Tisle 1/2004 Eka kerta - Kemistikilta

Sisällysluettelo3 Pääkuvitus: eka kerta4 Puhis: Ekaa kertaa (heikoilla) jäillä5 Isäntä: Ekaa kertaa (teeman vierestä)6 Ex-täti mietteissään TeSun luennolla7 pHuksipalaute8 Esittelyssä raati 200412 Markkinamies: Jet-Set13 Laulun takaa: Bland tekniska14 Kerkko Karbonyylin seikkailut osat 3&415 KeN-sedän uusi tuleminen16 Haastattelu: CanCan 2003-0418 Tappajakirahvit osa 119 Kiltisgallup: HOMOkysymyksiä20 Lukijat paljastavat: eka kerta22 pHuksiristeily 24.-25.11.200324 Ensimmäistä kertaa lämmin25 Mehunkeittäjän päiväkirja osa 126 Oulun XQ 21.-24.1.200428 Muumi Peipon tarina29 Kerkko Karbonyylin seikkailut osat 5&630 Kuvia lumisodasta 9.2.200431 Seuraavassa lehdessä mahdollisestiTisleJulkaisija:Kemistikilta ryKemistintie 102150 Espoowww.chemistry.hut.fi/kk/Päätoimittaja: Mikko Helisevämhelisev@cc.hut.fiHUOM!Tisle on nyt myös mahdollista tilata kotiin asti! Vuonna 2004ilmestyy 5 lehteä ja vuoden tilaus maksaa 25€. Tilaukset voilähettää sähköpostitse suoraan päätoimittajalle.Tähän lehteen kirjoittivat: Maija Tiitinen, Pekka ”Puppe”Nurmi, Heta Urpala, Taru Tukiainen, Annukka Santasalo,Lassi Karvonen, Tapani Hiisvirta, Emilia ”Emmu” Tiitinenja Katariina Nyman sekä nimimerkit: näkymätön tekijä,KeN, OP, äiti & poika, lasihamsteri, MC Kuulas, BB jamehunkeittäjä.Valokuvat: Taru Tukiainen, Mikko Helisevä, Olli Pyylampi,Laura Nyfors, Emilia Tiitinen, Katariina Nyman, JaakkoLaine, Pasi Matikainen ja Simo Toikkanen sekä nimimerkki:mehunkeittäjä.Sarjakuvat: Emilia Tiitinen ja Taru TukiainenOheiskuvitus: Mikko Helisevä ja nimimerkki: lasihamsteri.Etu- ja takakansi: Mikko Helisevä (kansista ei kannata kysellä!)Painos: 300 kplPainopaikka: Picaset OyKiitokset oikoluvusta Simo Toikkaselle ja Emilia Tiitiselle!2tisle 1 2004

Pääkuvituseka kertatehnyt: Tisle-setä MikkoKoska keskivertolukijaa (kuten minua) eivät pääkirjoitukset juurikaan kiinnosta, päätin ettei minunkannata kiusata ketään olemattomilla kirjoitustaidoillani. Tarjoankin siis annoksen pääkuvitusta lukijoille.tisle 1 20043

Puhisekaa kertaa (heikoilla) jäilläkirjoittanut: puhiksemme MaijaTammikuun alussa aloin toden teollatutustumaan edeltäjäni testamenttiinja sitä katsellessani mielen valtasiepätoivo; nämä kaikki asiatko minuntulisi oppia muutamassa viikossa taikuukaudessa? Ensimmäisen kokouksenolin jo enemmän tai vähemmänonnistuneesti vetänyt ”vanhan” vuodenpuolella, joten itse kokoukset eivätolleet enää niin pelottavia. Paniikkianilisäsi se, että luokseni oli saapumassaheti luentokauden alkaessa vierasAustraliasta asti. Craig oli luonaniperäti 24 päivää. Miten ihmeessä saisinhoidettua myös killan asioita samalla,kun esittelen hänelle Suomea ja ennenkaikkea tätä ihanaa talveamme?Craig on ystäväni vuosien takaaajalta, jolloin olin Perthissä vaihtooppilaana.Perthissä talvellakaanyön alin lämpötila ei koskaan putoaalle +10 asteen. Hän koki siispakkasasteita ensimmäistä kertaaelämässään ja myös lumi oli aivanuusi tuttavuus. Ensimmäiset paripäivää menikin lumeen ja lämpötilaantotutellessa. Välillä oli pakkonauraa ääneen, kun parikymppisenpojan oli pakko vähän väliäkumartua ottamaan lunta käteensävain tietääkseen, miltä se tuntuuja miten kylmää se oikeasti on.Lumi tuntuu itselleen niin tavalliselta,ettei siihen tule kiinnitettyäsen kummemmin huomiota. Craiginmyötä tuli kuitenkin katseltuavähän enemmän ympärilleen näintalvella ja muistin taas, kuinkakaunis Suomen talvi on (varsinkin,kun täällä etelässäkin on ihanoikeasti lunta).Craigin kanssa minunkin tulikaivettua vanhat sukset ja luistimetesiin varaston uumenista jakokeiltua, miltä ne talvilajit oikeintuntuivatkaan. Kivaa oli, vaikkaluistellessa jalat kipeytyivät niinkovin, etten pystynyt olemaanjäällä kuin vartin verran. Craigpuolestaan urhoollisesti luistelipuolitoista tuntia ja tykkäsi kovasti.Mieleni perukoille jäi kuitenkinajatus siitä, että ehkä sinne luistelemaanja hiihtämään pitäisi mennätoisenkin kerran tänä talvena…Tiesitkö että...Katselkaa tekin vaihteeksi ympärillennetuolla ulkoilmassa. Ei seSuomen talvi ole pelkkää lunta japakkasta, vaan näitä talven riemujaon tarjolla monessa muodossa.Kaivakaa vaikka vanhat luistimettai sukset esiin ja lähtekää katselemaantalvista maisemaa metsiintai jäälle.Ja kun nuoskakelit alkavat, rakentakaalumiukko tai –linna päivänpiristykseksi!Lumista ja iloista talvea teillekaikille, rakkaat kemistit!tietoisku näkymättömältä tekijältä…syksyllä 1967 alkoi kemian osastolla ja Kemistikillassa ensimmäistä kertaank. isovelitoiminta. Nykyisin isoveliä kutsutaan ISOiksi, mutta tarkoituson edelleen sama – opastaa ja auttaa pHuksia kaikessa mahdollisessa.4tisle 1 2004

Isäntäekaa kertaa (teeman vierestä)kirjoittanut: isäntämme PuppePäätoimittajan hätistely herättiminut jo varsin pitkään jatkuneestaepäröimisen vaiheesta. Nimittäinluet parhaillaan jo viidettä versiotaisännän äänestä. Toivottavasti tämäriittää tällä kertaa.Kummallinen ylisuorittaminen tunkeutui ruumiiseenitammikuun puolivälin kieppeillä. Kirjoitin ensin mitäänsanomatontalässytystä ensimmäisestä kerrasta ja senkummallisesta hehkuttamisesta. Periaatteessa ihan asiaa,mutta ei mitään omaa sanottavaa ja kirjallisen ilmaisuntaso oli niin surkea, että ajattelin viillellä ranteeni. Enhalua väittää, että tämä olisi mitenkään tasokasta tekstiä,mutta tällä nimenomaisella hetkellä minua ei vaankerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa. Toivottavasti postaantämän Helisevälle ennen kuin roskakori alkaa tuntua liianhyvältä vaihtoehdolta.Sitten koitti version 2.0 vuoro. Se oli samantapainen,edelleen lehden teemaan sidottu. Nyttemmin olen oppinut,että jos ei ole mitään sanottavaa, ei ole mitäänsanottavaa ja jos ei ole mitään sanottavaa, teksti itsessäänei ime itseensä mitään asiaa, vaikka ruutua tuijottaisikuinka kauan. En lannistunut, vaan kaivoin erään kesällärustailemani sadunpätkän esiin ja muokkasin siitä itsellenitilanteeseen sopivan jutun. Jotenkin sitä kirjoittaminenalkoi viehättämään, kun ylioppilaskirjoituksista alkoiolla jo hyvä tovi. Kummallista kyllä, silloin abiturienttinapystyi puristamaan sanoja vaikka minkälaisesta aiheesta.Hyvää tuultani kesti vuorokauden verran. Seuraavana iltana,juuri ennen nukahtamista, aloin pähkäilemään eilistäkirjoitustani. Mieleeni juolahti vasta silloin, että eihänisännän äänessä ole koskaan oltu mitään mieltä, eikäsiis varmaan pitäisi minunkaan. Tai siis kyllähän muistetaankiltatoimintaa kehua ja maailmanrauha on yleisestihyväksyttyä, jopa kiltalehdissä, mutta enhän minä voisimitään omia ajatuksiani alkaa Tisleessä julkaisemaan.Tammikuun lopussa yritin vielä kerran, odotetuin seurauksin.Avustava kriitikkoni Recycle bin nappasi tekeleeniomakseen. Aloin hiljalleen miettiä pakokeinoja. Mitä joskarkaisin jonnekin Karjalan metsiin pariksi viikoksi? Silloinhanuusi Tisle olisi mennyt jo painoon ja minua ei tarvittaisi.Toivoin myös salaa, että verenhimoinen kirahvinitistäisi päätoimittajamme suoden minulle edes hengähdystauon.Koska yleensä häviää, kirahvit pysyivät sopuisina,toisin kuin päätoimittajamme Helisevä, joka jatkoiahdisteluaan terhakkaana kuin piisami.Noin viisitoista minuuttia sitten koin kuitenkin valaistumisen.Tajusin, että eihän kukaan oikeasti lue isännänääntä, joten voin jokeltaa siellä mitä tahansa kakkaa (esimerkiksiviisi edeltävää kappaletta). Ymmärsin myös, ettävaikka joku satunnainen yksilö tätä tekstiä silmäilisikin,hänen käsityksensä minusta tuskin voisi enää alentua.Vinkkinä myös seuraajalleni (mikäli tähän koiranvirkaanenää saadaan ketään huijattua): Säästä stressailut vuosijuhliin,ne ovat mahahaavan arvoinen juttu, mutta kukaanei oikeasti ole kiinnostunut muutamasta kappaleestaTisleessä, vaikka olisitkin ne itse kirjoittanut.Lopuksi haluaisin toivottaa itse kullekin aivan ihastuttavaakevättä, olkaahan kiltisti.tisle 1 20045

Ex-tätimietteissään TeSun luennollakirjoittanut: ex-täti HetaOhhoh.Kylläpä on mukavaa päästä kirjoittelemaanlehtijuttuja. Uusi Tisleenpäätoimittaja uhkailee deadlinella,ja sekös vasta minusta tuntuuhyvältä. Se herättää hienoja muistojahamasta nuoruudestani, ajasta,jolloin itse olin tuore kiltalehdenpääjehu. Siitä on kauan, eikä seaika koskaan palaa. Ah. Ensimmäinenkerta tehtävässä tulee vainkerran.Laajemmin ajateltuna tiedän, mikä minusta tuntuuhienolta; rakastan asioiden taakse jättämistä. Minustaon mahtavaa antaa asioille kenkää, kun olen nesaanut hoidettua, no, hyvin tai huonosti. Luopuminenon herkullinen tunne. Olen sitä mieltä, että onparempi katua tehtyä kuin tekemätöntä. Jos vanhaksielää ja elämäänsä katuu, niin tehdyistä teoista saa ainakinparempia tarinoita lapsenlapsille ja kustantajalle.Niin. Minäkin olen suoritusyhteiskunnan uhri. Pienestärusettipäästä lähtien aivohini on iskostettu uskoa,että on tärkeää saada asiota aikaan. Olemisestaon tultava jotain näkyvää jälkeä. Mitä nopeammassatahdissa jälkiä saa aikaan, sitä parempi ihminen on;sitä suurempi on ihmisen arvo, sitä enemmän kunnioitustahän ansaitsee. Mieluiten tulisi olla kuinhuippuuntrimmattu paperikone; tosin kaikki valmistettupaperi pitäisi olla tuotettuna kaksipuolisestifontilla 10 kirjoitettuja huipputiedejulkaisuihinkelpaavia tuoreita nerokkaita itsetehtyjä artikkeleitaomista uusista tutkimuksista. Jos joskus tämä paperikonejoutuisi huoltoseisokkiin, olisikin aikakäynnistää vapaa-aikatehdas valmistamaan loistaviavapaa-ajan suorituksia.Joskus löytyy yritysmaailmastakin helmenarvoisiaajatuksia. Jos markkkinoilla on tungosta, on kaksitapaa turvata asemansa. Voi koettaa vallata markkinatihan itselleen. Varsin mahdotonta, paperikoneetovat tulleet tänne jäädäkseen, usko pois. Toinen tapaselvitä ja menestyä on keskittyä siihen, minkä osaakilpailijoita paremmin. Kone on on tai off. Sinua eivoi käynnistää uudestaan. Sinä voit laiskotella kuolematta.Koneet ovat koneita. Koneiden arvo riippuu niidensuorituskyvysta (flops/second). Kone ei kaipaa aikaa”henkiselle kasvulle”. Kone ei mieti tarkoitustaan taitarkoituksettomuuttaan. Kone ei keksi uutta.Stellerin merilehmäHetaOn helppoa olla paperikone. On mahdotonta kuitenkaankilpailla todellisten paperikoneiden kanssa – neeivät tarvitse ruokataukoja. Koneilla ei ole inhimillisiäheikkouksia.6tisle 1 2004

