Tästä - Elore
Tästä - Elore
Tästä - Elore
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Petja Aarnipuu: Akateemista tuolileikkiäkirjallisuutta kollegat ovat kirjoittaneet.Toivotan sekä humanisteille että talous- ja hallintoammattilaisille aikaa olla jahengittää joulun ja vuodenvaihteen liminaalitilassa. Uusin voimin uuteen vuoteen!FT Petja Aarnipuu on Helsingin yliopiston folkloristiikan alumnus, joka työskenteleetällä hetkellä projektitutkijana Kalevalaseurassa<strong>Elore</strong> 2/2010
Helena Saarikoski: Tanssi kirjoituksena, kirjoitus tanssinakulttuurin kysymysten, kannalta? Luin liuska toisensa perään yksisanaisia vastauksiakeruulehden kysymyksiin, jotka vastaaja oli ilmaissut numeroilla marginaalissa. Luinulkoisten faktatietojen luetteloita: minkälainen lava rakennettiin mihin, koska, mitenlavan sitten kävi. Luin passiivin teoista ja tapahtumista, jotka olivat koskettaneetnollapersoonaa.Kunnes yhtäkkiä pitkän, yli sataliuskaisen kirjoituksen alkupuolella kertoja muisteleeiltamia, jotka on järjestetty hänen lapsuudessaan eteläpohjalaisen kotitalon tuvassa.Kertomus päättyy samaan kuin iltamat tapasivat tuohon aikaan päättyä, tansseihin:Lopuksi oli tanssia jota tanssivat Aati Tikkasen viulun soiton tahdissa. Sitten isää hakieräs nuori leski emäntä Syrjälän Senija tanssimaan ja se oli polkkaa. He olivat kuulemmamolemmat erittäin hyviä tanssimaan, kuulin aikuisten jälkeenpäinkin kertovan. – Tanssimaanhakeminen ensiksi ei siihen aikaan kuulunut naisille, pojat hakivat ensin ja vasta”takaisinhaku” kuului tyttöille eli naisille. Mutta isä ja tuo Senija olivat perhetuttavia ettäSenija oli isän sisaren Miinan, miehen sisko. Isä seisoi meidän lasten kanssa kammarinovella katsomassa tanssivia niin se Senija tuli isän luo ja sanoi vain yksinkertaisesti jahymyilevänä jotta ”tuuppas Kalle tanssimaan”. Ja niin he lähtivät menemään mielestämmeaika vinhaa vauhtia mutta ei se mitään rytkypolokkaa eikä hevospolokkaa ollut. Isänosti aina jossain kohdassa toista jalkaansa polvikoukusta suorassa kulmassa taakseppäinniinkun olisi mennyt toisella jalalla. Se Senija oli hyvin sievä ihminen niinkun sanottiin:hoikka, ja paksu musta tukka nutturalla ja suuret mustat silmät joita hän nauraen väläytteli.(MV K37:726).Tähän lukemiseni katkesi viikoiksi. Näkymä isä-Kallesta ja nuoresta Senijasta vinhassapolkassa ei jättänyt minua rauhaan. Kertomuksen muisto seurasi mukananiarjen kiireissä; aistin tanssien juhlatunnelman, musiikin ja liikkeen riehakkaan ilon,ihailun, jota kertojan on täytynyt tuntea katsellessaan pienenä tyttönä kammarinovelta isänsä ja tuttavanaisen tanssia. Tajusin, että jos aineiston viidelläkymmenelläliuskalla on yksi tällainen kertomus, koko aineistossa täytyy olla satoja vastaavia:kertomuksia, jotka herättävät menneet kokemukset eloon lukijalle tässä ja nyt, jotkaliikuttavat läheisyydellään ja jotka kuvaavat kokemukset ymmärrettävinä tutkittavankulttuurin yhteydessä. Kokemustensa kertojat eivät ainoastaan kerro menneistätai menneitä koskevista muistoistaan; he liikkuvat kertomuksissaan menneisyydentanssilattioilla. Heidän liikkumisensa kertomuksissaan liikuttaa jotain minussa, kertomuksenlukijassa (ks. Saarikoski tulossa 2011).Luin Hanna Väätäisen yhteisötanssiryhmää koskevan etnografisen tutkimuksen(2009), myös nimenomaan tanssikirjoittamisen kannalta inspiroivan ja uusiin ajatuksiinvievän kirjan, tuoreeltaan syksyllä 2009. Sovellan ajatuksia tutkimuksen ja tanssinlomittumisesta, kun kuljen aamuisin arkistoon, seuraavana talvena ja keväänä.Olkalaukkuni kannettavine tietokoneineen on järkyttävän paljon painavampi kuinlaukkuni nelisenkymmentä vuotta sitten, koulumatkalla. Muistoni tällä tiellä alkavatniihin aikoihin, joihin lavatanssikirjoittajien muistelut päättyvät. Silloin, koulutiellä,samaa matkaa tuntui olevan edessä loputon aamujen luku, määränpäässä aina samakoulupäivä. Nyt jokainen päivä, jonka pystyn pistämään arkistoon, on arvokas, ko-<strong>Elore</strong> 2/2010
Helena Saarikoski: Tanssi kirjoituksena, kirjoitus tanssinatutkijalla ei ole lopulta pääsyä kuin omaan tutkimukseensa, omiin kuvauksiinsa kohteesta;hänen havaintonsa ovat hänen omista havainnoistaan; tämän tiedostamista– aina tutkimustekstiin asti – edellytetään pätevyystarkastelussa.Yksi kysymyksistäni on, olisiko tästä tutkimuksen normiksi tai ihanteeksi. Pitäisikövaikka rockklubien etnografian jotenkin itse ”rokata” tutkimuksena? Tutkimukselleasetettavana vaatimuksena tällainen voi tuntua oudolta ja synnyttää vastaväitteitä.Jatkan ajatuslinjaa: jos tutkimusta ei mallinneta tutkimuskohteen mukaan, minkämukaan sitten? Jos tutkimuskohde ei muotoile tutkimusta, mikä sen muotoilee?Vastaus on arvattavasti vallitsevien akateemisten diskurssien paradigmaattiset standardit,jotka määrittelevät ja sanallistavat tutkimuskohteen ulkoapäin, ilman huomiotatai kiinnostusta tutkittavien ihmisten kokemuksiin ja näkemyksiin. Paikallinentietämys ja tietämisen tavat alistetaan elitistisille akateemisille tietämisen tavoille.Voidaan uumoilla eräänlaista intellektuaalista tai epistemologista kolonialismia.Vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen näyttää siis olevan myönteinen: kyllä,tutkimuskohteen tulisi muotoilla ja mallintaa itse tutkimusta ja tutkimustekstiä.Seuraava kysymys on, miten ajatus toteutetaan. Olemme folkloristeina oppineetkiinnittämään huomiota metafolkloreen, itse perinteessä ilmaistuihin käsityksiin perinteestä.Lavatanssiaineiston kirjoittajatkin ovat kommentoineet kirjoittamistaan,esimerkiksi toistuva huomio: vastaaja kertoo ajatelleensa ensin, ettei tiedä tai muistatästä aiheesta mitään, mutta nyt kun hän on kirjoittanut tätä vastaustaan, monetmuistot ovat alkaneet tulla mieleen ja seuranneet toistaan kirjoituksen edetessä.Kirjoituksen metakommentteja voin käyttää muotoillakseni tanssijoiden tapaisentanssikirjoittamisen suuntaviivoja. Mutta etsittävänä tuntuu olevan jotain perustavampaa,jos päämääränä on lavatanssien tutkimus lavatanssina tai tanssinomainentutkimus, kohteen mallinen tutkimus.Sanoin jo, että aion katsoa kertojien liikkuvan kirjoituksissaan kerrotun menneisyydentanssilattioilla. Toisin sanoen, aion katsoa heidän kertomuksiaan tanssina. Kirjoitustentutkimista ei näin käsitteellistetä heikommaksi tavaksi tietää tanssista, verrattunavaikkapa itse tanssimiseen, osallistuvaan havainnointiin tai havainnoivaan osallistumiseen(tanssin katsomisesta tutkimusmenetelmänä Väätäinen 2003, 131–147). Jos kerrantanssintutkijat voivat pitää omaa kirjoittamistaan tanssimisensa muotona, mikseitutkittavien ihmisten kirjoituksia tansseistaan pidettäisi heidän tansseinaan?Aineiston kirjoittajat eivät luultavasti allekirjoittaisi, ainakaan siltä istumalta, ajatustani.Voi siis kysyä, edustaako tämä ajatus paikallisen tietämyksen horisontin tarpeellistalaajennusta, vai ehkä pikemmin tutkittavien ihmisten omien kulttuuristenymmärrysten vääristämistä (vrt. Saarikoski 2009, 127, viittaa Clifford Geertziin).Myönnän, että tiedon tasolla aineiston kirjoittajat eivät varmasti hyväksyisi väitettä,että kirjoittaminen on tanssimista; he eivät ole ajatelleet kirjoittamistaan tanssina.Mutta eloisien, intensiivisten muistojen hetkillä kuvittelen, että he ovat voineet tunteakirjoittaessaan tanssivansa. He ovat kertomuksessaan tanssineet mielessään.Näin laajan kirjoitetun, tanssikokemuksia yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti kertovanaineiston olemassaolo osoittaa, että sanallistaminen ja kirjallinen kertominenon yksi tanssin esittämisen tapa, itse asiassa tanssimisen muoto, joka on myös kansanomainen,ei vain tanssintutkijoiden oman tanssimisen muoto. Tutkimuskirjoittaminen<strong>Elore</strong> 2/2010
Helena Saarikoski: Tanssi kirjoituksena, kirjoitus tanssinatoisten kirjoittamasta aineistosta ei pyri jäljittelemään (siteeraamaan) eikä kertomaan(referoimaan) aineistoa vaan esittämään siitä uudelleentulkinnan tutkimuskirjallisuudentyylilajissa. Etnografinen tanssikirjoittaminen ei siis merkitse tutkittavan tanssinmimeettistä jäljittelyä, matkimista, eikä tanssikulttuurin representaatiota, edustamista,aineiston kirjoittajien puolesta puhumista, vaan tutkimuskohteen esittämistä, presentaatiota,tutkimuksen esitysjärjestyksen kehyksissä (ks. Hastrup 1995, 21).Älkää kokeilko kotona?Niin sanottu uusi kokeileva etnografia, keskustelu etnografian kirjoittamisesta,poetiikasta ja politiikasta, on vähintään parikymmentä vuotta vanhaa ja kuuluu joetnografian valtavirtaan, ellei suorastaan kaanoniin (esim. Richardson 2000, jokaviittaa erittäin laajasti lähdekirjallisuuteen). Suomalaiseen tutkimuskirjoittamiseenuutuus ei juuri ole kotiutunut – joitakin merkittäviä poikkeuksia on. Ajattelen lukemistanikirjoista Senni Timosen kalevalamittaisen kansanlyriikan tutkimusta (2004)ja Hanna Väätäisen yhteisötanssitutkimusta (2009). Näissä tutkimuskirjoissa kirjoittamisentapa ja tyyli vievät lukijan osallistumaan tutkimukseen kirjoittajan kanssa.Kielen ja kerronnan laatu, niin erilaisia kuin ne kahdessa kirjassa ovatkin, tuntuvatosoittavan, että tutkimuskohteesta ei voi puhua muuten kuin kielellä, joka – jollainmäärittelemättömällä tavalla – noudattelee tutkittavan omaa ominaislaatua. Kuntutkimuksessa edetään todella uuteen tietoon, vain uusi kieli voi venyttää totutunajattelun rajoja.Mietin, onko syynä suomalaisen tutkimuskirjoittamisen kaavamaisuuteen se, ettäsuhteettoman suuri osuus tutkimuksen volyymista koostuu yliopiston opinnäytetöistäja järjettömän monen viimeiseksi tutkimustyöksi jää korkein opinnäyte. Arvioijaportaaseenyleneminen yliopistollisella virkauralla suosii hapuilun ja uuden etsimisensijasta ennen kaikkea tervettä herranpelkoa ja akateemisten muotokaavojenpalvelusta. Opinnäytteen arviointimenettelyyn alistaminen ei totisesti innosta improvisointeihin,ennakoimattomiin luoviin liikkeisiin, eikä suo sijaa luodun vapaaseen,pelottomaan esittämiseen (etnografisesta improvisoinnista ks. Väätäinen 2009,37–43; luovien analyysikäytäntöjen etnografiasta Richardson 2000). Opinnäytteenkirjoittaminen on pikemmin kuin huippu-urheilua, kilpatanssin tarkoin määriteltyihinkuvioihin pakotettua tiukkaa valmentautumista.Yliopisto tuottaa tällä hetkellä aivan liikaa tutkintoja vähät välittäen niille hyväuskoisilleihmisille aiheuttamastaan vahingosta, joiden selkänahasta se ottaa nämätulospisteensä. Valistunut vastaus koulutuspetoksen uhriksi joutumiselle tuskin onniellä purematta kaikki muukin systeemin syöttämä pajunköysi. Kilpailutilanne, johonnyt valmistuvat maisterit ja tohtorit joutuvat, ei ole ehkä aivan suoraan samaistettavissapula-ajan maratontansseihin (McCoy 1935). Sellaisiin hätäpäissä ilmoittautumisensijasta viisasta rohkeutta saattaisi olla opetella löytämään omat askeleensaja ottamaan oma tila niiden esittämiseen tavoittelematta ensi sijassa markkina-arvoistapalkintoa.<strong>Elore</strong> 2/2010
Helena Saarikoski: Tanssi kirjoituksena, kirjoitus tanssinaAineistoMuseovirasto (MV), kansatieteen keruuarkisto, K37 Lavatanssit (1991).KirjallisuusFOSTER, SUSAN 1995: Choreographing history. – Foster, Susan (ed.): ChoreographingHistory. Bloomington: Indiana University Press.HASTRUP, KIRSTEN 1995: A Passage to Anthropology. Between experience and theory.London: Routledge.JANESICK, VALERIE 2000: The Choreography of Qualitative Research Design:Minuets, Improvisations, and Crystallization. – Denzin, Norman K. & Lincoln,Yvonna S. (eds.): Handbook of Qualitative Research. Second edition. ThousandOaks: Sage.MCCOY, HORACE 1935: They shoot horses, don’t they? New York: Simon & Schuster.Suom. Heikki Salojärvi 1978: Ammutaanhan hevosiakin. Helsinki: Love.NIEMINEN, AILA 1991: Lavatanssit. – Museoviraston kyselylehti 1991. Helsinki:Museovirasto, kansatieteen toimisto.NIEMINEN, AILA 1993: ”Tanssilava, järvi ja hanuri”. Lavatanssit Suomessa vuosisadanvaihteesta 1960-luvun loppuun asti. Julkaisematon etnologian pro gradu-tutkimus, Jyväskylän yliopisto.RICHARDSON, LAUREL 2000: Writing: A Method of Inquiry. – Denzin, NormanK. & Lincoln, Yvonna S. (eds.): Handbook of Qualitative Research. Secondedition. Thousand Oaks: Sage.SAARIKOSKI, HELENA 2003: Ruumiintekniikoista tanssien antropologiaan.– Saarikoski, Helena (toim.): Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Helsinki:SKS.SAARIKOSKI, HELENA 2009: Nuoren naisellisuuden koreografioita. Spice Girlsinfanit tyttöyden tekijöinä. Helsinki: SKS.SAARIKOSKI, HELENA tulossa 2011: Menneisyyden ruumiinkokemusten tutkiminenkirjoitetuissa aineistoissa. – Tulossa teoksessa Lakomäki, Sami, Laurén,Kirsi & Latvala, Pauliina (toim.): Teksteistä tutkimukseksi. Monitieteisiä näkökulmiakirjoitettuihin aineistoihin. Helsinki: SKS. Käsikirjoitus 17 s.TIMONEN, SENNI 2004: Minä, tila, tunne. Näkökulmia kalevalamittaiseen kansanlyriikkaan.Helsinki: SKS.VÄÄTÄINEN, HANNA 2003: Rumbasta rampaan. Vammaisen naistanssijan ruumiillisuuspyörätuolikilpatanssissa. Åbo: Åbo Akademis förlag.VÄÄTÄINEN, HANNA 2009: Liikkeessä pysymisen taika. Etnografisia kokeiluja yhteisötanssiryhmässä.Turku: Eetos.Folkloristiikan ja naistutkimuksen dosentti, filosofian tohtori Helena Saarikoskion helsinkiläinen vapaa tutkija ja tietokirjailija, joka harrastaa seitsemättätoistavuotta itämaista tanssia.<strong>Elore</strong> 2/2010
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/ingemark_2_10.pdf]En upptecknare berättar – berättarteknik i Jakob EdvardWefvars uppteckningar om slaget vid Oravais 1808Camilla Asplund IngemarkEn del af Svenskarne vid återtåget blefvo vid sjöstranden kringrände af Ryssarne. I dennatrupp befunno sig äfven åtskilliga svenska bönder. Soldaterne angrepo nu Ryssarne och slogosig igenom. ”Huru gick det med eder, när i måsten laga er undan Ryssarne?” frågade folketaf dem, när de sedan om aftonen kommo hem. ”Visst hörde vi gevären skramla”, svaradede, när den trupp, der desse bönder voro, slog sig igenom sina fiender och banade med bajonettensig väg fram till landsvägen.”När vi idag inom den folkloristiska forskningen bedömer användbarheten av äldrearkivmaterial utifrån dagens tekniska, metodologiska och teoretiska måttstockar, ärdet ofta med ett visst beklagande vi närmar oss den typ av uppteckningar jag diskuterarhär (se till exempel Bergman 1981, 31–32). Jakob Edvard Wefvars uppteckningarom slaget vid Oravais den 14 september 1808 utgör nämligen ett kompilat av berättelsersom han hört från olika håll och sedan vävt samman till en större berättelse.Denna berättelse ingår i Svenska litteratursällskapets i Finland samlingar såsom SLS102, men en motsvarighet finns också i en annan Wefvarsamling, SLS 275.Kompilatets dåliga rykte beror kanske dels på den vetenskapligt grundade åsiktenatt sammanblandningen av olika berättares berättelser till en helhet omintetgör möjlighetenatt rekonstruera vem som har berättat vad, hur och varför, dels på den merkänslomässigt betonade tanken att det fördärvar uppteckningarnas autenticitet somvittnesbörd om en levande folklore. I föreliggande artikel vill jag vända på dennaproblematik och istället fokusera på kompilatet som ett utslag av upptecknarens berättande.Jag frågar mig enligt vilka principer Wefvar fogade samman berättelserna,det vill säga hurdan hans disposition var, och hur den påverkade kronologin i denberättelse han skapade. Jag granskar också i vilken mån han lät andra berättare kommatill tals, det vill säga i vilken grad han ”tog över” sagesmännens berättelser och såatt säga framställde dem som sina egna. I undersökningen av dessa problemställnin-
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättargar använder jag mig av ett antal begrepp hämtade från textanalys och narratologi:disposition, kronologisk ordning och berättarröst. Innan jag diskuterar dessa begrepp,presenterar jag dock materialet och dess insamlare.Jakob Edvard Wefvars samlingar av historiska sägnerDet analyserade materialet ingår i de relativt omfattande samlingarna av historiskasägner om 1808–09 års krig – beräknade att uppgå till cirka 900 – som finns i Svenskalitteratursällskapets i Finland Folkkultursarkiv. Bland dessa intar Jakob EdvardWefvars uppteckningar en särställning tack vare sitt omfång och rika innehåll, tillsammansmed en dryg handfull samlingar av V.E.V. Wessman. SLS 102, liksom SLS275, består av sägner insamlade på 1860- och 1870-talet i hela det svenskspråkigaområdet i Finland, men berättelserna om slaget vid Oravais är upptecknade blandlokalbefolkningen på orten eller i grannsocknen Vörå, där den svenska och ryskahären också rörde sig i samband med drabbningen. I SLS 102 omfattar berättelsen10 handskrivna sidor, medan motsvarande material i SLS 275 uppgår till 23 sidor.Av utrymmesskäl begränsar jag mig följaktligen till att analysera uppteckningarna iden förstnämnda samlingen, med vissa jämförelser med den senare för att få medkompletterande information. Uppteckningarna i SLS 275 bildar inte heller en likasammanhållen helhet som i SLS 102, där de verkligen kan sägas utgöra en endastörre berättelse.Jakob Edvard Wefvar, torparson från Linnusperä by i Gamlakarleby socken, inleddesin bana som insamlare av folklore under sin skoltid, då han på uppdrag avJ.O.I. Rancken, rektor för Vasa lyceum, tecknade ner folktraditioner mot en mindreersättning. Resultatet av hans ansträngningar bildar lejonparten av den så kalladeRanckensamlingen, som numera uppbevaras vid Folkloristiska arkivet vid Åbo Akademi.Han fortfor att för olika uppdragsgivare, däribland Svenska litteratursällskapet,verka som upptecknare av folklore under hela sitt liv (Andersson 1967, 123;Wolf-Knuts 1991, 20–24).När jag arbetade på en utgåva av historiska sägner om 1808–09 års krig i sambandmed 200-årsjubileet, kom jag också i kontakt med Wefvars uppteckningar (AsplundIngemark & Wassholm 2009). De gjorde mig mycket förvånad. Den Wefvar jag varvan vid från Ranckensamlingen, som jag gick igenom vid arbetet på min doktorsavhandling(Asplund Ingemark 2004), skrev nämligen ner nästan all folklore pådialekt, men här fanns många uppteckningar på högsvenska. Vissa av dem var ocksåkompilat. Jag fäste mig särskilt vid uppteckningarna om slaget vid Oravais, somverkade mer sammanhängande och helgjutna är de andra. Till slut insåg jag att deutgjorde en berättelse, och började intressera mig för hur denna var uppbyggd ochvarför den skrivits.<strong>Elore</strong> 2/201011
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarDisposition, kronologisk ordning och berättarröstEn disposition utgör ett logiskt mönster för hur man fogar samman de olika delarnaav en text. Beroende på vilken konkret princip som länkar en del av texten till en annan,kan man tala om olika dispositionstyper. Några vanligt förekommande typer ärtidsdispositionen, där den temporala relationen mellan delarna bildar kittet; rumsdispositionen,där en förflyttning i rummet utgör förbindelsen; orsaksdispositionen, därorsak och verkan står i fokus samt temadispositionen, där ett fenomen betraktas urolika synvinklar och bestämmer textens rörelse. Temadispositionen kan exempelvisvara additiv, om den bygger på sidoordning utan större fördjupning (Hellspong &Ledin 2006, 98–100). När det handlar om berättelser som länkas samman, såsomhär, kan det tilläggas att det mönster som vi tycker oss skönja skapas genom att viläser bakåt, det vill säga, vi läser in ett mönster i helheten när vi sett vilka aspekter avde tidigare berättelserna som återkommer i de senare (Young 1987, 81–82).Det kan naturligtvis förekomma ett antal dispositionstyper i samma text: dels kande avlösa varandra, dels kan de finnas på olika nivåer (Hellspong & Ledin 2006,100). På en övergripande nivå är till exempel dispositionen i Wefvars berättelse omslaget vid Oravais en tidsdisposition, eftersom den bygger på drabbningens förlopp,men vid sammanfogningen av berättelsens delar har han också använt sig av andradispositionstyper. Valet av dispositionstyp påverkar sedan tidens lopp i berättelsen.Återigen är en rak kronologi dominerande på en övergripande nivå: berättelsen rörsig i det stora hela från arla morgonstund till kvällen, men i skarvarna mellan berättelsensbeståndsdelar rör den sig både bakåt och framåt i tiden. Det förekommeralltså både tillbakablickar (singularis analeps, av grekiskans ”ta bakåt”) och framåtblickar(singularis proleps, av ”ta i förväg”) i förhållande till ramberättelsens tid (Genette1983, 40). Berättelsen kan sålunda sägas utspela sig på olika tidsplan samtidigt,på en mikro- respektive makronivå. Den komplexa kronologi som sålunda uppstårantyder hur Wefvar har tolkat slaget som en historisk händelse, eftersom dispositionstypenkan visa vilka aspekter av det historiska skeendet han uppfattade somviktiga.Berättarrösten är den som för ordet i berättelsen, och berättarrösten byggs uppav olika element, varav berättelsenivå och person är intressanta här. Berättandet i enberättelse kan ju äga rum på olika nivåer, beroende på hur berättarrösten placerar sigi förhållande till berättelsens värld. På den högsta nivån återfinns den utomståendeberättaren som skildrar en värld han eller hon själv inte lever i (den extradiegetiskanivån, det vill säga utanför berättelsen). På en lägre nivå sker berättandet av en berättaresom skildrar sin egen värld (den diegetiska eller intradiegetiska nivån). På dentredje nivån (den metadiegetiska) framför berättaren en berättelse inuti ramberättelsen,och är ofta en karaktär i denna (Genette 1983, 228–229).Angående person, kan berättarrösten berätta om andra, och är då en heterodiegetiskberättare, eller själv vara med som en karaktär i berättelsen, varvid den är enhomodiegetisk berättare. Om den därtill är huvudperson och framförallt berättar omsig själv, är den också autodiegetisk. Berättelsenivå och person kan sedan kombineras<strong>Elore</strong> 2/201012
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarmed varandra, så att såväl den som berättar som dem det berättas om tas i betraktandesamtidigt (Genette 1983, 244–245, 248). Wefvars berättelse om slaget vidOravais uppvisar berättande på flera olika nivåer i denna mening, och har även enurskiljbar primär berättare, som inte kan identifieras med någon av hans sagesmäneller med Wefvar själv. Hans berättarteknik får nämligen konsekvenser som iblandtorde vara både oavsiktliga och oförutsedda.Förutom dessa analytiska begrepp använder jag mig även av ett antal termer för attbenämna de olika delarna av den studerade berättelsen. Berättelsen som helhet kallarjag ramberättelse, medan de enskilda berättelser den består av – vilka numreras i citaten– har fått benämningen delberättelser. När så behövs har jag lånat två termer frånWilliam Labovs modell för analys av berättelsemönster, nämligen bakgrundsorientering(orientation) och värdering (evaluation). I bakgrundsorienteringen presenterastiden och scenen för berättelsen, karaktärerna och deras situation, och i värderingenformuleras berättelsens poäng och betydelse (Labov 1972, 364, 366). Termen berättareanvänds för att beteckna berättarinstansen i berättelsen och det äldre sagesmanför Wefvars källor, för att skilja dem åt analytiskt.För att kunna orientera sig i berättelsen är det dock nödvändigt att ha viss inblick ihur slaget vid Oravais förlöpte, så i det följande skisseras den historiska bakgrunden.Därefter citeras och analyseras berättelsen i lämpliga avsnitt.1808–09 års krig och slaget vid OravaisFinska kriget 1808–09 hade sin bakgrund i de så kallade Napoleonkrigen 1803–1815och Napoleons kontinentalblockad mot Storbritannien. Sverige ingick i en koalitionmot Frankrike tillsammans med Storbritannien, Österrike, Preussen och Ryssland,men då de andra medlemmarna vartefter besegrades av Napoleon, blev Sverige tillslut ensamt kvar vid britternas sida. Ryssland och Frankrike slöt år 1807 det så kalladeavtalet i Tilsit, där tsar Alexander I lovade att med alla tillgängliga medel förmåSverige att ansluta sig till kontinentalblockaden. Eftersom Sveriges kung, Gustav IVAdolf, hyste stora antipatier mot Napoleon, vägrade han att underordna sig dennesvilja. Alexander I såg sig då tvungen att anfalla Sverige, vilket han gjorde i februari1808 utan föregående krigsförklaring. Kriget pågick tills freden slöts i Fredrikshamni september 1809. Finland blev ett ryskt storfurstendöme (Hårdstedt 2006, 11–12,19, 24–25, 286–289, 336).Slaget vid Oravais den 14 september 1808 inföll vid en tidpunkt då kriget redanhade vänt till svenskarnas nackdel, och ingick i en reträtt norrut som skulle slutaförst på den sedermera svenska sidan av Torne älv. Striderna inleddes klockan 5 påmorgonen, då den svenska förposten förlagd vid det så kallade Lillträsket attackeradesav den ryska förtruppen under befäl av Jakov Petrovitj Kulnev. Lillträsket liggerväster om Fjärdsbacken, där svenskarnas huvudställning var, och Fjärdsån, som delarfältet nedanför backen. Träsket mynnar ut i Oravaisfjärden, och landsvägen till Vöråoch Vasa går över det via en bro, som numera kallas ”Schwerins bro” efter Wilhelm<strong>Elore</strong> 2/201013
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättargosse, som var 1876 omkring 78 år gammal samt frisk kunde då ge upplysningar om ettoch annat från Oravais slaget[?]”.] gammal jämte en annan jämnårig gosse skulle visaKosackerne, hvar prostens hästar funnos. De gjorde det. Men desse voro ej heller skygge ellerängslige af sig, utan när Kosackerne skulle taga fast hästarne, slogo de med störarne till dematt de blefvo rädda och sprungo mellan Kosackernes hästar till skogen. Häröfver blefvo desseförargade och ämnade ränna piken i dem; men gossarne slogo då med störarne till Kosackernespikar, att de föllo dem ur händerna till marken samt skyndade åt skogen och gömde sigbland träden. En stund voro Kosackerne borta till prestgården, så kommo de tillbaka tillhagen och började gå och söka efter pojkarne. Möjligen hade de ock kunnat träffa dem, tyde stodo bakom en stor sten, hvarifrån de kunde se sina fiender, men ett töcken slog öfverfältet samma gång att Kosackerne intet varseblefvo dem utan drogo tillbaka samma vägsom de kommit. Sedan de hade aflägsnat sig gingo äfven gossarne hem. De hade således,desse gossar, mäktat bevara gårdens hästar för Kosackerne och äfven visat sina fiender, att deicke ”skyggade för hvad som röres i busken”. [2] Dagen före berörda slag kom fältmarskalkKlingspor ridande på en appelgrå häst till prestgården. På min fråga hvad fältmarskalkKlingspor hade för ärende till prostgården? svarade samme man, som 1876 var 78 gammaloch som 11 års gosse sett Klingspor: ”fy ti fuå se nainting i munn.” [för att få sig någontingi mun.] ”Huru länge var han der?” frågade jag vidare. ”Säkert 2 timmar,” svarade han.Det var middagstiden, när han kom.(SLS 102, 272–273)Wefvar inleder sin berättelse med att uppge sina källor, det vill säga personer somberättat om egna upplevelser, eller hört sina då levande släktingar omtala det somhänt. Därmed skänker han sitt eget berättande ett särskilt berättigande, eftersom detbygger på trovärdiga källor (jfr Siikala 1990, 96). Här etablerar sig också den primäreberättaren som sådan genom sin hänvisning till det egna subjektet. Det är denneberättare som sedan för ordet i nästa mening, ”År 1878 lefde ännu en 80års gammalman…”. Denna information har förmodligen inte ingått i själva berättelsen då denförmedlades av sagesmannen, men har här dragits in i den som ett bakgrundsorienterandeparti. Den primäre berättaren är här extradiegetisk och heterodiegetisk, detvill säga han tillhör inte själv berättelsens värld, utan berättar om andra.Därefter följer ett längre bakgrundsorienterande avsnitt som är tätare knutet tillsjälva händelsen i den första delberättelsen, och som därför kan ha sitt upphov hossagesmannen. Eftersom denne omtalas i tredje person, fastän det uppenbarligen rörsig om en personlig erfarenhetsberättelse, är det likväl inte denne som är berättare.Den primäre berättaren har fortfarande ordet, och har tydligen omvandlat vad somursprungligen var en intradiegetisk-autodiegetisk berättelse till en extradiegetisk-heterodiegetisksådan. Berättelsenivån har således ändrats från en inomvärldslig till enutomvärldslig, och personen från en som beskriver det självupplevda till en som geren redogörelse för andras erfarenheter. Den primäre berättaren har tagit kontrollöver sagesmannens berättelse, och denne får inte längre själv berätta sin egen historia.Delberättelsen avslutas med den primäre berättarens värdering, att gossarna varitmodiga då de kunnat bevara prostgårdens hästar för kosackerna.Nästa delberättelse har länkats till den första genom en temadisposition, då det är<strong>Elore</strong> 2/201015
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarprostgården och dess folk som utgör den gemensamma nämnaren. Här lämnar denprimäre berättaren sin extradiegetiska position och tar plats i berättelsen som en intradiegetiskberättare, varvid han inleder ett samtal med sagesmannen, som återigenberättar om något han varit åsyna vittne till: fältmarskalk Klingspors ankomst tillprostgården. Denna bild av intervjusituationen i miniatyr ger en ökad närhet till detberättade genom citaten i direkt anföring, som får oss att känna att vi får höra samtaletprecis som det utspann sig, även om detta sannolikt är en illusion (jfr Genette1983, 172–173).För att anknyta till Katharine Galloway Youngs välkända modellför analytisk indelning av berättarsituationens dimensioner, har konversationens sfär(the realm of conversation) dragits in i berättelsevärlden (taleworld) (Young 1987).Därtill styrker hänvisningen till berättarsituationen den primäre berättarens anspråkpå rätten att berätta: han var där och lyssnade till vad sagesmannen hade att säga.Beträffande den kronologiska ordningen i detta avsnitt av berättelsen, tar dennaavstamp i tiden för intervjuerna med sagesmännen. Den med dalkarlens son ägderum 1876. Det förekommer sedan ett hopp fram i tiden (en proleps) till 1878, dåWefvar tycks ha fått upplysning om att sagesmannen ännu levde. Därefter rör sig berättelseni en tillbakablick (en analeps) till 1808, först till ett par dagar före slaget, dåkosackerna började dyka upp, och sedan till dagen före slaget, när Klingspor gästadeprostgården. Här förflyttar vi oss för ett kort ögonblick i en proleps till 1876, för attslutligen återgå till 1808 och dagen före slaget. Berättelsen fortsätter sedan sålunda:Den 13 september kom den svenska armén till Vörå. Helsingländingar och andre svenskasoldater, när de hörde ortens dialekt talas, föreföll det, som de hade varit i sitt hemland. [3]Redan i Bergby och Kåske, de sydvestligaste byar i Vörå visade sig Kosackerne för närgångne,och en fäktning mellan dem och svenska dragoner var nära att utbryta. De redo omkringskjylarne i en rågåker, undet det de från hvardera hållet försökte att parera hvarandrasanfall och sabelhugg. Slutligen drogo sig Kosackerne utan någon nämnvärd skada till denryska förtruppen och dragonerne redo till den svenska armén. Omkring kl. 5 e.m. tågadeden svenska hären förbi den nordligaste by, Karfvat i Vörå. Numera hör Karfvat till Oravaiskommun.[4] Enligt häradsdomar Bengt Lassus’ (död 1875) berättelse derom, följdeKosackerne Svenskarne i hälarne. ”Ja”, berättade han derom, ”var me fár menn, to an tjödi rian om dájin o sat po langflakan, so ja suå to Svenskan kom. Kasakkan va nére báket.To Svenskan kom en beta in på skoujin, stakk se en houp soldáter me vejin, so int Ryssansuå dem. To Kasakkan sedan kom sköut dem puå dem. Kasakkan ruåka millan tvuå eldaro motta fäll pík o jev se. He fi dem to fy nésvísheiten sín.” [Jag … var med min far, då hankörde till rian om dagen och satt på långflaken, så jag såg då svenskarna kom. Kosackernavar nere bakefter. Då svenskarna kom en bit in på skogen, stack sig en hop soldater vid vägen,så att kosackerna inte såg dem. Då kosackerna sedan kom sköt de på dem. Kosackernaråkade mellan två eldar och måste fälla pik och ge sig. Det fick de då för sin näsvishet.]Svenskarne tågade ofver [sic] den mer än en half mil långa Karfvatskogen och kommo tillFjäl (Fjärd)backen, en halffjärdingsväg söder om Oravaiskyrkan. Söder om denne backeligger den s.k. Fjälsängen genomfluten af Fjälsbäcken, som rinner ut i Oravaisfjärden.Denne bäck torkar ut under torra somrar. Detta var äfven fallet sommaren 1808. Redan<strong>Elore</strong> 2/201016
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättartill Fjärdsbacken, varför det handlar om en rumsdisposition. Denna brygga är endel av en längre bakgrundsorientering, som utmynnar i berättelsen om Anders Pensala.Länken mellan bakgrundsorienteringen och berättelsen om Pensala är ocksårumslig: den sten han krupit bakom ligger nära svenskarnas batterier och kanonerpå Fjärdsbacken. Denna delberättelse komplicerar kronologin i ramberättelsen. Ibakgrundsorienteringen sägs att slaget började klockan 6 på morgonen, och längreän så har ramberättelsen inte kommit. Berättelsen om Anders Pensala sträcker sigdock ända in på eftermiddagen, så att den utgör en framåtblick (proleps) i förhållandetill ramberättelsen.Efter detta följer en rad korta omnämnanden av personer som blivit sårade, vilketbildar en tematisk brygga mellan dessa och berättelsen om Pensala. Som temadispositionär den utpräglat additiv, nästan som en lista. Det sista partiet om andra personersom närvarade vid slaget återknyter också tematiskt till berättelsen om Pensala,men ur en annan synvinkel. Berättelsen fortsätter:Ett häftigt bajonettanfall gjorde Svenskarne på f.m. på Ryssarne på Fjälsängen och fördrefvodem till den motsatta backen på andra sidan om Fjälsbäcken, der Ryssarne nu fattadeposto och gjorde med fullt allvar motstånd, sedan de af Svenskarne fördrifvits bort frånFjälsbäcken och ängen. Här stupade ofantligt mycket folk. På berg, vid stenar, buskar ochträd hade Ryssarne sökt skydd och med laddade gevär voro de beredde att emottaga de anfallandeSvenskarne. Desse studsade litet tillbaka; men de ordnade sig snart till ett nytt anfall.En svår strid uppstod nu. Ryssarne drogo sig ännu längre söderut åt det s.k. Lillträsket.En och annan enskild händelse hörde man ännu på 1870 och 1880 [sic] af äldre personeromtas [rättat till: omtalas] från detta fältslag. [8] Bland annat berättas det: höll en soldatfrån Närpes, af finsk börd, och en Rysse ”heila dajin o sköut po hvarader utan ti träffa [heladagen och sköt på varandra utan att träffa]. Slutligen lade sig den finske soldaten som hetteSmidts [sic] ner på marken för att sålunda kunna framlocka sin fiende. När nu ryssen hadeaffyrat sitt gevär, träder han fram från trädet för att se, om hans fiende verkligen ännu lefde.”To mokka ja an i prysti” [Då slog jag honom i bröstet], tyckte Smidt, och Ryssen föll tillmarken, träffad af hans kula. [9] En rysse och en svensk hade fallit för hvarandras vapenså nära hvarandra, att de blott lågo med hufvudet åt olika håll. [10] Två svenska soldaterföljdes åt större delen af dagen. Men då kommer en Rysse fram ur skogen och skjuter denene af desse kamrater. Den andre började genast jaga efter sin fiende, tills han fick sigte påhonom och sköt honom. [11] En svensk håller fram sin mössa och en Rysse skjuter derpå,emedan han antog att den skulle vara hufvudet af en soldat. Så gjorde han gång på gång,tills den ryske soldaten bortskjutit alla sina patroner. Nu rusar svensken fram och fällersin fiende. [12] Vid qvarnen invid Lillträsket stadnade soldat Strang, ställer sitt gevär vidqvarnväggen och aflåter sitt vatten, men med detsamma blef han fångad af några ryskasoldater, hvilka skynda fram ur skogen. [13] Redan på morgonen samma minnesvärda dagskulle en drucken man från Kimo gå till Karfvat by i Vörå för att slagta. När han kom tillFjälsbacken, varnade svenska soldater honom och sade: ”far du till Karfvat der ett annatslagtande i dag kommer att blifva, så är du olycklig. Men bonden var envis och lät icke sägasig, utan gick. Han lyckades ock hinna bra nära Karfvat by, då han blef gripen av Ryssarne.<strong>Elore</strong> 2/201018
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarHan fick nu hela dagen maka om eldbränder och den följande natten måste han ock skötaom Ryssarnes vakteldar. Sedan då slaget var slut och Ryssarne tågade norrut, släppte de borthonom. Han behöfde icke mera tänka på något slagtande för denne dag. En väldig slaktningpå folk hade nu försiggått och öfver 2000 menniskor lågo döda eller sårade ”i Karvatskóujin”[i Karvatskogen]. Alla nöt de ryska soldaterne dagen före slaget öfverkommit, blefvoäfven slagtade och uppätna af Ryssarne. Närmaste stuga till landsvägen vid vägaskälet, derbyvägen går till Karvat, kallas ”Hagabacka”. Förr var denna stuga ensam derstädes. Inomloppet af 12 år háfva 3 andra stugor tillkommit. I lindan invid denna stuga blefvo 50ryska och en svensk soldat begrafne vid samma fältslag. [14] Kl. 2 à 3 e m kommo ryskaartillerister med 3 ryska kanoner och foro med dem söderut. Gintemot Vörå kyrka stadnadede med sina kanoner, då de efter ett par timmars hvila derstädes vände om och foro tillbakatill Oravais. Det synes vid sakens närmare betraktande, som Kamenski tviflat om slagets utgång,huruvida han skulle vinna slaget och kunna fördrifva Svenskarne från Fjärdsbacken.[15] Samma dag skulle äfven en bonde från Bodbacka fara till Wasa. På stadsvägen blefhan gripen af Ryssarne och förd till General Kamenski. Utaf Bodbacka ville Kamenskihafva upplysning, om någon väg gick från Vörå till Kimoby i Oravais. ”Ingan väg gár frånVörå til Kimo. He je oumöjlit ti kom ti me en krígshér [Ingen väg går från Vörå till Kimo.Det är omöjligt att komma dit med en krigshär] svarade bonden. Efter 2 timmar åter blefBodbacka åter förd till den ryska geniralen, som åter framstälde till honom samma frågaoch äfven bekom samma svar, som förra gången. Kamenski släppte nu bort Bodbacka, somfick resa hem. Denne man hade blott ett öga och kallades derför vanligen till ”Boubakaeinöga Matt” [Bobacka enöga Matt]. Efteråt skall han hafva sagt: ”Nou sku ja änto ha vetauå ein vég, tér an ha möjligen kuna stjlipp me foutfolk, men ja vild int fuöruåd Svenskano teför sa ja int.” [Nog skulle jag ändå ha vetat av en väg, där han möjligen kunnat slippamed fotfolk, men jag ville inte förråda svenskarna och därför sade jag inte.](SLS 102, 275–277)Detta avsnitt länkar till det föregående genom en tidsdisposition, då ramberättelsenhär når fram till förmiddagen. Den primäre berättarens relativt omfattandebakgrundsorientering om slagets gång i detta skede medför även en rumslig förflyttningtill Fjärdsbäcken och Lillträsket, och banar väg för ett antal delberättelser, varavvissa inte är mycket mer än referat. Dessa delberättelsers anknytning till bakgrundsorienteringenär tematisk: de exemplifierar de svåra strider berättaren talar om, medfokus på soldaternas öden. Anknytningen är också additiv, eftersom den radar uppberättelserna efter varandra såsom i en uppräkning. Den första delberättelsen, omsoldat Smidt och hans ryske fiende, är berättad av den primäre berättaren, men innehållercitat från en anonym sagesman. Den primäre berättaren har alltså åter tillvälltsig en annan berättares berättelse, men låtit denne komma till tals i citatet. Bådadessa berättare är extradiegetiska-heterodiegetiska. Beträffande den kronologiskaordningen avviker denna delberättelses från ramberättelsens, eftersom den sträckersig över hela dagen, och den är därmed en proleps. Om den även börjar tidigare änförmiddagen är den istället en så kallad blandad analeps, som börjar tidigare ochslutar senare än ramberättelsen (Genette 1983, 49).Den därpå följande utsagan om den ryske och svenske soldaten som stupade nära<strong>Elore</strong> 2/201019
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarvarandra anknyter till berättelsen om Smidt via temat, ryssen och svensken som stodmot varandra. Nästa delberättelse varierar detta med två svenskar som möter ryssen,varvid den ene stupar och den andre hämnas hans död. Delberättelsen om soldatensom lurar ryssen att skjuta bort alla sina patroner förenas i sin tur genom sin betoningpå list främst med berättelsen om Smidt. Kronologin är oklar i alla dessa delberättelser,varför det är svårt att uttala sig om hur de förhåller sig till ramberättelsens.Berättelsen om soldat Strang och hans tillfångatagande introducerar en ny variationpå temat soldaternas öden, samtidigt som den utgör en rumslig koppling tillbakgrundsorienteringen genom scenen för händelsen, kvarnen vid Lillträsket. Ocksåhär förblir kronologin oklar. Så är dock inte fallet med nästa delberättelse om dendruckne mannen som skulle bege sig till Karvat för att slakta. Denna berättelse tarsin början redan på morgonen, och berättelsen rör sig sålunda bakåt i tiden för attsedan röra sig framåt igen och nå sitt slut på natten (blandad analeps). Delberättelsenavslutas med den primäre berättarens värdering: slaget hade varit en ”väldig slaktningpå folk”. En liten reminiscens av sagesmannens berättelse återfinns i det dialektala”i Karvatskóujin”. Temat slaktning återkommer ännu en gång i konstaterandetatt ryssarna nu slaktade all nötboskap de fått tag på dagen innan, vilket innebär attkronologin dröjer kvar vid kvällen och natten efter slaget. Utsagan om soldaternasgravplats är implicit förknippad med temat slaktning, men bygger också på en förflyttningi rummet till vägskälet mot Karvat. Den primäre berättarens kommentaratt den omnämnda stugan under de senaste tolv åren fått sällskap av nya stugorförflyttar för ett ögonblick berättelsen till hans nutid (proleps), för att sedan återgåtill tiden för slaget.Därefter går ramberättelsen bakåt i tiden (analeps) till eftermiddagen, i delberättelsenom den ryska truppen som begav sig till Vörå med sina kanoner för att vila.Anknytningen till de föregående delberättelserna bygger på en rumsdisposition, eftersomförflyttningen från Oravais till Vörå och tillbaka igen är huvudsaken. Sedanintroducerar den primäre berättaren den ryske befälhavaren, Kamenski, genom sinreflektion att han sannolikt tvivlade på slagets utgång, och berättar därpå historienom Bodbacka Matts möte med Kamenski. Denna delberättelse är kanske närmastförknippad med den om den druckne mannen via en temadisposition, där män somblivit gripna av ryssarna medan de var på resa utgör det gemensamma temat. Denprimäre berättaren överlåter ordet åt Bodbacka i ett par citat på dialekt, men det ärinte tillräckligt mycket för att man skall kunna säga att Bodbacka blir en metadiegetisk-autodiegetiskberättare. Därpå följande avsnitt av berättelsen lyder:På eftermiddagen kom ryska reserven Ryssarne till hjelp. De intogo sin middag omkringkl. 3 e m i Tuckor, Kovik och Kajtsor byar. [16] Folket hade lämnat sina hus i Tuckor,utom en gammal veteran, Anders Sabel, som varit i krig med Ryssarne redan 1788. Hanvar hemma. ”nou je ja ván ti drás me Rýssan, ja ä int rädd tem” [nog är jag van att drasmed ryssarna, jag är inte rädd för dem], tyckte den gamle veteranen och var hemma.Ryssarne benämnde honom blott ”starik” och gamle soldat, gaf honom mat och lät honomvara i fred. Oaktadt tre man gingo i bredd, räckte det för den ryska reserven en god half<strong>Elore</strong> 2/201020
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättartimme att tåga förbi Karfvat by. Det var reserven som mot aftonen af dagen ryckte segernur Svenskarnes händer. De voro nu trötte och hade bortskjutit sin ammunition. De måstedraga sig tillbaka. I mörkret och oredan blefvo en del av den svenska hären och de soldater,som voro längst åt vester trängda åt ”yttersta laddjin” [yttersta udden] af Oravaisfjärden,der något 100 man blefvo tillfångnetagne. En del af desse olycklige soldater summo ochvadade öfver nämnde fjärd till den motsatta Fjälsbacken. Några påstå, att det var blott enaf desse, som vågade detta lifsfarliga försök. [17] En del af Svenskarne vid återtåget blefvovid sjöstranden kringrände af Ryssarne. I denna trupp befunno sig äfven åtskilliga svenskabönder. Soldaterne angrepo nu Ryssarne och slogo sig igenom. ”Huru gick det med eder, näri måsten laga er undan Ryssarne?” frågade folket af dem, när de sedan om aftonen kommohem. ”Visst hörde vi gevären skramla”, svarade de, när den trupp, der desse bönder voro,slog sig igenom sina fiender och banade med bajonetten sig väg fram till landsvägen.” [sic]En af de soldater, som voro med i detta slag var Karl Johan Svahn, eller som han efter krigetsslut kallade sig Karl Johan Sjölund. [I fotnot: ”Denne åldrige veteran från Snappertunaträffade jag i Aug. 1877. Gubben gick rak och utan käpp, var ute på åkern och hjelptetill med skördarbetet. Han dog vid 93 års [sic] den 3 mars 1878. Redan 1804 var hanstadd i svensk militärtjenst som soldat vid Abborfors. ”Från Tornå [sic] fikk vi vänd tibàk”[Från Torneå fick vi vända tillbaka], sade han. Om slaget vid Oravais tyckte han: ”vi bihöldrejdan plassen” [vi behöll redan platsen]. Redan 1807 var han soldat vid Abborfors.][18] Vid rågrinden på Oravaisskogen vände baron Stromberg, kapten för Vöråkompaniet,om. Det var nu e.m. och ryska reserven trängde allt häftigare fram. Stromberg med sinaVörågossar var bland de första i den finska hären, som med bajonett gjorde ett anfall påryssarne för att få dem bort från Fjälsbäcken och Fjälsängen. Vesterbottningar [sic] Helsingländingar,Österbottningar, Nyländingar, icke blott Svenskar utan äfven Finnar haderedan i timmar på Fjälsängen stridt med Ryssarne och utgången af fältslaget var oviss.Blod hade äfven betydligt flutit, och ingen utsigt till seger fanns ännu för Svenskarne. Dåbeslöto Svenskarne att med ett bajonettanfall fördrifva sina fiender från den motsatta ellersödra sidan af berörda äng. Här i skogsbrynet samt på ängen voro väldiga massor af ryskasoldater posterade. Svenskarne hade litet värn af ängsladorna. När Vöråkompaniet skulleuppbryta, säger trumslagarn åt Stromberg: ”baron låter nedskjuta sitt folk här. Här stuparden ene efter den andre.” ”Ja illa går det. Jag tror just, att vi slå: fäll bajonett.” [sic] svaradeStromberg. Det behöfdes intet sägas två gånger, förrän hela kompaniet likasom hela densvenska hären stormar mot Ryssarne, som hastigt drogo sig bort från ängen och flydde uppåt skogen. Här gjorde de ett häftigt motstånd; men de blefvo det oaktadt trängde längre åtVörå, tills de på eftermiddagen fingo hjelp af reserven. [19] Krut och ammunition börjadelängre fram på dagen tryta Svenskarne. De skickade bud derom till fältmarskalken ochbegärde mera såväl krut som kulor. Klingspår försänder dem då en ammunitionskista. Närman kom fram med henne till stridsplatsen och öppnar henne, var hon tom. De svenskasoldaterne plockade sedan upp kulor och de patroner de hittade på marken på landsvägenoch på ängen vid Fjälsbäcken samt från de ställen i skogen hvarest striden föreföll som hetast.[20] När en soldat Lager vid återtåget till Fjälsbacken kom att gå öfver Fjälsängen,såg han, huru hans hustru hade höbergat hans äng, men dåligt igenlagat ladudörren. ”Dethär duger intet, dörrar skall ordentligt åter, om icke regn skall förderfva höet, eller boskapenuppäta hälften af det inbergade förrådet. ” [sic] tyckte han och lagade dörren så väl åter som<strong>Elore</strong> 2/201021
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättartiden och brådskan medgaf det. Sedan lade han geväret på axlen och skyndade i väg. Närhan kom ut åt ofvanberörde Fjälsbäcken hörde han i skymningen, huru en rysk trumslagarekommer till sidan af bäcken och började väldeligen dundra och slå på sin trumma. ”Ja skalär de trumb” [Jag skall lära dig trumma], tänkte Lager och sökte på marken efter någonpatron för att få sitt gevär laddadt. Slutligen hittade han på en karteschpatron. Som hanhade laddat med denne karteschpatron och afskjutit skottet, tystnade ryssens trumma. Omskottet sedan träffade sjelfva trumslagaren eller skadade hans trumma, så att hon icke meragaf något ljud ifrån sig, visste inte Lager med säkerhet. [21] Andre som berättat samma sak,säga, att det icke var Lagers skott, som träffade den ryske trumslagaren, utan soldat Smidts.Smidt var finne men soldat i Närpes. När han hade laddat sitt gevär och affyrat skottetsäger han på bruten svenska: ”ja ska ke de.” [jag skall ge dig] Med det samma tystnadetrumman, så att hans karteschskott måste då hafva träffat antingen den ryske trumslagarensjelf eller förderfvat hans trumma. Efter krigets slut blef Lager väktare i Oravais kyrka.[22] Smidt blef under slaget på något sätt under stridens lopp skild från sin kamrat ochtrodde, att han hade stupat. Sedan under mönstringen i NyKarleby, så träffade de bådakamraterna hvarandra i lifvet. De voro då så glade, att de ännu sågo hvarandra i lifvet,att de såsom Smidt berättade (”vi krét”) greto af glädje. Svenskarne drogo sig nu norr uttill Ny Karleby.(SLS 102, 278–280)Ramberättelsen uppehåller sig ännu vid eftermiddagen, och nu anländer den ryskareserven, som visade sig så avgörande för slagets utgång. Vörå utgör fortfarandescenen för berättelsen, vilket framgår av den primäre berättarens bakgrundsorienteringtill den första delberättelsen om Anders Sabel, den gamle veteranen från närmastföregående krig med Ryssland, Gustav III:s ryska krig 1788–1790. Kopplingen tillföregående avsnitt sker alltså på såväl ett tidsmässigt som ett rumsligt plan, men detfinns också inslag av en orsaksdisposition, eftersom det är just den ryska reservensankomst till Tuckor som föranleder alla invånare, utom veteranen, att fly från sinastugor. Den primäre berättaren återvänder sedan till reservens marsch för att meddelahur länge det tog den att tåga förbi Karvat. Förbindelsen mellan delberättelsen omSabel och den efterföljande bakgrundsorienteringen bygger därmed på en rumsdisposition,med en förflyttning från Tuckor till Karvat. Bakgrundsorienteringen rörsig sedan vidare till den yttersta udden av Oravaisfjärden, fortsätter till Fjärdsbackenmittemot för att slutligen återvända till sjöstranden i delberättelsen om de kringrändasvenskarna. Här låter den primäre berättaren tillfälligt karaktärerna komma tilltals i en kort dialog, men eftersom den återges på högsvenska istället för på dialektframstår den snarare som framsprungen ur hans mun än ur Vöråbönders.Ramberättelsen har nu kommit fram till kvällen. I den inskjutna kommentarenom Karl Johan Svahn och hans namnbyte flyttas vi i en proleps framåt i tiden till efterkriget, för att sedan återgå till stridsdagens eftermiddag (analeps) i delberättelsenom baron Stromberg och vöråkompaniets bajonettanfall. Den primäre berättarensbakgrundsorientering betonar de svenska och finska soldaternas mödosamma ansträngningaratt fördriva ryssarna från Fjärdsängen, som här blir scen för berättelsen,och slagets blodighet och ovissa utgång i detta skede. Händelsen i denna delbe-<strong>Elore</strong> 2/201022
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarrättelse initieras av Strombergs och hans trumslagares ordväxling, som återges påhögsvenska. Den primäre berättaren behåller återigen ordet, men tillåter sig att citerakaraktärerna.Som ett resultat av de hårda strider som beskrivits, tar svenskarnas ammunitionslut. Kopplingen mellan delberättelsen om Strombergs kompani och den tommaammunitionskistan bygger sålunda på en orsaksdisposition. Länken mellan dennareferatlika delberättelse och den om soldat Lagers tystande av den ryske trumslagarenhar i sin tur ett gemensamt tema – bristen på ammunition – som grund. Här röjerden primäre berättaren att hans berättelse egentligen är någon annans, eftersom hanhänvisar till ”[a]ndre som berättat samma sak”. Att det förhåller sig så är naturligtvisnågot som är underförstått i hela berättelsen: den utger sig ju trots allt för att vara enfolkloristisk uppteckning, gjord efter sagesmännens berättelser. Det är ändå påtagligtatt den primäre berättaren så sällan nämner sina sagesmän vid namn, eller ens låterpåskina att de existerar.De andra som berättat om samma sak säger att det istället var en annan person,soldat Smidt som vi mött i en tidigare delberättelse, som sköt den ryske trumslagaren.Såsom en variant av samma delberättelse sammanfogas den med berättelsen omLager genom en additiv tematisk disposition. De båda varianterna av delberättelsenutspelar sig i skymningen i samband med reträtten norrut. I den primäre berättarenskommentar om att Lager blev kyrkoväktare i Oravais efter kriget, hoppar vi framåt itiden (proleps), för att sedan backa till en oklar tidpunkt ”under stridens lopp” i densista delberättelsen i detta avsnitt, då Lager och Smidt, som är bästa vänner, kommerifrån varandra och tror att den andre har stupat. Därefter förflyttar vi oss framåt itiden till mönstringen i Nykarleby (proleps), då kamraterna upptäcker att båda överlevt,för att sedan återgå till tiden för reträtten till Nykarleby. Berättelsen fortsätter:På Bertills i Oravaisby hade Svenskarne sitt lasarett. Vid Ruona brände ryssarne upp sitteget lasarett, som en gammal soldat, som deltagit i slaget derstädes och ännu lefvde på1870talet, visste berätta. Med lasarett Svenskarnes [sic] på Bertills hemman gjorde de påsamma sätt, då desse ej hunno eller kunde på sin ambulans föra alla de sjuka och sårademed sig. [23] En Vesterbottnisk soldat, som var på samma lasarett och var sårad i ansigtet,då kulan farit in vid den ena sidan af munnen och ut genom den andra, lagade sig ut urstugan, när han såg, hvad ryssarne ämnade göra derstädes och gömde sig i en buske pågården. En rysk soldat kastade sitt vatten på honom, men kunde icke i mörkret se honom.Längre fram på qvällen förfogade han sig till Pensala by i Munsala, och derifrån till NyKarleby. [24] I Pensala höllo bönderne sjelfve patrull i byn under natten. De kastadestenarne i väggarne och väsnades förfärligt. Kosackerne som under rekognoscering ämnadebesöka byn, blefvo rädde, när de hörde ett sådant buller, och trodde att det var svenskasoldater, ropade åt hvarandra ”Svitski” och redo bort. [25] På samma sätt gick det medKosackerne i Jeppo. Kosacker och ryska soldater togo der efter kor och slagtnöt. Nära Romarbyhade de ock lyckats få en mindre hjord af kor, som de drefvo att simma öfver ån tillden motsatta stranden. Vid samma tillfälle voro bönder druckne och väsnades och förde ettförfärligt oljud. De kommo öfver ängar och hagar och gingo ut åt landsvägen. Desse män<strong>Elore</strong> 2/201023
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarvoro ”Runttolfman” (nämndeman Runt och ”Paksu Matt”) bonden Matts Paksu. När Kosackernehörde deras hojtande skrikande och ropande, trodde de att det var svenska soldater,och ropade förskräckt: ”Svitski” och redo bort. Korna åter summo då då [sic] tillbaka öfverån och foro till skogen.(SLS 102, 281)I den första delberättelsen i detta avsnitt återvänder vi till Oravais och Bertills hemmani kyrkobyn, där svenskarna hade sitt lasarett. Dispositionen är sålunda enrumsdisposition. Efter att denna scen för berättelsen introducerats, förflyttas vi förett ögonblick till Ruona, där en strid ägde rum den 31 augusti 1808. Här sägs ryssarnaha bränt upp sitt eget lasarett. I samband med att den primäre berättaren hänvisartill sin sagesman, en gammal soldat som deltog i nämnda slag, rör vi oss tillfälligtframåt i tiden till 1869 (proleps), då berättaren talade med honom. I SLS 275 nämnshan vid namn, Borgar i Karvat, och det är också i detta sammanhang vi får veta närhan intervjuades (SLS 275, 114). Därefter återgår berättaren till lasarettet på Bertills,som också blev nedbränt, och kvällen den 14 september 1808. Sedan den västerbottniskesoldaten räddat sig ur den brinnande stugan, beger han sig så småningom tillPensala i Munsala och därifrån till Nykarleby.Nästa delberättelse utspelar sig i Pensala, varvid den primäre berättaren återvänderdit genom en rumsdisposition. Delberättelsen utspelar sig på natten, då böndernaväsnas för att hålla ryssarna borta. Denna delberättelse länkas till den följande via entemadisposition, eftersom samma sak sägs ha hänt i Romar by i Jeppo. Den primäreberättaren gör här åter en förflyttning i rummet, medan tiden sannolikt är ungefärden samma. Övergången mellan de båda delberättelserna, ”På samma sätt gick detmed Kosackerne i Jeppo”, är ett tydligt exempel på hur den primäre berättaren hållersamman ramberättelsen genom sina kommentarer. Det sista avsnittet av berättelsenlyder:Den delen af Oravaisbyn som sträcker sig från kyrkbacken ut åt Bertills och Kulla, kallas”Leiruna”. [26] När svenska hären tågade der fram samma dag slaget stått, var eftertruppenbetäckt med en välladdad kanon. Kosacker följde efter, och af deras rörelser, så syntes detsom hade de för afsigt att fråntaga Svenskarne denne kanon. Den svenska artilleristen, sombevakade kanonen, förstod att skickligt föra ryssarne bakom ljuset. Han svängde luntan,som ämnade han affyra kanonen, när ryssarne kommo nära: men han gjorde det icke. Kosackernedrogo sig då tillbaka i den förmodan, att han skulle skjuta. Men när han ej gjordedet, kommo de åter närmare, så att man tydligen kunde se, att de ämnade beröfva svenskaeftertruppen detta fältstycke. När nu artilleristen ej affyrade det, tänkte Kosackerne att haninte hade sin kanon laddad och skulle verkligen bestorma och borttaga den. Men med detsammasänkte den svenska artilleristen luntan och i ett ögonblick låg vägen full med dödeoch sårade ryska soldater och Kosacker. [27] Redan på morgondelen af samma märkvärdigadag blefvo 3 ryska soldater fångne och instängde i en badstuga i byn, der man torkadehampfrö. Under dagens lopp åto de hungriga och utsvultne soldaterne upp hela detta förrådaf hampfrö, och de hade ännu dertill fått blifva qvar i samma badstuga, om icke deras<strong>Elore</strong> 2/201024
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarkamrater om aftonen af ljudet hade hört, att de voro ryssar samt kommit och släft ut dem.För den ryska öfvermakten måste Svenskarne draga sig norrut. Alla som helst litet kändetill detta slag, sade, att Svenskar slogos som hjeltar, men måste då soldaterne bortskjutit sittkrut och sina kulor draga sig undan norrut. I Lassusbacken öster om Oravaiskyrkan hadeäfven Svenskarne en kanon. Blott en qvinna af dem som anfört något om slaget i Oravaisskog sade, då hon för mig berättade hvad hon visste derom: ”Kamenski hade sagt: ”får jagSvenskarne bort från Fjälsbacken, behåller jag platsen.”(SLS 102, 282–283)Detta avsnitt sammanlänkas med det föregående via en rumsdisposition: vi återvänderfrån Jeppo till Oravais. I den första delberättelsen förflyttas vi till ”Leiruna”,området mellan kyrkbacken och Bertills samt Kulla hemman. Det är fortfarandekväll, eftersom berättelsen utspelar sig under reträtten norrut. Temat, kosacker somblir lurade, bidrar till att förena denna delberättelse med de föregående, som kansägas bygga på samma tema.Nästa delberättelse har en liknande tematik som grund, ryska soldater som råkarilla ut. Här tar berättelsen sin början redan på morgonen (analeps), då soldaternablir inlåsta i bastun, och slutar på kvällen när de blir utsläppta av sina kamrater. Denprimäre berättarens värdering av slaget framkommer i uttrycket ”samma märkvärdigadag”. Han betecknar också den ryska armén som en ”öfvermakt”, som tvingadesvenskarna att dra sig norrut. Än en gång berör han reträtten, som uppenbarligen ärav vikt för honom, eftersom han återkommer till den så ofta. Detta är ett utslag avvad Gérard Genette kallar frekvens, hur många gånger någonting omtalas, i detta fallen enstaka händelse som omnämns flera gånger (Genette 1983, 113–116). Förutomi de delar av ramberättelsen som skildrar reträtten, omtalas den ett antal gånger iandra sammanhang. Här visar den sig utgöra en brygga till sagesmännens omdömenom svenskarnas stridsinsatser, som berättaren sammanfattar i orden: ”Svenskarslogos som hjeltar”. Det var omständigheterna, i form av bristen på ammunition,som tvingade dem att retirera. Den primäre berättaren delar rimligtvis denna uppfattning,eftersom den tillskrivs ”Alla som helst litet kände till detta slag”; de somvar av avvikande åsikt ansågs kanske inte veta vad de talade om. Samtidigt bekräftarden primäre berättaren att sagesmännen finns, och att de har varit många, fastän desällan syns i hans berättelse.Därefter återknyter den primäre berättaren tematiskt helt kort till den första delberättelseni detta avsnitt med att nämna att svenskarna även hade en kanon i Lassusbackenöster om kyrkan. Slutligen för han oss i en proleps fram i tiden till enintervjusituation, där en anonym kvinna ger honom en upplysning han uppfattarsom viktig. Varför den är det framgår inte riktigt, men här kommer SLS 275 oss tillhjälp. Av motsvarande parti i denna samling, som är värt att återge som jämförelse,ser vi att citatet är lösryckt ur sitt sammanhang i SLS 102:<strong>Elore</strong> 2/201025
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättar[…] För att vinna seger tog Kamenski sin utväg till krigslist, då han fann omöjligheten attkunna kringgå sin fiende. Han drog sig tillbaka åt Vörå med hufvudstyrkan och lade enmindre afdelning i skogen i försåt för Svenskarne. Märkvärdigt är det, att allmogen på orten,som eljest tyckes ha reda på hela fältslagets gång, aldrig vet eller anför något om dennatilldragelse, som gaf striden en annan vändning och frånryckte Svenskarne den redan tillhälften vunna segern. Det är blott en enda gång jag hört af en medelålders qvinna yttrashvad Kamenski redan före bataljens början skall hafva sagt i detta syfte: ”får jag Svenskarnebort från Fjälsbacken, så behåller jag platsen.”[…](SLS 275, 96)Yttrandet syftar sålunda på en krigslist, som fick en avgörande betydelse för slagetsutgång. Det utgör en förklaring till nederlaget. I och med detta visar det sig ocksåatt kvinnans upplysning syftar tillbaka på tidpunkten för den ryska reservens ankomstoch svenskarnas bajonettanfall, varför den utgör en speciell typ av analeps,som Genette benämner paralips (av grekiskans ”lämna åt sidan”). Den innebär attberättaren har förbigått ett betydelsefullt element i sin redogörelse för en situation,och att denna information sedan ges i en tillbakablick (Genette 1983, 51–52), såsomhär. Paralips är ofta ett sätt att undanhålla läsaren förklaringen till ett skeende tillslängre fram i berättelsen, men i detta sammanhang tror jag att avsikten kan ha varitatt framhålla upplysningens vikt genom att placera den sist.DiskussionDen primäre berättaren använder sig således av ett antal dispositionstyper, iblandi kombination med varandra. Såsom jag observerat ovan, bygger berättelsen i sinhelhet på en tidsdisposition. Vid sammanfogningen av delberättelserna övervägerdäremot temadispositionen, och rumsdispositionen är också vanligt förekommande,medan tidsdisposition och orsaksdisposition är sällsynta. Det är tydligt att det meningssammanhangden tematiska dispositionen skapar samt förankringen i rummetbetraktades som nödvändiga för att göra historien meningsfull.Den kronologiska ordningen i berättelsen är komplex, även om den på ett övergripandeplan är rak. Då ramberättelsen tar sin början vid tiden för intervjuerna, innebärdet att själva berättelsen om slaget är en lång tillbakablick, en analeps. I övrigtspelar tillbakablickar och framåtblickar i stort sett en lika framträdande roll, i ochmed att blandad analeps och paralips kan räknas till tillbakablickar. Framåtblickarnahar i allmänhet två funktioner. Antingen ger de en upplysning från berättarenssamtids horisont, eller så kräver delberättelsen helt enkelt det för att bli fullständig:den förs till sin logiska slutpunkt, som Genette uttrycker det (Genette 1983, 68).Tillbakablickarna fyller samma funktioner, men det finns också enstaka exempel påatt de utgör bryggor till ett senare eller tidigare stadium i ramberättelsen.Berättarrösten å sin sida, som till övervägande del tillhör den primäre berättaren,är i allmänhet extradiegetisk-heterodiegetisk. Det är i början av berättelsen avvikel-<strong>Elore</strong> 2/201026
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarserna från detta mönster står att finna. Berättarrösten förändras dels i delberättelse2, där den primäre berättaren steg in i berättelsen som en intradiegetisk berättare,och stod i samspråk med sagesmannen, dels i delberättelse 4 i vilken han successivtöverlämnade ordet åt sagesmannen, som uppträder som en metadiegetisk-autodiegetiskberättare. Den primäre berättaren har sålunda en uttalad tendens att tillvälla sigsagesmännens berättelser utan att närmare ange sina källor. Jag tror att Wefvar uppfattadedet som sin uppgift att samla in, och kanske också systematisera, den muntligavittnesbörden om slaget för eftervärlden, och att det var därför han renskrevuppteckningen såsom i huvudsak berättad av en primär berättare. En dominerandeprimär berättare har större kontroll över berättelsens övergripande struktur, vilketgör den mer helgjuten, än vad som hade varit fallet med ett berättande fördelat påbåde en primär berättare och olika metadiegetiska berättare.I denna artikel har jag sålunda försökt visa att ett studium av berättartekniken iett så kallat kompilat kan vara en fruktbar ingång till ett material som ofta betraktassom problematiskt. De källkritiska problemen vid användningen av dylikt materialkvarstår naturligtvis, men de gör det inte olämpligt för en närmare analys, om visom forskare använder oss av sådana metoder och teorier som kan avlocka det såvältillförlitliga som intresseväckande resultat. Om vi väljer att betrakta kompilatet sominte bara en forskningshistorisk fadäs, sprungen ur sökandet efter folklorens urform,utan också som ett utslag av genuint berättande, kan vi närma oss dem med sammafrågeställningar vi brukar reservera för “äkta” folkloristiskt material: vem berättarvad? Hur berättar man? Varför berättar man som man gör? Jag har föreslagit attbegreppen disposition, kronologisk ordning och berättarröst kan hjälpa oss att förståhur kompilatet har skapats, och vilket syftet med det var.Det folkloristiska studiet av s.k. problematiska material har ökat sedan Satu Apointroducerade begreppet skrivande berättare (kirjoittava kertoja) för att beteckna självbiografisktskrivande hos en representant för “folket”, Alina Vaittinen (Apo 1980,189). Kirsti Salmi-Niklander har undersökt handskrivna tidningar som en form avkollektivt skrivande (Salmi-Niklander 1997), medan Tuulikki Kurki har fokuseratpå Heikki Meriläinens samlingar av folklore och skönlitterära folklivsskildringar somen intertextuell helhet (bland annat Kurki 2004). Förhållandet mellan det skrivnaordet och muntlig tradition är en gemensam nämnare för många av dessa analyser,och även om detta gestaltar sig annorlunda i mitt material – Wefvar hade inga litteräraambitioner som Meriläinen, och berättade inte om sitt eget liv som Vaittinen –finns det vissa beröringspunkter. Kurkis tanke på att Meriläinens skönlitterära texterlåter “den andra rösten” komma till tals, en röst som talar om folktraditionen ur ettfolkligt perspektiv fast i en skriftlig dräkt, kan appliceras på Wefvar i så måtto att detsannolikt var hans ambition att göra just detta. Han lyfter fram den mångstämmigafolktraditionen, men förenhetligar den samtidigt genom sitt berättargrepp.<strong>Elore</strong> 2/201027
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarKällorForskningsmaterialSvenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors: FolkkultursarkivetSLS 102, SLS 275, SLS 299LitteraturANDERSSON, OTTO 1967: Finländsk folklore. Tidig kalevalaforskning, finlandssvenskinsamlingsverksamhet. Åbo: Åttas förlag.APO, SATU 1980: Alina Vaittinen, kirjoittava kertoja. Kertojat ja kuulijat. Kalevalaseuranvuosikirja 60. Helsinki: SKS. 185–189.ASPLUND INGEMARK, CAMILLA 2004: The Genre of Trolls. The Case of a Finland-SwedishFolk Belief Tradition. Åbo: Åbo Akademis förlag.ASPLUND INGEMARK, CAMILLA & WASSHOLM, JOHANNA 2009: Historiskasägner om 1808–09 års krig. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapeti Finland 728. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.BERGMAN, ANNE 1981: Nyländska avdelningens och Svenska litteratursällskapetsfolkloristiska insamlingsverksamhet 1860–1908. Fynd och forskning. TillRagna Ahlbäck 17.7.1981. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland496. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland. 7–43.GENETTE, GÉRARD 1983: Narrative Discourse. An Essay in Method. Ithaca &New York: Cornell University Press.HELLSPONG, LENNART & LEDIN, PER 2006: Vägar genom texten. Handbok ibrukstextanalys. Lund: Studentlitteratur.HÅRDSTEDT, MARTIN 2006: Finska kriget 1808–1809. Stockholm: Prisma.KURKI, TUULIKKI 2004: Tekstit Kansanrunousarkiston liepeillä. Kansanrunousarkisto,lukijat ja tulkinnat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia1002. Helsinki: SKS. 65–90.LABOV, WILLIAM 1972: Language in the Inner City. Studies in the Black EnglishVernacular. Oxford: Blackwell.SALMI-NIKLANDER, KIRSTI 1997: “The Enlightener” and “The Whipper”.Handwritten Newspapers and the History of Collective Writing. Elektroloristi2/97.SIIKALA, ANNA-LEENA 1990: Interpreting Oral Narrative. Helsinki: AcademiaScientiarum Fennica.WOLF-KNUTS, ULRIKA 1991: Människan och djävulen. En studie kring form,motiv och funktion i folklig tradition. Åbo: Åbo Akademis förlag.YOUNG, KATHARINE GALLOWAY 1987: Taleworlds and Storyrealms. The Phenomenologyof Narrative. Dordrecht: Martinus Nijhoff Publishers.Camilla Asplund Ingemark är docent i folkloristik vid Åbo Akademi<strong>Elore</strong> 2/201028
Camilla Asplund Ingemark: En upptecknare berättarAbstractCamilla Asplund Ingemark: A Folklore Collector Narrates – NarrativeTechnique in Jakob Edvard Wefvar’s Records on the Battle of Oravais in 1808The aim of the article is to demonstrate the scholarly interest in a categoryof archived material that has hitherto been largely denigrated, namely, thecompilation. As a combination of originally distinct items of folklore compiledinto a narrative whole by a collector, it has been regarded as methodologicallyboth unsound and inauthentic. The author attempts to circumvent this problemby focusing on the collector as a narrator, using an extensive compilation of afamous battle during the Finnish War (1808–09), the Battle of Oravais, as anexample. This text belongs among the historical legends concerning this war, some900 in total, included in the collections of the folklore archives of the Society forSwedish Literature in Finland. In manuscript, it is a ten-page account of the battleconstructed by the collector Jakob Edvard Wefvar, one of the great collectors ofSwedish folklore in Finland in the late 19th century. The author studies his way oforganising the material by examining the synopsis of the text, and his manner ofnarrating it by analysing temporal order and narrative voice.<strong>Elore</strong> 2/201029
