10% - Etusivu

4 |11.4.2012TOIMITUS:Uusi Rovaniemi keskiviikkona 11.4.2012Leena Talvensaari, Anne Torvinen, Veera VasaraSÄHKÖPOSTI: etunimi.sukunimi@uusirovaniemi.fiPoikki ja pinoon .........................................................................TeatteritunnustuksiaVoin sen tunnustaa. Olen koukussateatteriin. ViimeistäänSarasvatin hiekkaa teki tehtävänsä.Aloin odottaa kuumeisestiRovaniemen teatterin uusiaensi-iltoja.Kansallisteatterissakin olen pari kertaakäynyt. Mutta vastaavia elämyksiä ensiellä kokenut. Homo!-musikaalikin jättihieman pliisun vaikutelman.Muiden pikkukaupunkien teatterienvetonaulat, Beatles- ja Badding-musikaalit,ovat vaikuttaneet lähinnä ummehtuneiltataantumuksen tuulahduksilta.Teatterin nykyjohto, ikävöin teitä jonyt. Saattaa hyvinkin olla, että Kansallissankarion paras näkemäni näytelmä.Toivon, ettei se jää sellaiseksi, vaan ettätulee vielä uusia, parhaita näytelmiä.Täällä Rovaniemen teatterissa.Kuluneen vuoden uutisointi Rovaniementeatterin tilanteesta ja tulevaisuudestaon ollut paikoin hämmästyttävää,paikoin mielenkiintoisia. Myös eri ihmistenkanssa käymäni keskustelut aiheestaovat olleet silmiäavaavia.Kaikki eivät ole kokeneet asiaa kutenminä tai samanhenkinen lähipiirini.Tästä kertovat armotonta kieltäänmyös teatterin katsojaluvut.Yksi kaverini kertoi viime viikolla,ettei ole löytänyt Rovaniemen teatterinohjelmistosta aikoihin mitään, mitä haluaisimennä katsomaan. ”Sellaista, mistätulisi hyvälle tuulelle”, hän sanoi. Musiikkipitoista,hauskaa esitystä, jonka voipoiketa katsomassa ennen kuin lähteeulos kavereiden kanssa.”Se Toivon operettikin vaikutti niinöveriltä”, hän sanoi.Tiedän, että samoin ajattelevia onmuitakin.Eräs toinen kaverini kävi katsomassaToivon operetin kolme kertaa.Mutta kenelle teatteria sitten pitäisitehdä? Minulle vai sille kotiin jääneellekaverilleni?Teatterin nykyjohto,ikävöin Ateitä jo nyt. Saattaahyvinkin olla, että Kansallissankarion parasnäkemäni näytelmä.Varmaankin molemmille ja vielä joukollemuita katsojayyppejä. Siinäpä haasteohjelmiston suunnitteluun. Perinteisessäratkaisumallissa suuren yleisöntavoittavien menestysnäytelmien turvintuotetaan myös joitakin taidepläjäyksiämeille niitä janoaville.On sanottu, että tällä hetkellä kiinnostavintateatteria tehdään juuri maakuntienteattereissa. Mutta jokin on pielessä,jos sitä esitetään puolityhjille katsomoille.Tarjotaanko meille ehkä taiteellisestiliian korkeatasoista teatteria? Jos näinon, onko vika silloin teatterissa, yleisössävai kenties markkinoissa?Voin sen myöntää. Mielestäni ei ole oikein,että katsojaluvut ja veronmaksajiaedustavat kuntapäättäjät ohjaavat taiteensisältöä.Näyttää kuitenkin siltä, että kaupunginteatterion instituutio, jossa kulttuuripolitiikkavoi konkretisoitua juuri tähän.Esimerkiksi taidemuseon kohdallavastaava tilanne tuntuisi absurdilta.”Suuri yleisö vaatiii esittäviä muoto- jamaisemakuvia, joten hankitaan vähemmännykytaidetta.”Toisaalta, apurahapäätöstenkinvoi nähdä yhtä lailla ohjaavan vapaallakentällä syntyviä sisältöjä.Perussuomalaisten leiristä kuultiintaannoin ”postmodernia tekotaidetta”vastustanut lausunto, jonka Timo Soinisittemmin kuittasi vaalitempuksi.Tietoinen temppu tai ei, kulttuuriväkinieli syötin. Tuohtumuksissaan se perustiuseita