pHuksipalautekoonneet: pHuksikaput Taru ja MaijaAika rientää. pHuksien ensimmäinensyksy TKK:lla ja kemmallaon ohi. Kaikenlaista ehtisattua ja tapahtua, mutta mitäjäi pikku-pHuksien mieleen.Tämän me pHuksikapteenithalusimme tietää. Siispä jaoimmejoulukuussa pHuksienriippareihin kyselykaavakkeetsyksystä. Hartaan tilastollisenanalyysin päätteeksi saimmeseuraavat tulokset.Aikaisempien vuosien tapaan pHuksiristeilyoli kaikista tapahtumista suosituin.Kaksitoista pHuksia nosti marraskuisenreissun Tukholmaan syksyn parhaaksitapahtumaksi. Pistekeskiarvolla 4,74risteily sijoittuu aivan terävimpään kärkeen.pHuksiristeilyn edelle kiilasivatvain HYK-KK –sitsit, urheilusaunaTiKin kanssa sekä pHuksien yösähly.Nämä tapahtumat saivat täydet viisipistettä. Arvostelijoita kussakin tapahtumassaoli kuitenkin vain yksi, jotentulosta ei voi pitää täysin luotettavana.Seitsemän pHuksipalleroa listasi FazerXQ:n kärkeen syksyisistä aktiviteeteista,mutta excursion saamat keskimääräisetpisteet eivät nosta sitä edes tapahtumienTOP 10:een. Paremmat pointsit saivatmm. pHuksien juhlasitsit, Lastenkutsutja Holloween-sitsit.Huonoimman arvosanan sai lauluiltarakkaiden vihollistemme pHysisitienkanssa. ”Fyysikot on tylsiä”. Sama tilaisuussai myös kyseenalaisen kunnianjakaa suurimman pettymyksen tittelinSkumpparisteilyn ja StadisuunnistuksenTilastotietoa:Noin 60:stä jaetusta kaavakkeesta 19 palautettiineli palautusprosentti oli 32.kaikkien tapahtumien otoskeskiarvo 3,68annettujen arvosanojen mediaani 4otosvarianssi 0,97otoskeskihajonta 0,98keskiarvon keskivirhe 0,17variaatiokerroin 0,27Syksyn tapahtumista sanottua:”Kakut olivat hyviä” –Lastenkutsut”Näitä lisää” –Fazer XQ”Sai lisää merkkejä” –KTH-vierailukanssa. Tietoa teekkariudesta pHukseilletarjonnut Teekkarikulttuuri-iltaei myöskään lämmittänyt pHuksiemmemieltä, vaan keskiarvolla 2,42 se olikaikista tapahtumista toisiksi huonoin.Urheilusaunaa taas ei kukaan arvioinutsanallakaan.Kaikenkaikkiaan tapahtumat ovat olleetpHuksien mielestä oikean tyyppisiä,mutta yhteistoimintaa muiden kiltojenkanssa toivottiin enemmän.Suurin osa pHukseista tuntui olevantyytyväisiä omiin ISOhenkilöihinsäeivätkä pHuksikapteenitkaan saaneetmoitteen sanaa. Erityisesti pHuksikapteeninmieltä lämmitti se, että lähes kaikkipHuksit kertoivat saaneensa uusiakavereita, kotiutuneensa Kemistikiltaansekä viihtyvänsä kiltahuoneella. Tutoroinnistaei sen sijaan positiivia sanojatuntunut löytyvän juuri kellään. Jokuihmettelikin, että onko tutoroinnin tarkoitusvain tarjota pHukseille ilmaiseksikahvia ja pullaa.tapahtuma, arvostelijoiden lkm ja arvosanaarvosteluasteikko 1-5HYK-KK -sitsit 1 5,00Urheilusauna med TiK 1 5,00pHuksien yösähly 1 5,00pHuksiristeily 19 4,74pHuksien juhlasitsit Täffällä 9 4,56Leffailta Athenen kanssa 2 4,50Lastenkutsut 2 4,50Holloween-sitsit 2 4,50Poikkitieteelliset bileet 9 4,22PiKKujoulut 18 4,22Fazer-XQ 16 4,13Perinnesitsit MK:n kanssa 18 4,11Haalarigaala 19 4,11Stadisuunnistus 16 4,06Lakinlaskiaiset 9 3,89Skumpparisteily 15 3,87Otasuunnistus 18 3,78Lauluilta 3A:n sitsisaunalla 3 3,671.päivä kokonaisuudessaan 18 3,50Nakki-ilta 4 3,50Kummeli-ilta 2 3,50T-Ilta Rantsulla 18 3,44Corona Cup 5 3,40Vastaanottotilaisuus A-salissa 18 3,39Köydenveto 18 3,33Vastaanottotilaisuus Kemmalla 18 3,28Lettukestit 17 3,00KTH-vierailu 13 3,00Kemian päivät 19 2,95Lafkasuunnistus 10 2,60Teekkarikulttuuri-ilta 19 2,42Laulusauna med FK 9 2,22Urheilusauna 0 0,00Loppuun vielä erään pHuksin terveiset:”On ollu ihan uskomaton pHuksisyksy jo heti alusta asti! Opiskella ei tosin ehtinytmutta sitä ehtii myöhemminkin. Nyt on pidetty hauskaa, ja onnistuttu siinä hyvin!Ja kaikki kemmalaiset on tuntunut ottaneen uudet pHuksit hyvin vastaan. Harmittavaa,että aika on kulunut näin nopeasti, pian puolet pHuksivuodesta jo takana...En tahdo että joulu ja uusi vuosi tulee! Tahdon vielä jatkaa pHuksisyksyäni muutamallakuukaudella!”Ja nyt iloisin mielin kevättä ja wappua kohden.Luvassa on kaikanlaista mukavaa ja uusia seikkailuja... ;)Lisää syksyn tapahtumista sanottua:”Super” –pHuksiristeily”Vierustoverit olivat hiljaisia” –pHuksien juhlasitsit Täffällä”Ulkona juoksentelu ja kättely oli hauskaa” –T-ilta Rantsulla”Harmi, että tarjolla oli liian isoja patukoita” –Fazer XQ”Outo fysisti oli mukana” – Lauluilta 3A:n sitsisaunalla”Ruoka kylmeni hitaasti” –Perinnesitsit MK:n kanssa”Jotain vähän tylsää jutskaa” –Vastaanottotilaisuus Kemmallatisle 1 20047

Esittelyssäraati 2004toimittanut: AnnukkaTisleen toimittaja Annukka Santasalo räätälöinämä seitsemän uskomattoman kiperää kysymystätarkoituksenaan paljastaa, millaisia kaheleitatämän vuoden raatiin on hakeutunut.Puheenjohtaja Maija Tiitinen KeIII1. Olin 4 vuotiaana automatkalla Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Legoland jajokin Tanskan eläintarha teki 4-vuotiaaseen matkailijaan suuren vaikutuksen.2. Luultavasti elokuussa 2001, jolloin kävin kaverin kanssa katsomassa yhtäkämppää, johon muutettiin elokuun alussa.3. 9. luokalla toukokuun lopussa vedin elämäni ekat kännit rannalla luokkakavereittenikanssa. Join pullon jotain Roseeviiniä ja olin ihan tillin tallin. En jäänytkiinni.4. Jaa-a. Tämä on aika paha. Ehkä sillon kun sain ikioman pianon 4-vuotiaanapäiväkotikaverit oli aika kateellisia.5. Tais olla sinä päivänä kun täytin 18 ja ostin kaljaa täysikäsenä ekan kerran. Silloinoli aika aikuinen olo, tosin aika hetkellistähän se oli.6. Joskus lukioaikoina yksi ystävistäni soitteli mulle usein yöllä, kun hänellä olipaha olla. Heräsin aina kesken unien juttelemaan hänen kanssaan, muutamankerran jopa mentiin ulos istumaan joskus aamuneljältä. Ehkä silloin olin hänenpelastuksensa.7. Olin joskus alta 10-vuotiaana serkkuni luona kylässä. He asuivat silloin maallaja heillä oli lehmiä. 10 vuotta vanhemman serkkuni poikaystävä oli tulossa käymään.Pihaan ajoi samanvärinen auto ja ryntäsin innoissani kertomaan serkulleniUllalle, että Kari tuli. Ulla tuli alas, meni ulos ja tuli naureskellen takaisin.Se olikin keinosiementäjä, joka tuli kyläilemään... Silloin hävetti aika paljon.1. Ensimmäinen kertasi ulkomailla2. Ensimmäinen kertasi Tapiolassa3. Ensimmäinen kertasi humalassa4. Ensimmäinen kertasi kadehdittuna5. Ensimmäinen kertasi aikuisena6. Ensimmäinen kertasi pelastajana7. Ensimmäinen mokauksesiTämän lisäksi jokaiselle esitettiin yksi henkilökohtainenkysymys.Heräät aamulla kiltiksen sohvalta Lassi Karvosen ja Lari Tuonosen välistä.Mitä on tapahtunut?Olemme käyneet keskustelua kemistien harjoittelusta Larin kanssa. Lassi sattuikävelemään kiltiksen ohi ja tuli mukaan muistuttelemaan TEK:in palkkasuosituksistaja oikeusturvasta. Ilta venähti pitkäksi, joten päätettiin jäädä kiltiksellenukkumaan.Rahastonhoitaja Vesa ”MäkMatti” Vuori KeIII1. Vuonna 1989 kävin Tommolan poronhoitoyhdistyksen järjestämällämatkalla DDR:n suurimmassa suolakaivoksessa.2. Kun olin ensimmäistä kertaa menossa Tapiolaan, niin eksyin ja löysinitseni.3. Koskaan en ole mitään ottanut, ikinä. Humala on suhteellinen käsite.4. Ostin vähän aikaa sitten uuden vaaleansinisen lenkkeilypuvun. Hölkkäsineri puolilla Helsinkiä ja monet ohikulkijat tuntuivat kadehtivanasuani.5. Taisi olla pHuksivuonna yhtenä perjantaina Julkkuja myydessä. Puolentunnin aikana ainakin kymmenen teiniä pyysi, että kävisin ostamassaniille viinaa. Tunsin itseni tosi aikuiseksi.6. Minä pelastin Taunon hengen. Tarmo pomppasi pystyyn.7. Tossa vähän aikaa sitten kävi niin, että sain ekalla vuorolla 7 pussiin,mutta se kahdeksas ei menny sitten millään. Koskaan ennen enoo mokannu.ASIAANKUULU-MATON TORSPOHeräät kiltiksen sohvalta Maijan ja Maijun välistä. Mitä on tapahtunut?Mikäli muistan oikein, niin säkitimme moloa kiihkeästi koko yön,kunnes keppi ei enää pysynyt kädessä ja nukahdimme sohvalle.8tisle 1 2004