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”In the article I examine how emotions are created relationally in Miriam’s manuscript,towards the events she describes and towards the receiver of her narratives.Furthermore, and above all, I explore how Miriam is narrating and creating the gistof the story, taking advantage of formal and artistic techniques .Fundamental for my understanding of narrativity (oral as well as written) is that Ipresuppose a connection between form, content and meaning. Similar to Dell Hymes,Barbro Klein maintains that even if the study of form does not automaticallylead to an understanding of content and meaning, we must take for granted a covariationor interplay between form and meaning (Klein 1990, 45-46). In that senseformal and stylistic features are to be regarded as flexible communicative tools, whichcan be mobilized in different ways for different communicative purposes (Bauman1992, 58).The Jewish memories and Miriam’s manuscriptThe Jewish memories at the Nordic Museum in Stockholm were collected during1994–1998 and amounted to over four hundred life stories, approximately 1600photographs, six hundred historically valuable original documents and fifty objects.The collection was motivated by several coinciding factors. At the time fifty yearshad passed since the end of the Second World War and those who had survived theHolocaust and were able to speak about it were already becoming old. Other reasonswere that anti-Semitism seemed to have returned to Swedish society and that therewas a growing number of people denying the Holocaust.The incitement to document experiences from the Second World War (mainlyfrom Jews but also from a few non-Jews) made people to emphasize the terribleevents during this time. Although the museum also asked for experiences from Jewishlife before and after the war, the collected material is still concentrated aroundthe fears of the wartime and this theme therefore creates the core of the material andits emotional base. The material is available only by permission, which also provesthat most of it is extra sensitive or emotionally charged.Summarized descriptions of the material are kept in three files, with ‘Materialscontent’ and ‘Anonymous version’ written on their backs. On a couple of A4 pageseach life story is summarized under six headings: formalities, personal information,chronology, war years, post-war period, and other information. Sometimes there isnot enough information to fill in all the gaps under personal information, and at othertimes it almost overflows. It seems as if it was impossible to subject the narrativesto the rules of archiving.In the left corner of the summarized descriptions there is a note saying that thematerial is accessible by permission only. This means that the archive director mustgive permission for me to work with the material, and that I have to sign a specialdocument prior to getting access to the material, and finally that I, if I wish toquote from the material, need permission from the person who wrote the life story,<strong>Elore</strong> 2/201031
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”or in case that person is dead, it is again the archive director from whom I obtainpermission. The process is customary to a great deal of archived material and quiteunderstandable. At the same time it is also contradictory. The collection was createdin order to end the silence concerning Jewish life in Sweden and the terrible thingsthat happened during the Second World War. And now it is kept hidden in themuseum archives. Beige anonymous boxes contain handwritten letters, worn kipasand dented tin mugs, fading photographs, videotapes and thick piles of written lifestories. The sterile environment preserves everything that nobody wants to be awareof, and that therefore needs to be remembered.Miriam was born into a Jewish family in Hungary during the First World Warand grew up with three brothers. She got married and gave birth to a daughter calledAnna in 1940. The next year her husband died and shortly thereafter her father followed.Miriam, her daughter Anna, and her mother were deported to Auschwitz inMay 1944. Both the mother and Anna were gassed to death immediately after theirarrival. Miriam was released from Bergen-Belsen in April a year later, and from thereshe was brought to Sweden.Miriam calls her manuscript a testimony and a book. It is typewritten, more than200 pages long, has the characteristics of a novel, and is, as mentioned before, filed asa life story. Parts of the manuscript have been published in a collection of edited lifestories about Jewish memories (Johansson 2000). In the same manner as the editorof the collection Johansson, I corrected some grammatical and linguistic mistakes inthe life story, although I did not make any changes in chronology or tense forms .The translation from Swedish into English was made by me. Since Miriam learnedSwedish as an adult, her command of the language was not excellent, especially whenit came to grammar, but nevertheless I find her text driven, articulate and because ofthe subject matter extremely hard to endure.Miriam’s manuscript is focussed on her Anna’s short life. This is how Miriamintroduces her .The story about Anna is a true one.She was born in Hungary on 4 March, 1940. Her life was cut short. Anna died in May1944 in a gas chamber. Her tender body was turned to ashes and smoke in the crematoryof Auschwitz.This way an emotional drama is immediately established – an innocent young girlis brutally murdered. The first part of the manuscript speaks about how Miriam inSweden in the 1980s learns about a girl who is quite similar to her. She hopes thatcould be her daughter and she sets out on a journey in search of her. In the manuscriptthe journey begins with a recapitulation of their separation in Auschwitz. Weenter the narrative when Miriam together with her daughter and mother get off thetrain in Auschwitz after several days of travelling.Anna slept in my arms, hugging her rag doll. She was lucky not to see what I did. I put myarm protectively around her and waited until all the others were out of the train wagon.<strong>Elore</strong> 2/201032
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”The step from the wagon door to the ground was too deep. I couldn’t jump with Anna in myarms, so I turned myself with the back outwards and fumbled with one leg for a foothold.At the same moment I felt a powerful blow to the head. It was a German officer who triedhis rubber baton. My scream wasn’t audible because of the others’ screams. Mothers searchedfor their children, children screamed crying for their mothers, siblings and friends searchedfor each other.I tried to reach my mother; she was squeezed in the mob. I was still holding Anna in myarms for fear that she would be stamped to death. I felt that she had bent backwards. Atfirst I thought that she had fallen asleep but to my astonishment I saw that it was a manin striped clothes that was pulling her towards himself. I held my breath and pulled Annaback, fighting against the man’s hold. He was stronger than me, but it scared Anna andthat gave me strength to hold her. But for how long? “Mother, mother!” I screamed myemergency call. Mother was just three steps away, but people were lying on the ground,making her steps difficult. “It would be better if you walked without your child,” said theman in “pyjamas”. Finally my mother reached me and closed her arms around us. I cried,my mother cried, but Anna was scared the most. She held held her arms round my neck andscreamed out her panic. “Don’t give me away, Mummy, don’t give me away!” I cradled herin my arms until she had calmed down. “ Hush, hush, the apple of my eye, don’t be afraid.We will never be parted, no, never, never!” I kissed away her tears. Who knew then that injust a few minutes [...]There were thousands of people; we couldn’t lose each other in the tumult. Most of themwent to the right. Somebody must have been chasing them because they went at a rapidpace. In the strong reflector light everybody’s face had a white shimmer. They looked as ifthey were all wearing white masks.“Does it take long? I am hungry and sleepy, Mummy.” “ Hush!”, I put my forefinger overmy mouth to warn Anna. In a low voice I encouraged her: “No, my darling, we are soonthere.” I kissed her hastily. “Look who is walking there.” I pointed to Magda, who wasengaged to Alex.No one of us suspected that the right side meant a gas chamber and that the left side wasthe waiting room for death [...]Now it was Anna and me who were standing eye to eye with the Germans. It went as Ihad anticipated; someone’s thumb showed us the way to the right. We didn’t have time totake a step before another officer, doctor Mengele, stretched his hand for me. He grabbed mywrist, looked me in the eye, and pulled Anna’s hand out of mine. “Tomorrow you’ll see eachother again,” he said. Paralysed, I I followed Anna with my eyes. I was pushed aside – youwere not allowed to stand there. The Germans worked as if on a piece basis. I saw that mymother followed the others; she and Anna walked hand in hand. Hand in hand they wenttowards death.<strong>Elore</strong> 2/201033
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”That is how easily it happened. How easy it was to break the promise I had given my onlychild only a few minutes earlier. “No, my darling, we shall never part.”This happened nearly forty years ago but I still hear Anna’s desperate cry. “Don’t give meaway, Mummy, don’t give me away!”This is the key scene in the manuscript, and without doubt it describes the mostimportant event in Miriam’s life. According to the manuscript everything she experiencesand speaks about after the separation relates to the event – the separationbetween Miriam, her child and her mother.Giving testimonyAs mentioned before, there are traces of several genres in the manuscript . The manuscriptcan be regarded as an unpublished novel, as a Jewish woman’s life story,as several personal experience narratives, and as a testimony. The latter is by manyresearchers regarded as the most used and well established genre when depicting theHolocaust (Waxman 2008, 165ff, Horowitz 2007, Kremer 1997, and Lang 1988). 2According to Paul Ricoeur a testimony has three main characteristics (Ricoeur2005). Firstly, the witness defines herself by claiming that she was there. This authorisationis fundamental to Holocaust literature (Ohlsson 2002), and in Miriam’s manuscriptit is established prior to reading, in addition to also being repeated throughoutthe text. Secondly, the witness claims that she is telling the truth. This is, aswe have seen, another important aspect of Miriam’s script, captured in the sentence“The story about Anna is a true one”. Thirdly, the witness also opens herself forsubjective trial, saying that if people do not believe her, they can ask somebody else(Ricoeur 2005, 212–215).In addition to these three aspects Miriam also bears witness for those who are nolonger able to do it themselves, especially her mother and her daughter ( see alsoOhlsson 2002, 11 and Rosen 2008). The fact that you are an eyewitness is importantfor authorizing and validating a testimony, since the concept of witnessing is usuallydefined as “first-hand seeing” (Waxman 2008, 154). In the manuscript Miriam repeatedlyemphasizes that she has been to Auschwitz and Bergen-Belsen, she has seenwhat the Nazis did. Paradoxically, seeing is also what has made Miriam’s life after thewar almost unbearable. She points out that she is lucky that Anna did not see whatshe did.Within Holocaust literature, the vast genre covering everything from novels toarchived documents, the connection between the writer and the events depicted is acrucial and debated one (Ohlsson 2002, 36ff). The closer the connection, the moretrustworthy the story seems to be. 3 How would we have reacted to Miriam’s narrativeif we had not known that she herself had experienced what she wrote about? Whateverthe answer, my point is that the genre of Holocaust testimonies in itself evokes<strong>Elore</strong> 2/201034
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”or creates morally coloured emotions. Although the theme in Miriam’s narrative ofa mother and a child being separated and the child brutally murdered is of course initself highly emotionally charged, the fact still remains that we as readers also knowthat the writer and the mother is the same makes it even more so. And had we notknown whether it was a true story or not, had we then felt the same way as we do ifwe consider it being based on first-hand experience?As mentioned before, Sara Ahmed argues that emotions are relationally constructedin the present. Emotions conjure in a ‘towardness’ or ‘awayness’ to an object (Ahmed2004, 8). It is in our relation to Miriam’s narrative that emotions are created. Emotionsare neither in the body nor in the object, meaning in the example of Miriam’snarrative that there are no fixed emotions in the text waiting for us to be uncovered,nor are there any emotions connected to the event that her narrative tells about.The fact that Miriam’s manuscript is, first and foremost, framed as a testimony,although there are traces of several other genres, is of great importance when itcomes to how emotions are depicted in and by the narratives in the manuscript, andhow we as readers feel about it when reading it.Taleworlds and storyrealmsIn the following I analyze how Miriam creates emotions in her manuscript. The analysisbegins in formal features, in other words, I concentrate on how Miriam narratesher experiences.The folklorist Katharine Galloway Young regards oral narratives as enclaves in aconversation, as one region belonging to another, as one province of meaning enclosedby another (Young 1987, 9). In her analysis she divides a conversation into threedifferent realms or provinces of meaning. Firstly, she distinguishes the events in thestory, which take place in the taleworld, and secondly, the comments about the storyand storytelling, which are made in the storyrealm. The storyrealm draws attentionto the storytelling event as a performance, while the taleworld focuses on the eventsthat are being depicted. With the help of comments (or frames in Young’s terminology)the listener and the teller move between different realms, while at the same timethe story as well as the storytelling event are being evaluated by both. Finally, Youngdistinguishes the realm of conversation as yet another province of meaning.This way of looking upon oral narratives gives an insight into the strategies ofstorytelling and, as an analytical instrument, also works well for written accounts(Nylund Skog 2005). The realm of conversation is, when it comes to written accountslike Miriam’s, to be translated into the manuscript as a whole, usually scatteredand highlighted by smaller more form-bound narratives (conjuring taleworldsand entered or framed by storyrealms), such as the one Miriam has written about theseparation. In telling her life story Miriam moves between these threes provinces ofmeaning. In that manner Miriam creates a specific rhythm, a special kind of dramaand, as I argue, certain emotions.<strong>Elore</strong> 2/201035
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”When Miriam, in her manuscript, is to leave the realm of the manuscript andenter the taleworld, she must do this by means of the storyrealm, in other wordsshe must prepare the reader for what is to come and advise on how the narrative isto be understood. In the case of the narrative about the separation she does this byspeaking about how she was travelling on a train in Sweden and had just begun tohope that her daughter was alive.It felt strange to sit on the train, apparently untouched, but despite that my thoughts circledaround Anna. Now and then I glanced at my fellow passenger and played with thethought of telling her about the night in May 1944, when we arrived at Auschwitz in anovercrowded cattle train wagon. Would she have understood what we felt when the doorswere thrown open?This passage makes us see that one of the reasons for Miriam to speak about theseparation is to try to communicate how she was feeling at the time. The narrativeis emotionally motivated. She is framing it in such a way as to make the reader concentrateon its emotional aspects.When Miriam enters the taleworld, she does not change the tense, as is commonin personal experience narratives (Young 1987, 157ff, see also Stahl 1989). The factthat she conjures the taleworld in the past tense instead of the present can depend onmany things. One reason might again be generic: maybe she does not think of theevents as a personal experience narrative ; instead, she regards it as a witness report,a testimony. The detailed account of what Miriam saw and how she moved her bodypoints in this direction, as does the seemingly emotionless language.In the book Writing the Holocaust Zoë Waxman examines written testimoniesfrom the time of Holocaust (Waxman 2008). She writes that objectivity is often expectedfrom the survivor-writer, and argues that the importance of keeping to a calmsober language correlates with the view that the Holocaust holds messages for theadvancement of humanity (Waxman 2008, 154). In such a perspective the emotionlesslanguage has a purpose; it strengthens the writer’s authority and gives meaning tothe narrated events . To fall victim to one’s own feelings is not recommended underthe circumstances that the use of the personal experience narrative genre and presenttense might have signalled (compare Young 2000, 79ff and Wieviorka 1999).Another reason might be that Miriam does not want to enter the taleworld; thatshe does not want to be fully absorbed by the experiences she writes about. Her useof the past tense has the effect of keeping the events at a certain distance. The presenttense, on the contrary, possesses a unique ability to draw the writer/teller and the reader/listenerinto the taleworld, to make them feel what was once felt, to do what wasonce done (Nylund Skog 2002, 150ff, Young 200, 79ff). By refraining from usingthe present tense Miriam avoids being completely drawn into the taleworld and backto the experiences of the separation.But when she is to truthfully write about what happened in May 1944, she usesher own and her daughter’s words from that time: “Don’t give me away, Mummy,don’t give me away!”, “Hush, hush, the apple of my eye, don’t be afraid. We will<strong>Elore</strong> 2/201036
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”never part, no, never, never!”, “No, my darling, we shall never part”, and “Don’t giveme away, Mummy, don’t give me away!” Perhaps it is with the help of these key phrasesthat Miriam recalls the events, which does not hinder them from being also a wayto render the narrative’s authenticity and authority. These phrases are the emotionaland dramatic engine of the narrative. Hence, despite the distancing choice of tense,Miriam creates a strong sense of presence with the help of these phrases.It is plausible to assume that Miriam used the past tense in order to avoid beingdrawn back into the strong emotions connected with the separation. So her choiceof tense can be understood as a strategy for maintaining a distance from the eventsshe is writing about, or simply as the only way possible for her to write about theseparation. But as she still wants the readers to feel a little of what she was feelingat the time, Miriam repeats the phrases and through this establishes an emotionalrelation between herself and the reader.In the narrative about the separation, the tense, rhythm and quoted direct speechcreate a strong sense of presence. When Miriam returns to the event, further aheadin the manuscript, she looks at it from a distance. She has changed the tense. Resignationmarks the description and the sense of presence in the separation story is lost.Instead, it is the emotions Miriam had at the time of writing that are elicited.I had tried to paint a picture of how my four-year-old girl walked to the right. I had triedto describe the scene when little Anna’s hand was pulled out of mine by Mengele. But howcould I have rendered the fear that was felt and is felt even today? The iron hand did notwant to lose its grip on the brain. Not even in the night when I sank down, exhausted. Inmy feverish dreams I felt Anna’s small body that I held hard to mine. I heard her desperatevoice. “Don’t give me away, Mummy, don’t give…”The major part of this narrative is in the storyrealm, the province of meaningthat surrounds the taleworld and connects it with the conversation, in this case themanuscript as a Jewish memory and archived testimony about the Holocaust. Whenthe teller is in the taleworld, it is not possible to simultaneously reflect the tellingitself or the situation within which the narrative is created. This is possible only whenre-entering the storyrealm, as in the example above, where consequently tense andform differ from the taleworld of the narrative about the separation. With the helpof the direct quote “Don’t give me away, Mummy, don’t give…” Miriam links thestoryrealm to the taleworld and recreates the strong feelings that have been createdby and in the taleworld.Katharine Young has pointed out the necessity of taking into consideration thewhole situation in which a narrative is being told (Young 1987, 69ff). If the narrativeabout the separation is analyzed as enclosed and framed by Miriam’s manuscript asa whole, it becomes obvious that other narratives are linked to the narrative aboutthe separation and further accentuate and explain it to the readers. It is the themeof Miriam not having been able to keep her promise to Anna about not abandoningher that connects and gives meaning to the narratives.<strong>Elore</strong> 2/201037
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”The reasons why Miriam does not use the present tense in the narrative is relatedto the genre used, but also to the character of the events and experiences that are narrated.They are simply too atrocious to be endured, so in order to write about them,they are being circled around instead of being completely entered and relived.Writing amongst the deadIt is not only by analyzing how the narratives are related in the manuscript or whatMiriam wrote in the storyrealm that the relation between emotions and narration ishighlighted. The fact how Miriam described the events, or, in other words, how shecreated the taleworld, also gives insight into what emotions she aimed to create.When writing her manuscript, Miriam used several stylistic and formal devices.One of them is combining contrasting elements , which creates the effect of accentuatinga theme or an emotion. One example is when she quotes herself, when tellingher daughter about Magda who is engaged to Alex. Here the everyday knowledgeabout relatives and friends is brought into the taleworld, highlighting the extraordinarinessand unbelievability of the narrated events. Another example with a similareffect is when Anna is pulled out of Miriam’s arms by a man dressed in “pyjamas”, aterm that also accentuates the morbid absurdity of the events.These writing devices establish the taleworld and the unusual events taking placethere . The central theme in the narrative is that of Miriam not being able to keep thepromise to her daughter that they will never be separated. She concludes her narrativeby remarking on how easy it was to break the promise she had made just a fewminutes earlier. To explain or make the reader understand why it was an easy thingto do, Miriam conjures up the taleworld as an unbelievable place where things happenthat would never happen in the ordinary world or under normal circumstances.The kind of place that Miriam’s narrative depicts is a place of horror and nightmare,a place of terror and underworld, where nothing is what it appears to be at first, aplace where no ordinary rules or moral apply. It is a place not for the living, but forthe dead.Another stylistic device that permeates Miriam’s manuscript is that she relates toand builds up an emotional drama with the help of the relationship between life anddeath, between the living and the dead, and between humans and non-humans. Sheoften questions the meaning of life, sometimes she rages about death, and at othertimes it is as if she was standing with one leg amongst the living and with the otheramongst the dead. This is especially clear in the following quote. In this passageMiriam has completed the journey in search of her daughter and finally realized thatshe is dead. She writes:So far I have looked brave. Nobody has noticed that I am like a zombi. [...] Nobody hasunderstood me. I was demanded to forget. Forget – I would only be able to forget if I weredead myself. This thought has become an obsession and I have decided that I should forget.<strong>Elore</strong> 2/201038
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”But before that I wanted to clean up the labyrinth of memories. I wanted to see if it wasworth living and surviving.The tense she uses in the last two sentences here suggests that she has already decidedbetween life and death, and in some respect Miriam seems to know what shechooses between. Notice here how she describes the last days at Bergen-Belsen beforethe liberation.I I mustered up all my strength and crawled out of the barracks. I was able to move sixmeters, and then I collapsed and remained lying on the ground. Out there I was able tobreathe. I was only nineteen kilos, but my limbs felt as if they weighed many tons. I don’tremember if I was cold during nights, but I do remember that the early April sun warmedme up. It was a wonderful experience not to feel hunger and thirst . If the intestines hadn’tbeen bothering me, if the fleas could have stopped nibbling at me, then I could have saidthat I was fine. My brain still functioned, there was nothing wrong with my eyesight, either.The fact that I once had had a mother and a daughter named Anna had been erased frommy memory by the Germans.This description is a break from painful memories, from the thoughts of Annaand the mother. If it had not been for the intestines and the biting fleas, it wouldhave been a wonderful experience, she writes, giving the reader an emotional key tothe dimensions of living with the loss and grief. Here Miriam is a like a zombi anddeath is depicted as liberation. When Miriam later writes about the experiences thatled up to this, it seems as if a timeless power is released, a sort of terror of the memoriesthat becomes another kind of imprisonment. Miriam writes:The memories pour themselves over me. The pictures are so clear as if all this had happenedtoday. Forty years has passed since then. Forty years! A whole life! And after so many yearsthe pictures are just as clear. Who said that time heals all wounds?Miriam’s memories seem to be leading a life of their own, when they torment herby pouring themselves over her. She describes it as her destiny to live with thememories, but nevertheless she speaks and writes about them. Contrary to thosewho argue that speaking about an experience is a way of overcoming it (see, e.g.,Kaplan 2003), this part of Miriam’s written manuscript argues that to speak orwrite about a trauma does not dissolve it.However, Miriam is not only suffering from her terrible memories, but also fromthe fact that she is alive and others are not. She writes:Often have I been pained by remorse because I survived. It would have been better if I hadbeen allowed to follow , and die together with the ones whom I loved more than myself. Ihave asked myself innumerable times and and I still do today why I was doomed to life. I<strong>Elore</strong> 2/201039
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”have not fought to survive; my stomach was as empty as the others’. My body was not fat andmy eyes burned of the same hatred and despise when I was standing before Mengele.In this short passage several characteristics of Holocaust narratives are to be found.On the one hand, it is the theme of Holocaust survivors that describe themselvesas doomed to life and not to death. On the other, it is the description of the dailyselection at the camps that seems almost a compulsory theme in Holocaust narratives.The selection meant a daily routine when all the prisoners, naked, were lined upfor inspection and general degradation. Those considered capable of working wereseparated from those regarded as useless. The latter were gathered together duringthe day and executed (Waxman 2008, 59).I have not found a single Holocaust narrative in Swedish that does not describe thedaily selection between those that were to live and those that were to die. But despitethe fact that many survivors describe how they were tormented by the question ofwhy they had survived and others had not, it is extremely unusual that they describethe survival like Miriam does. Instead of describing it as a curse, others consider it asa blessing or simply as luck. In the above quote Miriam seems to be arguing that shebelonged with the dead since she was already like a zombie, and that she wished tobe dead but was denied the favour. Thus, despite the hardship that many survivorsdepict in their narratives, it is seldom that they have survived against their will asseems to be the case with Miriam. 4Another common trait in Holocaust narratives is to make Dr Mengele representthe ruler over life and death. This is common also when events are being describedwhere it is impossible that Dr Mengele could have been present, as in Miriam’s narrativeabout the separation, or when the teller could not have known and been ableto identify Dr Mengele in person, which Miriam probably could not at the time ofthe separation. This way Dr Mengele, the representative of all the unjust and despitefulaspects of the Holocaust, has become an almost mythical character in Holocaustnarratives, including Miriam’s (Waxman 2008, 165). 5Hence, in the narratives in her manuscript Miriam uses the familiar themes of lifeand death, human and non-human in somewhat unaccustomed ways. Within theframes of the familiar she creates the unfamiliar. We recognize the themes and theforms of story telling, but the main character and her emotional reactions are strangeto us. The main character does not feel or have the emotions related to the form andthemes used, and consequently a discrepancy between form, content and meaningin the genre is created. What does Miriam want to tell us when she uses the familiarin this rather unfamiliar way? What are the messages of her narratives?Emotion and messageIn the remaining part of this article I concentrate on the messages of Miriam’s narratives.Since what we learn form a story is tightly linked to emotion I first explorethe plausible emotions experienced when reading her manuscript. I also discuss why<strong>Elore</strong> 2/201040
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”some parts and not others in Miriam’s manuscript were chosen for publication. I arguethat these choices were emotionally motivated and linked to the messages of thenarratives as well as to questions of whether the narratives offer emotional identification.Before addressing these issues, I would like to offer an answer to the questionof why Miriam spoke about her experiences in the first place, since my argument isthat the answer to this question is connected to the messages of her narrative.Miriam’s brothers also survived the Holocaust. After the war they got married andbecame parents. They have chosen not to talk about the past. This is how Miriamwrites about the issue.All of us, my brothers and sisters-in-law, have been to the camps. Still, they have avoidedtalking about it. The word “camp” has been a taboo in their homes. I should have understoodthem. They had their children and grandchildren; they had their worries and joys. Ihad a desperate need to talk about the camps, about Anna, and, by doing it, keeping themalive. As long as one talks about the dead, they remain alive. Nobody has understood me.They insisted that I should forget.Miriam is eager to talk about Anna and her mother: it is her way of keeping themalive. And a possibility for recapitulating the encountered experiences and events isby writing about them. Today we often regard storytelling as beneficial, as a way ofovercoming and transforming bad or traumatic experiences. This is fundamental tothe practices of psychotherapy (Harding & Pribram 2009, 9–10). Within the field ofHolocaust literature and studies, the story-telling theme is highly debated (see, e.g.,Horowitz 1997, Lang 1988 and especially Reich 2006). Many Holocaust survivorsrefrain from speaking about their experiences, others wait as long as they can, stillothers speak about them willingly. 6Many argue that it is beneficial to talk about one’s experiences; they mean thatnarrativity is a therapeutic activity transforming traumatic experience (Kaplan 2003,107). This was also argued within the Swedish maternal care system in the 1990swhen I conducted fieldwork there (Nylund Skog 2002). Most of the women I metduring this time maintained that if they often spoke about their childbirth experience,it lost some of its magic (see also Kaivola-Bregenhoej 2003, 331). Because of thatmany of them refrained from narrating about their experiences. But does this simplelogic count for all kinds of experiences? Is it really so that experiences lose strengthby being shared with other people? Would Miriam’s loss of her daughter and motherhave been relieved if she had recalled it more often than she did?In the above quote Miriam writes that it was demanded from her to forget, in otherwords to keep quiet. Those who argue that the definition of a trauma is that theexperience is resistant to being transformed into a coherent and continuous narrative(Waxman 2008, 119), would probably agree that the only possible way to forgetwould be to keep quiet. This also means that it does not matter if one believes in thetransforming power of narratives or not, since the process in itself is impossible whenit comes to traumatic experience. On the other hand, there are those who argue thatthe thesis of traumas being resistant to the transforming powers of narratives is only<strong>Elore</strong> 2/201041
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”an alibi for those who do not want to narrate, and that the large number of testimoniesfrom the Holocaust show that traumatic experience is possible to be narrated(Storeide 2007, 18).Zoë Waxman writes that since the Holocaust is unique and extreme, narratingabout it is considered a duty rather than an act of transforming one’s trauma. Herexperience proves that survivors often resist the idea that writing and narrating aboutthe experiences of the Holocaust should lead to some sort of solution, since thatwould imply that the reader or listener are doing them some kind of favour (Waxman2008, 153, see also Ohlsson 2002, 131–132). And since survivors like Miriamactually speak about what they experienced during the Holocaust, one can arguethat they oppose both those who maintain that narratives can transform a traumaand those who claim the opposite. Jeffrey C. Alexander captures the dilemma andoffers a model for understanding the expanding sphere of Holocaust narratives. Heargues that since today the Holocaust has come to be regarded as a ‘trauma drama’, itis in its nature to urge for constant repetition without solution, without the traumabeing transformed or emotionally weakened (Alexander 2002).From this we can conclude that it is unlikely that Miriam wrote about her experiencesin order to transform or overcome them. On the contrary, it seems as if theexperiences might have become strengthened and even more unbearable by speakingabout them. We can therefore also assume that she probably used the availablefamiliar forms in somewhat unusual ways because she had a wish to communicatesomething more or something else than only the experiences as such.Publication and identificationThe part of Miriam’s manuscript where she writes about the separation from herdaughter and mother has also been published in the book about the collection ofJewish memories (Johansson 2000, 165–168). There is no doubt that the narrativesequence describes the key event in Miriam’s life and is the dramatic core of her manuscript.It is therefore not surprising that Johansson has chosen this sequence (andthe chronological events that took place before and after) for publication. Johanssonwrites that from the collection of Jewish memories she selected stories for publicationthat she in some ways found to be representative of the varying experiencescontained in the collection (Johansson 2000, 180).In Writing the Holocaust Zoë Waxman argues that many female survivors, whenwriting about their experiences, struggle with their inability to fulfil the requirementsof motherhood during the Holocaust. She also writes that “studies of womenin the Holocaust favour stories that are seen as suitable or palatable for their readers,often avoiding those that do not accord with women’s expected behaviour or preexistingnarratives of survival” (Waxman 2008, 124). In that manner women’s testimoniesare often used to show us what we already know or want to see (Waxman2008, 125).<strong>Elore</strong> 2/201042
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”Waxman argues that studies of women and the Holocaust tend to portray femalewitnesses in much the same way as child witnesses – as unproblematic victims. Littlereference is made to women who, as a result of intolerable circumstances, acted contraryto traditional expectations of female behaviour, such as the women who placedtheir own survival above that of their children.This way the identities of women are constructed on the basis of roles such as amother, a caregiver, and a daughter, and testimonies are often written and selected toreinforce these pre-existing ideals. Consequently, many testimonies focus on the aspirationto fulfil traditional gender expectations. Other testimonies, Waxman writes,describe the split between the desire to meet particular expectations and the realizationthat they could not be fulfilled (Waxman 2008, 150, see also Kremer 1999).Under normal circumstances to abandon a child like Miriam does in the keynarrativeof the manuscript, is considered a crime against the norms and rules ofparenting and in particular mothering. 7 In order not to be considered heartless, unhuman,and un-motherly, Miriam is culturally demanded to explain why she abandonedher child, or else she and her manuscript will not be considered trustworthy.And this is what she does with her narratives. In the process she also reclaims herselfas a good mother; a position that the Nazis deprived her of, both metaphorically andliterally. So it is not surprising that the theme of Miriam being unable to maintainher role as a mother and a daughter permeates the script and structures the narratives,such as the following.Then I remembered what I had heard – what happened to those who went to the right.They had been told that they should wash themselves, and that everybody should fold theirclothes and together with the shoes put them in such a way that after washing they couldfind their belongings. Mothers carried their children in their arms. In my mind’s eye I couldsee that my mother held Anna in her arms and covered her nakedness with hers. When the“bathing house” was full, the hermetic door was closed. From the shower heads gas cameinstead of water. The gas pellet was named ZB (Zyklon B). An invention of human brain,a technique for mass murder. ” Come on! Hurry up!” The German Nazis were able to seethe condemned through a hatch, they timed the death struggle. They witnessed how the Jewswere flinging with their arms in the gas until they sank down, the weaker under the strongerones. Their arms were braided together as if in a huge love embrace.It was the prisoners who worked in the crematory that told me about it. Their task was toseparate the corpses, to open their mouths and pull out the gold teeth with special tongs .Many of the workers recognized their relatives. Another prisoner cut off the corpses’ hair .Nothing was to go waste.This abstract contains two short narratives linked together. The first one is a generaldescription of what happened to those that were directed to the right, withthe example of the destiny of Miriam’s mother and daughter inserted. The secondnarrative explains why Miriam was wise enough to describe the events in the firstone, and this way the second narrative authorizes the first, rendering authenticity to<strong>Elore</strong> 2/201043
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”Miriam’s testimony . These narratives also strengthen the one about the separation,making it the core of the manuscript.In these narratives powerful oppositions structure the narrative and create emotions.The dead Jews are braided together in a huge love embrace, while the Naziscoldly observe the process. It is the living, here the Nazis, which are the emotionlessand inhuman creatures, while the dead Jews are the real humans capable of feelings.The innocence of the Jews is highlighted and the cruelty of the Nazis emphasized.Before writing about her brothers and sisters-in-law, Miriam remarks that everyonehas their cross to carry, and that some carry it bravely. “So far I have also lookedbrave. Nobody has noticed that I was like a zombi”, she writes. To begin with, Ifound the symbolism of the cross hard to decipher, but when analyzing it in relationto the central theme of the manuscript, it appears as an excellent way of framingthe core-narrative with the Christian and existential theme of Virgin Mary and theChild Jesus . Framed that way, Anna becomes the Child Jesus, dying for our sins,and Virgin Mary is represented by Miriam herself and by her mother. This way, themartyrdom of Miriam, Anna and the mother is strengthened and, once again, theimpossibility of Miriam to keep her promise to Anna is explained.Many of us can identify with the horrible feeling of being separated from a defencelesschild we should protect, and with Miriam’s struggle to reclaim motherhood.But it is not only the adult responsible for the well-being of a child that it is possibleto identify with; the child is a feasible object of identification as well. In SaraAhmed’s terminology it is possible for us to establish a “towardness” to the innocentand defenceless daughter Anna (Ahmed 2004, 8). And in that “towardness” thefeelings that are related to being abandoned are probably created. Hence, the corenarrativeabout the separation includes a possibility for identification and thereforealso a possibility for understanding, for a “towardness” of creating feelings. To mymind this is of importance when making choices about what to publish.The above quoted narratives could have been chosen for publication; they arerepresentative as they describe scenes almost compulsory for Holocaust literature(Storeide 2007). On the other hand, they are not based on first hand experienceand therefore lose some of their authenticity. So, part of the motives for publicationappear as emotional, for how can we, when reading the narratives above, developan emotional understanding of what Miriam writes about? How can we relate to theevents and experiences described?When it is possible for us to identify ourselves emotionally with the character ofMiriam’s narratives, the messages of the narratives seem to unfold. “Please understandwhy I abandoned my child,” Miriam’s narratives call out. “Feel what I felt andthus understand me,” they plead. And in doing so, not only do we grasp the enormousnessof Miriam’s suffering, but also the Holocaust as something that concernsus all, and disrupts humanity in itself.<strong>Elore</strong> 2/201044
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”Concluding remarksI wonder whether the readers were able to cope with all the dirt and suffering, or closed thebook out of distaste. My purpose was not to shock. My purpose was to shed light on the truthin its brutal nakedness.When Miriam was finished with writing her life story, when she had shed lighton the truth, she took her life by pouring gasoline over herself and setting herselfon fire. 8 Her death was symbolic. She wanted to join her daughter and mother ina death similar to theirs. Through her narrative she had kept a connection with herdead daughter and mother, but the effort of writing about them, of reliving theexperiences, had been too unbearable. And when she no longer had the strength tokeep them alive by recalling them, she found no reason for going on with her life.She was free to die, she had done her duty; she had left the printed fading wordsbehind for us to read.This knowledge adds an extra emotional dimension to the reading of Miriam’smanuscript. When the object is changed, so are the feelings towards it. “Feel what Ifelt, and understand why I couldn’t live with the memories,” her message cries out.From the manuscript we learn that the Holocaust turned life a living hell and madehumans better off as dead. We also learn of the dangers of racism, impassivity of thebystanders and of turning a blind eye. We learn that the Holocaust concerns mankindand that we have an obligation to retell the memories of those who will soonbe gone, for as Miriam writes: “We will die eventually and with us all witnesses willbe buried.”I am deeply touched by Miriam’s life story, in some ways it has affected my ownlife, and in many ways also my research on emotions. Still, I have had doubts as tousing her manuscript in my work with the article. In the end though, it is Miriam’sown written wish to share her experiences and to communicate “the truth in its brutalnakedness” that has convinced me of being justified to draw my readers in to thenightmarish taleworlds of Miriam’s narratives.This means that my choice to analyse Miriam’s manuscript is motivated by herwish to communicate her feelings. In other words, the fact that she wrote the manuscriptwas emotionally motivated as was also my analysis of it. And, as I have argued,it is also highly plausible that the publishing of Miriam’s narrative in the bookabout the Jewish memories was emotionally guided.In addition, Miriam’s manuscript provides an excellent example of how emotionsare created in and towards written narratives. In this article I have tried to demonstratehow different genres create different feelings, and how the use of different formaland artistic devices creates emotions, proving that formative matter-of-fact languagecreates feelings different from a narrative filled with emotional evaluations . I do notclaim here that the latter necessarily creates more or stronger emotions than the first,or holds a different message. From Miriam’s manuscript we can see that sometimesthe contrary seems to be the case, for when she describes in the past tense, using pre-<strong>Elore</strong> 2/201045
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”cise and seemingly emotionless language, how she was separated from her daughterand mother in Auschwitz more than sixty years ago, at least I find it emotionallyalmost unbearable to read.Notes1 In this article I make no distinction between emotion, feeling and affect. Notall bodily reactions (called affects or feelings) count as emotions, and not allemotions are bodily felt. But since we are culturally educated and know how toname and interpret feelings or affects as emotions, a conceptual distinction isnot always helpful ( cf. Harding & Pribram 2009, 9).2 Historian Annette Wierviorka (1999) argues that the survivors of the Holocaustwere not “heard” until they changed their personal narratives into the genre oftestimony and began to act as witnesses.3 A telling example is that the American publisher Berkley Books stopped thepublication of the book Angel at the Fence written by Herman Rosenblat, sinceit had been ‘discovered’ that Rosenblat’s story about the Holocaust, where hewrites about how he met his wife in a concentration camp, is fabricated. Buteven if the love story is partly fictive, Herman Rosenblat was still a prisoner inBuchenwald.4 This again is related to the use of genre, as well as to whom the narrative isaimed. Survivors who wrote to the archives or got their narratives published,might have felt a need to show gratefulness for their survival and the fact thatthey were able to migrate to Sweden.5 The common trait of Dr Mengele is also a good example of how public representationsin novels, films, media, etc, and personal experience interact witheach other (Ashplant et al 2000).6 It is said that the survivors from the Holocaust who first came to Sweden didnot speak about their experiences since no one understood or believed them.What they had to say was too much or too terrible for people to be able to listento it. Others say that they did talk and yet others that they did not want to.Like Miriam’s brothers, they just wanted to forget. And since talking or writingabout an experience also means partly reliving that experience again, it is notsurprising that so many kept quiet for so long (Lomfors 1996 and the animatedfilm Silence, cf. Wierviorkas’s (1999) argument above, that the survivors at firstdid not present their experiences in the form of a testimony).7 The violent separation of one’s loved ones is a common motive and theme thathas been treated also in public representations of the Holocaust, for example, inSophie’s Choice.8 Miriam’s manuscript was brought to the Nordic Museumeleven years after ithad been written, by a friend of hers who spoke about Miriam’s suicide.<strong>Elore</strong> 2/201046
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”Archive materialThe Archives at the Nordic Museum, StockholmThe Jewish Memories (Judiska minnen), D375:102FilmsSilence 1997: by Sylvie Bringas & Orly Yadin, told by and based on Tana Ross’slife.Sophie’s Choice 1982: by Alan J. Pakula, based on a novel by William Styron from1979.ReferencesAHMED, SARA 2004: The Cultural Politics of Emotion. Edinburgh: EdinburghUniversity Press.ALEXANDER, JEFFREY C. 2002: On the Social Construction of Moral Universals:The ‘Holocaust’ from War Crime to Trauma Drama. – European Journal ofSocial Theory 5(1): 5-85.ASHPLANT, T. G., DAWSON, GRAHAM & ROPER, MICHAEL (eds.) 2006:The Politics of War Memory and Commemoration. London: Routledge.BAUMAN, RICHARD 1992: Genre. – Bauman, Richard (ed.), Folklore, CulturalPerformances, and Popular Entertainments. A Communications-centered Handbook.New York: Oxford University Press.EHN, BILLY & LÖFGREN, ORVAR 2007: Emotions in Academia. – Wulff, Helena(ed.), The Emotions. A Cultural Reader. Oxford: Berg.HARDING, JENNIFER & PRIBRAM, E. DEIDRE 2009: Emotions. A CulturalStudies Reader. London and New York: Routledge.HOROWITZ, SARA R. 1997: Voicing the Void. Muteness and Memory in HolocaustFiction. Albany: State University of New York Press.JOHANSSON, BRITTA 2000: Judiska minnen. Berättelser från Förintelsen. Stockholm:Nordiska museets förlag.KAIVOLA-BREGENHOJ, ANNIKKI 2003: The Narrator’s emotion. – Dynamicsof Tradition Studia Fennica Folkloristica 13.KAPLAN, SUZANNE 2003: Barn under Förintelsen – då och nu. Affekter och minnesbilderefter extrem traumatisering. Stockholm: Bokförlaget Natur och Kultur.KLEIN, BARBRO 1990: Transkribering är en analytisk akt. – Rig 73(2): 41-66.KREMER, LILLIAN S. 1999: Women´s Holocaust Writing. Memory & Imagination.Lincoln and London: University of Nebraska Press.LANG, BEREL (ed.), 1988: Writing and the Holocaust. New York: Holmes & MeierPublishers.<strong>Elore</strong> 2/201047
Susanne Nylund Skog: “Don’t give me away, Mummy”LOMFORS, INGRID 1996: Förlorad barndom – återvunnet liv: De judiska flyktingbarnenfrån Nazityskland. Gothenburg: University of Gothenburg, Departmentof History.NYLUND SKOG, SUSANNE 2002: Ambivalenta upplevelser & mångtydiga berättelser.En etnologisk studie av barnafödande. Doctoral thesis Stockholm: Universityof Stockholm, Department of Ethnology.NYLUND SKOG, SUSANNE 2005: Hisnande historier och talande tystnader.Berättelser i frågelistsvar. – Hagström, Charlotte & Marander-Eklund, Lena(eds.), Frågelistan som källa och metod. Lund: Studentlitteratur.OHLSSON, ANDERS 2002: ”Men ändå måste jag berätta” Studier i skandinaviskförintelselitteratur. Nora: Bokförlaget Nya Doxa.REICH, WALTER 2006: Unwelcome Narratives: Listening to Suppressed Themesin American Holocaust Testimonies. – Poetics Today 27(2):463-472.RICOEUR, PAUL 2005 (2000): Minne, historia, glömska. Stockholm: BokförlagetDaidalos.RICOEUR, PAUL 1992: Från text till handling. Stockholm/Stehag: Brutus ÖstlingBokförlag Symposion.ROSEN, ILANA 2008: Sister in Sorrow: Life Histories of Female Holocaust Survivorsfrom Hungary. Detroit: Texas A & M University Press.STAHL, SANDRA DOHLBY 1989: Literary Folkloristics and the Personal Narrative.Bloomington: Indiana University Press.STOREIDE, ANETTE 2007: Fortellingen om fangenskapet. Oslo: Conflux Forlag.WAXMAN, ZOË VANIA 2008 (2006): Writing the Holocaust. Identity, Testimony,Representation. Oxford: Oxford University Press.WIEVIORKA, ANNETTE 1999: From Survivor to Witness: Voices from the Shoah.– Jay Winter & Emmanuel Sivan (eds.), War and Remembrance in the TwentiethCentury. Cambridge: Cambridge University Press.WIEVIORKA, ANNETTE 2006: The Witness in History. – Poetics Today 27(2):385-397.WULFF, HELENA (ed.) 2007: The Emotions. A Cultural Reader. Oxford: Berg.YOUNG, KATHARINE G. 1987: Taleworlds and Storyrealms. The Phenomenology ofNarrative. Dordrecht: Martinus Nijhoff Publishers.YOUNG, KATHARINE G. 2000. Gestures and the Phenomenology of Emotion inNarrative. – Semiotica 131(1/2): 79-112.Susanne Nylund Skog has a PhD in Ethnology and is a researcher and lecturer atthe Institution of Gender, Culture and History at Södertörn University.<strong>Elore</strong> 2/201048
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/paal_2_10.pdf]Illness narratives: patients’ online discussions about lifeafter cancerPiret PaalAccording to sociocultural expectations, after cancer is removed or its spread stopped,people get a chance to continue with their daily lives. According to patients’experience, the return to ‘normal life’ after having cancer is full of challenges. Duringpost-recovery, or the period that in cancer narratives is often signified as ‘afterwards’,people make attempts to return to their everyday activities, but are still confrontedby medical follow-ups and the constant fear of cancer reoccurrence. Returning tonormal life or ‘the life before cancer’ may be challenging if not impossible, as thesurgeries and other cancer treatments are radical and leave their imprint in the body.Furthermore, the fact of having a life-threatening illness also makes people sufferpsychologically. Based on written cancer narratives, which I have analysed in mydoctoral thesis (Paal 2010), and online discussions analysed in this article, pain,tiredness, confusion and depression are daily companions for many cancer patients,who are, in the eyes of specialists, cured of their illness and should thus be, accordingto cultural expectations, healthy again and therefore act accordingly.In this article I observe online discussions on a Finnish cancer forum 1 relating topatients’ ideas about “life after cancer”, which is also one of the forum’s subtopics.I suggest that cancer patients compose their written narratives or share their illnessexperiences online in the hope of offering a different interpretation of the illnessexperience and thus confronting the culturally agreed image. The main motivationfor sharing these personal stories of illness may be interpreted as the cancer patient’sdesire to receive some responsive understanding from other people, but also frominstitutions unfamiliar with cancer experience and its meaning on the individuallevel. According to Mikhail Bakhtin responsiveness in written texts exists, although“the orientation is not particularised in an independent act and not compositionallymarked” (Bakhtin 1981, 280). Bearing Bakhtin’s significant statement in mind, Ihave selected for examination three aspects relating to life after cancer : (1) whendoes life after cancer begin; (2) returning to work; and (3) having children after cancertreatments. The first question aims to draw readers’ attention to a socio-culturally
Piret Paal: Illness narrativesdefined borderline between being healthy and ill, which in case of cancer is dependenton medical expertise and decision making, but causes several problems for cancerpatients (Paal 2009b, 49–51). The second question, returning to work, raises thequestion of societal challenge; accordingly, every healthy person should be capableof working after the illness is officially cured. And the third question concentrateson challenges in personal life course and the desire to carry on with life after cancertreatments. From the cultural point of view the need to be healthy in order to beable to work and have children can be approached as one of the greatest challengesof cancer patients. Namely, all these qualities play an important role in defining thepersonal identities as ‘normal’ in our societal setting.Narrative approach: from book-length pathographies to onlinelife-logsDespite the fact that, according to official statistics, 80% of all cancer patients arecured today, in everyday communication cancer is often interpreted as an incurableand lethal disease, and thus understood and experienced as a direct threat to humanlife. The killing image of cancer deriving from past centuries and decades, the stigmacaused by having a serious illness as well as cancer cures that attempt to stop thespread of mutant cells rather than heal the person, put cancer patients under pressurein various everyday situations. Thus, people are afraid or find it impossible to discusstheir health problems with other communicative parties. As people are unableto communicate their doubts, fears and complaints, writing becomes an alternativepath for self-expression.Pathography is a relatively new literary genre, which deals with illness reconstructionand its representation from the patient’s point of view (Hawkins 1999, 3–11).Over the past decades such book-length writing (alongside the growing criticism towardsmodern biomedicine) has gained immense popularity among ordinary people,which means that new books containing illness stories are published continuously.Because of the various levels of dialogic imagination 3 present in such writings, thepathographies tackle several important aspects connected to human life: everyday living,family and work, human relationships and other meaningful themes that havegained significance during the respondents’ lives.In a narrative self-expression a great part of the writing process is connected withan imaginary dialogue between the individual and the self. In a similar way to otherforms of written illness narratives, such as diaries or letters, pathographies reveal patients’individual approaches, which draw on culturally agreed images of cancer. Forexample, some writers bring out the positive aspects that the experience of havingcancer brought out in their personal lives. Rather often the lethal image of cancer ischallenged by the examples based on individual experience, which is also understandableconsidering the number of patients who are eventually cured.Written texts dealing with personal illness experience form a valuable source contributingto the study of various illnesses and their significance from the individual<strong>Elore</strong> 2/201050
Piret Paal: Illness narrativesperspective. Nevertheless, when dealing with such writings, we cannot reject the ideathat the stories also have a communicative value, representing an ongoing dialoguebetween other communicative parties and the particular evocative milieux involved.Typically, evocative milieu in illness narratives is descriptions and stories of natural,everyday or hospital surroundings, which contain personal reminiscences, experiencesand interpretations making the presented narratives meaningful (Paal 2010,148–151). Furthermore, the descriptions of individual experiences draw upon certainresponsiveness and reception, which are, above all, defined by the writings thatdeal with writers’ experiences, meaning that the author’s personal voice is controlledby culture-bound expectations as well as the expectations of the potential reader(s).Modern media channels provide potential opportunities for the expression of individualthoughts, emotions and experiences connected to illnesses in forms otherthan books, diaries or letters. Internet pages and weblogs dedicated to personal illnessexperiences shed light on the course of individual illnesses, physical sufferingand other pressing issues. This kind of online publishing could be defined as anaction that is strongly linked to the tradition of writing illness narratives or evenillness (auto)biographies (Lehmann 2007). In addition, life-publishing or life-logs 3in virtual locations such as IRC-Galleria, Facebook or Twitter occasionally provideshort written texts regarding personal health. Like pathographies, short health-relatedlife-logs are written in the hope of sharing individual experience and providingthe opportunity for self-analysis in the critical situation caused by illness.Online life-publishing is a complex form of self-expression, which, additionallyto words, may also contain pictures, videos and other means of hypertext. However,as we focus on language and discourse analysis of the text provided online 4and compare them to pathographies, the writers’ expectations towards responsiveunderstanding remain the same in life-logs, which could therefore be approachedas the smallest possible accounts of illness narratives. Susan Herring sees Internetlife-publishing as a bridge between different genres, uniting writing styles from diaries,columns and reportage (Herring et.al. 2005, 142–171), which means that theinformation provided contains intimate details, argumentation, and also criticismtowards the individual’s socio-cultural situation and institutional decision making.The information provided via various genres of online publishing may be seen asparticularly useful in understanding patients’ expectations and concerns – the onesthat should consequently lead to better care provided by professionals and the institutionsproviding medical help. Therefore, not only pathographies that cast lighton the patients’ point of view, which is often suppressed in the biomedical context(Frank 1995, 97), but also illness accounts published online can thus be interpretedas a form of powerful social control.<strong>Elore</strong> 2/201051
Piret Paal: Illness narrativesCancer patients’ online forumDuring my research on Finnish cancer patients’ written narratives (Paal 2010) I activelyfollowed the discussions on Internet forums for cancer patients. Such onlineforums are created mainly to give cancer patients an opportunity to share individualthoughts with other people in similar situations. Online discussion forums offer anopportunity to share personal problems, ask questions and help others.Above all, I have used these online forums for the comparison and verificationof my ideas and thoughts about the main concerns of cancer patients, and also tocover culture-bound ideas when discussing cancer patients’ illness experiences andother concerns. It appeared that discussions on Internet forums are to some extentdifferent from cancer patients’ writings, although people tackle similar themes.Partly the difference between online discussions on cancer forums and illness narrativesis based on pressing issues and problems, which offer active communicationand normally also some (immediate) feedback. In my opinion the main differencebetween the cancer patients’ writings composed on archival request and the onlinetexts available is that the latter ones are never finished. Namely, the online contextallows continuous additions, numerous returns to the subjects discussed already,and publishing new interpretations of gained experiences, which certainly also affectthe mediated meanings and their correct interpretation interpretation (Kõiva 2010:220-223; see also Kõiva 2009). Furthermore, some differences lay in the fact thatthe online discussion boards created to support cancer patients are hosted by cancerpatient support organisations, which unite “every actor in comprehensive cancercontrol […], bringing together scientists, clinicians, decision-makers, financial experts,volunteer helpers and patients” 5 , and dominantly represent the opinions ofbiomedicine. I suggest that the role of cancer patients’ support organization as a representativeof institutionalised and socially supported medicine limits the sharing ofhealth myths or popular beliefs in patients’ discussions to a certain extent; however,it does not stop people from sharing individual thoughts, emotions and experienceswith those in similar situations.The themes tackled on Finnish cancer patients’ online forums are divided intofourteen main categories 6 . An updated discussion forum was established in 2007and all older discussions were preserved in the online archive, which is also availablefor all forum users. Since 2007 ‘the life after cancer’ category that I have selected forcloser examination has had approximately 150 sub-themes posted for further discussion.However, some themes keep reappearing. Among the most actively discussedthemes are: (1) returning to work; (2) life quality after cancer treatments; (3) fearof cancer reoccurrence; (4) depression; (5) reconstruction of breasts; and (6) havingchildren after cancer treatments. Most certainly, the bodily and spiritual concerns ofcancer patients should not be overlooked, but these problems can be solved by medicineor psychology. However, as already mentioned above, the questions dealingwith drawing the line between illness and health and trying to get back ‘normal life’lost while being ill are fascinating themes from the cultural point of view and there-<strong>Elore</strong> 2/201052
Piret Paal: Illness narrativesfore worth closer examination.It is interesting to note that not all posts receive answers, and sometimes the responsescome rather slowly, expanding over a long period of time. I suggest that themain reason for unanswered posts is connected with the fact that the same theme orquestion has already been posted by someone else in the past and the participants donot feel like repeating themselves. This means that new participants are expected tocarefully read the older posts before setting up new themes for discussion. In addition,the requests from various researchers to share cancer experiences or informationposted by the site administrator stay, as a rule, unattended. This highlights the factthat the people who attend these online discussions look mainly for advice and supportfrom those who have experienced similar events and feelings themselves.The studies have shown that in order to become ‘heard’ and understood by othersin online discussions, people have to create a believable online-character for themselvesby selecting a name and composing a text, which presents them as a trustableperson (Jahn 2000, 375–387). As the matters discussed on cancer patients’ forumsare really delicate, people instinctively avoid contacts with those who post ignorant,inconvenient or impolite comments, or who talk too much. On the other hand,the streaming of all online content on the Finnish cancer patients’ online forum demonstratesthat the amount of active participants is rather limited, which is due tothe fact that, in order to post a question or share personal experiences, people need toobtain a username and a password to log in, whereas to read the posts, a login is notrequired. This kind of policy keeps away unwanted guests or comments and certainlyraises the level of reliability among the active participants.Undoubtedly, using online materials is somewhat problematic as it raises an ethicalquestion in terms of protecting the privacy of parties involved. As already mentioned,to join the discussion board under examination, people need to register in orderto be able to share their thoughts and experiences, whereas, following the forum, i.e.,reading the life-logs on the discussion board, is accessible to everyone, which is alsoclearly expressed while signing up as an active user. Thus, participants are informedthat everyone can read their published stories. Participants’ privacy, however, is wellprotected. While sharing their experiences or commenting on others’ stories, theparticipants appear under their usernames, which makes their true identities hardlydefinable for non-registered users or those, who do not visit the discussion boardregularly. Thus, patients’ life-logs within the discourse of the discussion board consistingof multi-levelled text-chains gain an autonomic value separated from theiroriginal author. The online publications represent the ideas of online-characters,which visibly lessens the fear of revealing too much about the real persons 7 .How to read illness narratives?In the sense of self-expression, interpreted here as an intended social speech act,the question of how to read the available texts is very important. In addition to the<strong>Elore</strong> 2/201053
Piret Paal: Illness narrativespsychological and constructive value fixed in the writing process, the importance ofillness stories derives from their status as a source sharing attitudes and ideas aboutcancer. Thus, the illness narratives presented in the form of a written text add amultitude of voices important in comprehending the central question of this article:How to get back one’s life after cancer?In my doctoral thesis (Paal 2010) I argue that individual cancer experience isdetermined by temporal and spatial factors within a certain context, as mediated bywritten texts. To understand this, we must be aware of the context as defined by thedialogism between socio-historical development and socio-cultural discourse, i.e.,the history of cancer and its consequences in the past and present. If the contextthat contextualises the text (narrative) becomes defined, it is easier to concentrateon analysing the episodes or accounts that mediate significant events and activities.Thus, understanding the schematic structure of a narrative (Labov 2004, 31–43) andits compositional parts leads to a better understanding of the meanings fixed in thetext.From the stylistic point of view online texts posted on the cancer forum standbetween the oral and written tradition of self-expression. Although presented inwritten form, the literary quality of the text is not really important for most participants.Narratives presented in online discussions, similarly to many cancer narrativescollected via archival request, are definable as “literary but extra-artistic authorialspeech” (Bakhtin 1981, 262). This extra-artistic character refers to the general lack ofliterary value, which does not diminish the value of these entries as a form of socialcontrol, while these texts, as stated above, allow the study of cancer experience fromvarious perspectives. However, when dealing with online materials, we must understandthat these texts follow a style and rules of their own. For example, the life-logscontaining personal illness experiences can be really emotional, making us sense thefeelings involved without building up an entertaining plot. Instead of being moreaccurate in self-expression, people use gaps “...”, multiple exclamation marks “!!!!”,smileys “:-)” or capital letters in their stories, which are not considered common toliterary texts.It is 18 months since the surgery and the beginning of treatments. My wife told me in theautumn that we should make a baby, as she is younger than I am. Well, I asked if there wereany problems with it…And what a weird thing! THEY HAD FORGOTTEN TO TELL ME BEFORE THEX-RAY TREATMENTS THAT I COULD BE STERILE AFTER THAT. I have not gotover it yet. The possibility is really small; meaning that I am more likely sterile than thereare any swimmers left.I am so pissed off. I must gather some strength before I start the fight about the treatmentmistake. There would have been no delay in my treatments if they had given me a little cupto give some samples for later use…<strong>Elore</strong> 2/201054
