuntea viiman viehätys ja juuri leikatun heinäntuoksu sekä kylmien sumuisten paikkojen kosketus. Sitä se on.Kiitän taittajaa Risto Penttistä ja tekstin tarkistajaa Päivikki Katajamäkeäsekä hänen puolisoaan, veljeäni Anttia kansien teosta. Kiitoksetkeskusteluista ja jutun aiheista menevät aikaisemmista kirjoista tutuiksitulleille motoristikavereilleni. Erityisesti kiitän poikiani Jussia ja Vesaakumppanuudesta kirjan teossa.Omistan Täyttä kaasua – kertomuksen kaikille motoristeille, jotka tuntevatkuuluvansa taikapiiriin.Mänttä – Vilppulassa marraskuussa 2011Timo Katajamäki”Veet Tammerkoskessa…”. Kirjoittaja vuonna 2009.13