2008 9. - Suomen Koivisto seura ry

Nro 9 Syyskuu 20083— Puheenjohtajalt` iteltää —Hyvä juhlayleisöTuskin monikaan aavisti vuonna 1948, ettäSuomen Koivisto-Seura ry. on 60 vuotta myöhemminvireästi monella tynkä Suomen paikkakunnallatoimiva yhdistys, jonka jäsenmääräon yli 2000.Eiköhän pikemminkin ajatukset kulkeneet siihen suuntaan,että jos Koivistolle ei enää pääse palaamaan, niin seura pikkuhiljaakuihtuu pois, kun aika jättää niistä koivistolaisista,joilla on sieltä henkilökohtaisia muistikuvia.Koivistolaisuudenja karjalaisuuden voimaa osoittaa, ettei näin käynyt,vaan että myös nuoremmat sukupolvet ovat kiitettävästitulleet mukaan toimintaan. Siitä huolimatta seuralle tuleeolemaan haaste, miten kolmas polvi saadaan mukaan. Nuorisonvapaa-ajasta kilpailee niin moni muu houkutus.Seuran aktiivisin toiminta tapahtuu paikallisyhdistyksissä,sukuseuroissa ja kyläyhteisöissä. Suomen Koivisto-Seuratoimii näiden yhdistävänä tekijänä. Se osoittaakin järjestyksenmissä kiinnostus herää, oman suvun juuret, suvun asuinpaikkakylä ja pitäjä ja sitä kautta karjalaisuus yleensä.Koivistolaisia kesäjuhlia on järjestetty myös jo 60vuotta. Juhlat ovat olleet aina korkeatasoisia kulttuuritapahtumiasen ohella, että koivistolaiset ovat kokoontuneettoisiaan tapaamaan. Sen vuoksi juhlien järjestäminen onKoiviston kirkonkattoremontti eteneeaina ollut suuri haaste seuraavalle järjestäjälle. Viime vuosinaseurassa on kannettu huolta, löytyykö vastaisuudessa juhlienjärjestäjiä. On ilahduttavaa, että muutamaksi seuraavaksivuodeksi juhlien järjestäminen on turvattu.Viime vuosina Suomen Koivisto-Seurassa keskusteluaon herättänyt suhtautuminen Karjalan Liittoon, Koivistonkirkon kohtalo ja suhteiden luominen Koiviston nykyhallintooneli Primorskiin.Seuran jäsenet voivat kuulua Karjalan Liittoon Koivisto-Seuran kautta. Näin on päättänyt tehdä yli 700 seuran jäsentä.Toivon, että tämä käytäntö voisi jatkua myös vastaisuudessa.Se riippuu Karjalan Liiton jäsenmaksupolitiikasta.Koiviston kirkon osalta on viime aikoina kuultu myönteisiäuutisia. Kirkon kattoa on ryhdytty korjaamaan. Jamikä positiivisinta, se tapahtuu venäläisten toimesta. Koivistonkirkon pelastaminen on mahdollista vain, jos myösvenäläiset tuntevat kiinnostusta siihen. Pelkästään suomalaisinvoimin se ei ole mahdollista.Primorskin johtoon on viime ja tänä vuonna luotu yhteys.Pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä seuran tulevaisuudenkannalta. Oli positiivista kuulla, että kaupungin nykyjohtosuhtautuu myönteisesti seuran ja kaupungin yhteydenpitoon.Se voi olla tärkeä tekijä tulevaisuudessa. Emme vielätiedä mihin Venäjän nykyinen uhoilu ja kansallistunteenYksityisellä rahoituksella tehtävät korjaukset ovat toivottavastialku koko kirkon entistämiselle ja saattamiselle senalkuperäiseen tehtävään.Seuramme puheenjohtajisto Jarmo Ratia ja Juha-VeikkoKurki saivat hopeiset ansiomerkit vuosijuhlassamme.nostattaminen saattaa johtaa. Onhan Petroskoin alueellajo ollut suomen vastaista liikehdintää ja mielenosoituksia.Ei ole mahdotonta, etteikö näin voisi käydä myöskannaksellakin. Silloin on hyvä, että meillä on keskusteluyhteyskaupungin johtoon. Siitä