Piret Paal: Illness narrativesBut no one thought about it before the treatments….I am really angry…Keeko | 13.11.2008 at 15:30:33During online discussions people form more of less coherent narratives in orderto discuss their problems and concerns. In search of better communication, peoplecompose their individual stories in accordance with traditional or national normsof written utterances (Bakhtin 1986, 65). This means that writers do not share allthe inner concerns that might have affected them during their illness period. Whenwriting, they activate their episodic memory and recall past events and episodes thatevoke strong feelings and new ideas.I have argued that, while composing their illness stories, the recalled events andepisodes become interpreted and will be altered according to the social norms andrules that govern the production of a fixed narrative. The writer must consider therules of performance (written self-expression), soci(et)al expectations (readers) andthe general social and cultural context (discourse). Although people follow individualnarrative patterns, depending on how they have been affected by their personalexperience, the written narrative becomes evaluated through the cultural understandingof successful writing (communication). That leads to writers making choices onstructural, vocabulary and expressional levels, and therefore people construct theirnarratives based on their own writing skills, which are constantly being comparedwith the individual’s image of a meaningful narrative (Paal 2010, 79).Accordingly, narrative composition as a course of multiple choices is influencedby numerous internal and external aspects. Firstly, the individual “verbalisation” or“textualization” process is affected by the individual’s ability to memorise and remember(Lehmann 2007, 50–57). Secondly, people select the events and episodesfrom among a vast range of possibilities in the flow of experience and then presentthem in an order which itself, intentionally or unintentionally, conveys significance(Garro & Mattingly 2000, 260). Thirdly, narratives as representations always containsome kind of particular goal, and carry certain culturally defined functions aswell as individual intentions affected by the context (Paal 2010, 64). Thus, in additionto the individual and socio-cultural aspects connected with the image of cancer,the rules of online publishing 8 affect the construction of personal illness accounts.Consequently, the online content, consisting of various forms of speech acts representingstylistic features of online writings, forms a valuable source that can be read,analysed and continuously (re)interpreted. In cases where the contextual frameworkis set properly (Herring 2010, 5–6) and we understand what is going on beyondthe written accounts, online texts provide answers to multiple questions that mightinterest other cancer patients as well as researchers from different fields.<strong>Elore</strong> 2/201055
Piret Paal: Illness narrativesWhen does life after cancer start?As every cancer experience is to some extent unique, cancer narratives concentrateon highly important themes and issues that are personally significant for the respondent.On the other hand, because of the culturally preset rules that guide the processof written self-expression, people select themes and issues for discussions that mightalso be significant for others, particularly the reader of cancer narratives. This, again,means that the themes that are selected for writing, and are thus often repeated,have a particular significance in the context of cancer experience in the ethnographicsense. Observing cancer patients’ online discussions regarding their lives after cancershows that the question “When does life after cancer begin?” is discussed by participantsrather actively. A request to discuss this subject was posted on 19.10.2009 byToipilas, who attends online discussions on a regular basis:It is 1½ years since my surgery and there will be regular check-ups for the rest of my lifeand at the same time I am afraid/hopeful regarding the results of these check-ups. Whendoes “life after cancer” begin? Is it when you stop visiting these pages or are there any betterideas?Toipilas | 19.10.2009 at 22:08:11The first answer came one and a half hours later:An excellent question, I have been thinking about this, too. In fact, you have to spend therest of your life with it, no matter how long the life will be. Perhaps they mean the periodthat ends when the five years of regular check-ups are over and you come out with ‘cleansails’ on survivors’ waters, or at least that’s how it should go. Have fun sailing!jaa mullako | 19.10.2009 at 23:53:30Some days later a participant called Cherry continues in the same vein:This is a good question (at the moment it has been a year since falling ill/first examinations)and for my part I can say that perhaps life after cancer starts when it is not in yourmind daily…? Perhaps the fear of reoccurrence stays, but the feeling is not so strong as timepasses.Before I did not have fears about my future; I found it self-evident that the illness will notreturn, but now as I continue with work and the check-up is coming closer, the fear hasreturned to my mind: what if new metastases occur…?Somehow the fear has caused a crisis and my husband finds it difficult to understand…Cherry | 31.10.2009 at 23:54:04<strong>Elore</strong> 2/201056
Piret Paal: Illness narrativesAnother participant, Esko63, finds that: “[…] If cancer has once occurred, althoughremoved, it will not leave your mind – the soul will leave first?” (Esko63 |1.11.2009, at 17:31:34). Karlip11, on the contrary, argues that it is possible to letgo of the idea of fearing cancer for the rest of your life if the mind is set on enjoyingthe day:The body recovers sooner. Psychologically it took me three years until I had finally solved allthe issues in my head. I decided that was past and gone and I could do nothing about it.It was better to forget. At first I was convinced that I had to leave. While at work, I hadseen how cancer killed. In March it is five years since my cancer was discovered and I havereceived a breast implant; however, for more than three years I was one-breasted. Now I amin the prime of my life. I have other diseases. In the beginning I was at home from work fora year. Then came the retirement decision. I did not have to work even a single day after thediagnosis. In May I am having the final check-up. I live day after day, full of vigour andvitality. All the best to you!karlip11 | 4.11.2009 at 14:01:43According to the writing analysed here, people experience phases of shock, denial,anger, trade, depression and acceptance repeatedly; meaning that in the inner narrative,accepting the idea of dying must be continually negotiated (Paal 2010, 69–71).Cancer narratives reflecting selected parts of the inner narrative demonstrate that,when being confronted with a fatal illness, it takes time to reach a point where a personaccepts that life will not last forever. Furthermore, even if people accept havingcancer or being terminally ill, it does not mean that they stop fighting for their lives.Typical of cancer narratives is the understanding that people reach about how tocope. This kind of awareness makes people more tolerant and unwearied.Back to work?The analysis of written cancer narratives has shown that cancer diagnosis causespeople to lose their negotiated identity and their previously established place withinsociety (Paal 2009a, 39–51). Loss of one’s self occurs quickly as people are pushedout of their daily routines. The ability to go to work and carry out one’s daily dutiesis particularly understood as the symbol of a functioning human being. Therefore,the ability to work should be understood as an important part of personal identity.For many people, particularly in urban areas, the workplace and work colleagues representthe most important social networks. Additionally, work ensures the earningsnecessary to manage everyday money matters on a social level. Without the ability towork, people feel isolated. This means that in addition to physical concerns, a seriousillness also causes people to be confronted by economic and social problems, which<strong>Elore</strong> 2/201057
Piret Paal: Illness narrativesexclude them even further from ‘normal’ life (Hayes & Nutman 1981, 14).After the treatments are over, one of the central issues for cancer patients is thequestion of returning to work. The illness stories published online demonstrate thathaving cancer changes the cancer patient’s position within social frameworks andtherefore returning to work is experienced as a great challenge containing physicaland psychological worries:Hi there,I found it nice to return to work, although quite soon new treatments began (well, I donot have breast cancer). I tried to go to work between the treatments, but I could not. Imanaged half a year and then gave up. Of course the return made me nervous, but my bossand work colleagues were really understanding and I did not feel myself at all as ‘diseased’.My boss had to reorganise the days when I was treated. Otherwise I worked as always. I amchronical(ly ill). Perhaps I can never return to work. It is worth listening to our bodies. Weare all individuals with our cancers. Good luck!reetu | 21.10.2008 at 18:09:36Breast removed in January, then cytostatics and X-rays. Now I just take hormones. I havebeen back to work since August. It was really nice to go back to work, but now everythingfeels like before. I manage well (my job is not physically challenging), and no one has askedhow I feel, so I am supposedly quite normal, although I still wear a wig. Back to work!Vaarain | 24.11.2008 at 17:58:53In given examples as well as in other texts posted in this discussion chain the respondentsrefer to the fact that ‘to their surprise’ they were handled as ‘normal’ andnot like ‘diseased’ by their colleagues when they returned to work. Such intertextualinteraction taking place between different life-logs brings out the idea of pro-activenessthat is hidden in popular thought, mediated as it is by various communicativemeans including written narratives. It demonstrates how in popular thinking canceris, despite its slowly changing socio-cultural image, still considered so stigmatisingthat it directly affects cancer patients’ reasoning and influences their sense of self.The dominant beliefs, myths, and ideologies that underlie the behaviour towardscancer patients on a societal level are: firstly, respect paid to the dying (leaving sufferersalone); secondly, the fear of contagious illnesses; and thirdly, avoiding a potentialnorm-breaker (Paal 2009b, 51–52). With these culture-bound ideas in mind, it isworth emphasising that despite continuous social control, the path of illness is verypersonal. For cancer patients this generally means an inner challenge hidden fromoutsiders. In order to accept and correspondingly also to deny the culturally set‘label’, people carefully analyse their past behaviour and individual life course. Thisinner negotiation process examines the reasons for falling ill, and at the same time<strong>Elore</strong> 2/201058
Piret Paal: Illness narrativeshelps the sufferer cope both with the idea of being ill and with the search for possibleways out. According to cancer patients’ online accounts, such negotiation processesmake inner growth possible. After experiencing exclusion from ‘normal’ life, peoplerealise that, in fact, they are not able to completely control their lives, which alsomakes returning to work complicated in some cases.Moving towards analysing the problems of cancer patients, I emphasise that socialand cultural misjudgements towards cancer patients are one of the greatest challengesto all of them and therefore discussing this issue is very important. As peopleare afraid of a social judgement and the fact that their colleagues would treat themdifferently or avoid them as ‘diseased’, there are also physical challenges involved inreturning to work:Two working days behind :)) My hand is swollen like baking dough and last night I hadsome pain. Luckily lymph-treatments ahead on Friday, then the pain is finished!I had no chance to get used to working slowly as there is a constant lack of staff. The patientsare psychologically and physically challenged. Luckily I got some help when I asked.Must admit it was nice to go back to work. Now I feel I belong somewhere again!!I hope that I will manage and and so will my hand… Would be terrible to be back on sickleave, but time will show.toukokuu | 3.3.2009 at 22:04:29Two weeks later toukokuu writes again to say that she is off from work as her handdid not endure the pressure (toukokuu1 | 17.3.2010 at 12:32:09). Toukokuu’s storyis a typical example of a breast cancer patient’s daily struggle, which does not onlyconcern returning to work, but also managing daily duties and domestic work.Unlike people who need to work because they need to feel part of the working society,many patients have to consider the economic sides of staying at home or goingto work. If the economic situation of the family or the social support provided by thestate or insurance companies was sufficient, there would be no need for half-curedpeople to go back to work, unless they wish to do so. In most cases people have nochoice, and therefore deciding between individual health and family economics maycause much trouble.In online discussions cancer patients may share their criticism towards the lack ofinformation regarding their rights to stay at home after the treatments are finished,as well as their rights to return to work with limited work hours. They also claimthat ‘chewing oneself through the walls of bureaucracy’ can be tiring and make youfeel ‘like having a full time job’, particularly shortly after physically and mentallyexhausting cancer treatments (Kristitty Lilja | 10.2.2009 at 11:10:28).Naturally, as people are very different, we can also find accounts among the onlineillness stories, in which people admit that the opportunity to stay at home after<strong>Elore</strong> 2/201059
Piret Paal: Illness narrativescancer treatments has been the best thing ever happening to them, as it removedpressures and gave time to take care of themselves. Usually this is the case with elderlypeople, who have already been active in their working lives for several decades:I did not have to work at all after the diagnosis. This was good as my work means takingcare of dying cancer patients. I was on sick leave for a year. I had other problems as well.After a year I retired. This was the best solution for me. If you feel that you cannot manageat work, go on sick leave.karlip11 | 24.11.2008 at 16:08:05Above all, following the discussion of returning to work after cancer treatmentsshows that people still need much support to overcome their inner confusion, tomanage the physical suffering caused by radical treatments, and to find the best wayto continue with their everyday lives. The individual’s ability to manage these questionsvaries, and thus people find themselves in widely differing situations as their“life after cancer” begins. However, the examination of all responses demonstratesthat one of the dominant motivations for expressing individual experience seems tobe the fact that people want to share their experiences and feelings regarding theirillness experience in order to help and support others in similar situations.Discussions about having children after cancerOne topic that is often raised on the cancer patients’ discussion board deals withhaving children during cancer treatments or planning them once the treatments areover. This is a fascinating subject as, firstly, it contradicts the myth that only olderpeople have cancer, and secondly, it well demonstrates cancer patients’ hesitationsregarding their possibilities of regaining a ‘normal’ life:I was diagnosed with lymphoma in August 2006. I married in June and tried to have ababy with my husband immediately. Thank God I did not become pregnant. Thanks to thenew medication we can try having a baby next year if the cancer stays away.Now I am really depressed. The closer we get to August 23, when my cancer was first diagnosed,the more I think of things that took place a year ago. I think of what will happen if Ibecome pregnant next year and the cancer reoccurs and I lose my child? Or what if I nevertry having a baby and I stay healthy for the rest of my life? Then there will be a big partmissing from my life, my own child. Am I selfish because I wish to have a child? What if Ifall ill with cancer for example in five years’ time and the child has to suffer with me?Has anyone else experienced such feelings?nallu80 | 4.8.2007 at 09:21:12<strong>Elore</strong> 2/201060
Piret Paal: Illness narrativesThe message from Nallu80 has received 19 responses so far, but like other topics,it is an open discussion board that is continuously accessible for new commentsand stories. Similar issues arose earlier and afterwards under new subtitles. The firstresponse to Nallu80 makes a reference to another Internet site where a similar discussionwas going on a little earlier. However, a participant named Kirsikka decidedto share her experience as a response to Nallu80’s post:I had a terrible desire to get a second child 4 four years after cancer treatments (spring2004). Despite everything. I was 24 weeks pregnant when they found out that I had cancermetastases in my bones and the spine was already broken. They assured me that the bestthing to do would be to have an abortion and start with new treatments to survive at leasta few years. Even if it is in a wheelchair. I understand that this would have been reasonable.However, I refused to have the abortion and told them that I would be the growing groundfor life as long as the air goes in and out. I had terrible pains, was completely bedridden,and wore diapers for about two months . It was a nightmare. I did not want to give up mydecision, although I had the opportunity. Thanks to the doctors for that! I had a Caesareanin week 32 and the baby was healthy. I continued with treatments when the wound hadhealed a little. Seven people lifted me into the X-ray machine to avoid the spine moving. Asthe treatments started to work, I learned to walk again and luckily the spinal cord was notdamaged. There was a cure that helped. And here I am. The child grows, is lovely and witty.I go to work and feel good. Well, sometimes the missing vertebra reminds me of itself if I puttoo much pressure on my back.What is the morale of this story? Act as your HEART tells you. Then you cannot be mistaken,whatever happens…Kirsikka | 6.9.2007 at 16:44:00Another woman shares her own, slightly different, story:Hi,And good luck to you with the baby, do not be afraid what kind of mother you will be, youwill become the best possible mother to your child :)I am in a slightly different situation. I fell ill in August 2007 and I had had a baby, ourfifth child, in July. It was a terrible time with fears and depression, I thought that if I didnot survive, my children would lose their mother and the smallest will never learn to knowme and would not remember me. The fears were terrible… I also thought why I had deliveredbabies into this world if I was not able to bring them up, and that it would have beenso much easier if I had been alone.But as the treatments began and life slowly continued in its normal way, I began to thinkthat luckily, whatever happened, I had those lovely children, five totally perfect people Ihave given to this world and that was a thing that I would never regret! They are also the<strong>Elore</strong> 2/201061
Piret Paal: Illness narrativesones that give me strength and help me get better and believe in getting well again; I cannotgive up!Wishing you courage and if the doctor has given you permission to have children, then giveit a try :) As you said yourself, you might be healthy till the end of your life and regret nothaving a child… Sunny days to everybody.cry | 9.3.2008 at 11:08:41The period spent in healthcare institutions is merely outlined by the surgical andother procedures in terms of removing diseased cells and tissues from the patient’sbody. At the time when the body is treated and attempts are made by the medicalpersonnel to remove cancer cells, people often suffer from lack of spiritual support.This is a phenomenon generally connected with the attempt to solve personal problemsalone, although this does not exclude the possibility of a real lack of professionalsupport, for example in cases like infertility caused by surgical or chemicaltreatments.It is only natural for people to feel that cancer has ruined their lives; however, theonline discussions show that patients who have suffered from cancer in the earlystages of their adult lives, similarly to elderly patients search for a new, somewhatmore fulfilling life and one possibility for it is having children. The sincere hope tobecome a parent expressed in cancer patients’ online discussions proves that “lifeafter cancer” as a normal person is possible, and that despite the fears, continuousdoubts, and pressures put on people by their daily lives, cancer patients believe thatevery day should be used for living and, if possible, also for perpetuating life.Regaining personal identity in writingIn the culturally stigmatised cancer patient’s role, people are forced into a situationin which personal identity becomes loose in various ways. The cultural stigma ofcancer puts cancer patients under psychological pressure. Biomedical treatments addphysical suffering, while at the same time leaving patients alone with their individualconcerns. This kind of experience of losing control of one’s own life is understandablythe one that can never be forgotten and thus the struggle to regain control over one’slife can be defined as one of the central issues in cancer patients’ online life-logs.During the writing process certain tendencies are used to expose the intendedgoals, such as the influence and meaning of illness and regarding the individual’s lifecourse.In terms of understanding authorial intentions, the author’s evaluation of thewhole illness process gains a significant position. Authorial evaluation contains thecomparison of the periods before and after the diagnosis, and also examines innersensations in different temporally and spatially defined situations. Although it mayseem like an individual negotiation process, it holds a communicative value, which<strong>Elore</strong> 2/201062
Piret Paal: Illness narrativesmakes the descriptions of individual experiences particularly interesting. This meansthat the online discussions regarding life after cancer draw, above all, upon ‘responsive’understanding, meaning that a composed text has its goals in terms of reception.The dialogic imagination characteristic of illness narratives is particularly significantas different authorial intentions convey the individual, socio-cultural, and societalexpectations of the subject.Contrary to cultural expectations, cancer patients’ online discussions prove that apainful death does not necessarily result from the cancer experience. As many cancerpatients do in their writings, I want to point out that ‘the end’ (although it is difficultto define it accurately) of the cancer experience actually marks the beginningof a somewhat different life. Patients who have survived cancer analyse their livesbefore falling ill; they recall their past behaviour and reasoning and hope to makea new start. Anne Hunsaker Hawkins has noted that the myth of rebirth is centralin many pathographies (Hawkins 1999, 33). This particular myth is an importantorganising construct that concentrates on the traumatic experience and personalchange. In many pathographies, as well as illness stories published online, life aftercancer is interpreted as a new opportunity. People experience things that they haveonly considered before, change attitudes and manners, think more about their ownwellbeing. Linda M. Hunt, who has analysed the illness stories of Mexican cancerpatients, has produced similar results. She has noted by the same token that in thecourse of rebuilding a workable image of themselves, the world, and their place init, patients generate narratives that forge an identity around patient-hood in waysthat negotiate issues of social empowerment (Hunt 2000, 92; see also Paal 2009b,55–56). The ideas presented in cancer patients’ online discussions support Hunt’sstatement, revealing that, despite its devastating impact, cancer changes patients’lives for more positive in many ways by opening new (unexpected) perspectives.Naturally, coming to such conclusions needs time and suitable conditions and evenif people cope with the idea of having cancer, they will always carry this experiencein their minds.From the reader’s point of view, our understanding of what the cancer patientswant to express in their written texts relies on our socio-cultural comprehensionprocesses concerning this particular illness. The schematic structure of cancer-relatedevents has a particular function in bringing together the respondents and theiraudience. The evocative times, such as the time after cancer treatments, connected tocertain milieux may be interpreted as the writer’s attempts to mediate the opinions,ideas and feelings that cancer patients experience at various communicative levels.Furthermore, the ‘dialogic imagination’ characteristic of cancer patients’ online accountsallows the expression of the author’s experiences and ideas not only at a communicativelevel, but also – by conveying thoughts that have never been externalisedbefore – at the level of thoughts and feelings.<strong>Elore</strong> 2/201063
Piret Paal: Illness narrativesConclusionsLike any set of self-expression texts based on personal experience and cognition,these Internet accounts are multilayered. The most significant differences here derivefrom the individual illness course underlined by the unique nature of cancer, whichafter the treatments are finished leads to “life after cancer”. Examining this periodin cancer patients’ lives allows a description of the changed life situation and thepatients’ attempts to participate in everyday life like they had before. Some of themare more successful than others, although all of them have learned a lesson that hasleft its imprints on their life histories.Above all, based on cancer patients’ online publications, life after cancer representsa period when cancer patients have to understand and accept the single dimensionthat belongs to the process of having cancer – life is a continuous confrontation andresponse to the fact that we will all die. Accepting this fact is often interpreted bycancer patients as a valuable lesson on life, which helps to continue with living andovercome the challenges provided by psyche and soma as well as daily living, workand family life.For many people their online relationships with other participants work as powerfulwells of spiritual help; however, it is not enough to soothe patients’ worries abouttheir life expectancy or their secret wishes of becoming a parent in the future. Thismeans that health professionals who take care of cancer patients should also be awarethat the situation has changed to a certain extent; because of early detection techniquesmany people are diagnosed with cancer earlier in life, but after the treatmentsthey wish to continue with their lives as normally as possible. To make this feasible,when dealing with patients’ questions of fertility, possibilities of having children orattending work after cancer treatments should also be discussed in detail, so as notto cause unwanted harm to those already suffering.Notes1 Finnish Cancer Registry, On-line forum, http://www.cancer.fi/keskustelut/.2 Paul Ricoeur has stated that composing a life story is a meditation betweenMan and the world (referentiality), between Man and Man (communicability)and between Man and oneself (self-understanding) (Ricoeur 1991, 20–33).3 José van Dijck uses the term ‘lifelog’ to refer to the kind of personal weblog thatis a mixed form of handwritten diaries of the past and a new understanding ofsharing personal information (van Dijck 2004).4 One possible method of web content analysis is the Computer-Mediated DiscourseAnalysis or CMDA. The basic methodology of the CMDA is describedby Susan Herring as language-focused content analysis supplemented by a toolkitof discourse analysis methods adapted from the study of spoken conversa-<strong>Elore</strong> 2/201064
Piret Paal: Illness narrativestion and written text analysis (Herring 2004, 338–376).5 See more: Finnish Cancer Registry, Activities, http://www.cancer.fi/en/activities/.6 (1) Patients taking life-supporting medication, (2) treatments and follow-ups,(3) my child has cancer, (4) cancer patient in the family, (5) male cancers, (6)female cancers, (7) young cancer patients, (8) do I have cancer, (9) palliativecare, (10) mourning group, (11) cancer and worldview, (12) quitting smoking,(13) general information about cancer, and (14) life after cancer.7 This is why I did not ask for permission from the original authors to use the publishedtexts in this article . Making a personal contact with participants wouldhave revealed too much about their true identities, which certainly would haveaffected the value of used texts as plain tools of social control mediating themeanings interesting from the cultural perspective.8 Some experts of online publishing share the opinion that the first rule of onlinepublishing is that there are no rules (AOP 2010). However, cancer patients’online accounts, like the majority of online content, are strictly written.Research materialsFinnish Cancer Registry, On-line forum, http://www.cancer.fi/keskustelut/keskustelufoorumi/elama_syovan_jalkeen/[10.07.2010]ReferencesAOP 2010 = Association of Online Publishers 2010: The first rule of online revenue:there are no rules 25.2.2010, http://www.ukaop.org.uk/news/newrulesofrevenueeventreport1948.html[10.11.2010]BAKHTIN, MIKHAIL 1981: The Dialogic Imagination. Four Essays – Caryl Emerson& Michael Holquist (trans.). Austin: University of Texas Press.FRANK, ARTHUR 1995: The Wounded Storyteller: Body, Illness, and Ethics. Chicago:Chicago University Press.GARRO, LINDA C. & MATTINGLY, CHERYL 2000: Narrative Turns. – CherylMattingly & Linda C. Garro (eds.), Narrative and the Cultural Construction of Illnessand Healing. Berkeley-Los Angeles-London: University of California Press.HAWKINS, ANNE HUNSAKER 1999: Reconstructing Illness. Studies in Pathography.West Lafayette, Indiana: Purdue University Press.HAYES, JOHN & NUTMAN, PETER 1981: Understanding the Unemployed: ThePsychological Effects of Unemployment. London & New York: Cambridge UniversityPress.HERRING, SUSAN 2004: Computer-mediated discourse analysis: An approachto researching online behavior. – Sasha A. Barab, Rob Kling, & James H. Gray(eds.), Designing for virtual communities in the service of learning. New York:<strong>Elore</strong> 2/201065
Piret Paal: Illness narrativesOxford University Press.HERRING, SUSAN & SCHEIDT, S. C. & BONUS, L. A. & WRIGHT, E. 2005:Weblogs as Bridging Genre. – Information, Technology & People 18(2).HERRING, SUSAN 2010: Web Content Analysis: Expanding the Paradigm. – J.Hunsinger, M. Allen, & L. Klastrup (eds.), The International Handbook of InternetResearch. Berlin: Springer Verlag.HUNT, LINDA M. 2000: Strategic Suffering: Illness Narratives as Social Empowermentamong Mexican Cancer Patients. – Cheryl Mattingly & Linda C. Garro(eds.) Narrative and the Cultural Construction of Illness and Healing. Berkeley-Los Angeles-London: University of California Press.JAHN, MANFRED 2000: Stanley Fish and the Constructivist Basis of PostclassicalNarratology. – Bernhard & Rieuwerts, Sigrid (eds.) Anglistentag 1999 Mainz:Proceedings. Trier: WVT.KÕIVA, MARE 2010. Patsiendinarratiivid internetis. – Paal, Piret (ed.) Inimene,tervis ja haigused. Terviseteemaline artiklikogumik “Medica”. Tänapäeva folkloorist9. Tartu: EKM Teaduskirjastus, 217–250.KÕIVA, MARE 2009. Online Medicine. Communication and Narratives. – Kõiva,Mare (toim). Media & Folklore. Contemporary Folklore IV. Tartu: ELM ScholarlyPress, 162–183.LABOV, WILLIAM 2004: Ordinary events. – Fought, C. (ed.) Sociolinguistic Variation:Critical Reflections. Oxford: Oxford University Press.LEHMANN, ALBRECHT 2007: Reden über Erfahrung. KulturwissenschaftlicheBewusstseinsanalyse des Erzählens. Berlin: Reimer.PAAL, PIRET 2009a: Cancer and Emotions – The Moment of Diagnosis and MetaphoricTransformation. – Tove Ingebjorg Fjell (ed.) Tidsskrift for kulturforskningVol. 8 (4) 2009.PAAL, PIRET 2009b: Sairauden merkityksestä syöpäpotilaiden kirjoitetuissa kertomuksissa.– Jouni Kumpulainen (ed.) Lähde. Historiallinen aikakauskirja 2009.PAAL, PIRET 2010: Written Cancer Narratives. An Ethnomedical Study of CancerPatients’ Thoughts, Emotions and Experiences. Tartu/ Helsinki: ELM ScholarlyPress.RICOEUR, PAUL 1991: Life in Quest of Narrative. – David Carr (ed.) On PaulRicoeur: Narrative and interpretation. London & New York: Routledge.VAN DIJCK, JOSÉ 2004 [online]: Composing the Self: Of Diaries and Lifelogs. –Fibreculture Journal, issue 3, http://journal.fi breculture.org/issue3/issue3_vandijck.html[09.07.2010].Piret Paal (b. 1977) is a folklorist interested in narration and illness interpretationsof various forms. She has studied folklore at the Universities of Tartu,Turku and Helsinki. Currently she is a researcher at the Department of SpiritualCare, Ludwig-Maximilian University of Munich (Germany).<strong>Elore</strong> 2/201066
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/herranen_2_10.pdf]Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenaLiisa Granbom-HerranenPääsääntöisesti jokaisella tieteenalalla on omat kiinnostuksen kohteensa, tutkimusmenetelmänsäsekä terminologiansa. Tutkimuksen sijoittuessa aihepiiriltään useammantieteenalan puitteisiin, on luontevaa lähestyä ongelmaa hyödyntäen näitä tutkimustraditioita.Käytän tässä esimerkkinä kasvatustieteen väitöskirjaani ”Sananlaskutkasvatuspuheessa – perinnettä, kasvatusta, indoktrinaatiota?” vuodelta 2008. Sananlaskututkimuson siinä sekä teoreettisesti että menetelmällisesti varsin keskeisessäasemassa.Tutkimuksen lähtökohdatKeskeisin tutkimustehtävä on ollut tarkastella sananlaskujen vaikuttavuutta kasvatuksessa.Tämä vaikuttavuus voi olla joko positiivista tai negatiivista. Oppimis- jakasvatuskäsityksen perusoletus on arkioppimisessa. Tieteenaloja yhdistävä tekijä onarkinen lasten kasvatus eli se kuinka lapset ovat kasvaneet ja kasvattuneet aikana,jolloin yhteiskunta ei yleisen oppivelvollisuuskoulun kautta vielä vaikuttanut lapsenelämään. Olen pyrkinyt tavoittamaan puhutun muistitiedon aikaa suomenkielisenrahvaan keskuudessa. 1800 luvulla ja 1900-luvun alussa suomenkielinen rahvasmuodosti kansan enemmistön. Puhuessani rahvaasta tarkoitan sitä osaa väestöstä,joka koostui ensisijaisesti maaseudun tilattomasta väestöstä ja johon katsotaan kuuluvaksimyös kaupunkien palkolliset ja muu työväestö. Tarkemmin rahvaan määrittelynperusteista löytyy esimerkkinä olevasta väitöskirjasta (ks. Granbom-Herranen2008, 16, 111−112).Tiedon perustana on muistelijoiden oma kokemus elämismaailmastaan, mikä tosinaina muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa – yksilöllinen kokemustoteutuu yhteisön kanssa jaetussa tilassa. Ilmiö ja sen merkitys voidaan tavoittaa vainkokemuksen kautta (Satulehto 1992, 60). Elämäntarinoissa käsitellään muistelijoi-
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenaden kokemuksia ja heidän niille antamiaan merkityksiä. Objektiivista todellisuuttaei ole, vaan ihminen luo oman todellisuutensa. Samoin tieto perustuu ihmisenkokemukseen ja ymmärrykseen. Merkitykset voivat muuttua ja laajentua, niidentulkinta elää. Heijastuessaan ympäristöön annetut merkitykset muokkaavat sekä yksilönomaa kokemusta että yhteisön käsityksiä. (Perttula 1993, 268.) Tämä käsitystodellisuudesta on ohjannut varsinaisen tutkimusmenetelmän ja tutkimuksellisen lähestymistavanvalintaa. Siirryttäessä tilassa (aikakaudessa tai kulttuurisessa paikassa)ei tietoa voi jakaa oikeaan ja väärään. Keskeiseksi muodostuu pyrkimys löytää tutkimuksenkysymyksenasettelun kannalta kohteen ymmärtävä ja sille oikeutta tekevälähestymistapa. (Kalela 2000, 25.)Tutkimukseni tulosten yleistettävyys perustuu siihen, että on olemassa yksi maailma,joka kuitenkin ilmenee ihmisten kokemuksissa eri tavoin. Yksilöllisen, ainutlaatuisenelämismaailman ja tutkimuksen johtopäätösten yleistettävyyden välillä eimuodostu ristiriitaa, onhan yksilön maailma muokkautunut yhteisön keskuudessa.Tässä ajan ja paikan luomassa tilassa, vallinneessa sosiokulttuurisessa ja yhteisöllisessätodellisuudessa on kehys, jonka puitteissa yksilöllisyys mahdollistuu. (Perttula 1993,272.) Liitettäessä ihmisten käsityksiä yhteen voidaan muodostaa kuva yhteisestikoetusta todellisuudesta, sillä yksilön tekemä tulkinta, hänen tapansa antaa ilmiöllemerkityksiä, on harvoin sattumanvarainen, vaan sitä ohjaavat yhteisön hyväksymätnäkemykset. (Uljens 1989, 20.) Kuvaukset eivät luo täydellistä kuvaa ilmiöstä eikäyhteisestä todellisuudesta. Ihmisten käsityksiä todellisuudesta ei voi verrata keskenään.Yhden ihmisen käsitykset eivät voi olla toisen käsityksiä todellisempia, parempiatai oikeampia. Käsityksiä ei voi myöskään verrata johonkin todellisuuteen, sillätodellisuus muodostuu niistä käsityksistä, joita ihmisillä todellisuudesta on.Kielenkäytössäni käsite sananlasku kattaa myös viittaukset sananlaskuihin toisinkuin esimerkiksi Matti Kuusen (1954, 7) määrittelyssä. Aineistoa tarkastellessanien olisi toiminut muistelijoiden ajattelua kunnioittaen, mikäli olisin päätynyt Kuusenjaottelun kaltaiseen tulkintaan. (ks. Granbom-Herranen 2008, 37−38). Kasvatuspuheensananlaskuineen olen rajannut suomenkieliseen kerrontaan ja sitensuomenkieliseen väestöön. Tätä kielellistä rajausta pidän välttämättömänä kahdestasyystä. Ensinnäkin puheen ja erityisesti sananlaskujen ymmärtäminen edellyttää kielenja kulttuurisen kontekstin haltuunottoa. Käännökset ovat aina jollakin tavointulkintoja. Rajaus on mielekäs käsitellessäni suomenkielisen muistelukerronnansisältämiä suomenkielisiä sananlaskuja. Toiseksi, koska sananlaskut säilyvät varsinmuuttumattomina sukupolvelta toiselle, palautuu 1900 luvun alun kasvatuspuhesääty-yhteiskunnan aikaan, jolloin suomenkieli oli rahvaan kieli. Tarkastelemaanisuomenkielisen väestön kokemusmaailmaa voidaan pitää enemmistön elämismaailmana,ruotsinkielisten osuus rahvaasta on ollut pieni (Granbom-Herranen 2008,39). Suomenkieli ei ollut valtaa pitävien kieli, vaan arjen kieli, joka jakaantui paikallisiinmurteisiin. Toisistaan poikkeavien elämismaailmojen lisäksi rahvaan ja eliitinvälistä vuorovaikutusta vähensi puhuttujen kielten erilaisuus.Tarkasteluni kohteena ovat lapsuusmuistojen kasvatuspuheeseen sisältyneet sananlaskut.Muistelijoiden lapsuus sijoittuu 1900-luvun alun ja toisen maailmansodanväliseen aikaan. Koska sananlaskut (ja sananlaskunkaltaiset ilmaukset) ovat<strong>Elore</strong> 2/201068
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenayleensä kasvattajan omassa lapsuudessaan omaksumia, heijastaa muisteluaineistonkasvatuspuhe aiempien kasvattajien puhetta. 1900 luvun alkua koskevan kirjoitettumuistelu sisältää siten suomenkielisen väestön kasvatuspuheessa käyttämiä sananlaskujaainakin 1800 luvun puolivälistä lähtien. Muistelukerronnalla olen tavoittanutsananlaskuja käyttävän kasvatuksellisen puheen toteutumisen kuvauksia.Menetelmän ja tutkimuksen yhteys askel askeleeltaKuten Ilkka Niiniluoto (1994, 41) toteaa, tieteellinen tutkimus on tutkijan ja tutkimuskohteenvälistä vuorovaikutusta, jonka päämääränä on saavuttaa kohteesta uuttatietoa huomioiden, että kunkin aikakauden tieteellinen tieto on aina enemmän taivähemmän sidoksissa ajallisesti muuttuviin ajattelutapoihin. Nykyisyys tuottaa itselleenaina oman menneisyytensä. Ne perusteet, joista kuva menneisyydestä rakentuu,ovat jo itsessään menneisyyden määräämiä.Jos tiede tutkimusmenetelmineen käsitetään vain etsimiseksi, voi se kääntyä itseäänvastaan. Etsiä voi vain jotakin, jonka tietää tai olettaa jo olevan olemassa. TutkimusmenetelmistäJuha Varto (1995, 95) toteaa: ”Tieteelliselle tutkimukselle ei oleolemassa sellaista metodia tai muuta välinettä, joka olisi valmiina olemassa ennentutkimusta” ja ”Menetelmä voi tulla ilmeiseksi vain siinä, kun se osoittaa ottavansahaltuun sen alueen, jota sen on tutkiminen”.Tutkimuksen tavoitteet kiteytyvät tutkimusongelmissa, joihin vastaaminen onpakottanut pohtimaan erilaisia menetelmällisiä ratkaisuja. Tutkimusmenetelmänänäen sisällönanalyysin ensisijaisesti ryppäänä menetelmiä, joista sisällönerittely onyksi vaihe. Sisällönanalyysin lisäarvo sisällönerittelyyn nähden on pohdinnassa, johtopäätöksissäja mahdollisuudessa käyttää tutkimuksen eri vaiheiden edellyttämiämenetelmiä.TutkimusongelmatTutkimuksen pääongelma kuuluu: ”toteutuuko kasvatuspuheen sananlaskujen yhteydessäindoktrinatiivinen kasvatus?” Verbi indoktrinoida tarkoittaa iskostamista.Indoktrinaatiossa on aina kyse negatiivisesta kasvatuksesta tai ei-kasvatuksesta. Tutkimuksessakäsittelen indoktrinaatiota ennen kaikkea aidon kasvatuksen vastaisenavaikutustapana. Toinen ongelma keskittyy sananlaskujen tulkintaan, ”miten merkityksetsiirtyvät käytettäessä sananlaskuja?” Arkiset lausahdukset, kuten sananlaskut jasanat siirtävät merkityksiä myös tapahtumissa, joita emme koe oppimistilanteiksi.Kolmas tutkimusongelma on ”mihin säädökset olivat ohjanneet kasvatusta aikana,jolloin kasvattajat olivat saaneet sananlaskut oman puheensa elementeiksi?”Säädöksillä tarkoitan lakien ja asetusten lisäksi hallitsijan muita määräyksiä, kirjeitäja julistuksia. Neljännessä tutkimusongelmassa hain vastausta kysymyksiin ”mihin<strong>Elore</strong> 2/201069
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenamuistelija koki lapsena tulleensa sananlaskuilla kasvatetuksi? Kenen puhetta kasvatuspuheensananlaskut ovat olleet?”Voidakseni vastata ensimmäisenä esittämääni ongelmaan, oli haettava menetelmäja vastaus muihin kolmeen. Kahteen jälkimmäisen kysymykseen hain vastauksiaelämäntarinoista ja säädöksistä. Lähestymistapaani liittyy tutkittavan ilmiön kokonaisuudenymmärtäminen. Kahteen ensimmäiseen − vaikka käsittelyssä viimeiseen− tutkimuksen kannalta keskeiseen ongelmaan sovelsin teoreettis-käsitteellistä lähestymistapaa.Tutkimuksen eteneminen oli kulkemista, jossa askel kerrallaan siirryinkohti tutkimuksellisten ongelmien vastauksia kohti.Askeleet tieteenaloittainOttaakseni folkloristisen askeleen tarvitsin tietoa, mitä kasvatustavoitteita (merkityksiäja tulkintoja) kuulijat ovat sananlaskuille antaneet. Neljännen tutkimusongelmanlähtökohtaoletuksia ovat olleet ensiksikin, että sananlaskut ovat olleet osa kasvatuspuhettaja toiseksi, että sananlaskujen vaikutus oli suuri erityisesti kirjoittamattomantiedon aikakaudella. Tutkimusmenetelminä ovat laadullinen sisällönerittely, merkitystenryhmittely ja teemoittelu.Kasvatushistoriallisen askeleen kuluessa oli tarkasteltavan aikakauden käytänteitälegitimoivaa ja taustoittavaa ongelmaa varten selvitettävä, mitkä olivat 1900 luvunalun kotikasvatukseen vaikuttaneiden säädösten keskeiset kasvatussisällöt. Kolmannenongelman lähtökohtaoletuksia ovat olleet kasvatuskäsitysten ja kasvatuksen päämäärienmuutoksen hitaus sekä sukupolven ylittävään kasvatuspuheeseen sisältyväaikaisempia kasvatustavoitteita säilyttävä ja ylläpitävä piirre. Lähtökohtana pidänmyös oletusta, että autonomian ajalla voimassa olleet säädökset legitimoivat ei-institutionalisoidunkasvatuksen olemassaolon sekä virallisesti tunnustetun lasten kasvatuksenja hoidon keskeiset sisältötavoitteet. Menetelminä ovat laadullinen sisällönerittely,sisältöjen ryhmittely ja teemoittelu.Filosofisen askeleen otin toisen tutkimusongelman parissa, kun oli selitettävä ja kuvattavamerkitysten siirtyminen. Tarkastellakseni sananlaskulle annetun merkityksenmuuttumista laadin metaforateorioihin pohjautuvan mallin. Lähtökohtaoletuksiaovat olleet sananlaskun ja metaforan toiminnan samankaltaisuus sekä se, että nekumpikin voivat saada sekä kirjaimellisen että vertauskuvallisen tulkinnan. Menetelminäovat teoreettis-käsitteellinen lähestymistapa, metaforateoriat sekä mallintaminen,jonka perustin mahdollisten maailmojen semantiikkaan.Kasvatusfilosofinen askel on ollut keskeisin. Edeltäviin kysymyksiin saatujen vastaustenperusteella on ollut mahdollista tarkastella sitä, toteutuuko kasvatuspuheen sananlaskujenyhteydessä indoktrinatiivinen kasvatus. Lähtökohtaoletuksia ovat olleetensinnäkin se, että kasvatus ei ole sama asia kuin indoktrinaatio. Toinen lähtökohtaoletusliittyy kielen vaikutukseen ajatteluun ja maailmankuvaan. Kolmas lähtökohtaoletuson, että tulkintaan vaikuttaa kuulijan kyky ymmärtää kieltä. Menetelminäovat teoreettis-käsitteellinen tarkastelu, aidon kasvatuksen suhteuttaminen indoktrinaa-<strong>Elore</strong> 2/201070
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenation tunnusmerkistöön sekä argumentointi edeltävien kysymysten käsittelyä hyödyntäen.Monitieteellisyys on mahdollisuusVaikka monitieteellisyys on jo vakiinnuttanut asemansa tutkimuksen parissa, onmonitieteellisyyden ja poikkitieteellisyyden ero häilyvä. Esimerkkitutkimuksessa onkyse yhden viitekehyksen luomisesta ja pyrkimyksestä käsitteistön yhdenmukaisuuteen.Osa tämän tutkimuksen keskeisistä käsitteistä kuuluu ensisijaisesti kasvatustieteeseenkuten kasvatus ja indoktrinaatio, osa folkloristiikkaan kuten sananlasku.Keskeisessä käsitteessä kasvatuspuhe korostuu kasvatuksen ja perinteen yhteys arkikielessä.Se perustuu folkloristi Charles Briggsin termiin pedagogical discourse, jotahän käyttää merkityksessä kasvatuksellinen vuorovaikutus (ks. esim. Briggs 1985,795; 1988, 22, 104). Kyse on puheesta, joka tapahtuu kasvatuksellisessa viitekehyksessä.Tällaisen kasvatuksellisen viitekehityksen puitteissa käytetystä puheesta käytännimitystä kasvatuspuhe, englanniksi pedagogical speech.Jos olettaisin sananlaskulla olevan universaalin ja muuttumattoman merkityksen,olisi lähtökohtanani ollut sananlaskun yleismerkitys (esim. Norrick 1985, 109−117).Näin ei kuitenkaan ole ollut, vaan olen hakenut sananlaskulle tulkintaa kuulijankautta. Sananlaskun merkityksen siirtymän selittämiseksi luomani malli pohjautuufilosofian metaforakäsitteeseen, joka perustuu professorien Jaakko Hintikan jaGabriel Sandun (1994) mahdollisten maailmojen semantiikkaan tukeutuvaan malliin.Tässä metaforamallissa on kyse ennen kaikkea tavasta, jolla ilmaisun referenssi,viittauksellisuus, määritellään muuttuvissa olosuhteissa. Lisäksi monet tutkimuksenkannalta merkitykselliset käsitteet ovat varsin monen tieteenalan käsitteistöön kuuluviakuten esimerkiksi rahvas, ruokakunta, perhe ja koti. (Granbom-Herranen 2008,18−19.) Mikäli kyse olisi ollut poikkitieteellisestä lähestymistavasta, olisin pyrkinytlähestymään tutkimuskohdetta useamman kuin yhden tieteenalan paradigmasta käsin.Tulkitsen monitieteellisyyden ja poikkitieteellisyyden lähestymistavan väliseneron toisin kuin esimerkiksi Huumo, Laitinen ja Paloposki (2004, 12) esittämässäänmäärittelyssä, jossa nimenomaan poikkitieteellisyys luo yhden viitekehyksenja siinä pyritään käsitteistön yhdenmukaisuuteen. Monitieteellisyyden he näkevätmonen tieteenalan paradigmoja käyttävänä lähestymistapana. Heidän jaottelussaantutkimukseni suuntautuisi ennemminkin poikki- kuin monitieteelliseen ongelmanratkaisuun.Tutkimuksen keskeinen tieteenaloja yhdistävä tekijä on institutionalisoitumattoman,arjessa tapahtuneen lasten kasvatuksen tutkimus. Nykyistä käsitteistöä käyttäenkyse on lapsuudenaikaisesta kotikasvatuksesta. Tutkimus perustuu yhtäältä kokemusperäiseenempiiriseen aineistoon ja asiakirjoihin sekä toisaalta teoreettis-käsitteelliseentarkasteluun. Kerronnallisena aineistona on Suomalaisen KirjallisuudenSeuran kansanrunousarkiston kokoelmista kokoelmat Perinne elämässäni -kilpakirjoitusvuodelta 1985 sekä Karjalaiset elämäntarinat ajalta 1983−84. Ne sisältävät<strong>Elore</strong> 2/201071
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenayli tuhat elämäntarinaa ja niissä kerronta on lähinnä kirjoitettua muistelupuhetta.Kokoelmista olen hakenut ne säädökset, joissa käsitellään vanhemmuutta ja erityisestilasten (alle 15 vuotiaiden tai alaikäisten) elämää ja elinehtoja. Säädöksiä löytyylähes 800, joista parinsadan voidaan katsoa kohdistuvan institutionalisoimattomankasvatuksen tavoitteisiin. Elämäntarinat yhdessä säädösten kanssa mahdollistavatkasvatuksen totutuksen ja julkisten odotusten suhteen poh dinnan.Kasvatushistoriallisena haasteena ovat olleet tavallisen ihmisen jokapäiväiseen elämäänliittyvän kasvatuspuheen sananlaskut merkityksineen. Aineistot sijoittuvat autonomianaikaan ja aikaan ennen toista maailmansotaa. Säädösten kautta olen luonutkatsauksen julkiseen käsitykseen siitä, mitä ruokakunnan puitteissa tapahtuneeltalasten kasvatukselta odotettiin 1800 luvulta 1900 luvun alkuun. Institutionaalisen jaensisijaisesti asiakirjoihin perustuvan kasvatuksen historian tutkimuksesta poiketenaineistona on kirjoitettu muistelukerronta.Tämä pohdinta aidon kasvatuksen ja negatiivisen kasvatuksen suhteesta kiinnittyykasvatusfilosofiaan. Aito kasvatus on autonomiseksi ihmiseksi kasvamisen ohjaamistaja tukemista.Yksi indoktrinaation ja aidon kasvattamisen keskeisistä eroista onkin juuri valmiusolevan ja opetettavan arviointiin. (Granbom-Herranen 2008, 31.) Negatiivisen kasvattamisenmuodoista kiinnostukseni kohteena on ollut indoktrinaation mahdollisuussananlaskuille annetuissa merkityksissä. Folkloristiikan sananlaskututkimuksenkannalta tämän tutkimuksen keskeinen haaste on ollut sananlaskujen tarkastelukontekstissaan.Kontekstikeskeisyys antaa mahdollisuuden tarkastella kuulijan tulkintaasananlaskun sisällöstä ja merkityksestä. Tarkastellessani sananlaskupuheen tavoitettaei lähtökohtanani ole ollut sananlaskun oletettu yleismerkitys.Filosofiaan tutkimus kiinnittyy metaforaan liittyvien pohdintojen kautta. Soveltamallamahdollisiin maailmoihin perustuvaa metaforamallia voidaan arjen ympäristönja sen muutoksen vaikutus tehdä ymmärrettäväksi ennen kaikkea kasvatuspuheensananlaskun merkitykselle, mutta myös kasvatustapahtumalle sinänsä. Arki jakasvatus ovat aina kiinteässä yhteydessä kulloisenkin aikakauden yhteiskunnalliseensosiokulttuuriseen ja sosioekonomiseen elämään.Sisällönanalyysi esimerkkinä olevassa monitieteellisessä tutkimuksessaTutkimus perustuu yhtäältä kokemusperäiseen empiiriseen aineistoon ja toisaaltaajattelun kautta luotuun teoreettis-käsitteelliseen tarkasteluun. Tutkimuksen ensimmäinenkäytännön vaihe on ollut aineiston valinta. Alustavana tutkimuksenani toimisananlaskuja käyttöyhteydessään tarkastellut folkloristiikan pro gradu -tutkielma(Granbom-Herranen 2004).Koska tutkimuksessa käyttämäni käsitteet ovat varsin monen tieteenalan käsitteistöönkuuluvia, olen käsitteitä määritellessäni pyrkinyt lukijan kannalta riittäväänselvyyteen. Tämä käsitteiden määrittely liittyy myös sisällönanalyysissä seuraavaan<strong>Elore</strong> 2/201072
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenavaiheeseen, perinnelajianalyysiin, jossa olennaista on ollut sananlaskujen tunnistaminenkerronnallisesta yhteydestään.Sisällön erittely, merkitysten ja sisältöjen ryhmittely sekä teemoitus koskevat niinsananlaskuaineistoa kuin säädöksiäkin. Jotta sananlaskujen sisältämiä ja lapsen ymmärtämiäkasvatustavoitteita voi verrata julkisiin odotuksiin, on ne ensin aineistostalöydyttävä.Oma vaiheensa sisällönanalyysissä on aikakauden kontekstin kuvaaminen. Tässätutkimuksessa keskeisiä ilmiöitä ovat olleet suomenkieli ja lapsuus kasvattajienomat, autonomian aikaiset kasvutavoitteet huomioiden. Tarkasteltava väestön osa,suomenkielinen rahvas, oli autonomian ajan Suomessa enemmistönä, mutta sen elämääjoudutaan kartoittamaan vähemmistötutkimuksen keinoin.Teoreettis-käsitteellinen merkityksen muotoutumisen ja siirtymisen mallintaminenperustuu sananlaskun ja metaforan toiminnalliseen samankaltaisuuteen. Apunaon ollut mahdollisten maailmojen semantiikkaan perustuva metaforamalli. Aidonkasvatus ja indoktrinaation pohdinta on ollut systemaattista analyysiä. Tässä apunaon ollut negatiivisen kasvatustapahtuman tunnusmerkistö.Jotta sisällönanalyysi voi olla tutkimusmenetelmä, siihen liittyvät kiinteänä osanajohtopäätökset, pohdinta ja kritiikki.Aineistojen lukeminen, analysointi ja ryhmittelyEnsimmäiseen lukuvaiheeseen, selauslukuvaiheeseen, sisältyivät kokonaisuudessaanPerinne elämässäni -kilpakirjoitus (1985) sekä Karjalaiset elämäntarinat (1983−84).Keskittäessäni tarkastelun sananlaskujen käyttötilanteeseen, on kohteena oleva episodiollut hyvinkin lyhyt hetki muistelijan elämässä. En kyseenalaistanut kerrottua,eikä minulta kysytty, hyväksynkö tapahtumat vai en tai koenko ne oikeina vai väärinä.Selauslukuvaiheessa poimin aineistosta kaikki ne elämäntarinoiden jaksot, joihinsisältyi sananlasku tai sananlaskun kaltainen ilmaisu. Lukiessani Perinne elämässänikilpakirjoituksen vastauksia, totesin aihepiirien Koti ja suku ja Sukupuoliroolit jakasvatus avioliittoon sisältävän tietoa kasvatuksesta ja sananlaskuista, joten keskityinniihin. Karjalaiset elämäkerrat keruun muistelut olivat puolestaan kokonaisuuksia,eivät erillisiä kysymyksiä vastauksineen. Lukeminen oli aluksi lähinnä uteliasta tutustumistakertojien elämään ja elämänpiiriin. Tällä ensimmäisellä lukukerralla poiminPerinne elämässäni- ja Karjalaiset elämäkerrat keruista kaikki ne elämäntarinoidenjaksot, joihin sisältyi sananlasku tai sananlaskun kaltainen ilmaisu. Muistelujen lukemisensisällön erittelyssä ensimmäinen vaihe on ollut lähinnä perinnelajianalyysiä,johon on kuulunut ensinnäkin sananlaskujen tunnistaminen tekstiyhteydestä ja toisaaltasananlaskuihin liittyvien kontekstitietojen kokoaminen tutkimusaineistoksi.Sananlaskun tunnusmerkistön pohtiminen on ollut rupeama sinänsä.Seuraavalla lukukierroksella tutustuin entistä tarkemmin elämäntarinoihin. Tällöinpoimin tekstit, joissa sananlaskujen käyttö liittyi lapsuuteen tai muistelija liitti<strong>Elore</strong> 2/201073
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenane kasvatukselliseen lapsuuden tapahtumaan tai tilanteeseen kertojan ollessa ensisijaisestikuulijan roolissa. Tarkistuksena käytin akateemikko Matti Kuusen sekäKansanrunousarkiston henkilökunnan kokoelmiin jo aiemmin tekemiä merkintöjäja luettelointeja. Samalla rajasin kertojat syntymävuoden mukaan tavoitteenani painottaatarkastelu ensisijaisesti suullisen tiedon aikaan. Ennen vuotta 1930 syntyneidenvanhemmat ja isovanhemmat ovat kasvaneet sääty-yhteiskunnassa vallinneenyhtenäiskulttuurin vaikutuksessa ja muistelijoiden lapsuus sijoittuu aikaan ennenmaailmansotaa. Sananlasku tulkintoineen sekä käyttökonteksti muodostavat tarkasteltavankokonaisuuden, analyysiyksikön. Tähän kuuluu vain teksteissä ilmaistu, elisananlaskujen tulkinnassa en ole yrittänyt tulkita muisteltua enkä ole tukeutunutsananlaskuille annettuihin yleistulkintoihin.Tarkasteltavat säädökset kohdistuvat muisteluaineistoa pidempään ajanjaksoon javarhaisempaan aikakauteen. Säädökset eivät kerro toteutuksesta, mutta niiden voitulkita antavan kuvan poliittisesti ja taloudellisesti vaikutusvaltaisten ryhmien asettamistaodotuksista ja pyrkimyksistä. Säädöksiin paneutuminen on ollut samankaltainenprosessi kuin kerronnallisen aineiston yhteydessä. Selauslukuvaihe on kattanutsäädökset Talonpoikainlaista vuodelta 1442 itsenäisen Suomen valtion muodostumiseen,vuoteen 1917. Säädösten valikointi tarkasteluun on ollut kokoelmien läpikäyntiä,tarkistuksena vielä kokoelmien sisältämien asiasanarekistereiden avulla.Säädösten luennassa sisällön erittelyn yksikkönä on lausuman sana sekä kyseisensäädöksen tarkoitus.Löydetyt säädökset ovat johdattaneet eteenpäin lapsen elämää sivuaviin käsitteisiinja niihin liittyviin säädöksiin, kuten esimerkiksi rippikoulua, alaikäisyyttä,vaivaishoitoa, irtolaisuutta ja vankeinhoitoa käsittelevään ohjeistukseen. Säädös jaasetuskokoelmista olen hakenut lait ja asetukset, hallitsijan julistukset ja kirjeet, jotkakäsittelevät vanhemmuutta ja erityisesti lasten (alle 15 vuotiaiden tai alaikäisten)elämää ja elinehtoja.Lukuprosessien jälkeen keskityin tiedon taulukointiin ja merkitysten ryhmittelyyn.Elämäntarina-aineiston ryhmittely on alkanut hakemalla kasvatuspuheeseensisältyvien sananlaskujen tavoite muisteluepisodeista. Säädöksien ryhmittelyn ensimmäinenvaihe puolestaan on ollut määrittää se, mihin lapsen elämän alueeseenkyseisellä säädöksellä on pyritty vaikuttamaan.MallintaminenSananlaskujen ja metaforien toiminta on keskenään samankaltaista. Sananlaskujenvaikuttavuuden tarkastelussa olen tukeutunut metaforateorioihin. Pelkkä vertaus taisamanlaisuus ei sananlaskun yhteydessä ole riittävä perusta merkityksen määrittämiselle,kuten on aristoteelista (Fogelin 1988) tai interaktioteorian mukaista metaforatulkintaa(Black 1981) käytettäessä. Intentioteoria ei useinkaan ole käyttökelpoinenselittäjä (Searle 1981), sillä puhujan intentio ei yleensä selviä. Kirjaimellinen tulkintapuolestaan ei ole riittävä perusta (Davidson 1981). Olen päätynyt soveltamaan Hin-<strong>Elore</strong> 2/201074
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenatikan ja Sandun (1994) metaforatulkintaa, jonka avulla voidaan tarkastelussa yhdistääsananlaskut ja niiden tulkinta sekä liittää niihin sananlaskuja käyttävä kasvatuspuhe.Sananlaskun merkityksen siirtymää kuvaava malli toteutuu mahdollisten maailmojensemantiikkaan perustuvan metaforamallin pohjalta. Mallintaminen toimiityökaluna pohtiessani aidon kasvatuksen ja indoktrinaation toteutumista sananlaskujakäyttävässä kasvatuspuheessa. Mallintamalla osoitan, että ilmaisun merkityksentulkinta ei voi olla ulkoapäin annettu, kuten on käytettäessä sananlaskujen oletettuayleismerkitystä. Malli todentaa, että jossakin tilassa (aika ja paikka) sananlaskulleannettu merkitys voi muuttua lausuman siirtyessä toiseen tilaan.Systemaattinen analyysiTutkimuksen keskeisimmän kysymyksen ”Toteutuuko kasvatuspuheen sananlaskujenyhteydessä indoktrinatiivinen kasvatus?” käsittely perustuu luomaani malliin.Käytän sitä pohtiessani indoktrinaation ja aidon kasvatuksen suhdetta kasvatuspuheensananlaskuihin. Tämä on puolestaan edellyttänyt sekä aidon kasvatuksen olemuksenettä indoktrinaation tunnusmerkistön tarkastelua.Kuten sisällönanalyysi, ei systemaattinen analyysikaan ole mikään yksittäinen menetelmä.Kyseessä on prosessi, jossa ongelman ratkaisuun pyritään teorian sisältöönliittyvien seikkojen selventämisen kautta. Systemaattinen analyysi tukeutuu kielellisenilmaisun esittämään ajatusmaailmaan, josta johdetaan ajatusrakenteen kannaltaolennaiset ja alkuperäisen ajatuskokonaisuuden selkiyttämisen mahdollistavat ajatusrakennelmat.KriittisyysLaadullisen tutkimuksen erityispiirteenä on se, että sekä tutkija että tutkittava ilmiösijoittuvat jollakin tavoin jaettuun elämismaailmaan. Koska tällöin merkitysten luomatkokonaisuudet vaikuttavat väistämättä myös tutkijan toimintaan ja tekemiintulkintoihin laadin vastineeni filosofi Juha Varton (1992, 36) esittämään haasteeseen.Haaste voidaan kiteyttää seuraaviksi, jokaista laadullista tutkimusta koskeviksiedellytyksiksi:1) Tutkijan esiymmärryksen erittely.2) Tutkimuksen lähtökohtaoletusten tarkastelu, johon voi kuulua esimerkiksi tutkimuskohteenontologinen erittely, tutkijan mielenkiintoprofiilin tunnistaminensekä tutkimuksen perustana olevan ihmiskäsityksen artikulointi.3) Tutkimuskohteen luonnetta koskevat oletukset ja arvaukset.Oman vastineeni olen kirjannut tutkimukseeni (ks. Granbom-Herranen 2008,48−51).Keskeinen säädösten käyttämistä aineistona koskeva kritiikki kohdistuu säädöstenja tapahtumien suhteeseen. Kun kyse on tutkimuksesta, jossa empiirinen muistelu-<strong>Elore</strong> 2/201075
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenaaineisto ei ole tutkijan itsensä keräämää, on taustaoletuksena, että kerääjien tavoitteenaon ollut saada koottua mahdollisimman kattava aineisto.Muistitietohistorian kritiikki on keskittynyt muistin rajallisuuteen sekä kulttuuristentekijöiden vaikutukseen. Muita kritiikin kohteita ovat aineiston edustavuus suhteessakoko väestöön, kirjoittajien valikoituminen tai kertomusten todenperäisyys. Olennaistaon nähdä, että kaikella muistellulla ja kirjoitetulla puheella on oma syntykontekstinsa.Tutkimuksen ja tutkimusmetodin valinnan perustaMonitieteisen tutkimuskokonaisuuden kannalta pidän ensisijaisena sitä, että onolemassa tutkimustehtävä, jonka ratkaisu joko ei ole mahdollista yhden tieteenalanpuitteissa. Kaikissa tapauksissa monitieteisyyden on tuotava jotakin lisäarvoa sekätutkimuksen kulkuun että sillä saavutettaviin tuloksiin. Monitieteinen tutkimusongelmakiteytyy harvoin vain yhteen tai kahteen kysymykseen.Kuten kaikissa tutkimuksissa, myös monitieteisessä lähestymistavassa tutkimusmenetelmientulee olla mielekkäitä tehtävän kannalta. Hyötynä voi olla uuden lähestymistavanlöytyminen. Kenties jonkin tieteenalan kannalta epätyypillisen menetelmänvalinta tukee uuden tiedon löytymistä. Sama pätee aineistoihin. On palonaineistoja, jotka jollakin tieteenalalla ovat itsestään selvyys ja toisella lähes käyttämätönvaranto. Arkistoissa olevat elämäntarinat ja kuvaukset arkisista toimista tarjoavatedelleen esimerkiksi kasvatuksen tutkijoille uusia mahdollisia näkökulmia. Aineistojenja menetelmien kannalta monitieteellisyys on haastavuudessaan mahdollisuus.Tutkijalla on aina keskeinen rooli tulkitsijana, oli sitten kyse mistä tutkimuksestatahansa. Siksi pidän tärkeänä, että tutkija tunnistaa itsessään ja taustassaan olevatsidonnaisuudet. Tämä ei tarkoita, että sidonnaisuuksia ei saisi olla. Jokaisella niitäon, mutta kun tutkija ne tunnistaa, voi hän välttää ennakkoasenteidensa manifestoitumisentutkimuksessa.Kenties teknologiatieteissä on humanistisia tieteitä tavanomaisempaa pohtia tutkimuksentuottamaa hyötyä. Jokaisesta tutkimuksesta on oltava hyötyä tutkimuksentaustavoimille. Tämä ei aina tarkoita suoraa taloudellista hyötyä. Tutkimustehtävänasettamisella on pyritty joko ratkaisemaan olemassa oleva ongelma tai tuottamaanuutta tietoa. Tässä esimerkkinä käyttämäni tutkimuksentuottama tieto on pyrkinyt lisäämään valmiuksia tunnistaa kasvatukseen ja opetukseenliittyviä piilomerkityksiä. Kotikasvatuksen tarkastelu on myös kannanottamista vanhemmuudestakäytävään keskusteluun. Tutkimus on osin tieteellistä perustutkimusta, joka mahdollistaatuotettujen tietojen hyödyntämisen niin kasvatustieteen, folkloristiikan kuin filosofiankinalalla. Tarkoitus on ollut joitakin itsestään selvyyksiä kyseenalaistamalla herättäälisäkysymyksiä ja mahdollistaa uusien näkemysten muotoutuminen.<strong>Elore</strong> 2/201076
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenaLähteetSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto– Karjalaiset elämäkerrat vuosilta 1983–84 (KE84)– Perinne elämässäni. Kalevalan juhlavuoden kilpakirjoitus vuodelta 1985 (PE85)Säädöskokoelmat6.8.1723 KONGL. MAIJ:SS FÖRNYADE STADGA OCH FÖRORDNING / AngåendeTienstefolck och Legohion. Gifwen Stockholm i Rådkammaren den 6. Augusti1723. Cum Gratia & Privilegio S:ae R:ae Maj:tis. Sederholm./ uti Kongl. Boktryckerietuplagdt/ hos Johan Henr. Werner, Directeur öfwer Boktryckerien i Riket.HELLEMAA, LAHJA-IRENE & JUSSILA, ANJA & PARVIO, MARTTI (toim.)1986: Kircko-Laki Ja Ordningi 1686. Näköispainos ja uudelleen ladottu laitosvuoden 1686 kirkkolain suomennoksesta. Helsinki: SKS.MODÉE, R.G. (1742–1829). Utdrag utur alle ifrån den 7 Decemb. 1718 utkomne– till 1794 års slut. Publique Handlingar, Placater, Förordningar, Resolutioneroch Publicationer I–XV. Stockholm.KOIVUSALO, ESKO & JUSSILA, RAIMO (toim.) 1984. Ruotsin WaldakunnanLaki 1734. Näköispainos. Porvoo: WSOY.SAMLING AF DE I STORFURSTENDÖMET FINLAND gällande och intill år1855 utkomne Författningar, hwilka ändra eller förklara landets allmänna Lag ellerutwidga och närmare bestämma föreskrifterne i de ämnen densamma omfattar. PåHans Kejserliga Majestäts nådiga befallning, utgifwen af Deb för Finland tillförordnadeLag-Kommission. (Förra Delen 1538–1799. Helsingfors: J.C Frenckell& Son, 1855; Senare Delen 1800–1854. Helsingfors: J.C Frenckell & Son, 1855).SAMLING AF DE TILL EFTERLEFNAD GÄLLANDE BREF, FÖRKLARIN-GAR OCH FÖREKSRIFTER, hwilka af Hans Kejserl. Maj:t, äfwensom ifrånExpeditionerne i Dess Senat för Stor-Furstendomet Finland blifwit utfärdadeuti Justititiae-, Oeconomiae- och Politiae-Ärender. Från och med år 1809–1859. (1840–1862).SAMLING AF PLACATER, FÖRORDNINGAR, MANIFESTER OCH PÅBUD,samt andre Allmänna handlingar, hwilka i Stor-Furstendomet Finland sedan1808 års början ifrån trycket kommit. Åbo. 1821–1862.SUOMEN SUURIRUHTINAANMAAN ASETUSKOKOELMA (Asetus-Kokoelma/Asetus-Kokous) 1860–1917 sekä Suomen Asetuskokoelma 1917–.TALONPOIKAIN LAKI. Kuningas Kristofferin maanlain (1442) suomennos Caloniuksenkopion mukaisesti. 2005. Helsinki: SKS.<strong>Elore</strong> 2/201077
Liisa Granbom-Herranen: Menetelmät monitieteellisen tutkimuksen haasteenaKirjallisuusBLACK, MAX 1981: More About Metaphor. – Ortony, Andrew (toim.), Metaphorand thought. Cambridge: Cambridge University Press. [1980]BRIGGS, CHARLES L. 1985: The Pragmatics of Proverb Performances in NewMexican Spanish. – American Anthropologist vol. 87.BRIGGS, CHARLES L. 1988: Competence in Performance. The Creativity of Traditionin Mexicano Verbal Art. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.DAVIDSON, DONALD 1981: What Metaphors Mean. – Sacks, Sheldon (toim.),On Metaphor. Chicago (IL): The University of Chicago Press. [1979]FOGELIN, ROBERT J. 1988: Figuratively Speaking. New Haven: Yale UniversityPress.GRANBOM-HERRANEN, LIISA 2004: Sananlaskujen käyttäjät ja käyttöyhteys.Sananlaskut käyttökontekstissaan ’Perinne elämässäni’ kilpakirjoituksen aineistossa.[online] Helsingin yliopisto. < http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20051452 >[13.9.2010]GRANBOM-HERRANEN, LIISA 2008: Sananlaskut kasvatuspuheessa – perinnettä,kasvatusta, indoktrinaatiota? [online] Jyväskylän yliopisto. [13.9.2010]HINTIKKA, JAAKKO & SANDU, GABRIEL 1994: Metaphor and Other Kindsof Nonliteral Meaning. – Hintikka, Jaakko (toim.), Aspects of Metaphor. Dordrecht:Kluwer Academic.HUUMO, KATJA & LAITINEN, LEA & PALOPOSKI, OUTI 2004: Alkusanat.– Huumo, Katja & Laitinen, Lea & Paloposki, Outi (toim.), Yhteistä kieltä tekemässä.Näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800 luvulla. Helsinki: SKS.KALELA, JORMA 2000: Historiantutkimus ja historia. Helsinki: Gaudeamus.KUUSI, MATTI 1954: Sananlaskut ja puheenparret. Helsinki: SKS.NIINILUOTO, ILKKA 1994: Tiede ja tieteenfilosofia. – Niskanen, V.A. (toim.),Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopistonLahden tutkimus ja koulutuskeskus.NORRICK, N.R. 1985. How Proverbs Mean: Semantic Studies in English Proverbs,Berlin: Mouton.PERTTULA, JUHA 1993: Fenomenologinen psykologia. Kokemuksen systemaattistatutkimusta. – Psykologia vol. 28 (4).SATULEHTO, MARKKU 1992: Elämismaailma tieteiden perustana. EdmundHusserlin tieteen filosofia. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol 33.SEARLE, JOHN R. 1981: Metaphor. – Ortony, Andrew (toim.), Metaphor andthought. Cambridge: Cambridge University. [1980]ULJENS, MICHAEL 1989: Fenomenografi – forskning om uppfattningar. Lund: Studentlitteratur.VARTO, JUHA 1992. Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä.VARTO, JUHA 1995: Fenomenologinen tieteen kritiikki. Tampereen yliopisto.Liisa Granbom-Herranen on kasvatustieteen tohtori ja folkloristiikan maisteri,ja toimii tutkijana Jyväskylän yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/201078
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/rossi_2_10.pdf]Yksilöllä on väliä ympäristön kannalta – Miten voisi tutkiayksilön elinikäistä ympäristösuhdettaLeena RossiIhmisen ja ympäristön välisen suhteen tutkimus ei ole minkään tieteenalan yksinoikeus,vaan sitä voidaan tehdä niin etnologiassa, folkloristiikassa, kulttuurihistoriassa,maantieteessä kuin psykologiassakin. Tutkimusta voidaan tehdä makrotason lisäksimyös mikrotasolla ja näin selvittää sekä luonnon että rakennetun ympäristön merkitystäsyvällisesti ja monipuolisesti. Tarkastelussa on tärkeää ottaa huomioon paitsikoko ympäristö myös yksilön koko elinkaari. Vaikka jokaisen ihmisen ympäristösuhdeon ainutlaatuinen ja erityinen, se valaisee osaltaan myös kyseisen yhteisönja jopa koko ihmiskunnan ympäristösuhdetta, tämän erilaisia ilmenemismuotoja jamahdollisia muutoksia.Tässä artikkelissa esitän mallin, jonka avulla yksilön elinikäistä ympäristösuhdettavoitaisiin hahmottaa ja analysoida kokonaisvaltaisesti ajallisessa, sosiaalisessa jakulttuurisessa kontekstissaan. Lähtökohtanani on tavallinen suomalainen työläinen,1900-luvulla elänyt varkautelainen sisustusmaalari Frans Lind ja hänen ympäristökokemuksensa.Hän asui koko ikänsä Varkaudessa ja oli yli 50 vuotta saman työnantajan,A. Ahlström Osakeyhtiön, palveluksessa. Hän ei matkaillut vapaa-aikanaanSuomessa eikä ulkomailla, mutta vieraili monilla paikkakunnilla komennustöissä.– Esitykseni taustaksi määrittelen ensin ympäristön ja ympäristösuhteen käsitteet.Mikä on ympäristö?Tarkoitan ympäristöllä nimenomaan ihmisen ympärillä levittäytyvää fyysistä maailmaa,aineellista elinympäristöä, jota ei ole olemassa sinänsä, ilman ihmistä, vaan jokaon aina ihmisen ympäristö. Se on koko se elinpiiri, jossa ihminen liikkuu ja jonkakanssa yksilö ja hänen yhteisönsä on kosketuksessa. Ympäristö muodostaa käytännössäjakamattoman kokonaisuuden, mutta teoriassa siinä voidaan erottaa kolme
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaosaa: luonto, ihmisen muokkaama luonto ja rakennettu miljöö.Maantieteilijä Tarja Keisterin tavoin ymmärrän fyysisen ympäristön jatkumona,joka ulottuu puhtaasta, koskemattomasta luonnosta ihmisen muokkaamaan toiseenluontoon ja keinotekoiseen, ihmisen rakentamaan miljööseen asti. Ympäristön jatkumollane osat, joissa näkyy ihmisen toiminnan jälki, muodostavat kulttuuriympäristön.(Rossi 1995, 175, 177–179; Keisteri 1994, 60–61.) Tähän kuuluvat siismyös kaupungit ja kaupunkimaiset paikat. Kulttuuriympäristöön eivät kuulu vainmiellyttävät ja kauniit kohteet, vaan myös vastenmieliset ja rumat paikat, jotka ihminenon saanut aikaan.Kun ajatellaan ympäristöä yksilön kannalta, jokainen ihmisen on aina oman ympäristönsäkeskipiste ja ympäristö on hänen toimintojensa kehys eli ne aineellisetolosuhteet, joiden kanssa hän on jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Fyysinen miljööantaa yksilön toiminnalle konkreettiset puitteet, mutta toimintaa säätelevät myösyhteisön ja kulttuurin arvot ja normit. Ympäristö on aina olemassa vain ihmiselle jaihmisen hahmottamana, kokemana, tulkitsemana ja arvottamana. Se saa mielen jamerkityksen vain ihmiseltä. (Rossi 1995, 176; ks. myös Räsänen & Räsänen 1982;Karjalainen 1986, 1987a, 1987b.)Vaikka tarkastelen ihmisen suhdetta fyysiseen ympäristöön, on huomattava,että ihminen kokee ympäristönsä kokonaisvaltaisesti eikä käytännössä erota miljöönaineellisia, sosiaalisia, psykologisia, emotionaalisia, poliittisia, kulttuurisia taihistoriallisia aspekteja. Ympäristön mieli ja merkitys liittyvät sekä yhteisöön ja senkulttuuriin että yksilöön, niin hänen aikaisempiin kokemuksiinsa kuin kulloiseenkintilanteeseen. (Rossi 1995, 176.) Koska hahmotan ympäristön tilaksi, ymmärränympäristösuhteen konkretisoituvan aina jossakin paikassa, jonka mitattavat ja myöskoetut ominaisuudet vaihtelevat.Ympäristön käsitteen synonyyminä käytän miljöö-sanaa, jonka myös ymmärränneutraalina, vaikka sitä joskus käytetäänkin vain miellyttävistä ympäristöistä. Sensijaan maisema-termin, jolla monet tutkijat tarkoittavat jokseenkin samaa kuin ympäristöllä,rajaan tässä artikkelissa tarkoittamaan vain ympäristön jonkin silmin havaittavanosan eli näkymän kuvallista esitystä, representaatiota. Tarkoitan maisemillaniitä tauluja, joissa Frans Lind kuvasi ympäristönsä näkymiä sekä luonnosta ettärakennetusta ympäristöstä, siis luonnon- ja kaupunkimaisemia.Monet tutkijat pitävät ihmistä joko luontoon kuuluvana tai sen ulkopuolisenaolentona, mutta itse koen ihmisyyden selittyvän parhaiten kaksoisroolilla: ihminenon sekä biologinen että kulttuuriolento, joka kuuluu niin luontoon kuin kulttuuriinkin.Kuten ympäristöpsykologi Herbert W. Schroeder on osoittanut, ihmiset kokevateri tilanteissa ja paikoissa olevansa osa jompaa kumpaa tai kumpaakin (2007,307–308). Ympäristöestetiikan tutkija Arnold Berleantin mukaan ihminen ja ympäristöovat samaa jatkumoa ja ihminen on osa ympäristön prosesseja eikä hänelle oleolemassa mitään ulkomaailmaa (1997, 4, 12). Luontoa ja kulttuuria ei siis ole mielekästäasettaa vastakkain, mutta joissakin tapauksissa ne on tutkimuksessa – kutentässäkin – tarkoituksenmukaista erottaa (Hollstén 1995, 17–18, 42). Kun ihminentutkijana pyrkii tarkkailemaan luontoa ja kulttuuria, hän joutuu tekemään sen ulkopuolisena,mutta aina suhteessa itseensä.<strong>Elore</strong> 2/201080
