urn_nbn_fi_uef-20110091

24huomattiin nimistön käytön tutkimuksen tarpeellisuus. Esimerkiksi Zilliacus on tuolloinpuhunut nimistön vaihteluiden tutkimisesta eri yksilöiden kielessä. Hän arveli, etteivätnimistöt osoittaudu niin yhtenäisiksi ja yksiselitteisiksi kuin niitä siihen asti oli luultu.Myöhempi tutkimus on osoittanut tämän todeksi. (Zilliacus 1972: 378–379; Ainiala –Pitkänen 2002a: 105; Ainiala ym. 2008: 144, 153–154.)1970-luvulla sosio-onomastinen tutkimus kohdistui ruotsinkieliseen paikannimistöön.Varsinaisena pioneerityönä tältä vuosikymmeneltä voidaan pitää Zilliacuksen,Slotten ja Harlingin nimitaitotutkimusta. Nimitaitotutkimus on osa nimienkäytön tutkimusta ja tarkoittaa paikannimien osaamisen tutkimusta. Sen tavoitteena onselvittää, kuinka paljon ja millaisia nimiä eri ihmiset omalta asuinseudultaan osaavat,sekä pohtia, miksi ihmisten nimivarastot eroavat toisistaan. Sosio-onomastinen tutkimusvahvistui 1990-luvulla. Tuolloin suomenkielisten nimenkäyttäjien nimitaitoa tutki muunmuassa Ritva Liisa Pitkänen, joka tarkasteli kahden Pitkäluodon kylässä asuvan miehen,maanviljelijän ja kalastajan, nimien osaamista. (Pitkänen 1996; Ainiala ym. 2000: 330–331; Ainiala – Pitkänen 2002a: 106.)Ensimmäinen laaja-alainen suomenkielinen nimitaitotutkimus oli Ainialan,Kompan, Mallatin ja Pitkäsen tutkimus (2000), jossa he selvittivät eri-ikäisten, eri sukupuoltaolevien ja eri ammateissa toimivien henkilöiden oman asuinkylän paikannimienosaamista. Aikaisempien tutkimusten tulokset saivat tukea heidän tuloksistaan: miehetosasivat nimiä keskimäärin naisia enemmän ja vanhat enemmän kuin nuoret. Yksilölliseterot nimitaidoissa olivat kuitenkin suuria, eivätkä ikä ja sukupuoli yksinäänriittäneet nimitaidon selittäjiksi: niitä enemmän nimitaitoon vaikuttivat ammatti jaharrastukset. (Ainiala ym. 2000: 351–352; Ainiala – Pitkänen 2002a: 107.)Kansanlingvistisen nimistöntutkimuksen tarkastelun kohteena ovat kielenkäyttäjiensuhtautuminen nimiin ja nimiin liittyvät asenteet. Paikannimistön kansanlingvistinentutkimustapa tulee esiin etenkin kaupunkinimistön tutkimuksessa, jolloin selvitetäänesimerkiksi nimien käyttöä erilaisissa konteksteissa ja tilanteissa tai sitä, millaisiamerkityksiä, mielikuvia tai asenteita nimienkäyttäjät liittävät nimiin ja paikkoihin.Tutkimus voi kohdistua sekä virallisiin että epävirallisiin nimiin. (Ainiala 2003: 209–210; 2005: 21; Ainiala ym. 2008: 77.)Nimenkäyttäjien suhtautumista asuinalueensa nimistöön on tutkittu varsinkinkadunnimien osalta. Tiina Aalto (2002) on selvittänyt tutkimuksessaan, miten asukkaatsuhtautuvat Vantaan Tikkurilan kasviaiheisiin kadunnimiin, ja Maria Yli-Kojola (2005)puolestaan on ottanut selvää siitä, mitä kouvolalaiset ajattelevat Kouvolan kadunnimistä.Nina Riepponen (2008) on tutkinut, kuinka Joensuun Marjalan asukkaatsuhtautuvat Marjalan vuodenaika-aiheiseen ryhmänimistöön ja kuinka nimet soveltuvat