voi olla apua myöskotiseutumatkojen osalta. Onhan viime aikoina saariinpääsyä vaikeutettu. Meillä on kaikki syyt tukea Primorskinkehitystä.Seuran lehti Koiviston Viesti on viime vuosina uudistunutkiitettävällä tavalla. Seuraavan vuorossa on tavoitteidenmääritteleminen seuran webbi-sivuille ja muutoinkinsähköisen yhteydenpidon kehittäminen. Nuorisonsieluun pääsee kiinni vain sähköistä kanavaa pitkin.Suomen Koivisto-Seuran ohella siviilityöpaikallaniMaanmittauslaitoksella on juhlavuosi. Maanmittaus Suomessatäyttää 375 vuotta. Yhtenä osana juhlavuoden toimintaaolen käynnistänyt projektin, jonka tuloksena 1920ja 1930 luvulla Maanmittauslaitoksen toimesta laaditutkannaksen ja itä-Karjalan peruskartat, topografiset kartat,pitäjäkartat sekä taloudelliset kartat tulevat osaksi laitoksemmekarttapaikkaa, jolloin ne ovat kaikkien helposti katseltavissa,joilla on pääsy internettiin. Palvelu tulee olemaanilmainen eikä vaadi rekisteröitymistä. Kuten muistetaan,kyseessä ovat kartat, jotka valvontakomissio vaati sodanjälkeen luovutettaviksi Neuvostoliittoon. Kahdeksan junanvaunullistakarttoja menikin, mutta piirongin laatikoihinjäikin, joita valvontakomissio ei löytänyt, vaikka pieniätarkastuksia tekikin virkamiestemme kodeissa.Haluan lopuksi kiittää kaikkia paikallisyhdistyksiä,kyläyhteisöjä ja sukuseuroja, Koiviston Viestin toimitusta,seuran entisiä puheenjohtajia, sihteereitä, rahastonhoitajiaja johtokunnan jäseniä Suomen Koivisto-Seuranhyväksi tehdystä työstä sekä toivotan kaikille onnea jamenestystä seuraavalle 60-vuotistaipaleelle lähdettäessä.Haluan erityisesti toivottaa tervetulleeksi professoriPertti Uotilan ja kiittää häntä lupauksestaan pitää tilaisuutemmejuhlaesitelmä. Saamme tuoreinta tutkimustietoakasvimaailman tilanteesta Koivistolla ennen ja nyt.Jarmo RatiaSuomenKoivisto-Seura r.y.Perustettu 1948Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä- järjestää kotiseututilaisuuksi- harjoittaa julkaisutoimintaa- suorittaa kotiseutukulttuuriin liittyvää kokoamista ja tallentamista.www.koivistolaiset.netPuheenjohtaja, Jarmo RatiaMuseokatu 24 A 20, 00100 Helsinkipuh. 09-447 748, 040-745 2627Varapuheenjohtaja, Juha-Veikko KurkiKoivistontie 2 C, 02140 Espoopuh. 09-541 6751, 0400-601 838Sihteeri, Marja-Leena MontonenSusisuontie 36, 06200 Porvoopuh. 019-668 811, 040-500 5026varalla Riitta Nurmi, PorvooTaloudenh. Karjalan Tilikeskus/VitikainenRatakatu 47, 53100 L.ranta p. 05-5448850Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj.Pertonpolku 11, 48410 Kotkapuh. 05-228 5621Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pjMetsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoopuh. 09-455 0501Senioritoimikunta, Helge Teikari pj07190 Halkiapuh. 019-664 8112Hallituksen muut jäsenet:Hannu Veijalainen, Lahti. 03-228 5621varalla Raimo Kyytsönen, MäntsäläEero Ahtikari, Piikkiö. 050-525 5174varalla Airi Saarinen, TurkuSeppo Mäkinen, Anjalankoski. 040-506 0430varalla Martti Karvonen, KausalaEsko Kaukiainen, Tuusula. 0400-800 752varalla Pertti Hämäläinen, EspooVirpi Huhtanen, Espoo. 0440-501 806varalla Risto KaukiainenHanna Silfver, Piispanristi. 02-243 2940varalla Tuula Koppinen, EspooTuula Raukola, Kotka. 044-522 8098varalla Mirja Haapanen, HaminaKoivisto-säätiö:Hallituksen pj. Sirpa TaskinenIntiankatu 11, 00560 Helsinkipuh. 09-797 011Säätiön asiamies Pertti HoikkalaVanha Veckjärventie 11, 06150 Porvoopuh. 040-583 5397koivisto-saatio@kolumbus.fi