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaMikä on ympäristösuhde?Ymmärrän ihmisen ympäristösuhteella kaikkea, mitä hän yksilönä tai yhteisönä tekeeympäristölleen, ympäristössään ja ympäristönsä vaikutuksesta tai innoittamana.Siihen kuuluvat ihmisen ympäristöä koskevat havainnot, tunteet, elämykset, ajatukset,arvostukset, asenteet, teot ja toiminnat sekä näiden tuotteet. Siihen kuuluumyös tietoisuus ympäristöstä ja sen tilasta sekä kiintymys ympäristöönsä. Sekäyksilön että yhteisön suhde ympäristöön on monimutkainen vuorovaikutussuhde:ihminen vaikuttaa toiminnallaan tietoisesti ja tiedostamattaan miljööseen, joka puolestaanvaikuttaa ihmiseen asettamalla rajoituksia ja tarjoamalla mahdollisuuksia.Kuten antropologi Setha M. Low on asian ilmaissut: Yksilön ympäristösuhteessakohtaavat yksilön ruumis, ympäristö (tila) ja yhteisö kulttuureineen (2003, 10). Yksilönympäristösuhde ei ole missään vaiheessa valmis, vaan se kehittyy koko elämänajan jatkuvana prosessina. Useat seikat vaikuttavat tähän muutokseen: yksilön fyysinenympäristö muuttuu, yksilön yhteisö ja kulttuuri muuttuvat ja myös henkilö itsemuuttuu niin biologisena, psykologisena, sosiaalisena, havainnoivana, tietävänä jatiedostavana olentona (Rossi 1995, 183).Useimmiten yksilö ottaa ympäristönsä ja ympäristösuhteensa selviöinä joita hän eitiedosta, pohdi eikä arvioi. Kulttuurimaantieteilijä Pauli Tapani Karjalaisen mukaanympäristö on asujalle ja osalliselle tuttu, tavallinen, itsestään selvä, annettuna otettu,heideggerilaisittain käsillä oleva ja sisäkohtainen. Hän elää ympäristössään ja ympäristöään.Mutta kävijä, sivullinen, matkailija kohtaa itselleen uuden ympäristöntoisin. Hän ei elä sitä, vaan haluaa nähdä jotakin uutta, vierasta, vaihtuvaa. Maailmaon hänelle nähty, heideggerilaisittain esillä oleva, ja hänen suhteensa näkemäänsä onulkokohtainen ja arvioiva. Mutta asujakin voi – yleensä kun jotakin odottamatontatapahtuu – ruveta tarkastelemaan tuttua ympäristöään tietoisesti, jolloin se muuttuueletystä katsotuksi, käsillä olevasta esillä olevaksi. (Karjalainen1987a, 23–26;1987b,12–13, 26–28; ks. myös Tuan 1990, 63–66; Rossi 1995, 180–181, 183–184.)Vastaavasti esimerkiksi taiteilija, joka ryhtyy kuvaamaan omaa miljöötään sanoin taikuvin, katsoo sitä tiedostaen ikään kuin toisin silmin, vieraana ja ulkopuolisena.Tarkastelun aikaperspektiivistä riippuen yksilön ympäristösuhteesta saadaan erilainenkäsitys. Jos sitä katsotaan yhtenä ajankohtana, siitä saadaan staattinen kuva,mutta tätä voidaan verrata muiden yksilöiden saman ajankohdan ympäristösuhteeseen.Näin saadaan tietoa yhteisön jäsenten ympäristösuhteiden moninaisuudestasillä hetkellä. Jos taas voidaan tarkastella pitkää aikaväliä, pystytään ehkä osoittamaanolennaisia ajallisia muutoksia. Mutta jos halutaan saada kokonaisvaltainenkuva yksilön ympäristösuhteesta, on tarkasteltava henkilön elinkaarta lapsuudestalähtien aina hänen elämänsä loppuun asti. Itse pyrin juuri tällaisen kokonaiskuvanluomiseen, mutta yleensä lähdetilanne sanelee sen, minkä ajallisen vaihtoehdon tutkijavoi valita.Tutkijan laatimaa yksilön elinikäisen ympäristösuhteen kuvausta voi sanoa ympäristöelämäkerraksi(Rossi 1995, 184) tai yksilön ympäristöhistoriaksi (Daitch &al. 1996). Kertojan näkökulmasta katsoen kyse on ympäristömuistoista ja ympäris-<strong>Elore</strong> 2/201081
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltatöomaelämäkerrasta (Cooper 1979, 1992). Näille läheisiä käsitteitä ovat myös geobiografiaja topobiografia, joilla Karjalainen tarkoittaa elämäkerrallisten paikkakokemustentulkintaa (2004, 49, 59–65); 2006, 83). Tässä artikkelissa ympäristömuistoton käyttökelpoisin käsite.Frans Lindin ympäristösuhteen tutkimisen lähteetIhmisen elinikäisen ympäristösuhteen tutkimista koskeva pohdiskeluni perustuuyhden tavallisen suomalaisen työläisen, varkautelaisen sisustusmaalari Frans Lindin(1903–1988) elämään ja ympäristökokemuksiin. Näitä hahmotan pääasiassa haastatteluaineistonavulla, mutta myös omien havaintojeni ja Lindin maalauksista tekemienitulkintojen pohjalta. Vuosina 1985–1987 haastattelin Lindiä kaikkiaan 26kertaa yleensä parin tunnin rupeamissa. Alkujaan halusin saada tietoja hänen maalausharrastuksestaanja tauluistaan, mutta kannustin häntä kertomaan elämästäänlapsuudesta alkaen. Keskustelimme hänen ja hänen perheensä asumisesta, ruokataloudesta,työstä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja vapaa-ajanvietosta. Kokemuksistaankertoessaan Lind valotti haastatteluissa suhdettaan luontoon ja kulttuuriympäristöönvarhaislapsuudestaan aina syksyn 1987 viimeisen haastattelun aikaan. Elämänsäkuluessa hän oli ollut ruumiillisesti läsnä monissa paikoissa ja haastatteluissahän palasi niihin mielessään. Muistellessaan hän tietenkin tarkasteli menneisyyttäänkertomahetken näkökulmasta ja vuosikymmenien aikana kertyneiden kokemustenantamaa taustaa vasten, mikä mahdollisti asioiden ja tapahtumien suhteuttamisen.Lindin haastattelujen ohella olen hyödyntänyt myös muutamia haastatteluja, joitatein 1980- ja 1990-luvulla eräiden hänen sukulaistensa ja naapureidensa kanssa.Näissä keskusteluissa kertojat paneutuivat omien kokemustensa ja muistojensakautta lähinnä Lindin tauluihin ja maalausharrastukseen liittyviin seikkoihin, muttatulivat sen ohessa valaisseeksi hänen ympäristösuhdettaan laajemminkin. 2Lähteinäni olen käyttänyt myös maisematauluja, joissa Lind kuvasi luontoa jaasuinympäristöään, sekä asetelmia ja kuvia kukista, hedelmistä ja eläimistä. Hyödynnänmyös maalauksista laatimaani kortistoa, johon olen merkinnyt Lindin sekätaulujen omistajien antamia taustatietoja. Käytössäni on ollut myös valokuvia Lindinelämän varrelta. Hyödynnän lisäksi havaintojani, joita tein lapsuudessani ja nuoruudessaniasuessani Lindin naapurina samalla omakotialueella sekä myöhemmillävierailuillani.Haastatteluja tehdessäni tuotin tutkimusaineistoani omakohtaisessa etnografisessakenttätyössä yhdessä tutkimuskohteeni kanssa, vaikka en silloin tiennytkään,että pyrkisin myöhemmin selvittämään yksilön elinikäistä ympäristösuhdetta hänenesimerkkitapauksensa avulla. Lindin kuoltua lähdetilanteeni muuttui vastaamaanhistorioitsijan tavallista tilannetta, kun en enää voinut esittää hänelle ongelmanikannalta relevantteja kysymyksiä aineistoani täydentääkseni. Sen vuoksi joudun nythahmottelemaan yksilön ympäristösuhdetta tarjolla olevan aineiston avulla.<strong>Elore</strong> 2/201082
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaYmpäristösuhteen perusmuuttujatIhmisen ympäristösuhdetta voidaan jäsentää sen kummastakin osapuolesta eli sekämiljööstä että yksilöstä lähtien. Koska tämä suhde ilmenee useimmiten liittyen tiettyynympäristö-jatkumon osaan tai siinä sijaitsevaan paikkaan, on tutkimuksenkannalta tarkoituksenmukaista erottaa ainakin teoreettisesti aineellisen ympäristönkolme osaa:luonto – muokattu luonto – rakennettu miljööTarvittaessa jatkumo voidaan jakaa vielä pienempiin osiin. Tällöin luonnossavoidaan erottaa eloton ja elollinen luonto, kallioperä, maaperä sekä vesistöjä, saaria,mantereita, metsiä, soita, kasveja ja villejä eläimiä. Ihmisen muokkaamassa elitoisessa luonnossa voidaan osoittaa peltoja, niittyjä, laitumia, puutarhoja, puistoja,istutuksia ja pihoja, kotieläimiä ja lemmikkejä. Nämä kaikki kuuluvat kulttuuriympäristöön,jossa on myös ihmisen tekemiä polkuja, teitä, katuja, siltoja, kenttiä,rakennuksia ja rakennelmia. (Rossi 1995, 176–177.) Luontoon kuuluva ilmasto javuodenaikojen vaihtelu on syytä huomioida koko ympäristöä tarkasteltaessa.Käytännössä saattaa olla vaikeaa osoittaa täsmällisesti, mihin ympäristö-jatkumonosaan jokin ihmisen toiminta kohdistuu tai missä osassa toiminta tapahtuu. Ihminenvoi näet toimia paikassa, josta ei voi suoralta kädeltä sanoa, onko se ensimmäistävai toista luontoa tai onko se muokattua luontoa vai rakennettua ympäristöä. Esimerkiksivesistöt kuuluvat luontoon, mutta vesillä liikutaan ihmisen rakentamillaveneillä ja ainakin jossain määrin vakiintuneita reittejä pitkin. Voi kysyä, onko tässäkyse suhteesta luontoon vai toiseen luontoon vai kulttuuriin vai kaikkiin ympäristöjatkumonosiin.Mutta kun ihmisen elinikäistä ympäristösuhdetta hahmotetaan yksilöstä lähtien,on ikä ja ikäkausi ehkä tärkein muuttuja. Jokaisen riittävän kauan eläneen ihmisenelämänkaaressa voidaan erottaa neljä biologista kehitysvaihetta:lapsuus – nuoruus – aikuisuus – vanhuusNämä vaiheet määräävät, mitä kukin yksilö pystyy esimerkiksi kokonsa tai ruumiinvoimiensapuolesta tekemään. Kuitenkin yhteisön kulttuuri määrittää vieläratkaisevammin, miten pitkiksi eri ikäkaudet muodostuvat, mitä eri ikäiset ihmisetsaavat tehdä tai mitä heidän odotetaan tekevän eli mitä heidän sopii tai on pakkotehdä tai mitä he eivät saa tehdä. Ihmisen ikäkaudet auttavat jäsentämään varsinkinympäristösuhteen muutoksia ja kehityslinjoja. Tällöin on selvää, että eri kulttuureissaelävien ihmisten potentiaaliset ikäkaudet ja näiden perusteet ovat erilaisia. Tutkijavoi jakaa yksilön elämänkaaren eri ikäkausiin sen mukaan, mitä seikkoja hän pitäähenkilön ympäristösuhteen kannalta olennaisina.Ikäkausien lisäksi biologinen sukupuoli – uros tai naaras – vaikuttaa yksilön toimintamahdollisuuksiin,sillä naaraat ovat keskimäärin pienempiä ja heikompia kuin<strong>Elore</strong> 2/201083
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaurokset ja synnyttävät ja hoitavat jälkeläisiä, kun taas urokset ovat kookkaampia javahvempia kuin naaraat eivätkä osallistu jälkeläisten hoivaamiseen yhtä paljon kuinnaaraat. Ihmisyhteisössä yksilön sosio-kulttuurinen sukupuolimies – nainenmäärittelee hänen käyttäytymisensä rajoja vielä enemmän kuin hänen biologinensukupuolensa. Tämä tarkoittaa kulttuurin piirissä vallitsevia käsityksiä siitä, mikäsopii miehelle ja mikä naiselle, mitä eri sukupuolilta vaaditaan ja mitä niille sallitaantai mitä niiltä kielletään. Sukupuoleen liittyvät odotukset monimutkaistuvat vielä,kun ne yhdistyvät eri ikäkausiin liitettyihin odotuksiin. 3Ympäristöjatkumon osat – luonto, muokattu luonto ja rakennettu miljöö – sekäihmisen ikäkausi ja sukupuoli muodostavat yksinkertaiset puitteet, joihin yksilönkaikki ympäristöön liittyvät toiminnat voidaan sijoittaa. Vaikka yksilön ympäristösuhteentarkastelu saa ajallista ulottuvuutta toisiaan seuraavista ikäkausista, onyksilön erilaiset toiminnat syytä sijoittaa myös relevanttiin historialliseen ja kulttuuriseenkontekstiin sekä eräissä tapauksissa myös poliittisiin, aatteellisiin ja uskonnollisiinkinyhteyksiinsä. On siis otettava huomioon henkilön asuinpaikkakunnan,maan ja jopa koko maailman tapahtumat, esim. sodat ja taloudelliset suhdanteet,valtiollis-poliittiset muutokset, kaupungistuminen, infrastruktuurin kehitys, ilmastonmuutokset sekä ympäristöongelmien kärjistyminen ja tiedostaminen.Frans Lindin ikäkaudetFrans Lindin ikäkaudet voisi hahmottaa koulunkäynnin ja työuran perusteella karkeastinäin: lapsuus eli vuodet ennen koulunkäyntiä (0–10 vuotta); nuoruus eli kouluvuodet(10–13); aikuisuus eli ansiotyövuodet (13–65) ja vanhuus eli eläkevuodet(65–84). Tämä jako ei kuitenkaan ole Lindin ympäristösuhteen kannalta mielekäs,sillä aineistoni perusteella myös hänen primaari- ja vertaisryhmänsä sekä asumismuotonsaon aiheellista huomioida ikäkausijaossa. Tällöin Lindin ikäkaudet jäsentyvätnäin:Lapsuus n. 0–10 v. aika ennen kouluun menoa syntymäperheessäNuoruus n. 10–22 v. kouluaika ja varhainen työuraAikuisuus n. 22–75 v. työ- ja eläkevuodet perheellisenä miehenäVanhuus n. 75–84 v. eläkevuodet leskenäLapsuudessa (n. 0–10 v.), ennen koulunkäynnin aloittamista, Fransin ympäristösuhdettamääritti ensi sijassa perhe: isä, äiti ja viisi vanhempaa sisarusta, joistaneljä oli poikia ja yksi tyttö. Sisarusparvi harveni vähitellen lasten muuttaessa poiskotoa. Sosiaalista viitekehystä Fransin toiminnoille antoivat myös sukulaiset, tuttavatja ikätoverit sekä työväenyhteisö perinteisillä elintavoillaan. Fransin 10:nnen<strong>Elore</strong> 2/201084
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaikävuoden tienoille osuvat niin kansakoulun aloittaminen ja ensimmäisen lapsuudenkodinmenettäminen Pieksämäen–Varkauden radan rakentamisen vuoksi kuinisän kuolemakin.Fransin nuoruus muodostui kouluajasta (n.10–13 v.) ja varhaisista ansiotyövuosista(n. 10–22 v.) ennen avioliiton solmimista. Silloin vertaisryhmät olivat perheenjäsentenrinnalla tärkeitä vaikuttajia. Poika liikkui kouluvuosinaan paljon koulutoveriensakanssa sekä työtoveriensa seurassa siitä lähtien, kun oli 13-vuotiaana päässytmaalarin oppipojaksi Pirtinniemen laivatelakalle. Noin 15-vuotiaana aloitettuurheiluharrastus työväen voimistelu- ja urheiluseura Tarmossa sekä sitä seurannutnäyttämöharrastus Varkauden työväennäyttämöllä toivat Fransille osin uudet vertaisryhmätja laajensivat hänen kulttuurimiljöötään työväentalolle ja urheilupaikoille.Vaikka Lind hankki työllään oman elantonsa jo nuoruusaikanaan, hänellä ei olluttaloudellista vastuuta koko perheestä. Mutta kun hän meni naimisiin 22-vuotiaana,hän samalla sitoutui vastaamaan puolisonsa ja tulevien lastensa toimeentulosta. Tätäkuvastaa mm. se, että hän naimisiin mennessään lopetti tyystin sekä urheilemisenettä näyttelemisen. Vapaan poikamiehen elämä ja nuoruusvaihe omine ympäristöineenpäättyivät avioliiton solmimiseen.Lindin aikuisuutta (n. 22–75 v.) jäsentää hänen ympäristösuhteensa kannalta ennenkaikkea oma, ensin laajeneva ja sitten supistuva perhe sekä asumismuodot. Vaikkahän eläkeiän alkaessa (65 v.) menettikin päivittäisen konkreettisen kosketuksen rakennetunympäristön yhteen osaan, työnantajan omistamiin rakennuksiin, joita hänoli vuosikymmenien kunnostanut, ansiotyön jättäminen ei mielestäni ole niin tärkeäseikka hänen koko ympäristösuhteensa kannalta kuin miehen ja hänen perheensäasumismuoto. Avioliiton solmittuaan Lind asui työnantajan tarjoamissa asunnoissa,kunnes vuonna 1935 rakennutti oman talon laajalle peltotontille, Kukkulapellolle.Tuolloin hän oli 32-vuotias yhden tyttären ja kolmen pojan isä, ja jatkosodan aikanaperheeseen syntyi vielä yksi tyttö. Omassa talossaan Lind asui puolisoineen ja viisinelapsineen, kunnes nämä 1940-luvun lopulta lähtien muuttivat omilleen.Ympäristösuhteen kannalta oli myös tärkeää, että Lind hankki vuonna 1957 kesäpaikakseenvanhan pientilan rakennuksineen ja peltoineen saaresta, parinkymmenenkilometrin päästä Varkaudesta. Hän oli silloin 54-vuotias. Kesäpaikkaa ja sitä ympäröivääluontoa hän käytti ahkerasti puolisoineen sekä lapsineen ja lapsenlapsineenaina puolisonsa kuolemaan (1979) asti, jolloin hän oli 75-vuotias. Tästä alkoi Lindinvanhuus (n. 75–84 v.), sillä sen jälkeen hän lopetti vähitellen kesämökillä käymisenja tyytyi oleskelemaan kaupungissa omassa talossaan. Hän myös lopetti luonnossakulkemisen, mutta hän jatkoi liikkumista pihapiirissä, kaduilla ja teillä elämänsäviime kuukausiin asti.Kaikkien ihmisten ikäkaudet seuraavat toisiaan samassa järjestyksessä ja kulttuurinsuunnilleen määrittämän pituisina: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Muttakuten Lindin elämänkaaresta voidaan nähdä, ikäkausien rajat asettuvat yksilöllisestielämän varrelle osuneiden erilaisten tapahtumien, joskus pelkkien sattumienkin perusteella.<strong>Elore</strong> 2/201085
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaLindin ympäristösuhde elämänkaarellaHaastatteluissa Lind kertoi asiallisen toteavasti, mutta eloisasti omista, perheensä jaikätoveriensa puuhista menneinä vuosikymmeninä. Näistä kuvauksista olen poiminuttähän lainauksia, joiden katson valaisevan osuvasti hänen suhdettaan luontoonja kulttuurimiljööseen eri ikäkausina. Sitaatit, joissa kertoja käyttää minä-muotoa,todistavat kiistatta hänen omasta ympäristösuhteestaan. Ne lainaukset, joissa hänpuhuu meistä, tarkoittavat asiayhteydestä riippuen hänen perhettään, perheen poikiatai Fransia ja jotakuta hänen ikätoveriaan. Varsin usein hän ilmaisee passiivi-muotoakäyttäen sellaisia toimintoja, joita varkautelaiset työläisperheet yleensä harrastivat jajoihin hän ja hänen perheensäkin osallistui. Paikoin Lind myös mainitsee toimintojentai ilmiöiden jatkuneen jopa vuosikymmeniä.LapsuusMonessa haastattelussa Lind kuvaili kalaretkiä, joita hän teki yhdessä isänsä ja veljiensäkanssa noin 15 kilometrin päässä Haukivedellä sijaitseviin saariin. Siellä pojatsaivat myös nauttia rannalla olosta ja uimisesta samaan aikaan, kun isä keskusteliuskon asioista saarissa asuvien talonisäntien kanssa.Mutta isäukko olj semmone, että ku tulj lauvvantai, sillol lähettiin kallaan. [...] Sillommyö suatiij juoksennella vappaasti rannoila ja käyvä uimassa. (FL 16.8.1985) Kahessaparissa souvettiij, ja purjekkii olj. Kum purje veti, ni sillon käytettii sitä. [...] Siinäolj vua elettävä luonnon armoila, millon sattu purjetuulj. Joskus joutu kulukemaan aikakovassakkiim myrskyssä. Iham pelotti sielä kuohuissa, kun kuohur reunat olj venneen reunanyläpuolela. Mutta jos olj usseempi henki, nii yks mätti aina vettä pois äyskärilä. (FL13.9.1985)Vesillä liikkumiseen ja veden äärellä asumiseen liittyi iloja ja nautintoja, muttasiihen liittyi myös alituinen vaara ja pelko ympäri vuoden sulien virtojen ja koskienvuoksi.Jo lapsuudessa Lind joutui osallistumaan muiden perheenjäsenten rinnalla marjastukseenja sienestykseen. Muutkin varkauden työläiset, jotka olivat alkujaan maaseudultalähtöisin ja tottuneet hyödyntämään luonnon antimia, harrastivat tällaista”pyynti- ja keräilytaloutta”. Niin kalastus kuin marjastusharrastuskin jatkui Lindinelämässä vanhuuden kynnykselle asti.Ku olj vua vähännii suonypykköö, kuprukkoo, tuola, niin ne olj kaikki täynä lakkoja.Myös käytiin tuola Ruununsuola. Tikkalassa meilä olj sukulaisia, ni sielä käytiiv vakituisesti.Sieltä metästä kerättiin marjat. Siihe aikaa sai marjoja joka niemen notkosta suarelmasta.[...] säilytettiin muakuopassa. Siiher [ampumavallin] rintauksee olj hyvä tehhä ne[kellari]kuopat. (FL 12.9.1985)Kotieläimet, perunamaa ja puutarhan marjapensaat olivat tärkeä osa toista luon-<strong>Elore</strong> 2/201086
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltatoa, josta työläisperheiden lapsetkin joutuivat sukupuoleen katsomatta äidin apunahuolehtimaan. Lindin perheen oli helppo pitää lehmiä ja kanoja teollisuustaajamassakin,koska heillä oli oma navetta. Varkauden keskustan muut asukkaat eivät tätävoineet tehdä, mutta alueen laitamilla asuneet, maalaistaloista tulleet työläiset pitivätlehmiä kotitilalla oppimaansa tapaan. Kesäisin Lindin lehmät laidunsivat joutomaillatai tuttavaperheen mailla. Joskus Franskin joutui paimentamaan lehmiä. Näidentalvirehu jouduttiin niittämään luonnonniityiltä ja rantaluhdista, kun heinäpeltojaei ollut.Ku Pirtinniemelä asuttiin, meilä olj kaks lehmee. Vakituisesti piettiin kaks. Heinät tehtiijJoutellahen ympäriltä noista luhista. Käytiin tässä Kiärmenniemer rannassakkii tekemässämonesta kohasta heinee. (FL 12.9.1985) Meilä olj lehmät joskus kesäaikaan Pärnälän[maalaistalon] lehmiin kansa tuola salor rinnassa. (FL 14.9.1985) Joka päivä piti käyvälypsämässä. Minä en lypsäny, mutta olin soutamassa vua äitin kansa. Minä olin sillonäitin nuorin ja kulin äitin mukana. (FL 14.8.1985)Lindin lapsuudessa ja myöhemminkin sikoja kasvattivat melkein kaikki ”ruukkilaiset”ja pitivät niitä pahnoissa Haapasalon kankaalla.Sika olj meilä aina kesälä. Talaveks tapettiin. [...] Kum paljon piettiin sikoja tuola Varkauvenpuolellakkii – niitä olj melekeij joka huushollissa – niin tulj rottia. [...] Sikopahnojaolj kaikki kankaat täynä. Jokkaine itelleen kyhäs vaikka minkälaista koppia, jasielä olj sika. Ne vuan kesän elättivät ja syksylä olj sitten nuppajaiset. [...] Siarruuakskerättiir ruuantähteitä. Keittiöiltä ja tuttavilta saivat niitä, eihän niitä iteltä riittäny.(FL 12.9.1985)Lindin perheellä oli myös kanoja omassa navetassa sekä lampaita äidin kotitilallamuutaman kilometrin päässä Varkauden taajamasta. Siellä oli jokaisella perheenjäsenellänimikkolammas.Taloudellinen hyöty oli tärkeä niin luonnonantimissa kuin kotieläimissäkin: maidosta,munista ja sianlihasta perhe sai ravintoa ja lampaan villoista lankaa neuleasusteisiin.Eläinkunnan tuotteiden lisäksi peruna oli olennainen osa työläisperheidenruokataloutta, ja sitä Linditkin kasvattivat pihapiirissä. Heillä oli myös marjapensaita,joista saatiin maukkaita hilloja. Tällainen osin maalainen elintapa siankasvatuksineenja perunanviljelyksineen oli 1900-luvun alussa hyvin yleinen kaikissa maaseudunkeskellä sijainneissa teollisuusyhdyskunnissa (Talve 1996, 293).Kotieläimet aiheuttivat sen, että kärpäsiä riitti myös sisälle asuntoon. Niitä hävitettiinkärpäslätkällä ja myöhemmin kaupasta ostettavalla tervapaperilla. Varsinkinlapsilla oli päätäitä, jotka levisivät koulussa helposti, mutta joiden hävittäminen olivaikeaa. Luteet ja russakat olivat asunnoisa yleisiä – siitä kertoo myös Luhtalinnanimisenasuntolan kansanomainen nimitys ”Lutikkalinna”. Yhtiö koetti parantaatilannetta: eräs vanha laivaveistämön maalari kulki karkottamassa syöpäläisiä.<strong>Elore</strong> 2/201087
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaNo, kyllähän niitä [kärpäsiä] yritettiin hävittee, mutta se olj se kärpäslätkä melekein ainoo,mikä olj tehokkain. Isä laittelj niitä kärpäslätkiä. Myöhemmin sitten tulj tervapaperia,jota sai panna katosta riippumaan ... alakuvuosina ei niitä. (FL 7.9.1986)[Risto] kuluki etupiässä myrkkylamppu selässä ja ajo tuljkiven katkula elukoita pois huoneista.[...] Sillä tavala ajettiim pois russakoita ja samala tavala puhistettiin kuolleihijjäläkeen. Huoneet olj hataria ja elukat mänjvät aina huoneesta toiseen. Ei niitä suanukokonaan hävitetyks. [...] Myöhemmin keksittiin formaliinilamppu. Siinä olj vettä säiliössäkiehumassa ja sem piälä formaliinia. Kuv vesl kiehu, nous formaliinista höyryä huoneeseen.Ei ollu sen kummempoo keinoo. ( FL 12.8.1985)Lindin lapsuudessa Varkauden halki kulki yksi hevosajoneuvoille rakennettumaantie: Sateella se oli kurainen ja liejuinen. Maalaisilla ja ajureilla oli tietenkinhevosia, mutta tavalliset työläiset kulkivat jalan pitkin kinttupolkuja. Joka puolellaolevat vesistöt tarjosivat vaivattoman mahdollisuuden päästä paikasta toiseen; välimatkatlyhenivät kilometrikaupalla. Lähes kaikilla asukkailla oli ainakn yksi vene,sillä kesällä ei edes päässyt jalan kaikkialle. Niinpä Frans souti kulkumiehiä lahdenyli ja sai siitä pienen maksun. Talvella taas ihmiset kävelivät tai hiihtivät jäitse samojareittejä.Vesi oli muutenkin tärkeä elementti kaikkien varkautelaisten elämässä. Järvivedessäei pelkästään uitu, vaan siinä myös pestiin pyykkiä. Vettä tarvittiin saunassa jakotitaloudessa. Vedet lienevät olleet melko puhtaita, ennen kuin tehtaat laajenivatensimmäisen maailmansodan jälkeen – ainakin niin uskottiin.Tallousvesj otettiin kans järvestä, sillä harvassa paikassa olj kaivoja. Mutta veit olj puhtaita.Veiv virtaus käv aika laila läpi ja kosket kuohuvat vappaana. (FL 13.9.1985) Järvivettäkäytettiim pitkään. Kukkaa ei ajatellu, että se ois ollul likasta. (FL 23.12.1985)Sen sijaan kaivojen veden laatua ei voinut kehua, kun sekä ihmisten että kotieläintenulosteita saattoi valua niihin. Kaivojen vesi saattoi olla pahanmakuista, mutta ihmiseteivät osanneet siitä valittaa. Koko jätehuolto oli virtaavien vesien äärellä varsinsuurpiirteistä.Meilä Pirtinniemessä piti ite tyhjentee huussialus. Talavela mieluummin tyhjennettiin.Se olj kesälä paljov vaikeempoo. Pönttööv vuam panivat ja pylläyttivät rannale. Sieltä nekevväälä hävisivät. Jiälekkiiv vietiim monta kertoo. Sinne ne painuvat, kuj jiä sulj. (FL23.12.1985)”Huussinalusten” tyhjentäminen järveen jatkui kaupungin laitamilla vielä vuosikymmenienajan. Käymäläjätteiden huoleton käsittely oli niitä harvoja seikkoja, joihinLind suhtautui haastatteluhetkellä paheksuen, vaikka hän muuten yleensä vaintotesi tapahtuneen. Lapsuudessaan hän ei silti liene kyseenalaistanut sen aikaista jätteidenhävittämistapaa.<strong>Elore</strong> 2/201088
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaTalven tuloon ja talveen liittyi lapsilla monia iloja. Kun järvi jäätyi ja tuli ”kieräjjiän” aika, tytöt ja erityisesti pojat taiteilivat puu- ja hokkiluistimillaan rannoille tehdyilläpienillä luistinradoilla. Lapset ja aikuiset ajelivat syysjäällä myös potkureilla elipotkukelkoilla. Kun lunta satoi riittävästi, jäällä alettiin hiihtää sekä laskea mäkeäsuksilla ja väliin kelkoillakin. Siinä saivat tehdä suksiparin toisensa perästä, kun nekatkesivat yhtenään poikien tutkiessa paikkakunnan topografiaa.Kotipaikkakunnan rakennetun ympäristön muuttumattomuus oli jäänyt Lindinmieleen hänen varhaisimmasta lapsuudestaan.Vuossa’an alakupuolela ei mikkääm muuttunu. Kaikki olj entisellään. Mikkää ei muuttunueikä mittäär rakennettu. Kaikki olj vuav vanhoo. Ei ne purkaneet mittään. Vua hyviharvinaisessa tappauksessa purkivat. (FL 31.3.1986)Erityisistä uskonnollisista lapsuudenkokemuksista Lind ei kertonut, totesi vainisänsä vieneen hänet kirkkoon. Mutta kansanuskomuksia liittyi hautausmaahan,jonne oli jo 1900-luvun alussa lakattu hautaamasta. Paikka sijaitsi Pirtinniemelläparin sadan metrin päässä Lindin kotitalosta, ja pojat kävivät siellä joukolla kastematojakeräämässä. Franskin lienee aluksi ollut pelkääjien joukossa, kun isot pojat pelottelivatpienempiään pirulla ja kummittelevilla vainajilla. Yli 70 vuotta myöhemminLind kertoi paikasta, jossa luonnon, kulttuurin ja sosiaalisen yhteisön elementitkietoutuivat toisiinsa.Ja sitten ne aina kertovat, että kum männöö sinne [hautuumuale], niin näkköö aina senruippahännän sieltä petäjän latvasta, että se ilimestyy sinne aina, kun kiertää petäjienkannon ympäri ja noetasoo joka kerta... mutta se olj niinku toistesa pelokkia vua. Sitä ainajuostiin sitten karkuun. [...] Sitten tuas sielä puarjhuoneessa ne pelottelivat aina. Sielä oljvanhoja ruumisarkkuja, laatikoita, joissa olj tuotu ruumiita. Ne laatikot olj jiäneet sinne.Sitten ku olj kaikkee koiruuventekijöö nuorissakkii, niin ne mänj sinne arkkuu, sinnekanne alle panivat yhen ja sitten mänivät sanomaan, että nyt sielä on semmonen, että sekävi ovelta kurkistamassa. Sitten toiset mänj kahtomaa ovelta pelokkaana. Kaikki mänjvapisten sinne kahtomaan, että näkkyykö mittään. Sitten sillä tuikula, matoja ku etittiinöljylampula, nii sillä tuikula koitettiin kahtoo. No, eihän sitä paljon näkynykkää, muttayhennii kerran joku sitten kysy: ”Outko sinä sielä?” ”Kyllä minä tiälä oun!” sieltä mölähti,mutta sillon siitä lähettiim pinkomaa. [...] Siitä sai hyviä matoja tuosta vanhalta hautuumualta.Ne olj isoja. Sielä olj aina poikajoukkoo niitä kastematoja noukkimassa. Siihenaikaan piettiin koukkurihmoja, niim piti niitä kastematoja kerätä aina. (FL 7.9.1986)NuoruusKouluaikanaan sekä sen jälkeen maalarin oppipoikana ja nuorena maalarina laivaveistämölläFrans jatkoi useita luontoon liittyviä toimintoja. Esim. marjastusta,sienestystä ja kalastusta hän harrasti edelleen, mutta nyt vain äidin ja sisarustensakanssa. Veljiensä sekä ikätovereidensa kanssa hän myös ui, hiihti ja luisteli. Hänensuhteensa muokattuun luontoon supistui, kun perhe ei voinut enää pitää lehmää.Mutta sikaa kasvatettiin edelleen pahnassa joka kesä, ja sen hoitoon nuori Franskin<strong>Elore</strong> 2/201089
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaosallistui. Eräitä uusia seikkoja, kuten ravustaminen, ilmaantui hänen ympäristösuhteeseensakouluaikana, 1913–1914. Siinä hänen ”mestarinaan” oli eräs opettaja jakumppaninaan koulutoveri.Räsäse Einon kansa, mestarj Räsäsem pojan kansa myö oltiin Karttusen ravunpyytäjiä.Se laitto Pietariin niitä rapuja. Myö oltiin sen vakituisia pyyvystäjiä tuossa koske alla.Siinä olj Nuottakotasuarj. Siinä myö pakattiir rapuja ja liipilä pyyvettiin. Rapuja olj siiheaikaan hirveem paljon. Täynä joka paikka. Tuossa Pirtinniemessäkkii myös pyyvystettiin.[...] Myö keitettiir rapuja pyykkipaala hirveet miärät. (FL 12.9.1985) Siinähän niitäpakattiin ja kanavam metästä käytiin nyhtämässä sammalia. [...] Mutta sitten ku se rapuruttokävi, nii se vei kaikki. Sej jäläkee ei rapuja ollu. (FL 13.9.1986)Ravustusharrastus yhdisti varkautelaiset koulupojat sekä heidän perheenssä Pietarinsuurkaupungin hienoston kulinaarisiin nautintoihin, mutta se päättyi viimeistäänvuonna 1915 Haukiveteenkin levinneeseen vitsaukseen, rapuruttoon.Nuoruuteensa liittyvissä haastattelumuistoissa Lind kertoi usein rakennetusta ympäristöstä.Kouluna toiminutta kirkkoa hän kuvasi lähinnä oppilaan näkökulmasta:Minä kävin koulunj Tehtaankoulussa tuossa vanhassa kirkossa. Seuratalo olj vielä niinkuapukouluna. Siinä olj käsjtyöhuoneet, ja suurempoo salia käytettiiv vielä muuna luokkahuoneena.Vanha kirkko olj jaettuna kahtia. Siinä olj kaks luokkoo käymässä koulua yhtäaikoo. Siinä olj jostakii aika jäykästä kankaasta harmonikkaseinä, jonka sai vettee syrjäänja tuas kiini. (FL 12.9.1985)Urheiluharrastuspaikkojaan, urheilukenttää ja työväentaloa, Lind kuvasi sielläharrastetun toiminnan kannalta ja mainitsi kentän myöhemmästäkin kohtalosta.Kenttälajia harrastettiin urheilukentälä. Se kenttä olj Pirtinniemelä, vanhan hautuumuanja konepajav välilä. Tehas laitto kentän. Työläisilä olj Tarmo ja virkailijoila olj Elo.Kenttä olj kummallekkii yhteinen. [...] Raivattiin sellanen pien alue, että siihen sopi saam(100) metrin rata varvin portilta asemale päin vinnoo. Myöhemmin laittovat kiertoratanympäri, että voi juosta pitempiä matkoja. [...] Sitä ennen juostiim muantielä. (FL9.1.1986) Nyt kulukoo tie tehtaam portilta asemale siitä läpi. (FL 12.9.1985)Työväentalolla voimisteltiin ja painittiin, mutta siellä toimi myös Työväennäyttämö,missä Lind näytteli ja teki lavastuksia. Hän oli hyvin perillä näyttämön jakatsomon yksityiskohdista.Niissä lavastuksissa nyt ei paljo ollukkaan, jos ei tullu semmosia erikoisia, niinkur rakennuksempiäty tai joku, ni sillon täyty rakentoo siihen näyttämöle. [...] Näyttämön ympäryssiiolj nii ahas, että piäs sieltä just pujottelemaan henkilökunta välistä ja vontiin (fondi)takkoo sieltä. Sanottiin vonti. Se taustakangas olj ussein kokonaisena vontina. Se vontiriippu ussein katosta. Sivussa ei ollukkaan ku semmosia siipiä, että ne peitti vuorotellen.[...] Esjrippu veittiiv vua syrjää ja tuas etteen naruila sieltä reunasta. [...] [Penkit] oljliitetty tehastuolista. Lauta olj pantu alle juoksemaaj ja pujotettu siihev vua, lauvala kii-<strong>Elore</strong> 2/201090
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltanitetty pitkäär riviin. [...] Tuljkoha siihej järin 10 tuolia aina yhteel lautaan. Ne sai sittesemmosena siirrellä heleposti. (FL 10.9.1986)Muusta rakennetusta ympäristöstä, kuten nuoruudenaikaisen työpaikkansa, laivaveistämön,eri osista Lind kertoi innostuneena ja selvästi tarkkojen havaintojenperusteella:Sööliks sanottiin sitä, missä talavela tehtiil laivoo, pantii ylös laivar rovia. Ei tarvinu ihantaivasalla tehä. Se olj lasiseinilä varustettu. Pienilä ruutuseinilä olj varustettu. Katossa oljsemmoset lasikupolit, ulos otettu katosta jonniim matkoo. Niissä olj sivuikkunat. Eihan nepaljoo sitä valloo antaneet, mutta allaala olj isot ikkunat. [...] Sitte se pannuverstas olj siiheaikaam pokkaverstas vua. Pokkaverstas. Kai se sai siitä nimesä, kun niitä levyjä lekkoinkansa pokattij ja pieksettiin. [FL 8.9.1985)Työläisten mökkejä ja taloja, joissa Lind oli asunut, hän kuvaili haastatteluissaselvästi ammattimiehen, maalarin näkökulmasta sekä ulko- että sisäpuolelta, mikäonkin luonnollista, sillä hän aloitti maalarin ammattiin perehtymisen juuri nuoruudessaan,jo 13-vuotiaana. Asiantuntevasti hän kertoi myös rakennusten erilaisistaväreistä kuten punamullasta sekä liima- ja öljyväreistä.Ulukopuolelta mökit olj olleet punamullattuja. Aikonaan sitä olj pantu. Se olj semmostakeittoväriä. Kuka panj mittäi kiinnitysainetta siihen. Vihtrilliähän ne käyttivät siinä. [...]Minä en joutunu ennee punamultoomaan taloja. Siihe aikaan ei ennee punattu. Mitä tuljuusia, ne jo mualattiin tavallisila värilä. [...] Keltamultookii olj kyllä, mutta sitä ylleesäkäytettiiv vähän ulukomualauksessa. [...] Vuav virkailijoihin talot olj ylleesä öljyväriläkäsiteltyjä. Sitte olj vanha kirkko öljyvärilä mualattu. Siinä kesti väri. Siihen aikaan käyttivät,sanovat nefski-öljyä. Se kesti ihmisen iän seinissä. (FL 9.1.1986)Kokonaisuudessaan Varkauden tehdasmiljöö oli alkanut muuttua jo Lindin lapsuudessa,kun A. Ahlström Osakeyhtiö oli saanut Varkauden tehtaat haltuunsa vuonna1910. Yhtiö oli pian ryhtynyt voimakkaasti laajentamaan toimintaansa puunjalostuksenpuolelle entisten saha-, konepaja- ja laivanrakennusteollisuuden lisäksi.(Soikkanen 1963, 147–162.) Tuotantolaitosten monipuolistuminen ensimmäisenmaailmansodan aikana ja sen jälkeen näkyi myös uusina asuinrakennuksina, joistayhteen Lind itsekin pääsi vuonna 1916 veljensä ja äitinsä kanssa muuttamaan.Tehas rakennutti sitten uusia asuirrakennuksia. Niitä alako sittel levitä ympäri. Sitä ennenolj asutus aika pientä. Se keskitty vuan tuohom Päiviönsuarele ja tänne Leunammäenpuolele. Sitä ei juur muuala ollukkaa. Se loppu Tehtaav virtaan. Siinä nyt olj ne pitkätrakennukset, Luhtalinna ja Paloharju. (FL 23.12.1985)Koko taajaman horisonttia hallinneista valtavista tehtaan piipuista Lind kertoi,kun niistä varsin kysyin, jatkaen saman tien tehtaan laajenemisesta:<strong>Elore</strong> 2/201091
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaVoima-aseman piippu olj ensimmäinen [rakennettu 1913]. Se ei ollu niin erikoisen korkee,mutta oljha sekkii jo siihen aikaan korkee, ku se olj ensimmäinen. Sittehän tulj ne uuvetpiiput, ku alako levitä nämä uuvet tehtaat, niinkum paperjtehas [1921] ja selluloosatehas[1919] ja puuhiomo [1915] (FL 23.12.1985)Vesistöt olivat Lindin nuoruudessakin tärkeitä kulkuväyliä: kesäisin soudettiin jatalvisin käveltiin tai hiihdettiin jään yli. Luistelua ja potkukelkkailua Lind jatkoiedelleen kelin salliessa ja nyt hän saattoi viilettää kirkkaita syysjäitä yli kymmenenkilometrin päähän saariin tuttavaperheiden luo. Varkautta halkovaa maantietä Lindkatsoi jalankulkijan ja polkupyöräilijän kannalta: se oli usein huonossa kunnossa.Niinpä ihmiset kävelivät mieluummin kinttupolkuja pitkin. Ensimmäisen maailmansodanjälkeen uusi liikenneväline polkupyörä tuli myös Varkauden työläistenulottuville, ja kun tietäkin alettiin parantaa, Lind katsoo tämän olleen pyörien – einiinkään autojen – yleistymisen ansiota, vaikka autoja alkoi ilmaantua paikkakunnalleerityisesti 1920-luvulta lähtien (Soikkanen 1963, 231–238).Polokupyörät tulj myöhäsessä vaiheessa tänne. Ei niitä parina alakuvuoskymmenenä näkynymmissään. Minä sain ensimmäisen pyöränj töissä ollessanj vasta kapinaj jäläkeen.[...] Sillon kun tiälä olj oikein huonot tiet, ei tiälä olluv vielä polokupyöriä kenelläkkään.Mutta kum pyörät tulj, rupesvat pitämään tiettii paremmassa kunnossa. [...] Ku tulj metallivanteisiapolokupyöriä, työläiset ostivat niitä. (FL 14.9.1985)Lindin maisemanmaalausharrastus juontaa juurensa jo koulussa huomattuunpiirustustaitoon ja varmaan myös nuoruusiässä saatuun veljien kannustukseen. Jooppipoikana hän alkoi piirrellä vapaa-aikoinaan. Hän liikkui vesillä usein lehtiö jakynä mukanaan ”ottaen aiheita” sieltä, missä sattui näkymä silmää miellyttämään,etupäässä Ämmäkosken haarojen alapuolella ja Pirtinniemen seuduilta. Vuosienmittaan varhaiset piirustukset joutuivat hukkaan ja tietymättömiin katosivat myösveljille maalatut kuvitteelliset maisemat sekä työtoverille tehdyt jäljennökset maisemapostikorteista.AikuisuusLind jatkoi vesillä, metsissä ja soilla liikkumistaan myös avioliiton solmittuaan jaotti luontoon mukaansa puolisonsa ja vähitellen kasvavan lapsijoukon; ensimmäinenlapsi syntyi jo samana vuonna 1925, jolloin hän 22-vuotiaana solmi avioliiton,ja viides jatkosodan aikaan, kun hän oli 40-vuotias. Purjein varustetulla soutuveneelläja pienellä moottoriveneellä oli kätevä kulkea perheenkin kanssa lapsuudestatutulla Haukivedellä. 1920- ja 1930-luvulla saariretkillä olivat mukana myös äitinsekä veli perheineen (LM 25.11.1986). 1930- ja 1940-luvulla Lindit tekivät usein(.)kala-, marja- ja sieniretkiä saariin naapuriperheen kanssa, jolla oli iso moottorivene.Naapureiden kanssa he kävelivät myös lähes peninkulman matkan valtion salollepuolukkaan. (IR 7.9.1985) Puolukoiden säilöminen talveksi kuului yleisesti työläisperheenruokatalouteen (Talve 1997, 294).<strong>Elore</strong> 2/201092
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaNäin Lindin ympäristösuhteessa jatkui juonne, joka oli alkanut jo lapsuudessa,mutta jota myös puoliso ja naapurit vahvistivat. Hän liikkui luonnossa myös yksin,ja näissä yksinäisissä marjaretkissä voi aistia melkeinpä salaisen nautinnon sävyn.Minä kiersim marja-aikaan ihan joka kohan. Kävin Vuorjkiukaat ja Lehtikiukaat jamuut. Minä sain vappaasti liikkua, ku en ottanu muita matkaan. (FL 13.9.1985)Luonnon ohella muokattu luonto sai yhä suuremman merkityksen perheen elämässä,kun Lind hankki oman talon. Perunoiden lisäksi tontilla kasvatettiin juureksiaja vihanneksia sekä viinimarjoja, karviaisia, mansikoita ja omenoita. Viljeltävääoli melkeinpä yli oman tarpeen. Myöhemmin myös kesämökin pihapiiri tarjosi lisämahdollisuuksiapuutarhaviljelyyn. Tarmokkaan Lyyli-vaimon kannustuksella jaajoittaisilla vaatimuksillakin oli varmasti osuutensa siinä, että mies paneutui vapaaaikanaankasvimaan ja puutarhan hoitoon. (KA 17.7.1986; LM 25.11.1986) Myöslapset auttoivat puuhassa. Kasvimaan ja puutarhan antimet oli tarkoitettu oman perheenruoaksi, mutta niistä riitti naapureillekin, jotka olivat lapsineen apuna perunanpanossa jonkin lähiseudun viljelijän vetäessä hevosineen vakoja. ”Ihan reunojaanmyöten oli tontti laitettu”, totesi eräs naapuri. Kahden ja puolen tuhannen neliömetrintontilla Lyyli-puoliso mahtui kasvattamaan varhaisperunoita myyntiinkin.(IR 7.9.1985) Itse muistan tädin myyneen myös kukkia ja mansikoita. Viljeltyjenkasvien lisäksi hän istutti tontille luonnosta löytämiään koristeellisia kasveja. Lindhyväksyi varmasti tontin kaunistamisen, koska tiesi istutettujen kasvien lajit ja koskatoi pihaan itsekin visakoivun.Kuuset on Lyyli istuttanu. Se kuletti ne taimet ruunun salolta, Kuokkalansalosta. [...]Toinen on pihtakuus ja toinen on joku erityisem pitkäoksanen mehtäkuusem muunnos.[...] Muut puut on melekeimpä itestään kasvaneita paitsi tuo visakoivu, jonka toin jostain.[...] Lyyli istutti saniaisia. Niitä on vieläkii jälelä toisessa piässä. Ne on hiirenporrassaniaisia.(FL 9.1.1986)Kasvimaan hoidossa tarvittavaa vettä saatiin sateella rakennusten nurkkarännienalle asetetuista tynnyreistä sekä tontin laidalle ulottuvasta lahdelmasta, jossa perheenveneetkin yleensä olivat. Mutta jos Haukiveden pinta oli matalalla, kasteluvesi kannettiinparin sadan metrin päästä Joutenlahden rannalta. Muistan lapsuudestani, mitenFrans ja hänen vanhin poikansa kantoivat vettä hellekesinä iltaisin tuntikausia.Peräkanaa kävellen he toivat yhä uudelleen pihaan suuria peltipönttöjä, jotka olivatpiripintaan asti täynnä. Kaivovettä ei kasteluun käytetty, eikä tontilla kaivoa ollutkaan.Lind itse tai pojat vielä kotona asuessaan kantoivat talousveden lähikaivoista jamyöhemmin vesipostista.Kotieläinten hoitoa Lind jatkoi avioiduttuaankin, vaikkei lehmää voinut työnantajanasunnoissa eikä omassa talossakaan pitää. Sen sijaan sikoja ja joskus kanojaja kaneja hän kasvatti aina 1950-luvulle. Lind ei itse teurastanut sikoja, kuten eiisänsäkään ollut tehnyt, mutta oli teurastuksessa mukana. Varkaudessakin sodat janiitä seuranneet pulavuodet aiheuttivat, että kaikki, jotka vain voivat, kasvattivat<strong>Elore</strong> 2/201093
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltakotieläimiä, kuten oli ennenkin ollut tapana.Lemmikkejäkin perheellä oli. Koiran, pienen foxterrierin, nuori pari sai häälahjaksiräätäliltä, joka oli tehnyt Lindille hienon puvun. Myöhemmin ei koiria perheeseenhankittu, mutta kissa oli tarpeellinen, kun rottia juoksenteli joka puolella sikojen jaavotunkioiden vuoksi. 1920-luvun lopulla Lind teki vesiväreillä kissataulunkin. Vaakasuuntaisessakuvassa oli kissanpoikasia maitoa litkimässä. Haastattelujen aikanataulu ei enää ollut tallella, eikä Lind tiennyt, mihin se oli joutunut, mutta eräässäLindien asunnossa otetussa valokuvassa se näkyy huoneen seinällä.Työläisten asunnoissa syöpäläiset olivat jatkuvana vaivana 1960-luvulle asti, jaasuntoja kunnostaessaan Lind joutui niitä näkemään.Kaikissa mökissä olj russakoita ja lutikoita. Niitä yritettiin sitten hävittee. Lutikat mänjpiiloon seinärrakkoihi eikä niitä suanu sieltä pois. Russakat levisivät työmualakii ihmistevvuatteista ja taloista. Vaikka taskussa suatto niitä tulla. Joskus minunniiv vuatteissa tulj.(FL 8.9.1985)Lindin lapsuudessa varkautelaiset olivat hävittänet käymäläjätteensä kuljettamallane talvella rannoille tai jäälle ja olettaneet niiden häviävän, kun vesi huuhtoi nepois. Tapa jatkui vuosikymmenien ajan. Tunkionsa työläiset kuljettivat työnantajanpelloille, mihin yhtiökin vei jätteet. Haastatteluissa Lind paheksui moisia tapoja.Hän kuitenkin totesi, ettei vesien eikä ilman saastumisesta puhuttu eikä valitettu,ennen kuin alkoi ilmaantua kuolleita kaloja. Lindin on kuitenkin täytynyt tiedostaavesien pilaantuminen jo 1920–1930-luvulla, kun paikalliset kalastajat valittivatasiasta oikeuteen ja Ahlström-yhtiö tuomittiin maksamaan korvaus menetetyistäsaaliista (Itkonen 2004, 406). Myös 1950-luvulta lähtien tilanteen yhä pahetessaoli Lind varmasti huomannut Haukiveden laadun heikentyneen ja myös kuullut asiastamuiltakin asukkailta, vaikka yhtiön hallitsema paikallislehti asiasta vaikenikin.Työläiset eivät rohjenneet puuttua asiaan julkisesti sillä heillä oli ”oma leipä ojassa”.1960-luvulla keskusteltiin julkisesti pilaantuneista vesistöistä: sekä Varkauden kaupunginjätevedet että A. Ahlström Osakeyhtiön puunjalostuslaitosten päästöt nostettiinsyntipukeiksi. Niinpä kaupunki joutuikin panemaan jätevesien puhdistuksenkuntoon. (Haila & Ryynänen & Saraste 1971, 29; Kortelainen 2000.) Myös yhtiöjärjesti 1970-luvulla sellutehtaansa jäteongelmat ja maksoi ranta-asukkaille korvauksiaveden pilaantumisesta (Itkonen 2004, 407). Lind itse ei saanut mitään, sillähänen ei katsottu kärsineen järven pilaantumisesta. Arviointikesänä vesi oli näet niinalhaalla, että se hädin tuskin ulottui hänen tonttinsa reunalle.Rakennetussa ympäristössä kulkuväylät ja rakennukset olivat Lindin aikuiselämässäkintärkeitä, kuten ne olivat olleet aikaisemminkin. Vaikka teitä kunnostettiin,maamatka omasta talosta keskustaan oli vuosikausia hankala, osin kinttupolkua jariukusiltoja. Vasta 1940-luvulla, sotien jälkeen rakennettiin tontin sivuitse hiekkatie,jota pitkin hän saattoi ajaa helposti pyörällä työkohteisiinsa, jotka sijaitsivat puolenkymmenen kilometrin päässä Varkauden keskustassa tai jopa kymmenen kilometrinpäässä kauppalan/kaupungin toisella laidalla. Kelirikkoaikaa lukuun ottamatta veneoli kätevin väline, jolla pääsi nopeasti Joutenlahden poikki ”ruukin” puolelle. Niin<strong>Elore</strong> 2/201094
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaLind kuin monet muutkin rannoilla asuvat työläiset soutivat työmatkansa 1960-luvunalkupuolelle asti. Kauemmas Haukivedelle he suuntasivat pienillä moottoriveneillä.Lindin ei sentään tarvinnut hiihtää töihin, kuten monien pitkämatkalaisten,jotka tulivat naapuripitäjästä tiettömien taipaleiden takaa vielä 1950-luvullakin. Alkutalvenkirkkailla jäillä hän saattoi kuitenkin potkia kelkalla lahden yli.Rakennukset, joista Lind kertoi paljon, kiinnostivat häntä nimenomaan ammattimaalarinnäkökulmasta ja työkohteina. Myös se oli tärkeää, että hän oli niitä harvojaluottomiehiä, jotka pääsivät eräisiin paikkoihin, kuten vanhaan johtajan asuntoon,Villaan, jossa hän oli tavannut tulevan puolisonsakin.Tuosta 1860-luvulla rakennetusta talosta hän kertoi useissa haastatteluissa ja osoittihavainnoineensa tarkasti sen koristeellisia yksityiskohtia. Rakennuksen myöhempiäkorjauksia hän harmitteli.Tärväsivät sen... Tärväsivät, hävittivät sen vanhan Villan pois. Se olj niin kaunis rakennus.Siihen rakensivat toisen kerroksen piäle ja hävittivät torniosan pois kokonaan. Joo.Siinä ne teki hirmusen vahingon. Kukkaa ei osanu antoo sille arvoo siihe aikaan. (FL8.9.1985) Kaikki vuorlauvat, piällyslauvat ja sivulauvat olj kaikki koristeltuja. Niissäolj kans kaiverruksia. [...] Ne olj muotool leikattuja. Niissä olj vähän niinku syvennyksiäja ulottumia, pyöreitä ulottumia. Kuv Villa korotettiin, kaikki koristeet otettiim pois. (FL10.1.1986)Lind kertoi myös Varkauden vanhasta apteekista, joka oli rakennettu viimeistäänvuonna 1908, jolloin se perustettiin (Soikkanen 1963, 445), mutta todennäköisestijo aikaisemmin. Siinäkin oli torni sekä avoveranta rakennuksen keskellä.Hänen mielestäänrakennukset oli muutoksilla tärvelty ja hän ilmaisi kantansa ponnekkaastiKummastakin talosta hän maalasi taulun, mutta vain Villan kuva on säilynyt.Villa ja apteekki innostivat Lindiä kertomaan yleisemminkin taulujensa maalaamisesta.Hän maalasi lähes kaikki edelleen tallella olevat yli puolensataa taulua niidennoin viiden vuosikymmenen aikana, jotka tässä katson kuuluvaksi hänen aikuisuuteensa.1940-, 1950- ja 1960-luku olivat hänelle taiteellisesti kaikkein tuottoisintaaikaa. Hän maalasi lukuisia järvimaisemia niiltä seuduilta, missä hän lapsesta lähtienliikkui, sekä 1950-luvun lopulta lähtien myös kesäpaikkansa lähistöltä. Hän maalasimyös soita ja suolampia, joille hän teki marja- ja kalamatkoja. Lindin maalaustyylioli dokumentoiva, ja hänelle oli tärkeää, että kuvat ja mittasuhteet vastasivat todellisuuttaeivätkä olleet luonnottomia.Vain harvat varkautelaiset työläiset ilmaisivat ympäristösuhdettaan maisemilla;Lind tiesi vain veljensä Antonin ja erään itseään vanhemman laivaveistämön maalarinkuvanneen ympäristöään. Hänen oma harrastuksensa liittyi sekä luontoon ettäkulttuuriympäristöön, sillä hän maalasi luonnonmaisemia kala- ja marjaretkilläänsekä kesäpaikkansa lähistöllä. Varkaudesta hän kuvasi katunäkymiä, julkisia rakennuksiaja taloja, joissa hän oli itse asunut tai joissa asui vanhoja työläisiä. Kaikissakuvissa näkyi rakennusten lisäksi luontoa. Hän teki myös omasta ”mökistään” janaapureiden taloista tauluja, joita hän antoi merkkipäivinä lahjaksi. Näillä oli siisselvä sosiaalinen ulottuvuus. Haastatteluissa selvisi sekin, miksi Lind oli maalannut<strong>Elore</strong> 2/201095
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltauseita talvinäkymiä, esim. Varkauden luterilaisen kirkon kellotornin kuvan ja katunäkymänVillan edustalta. Syynä ei ollut se, että hän olisi erityisesti pitänyt talvesta,vaan yksinkertaisesti se, että hän pystyi hahmottelemaan näkymät ruokatunnillaan.Kyse oli siis tarjolla olevasta ajasta, ei niinkään viehtymyksestä valkoisiin lumen peittämiinnäkymiin. (Taulukortisto.)Keskustelu tauluista siirtyi luontevasti taiteellisiin esikuviin ja ihanteisiin. Ferdinandvon Wrightin lintumaalaukset olivat tehneet Lindiin syvän vaikutuksen, kunhän oli nähnyt niitä ilmeisesti 1920-luvun alussa Kuopiossa varusmiespalveluksessaollessaan. Hän oli maalannut 1940-luvulla peräti kaksi kuvaa taistelevista metsoista,joita lukemattomat muutkin harrastajamaalarit kopioivat, sekä 1950-luvulla jäniksensaalistaneen huuhkajan. Lind lienee maalannut ainakin metsotaulunsa muistikuviensaperusteella, sillä ne poikkeavat melkoisesti sekä esikuvastaan että toisistaan.Lind oli aloittanut ympäristökuvien tekemisen jo nuoruudessaan, mutta aikuisuudessaanhän teki niitä eniten. Rakennusten lisäksi hän maalasi muutamia kukkataulujakin.(Taulukortisto.) Kukat viehättivät häntä tai hän halusi miellyttää vaimoaan,joka oli kukat kasvattanut. Vielä työelämässä ollessaan Lind haaveili, että eläkkeellepäästyään hänellä olisi aikaa taulujen maalaamiselle. Aikaa kyllä olisi ollut, mutta silmänpohjanikärappeuman aiheuttama tarkan näön heikkeneminen esti haaveen toteuttamisen,vaikka hän ei täysin sokeutunutkaan. Vain muutaman kuvan hän pystyivielä eläkkeelle jäätyään ”työllä ja tuskalla” maalaamaan (KA 17.7.1986). Luonnollisestihän kärsi itse eniten näkönsä heikkenemisestä, mutta sitä pahoittelivat myösmuut (MH 12.9.1985; LM 25.11.1986). Ammattityötä vaiva ei pahemmin ehtinythaitannut, mutta se esti taulujen maalaamisen, kun Lind ei enää pystynyt maalaamaantarkasti dokumentoiden, kuten hänen tapansa oli ollut.VanhuusLindin suora kosketus luontoon vesillä liikkumisen ja marjamatkojen muodossa hiipuipuolison kuoltua ja kohdistui läheiseen muokattuun luontoon ja rakennettuunympäristöön. Niihin aikoihin, kun haastattelin Lindiä, hänen mielensä ei tehnytenää edes kesäpaikkaan.Kuokam mökilä en ou tänä kesänä käyny ollenkaa, mutta viime kesänä kävin yhen kerran. Eiminua ennee haluta lähteekkään. Mitä minä sielä tien? Istua nykyttämässä. (FL 13.9.1985)– Paha mielj vuan tulloo. On hyvä olla, ku suap olla tässä kotona. Ei ou halua lähteem mihinkäänkottoo. Tuntuu jo, ettei ou missään nii hyvä, ku on kotona. (FL 17.7.1986.)Mutta tuoksuvan kosketuksen luontoon hän sai, kun lapsuudessa opittuun tapaanteki saunavastoja omalla pihallaan vielä viimeisenä kesänäänkin. Enää hän eitaittanut koivun oksia saloilta eikä saarista vaan tontin laidalla kasvavista puista.Kasvimaalla ja puutarhassa toinen luonto oli jatkuvasti hänen ympärillään. Poikiensaavulla ja myös omin voimin hän istutti peltoon perunoita, joita hän sitten itse nostitarvitsemansa määrän kerrallaan. Loppukesästä hän poimi puutarhasta omenoita jamarjoja syötäväkseen. Lapset ja lasten perheet hyödynsivät myös puutarhan antimiatalveakin varten.<strong>Elore</strong> 2/201096
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaToista luontoa Lindin lähellä edusti myös Misse-kissa, joka oli aiemmin ollut isäntänsäja emäntänsä kesämökkikaverina ja juossut saaressa vapaana. Kotonakin lemmikkiliikkui irrallaan. Se tappoi hiiriä ja myyriä, mutta lienee napannut välillä lintujakin,mitä Lind piti luonnollisena asiana. Kun kissa vanhemmiten alkoi sairastella jakuoli, isäntä välttyi lopettamasta sitä, mikä olisi ollut hänestä vastenmielistä. Kissanhautaamisesta kertoessaan Lind tuli paljastaneeksi luontosuhteestaan seikan, joka eiollut aikaisemmin tullut esille: hän tarkkaili aktiivisesti luonnon tapahtumia.Minä hautasin sen tuohon kiven kuppeele. Olj siinä kettu kuopinu sitä yhtenä yönä, muttase ei ollu suanu sitä kaivettua, mua olj syksylä jo sev verraj jiässä. Kettu se varmasti olj ollu.Kettu on tässä joskus liikkunu. Tarkkailin tässä monta kertoo, ku suon poikki mänj jälet.(FL 29.3.1986)Vaikkei Lindin kiinnostus luontoon ollut tieteellistä, se oli tiedollista. Havainnoimallahän hankki tietoa lähiluonnon ilmiöistä. Muistan hänen istuneen usein keinutuolissatarkkailemassa ikkunasta lintulaudan tapahtumia, mutta en tiedä, mitenhyvin hän tunsi eri lintulajeja.Ikäisekseen hyväkuntoisena Lind pystyi liikkumaan Varkaudessa paikasta toiseen.Hän käveli lähialueella ja jos keli oli sopiva, hän ajoi polkupyörällä kaupungin keskustaanasioille pari kertaa viikossa vielä elämänsä viimeisenä syksynä. Näin hänjatkoi jo nuoruudessaan omaksumaansa liikkumistapaa. Jopa potkukelkkaa, lapsestasaakka tuttua liikkumisvälinettä, hän käytti talvella, jos keskustaan johtavaa tietä eiollut hiekoitettu. Milloinkaan hän ei hankkinut autoa, vaikka hänellä olisi siihenollut varaa ja vaikka hänen työtoverinsa alkoivat hankkia moottoriajoneuvoja 1950-luvulta lähtien. Omien lasten ja lastenlasten tarjoama autokyyti kuitenkin kelpasihänelle.Kun haastatteluissa kysyin Lindiltä ympäristön saastumisesta, hän mainitsi varkautelaistenvastuuttomuuden käymäläjätteiden käsittelyssä. Harmikseen hän olihuomannut joidenkuiden jatkavan yhä vanhaa tapaa kujettaa jätteet jäälle. Kaupunginlaitamilla ulkokäymälät olivat edelleen tavallisia, ja sellainen oli Lindilläkin,mutta kaupungissa oli jätteenkuljetusyrityksiä, joiden taksoista Lind oli hyvin perillä.Hän ei kehuskellut omalla menettelyllään, mutta tiedän hänen kompostoineenkeittiöjätteensä ja muistan myös nähneeni erään lähiseudun viljelijän tyhjentäneenhänen käymälänsä alusen.Tehtaiden pilaama ilma tai aiheuttama melu ei tullut kertaakaan esille haastatteluissa.Lindin on kuitenkin täytynyt olla tietoinen ”ruukilla” leijuvasta hajusta jaselluloosatehtaan piipusta ajoittain satavasta kirpeästä ”lumesta” sekä konepajan jamuidenkin laitosten synnyttämästä melusta. Vallitsevien tuulien vuoksi ilmansaasteetkantautuivat harvoin Varkauden länsiosaan, missä hän asui. Paikkakunnalla olituttu muillakin teollisuuspakkakunnilla yleinen sanonta: ”Raha haisee.” Ehkä Lindpiti tehtaiden meluakin luonnollisena työn äänenä.Kysyessäni Varkauden viimeaikaisesta muuttumisesta Lind mainitsi sekä luonnonettä rakennusten, nimenomaan rantojen ja talojen muuttumisen. Tämä onkin hyvinymmärrettävää, sillä lapsesta lähtien hän oli asunut lähellä rantaa ja liikkunut paljon<strong>Elore</strong> 2/201097
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltarannoilla sekä ollut koko työikänsä tekemisissä rakennusten kanssa. Hän ihmettelikaupungin muuttumista ja totesi lähes kaikkien vanhojen rakennusten kadonneen,mutta ei paheksunut eikä ihastellut kehitystä.Kun tiedustelin, millainen maa Suomi on asua, Lind totesi, että Suomi on ”niitäparraimpia maita, jos vertoo nuihim muihim maihin” Sitä hän ei vaihtaisi eikä vaihtaisiVarkauttakaan sen muuttumisesta huolimatta. Matkatöissä hän oli joutunutasumaan lyhyehköjä aikoja mm. Ilomantsissa, Jyväskylässä, Kotkassa, Tampereella,Viipurissa ja Viitasaarella, joten hän uskoi tietävänsä, missä on hyvä olla. Hänensanoissaan kuului pitkän elämän aikana syntynyt kiintymys omaan paikkakuntaan,kotiseuturakkaus: ”Minun mielestän näin hyvvee paikkakuntoo ei ou missääm muuala.”Varkaudesta hyvän asuinpaikan teki nimenomaan tuttu ympäristö, jossa kaikkitunsivat toisensa ja olivat kuin yhtä perhettä. Vaikkei näin enää ollutkaan, ei omanpaikkakunnan vertaista ollut.Lindin ympäristösuhteen jatkuvuus ja muutosYmpäristöjatkumon ja ikäkausien kehyksessä Frans Lindin ympäristösuhteessa näkyvätsekä jatkuvuus että muutos. Eräitä ympäristösuhdettaan ilmentäviä toimintojahän harrasti kaikkina tai useina ikäkausina ja toisia taas vain yhdessä ikävaiheessa.Hänen suhdettaan luotoon ilmensivät vanhuuden kynnykselle asti vesillä ja saarissaliikkuminen kalastaen, uiden ja rentoutuen muiden perheenjäsenten kanssa. Hänhakeutui marja- ja sienimetsiin lapsuudessa ja nuoruudessa perheen kanssa sekä aikuisuudessaanmyös naapureiden kanssa. Ravustus, jota hän harrasti koulutoverinsakanssa ja opettajansa toimesta, rajoittui vain nuoruuteen ja kouluaikaan. Omakohtaistenkokemusten, sosiaalisten kontaktien ja tiedotusvälineiden kautta Lind tuli aikuisuudessaantietoiseksi ympäristön, lähinnä vesien pilaantumisesta, jota hän koettiomalta osaltaan olla lisäämättä.Filosofi Juhani Pietarisen termein osa Lindin luontosuhteesta oli ihmiskeskeinen jautilistinen eli hyötyä tavoitteleva (1987, 323–326; 1992, 34–43). Hän piti selviönä,että voi käyttää hyväkseen luonnon antimia oman ja perheensä hyvinvoinnin lisäämiseksi.Tämän suhtautumistavan hän omaksui lapsuuden perheessään kasvaessaanyhteisöönsä ja kulttuuriinsa eli yhteiskuntatieteilijä Pirkkoliisa Ahposen mukaan sosiaalistumisenkautta ”luonnostaan” opittuina toimintoina. Mutta maisemamaalaustentekeminen aikuisuudessa toi Lindin luontosuhteeseen myös esteettisen puolen,jota voidaan Ahposen termein sanoa ”kuvailluiksi elämyksiksi” (1987, 399–400).Myös Lindin suhde muokattuun luontoon muotoutui lapsuudesta lähtien omassaperheessä perinteiseen tapaan ja jatkui elämän loppuun asti. Kaikkina ikäkausinaLind hoiti kotieläimiä tai lemmikkejä sekä kasvimaata ja puutarhaa muun perheenkanssa. Intensiivisin tämä suhde oli lapsuudessa ja aikuisiässä, ja se tavoitteli taloudellistahyötyä vielä selvemmin kuin kuin luontosuhde. Fyysisen ponnistelun ohellasiihen liittyi varmasti myös mielihyvää ja tyydytystä – ainakin muokatun luonnonantimia nautittaessa.<strong>Elore</strong> 2/201098
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaNiin luonnon kuin toisenkin luonnon hyödyntämiseen sisältyi Lindillä paljonperinteistä paikallista tietoa, niin sanottua hiljaista tietoa (Koivunen 1997), joka kasautuivuosien mittaan arkielämän toiminnoissa. Lindin luontosuhde muistuttaakinpaljolti Kittilän Raattaman kylän asukkaiden luontosuhdetta, jota on tutkittu 2000-luvun alussa. Pohjoisen ihmisille on luonnossa liikkuminen nykyisinkin toiminnallistaja tarkoituksellista, osa mielekästä elämää ja perinnettä. Se on aineellista ja hyödyntävää,mutta myös suojelevaa ja siinä on henkisiä piirteitä mm. tietojen, taitojen,tarinoiden, arvojen ja uskomusten muodossa. (Autto ym. 2008, 192, 199, 203.)Lindin suhde kulttuuriympäristöön kiteytyi välimatkojen kulkemisessa sekä paikoissa,erityisesti rakennuksissa. Lapsena hän liikkui lähialueella jalan, veneellä, potkukelkalla,luistimin ja suksin. Nuoruudesta lähtien hän kulki työ- ja asiointimatkansauseimmiten polkupyörällä, mutta 1960-luvulle saakka myös veneellä. Kohtaavioiduttuaan hän hankki pienen moottoriveneen, mutta autoa ei milloinkaan. Koskaen asiaa kysynyt, en tiedä, miksi hän ei hankkinut autoa muiden työläisten tavoin.Syynä saattoi olla ajatus luonnonvarojen säästämisestä, vaikkei 1950- ja 1960-luvullatähän seikkaan erityisesti huomiota kiinnitettykään, tai yleinen säästäväisyys tai ajatusterveyden ylläpitämisestä. Polkupyörä oli näet paljon halvempi kuin auto, sillä olihelppo liikkua ja ajaminen ylläpiti kuntoa. Hän ajeli pyörällä vielä yli 80-vuotiaanakin.Kokonaisuudessaan Lindin liikkumistavat olivat halpoja ja säästivät luontoa.Rakennetusta ympäristöstä Lindille olivat merkityksellisiä ne paikat, joissa hän oliitse asunut, työskennellyt tai harrastanut jotakin vapaa-ajan toimintaa. Nimenomaanrakennuksia hän katsoi sekä sisältä että ulkoa ammattimaalarin silmin. Hän katsoiniitä myös mahdollisina kuvauskohteina ja maalasi niistä tauluja kuten luonnonympäristöstäänkin.Hän kuvasi ympäristöään nimenomaan aikuisuudessaan. Näönratkaiseva heikkeneminen esti häntä jatkamasta mieluisaa harrastustaan vanhoillapäivillään, jolloin siihen olisi muuten ollut aikaa.Lindin ympäristösuhteesen vaikuttivat lapsuuden perhe ja suomalaisille työläisilleominainen elämäntapa sekä kotipaikkakunnan maantieteelliset olosuhteet vesistöjenkeskellä, tehtaiden toiminnan laajeneminen ja paikkakunnan hitaasti kehittynyt infrastruktuuri.Siihen vaikuttivat myös tekniset uutuudet kuten polkupyörä ja moottorivenesekä sotia seurannut elintarvikepula, joka sai teollisuustaajamassakin asuvattyöläiset jatkamaan pitkään osin maalaista elämäntapaansa.Yleensä ihmisen elinpiiri eli toimintaympäristö, jolla hän aktiivisesti liikkuu, laajeneelapsuudesta lähtien yksilön motorisen kehityksen, fyysisen kestävyyden sekäpsyykkisten ja taloudellistenkin edellytysten mukaan saavuttaen jossain vaiheessamaksiminsa, mutta supistuu taas vanhuudessa useimmiten ruumiinvoimien ehtyessäja liikkumiskyvyn heiketessä (Rossi 1995, 187). Lindin eletty ympäristö (Karjalainen1986,127 ja 1987b, 24) laajeni jo muutaman vuoden iässä Haukivedellälähes maksimiinsa, kun isä vei poikiaan saariin. Nuoruuden ja aikuisuuden aikanase ulottui vielä kauemmas soille ja metsiin, eivätkä mitkään ruumiilliset vammat taisairaudet estäneet sen laajenemista.Lindin päivittäinen liikkuma-alue ulottui korkeintaan kymmenen kilometrinetäisyydelle kodista, mutta kesäviikonloppuisin parinkymmenen kilometrin etäisyydelle.Ammattiin liittyvät työkomennukset laajensivat hänen ”reviiriään” eri puolille<strong>Elore</strong> 2/201099
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaSuomea satojen kilometrien päähän. Nuo kuten Varkaudessa sijaitsevat työympäristönpaikatkin poistuivat miehen toimintaympäristöstä hänen jäädessään eläkkeelle.Muutoin hänen elinpiirinsä säilyi vanhuuden alkuun saakka lähes entisellään ja vieläviimeisinä elinvuosinaankin hän liikkui kotipaikkakakuntansa kulttuuriympäristössä.Suomen ulkopuolelle hänen elinpiirinsä ei milloinkaan laajentunut.Elinpiirinsä eri osia Lind ei suinkaan käyttänyt jatkuvasti yhtä intensiivisesti. Työpaikallaanhän kävi joka arkipäivä, omalla tontillaan hän liikkui joka päivä, muttapuuhaili siellä erityisesti keväällä, kesällä ja syksyllä. Luonnossa hän liikkui ahkerimminkesäisin ja syksyisin. Muutamat paikat, kuten työväentalo ja urheilukenttäkuuluivat hänen aktiiviseen ympäristöönsä vain nuoruudessa, mutta esimerkiksi kalavedetkesäviikonloppuisin ja marjametsät vuosittain marjasadon kypsyessä.Yksilön ympäristösuhteen keskeisiä taustamuuttujiaFrans Lindin ympäristösuhde rakentui yksilöllisen elämänkaaren ikävaiheiden jatietyn fyysisen ympäristön jatkumon kontekstissa. Se muodostui nimenomaan suomalaisessayhteiskunnassa ja kulttuurissa sekä hänen perheensä ja muiden vertaisryhmiensäkeskuudessa. Näiden perustekijöiden lisäksi Lindiä koskevasta aineistostanousee esiin lukuisia muuttujia, jotka on huomioitava kenen tahansa ympäristösuhdettatutkittaessa. Osa tekijöistä liittyy ensisijaisesti yksilöön, osa taas aineellisenympäristön johonkin osaan, mutta ne kaikki nivoutuvat lopulta toisiinsa. Tällaisiatekijöitä ovatasuinalue ja -paikkaasumismuotopaikkakunnan infrastruktuuriliikkumisalue ja liikkumismuodotterveys ja kuntososiaaliset ryhmätsosio-ekonominen asemakoulutus ja ammatti / työuravapaa-ajanviettomuodottiedotusvälineetomistussuhteetperinneesteettisyysympäristön resurssit.Tärkeältä näyttää myös eri tekijöiden muuttuminen tai pysyvyys yksilön eri elämänvaiheissa.Aineistosta selvästi ilmenevien seikkojen ohella on kiintoisaa huomatamyös tekijöitä, jotka puuttuvat Lindin aineistosta tai eivät ilmene siinä suoraan. Kuitenkinne voisivat olla jonkun toisen henkilön ympäristösuhteessa hyvin keskeisiä.<strong>Elore</strong> 2/2010100
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaNäitä ovat esim. metsästys, turistimatkailu, auto, tieteellinen havainnointi, kirjallisettai muut taiteelliset esitykset ympäristöstä, ympäristöaktivismi, moraalisäännöt sekäuskonnollisuus, hengellisyys, mystiikka ja mietiskely.Tutkitaanpa yksilön elinikäistä ympäristösuhdetta missä tahansa maapallolla jamissä tahansa kulttuureissa, on huomioitava sekä Lindiä koskevasta aineistosta esiinnousseet tekijät että siitä puuttuvat seikat. Tällaisen yhtenäisen mallin tai viitekehyksenavulla voidaan jäsentää ja selventää elinikäisestä ympäristösuhteesta käytävääkeskustelua ja myös vertailla eri kulttuureissa ja eri aikoina eläneiden yksilöiden ympäristöelämäkertoja.Tiedeyhteisössä toimivan tutkijan on kohteensa ulkopuolisenahenkilönä tarkasteltava kohdettaan vieraannuttaen mutta myös pyrittävä tekemäänyksilön eletystä ja tiedostamattomasta ympäristösuhteesta ”esillä olevaa” ja tietoista.Silti hänen on koetettava tavoittaa suhteen olennaiset piirteet nimenomaan yksilönnäkökulmasta.Tässä artikkelissa esittelemääni vahvaan empiriaan perustuvaa lähestymistapaavoidaan käyttää tutkimuksen metodologisena apuvälineenä, jolla määritellään, jäsennetäänja selvennetään yksilön ympäristösuhdetta. Sitä voidaan soveltaa myös kokonaistenryhmien ympäristösuhteen tutkimukseen. Mallistani voisi olla apua myösihmisten elinympäristön kehittämiseen liittyvissä käytännön sovelluksissa. Yksilönympäristösuhteen tutkiminen on tärkeää, sillä yksilöt vaikuttavat esimerkiksi omillakulutusvalinnoillaan sekä luontoon että kulttuuriympäristöön. Sitä paitsi luonton jamyös kulttuuriympäristöön kohdistuvia päätöksiä tekevät aina viime kädessä yksilöt,ja noilla päätöksillä voi olla hvyinkin kauaskantoisia seurauksia.LähteetTutkimusaineistot1. Frans Lindin haastattelut 1985-1987. Tekstinnökset haastattelijan, Leena Rossinhallussa.2. FL:n sukulaisten ja naapurien haastatteluja 1985-1990. Tekstinnökset haastattelijan,Leena Rossin hallussa.3. Taulukortisto Frans Lindin maalauksista. Leena Rossin hallussa.KirjallisuusAHPONEN, PIRKKOLIISA 1987: Metsä elämäntavassa. – Silva Fennica 21, 4.AUTTO, SANNA, KARJALAINEN, TIMO P. & SYRJÄLÄ, LEENA 2008: Rajamaanidentiteetti, luontosuhde ja maankäytön politisoituminen. – Karjalainen,Timo P. & Luoma, Pentti & Reinikainen, Kalle (toim.) Ympäristösosiologianvirrat ja verkostot. Oulu: Oulun yliopisto, Thule instituutti.BERLEANT, ARNOLD 1997 [1992], Aesthetics of Environment. Philadelphia:Temple University Press.COOPER, MARCUS CLARE 1979: Environmental Autobiography. Working Pa-<strong>Elore</strong> 2/2010101
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltaper 301. Institute of Urban & Regional Development. Berkeley: University ofCalifornia Press.COOPER MARCUS CLARE 1992: Environmental memories. – Altman, Irwin &Low, Setha M. (eds.), Place Attachment. New York: Plenum Press.CRONON, WILLIAM 1990: Modes of Prophesy and Production: Placing Naturein History. – Journal of American History 76 (March), 4.CRONON, WILLIAM 1993: The Uses of Environmental History. – EnvironmentalHistory Review 17 (Fall), 3.DAITCH, VICKI & KWEON, BYOUNG-SUK & LARSEN, LARISSA & TY-LER, ELIZABETH & VINING, JOANNE 1996: Personal EnvironmenalHistories: Expressions of Self and Place. – Human Ecology Review Autumn, 3,#1.HAILA, YRJÖ & RYYNÄNEN, TIMO & SARASTE, MATTI 1971: Ei vettä rantaarakkaampaa: Puunjalostusteollisuus vesistöjemme pilaajana. Helsinki: Weilin& Göös.HOLLSTEN, LAURA 1995: Miljöhistorien – ett nytt pespektiv på de förflutna. Progradu -avhandling. Allmän historia. Åbo Academi.HUGHES, DONALD J. 2006: What is Environmental History? Cambridge: PolityPress.HUGHES, DONALD J. 2008: Three Dimensions of Environmental History. – Environmentand History 14.ITKONEN, HANNU 2004: Varkautelaisten vuosisata. Helsinki: SKS.KARJALAINEN, PAULI TAPANI 1986: Geodiversity as Lived World: On Geography ofExistence. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 7.KARJALAINEN, PAULI TAPANI 1987a: Paikka ja maisema elettynä ja esitettynä.Turismia tutkimaan. Joensuu: Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuD 1.KARJALAINEN, PAULI TAPANI 1987b: Ympäristön eletty mieli. Tiedonantoja N:o 2. Joensuu: Joensuun yliopisto, Kulttuuri- ja suunnittelumaantiede.KARJALAINEN PAULI TAPANI 2004: Ympäristö ulkoa ja sisältä: geografiastageobiografiaan. – Mäntysalo, Raine (toim.) Paikan heijastuksia: Ihmisen ympäristösuhteentutkimus ja representaation käsite. Jyväskylä: Atena Kustannus.KARJALAINEN PAULI TAPANI 2006: Topobiografinen paikan tulkinta. – Knuuttila,Seppo & Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.), Paikka: Eletty, kuviteltu,kerrottu. Helsinki: SKS.KEISTERI, TARJA 1985: Kulttuurimaiseman muutoksen tutkimisesta. – Terra 97(1985), 4.KEISTERI, TARJA 1994: Landscape ecology from the viewpoint of cultural landscape.– Nissinaho, Aino (ed.), Cultural Ecology: One Theory. Publications of theproject Changing Environment – Changing Society. Turku: University of Turku,Åbo Akademi University.KIVISTÖ, JORMA & LAAKKONEN, SIMO 2001, Näkymätön kaupunki: hajujenhistoria muistojen kuvaamana. – Laakkonen, Simo & Laurila, Sari, &Kansanen, Pekka & Schulman, Harry (toim.), Näkökulmia Helsingin ympäris-<strong>Elore</strong> 2/2010102
Leena Rossi: Yksilöllä on väliä ympäristön kannaltatöhistoriaan: Kaupungin ja ympäristön muutos 1800- ja 1900-luvuilla. Helsinki:Helsingin kaupungin tietokeskus, Edita.KOIVUNEN, HANNELE 1997: Hiljainen tieto. Helsinki: Otava.KORTELAINEN, JARMO 2000: Kamppailu teollisuuskaupungin vedestä.– <strong>Elore</strong> 1/2000. [online] < http://cc.joensuu.fi/_loristi/1_00/kor100.html >[1.11.2000]LAAKKONEN, SIMO & KIVISTO, JORMA 2001: Kaatopaikan helmi: Avaushelsinkiläisten lasten ympäristöhistoriaan. – Hannikainen, Matti & Salasvuo,Mikko (toim.), Elämän muotoja: Kertomuksia yksilöistä ja yhteiskunnasta. Helsinki:Koala-Kustannus.MERCHANT, CAROLYN 1990: Gender and Environmental History. – Journal ofAmerican History, 76, (March), 4.MERCHANT, CAROLYN 1983 [1980]: Death of Nature: Women, Ecology, and theScientific Revolution. San Francisco, New York: Harper & Row.PIETARINEN, JUHANI 1987: Ihminen ja metsä: neljä perusasennetta. – SilvaFennica 21, 4.PIETARINEN, JUHANI 1992: Ihmiskeskeinen ja luontokeskeinen ympäristöetiikka.– Kajanto, Anneli (toim.), Ympäristökasvatus. Helsinki: Vapaan sivistystyön33. vuosikirja.ROSEN, CHRISTINE MEISNER & TARR, JOEL ARTHUS 1994: The Importanceof an Urban Perspective in Environmental History. – Journal of UrbanHistory, 20 (May), 3.ROSSI, LEENA 1995: Yksilö ympäristöhistoriaan. Monta tietä menneisyyteen.– Rossi, Leena & Koivisto, Hanne (toim.), Monta tietä menneisyyteen. Turku:Turun yliopisto, Kulttuurihistoria.ROSSI, LEENA 2007: One Man’s Waters. – Ethnologia Fennica: Finnish Studies inEthnology.RÄSÄNEN, MATTI & RÄSÄNEN, RIITTA 1982: Ihminen fyysisen ympäristönviitekehyksessä. – Suojanen, Päivikki & Saressalo, Lassi (toim.), Kulttuurinkenttätutkimus. Tampere: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos.SAARIKANGAS, KIRSI 2006: Eletyt tilat ja sukupuoli: Asukkaiden ja ympäristönkulttuurisia kohtaamisia. Helsinki: SKS, 2006.SOIKKANEN, HANNU 1963: Varkauden historia. Varkaus: Varkauden kaupunki.TALVE, ILMAR 1997: Finnish Folk Culture. Studia Fennica Ethnologica 4. Helsinki:Finnish Literature Society.TUAN, YI-FU 1990 [1974]: Topophilia: A Study of Environmental Perception, Attitudes,and Values. New York: Columbia University Press.Filosofian lisensiaatti Leena Rossi toimii kulttuurihistorian tutkijana Turun yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010103
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/bottigheimer_2_10.pdf]]ACTUALBook Culture from Below – The Eighteenth Annual Conference of the Society for the Historyof Authorship, Reading and Publishing (SHARP) in Helsinki, 17–20 August 2010:Keynote session “Exposing the oral and literary background of fairy tales”Key note lecture:Upward and Outward: Fairy Tales And Popular, Print, and Proletarian Culture,1550–1850Ruth B. BottigheimerWe who are gathered in this hall are all book historians in one way or another, andeach of us knows that book history research is detailed. We work with “slips andscraps” (Yale) that steadily build upon each other until a mass of information comestogether into a pattern that thrusts itself before us with immediacy and urgency inthe form of a new understanding. Many such new understandings have emergedover the last twenty or so years about the modern publishing industry (Todd) and theancient one (Overty), and the practice of reading among children as well as amongadults (Grenby; McDowell; Price), to name only a few contributions made on thepages of Book History. It is out of multifarious details that printshop life, bookshopculture, readers’ responses, collectors’ interests, even canon formation emerge.The same is true of a newly emerging, book- and print-based understanding of thehistory of fairy tales. It posits the written word as the point of origin for the spokenword of the folk as tales are – and were – told. This relationship between print andoral tellings is very different from past models for fairy tale history, and the hundredsand thousands of details that comprise the foundation for the new model of fairy talehistory make for compelling arguments, but they are ill-suited for a lecture, especiallyone that lasts 40 minutes. So I’ll stick to the big picture, into which I’ll interjectsome of the details that make up the new model.