kuvat: Laura ja EmmuSihteeri ja tiedottaja Katariina Majamaa KeI1. Jos lähinaapuri Ruåtti lasketaan, niin siellä varmaan perheen kanssa risteilemällä käyty joskus80-luvun puolella vielä.2. Kaverin kotipileissä lukion ekalla. Silloin kun minä olin nuori, ei Espoo ollut kovassa suosiossa.3. Hih, se tapahtui joskus seiskan alussa. Juomana oli green lime ja tulos arveluttava. Kyseistäjuomaa ei sen jälkeen ole tultu maisteltua.4. Ei ainakaan tule sellaista ominaisuutta tms. mieleen, jota jonkun kannattaisi kadehtia =)5. Tämä on helppo. Se tapahtui tuossa muutama viikko sitten kun näin painajaista, että haluan remontoidaitselleni kodinhoitohuoneen. Onneksi kyllä heräsin, joten en tiedä lasketaanko sitä=). Tuskinpa kovin aikuinen vieläkään olen.6. Pelastin kerran söpön kalan ongenkoukusta. Pelastaja imagoa saattaa himmentää se, että seoli mun oma onki. Ajankohtaa ei voi muistaa, mutta eiköhän se joskus 80-luvulle kanssa mene.7. Nyt mennään sellaiselle alueelle, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa ennemmintulla kyselemään multa joskus jatkoilla herkässä mielentilassa niin vastaus saattaa irrota.Heräät aamulla kiltiksen sohvalta Vesan ja Jaakon välistä. Mitä on tapahtunut?Maija on varmaan pakottanut raadin ahkeroimaan kellon ympäri budjettia.pHuksikapteeni Emilia Tiitinen KeIII1. Norjassa joskus parivuotiaana, ei mitään muistikuvia reissusta, valokuvia sentään.2. Öö. Joskus oltiin keilaamassa tapsalassa... joskus about vuonna 1997. Hävisin, yllättäen.3. Oh noo... En osaa paikalllistaa, millon näin on päässy käymään... mutta sen tiedän, ettäolis todellakin saanu jättää ekan kerran myös viimeseks :P Tais olla fuksisitseillä 2001 eka”kunnon” humala.4. Pikkusiskoni oli katkera ja kateellinen, kun minä sain esiintyä ja soittaa pianoa, kun olinviisi ja kolmevuotiaalle ei tätä kunniaa suotu.5. Ei oo tullu vastaan sitä vieläkään. Aikuiseks en pääse kasvamaan. Ja mummo kysyy vieläkinmulta ”Mitäs lapset juo ruuan kanssa?”.6. Jaa. En oo mielestäni mitään pelastanu. En edes omia kasvojani. :P7. Näitä on kertyny niin paljon, etten muista, mikä olis ensimmäinen. Ja aivot pyrkii pyyhkimääntraumaattiset tapahtumat muistista.Heräät Koskisen sohvalta Petri Pihkon ja Ari Koskisen välistä. Mitä on tapahtunut?Oon luultavasti menny itkemään Koskiselta ja Pihkolta opintoviikkoja ja julmat eivätpäästä mua kotiin, ennen kun oikeesti jotain osaan. Siinä välissä on pakko lepuuttaaaivoja nukkumalla.pHuksikapteeni Laura Nyfors KeIII1. Perinteisesti Ruotsiin, Kålmordenin eläintarhaan vuonna -84. Mitään en kyllä reissustamuista, mutta onneksi on valokuvia... tälläkin kertaa...2. pHuksisyksynä 2001 palloilin siellä etsimässä maistraattia. Löytyihän se hetken panikoinninjälkeen.3. Yläasteella kaverin kotibileissä juotiin punkkua porukalla ja oltiin toosi bööleissä :)4. Ööh... kun sain joululahjaksi Cindy-talon, serkku oli hieman vihertävän näköinen...5. En aio kasvaa aikuiseksi. Ja sen kyllä huomaa. Olen myös viisvuotiaana luvannu isällenilopettaa kasvamisen...6. Ala-asteella ei saanut jättää ruokaa ja kerran oli jotain poikkeuksellisen hirveetä, jota kaveriniei millään saanut alas... Söin ensin oman lautaseni tyhjäksi ja sitten vaihdettiin kaverinkanssa...7. Tosi natiaisena sulatin meidän pakkasen. Kaikki mustikat oli levinny keittiön lattialle japarketti piti vaihtaa... Varmasti muuten oon mokannu ennenkin, tällanen kävelevä hasardikun oon :)Heräät kondiksen sillikselle kahden tuntemattoman tikkiläisen välistä. Mitä on tapahtunut?Volframi-Iridium-Helium :)tisle 1 20049

Raati2004Isäntä Pekka ”Puppe” Nurmi KeIII1. Ylitin Ruotsin aluevesirajan joskus vuoden 1989 aikana Vikingline -varustamon matkustajalautalla.En muista risteilystä juuri mitään, varmaankin siksi että siitä on niin kauan.2. Tapiolassa kävin ensimmäistä kertaa pHuksisyksynä. Siellä oli paljon puluja.3. Kolmasluokkalaisena olin isoisän kanssa ryyppäämässä, se oli saanut halvalla venäläistäpirtua. Minä olin aika sekaisin ja näin hallusinaatioita sarvikuonosta, jolla oli puujalka.4. No kerran mulla oli siniset kurahaalarit.5. Ei oo pelkoo.6. Noin nelivuotiaana autoin erään kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) pois vilkkaasti liikennöidyltäautotieltä, jossa sen henki oli jatkuvasti vaarassa.7. Kuulopuheiden mukaan olen kerran hukannut piponi.Heräät yläaulan sohvalta Aittamaan ja Murtomäen välistä. Mitä on tapahtunut?No olen ollut Lassen kanssa vähän Niittykummun Mäkkärin pallomeressä, ja sitten kun meolemme väsyneet, niin Lasse on soittanut Jussin viemään meitä kotiin. Jussin on kuitenkinpitänyt käydä vielä laitoksella hieman asioilla, ja Lasse ja minä ollaan uinahdettu Komppasohvalle.Sitten kun Jussi on tullut takasin, niin hänkin on ajatellut vetää pikku nokkaunet.Emäntä Outi Santala KeII1. Parivuotiaana kävin Samoksella Kreikassa. Koska en osannut syödä purkkaa, söin lentokoneessarusinoita, jotta korvat eivät olisi menneet lukkoon.2. Ollessani muutaman viikon ikäinen äitini vei minut näytteille Mankkaalla sijaitsevalletyöpaikalleen, ja samalla reissulla kävimme Tapiolassa ostoksilla.3. Serkun kaverin kotibileissä join kaksi 0,33 litran siideriä ja muiden ”pohjia”. Kyllä se silloinhumalalta tuntui.4. Sain silmälasit kaksivuotiaana, ja kun ensimmäisen kerran tulin hoitopaikkaani uudet kumisankaisetrillit päässä, kaikki muut hoitolapset olisivat halunneet samanlaiset.5. Silloin tuntui aika vanhalta, kun vieraat ihmiset alkoivat nimitellä minua lapsilleen ”tädiksi””tytön” sijaan.6. Joskus 7-8 vuotiaana pelastin pikkuveljeni hengen onkimalla puoliksi syödyn tikkarin hänenkurkustaan, kun veli oli nukahtanut selälleen kesken herkuttelun.7. Epäonnekseni synnyin 10 viikkoa serkkuani myöhemmin, ja olen monesti saanut kuullapiikittelyjä nuoremmuudestani.Heräät kiltiksen sohvalta Jani Heikkilän ja Olli Pyylammen välistä. Mitä on tapahtunut?Puppe on ehtinyt jo lähteä.PR-vastaava Maiju Kylliäinen KeIII1. Jaa, kyllä se varmaan on Lanzaroten reissu, kun olin ekalla luokalla eli 7 v.2. Varmaan lukion ensimmäisellä luokalla eli n. 17v... Silloinen poikaystäväni asui Espoossa...3. Kahdeksannella luokalla kaverit juottivat mut humalaan porukoidensa viinakaapistatekemällään seoksella... Olo oli hyvin mielenkiintoinen ja ajoin pyörällä ojaan :)4. Eihän tuollaisia asioita voi tietää... Tais mulla olla pienenä aika hieno punainen Tunturipyörä,jota kaverit kadehti.5. Joskus sitä toivoisi, että osaisi olla aikuinen... Kaikissa meissä asuu kuitenkin pieni lapsi.6. Pienenä tyttönä hoivasin pesästä tippunutta linnunpoikasta. Taisi senkin linnun vain kissalopulta viedä :(7. Tyhjentää isän viinakaappia kavereiden kanssa ja jäädä siitä kiinni. Kolme kuukautta kotiarestissaei ole kivaa.Heräät kiltiksen sohvalta Simon ja Pupen välistä. Mitä on tapahtunut?Varmaan ollaan käyty sponsorirahoilla kaupassa ostamassa ruokaa ja erityisesti juomaaSimon järkkäämään harkkasaunaan. Jostain syystä olemme kokeneet tarpeelliseksi testataostettujen elintarvikkeiden laatua. Muutaman kaljakorin tyhjennyttyä uni on päässytyllättämään... mutta läheisyys lämmittää :)10tisle 1 2004

Opintovastaava Simo Toikkanen KeIV1. Varmaankin käytiin Siljan laivalla Tukholmassa joskus, kun olin about viisi tai vähemmän.Paluumatkalla jokin hajuvesi aiheutti allergisen reaktion, ja puhe muistutti norjaa. Tuon reissunjälkeen kyseinen hajuvesi on aiheuttanut lähinnä kuvotusta.2. Joskus yläasteella teimme retken Villa Elfvikiin. Luultavasti huristelimme 106:lla, koska muistanihmetelleeni kummallista tunnelia, johon bussi yhtäkkiä pysähtyi. Tunnelin päällä lukivielä Stockmann.3. Eräänä wappuna iloisella 1990-luvulla olimme kavereiden kanssa Kaivarissa. Jollain kummankonstilla eräs kaveri oli saanut hommattua isänsä baarikaapista yhtä jos toista. Iltaahansiinä sitten vietettiin jokseenkin kosteissa olosuhteissa. Melko aikaisessa vaiheessa sittenporukka havaitsi olevansa siinä kunnossa, että voisi lähteä kotiin. Loppujen lopuksi palloilinkotitienoolla, koska en kehdannut mennä siinä tilanteessa niin aikaisin kotiin...4. Varmaan se tapahtui joskus silloin, kun olin pieni. Pikkusisko luultavasti kadehti jotain lelua,joka mulla oli. Joskus kateus pöllähti suoranaiseksi riidaksi, josta ei aina ihan ehjin nahoinselvitty.5. Piti opetella elämään ihan eri tavalla, kun joskus muutaman vuoden vanhana sai oman huoneen.Enää ei äiti tai iskä ollut siinä vieressä, joutui puuhaamaan ihan omiaan. :)6. Mökillä oli tapana roikkua aina 50-luvun Valmet-traktorin kyydissä. Joskus mukana oli peräkärry,joskus sellainen hassu laatikko. Kerran sitten se laatikko tarttui kantoon kiinni ja kaatuiylösalaisin. Laatikossa oli kyydissä yhteensä neljä suunnilleen samanikäistä serkusta, minämukaan lukien. Istuin laatikon etuosassa, jossa oli minun lisäkseni serkkuni ja moottorisaha.Laatikon kääntymisen jälkeen oli olo vähän hukassa, mutta löysin sitten itseni ulos. Samallapäästin ulos myös serkkuni. Kaikki olivat asiasta kovin pelästyneitä jälkeen päin, tässähänolisi voinut käydä mitä tahansa...7. Ensimmäinen, jonka muistan, tapahtui läheisessä leikkipuistossa, jossa leikin sellaisilla ”elefantinjaloilla”,joissa on väärinpäin käännettyyn ämpäriin on kiinnitetty naru. Innostuin menemäänniillä jonnekin kivikkoon, ja seurauksena oli tietysti kaatuminen. Jalkaan tuli piiitkähaava. Itkettikin niin hirveästi. Haava piti tottakai puhdistaa. Teki muka niin kipeää, että äidinpiti istua jalan päällä, jotten vaikeuttaisi puhdistusoperaatiotajalkaa liikuttamalla. Loppujen lopuksisain jalkaani ISON laastarin, josta olin tavattomanylpeä.Heräät Poten aulan sohvalta Seppälän ja Krausenvälistä. Mitä on tapahtunut?Varsinainen kahvihuone on remontissa, ja kahvitauotpidetään aulassa. Edellinen ilta on mennytmeikäläiseltä pitkäksi, ja nukahdan kesken kahvitauon.Kun herään, Seppälä ja Krause pitävät jotainpalaveria sohvalla. Nappaan teemukini ja poistunpunastellen paikalta takaisin töihin.Ulkovastaava Jaakko Laine KeII1. Amerikassa 1-vuotiaana. Siellä1,5 vuoden sessiot.2. Vuonna 2002 etsimässä KELA:ntoimistoa.3. En ole koskaan ollut humalassa.Ehkä hiukan huppelissa.4. Kadehdin pelkästään muita - eimua kukaan kadehdi.5. Muistikuvat viittaavat Heinolanyöelämään.6. Duuneistani supersankarina en voikertoa enempää7. Todennäköisesti kun puhuin ensimmäistäkertaa...Tisle-Setä?Epätietoisille tiedoksi:Tisle-setä onkin tänä vuonnaomasta tahdostaan pelkkätoimihenkilö. Tiedotuspuolestasensijaan vastaa sihteeri.Toivotaan, että tämäratkaisu osoittautuu toimivaksi:)Heräät 11 a-b:n kerhohuoneen sohvalta vanhojen ja uusien pHuksikapteenienvälistä. Mitä on tapahtunut?Hurja biljardinpeluusessio on vaihtunut ex-fuksin lohduttamiseen yönpimeinä tunteina (olenhan tunnetusti hävinnyt kaikki pelit).tisle 1 200411