4 Nro 9 Syyskuu 2008Kuka olen, mistä tulen, minne menenJokainen meistä elää yleensä kolmen sukupolven vaikutuspiirissä,jotkut jopa neljänkin. Tiedämme ja tunnistammesukulaistemme luonteenpiirteet, taipumukset, mielipiteet,ulkonäön. Mutta vaikka olemme varmuudella samaasukua, emme ehkä haluakaan jatkaa samaa ammatillistauraa kuin läheisemme. Osa taipumuksistamme ja mielihaluistammevetää aivan muualle. Siinä vaiheessa tuleeajatelleeksi ja kiinnostuneeksi perimästään: keneltähänolen perinyt luovuuteni, käsityöläistaitoni, seurallisuuteni,vilkkauteni, auttamishaluni, maannälkäni, luonnonrakkauteni,moniammatillisuuteni, tiedonnälkäni, harrastuneisuutenijne.Tässä vaiheessa tiedonjanommeyltyy. Alamme tutkia sukua: ketkäelivät paljon ennen meitä, millaisiahenkilöitä he olivat. Haemmesukututkimustietoa eri lähteistä.Suullista kertomaa olemme voineetkuunnella suvun piirissä jolapsuudesta lähtien. Olemme kysymälläsaaneet yksityiskohtaisia,tarkennettuja tietoja. Olemmevoineet perehtyä kaukaistenkinesi-isiemme ja –äitiemme asuinpaikkakuntienhistoriaan. Voi sitäiloa, kun löydämme sieltä sukummejäsenen nimeltä mainittuna.Meille karjalaisille, jotka tulemmepakkoluovutetulta alueelta,ei tiedon hankinta aina ole niinmutkatonta: asiakirjoja on kadonnuttai tuhoutunut sodan aikanaevakuoinnissa. Olemme ehkä kansainvälistäsukua, kuten niin monetkahden eri kulttuurin välissä asuneetja eläneet kansat voivat todeta.Olemme osa itää, osa länttä, mikäedellyttää sukututkijalta matkusteluaeikä kielitaitokaan ole pahasta.Aikaa vievää hommaa siis, muttaah niin mielenkiintoista.Karjalassa, pakkoluovutetullaalueella, Koiviston Rautasella eiole kylän 88 tilan rakennuksestaainuttakaan jäljellä. On vain neitseellinenluonto ja elinvoimaisetpuutarhakasvit ilmoittamassamenneen ajan pihapiiristä. Sukummeuudemmista rakennuksistaon Rautasella kasvillisuudenalta löydettävissä betoniset kivijalat.Luonto on peittänyt tuhonarvet. Vastapainona tälle kaikelleaina saapuessamme sukummeasuinpaikoille käki aloittaa heleän,kantavan kukuntansa. Aikoinaansiellä 1800-luvun lopullakyläseppä Simo Lohko on kosinuttalollisen Wendla-tytärtä ja saanutmyöntävän vastauksen. Siitä sittenalkoi ukkini ja mummini pitkä,monipuolinen yhteinen taival.Olin saanut tietää, että SimoukkiniGabriel-isä, myös kyläseppä,oli lähtöisin Säkkijärveltä, LahnajärvenLåckon tilalta. Halusinparemmin perehtyä Lohko-suvunhistoriaan. Löytäisinköhän nyky-Lohkoja ja mahdollisesti muinaisiaalku-Lohkojen asuinpaikkojaYlämaalta, Suomen puolelle jääneeltäSäkkijärveltä? Selvisihänse. Suureksi ilokseni löysin JukkaLohkon perheineen. Sovimme ensitapaamisen Säkkijärvi-juhlille.Myöhemmin vielä vieraillessammeJukan ja Eilan viihtyisässä, vieraanvaraisessakodissa tapaamassamuitakin Lohkoja sain tuntea olevani”omieni parissa”, sukulaisteniluona. Tyytyväisenä ja onnellisenasain todeta, että Låckon