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowThe conventional understanding of “upward and outward” as far as fairy talesare concerned has been this: The folk is the bedrock of the nation. Fairy tales arosefrom this foundational population, because, so it was long believed, an anonymousfolk composed them in the distant past and then disseminated them down to thenineteenth and early twentieth centuries. The old, conventional understanding ofthe history of fairy tales has fairy tales rise upward to the literate classes via peasantnursemaids, who nourished bourgeois and upper class children with milk and withfairy tales until collectors eventually gathered their tales.The old view has the “collection” process beginning in the sixteenth century andbeing slow at first. In the beginning there was the Venetian, Giovan Francesco Straparola(c1480–c1557) in Venice, who inserted rise and restoration fairy tales intohis 2–volume collection of urban tales, The Pleasant Nights (2 volumes, 1551, 1553;Le Piacevoli Notti) in the 1550s. Noone else “collected” tales from the folk until seventy–someyears later, when the Neapolitan Giambattista Basile (c1575–1632), sothe old history goes, listened in on the stories told by sharp–tongued foul–mouthedstreet women, and put them into his Tale of the Tales (5 Days, 1634–1636, Cunto deli cunti). First published in 1634–1636, it was a five–day storytelling session that hadbeen organized to relieve the tedium of the last week of a princess’s pregnancy. AfterBasile, the pace of literary consultations with the folk is supposed to have pickedup considerably, according to the old history, as first Charles Perrault (1628–1703)and his niece Marie–Jeanne Lhéritier (c1664–1734) as well as Catherine Bernard(1663–c1712) dipped into the great ocean of story and between 1694 and 1696drew from it some of the same tales that Straparola and Basile had also found there.Others soon followed. Marie–Catherine d’Aulnoy (c1650–1705), Charlotte–RoseCaumont de La Force (1654–1724), and Henriette Julie de Murat (1670–1716)are also believed to have drawn from the folk, although generally writing longertales. Then, according to the old history, nothing much happened in terms of folkcontributions to literary knowledge until a long century passed, and in the early19 th century, the Grimm brothers, Jacob (1785–1863) and Wilhelm (1786–1859),brought together a stunning collection. In fact, their work precipitated collecting allover Europe and culminated in the assemblage of the remarkable Finnish archive inHelsinki that underlay the Arrne–Thompson–Uther Tale Type Index that has guidedfolk and fairy tale research for decades. From this point onward, a host of folkloristswent out into the world, finding fairy tales everywhere: Grimm tales among theclick–language peoples of Namibia (Schmidt), “Cinderella” all over the world (Cox,Rooth) and “Puss in Boots” in various guises nearly as widespread (Escarpit). Thesefindings confirmed folklorists and the general public in their understanding of fairytales as a genre that had existed always and everywhere. For their collection, therefore,one need only dip into that great pre–existing ocean of narrative to bring inthe same haul of stories that Straparola, Basile, Perrault, his contemporaries, and theGrimms had pulled from that story–rich sea.The “outward” part of this old conventional history is equally well known. Init the knowledge of fairy tales that folkloristic collectors took down from the folkspread outward to scholars, to society at large, and to modern children, to Jung-<strong>Elore</strong> 2/2010105
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowian psychotherapists who posited a collective unconscious composed of universalarchetypes and to Freudian psychoanalysts who found expressions of the humanunconscious in fairy tales. The circle was completed when perceptions like thesewere brought back to the magazine-reading population in the form of popular explanationsand as therapeutic devices for personal counseling. Upward, outward, andcircling back again.This account of the history of fairy tales probably sounds familiar, for it is the onethat is propagated in the popular press and that continues in school and universitytextbooks (Caplan) as well as in scholarly editions and scholarly monographs (Sermain).Authorship Now let’s pursue an unconventional line of thinking about the historyof fairy tales. The unconventional approach, the one that is newly emerging, relies ona print-based understanding of the history of fairy tales, and – where fairy tales areconcerned – it posits the printed word as the point of origin for subsequent spokenwords. That is, this view holds that published fairy tales provided folk storytellerswith their material, and not the other way round. In supporting this line of reasoningwe will visit the three areas to which the Society for the History of Authorship,Reading, and Publishing is principally devoted. In pursuing authorship, we’ll beginwith the history of a particular medieval and early modern literary phenomenon, thetale collection. And in thinking about and talking about tale collections we enter therealm of story.The middle ages was filled with stories of many sorts. Stories in Latin amusedclerics and lawyers; those in secular tale collections were in the vernacular languagesspoken by merchants, guild masters, and their wives. Tale collections spring into lifewith the Decameron of Giovanni Boccaccio. Fifty some years later came the Novellabook(Libro di Novelle, c 1400–1423) by Giovanni Sercambi (1348–1424). Scoresof European tale collections followed in the next two centuries, some good, somebad, some uplifting, some scurrilous.Storytelling in story collections had rules, and they were rules that were muchdiscussed by literary critics then and now. Foremost in their critical awareness wasthe concept that the best story was a new take on an old, known story. The noveltythat the new version introduced was precisely what was worth reading. But the talehad to follow the rule of verisimilitude: no matter how outlandish or improbable itsplot was, it had to be somehow possible, that is, to recount events that could havetaken place. Boccaccio, whom subsequent authors took as their model, had writtenat length on this very subject in his 1355 Genealogy of the Gods, and his essay providedfoundational rules for novella writing for nearly three centuries (Magnanini,Canepa).This is where Giovan Francesco Straparola (c1480–c1557) enters the picture. In1551 he threw together a collection of stories, nearly all of which he took fromearlier tale collections. His practice was, of course, consistent with the concept ofauthorship in the early modern period: providing an old story with a new take. In his“Address to the Reader” at the beginning of volume 2 (1553), we see that Straparola<strong>Elore</strong> 2/2010106
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowhad been criticized for not having enough of a new take on some of the old stories,but in one area, he produced not only a new take, but an entirely new plot line, onethat became the most widespread and well beloved in popular literature in the modernworld. That plot line was the rise fairy tale, in which a poor boy or girl sufferstasks and trials, and then through magic, marries royalty and becomes wealthy (Bottigheimer).Straparola put several of these into his otherwise very conventional talecollection. He also took plotlines from contemporary romances about princes andprincesses adventuring among supernatural enemies and friends, abbreviated them,and made sure that each one came to a happily married conclusion. These restorationfairy tales begin with a royal protagonist who’s expelled from home, suffers trialsand performs tasks, and through magic marries another royal and ascends a throne,thus achieving a social restoration. It’s perfectly evident that these plotlines for riseand for restoration fairy tales are neither possible nor probable and that they violatethe fundamental requirement for verisimilitude in novella writing. What happens inStraparola’s rise and restoration fairy tales is not only improbable, it’s patently impossible,because magic plays so prominent a role in achieving resolution.Now, I have asserted that Straparola invented these two kinds of tales, but youhave no reason to believe that assertion in the absence of supporting evidence. Thatis, in fact, what the problem comes down to, an absence of evidence. I have diligentlysearched for such rise fairy tales in the ancient and medieval worlds for decadesand have found none. Neither did Maren Clausen-Stolzenburg and Albert Wesselski,both careful scholars of medieval literature. That yawning absence impelled meto write a little book called Fairy Tales. A New History (2009).A large number of folklorists, literary scholars, and members of the general publicdisagree with a history of rise and restoration fairy tales that begins in the 1550s, andthey have advanced numerous narrative candidates from the ancient and medievalworlds to try to demonstrate the existence of fairy tales in those eras (Ben-Amos;Ziolkowski; Vaz da Silva; Bottigheimer 2010). But not a single one of the tales theycite is a rise or a restoration fairy tale. They’re something else: a legend, a warningtale, a Marian miracle – or simply a story with a shoe in it somewhere, or perhaps astory in which a poor girl consorts sexually with a king with no magical interventionnecessary. The long and the short of it is that Giovan Francesco Straparola can beidentified as the author of these two kinds of happily ever after fairy tales.Let’s now turn to the question of Readership. We know that books were published,but were they bought? How many people, more or less, bought a particular book?We want to know this because the number of books bought gives a rough measureof a book’s readership, rough, because of a large number of unknowns. How manycopies did a single print run produce? There are people here who are more knowledgeableabout this question than I am, and I hope they’ll come forward and tell mewhat they know about the sizes of print runs for the kinds of books printed underthe kinds of conditions in which Straparola’s Pleasant Nights was printed and published.But even in the absence of specific numbers, let’s hazard some generalizations.The first is that print run sizes could be unusually large, such as a print run of 6,000<strong>Elore</strong> 2/2010107
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowfor an eighteenth-century Bible or as small as 20 or 30, or even fewer, for a privateprinting. It’s often said that a standard print run was for 1,000 copies, because thathas long been held to be the number of sheets that could be printed, pulled, andhung up to dry in a single workday on a single printing press in the early modernperiod.The wording of the copyright gives us one piece of information that is specificto Straparola’s Pleasant Nights: Straparola himself seems to have paid for the initialprinting of his book. We also know that the first volume of the Pleasant Nights wasprinted twice in the first year of its appearance, one printing in January 1551 andanother in September 1551. With paper one of the largest parts of print costs (King88–90), let’s speculate that Straparola commissioned a smallish printing – say 500copies – the first time around, and that when this imprint sold out, he commissioneda second printing. Maybe the second imprint also consisted of a small numberof copies, maybe it consisted of 1,000 copies. We don’t know. We do know that thefirst edition of volume 2 in 1553 had only one print run. And for the two-volumesets dated 1555, 1556, and 1557 we also know that there are different, and differentlydated, title pages. But do these differently dated title pages actually reflect threeprint runs, one each for 1555, 1556, and 1557? If that were the case, Straparola’sPleasant Nights would have been a runaway success in the 16 th -century Venetianbook market.Title pages, however, can – and often do – provide false testimony about a book’strue imprint history. And therefore, it’s important to find out just how frequently abook was reprinted. That can be done pretty easily from an identifying marker thatreliably varies from one print run to another. That marker is its STCN fingerprint.In the case of the Pleasant Nights, the STCN fingerprint shows incontrovertiblythat the differing 1555, 1556, and 1557 title pages fprecede the same, single, printrun. That means that instead of being a runaway bestseller, the book’s sales historyis probably just the reverse, because the STCN fingerprints of the 1555, 1556, and1557 editions shows that they are all from one and the same print run. The processseems to be this: when a new year rolled around, the publisher or the booksellersimply tore out the old title page, glued in a new one, and with this simulacrumof newness, tried again to sell his sheets. Some of the copies of the Pleasant Nightsthat I’ve seen show a different tactic: their title page must have initially been printedwithout a date, because the date that appears is in a different typeface and is also outof line, suggesting that someone simply handstamped a new date into an existingblank space.Let me pause here to review the nature of a fingerprint (empreinte in French, andimpronta in Italian) and in particular the workings of the STCN fingerprint alongwith a brief explanation about the way in which a fingerprint identifies a print run.The fingerprint of a print run consists of the letters, spaces, and punctuation marksat specified points in a book. Of two general methods, the more sensitive is theSTCN fingerprint – the Short Title Catalogue Netherlands S-T-C-N – developedby P.C. A. Vriesema. For my own use, I have refined Vriesema’s method by notingpartial letters, spaces, and punctuation marks.<strong>Elore</strong> 2/2010108
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowWhat about fingerprints of post-1550s editions of Straparola? The work hasn’tbeen done. But the large number of imprints is a provocative piece of informationabout which we could draw some important conclusions, if we knew whether ornot each apparently new imprint actually represents a new print run. Why is thisimportant? Because fairy tale sales correlate with specific developments in the historyof fairy tales.Let’s consider another example of the utility of identifying print runs by their fingerprint.It involves another set of fairy tales, ones by Charles Perrault. His fairy taleswere translated into English in 1729, possibly earlier, and common wisdom has itthat Perrault’s tales immediately became popular, because of the number of Englishimprints that followed hard upon their first appearance. But those imprints werenot market-driven. Instead they were dual language French / English readers forEton schoolboys. As such, the book sold not well, but reliably for a while. But thenin 1764 and 1765, two apparently different imprints of Perrault’s tales appeared intwo successive years, a fact long cited to prove how popular Perrault’s fairy tales hadbecome in England. Let’s look closely at these two imprints. In 1764, J. Melvil ofLondon and Exeter brought out a dual-language edition of Perrault’s Histories withfinely worked illustrations tipped in. Did it really have the success long attributed toit? No, it did not. We can easily tell that the book did not sell well, because sheetswith the same fingerprint appeared the following year with crude illustrations tippedin from a publisher with offices in London and The Hague, whose name was Van Os.Van Os substituted cheap copies of Melvil’s fine illustrations and a new title – MotherGoose’s Tales – on a new titlepage, but the fingerprint of the 1765 central text isidentical to that of the 1764 edition. The 1764–1765 edition of Perrault’s Tales thusprovides incontrovertible evidence for a decelerating pace of sales of Perrault’s talesin England from their first appearance in 1729 to the 1760s.Readership: Who? Using the fingerprint method to estimate readership forStraparola’s tales suggests that the number of people who read his tales might havediminished from 1551 to 1557. But some people did read his tales – both the urbanones he had taken over from earlier tale collections and the new ones – the riseand the restoration fairy tales – that he had invented. The first reader of Straparola’sfairy tales whose name we know was Andrea Calmo (1510–1571), who – in 1556– used one of Straparola’s fairy tales as part of a seduction strategy directed at a womannamed Signora Frondosa. In a letter to her, he proposed a weekend of carnalpleasures, part of whose entertainments included telling about “the beautiful greenbird,” a figure in Straparola’s tale “Ancillotto” (Night 4, tale 3) (Magnanini 2011a).But Andrea Calmos’s voice is a singular one in Italy in those decades, as far as documentinga love for or a utilization of fairy tales. In theory there were many potentialreaders, because stories were told within a variety of populations: other lovelorn scribblers,village farmers, town-based artisans, and city-based merchants and nobles.However, few of these people seem to have been telling fairy tales. Sixteenth-centuryadvice-giving experts on storytelling, such as Baldassare Castiglione, recommendedBoccaccian urban tales embodying verisimilitude. [Marcantonio Piccolomini] speci-<strong>Elore</strong> 2/2010109
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowfically “suggests that those called upon to tell a tale would do best to carefully selecta novella from Boccaccio’s Decameron that will complement the other tales that havebeen told that evening” to which Piccolomini added certain “episodes taken from[Ludovico] Ariosto’s (1474–1533) chivalric epic” Orlando Furioso (1516) (Magnanini2011b). “[I]t would seem fairy tales such as Straparola’s were considered inappropriatefor both the men and the women attending the veglie” (ibid.). And amongvillage farmers, town artisans, and urban merchants, nobody mentions a fairy tale,not even once (Schenda 1993). Straparola’s rise and restoration fairy tales made aslow entry into European consciousness: they were absent at the literati’s glitteringevening gatherings or at the peasants’ humble after hours work sessions, but theydidn’t disappear. They were translated into French, and were published perhaps sixteentimes in Lyons, Paris, and Rouen by 1615.Now let’s approach the question of fairy tale readership from a different directionaltogether. I believe that Straparola invented rise fairy tales in order to put somestories into his collection that might appeal to poor but literate urban book buyers.All of Straparola’s rise fairy tales are set in cityscapes of one sort or another and theirpoor heroes and heroines wander city streets, not fields and forests.I share folklorists’ perceptions that readers gravitate towards stories that reflecttheir identities. The perception that story protagonists and intended readerships sharecommon social characteristics is borne out in the fairy tales of Europe’s secondfairy tale author, the Neapolitan Giambattista Basile. A consummate courtier, Basilehad served the Italian rulers in Mantua and the Spanish Viceroy in Naples. He movedamong the titled, and when he set about crafting fairy tales, he created a bodyof tales that turned principally to restoration fairy tales, with princes and princessesin leading roles.Basile’s choice of ten sniveling scabrous crones to tell the tales might appear puzzlingat first; but it was a conscious part of his storytelling strategy of creating humorthrough inversion. That is, Basile repeatedly invoked the high culture of classicalLatin literature by borrowing known situations and motifs from classical authors,but then he turned that high literary canon inside out and upside down by puttingthose situations and motifs into stories told by coarse fishwives, instead of by idealstorytellers at an ideal gathering.Where is the folk in this new history of fairy tales? Occasional humble peopleappeared in Straparola’s rise fairy tales, and it is their presence together with the promiseof a good marriage and attendant riches that have fuelled my assumption thatStraparola meant to take the aspirations of the urban poor into account as well as theexpectations of the merchant and noble tale-collection-buying public. For the poorbut literate (Grendler) there were his rise fairy tales.That was far less the case with Basile or with most of the French fairy tale authorswho followed at the end of the seventeenth century. They clearly preferred restorationfairy tales. And the overwhelming majority of fairy tales composed from the 1690suntil the 1790s featured restoration fairy tale plots, in which princes and princessesbravely faced adversity, overcame obstacles, and fought off dragons, sorcerers, and<strong>Elore</strong> 2/2010110
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowwicked fairies, before marrying – appropriately – into their own royal ranks, ascendinga throne, and living happily ever after. This overwhelming emphasis on upperclass heroes and heroines in fairy tales composed in the century between the 1690sand the 1790s is strong evidence for middle- and upper-economic class origins forthese kinds of fairy tales, and for a middle and upper-economic class readership. It issignificant that the majority of fairy tales until the 1780s feature princes and princesses,and at the lower end of the fairy tale social spectrum, “a gentleman’s daughter.”What else can we say about rise fairy tales in the fairy tale corpus written by Frenchauthors at the end of the seventeenth century? Mme d’Aulnoy changed the poor heroof Straparola’s “Pietro Pazzo” into a prince, and she also changed the poor heroineof Straparola’s “Prince Pig” into a princess. A few tales didn’t belong to that Frenchsalon preference for royal heroes and heroines, and almost every one of those taleswas written by the French Academician Charles Perrault. He took the quintessentialrise fairy tale “Puss in Boots” directly from Straparola, paragraph for paragraph andoften word for word, changing the names and cleaning up his hero and scrubbingoff each and every moral and ethical ambiguity. Perrault wrote a poor heroine intoanother tale, “The Fairies,” and his “Little Thumbling” was a woodcutter’s son. Theplots for these two tales came from Basile’s rare examples of rise fairy tales. At thetime of their composition, Perrault’s rise fairy tales enjoyed critical success amonghis admirers, but in the literary marketplace they remained in the shadows becauseof the contemporaneous preference in the book-buying public for restoration fairytales. In particular, his rise fairy tales were outsold and therefore probably outreadby the restoration fairy tales of his prolific contemporary Madame d’Aulnoy. One ofPerrault’s restoration fairy tales, paradoxically, leads directly into the question of fairytales and the folk. Perrault, making a literary critical joke of sorts, composed a versetale that he called “Donkeyskin,” after the seventeenth-century term for nonsense tales.The tale itself he created by putting together elements from two already existingtales, one from Straparola and one from Basile.” The result tale goes this way:There was once a mighty prince for whom a marvelous donkey provided unending wealthby excreting gold. When the king’s wife fell ill, she made him promise that after her deathhe would only marry someone wiser and more beautiful than she. The king searched formonths, then fell violently in love with his own daughter, who was both wise and beautiful.The princess sought help and advice from her godmother (Maraine), a fairy, who told herto put her father off with impossible requests: a dress the color of heaven, one the color of themoon, one the color of the sun, and finally the skin of the gold-producing donkey. When herfather satisfied each demand, his daughter had no recourse other than flight, and flee shedid. Disguised, she made her way to a distant farm and took work in the kitchen. Sundays,however, she locked the door and dressed up.One day the prince came to visit his farm. Without knowing who he was, Princess Donkeyskinfell in love with him; he saw her, thought she must be a goddess, and fell desperatelyin love with her.<strong>Elore</strong> 2/2010111
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowThe lovesick prince refused to eat unless the girl named Donkeyskin brought him cake,and so the disguised princess prepared a gateau, putting her ring into it. The prince found itand declared he would marry whomever the ring fit, and in the end only the kitchenmaidDonkeyskin’s finger fit.To the wedding came royal guests, including Donkeyskin’s father, now purified of his criminalpassion for her. Donkeyskin’s fairy godmother also arrived and delighted the princewhen she told him that his bride was a royal princess.The folk and the fairy tale come together in fact For literary scholars Perrault’s“Donkeyskin” is of great interest, because textual analysis shows that Perrault createdit from two pre-existing published prose tales. But Perrault’s “Donkeyskin,” manifestlya restoration fairy tale, also gives us additional information about the relationshipbetween fairytales and the folk. This tale includes the magic required for a fairytale; in it a donkey’s manure is real gold; the princess’s godmother is a fairy who givesher a wand; and a chest filled with her gowns follows her underground and unseenwherever she goes. Perrault wrote this restoration fairy tale in elegantly rhymed languagefor an elevated social class of readers, and it thus fits the social context I’vedescribed for restoration fairy tales.A few years later, “Donkeyskin” went public, when it was translated into Englishas a ballad called “Catskin” and was hawked as a broadsheet ballad all over the BritishIsles to a popular readership. It would seem that this would have marked the comingtogether of the folk with Perrault’s restoration fairy tale for the first time. Yet, thatwas not the case. In its English translation for a popular buyership, the plot’s fairytale trappings disappeared. Magic was erased and the fairy godmother vanished; thesocial class of the princess’s father and her suitor dropped from the unimaginablyroyal to a more immediately recognizable squire and knight’s son respectively, eventhough the plot remained a tale of social restoration. It is a clear case of the Englishprint business adopting and adapting from the world of French print, with the printaspect of the English ballad affirmed in its opening lines:You fathers and mothers, and children also,Draw unto me, and soon you shall know,The sense of my ditty, and I dare to say,The like han’t (sic) been printed this many a day.The ballad thrusts listeners immediately and knowingly into the world of print;this ballad is meant to be performed for a general public made up of “fathers andmothers, and children also.” In it [Part 1] they will hear about a squire who expelshis daughter from home, because she’s a girl. She wears a gold locket and fine clothesin her exile, where she gets a good education. (We’re in Lockean England now.)When she’s grown, however, she ties her fine clothes into a bundle and goes out intothe world [Part 2] dressed in a robe made of catskins. At the end of the first day shearrives at a knight’s household “in a town” (another hint about the probable locationof the ballad’s initial audiences), spends the night in a stable, and the next day wins<strong>Elore</strong> 2/2010112
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowthe cook’s heart by her pastry-making skills. Everyone calls her, naturally, Catskin.[Part 3] In the household there is, of course, a tall and handsome son, whom onenight Catskin follows to a ball wearing her long-hidden finery. And, of course, thereis resistance from the boy’s mother. For three nights in a row Catskin dances withher handsome fellow, answering his queries about her home with misleadingly codedaddresses. On the third night he follows her and learns that she’s “our cooks Scullion.”But he adds romantically, and as is proper for an eighteenth-century Englishballad, that“Thy beauty is a portion, my joy and my dear,I prize it far better than a thousand a year.Then he outlines a plan:…. I have got a trick;I’ll go to bed, and I will feign myself sick.There’s no one shall attend me but thee I protestSo one day or another in thy rich dress,Thou shalt be clad, and if my parents come nigh,I’ll tell them ‘tis for thee that I sick do lie.[Part 4] The plan works. His parents send for a nurse, but he insists that Catskinalone can heal him. And so she is summoned and she comes, bearing “sweet cordialsand other rich things,” and… when all alone, they in each others arms,Enjoy’d one another in love’s pleasant charms.According to plan, Catskin dons her finery, his parents inquire about her family,they are satisfied and agree to their wedding. [Part 5] In the fifth and final part Catskinand her father reconcile, and he settles ten thousand on her,And now altogether in love they do live.Let me affirm once again the many reasons why we can’t call the “Catskin” balladEngland’s first fairy tale. 1) Magic is absent, and in fairy tales, magic is essential toperforming the tasks and surmounting the trials that fairy tale heroes and heroinesmust demonstrate their ability to do before they can marry up in the world. 2)Technical reasons – the ballad form and the verse realization – compound the impossibilityof “Catskin”’s being considered England’s first fairy tale. The history ofthe “Donkeyskin” / “Catskin” tales exemplifies restoration fairy tales’ hesitation ofon the threshold of the folk.The “Catskin” plot has no precursors in England. “Cinderella” wouldn’t arrive un-<strong>Elore</strong> 2/2010113
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowtil Perrault’s Histories were translated in 1729. Some might point toward the worksby Mme d’Aulnoy that had earlier been translated into English. They, however, werenot fairy tales, but lengthy fairyland fictions with their characteristic parallel fairylandand human worlds. Furthermore, the kinds of tales about supernaturals thatJohn Locke had inveighed against in his Letters on Education did not come fromstories, that is, real narratives with a beginning, a middle, and an end, but from anecdotesabout brownies, bogles, and bloodybones. Like France and Germany, Englandstill had no fairy tales among the folk at mid- century. Instead, fairy tales existedprincipally among Etonian schoolboys, their sisters, and their mothers.At this point a large number of lines of inquiry open up. The “Catskin” tale, as itwas told in the eighteenth-century English broadside, can be thought of as yet anotherballad about the problems of love and social inequality. But in this case, thereexists a previously published fairy tale precursor, Perrault’s “Donkeyskin. Let’s nowfollow the print footprints of the “Catskin” chapbook.The “Catskin” ballad was published in Britain a great many times in the eighteenthand nineteenth centuries. It first came on the scene in 1710, perhaps evenearlier. The number of surviving “Catskin” ballads from the 1750s and 1760s suggesta rush of new imprints in those years. It was at this moment that the Catskin storyleapt upward from its broadsheet ballad life into a soon-to-be-canonized novel bythe English author Oliver Goldsmith. But the “upward” leap is an “upward” with atwist, as you’ll soon see.In the 1760s Goldsmith wrote “Princess Catskin” into Book VI of his novel TheVicar of Wakefield. There Goldsmith has a character, Sir William Thornhill, pretendto be a man of the people named “Mr. Burchell,” and in this guise “Mr Burchell”tells assembled children “the adventure of Catskin.” (Goldsmith 1766; rpt.1880:1[Book VI]).) Let’s listen to Oliver Goldsmith’s words:Sir William Thornhill “was known in our neighbourhood by the character of the poorGentleman that would do no good when he was young, though he was not yet thirty. Hewould at intervals talk with great good sense, but in general he was fondest of the companyof children, whom he used to call harmless little men. He was famous, I found, for singingthem ballads, and telling them stories; and seldom went out without something in hispockets for them, a piece of ginger-bread, or an halfpenny whistle. He generally came for afew days into our neighbourhood once a year, and lived upon the neighbours hospitality. Hesate (sic) down to supper among us, and my wife was not sparing of her gooseberry wine.The tale went round; he sung us old songs, and gave the children the story of the Buck ofBeverland, with the history of Patient Grissel, the adventures of Catskin, and then FairRosamond’s bower. (56)The character of Sir William-as-Mr. Burchell provides an excellent example of thebroad reach of the popular ballad press, for Goldsmith listed four titles, The Buckof Beverland, Patient Grissel, The Adventures of Catskin, and Fair Rosamund, eachof which survives in scores of copies in Britain’s depository libraries. Goldsmith’s<strong>Elore</strong> 2/2010114
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowcharacter was a man who was well read in the penny literature of his day and whotransmitted it to children who gathered around him for gingerbread and for pennywhistles as well as for the tales he told.Here is an excellent example of a semi-literate process (Schenda 2007) in the practiceof oral story communication. “Burchell” himself had clearly read the printed storyof “Catskin” and then he retold it from memory. It is a process that Satu Apo andothers have documented in Finland (Apo; Herranen) and that is daily documentablein oral storytelling performances of the Grimms’ tales at meetings of the EuropeanFairy Tale Society in Germany, and that awaits documenting in many other cases.The folk and fairy tales come together in theory Goldsmith didn’t show a man ofthe people telling “Princess Catskin”; he showed a literate but down at heels squiregetting meals and a place to lay his head in return for using his gifts as a raconteur.For me, it’s impossible not to understand Goldsmith’s factitious Mr. Burchell as amocking commentary on James Macpherson’s Ossian, whose “works” had been publishedthe previous year but which had already been the subject of spirited debate inthe early 1760s, that is, in the same period in which Goldsmith was composing TheVicar of Wakefield.Goldsmith may have regarded “folk” poetics as a joke, but on the continent, JohannHerder immediately took it seriously: once Macpherson’s fictional folk poethad been published, Herder began writing about Volkspoesie. His fascination withthe idea culminated in his Correspondence about Ossian of 1770 (Briefwechsel überOssian), where he brought together the concepts of nature, the folk, and the nationas exemplified in Britain’s Ossianic writings and Germany’s folksongs (Oergel 52).At the end of the 1770s, Ferdinando Galiani, writing from Italy, but in close touchwith intellectual life north of the Alps, took a more sophisticated and nuanced viewof Basile’s 17 th -century tale collection, which Herder would undoubtedly have considereda folk production. Galiani, however, argued more finely: the language ofBasile’s tales came from the folk, but not the content (Magnanini 2011c). He madean important distinction.In Germany there were some doubting Thomases, and Johann Karl August Musäuswas obviously one. In 1782 he wrote a preface to his Folktales of the Germans(Volksmährchen der Deutschen) ([1782– 1787] 1961) and treated folk participationin fairy tales satirically in a prefatory discourse between the author and a folk figure,“Mr. David Runkel, Thinker and Sexton at Saint Sebald’s Church.” Musäus invented agenuinely folk interlocutor to discuss what he called folk fairy tales; was he parodyingHerder? No matter what he meant – Musäus’s heavy irony was completely lost on BenedikteNaubert, who adopted and adapted Musäus’s title, Folktales (Volksmahrchen)for the title of her own book a few years later. (Neither the tales in Musäus’s nor inNaubert’s books were “folktales” as we think of them, but tales filled with fairies andmagic and written in a high literary style.) She called her book New folktales of the Germans(Neue Volksmährchen der Deutschen, [1789–1793] 2001), and implied withher title the existence of fairy tales in folk form among the folk as an existing category.Herder had proposed folk poesie (Volkspoesie) based on a Scottish fraud, Musäus took<strong>Elore</strong> 2/2010115
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowup the concept with German irony, and Naubert swallowed it hook line and sinker.The theory of fairy tales among the folk was solidly in place.But a theory of fairy tales among the folk surely required there to be fairy tales there.And soon there were, but it is notable that the theory of their existence precededtheir actual existence. That sequence in reasoning is valid in areas such as invisiblebut eventually palpable particles in physics or invisible but eventually proveable celestialbodies in astrophysics. In Naubert’s case, however, fairy tales among the folkwere postulated as existing in the eighteenth century and earlier, even though theyhadn’t yet been found. And for good reason. They weren’t there —not yet, anyway.But they were about to be, because a busy Leipzig publisher, Friedrich Justin Bertuch(1747-1822), began translating and publishing fairy tales from the freshly publishedFrench multivolume Cabinet des Fées. Bertuch titled his collection the Blue libraryof all nations, that is, the Blaue Bibliothek aller Nationen ([1790–1800], alluding tothe French bibliothèque bleue. In the case of physics and astrophysics, the atomic andcelestial bodies had been there all the time and just needed instrumentation sensitiveenough to record their existence; in the case of fairy tales among the folk, theyreally weren’t there until the late 1790s, when Bertuch began publishing individualtales from Perrault in a handy little format that even very poor buyers could afford.My formulation for this process is this: “Musäus’s preface precipitated the conceptof Volksmärchen as it is now understood, and Bertuch’s Blaue Bibliothek effectivelydistributed the broad variety of tales that constituted Germany’s suddenly expandinglate-eighteenth-century and early-nineteenth century Märchen corpus. Thus,it can be said that a critical mass of concept (Musäus and Naubert) and content(Bertuch’s Blaue Bibliothek) was achieved between 1782 and 1806, the last year inwhich the Blaue Bibliothek introduced new fairy-tale material for German readers”(Bottigheimer 2010 478). Fairy tales began to enter folk awareness in Germanyat the earliest in the late eighteenth century; recent scholarship suggests that theirpermeating broader folk awareness resulted from fairy tales’ insertion into schoolreaders and their inclusion in newspapers, a subject to which Caroline Sumpter hascontributed pathbreaking research (Tomkowiak; Njagi; Sumpter).What the Grimms did with the concept of fairy tales among the folk is well known.Their theories about folk origins and folk dissemination laid the foundation fornineteenth- and twentieth-century folkloristics, as far as fairy tales are concerned.The fewness of knowledgeable tradition-bearers, however, was evident. This observationwas accurate. The Grimms’ interpretation of this observation was that folkknowledge of fairy tales was dying out. My interpretation is that folk knowledge offairy tales was just beginning.And what about the proletariat in the title of this talk? The Grimms’ tales reached aGerman rural proletariat through school readers in the newly instituted public schoolsfor the lower classes in Germany and Austria starting in the 1820s. There was not yetan urban proletariat for all practical purposes in Germany when the Grimms beganputting together their collection in 1810. Their tales reified an agrarian past, and whenincreasing industrialization in Germany drew country dwellers to cities to join urbanfactory-working populations, and when the children of those populations were schoo-<strong>Elore</strong> 2/2010116
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from Belowled with literature considered appropriate for their age and class, they memorized fairytales along with history and geography. The Grimms got this right: they had claimedthat their collection should be an educational manual (Erziehungsbuch) for the Germanpeople. The word Erziehung generally implies education in the sense of childrearing;but the Grimms meant education in a far broader sense, namely, an education inbeing German. Consequently, when fairy tales appeared in German newspapers, thatproject was implemented in a real sense. And because newspapers and periodicals asa whole always need copy they often drew on published fairy tales for their daily orweekly or monthly issues. Scholars of print are finding increasing numbers of instancesof fairy tales in eighteenth- and nineteenth-century newspapers in Germany, as well asin Europe as a whole, in the Americas, and even further afield.Concluding Remarks Ulf Palmenfelt recently expressed a “nagging suspicion” that“the ideal folk tale [might have] never existed in an oral tradition, but solely inprinted and edited form” (8). The paradigm for storytelling among the folk can beadjusted easily to include print sources as a point of departure. If that is done, studiesof print sources will make clear what kinds of changes folk storytellers made tosource tales. Tremendous possibilities thus await researchers. Consider the potentialresults of comparing fairy tales published in newspapers, chapbooks, school readers,and tale collections with fairy tales subsequently collected by nineteenth- and twentieth-centuryfairy tale collectors. Material for such studies is abundant: librariesare full of the cheap literature sold to ordinary readers all over Europe and archivesare full of folk tellings. Print-based studies of folk and fairy tales in oral circulationcan theoretically document individual folk imaginations, outline general folk imaginaries,discern historical attitudes among past storytellers, and bring new life toexplorations of story origins and transmission.Let us summarize the main points in this talk about European fairy tales. Straparolainvented rise and restoration fairy tales in the 1550s. For the next 250 yearspublishing data suggest that the preferred form of fairy tale was the restoration typewith its royal protagonists suffering tasks and trials but returning to their initial royalstatus. A new mass readership had its beginnings around 1800, and for this readershipthe rise fairy tale with its poor suffering protagonists and its magic that rewardeddemonstrated good behavior, grew in importance until it became the dominant plotlinein fairy tales for modern mass publishing. Plots affirming a shared storytellingculture among a rural proletariat became pedagogical tools for an emerging urbanproletariat. Throughout this exploration of rise and restoration fairy tales’ originsand dissemination, of their outward movement, and then of the belief that they hadmoved upward from simple peasant origins to an educated bourgeois consciousness,we have seen print as the force dominating these processes. And that is the concludingthought that I would like to leave with you.<strong>Elore</strong> 2/2010117
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowLiteratureAARNE, ANTTI: STITH THOMPSON, HANS-JÖRG 2004: The Types of the InternationalFolktale. A Classification and Bibliography. 3 vols. Helsinki: AcademiaScientiarum Fennica.APO, SATU 2007: “The Relationship between Oral and Literary Traditions as aChallenge in Fairy-Tale Research.” Marvels & Tales 21.1: 19-33.BASILE, GIAMBATTISTA 1987: Giambattista Basile. Lo cunto de li cunti. MicheleRak, ed. Rome: Garzanti Libri. [1634-1636 ]BASILE, GIAMBATTISTA 2007: Giambattista’s The Tale of the Tales, or Entertainmentfor Little Ones. Nancy Canepa, ed. Detroit: Wayne State University Press.BASILE, GIAMBATTISTA 2000: Giambattista Basile. Das Märchen der Märchen.Das Pentamerone. Rudolf Schenda, trans. and ed. Munich: C. H. Beck.BEN-AMOS, DAN 2010: “Straparola: The Revolution that was Not.” Journal ofAmerican Folklore 123.490: 426-446.BERTUCH, FRIEDRICH JUSTIN 1990-1994: Blaue Bibliothek aller Nationen.Hans-Jörg Uther, ed. 3 vols. Munich: Saur.[ 1790–1800]BOTTIGHEIMER, RUTH B. 2002: Fairy Godfather: Straparola, Venice, and theFairy Tale Tradition. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.BOTTIGHEIMER, RUTH B. 2009: Fairy Tales. A New History. Albany NY: StateUniversity of New York Press.BOTTIGHEIMER, RUTH B. 2010: Fairy Godfather, Fairy-Tale History,and Fairy-Tale Scholarship: A Response to Dan Ben-Amos, Jan M. Ziolkowski, and Francisco Vaz da Silva.” Journal of AmericanFolklore 123.490: In press.CABINET DES FÉES 1785-1789: Charles-Joseph Mayer, ed. 41 volumes. Geneva:Barde (12 o ), and Amsterdam / Paris: Cuchet (8 o ).CATSKIN. = “The Wandering Young Gentlewoman; or, Catskin” (here London[1760?] MH-H *pEB75. P4128 C no. 40 [British Library].CANEPA, NANCY 2011: “Pompeo Sarnelli.” Early Fairy Tales In Their Own Words.Albany: SUNY Press. In preparation.CANEPA, NANCY 2011: “Luigi Serio.” Early Fairy Tales In Their Own Words. Albany:SUNY Press. In preparation.CAPLAN, NELLY 2006: Charles Perrault: Les contes illustrés par Gustave Doré in theseries 40 Questions, 40 Réponses, 4 Ėtudes. Paris: Ellipses Ėditions.CLAUSEN-STOLZENBERG, MAREN 1995: Märchen und mittelalterliche Literaturtradition.Heidelberg: C. Winter.COX, MARION ROALFE 1893: Cinderella. Three hundred and forty-five Variants.London: Folk-Lore Society.ESCARPIT, DENISE 1985: Histoire d’un conte. Le chat botté en France et en Angleterre.2 vols. Paris: Didier.GRENBY, MATTHEW O. 2000: “Adults Only? Children and Children’s Books inBritish Circulating Libraries, 1748-1848,” Book History 5: 19-38.<strong>Elore</strong> 2/2010118
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowGRENDLER, PAUL F. 1989: Schooling in Renaissance Italy: Literacy and Learning,1300-1600. Baltimore: Johns Hopkins University Press.GRENDLER, PAUL F. 1995. “What Piero Learned in School: Fifteenth-CenturyVernacular Education.” In Piero della Francesca and His Legacy. Marilyn AronbergLavin, ed. Hanover NH: University Press of New England.HERRANEN, GUN 1989: “A Big Ugly Man with a Quest for Narrative.” Studies inOral Narrative, ed. Anna-Leena Sikkala (=Studia Fennica 33), 64-69.KING, JOHN N. 2009. Foxe’s Book of Martyrs and Early Modern Print Culture.Cambridge: Cambridge Univesity Press.MAGNANINI, SUZANNE 2011a: “Letter to Signora Frondosa (1556)” in Ruth B.Bottigheimer, ed., Early Fairy Tales In Their Own Words: Prefaces, Afterwords,andCritical Words. Albany NY: SUNY Press. In preparation.MAGNANINI, SUZANNE 2011b: “Girolamo Bargagli, ‘Dialogue on Games thatare Played During the Siene Veglie (1522)’” in Ruth B. Bottigheimer, ed., EarlyFairy Tales In Their Own Words: Prefaces, Afterwords,and Critical Words. AlbanyNY: SUNY Press. In preparation.MAGNANINI, SUZANNE 2011c: “Ferdinando Galiani, ‘On the Neapolitan Dialect’(1779)” in Early Fairy Tales in Their Own Words, ed. Ruth B. Bottigheimer.Albany: SUNY Press. In preparation.MCDOWELL, KATHLEEN 2009: “Toward a History of children as Readers,1890-1930,” Book History 12: 240-265.NJAGI, MWANGI 2010: Personal communication.OERGEL, MAIKE 2006: Historicity in German Literature and Thought: 1770-1815.Berlin / New York: de Gruyter.OVERTY, JOANNE FILIPPONE 2008: “The Costs of Doing Scribal Busineses,1300-1483,” Book History 11: 1-32.PALMENFELT, ULF June 2010: “Once upon a time there was a genre,” FolkloreFellows Network 3:8-11, 14-17.PIROVANO, DONATO 2001: “Per l’edizione de Le Piacevoli notti di GiovanFrancesco Straparola.” Filologia e Critica 26: 60-91.PRICE, LEAH 2004: “Reading: The State of the Discipline” Book History 7: 303-320.ROOTH, ANNA BIRGITTA 1951: The Cinderella Cycle. Lund: Gleerup.SCHENDA, RUDOLF 1993: Von Mund zu Ohr.Bausteine zu einer Kulturgeschichtevolkstümlichen Erzählens in Europa. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.SCHENDA, RUDOLF 2007: “Semiliterate and Semi-Oral Processes,” Ruth B.Bottigheimer, trans. Marvels & Tales 21.1:127-140.SCHMIDT, SIGRID 1991: Aschenputtel und Eulenspiegel in Afrika. Entlehntes Erzählgutder Nama und Damara in Namibia. Cologne: Rüdiger Köppe Verlag.SERMAIN, JEAN-PAUL 2005: Le Conte de fées du classicism aux Lumières. Paris:Ėditions Desjonquères.STRAPAROLA, GIOVAN FRANCESCO 2000: La piacevoli notti. 2 vols. DonatoPirovano, ed. Rome: Salerno Editrice. [1551, 1553]STRAPAROLA, GIOVAN FRANCESCO 1898: The Facetious Nights of Giovanni<strong>Elore</strong> 2/2010119
Ruth B. Bottigheimer: Book Culture from BelowFrancesco Straparola. 4 vols. W. G. Waters, trans. and ed. London: Society ofBibliophiles. [1551, 1553]SUMPTER, CAROLINE 2008: The Victorian Press and the Fairy Tale. London: Palgrave.TOMKOWIAK, INGRID 1993: Lesebuchgeschichten: Erzählstoff in Schullesebüchern,1770-1920. Berlin: de Gruyter.TODD, EMILY B. 2009: “Establishing Routes for Fiction in the United States:Walter Scott’s Novels and the Early Nineteenth-Century Publishing Industry,”Book History 12: 100-118.VAZ DA SILVA, FRANCISCO 2010: “The Invention of Fairy Tales.” Journal ofAmerican Folklore 123.490:398-425.VRIESEMA, P.C.A. 1986” “The STCN Fingerprint” Studies in Bibliography 39:93-100.WESSELSKI, ALBERT 1925: Märchen des Mittelalters. Berlin: Stubenrauch.YALE, ELIZABETH 2009: “With Slips and Scraps: How Early Modern NaturalistsInvented the Archive,” Book History 12: 1-36.ZIOLKOWSKI, JAN 2010: “Straparola and the Fairy Tale: Between Literary andOral Traditions” Journal of American Folklore 123.490:377-397.Dr. Ruth B. Bottigheimer is is an adjunct professor in the department of ComparativeLiterature and Cultural Studies at Stony Brook University, State Universityof New York.<strong>Elore</strong> 2/2010120
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/apo_2_10.pdf]ActualBook Culture from BelowThe Eighteenth Annual Conference of the Society for the History of Authorship, Readingand Publishing (SHARP) in Helsinki, 17–20 August 2010: Keynote session “Exposingthe oral and literary background of fairy tales”Comment: Literary fairy tales and the types of international folktales (AA, AT,ATU)Satu ApoThrough my own research, I have learned that the history of the fairy-tale genreis difficult to grasp without considering two modes of transmission – spoken andprinted (Apo 1995, 39-44; Apo 2005). Literary fairy tales have, however, been ablind spot to several generations of folklorists. Why has the attention paid to literarytales been so scant in research on oral narration? I propose to tackle the problem byexamining the most important reference book for the folkloristic study of the fairytale. Published in four editions, The Types of International Folktales continues to endureas a classic in the field of folkloristics. The first edition appeared in 1910, andthe most recent, edited by Hans-Jörg Uther, came out in 2004.Folklorists use the concept “tale type” to indicate an abstracted plot of a narrativewhich has been recorded in several versions from the oral tradition. A tale type isdeemed international if it is represented in the oral narratives of at least two ethnicgroups (Uther 2004, 8). Scholars have furnished each type with a name and anumber. For instance, “Beauty and the Beast” is identified as tale type 425 C. Thenumber indicates a fairy tale written by two well-known authors, Gabrielle Suzannede Villeneuve (1695–1755) and Jeanne Marie Leprince de Beaumont (1711–1780).Their literary creation was incorporated into the folkloristic reference work becausethe story of a beautiful maiden and a monster had also found its way into the oral
Satu Apo: Book Culture from Belowtradition. The type index also includes information on the fairy tale’s distributionacross the countries and language areas of Europe and other continents.The first classification of international folktales was made one hundred years agoby the Finnish folklorist, Antti Aarne (1867–1925). His aim was to produce a practicalway to systematize folklore collections in the folklore archives in different countries.The use of a common catalogue helped scholars delving into the history offolktales to locate the necessary data from folklore collections from other countries.To ascertain the international tale types, Aarne used data from three distinct languageareas. He drew from Finnish and Danish folktale collections as well as from theGrimms’ Kinder- und Hausmärchen. He considered the magnum opus of the Grimmsto be a truly scientific collection of texts offering a reliable picture of the Germanfolktale tradition.How did Antti Aarne define “La Belle et la Bête”, the literary creation of twoFrench women writers? For one thing, he gave this literary fairy tale the new name“Das Mädchen als Frau des Bären”. This new designation pointed to the tales circulatingamong the folk. Aarne did, however, add a brief note on the tale type’s literaryorigins. His description parenthetically includes the name of the story “Amor undPsyche,” thus alluding to the widely known narrative by Lucius Apuleius (c. 124– c.170 CE)Americans breathe new life into the tale-type catalogFolklorists found Aarne’s tale types very useful. Increasingly, his catalog was used asa fundamental work of reference among the international community of folklorescholars. In the 1920s, the American folklorist Stith Thompson (1885–1976), whowas at the time a professor of English at Indiana University, made a new version ofthe Tale-Type Catalog. Thompson worked closely with his European colleagues. Theresult of his labors was a new version of the reference book, now in English, calledThe Types of the Folk-Tale: A Classification and Bibliography (1928).What sort of treatment did literary fairy tales receive in this work? “La Belle etla Bête” continues to be called “The Girl as the Bear’s Wife”. The northern half ofEurope also receives extra emphasis in the data Thompson presents on distribution.According to his list, the fairy tale was known in Scandinavia, Finland, Estonia, andRussia. His presentation of Central Europe is limited to Germany and Flanders. Interestingly,France, the homeland of the writers of the fairytale, went unmentionedaltogether.Thompson’s type catalog nevertheless proved helpful, albeit indirectly, to researcherswith an interest in the literary tradition. As for the tale types included in theGrimms’ Kinder- und Hausmärchen, Thompson referred to the monumental referencework by Johannes Bolte (1858–1937) and Georg (Jiří) Polívka (1858–1933),modestly entitled Anmerkungen zu den Kinder- und Hausmärchen der Brüder Grimm(I–V, 1913–1932). This work took literary versions of tales into consideration. For<strong>Elore</strong> 2/2010122
Satu Apo: Book Culture from Belowexample, in the case of the story of Beauty and the Beast, Bolte and Políkva providedata on how, as early as the 18th century, publishers of children’s literature drewfrom Mme de Beaumont’s work.In 1961, Stith Thompson brought forth a new edition of the tale-type catalog.Folklorists used this for over forty years. Though the coverage is indeed sketchy, thisedition was the first one to draw attention to literary fairy tales. Thompson (1961,7) refers to storytellers of antiquity, the folktales of India, and to The Arabian Nights.Of the Italian classics, Thompson also included Giambattista Basile’s Il Pentamerone.I found no discussion on Giovan Francesco Straparola (c. 1480–1558), not evenregarding his famous tale of “Puss in Boots”. The 17th- and 18th-century writersof French fairy tales are conspicuously absent. Thompson nevertheless chose to usethe original name of the fairy tale “La Belle et la Bête”, so that since 1961 folkloristshave referred to the folktale type AT 425 C by the name of “Beauty and the Beast”.Regarding distribution, however, there continued to be no mention of France.Yet we must recall that Thompson, to his credit, compiled a second reference workby the name of Motif-Index of Folk-Literature: (1932–37; 1955–1958), which offersa wealth of details on the medieval literature of Europe, the Middle East, and India,and their connections to folklore.Germany takes the reinsA long-awaited innovation, that is, the presentation of both oral and literary fairytales as different aspects of a common historical tradition, was realized in the caseof the catalog of international folktales only a few years ago. The maker of the mostrecent edition, Hans-Jörg Uther, is a professor of German literature at the Universityof Duisburg-Essen. The altered attitude to literary fairy tales is clearly evidentin the handling of the tale type Beauty and the Beast. Uther presents historical dataon the fairy tale in question in the following way: “It first appears in two 18th centuryFrench versions, Mme de Villeneuve’s La Belle et la Bête (1740) and Mme deBeaumont’s tale of the same name (1757).” Uther even includes a reference to anearlier fairy-tale author, Marie-Catherine Le Jumel de Barneville, baroness d’Aulnoy.He also presents an impressive array of facts on the tale’s distribution. They revealthat oral versions of Beauty and the Beast have been recorded on five continents andfrom at least 30 language areas. France, too, is finally acknowledged.The dubious legacy of the Finnish SchoolWhy did Aarne and Thompson, the first compilers of tale-type catalogs, negate theliterary origins of the most well-known European fairy tales? The main reason, in myview, is that their reference work was designed to meet the needs of researchers workingwithin a certain paradigm – the so-called Finnish School – whose primary task<strong>Elore</strong> 2/2010123
Satu Apo: Book Culture from Belowwas to chart the history of a single tale by comparing a great number of texts geographicallyand historically. The method entailed wide-ranging and ambitious effortsto gather folktales directly from the mouths of the “common folk.” Unfortunately,from the point of view of historical study, these narratives, which were collected inthe 19 th century, represented a very late and very modern stratum of oral tradition.Nevertheless, collecting brought thousands of texts to the archives not only in Finlandbut also in the Baltic countries, Scandinavia, and Ireland. In the early 20th century,recorded folktale texts in Finland numbered at about 70,000 texts. Of these,over 7,000 could be classified as wonder tales or fairy tales (Rausmaa 1972, 46). Thisvast collection of data was organized in the Folklore Archives of the Finnish LiterarySociety in accordance with the Aarne and Thompson type index.Antti Aarne also made an impact in the international community of folklore scholarsby publishing a detailed methodological guide. Leitfaden der vergleichenden Märchenforschung[Introduction to the comparative study of folktales] came out in 1913.Aarne’s guide gives pride of place to the textual data compiled from folk narration,and he labels literary fairy tales as secondary sources. The basic point of departurewas that the writers of fairy tales had adopted their narratives from the oral tradition.According to Aarne, the majority of European fairy tales had their origins in theMiddle Ages.Aarne complemented his guide to methods with Übersicht der Märchenliteratur(1914), a survey on fairy-tale literature. Here Aarne assessed the value of Italian andFrench fairy-tale literature from the vantage point of historical research. Becausefairy tales had originated in the Middle Ages, the researcher could only draw conclusionsabout the kinds of narratives that were still being told in 16 th and 17 th centuryEurope on the basis of collections by Straparola, Basile, and Charles Perrault. Moreover,the fairy tales composed by French women writers could be easily disregarded,for they had become too estranged from the “pure, popular form” (Aarne 1914,13–15).Aarne refutes the hypothesis that the literary tradition would have made a significantimpact on the oral narration of fairy tales and other folktales. He finds supportfor this important premise from the results of previous research. At that time, Aarne(1913, 18–19) presented only two (Swedish) studies as evidence. Additionally,he underlined the view that the folk did not know how to read. Although Aarne’sassumption about the independence of the folktale tradition was insubstantial, itserved to form the basis for dogma, and it continued to have currency for decades,even in the 1960s. It goes without saying that the claim does not even hold true forFinnish folktales (Apo 1995, 39–45).Why have the “folk” and orality figured so powerfully in the historical studies offairy tales? According to Hans-Jörg Uther, one explanation can be found in the conceptualmodels deriving from cultural nationalism and romanticism. As he puts it,“folktale scholars believed that oral traditions had existed unchanged for centuries,and thus provided an important source of evidence for the belief systems of their ancestors”(Uther 2004, 9). For this reason, for the construction of a national identity,the oral tradition was more expedient than written sources dating back only a few<strong>Elore</strong> 2/2010124
Satu Apo: Book Culture from Belowhundred years.In my view, Uther’s interpretation only partially fits in with comparative researchon folktales. Aarne and Thompson were clearly conscious of the internationalcharacter of European fairy tales. The researchers of their day were no longer usingfolktales to search for information on primordial beliefs. Such an undertaking hasmore in common with the time of the Brothers Grimm. At the same time, however,I do believe that Uther is fully justified in seeking to raise the old, Romantic conceptof the stability and archaic nature of the oral tradition (cf. Abrahams 1993, 10–13).Folk narrators would have preserved the tales created by earlier generations for centuries.A folk appreciative of their own traditions would have shunned the moderninfluences that were spread through literacy and the increased volume of printedmaterials.Nowadays such notions are being called into question by many folklorists. Thehistory of European narratives – spoken or sung – can not be investigated withouttaking the literary traditions into account. Therefore, folklorists should find out moreabout book history and the system of distributing printed materials in the early andlate modern period. This new paradigm, characterized by a stress on the history ofcommunications, opens new and attractive vistas for narrative research, as we can seein the works of Ruth Bottgheimer (2000; 2009) and Hans-Jörg Uther.Translated by Leila VirtanenLiteratureAarne, Antti 1910: Verzechnis der Märchentypen. FF Communications 3. Helsinki:Suomalainen tiedeakatemia.Aarne, Antti 1913: Leitfaden der vergleichenden Märchenforschung. FF Communications13. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia.Aarne, Antti 1914: Übersicht der Märchenliteratur. FF Communications 14. Suomalainentiedeakatemia.Abrahams, Roger D. 1993: Phantoms of Romantic Nationalism in Folkloristics.Journal of American Folklore 106 (419).Apo, Satu 1995: The Narrative World of Finnish Fairy Tales. (1986). FF Communications256. Helsinki: Academia Scientiarum Fennica.Apo, Satu 2005: Topeliuksen Ruususen eurooppalaiset juuret. – Apo, Satu & Norrback,Märtha (eds). Topelius elää – Topelius lever. Jyväskylä: Atena KustannusOy.Bottigheimer, Ruth B. 2002: Fairy Godfather: Straparola, Venice, and the Fairy TaleTradition. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.Bottigheimer, Ruth B. 2009: Fairy Tales: A New History. Albany, New York: ExcelsiorEditions: State University of New York Press.Rausmaa, Pirkko-Liisa 1972: Kansansatujen keruu, julkaisu ja tutkimus Suomessa.– Rausmaa, Pirkko-Liisa (ed). Suomalaiset kansansadut. I. Ihmesadut. Helsinki:<strong>Elore</strong> 2/2010125
Satu Apo: Book Culture from BelowSuomalaisen Kirjallisuuden Seura.Thompson, Stith 1955–58: Motif-Index of Folk-Literature: A Classification of NarrativeElements in Folk-tales, Ballads, Myths, Fables, Mediaeval Romances, Exempla,Fabliaux, Jest-books, and Local Legends. 1-6. Copenhagen: Rosenkilde and Bagger.Thompson, Stith 1961: The Types of the Folktale: A Classification and Bibliography.Second Revision. FF Communications 184. Helsinki: Academia ScientiarumFennica.Uther, Hans-Jörg 2004: The Types of International Folktales: A Classification and Bibliography.I–III. FF Communications 284–286. Helsinki: Academia ScientiarumFennica.Endnotes1 Sanan iberialainen käytöstä: konferenssin korrektimpi käännös olisi toki Pyreneidenniemimaan Afrikan tutkimuksen konferenssi, kuten adjektiivin ibéricotavallisimmasta käyttöyhteydestä, Península Ibérica, voisi päätellä. Molemmatilmaisevat maantieteellistä paikkaa, josta käsin Afrikkaa yhteiskuntatieteellisestija humanistisesti tarkastellaan. Valitsin näistä iberialaisen, koska se synnyttäävarsinkin “iberialaisille” sellaisia historiallisia, esihistoriallisia ja kielellisiä mielleyhtymiä,joita niemimaan virallinen suomalainen nimi ei synnytä, hiemansamaan tapaan kuin monin paikoin vähän tunnettu ilmaisu pohjoismainen(engl. Nordic, port. Nórdico) sisältää suhteessa yleisemmin käytettyyn muttatäkäläisittäin jopa virheelliseen ilmaisuun skandinaavinen. Konferenssin kotisivut(CIEA7).2 Maantieteellisesti pikemminkin Itä-Afrikkaan kuuluvat Tanzanjika ja Sansibaritsenäistyivät jo 1960-luvun alussa yhdistyen Tansaniaksi vuonna 1964. Gentilihuomautti, että maa oli eteläisen Afrikan vapaustaisteluissa siinä määrin tärkeätoimija, että se on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti luettavissa yhtä hyvinmyös eteläiseen Afrikkaan.3 Namibiassa valtapuolueena on edelleen Swapo (South West Africa People’s Organization),Angolassa MPLA (Movimento Popular de Libertação de Angola),Mosambikissa Frelimo (Frente de Libertação de Moçambique ) ja TansaniassaChama Cha Mapinduzi eli “Vallankumouspuolue”.Dr. Satu Apo is Professor of Folklore Studies at the University of Helsinki.<strong>Elore</strong> 2/2010126
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/sumpter_2_10.pdf]ActualBook Culture from Below – The Eighteenth Annual Conference of the Society for the Historyof Authorship, Reading and Publishing (SHARP) in Helsinki, 17–20 August 2010:Keynote session “Exposing the oral and literary background of fairy tales”Comment: Reflections on Oral and Literary Relations in the Fairy TaleCaroline SumpterFans of the Victorian novel Middlemarch will remember Edward Casaubon, andhis obsessive search for ‘The Key to All Mythologies’ (Eliot, 1871–2). George Eliotmocked a scholarly quest that took a lifetime, but got her character no nearer to hiselusive goal. I would like to raise some questions that didn’t occur to Casaubon, butmay be worthwhile to reflect upon here: why are we still so fascinated with the notionof fairy-tale origins, be they oral or literary, at all? Does authenticity still meansomething different to historians of reading and most historians of fairy tales, and ifso, what happens when their methodologies meet? Folklore and fairy-tale study hassometimes struggled to transcend the legacy of the real eighteenth- and nineteenthcenturyCasaubons, who did indeed go in search of just such grand unifying narrativesto explain the origin of fairy tales. In the nineteenth-century, these includedanthropologists, who believed in a universal ‘savage’ stage of mental development,and philologists, who argued that the fairy tale could be traced back to the languageof early Indo-European tribes.In her characteristically engaging and thought-provoking address, Ruth Bottigheimermakes no such claims. Indeed, her work is in the spirit of wider interdisciplinaryattempts to probe the ideological foundations of the nineteenth-centurydiscipline of folklore. In a British context, we might recall the work of historians suchas Peter Burke (1994/1978), folklorists such as Regina Bendix (2002), and Marxistscholars of the folksong such as Dave Harker. To take such an approach is not necessaryto disavow a vibrant lower-class culture: Harker’s controversial 1985 book, ‘Fa-
Caroline Sumpter: Book Culture from Belowkesong’: The Manufacture of British ‘Folk Song’, simply argued that this culture evolvedthrough print and the music hall, rather than being centred in an unchanging oraltradition. Ruth Bottigheimer’s paper has led me to reflect on what publishing historyhas brought – and might continue to bring – to these debates. And in keeping withthe theme of the 2010 SHARP conference, it has made me ponder another question:how might – and can – historians of reading still tell a history of the fairy tale frombelow? As my own research has focused on nineteenth-century Britain and Ireland,and as the rural Irish were so often cast as ‘the folk’ in Romantic folklore scholarship,I hope you’ll forgive this historical and geographical inflection in my response.The Celtic TwilightI’d like to begin with a quotation that seems pertinent to Ruth Bottigheimer’s reflectionson oral/literary relations. In the Celtic Twilight, first published in 1893, theIrish writer W. B. Yeats recalled a curious oral narrative, which he claimed had beentold to him by an old peasant woman in rural County Mayo, Ireland:[…] she told me of two friends of hers who had been made love to by one whom theybelieved to be the devil. One of them was standing by the road-side when he came by onhorseback, and asked her to mount up behind him, and go riding. When she would not hevanished. The other was out on the road late at night waiting for her young man, whensomething came flapping and rolling along the road up to her feet. It had the likeness of anewspaper, and presently it flapped into her face, and she knew by the size of it that it wasthe Irish Times. All of a sudden it changed into a young man, who asked her to go walkingwith him. She would not, and he vanished (Yeats 1893/1902, 69-70).Here is an oral informant (if Yeats is to be believed) who wittily responds to print,making the newspaper the subject of her own verbal folklore. While there is nodoubt about the sly dig intended at the (unionist) Irish Times, this was certainly notthe only newspaper cast as a satanic seducer, out to bewitch and bedevil the folk.In fact, the notion that print – and the newspaper in particular – was a killerof the oral fairy tale was a claim frequently made by Yeats himself, and one whichresurfaces (from a Marxist rather than a nationalist angle) in Walter Benjamin’s 1936essay ‘The Storyteller’. Why is this relevant to Ruth Bottigheimer’s paper? Perhapsbecause we still wrestle with the legacy of these debates today. Jack Zipes, one of theforemost scholars of the genre, has written widely and often sensitively on the fairytaletradition in print, but also acknowledges his own debts to Benjamin. He has explicitlyargued that the ‘establishment of the bourgeoisie’ was based on the ‘violationof oral tale telling’ (Zipes 1994, 12–13). Zipes, it should be stated, does not locatethe fairy tale’s origins in a romantic and distant period of pre-history: indeed, heargues that ‘there is no evidence that a separate wonder tale tradition or literary fairytale tradition existed in Europe before the medieval period’ (Zipes 2000, 846). Signi-<strong>Elore</strong> 2/2010128
Caroline Sumpter: Book Culture from Belowficantly, however, while he acknowledges a rich intermixture of the spoken and writtenin the fairy tale’s history, he is also sure that the oral tradition came first. We see,then, why Ruth Bottigheimer’s work is so controversial: for she argues that there wasno demotic fairy tale tradition there to be violated at all. Interestingly, one would notnecessarily have to agree with her claims about print, Straparola and urban cultureas originators of the fairy tale tradition to see the bigger ideological challenge thatRuth Bottigheimer (and book history) has posed to fairy-tale scholars. Why shouldwe assume that authenticity is impossible without orality? Where is the evidence thatverbal storytelling was besieged by a deadening print culture? At a SHARP conference,of course, this is preaching to the converted – such an audience hardly needspersuading that reading can be an active, creative and resisting process.Ruth Bottigheimer, we might note, is not arguing that there was no early oraltale- telling (or folktale) tradition; just that there was no oral tradition of fairy talesbefore print. The argument for Straparola as the inventor of an early modern fairytaletradition is elaborated in fascinating detail in her book Fairy Godfather (2002).As her paper made clear, however, this argument relies on a particular definition offairy tales – as rise and restoration narratives. It’s fair to point out that this aspect ofRuth Bottigheimer’s argument has also caused contention. So I’d like to raise anotherquestion for discussion – how easy is it for the scholarly community to definethe fairy tale?Defining the fairy taleLooking at British eighteenth-century newspapers and magazines, there is no doubtabout the existence of a sophisticated, literate, fairy-tale tradition. An extendednewspaper serialisation of the Arabian Nights, for example, was published in a halfpennyLondon paper as early as the 1720s (Mayo 1962, 59). Interestingly, however,we also find confusion as to what constitutes a fairy tale in the first place. In 1717, atext entitled a ‘fairy tale’ is advertised in the papers The Post Boy and the Daily Courant– but this appears to be an authored poem, not a prose narrative. In 1743, theUniversal Spectator published a translation of Madame L’Heritier’s magical Frenchtale The Wary Princess: or the Adventures of Finette, but it was subtitled ‘a novel’,not a fairy tale. A serialisation of L’Heritier’s ‘The History of Blanche’ the next yearwas also referred to as a novel, although it was set ‘In the Days of Fairyland’, andclaimed an oral provenance: to have been circulated by ‘Troubadours or Tale-tellers’and ‘mothers and nurses’, before entering print. These ephemeral print sources revealthat, in a British print context, the fairy tale was still an emergent genre, developingin dialogue with a rich variety of literary forms – the novel, the oriental tale, thenewspaper leader. That dialogue was not always the same: Maria Kaliambou’s workon the heterogeneous material in Greek fairy-tale booklets, for instance, might leadus to ponder how publishing context shapes genre definition in other national contexts(Kaliambou, SHARP 2010). When tracing international lines of influence, we<strong>Elore</strong> 2/2010129
Caroline Sumpter: Book Culture from Belowcome up against the significant problem of the different definitions used in differentlanguages, and in different nations and regions: eventyr, märchen, contes des fées,wonder tales, fairy legends, and fairy tales, to name just a few. But we also find thosedefinitions shaped far more specifically, emerging from distinctive storytelling andprint communities.As Ruth Bottigheimer eloquently argues, a print-based history of the fairy taleneeds to be attentive to literary cross-pollination. And as her work on fingerprintsmakes clear, it needs to be careful not to overplay the readership for key book editions.Edgar Taylor, for example, the first English editor of Basile’s Pentamerone,actually found it impossible to obtain a copy of this text in England in the 1830s,finally succeeding only through a contact in Naples. The pioneering work of RogerChartier and Robert Darnton encouraged us to focus instead on the more pervasiveinfluence of cheap print, revealing the complex ways in which it became historicallyinterwoven with French oral and folk tradition (Chartier 1987; Darnton 1990).Ruth Bottigheimer’s own work on European chapbook circulation has also made apersuasive case for the early and wide circulation of fairy-tale plots through print,and across all social classes (Bottigheimer, 2003). She is right, of course, that there ismuch more evidence to gather.George Cruikshank (1823): Title pageillustration to Jacob & Wilhelm Grimm,German Popular Stories. London: Baldwin.Used by permission of the Universityof London Library.<strong>Elore</strong> 2/2010130
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowIn nineteenth-century Britain and Ireland, fairy tales in cheap print certainlyfound mass audiences, but the largest numbers of readers were reached through adifferent medium to the chapbook. In fact, as I have argued in The Victorian Pressand the Fairy Tale, lower-class engagement with cheap magazines and newspapers–particularly the penny magazines of the 1830s – was intimately connected to theantiquarian celebration of the chapbook, an increasingly obsolete print form that wasrecast as the ‘true’ culture of the folk. It is a shift that we see in George Cruikshanks’s1823 title page to the first English translation of the Grimms’ tales German PopularStories. In Cruikshank’s image, the tales (as we can see, supposedly taken from German‘Oral Tradition’), are linked not only to oral culture, but to the oral delivery ofprinted text (figure 1). Epigraphs to both volumes of German Popular Stories makedirect reference to exactly what these texts might be – seventeenth–century Britishchapbooks containing the tales of ‘Thom Thumbe the Little’ and ‘Valentine andOrson’. Ironically, this romanticisation of the chapbook has tended to mean thatscholars – with a few notable exceptions – have overlooked the influence of the pressin shaping fairy-tale traditions. Cheap serial literature certainly causes us to reflecton those attempts to define a fairy tale so central to Ruth Bottigheimer’s work. Andit makes familiar nineteenth-century assumptions about the provenance of orallycollectedfairy tales much more difficult to sustain.We might briefly take just one national context. Brian Earls has shown that theIrish Folklore Commission, which collected oral tales between the 1920s and 1950s,contains within its archives a significant number of redacted stories that can be tracedto the print culture of over a century earlier – particularly to the works of WilliamCarleton (Earls 1984, 9). This, perhaps, should be no surprise, for a significant investmentin education, a nascent nationalism, and technological advances allowingthe cheaper production of papers and magazines begin to converge in Ireland in the1830s (Paddy Lyons 89–100; Earls 1992–3). Newspapers, of course, were reachingmany rural Irish readers earlier than this: as Linde Lunney has shown, the localAnglican curate of the small village of Maghera, County Londonderry, estimatedthat eighty pounds a year was spent by the village on newspapers in 1814. Yet cheapmagazines from the early 1830s – including Chambers’s Edinburgh Journal and theIrish Penny Magazine – were particularly significant, for they published many fairytales, fairy legends and articles on folklore, and certainly targeted rural Irish (as wellas urban) audiences.Should we then dismiss the material in the Irish Folklore Archives that can betraced to print sources as a tradition based on ‘fakelore’ – a term coined by RichardDorson in 1949 for the falsification ‘of folklore […] for capitalistic gain’? (Dorson1959, 4). To my mind such material remains part of an authentic tradition – in thesense that it was meaningful to the community who shared it. If we operate with thiscontext-specific understanding of folklore, it doesn’t matter if these tales were read– or heard from print – before they were appropriated into oral tradition. Beforethe age of sound recording, of course, our speculations on the oral tradition rely onwritten culture. Historically, folklore as a discipline was always bound up with print,the oral tradition messily intertwined with those commercial processes.<strong>Elore</strong> 2/2010131
