urn_nbn_fi_uef-20110091

19kategoria, joka edustaisi kaikkia näitä nimiä, jolloin ainoa mahdollinen on ”tapahtuma”.Tällöin kuitenkaan parafraasien semanttisena ytimenä ei saa olla 'olemassa olo' ('suo,jolla oli [haiseva] hirven haaska') vaan ”tapahtumaa” edustuva 'löytyminen' ('suo, joltalöytyi [haiseva] hirven haaska'), sillä muutoin Haaskasuon ja Hirvisuon voisi ajatellakuuluvan luokkaan ”paikalla oleva” ja Haisevansuon luokkaan ”muu ominaisuus”. Näinollen Kiviniemen mielestä näyttää siltä, että nimien leksikaalinen rakenne vaikuttaausein ratkaisevasti nimeämisperusteiden määrittelyyn, vaikka tavoitteena olisikinluokittelu lause- eikä sanasemanttisin perustein. (Kiviniemi 1987: 25–27.) Laajemminsanasemanttista luokittelua Kiviniemi esittelee teoksessaan Perustietoa paikannimistä(1990). Kiviniemen innoittamana nimien leksikaalisia osia ovat myöhemmin tutkineetmuun muassa Salmenkivi, Pulkkinen ja Tuominen (2006).Kiviniemen ansioksi luetaan myös analogian käsitteen tuominen suomalaiseennimistöntutkimukseen (ks. esim. Ainiala – Pitkänen 2002a: 100), vaikka tutkijat ovatpuhuneet analogiasta jo ennen häntä – eivät tosin välttämättä suoraan tällä samallanimellä (ks. esim. Nissilä 1939: 21; 1940: 185, 187; 1962: 84, 89; Voionmaa 1950: 17–18). Kukaan toinen tutkija ei silti liene tutkinut analogiaa yhtä antaumuksellisesti kuinKiviniemi.Analogialla tarkoitetaan nimenmuodostusta, jonka mallina on jollain tavalla ollutmuu nimistö. Analogiassa on kyse eräänlaisista innovaatioista, jotka ilmenevät nimimuotina.Innovaatiot ovat nimistöön ilmestyviä uusia piirteitä, jotka alkuperästäänhuolimatta ovat olleet niin tarkoituksenmukaisia kielellisen kommunikaation kannalta,että nimenkäyttäjät ovat ne hyväksyneet. Nimimuodin syntyyn vaikuttaa jatkuvanimeämistarve: innovaatiot pääsevät leviämään nimistössä lähinnä vain silloin, kun ontarve nimetä paikkoja, joilla ei ennestään ole nimiä. (Kiviniemi ym. 1974: 10; Kiviniemi1976: 53; 1977: 197–198; 1978: 87.)Ensimmäisen kerran Kiviniemi esitteli analogian käsitettä väitöskirjassaanSuomen partisiippinimistöä (1971). Tutkimuksen tavoitteena oli identifioida ensimmäisenpartisiipin sisältämät nimet niin hyvin kuin mahdollista, analysoida nimiensisältö ja yrittää valottaa nimien syntyprosessia tutkimalla niiden ikää ja levinneisyyttä.Tutkimus vakuutti Kiviniemen siitä, etteivät nimet yleisesti synny siten, että tavalliset,paikkaa jollain tavalla kuvaavat appellatiiviset ilmaukset vähitellen propristuisivat;pikemminkin nimet muodostetaan useimmiten melko suoraan nimenantajan entuudestaantuntemien nimimallien mukaan. Huomionarvoista on kuitenkin se, että vaikkaanalogiset nimet onkin annettu mallin mukaan, ei niitä kuitenkaan ole annettu ilmannimeämisperustetta, eli kyse ei ole keinotekoisesta nimenannosta. Syy-yhteys paikan jasen nimen välillä on olemassa, eli myös analogisilla nimillä on paikkoja kuvaava