tila olisäilynyt ainakin 1600-luvusta astisaman suvun omistuksessa. Jukanja oman sukututkimukseni tietojenperusteella voimme päätellä,että ukkini Simon ja Jukan sukuhaaraolivat asuneet samalla tilalla(Lahnajärvi 1) aina 1800-luvunpuoliväliin asti. Vuodesta 1864Raili Mikkelissä evakossa 1941Lohkon perhe Viipurissa: vas.seppä Simo Lohko, tyttärensäKirsti Mirjami, poikansa Waltter,vaimonsa Wendla Maria Sofiao.s. Rickström, poikansa Lauri jatyttärensä Martta 1930-luvullaMartta o.s. Lohko ja AnttiPoutanen vihkikuvassa 1936Simo-ukkini isä Kaaprieli MatinpoikaLohko työskenteli seppänäLahnajärven Leinolla (Lahnajärvi4), mistä hän löysi puolisokseenvuonna 1869 Eeva EerontytärLeinon. Perhe muutti vuonna1888 Säkkijärveltä ensin Kuolemajärvelleja sieltä 1892 Koivistolle,Rautaselle Kaaprieli-isänjatkaessa sepän työtään.Tänä päivänä voin tyytyväisenätodeta: tiedän kuka olen jamistä tulen. Seison tukevasti juurillanisukuni parissa lapsieni jalastenlapsieni jatkaessa tätä elämänketjuasukupolvesta toiseen.Toivon, että Lohko-suvun kohdallavoisimme yhä suurenevinjoukoin jatkaa tapaamistammeSäkkijärvi-juhlilla. Tulkoon siitäjokavuotinen traditio.Raili OksanenMartta-äidin puolelta Rickström-,Karvanen-, Kaipiainen- ja Lohko-sukuaKoiviston RautaseltaKarjala-tuotteiden erikoisliikeTilaa ilmainen kuvastommePuh. 05-541 4650, Kauppakatu 41, Lappeenrantawww.kareliaklubi.com — kauppa@kareliaklubi.com.MATKATOIMISTOPALVELUT RYHMILLE, TILAUSAJOTPORNAISTEN MATKAILU OYP. 019-664 7269, 0400-184 899 07170 PORNAINENSuomalaista puutavaraa- tärkeintä on hyvä laatu,KOIVISTON AUTOwww.koivistonauto.fiSÄHKÖURAKOINTIKIIKKA & KONTTILA OYPL 19 Susitie 12 PUH. 09-8624 204000581 HELSINKI 00800 HELSINKI FAX 09-8624 2050UUDEN VEROINENKOIVISTON PUKUKoko 40-42 normaaliHinta vain 250€p. 05-2143 76 / EilaTANTTUTIE 6, 49460 HAMINA, Puh.: (05)7575 200, Fax.: (05) 7575 250E-mail: havesa.timber@havesa.fiwww.havesa.fi

Nro 9 Syyskuu 20085Rauman Koivistokerholla tuottajana onnistunut näytön paikkaViimeiset kuunarit -näytelmä tekiRaumalle ihastuttavan vierailunTeksti ja kuvatAntti RouhioRauman Koivistokerho toteutti elokuussa toimintansaehkäpä mittavimman hankkeen tuottamalla RaumalleKirsti Mannisen käsikirjoittaman ja Helge Teikarin ohjaaman,Porvoon seudun koivistolaisten esittämän näytelmänViimeiset kuunarit.Aiheensa syntysijoilla esitetystänäytelmästä muodostui paitsiyleisömenestys, myös Porvoon jaRauman koivistolaisten lämminhenkinenkohtaaminen. Näytelmännoin 300-päinen yleisö eläytyitäysin mukaan puukuunarienajan historiaan, milloin nauraen,toisinaan kyynelehtien.Näytelmä tarjosi ainutlaatuisiaelämyksiä niin raumalaistuneillekoivistolaisille, kuin sotakorvauskuunarienrakentamiseenosallistuneille paljaskonttisilleraumalaisille, heidän omaisilleensekä merikaupunkinsa historiastakiinnostuneille nykypäivän raumalaisille.Vuoden koivistolainen pistitöpinäksiVuoden 2008 koivistolaiseksivalittu kuvanveistäjä Aila Salokertoo nähneensä näytelmän Porvoonkoivistojuhlilla.- Silloin ajattelin, että tämä ontuotettava myös Raumalle, koskamerikaupungissa asuvilla iäkkäilläkuunarienrakentajilla ei ollutmahdollisuutta matkata Porvooseen.