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowAt this year’s SHARP conference, Martyn Lyons and Nils Erik Villstrand spokeabout ‘mediated’ and ‘accessive’ literacy (Lyons, Villstrand, 2010). RuthBottigheimer’s paper also makes the convincing case that it was not just readers whohad access to print. Goldsmith fictionalised a squire’s oral retelling of chapbooktales; Irish magazines of the 1830s frequently fictionalised the oral recital of fairylegends from penny magazines. It is clear that such magazines hoped for listeners aswell as readers amongst their target audience (Sumpter 2008, 20–21). The fairy talein print, as Rudolf Schenda made clear, participated in ‘semi-literate’ and ‘semi-oral’circulation processes (Schenda 2007, 127–40). We can’t, of course, take fictionalframes as evidence of actual reading experiences. But we can find much real evidencethat challenges assumptions that print killed oral storytelling communities, and oftenin unexpected contexts. At SHARP, for instance, we heard Archie Dick speak ofthe use of fairy tales in the early nineteenth-century notebook of Johannes Smiesing,a Cape Colony slave (Dick 2010). In a Finnish context, Satu Apo has shown the interplayof popular print – including newspaper tales – and the development of oral,local legends and fairy tales (Apo 41, 45). Kirsti Salmi-Niklander has done fascinatingwork on the early twentieth century manuscript newspapers written and orallyrecited by working-class readers, in both native and ex-patriot contexts. She showsthat reading not only remained linked to the spoken word, but inspired an oral traditionbased on creative writing: oral performance to the group was comparable toan unofficial ‘publication’ process (Salmi-Niklander, 2002, 2006, 2007). While shedoes not explicitly focus on the fairy tale, Kirsti’s term ‘oral-literary local tradition’(2002) remains suggestive: it captures some of the complexity of the relationshipsthat both Ruth and I have been trying to map here.‘Cullenmore and the Fairies’Given the creative relationship between popular reading, writing and communaltale telling in these periods, we can’t simply reverse the terms of Romantic fairy-talescholarship. That is, in the nineteenth century at least, we can’t claim a single pointof creative origin – urban rather than rural, literary rather than oral, educated ratherthan lower class – for the fairy tale. For example, at SHARP, Kati Mikkola spokeabout rural Finnish contributors to the Folklore Archives who also saw themselves asaspirant writers (Mikkola 2010). It is well documented that a number of the writersof fairy tales and legends in the local and national Irish papers of the 1820s–40s wereindeed from rural, lower-class backgrounds – circulating their locally inflected talesto urban centres via print, rather than simply internalising urban printed tales (Earls,1992–93). Recently, I came across an intriguing text from an Irish local paper, theTuam Herald, published in Galway in 1844. The title reads as follows:‘Cullenmore and the Fairies’. A Tradition of the West of Ireland. By Terence M’Donagh, anIrish Peasant (from The World of Fashion).<strong>Elore</strong> 2/2010132
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowWhat are we to make of this? The tale is presented as a tradition – suggesting communalownership – and the stipulation of his peasant origins might seek to presentTerence M’Donagh as an authentic repository of ancient lore. Yet it is pointedly also‘by’ an author. Moreover, it has already appeared in another periodical – it has beentaken, not from his lips, but from a London monthly title aimed at female readers,the World of Fashion (launched in 1824). The tale itself testifies to an innovative mixof genres, and includes its own fictional frame. In rural Galway, the writer/narratordescribes walking home from a fair with Larry Reilly, famed for being ‘the best Seanachuidhe– an Irish word for storyteller – in the parish. They are speaking in Irish,and debating fairy belief. Larry points out that Terry, our writer, can ‘read and write’and knows ‘JOMETRY and Latin’; Larry assumes that he aught to know that the fairiesare fallen angels. Larry then tells the tale of ‘Cullenmore and the Fairies’, whichM’Donagh then supposedly translates and writes for the reader. The story concernsa sixteenth century Galway farmer and chieftain, Cullenmore, who, having foughtthe English who have seized power in the West of Ireland, is arrested and is due tobe executed. He is visited by the fairy king Finvarra, who informs him that he canhelp him escape his cell by turning him into a raven, but demands Cullenmore’s helpin securing a mortal bride. Cullenmore instead claims the bride for himself, and ismenaced by Finvarra, who meddles with his beloved, his cattle and his butter. Aftervarious adventures (and unsucessful attempts to destroy Finvarra’s enchanted hill atKnockma), Cullenmore ultimately outwits the fairy king.How do we classify this text? We might wish to define it as a fairy legend, or inRuth Bottigheimer’s terms, a fairy land fiction rather than a fairy tale – it does indeeddraw on parallel earthly and fairy worlds. It occurs in a historical, rather than atimeless realm, and relies on local place names. Yet publishers certainly played a significantrole in defining our genre when they packaged material in ways guaranteedto sell. Indeed, Yeats’s publisher, Walter Scott, deemed just such kinds of authoredlegendary material ‘fairy tales’ when he published Yeats’s Fairy and Folk Tales of theIrish Peasantry in 1888.‘Cullenmore and the Fairies’ certainly involves fairy-tale wish fulfilment – but it isan unfulfilled nationalist restoration narrative. Cullenmore battles the oppressions ofthe English as well as the malevolence of the fairy king. It is tempting to assume thatthis tale has been written for a local audience – the Tuam Herald’s readers in 1844would recognise the region’s associations in print and oral tradition with the fairyking Finvarra, and perhaps share Cullenmore’s frustration with English domination.Yet the fact that it has been reprinted from the World of Fashion suggests that it mayhave been written for urban, English middle-class, female readers, by an aspirantwriter eager for more than local fame. This would surely be a different text to Englishreaders unaware of the whereabouts of Tuam, imbibing Irish legends along withfashion plates.Again, we must be cautious about taking literary frames at face value. We may bewary of M’Donagh’s wish to prove his peasant authenticity (and although a TerryM’Donagh is evicted by a Galway landlord in 1882, I can’t prove that this is ourwriter). In British and Irish contexts, a fairy-tale history ‘from below’ must surely<strong>Elore</strong> 2/2010133
Caroline Sumpter: Book Culture from Belowinterrogate terms such as ‘peasantry’ and ‘folk’ – mindful that Anglo-Irish folklorists,rather than the rural lower class, provided Yeats with the texts for his Fairy and FolkTales of the Irish Peasantry. But book history surely equips us to explore this commercialand creative traffic – between languages and classes, orality and the literacy, therural and the urban, the local, national and the transnational.In her paper, Ruth Bottigheimer made another very important point – that individualreaders responded to fairy tales just as creatively as to any other genre. IfStraparola could be used for seduction, correspondence columns in English socialistpenny papers of the 1890s reveal that Cinderella could also be claimed by workingclass children for socialism (Sumpter 2008, 88–130). Whether we use the vague(and in a British and Irish context) questionable terms ‘peasant’ and ‘folk’ – or thecontentious ‘proletarian’, ‘rural proletarian’ ‘working’ or ‘lower class’ – we must ofcourse acknowledge the creativity and individuality of readers from all classes. At theSHARP conference, we heard not only about Finnish rural correspondents to nineteenth-centurynewspapers but about a Cornish mining poet who wrote in blackberryjuice, and a labouring woman’s autobiography on a bedsheet (Stark, Thomas,Martyn Lyons 2010). In the nineteenth century, as well as the early twentieth, asurprisingly wide range of readers wrote back. The greatest myth of nineteenth centuryfolklore is obviously the myth of a unified and unchanging ‘folk’. Without thismythical entity, we are left where Ruth Bottigheimer began, with that search for patternsrather than origins. We are left with the meticulous task of tracing individualreaders and their creative responses to fairy-tale narratives: evidence found in handwrittennewspapers, diaries, letters, commonplace books and songbooks, as well as inautobiographies, letters to newspapers, and periodical correspondence columns.Recent scholars influenced by publishing history, including Ann Wanning Harries(2001), Nancy Canepa (1997), Jennifer Schacker (2003) and Catherine Vellay-Vallentin(1997), have increasingly sought to offered definitions of the fairy tale that arenot universal, but historically and geographically shaped by specific reading and taletellingcontexts. If we are work with such definitions – which see genres as inseparablefrom the communication circuits in which they are situated – discovering whatfairy tales meant to historical readers and reading communities becomes the scholar’smost pressing task. Ruth Bottigheimer’s work has created a valuable and spirited debateamongst literary scholars, folklorists, publishing historians, and journalists onnational newspapers – all of whom have been encouraged to think about their ownideological investments in the terms ‘oral and print culture’. How we bring togethermicro and large-scale histories – that is, how we combine those broad-brush debatesover fairy-tale genesis and origin with evidence for specific contexts of reception – isthe question that I’ll end on. It´s my prediction that this might be the biggest – andmost exciting – challenge in the next stage of fairy-tale scholarship.<strong>Elore</strong> 2/2010134
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowLiteratureAPO, SATU, 1995: The Narrative World of Finnish Fairy Tales: Structure, Agency,and Evaluation in Southwestern Finnish Folktales. Helsinki: Swedish Academyof Science and Letters.—, 2007: ‘The Relationship between Oral and Literary Tradition as a Challenge toFairy-Tale Research: The Case of Finnish Folktales’. – Marvels and Tales 21(1):19–33.BEARMAN C. J., 2000: ‘Who Were the Folk? The Demography of Cecil Sharp’sSomerset Folk Singers’. – Historical Journal: 43(3): 751–75—, 2002: ‘Cecil Sharp in Somerset: Some Reflections on the Work of David Harker’.– Folklore 113: 11–34BENDIX, REGINA, 2002: ‘The Uses of Disciplinary History’. – Radical HistoryReview 84:110–14.BENJAMIN, WALTER, 1936: ‘The Storyteller; Reflections of the Works of NikolaiLeskov’. – Benjamin, Illuminations, Hannah Arendt (ed.), Harry Zohn (trans.).London: Fontana, 1973.BOTTIGHEIMER, RUTH B., 2010: ‘Upward and Outward: Fairy Tales and PopularPrint and Proletarian Culture 1550–1850’. – Unpublished paper. 19. 08.2010. Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.—, 2002: Fairy Godfather: Straparola, Venice and the Fairy Tale Tradition. Philadelphia,PA: University of Pennsylvania Press.—, 2007: – ‘Fairy Tales, Printed Texts, and Oral Tellings’: Marvels and Tales SpecialIssue. 21(1): 11–140.—, 2003: ‘The Ultimate Fairy Tale: Oral Transmission in a Literature World’. – EllisDavidson, Hilda & Chaudhri, Anna (eds.), A Companion to the Fairy Tale.Cambridge: Boydell and Brewer: 57–70.BREWER, JOHN, 2010: ‘Microhistory and the Histories of Everyday Life’. – Culturaland Social History 7 (1): 87–109BURKE, PETER, 1994/1978: Popular Culture in Early Modern Europe. Rev. edn.Aldershot: Ashgate.CHARTIER, ROGER, 1987: The Cultural Uses of Print in Early Modern France.Lydia G. Cochrane (trans.). Princeton, NJ: Princeton University Press.DARNTON, ROBERT, 1990: The Kiss of Lamourette: Studies in Cultural HistoryLondon: Faber & Faber.DICK, ARCHIE, 2010: ‘From the Pen of a Slave: Johannes Smiesing, Writing andReading Master in the Service of the Honourable East India Company’. Unpublishedpaper. 18. 08. 2010. Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 thAnnual SHARP Conference.DORSON, RICHARD M., 1959: American Folklore. Chicago, IL: U of ChicagoPress.EARLS, BRIAN, 1984: ‘A Note on Seanachas Amhlaoibh Í Luínse’. – Béaloideas /<strong>Elore</strong> 2/2010135
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowThe Folklore of Ireland Society 52: 9–34.—, 1992-3: ‘Supernatural Legends in Nineteenth-Century Irish Writing’. – Béaloideas/ The Folklore of Ireland Society 60–1: 93–144.HARKER, DAVE, 1985: Fakesong: The Manufacture of British ‘Folk Song’, 1700 tothe Present. Milton Keynes: Open University Press.HARRIES, ELIZABETH WANNING, 2001: Twice Upon a Tale: Women Writersand the History of the Fairy Tale. Princeton, NJ: Princeton University Press.KALIAMBOU, MARIA, 2010: ‘Fairy Tales from Below: A Re-evaluation of a“Worthless’ Material”. – Unpublished paper. 19. 08. 2010. Helsinki, ‘BookCulture from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.LANG, ANDREW, 1884: Preface, Grimm’s Household Tales. Margaret Hunt (trans).2 vols. London: Bell and Sons.LUNNEY, LINDE 2010: ‘Reading and Orality in Early Nineteenth-Century UlsterPoetry: James Orr and his Contemporaries’. – Caball, Marc, & Carpenter,Andrew, (eds), Oral and Print Culture in Ireland, 1600–1900. Dublin: FourCourts: 119-36LYONS, MARTYN, 2010: ‘A New History from Below? The Writing Culture ofEuropean Peasants, c.1850 to c.1920’. – Unpublished paper. 17. 08. 2010.Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.LYONS, PADDY 2006: ‘Mass Literacy in Nineteenth-Century Ireland, Britain andEurope’. – Litvack, Leon, & Graham, Colin (eds), Ireland and Europe in theNineteenth Century. Dublin: Four Courts: 89–100.MAYO, ROBERT D., 1962: The English Novel in the Magazines, 1740–1815. Evanston:Northwestern University Press.M’DONAGH, TERENCE, 1844: ‘Cullenmore and the Fairies: A Tradition of theWest of Ireland. By Terence M’Donagh, an Irish Peasant. (From the World ofFashion)’. Tuam Herald, 25 May: 4; 1 June 1844: 4.MIKKOLA, KATI, 2010: ‘Non-professional Folklore Collectors as Nation–buildersin Late Nineteenth and early Twentieth-century Finland’. – Unpublished paper.19. 08. 2010. Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 th Annual SHARPConference.SALMI-NIKLANDER, KIRSTI, 2002: Crooks and Heroes, Priests and Preachers.Religion and Socialism in the Oral-literary Tradition of a Finnish-Canadian MiningCommunity’. – Oral History 1(8) [online] [10.05.2010].—, 2006: ‘Manuscripts and Broadsheets. Narrative Genres and the CommunicationCircuit among Working-class Youth in early 20 th -Century Finland’. – Folklore:Electronic Journal of Folklore 33 [online] [01. 08.2010].—, 2007: ‘Bitter Memories and Burst Soap Bubbles: Irony, Parody, and Satire in theOral-Literary Tradition of Finnish Working-Class Youth at the Beginning ofthe Twentieth Century’. – IRSH 52: 189–207SCHACKER, JENNIFER, 2003: National Dreams: The Remaking of Fairy Tales inNineteenth-Century England. Philadelphia, PA: Univesity of Pennsylvania Press.<strong>Elore</strong> 2/2010136
Caroline Sumpter: Book Culture from BelowSCHENDA, RUDOLF, 2007: ‘Semi-Literate and Semi-Oral Processes’. – Marvelsand Tales Special Issue. 21(1):127–40.SEIFERT, LEWIS, and VELLAY-VALLENTIN, CATHERINE, 2007: ‘Commentson Fairy Tales and Oral Tradition’. Marvels and Tales 20 (2): 276–80.STARCK, LAURA, 2010: ‘Newspaper Culture from Below: Finnish Peasants’ Participationin the Public Sphere 1850–1900’. – Unpublished paper. 18. 08. 2010.Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.STOUGAARD-NIELSEN, JAKOB, 2010: Andersen’s Scrapbook: The Socializationof Fairy Tales in Performance and Print’. – Unpublished paper. 19. 08. 2010.Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.SUMPTER, CAROLINE, 2008: The Victorian Press and the Fairy Tale. Basingstoke:Palgrave Macmillan.THOMAS, GILLIAN. ‘“Reading like a Parson”: John Harris (1820–1884), the ‘Mining-MethodistPoet’ and his Patrons’. – Unpublished paper. 18. 08. 2010.Helsinki, ‘Book History from Below’: The 18 th Annual SHARP Conference.VALK, ÜLO & SLEJAMAA, ELO-HANNA, 2007: – International Society for FolkNarrative Research Newsletter 2: 17–26. [online] [2. 11.2008]VELAY-VALLANTIN, CATHERINE, 1997: ‘Little Red Riding Hood as Fairy Tale,Fait-Divers, and Children’s Literature: The Invention of a Traditional Heritage’.–Canepa, Nancy L (ed.), Out of the Woods: The Origins of the Literary Fairy Talein Italy and France. Detroit, MI: Wayne State University Press: 306–51.VILLSTRAND, NILS ERIK, 2010: ‘Conceptual Revaluations from Below’. – Unpublishedpaper. 18. 08. 2010. Helsinki, ‘Book Culture from Below’: The 18 thAnnual SHARP Conference.VIVO, FILIPPO DE, 2010: ‘Prospect or Refuge? Microhistory, History on a LargeScale’. – Cultural and Social History 7 (3): 387–97.YEATS, W. B., 1893/1902: The Celtic Twilight. Rev. edn. London: Bullen.—, 1888: Fairy and Folk Tales of the Irish Peasantry. London: Walter Scott.ZIPES, JACK, 1994: Fairy Tale as Myth, Myth as Fairy Tale. Lexington, KY: UniversityPress of Kentucky.—, 2000: ‘Cross-Cultural Connections and the Contamination of the Classic FairyTale’. – Zipes, Jack (ed), The Great Fairy Tale Tradition: from Straparola andBasile to the Brothers Grimm. New York: Norton.Dr. Caroline Sumpter is a Lecturer at the Queen’s University, Belfast, School ofEnglish<strong>Elore</strong> 2/2010137
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/heimo_2_10.pdf]AjankohtaistaKapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnatosana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessiaLectio praecursoria Turun yliopistossa 8.5.2010Anne HeimoNäihin aikoihin 92 vuotta sitten toukokuussa 1918 tammikuun lopusta asti Suomenkansaa repinyt sisällissota oli loppumaisillaan. Jo huhtikuussa oli selvinnyt, ettäsodan voittajia tulisivat olemaan valkoiset, mutta viimeiset punaiset luopuivat taistelustavasta toukokuun alkupuolella. Venäläiset joukot vetäytyivät Terijoen edustaltasijaitsevasta Inon linnoituksesta 14. toukokuuta, ja jo muutamaa päivää myöhemmin16. toukokuuta valkoinen armeija juhlisti voittoaan järjestämällä näyttävän paraatinHelsingissä.Sisällissota oli päättynyt, mutta Sammatin Luskalan kylässä asuva torpparinvaimoIda Lindell eli elämänsä raskainta aikaa. Toukotöihin olisi pitänyt ryhtyä, mutta hänenmiehensä Vihtori Lindell oli vastikään teloitettu. Vihtori oli monen muun paikallisentyöväen yhdistyksen jäsenen tavoin liittynyt helmikuun alkupäivinä järjestäytyneeseenSammatin punakaartiin. Vaikka reilun tuhannen asukkaan Sammatissatyöväestön ja talollisten välit olivat läheisempiä kuin monella muulla paikkakunnalla,se ei tarkoittanut, ettei työväki silti toivonut muutosta tilanteeseensa. Aseisiintarttuminen ei varsinkaan perheellisiä miehiä miellyttänyt, mutta punakaartin lupaamarahapalkka houkutteli. Taistelunhaluisimmat kaartilaiset lähtivät rintamalle.Sammattiin jääneet punaiset suorittivat aseiden ja elintarvikkeiden takavarikointeja,vartioivat kulkuväyliä ja pitivät silmällä talollisten ja muiden suojeluskuntamielistentoimia. Sammattiin kantautui huhuja punaisten muualla Suomessa tekemistä hirmuteoista,mutta joidenkin kaartilaisten uhmakkaasta käytöksestä huolimatta pääosapaikallisesta punakaartista oli maltillista väkeä. Ensimmäinen ja ainoa väkivallantekotapahtui huhtikuun puolivälissä, kun tuntemattomiksi jääneet punakaartilaiset
Anne Heimo: Kapina Sammatissasurmasivat varatuomari Unto Nevalaisen.Huhtikuun lopulla valtasuhteissa tapahtui käänne ja valkoiset ottivat Itämerendivisioonan kuuluneiden saksalaisjoukkojen tuella Sammatin haltuunsa. Ensimmäisenätoimenpiteenään Sammatin suojeluskunta ryhtyi riisumaan punakaartia aseista.Tässä vaiheessa moni punakaartilainen arvioi, että oli parempi myöntää häviö ja luovuttaaase vapaaehtoisesti – varsinkin, kun useimmat eivät kokeneet osallistuneensarikolliseen toimintaan. Vihtori Lindell ei kuitenkaan luottanut suojeluskuntalaistenlupauksiin vapaaehtoisesti ilmoittautuneiden vapauttamisesta, vaan vetäytyi piiloonyhdessä veljesten Frans Iltasen ja Edvard Kilven kanssa Enäjärven rannalle sijaitsevaankallioluolaan. Tieto piilopaikasta kuitenkin paljastui ja aseellisen yhteenotonjälkeen miehet vangittiin. Myllykylän Ylitalossa istunut kenttätuomioistuin tuomitsikaikki kolme teloitettavaksi. Iltasen ja Kilven kuolemanrangaistukset toimeenpantiinvälittömästi 1. toukokuuta, mutta Vihtori Lindell teloitettiin vasta 6. toukokuutayhdentoista muun Sammatin työväen yhdistykseen kuuluneen miehen kanssaNummen Tavolan kylässä.Kaiken kaikkiaan sammattilaisia punaisia kuoli rintamalla, teloituksissa ja vankileireillänelisenkymmentä, eli kuten paikkakuntalaiset asian näkivät ”yhtä montapunaista kuoli kuin Nevalaisessa oli pistimen jälkiä”. Sisällissodan väkivaltaisuuksiaselvittäneen Jaakko Paavolaisen (1967) laskelmien mukaan punaisten teloitustappionousi Sammatissa miespuoliseen väkilukuun suhteutettuna silloisen Uudenmaanläänin korkeimmaksi ja koko Suomen kolmanneksi korkeimmaksi.Historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessi90 vuotta Vihtori Lindellin kuoleman jälkeen raaseporilainen runoilija-kirjailija KaijaOlin-Arvola (2008) muistelee blogissaan isoäitinsä elämänvaiheita ja kuvaa siinämyös isovanhempiensa viimeistä kohtaamista. Ennen teloitustaan Vihtori oli tuotuvielä kerran tapaamaan vaimoaan. ”Kato ny Iitu Vihtoriis. Ny sää näät sen viimesenkerran” oli saattajana toiminut suojeluskuntalainen tokaissut sukukertomuksen mukaankirjailijan isoäidille. Kertomus perustuu Olin-Arvolan isoäidin omakohtaiseenkokemukseen ja siitä on vähitellen muodostunut sukukertomus, jota on voitu kertoapaitsi perheen keskuudessa myös tilaisuuden tullen muissa yhteyksissä. Kertomustaon luultavasti toistettu pelkästään suullisesti siihen asti kunnes kirjailija päätti kirjoittaatapauksesta vuonna 2008 blogissaan. Blogin välittämänä kertomus Iida jaVihtori Lindellin viimeisestä yhteisestä hetkestä on tavoittanut yhä uusia lukijoita,kuten minut ja minun kauttani nyt myös teidät arvoisat kuulijani. Tätä jatkuvastikäynnissä olevaa ja koskaan päättymätöntä menneisyyden tulkitsemisen ja välittymisenprosessia historiantutkija Jorma Kalela (tulossa) nimittää historian yhteiskunnallisenrakentamisen prosessiksi.Historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessi perustuu brittiläisen sosiaalihistorioitsijanRaphael Samuelin (1994) näkemykseen historiasta ihmisten keskenrakentuneena tietona ja toimintana. Tässä prosessissa kaikki menneisyyttä koskevan<strong>Elore</strong> 2/2010139
Anne Heimo: Kapina Sammatissatiedon välittämistavat ovat samanarvoisia ja menneisyyden tulkitsemiseen osallistuvatkaikki. Toisin sanoen historian esittäjänä voi toimia kuka tahansa meistä koulutuksestatai ammattilaisuudesta riippumatta, ja historian esityksiä voi esittää missämuodossa tahansa. Runoilija-kirjailijan blogissaan toistama sukukertomus on tästänäkökulmasta tarkasteltuna samanveroinen kuin akateemisessa historiantutkimuksessajulkaistu kuvaus samasta tapauksesta.Historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessi ei pääty koskaan, sillä historioitatuottavat kysymykset ovat sidoksissa niiden esittämisajankohtaan. Uudet tiedontarpeet vaativat uusia historioita. Tietotekniikan kehittymisen lisäksi tämä on yksikeskeinen syy nykyiseen paikallishistorioiden sekä kylä- ja sukukirjojen valtavaanjulkaisuintoon. Ihmiset kaipaavat tietoa sukujensa ja kotiseutunsa historiasta ymmärtääkseenparemmin itseään ja taustojaan. Vaikka sisällissota on Suomen lähihistoriantutkituin ajanjakso, historiantutkijoiden makrotason tulkinnat ja kiistat sisällissodansyistä ja seurauksista eivät ole pystyneet vastaamaan mikrotasolla esitettyihin kysymyksiin.Koska akateeminen tutkimus ei ole pystynyt selittämään paikkakuntalaisiatyydyttävällä tavalla sisällissodan jälkiseurauksien ankaruutta Sammatissa, on vastauksiapitänyt hakea omin voimin paikallisella tasolla.Folkloristin tehtäväFolkloristina tehtäväni on tutkia perinnettä. Tutkimuksessani perinnettä edustavatsammattilaisten keskuudessa suullisesti ja kirjallisesti välitetyt, kertomuksen muodossaesitetyt muistot, käsitykset ja tulkinnat sisällissodasta. Kertomukset ovat tehokaskeino käsitellä yhteiskunnallisia konflikteja. Niiden avulla voidaan harjoittaasosiaalista kontrollia ja käsitellä yhteisön sisällä vallitsevia eroja ja jännitteitä sekäniiden herättämiä vaikeasti ilmaistavia tunteita, kuten vihaa ja katkeruutta. Niidenavulla voidaan myös todellisuutta muokata siedettävämpään ja hallittavampaanmuotoon. Ne ovat myös keino käsitellä inhimillisesti tärkeitä ja yleisesti merkittäviäasioita tavalla, joilla voidaan tavoittaa myös ulkopuolisten mielenkiinto.Tutkimusaineistooni kuuluvissa kertomuksissa käsitellään vuotta 1918, mutta neeivät silti ensisijaisesti vastaa kysymykseen, mitä silloin tapahtui. Sen sijaan kertomuksetantavat viitteitä siitä, miten mukana olleet henkilöt ovat tapahtumat eri aikoinakokeneet ja niitä tulkinneet. Muistamisen tavat ja kerrontaan liittyvät konventiotovat aina kulttuurisidonnaisia ja historiallisesti ehdollistuneita. Omakohtaisiinkokemuksiinkaan perustuvat muistot ja henkilökohtaiset näkemykset ja tulkinnatasioista eivät ole koskaan puhtaasti yksilöllisiä, vaan ne ovat syntyneet vuorovaikutuksessaympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin kanssa. Näistäkin alun perin omakohtaisiinkokemuksiin ja todellisiin tapahtumiin perustuvista kertomuksista onlöydettävissä sekä folklorelle ominaisia piirteitä että vaikutteita historian julkisistaesityksistä. Kertomukset voivat sisältää piirteitä ja seikkoja yhteisössä yleisesti tunnetuistamenneisyyden tulkinnoista, mutta viime kädessä jokainen kertomus esitetäänjoka kerta uudestaan huomioiden kyseisen esitystilanteen vaatimukset.<strong>Elore</strong> 2/2010140
Anne Heimo: Kapina SammatissaFolkloristina tehtäväni ei siis ole ollut selvittää Sammatin tapahtumien kulkua taituottaa tulkintojen varaan rakentuva rekonstruktio Sammatin vuodesta 1918, vaantutkia, mitä paikkakunnalla on pidetty kertomisen arvoisena ja miten nämä kertomuksetovat rakentuneet. Menneisyyteen ei ole suoraa pääsyä, vaan sitä on tarkasteltavaerilaisina kielellisesti ja kuvallisesti tuotettuina representaatioina, menneisyydenesityksinä. Ne eivät kuvasta tai heijasta menneisyyttä sellaisenaan vaan jäsentävät jatuottavat uusia menneisyyttä koskevia tulkintoja. Representaatiot kytkeytyvät ainamyös muihin, aiempiin representaatioihin. Kaikki nämä esitykset ovat osittaisia javalikoituja näkökulmia ja siksi epätäydellisiä esityksiä menneisyydestä. Jokainenhistorian esittäjä rakentaa oman esityksensä valitsemalla siihen tiettyjä aineksia jajättämällä toisia pois. Representaatioilla kuvataan menneisyyttä, mutta niillä myösvaikutetaan menneisyyttä koskeviin tulkintoihimme, ja ne ovat aina aktiivisen tuottamisentulosta. Tämän vuoksi muiden menneisyyden esitysten tavoin ei kertomustenkaankohdalla ole järkevää arvioida, ovatko ne ”oikeita” vai ”vääriä”, vaan onkysyttävä mihin niillä pyritään ja millä keinoin.Sammattilaisten kertomuksiin vuodesta 1918 kuuluu sekä ajan kanssa ytimekkäiksitoteamuksiksi kiteytyneitä luonnehdintoja että varsinaisia kertomuksia, joillaotetaan kantaa paikkakunnan tapahtumiin. Niistä on tunnistettavissa kiteytyneessämuodossa paikkakuntalaisten käsitykset vuodesta 1918, joita ovat muun muassaviattomien epäoikeudenmukainen rankaiseminen, syyllisten rankaisematta jääminen,oikeutettu kosto, ”meidän” viattomuus ja ”vieraiden ulkopuolisten” syyllisyys.Näiden tunnistaminen on edellyttänyt kertomusten tarkastelemista suhteessa toisiinsaja laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Silloin vasta niistä on voinuterottaa toistuvia piirteitä, jotka ilmaisevat yksittäistä näkemystä selkeämmin yhteisössäesiintyviä käsityksiä ja tulkintoja. Kertomusten päähenkilöt voivat vaihtua kertomuksestatoiseen, mutta kaikissa niissä käsitellään samoja kysymyksiä syyttömyydestäja syyllisyydestä ja yritetään tehdä tapahtunut ymmärrettäväksi. Kertomustenesittäminen edellyttää aina näkökulman valintaa; kertomus on esitettävä punaisestatai valkoisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi kertomuksissa osapuolet jaetaan selkeästierottuviin rooleihin: hyviin ja pahoihin, uhreihin, sankareihin ja roistoihin.Vuosikymmenten kuluessa vuotta 1918 käsittelevät kertomukset ovat muotoutuneetSammatissa yhteisesti hyväksytyiksi menneisyyden tulkinnoiksi ja samalla vahvistaneetkertojien kuulumista kotiseutuun ja sukuun.Vaikenemisen merkityksellisyysVertailemalla samojen haastateltavieni tai arkistovastaajien vastauksia toisiinsa, olenvoinut havainnoida, kuinka kertojat tilannekohtaisesti ratkaisevat, mistä he milloinkinarvioivat voivansa kertoa ja kuinka he ovat tilanteesta riippuen puhuneet tai vaienneetkokemuksistaan. Tällaista vaikenevaa kertojaa on hankala tunnistaa, ja koskavaikeneva kertoja ei kerro tutkimuksen kannalta tarpeellista tietoa, hänet yleensärajataan tutkimuksen ulkopuolelle. Mutta jos vaikenemista tarkastellaan, kuten olen<strong>Elore</strong> 2/2010141
Anne Heimo: Kapina Sammatissatutkimuksessani tehnyt, tutkimuksen kannalta relevanttina tietona, on aktiivinen jatietoinen vaikeneminen hyvinkin merkityksellistä.Tutkimukseni ehkä kiinnostavin vaikeneva kertoja on Oinoon talon viimeinenisäntä, Paavo Lietzén. Paavo Lietzénin isä Fredrik Litzén 1 oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninäSammatin arvostetuimpia ja vaikutusvaltaisempia henkilöitä. Asemansavuoksi Fredrik Litzéniä pidettiin tasapuolisena, luotettavana ja tarkkana havainnoitsijana,ja hänen poikansa katsottiin perineen monet näistä samoista piirteistä. Vuonna1906 syntynyt Paavo Lietzén toimi puoli vuosisataa Sanastaja-lehden vastaajakunnassaja lähetti tänä aikana yli 5000 sanatietoa Sanakirjasäätiölle. Paavoa on lisäksihaastateltu muutamaan kertaan paikallisena murteentaitajana Kotimaisten Kieltentutkimuskeskuksen ja Turun yliopiston suomen kielen murrekokoelmia varten. PaavoLietzén piti päiväkirjaa lähes koko elämänsä ajan ja kirjoitti muistelmansa useaankertaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistoille hänen kuolemansajälkeen luovutetuissa muistelmissa hän toteaa ”sotaisten asioiden” kiinnostaneenhäntä aina. Hänen kiinnostuksestaan sotaan kuvaa myös se, että hän kirjoitti erillisetSammatin vuoden 1918 muistelmat ajatuksenaan, että ne julkaistaisiin ”kun viimeinenkinpunakaartilainen on kuollut”, mutta toisin kävi. Paavo Lietzén kuoli vuonna1980 ja muistelmat ovat edelleen julkaisematta, mutta niitä on käytetty lähteenäesimerkiksi vuonna 2002 ilmestyneessä Veikko Kallion toimittamassa Sammatin historiassa(2002) ja tietokirjailija Tauno Tukkisen Sammatin vuotta 1918 koskevissaselvityksissä (Tukkinen 1995; Tukkinen 1999).Vaikka kaikki ihmiset esittävät historiaa, vain osalle meistä annetaan oikeus esittäähyväksyttäviä tulkintoja menneisyydestä. Paikallisyhteisössäkään kaikkien historianesityksiin ei suhtauduta samanarvoisina. Kysymys ei siis ole pelkästään siitä, mitäesitetään, vaan myös siitä kenelle historian esittäjän status yhteisössä myönnetään.Historian tutkijan tavoin paikallishistoriallisen asiantuntijan odotetaan suhtautuvanvakavasti tutkimuskohteeseensa, pyrkivän objektiivisuuteen ja faktaperusteiseen tietämiseen.Toisin sanoen hänen odotetaan noudattavan historiantutkimuksesta tuttujakonventioita. Lisäksi hänelle on eduksi, jos hän on syntyperäinen paikkakuntalainen– ja mies. Ei siis ole yllättävää, että moni paikkakuntalainen piti Paavo Lietzéniäyhtenä parhaimmista vuoden 1918 paikallisista asiantuntijoista. Siksi olin varsinhämmästynyt huomatessani, että hän kuitenkin jätti tarttumatta kaikkiin hänelletarjottuihin tilaisuuksiin kertoa Sammatin vuoden 1918 tapahtumista ulkopuolisilletahoille. Hän ei vastannut aihepiiriä käsitteleviin kirjoituspyyntöihin eikä ottanut sisällissotaapuheeksi eri aikoina tehtyjen murrehaastattelujen yhteydessä, edes silloin,kun tähän tarjoutui selvä tilaisuus. On vaikea sanoa miksi hän toimi näin. Eikö hänhalunnut, että paikallisia asioita käsitellään ulkopuolisten kanssa vai arveliko hän,että ne eivät ehkä kiinnosta muita?Tutkimuksessani Kapina Sammatissa olen tarkastellut Sammatin vuotta 1918 koskeviatulkintoja osana yli 90 vuotta sitten käynnistynyttä keskustelua. Vaikka folkloristinakäsittelen paikallisia tulkintoja kertomuksina ja muistoina, näen että kyseon aktiivisesta prosessista, kertomusten esittämisestä tai muistelemisesta. Jokainenkertoja jatkaa aiemmin aloitettua kertomusta ja tuo siihen oman lisänsä arvioimalla,selittämällä ja esittämällä omia näkemyksiään sekä käyttämällä erilaisia retorisia kei-<strong>Elore</strong> 2/2010142
Anne Heimo: Kapina Sammatissanoja vakuuttaakseen kuulijansa ja lukijansa tulkintojensa pätevyydestä. Lisäksi häntekee koko ajan valintoja sen suhteen, minkä kertomuksen kaikista tarjolla olevistavaihtoehdoista esittää, mistä näkökulmasta ja minkä jättää kertomatta. Prosessi onjatkuva ja päättymätön: uudet tiedon tarpeet vaativat uusia menneisyyden tulkintoja.Vaikka Paavo Lietzén vaikeni haastatteluissa eikä hänen vuotta 1918 koskeviamuistelmia ole julkaistu, niiden sisältämät tiedot ja tulkinnat jatkavat välittymistäänmuistelmat lukeneiden henkilöiden kautta sekä Tauno Tukkisen ja Veikko Kallionteosten välityksellä. Myös oma tutkimukseni on osa Sammatin vuotta 1918 koskevanhistorian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Se, miten se otetaan vastaanja vaikuttaa tuleviin tulkintoihin, jää nähtäväksi.Viite1 Perheen sukunimestä on kaksi erilaista kirjoitusasua, joista isä Fredrik käyttimuotoa Litzén ja poika Paavo ja muu perhe Lietzén.KirjallisuusKalela, Jorma (tulossa): The Historian in the Society. London: Palgrave Macmillan.Kallio, Veikko 2002 (toim.): Sammatti. Elias Lönnrotin kotipitäjä. Helsinki: Otava.Olin-Arvola, Kaija 2008: Ida Matilda Lindell – Arjen Sankari. [online] < http://cenmagazin.com/Historia/Ida%20Matilda%20Lindell.pdf> [7.5.2010]Paavolainen, Jaakko 1967: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 II. Valkoinenterrori. Helsinki: Tammi.Tukkinen, Tauno 1999: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa,Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Karjalohja:Tuomo Tukkinen.Tukkinen, Tauno (toim.) 1995: Talvisodasta jatkosotaan. Paavo Lietzénin ja ReinoRannikon sotapäiväkirjat. Karjalohja: TuomoTukkinen.Samuel, Raphael 1994. Theatres of Memory. Past and Present in Contemporary Culture.London & New York: Verso.Heimo, Anne 2010: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historianyhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranToimituksia 1275.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Filosofian tohtori Anne Heimo työskentelee folkloristiikan assistenttina Turunyliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.<strong>Elore</strong> 2/2010143
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/lappi_2_10.pdf]Seura- ja projektiesittelytKansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura yhdistää tutkijatja kehittäjätTiina-Riitta LappiTutkimuksen, opetuksen ja kehittämisen kansallinen verkostoKansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura perustettiin Jyväskylässä lokakuussa2009. Seuran perustamisen taustalla on kansalaisyhteiskunnan tärkeys ja lisääntyvämerkitys kansalaisten demokraattisen ja sosiaalisen toiminnan alueena. Tämä näkyymonin tavoin alan tutkimuksen, opetuksen ja kehittämistyön korostumisena jasiitä avautuvina käytännön tarpeina. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tutkimuson ollut varsin vilkasta, mutta hajanaista ja muodollisesti heikosti verkostoitunutta.Seuran tavoitteena on edistää kansalaisyhteiskunnan monitieteistä tutkimustaja siihen pohjautuvaa kehittämistyötä Suomessa. Se toimii yhdysverkostona eri organisaatioissatoimivien tutkijoiden ja kehittäjien välillä tehden samalla tunnetuksieri tahojen tekemää tutkimus- ja kehittämistyötä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenlisäksi kansalaisyhteiskuntaan liittyvää selvitys- ja kartoitustyötä tehdäänmonissa sektoritutkimuslaitoksissa ja alan suurissa keskusjärjestöissä sekä jossainmäärin myös kunnissa ja eri ministeriöissä. Kansainvälisestikin alueen tutkimus onnousussa, mikä näkyy tieteellisenä organisoitumisena ja alan tutkijoiden aiempaalaajempana verkostoitumisena.Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura edistää kansalaisyhteiskunnan monitieteistätutkimusta ja siihen pohjautuvaa kehittämistyötä. Seura tarjoaa jäsenilleenuudenlaisen yhteistyö- ja kehittämisverkoston osana kansalaisyhteiskunnan laajenevaaja muuttuvaa kenttää. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professoriMartti Siisiäinen Jyväskylän yliopistosta. Seura julkaisee verkkolehteä, jonkaensimmäinen numero ilmestyy vuoden 2010 loppupuolella. Kansalaisyhteiskunta ontieteellinen julkaisu, jossa käsitellään kansalaisyhteiskunnan ja kansalaistoiminnanteemoja monipuolisesti. Lehden eri osastoissa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita,
Tiina-Riitta Lappi: Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura yhdistää...haastatteluita, keskustelunavauksia, katsauksia ja ajankohtaisia kirja-arvioita. Jokainenartikkelikäsikirjoitus vertaisarvioidaan ja toimituskunta arvioi muut julkaistavattekstit. Lehti löytyy osoitteesta < www.kansalaisyhteiskunta.org >Jyväskylä kansalaisyhteiskuntatutkimuksen keskiössäJyväskylän yliopiston eri tiedekunnissa, erityisesti yhteiskuntatieteellisessä sekä liikunnanja terveystieteiden tiedekunnassa, on jo 1970-luvulta alkaen tehty laajaa jamonipuolista alan tutkimusta. Kansalaisyhteiskuntaa, kansalaistoimintaa ja kolmattasektoria koskevasta tutkimus- ja opetuskokonaisuudesta on viime vuosina muotoutunutJyväskylään valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä tieteellinenkeskus. Kokonaisuutta vahvistavat kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen tutkijakouluosana sosiaalitieteiden valtakunnallista jatkokoulutusohjelmaa (Sovako), lukuistentohtoritutkintojen määrä tutkimusalalta sekä vuonna 2008 perustettu kansalaistoiminnanja kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen lahjoitusprofessuuri. Jyväskylän yliopistonyhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella toimii alallaan ainoana Suomessakansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden monitieteinen maisteriohjelma. Jyväskylännousua alan valtakunnalliseksi keskukseksi on merkittävällä tavalla vahvistanut tiivisyhteistyö yliopiston ja omalla tahollaan koulutusta järjestävien sekä kehittämistyötäja tutkimusta edistävien Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) ja Jyväskylänammattikorkeakoulun kesken. Tätä kokonaisuutta on täydentänyt yhteistyökansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja julkisen sektorin kanssa sekä paikallisesti ettävaltakunnallisesti.Alan toimijat tapaavat tutkimus- ja kehittämispäivilläHelmikuussa 2009 Jyväskylässä järjestettiin ensimmäiset kansalaisyhteiskunnan tutkimus-ja kehittämispäivät, joiden suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasivat edellämainitut Humanistinen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylänammattikorkeakoulu. Päiville osallistui noin 350 alan toimijaa, joista puolella olitaustaorganisaationaan jokin kansalaisjärjestö, neljännes oli tutkijoita eri puoliltaSuomea. Myös julkisen sektorin edustus päivillä oli merkittävä. Kaikkinensa mukanaolleet toivat yhteiseen keskusteluun hyvin laajasti erilaisia näkökulmia kansalaisyhteiskunnanja kansalaistoiminnan kentältä. Tutkimus- ja kehittämispäiviensaavuttaman suosion ja päivillä käytyjen moninaisten keskustelujen myötä nousiajatus alan tieteellisen seuran tarpeellisuudesta. Työ seuran perustamiseksi aloitettiinkeväällä 2009 tutkimus- ja kehittämispäivien järjestämisestä vastanneen toimijaverkostonyhteistyönä. Seuran perustamisen taustalla oli myös pyrkimys vakiinnuttaatutkimus- ja kehittämispäivät joka toinen vuosi järjestettäväksi alan toimijoiden keskeiseksikeskustelufoorumiksi.<strong>Elore</strong> 2/2010145
Tiina-Riitta Lappi: Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura yhdistää...Seuraavat kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät järjestetään Jyväskylässä17.−18.2.2011. Päivien teema on ”Kansalaisyhteiskunnan rajoilla”. Päivilläpohditaan, millaisia seurauksia kansalaistoiminnan markkinoitumisella on ja perustuukovapaaehtoistyö lopulta vapaaehtoisuuteen vai velvollisuuteen? Missä määrinylikansalliset normistot säätelevät kansalaistoimintaa? Missä siis kulkevat kansalaisyhteiskunnanja -toiminnan rajat? Päivien esitelmöitsijöinä ovat akatemiatutkija,dosentti Anne Birgitta Pessi (Helsingin yliopisto) aiheenaan ”Suomalainen vapaaehtoistoiminta– unelmia ja uhkakuvia” ja tutkimusprofessori Sakari Hänninen(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), joka puhuu kansalaisyhteiskunnan valvontavallasta.Päivien loppupaneelissa kuullaan järjestötoimijoiden kokemuksia kansalaisyhteiskunnanrajoista. Työryhmissä keskustellaan muun muassa kansalaiskasvatuksestaja opetuksesta, lasten toiminnan tiloista, ikääntyvästä kansalaisyhteiskunnasta, liikunnankansalaistoiminnasta, maaseudusta kansalaistoiminnan kenttänä, medianroolista, ympäristöjärjestöjen ja -liikkeiden vallasta, kansalaistoimintojen historiastaja osallisuuden edistämisestä kulttuurin keinoin. Työryhmäkutsu on käynnistynytja päättyy 8.12.2010. Tapahtumasta löytyy lisätietoa kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaalinverkkosivuilta < http://kans.jyu.fi/ky2011 >.Kulttuurintutkijat mukaan toimintaan!Monitieteinen Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura tarjoaa myös kulttuurintutkijoillehyvän kanavan tuoda humanistisen tutkimuksen lähestymistapoja jatutkimusteemoja näkyvämmin osaksi kansalaisyhteiskunnasta käytävää keskustelua.Lisäksi seura tarjoaa erinomaisen foorumin verkostoitumiseen eri toimijoiden kanssa.Lisätietoa seuran toiminnasta löytyy verkkosivuilta osoitteesta < http://kans.jyu.fi/ajankohtaista/uutiset/kytutkimusseura-jaseneksi >.Filosofian tohtori Tiina-Riitta Lappi toimii yliopistotutkijana etnologian oppiaineessaJyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksessa.<strong>Elore</strong> 2/2010146
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/suopajarvi_ylipulli.pdf]Seura- ja projektiesittelytKulttuuriantropologit ubiikkia kaupunkia tutkimassaTiina Suopajärvi ja Johanna YlipulliJokapaikan tietotekniikan omaksuminen ja merkitykset pohjoisessa kaupunkiympäristössä(Adoption and Meanings of Ubiquitous Technology in Northen Urban Space)-tutkimushankkeemme käynnistyi Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineessakeväällä 2010. Kolmivuotisen hankkeen rahoittaa Suomen akatemia, ja siinätyöskentelevät tutkijatohtori Tiina Suopajärvi ja tohtorikoulutettava Johanna Ylipulli.Hankkeen vastuullisena johtajana toimii kulttuuriantropologian professori TainaKinnunen. UBI Anthropos -hanke on osa laajaa monitieteistä UrBan Interactions(UBI) -tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteena on sekä tuottaa uutta teknologiaa jasen kautta tarjottavia palveluita että samaan aikaan tutkia niiden vaikutuksia ja merkityksiäoululaisille. Tutkimusohjelmassa on mukana muun muassa tietotekniikantutkijoita, teollisia muotoilijoita, arkkitehtejä ja taloustieteilijöitä Oulun ja Lapinyliopistoista sekä Aalto-yliopistosta. Akateemisen maailman lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneitaovat Oulun kaupunki ja paikalliset yritykset.UBI Anthropos -tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, miten oululaiset käyttävätuutta teknologiaa, ja millaisia merkityksiä sillä on heidän arjessaan. Tätä tutkimmekartoittamalla kaupunkilaisten asenteita jokapaikan tietotekniikkaa kohtaankysymällä esimerkiksi, millaisia toiveita ja toisaalta uhkia he siihen liittävät. Lisäksikeräämme ihmisten teknologiaelämäkertoja eli kertomuksia siitä, miten, milloin jamiksi he ovat ottaneet käyttöönsä informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa (Informationand Communication Technology) kuten matkapuhelimia, tietokoneita janettiyhteyksiä, mutta myös esimerkiksi viihdeteknologiaa kuten radion, television jakannettavia soittolaitteita. Selvitämme, miten teknologian käyttäjien ikä, sukupuoli,koulutus, työllistyminen ja asuinpaikka vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa jatarpeisiinsa käyttää ja hyödyntää jokapaikan tietotekniikkaa. Ihmiset liittävät teknologioihinmonenlaisia merkityksiä; ne voivat esimerkiksi säädellä ihmisten ajankäyttöäja rytmittää heidän päiväänsä (Caron & Caronia 2007, 67–69) sekä mahdollistaa
Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli: Kulttuuriantropologit ubiikkia kaupunkia tutkimassauudenlaisia sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden tapoja. Toisaalta ne voivatmyös erottaa ja eristää ihmisiä toisistaan. Näitä merkityksiä jäljitämme ihmisten elämäkerroista.Teknologian käyttäjien lisäksi tutkimme UBI-ohjelman suunnittelijoita, rahoittajiasekä kaupungin ja yritysmaailman edustajia. Tavoitteenamme on selvittää, millaisiavaikutuksia he uskovat ohjelmalla ja siihen sisältyvällä uudella teknologialla olevanOulun kaupungille ja oululaisille. Ohjelman julkilausuttu päämäärä on ”tehdäOulun ydinkeskustasta parempi paikka elää ja olla” (ks. UBI Oulu), ja haastattelujenavulla pyrimme saamaan tietoa sekä tämän tavoitteen sisällöstä että ohjelman implisiittisemmistätavoitteista. Lisäksi analysoimme tätä aineistoa rinnakkain teknologiaelämäkerta-aineistonkanssa kysymällä muun muassa, toteutuvatko suunnittelijoidenetukäteisarviot kaupunkilaisten teknologian käytöstä ja sen merkityksistä kaupunkilaistenteknologiakertomuksissa. Tutkimuksemme teoreettinen pääkysymys onkin,miten teknologia, ruumis, aika ja tila jäsentyvät suhteessa toisiinsa jokapaikan tietotekniikansuunnittelussa ja käyttöönotossa (ks. Galloway 2004). Uudet teknologiatmuokkaavat ymmärrystämme ajasta, etäisyydestä ja yksityisyydestä. Lisäksi ne voivatvaikuttaa siihen, miten hyödynnämme esimerkiksi eri aistejamme kaupunkitilassatapahtuvassa tiedonhankinnassa. Tavoitteenamme on pohtia erityisesti sitä, millaistayhteisöllisyyttä ja ruumiillistunutta vuorovaikutusta – tai eristyneisyyttä – uusi teknologiatuo mukanaan pohjoiseen kaupunkiympäristöön.Sulautettua tietotekniikka ”elävässä laboratoriossa”Oulun kaupungista rakennetaan “elävää laboratoriota” (living lab), jossa ihmisetkäyttävät uutta sulautettua teknologiaa, kuten langattomia tietoliikenneverkkoja, todellisessaympäristössä suljetun laboratorion sijaan. Living labin tavoitteena on käyttäjälähtöinentutkimus, jossa uudet innovaatiot syntyvät käyttäjien muodostamissayhteisöissä (ks. Pallot ym. 2008). UBI-tutkimusohjelman tavoitteena on niin ikäänvälittää tietoa käyttäjien kokemuksista teknologisten sovellusten suunnittelijoille,jolloin kaupunkilaisten itse määrittelemiä tarpeita voidaan ottaa niissä huomioon.Ohjelmassa teknologian käyttöä on tutkittu tähän mennessä lähinnä määrällisesti.Jokapaikan tietotekniikka tarkoittaa kaikkialla ja kaikessa läsnä olevaa teknologiaa,jonka tarkoituksena on helpottaa ihmisten arkista elämää. Sitä kutsutaan myössulautetuksi (pervasive) teknologiaksi, sillä käsitteen lanseeranneen Mark Weiserinalkuperäisen ajatuksen mukaan teknologian tulee olla niin ”hiljaista”, että tavallisetkäyttäjät eivät huomaakaan sitä. Tämän saavuttamiseksi Weiser korosti tietoteknisennäkökulman tarvitsevan rinnalleen sosiokulttuurisia näkökulmia, jotka ovat kuitenkintoistaiseksi jääneet jokapaikan tietotekniikan tutkimuksessa taka-alalle. (Weiser1991; Galloway 2004.) Huomaamaton teknologia, kuten erilaiset tietoliikenne- jasensoriverkostot, sisältää myös yksityisyyden suojaan ja valvontaan liittyviä eettisiäkysymyksiä, joita suunnittelussa tulee huomioida yhä enemmän (ks. Greenfield2006).<strong>Elore</strong> 2/2010148
Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli: Kulttuuriantropologit ubiikkia kaupunkia tutkimassaUBI Oulun keskiössä ovat – kenties Weiserin alkuperäisidean vastaisesti – hyvinnäkyvät, suuret UBI-näytöt, joista kuusi sijaitsee ulkotiloissa Oulun keskustassa, kutentorilla ja kävelykatu Rotuaarilla, ja kuusi julkisissa sisätiloissa, kuten uimahallillaja pääkirjastolla. Näytöt tarjoavat käyttäjilleen sekä passiivisesti vastaanotettavaainformaatiota mainosten ja ilmoitusten muodossa että interaktiivisia palveluita,joita kaupunkilaiset pääsevät käyttämään tulemalla näytön lähelle ja koskettamallasitä. Kosketuksellaan käyttäjä voi valita palveluista esimerkiksi kaupungin tiedotteetja uutiset, karttapalvelun, pelejä tai vaikkapa yhden suosituimmista palveluista eliUBI-postikortin. Postikorttipalvelun avulla käyttäjä voi ottaa itsestään valokuvan jalähettää sen sähköpostitse haluamalleen vastaanottajalle. Näyttö palautuu passiiviseentilaan käyttäjän poistuttua sen edestä. Näyttöjen lisäksi Oulun keskustassa onesimerkiksi kaikille avoin ja maksuton langaton panOulu (WLAN)-verkko.Monitieteisiä menetelmiäMenetelmällisesti on haastavaa tutkia ihmisten käsityksiä uudesta teknologiasta samaanaikaan kun teknologiaa suunnitellaan ja asennetaan kaupunkitilaan. Etnografisistatutkimusmenetelmistä erityisesti haastattelu vaatii tiettyä ajallista välimatkaatutkittavaan ilmiöön, jotta ihmiset voisivat kertoa siihen liittyvistä kokemuksistaan.Toisaalta tietotekniikan tutkijat odottavat nopeaa, lähes ajantasaista tietoa ihmistenkäyttökokemuksista. Tämän vuoksi hyödynnämme tutkimuksessamme sekä perinteisiäetnografisia että meille uusia, monitieteisiä aineistonkeruumenetelmiä.Tutkimushankkeemme aluksi olemme haastatelleet UBI-ohjelman asiantuntijoita,jotka edustavat Oulun yliopistoa, Oulun kaupunkia, yritysmaailmaa ja rahoittajia.Tutkimusohjelman perusta on tieteessä, ja sen alkuperäiset suunnitelmat on laadittuyliopiston tietotekniikan tutkijoiden toimesta. Ohjelma on siten hyvin teknologiavetoinen,ja muut tieteenalat ovat tulleet siihen mukaan enemmän tai vähemmänjälkijunassa. Asiantuntijahaastattelujen avulla selvitämme hankkeen taustoja,tavoitteita ja toteutusta, ja niissä haastateltavat pohtivat muun muassa ohjelmantasa-arvoisuutta, käyttäjien mahdollisuutta vaikuttaa sekä uuteen teknologiaan ettäerityisesti sen avulla tarjottaviin palveluihin, ja Oulua jokapaikan tietotekniikan ympäristönä.Haastattelut tarjoavat mielenkiintoisia ja keskenään erilaisia näkökulmiahankkeeseen. Olemme tehneet haastattelut yhtä lukuun ottamatta kahdestaan, minkätotesimme heti alussa hyväksi ratkaisuksi. Erityisesti ensimmäisissä haastatteluissatoinen meistä toimi päähaastattelijana, jolloin toinen pystyi tarkkailemaan kysymystenja haastattelurungon toimivuutta. Kahden haastattelijan menetelmä sopi hyvintämänkaltaisiin haastatteluihin, koska niiden teemat liittyivät haastateltavien työhönja siten heidän julkiseen elämäänsä.Samaan aikaan olemme tehneet osallistuvaa havainnointia kesätorstaisin järjestetyillä1–2 tunnin mittaisilla UBI-opastuksilla Oulun torilla sijaitsevalla UBI-näytöllä.Opastuksissa insinöörit ovat kertoneet torilla käyskenteleville ihmisille näytön toiminnoistaja palveluista, mutta myös me kulttuuriantropologit olemme olleet mu-<strong>Elore</strong> 2/2010149
Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli: Kulttuuriantropologit ubiikkia kaupunkia tutkimassakana rohkaisemassa ihmisiä tutustumaan näyttöihin ja kokeilemaan niiden vuorovaikutteisuutta.Opastuksen päätteeksi halukkaat ovat täyttäneet laatimamme yhdensivun mittaisen kyselylomakkeen, jossa he ovat arvioineet likert-asteikolla näyttöjenkäytettävyyttä. Samalla olemme päässeet havainnoimaan teknologian suunnittelijoidenja käyttäjien kohtaamisia.Kaupunkitilan tutkimisessa yksi lähtökohtamme on, että kokemus kaupunkitilastamuodostuu usein liikkeessä: kävellessä, pyöräillessä tai autoillessa (Saarikangas2006, 84). Tämän vuoksi olemme havainnoineet ihmisten liikkumista ja pysähtymistäUBI-näyttöjen läheisyydessä: tulevatko he näytölle yksin vai jonkun kanssa,näyttävätkö he tullessaan määrätietoisilta ja ovatko kenties hakemassa jotain tiettyäpalvelua, vai epäröivätkö he katsellen näyttöä etäisyyden päästä. Olemme kirjanneetylös tietoja siitä, koskevatko ihmiset näyttöä, seuraako heidän toimintaansa jokututtu tai vieras ihminen, ja tapahtuuko näytöllä jotain erityistä. Havainnoinnissaon tärkeää huomioida myös näytön sijainti ja sen ympäristö, sillä esimerkiksi kaikkeinsuosituin näyttö sijaitsee Oulun uimahallin odotusaulassa, jossa liikkuu erityisenpaljon vanhempiaan tai ystäviään odottelevia lapsia ja nuoria. Ulkonäyttöjensijainti ja ulkoasu on puolestaan suunniteltu mahdollisimman huomaamattomaksi,jolloin esimerkiksi kävelykatu Rotuaarilla sijaitsevista näytöistä monikaan ei kiinnitäohikiiruhtavien ihmisten huomiota. Erityisesti tähän niin sanottuun passiiviseenhavainnointiin liittyy tärkeitä tutkimuseettisiä kysymyksiä, sillä ihmiset eivät tiedä,että heitä tarkkaillaan. Nämä sekä sulautetun teknologian yksityisyys- ja valvontakysymyksetovat tärkeä osa tutkimustamme.Yhdessä tietoteknisen alan tutkijoiden kanssa olemme keränneet eri-ikäisiltä ja-taustaisilta naisilta ja miehiltä informaatiopäiväkirjoja, jotka muodostavat yhdenosa tutkimusaineistostamme. Osallistujat ovat pitäneet kahden viikon ajan päiväkirjaaarkisista tiedontarpeistaan, joita heille syntyy heidän ollessaan liikkeellä Oulunkaupungin alueella. Myöhemmin he ovat vastanneet tiedontarpeeseen liittyviin lisäkysymyksiin,kuten missä ja kenen seurassa he olivat, kun tiedontarve syntyi, ja mitenhe mahdollisesti saivat kysymykseensä vastauksen. Olennaista menetelmässä on,että ihminen on tiedontarpeen syntyessä liikkeellä, eikä hän siten pysty käyttämäännopeaa nettiyhteyttä. (Ks. Sohn ym.2008.) Tämän menetelmän avulla pyrimme selvittämäänoululaisten tiedontarpeita, ja teknisen alan tutkijat voivat puolestaan hyödyntäätuloksia suunnitellessaan kaupunkilaisille uusia palveluita.Teknologia valtakysymyksenäUBI-tutkimusohjelma on osa Oulun kaupungin tulevaisuusvisiota, joten sillä voiolla erittäin konkreettisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja kaupunkilaisille tarjottaviinpalveluihin. Oman tutkimuksemme tavoitteena on saada eri-ikäisten ja eritaustaistenkaupunkilaisten äänet kuuluviin teknologian avulla tarjottavien palveluidensuunnittelussa. Soveltavana tavoitteenamme onkin saada ihmiset kokemaan osallistuvuuttaja tarjota heille mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä yhteisessä kaupun-<strong>Elore</strong> 2/2010150
Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli: Kulttuuriantropologit ubiikkia kaupunkia tutkimassakiympäristössämme tapahtuu. Ohjelman living lab -lähtökohta tarjoaa tähän hyvätedellytykset, mutta sen vaarana voi olla, että ainoastaan ne kaupunkilaiset, jotkaovat sekä kiinnostuneita uudesta teknologiasta että pystyvät esimerkiksi nimeämäänomia teknologiaan liittyviä tarpeitaan, vaikuttavat merkittävästi kaikkia kaupunkilaisiakoskevan infrastruktuurin rakentamiseen. Meidän tavoitteenamme on tuodateknologiaa eri tavoilla ja eri syistä hyödyntävien ihmisten ääniä kuuluviin. Erilaistenaineistojemme avulla analysoimme jokapaikan tietotekniikan suunnitteluun, toteutukseen,käyttöön ja mahdollisuuksiin liittyviä valta-kysymyksiä, kuten sitä, mitenjokapaikan teknologia samaan aikaan sekä luo uusia sosiaalisen toimijuuden tilojaettä estää toisenlaista toimijuutta (ks. Galloway 2004). Ihmisten yksilöllisten elämismaailmojenlisäksi sosiaaliset järjestelmät normeineen ja hierarkioineen vaikuttavatihmisten tapoihin käyttää ja kokea uutta teknologiaa. Jokapaikan tietotekniikan tarjoamatuudet tilan määrittelyt ovat siten myös tasa-arvoon liittyviä poliittisia kysymyksiä.KirjallisuusCARON, ANDRÉ & CARONIA, LETIZIA 2007: Moving Cultures – Mobile Communicationin Everyday Life. Montreal: McGill-Queen’s University Press.GALLOWAY, ANNE 2004: Intimations of Everyday Life: Ubiquitous Computingand the City. Cultural Studies 18(2/3).GREENFIELD, ADAM 2006: The dawning age of ubiquitous computing. Berkeley,CA: New Riders.PALLOT, MARC & TROUSSE, BRIGITTE & PRINZ, WOLFGANG & RICHIR,SIMON & DE RUYTER, BORIS & REROLLE, OLIVER & KATZY, BERN-HARD & SENACH, BERNARD 2008: Living Labs Research. ECOSPACESpecial Issue Newsletter 5 [online]. < http://www.ami-communities.eu/wiki/ECOSPACE_Newsletter_No_5#Living_Labs_Research > [16.7.2010.]SAARIKANGAS, KIRSI 2006: Eletyt tilat ja sukupuoli: asukkaiden ja ympäristönkulttuurisia kohtaamisia. Helsinki: SKS.SOHN, TIMOTHY, LI, KEVIN A., GRISWOLD, WILLIAM G. & HOLLAN,JAMES D. 2008: A Diary Study of Mobile Information Needs. CHI 2008 Proceedings.New York, NY, USA: ACM.UBI OULU. Tutkimusohjelman internetsivut [online]. < http://www.ubioulu.fi >[30.9.2010.]WEISER, MARK 1991. The Computer for the 21st Century. Scientific American265(3) [online]. < http://www.ubiq.com/hypertext/weiser/SciAmDraft3.html> [16.6.2010.]Filosofian tohtori Tiina Suopajärvi ja filosofian maisteri Johanna Ylipulli työskentelevätOulun yliopistossa kulttuuriantropologian oppiaineessa.<strong>Elore</strong> 2/2010151
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/vakimo_2_10.pdf]SeminaariraportitTerveyden ja kulttuurin lähteilläMedica VII Kansainvälinen tieteidenvälinen konferenssi Tartossa 9–10.4. 2010People vs. the Natural and the Artificial. Power Relations.Sinikka VakimoTarttolaiset folkloristit ja medikaaliantropologit ovat Mare Kõivan johdolla järjestäneetvuodesta 2004 alkaen terveyttä ja sairautta kansanlääkinnän (ethnomedicine)ja kansanomaisen kasvien käytön (etnobotany) perspektiivistä tarkastelevia konfrerenssejavuosittain. Nämä tapaamiset on nimetty Medica-konferensseiksi, ja niidenkehittymistä voi kiinnostavasti seurata tämänvuotisen, Medica VII -verkkosivuilta.Aluksi tapaamiset olivat virolaisten keskinäisiä ja painottuivat kansanlääkintään jaerityisesti etnobotaniikkaan. Näillä aloilla Virossa on vahva ja elävä traditio, kutenmyös laajemminkin kansanlääkinnan tutkimuksessa. Vuosien mittaan Medica-konferenssitovat kansainvälistyneet ja niiden teemat laajentuneet.Vuoden 2010 Medicaa kokonaan englanninkielisenä voi pitää ensimmäisenä kansainvälisenäMedica-konferenssina. Lisäksi se oli tieteidenvälinen, joten kansanlääkinnänja folkloristiikan kontekstista on ainakin osittain irtaannuttu. Konferenssifokusoituikin laajoihin kulttuurisiin kysymyksiin terveyden ja sairauden julkisista jayksityisistä määrittelyistä ja niiden kulttuurisista merkityksistä ja representaatioistaerilaisissa konteksteissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli valtasuhteet. Konferenssinlaajentunut perspektiivi houkutteli minutkin mukaan tutustumaan, minkälaisistaasioista folkloristislähtöisessä terveystutkimuksessa nyt keskustellaan.Konferenssi rakentui siten, että perjantaiaamuna kuultiin kaksi tunnin mittaistapääesitelmää ja lauantaiaamuna yksi, joiden jälkeen konferenssin osaanottajat esittivätomia lyhyitä esityksiään. Koska lyhyiden esitelmien pitäjiä oli vain parisenkymmentä,konferenssi ei jakaantunut erillisiin työryhmiin, vaan se työskenteli kokoajan samassa tilassa yhtenä ryhmänä. Tämä loi tilaisuuteen mukavan keskustelevan
Sinikka Vakimo: Terveyden ja kulttuurin lähteilläja ajatustenvaihdolle suotuisan rennon ilmapiirin.Ensimmäisenä konferenssin pääpuhujana aloitti Lars-Christer Hydén (Linköpinginyliopisto, lääketieteen ja terveystieteen laitos). Hänen esityksensä käsitteli ”äänten”dialogia sairastuneiden kertomuksissa (illness narratives). Hydén on tunnettuerilaisia sairauksia potevien ihmisten kertomuksia tutkinut sosiaalitieteilijä, jokaanalysoi kerrontaa sosiaalisena, vuorovaikutteisena toimintana. Hydén tarkasteleesitä tapaa, jolla (sairaus)kertomukset kerrotaan, ja sitä miten ne vastaanotetaan jamiten niistä neuvotellaan vuorovaikutuksessa. Medicassa hän käytti esimerkkinäkahta kerrontatilannetta ja tulkitsi niitä identiteetistä neuvottelemisena. Ensimmäisessätilanteessa oli kyse potilaan ja terveysammattilaisen välisestä keskustelusta jasiitä miten potilas pyrkii hahmottamaan identiteettiään ja sairauttaan kertomustenavulla. Toisessa tapauksessa Hydén eritteli sellaisen potilaan kerrontaa, joka sairastimuistia heikentävää ja siten myös kerrontaa hankaloittavaa sairautta. Hydénin esitysoli perusteellisuudessaan inspiroiva ja sopi hyvin tilaisuuden alkuun viitoittamaankertomustutkimusta terveys- ja sairaustutkimuksen – ja samalla koko konferenssin– yhdeksi tärkeäksi näkökulmaksi.Toinen pääesitys nojautui vanhaan kansanparannuksen traditioon folkloristi MareKõivan (Tarton yliopisto) tarkastellessa kansanparantajien puhetta omista potilaistaan.Virossa on Kõivan mukaan arkistoitu runsaasti kansanparantajia ja ihmeparantajiakuvaavia kertomuksia, joista löytyy usein toistuvia ihmettä, taikuutta ja normatiivistakäyttäytymistä koskevia teemoja. Parantajat itse kuitenkin kertovat myöspotilaistaan, mutta tätä teemaa on folkloristiikassa vähemmän talletettu ja tutkittu.Kõiva onkin kerännyt nykyajan kansanparantajien kuvauksia potilaistaan moneltaeri suunnalta, kuten haastatteluista, keskusteluista ja media-aineistoista. Tämän aineistonpohjalta hän tarkasteli parantajien kertomuksia epäonnisista ja onnekkaistaparantamisprosesseista, parantajien omista kommenteista ja itse-arvioista sekä ihmeparannuskertomuksistaosana parantajien identiteettikerrontaa.Kolmas pääesiintyjä ja konferenssin näkökulmien puitteistaja oli kulttuuriantropologiTaina Kinnunen (Oulun yliopisto). Hän esitelmöi lauantaiaamuna ”suunnitellustaruumiista” terveysteknologian ja lääketieteen kontekstissa. Kinnunen lähtiesityksessään liikkeelle Foucaultin panopticon-yhteiskunnan käsitteestä viitaten tälläyhteiskunnan pakkomielteiseen ruumiin tarkkailuun ja kontrollointiin. Esimerkkinätästä tendenssistä hän mainitsi muun muassa lihavuuspaniikin, funktionaalisenterveysruoan kehittämisen, tupakoinnin kontrolloinnin tiukentumisen ja monetterveyspoliittiset uudistukset. Terveyden ”esittämisestä” eri sosiaalisissa konteksteissamuodostuu tässä prosessissa keskeinen osa identiteettiä ja yksilön sosiaalista pääomaa.Kinnunen tarkasteli esityksessään varsin kriittisesti kaikkialle laajentuvan terveysteknologiannäkymiä ja suuntauksia.<strong>Elore</strong> 2/2010153
Sinikka Vakimo: Terveyden ja kulttuurin lähteilläKerrontaa, kansanparannusta ja terveysteknologiaaKonferenssin keskeisiksi teemoiksi näytti siis muodostuvan – kolmen pääpuhujanhahmottamana – valtasuhteet kerronnan, kansanparannuksen (ja -lääkinnän) traditionja terveysteknologian näkökulmista. Nämä eivät tietenkään ole toisiaan poissulkeviavaan enemmänkin paikannuksia siihen teoriataustaan ja tutkimustraditioihin,joiden kanssa tutkija tutkimuksessaan enimmäkseen keskustelee.Konferenssin lyhyissä esitelmissä sitouduttiin kenties vahvimmin kerronnan tutkimuksenviitekehykseen. Ainakin Georg Drakos (Tukholman yliopisto), Piret Paal(Helsingin yliopisto), Eve Annuk (Tarton yliopisto), Tiiu Jaago (Tarton yliopisto),Sonja Avermann (Frankfurtin yliopisto), Siiri Tomingas-Joandi (Tarton yliopisto)sekä Marika Tammaru (Tallinnan yliopisto) ja Judit Strömpl (Tarton yliopisto) tarkastelivatterveyteen ja sairastamiseen liittyvää, usein autobiografista, elämäkerrallistatai vuorovaikutuksellista kerrontaa. Etnologi Georg Drakos tarkasteli lääkärin japotilaan välisen keskustelun dialogisuutta ja asymmetriaa tullen näin lähelle Hydéninesittämiä näkökulmia. Aika jännittävää oli havaita, että ettei kumpikaan tainnutesityksessään mainita keskusteluanalyysia eikä sitä kehitelleitä tutkijoita, vaikka ainakinmeillä Suomessa tämänkaltaista potilaan ja lääkärin välistä vuorovaikutusta onlähestytty keskusteluanalyysin lähtökohdista.Folkloristi Piret Paal, joka toimi keskeisesti Medica-konferenssin puheenjohtajana,sen energisenä organisaattorina ja konferenssin vastuunkantajana, piti esityksensyöpäpotilaiden tuntemuksista ja kokemuksista biomedikaalisista hoidoista. Paal viimeisteleeaiheesta väitöskirjaa. Kirjallisuudentutkija Eve Annukin esityksen kohteenaoli rintasyöpää sairastavan naisen julkaistu sairaskertomus (pathography). Siitä piirtyymustan huumorin välittämä selviytymiskertomus yhtä lailla kuin kuvaus potilaanja lääkärin valtasuhteista ja todellisuuden (sairaus) ja tekstuaalisuuden (kertomus)välisistä jännitteistä. Folkloristi Tiiu Jaago taas pohti sairaudesta ja kuolemasta puhumistavirolaisissa elämäkerroissa, lääkärinä työskentelevä Sonja Avermann analysoiastmaa sairastavan pojan perheen parantumiskertomusta ja jatko-opiskelija SiiriTomingas-Joandi vertasi sairauskuvauksia virolaisissa ja ruotsalaisissa vaihdokkaistakertovissa uskomustarinoissa.Kaikki edellä mainitut esitykset olivat varsin kiintoisia ja ajatuksia herättäviä,mutta itseäni kosketti ehkä eniten tallinnalaisen lääkärin Marika Tammarun ja sosiaalitieteilijäJudit Strömplin monitieteinen tutkimus vaikeaa nivelreumaa sairastavanHelgan omaelämäkerrallisesta kerronnasta. Tammaru, joka piti konferenssissaheidän yhteisen esityksensä, kertoi heidän tekevän tutkimusta siten, että ponnistavatkumpikin oman alansa tietämyksestä ja näkökulmista ja sitovat nämä yhteen tutkimuksenviitekehykseksi. Tässä tapauksessa tuo kehys rakentui Helgan omaelämäkerrallisenkerronnan tarkasteluun lääketieteen diagnostiikan ja hoitojen kehityksen jayhteiskunnallisen (sosiaalisen ja poliittisen) muutoksen konteksteissa. Helga oli syntynyt1930-luvulla ja kokenut Viron yhteiskunnalliset ja poliittiset murrokset Neuvosto-Vironarkisine käytäntöineen. Tammaru ja Strömpl olivat haastatelleet Helgaalukuisia kertoja elämänkerrallisella otteella siten, ja tulkitsivat nivelreuman sairasta-<strong>Elore</strong> 2/2010154
Sinikka Vakimo: Terveyden ja kulttuurin lähteillämisen muodostaneen Helgalle aivan erityisen suhteen ympäröivään yhteiskuntaan.Pitkäaikainen ja kivulias, toimintakykyä usein rankastikin rajoittava sairaus on pakottanutpyytämään apua ja hoivaa lähes kaikilta mahdollilta tahoilta; tämä toimintaon samalla myös suhteuttanut ja muokannut Helgan identiteettiä osana historiallistaaikaa. Esityksessä ristivalottui kiinnostavalla Helgan toimijuuden rakentuminen eriaikoina, elämäkerrallisten sankarikertomusten ja ”periksi antamisen” eri vaiheet sekämyös sairaudesta puhumisen ja siitä vaikenemisen suhde hoitokäytäntöihin. Tämäsuhde ei ollut suoraviivainen kausaalisuhde, vaan esityksessä havainnollistui mainiostiomasta identiteetistä neuvottelun tilannekohtaisuus, sidoksisuus elämänvaiheeseenja kulttuuriseen kontekstiin sekä myös kokijan ja kertojan yksilöllisyys.Muut konferenssin esitykset hajaantuivat teemoiltaan. Kansanparannuksen tutkimuksenkehyksessä liikuttiin osittain muun muassa Arkeologi Kristiina Johansonin(Tarton yliopisto) esityksessä kivillä parantamisesta sekä Renata Sõukandin ja KalleRaivon (Tarton yliopisto) tarkastelussa hoitavien kasvien tunnistamisesta ja löytämisestäluonnosta. Ave Tupits (Tartton yliopisto) taas tarkasteli historiantutkimuksennäkökulmasta lääkäri Voldemar Sumbergin ponnisteluita kansanlääkinnän aineistojenvarhaiseksi keruuksi ja kansanlääkinnän museon perustamiseksi sekä Marju Kõivupuu(Tallinnan yliopisto) sairautta statussymbolina. Antropologista näkökulmaaja etnografista otetta konferenssiin toivat muun muassa. Elsa Frazao Mateus (Lissaboninyliopisto), joka tarkasteli biologisen hoidon sosiaalista elämää etnografisestanäkökulmasta ja Eriko Kawanishi (Kyoton/ Glastonburyn yliopistot), joka pohtisairauden merkityksiä hengellisessä johtajuudessa esimerkkinä pieni Glastonburynkaupunki, joka toimii New Age -keskuksen pääpaikkana Britanniassa. Terveysteknologiastakuultiin kaksi tarttolaista esitystä. Kuurojen koulussa työskentelevä LiinaPaales tarkasteli kuulolaitteiden ja erityisesti Cochlearin implantin kehittämisen jamarkkinoimisen haittavaikutuksia kuurojen lasten sosiaalisuudelle, yhteisöllisyydenkokemuksille ja heidän kuuron identiteetilleen. Toisen teknologia-esityksen pitimikrobiologi, arkistotieteilijä ja informaatiotutkija Kurmo Konsa (Tarton yliopisto),joka käsitteli varsin laveassa, osittain kulttuuri- ja teknologiahistoriallisessa esityksessäänluonnon, keinotekoisen, kulttuurin ja ihmisen suhteita.Konferenssi päättyi yhteiseen keskusteluun, jossa osanottajat kertoivat vuoron peräännäkemyksiään konferenssin annista. Kokemus oli kaikille yhteinen: epäluulo olipainanut monen mieltä konferenssiin ilmoittautuessa, mutta esitysten abstraktienilmestyttyä ja itse konferenssin päätyttyä tunne oli päinvastainen. Tapaaminen oliollut antoisa ja avannut uusia näkökulmia kulttuuriseen terveystutkimukseen. Kuntilaisuuden järjestelyt vielä toimivat hyvin ja illoiksikin riitti tekemistä, ei voi kuinolla tyytyväinen päätöksestä matkata Tarttoon.MEDICA VII -KONFERENSSIN VERKKOSIVUT. [online] [21.5.2010.]Dosentti Sinikka Vakimo on perinteentutkimuksen yliopistonlehtori Itä-Suomenyliopistossa, Joensuun kampuksella.<strong>Elore</strong> 2/2010155
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/kallio_2_10.pdf]SeminaariraportitMetodien kirjoaSuomen Kansantietouden tutkijain V kesäkoulu: Metodit. 21.5.2010 HelsingissäKati KallioKansantietoudentutkijain seuran viides kevätkoulu pidettiin totuttuun tapaan toukokuisenaperjantaina Tieteiden talolla. Seminaarin teemana olivat Metodit. Aiheliittyi piakkoin ilmestyvään kirjaan Vaeltavat metodit, johon osa puhujista on kirjoittanut.Oppihistoriaa ja metodisen minän muotoutumistaPäivän ensimmäinen käsitteli metodien pitkiä kaaria. Seuran esimies, perinteentutkijaTuulikki Kurki (Itä-Suomen yliopisto) avasi tilaisuuden pohtimalla erilaisten harhapolkujenja virheiden merkitystä metodien ja ideoiden löytämisessä ja kehittämisessä:väärinymmärryksetkin voivat tuoda mukanaan oivalluksia, jotka muuten jäisivätsyntymättä. Perinteentutkija Helmi Järviluoma-Mäkelä (Itä-Suomen yliopisto)kuvasi metodisen omaelämäkertansa muotoutumista opettamisen, jatko-opiskelunja oman tutkimuksen myötä. 1980–90-lukujen kielellisen käänteen piiristä ollaan josiirtymässä kielikeskeisyyden kritiikkiin, affektiivisuuden paluuseen ja uusmaterialistisiinsuuntauksiin, joiden piirissä pohditaan kokemuksen ja tunteiden ei-kielellisenkinhumanistisen ymmärtämisen mahdollisuuksia. Järviluoma-Mäkelä huomautti,että kaikkea ei koskaan edeltävistäkään valtasuuntauksista kannata unohtaa.Perinteentutkija Outi Lehtipuro (Itä-Suomen yliopisto) pohti Metodiseminaarien60-lukua 2000-luvun etiäisenä ja omaa kaleidoskooppista opiskelijakokemustaan.Luentojen ja tenttikirjallisuuden, Kansanrunousarkiston ja toisaalta omien opiskeluaikaistenkenttätöiden näkökulmat menetelmiin olivat hyvinkin erilaisia. Yksi useassapuheenvuorossa vaihtelevista näkökulmista toistunut teema oli kvantifioinninantamat tulkintamahdollisuudet. Lehtipuro pohti 60-luvun kvantitatiivisten tutki-
Kati Kallio: Metodien kirjoamusten luonnetta suhteessa siihen, kuinka aineistossa usein toistuvan voi olettaaolevan myös yleisesti jaettua, jollakin tavalla retorisesti käyttökelpoista. Kvantitatiivisestaotteesta voi paikoin olla apua myös laadullisen tutkimuksen puolella.Kokemus ja kokeellisuusPäivän toisen session perusteemoiksi voisi nostaa kokemuksen ja kokeellisuuden.Antropologi Janne Juhana Rantala (Itä-Suomen yliopisto) kertoi fenomenologisistakokeiluista ja aistien antropologiasta tapauksenaan energian kokemus keräjäyhteisössä.Kyseessä on pohjoismainen spirituaalinen, vastakulttuurinen verkosto, jonka parisataa henkeä keräävissä kokoontumisissa yhteisillä istunnoilla avausmantroineen japuhesauvan kierrättämiseen on suuri rooli. Näihin istuntoihin liittyvistä energiansaamisen kokemuksista puhutaan yhteisön sisällä paljon, mutta Rantalan mukaan”ilmaisuja on vaikea ymmärtää ulkoa päin” ja ”sanan käyttötapojen analysointituotti vieraannuttavia kuvauksia.” Omakohtainen osallistuminen istuntoihin herättialuksi kiusaantuneisuuden tunteita, mutta auttoi sitten ymmärtämään ihmistenkokemuksia. Tämänkaltaisen kokemuksellisuuden siirtäminen tutkimustekstiksi onkuitenkin haastavaa, ja se pakottaa myös pohtimaan etnografian ja autoetnografianvälisiä rajankäyntejä.Folkloristi Kirsti Salmi-Niklander (Helsingin yliopisto) puhui tutkimuksen käyttämisestäfiktion luonnissa ja erilaisten työskentelytapojen toisiaan rikastuttavastaluonteesta. Väitöskirjan jälkeen hän on tutkimuksen tekemisen ohella opiskellutmyös elokuvien käsikirjoittamista. Tutkimusaineiston käyttäminen fiktion aineistonavoi avata aineistoon uusia näkökulmia ja viedä tutkimusta uusiin suuntiin, jatoisaalta kertomuksen tutkimuksen työkalut antavat välineitä myös kertomustenluomiseen.Kirjalliset muistitietoaineistotKolmannen session esitelmät käsittelivät kummatkin kirjoitettujen muistitietoaineistojentutkimuskäyttöä. Myötä- ja vastavirtaan – lähiluvun kaksi suuntaa oli otsikkonauskontotieteilijä Kati Mikkolan (Turun yliopisto) puheenvuorossa. Vaikka Mikkolanväitöskirjan kohteena oli uutuuksien vastustaminen, oli lähdeaineisto pitkältiuutuuksien kannattajien jälkikäteen tuottamaa. Metodisena ratkaisuna toimi hänelläkahden analyyttisen tason yhdistelmä: toisaalta sisällön tason tarkastelu (minkälainenkuva uutuuksien vastustamisesta annetaan), toisaalta kirjoittajien intentioidentaso (miten kuva tuotetaan). Menneisyysorientoituneen muistelukerronta-aineistonlähdekriittiset ongelmat Mikkola pelkisti yleistettävyyden, aikatasojen ja tulkinnansekä kyseisen tutkimuksen tapauksessa uudistusmyönteisten ja vastustajien näkökulmienerilaisuuden kysymyksiksi. Analyysissa korostui paitsi toistuvuuden ja poikke-<strong>Elore</strong> 2/2010157
Kati Kallio: Metodien kirjoausten sekä ajallisten etäisyyksien huomiointi, ennen kaikkea myötä- ja vastavirtaanlukemisen vuorottelu. Myötävirtaan lukemisella Mikkola tarkoittaa gadamerilaisittainhyväntahtoista, kirjoittajan tarkoituksia ymmärtämään pyrkivää lukutapaa.Vastavirtaan lukemalla, kertojien intentioita ja kerrontastrategioita hahmottamallaon puolestaan mahdollista jäljittää kertojien ironian ja tekstin moniäänisyyden altauudistusten vastustajien mahdollisia näkökulmia.Perinteentutkija Kirsi Laurén (Itä-Suomen yliopisto) jatkoi puhetta kirjoitettujenmuistitietoaineistojen metodisesta haastavuudesta. Yhtenä tämänkaltaisten aineistojenetuna hän näki niiden laajuuden ja moniaineksisuuden. Toisaalta usein tulkintojaon mahdollista perustella myös toistuvuudella ja samankaltaisten ilmiöiden määrällä.Erityisesti Laurén pohti tulkintojen moninaisuutta, tunteiden ja henkilökohtaistenkokemuksien tavoittamisen mahdollisuuksia sekä kaunokirjallisten aineistojenkäyttöä tutkimuksessa.MonitieteisyyttäTieteenfilosofi Inkeri Koskisen (Helsingin yliopisto) esitelmässä kohteeksi pääsivätkulttuurintutkijat itse. Koskinen on analysoinut kulttuurin käsitteen käyttöä kahdeksassatuoreessa folkloristiikan väitöskirjassa sekä 24 Folklore Fellow’s Networkinartikkelissa Laurence Anthonyn AntConc 3.2.1. -konkordanssiohjelmaa apunaankäyttäen. Aineistosta paljastui kaksi erilaista, pitkälti tutkimustapojen ja aineistojenohjaamaa käsitteen käyttötapaa, jotka tosin joskus saattavat esiintyä samankintekstin puitteissa. Ensimmäisen Koskinen nimesi arkistojen kulttuuriksi: arkistoaineistojaanalysoitaessa käsite rajautuu usein melko tarkasti, varovaisesti tai tietoisesti,puhutaan vaikka paikallis-, runo-, käsikirjoitus- tai porovarkauskulttuurista. Tällöinkäyttö lähenee perinteen käsitteen käyttöä: puhutaan implisiittisestä säännöstöstä,joka tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ohjaa jonkin ilmiön käyttöä. Toisenlaisessakäytössä käsite on usein puhuttaessa identiteeteistä, paikallisyhteisöistä tai vähemmistöistä.Koskinen nimeää tämän käytön politisoituneen kentän kulttuuriksi jatoteaa kulttuurin käsitteen toimivan usein kiistakapulana, jonka jokainen osapuolimäärittelee omalla tavallaan. Usein puhutaan pelkän kulttuurin käsitteen ohellavaikkapa kulttuuriperinnöstä, monikulttuurisuudesta, kulttuurisesta kontekstista taiidentiteetistä.Seminaarin päätti Liisa Granbom-Herrasen (Jyväskylän yliopisto) puheenvuoroMenetelmät monitieteisen tutkimuksen haasteena. Hänen kasvatustieteen väitöskirjansakäsitteli sananlaskujen käyttöä kasvatuksessa ottaen vaikutteita ja menetelmiä niinfilosofian, folkloristiikan kuin kasvatushistoriankin suunnasta. Tarkasteltavana olivaterityisesti sananlaskujen käyttö; miten muistitietoaineistojen aikuiset kertojat kokivattulleensa sananlaskuilla kasvatetuiksi. Granbom-Herranen totesi monitieteisentutkimuksen haasteeksi erityisesti käsitteistön pitämisen ymmärrettävänä.<strong>Elore</strong> 2/2010158
Kati Kallio: Metodien kirjoaKeskusteluitaOn aina ilahduttavaa huomata, että hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja aineistoistanousevat kysymykset asettuvat keskustelemaan keskenään. Parasta suhteellisen väljästirakentuvassa kevätkoulussa on sen kyky kerätä yhteen perinteen- ja kulttuurintutkimuksenparissa eri näkökulmista työtään tekeviä ihmisiä. Vaikka kaikilla meilläon omat, tarkemmin tutkimuskysymysten ja aineistojen mukaan määräytyvät keskusteluyhteisömme,tekee hyvää välillä kokoontua yhteen yleisemmän tematiikanympärille.Filosofian maisteri Kati Kallio on jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010159
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/savolainen_2_10.pdf]SeminaariraportitMinkälainen nyky-folkloristiikka?After the New Folkloristics. Folklore Fellow’s Summer School Lammilla 2. – 8.8.2010Ulla SavolainenLammin biologisella tutkimusasemalla 2.–8.8.2010 järjestetty Folklore Fellows-organisaation järjestyksessä kahdeksas kesäkoulu kokosi viikoksi yhteen 40 folkloristiikanja lähialojen tutkijaa eri puolilta maailmaa. Varsinaisten ”koululaisten”eli tohtorikoulutettavien lisäksi mukana oli kokeneita tutkijoita, jotka luennoivatja ohjasivat neljää kesäkoulun ajan samassa kokoonpanossa toiminutta työryhmää.Tämänvuotisten työryhmien otsikot olivat “Documenting and safeguarding of oraltradition”, “Textual practices – permanence and performance”, “Narration and socialstorytelling” sekä “Legitimacy, authenticity, and value”.Vuoden 2010 kesäkoulun teema suuntasi huomion folkloristiikan ajankohtaisiinteorioihin ja menetelmiin jatkaen keskustelua folkloristiikan paikasta humanististentieteiden kentällä ja suhteessa lähialoihin. Kurssin yhtenä tavoitteena oli pohtiavallitseeko folkloristiikassa parhaillaan jokin paradigma ja mikä on nykytutkimuksensuhde tieteenalan historiaan. Kesäkoulun osanottajajoukko koostui sekä folkloristeistaettä lähialojen tutkijoista. Esillä olleiden tutkimusaiheiden skaala oli laaja,aina kalevalamittaisesta runoudesta turismiin ja nykykerronnasta dokumentaationkysymyksiin. Professori Seppo Knuuttila (Itä-Suomen yliopisto) alleviivasi avauspuheenvuorossaankurssin pääotsikon ”After the New Folkloristics?” monimerkityksisyyttätoteamalla, että ”uudessa” folkloristiikassa on kyse jo 1960- ja 1970-luvuillakäynnistyneestä keskustelusta (esim. Bauman & Paredes 1972). AkateemikkoAnna-Leena Siikala (Helsingin yliopisto) käsitteli luennossaan kesäkoulun ja FolkloreFellows -verkoston historiaa. Nykyisenlaisia kesäkouluja on järjestetty vuodesta 1991lähtien ja niiden tehtävä on saattaa yhteen folkloristiikan ja lähialojen tutkijoita sekätutkimusnäkökulmia eri puolilta maailmaa. Siikala korosti muuttuvan maailmanreflektoinnin keskeisyyttä kesäkouluissa. Globalisaatio, monikulttuurisuus ja muu-