Markkinamiesjet-setkirjoittanut: Tapani HiisvirtaSuomen alkoholiliike Oy alkoi 1970-luvun loppupuolella panostaa todenteolla viinatehtaidensakansainväliseen markkinointiin. Vientiohjelman toiminta-alueeksimääriteltiin vaatimattomasti koko maapallo, ehkä nyt kuitenkin Etelänapamannertalukuunottamatta. Tämän, jopa kunnianhimoisena pidettävän, sittemmin kyllämenestykseksi osoittautuneen, myynninedistämisohjelman reissaavaksi monitaituriksipestautui diplomi-insinööri Tapani Hiisvirta, Otaniemen kemistejä ja vanhakemistikiltalainen.Omien sanojensa mukaan DI Hiisvirran toimenkuvaan ovat liittyneet muun muassaseuraavat hyödylliset ammattinimikkeet: markkinamies, tekninen asiantuntija, sopimusneuvottelija,rahoitusasiantuntija ja esiintyvä taiteilija...”Fiksuun ja filmaattiseen” kansainväliseen ilmapiiriin totutteleminen otti toki aikansainsinöörismieheltä, jonka juuret olivat varsin päinvastaisella suunnalla maaseutumiljöössäVarsinais-Suomen Perttelissä. Aina yhtä hyödyllistä yritys-ja-erehdys-metodia noudattaen vaativasta toimesta kuitenkin selviydyttiin alkukankeuksienjälkeen aina kertakerralta paremmin ja tuloksellisemmin.Yritä ja erehdy! Yleensä tällä kokeellisella menetelmällä kertyy paljon edesottamuksia,joihin pelkästään oikein tekemällä ei välttämättä ikinä törmäisi. Näitä kokemuksia- ainakin hauskimmasta päästä olevia - huvittaa purkaa myös toisten opiksi jailoksi. Tisleessä tullaan jatkossa julkaisemaan DI Hiisvirran alunperin Salon SeudunSanomiin kirjoittamia Markkinamies-pakinoita. Suurin osa pakinoista kuvailee sattumuksia1980-luvulla. Tarinat ovat tosia, mutta pakinoissa vilahtelevien oikeidenhenkilöiden nimiä on muutettu. Ensimmäisessä jutussa seikkaillaan suihkuseurapiireissä.Lassi Karvonen(Salon Seudun Sanomissa 20.1.2000 julkaistua esittelyä mukaillen.)Sveitsissä käytyjen neuvottelujenpäätökseksi oli Thaimaalainenisäntämme Mr. Pompot järjestänytillalliset. Niihin osallistui neuvotteluosanottajienlisäksi myös Mr.Pompotin thai-syntyinen morsian,joka oli amerikkalaisen lehtibiljonäärinleski. Suomalainen ”maalaispoika”oli heidän näkökulmastaankaikkein eksoottisin, joten luultavastisiitä syystä jouduin (tai pääsin) morsiamenvierustoveriksi.Thaimaalaisen illallistamistavanmukaan seurustelu käy vilkkaanasyömisen aikana eikä ruoka suussapuhuminen ole kiellettyä. Kaunisleski olikin hyvin puhelias kertoillessaanitsestään ja olemisestaan.Oikeastaan oli hyvä, ettei ”maalaispojan”tarvinnut osallistua keskusteluunpaljonkaan, sillä aihepiiri olitodella kaukana hänen omasta kokemuspiiristään.– Kyllä tämä nykyinen inflaatio onhirveää. Pelkän polttoaineen kustannusNew Yorkista Bangkokiin onnoussut viime vuonna melkein 20prosenttia. Jos tätä menoa jatkuu,täytyykö minun myydä suihkukoneenija alkaa käyttää reittilentoja?– Kaikki on niin kallista Bangkokissa.Autonkuljettaja siellä joutuu tankkaamaankaksi kertaa viikossa, kunManhattanilla isompaa autoa tankataanvain kerran kahdessa viikossa.– Tämä Sveitsi on sitten ihana muttakallis maa. Me käymme täällä parikertaa vuodessa hiihtämässä. Täälläkunnon ateria maksaa niin paljon,että me useasti vuokraamme helikopterinja käymme Ranskan puolellasyömässä.”Maalaispoika” tunsi joutuneensaaivan väärään seuraan ja oli vaikeaaolla osaaottavainen tällaisiin hankaluuksiin.Katsoin parhaaksi kommentoida,että maailmanlaajuinenkaupankäynti kehittyy niin nopeasti,että rahantarve pyrkii nostamaankorkoja, mikä edistää inflaatiota jalaskee rahan arvoa.Äveriäs ”morsian” kiitti kommentistaja kysyi: – Minulla on muutamakymmenen miljoonaa pankkitileilläja tuntuu kuin ne hupenisivat sieltänopeaan tahtiin. Mihin minun nepitäisi sijoittaa, jotta ne olisivat turvassa?Huh, huh. Sanoin, etten ollut mikäänasiantuntija. Kuitenkin ”maalaispoika”ja vanhojen maalaisisäntien aatteetastuivat mieleen: ”Tehtaat palaa,rahat revitään, kauppiaat huijaaja palkkasäästäjät ryöstetään, muttamaa ei häviä minnekään.”Niinpä sanoin:– En tiedä mikä olisi tuottoisinta,mutta jos minulla olisi ylimääräistärahaa, ostaisin maata, metsää, kiinteistöjätai muuta, mikä ei helpollahäviä tapahtui rahamarkkinoilla mitähyvänsä.Morsian oli hetken hiljaa mietteliäänä.Paitani kostui hiestä entistämäremmäksi. Onneksi Mr. Pompotoli jo päättämässä tilaisuutta kauniillapuheella.Sen päätyttyä ”Morsian” nousi ylös,viittasi hovimestarin luokseen, tilasikaikille konjakit pikatoimituksena jasanoi:– Tämän minä haluan osoittaa kiitokseksisuomalaiselle ystävälleni, joltaolen saanut kullanarvoisia neuvoja.Pakinoitsija on pertteliläissyntyinenNurmijärvellä eläkepäiviään viettäväkemisti-DI. Työuransa hän on tehnytAlko Oy:n palveluksessa mm. vienninedistämistehtävissä. Ylläolevapakina on julkaistu aiemmin SalonSeudun Sanomissa 20.1.2000.12tisle 1 2004

Laulun takaabland tekniskapHuksivuonna hämmennyin muutamankerran kemistitapahtumissa, kun Teekkarihymninjälkeen puoliltaöin laulu vaan jatkuija jatkui. Kieli tosin vaihdettiin välillä, eivätkätoisten kiltojen edustajat enää pystyneetmukana laulamaan. Onneksi vanhemmattieteenharjoittajat selvittivät pHuksiparalle,mistä on kysymys.Ihmetyksen aiheutti pitkä ja hyvin ruotsinkielinenBland tekniska ynglingar alla (Isotuoppi s. 144),joka on meidän kemistien oma laulu. pHukseille, javarmaan ulkopuolisillekin, Kemistikillan tunnuslauluakysyttäessä tulee todennäköisesti ensimmäisenämieleen iloinen Vi är kemister – rallatus (Isotuoppis.146). Kuitenkin juuri Bland tekniska on lauluista sekirjoittanut: lukkarimme Emmuperinteikkäämpi ja vanhempi Kemistikappale, siksisitä lauletaankin kunniapaikalla, aina hymnin jälkeenseisten. Laulun tekijä Guss Mattsson (1873-1914) oliaikanaan aktiivinen silloisen Kemistiklubin jäsen, jaerityisen tunnettu laulu- ja soittotaidostaan. Hän sepittikinomaksi ja kavereidensa iloksi monen montakuplettia ja laulelmaa, joista muutamia kuulee vielätänäkin päivänä. Myöhemmin Mattson jätti kemistinuran ryhtyäkseen toimittajaksi, tulipa hän sittemmintunnetuksi myös kirjailijana.Tunnuskappaleemme on nyt jo n. 100 vuotta vanha.Pidetään jatkossakin huolta siitä, että tulevat kemistisukupolvetsen osaavat laulaa arvokkaasti, muttakuuluvasti Teekkarihymnin perään. Tässä hiemanapuja opettelulle, jos on joltakulta jäänyt muistilokeroihintallentamatta :)Bland tekniska ynglingar allaGuss MattssonLauluBland tek - nis - ka yng - lin - gar al - la ke - mis - ten är kro - nan än - då tyen gång då värl - dar - na fal - la han tit - tar blott glät - tigt där - på Ty des - til - la - tion ochsub - li - ma - tion ger rag - na - rök - krop - par - naskons - ti - tu - tion!1. Bland tekniska ynglingar alla kemisten är kronan ändåty en gång, då varldarna falla, han tittar blott glättigt därpå.:,:Ty destillation och sublimation ger ragnarök, kropparnas konstitution:,:2. Jag varit i olika länder, jag sett båd’ Paris och Berlin.Jag skålat vid Rhenflodens stränder i Pommerys välkända vin.:,: Möblerat jag har två lyckliga dar hos turken, som aldrig på kärleken spar :,:3. Och sen, när vi alla är döda, trikalciumortofosfat,och slutat vår jordiska möda, och tömt blivit fröjdernas fat.:,: Dock själen så fin har kvar energin tack vare kinetiska gasteorin :,:tisle 1 200413

Kerkko Karbonyyliosat 3&4tehneet: Emmu ja TaruKerkko Karbonyylin seikkailutOnpa tylsää. Eiedes pienintäkäänhapon häivää.Osa 3: Kerkko lähtee PariisiinMutta kukas sieltä tuleekaan?N2Leikkisitkö kanssani?N2En mä nyttollasenkarbonyylinkaa. Mitä säoikein kuvittelet?No, pöh. Minä lähden Pariisiin.By:TTETKerkko Karbonyylin seikkailutOsa 4: Kerkko tulee PariisistaTHFNo, Kerkko, millaista oliPariisissa?BrBrOi, ei, bromiaperkules!Ooh! Onpahieno!Ihanaa! Ja katsohankin kaksoissidoksen.Olioikein alessa.THFEn kestä katsella.+BrBr -BrNo voi pettymystenpettymys! Hukkaanmeni kaksoissidos!*Sniff*BrBy:TTET14tisle 1 2004

KeN-sedänuusi tuleminentehnyt: KeNJaahas tenavat. KeN-setä ei olekaan näillä sivuillapariin numeroon seikkaillut. Syynä on sedän viettämäsapattilukukausi: ainainen kemman kahviossaistuskelu alkoi maistua epäilyttävästi puulta,joten KeN teki johtopäätökset ja lähti lomailemaanpäälafkan kahvioon. Paikallista debattia aikansaseurailtuaan KeN on nyt uudessa latingissa japerspektiivissä vastailemaan ja kommentoimaanniin pieniin kuin suuren suuriin kysymyksiin,joita Te, rakkaat nuoremmat tieteenharjoittelijat,lähettelette KeNin ikiomaan sähköpostiosoitteeseen.Seuraavaksi pari kysymystä. Mutta vielätuosta kemman ulkopuolisesta maailmasta. Ei seelämä kuulkaa, tytöt ja pojat, sen kummempaatuolla Otaniementien toisella puolella ole.Kemmalla on kaikki, paitsi ruokala, lämpimiäluentosaleja, toimiva ilmastointi...Morjens KeN! Mä kuulin, ett tos onjoku remontti taas tulossa. Jos nesulkee ton C-siiven, niin pääseeksenää sisäkautta mitenkään ATK-luokkaantai labroihin.Tiedustelee, LämpögradienttifobiaKyllähän se ajatus vähäisen riipaisee, että sisätilojen lämpimästätuonne talven kylmyyteen tarvitsee lähteä taivaltamaanpäästäkseen samassa rakennuksessa paikasta Dpaikkaan B. Mutta ei hätää. KeNillä on ratkaisu, jota kutsutaanputkistokanavaksi.Siispä kulkuohjeet kaikille lämpöhakuisille: Kun saavutaankiltahuoneelta Annelin kahvion aulaan, niin siinä aulanvasemmalla laidalla on ovi, jonka takana on käytävä.Kävellään käytävän päähän ja sitten katse lattiaan! Siinäon kaivonkansi, jonka alta pääsee laitoksen putkistokanaviin.Nämä kivijalan tasolla risteilevät kanavat johtavatlaitoksen jokaiseen kolkkaan, myös ATK-luokkaan jaoppilaslabroihin. Jos näihin betonisokkelin sokkeloihinlähtee seikkailemaan on syytä muistaa pari juttua. Kanavissaei luonnollisesti ole kiinteää valaistusta ja lattianaon mutainen maapohja, joten taskulamppu ja kumpparitovat ehdottoman hyödylliset varusteet. Kypäräkin voiolla hyödyllinen paikoin matalissa tunneleissa. Ensimmäisensuoran jälkeen ei missään nimessä saa kääntyävasempaan tai kohta löytää itsensä tuuletinlaitteen propelleistapyörimässä. Jykevä kauhavalaanen kannattaamyös varata vyölle. Matkan varrella kun saattaa törmätäbiolabrojen epäonnistuneisiin harjoitustöihin. Näidenkolmisilmäisten, jykevien mutanttien kanssa neuvotellessaei sanan säilällä kauan elvistellä. Onnea matkaan!Tsau KeN. Taas mun selkkari tulitakasin. Mix tällasta aina tapahtuujust mulle? Eix ne oo tarpeex niinkutieteellisii ja miten niist sittensais sellasii.Terv. BumerangarooTässä olisi los Bumerangokselle pientä vinkkiä. Tärkeinjuttu matkalla ”tiäteellisyyteen” on sanoa yksinkertaisetasiat tavalla, jota maalaisjärjellä ajatteleva fiksu bussipysäkinmies ei ymmärtäisi. Tätä voi harjoitella ihanarkisissakin tilanteissa. Lähdetäänpä maitokauppaan.Anteeksi. Tarkoitin sanoa tietysti päivittäistavaravähittäislunastamooneli PTVL:ään . (Huom. Joka termilleon olemassa tietysti lyhenne, jota käytetään ranteensäästämiseksi, mikäli työselvityksen pituuden ei olehavaittu vaikuttavan arvosanaan). PTVL:sta ostetaanpakastepitsaa, siis yksi syväjäädytetty kaksiulotteinenravintoyksikkö (S(2D)RY). Ostotilanteessa hyödynnetäänhenkilökohtaista omistuspotentiaalia (HKOP).Hyödyllisiä opiskeltavia matkalla kohti korkeampaatiäteellisyyttä ovat erilaisten laitteiden manuaalit, kutenmatkapuhelimen käyttöohje. Lopuksi vielä tärkeä huomio.Tiäteellisyyttä ei kannata viljellä ihan joka paikassa.Esimerkiksi esiaviollisissa interventioissa tiäteellisyydellävarmistetaan paikka piippuhyllyllä. Taksijonossa taasvoi päästä tekemään liian läheistä tuttavuutta vihaisenperussuomalaispoliitikon äänestäjän kanssa.kysyKeNilta@hotmail.comtisle 1 200415

