urn_nbn_fi_uef-20110091

150nimen synnylle on jokin selvä selitys.Erään ”muut”-ryhmän alaluokan olen nimennyt ”ihmisestä riippumattomaksitapahtumaksi tai toiminnaksi”. Sitä pidettiin paikan nimeämisperusteena kuuden nimenkohdalla yhteensä 16 nimitulkinnassa. Huruslahden arveltiin saaneen nimensä siitä, ettäse on alavesi, johon on hurahtanut ylemmästä vesistöstä lisää vettä, ja siitä, että mäeltäon hurahtanut lahteen likavesiä. Nimi liitettiin myös verbiin huorata merkityksessä'varastaa': lahti huoraa eli varastaa vettä pääväylältä. Tulkinnat perustuivat epäilemättäsana-assosiaatioihin, aivan kuten Siitinselkä-nimen vastaavat tulkinnat. Siitinselännimittäin arveltiin saaneen nimensä siitä, että kalat ovat kuteneet ja lisääntyneet järvellä.Joroisen ajateltiin olevan sana, joka kuvaa ilmiötä, jossa paikka on paljastunut vedenalta, ja paradoksisen Haukivuori-nimen arveltiin selittyvän siten, että nimi on peräisinmytologisesta tapahtumasta.Kiinnostavaa tässä nimeämisperusteessa on se, että se todella voisi olla syynimetä paikkoja. Esimerkiksi Soisalo on todennäköisesti saanut nimensä lintujensoitimesta, lintujen tekemisestä paikalla (ks. myös nimestä Soidinmäki Niemi 1991: 18).Yksi haastateltavakin arveli tämän olevan paikan nimeämisen taustalla. Kaksi muutahaastateltavaa puolestaan pohti, voisiko nimi olla peräisin siitä, että linnut ovat”soineet” eli laulaneet salolla, mikä myös periaatteessa voisi olla aihe paikkojennimeämiseen. Myös niiden kuuden haastateltavan, jotka ajattelivat Orinnoron asiataustaksitapahtumaa, jossa hevonen on juossut tai pudonnut rotkoon, nimitulkinnatvoisivat hyvinkin olla paikkansa pitäviä.Kiviniemen luokittelumallissa on toki luokat ”tapahtuma” ja ”tekeminen”, muttane kuuluvat pääryhmän ”paikan suhde ihmiseen” alaisuuteen. Nimeä synnyttävää tapahtumaatai tekemistä ei tietenkään voi olla ilman, että ihminen on sitä todistamassa, muttamallin luokittelu antaa ymmärtää, että ihmisen täytyy olla itse tekijänä tai tapahtumassaosallisena, jotta paikka voidaan nimetä sen mukaan. Tällöin esimerkiksi Soisalo-nimeäolisi vaikea sijoittaa valmiiseen luokittelumalliin. Saman ongelman on huomannut myösNiemi (1991: 12–13), joka omassa tutkimuksessaan ratkaisi asian siten, että sijoittitällaiset nimet valmiisiin luokkiin, koska tämänkaltaisia tapauksia oli vain muutamiaeikä nimille siksi tuntunut olevan tähdellistä luoda omaa ryhmää.Nykyinen paikannimistön syntaktis-semanttinen luokittelumalli on pitkäaikaisenkehittelyn tulos. Kiinnostavaa onkin, että luokittelumallin varhaisessa, vuoden 1978 atkseminaarintuloksena syntyneessä versiossa ja nimistön lausesemanttista luokitteluapohtineen työryhmän ehdotuksessa vuodelta 1975 luokat ”tapahtuma” ja ”tekeminen”eivät ole samalla lailla sidoksissa ihmiseen kuin nykyisessä versiossa. Lausesemanttisenluokittelun työryhmä totesi lausunnossaan pitävänsä ”ihmisen suhde paikkaan”