Ulla Savolainen: Minkälainen nyky-folkloristiikka?tokset Euroopan kartalla ovat laajentaneet folkloristien tutkimuskenttää ja luoneettarpeen sekä monien keskeisten käsitteiden että oppialan uudelleen määrittelyyn.Näihin itseymmärryksen kysymysten pohdintaan kulminoitui myös vuoden 2010kesäkoulun teema.Kentät eri ajoissa ja eri puolilla maailmaa – ymmärtämisen tavoiteja vaikeusVuoden 2010 kesäkoulun plenaariluentojen pohjalta nyky-folkloristiikasta muodostuivarsin monipuolinen kuva, eikä keskeisten linjojen hahmottaminen ole yksiselitteistä.Aiheet jakautuivat laajalle niin maantieteellisestä, ajallisesta, aineistollisestakuin menetelmällisestä perspektiivistä tarkasteluna. Lingvisti Maarten Kossmanin(Leidenin yliopisto) mukaansatempaava luento käsitteli pohjois-afrikkalaisia ihmesatuja(fairy tale), joita kerrotaan lapsille iltasatuina. Kossman kiinnitti huomiotasatujen niukkaan tyyliin, vähäiseen muunteluun ja monotoniseen esitystapaan. Askeettisuusei Kossmanin mukaan kuitenkaan merkitse satujen ilmaisullista köyhyyttä,vaan pikemminkin niukka kerrottu muoto mahdollistaa kuulijan luovat tulkinnat.Hän vertasikin satuja tyhjiksi kuviksi, jotka kuulija itse värittää. Professori TimoKaartisen (Helsingin yliopisto) kiehtovan luennon aihe paikantui Tyynelle merelle,pieneen etnolingvistiseen yhteisöön Banda-saarilla. Kaartinen oli tehnyt kenttätöitäsaarilla useaan otteeseen 1990-luvunlta lähtien, jona aikana perinteen välittymisprosessioli merkittävästi muuttunut. Kaartinen kiinnitti huomioita perinteen uusiinvälittymis- ja käyttötapoihin korostaen sen muuttuneita merkityksiä yhteisölle.Kossmanin ja Kaartisen luennot osoittivat selkeästi kuinka tärkeää pitkäjänteinentutkimus perinteen ymmärtämisessä on. Folkoren merkitykset sijaitsevat myös tekstinja performanssin ulkopuolella kulttuurisen ymmärryksen mahdollistamassa ja osittainsisäisessä tulkinnan prosessissa. Näiden merkitysten ymmärtäminen ei tapahdu tutkijaltahetkessä yhden version perusteella, vaan edellyttää tekstianalyysin lisäksi syvää tutkittavanyhteisön ja perinnekentän ymmärrystä. Pitkäaikaisen kenttätyön tärkeys myösesitystilanteiden erityispiirteiden ymmärtämisen kannalta korostui etenkin Kossmaninluennossa. Hänen tutkimiaan satuja esitettiin kodin piirissä ilta-aikaan, mikä teki satujentallentamisen ja tutkijan roolin ”oikeassa” performanssitilanteessa haastavaksi.Molemmat luennot alleviivasivat eri näkökulmista perinteen sekä sen yksilöllisten ettäyhteisöllisten merkitysten lähtökohtaista muuntuvuutta. Kaartinen korostikin, ettäsuullisesta kirjalliseen muotoon ”siirtyneen” perinteen merkitykset myös transformoituvat,jolloin ilmiön määrittely tutkijoiden toimesta epäautenttiseksi ei ole relevanttia.Mielestäni luennot muistuttivatkin siitä, kuinka tärkeää on huomioida folkloren jakansanomaisten merkitystenantoja suhteellisuus ja muuntuvuus määriteltäessä folkloristiikantutkimuskohdetta. Liian jäykät ja mekaaniset määritelmät vievät huomionpois perinteen kontekstuaalisesti muuntuvista merkityksistä – siitä mikä ainakin omastamielestäni on kiinnostavinta. Tieteenalan kannalta ei ole myöskään samantekeväämitä perinteellä kenenkin näkökulmasta tarkoitetaan.<strong>Elore</strong> 2/2010161
Ulla Savolainen: Minkälainen nyky-folkloristiikka?Myös vanhoja arkistoaineistoja käsitelleissä luennoissa nousi esiin pitkäaikaisentutkimuksen tärkeys sekä toisen kulttuurin ja arkistoaineistojen ymmärtämisenproblematiikka. Professori Aili Nenolan (Helsingin yliopisto) Inkerin itkuja käsitelleessäluennossa erityisen kiinnostavaa oli tutkijanaseman reflektointi ajallisessa perspektiivissä.Nenola totesi, että pitkäaikainen tutkimus mahdollistaa tutkijan ajattelunkehittymisen ja näkökulman syventymisen ”tuttuihin” aineistoihin. Kolikontoinen puoli on se, että tutkimustrendien kehittyminen voi tehdä pitkän aikavälintutkimuksesta sen ilmestyessä ikään kuin valmiiksi vanhanaikaisen. Ajan kulumisestahuolimatta tutkijuutensa säilyväksi seikaksi Nenola nimesi pyrkimyksen ymmärtääitkukulttuuria ja toisaalta ymmärtämisen vaikeuden pohdiskelun, joka kumpuaatutkijan ja tutkittavan kulttuurin lähtökohtaisesta erilaisuudesta. Myös professoriLaura Stark (Jyväskylän yliopisto) pureutui luennossaan vanhojen arkistoaineistojen,tarkemmin sanottuna metsänpeittokertomusten ymmärtämisen problematiikkaan,joskin hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin Nenola. Stark oli tarkastellut metsänpeittokertomuksiasuhteessa esimodernin ihmisen maailmankuvaan. Hän argumentoi,että metsänpeittokertomukset eivät ole fiktiivistä fantasiaa, vaan niillä on tärkeäfunktio vaikeiden ja traumaattisten kokemusten ymmärtämisessä ja kuvaamisessa.Sekä Aili Nenolan että Laura Starkin puheenvuoroilla oli tärkeä rooli kesäkoulunmelko kenttätyöpainotteisten keynote-luentojen joukossa, sillä ne alleviivasivatmyös vanhojen arkistoaineistojen tutkimuksen tärkeyttä menneisyyden ja sitä kauttamyös nykyihmisen toiminnan ja ajattelun ymmärtämisessä. Luennot osoittivatmyös kesäkoulun teemaan liittyen, että tieteenalan uudet näkökulmat, kuten esimerkiksi”uusi folkloristiikka” ja sen dialogisuutta ja kontekstuaalisuutta painottavatnäkökulmat voivat myös uudella tavalla mahdollistaa vanhojen arkistoaineistojenymmärtämisen. Pyrkimys ymmärtää fragmentaarisia arkistoaineistoja satunnaisistakontekstitiedoista huolimatta muistuttaa myös folkloristiikalle ja laajemminkin humanistisilletieteille keskeisestä lähdekriittisestä kysymyksestä: minkälaisia tulkintojaarkistoaineiston perusteella on ylipäänsä mahdollista tehdä menneisyyden ihmistenkäsityksistä? Samankaltaisia tulkinnan ongelmia liittyy myös kenttätyötutkimuksiin,eikä niiden olemassaoloa tulisi väheksyä välittömästä läsnäolosta huolimatta.Sovelluksia, kytköksiä sekä mennyttä nykyajassaProfessori Amy Shumanin (Ohion valtion yliopisto) luennot toimivat esimerkkinäfolkloristisen tutkimuksen monista soveltamismahdollisuuksista. Shumanin ensimmäinenpuheenvuoro käsitteli poliittisten turvapaikanhakijoiden kertomuksiaja viranomaistoimia, joiden perusteella turvapaikasta päätetään. Shumanin mukaanviranomaiset tekevät tahattomia virhetulkintoja turvapaikan hakijoiden kertomuksista,ja folkloristien tietous voisi auttaa heitä ymmärtämään kertomuksia paremminja siten päätyä totuudenmukaisimpiin tulkintoihin turvapaikan tarpeesta. Shumanintoinen, sävyltään myös henkilökohtainen luento käsitteli populaaria allegoristakertomusta, jossa vanhempi vertaa kokemusta vammaisen lapsen syntymästä loma-<strong>Elore</strong> 2/2010162
Ulla Savolainen: Minkälainen nyky-folkloristiikka?matkaan, jonka määränpää vaihtuu yllättäen kesken lennon Italiasta Hollanniksi.Narratiivin kertoja kuvaa pettymystään ja tottumista ajatukseen lomasta Hollannissa,joka ei ole pelottava tai vastenmielinen – ainoastaan erilainen kuin Italia. Shumaninkeskeinen argumentti oli, että matka-allegoria on moraalisesti ongelmallinen javammaisen lapsen vanhemman kokemuksen näkökulmasta riittämätön. Kertomusrakentaa problemaattista sankari- tai selviytymistarinaa vanhemmasta, joka tyytyyosaansa ja oppii nauttimaan siitä.Kesäkoulun teeman näkökulmasta tarkasteltuna Shumanin puheenvuorot maalaavatnyky-folkloristiikasta yhteiskunnallisesti osallistuvan kuvan. Turvapaikanhakukäytäntöjäkoskeva tutkimus oli kirjoitettu akateemisen yleisön lisäksi viranomaiskäyttöävarten ja myös toinen luennoista on käsitettävissä kannanottona vammaistenasemaan ja heihin liittyvään diskurssiin. Shumanin luennot osoittivat, ettäfolkloristisella tutkimuksella on hyötyä myös yhteiskunnallisissa, ei yksinomaan akateemisissayhteyksissä. Tutkimuksen suuntaaminen tiedepiirien ulkopuolelle ja pyrkimysyhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen onkin tärkeää, mutta mielestäni tarpeenon myös pohtia tieteen soveltamiseen mahdollisesti liittyviä ongelmia. Voiko tietoturvapaikkahakijoiden kerronnantavoista opettaa hakijoita tuottamaan ”oikeanlaisia”kertomuksia tai tekemään kertomuksista kauppatavaraa? Uusien sovellusten yhteydessäon tärkeää myös yleisemmällä tasolla pohtia tieteellisen tutkimuksen luonnetta.Onko tutkimuksen ylipäätään pyrittävä yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen jasovellettavuuteen? Tieteellinen tutkimus on myös yhä enemmän riippuvainen niinsanotusta ”yliopistojen ulkopuolisesta rahoituksesta”. Tämän vuoksi keskustelu siitä,minkälaiset tahot tutkimusta rahoittavat ja vaikuttaako rahoitus tutkijan valitsemiinnäkökulmiin, on tarpeellista.Kesäkoulun ainoan varsinaisesti muistelu- ja omaelämäkerrallisia aineistoja käsittelevänluennon piti Ulf Palmenfelt, joka tarkasteli gotlantilaisen paikallisyhteisönelämäkerrallista kerrontaa. Kertoessaan elämästään yksilöt rakentavat omaa ja yhteisönhistoriaa sekä yhdistävät henkilökohtaisia ja niin sanottuja suuria kertomuksia.Palmenfeltin tutkimusaineisto tarjosi herkullisen lähtökohdan yksilöllisen ja kollektiivisenvuorovaikutuksen tarkasteluun. Luennon lisäksi mielestäni myös laajempiomaelämäkerralliseen- ja muistelukerrontaan keskittyvä metodologinen keskusteluolisi sopinut kesäkouluun, varsinkin koska huomattava osa työryhmien esitelmistäkäsitteli kerronta-aineistoja. Kaiken kaikkiaan keskustelu folkloristiikan ja poikkiteteellisenmuistitieto- tai oral history-tutkimuksen suhteesta kesäkoulun kaltaisessainstituutiossa voisi olla hedelmällistä. Muistelukerronnan folkloristinen tutkimus onolennainen osa ainakin suomalaista nyky-folkloristiikkaa ja se on kehittänyt niinsuullisiin kuin kirjallisiin aineistoihin perustuvan muistitietotutkimuksen metodologiaa.Muistelukerronnan tutkimuksessa folkloristiikalla on nähdäkseni myös paljonannettavaa.Hieman yllättäen myös maantieteellis-historialliseen metodiin viittaava näkökulmanousi esiin vuoden 2010 kesäkoulussa. Professori Vladimir Napolskihn(Izhevskin yliopisto) ensimmäinen luento käsitteli udmurttiepiikan konstruointia.Napolskih oli selvittänyt motiiveja jäljittämällä, että udmurteilla on ollut modernieneeposten lisäksi myös vanhaa kansanepiikkaa. Toinen Napolskihn luento esitteli<strong>Elore</strong> 2/2010163
Ulla Savolainen: Minkälainen nyky-folkloristiikka?genetiikan hyödyntämistä maan sukellusmyytin levinneisyyden tutkimuksessa, jokaperustuu mahdollisuuteen seurantaan geenien äiti- ja isä-linjoja yhdistettynä tietoonsukupuoleen sidotuista myyttien välittymistilanteista. Huippumodernilta kalskahtavastasovelluksesta huolimatta tutkimuksen lähtökohtainen kysymyksenasettelu palautuiensimmäisen luennon tapaan perinnemotiivien alkuperän kysymyksiin. Napolskihnluennot nostivat esiin länsimaisesta folkloristiikan valtavirrasta poikkeavantutkimusintressin. Koin kuitenkin, että tietoni venäläisestä folkloristiikasta ja tutkimuksenkytköksistä esimerkiksi etnis-kansalliseen keskusteluun eivät ole riittäviäymmärtämään näiden näkökulmien merkitystä kontekstissaan. Samankaltaisuudetmaantieteellis-historiallisen menetelmän kanssa houkuttavat (epäilemättä yksinkertaistaviin)nyky-Venäjän ja Krohnin aikaisen Suomeen rinnastuksiin.Kesäkoulun opetuksia ja sen tarjoamia vastauksiaYksiselitteistä määritelmää ”uuden” jälkeiselle nykyfolkloristiikalle kesäkoulu eitietenkään anna. Heterogeenisyydestä huolimatta tutkimusaiheiden ja luentojenpohjalla oli yhtenäinen punainen lanka. Nähdäkseni nyky-folkloristiikan keskeinenmerkitys on siinä, että se pyrkii tarkastelemaan kulttuurisia itsestäänselvyyksiä ja totunnaisuuksia,mikä mahdollistaa samaan aikaan myös niihin kytkeytyvien ja useinpiiloon jäävien merkitysten tarkastelun. Kesäkoululla on myös ensiarvoisen tärkeärooli folkloristiikan itsemäärittelyssä. Sen mahdollistama monitieteinen ja -aiheinenkeskustelu hahmottaa linjoja, jotka piirtävät kuvan mahdollisuuksista – siitä, mitäfolkloristiikka voi olla. Kesäkoulun luennot ja työryhmätyöskentely osoittivat myös,että se, mikä kulloinkin määritellään folkloristiikan vallitsevaksi paradigmaksi, relevanteiksitutkimuskohteiksi tai suhteeksi muihin tutkimussuuntiin, ei ole itsestäänselvää eikä yhdentekevää. Tähän neuvotteluun osallistuu jokainen folkloristi omallatyöllään. Omalla kohdallani kesäkoulu merkitsee keskeisesti oman tutkimuksenija tieteenalan reflektointia. Anna-Leena Siikala kiteytti puheenvuorossaan osuvastimyös yhden kesäkoulun merkityksistä vertaamalla sitä rippileiriin, jossa ihmiseteristäytyvät hetkeksi muusta maailmasta käsittelemään yhteisiä ongelmia, kiistojasekä etsimään niihin ratkaisuja. Myös minulle kesäkoulu oli eräänlaista initiaatiota– pääsinhän vihdoin kokemaan legendaarisen kesäkoulun, josta kokeneemmat tutkijatniin usein puhuvat.KirjallisuusBAUMAN, RICHARD & PAREDES, AMÉRICO 1972 (eds.): Toward NewPerspectives in Folklore. Austin, Texas: Texas University Press.Filosofian maisteri Ulla Savolainen on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsinginyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010164
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/herranen2_2_10.pdf]SeminaariraportitParemiologit Portugalissa 20093rd Interdisciplinary Colloquium on Proverbs 8–15.11.2009 Portugalin TavirassaLiisa Granbom-HerranenViime vuoden marraskuussa järjestettiin Portugalin Tavirassa järjestyksessä kolmasparemiologien kollokviumi. Jo nimessä esiintyvä sana ”paremiologia” herättää helpostisuomenkielisessä tekstissä kummastusta. Sana on kuitenkin olemassa ja tarkoittaasananlaskututkimusta, joten paremiologit ovat sananlaskututkijoita riippumattasiitä, mitä tieteenalaa he ensisijaisesti edustavat.Interdisciplinary Colloquium on Proverbs -tapahtuma on saanut alkunsa portugalilais-suomalaisestayhteistyöstä. Taustatukina toimivat Instituto de Estudos de LiteraturaTradicional (IELT) ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Sittemminjärjestelyistä on vastannut Assosicao Internacional de Paremiology (AIP) – InternationalAssociation of Proverbs (IAP), joka perustettiin ensimmäisen kollokviuminyhteydessä vuonna 2007. Tapahtuman toteutuksen mahdollistaa pienen Tavirankaupungin aktiivinen sananlaskuista kiinnostuneiden vapaaehtoisten joukko sekätapahtumaa tukevat yksityiset henkilöt, yritykset ja julkiset organisaatiot. Portugalilaisenyhdistyksen toiminnan tavoite on kansainvälisten paremiologian opiskelumahdollisuuksienedistäminen, konferenssien järjestäminen ja tutkimuksen tukeminen.Yhdistyksen kannalta keskeisimpänä tehtävänä voidaan pitää tavoitetta saattaayhteen akateeminen maailma sananlaskupohdintoineen ja sananlaskujen käyttäjätsekä kerääjät. Tähän liittyy maailman paremiologien vuosittaisen tapaamisen mahdollistaminen.Osallistujia on ollut Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Afrikastasekä Aasiasta. Suomalaisille tutuimpia nimiä lienevät professori WolfgangMieder USA:sta, akateemikko Arvo Krikmann Virosta ja professori Gyula PaczolayUnkarista joitakin mainitakseni.Samoin kuin osallistujien lähtökohdat niin myös näkökulmat sananlaskuihin ovatkeskenään varsin erilaiset. Kollokviumilla ei ole vuosittain vaihtuvaa teemaa, vaan
Liisa Granbom-Herranen: Paremiologit Portugalissa 2009osallistujilla on mahdollisuus käsitellä sananlaskuja omista lähtökohdistaan käsin.Sellaisena voi olla sananlaskuihin liittyvä tutkimus, kiinnostus tai käytännön toiminta.Tapaamisissa on kuultu tunnettujen sananlaskututkijoiden puheenvuoroja sekäkielitieteen että perinteentutkimuksen näkökulmista käsin. Toisaalta esillä on ollutvarsin konkreettisia esimerkkejä sananlaskujen käytöstä vanhainkodeissa, kouluissaja kirjastoissa. Juuri tämä lähtökohtien erilaisuus on yksi tapaamisten anti. Kovinusein tulee tutkijana pysyttäydyttyä itselle tutussa maailmassa.KokoustilassaKollokviumi ei ole suoranaisesti tieteellinen konferenssi, vaikka tutkijoiden esityksetovatkin keskiössä. Tilaisuus tarjoaa tutkijoille mitä mielenkiintoisimman mahdollisuudenpyrkiä osoittamaan viestinsä samanaikaisesti sekä kollegoille että sananlaskujenkerääjille ja taitajille.Huolimatta siitä, että seuraavassa pääpuhujat esittäytyvät lähinnä vain niminä japuheenvuoronsa otsikoina, haluan heidät mainita, sillä jo heidän puheenvuoronsakertovat jotakin tapahtuman moniuloitteisuudesta. Monet viime vuoden pääpuhujistaovat kansainvälisesti tunnettuja, osa tunnetaan omalla kielialueellaan ja jotkutheistä ovat tieteen parissa varsin tuntemattomia. Eteläeurooppalaisen tavan mukaanosallistujia puhutellaan pääosin professoreiksi tai tohtoreiksi, mutta abstrakteista senparemmin kuin ohjelmastakaan ei pääsääntöisesti selviä virka-asemaa tai oppiarvoa.Tämä liittynee juuri ajatukseen tapaamisen rajoja ylittävästä kommunikoinnista. Lisäksi”professor” (”professora”) voi tarkoittaa myös opettajaa. Portugalilaiset eivätitse tunnu tästä häiriintyvän, mutta meille kurinalaisille skandinaaveille tämä on joskuslievän hämmennyksen aihe. Pyydän siis anteeksi, mikäli olen käsittänyt jonkunpääpuhujan oppiarvon tai ammatin väärin.Avajaistilaisuudessa professori Gyula Paczolay (University of Vezprém) Unkaristakertoi omasta urastaan sananlaskujen tutkijaksi ja monien kielten osaajaksi. ProfessoriGalit Hasan-Rokem (The Hebrew University of Jerusalem) Israelista paneutuisananlaskuihin sosiaalisena pääomana maahanmuuttajien keskuudessa, professoriFrantišek Cermák (Charles University) Tsekistä käsitteli sitä, missä vaiheessa voidaanpitää jotakin ilmaisua yleisenä, montako havaintoa siitä pitää olla tietyssä ajassaja jollakin alueella eli paremiologista minimiä, tutkija Hisashi Matsumura (OtsumoUniversity) Japanista tarkasteli japanilaisten sananlaskujen suhdetta länsimaisiinsananlaskuihin, tutkija Stanislaw Prędota (Wroclaw University) Puolasta puhuihollantilaisista sananlaskuista. Päätöspuheessa kuulimme muinaisista egyptiläisistäsananlaskuista väitöskirjaansa viimeistelevän tutkija Christian Grandlin (Julius-Maximilians-UniversitätWürtzburg) Saksasta. Tämä antaa mielestäni varsin hyvän kuvansiitä kuinka laaja-alainen on tapaamisen lähestymistapa. Kaikki abstraktit löytyvätkollokviumin verkkosivuilta. Kyse ei ole puhtaasti tieteellisestä kollokviumistaeikä suomalaisesta käytännöstä, joten tapahtuman verkkosivuilta () löytyvät nekin puheenvuorot, joiden pitäjät ovat olleet<strong>Elore</strong> 2/2010166
Liisa Granbom-Herranen: Paremiologit Portugalissa 2009estyneitä saapumaan paikalle. Esitelmistä on myös joka vuosi julkaistu artikkelikokoelma.Näitä julkaisuja ollaan hankkimassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastoon,joten niitä kannattaa sieltä tiedustella.Kun kollokviumi kokoontuu esitelmien parissa kuutena päivänä viikossa ja kuunneltavanaon päivittäin tusinan verran esityksiä, ei tilaisuudelle tee oikeutta edespyrkiä nimeämään yhtä tai kahta kiinnostavinta. Eikä se onnistuisikaan. Juuri tässämoninaisuudessa onkin tällaisen tapaamisen voima. Tosin joskus se saattaa tuntuaheikkoudelta: on hyvin paljon asiaa sittenkin lyhyessä ajassa ja hyvin hyvin monistalähtökohdista käsin.Joitakin toistuvia teemoja voi tapaamisista tuoda esille. Niin viime vuoden kuinkahdessa aiemmassakin kollokviumissa on keskusteltu sananlaskujen luetteloinninvaikeudesta. Yhä suuremmat tietomassat odottavat käsittelyä. Sananlaskuja halutaankääntää kielestä toiseen ja niitä halutaan ryhmitellä keskeisen sanan perusteella. Nytarkistokortit ja mustekynä ovat muuttuneet tietokoneiksi ohjelmineen ja viimeisimmässäkollokviumissa tällaisen suuren sananlaskutietokannan tarjoamia mahdollisuuksiaja sen kohtaamia haasteita tarkasteltiin israelilaisten hankkeen näkökulmasta.Juutalaisuuteen kiinnittyneitä sananlaskuja löytyy varsin monella Lähi-idän alueenkielellä sekä entisen Neuvostoliiton kielialueilta. Kielentutkijoiden sananlaskuihinliittyvä käännösproblematiikka on ollut toinen kestoaihe. Don Quijote antaa vuodestatoiseen haasteita tutkijoilleen. Ensisijaisesti tutkimus on espanjalaista, mutta eipelkästään. Don Quijoten lausahdukset askarruttavat kääntäjiä yleensäkin. Kolmantenateemana näen uusien lähteiden käytön. Internetissä käytetyt sananlaskut ovatherättäneet etenkin virolais- ja suomalaistutkijoiden kiinnostusta. Verkkokeskustelutperinteen tuotto- ja käyttöympäristönä ovat kohtuullisen uusi ilmiö.Näiden laajempien teemojen lisäksi tapaamisissa keskustellaan yhtäältä sananlaskujentulkinnasta ja niiden ilmenemistiheydestä toisaalta kuunnellaan sananlaskuistakehiteltyjä tarinoita. Sekä sisältönsä että toteutuksensa puolesta nämä kollokviumitovat mielenkiintoisia poikkeuksia kohtuullisen yksitotisten seminaarien maailmassa.Järjestäjien yksi tavoite on, että osanottajia ei jaeta työryhmiin, vaan viikon aikanaon jokaisella todellinen mahdollisuus seurata kaikkia esityksiä. Omat puheenvuoroniovat käsitelleet sananlaskuja lähinnä teoreettisista lähtökohdista. Olen tutkimuksissanipyrkinyt yhdistämään kasvatustieteen ja folkloristiikan tutkintojen sekäetenkin filosofian opintojen tuomaa tietämystä. Tutkijana on ollut virkistävää voidavalita käsiteltävä aihe ilman yhteistä teemaa, joten olen päässyt esittämään ajatuksianikasvatuspuheen sananlaskuihin paneutuvasta tutkimuksestani, metaforamallin jasananlaskujen tulkinnan yhteydestä sekä itse sananlaskun käsitteestä.VapaallaEi ainoastaan virallinen ohjelma ole monipuolinen. Portugalilaiset järjestäjät, etenkinRui ja Marinela Soares sekä taviralaisten aktiivinen joukko ovat nähneet vaivaavierailijoiden viihtymisen takaamiseksi ja he ovat joka kerta huolehtineet myös kol-<strong>Elore</strong> 2/2010167
Liisa Granbom-Herranen: Paremiologit Portugalissa 2009lokviumin oheisohjelmasta. Tarjolla on ollut historiaa, taidetta, musiikkia, kansantanssiaja ennen kaikkea portugalilaista vieraanvaraisuutta, johon kuuluu maittavaruoka ja iloinen yhdessä olo. Seminaariviikon päätöksen kruunaa mahdollisuustutustua lähiseutuun viikonloppuna järjestetyillä opastetuilla kiertoajeluilla, jonkaTaviran kaupunki yhdistyksen taviralaisten jäsenten avustuksella tarjoaa.Tällä esitelmien ulkopuolella tapahtuvalla kanssakäymisellä on yllättävän suurimerkitys niin asiallisessa kuin viihteellisessäkin mielessä. Näiden tapahtumien ohessaosallistujat keskustelevat kuulemastaan aivan toisin kuin heti esityksen jälkeentai sähköpostilla viikon päästä. Kulttuuritapahtumat ovat järjestäjien, kaupungin,sponsoreiden ja ennen kaikkea taviralaisten ihmisten yhteinen ponnistus, jotta kollokviuminosanottajat viihtyisivät ja saisivat kokea olevansa tervetulleita. Osallistumallanäihin kulttuurisiin rientoihin olemmekin saaneet tilaisuuksia tutustua seutuunja Taviran asukkaisiin.LopuksiOn uskomatonta, että pienessä eurooppalaisessa kaupungissa on jo kolmena vuonnakokoontunut varsin edustava joukko paremiologeja kaikkialta maailmasta. Mukanaovat olleet kaikki keskeiset sananlaskututkijat ja heidän lisäkseen suuri joukkosananlaskuista kiinnostuneita ihmisiä, jotka osaavat, tallentavat ja haluavat oppiasananlaskuja. Tilaisuuden hyöty on varmasti jokaisen mietittävä itse, vähän kuten”kauneus on katsojan silmissä”. Itse olen nauttinut juuri tilanteen monipuolisuudestaniin aiheiden, käsittelytapojen kuin osallistujien taustojen suhteen. On helppotulla paremiologien keskuuteen sananlaskujen kultamaasta – niin kokoelmien kuinmenetelmien suhteen. Tässä kollokviumissa ei kysellä, missä Suomi on tai onko kukaansiellä tehnyt aiheesta mitään merkittävää.Kollokviumi on kokoontunut vuosittain neljä kertaa. Onko näin jatkossakin, vaisiirrytäänkö joka toisen vuoden tapaamisiin, selvinnee ajan kanssa. Katsaukset menneidenvuosien tapahtumiin löytyvät sivuilta − joita niitäkin ylläpidetään taviralaisin vapaaehtoisvoimin.Kasvatustieteen tohtori ja folkoristiikan maisteri Liisa Granbom-Herranen toimiitutkijana Jyväskylän yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010168
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/grahn_2_10.pdf]SeminaariraportitTeemana kulttuuriperintöEtsi kuvasta kulttuuriperintö. Kulttuurin, politiikan ja identiteettien risteyksessäVI Kansatieteen päivät Turussa 19.–20.3.2010Maarit GrahnTurussa järjestettiin 19.–20.3.2010 järjestyksessään 6. Kansatieteen päivät, jotka kokosivatpaikalle noin 100 osanottajaa. Kansatieteen päivien teemana oli tällä kertaakulttuuriperintö ja siihen liittyvät kysymykset. Teemaa lähestyttiin moninaisista näkökulmista,niin tieteellisten puheenvuorojen kuin käytännön esimerkkien kautta.Puheenvuoroja päivien aikana kuultiin noin 30, minkä lisäksi toisen seminaaripäivänpäätteeksi oli järjestetty paneelikeskustelu. Alateemoja käsitteleviä työryhmiä olikaikkiaan viisi. Työryhmissä keskusteltiin muun muassa kulttuuriperinnön määrittelyyn,säilyttämiseen ja suojeluun liittyvistä kysymyksistä. Keskustelua käytiin myöskulttuuriperinnön hyödyntämisestä ja tuotteistamisesta, kulttuuriperinnön välittämisestäja kulttuuristen representaatioiden tuottamisesta sekä muuttuvasta kulttuuriperinnöstä.Puheenvuoroja kulttuuriperinnön äärelläAurajoen varrella sijaitseva Arken loi mitä parhaimmat puitteet ensimmäiselle seminaaripäivälle.2000-luvun alkupuolella Åbo Akademin humanistisen tiedekunnantarpeisiin peruskorjattu vanha rautatehtaan korttelikokonaisuus on loistava esimerkkisiitä, miten kulttuuriperintöä voidaan säilyttää mutta samalla myös käyttäänykyajan lähtökohdista. Arkenin uudisrakennukset yhdistyvät onnistuneella tavallaperuskorjattuun tehdasmiljööseen. Erityisesti mieleeni jäi tehdaskorttelin keskelläsijaitseva auditoriorakennus eli Masuuni, joka toimii korttelin sydämenä. Rakennuksenvaloisan sisääntuloaulan julkisivu on lasia, mutta aulan sisäseininä toimivat
Maarit Grahn: Teemana kulttuuriperintöviereisten vanhojen rakennusten ulkoseinät. Rakennuksen keskellä sijaitseva, muodoltaanhieman masuunia muistuttava auditorio toimi avaus- ja pääpuheenvuorojenesityspaikkana.Seminaarin pääpuhujat lähestyivät päivien teemaa monipuolisesti kukin hiemanerilaisesta näkökulmasta. Puheenvuorot toimivat hyvänä pohjustuksena työryhmienkeskusteluille. Professori Ullrich Kockel (Ulsterin yliopisto) käsitteli puheenvuorossaaneurooppalaista etnologiaa ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kockelin mukaansuhde kotipaikkaan ja paikalliseen kulttuuriin on edelleen ihmisille tärkeätäglobalisoitumisesta huolimatta. Paikkaan kiinnittyvän tutkimuksen tulisi kuitenkinolla vertailevaa, erilaiset kulttuurien väliset kohtaamiset ja konfliktit huomioivaa.Kockel peräänkuulutti erityisesti vuorovaikutteisuutta ja tieteidenvälisyyttä etnologiseentutkimukseen.Professori Kristin Kuutma (Tarton yliopisto) tarkasteli Viron kaakkoisosassa eläviensetujen esimerkin valossa, miten aineeton kulttuuriperintö toimii politiikan javallankäytön välineenä. Setujen aineettoman kulttuuriperinnön, kuten kielen, perinteidenja leelo-laulutraditioiden, omistusoikeudesta on kiistelty pitkään, ja kulttuuriperintöon ollut keskeisessä asemassa setujen asemaa ja oikeuksia käsittelevissä kiistoissa.Vuonna 2002 setukaiset julistautuivat itsenäiseksi kansaksi, ja vuonna 2004he alkoivat käyttää omaa lippua. Asemansa ja oikeuksiensa parantamiseksi setukaisetkäyttävät tietoisesti hyväkseen omaa kulttuuriperintöään.Dosentti Katriina Siivonen (Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto) käsittelikulttuuria laajempana kokonaisuutena ja kulttuuriperintöä kulttuurin symbolisenaosana. Siivosen mukaan kulttuuri ei ole selkeärajaista ja homogeenista vaanmuuttuva, globaali ja vuorovaikutteinen prosessi. Kulttuuriperinnöstä on puolestaantullut kulttuuripolitiikan keskeinen käsite, jota ei kyseenalaisteta ja johon liittyy paljoninstitutionaalista valtaa. Siivonen käytti esimerkkinä Lounais-Suomen saaristonaluekehitystyötä, johon osallistuvat organisaatiot näkevät alueen usein nostalgisenapaikkana. Aluekehitystyön lähtökohdat saattavat kuitenkin aiheuttaa jännitteitäsuhteessa ihmisten arkielämän kulttuuriin. Perinteiset elinkeinot, kuten kalastus, eivätkuitenkaan enää entiseen tapaan elätä saariston ihmisiä.Symbolisista kysymyksistä museoammattilaisten muuttuvaan rooliinEnsimmäisen päivän yhtenä alateemana oli ’Mitä on kulttuuriperintö? Kuka sitämäärittelee?’. Työryhmän puheenvuorot tarttuivat aiheeseen hyvin erilaisissa konteksteissa.Jo nämä kolme puheenvuoroa osoittivat, miten kulttuuriperinnön määrittelytilanteetvarioituvat paikallisesti ja ajallisesti ja miten kulttuuriperinnön määrittelyynliittyy usein myös kiistoja ja neuvottelutilanteita. Karri Kiiskinen (Turunyliopisto) vei kuulijat Puolan ja Ukrainan raja-alueelle. Kiiskinen tarkasteli kulttuuriperinnönroolia ja symbolista merkitystä valtionrajan määrittelyssä ja sitä, millaisiaristiriitoja paikallistasolla syntyy, kun rajan määrittelyssä käytetään perusteluina ylipaikallisiakulttuuriperintödiskursseja eikä paikallisyhteisöjen näkökulmaa.<strong>Elore</strong> 2/2010170
Maarit Grahn: Teemana kulttuuriperintöIsto Huvila (Uppsalan yliopisto) puolestaan käsitteli kulttuuriperintöammattilaistenmuuttuvaa ammattiroolia digitalisoituvissa ja osallistavissa ympäristöissä. Perinteisestiesimerkiksi arkistojen, kirjastojen ja museoiden ammattilaisten rooli onollut vahva kulttuuriperinnön määrittelyssä, arvottamisessa ja käyttöön liittyvissäkysymyksissä. Viime vuosina tapahtunut nopea digitalisoituminen on muuttamassatilannetta, samalla kun kulttuuriperintönäkökulma on muuttunut leveämmäksi jakompleksisemmaksi kuin aikaisemmin. Vuorovaikutteisten ja yleisöä osallistavientyöskentelytapojen seurauksena kulttuuriperintöammattilaisten rooli on muuttumassaauktoriteetista ja kontrolloijasta enemmän ohjaajan kaltaiseksi.Johanna Björkholm (Åbo Akademi) tarkasteli aineetonta kulttuuriperintöä ja siihenliittyviä valintoja, tulkintoja ja arvottamista käyttäen esimerkkinä Suomen ruotsinkielistenseutujen kansanmusiikkia. Björkholmin mukaan tietyt kansanmusiikinosa-alueet valikoituvat, nousevat esiin merkityksellisinä ja muokkautuvat yhteiskunnassakulloinkin vallitsevien ideologioiden mukaisesti. Tämä merkityksellistäminentapahtuu Björkholmin mukaan performatiivisissa prosesseissa.Musiikkikasvatuksesta kylämatkailuun ja brandin rakentamiseenToinen seminaaripäivä järjestettiin Turun yliopistolla Fennicumin tiloissa. Omantyöryhmäni alateemana oli ’Kulttuuriperinnön hyödyntäminen ja tuotteistaminen’.Työryhmän alustukset lähestyivät teemaa sekä taloudellisista että kulttuurista lähtökohdista.Omassa puheenvuorossani tarkastelin, miten yksityinen yritys, A. Ahlström Osakeyhtiö,on tietoisesti ylläpitänyt, rakentanut ja käyttänyt kulttuuriperintöään sekäyhtiön sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa. Samalla kun yhtiön historiaan kiinteästiliittyvä Noormarkun ruukki on perheyhtiölle ja suvulle symbolisesti arvokas, yhtiöon ryhtynyt hyödyntämään ruukin kulttuuriperintöä myös taloudellisena resurssina.Kulttuuriperintöprosessissa hyödynnetään perheyhtiön historiaa sekä kulttuuriperinnönstatusarvoa.Pirkko Martti (Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos) käsitteli kulttuuriperinnönvälittymistä musiikkikasvatuksessa. Esimerkkinä Martti käytti kanteleenmodernisaatiota 2000-luvulla. Kanteleen rakenteelliset ja soinnilliset uudistuksetsekä sähköistyminen ovat olleet luomassa kanteleelle aivan uudenlaista imagoa.Vahva markkinointi ja medianäkyvyys ovat osaltaan myötävaikuttaneet kanteleensoitonsuosion kasvuun koulujen ja musiikkioppilaitosten musiikinopetuksessa.Kanteleensoitossa tapahtuneet muutokset ovat hyvä esimerkki siitä, miten kulttuuriperintöäon mahdotonta säilyttää osana elämäntapoja ilman muutosta. 1950-luvullalähes häviämässä ollut kanteleensoitto on 2000-luvulla kokenut modernisoitumisenmyötä uudenlaisen tulemisen.Sirpa Sulopuiston (Itä-Suomen yliopisto) esitys keskittyi tarkastelemaan kylämatkailunkehittämistä ja sitä, miten kulttuuriperintö näyttäytyy kolmen pohjoiskarjalaisenkylän, Kolin, Vuonislahden ja Möhkön, matkailutuotteissa ja millaisia<strong>Elore</strong> 2/2010171
Maarit Grahn: Teemana kulttuuriperintötuotekehitysprosesseja on paikallisten teatteriproduktioiden taustalla. Näillä kolmellakylällä on jokaisella omanlaisensa historia: Unescon maailmanperintöluetteloonpyrkivä Koli on kohteista tunnetuin, ja sillä on kansallismaiseman status. Koliavastapäätä sijaitseva Vuonislahden kylä on kehittänyt matkailuaan hyödyntämälläkirjailija Heikki Turusen kuvailemia Simpauttajan maisemia. Möhkössä matkailunkehittäminen puolestaan perustuu teollisuushistoriaan ja vanhan ruukin ympärillesyntyneeseen museotoimintaan.Työryhmän viimeisessä esityksessä Emma Susi (Turun yliopisto) tarkasteli taidekäsityömallistontuotteistamisen prosesseja käyttäen esimerkkinä satakuntalaistaJUUREVA -taidekäsityömallistoa, joka toteutettiin vuonna 2009 SatakuntaMallisto-taidekäsityön tuotekehityshankkeen tuella. Mukana mallistoa toteuttamassa oli yhdeksänmaakunnan käsi- ja taideteollisuusalan ammattilaista. Susi esitteli erityisestimallistoa tukevaa kokonaiskonseptia, johon liittyvät malliston brandin rakentaminen,näyttelykonsepti sekä malliston tarinallistaminen. Satakuntalaista kulttuuriperintöäkäytetään tuotemalliston aineettomana resurssina.Jatkoa keskusteluille?Turussa järjestetty seminaari osoitti, että tällaiselle sekä alan ammattilaisia, tutkijoitaettä jatko-opiskelijoita yhteen kokoavalle tapahtumalle oli selvä tilaus. Kulttuuriperintöon hyvin moniulotteinen ilmiö, ja jo tämän seminaarin perusteella oli todettavissa,että kulttuuriperintöprosesseihin liittyviä kysymyksiä pohditaan monilla erikentillä. Professori Kockelin peräänkuuluttama monitieteisyys oli mielestäni hyvinläsnä päivien aikana kuulluissa puheenvuoroissa. Jatko-opiskelijalle seminaari antoijälleen kerran uusia näkökulmia ja runsaasti pohdittavaa. Turun 6. Kansatieteen päivilläkuultujen esitysten pohjalta on suunnitteilla myös artikkelikokoelma. Jään mielenkiinnollaodottelemaan tätä julkaisua, sillä tähän mennessä Suomessa on julkaistumelko niukasti kulttuuriperintökysymyksiä käsittelevää kirjallisuutta.Filosofian maisteri Maarit Grahn valmistelee väitöskirjaansa Turun yliopistossakulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineeseen.<strong>Elore</strong> 2/2010172
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/siivonen_2_10.pdf]SeminaariraportitSelätetty kulttuuriperintöSelviytymisseikkailu syyskuisessa Lissabonissa ja PortossaHeritage and Power 16.–17.9.2010. LissabonissaKatriina SiivonenHeritage and Power oli teemana pienessä konferenssissa Lissabonissa ja Portossa16.–17.9.2010. Sen järjestivät kaksi portugalilaista tutkijaa, antropologian tohtoritLuís Silva (Lissabonin yliopisto) ja Paula Mota Santos (Fernando Pessoa –yliopisto).Konferenssi oli kansainvälisen kansatieteen ja folkloristiikan organisaation SIEFin(Societé Internationale d´Ethnologie et de Folklore) työryhmän ”Cultural Heritageand Property” toinen tutkijatapaaminen. Tämä työryhmä on yksi SIEFin yhdeksästäpysyvästä alatyöryhmästä ja sen puheenjohtajana toimii professori Kristin Kuutma(Tarton yliopisto). Jäseniä työryhmässä on runsaat neljäkymmentä eri puolilta Eurooppaaja osin sen ulkopuoleltakin.Portugaliin saapui koolle viisitoista tutkijaa esitelmiensä kanssa ja lisäksi kourallinenkuulijoita. Joukko oli siis pieni ja kaikki seurasivat kaikkien esitelmät ja kokomuun ohjelman yhdessä. Päivät olivat pitkät. Ensimmäisenä päivänä kuulimme kaikkiaankaksitoista esitelmää. Niin sitkeänä ja aktiivisena joukko istui, seurasi esitelmiäja keskusteli, että hengähdystauko esitelmien jälkeen ennen illallista kutistui olemattomiinja keskustelu jatkui katkeamattomana portugalilaisten herkkujen äärellä.Tilaisuuden pääpuhujaksi oli kutsuttu professori Michel Rautenberg (Jean Monet–yliopisto). Hän joutui terveyssyistä jäämään pois, mutta saimme kirjallisena hänenesityksensä aiheesta Heritage and public action: the example of post-industrial urban areas.Hän pohti moniulotteisesti sitä, miten kaupungit ja teollisuuskeskittymät nousevatnyky-Euroopassa vahvoiksi toimijoiksi kansallisvaltioiden rinnalle. Yhtenä ulottuvuutenatässä on teollisuuskaupunkien muodonmuutos kulttuurikeskittymiksi, joissa entisetteollisuuskiinteistöt saavat uuden käytön kulttuuritapahtumien sijoina. Kulttuurija kulttuuriperintö kietoutuvat näissä prosesseissa tiiviisti kaupunkitilaa määrittäviintaloudellisiin ja poliittisiin toimiin. Rautenbergin englantilaisissa ja ranskalaisissa esimerkkitapauksissapaikallisia ihmisiä oli osallistettu teollisuusalueiden kulttuuristami-
Katriina Siivonen: Sisäistetty kulttuuriperintösen hankkeisiin. Siten paikallista näkökulmaa tuli mukaan alueiden sosiaalisen rakenteenja kollektiivisen muistin uudelleen muotoiluun. Kuitenkin suuri osa paikallisistamäärittyi näissä prosesseissa ulkopuolisiksi, jotka lisäksi katsovat toimia hyvin monistaja mahdollisesti keskenään risteävistäkin näkökannoista.Alueiden uudelleen määrittymistä osin hyvin vahvoissakin poliittisten ja taloudellistenintressien otteessa esiteltiin useissa muissakin esitelmässä. Tristan Loloum (L’Écoledes hautes études en sciences sociale) kertoi pienen jokisuistossa sijaitsevan rannikkokyläntilanteesta Brasiliasta, missä suuret ja paikallisiin elämisen ja toimeentulonmahdollisuuksiin vahvasti vaikuttavat muutokset olivat osin paikallisen, osin ulkopuolisenvallan käsissä. Kylän alueita ohjattiin vain harvoja hyödyttävän matkailun käyttöön.Luís Silva käsitteli esimerkkikylän avulla paikallisten asukkaiden ja historiallistakylämaisemaa suojelevien viranomaisten välistä jännitettä. Vastakkaisten näkemystenerittelemiseksi hän esitti, että suojelu tapahtuu monumentaalisessa ajassa, jossa kohteitasuojellaan pitkällä aikaperspektiivillä menneestä tulevaan säilyviksi, ja samalla matkailijoidenpistäytymisiä varten hetkessä vilkaistaviksi. Kyläläiset puolestaan elävät sosiaalisessaajassa, jossa kylän fyysinen miljöö elää mukana koko ajan hetki hetkeltä.Kohotettuun statukseen nostettu kulttuuriperintö, sen hallinta ja suojelu, sen kauppaaminenja sen suhde paikallisten ihmisten elämään saavat moninaisia ja osin jännitteisenristikkäisiä muotoja eri puolilla maailmaa. David Picard (Lissabonin yliopisto)tarttui irrottelevan filosofisesti siihen kuiluun, joka hahmottui toisaalta matkailuuntuotteistetun kulttuuriperinnön, toisaalta paikallisen tilaa ja mennyttä aikaa merkityksellistävänajatusmaailman välille Madagaskarilla. Hans Ågotnes ja Torunn SelbergBergenin yliopistosta analysoivat kaupallista lisäarvoa, jonka kulttuurikäyttöön muutettuteollisuusalue ja pyhiinvaellusreitiksi tuotteistettu vaellusreitti saavat Norjassa.Joan Frigolén ja Meritxell Sucarratin (Barcelonan yliopisto) esitelmä kertoi matkailunja luonnonpuiston vaikutuksesta Katalonian alueella kylän elämään ja kyläläisten osinpuutteellisista mahdollisuuksista vaikuttaa siihen. Fabrice Thuriot (Reimsin yliopisto)kertoi Korsikan uudesta autonomisesta statuksesta aineellisen kulttuuriperinnön suojelussa,jossa valtio on antanut saarelle vallan, mutta ei resursseja suojelutoimiin. Kiinnostavanaanalyysina oli myös mukana olleen slovenialaisen Mateja Habincin esitys(Primorskan yliopisto) sosialistisen ajan kulttuuriperinnön määrittelyn hankaluudesta.Paikkojen kantamat muistot ovat hyvin ristiriitaisia, oli sitten kyse presidentti Titonhuvilasta tai metsiin tapettujen anonyymeistä joukkohaudoista.Kulttuuriperintö vaikuttaa myös sosiaalisissa merkitysyhteyksissä ja rakenteissamonin tavoin. Regina Bendix (Göttingenin yliopisto) eritteli kollektiivisena periytyvänkulttuuriperinnön ja yksityisesti perityn materiaalisen omaisuuden välistä monimutkaistasuhdetta. Cyril Isnart (Évoran yliopisto) Portugalista esitteli RankassaItalian rajalla sijaitsevan kylän kyläjuhlia ja kulttuuriperinnön valjastamista kylänsosiaalisen rakenteen vahvistajaksi. Valdimar Hafstein (Islannin yliopisto) leikittelisillä, miten miehinen keho ilmenee kulttuuriperintönä islantilaisessa kansallisenperinteen leimaa kantavassa perinteisessä painimuodossa. Oma esitelmäni käsitteliVarsinais-Suomen saaristossa hallinnollisiin ja poliittisiin käytänteisiin hiljaiseksitiedoksi tavanomaistunutta suomenruotsalaisuuden vahvaa symbolista tukea, johonsuomenkielinen saaristo samalta alueelta törmäsi EU-Suomessa.<strong>Elore</strong> 2/2010174
Katriina Siivonen: Sisäistetty kulttuuriperintöMyös kulttuuriperinnön kannalta hyvin keskeiset museot tulivat esitelmissä esille.Ewa Klekot (Varsovan yliopisto) kertoi Varsovan kuninkaallisen linnan merkityksellistämisestävallan erilaisissa kerrostumissa. Kristin Kuutma analysoi kulttuuriperintöäkoskevan tieteellisen tiedon tuottamista Viron kansallismuseon (Eesti Rahvamuuseum) ja Tarton yliopiston toiminnassa. Hän painotti yksittäisten museoammattilaistenja tutkijoiden merkitystä siinä, minkälaisiksi tutkimuksiksi, keruuhankkeiksija näyttelyiksi käsitykset kulttuuriperinnöstä ovat konkretisoituneet.Vierailu Porton maailmanperintökohteessaToisena päivänä pääsimme tilausbussilla Portoon, missä seurasimme loput kolmeesitelmää muun ohjelman lomassa. Retkipäivän ohjelma oli antoisan täysi, liikkeellelähdimme aamuvarhain ja palasimme Lissaboniin puoliltaöin. Jo edellisenä päivänäPaula Mota Santos eritteli esitelmässään matkailijoiden näkökulmaa Porton vanhaankaupunkiin, joka on saanut UNESCOn maailmanperintökohteen statuksen. Portossaohjelmaan kuului tutustuminen vanhaan kaupunkiin ja siitä huolehtivaan organisaatioon.Porton hyväksi pitkään työskennellyt arkkitehti Rui Loza joutui viime tingassaperumaan tapaamisensa ryhmämme kanssa. Porton Institut of Housing and Urban Renewal-organisaation toimintaa esittelivät meille nuoremmat organisaation työntekijät.Hyvin paljastavaa keskusteluissamme oli se, että heillä ei ollut lainkaan ymmärrystätarkastella työtään aktiivisten ja omassa kaupungissaan elävien ihmisten kannalta. Sensijaan he esittelivät organisaationsa heille tarjoamaa identifioitumisen mahdollisuuttaglobaalissa kontekstissa määrittyvään maailmanperintökohteeseen. He olivat jo hätääkärsimässä, kun kulttuuriperinnön tutkijat sekä Portugalista että muualta kovistivatheitä siitä, nousevatko vuokrat vanhan kaupungin alueella siten että ajavat entiset asukkaatpois, onko paikallisilla määrittelyvaltaa oman kaupunkinsa imagon luomisessa jamuita vastaavia kysymyksiä. Heillä ei ollut niihin minkäänlaisia vastauksia.Saimme siis hyvän otteen arkeaan elävien ihmisten ja taloudellisissa ja poliittisissapyörteissä muotoutuvan kulttuuriperinnön jännitteisistä suhteista tiiviin kaksipäiväisentapahtuman aikana. Ylen pitkien päivien anti kirvoitti antoisia keskusteluja esitelmienjälkeen sekä tauoilla ja bussissa Lissabonin ja Porton välillä. Kielinä pienessä joukossammeristeilivät englanti, portugali, ranska, norja, ruotsi ja suomi. Yhdessä selviytymisen jakeskusteluista rikastumisen henki oli vahvan myönteinen seminaarin päättyessä.SIEF:n työryhmän ”Cultural Heritage and Property” seuraava konferenssi Heritageand Individuals järjestetään Porissa 14.–18.9.2011. Järjestäjinä ovat Turun yliopistonTulevaisuuden tutkimuskeskus ja kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksenkoulutusohjelma, Ethnos ry sekä Suomen Kansantietouden tutkijain seura. Konferenssistasuunnitellaan laajempaa kuin Lissabonin tapaaminen oli ja kaikille avoinesitelmäkutsu on piakkoin lähdössä liikkeelle.Filosofian tohtori Katriina Siivonen toimii erikoistutkijana Turun yliopistossaTulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hän on erityisesti soveltavan kulttuurintutkimuksendosenttina Turun yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010175
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/rantala_2_10.pdf]SeminaariraportitItsenäistä Afrikkaa etsimässäVII Iberialainen Afrikan tutkimuksen konferenssi (7º Congresso Ibérico de Estudos Africanos),Lissabonissa 9.–11.9.2010Janne Juhana RantalaIscte-iulin tiloissa hyöri viitisensataa Afrikan tutkijaa. Kuvaajana kaikissa otoksissa JohannaIllman
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäIberialaiset Afrikan tutkimuksen konferenssit (Congresso Ibérico de Estudos Africanos)1 ovat vuodesta 1991 lähtien muodostuneet pääasialliseksi Pyreneiden niemimaanafrikanistien ja afrikkalaisten kollegoiden välisiksi foorumeiksi, joita pidetäänvuorotellen Espanjassa ja Portugalissa. Seitsemäs konferenssi Lissabonissa Työ- jayritystutkimuksen instituutin (Instituto Superior de Ciências do Trabalho e da Empresa– Instituto Universitário de Lisboa, Iscte-iul) hienoissa tiloissa houkutteli paikallelähes viisisataa osallistujaa, joista vajaa puolet oli Pyreneiden niemimaalta javiidennes Afrikasta. Konferenssin teemana oli Viisikymmentä vuotta afrikkalaisia itsenäisyyksiä:modernin haasteet (50 anos das Independências Africanas: Desafios paraa modernidade).Itse lähdin varta vasten kuuntelemaan portugalin- ja espanjankielisten tutkijoidenkokemuksia Afrikasta. Sitäkin enemmän odotin pääseväni seuraamaan afrikkalaistenja eurooppalaisten tutkijoiden erilaisista kokemuksista ja asemista johtuvia näkemyserojaenemmän kuin vaikkapa pohjoismaisissa Afrikan tutkimuksen konferensseissaluulisi pääsevänsä. Tässä suhteessa ja myös konferenssin tieteellisen annin suhteenodotukseni täyttyivätkin ja jopa hieman ylittyivät. Noin sadan konferenssiedustajanvoimin oli myös Afrikka hyvin läsnä konferenssissa, vaikka afrikkalaistutkijoiden viisumi-ja rahoitusongelmista sekä muunlaisesta törmäämisestä linnake-Eurooppaanpuhuttiin monissa yhteyksissä, aina mosambikilaisen sosiologin Elísio Macamon(Baselin yliopisto) päätösluentoa myöten.Konferenssin avausluennoitsija filosofian tohtori Aminata Traoré konferenssin herraseurassa(vasemmalta käsin): Alexandre de Carvalho, José António B. Fernandes Dias jaLuis Padilla Macabeo.<strong>Elore</strong> 2/2010177
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäRikas ja köyhdytetty Afrikka“Konferenssi alkoi nyrkin iskulla pöytään. Välittömästi alkumuodollisuuksien ja pätevienhenkilöiden tapojen mukaisten avaussanojen jälkeen Aminata Traorén aloitusluento hajoittipalasiksi länsimaisen politiikan retorisen sävyn Afrikan mannerta kohtaan.” (FransiscaBagulho 2010.)Avausluennon piti malilainen aktivisti, kirjailija, Amadou Hampaté Bâ -kulttuurikeskuksenjohtaja ja myös Malin kulttuuri- ja turismiministerinä vuosina 1997–2000toiminut Aminata Traoré. Traorén ranskankielinen sekä portugaliksi ja englanniksiepäilemättä haasteisesti simultaanitulkattu puhe otsikoinniltaan Onko länsimaillayksinoikeus moderniin? ei ollut millään tapaa kuivakan akateeminen vaan päinvastoinvaikuttava, poeettinen ja affektiivinen. Yllä lainaamassani otteessa Buala-internetsivustoltaluentoa kuvattiin jopa nyrkin iskuksi pöytään, vaikka itse en pidä fyysistävoimaa ilmaisevaa vertausta lainkaan osuvana Traorén hienostuneesta sanan säilällätaiteilusta. Tai ehkä kyse on portugalin sävyistä, joissa metaforasta löytyy myös suomenkielistävastinetta myönteisempiä voimallisuuden vivahteita? On myös mahdollista,että ilmaisulla vain pyrittiin kuvaamaan monisatapäisen yleisön, josta valtaosaoli eurooppalaisia, kuuntelukokemusta.Traoré esitti puheessaan fragmentaarisen, mutta hyvin holistisen diagnoosin Afrikanosasta maailmantaloudessa ja miljoonien afrikkalaisten todellisuudesta, minkäparempaa huomioimista hän nähtävästi kaipaisi tällaisilta Afrikan tutkimuksen konferensseilta.Kritiikin kohteena oli intellektuellien ohella koko globaali talousjärjestelmä,jossa Afrikalle on jätetty raaka-ainetuottajan, velan maksajan ja avustustensaajan osa. Epäakateemisuudestaan huolimatta puhe sopi erinomaisesti konferenssinavausluennoksi, joka viimeistään toi Afrikan luentosaliin. Traorén puheesta puuttuitykkänään tapojen mukainen nöyryys kehitysavun antajia ja kansainvälisiä lainoittajiakohtaan. Entisenä ministerinä ja ranskankielisessä maailmassa varsin kuunneltunakirjailijana ja aktivistina – jota luennon kommentoinneissa povattiin jopa Malintulevaksi presidentiksi – hänen Afrikan itseriittoisuutta korostava puheensa tuntuijopa sen ilmisisältöä merkittävämmältä, vaikka puhe ei ehkä sisältänytkään varsinaistauutta tietoa.Otsikkonsa kysymykseen Traoré vastasi, että Afrikka ei tarvitse oksidentin väkipakollatuputtamaa modernia eikä sen kapitalismia, jotka ovat johtaneet afrikkalaistenenemmistön köyhyyteen, sosiaalisten turvaverkkojen tuhoutumiseen, ympäristötuhoonja valtaisaan maastamuuttoon. Hän puuttui kansainvälisten kehitysapujärjestöjenja rahoituslaitosten monin paikoin räjähdysmäisesti paisuneeseen valtaan jarahoituksen ehtoihin, jotka estävät Afrikan maita toimimaan tavoilla, jotka voisivatratkaista niiden ongelmia. Afrikkalaisten pitää muka aina kiittää avusta tässä järjestelmässä,vaikka esimerkiksi kehitysavun osuus on marginaalinen niiden raakaaineidenarvoon, joita muu maailma saa päivittäin Afrikasta. Traoré muistutti, ettäoikeasti Afrikka on rikas manner, jossa on paljon muun muassa maailmantaloudenjanoamaa öljyä, maakaasua, kultaa, timantteja ja uraania sekä yllin kyllin hedelmäl-<strong>Elore</strong> 2/2010178
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäKäännytettyjen afrikkalaisten siirtolaisten maalaamia kokemuksia oli mahdollista tarkastellaalakerrassa Traorén mukanaan tuomassa näyttelyssä Le Grand Saut. Tässä OusmaneKeitan maalaus Naufragio I (Haaksirikko) vuodelta 2008.listä maata, jonka avulla manner voisi helposti ruokkia itsensä. Se tiedetään, ettäAfrikka vie liikaa näitä raaka-aineita ja myy maataan maailman markkinoille, muttavähemmän puhutaan siitä, että se saa vastineeksi jätteitä erityisesti Euroopasta. Traoréhavainnollisti tätä epätasapainoa kertomalla, että huolimatta esimerkiksi Malinvaltavasta puuvillan tuotannosta maanosassa ei ole juurikaan kutojia. Sen sijaan miljoonatafrikkalaiset joutuvat pukeutumaan eurooppalaisten hylkäämiin rääsyihin.Afrikkalaisten omaksi ratkaisuksi Traoré tarjosi eurooppalaisen modernin sijaanafrikkalaista modernia, jossa Afrikka kieltäytyy sille tarjotusta roolista maailmankylänraaka-aineen tuottajana. Sen sijaan tulisi kehittää luovia ratkaisuja kuten aurinko-energiaakylissä ja paikallista arkkitehtuuria. Afrikan rikkauksia tulee käyttää teknologiaan,joka ei hyödytä vain kourallista afrikkalaisia kuten nykyään. Kehityksenesteeksi esitetään monesti rahan puute, mutta monet ratkaisut eivät Traorén mukaanedes maksaisi mitään. Esimerkiksi Malissa televisio tarjoaa lähinnä saippuaoopperaaja ”blingblingiä”, kun afrikkalaiset tarvitsisivat tuotujen arvojen kyseenalaistamistaja yhteiskunnallista keskustelua. Hän huomautti, että eurooppalaisten käyttämäthyödykkeet ovat Euroopan oman historian tuote eivätkä välttämättä sovellu afrikkalaiseenkulttuuriin. Afrikkalaisten ei tulisikaan Traorén mukaan matkia eurooppalaisiahaluten niitä asioita, joita Euroopassa on, tai joita he uskovat näillä olevan. Hänvetosi koulutettujen afrikkalaisten vastuuntuntoon julistaen, että Afrikka ei tarvitse<strong>Elore</strong> 2/2010179
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäblingbling -intellektuelleja, joiden ruumis on Afrikassa mutta pää Euroopassa, vaanintellektuelleja, jotka kyseenalaistavat ja näyttävät hyvää esimerkkiä.Traditionaalisen auktoriteetin “määritelmä” ja eteläisen AfrikanmaauudistuksetKonferenssin 42 työryhmästä valitsin Afrikan tutkimuksen professori Anna MariaGentilin (Bolognan yliopisto) johtaman työryhmän numero 15 englanninkielisineotsikoineen “State Power Between and Betwixt Modernity and Tradition in SouthernAfrica. Decentralisation and governance of land and natural resources”. Siinäkeskusteltiin eteläisen Afrikan maanjaon sekä pien- ja kotitarveviljelyn kohtaamistaongelmista nykytilanteessa, kun afrikkalainen maa on tullut aiempaa houkuttelevammaksiulkomaisille ja kotimaisille sijoittajille. Toinen keskeinen aihe oli tapaoikeuden(customary-) mukaisen tai traditionaalisen auktoriteetin määrittämän maankäytönrooli ja määrittely näissä maauudistuksissa.Gentili kertoi aluksi alueen erityispiirteistä. Kaikki eteläisen Afrikan maat ovatsiirtomaahallinnon jälkeen toteuttaneet maareformia, jossa valtaa pyritään hajauttamaankeskushallinnolta paikallisyhteisöille ja usein niiden traditionaalisille auktoriteeteille.Työryhmässä sivuttiin siksi myös klassista kysymystä siitä, mitä oikeastaanmerkitsee traditionaalinen auktoriteetti. Gentili huomautti, että alustuksissa käsiteltävätmaat itsenäistyivät Tansaniaa 2 lukuun ottamatta varsin myöhään, Mosambikja Angola 1970-luvulla ja Zimbabwe vasta 1980. Namibia vapautui Etelä-Afrikanmiehityksestä ja Etelä-Afrikka pääsi enemmistöään sortaneesta rasistisesta apartheidhallinnostaanvasta 1990-luvun alussa. Maanjaon kannalta ei Gentilin mukaan oleyhden tekevää sekään, että pitkien sotien, sisäisen muuttoliikkeen ja maastamuutonseurauksena näiden maiden maaseudulla on valtavasti yksin eläviä naisia. Namibiaa,Angolaa, Mosambikia ja Tansaniaa yhdistää myös se, että vaikka ne kaikki ovat nykyäänmonipuoluejärjestelmiä, ovat ne käytännössä edelleen entisen valtapuolueenhallinnassa 3 . Niinpä maareformi on merkinnyt jatkuvaa neuvottelua paikallisyhteisönja keskusvallan välillä siitä, mikä luokitellaan yhteisöksi ja kuka on sen legitiimitraditionaalinen auktoriteetti.Ainakin Max Weberin luonnostelemasta auktoriteettityyppien erottelusta lähtienon sosiologeja, antropologeja ja perinnetieteilijöitä askarruttanut kysymys traditionaalisenauktoriteetin olemuksesta erityisesti suhteessa karismaattiseen tai rationaaliseenauktoriteettiin. Eräänlainen vastaus tähän ikuisuuskysymykseen saatiinEduard Gargallon (Barcelonan yliopisto) alustuksessa “Land, Restitution and TraditionalAuthorities in Namibias Agrarian Reform” hänen viitatessaan Namibianlakiin traditionaalisista auktoriteeteista vuodelta 1995. Laki nimittäin määritteleetraditionaalisen auktoriteetin yksiselitteisesti ja siis tiedeyhteisöä tehokkaamminsellaiseksi, joka on “keskushallinnon traditionaaliseksi auktoriteetiksi hyväksymä”.Muita määritelmiä ei työryhmässä sitten referoitu eikä ehdotettukaan. NamibiassaSwapo-johtoisen hallinnon hyväksymät auktoriteetit saavat oikeuden maan kohden-<strong>Elore</strong> 2/2010180
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässätamiseen, pieniin oikeusjuttuihin ja velvollisuuden alueensa luonnon ympäristönsuojeluun. Keskushallituksen määräys- ja määrittelyvalta nostettiin muissakin alustuksissayhdeksi alueen desentralisaatio-ohjelmien ongelmista. Uudistukset, joidenkeskeisenä tarkoituksena on palauttaa valtaa paikallisyhteisölle, tekevätkin paikallisyhteisötentistä riippuvaisemmiksi keskushallinnon suosiosta. Esimerkiksi eteläisessäNamibiassa damarat ja nanat ovat kokeneet, että pohjoisemman ovamboja, jotkamuodostavat Swapon keskeisen äänestäjäryhmän, suositaan maan palauttamisissa,Gargallo kuvaili.Toisaalta myös paikallisyhteisöjen uudistuksissa saamat valtuudet maan jakamiseenaiheuttavat ongelmia, sillä paikallisauktoriteetit ovat usein varsin asenteellisiavähemmistöjä kohtaan, kuten jo ennen siirtomaa-aikaa sorretun san-kansan edustajatovat valittaneet. Yksilöt ja yhteisöt voivat joutua riippuvaiseksi paikallisauktoriteeteistahalutessaan rekisteröidä maata, jota nämä ovat kuitenkin saattaneet viljelläjo kauan. Politiikan tutkija Mario Zamponi Bolognan yliopistosta jopa kärjistimaaudistuksen Etelä-Afrikassa johtavan vallan kerääntymiseen apartheid-hallinnonaikana perustettuihin bantustan-reservaatteihin, joiden johtajat ovat saaneet asemansaepädemokraattisesti, perimällä. Vaikka Zamponi väitti pyrkivänsä olemaanpolitisoimatta tätä kysymystä, nähdäkseni hän kuitenkin työryhmän yleissävyäkinponnekkaammin asettui liberaalin demokratian mukaisen äänestetyn auktoriteetinkannalle traditionaalista auktoriteettia vastaan, mikä kanta yleistyksenä ei sekäännähdäkseni ole kovin ongelmaton. Toinen kysymys, jota tässä työryhmässä ei ehdittykäsittelemään, on traditionaalisen auktoriteetin ja tapaoikeuden mukaisen maankäytönero, sillä välillä niistä puhuttiin kuin ne olisivat sama asia niiden vastavoimanollessa ainoastaan keskushallinnon kontrolli, mikä ei suinkaan pidä paikkansa.Politiikan tutkija Roberta Pellizolli (Bolognan yliopisto) toi esille sukupuolivääristymänmaan rekisteröinneissä: hänen tutkimuskentällään Etelä-Afrikan Limpopossaja Mosambikin Gazassa naiset ovat usein syrjässä traditionaalisesta päätöksenteosta,vaikka monissa maaseutuyhteisöissä naiset muodostavat muuttoliikkeen johdostasuuren enemmistön. Hän lisäsi, että vallan jakautumisessa sukupuolten välilläon toki suuria eroja paikallisyhteisöjen välillä, sillä esimerkiksi Etelä-Mosambikissamakulelé-naiset ovat traditionaalisen päätöksenteon ulkopuolella kokonaan, kunshangan-kansan päätöksentekorinkejä on päinvastoin pidetty hyvänä esimerkkinänaisten osallistumismahdollisuuksista.Naisten heikosti toteutuneista maaoikeuksista kertoi myös politiikan tutkija ArrigoPellatti (Bolognan yliopisto) alustuksessaan “Decentralization and Land Reform inTanzania”. Päinvastoin kuin Namibian, Angolan ja Etelä-Afrikan yhteisöpainotteisissamaareformeissa, on Tansaniassa siirrytty agraari-sosialistisista ujamaa-yhteiskylistämaan rekisteröimiseen yksilöille perinnäistapojen mukaisen maanhallintaoikeuden (customaryrights of occupancy) mukaisesti vuodesta 1997. Tässä post-ujamaa -uusjaossakinnaiset ovat joutuneet nuolemaan näppejään, sillä valtaosa maasta on rekisteröitymiehille. Ongelmana on myös, että ujamaa-kylien nykyiset viljelijät saattavat menettääjopa vuosikymmeniä viljelemänsä maan, koska heidän oikeutensa maahan on juridisestitoissijaista ujamaata edeltäviin omistusoikeuksiin. Rekisteröimisen kalleuden pelätäänmyös johtavan maan kasaantumiseen harvoille varakkaille.<strong>Elore</strong> 2/2010181
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäPäätösluennoitsija Elísio Macamolle ja hänen afrikkalaiskollegoilleen, jotka eivät saaneetviisumia, konferenssin logo toi mieleen stop-merkin.<strong>Elore</strong> 2/2010182
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäMyös Pellizolli otti esille rekisteröimisen kalleuden. Mosambikissa korkea kynnysrekisteröimiseen muodostuu uhaksi kotitarveviljelylle (subsistence farming), jotasuurin osa Mosambikinkin maataloudesta edelleen on. Etelä-Mosambikissa rekisteröitymaatila maksaa omistajalleen jopa 200 Yhdysvaltain dollaria vuodessa, mikäon kotitarve- ja pienviljelijälle tavoittamattomissa oleva rahamäärä. Maksu on osaMosambikin hallituksen sinänsä ymmärrettävää pyrkimystä lisätä maan elintarviketuotannonnykyisellään vähäistä omavaraisuusastetta kaupallista maanviljelyäedistämällä, mutta sen seurauksena pienviljelevät joutuvat turvattomaan asemaan.Alati todennäköisempänä riskinä Mosambikissa niin kuin muuallakin kolmannessamaailmassa on myös, että vailla virallista rekisteröintiä viljelijät voivat maan kallistuttuamenettää maansa sitä havittelevalle monikansalliselle tai vaikkapa kiinalaisellesuuryritykselle, vaikka maasta ei sinänsä olekaan pulaa.Lopussa työryhmän puheenjohtaja Gentili veti alustuksia yhteen. Monet ongelmatjohtuvat hänen mukaansa edelleen länsimaiden vaatimuksista, sillä kansainvälisetlainoittajat ja länsimaat vaativat valtioilta desentralisaatiota hyvän hallinnonnimissä. Avustusjärjestöt maan jakamiseen nimenomaan yhteisöille muun muassa,koska yhteisöllisyyttä romantisoidaan länsimaissa. Lopputuloksena valtaa kuitenkinkasaantuu määrittelyvallan muodossa keskushallinnolle ja usein aristokraattisillepaikallisauktoriteeteille. Kulttuuritieteilijöitäkin kiinnostanee Gentilin johtopäätös,jonka mukaan desentralisaatio-politiikka ei useinkaan johda aitoon desentralisaatioonvaan tukee yhteisöllisyyttä, joka vahvistaa tiettyjä epätasa-arvoisia sosiaalisiaerotteluja. Niiden perustelemiseen käytetään essentialisoivia perinne- ja kulttuurikäsityksiäkuten Pellizolli, Zamponi ja Pallotti alustuksissaan kertoivat.Mitkä ihmeen modernin haasteet?Konferenssin päätösluennon otsikkona oli “Modernin ajat. Tieto ja epistemologisetlaiminlyönnit Afrikan tutkimuksessa” (Os tempos de modernidade. Saber e lacunasepistemológicas nos Estudos Africas). Syvästi humoristisen ja filosofisen luentonsa,jonka ilkeämielisyyden (maldade) Elísio Macamo pisti afrikkalaisuutensa piikkiin,hän aloitti konferenssin otsikkoa kritisoimalla, vaikka samalla kiittikin näennäisenkohteliaasti siitä kunniasta, että hänen afrikkalainen naamansa huolittiin päätösluennonpitäjäksi. Macamo kertoi luopuneensa alkuperäisestä aikomuksestaan aloittaaluento tavanomaisesti kiittämällä kunniasta, että hänet kutsuttiin pitämään luentokonferenssiin, jolla on niin mielenkiintoinen teema. Se ei nimittäin hetken pohdinnanjälkeen tuntunutkaan hyvältä idealta. Sen sijaan hän käytti otsikkoa Viisikymmentävuotta afrikkalaisia itsenäisyyksiä: Modernin haasteet (50 anos das IndependênciasAfricanas: Desafios para a modernidade) malliesimerkkinä niistä Afrikantutkimuksen epistemologisista puutteista, joista hän aikoi kieltämättä liian mahtipontisestiotsikoimassaan päätösluennossa puhua. Pitkä, mutta mukaansa tempaavapätkä luentoa kuluikin siihen, kuinka Macamo kritisoi konferenssin otsikon avullaniin Afrikan tutkimuksen kuin osin muunkin sosiokulttuurisen tutkimuksen muoti-<strong>Elore</strong> 2/2010183
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäilmiöitä. Yksi näistä oli taipumus kääntää ongelmalliseksi tulleet käsitteet monikkomuodoiksikuten identiteetti identiteeteiksi, moderni moderneiksi ja otsikon tapauksessaitsenäisyys itsenäisyyksiksi. Tämä strategia ei kuitenkaan Macamon mukaanratkaise käsitteellisiä ongelmia, vaikka monet postmodernit tutkijat ovat rakentaneetelämäntyönsä kuvatunlaiselle teoreettisten käsitteiden monikollistamiselle. Macamonopillisesti briljeeraava huumori toi mieleen perinteentutkija Seppo Knuuttilan,tässä tapauksessa erityisesti hänen Kulttuurintutkimuksen päivien pääluennossaanJyväskylässä esittämänsä huomautuksen kulttuurien tutkimuksen käsitteen ensisijaisuudestakulttuurin tutkimuksen sijaan muun muassa kyseisellä luennolla tarkastelemassaanSuomen akatemian raportissa.Macamo kyseenalaisti ilmaisun afrikkalaiset itsenäisyydet kyvyn välittää totuutta,koska yhtä hyvin voitaisiin puhua kansallisvaltion voitosta, antikolonistisen solidaarisuusliikkeenvoitosta tai Portugalin siirtomaiden tapauksessa fasismin lopusta. Hänkertoi, että totuuden puhumisen (falar verdade) sijaan näissä käsitteellisissä latteuksissaon kyse tiedon tuotannosta annetun käsitteellisen kehikon sisällä, joka on totuudenpuhumista paljon vähemmän tärkeää. Esimerkiksi historian esittämisessä puhutaanylisanoin Ranskan vallankumouksesta, mutta paljon merkittävämpi tapahtuma, nimittäinorjien vapaustaistelu ja heidän voittonsa, jää edelleen eurosentrisen historiankirjoituksenmarginaaliin. Tämä toi mieleen eräässä konferenssin pyöreän pöydänkeskustelussa esitetyn huomautuksen vuoden 1918 hyvin “muistavien” suomalaistenkintietämästä ilmiöstä, nimittäin tapahtumien kiteytymisestä erilaisiksi nimiksi:vuosien 1964–1974 sota Mosambikissa ei suinkaan Mosambikissa ole portugalilaisittainsiirtomaasota (Guerra Colonial) vaan yleisimmin kansallinen vapaustaistelu(Luta Nacional de Libertação).Macamo kysyi retorisesti otsikon sanoin, että ovatko 50 vuotta afrikkalaisia itsenäisyyksiähaaste modernille? (50 anos das independências Africanas são desafiospara a modernidade?) Hän myös johdatteli modernin ajanjaksojen teemaansa kysymällä,miksi ei yhtä hyvin á modernidade, mikä ilmaisisi para a modernidade -ilmaisua lyhyempää ja vähemmän lopullista pistäytymistä. Siten Macamo kritisoimodernin käsitteeseen edelleen hänen mukaansa esimerkiksi Jean-François Bayartillaja James Fergusonilla liittyvää lineaarisuutta, jossa moderni nähdään seuraavanjoitakin Euroopan historian varhaisempia ajan jaksoja ja joissa Afrikka nähdään vastaavastiesimodernina vasta matkalla moderniin, para a modernidade. Hän moittitällaista evolutiivista ja etnosentristä modernisuuskäsitystä antropologi MahmoodMamdanin käsittein “historiaksi analogialla” (history by analogy). Muuten Macamotäydensi ja selvensi joitakin muitakin aiemmin esittämistään (ks. Macamo 2005)huomautuksista modernin käsitteeseen.Loppukeskustelun avasi kapverdeläinen kasvatustieteilijä tohtori André CorsinoTolentino, joka on Traorén tavoin toiminut maassaan ministerinä. Hän kyseenalaistimodernin käsitteen tarpeellisuuden Afrikan yhteydessä syvästi länsimaisena käsitteenä(kun kommentissaan Traorélle hän oli päinvastoin julistanut, ettei usko Afrikalla olevanmuita vaihtoehtoja kuin moderni ja globalisaatio). Macamo vastasi, ettei moderniAfrikassa kerro mitään mantereen esikoloniaalisesta ajasta, mutta kylläkin nykyisyydestä.Hän painotti historian ennaltamääräytymättömyyttä tässä suhteessa ja sitä, että<strong>Elore</strong> 2/2010184
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässävastoin yleistä käsitystä Afrikan tulevaisuus tuskin muistuttaa Euroopan nykyisyyttä.Yhtä hyvin voisi olettaa Euroopan tulevaisuuden olevan kuin Afrikan nykyisyys. Modernisuuskäsityksienusein sisältämä kehitysuskoinen idealisointi ei ole Macamon mukaanjärkevää, sillä moderni ei välttämättä tarkoita vain hyvää. Hän viittasi Giddensin(1990) teoksessaan The Consequences of Modernity esiin tuomaan tosiasiaan, että “moderninpimeät puolet” – esimerkiksi totalitarismi, natsismi, fasismi ja kommunismi– ovat erottamaton osa modernia ja olisivat jo teknologisestikin olleet mahdottomiailman sitä. Afrikkalaisille puolestaan Euroopan moderni, kuten nykyään globalisaatio,on merkinnyt ambivalentisti lupauksia ja kieltämistä sekä modernista erottamattomattomiakolonialismia, rotusortoa ja riistoa – kärsimystä. Vaikka Afrikan onkin siisMacamon mukaan kieltäydyttävä seuraamasta Euroopan historiassa usein idealisoituakehitystä moderniin, on afrikkalaisten kuitenkin mahdotonta lakata elämästä ainutlaatuistenmodernin kokemustensa kanssa. Niistä voisi päinvastoin oppia koko maailma.LopuksiKonferenssi oli erittäin hyvin organisoitu. Sisällöllisesti se tavallaan osoitti todeksimonelta portugalilaiselta kuulemani sinänsä ongelmallisen toteamuksen, että Portugalion paljon lähempänä Afrikkaa kuin pohjoisempi Eurooppa. Vaikka nimittäinportugalilaisilla on monen muun entisen emämaan asukkaiden tavoin kosolti sokeitapisteitä siirtomaamenneisyyden muistamisessa, on heillä vaikkapa suomalaisiaparemmat mahdollisuudet afrikkalaisten omien äänien kuulemiseen jo kielensäkintakia. Muistutuksen siitä, että tämä ei koske vain Afrikan tutkijoita vaan yleensäkinlukevaa kansaa, sain lehtikioskissa, jossa täkäläisittäin melko vähäisestä uutisesta,syyskuun 2010 “leipäkapinasta” Mosambikista tarjottiin 11-sivuista kuvareportaasiakommentaareineen viikkolehti Visãon kannessa (Miguel & Caria 2010: 60–71).Esitelmien yleisvaikutelmaksi jäi innostus. Puhujat ilmaisivat tunteitaan paljonavoimemmin kuin anglosaksisemmissa tai pohjoismaisissa konferensseissa kokemuksienimukaan yleensä tehdään ja niin myös väittelyt saattoivat olla hyvinkinkiivaita. Oman kokemukseni mukaisen ennätyksen ne saavuttivat kolonialismin(vasta)muistamista käsitelleessä työryhmässä numero kuusi, josta kirjallisuustieteilijäAnna Pöysä kirjoittaa erikseen tässä <strong>Elore</strong>n numerossa ja jossa Gabriel Ribeironajatukset sivistyksestä (port. civilização) ja sivistyneestä ihmisestä (civilizado) provosoivattyöryhmäläisten keskuudessa keskustelun, jonka itse aistin meheväksi riidaksi.Kaiken kaikkiaan työryhmien, paneeleiden ja kahden pääluennon loppukeskustelutolivat konferenssin lähes parasta antia. Näyttäisi myös siltä, että romaanista kieltäkäyttävät afrikanistit luottavat täkäläisiä paremmin sanan voimaan, sillä vaikka esitysteknologiaoli hyvin saatavilla instituutin huippumoderneissa tiloissa, en nähnytkovinkaan monen alustajan turvautuvan power point -esityksiin (vaikka eräillä aloillane olivat kiivaassa käytössä ainakin Lissabonin opiskelijavaihtoni aikaan 2004).Myös puuduttava paperista lukeminen oli joko hyvin harvinaista tai ainakin poikkeuksellisenhyvin peiteltyä. Siispä kahden vuoden päästä Madridiin.<strong>Elore</strong> 2/2010185
Janne Juhana Rantala: Itsenäistä Afrikkaa etsimässäKirjallisuusBagulho, Fransisca 2010: Buala. Cultura contemporânea Africana [online]. http://www.buala.org/pt/vou-la-visitar/sobre-o-7-congresso-iberico-de-estudos-africanos[25.9.2010.]ciea 7. 7º Congresso Ibérico de Estudos Africanos [online]. http://cea.iscte.pt/ciea7/en/index.html [30.9.2010.]GIDDENS, ANTHONY 1990: The Consequences of Modernity. Stanford: StanfordUniversity Press.MACAMO, ELÍSIO 2005: Introduction: Negotiating modernity – From colonialismto Globalisation. – MACAMO, ELÍSIO (toim.), Negotiating Modernity– Africa’s ambivalent experience. Dakar: Codesria.MIGUEL, JOÃO DIAS & CARIA, JOSÉ 2010: A guerra do pão. Visão nro: 914.Filosofian maisteri Janne Juhana Rantala on kulttuuriantropologian jatko-opiskelijaItä-Suomen yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010186
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/poysa_2_10.pdf]SeminaariraportitMuistoja kolonialismistaTyöryhmä “(Counter)Memories of Colonialism: Remembrance, Resistance and Transferencein Anti-Colonial African Narratives”.VII Iberialainen Afrikan tutkimuksen kongrenssi (7º Congresso Ibérico de Estudos Africanos)Lissabonissa 9.–11.9. 2010Anna PöysäKolonialismin muistojen käsittely sopi hyvin kongressiin, jonka teemana oli Afrikanmaiden itsenäistymisprosessin alusta kuluneet 50 vuotta. Työryhmässä pohdittiinmuistoja ajalta, jolloin siirtomaat olivat itsenäistymisen kynnyksellä tai juuri itsenäistyneet.Seitsemästä puheenvuorosta suurin osa liittyi muistoihin ja muistamiseenPortugalin entisissä siirtomaissa Afrikassa, mutta myös kolonialismin muistoihin janiiden käsittelyyn Portugalissa kiinnitettiin huomiota. Työryhmän keskeisimmiksiteemoiksi nousivat menneisyyden käsittely kolonialisminvastaisesta näkökulmasta jamuistojen muokkaaminen uutta tilannetta, itsenäisyyttä vastaavaksi. Mielenkiintoistakeskustelua syntyi siitä, kuinka tärkeää on erottaa niin sanotut viralliset muistot,eli itsenäisyyden myötä luodut näkemykset menneisyydestä, ihmisten henkilökohtaisistamuistoista.Yhteisiä ja yksityisiä muistojaTyöryhmän ensimmäinen puheenvuoro sai aikaan kiihkeän keskustelun, sillä se nostiesiin tarpeen huomioida virallisten lähestymistapojen ohella muutkin näkemyksetmenneisyydestä. Gabriel Mithá Ribeiro, kongressin järjestäneen Afrikan tutkimuksenlaitoksen tutkija (Instituto Universitário de Lisboa) näkee, että niin sanottu arkiajatteluon jätetty keskusteluiden ulkopuolelle niin, että voidaan puhua alistetuista(subaltern) siinä mielessä, että näistä näkemyksistä ei kukaan ole kiinnostunut,
Anna Pöysä: Muistoja kolonialismistaeikä niitä saa myöskään esille. Voisi siis ajatella, että Mosambikissa, jota Ribeirontyö koskee, virallinen diskurssi maan itsenäistymisestä on niin voimakas, että siitäpoikkeavat (tai sitä täydentävät) äänet pysyvät edelleen vaiennettuina. Ribeiro nostimyös esiin joitain tällaisia näkemyksiä – hän on haastatellut lukuisia mosambikilaisiapitkällä aikavälillä – kuten esimerkiksi sen, että monet eivät näe kolonialismiapelkästään negatiivisesti. Pakkotyö nähdään kolonialismin tuomittavimpana ulottuvuutena,mutta esimerkiksi kolonisoitujen assimilaatioon tähtäävää opetusta eitäysin tuomita. Opiskelu oli tosin vain harvojen etuoikeus kolonialismin aikaan.Keskustelussa huomautettiin, että haastateltavatkin ovat osin varmasti omaksuneetvirallisen diskurssin, eivätkä heidän näkemyksensä ole niin epäpoliittisia kuin voisiajatella.Antropologi Ana Margarida Santosin (Oxfordin yliopisto) puheenvuoro sivusisamoja aiheita kuin Ribeiron. Hän kertoi naistenpäivän vietosta Pohjois-Mosambikissa.Virallinen juhlinta on Frelimo-puolueen (Frente de Libertação de Moçambique)järjestämää ja juhlallisuuksissa nostetaan esille itsenäisyystaistelu ja naisten roolisiinä. Frelimon näkemyksen mukaan itsenäisyystaistelussa ja Frelimon toiminnassakorostuu tasa-arvo, johon perinteisissä yhteisöissä ja kolonialistisessa yhteiskunnassaei ollut mahdollisuutta. Juhlallisuuksien voi katsoa noudattavan virallista, yhtenäistädiskurssia. Yhtenäisyys kuitenkin kyseenalaistuu, kun huomio kiinnitetään tilaisuudestapoissaoleviin ryhmiin. Santos huomautti, että tilaisuudesta puuttuvat täysinnuoret, jotka eivät koe tilaisuutta relevantiksi. Alueella, jolla Santos on tehnyt kenttätyötä,on myös esimerkiksi sellaisia jännitteitä, että siellä asuvat mwanit eivät osallistuneetkolonialisminvastaiseen taisteluun. He asuvat lähinnä rannikolla ja näinollen alueilla, joilla oli paljon portugalilaisia. Erilaisten näkemysten lisäksi ryhmiäerottaa sekin, että itsenäisyystaisteluihin osallistuneet saavat korvauksia ja ovat näinollen etuoikeutettuja.Kirjallisuustieteilijä Camille Tabosa-Vaz (KwaZulu-Natalin yliopisto) kiinnittipuheenvuorossan myös huomiota naisten rooliin. Hän analysoi mosambikilaisenkirjailijan Mia Couton (2006) romaania Plumeriaveranta kuoleman ja naisten tilanteennäkökulmasta. Siinä missä Santosin puheenvuoron naiset joko omaksuvat virallisendiskurssin heille tarjoaman roolin tai kääntävät sille selkänsä, Couton romaaninhenkilöhahmoista yksi luo itselleen tilaa hyödyntämällä marginalisoitujen naistenroolia. Hän ottaa tietoisesti noidan roolin, joka takaa sen että hän saa olla rauhassaulkopuolinen. Tabosa-Vaz myös korosti sitä, että Couto kertoo Mosambikin historiastanaisen elämään sitä verraten ja syntymään ja kuolemaan viitaten. Tabosa-Vazinja Santosin puheenvuorot, kuten Ribeironkin, korostivat poikkeavuuksia ja irtiottojavirallisesta diskurssista. Ne johtivat kommentteihin, joissa korostettiin mahdollisiavääristymiä, jotka syntyvät, jos kenttätyön sijaan pääosassa ovat virallista diskurssianoudattavat lähteet.Toisaalta vastamuistoissakin voidaan nähdä kolonialismin vaikutuksia. HistorioitsijaVíctor Barros (Coimbran yliopisto) toi esiin kolonialisminvastaiseen taisteluunliittyvien narratiivien kompleksisuuden Kap Verden kohdalla. Näissä näkemyksissäheijastuu myös se, että orjuuden myötä asutetulla saarella ei ole samanlaista myyttiäalkuperästä kuin esimerkiksi Mosambikilla. Saaren asutus ja kulttuuri sai alkunsa<strong>Elore</strong> 2/2010188
Anna Pöysä: Muistoja kolonialismistakolonialismin myötä, ja kenties juuri siksi paikallisissa näkemyksissä on vaikutustamyös kolonialismin myötä syntyneistä ajatuksista Kap Verdeen liittyen. Kap Verdeäpidetään yleisesti eurooppalaisempana kuin muita Afrikan portugalinkielisiä maita.Muistoja siirtomaiden itsenäistymisestä PortugalissaKolonialismin muistot ovat läsnä tietenkin myös entisessä kolonialismin keskuksessa.Konkreettisesti näitä muistoja toivat mukanaan siirtomaista “palanneet”, retornados,joita historioitsija Carolina Peixoton (Coimbran yliopisto) puheenvuoro käsitteli.Tähän ryhmään kuului niin portugalilaisia siirtomaahallinnossa työskennelleitä kuinAngolassa koko ikänsä asuneita mutta portugalilaistaustaisia paluumuuttajia. Angolastalähteneiden näkemys itsenäisyydestä ja siihen johtaneista tapahtuneista eroaamerkittävästi niin Angolaan jääneiden kuin portugalilaistenkin näkemyksistä. Palaajientilanne uudessa kotimaassa oli hankala, joten prosessi, jossa uutta kansallistaidentiteettiä luotiin, oli (ja on monien kohdalla edelleen) haastava. Peixoton mukaanprosessi oli hankalin afrikkalaista syntyperää olevien kohdalla. Toisaalta ryhmä onmyös erittäin heterogeeninen – joillekin oli kyse paluusta kotiin, toisille taas “paluu”merkitsi uutta alkua ongelmineen.Kolonialisminvastaista liikehdintää oli myös Portugalissa. Tämän keskuksena toimiA Casa dos Estudantes do Império (CEI), joka oli alkujaan Salazarin diktatuurinluomus ja toimi vuosina 1944–1965. Sosiologi ja historioitsija Claudia Castelo(Instituto de Investigação Científica Tropical, Lissabon) kertoi, että hallituksen tavoitteenaoli tuoda kaikki siirtomaiden opiskelijat saman yhdistyksen piiriin, jottaheidän toimintaansa olisi helpompi kontrolloida ja seurata. Monet siirtomaiden itsenäisyystaisteluidenjohtajat ja aktivistit olivat osallistuneet CEI:n toimintaan Lissabonissatai Coimbrassa, ja yhdistyksen toimintaan kuului loppuvaiheessa vapaaehtoistenrekrytoiminen kolonialisminvastaiseen taisteluun ja heidän paluumatkojensajärjestely kotimaihinsa. CEI:n vaiheet ovat osa antikoloniaalisia narratiiveja. Castelonmukaan järjestö on niin konkreettisesti (CEI:n tilat Lissabonissa) kuin muistoissakintila, jossa erilaiset henkilötarinat ja toisaalta ryhmänä toimiminen risteävät. CEI:nrooli portugalilaisessa keskustelussa määriteltiin vuonna 1992, jolloin CEI:n tilojenedustalle Lissabonissa tehtiin katukiveykseen muistomerkki Lissabonin kaupungintoimesta. Sitä juhlistavassa tilaisuudessa vapauden päivänä (Dia de Liberdade) huhtikuun25.päivänä painotettiin CEI:n piirissä toteutunutta vastarintaa kolonialismiaja samalla Salazarin hallitusta vastaan. Samana päivänä juhlitaan neilikkavallankumousta,joka merkitsi Salazarin seuraajien hallituksen kaatumista vuonna 1974 jasamalla raskaiden siirtomaasotien päätöstä.Matkustaviksi muistoiksi voisi kutsua historioitsija Leandro Santos Bulhões deJesusin (Brasílian yliopisto) esittelemiä angolalaisia elokuvia, António EscudeironAdeus, até amanhã (2007) ja Orlando Fortunaton Comboio da Canhoca (2004). Niissäkäsitellään Angolan menneisyyttä erilaisista näkökulmista ja molemmat painottavatsodan roolia. Maassa, jossa pian kolonialisminvastaisen taistelun jälkeen alkoi<strong>Elore</strong> 2/2010189
Anna Pöysä: Muistoja kolonialismistavuoteen 2002 jatkunut sisällisota, kansalliseen identiteettiin liittyvät kysymyksetovat kiperiä. Elokuvat johtavat pohtimaan sotamuistoja, joilla on vääjäämättä tärkeärooli kolonialismiin liittyvissä muistoissa. Angolalaisia elokuvia on näytetty muunmuassa Brasiliassa ja Portugalissa, mutta keskustelussa kävi selväksi, että olisi erittäinmielenkiintoista selvittää elokuvien saamaa vastaanottoa Angolassa.Vastamuistot eli counter-memoriesTyöryhmän puheenvuoroista kävi ilmi, kuinka epävakaata maastoa muistot ovat.Toisaalta heräsi myös kysymys siitä, että ovatko kaikki muistot välttämättä subjektiviisiaja voidaanko yleisimmistä diskursseista edes puhua muistoina. Yksimielisiäoltiin siitä, että historiankirjoituksen vaikutus ulottuu myös muistoihin ja siihen,miten esimerkiksi haastateltavat ilmaisevat ja jäsentävät muistojaan. Erityisen selväksikävi, että kenttätyötä tehdessä on osattava kiinnittää huomiota myös vaiettuihinja/tai vaiennettuihin näkökulmiin. Näin pinnalle pääsevät myös hegemonisesta diskurssistapoikkeavat ja jopa niitä kyseenalaistavat näkemykset ja kokemukset. Useinniiden säilyminen on suullisen tradition varassa.KirjallisuusCOUTO, MIA 2006: Plumeriaveranta. (Alkuteos: A varanda do frangipani [1996]).Helsinki: Like.Filosofian maisteri ja Afrikan tutkimuksen maisteri (Mestre em Estudos Africanos)Anna Pöysä opiskelee Pós-Colonialismos e Cidadania Global -tohtoriohjelmassaCoimbran yliopiston yhteiskuntatieteiden keskuksessa (Centro deEstudos Sociais).<strong>Elore</strong> 2/2010190
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/virtanen_2_10.pdf]SeminaariraportitYmpäristökulttuuria etsimässä: kuuden ympäristöaiheisenkonferenssin satoaBerlin Conference “Human Dimentions of Global Environmental Change” Berliinissä8.–9.10.2010The End of Tradition? Sheffieldissä 15.–17.9.2010The Permanent European Conference for the Study of the Rural Landscape “ Living inLandscapes: Knowledge, Practice, Imagination” Riiassa ja Liepajassa 23.–27.8.2010Reusing the Industrial Past Tampereella 10.–15.8.2010Space is Luxury Espoossa 7.–10.6. 2010Environment, Aesthetics and the Arts Lahdessa 3.–6.6. 2010Pekka VirtanenKesän ja alkusyksyn aikana olen osallistunut useampiin eri alojen kansainvälisiinkonferensseihin pienenä johtoajatuksena tarkkailla niiden ympäristökulttuurin liittyviänäkymiä. Haaviin tarttui joitain ajatuksen virikkeitä, hajamerkintöjä ja erilaistenkonferenssikulttuurien tunnelmia takautumineen.Sosiaalista sopeutumistaBerlin Conference on yhteiskuntatieteiden ja lähialojen näkökulmasta ympäristöä tutkiskelevatiivis kaksipäiväinen tapahtuma. Tuorein 8.–9.10. jo kymmenettä kertaa pidettykonferenssi kokosi 200 esitelmää purkamaan teemaa Human Dimentions of GlobalEnvironmental Change. Papereissa käsiteltiin ympäristön muutoksiin liittyviä mallejaja poliittista prosesseja mutta myös paikallistason ongelmia. Ihmisen aiheuttamiinympäristömuutoksiin ei niinkään etsitty kokonaisvaltaisia ja utopistisia u-käännöksiä,vaan enemmän sosiaalisen sopeutumisen tapoja. Ilmastonmuutos on jo täällä.