HaastatteluCanCan 2003-04Cancanistit ovat juuri lopettaneet tanssiesityksensäpiKKujouluissa huimiin aplodeihin,kun Tisleen punaposkinen toimitustiimirientää haastattelemaan heitä Smökinakvaarioon. Tunnelma on katossa hyvinmenneen keikan jälkeen. Tytöt itse kuvailevatfiilistä jalkojanostattavaksi ja pyhäksi.Jalka näyttääkin tytöillä nousevan erittäin korkealle. Luulisi,että moinen vaatisi paljonkin treenausta, mutta tytöt vakuuttavatyhteen ääneen, että treenaus on lahjattomia varten. Salaiseksikikaksi paljastuu jatkuva lantionpyörittely. Luennotja erityisesti labrat sujuvat rattoisasti, kun samalla keskittyylantionpohjan lihasten harjoittamiseen. Ja työaikana se lannevasta heiluukin.Mutta cancan on paljon muutakin kuin pelkkää fyysistälihasvoimaa. Ennen keikkoja tytöt latautuvat oikeaan tunnelmaanmielikuvaharjoittelun avulla. Muutamat tytöt suostuvatesittelemään toimitukselle näitä meditaatioliikkeitä. Asianydin ovat pallot, joita tytöt simuloivat käsillään. Monen mielessäsaattaa herätä kysymys, miksi juuri pallot. Tytöillä ontähän kuitenkin yksinkertainen vastaus:toimittaneet: äiti & poikaSyksyn aikana cancan-ryhmän mukaan on tarttunut muutamaepämääräinen TiKkiläinen. Pojat esittelevät itsensä tanssiryhmänroudareiksi. Kovin paljon roudattavaa ei cancanilläkuitenkaan näytä olevan, mikä pistää miettimään poikienoikeaa tehtävää. Tytöt kuitenkin vakuuttavat roudareidensaolevan erittäin laadukkaita :)laadukkaita roudareita?Tässä vaiheessa toimitus päättää jättää cancaniläiset roudareineenrauhaan ja katoaa takavasemmalle. Perään vielä erästanssitytöistä huutaa: ”Ehkä meissä kaikissa on jotain outoa,kun tykkäämme vilautella!” Mutta kukapa meistä olisi täysinnormaali?(toimitus ei vastaa asiavirheistä)”Pallot ovat kivoja”Cancanissä on tänä vuonna mukana myös kolme pHuksipoikaa.Alussa pojat olivat harkinneet pitkään mukaan lähtemistä,mutta suostuttelujen jälkeen sai tämänkin vuoden cancan omatkomistuksensa. Ja hyvin ovat pojat viihtyneet. Toisaalta ei taidamontaa teekkaripoikaa löytyä, joka ei nauttisi viehättävien– ja vielä vähäpukeisten – kemistityttöjen seurasta.Tämän vuoden tanssiporukka on keikkaillut ahkerastivarsinkin pikkujouluaikaan. Muutaman viikon sisään ovatcancanistit käyneet tanssahtelemassa ainakin pHyssan, SIKinja Raksan pikkujouluissa. Erityiskiitokset tytöt lähettävät pHysisteille:”pHyssalla oli kivat bileet.” Sen sijaan SIK ja Raksasaivat hieman moitteita vaisusta tunnelmasta.po-po-po-poing poing po-po-poing16tisle 1 2004

kuvat: Taru ja MikkoCanCan 2003-04Ylhäällä vasemmalta lukien: Anne, Anni, Katariina, Tapio, Marika, Hanna, Taina ja Niklas. Keskellä vasemmalta:Annika, Saara, Hajni, Jutta ja Lilli. Alhaalla edessä: Konsta ja Maarit.CanCanin pojat featuring Essiesiintyi piKKujouluissa neljällevapaaehtoiselle kemistitytölle, jotkakaikki sattuivat olemaan killan raatilaisiatai toimareita.tisle 1 200417

Tappajakirahvitosa 1kirjoittanut: OPViime keskiviikkona tehtiin Petkulassa, Keski-Lapissa häkellyttäviähavaintoja tappajakirahveista (Giraffa amokis). Tämän pedon uskottiinkuolleen sukupuuttoon viime jääkauden aikana, mutta poroisäntäJalmari Hinkkilä on tehnyt havaintoja tästä kaikkien aikojen kaameimmastanisäkkäästä. ”Jo elokuulta lähtien metsästä on löytynytkuolleita poroja, mutta silloin en osannut kiinnittää mitään huomiotasorkanjälkiin ruhojen ympärillä. Ajattelin, että ahmahan se on nämävienyt, mutta yleensä ahmat käyvät vain vasojen ja sairaiden kimppuun,kun taas nyt kyseessä olivat porot parhaassa iässä.”Helsingin yliopiston päivystävä eläintieteilijä AnteroVainikainen pitää mahdollisena, joskin erittäinepätodennäköisenä, että tappajakirahveja olisisäilynyt jääkauden yli. ”On tietenkin mahdollista,että jokin yksilö olisi jäätynyt erittäin nopeasti kärsimättäsoluvaurioita ja sitten sulanut kun ilmastoon lämpiämään päin.” Vainikainen varoittaa ihmisiälähtemästä etsimää kirahvia ominpäin. Saamiemmetietojen mukaan rajavartiolaitoksen erikoisryhmäon jo lähetetty alueelle varmistamaanhavaintoja.Kuin 2 marjaaJerry Onlybasistitisleen muodikas nyt-parodiaMaija TiitinenpuheenjohtajaTapaninpäivänä asiat saivat kuitenkindramaattisen käänteen: ”Yhdestäpusikosta parin kilometrinpäästä minun kodistani löytyi pahoinraadeltu karhu. Karhuksi sentunnistin kallosta, paljon muuta eisiitä ollutkaan jäljellä. Silloin aloinhiippailla kameran kanssa metsässä,ajattelin, että mikä ihmeen elukka sevoisi olla.” Keskiviikkona vihdointärppäsi. ”Niin me oltiin menossapojan kanssa taas väijymään ja sittennähtiin puron rannassa valtavansuuria sorkanjälkiä. Seurattiinsitten niitä kilometrin verran ja sittentultiin suon laitaan ja siellä olisemmonen kirahvinnäköinen ärjyväeläin.” Hinkkilän kuvauksen perusteellatehty luonnos ohessa.18tisle 1 2004

KiltisgallupHOMOkysymyksiähaastattelu ja kuvat: Emmu ja TaruKiltisgalluppia varten haastateltiin tiistaina10.2. muutamaa henkilöä. Heiltä kysyttiinkaksi kysymystä:1. Mikä on perusHOMO?2. Entä homoista kaikkein homoin?Ensimmäisenä vastausvuorossaoli Niklas.1. ”Mieskampaaja”2. ”Freddie Mercury”Nimimerkillä Anssi vastanneettytöt pohtivat asiaa enemmänkin:Kiltikseltä bongattu koronavuoroaan odottanut Timo ei meinannut milläänlöytää vastauksia melko vaikeaselkoisiin kysymyksiin. Pitkän pohdinnanja mietinnän jälkeen hän kuitenkin keksi jotain HOMOa vastaukseksi.1.”En mä tiiä, nahkahousut”2.”No mulla oli fyssalla sellanen assari”Lopulta päätimme kysyä oikeita vastauksia näihinkinkkisiiin kysymyksiin orgaanisen kemianasiantuntijalta, Mikko Pussiniemeltä. Kiireensäkinkeskellä hän suostui toimituksemme lyhyisiinkysymyksiin.1.”Riippuu tilanteesta. Täysin inertti ja reagoimatonmolekyylin ylin orbitaali. Tilaisuudentullen se reagoi kuitenkin LUMOnkanssa, eli ei ole kuitenkaan mikäänkaappi.”2.”Miten sen nyt sanos sillain nätisti...päin v**tua mennyt reaktio.”1. ”Se Pieni undulaatti ruotsiks ja sit teekuppija pikkurilli. Mulle tulee mieleenMarco Bjurström.”2. ”No se on röyhelöitä ja ruusuja. TelkkarinOu nou - hahmot on sellasia. Ei, kun Homogeenisetmatemaatikot, ja yliseksuaalinenmarimekko-puufuksi.”tisle 1 200419

Lukijat paljastavateka kertaTisleen laaja lukijakunta sai lähetellä kertomuksiaanomista ensimmäisistä kerroistaan. Seuraavat tapahtumatovat koottu runsaasta joukosta kertomuksia. Kirjoittajatesiintyvät nimimerkkien suojissa,jotta heitä ei pilkattaisi noloistasattumuksistaan.Ensimmäinen kertani tapahtuiollessani jo melkein kolmekymmentä.Se oli kuitenkin erittäin kivulias kokemus.Se tapahtui autossa takapenkilläeräällä tien levennyksellä. Kukaan einähnyt meitä eikä toimitusta, sillä oli johämärää eikä yksinäinen pysäköity autoherätä ohi kulkevien autoilijoiden huomiota.Paikalla oli kolme ihmistä. Kaksimiestä ja yksi nainen. Nainen oli varmaotteissaan, hän oli selvästi tehnyt tätä aikaisemmin.Toinen miehistä oli selvästiensikertalainen ja hän oli selvästi erittäinhermostunut. Jälkimmäinen miehistä eiosallistunut toimitukseen mitenkään hänvain kuvasi kaiken videokamerallaan.Tunsin aivan suunnatonta kipua haaroissanija meinasin menettää tajuntani.Lopulta kipu lakkasi kokonaan ja tunsinkuinka annoin osan itsestäni pois. Hetkenkuluttua sain kosteaa ja lämmintä syliini.Hermostunut mies suuteli minua otsalleja huohotti korvaani: ”Meille tuli ihanatyttölapsi”-backseat70Ensimmäinen kertani tapahtui minun ollessani vieläala-asteella. Muistan sen kuitenkin kuin se olisi tapahtunutaivan eilen. Oli varhainen kevät olin juuri tulossa koulustakotiin. Kävelin tuttua reittiä kotiin, kun yllättäen tien vieressäoli pysähtyneenä pakettiauto. Katsoin sisälle autoon janäin siellä noin 45-vuotiaan miehen. Mies vaikutti erittäinmukavalta ja jäin hetkeksi puhumaan hänen kanssaan. Ja ennenkuin huomasinkaan mies oli kaivanut ”puikkonsa” esiin.Puikko oli suuri, suurin jonka olin nuoren ja viattomanelämäni aikana nähnyt. Mies otti kädestäni kiinni ja asetti senpuikon varrelle. Ja kuin automaattisesti otin puikon suuhuni.Aloitin puikon imemisen aivan kärjestä ja etenin hiljalleenlähemmäs juurta, kunnes lopulta tunsin puikon kärjen nielussani.Puikko maistui aivan taivaalliselta enkä voinut lopettaasen imemistä. Havahduin kuitenkin kun mies sanoi vihaisellaäänellä minulle: ”Se Magnum-puikko maksaa 12 markkaa,etkä ole vielä maksanut”-puikkosuuMinun ensimmäinen kertani poikkeaa paljon normaalistaensimmäisestä kerrasta. Minut oli nimittäin huumattuja sidottu nahkahihnoilla sänkyyn kiinni. Lisäksipaikalla oli yli kaksi kertaa vanhempi partasuinen miesjoka tuijotti toimitusta herkiämättä. Kaikilla muilla olinaamiot kasvojensa suojana, jolloin en nähnyt keitä heolivat. Minua pelotti kauheasti, mutta se ei estänyt valkopukuistamiestä suorittamasta tekoaan. Koska minut olisidottu sänkyyn, en nähnyt mitään. Vaikka olin huumattutunsin kipua alavatsassani, kun mies aloitti hommat. Häntunkeutui sisälleni ja tunsin kuinka veri valui ihollani.Siinä vaiheessa tunsin kuinka irtauduin kivusta, ja menetinajantajun. Päästyään maaliin valkopukuinen miesjätti minut makaamaan sängylle seuraavan aloittaessahommansa. Toisen jälkeen ei tullut enää muita. Minutvapautettiin hihnoista ja tunsin vaipuvani rauhoittavaanuneen.Kuitenkin juuri ennen nukahtamistani kuulinvalkopukuisen miehen sanovan partamiehelle: ”Teidäntyttärenne leikkaus onnistui hyvin ja tulehtunut umpisuolisaatiin poistettua ilman ongelmia.”-bondage8420tisle 1 2004