Facebook-ryhmiä kuten Postmodernintekotaiteen ystävät. Kymmenetkolumnistit saivat herkullista ruodittavaa.Perustavanlaatuinen kyseenalaistusvoi olla toisinaan myös hyvästä. Se voiherättää ajattelemaan ja keskustelemaan– jopa perustamaan Facebook-ryhmän.Veera Vasaraveera.vasara@uusirovaniemi.fiJopelo .......................................................Kolumni ............................Omanelämänsä turisti● Muutin esikaupunkiin. Viitisenkymmentä kilometriäKemijokea ylös. Äkkiä oli hämmennys edessä. Matka postilaatikolleuusi. Kotitie jalkojen alla kuin neitsyen povi.Oikoreittien mysteerit. Maiseman mittasuhteet eri luokkaa.Avuton toope muuttokuorman kanssa. Autoa pukkaamassalumipenkasta. Ostin kirpparilta sukset, taisi ollatoka kerta sitten intin kun hangilla. Missähän mitäkinon? Välillä jo esittelen vieraille kuin isäntä. Tunnen itsenihölmöksi turistiksi.Projisointi on psykologian ilmiö. Se on kun hieroisi räkäänsätoisen selkään. Fiksummat sanovat, että siinä siirtääomia negatiiviseksi kokemiaan piirteitä toiseen ihmiseentai ihmisryhmään. Kovin inhimillinen ilmiö, muttatuhoisuudessaan hirvittävä. Tupakeittiöpsykologi kykeneenäkemään sitä kaikkialla, niin julkisissa kuin yksityisissäkinpiireissä. Kauhean ahdasmielisiä nuo vanhukset.Nuoriso on laiskaa ja keski-ikäiset mammonanahneitapikkusieluja.A Kauheanahdasmielisiänuo vanhukset.Nuoriso onlaiskaa ja keskiikäisetmammonanahneitapikkusieluja.Empatian lähtökohtiaon kyky nähdä itsensäikään kuin ulkopuolelta,sellaisena kuin muutnäkevät. Se on etenkinmeille miehiksi lasketuilleusein hankalaa jaerityisponnistelua vaativaa.Oudossa ympäristössänäyttää eksyneeltä,mutta saattaa nähdäenemmän kuin entiset.Uutuus avaa silmät, eivätne kierot ole. Muuttoon kuulemma läheisenkuolemaan tai ihmissuhteenpäättymiseenverrattava traumanaiheuttaja. Aika kova. Että kunkaikki muu kaatuneesta maidosta lähtien nähdään kriisiinsisältyvänä mahdollisuutena, niin muutolla pelotellaan aikuistaihmistä. Ja pakkohan se on, kun talo puretaan alta.Kuuntelin radiosta juttua Unescon maailmanperintökohteista.Ne kiinnostavat matkailijoita, mutta erityinen arvoniillä on nostaa paikallisia asioita paikallisille asujille.Tarkan seulan läpi valikoidaan kohteet, jotka ovat maailmanmittakaavassa tärkeiden ilmiöiden täydellisimpiäedustajia, ja siksi säilyttämisen arvoisia. Niin kuin vaikkaVanha Rauma. Suomenlinnaa ei roskata, koska saarenpenikat tietävät kotinsa arvon.Uutislehdestä luin, että pitkänäperjantaina Seppo Taalasmaateki itsemurhan. Kauhea kohu syntyi, itku tuli monellekun Sepolle niin kävi. Tai itse asiassa yleisö näyttimedianlukutaitonsa. Se osasi jäljittää sylttytehtaan tuotantoyhtiönja tunteettoman käsikirjoitustiimin verisammioille.”Meidän Seppo ei tämmöistä!” Itsellä meneenoin niinkun työnpuolesta faktojen puurot ja viktionvellit sekaisin, mutta jotenkin järjissä sitä yrittää pysyä.Ihan vaan, että kelle sanoo käsipäivää ja kuka sittenon mielikuvituskaveri.Välillä hirvittää, etenkin noita iltasatulehtiä lukiessa.Että onko siellä ihan kohdillaan ihmis- tai todellisuus- taimuukäsitys. Pääsiäisenä oli komeat kelit. Ja Seppokin heräsikuulemma henkiin ja ehkä vielä harjanvarteenkin.Janne RosenvallKirjoittaja onRovaniemellekotiutunut näytelmäkirjailijajakäsikirjoittaja.