- Uskoin aiheen kiinnostavanmyös raumalaisia. Otimme aikamoisentaloudellisen riskin, silläRauman Koivistokerho toimiimelko vaatimattomissa puitteissa,kertoo Aila Salo.Raumalle lähti kaksibussillistaRauman naisvaltainen Koivistokerhoryhtyi tositoimiin. OhjaajaHelge Teikari esikuntineen lähtimukaan hankkeeseen. Näyttelijätja siihen olennaisesti liittyvätäänitys- ja kuvatekniikan osaajatinnostuivat Rauman reissusta.Seurauksena oli, että kaksi bussillistaPorvoon seudun koivistolaisiavyöryi rekvisiittoineen Raumalle23. elokuuta. Mukana oli noin30 näyttelijän teatteriseurue.Esiripun avautuessa salintäyteinenyleisö hiljeni. Aiheeseenliittyvä musiikki sekä näyttämönviereinen skriini koivistolaiskuvineentempaisivat yleisön tunnelmallisestimukaan tarinan alkulähteille.Mahtava isoäiti, jyhkeäMannonenNäin siirryttiin sotakorvausajantunnelmiin, jolloin Filip Hollming,Kaarlo Pulli, August Mannonenja Hugo Pöntynen perustivatRaumalle Hollmingin telakan.Herroilla oli ongelmansa, muttaniin oli myös laivanrakennukseenKoivistolta kutsutulla väellä.Lähteä nyt rakkailta kotikunnailtavieraan maankolkan outoihinolosuhteisiin, jossa valkovuokotkinosoittautuivat puolta pienemmiksikuin kotona Koivistolla. RaumalleVuoden 2008 koivistolaiseksi valitun kuvanveistäjä Aila Salon käynnistämäajatus oli tuottaa koivistolaisnäytelmä Hollmingin sotakorvaustelakansyntysijoille Raumalle.kuitenkin lähdettiin, kun torpissakierrellyt August Mannonen lupasitöitä ja tanakkaa tulevaisuutta.Näytelmä iski yleisöön erityisestiisoäiti Kaisa Mannosen roolinvetäneen Leena Kurjen esittämänroolihahmon kautta. PaavoKuuselan esittämä Armas Mannonenteki myös mieliin jääneenroolisuorituksen. KarismaattinenPaavo on ainakin tällä jyhkeälläroolihahmollaan suorastaan ammattilaistasoa.Iloista karjalaisuutta jaBrankkorimarssiNäytelmää seurasivat Raumankoivistokerhon järjestämät jatkotkarjalanpaisteineen. Sana oli vapaaja puheenvuoroja käytettiinahkerasti.- Tällainen kohtaaminen on ainutlaatuista.Näytelmän aikananauroin ja itkin. Näillä jatkoillakuullut puheenvuorot vahvistivatkummasti omaa karjalaisuuttani.Ei se unohtunut ollut, mutta nytse vahvistui, totesi raumalainentaitelija Eija Suneli.Jatkoilla iloinen luonteenlaatutarttui hieman totisempaa sorttiaoleviin raumalaisiin, jotka innostuivatlaulamaan omalla kielelläänsanoitetun Brankkorimarssin vieraidenkuunnellessa outoa murretta silmätymmyrkäisinä. Sitten virisikinvilkas keskustelu siitä, mitä raumanmurteen oudot sanat merkitsivätpitkälle suomelle käännettyinä.Porvoolaisille vierailleen Raumankoivistokerho tarjosi seuraavanapäivänä risteilyn Raumanmerelläsijaitsevalle Kylmäpihlajanmajakalle.UUSINTAESITYSYLEISÖN PYYNNÖSTÄPORVOOSSA25.10.2008Koivistolaiset laivanrakentajat saapuvat Raumalle. VastaanottajanaAugust Mannonen.Viimeiset kuunarit -näytelmää seurasi salintäyteinen yleisö, jokakoostui koivistolaisten sukujen jäsenistä sekä paljaskonttisista raumalaisista.Näytelmä herätti henkiin historialliset henkilöt. Hollmingin telakanperustajat näyttämöllä vasemmalta: August Mannonen (AarreTölkkö),Hugo Pöntynen (Hannu Tölkkö), Filip Hollming (Pentti Karvonen) jaKaarlo Pulli (Pertti Hoikkala).