koonneet: lasihamsteri & MC KuulasKävelin portaita ylös, olin matkalla naisen luokse. Lompakko pullotti taskussani, silläolin varautunut maksamaan naiselle hänen suorittamistaan palveluksista. En ollut koskaan ennentehnyt tätä, joten minua jännitti suunnattomasti. Olin saanut naisen osoitteen serkultani,joka oli puheittensa mukaan käynyt useasti helpottamassa oloaan tuon kyseisen naisen luona.Tuo nainen oli kuulemma kaupungin paras hinta-laatusuhteeltaan. Kuitenkin tuo 300 markkaatäyshoidosta tuntui suurelta opiskelijan budjetissani. Lopulta löysin oikean oven, jonka ovikelloasoitin. Oven tuli avaamaan hyvin säilynyt noin 30-vuotias nainen, joka puheesta paistoi läpivenäläinen aksentti. Nainen toivotti minut tervetulleeksi ja kehotti minua menemään riisumaan”työhuoneeseen” siksi aikaa kun hän vaihtaa jotain sopivampaa päälleen. Riisuuduttuani katselinmitä kaikkea ”työhuoneessa” oli. Seinät olivat täynnä erilaisia laitteita ja huoneen keskellä olieris-kummallinen sänky. Ja hetken kuluttua nainen tuli huoneeseen. Nainen painoi minut sänkyävasten ja aloitti hommat. Aluksi tunsin oloni tukalaksi, mutta hiljalleen pystyin rentoutumaanja nauttimaan naisen suorituksesta. Lopulta nainen irtautui minusta ja poistui pesuhuoneeseen.Pukiessani vaatteitani takaisin päälleni tunsin olevani aivan uusi mies. Maksoin naiselle 300 japoistuin asunnosta. Nainen toivotti minut tervetulleeksi uudelleen. Kiitin toivotuksesta ja tulinkinuudelleen monia kertoja, sillä hieronta teki hyvää kipeälle selälleni.-kokematonIstuin tuolilla ja olin peloissani. Isäni oli käskenyt minut siihen istumaan,enkä uskaltanut olla tottelematta. Isäni oli selin minuun. Hän olijuuri puuhastelemassa ruiskunsa kanssa, samalla kuin hän luki jotain pöydälläolevaa lehtistä. Kun hän kääntyi minuun päin, tiesin sen tulevan. Isälläoli pelottavan näköinen ruisku kädessään. Hän tunki ruiskun suuhuni, jolloinensimmäiset oksennusreaktiot tulivat. Se ei estänyt isääni toimimasta. Hänpuristi ruiskuaan ja tunsin kuinka ensimmäiset pisarat ruiskusivat kurkkuniperälle. Ruisku jatkoi suihkuttamistaan, kunnes suuni oli täynnä valkoistamössöä. Mössö oli valkoista ja se maistui aivan kauhealle ja minun oli pakkoniellä kaikki. Isäni otti ruiskun pois suustani ja sanoi: ”Hyvä poika, helpostihanse meni. Tämä ei ole mitenkään erikoista. Minunkin isäni teki tätä minulle,kun olin pieni.” Nämä minun ja isän väliset ruiskuhommat toteutuivatuseita kertoja noina viikkoina. Lopulta tauti rupesi hellittämään ja isä ei enääpakottanut minua ottamaan penisiliiniä. Ja seuraavan kerran kun olin kipeanäpenisiliini tuli onneksi pillerimuotoisena, eikä minun tarvinnut enää koskaanottaa isäni ruiskua suuhun.-isänpoikaTiesitkö että...tietoisku näkymättömältä tekijältä…syksyllä 1968 Kemistikilta sai ensimmäistä kertaa omia edustajiaan Kemianosaston osastokollegiin:”60-luvulla pyyhki länsimaista ylioppilasmaailmaa ravisteleva, silloisten mittapuiden mukaan radikaalinen,toiminnan aalto. Yliopistoja miehitettiin, marssittiin barrikadeille, vaadittiin yliopistolaitoksen demokratisoitumista.Myös Suomessa radikaali ylioppilasaines toimi.”Alkuunsa kollegiin kelpuutettiin kerrallaan vain kaksi opiskelijaedustajaa. Nykyään opiskelijaedustajia onperäti neljä kappaletta ja nimikin on osastoneuvosto.tisle 1 200421

pHuksiristeily24.-25.11.2003muisteli: pikkupHuksi KatariinaPiti kirjoittamani pH-risteilystä.Nyt pitää keskittyä… En nimittäinehkä ole paras henkilö raportoimaankyseisestä laivamatkasta,kun hädin tuskin muistan edesluvanneeni (samaisella matkalla)kirjoittaa tämän jutun. Törkeäähumalaisen hyväksikäyttöä, sanonminä. (En tunnusta! päätoim.huom)Mutta asiaan. Muutama muistijälkimieleeni on kuin onkin jäänyt, joten aloitetaanniistä. Terminaalissa oli kivaa.Lippuja odotellessa kaivoin ompelutarvikkeetesiin ja ompelin hankalannäköisestiseisoviltani Vuorimieskillanmerkkiä oikeaan lahkeeseeni. Sitten saapuikinvalvojamme, jonka nimeä tai edeskotimaata en muista. Ei kuitenkaan ollutSeppo eikä edes Suomesta. Epäilyttäväämateriaalia sisältävä kirjekuori taskussammesaimme siis vihdoin luvan astuamahtavan bilepaattimme kävelykannelleja pällistellä tulevaa juhla-areenaa.Hytillemme saavuttuamme hätäilin johetken, että olemme jonkun muun teekkariristeilijänhytillä, koska huone olitäynnä haalaripukuisia miehiä. Kävikuitenkin ilmi, että miekkoset olivatkinkerrossiivoojia korjailemassa edellistenasukkaiden aiheuttamia vaurioita, japian pääsimme hyttiimme ompelemaanlisää merkkejä.Seurasi tutustuminen aluksen verovapaaseenvalikoimaan ja mukaan tungoksestatarttui myös pullo ah niin ihanaa PaulMassonia, jonka ostoon oli annettu rahaakirjekuoressa. Alkuilta jatkui hyttibileiden,karaoken ja virvokkeidenparissa. Toisilla oli ollut tarvetta toisenlaisiineväisiin. Onhan se tietysti tunnettufakta, että kännipäissään tekee mielijotain rasvaista, mutta Olli oli tainnutkäsittää jutun vähän väärin. Juoni taisimennä pieleen tai en ainakaan sattunutnäkemään kenenkään nuolevan VoimariiniaOllin kuontalosta. Käytävilläpyöri myös ihmisiä ostoskärryissä, jotkutahdistelivat hassua vanhaa pappaahuonolla ruotsilla (tai ehkä se oli toisinpäin…) ja taisi se laivapoliisikin käydäkääntymässä. Kai.Tiimipaidat olivat kemmalaisilla kovassahuudossa, yhteensä bongasin ainakinneljää eri lajia. TiKkiläisillä taisi taaskovassa huudossa olla yllättäen hytissäjuominen tai ainakin loppuillasta yläkerrandisko oli vyötäröstä alaspäin huomattavastienemmän punainen kuin musta.Tanssilattialla nähtiin upeita sooloja jaherkkiä hetkiä. Dj helli bilekansaa myösikivihreillä ysäriteknojyskehiteillä, jotkaupposivat juhlaväkeen kuin isä äitiin.Jossain vaiheessa varhaista aamua konetuntui kuitenkin hiipuvan ja lähdin hyttiinkeräämään voimia seuraavaa päiväävarten.Sitten Tukholmaan. Ensin suuntasimmeKungliga Tekniska Högskolaniin, jostavalitettavasti näimme vain ruokalan, kirjastonja jonkin kiltahuoneen tapaisen.Mutta eipä noin kuuttakymmentä krapulaistakemistiä niin vain kierrätetäkäänlabroihin tutustumassa. Hienot etanolintunnusnumero -haalarimerkit pääsivätmyös loppumaan juuri ennen kuin ehdintiskille, mutta lohdutukseksi ostinmuutaman kauniinvärisen KTH-merkinkoristamaan takapuoltani.Seuraavaksi suuntasimme keskustaanja suoritettuamme pienimuotoisenmaastoetsinnän löysimme erään sillanalta mukavan kebabpaikan, jonka tosinkaikki muutkin olivat löytäneet. Mahattäysinä ja farkun ylin nappi auki vyöryimmeSergelintorille leikkimään hassunhauskojalaululeikkejä TiKkiläistenkanssa. Olen muuten nähnyt jossainnetissä melko hauskaa videomateriaalialeikkimästämme evoluutioleikistä. Voisihelposti kuvitella, että siinä on S:t Göranssjukhusetin suljettu osasto päiväretkelläkeskustassa.Olli ja VoimariiniEssi ja AnneKonsta ja Tapio22tisle 1 2004

kuvat: Katariina, Jaakko, Mikko ja PasiLeikkituokion jälkeen kirmailimmeDrottningsgatania pitkin vanhaan kaupunkiinkädet käsissä teekkarilaulujalaulaen kuin päiväkotilapset konsanaan(laulavat retkillään tosin ehkä vähänerilasia lauluja). Hauskanpito kaupungissahuipentui huimaan Paul Masson–viestiin erään patsaan ympäri. TERASoli vahvoilla kisassa, mutta muistaaksenijokin toinen joukkue vei kuitenkinvoiton. Kaikilla oli kuitenkin kauluksetpunaisena, naamat virneessä ja alkoholiataas hieman enemmän veressä.Ruotsin pölyt päästiin pesemään poismeille varatulla saunaosastolla laivalla.Ilmeisesti useampikin oli pyörinyt ruotsalaisessaravassa, koska pukuhuoneet,saunat ja etenkin poreallas repeilivätliitoksistaan siinä viiden kieppeillä.Voisi luulla, että sopu sijaa antaa ja niinedespäin, mutta altaan ympäristössä pätivätvain ja ainoastaan viidakon lait.Turkkilaisessa saunassa olisi ollut yhtähikinen ja kuuma meno ilman lämmitystäkin,eikä altaaseen päässyt ilman lahontaa,kiristystä, kutitusta tai todella nopeitarefleksejä.Toinen ilta laivalla jatkui hyvin samankaltaisissamerkeissä kuin edellinen.Hyttibileissä, käytäväbileissä ja hissibileissähillumisen lisäksi mm. vakuutinkaraokemikrofonille elämänhallintakykyjäni(I will survive), ja kitsaana kitupiikkinäostin paikan halvimman drinkin,olisiko ollut Americana jotain, ja totesinsen olevan syystä halvin. Juoma oli niinpahaa, etten löytänyt yhtään kemistiäjoka olisi pystynyt tyhjentämään lasin.Perin kummallista… Muillakin näyttiolevan yhtä hauskaa kuin minulla jauseat kieppuivat tanssilattialla pilkkuunsaakka. Kunnon hyttibileitä ei kuitenkaantahtonut löytyä, ja vaikka kuinkayritettiin, niin meno kakkoskannen hissienvieressä ei koskaan oikein ottanuttulta. Taisin palloilla vielä jonkin aikaaedestakaisin kerrosten välillä kunnesluovutin myöhään aamuyöstä ja vaivuinsuloisesti unten maille omaan pehmeäänlaivavuoteeseeni.KTH:n sisäpihallaAamulla olo oli yllättävän hyvä ja olisinfyysisesti ollut valmis metsästämäänbussia Otaonnelaan, mutta onneksi olinsilti tehnyt hyvän diilin kavereidenikanssa ja sain autokyydin niemeen kahtakaljalavaa vastaan. Siihen loppui siis ensimmäinenpH-risteilyni. Suotakoon niitäkertyvän vielä useita teekkariurallani.Ja välitän tässä vielä lopuksi kaikkienkiitokset risteilyisännällemme Panulle:kiitos.KTH-kemistien kiltiksellä Samuli, Oskari ja Ville Kalle karaoken lumoissatisle 1 200423

