urn_nbn_fi_uef-20110091

22ovat vaikuttavia tekijöitä murteen kauneuden arvioinnissa. (Ks. Preston 1989: 35–47,51–83.)1980- ja 1990-luvuilla Prestonin antamaa tutkimuksellista esimerkkiä seurailtiineri puolilla maailmaa. Prestonin toimittama vuonna 1999 ilmestynyt Handbook ofperceptual dialectology sisältää 22 artikkelia, joissa kansandialektologista tutkimusotettaon sovellettu britti- ja amerikanenglantiin, japaniin, ranskaan, saksaan ja turkkiin.(Palander 2001: 148.) Vuonna 2002 ilmestyi Prestonin ja Daniel Longin toimittamanaHandbook of perceptual dialectologyn toinen osa, joka sisältää 20 kansandialektologistatutkimusta käsittelevää artikkelia. Teosten artikkeleita ja keskeisiä tutkimustuloksia ovatesitelleet Virittäjässä Palander (2001) ja Vaattovaara (2005).Kansandialektologiasta kansanlingvistiikkaan voidaan katsoa siirtyneen silloin,kun Preston yhdessä Nancy A. Niedzielskin kanssa laajensi tutkimuksen aluetta murrekäsityksistäkaikkeen muuhunkin kieltä koskevaan tietoisuuteen teoksessa FolkLinguistics (2000) (Palander 2001: 149). Preston ja Niedzielski ovat haastatteluinottaneet selvää siitä, miten sosiaaliset tekijät kuten etninen tausta, yhteiskunnallinenasema ja sukupuoli maallikoiden mielestä vaikuttavat ihmisten tapaan puhua ja käyttääkieltä. He ovat haastattelemalla kysyneet myös sitä, kuinka maallikot käyttävät kieleneri tyylilajeja ja rekisteriään ja kuinka tietoisia maallikot ovat niiden käytöstä javaihtelusta tilanteittain. Lisäksi he ovat saaneet selville, millaisia käsityksiä maallikoillaon kielenomaksumisesta ja kielen rakenteesta kuten fonologian ja syntaksin ilmiöistäsekä ylipäätään hyvästä kielenkäytöstä.Niedzielski ja Preston toteavat, että kielitieteilijöiden lailla myös maallikoilla onkeinonsa puhua kielestä – tavat vain eroavat toisistaan. Teoksensa lopussa Niedzielski jaPreston luonnostelevat kaksi maallikoiden käyttämää metakielen tasoa. Metakielellätarkoitetaan kielen ilmausten kuvaamiseen tai kieltä koskevien sääntöjen esittämiseenkäytettävää kieltä. Niedzielski ja Preston tarkoittavat metakielen ensimmäisellä tasollajuuri tällaista ”kieltä kielestä” eli havaintoja siitä, miten puhutaan. Esimerkiksi sellaisetsuomen kielestä tehdyt havainnot, kuten ”savolaiset vääntävät puhettaan” ja ”eteläpohjalaistenpuhe on leveää”, olisivat ensimmäisen tason metakieltä. (Niedzielski –Preston 2000: 3–6, 302–314; Mielikäinen – Palander 2002: 96.)Metakieli 2 puolestaan tarkoittaa kieleen liittyviä uskomuksia ja oletuksia, jotkaovat kielenkäyttäjille yhteisiä. Tällöin ei puhuta enää puhtaasti kielestä, vaan taustallaovat ajatukset kyseisen kielimuodon käyttäjistä ja asenteet heitä kohtaan. Toisen tasonmetakieltä olisi esimerkiksi luonnehdinta, jonka mukaan savolaisten kieli on kieroa taihelsinkiläisten kieli tärkeilevää ja ylimielistä. Metakielen tasoja ei juuri ole sovellettunimistöön, mutta esimerkiksi henkilönnimiin liittyviä mielikuvia tutkinut Jaana