Nro 9 Syyskuu 20087Kirjotuksii` ja kuulumissii`Myö oltii purjehtimaas perinnelaiva EugeniaalPerniö ja ympäristö Koivisto-kerho ol varant purjelaivaEUGENIAN käyttöheen sunnuntaiks 17. 8 2008.Kymmänä aikaa aamupäivääl olikii VästanfjärdiKalkholmeni laituriil kokohuunt 19 koivistolaista tarkotuksennaaperehtyy käytännöös, millasta ol ennevanhaaKoivistoolkii nii paljo käytöös olt mere kulku purjelaivoil.Tää laiva - Eugenia – ol tarkotuseeoikee sopiva, oliha tääkii rakennettusiin Kalkholmeni, - eliKalkkisaare – rannaas, mikä onsen kotisatama. Samal taval nekoivistolaisiikii laivat olliit usiammaastrakennettu, - jos ei ainakotikylä rannaas, ni ainakii jossaikoivistolaise kylä rannaas.Tään jahti Eugenian ”esi-isä”ol seilaant rahtii pää-asiaas sielVästanfjäärdi lähivesil tai ainakiipitänt sammaa rantaa tukikohtannaajoskus viime vuossaa alkukymmäniil.Kippaar kerto, jotEugeniaal ol seilattu mm. kivviisillo rakenteil olleesee Bengtsäärimajakkaa varte. Laiva ol sittevuoskymmenii jälkee upont johokiisaare rantaa, mist uuve laivarakentajat sit olliit käyneet mallinja mitat tätä laivaa vart etsimääs.Siin se Eugenia nyt ol ihameitä vart laiturii saapuunt. Täänkertane lasti ei tarviint laivamiehekättä kummempaa vinssii lastaamissee.Se kävel sinne iha omiljalollaa - ja poiskii tää ”rahti ” tulsamal taval, sit joskus illemaal.Sit sitä mäntii. Siin Västanfjärdilahel ei viel voitu nostaapurjehii ja antaa tuulen viijä.Enstäi ol mäntävä nii kappeeta jamutkasempaa väylää, ettei se purjehiivetämään ois onnistuunt.Avonaisemmiil selil päästäksee eilaiva kuitekaa tarviint hinaajaa,eikä myö jouvuttu soutamaakaa.Eugeniaas on kaks tiiseli – moottorii,mitkä antoit tarvittavantyöntövoiman kahel potkuriil janii laiva ja myö päästii suuremmaalseläl, mis pantii purjeet ylösmastii ja tuul läks viemää laivaasinneppäi,mihi kippaar sitä tahto,Vänöön suuntautuvvaa laiva väylääpitki. Pääsiit siin purjeije nostamiseesavustamma muutamatmatkustajatkii,- vetämää köysiist,ko purjeita nostettii. Vissiinkäkukkaa meist ei enne olt näi suurelaiva seilii pääst ylös kiskomaa,vaik useempkii lienoo jonkiilaisevennee purjeita nosteelt. Joskushase on tähäkii hommaa alettava.Minkälaisii laivamiehii meist vielmahtaa tullakkaa, jos viel muullokiipässää harjottelemmaa.Pohjose puoleine tuul vei Eugeniaakohtuulliseel vauhiil kohtiVänön saarryhmää. Päivä ol pilvine,eikä maa puoleelt käynt tuulnostattaant juur minkää korkusiilainehii, eikä laiva keinuunt, kovähä sillo, ko joku nopia pikaliippaarmoottorivene nosti muutamanperälaineen. Ei siin päästkone leveyveltäänkii. Ei sitä niikaukaa näht mikä se oikee olikaa.Kiikariil katsoneet sannoit sen olevanjoku iso roomu, mitä hinaajaveti. Kaikeest koostaan huolimattase siin vaa aja kuluees saavuttimei laivaa ja mäni ohikii. Jossakiihakelastiis se näky olevan, ko kukkuraanäky laitoi yli. Yhteysaluskuletti ulompii saarii, - Hiittisiarempiikaa pelottammaa, josnyt höitä matkaa ol sattuuntkaa.Tyytyväisii näyttiit kaik ”merimiehiiksaikoneet” olevan. Mitese olki nii mukavaa tää purjehtimine.Ei nii minkäälaist muutaääntä kuuluunt, ko vee solina laivakeulaas tai pien purjee paukahus,sillo, ko liivaar pääs joskus tuulesuunna muuttuees löystymää