Ensimmäistäkertaa lämminkirjoittanut: BBTuijotin kohti taivasta vuoden ensimmäisenlumihiutaleen tanssiessa vaaleanharmaidenuntuvapilvien lomasta.Hiutale oli kuin pieni tähti, joka tippuihiljalleen alas niin kuin olisi menettänyttuikkimispaikkansa taivaankannella. Seoli kaunis ja ainut laatuaan. Miksei kukaanseurannut sitä? Valkoinen leijailijaoli vielä yksin, niin kuin minäkin. Olisopivan viileää ja jäin seisomaan parvekkeelleodottamaan talvea.Niko pakkasi viimeisiä lautailuvarusteita.Istuimme Tuomaksen kanssa josisällä autossa huvittuneina kaverimmelapsenomaisesta innosta. Oli vuotemmeensimmäinen loma ja me tiesimme, ettäsiitä tulisi ikimuistoinen. Olimme himolaskijoitaeikä mikään pidätellyt meitärinteessä. Lähdimme ajamaan kohtitietämättöminä ratkaisevista tulevistatapahtumista, sokeina sinetöidyillekohtaloillemme.Talvea sai vielä kaivata jonkin aikaa.Kylmät väreet kulkivat pitkin, jotenvetäydyin makuuhuoneen lämpöön. Olikuin jotakin olisi puuttunut. Katsoin ulosja näin pimeää taustaa vasten vain ruutuunheijastuvan omat kasvoni. Ulkonaei ollut ketään. Ensimmäistä kertaa odotinolematonta. Eteisestä kuului kolinaa.Käännyin ja näin ison mainostukun solahtavanpostiluukusta. Ovessa lukee:Kiitos, ei mainoksia, kiitos.Vauhti oli päätä huimaavaa. Otimmetuntumaa rinteeseen ja laskimme nopeamminkuin olimme koskaan laskeneet.Kisasimme keskenämme kielletyillämetsäreiteillä, ohittelimme toisiammesenttien päästä ja saimme kauan kaivatunyhteisen pelihenkemme täysiinvoimiin. Tunsimme ensimmäistä kertaaitsemme voittamattomiksi. Olimme parhaitakavereita ja kuuluimme rinteidentaitavimpiin laskijoihin. Menomme jatkuipäivästä toiseen eikä vauhtimme tuntunuthidastuvan.Kirosin mainosten jakajan ja nostin nipunkiiltäväpintaisia, ärsyttävän kirkkaita,monivärisiä lehtiä lattialta. Mainoksiaoli ainakin kymmenen. Oliko tämä olevinaanvitsi? Ehdin juuri saada ajatuksiinipaperintuhlauksen ja sen rahamäärän,mikä säästettäisiin jos mainoksia ei olisiolemassakaan, kunnes luukusta tippuijotain lisää. Yksi viattoman pieni, valkoinenpaperilappunen tippui kynnysmatolletekstipuoli alaspäin. Mitä vielä?,ajattelin. Käänsin lapun: “Moi. Mitäkuuluu?” Näin käsialan ensimmäistäkertaa, mutta tiesin kenelle se kuului.Ilta läheni loppuaan ja me sovimmevielä kahdesta alastulosta. Pohjoisrinteilleoli kertynyt ensimmäistä kertaatäysin koskematon lumipeitto. Vaikkarinteet sielläkin olivat valaistut, kukaanei ollut rohjennut niiden suuntaan. Mietin,miksemme mekään olleet huomanneetkorkkaamatonta mahdollisuutta jaennen kuin ehdin edes ehdottaa, olivatNiko ja Tuomas tajunneet mitä tuijotin.Lähdimme kiitämään pienestä keltaisestalumimyrskyvaroituksesta huolimatta.Varoitus oli ollut siinä jo päiviä ilmanfunktiota, huonon meteorologian tuloksena.Myrskystä ei ollut merkkiäkään niinäpäivinä joina varoitus oli siinä seissytja sää oli muutenkin selkeä lukuun ottamattaalkavaa hentoa lumisadetta.Avasin nopeasti oven, mutta sen takana eiseissyt enää ketään. Miksi hän lähti niinnopeasti pois? Olisin halunnut jutella,mutta hän sulkeutui heti kun se tapahtui.Hän vetäytyi hiljaisuuteensa eikä antanutkenenkään kuulla itsestään. Luuliko hänolevansa ainoa jolle se kävi? Minä olinmukana ja menetin yhtä paljon. Ensimmäistäkertaa tarvitsin häntä eniten maailmassa.Tarvitsin häntä vieläkin. Siitäoli jo aikaa. Ehkä hän oli vihdoin valmispuhumaan.Niko sujahti ohitseni. Hän oli aina ollutmeistä nopein ja ketterin. Huomattuaanhoukuttelevan metsäreitin katosihän puiden lomaan. Lumisade tiheni jayhtäkkiä näkyvyys heikkeni rajusti. Ennähnyt enää Nikoa, pysähdyin ja Tuomassaapui rinnalleni. Hän kysyi mihin Nikooli kadonnut enkä minä pystynyt vastaamaan.Hän tuijotti minua ensimmäistäkertaa vihaisena. Lähdimme Nikon jättämänladun perään. Se päättyi lyhyeensakenevan lumisateen alle. Jatkoimmemetsässä kunnes saavuimme kielekkeenpäälle. Sen alapuolella oli tyyntä, kuinaalto olisi pyyhkinyt rantahiekan sileäksi- lumivyöry eikä jälkeäkään laskijasta.Sydämeni tahti kiihtyi ja hätäännyin.Tuomas katsoi minuun ja samassa hyppäsimmealas ja laskimme sileää rantaapoikittain etsien merkkejä Nikosta. Se oliturhaa. Soitin hätänumeroon. Mitään eilöytynyt.Heti ensimmäisen kerran ovikellon soidessatiesin sen olevan Tuomas. Avasinoven ja ennen kuin ehdin sanoa mitään,hän halasi minua ja kertoi olevansa pahoillaan.Puoleen vuoteen en ollut kuulluthänestä. Kesä tuli ja meni, samoinsyksy ja ensimmäinen lumihiutale, jokamuistutti minua edellisestä talvesta. Nythän tuli kertomaan olevansa pahoillaan.Pahoillaan siitä, että minä olin ottanutkaiken syyn. Pahoillaan siitä, ettei ollutantamassa ja ottamassa tukea silloinkuin kaikki oli vaikeinta. Pahoillaan siitä,että oli jättänyt ainoan rakastamansahenkilön yksin juuri silloin kuin olisihäntä eniten tarvinnut.Ensimmäistä kertaa sydäntäni helpotti.Ensimmäistä kertaa tajusin kuinka paljonmerkitsimme toisillemme. Ensimmäistäkertaa huomasin, että hän olikaivannut minua yhtä paljon kuin minähäntä. Ensimmäistä kertaa tunsin olonilämpimäksi ja tiesin pystyväni olemaanonnellinen.24tisle 1 2004

Mehunkeittäjän päiväkirjaosa 1teksti ja kuvat: mehunkeittäjäRakas päiväkirja, en olekaan pitkään aikaankirjoittanut sivuillesi. Nyt minä lupaanparantaa tapani, ja kirjoitan sinulleaina kun ilmestyt. Tänään mietin, mitätapahtuu, kun alkoholiverotuskin alenee.Kuinka nyt tapahtuu tälle Otaniemessäpoikkeuksellisen tiheästi esiintyvälle populaatiolleriippumattomia pienyrittäjiä?Onko tämä kuolinisku Suomen ahkerillekotikemisteille, jotka puhdistavat kotonaantätä rakasta mansikkamehua kaikenlaisistakammottavista epäpuhtauksista, kuten kotiviineistäja kiljusta?Rakas päiväkirja, minä lupaan kertoa sinulle aina kunilmestyt, kuinka pitää mansikkamehulle etiikka- jakäytösoppitunteja ja kuinka saada siitä hienostuneenkirkas, hovikelpoinen juoma. Mielestäni on hyvintärkeää keskittyä myös siihen, kuinka tämä jalo taitosaataisiin siirtymään myös jälkipolville, joten aloitantämän aivan perusasioista.Laitteisto: kohtalaisen tärkeä osa tämän elinkeinonharjoittamisen kannalta, jonka jotkin ovat nostaneetjumalaisiin mittasuhteisiin. Valitettavasti opiskelijoidenasunnot ovat sen verran pieniä, että en keskitynyt näihin, vaan aivan peruslaboratoriomehumaijoihin.Toiset suosivat metallisia itse hitsattuja pönttöjä,mutta näin kemistinä se tuntuu kyllä uskomattomanprimitiiviseltä, kun lasisia laitteita myydään ja ostetaanaivan laillisesti kokoajan. Itse ostin mehumaijanija jäähdyttimeni eräästä helsinkiläisestä elektroniikkaliikkeestä.Toinen hyvin tärkeä osa laitteistoa on keittolevy.Tämä keittolevy voi olla solun yhteisessä hella-uuniyhdistelmässä,mutta useimmista soluista löytyy henkilö,joka ei anna sinun vallata koko keittiötä mansikkamehunkeittopuuhiin. Eikä se toimi, vaikka kuinkayrittäisit selittää, että olet siinä vain tiskaamassa.Olen kyllä kokeillut. Myös jäähdytysveden saanti voiolla ongelma solukämpässä. Minulla on oma suihku,josta voin ottaa veden, mutta normaalissa solussakannattaa miettiä jokin vaihtoehtoinen tapa.Kannettavia keittolevyjä (ilman uunia) myydään esimerkiksiisommissa supermarketeissa ja jäähdytysvedelleletkuja kumin & muovin erikoisliikkeissä.Nyt laitteistosta puuttuu enää aktiivihiili, statiivi jakourat. Aktiivihiiltä myydään kaikissa suurissa apteekeissaja statiivin saa esimerkiksi yhteisestä solutilasta,jos siellä sattuu olemaan vanhoja lampunjalkoja.Kourat on hankalampi tapaus. En kerro,mistä sain omani, saat käyttää mielikuvitustasi.Sitten vain kaapista kattila esiin ja kiljulla ladattumaija sinne. Kolvi tulisi pitää noin 1-2 cm pohjastaja mieluiten siten, ettei se kosketa myöskään kattilanreunoja. Tämän jälkeen täytä kattila vedellä jättäenhieman kiehumisvaraa. Mitä alhaisempaa lämpötilaakäytät, sitä puhtaampaa mehutiivistettä saat, muttatoisaalta myös mehunkeittosi hidastuu. Ja vaikkakäyttäisit kokoajan kiehuvaa vesihaudetta, kutenminäkin, niin pääset silti kahdella tislauskerralla90%:n puhtauteen.Nyt peitä maijastasi näkyvät osat huolellisesti foliolla.Folion tarkoitus on pitää mehumaijan vedenyläpuoliset osat niin kuumana, ettei mansikkamehuala tiivistyä niihin ennen jäähdytintä. Toki folio auttaamyös vähentämään kattilasta haihtuvan vedenmäärää, jolloin vesihauteeseen ei joudu lisäämäänkoko ajan lisää vettä.Jäähdytysvedeksi riittää hanasta saatava pienin virtaus,jonka on tultava sisään jäähdyttimen alaosastaja lähdettävä pois yläosasta. Muuten veden mukanatulleet ilmakuplat täyttävät jäähdyttimesi eikä seenää jäähdytä kunnolla.mehumaijan kaavakuvatisle 1 200425

Oulun XQ21.-24.1.2004tehneet: Annukka ja HetaLahden Polttimo – maltaitaAloitimme excursiomme Lahdesta,jossa vierailimme Lahden Polttimolla.Siellä tuotetaan maltaita panimoiden tarpeisiinsekä hiivaa kotitalouksille. Isäntämmeparta oli kadehdittava ja varaisännäntakatukka vavahduttava. Kunkarvat ja kalvot oli ihasteltu, pääsimmetehdaskierroksella hipelöimään mallastakaikissa vaiheissa lehmän henkäyksessä.Siellä oli kuumaa ja kosteaa; pääsimmeseuraamaan siemensyöksyäkin.Lahden PolttimollaKytölä - virtausmittarivalmistajaSeuraava kohteemme oli Kytölä Oy,joka valmistaa virtausmittareita. Sielläolisi ollut kunnon konemiehille homma;seinät olivat täynnä TekSun piirrustuksia.Kytölän isäntäduetolla oli tiimikravaatti,-silmälasit, -kampaus, -paita ja -puku.Virtausmittareita käyttävät tehtaat sekämuumiot. Soikioratasvirtausmittarit ovatuskomattoman seksikkäitä!Jyväskylän sankariYö Jyväskylässä29 henkeä, 1 vessa, saapuessa eivedä, lukittuna klo 20.30-4.30,lainehti klo 4.30-8.00. Fiksuimmatosasivat vetää vessan kaatamallapönttöön saavista vettä. Ahopakaraja Suopakara – vierekkäin. Melkeinkaikki pääsee baariin.Forcit - räjähdeaineitaAamun sarastaessa lähdimme räjähdysainetehtaalleeli niin sanotulle Vihtavuorenmakkaratehtaalle. Kalvosulkeistenjälkeen näimme, miten valmistetaannalleja ja räjähdeainepötköjä, jotkajäykistyivät hetkessä tultuaan. Aluettaoli 300 hehtaaria, työntekijöitä oli ollut300 henkeä ja rakennuksia oli 300. Näinsuuret alueet tarvitaan, jotta koko Jyväskyläei räjähdä taivaan tuuliin. Muutenoli loistava vierailukohde, mutta tuotenäytteetjäivät puuttumaan.Matkaväsymystä...Tahdotaan kylmää miestä.Mitenköhän olisi bussikuskimme;alati cool ilme, aurinkolasit, varmaote toimiinsa.Olvi – panimoteollisuusOlvin mutkaisessa tuotantolaitoksessaoli kääpiöille tarkoitettu hissi, muttaei yhtään kalvoa. Olvilla opimme, ettäkäymisteitse valmistettu lonkero eroaaperustavanlaatuisesti kiljusta. Täti kertoipaljon hiivoista ja pani työkseen.Pääsimme myös seuraamaan Sandelsinpullotusta.Satunnaislasahduksia:Onko sun lompsa alushousunpovitaskussa…?Mun äiti pelkää mua!Kaljan merkki on nimenomaan olut.Tytöt laulaa Kytölällä... ...ja Forcitilla. Pojat lauloivat vasta Olvilla.26tisle 1 2004

kuvat: MikkoExursionmestarit olivat tyytymättömiä alkoholinkäyttöömme.Muutenkin olimme kuulemma liian kiltisti, joten ensi kerrallakarsintaperusteeksi otetaankin örvellyspontetiaali, joka voidaanlaskea kaavan (1) mukaan.a 32 · b 56,7 · (c + 27) 105,4 · (d + 100) 150 · f 11,7πΦ ö= (1)m · γ v-13,5a on sammumisten määrä, b on laattauskertojen määrä,c on mokaseksi kännissä tuntemattoman kanssad on mokaseksi kännissä kemistin kanssaf on materiaalimenetysten rahallinen arvo, m on massa jaγ on näyttämishalukerroin.Kaikki arvot on laskettu 1 kuukauden kuluessa.Antilla kova selitys päällä Oulussa.Yö Oulun teekkaritalossa29 henkeä, vettä virtaa seinällä, eilämmitystä, ulkona 20 astetta pakkasta,läheisyys lämmittää. Toisetpääsee baariin, toiset ei.Kemira - muurahaishappoa”Vuoksesi, olen aina huolissani. Vaikkase, mikä virtaa putkissani, ei ole verta,se on murkkuhappoa!””Mmnnyyngh”, sanoi Taru 90 minuutinkalvosulkeisissa. Siitäkin huolimattaisäntämme oli tyytymätön, kun kellään eiollut krapulaa. Kemiralla oli hienoimmatkypärät. Isäntä valitteli tehdaskierroksenaikana, ettei täällä nyt hirveesti näkemistäole, kun on vain pelkkiä putkia.OMG – kobolttia(sekä sinisiä sydämenmuotoisia kärpäslätkiä)Aivan viimeinen virallinen excukohteemmeoli Kokkolan OMG, jonne raahataanKongosta tolkuttomia määriäkivimassa, jossa on hieman kobolttiajoukossa. Kohtahan meillä on täälläkoko Kongo!Musta, miehekäs tehdas, joka syyti vaaleanpunaistajauhetta. Piippu 120 m,muttei se hajua vähentänyt. Haju scaleuppHuksilabroista. Labran kellon arvoitusei ole vielä ratkennut (katso sivu 30).Sakelle tiedoksi: 2 röntgendiffraktiometriä,3 AAS:ia, 2 ICPAES, 1 XRF, 1SEM.Kokkolan Prisma - elintarvikkeetJos on epäselvää, missä kaupungissaon, sen voi tarkistaa Alkon kuitista.Et vaan osaa/saa, ei vaan nouse.Viitala (Juhanan koti):Moottoripyöriä, autoja, sorvi, moottorikelkka,ruumis seinällä, pieninliikevaihto ja ehdottomasti parastarjoilu. Kelloja riitti, vauvakuvillasaatiin herkkä tunnelma.Peräseinäjoen yö:29 henkeä, 2 toimivaa vessaa,lämmin, sängyt 16 hengelle, nahkasohvat.Kukaan ei pääse baariin.Hipsuttelu (tarkempaa selitystä voitiedustella Antilta).Aamulla Miss silmäpussi –kisa.Barbapapat ovat hyödyllisiä ötököitäprosessiteollisuudessa. Niistä voimuovailla vaikka jäähdyttimiä, kunhanne eivät karkaa kolonneihin ja tuki niitä.Barbapapan värin voi paljastaa liekkikokeella.Kemiralla oli komeimmat kypärät.Vesa ja OMG:n kaunis kärpäslätkä.XQ tilastotPitsaa:ostettiin kaupasta 14,25 kgostettiin ravintoloista 14 kplhintaa pitsoille tuli 114,30 eEtanoli (ei mukana yksityisiä juomia):270 annosta/ 25 henkeäMatkaa:1625 kmtisle 1 200427

Muumi Peipontarinateksti ja kuvat: lasihamsteriOlipa kerran,siis vain kerran, ensimmäisen kerranmies, jota yleisesti kutsuttiin MuumiPeipoksi, tai ainakin hän itse kutsui itseäänsiten. Muumi Peippo oli erittäinonnellinen, ja kuten kaikki tiedämme,hulluilla on halvat huvit, mistä seuraaettä Peippo oli aivan umpihullu.Päivät pitkät hän juoksenteli pelloillailman rihman kiertämää kuvitellensamalla olevansa suuri valkoinenpeikko. Kuten varmaankin ymmärrätte,että hullun alastoman keskiikäisenmiehen on hiukan vaikea sitoaihmissuhteita, mistä seurauksenaei Peipolla ollut kauheasti kavereita.Seuran puute ei tuota poloista miestähaitannut, sillä hän keksi itselleenystäviä. Tuossa piinatussa ihmismielessäelektrodit virtasivat vieläsuurilla nopeuksilla, vaikka suunnatolivatkin vääriä. Peipon mielikuvituksentuotteina syntyi muun muassaNipsu niminen ruskea mastodontti,pikku Myy –niminen pikkutyttösekä viimeisenä mutta tärkeimpänäBiitti-Muikkunen. Noiden inhojenkavereidensa kanssa Peippo kuvittelijuoksevansa ympäri aurinkoisianiittyjä, vaikka todellisuudessa hänkynti liejuisia pelto-ojia. Lopulta nuokaverit sekoittuivat Peipon identiteettiinja hänelle alkoi muodostuajakautunut mieli.Erään kerran, kun Peippo juoksentelikavereidensa kanssa Muumilaaksonreunamilla, havaitsi Biittis metsäntakana muita muumeja. Niinpäkumppanukset lähtivät tekemään tuttavuuttaheidän kanssaan. Erään puuntakaa Peippoa vastaan tuli jumalallinenilmestys. Tuolla Peipon unelmiennaisella oli suuri kuono ja pyöreävalkoinen vatsa. Peippo yritti tehdätuttavuutta naisen kanssa, mutta tuonainen ei ymmärtänyt henkistä interferenssiä,jota Peippo tunsi. Kylmästinainen haukkui Peippoa Haisuliksija löi vielä kaiken lisäksi poloistaPeippoa käsilaukulla. Onneksi PikkuMyy oli mukana, sillä Peippo oli kilttipeikko eikä hän tekisi pahaa edeskärpäselle. Pikku Myyllä ei tuollaisiaopittuja toimintataparajoitteita ollut,vaan hän refleksinomaisesti puolustirassukkaa kaveriaan puremalla tuotakoppavaa ja itsekeskeistä naistajalkaan.Voi voi, ajatteli Muumi Peippo. Hänenäitinsä Muumimamama oli monestiPeipolle sanonut ettei vieraitaihmisiä saa purra. Ja nyt tuo nainenrupesi huutamaaan ja paikalle saapuimuita valkoisia hahmoja, jotkakävivät kumppanusten kimppuun.Mutta onneksi Biittis oli mukana.Hän oli kovia kokenut erämies, eikäsiksi lähtenyt minnekään ilman pokepalloaan,jota hän nytkin meinasikäyttää. Peippo katseli suuren kunnioituksenvallassa kun vielä nuuskamehustaruskean tahmeilla käsilläänBiittis kaivoi taskustaan pallonsa janosti sen korkealle päänsä yläpuolelleja rääkäisi käheällä äänellään: ”Valitsensinut, hu-tsu!” Hetkeen ei tapahtunutmitään. Kaikki tuijottivat tuotaruskeassa limassa olevaa palloa, jokalepäsi erämiehen känsäisen kädenpuristuksessa.Yhtäkkiä ilmoja kiiri kimeä huutoHUUUUUU-TSSUU ja nuuskan koristamastapoke-pallista vapautuitähän maailmaan Hu-tsu, tuo pokemaailmanpelottavin olio. Nuuskansekainen kuola valui sen terävienhampaiden reunustamasta suusta samallakun se hoki ainoaa sanaa jonkasanomiseen sen aivokapasiteetti riitti.Hu-tsu, hu-tsu, huu-tsu se vain hokisamalla kun se hyökkäsi ympärilläolevien peikkojen kimppuun. Eikä selopettanut ennen kuin lähelle tulleestaautosta vapautunut Polii-tsu hyökkäsisen kimppuun. Taistelu kahdenpokemonin kesken oli kiivasta.Mitään keinoja ei säästelty, ei edeshattiwatti-sauvaa, jolla Polii-tsu sailopulta yliotteen Hu-tsusta. Koettuaankarvaan tappionsa Hu-tsu vetäytyitakaisin poke-palliinsa vetäen samallamyös Peipon turvaan. TurvassaHu-tsu hävisi ja Peippo oli taas yksinniin pitkään kun hän olikin saanutelää kavereidensa kanssa. Yksin, yksinmiksi ja missä? Ei ainakaan pokepallossa,sillä siellä ei ollut sänkyjäjoissa on turvavyöt, ajatteli Peippo.28tisle 1 2004

Kerkko Karbonyyliosat 5&6tehneet: Emmu ja TaruKerkko Karbonyylin seikkailutOsa 5: Kerkko TallinnassaTäällä Tallinnassa onaina niin mukavaa. Taidanpaottaa silikonit, kunse on täällä niin halpaa jasain niitä veronpalautuksiakin.KauniduskliinikClSiMe3..By:T3E+SiMe3Nyt mulle heruu!SiMe3H..NEt3Eihän noi oo eesaidon näköset!!+HNEt3Kerkko Karbonyylin seikkailutOsa 6: Kerkko saa naisiaOMG, mitenkomeemies!Hei tytöt,lähettekö mukaan?Me3SiKyllä me tollasennamun matkaanlähetään *hihihi*(Kyllä nytkäy flaksi!!)Me3Si+H3OMe3SiHähää!Hemmetin Happo! IRTIMUN SILIKONEISTA!IIK!Ei se ollukaan ihq.Lähetään menee.Hei tulkaatytöt takaisin!HBy:T3Etisle 1 200429

Kuvia lumisodasta9.2.2004kuvat: MikkoOMG:n kellon arvoitusOCuCoMgAuCSiCaFeNiHgUKemistikillan Oulun exculaiset törmäsivät OMG:n labrassaseuraavanlaiseen mystisen näköiseen seinäkelloon. Kellonarvoitusta on koetettu selvittää excun aikana ja sen jälkeen,mutta yhtään fiksua selitystä ei ole keksitty.Nyt on sinun vuorosi, hyvä lukija, koettaa tulkita kelloa ja selvittääsen arvoitus. Hyviä selityksiä voi lähettää sähköpostitseosoitteeseen petrikostia@yahoo.comParhaat ennen seuraavan lehden deadlineä (tai ehkä hiukan senjälkeenkin) tulleet selitykset päätyvät seuraavaan Tisleeseen japarhaan ratkaisun keksijälle on luvassa jonkinlainen palkinto.30tisle 1 2004

Seuraavassa lehdessämahdollisestiTapahtumaraportit:Laskiainen ja GravisKondensatio 113Coronan neluricupArveluttava lenkkeilijä esittäytyy!Virtsanäytteet testissäKenen pissa on puhtainta?Kuka tämä mies on?(toimitus ei todellakaan lupaa eikä vanno näiden juttujen ilmestyvän seuraavassa Tisleessä)ValmistuneetTammikuu 2004Kauppi, Jussi-Pekka Teknillinen biokemia prof. NordströmHelmikuu 2004Björkman, Matias Soveltava kemia prof. KoskinenHeinämäki, Kimmo Teknillinen biokemia prof. LeisolaLehtinen, Tiia Teknillinen biokemia prof. LaaksoRyynänen, Tuukka Kemian tehdastekniikka prof. SeppäläSalminen, Arto Kemian tehdastekniikka prof. SeppäläSaloniemi, Timo Soveltava kemia prof. NiinistöVieth, Hannes Kemian tehdastekniikka prof. KrauseSalmio, Hanna Soveltava kemia prof. NiinistöTekniikan TohtoriPutkonen, Tiina Soveltava kemia prof. JokelaTulevia tapahtumia16.3. pHuksijäynä24.3. Mentorsauna31.3. Coronan neluricup1.4. Tisleen 2/2004 DL5.4. pHuksien laulukoe28.4. pHuksien wappusitsit6.5. Urheilusaunatisle 1 200431