jataas täyttymää, tuule siihe osuees.Siin kyken iha hyväst kuulemaa,mitä matkatover vaikutelmistaahaasto.Nähtii siel seilatees monelaistamuutakii kulkijaa. Huvimoottoripaattiilisäks siel seilais montaja mone kokosta purjevenettä. Jokuniist mäni vastatuulee luoviil,käänteel purjeita millo oikiaal,millo vasemmaal puoleel, niikooikian purjehtijan kuuluukii, sillokoei oo mihikää kiirettä. Joiltakiiolliit purjeet allaal ja puksuttitkonevoimaal tuulee päi. Ajo siinjoku purjehiil sammaa suuntaa,- sivutuulee, niiko mei Eugeniakkii.Ei nekkää päässeet siin justkovempaa vauhtii, vaik ollit niipaljo sulavalinjasemma näkösii.Nauttiit nekkii purjehtijat vissiisiint tuule kulettamiseest, niikomyökii.Kulki siin reitiil isompiikiilaivoi. Sillo ko Eugenia tuli siihemerkityyl väylääl, näky Hangosuunnaast tulevan joku kauhiankorkija laiva, melkee, ko talo kojaRosalaamänevii matkustajjii ,autoi ja tavaroi, toine hinaaja vetijottai pitkää ponttoonii johokii,mihi lieneekää. Mei laiva se vaaanto tuulen viijä ommaa vauhtiaan.ja myö päästii nauttimaa laivamiehiikeittämääst kohviist jaomist evväist. Nälkä se jo olkii, kopuolpäivä ol aikoi sitte ohitettu.Kyl ne evväät maistuitkii.Purjehus jatku monta tuntii,iha Väno saariryhää tuntumaa,mist käännyttii takasii päi. Aikaaol kulun jo nii paljo, et myö ei oispäästy vastatuulee luovimaal ennääsama päivä aikaan takasii lähtöpaikalaiturii. Ei siin auttaant muuko kippaar pisti konneet käyntiija suuntais Eugenian kulkemaatoista väylää takasii päi. Täl viisiimyö päästii näkemää muutakiisaaristoluontoo ko menomatkaal.Nähtii myö paluumatkaalmuitakii kommeita purjelaivooi.Kasnäsi rannaas oli laituriis kokonainepurjelaivasto. Jo kaukaanähtii oikee mastimetsä ja joukoosmuutamii korkeita mastii. Jokukysykii mitä ne voivat olla. Ei niitäsielt kaukaa pystyynt erottammaa,ko itse laivat ei sielt viel erikseennäkyneet. Vähä aja kuluttuu, kotultii lähemmääks se selviis. Laivamastiiha ne olliit. Laituriis ol ykskolmimastokuunaar ja kaksmastonekaljaasi. Niije mastot ne ollit,mitkä sielt näkkyit. Mone laistamoottoorpaattii siel laituriis näkypurjelaivoi joukoos olevan.Mut meil oli jo kiire kottiipäi jot puksutettii satamaast ohitsejäämättä niitä laivoi paremmitutkimaa. Oltii kuitekii tyytyväisiiniihi näkymii. Monta saartaja monta mutkaa kerkiis loppumatkaalnäkymää. Vissii joku jooottikii, millo sinne Västanfjäärdirantaa päässää. Tuliha se ettee sekkiihetki, ko laiva käänty sinne kapiaalväylääl ja lähtölaituur rupeisnäkymää. Kohta se jo sinne pääskiija laivamiehet kiinnittiit Eugenianlaituriinsa. Sit ei oltkaa ennäämuuta, ko kiittelemine kipparii jamuita laivamiehii, jotka vinssasiitrahdin käsvarre voimaal partaa ylilaituriil.Moni matkalaine kiirehti hetiautoonsa ja sil kotimatkalleen.Usiat jäivät kuitekii hetkeeks ran-naas olevaa kahvilaa; laiva mukkaanimensä saaneesee ”Cafe – Eugeniaa”,juomaa kuka kohvii, kukamitäkii muuta tai syömää, minkäjälkee hyökii suuntasiit tyytyväisiinkohti kotiaan. Mere ja purjehtimisetuntumaa myö oltii saatu.Iskiks meil kellekkää täst matkaastsellane älli, et uuvestaa pitäis seilaammaapäässä. Sen tietää vaajokahine omas mielessään.Matkamuistot kerto Kaukiaise Ahti,kuvat otti Nyymanni Juha