Pekka Virtanen: Ympäristökulttuuria etsimässäVaikka, kuten kunnon konferenssiesittelyssä aina mainitaan, tavoitteena oli löytääuusia lähestymisiä, tuntui vähän siltä, että kovin usein toistuu tiedossa olevien ympäristöongelmien(vesi, ruoka, taudit, väestön lisääntyminen jne.), kestävän kehityksensekä kolmikentän (ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet) mantrat.Edellisestä tulee mieleen vuosituhannen vaihteessa Suomessa pidetty käytäntöjä tutkailevaseminaari, jossa metsän merkityksiä haarukoitiin mahdollisimman avarasti.Runsaista ideoista olisi ehkä löytynyt parhaat askeleet seuraaviin polkuihin, muttatapahtuman päätösosassa lähdettiinkin pelkistämään työryhmien ajatukset. Olihelppo arvata, että tuloksena on tuttu kolmikenttä, nyt yhden laajennusosan kera.On hyvä, että kulttuuri on yhä enemmän mukana ympäristöpohdinnoissa muttakulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtäminen vain lukituksi perinteeksi, taiteeksija viihteeksi antaa kyllä haasteita ympäristökulttuurin valtateiden hahmottamiselle.Berliinissä kulttuuri-käsitteeseen kyllä viitattiin, mutta useimmiten sosiaalisiinmerkityksiin sisällyttäen. Itse kulttuuri-käsite tuntui olevan ongelmaton monenlaisiaasioita sisältävä yleiskäsite. Kulttuurisiin jatkumoihin viitattiin esimerkiksi perinteisenkalastuksen, maanviljelyn ja metsänkäytön yhteyksissä ikään kuin alkujuurenatai rinnakkaisena teollisten nykyrakenteiden ja -prosessien ilmiöille.Perinteiden loppuessaBerliinin konferenssi katseli paikallisperinteitä enemmän taloudellisten ja poliittistenjärjestelmien näkökulmasta. Sheffieldissä 15.– 17.9. järjestetty konferenssi The Endof Tradition? oli Berliiniä mullantuoksuisempi; asioita tarkasteltiin paikallisyhteisöjä,konkreettisesti esiintuotuja maisemamuutoksia ja jopa yksittäisiä puita koskevienesimerkkien kautta. Konferenssi uskalsi rohkeasti kysyä, onko juuri perinteiden loppuminensuurin luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä.Oman värikkyytensä tapahtumaan toi kaksi brittiläistä pitkään yhteisötyötä tehnyttäluontotoimijaa. Nöyrästi epäakateemisuutensa tunnustaneiden esitykset sopivathyvin kokonaisuuteen, jossa haluttiin myös havainnoida konkreettisia käytännöntason esimerkkejä ”perinteiden jatkumon” ja niihin liittyvän yhteisöllisyyden tärkeyttä.Ympäristön säilyttäminen ei ulkoa tuotuna konseptina parin muun esityksentodentamana kuitenkaan niin vaan onnistu. Suomessa Natura-alueiden muodostaminenon tästä hyvä esimerkki.Sheffieldin 50 paperista valtaosa kosketti Englannin, Skotlannin ja Walesin alueita,mutta mukana oli myös katsauksia Japanista, Puolasta, Argentiinasta, Espanjasta,Sveitsistä ja Tsekeistä.<strong>Elore</strong> 2/2010192
Pekka Virtanen: Ympäristökulttuuria etsimässäTarinoiden ympäristöPECSRL-konferenssissa (The Permanent European Conference for the Study of the RuralLandscape) Riiassa ja Liepajassa 23.–27.8. maisematutkijoiden teemana oli Livingin Landscapes: Knowledge, Practice, Imagination. Avaussanoissa painotettiin tunnetunmaantieteilijän sanoja, että ympäristö koostuu tarinoista. Tieteenalan sisälläei monikaan alan tutkija olisi rohjennut sanoa samaa parikymmentä vuotta sitten.Nyt tarinaviittaus oli tärkeä aloituspiste koko konferenssin teemalle ja myös ensimmäinen,Hayden Lorimerin esitelmä ”The Story-Strewn Landscape: Creating andPlacing Narratives” avasi tematiikkaa tavoin, jossa oli folkloristille paljon tuttua.Konferenssissa kulttuuriperintö, kulttuurimaisema, kotiseutu, historiallinen maisema,arkiset paikat, henkilökohtainen maisema, vapaa-ajan maisema, maaseutu japaikka olivat yksittäisten esitelmien tarkastelupisteitä.Estetiikan kentätRiian sessioissa tuotiin esiin myös Keski-Euroopan metsämaisemien ja maaseutumaisemienesteettisiä arvoja sekä Taiwanilaisten maanviljelijöiden käsityksiä maalaismaisemankauneudesta.Näihin teemoihin keskittyi enemmän Lahdessa 3.–6.6. järjestetty PohjoismaidenEstetiikan Seuran konferenssi Environment, Aesthetics and the Arts. Siinä käsiteltiinmonia sellaisia näkymiä, jotka ovat tuttuja 15 vuoden aikana Suomessa järjestetystäympäristöestetiikan seitsemän konferenssin sarjasta. Estetiikka on varsinkin tieteenmutta osittain myös tieteenalan ulkopuolella turhan vieroksuttu alue, jonka laajuusei oikein ole auennut tarpeeksi.Esimerkiksi edellä mainittuun konferenssisarjaan kuuluva laajalle kuulijakunnallesuunnattu Metsän estetiikka (1996) houkutteli Punkaharjulla mukaansa vain muutamanmetsäalan ihmisen eikä Taivaan ja avaruuden estetiikka -kokonaisuutta HeinävedenValamossa (2009) tainnut olla seuraamassa monikaan luostarin väestä.Ehkä estetiikan (kuten kulttuurin) tilalla pitäisi strategisissa kohdin käyttää muitakäsitteitä sisältöihin kajoamatta. Kauneuden ja runouden ahtaudesta laajentunutestetiikan ja ympäristöestetiikan käsitteistö on oiva väline avaamaan ympäristön eriulottuvuuksia, aisteillahan käsitteiden myötävaikutuksella ympäristön haltuunottoja sen juhlava tai arkinen arvottaminen tapahtuu.Teollinen perintöSekä Sheffieldin että Riika-Liepajan konferenssit käsittelivät monia teemoja tavoilla,joista näytti puuttuvan jotain. Automatkalla Itä-Viron kautta Riikaan putkahti maisemistaesiin raunioituneita tehdaslaitoksia toinen toisensa perään. On ymmärret-<strong>Elore</strong> 2/2010193
Pekka Virtanen: Ympäristökulttuuria etsimässätävää, että Virossa Neuvostoliiton ajan teollinen perintö on mielellään unohdettavaasia, mutta yleisemminkin maaseutukulttuurin ja teollisen kulttuurin kohtaamisenja limittymisen arvovapaa kuvaaminen ja pohdinta on joissain kohden vaikeaa. Toimivasahalaitos saattaa olla iäkkäämpi kulttuurimaiseman osa kuin moneen kertaansiirtynyt metsän ja pellon raja.Tampereella 10.–15.8. järjestetty Reusing the Industrial Past -konferenssi (ICO-TECH International Committee for the History of Technology History, TICCIHThe International Committee for the Conservation of the Industrial Heritage, jaWorklab the international association of labour museums) keskittyi nimensä mukaisestiteollisen perinnön säilyttämiseen. Mieleen jäi moneen kertaan esitelmästätoiseen toistettuna, ettei teollisuuskohteilla ole säilymisen edellytyksiä, ellei niitähyödynnetä tavalla tai toisella nykykäyttöön. Se voi olla museo, kulttuurikeskus, yrityshautomo,ravintola, hotelli tai jotain muuta. Historia-, kulttuuri- ja perinnetietoisuuttatarvitaan pohdittaessa kohteen säilyttämistä tai purkamista, mutta identiteetinrakennusaineita (tutkimusta ja tarinoita) tarvitaan uusiutuvana myös jatkossa.Olipa kyse teollisuudesta, kaupungista tai maaseudusta, on esimerkiksi museorintamallatapana nähdä asiat parahin päin. Ympäristön saastumiseen, kiinteistöbisnekseen,dopingiin tai politiikantekoon liittyvät kähmäilyt on hyvä jättää mainitsematta,jos tukitahoilla on näihin läheisiä kytköksiä. Suuri katastrofi voi olla kuitenkinmuseon arvoinen. Bhobalin myrkkyonnettomuus Intiassa vuonna 1984 surmasi tuhansiaihmisiä ja sairastutti ajan myötä satoja tuhansia ihmisiä. Nyt kaupunkiin ollaanrakentamassa museota, joka keskittyy kokonaan tehtaan ongelmakenttään. Siitäei olla Suomessakaan kaukana. Maamme kulttuurimaisemat ovat myös osa tehtaanhistoriaa, sillä tehdas valmisti hyönteismyrkkyjä, joista myös Suomen maatalous oliriippuvainen.Ylellinen tilaAESOPin (Assosiation of European Schools of Planning) järjestämän konferenssinteema Space is Luxury houkutteli 7.–10.6. Espoon Dipoliin kuuntelemaan, mitenympäristön suunnittelun ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen tutkimuksen suunnillatarkastellaan tilaa. Itse esitelmät liikkuivat monilla alueilla estetiikasta aina yksityiskohtaisiintapauskuvauksiin ja suurista rakenteista pieniin toimijoihin.Vaihtelevin kulttuurinäkymin sessioissa Culture, Heritage and Planning pohdittiinlähes 30 paperin myötä paljolti kaupunkien näkökulmasta kulttuurin ja kulttuuriperinnönjatkuvuuksia ja merkityksiä. Kulttuuri-käsitteen ongelmallisuuden monetesitelmöitsijät tunnustivat ja sinänsä kyllä nopeasti tiesi missä mennään. VaikkaAESOP keskittyy tietoisesti paljolti urbaaniin niin rajapintaa kaupunkikulttuurin jamaaseutukulttuurin välillä voisi monessa kohden problematisoida enemmän. Maaseutututkijoidentapaamisissa kaupungistumisen kritiikkiä taasen löytyy. Suhtautuukoympäristökulttuurin tutkimus yhtä ”coolisti” luonnon tulemiseen kaupunkiinkuin kaupungin tulemiseen luontoon?<strong>Elore</strong> 2/2010194
Pekka Virtanen: Ympäristökulttuuria etsimässäFolklorea ja kulttuuriaJokaisesta konferenssista löytyi jotain ”folkloristisia” näkökulmia, ei välttämättä erikoisalantutkijan esittelemänä. Sellaisia näkymiä en erityisesti etsinyt enkä vertaillut,mutta folkloren, muistitiedon tai pelkästään tarinoidenkin asiantunteville näkökulmilleolisi varmasti paljon nykyistä enemmän tilaa eri alojen ”ympäristökonferensseissa”.Näin jo pelkästään siksi, että yhä suositummaksi tullut ”tarinapuhe” kaipaisivälillä sekä painavampia ankkureita että laajempia perspektiivejä.Vielä tärkeämpää olisi tuoda ympäristön tutkimukseen ja toimiin laajemminkulttuurintutkimuksen näkökulmia. Itse ympäristökulttuuri on vielä hiukan vaikeakäsite ja sen lanseeraaminen kulttuurintutkimuksen ydintieteitä laajemmalle kestääaikansa. Onhan kulttuuri lukuisista määrittelyistä huolimatta tai niistä johtuen turhanongelmattomana pidetty käsite myös kulttuurintutkijoiden parissa.Kun puhutaan metsäkulttuurista tai kaupunkikulttuurista niin mitä tarkoittaa vedenalainenkulttuuri? Onko se vain vanhoja hylkyjä ja shampanjapulloja? Vai kuuluukojoukkoon myös kaikki se törky, jota laivoista ja maalta vesistöihin kulkeutuu?Ja kun esimerkiksi metsäkulttuuri ja -perinne ovat jo (välillä kapeasti) muotoaansaaneita käsitteitä, niin miten on vesikulttuurin ja -perinteiden laita?Kulttuurinen hidasteLuonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyviä näkymiä availtiin ympäristöasioissa ahkerasti1980-luvulle saakka jolloin sosiaaliset ulottuvuudet alkoivat hiljalleen voimistuentulla näkyviin. Sittemmin myös kulttuuriin, historiaan, perinteisiin, tarinoihin,muistitietoon jne. liittyvät tarkastelut ovat nousseet esiin moni- ja poikkitieteellisissätapahtumissa, joissa niitä ei ennen ole nähty.Edellisen konferenssikimaran papereissa historiaan, kulttuuriin, kulttuuriperintöön,perinteisiin jne. liittyvän omakohtaisen tiedon sisäistämisen, jatkuvuuden ja(tulkinnan) uudistumisen merkitystä korostettiin usein vahvasti. Siinä työssä tutkijoilleja tutkimuksen soveltajille tarjottiin kovasti vastuuta. Mutta erityisesti Berliinissätuli mieleen lukuisten esitysten ja aulan ympäristöntutkimusta esittelevienesite- ja kirjakasojen äärellä se, että tutkimusta on paljon mutta porskuttavatko mosantot,britishpetroleumit, alumiiniyhtiöt ja niin edelleen kumminkin jotakuinkinrauhassa omalla sarallaan ja omalla logiikallaan.Metsäpuolella aikoinaan törmäsi ajatteluun, jossa luonnonsuojelun, ekologisenmonimuotoisuuden, ympäristönsuojelun ja monikäytön nähtiin tuovan turhia esteitäsoljuvan puulogistiikan tielle. Ja samaan hengenvetoon sitten oli epäilyä, ettätuoko ”kulttuuri” hidasteita lisää. Tällöin oli vasta kyseessä kulttuuri perinteisessämielessä; oletettavasti muinaisjäännösten tai tervahautapaikkojen kiertäminen ei olisiollut kovinkaan vaikeaa eikä kallista. Ajat ovat hiukan muuttuneet, sillä nyt metsäpuolellatyöskentelee jo useita arkeologeja ja menossa on useampia kulttuurilähtöisiäkartoitusprojekteja.<strong>Elore</strong> 2/2010195
Pekka Virtanen: Ympäristökulttuuria etsimässäMutta entäpä sitten, jos ympäristökulttuurin työkalupakin esittelee kaikessa laajuudessaan?Ehkä enää ei syytetä epätieteellisyydestä (näinkin on tapahtunut), muttavarmasti kestää aikansa, että näkökulmat juurtuvat esimerkiksi metsäntutkimuksenlaidalla olevan yhteiskunnallisen tutkimuksen oheen. Ja uskaltaisiko esimerkiksi Aalto-yliopistorahoittajineen kaivata taloudellis-teknillis-taideteollisen kokonaisuudenkimppaan (ympäristö)kulttuurisesti kestäviä ajatuksia?Pekka Virtanen on helsinkiläinen filosofian maisteri.<strong>Elore</strong> 2/2010196
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/hovi_savolainen_2_10.pdf]SeminaariraportitMuistitietotutkimusta TurussaMuistitieto ja historian tulkinnat – muistitietotutkimus nyt! Turussa 15.11.2010Tuija Hovi ja Ulla SavolainenTurun yliopiston folkloristiikan oppiaineen järjestämä muistitietotutkimuksen seminaarikeräsi salin täydeltä väkeä yli oppiaine- ja yliopistorajojen, kuten muistitietotutkimuksenolemukseen kuuluukin. Professori Pekka Hakamies avasi seminaarinhiljaisella hetkellä 12.11.2010 pitkäaikaiseen sairauteen menehtyneen folkloristiMarjut Huuskosen muistolle.Kansainvälinen oral history, suomalaisittain muistitietotutkimus, on taustaltaanvarsin monitieteinen suuntaus. Alun perin vaihtoehtoisesta ja kiistanalaisesta suuntauksestaon vuosien mittaan tullut hyväksyttävä ja kunniallinen osa akateemistatutkimusta. Erityisesti historiantutkija Jorma Kalelan Paperiliiton historiahanke tekimuistitietotutkimusta tunnetuksi Suomessa, ja Kalelan kirjoitukset innostivat historiantutkijoidenohella monia folkloristeja. Muistitietotutkimus on vakiinnuttanutasemansa meillä 1990–2000 luvuilla. Suuntauksen vauhdittajana voi pitää Turunyliopiston folkloristiikan oppiaineen Suomen Akatemian muistitiedon ja historiansuhteita käsitellyttä Muistitieto ja historian tulkinnat -hanketta (1999–2001), jokaoli kimmokkeena nyt seminaarissa esiintyneille muistitietotutkijoille, ”Turun koulukunnalle”.Hankkeen johtajana toiminut professori emerita Annikki Kaivola-Bregenhøj (Turunyliopisto) kertoi tervetuliaissanoissaan hankkeen vaiheista ja siihen osallistuneistatutkijoista sekä pohjusti päivän teemaa muistitietotutkimuksen kehityslinjoilla.Akatemiahankkeessa mukana olleet folkloristit, Ulla-Maija Peltonen (Helsingin yliopisto),Taina Ukkonen ja Anne Heimo (Turun yliopisto) kertoivat hankkeen myötäsyntyneistä tai alkaneista tutkimuksistaan sekä suhteestaan muistitietotutkimukseenja sen annista folkloristiikalle. Omassa esitelmässään seminaarin lopuksi Kaivola-Bregenhøj pohti omien eri aikoina ja eri yhteyksissä syntyneiden haastatteluaineisto-
Tuija Hovi ja Ulla Savolainen: Muistitietotutkimusta Turussajensa mahdollisuuksia muistitiedon tutkimuksessa. Pohdinta kytkeytyi laajempaankysymykseen, voiko vanhoja perinneaineistoja lukea uudelleen muistitietona ja milloinkerronta on muistitietoa.Ulla-Maija Peltonen pohti esityksessään kokemus-käsitettä, sen linkittymistämuistiin sekä sitä, kuinka yksilö määrittää historiaa oman kokemuksensa kautta.Niin Peltonen kuin muutkin esiintyjät nimesi tärkeäksi vaikuttajakseen italialaisenhistoriantutkijan, Alessandro Portellin, jonka inspiroimana yksityisen muiston asemahistorian rakentamisessa on tullut huomatuksi. Tulkinnan avaimiksi Peltonennosti dialogin ja vuorovaikutuksen kerronnassa ja pohti, mitä on yhteinen, jaettukokemus.Taina Ukkonen pohti nykyisestä näkökulmastaan käsin vuonna 2000 ilmestynyttäväitöskirjatutkimustaan. Hän analysoi muistitiedon olemusta, sen yksilöllisyyttäja yhteisöllisyyttä, sen vuorovaikutuksellisuutta sekä suullisen ja kirjallisen yhteensulautumistasiinä. Muistitietotutkimuksen myötä on alettu antaa arvoa sillekin, ettämuistot rakentuvat yksilöllisten näkökulmien kautta. Ukkosen ohjelmallisena sanomanaoli haaste kehittää nimenomaan muistitietotutkimukselle sopivia haastattelumenetelmiä,joissa lähtökohtana olisi haastateltavan näkökulma.Anne Heimo korosti esitelmänsä aluksi ajan merkitystä oman tutkimuksensa jaajattelunsa kehittymiselle. Myös Heimo jatkoi muistitietoaineistojen dialogisuudenja vuorovaikutuksellisuuden linjoilla tehden selvää muistitietotutkimuksen ja muistitutkimukseneroista ja saumakohdista sekä suhteuttaen tutkimuksellisten lähestymistapojeneroja muistitiedon ”vaeltavaan käsitteeseen”. Erilaiset historiakäsityksetovat vastauksia erilaisiin tiedontarpeisiin; menneen tulkinnat eivät ole pysyviä vaanmuovautuvat ja valikoituvat uusien tilanteiden myötä. Heimo nosti esiin myös muistinkäsitteen määrittelyn epämääräisyyden, joka johtuu muistiin liittyvien erilaisiintutkimustraditioihin kytkeytyvien tutkimusten lisääntymisestä.Seminaarin jälkipuoliskolla esiintyivät Muistitieto ja historian tulkinnat -hankkeenvanavedessä kasvaneet ”kummilapset” Riina Haanpää (Turun yliopisto) ja Outi Fingerroos(Jyväskylän yliopisto). Haanpää reflektoi vuonna 2008 valmistunutta väitöstutkimustaanja pohti kertomisen ja vaikenemisen problematiikkaa suvussa tapahtuneestahenkirikoksesta kerrottaessa sekä muistitiedon tuottamista kaksinkertaisensubjektiviteetin, haastateltavan ja tutkijan, kautta. Omaa tutkijan identiteettiään sisäpiiriläisenäHaanpää arvioi yksityisen ja julkisen välimaastoon sijoittuvaksi. Vaikkaroolien sekoittuminen onkin omaa sukua tutkittaessa vaikeasti hallittavaa, on tutkijasisäryhmäläisenä kuitenkin avainasemassa suhteessaan hiljaiseen tietoon. Sitä Haanpääpiti avainkysymyksenä muistitietotutkimuksessaan.Fingerroos jäljitti esityksessään omaa muistitietotutkijan tietään avaamalla tutkijankehityksensäkannalta ratkaisevia oivalluksia ja kasvunpaikkoja. Oral history-liikkeen kriittinen ja emansipatorinen ”henki” on johdattanut tutkijaa aluksi väitöskirja-aiheenpariin ja siitä eteenpäin rakentamaan muistitiedon metodologiaa. Jonkinlaisenajohtomotiivina Fingerroosin tuotannossa on ollut Karjala muistettuna,kerrottuna ja tulkittuna. Fingerroos näkee, että muistitietotutkimuksen mahdollisuuksiavoidaan hyödyntää myös esimerkiksi maahanmuuttajatyössä ja tutkimuksessa.<strong>Elore</strong> 2/2010198
Tuija Hovi ja Ulla Savolainen: Muistitietotutkimusta TurussaTilaisuuden kommentaattorina toimi suomalaisen muistitietotutkimuksen isähahmo,poliittisen historian emeritusprofessori Jorma Kalela (Turun yliopisto). Kahdessakommenttipuheenvuorossaan Kalela hahmotteli muistitietotutkimuksen taustojayhteiskuntatieteissä ja kulttuurintutkimuksessa sekä raotti pian ilmestyvää teostaanMaking History. The Historian and Uses of the Past (2011), jossa historian rakentaminenymmärretään yleisinhimillisenä tarpeena. Kalela rakensi edelleen esitelmissäavattuja teemoja muistitiedosta tiedonlähteenä ja sen luonteesta tietona muistuttaen– ja samalla Kaivola-Bregenhøjn edellä esittämään kysymykseen vastaten – että Suomenperinnearkistoissa on tiettävästi maailman laajimmat muistitietoaineistot.Muistitiedossa olennaisinta ei ole totuusarvo vaan se, mitä muiston kertominenmerkitsee. Kalela summasi muistitiedon merkityksellisyyden kolme aspektia. Ensinnäkinse toimii lähteenä tilanteeseen, jossa se kirjataan. Toiseksi se on konstruktiivista(kuten kaikki muukin tieto), tutkijan ja kertojan yhteistyön tulosta ja valintoihinperustuvaa. Kolmanneksi muistitiedon olennaiseksi aspektiksi Kalela nosti eettisennäkökohdan, joka liittyy hiljaisen tiedon ja tutkijan aseman huomioimiseen.Vaikka muistitietotutkimus onkin yleistynyt huimaa vauhtia, Kalela muistutti,että sitä voi käyttää monenlaisiin tutkimuksiin eikä yhden tutkijan tarvitse yrittäähallita enää koko kenttää. Hän ehdotti, että muistitietotutkimus tulisi ennemminkinmieltää näkökulmaksi kuin suuntaukseksi tai tieteenalaksi. Kalela otti esiin myössen, että menneisyys ja historia ovat nekin teoreettisia käsitteitä, joista empiirisestiottaen ei voidakaan puhua yksikössä, vaan historioita ja menneisyyksiä on monia,kuten menneisyyden ja historian kokijoitakin. Avuksi Kalela tarjosi tulevan teoksensakäsitettä jaettu historia (engl. shared history), joka sisältää yksilön, yhteisöllisyydenja jatkuvuuden tasot. Tutkimuksen rakentama historia näyttäytyy erilaisten historioidenkentässä vain perifeerisenä ulottuvuutena. Kalela tähdensi, että tutkijan onennen kaikkea selvitettävä itselleen, miksi tutkii historiaa.KirjallisuusHAANPÄÄ, RIINA 2008: Rikosten jäljet. Etsivän työtä yhteisön, suvun ja perheenmuistissa. Turun yliopiston julkaisuja C 270. Turku: Turun yliopisto.KALELA, JORMA 2011: Making History. The Historian and Uses of the Past. Basingstoke:Palgrave Macmillan (painossa).UKKONEN, TAINA 2000: Menneisyyden tulkinta kertomalla. Muistelupuhe omanhistorian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran Toimituksia 797. Helsinki: SKS.Filosofian tohtori Tuija Hovi toimii projektitutkijana Åbo Akademin uskontotieteenoppiaineessa.Filosofian maisteri Ulla Savolainen on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsinginyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010199
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/wickstrom_2_10.pdf]SeminarrapportKroppens olika formerInternationellt symposium arrangerat av Donnerska institutet ”Religion and the Body”16–18.6.2010 ÅboLaura WickströmKroppen som plats och källa för det heligaUnder Donnerska institutets symposium Religion and the Body fick åhörarna ta delav sex keynote-talare med olika infallsvinklar på bland annat kroppens sakraliseringoch desakralisering. Under rubriken “Human Bodies: Site or Source of the Sacred”framförde professorn i antropologi Thomas Csordas (University of California) attmänniskans kropp inte är antingen eller utan både en plats och en källa för det heliga.Csordas exemplifierade kroppen som en plats för det heliga genom att lyfta frammedeltidsforskaren Carolyn Walker Bynums studier i kvinnlig andlighet och antropologenGananath Obeyesekeres forskning om hänryckta präster och prästinnor iKataragama-templet på Sri Lanka. Kroppen kan vara platsen för det heliga genomen kombination av kollektiv harmonisering och samverkan av kroppsligt utövandesom leder till en kollektiv ritualisering av livet. Denna ritualisering leder i sin turtill en förändring av väsendet. Csordas sammanfattar sin syn på kroppen som enkälla för det heliga i tesen att religionens fenomenologiska kärna är inneboende i enkroppslig och ursprunglig känsla för olikhet eller variation. Denna kärna är omsorgsfulltutarbetad genom en förkroppsligad objektiveringsprocess som skiljer det egnafrån det andra. Bland åhörarna ledde Csordas tes till frågor kring utformningen avvariationens egenskaper eftersom både variation och olikhet är abstraktioner. EnligtCsordas ger utökad kvalitativ variation upphov till olikhet.
Laura Wickström: Kroppens olika formerDen slanka kroppenReligions- och kvinnovetaren Michelle Lelwica (Concordia College, Moorhead,Minnesota) föreläste om slankhetens religion under rubriken “The Religion of Thinness:An Analysis of a Cultural Devotion”. Väl medveten om att slankhetens religioninte är en egentlig religion avser Lelwica i detta sammanhang en kulturell religionmed fixering på att gå ner i vikt och vara smal. Hennes analys bygger på fyra observationer.Den första är att strävan efter en slank kropp fungerar som det som tidigarevar en ”religiös” funktion, det vill säga det meningsskapande i livet. Genom denandra observationen lyfter hon fram att denna strävan har mycket gemensamt medtraditionella religioner, exempelvis tro, myter, ritualer, morallagar och ikonografi,vilka alla uppmuntrar kvinnor till att finna ”frälsning” (lycka och välbefinnande)genom strävan efter en bättre (smalare) kropp. Lelwicas tredje observation är attdenna sekulära tros popularitet grundar sig i att den vädjar till och tilltalar det somkunde betraktas som andliga behov, till exempel en känsla av mening, inspiration,trygghet, dygd, kärlek och välbefinnande. Den sista observationen innebär att ettflertal idéer, paradigm och motiv som återfinns i traditionell religion stöder slankhetensreligion. Här lyfter Lelwica fram bland annat den negativa synen på kroppenoch på det icke-jordiska perspektivet.Genom att visa nio reklambilder exemplifierade Lelwica slankhetens religion ochsubkulturen pro-Ana (Ana är en fortkortning på anorexi), som båda delvis formas avekonomiska intressen. Reklambilderna upprätthåller budskapet att pojkkroppen ärtill för att vara aktiv medan det yttre betonas då det gäller flickors kroppar. Flickorskall förbli feminina, söta och slanka. De växer upp med en föreställning om att defrämst betraktas som kroppar och att deras kroppar är bilder som andra fritt ochöppet kan betrakta. Lelwica påminner om att slankhet är ett kulturellt ideal sommaskerats som ett universellt ideal. Skönhetsidealen i flera afrikanska länder utgörsnart nog motsatsen till slankhetens religion.Kulturella sedvänjorProfessorn i religionsvetenskap Veikko Anttonen (Åbo universitet) belyste i sin presentation“Sacrality of the Self, of Society and the Human Body – The Case of TransgenderPastor Marja-Sisko Aalto” hur religiösa och kulturella sedvänjor omfattas avvåra kroppar och hur kroppen på samma gång avspeglar Gud och det icke-sakrala.Begränsningar av de reflektioner som avspeglas i kroppen regleras av staten, vilkettransgender är ett exempel på. Transgender är enligt staten endast en könsidentitet,inte en sexuell identitet. Marja-Sisko Aalto kan på så sätt vara kvinna men inte feminin.En intressant fråga att reflektera kring, som ställdes bland åhörarna, var omreaktionerna skulle ha varit mindre om det hade varit en kvinna som bytte kön till<strong>Elore</strong> 2/2010201
Laura Wickström: Kroppens olika formerman. De flesta problem med anknytning till fallet Marja-Sisko Aalto uppstod pålokalnivå bland lekmän och intressant nog inte högre upp i den kyrkliga hierarkin.Eftersom det redan finns transgendergemenskaper i Finland var ett annat diskussionsämnefrågan varför kyrkan inte tar tillvara chansen att nå ut till dessa subkultureroch grupper med Marja-Sisko Aalto som exempel. Ängslan för olikheter, misstroendemot och rädsla för kroppen eller att något går emot den etablerade teologiskauppfattningen om det världsliga ligger eventuellt till grund för reaktionerna på falletMarja-Sisko Aalto.Den förtrollade kroppenReligionsvetaren Terhi Utriainen (Helsingfors universitet) presenterade under rubriken“Post-Secular Bodies and Practices of Enchantment?” bland annat hur modernitetenkan anses vara riktgivande för hur vi uppfattar det varierande sambandet mellanvärldslighet (sekularism) och religiositet samt mellan politiska övertygelser ochförpliktelser. I förnyade och bearbetade sekulariseringsteorier är gränsöverskridningarmellan tro och tvivel, eller förtrollning (enchantment) och desillusion, aktuella.Detta påverkar även hur människor kombinerar religion och kropp. I Utriainensegen forskning är det centrala hur religiösa och halvreligiösa sätt att använda kroppenkan resultera i nya former av förandliganden i det moderna livet. I strävan efterden förandligade kroppen kan man genom engagemang och omorientering få framnya erfarenheter, visioner och förpliktelser, vilka i sin tur konkret kan frambringanya förhållningssätt och öden.Med förandligande avses i detta sammanhang meningsskapande funktioner sominvolverar andra människor. Det handlar alltid om en pågående process som kanväxa eller krympa beroende på sammanhanget. Sätten att kategorisera förandligandenoch teoretiska perspektiv varierar och Utriainen lyfte fram religionsvetaren PhilipMellors indelning i den emotionella, den genomträngliga, den lärande, den mimetiska,den uppmärksamma och den globala kroppen. Utgående från dessa kategorierfokuserade Utriainen på tre aspekter: formandet av den yttre kroppen, utövandet avkroppen och föreställningen om kroppen och sinnet/själen. De pragmatiska slutfrågornahandlar således om vilken sorts gränser vi konstruerar genom dessa funktioneroch vad de gett upphov till.PerfektionI teologen Mikael Lindfelts (Åbo Akademi) presentation “Body, Religion and Sports”var den röda tråden begreppet perfektion. Lindfelt kopplade samman Robbie Williams’<strong>Elore</strong> 2/2010202
Laura Wickström: Kroppens olika formersång Bodies och framför allt refrängraden ”I want perfection” med vår uppfattning omsporten, där kroppen står i centrum och målsättningen är att uppnå perfektion. Redanår 1929 beskrev en av grundarna av den Internationella olympiska kommittén, Pierrede Coubertin, sin syn på sport och mannen som fortfarande lever kvar och präglar mångavästerlänningars sätt att förhålla sig till omvärlden. Sporten är enligt de Coubertinsom en religion, med tro och passionerade rörelser. I vår samtid idealiseras ungdomen,vilket gör att uttrycket människans vår som beteckning för unga vuxna inte är svårtatt förstå. Normen för den vuxna mannen framfördes av Coubertin i singularis ochbetydde vit, individuell, europeisk man. Genom att analysera de fyra grundelementenindividualism och mänsklighet samt nationalism och internationalism inom sportensvärldsbild lyfte Lindfelt fram bilden av den nya världsordningen och han konstateradeatt den i grund och botten utgörs av hednisk religion.De två AbrahamProfessorn i statsvetenskap Asma Barlas (Ithaka College, New York) lyfte i sin presentation“Abraham in the Qur’an: the Unbound Body” fram Abrahams och Isakssymboliska roller i den judisk-kristna och islamska traditionen. Barlas medgav inledningsvisatt kroppen saknas i hennes presentation, men det är just avsaknaden avkroppen som utgör det centrala. Eftersom Isak aldrig binds för att offras i islamsktradition är det enligt Barlas missvisande att hänvisa till Isaks bundna kropp som ettuniversellt mönster för alla abrahamitiska religioner. Därmed existerar en distinktionmellan Abraham i den judisk-kristna traditionen och i den islamska traditionen. EnligtKoranen blir Abraham inte tilltalad av Gud på samma direkta sätt som i Bibeln.Till skillnad från den judisk-kristna traditionen berättar enligt Koranen Abraham förIsak vad som skall ske och först efter Isaks samtyckte beger de sig iväg. I Bibeln är detendast Abraham som frestas men i Koranen är det både Abrahams och Isaks tro somsätts på prov eftersom båda två är insatta i händelsernas förlopp. Barlas förde diskussionenvidare till Kierkegaard, som argumenterar att Abrahams tro var viktigare änetiken och det sociala ansvaret och därmed avlägsnar det moraliska dilemmat i attAbraham höll på att mörda sin son.Barlas lyfte även fram de hierarkiska strukturerna mellan män och kvinnor. Enligtkristen tradition erhåller patriarkatet sin legitimitet genom att Gud har sakraliseratsi egenskap av Fader, och på så sätt har ett gudomligt patriarkat härletts. I Koranen ärmuslimerna förbjudna att kalla Gud något annat än just Gud, som till exempel Fader.Enligt Barlas saknar muslimska fäder därmed auktoritet att härleda sitt patriarkatfrån något gudomligt. Att följa fäderna innebär därför enligt islamsk traditioninte att underkasta sig männen utan att respektera traditionerna.Filosofie magister Laura Wickström forskar i religionsvetenskap vid Åbo Akademi.<strong>Elore</strong> 2/2010203
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/enges_2_10.pdf]Kirja-arvioKylätutkimusta tieteidenvälisestiKNUUTTILA, SEPPO & RANNIKKO, PERTTI (toim.) 2008: Kylän paikka. Uusiatulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia1167. Helsinki: SKS. 259 sivua.Pasi EngesMonitieteinen kylätutkimus oli 1960-luvulla yksi suomalaisen humanistis-yhteiskuntatieteellisentutkimuksen uusista suuntauksista. Kylätutkimus oli mikrotasonyhteisötutkimusta, jossa tavoitteena oli mahdollisimman kokonaisvaltainen näkökulmaja jossa ajallinen tarkastelutapa oli ensisijaisesti synkroninen, tutkimusajankohdastalähtevä. Käytännössä monitieteisyys merkitsi yleensä sitä, että samassa kylässätoteutettiin eri tieteenalojen varsin itsenäisiä osaprojekteja, joiden tuloksistakokonaiskuva pyrittiin rakentamaan. (Ks. esim. Tommila & Heervä 1980; Kirkinen1984.) Kyläprojektien yleisenä taustana oli huoli suomalaisen kyläkulttuurin häviämisestäSuomen nopean teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena.Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen piirissä toteutettu kahden pohjoiskarjalaisenkylän monitieteinen tutkimushanke on osoittautunut kylätutkimusprojekteistapitkäikäisimmäksi. Valtimon kunnassa sijaitsevat Sivakkavaara ja Rasimäkiovat olleet esillä sekä lukuisissa projektin eri vaiheissa mukana olleiden tutkijoidenomissa että projektin yhteisissä julkaisuissa. Kylän paikka -artikkelikokoelma on joneljäs yhteisjulkaisujen sarjassa, jossa tutkijaryhmä on runsaan kymmenen vuodenvälein esitellyt tutkimustuloksiaan. Edellinen artikkelikokoelma Kyläläiset, kansalaisetilmestyi vuonna 1996 ja sen seitsemästä kirjoittajasta viisi on nytkin mukana.Vilkaisu aiempien julkaisujen (1973, 1984) kirjoittajakuntaan osoittaa, että tutkijaryhmänydin on vaihtunut hitaasti, mikä kielii sekä tutkijoiden henkilökohtaisestasitoutumisesta projektiin että heidän tutkimuskohteita koskevan asiantuntemuksensapitkäaikaisesta karttumisesta.
Pasi Enges: Kylätutkimusta tieteidenvälisestiMissä on kylän paikka?Kylän paikka -teoksella on kaksi päätavoitetta. Niistä ensimmäinen liittyy selkeästitutkimuksen kohteina oleviin kyliin, vaikka myös jonkinasteinen yleistettävyys (taiainakin yleistettävyyden arviointi) näyttää olevan kirjoittajien tavoitteena. Kirjassapyritään tekemään näkyviksi prosessit, joiden puitteissa maaseutuyhteisöt ja niidenkulttuurit nykypäivänä rakentuvat. Kyliä tarkastellaan muuttuvina tiloina, joidenkonstruoituminen ja olemassaolo eivät ole sidoksissa pelkästään maantieteellisiinkoordinaatteihin. Elinkeino- ja sosiaalisten rakenteiden muuttuminen ja väestönväheneminen eivät merkitse kylän häviämistä, kuten vielä 1900-luvun lopulla olitapana ennustaa. Kylä toteutuu myös muualla, erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa,muistoissa ja mielikuvissa.Toinen tavoite suuntautuu kylätutkimuksen prosessiin. Neljälle vuosikymmenelleulottuvan tutkimusprosessin aikajänne tuo näkyviin erilaisia tutkimuksen ja tulkinnanpainopisteitä, jotka on otettu itsereflektiivisen tarkastelun alle ja suhteutettusekä yhteiskunnan muutoksiin että tieteen muuttuviin paradigmoihin. Näin tullaansamalla reflektoineeksi yleisemmin suomalaisessa yhteiskunta- ja kulttuurintutkimuksessatapahtuneita muutoksia.Kirjan artikkelit on ryhmitelty neljän käsitteen, ”Muutos”, ”Esitys”, ”Kokemus”ja ”Kehitys”, alle. Tutkimusprojektin tieteidenvälisyys korostuu yhteisissä ongelmanasetteluissaja edellä olevat käsitteet kuvaavatkin tieteenalarajoja paremmin tutkijoidenlähestymistapoja. Tulkinta osoittautuu artikkelikokoelman avainkäsitteeksi.Sekä tutkimuksen kohteiden että tutkijoiden eri aikoina esittämät tulkinnat ovatväistämättä moniäänisiä ja ristiriitaisia. Tutkimuksessa on päästy vaiheeseen, jossatämä on hyväksyttävissä faktana, ei tutkimuksen heikkoutena tai epäonnistumisena.”Muutos”-otsikon alle sijoittuvat Pertti Rannikon Sivakan metsiä ja niiden käyttöäsekä Tapio Hämysen Rasimäen kylän historiaa käsittelevät artikkelit. TarkastellessaanSivakan metsiä avoimina ja suljettuina tiloina Rannikko nojautuu toimintatilankäsitteeseen. Aiemmin metsien käyttöä sääntelivät ennen kaikkea maanomistusolotja metsäteollisuus, nykyään metsästys, kalastus ja muu virkistyskäyttö sekä luonnonsuojelu.Metsiä hyödyntävät pääasiassa muut kuin Sivakan kolmisenkymmentäympärivuotista asukasta. Niinpä kylä onkin näyttäytynyt kirjoittajalle eri aikoinaeri tavoin: ensin metsäteollisuuden työllistämänä tuotantokylänä, sitten kuihtuvanaasumiskylänä ja nykyisin metsissä, soilla ja järvien rannoilla toteutuvana pistäytymiskylänä.Hämysen keskeinen tutkimuskysymys kuuluu: ”Mikä on kylä, missäyhteydessä ja kenelle?” Hän käy läpi (lähinnä tilastolliseen ja asiakirja-aineistoonnojautuen) Rasimäen historian 1800-luvun alun yhden talon kylästä EU-aikaan.Menneisyyden kadottamisen taito”Esitys”-osioon sisältyvässä artikkelissaan Seurattu Sivakka – miten mennyt muuttuuja merkitykset vaihtavat paikkaa Seppo Knuuttila lähtee liikkeelle havainnosta,<strong>Elore</strong> 2/2010205
Pasi Enges: Kylätutkimusta tieteidenvälisestiettä samaakin kohdetta koskevat kuvaukset ja analyysit tuottavat eri aikoina täysinerilaisia tuloksia. Menneisyyden ja paikallisuuden tulkinnat ovat sidoksissa konteksteihinjoissa ne tuotetaan, ja on aiheellista kysyä, onko tutkimuskohde nykyäänlainkaan sama kuin alun perin. Nykyisyydessä menneisyys rakentuu moniäänisestija kylät sekä fyysisinä että mentaalisina paikkoina saavat merkityksensä ihmisten elämästä,kokemusten ja kertomusten kautta välitettynä. Mistä tahansa kiintopisteestäkuvaa rakennetaankin, vaikuttamassa on aina erilaisia ja eriaikaisia näkökulmia sekäkeskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Pitkän tutkimusprosessin päämäärä ei voi ollatyhjentävä kokonaiskuvaus, vaan päinvastoin yhä monimutkaisemmaksi käyvä tulkintojenkirjo.Knuuttila analysoi artikkelissaan myös sivakkalaisen Lempi Häkkisen kirjoittamaaElämäni Kylä -kirjaa, joka tutkijan sanoin ”on osoittautunut kerrassaan ainutlaatuiseksirinnakkaistekstiksi” eriaikaisten haastattelu- ja tulkinta-aineistojen rinnallaluettuna. Muistelmateos avaa kylän ja sen asukkaiden arkeen sellaisia näkökulmia,joita esimerkiksi tutkimushaastatteluissa on vaikeata tai mahdotonta tavoittaa.Niin ikään ”Esitys”-otsikon alle sijoittuva Sinikka Vakimon artikkeli koskee medianroolia kylistä käydyssä keskustelussa. Minkälaisiin kyliä määrittäviin diskursseihinmedia on sitoutunut tutkimusprojektin eri vaiheissa, ja minkälaisina mediaviestitnäyttäytyvät suhteessa tutkijoiden ja kyläläisten puhetapoihin? Vakimo painottaalähestymistavassaan sukupuolinäkökulmaa. Analyysin keskiössä on Pientilan emäntieniltamat -televisio-ohjelma (1975), joka esitti Sivakan ja Rasimäen erityisestinaisten kylinä, ja siihen sekä syrjäseutujen kyliin laajemmin liittynyt lehtikirjoittelu.Analysoituaan myös tämän ohjelman jälkeen tehtyjä TV-ohjelmia ja lehtikirjoituksiakirjoittaja päätyy kuitenkin toteamaan, että median diskursseissa kylien esittäminenmenneisyyden kylinä on ollut keskeisempää kuin niiden sukupuolittaminen.Menneisyysdiskurssi korostui erityisesti Sivakan esittämisessä perinnekylänä taikummittelukylänä 1990-luvun mediassa. Kylien määrittely tiedotusvälineissä jatkuuedelleen ja median nopea kehitys vuorovaikutteisemmaksi sekä sen mukana julkisenja yksityisen rajan hämärtyminen tulevat epäilemättä tuottamaan uudenlaisia määrittelynmuotoja ja tapoja.Kokemus ja kehitysHannu Itkonen ja Mikko Simula tarkastelevat artikkelissaan sivakkalaista ruumiinkulttuuria.Mitkä paikalliset tekijät ovat muovanneet sitä, minkälaisissa ympäristöissäja miten on liikuttu, sekä miten liikkumisen ja liikkumisympäristöjen merkityksetovat muuttuneet? Tarkastelu ei rajoitu organisoituun urheiluun, joka Sivakassa onkinkäytännöllisesti katsoen hävinnyt, vaan laajemmin työhön ja arkeen, kalastukseen jametsästykseen, sienestykseen sekä talkoisiin. Varsin yksiselitteisesti sen paremminkilpaurheilu kuin kuntourheilukaan ei kuulu sivakkalaiseen elämänmenoon. Sen sijaantoimeentulon saaminen maasta, ulkotyöt ja luonnossa liikkuminen ja siellä pärjääminenovat arvostettuja, joskin niiden merkitykset vaihtelevat yksilöstä toiseen.Itse asiassa arkinen liikkuminen ja ruumiillinen työ ovat keskeisiä tekijöitä ympäris-<strong>Elore</strong> 2/2010206
Pasi Enges: Kylätutkimusta tieteidenvälisestitösuhteen ja ympäristölle annettujen merkitysten muotoutumisessa. Vakiintuneenasujaimiston ohella kirjoittajat kiinnittävät huomionsa paluumuuttajiin, kesäasukkaisiinja turisteihin. Näiden mukanaan tuomilla käsityksillä ja käytänteillä on ollutvaikutusta kyläläisten ympäristösuhteeseen.Sivakassa ja Rasimäessä lomiaan viettävät ovat Marjaana Väisäsen aiheena. Lomalaisetsaapuvat kesäisin kyliin pääasiassa sukulaisuussuhteiden tai muiden yhteyksienvuoksi. Lomalaiset ovatkin varsin yhtenäinen ryhmä, sillä suurin osa on entisten kyläläistenjälkeläisiä. Varsinaisia lomakäyttöön rakennettuja mökkejä ei juuri ole, vaanlomailijat majoittuvat joko ympärivuotisesti asuttuihin tai loma-asunnoiksi kunnostettuihinasuinrakennuksiin. Artikkelissa käydään läpi lomalaisten arkea, aktiviteettejaja paikkoja sekä yhteyttä sukuun ja kylään. Paikan tuttuus ja kotona olemisen tunneovat tekijöitä, jotka ensisijaisesti houkuttelevat lomailijoita palaamaan tutkimuskyliin.Kolmantena kokemukseen keskittyvänä tekstinä on Heidi Kilpeläisen Perheenpaikka. Kirjoittaja on haastatellut äitinsä puoleista lähisukua neljässä sukupolvessalöytääkseen paikkasuhdetta ylläpitäviä ylisukupolvisia kertomuksia. Sivakkalaistenuskomustarinoiden, muistelmien ja perhekertomusten kautta voi myös nuoremmillesukupolville syntyä aktiivinen ja merkityksellinen suhde sellaiseen paikkaan, joka eikuulu heidän omakohtaisen kokemuksensa piiriin.”Kehitys”-osioon on sijoitettu vain yksi artikkeli, Jukka Oksan Kehittäjät kylässä.Vaikka tutkimusprojektin ensimmäinen raportti (1973) oli yhteiskuntasuunnitteluntarpeisiin tehty tilaustyö, on tutkijaryhmä alusta alkaen pitäytynyt perustutkimuksessa,jonka tehtäviin ei ole kuulunut kyläläisten osallistaminen, neuvonta taitoimintaan sitouttaminen. Oksa pohtiikin artikkelissaan sitä, miten kehittäminenon kylissä ymmärretty ja ketkä on kulloinkin mielletty kehittäjiksi. Keskeistä on toisaaltayhteiskunnan ja sitä edustavien poliitikkojen osuus, toisaalta kylistä itsestäännouseva kansalaisaktiivisuus.Kypsyneitä näkemyksiäTutkimusprojektin neljän tähän mennessä ilmestyneen julkaisun otsikot ovat kuvaavia.Ensimmäinen oli ”raportti”, toinen ”tutkimuksia”, kolmas ”tulkintoja” ja nyt”uusia tulkintoja”. Näkemykset siitä, mitä kylissä pitää ja voi tehdä ja mitä niistävoi sanoa, ovat vuosikymmenien saatossa muuttuneet. Nyt arvioitavana olevassa julkaisussakorostuu tieteidenvälisyys: monet aihepiirit, ongelmat ja tutkimustuloksettoistuvat artikkelista toiseen, mutta tarkastelukulmat vaihtuvat. Kokonaisuutena kirjatarjoaa lukijalle kypsyneitä näkemyksiä siitä, minkälaisia voivat olla pitkäkestoisenkenttätutkimusprojektin premissit, kysymykset ja saavutukset.Tyhjentävän kuvauksen laatiminen, saati kylien kohtaloiden ennustaminen ei olenykypäivän kylätutkimuksen tehtävä. Nähtäväksi jää, mikä on Sivakkavaaran ja Rasimäentilanne vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua; Kylän paikka -teoksessa ei ainakaanpovailla tutkimusprojektin päättymistä. Tulevaisuudessa tutkijoita motivoivatuudenlaiset tiedonintressit ja silloin myös kylien paikat, menneisyys ja nykyisyysnäyttäytyvät uusien tulkintojen valossa.<strong>Elore</strong> 2/2010207
Pasi Enges: Kylätutkimusta tieteidenvälisestiKirjallisuusALANEN, ILKKA & ALANEN, LEENA & HIRVONEN, TAUNO & HÄMÄ-LÄINEN, TERTTU & LAAKSONEN, PEKKA & OKSA, JUKKA, SIISIÄI-NEN, MARTTI & WINTER, ANNE-MARIE 1973: Sivakka ja Rasimäki.Raportti pohjoiskarjalaisesta kylästä. Demokraattinen suunnittelu. Helsinki:Suomen demokraattiset lakimiehet ja Yhteiskuntasuunnittelun seura.KIRKINEN, HEIKKI (toim.) 1984: Kolme kylää. Kertomus erään kulttuuritutkimuksentaustasta, työstä ja tuloksista. Helsinki: Otava.KNUUTTILA, SEPPO & LIIKANEN, ILKKA & RANNIKKO, PERTTI & IT-KONEN, HANNU & KOISTINEN, MERJA & OKSA, JUKKA & VAKI-MO, SINIKKA 1996: Kyläläiset, kansalaiset. Tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä.Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 114. Joensuu: Joensuun yliopisto.RANNIKKO, PERTTI & OKSA, JUKKA & KUIKKA, MATTI & KNUUTTI-LA, SEPPO & HEIKKINEN, KAIJA & ESKELINEN, HEIKKI 1984: Yhteiskuntakylässä. Tutkimuksia Sivakasta ja Rasimäestä. Karjalan tutkimuslaitoksenjulkaisuja 61. Joensuu: Joensuun yliopisto.TOMMILA, PÄIVIÖ & HEERVÄ, ISMO (toim.) 1980: Muuttuva kylä. Turunyliopiston kylätutkimusryhmän loppuraportti. Tietolipas 84. Helsinki: SKS.Filosofian maisteri Pasi Enges on folkloristiikan päätoiminen tuntiopettaja Turunyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010208
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/fingerross_2_10.pdf]Kirja-arvioHyödyllinen opas tietokirjoittajilleMERTANEN, VIRVE 2007: Tietokirjoittajan käsikirja. Tampere: Vastapaino. 167 sivua.Outi FingerroosTietokirjallisuutta on kaikki mikä ei ole kaunokirjallisuutta, ja vieläpä siten, että lastentietokirjat luokitellaan kaunokirjallisuudeksi. Tietokirjoja ovat niin väitöskirjat kuin keittokirjat,komiteamietinnöt kuin kokoamisoppaat. Tietokirjoja yhdistää se, että ne eivätperustu pelkkään mielikuvitukseen. (Mertanen 2007, 9.)Virve Mertasen Tietokirjoittajan käsikirja on opas kaikille sellaisille kirjantekijöille jaasiantuntijoille, joiden on saatava viestinsä perille muidenkin ymmärtämässä muodossa.Opas on tarpeellinen sekä ensikertalaiselle että pidemmälle ehtineelle tieteentekijälle, koska molemmilta keskimäärin puuttuu rutiini yleistajuiseen kielen ilmaisukeinojenkäyttöön. Virve Mertanen on kokenut tietokirjoittamisen ammattilainen,sillä hän on työskennellyt kustannusalalla 20 vuotta kirjojen, lehtien ja niidenmarkkinoinnin parissa.Opas koostuu seitsemästä pääluvusta, joissa käydään läpi tietokirjan tekoprosessi,hyvän tekstin tunnuspiirteet, ulkoasun suunnittelu, käsikirjoituksen viimeistely,tekijänoikeuskysymykset ja kustannustoiminta. Kirjan liitteet ovat erityisen hyviä,sillä sinne on koottu kirjoittajan muistilista, oikeinkirjoitusohjeet, ammattilaistenkäyttämät korjausmerkit ja ohjeet kustannussopimukselle, kirjarojalteille ja muillepalkkioille. Erittäin hyödyllinen apuväline on ammattisanasto, jossa esitellään tietokirjoittamiseenliittyvät monimutkaiset termit A3-arkista värillisyystietoa kuvaaviinerilaisiin mittausmenetelmiin.
Outi Fingerroos: Hyödyllinen opas tietokirjoittajilleHyvä tietokirja lukijaa vartenMertasen kokemus kustannusalalta on, että tietokirjoittajat eivät ole seppiä syntyessäänmutta voivat sellaisiksi harjaantua. Mertanen tasapäistääkin kaikki tietokirjantekijätkertoessaan heti kirjansa alussa, miten tietokirjan tekoprosessi alkaa asiakkaastaeli oletetusta lukijasta ja myös loppuu asiakkaaseen eli kirjan lukijaan. Hänenmielestään on jopa sama, mitä joku paperille laittaa ja miten, jos kirjoittamisenprosessissa ei huomioi tietokirjoittamista muille kirjoittamisena. ”Kun kirjan pitäävoittaa kilpailu lukijan ajasta ja mielenkiinnosta, kirjoittaja ei voi ajatella, että lukijaselviää tekstistä, koska asia on niin tärkeä (s. 13).”Lukijan palveluun kietoutuu itsestään selvästi hyvä teksti, jonka tunnuspiirteistätärkeimmät ovat loogisuus ja virheettömyys. Tietokirjan on oltava rakenteeltaan sellainen,että lukija jaksaa kahlata sen alusta loppuun asti. Mertasen mukaan selkeästiajateltua on helppo kirjoittaa ja kielenhuolto tekee tekstistä myös helppolukuisen.Mertanen kertookin Anto Leikolan sanoneen, että tietokirjan ikä on lyhyt, koskatieto vanhenee nopeasti. Silti hyviä tietokirjoja luetaan satojenkin vuosien kuluttua,mutta ei vanhentuneen tiedon vaan hyvän tekstin vuoksi.Apua käytännön ongelmiinMertanen tarjoaa lukemattomia työvälineitä tietokirjoittajan avuksi. Hän kertoo, mitenasioiden pitäisi olla. Tietokirjan teksti, tyyli ja esitystapa tulee sovittaa lukijan tarpeisiin.Tekstissä tärkeät asiat sijoitetaan lukujen ja kappaleiden alkuun tai loppuun.Kirjan tärkeimpään asiaan on päästävä ennen puoltaväliä. Kuvat, kaaviot ja taittoteknisetkorostukset suunnitellaan lukijaa varten. Lyhyitä pää- ja sivulauseita on hyvä suosia,mutta lauseenvastikkeita kannattaa välttää. Kerro, kuvaa ja käy dialogia!Mertasen kirjan parasta antia ovat selvitykset hyvinkin yksinkertaisilta vaikuttavistaasioista, kuten siitä, mikä on esipuheen ja johdannon välinen ero tai miksi kirjassaon nimiösivu, välilehtiä, liitteitä ja erilaisia hakemistoja, joiksi lasketaan myössisällysluettelo ja kirjallisuuslähteet. Se, että esipuhe on kirjan lukijalle suunnattu”myyntipuhe”, ei tietokirjoittajille monesti ole selvillä – siksi sille myös kannattaisiantaa esipuhetta omaperäisempi otsikko. Esipuhe on kirjan olemassaolon perustelu:“Esipuhe myy lukijalle kirjan perusajatuksen, ja johdantoluku vie lukijan aiheeseenseikkaperäisemmin.” Tiivistelmä taas on tutkimuksen sisällön kuvausta varten.<strong>Elore</strong> 2/2010210
Outi Fingerroos: Hyödyllinen opas tietokirjoittajilleKäsikirjoitus valmistuu hitaastiTietokirjoittajan käsikirjan luku 4 ”Käsikirjoituksen tekniset vaatimukset” pitäisisisällyttää jokaisen tohtorikoulutettavan, yliopistotutkijan, lehtorin ja professorinpakolliseen lukemistoon. Moni kirjoittaja nimittäin säästyisi paljolta vaivalta, joshän sopisi käsikirjoituksen teknisistä vaatimuksista etukäteen kustannustoimittajansakanssa. Koska tätä keskustelua käydään usein vasta tekoprosessin loppuvaiheessa,esittää Mertanen kirjassaan ne perusasiat, jotka pätevät yleisesti kustantamosta toiseen.Mertasen tekstintekijälle antamista ohjeista tärkein on se, että käsikirjoitus kirjoitetaanniin sanottuna raakatekstinä, vailla tekstinkäsittelyn hienouksia. Kustannustoimittajanja taittajan toiveena on saada käsikirjoitus, jossa ei ole tavutuksia,sivuasetuksia, versaaleja eli suuraakkosia, ristiviittauksia, ylä- ja alaviittauksia taitekstinkäsittelyllä tehtyjä, valmiiksi asemoituja taulukoita. Hyvästä nyrkkisäännöstäkäy se, että teksti kirjoitetaan 12 pistekoon kirjasimella rivivälillä 1,5 tai 2. Kappaleeterotetaan toisistaan rivinvaihdolla. Välimerkkien teossa olisi hyvä totutella ascii-koodistoon(yleisimmät koodit löytyvät kirjan sivulta 80). Lisäksi kaikki leipätekstistäerotettava aines, kuten sisennykset, korosteet, anfangit, lainaukset, otsikot, kuvatekstitja alaviitteet tulee merkitä huolella. Kuvat ja taulukot tallennetaan erillisinätiedostoina – niitä ei missään nimessä sijoitella valmiiksi tekstin lomaan.Mertanen kertoo kirjassaan seikkaperäisesti myös kustantajan kanssa tehtävästätyöstä, sillä kustantaja on tietokirjoittajan merkittävin työkumppani prosessin loppuvaiheessa.Tietokirjoittajan on aina varauduttava siihen, että kirjan matka käsikirjoituksestalukijan käteen on pitkä, kenties kivinenkin taival. Kustantaja vastaakaikesta käsikirjoituksen jälkeisestä työstä: taloudesta, teknisestä toteutuksesta jamarkkinoinnista. Kustantajalle luovutettu käsikirjoitus ei ole juuri koskaan valmissellaisenaan taitettavaksi ja julkaistavaksi.Taitava tietokirjoittaja saattaa myydä ideansa suomalaisten kirjamarkkinoidensuurille kustantajille (Sanoma-WSOY, Otava ja Kustannusosakeyhtiö Tammi), jotkatavoittelevat kirjamyynnillään selkeästi tulosta ja näkyvyyttä. Koska päätaloja ei tietokirjapuolellasynny, keskisuurten ja erikoistuneiden tietokirjakustantajien riveistälöytyy huomattavasti laajempi joukko tietokirjoittajia. Erilaisten taustayhteisöjensarjat täydentävät tietokirjoittamisen kenttää erikoisjulkaisuillaan.Kirja kaikille tietokirjoittajilleTietokirjoittajan käsikirja on kauttaaltaan hyvällä ja napakalla kielellä kirjoitettu.Kirjan lukeminen on suorastaan vaivatonta, sillä kahlasin sen kannesta kanteen junamatkallaHelsingistä Jyväskylään. Virve Mertanen on onnistunut ennen kaikkeasiinä, että teos pysyy käytännönläheisen opaskirjan mittapuussa mutta tarjoaa tieto-<strong>Elore</strong> 2/2010211
Outi Fingerroos: Hyödyllinen opas tietokirjoittajillekirjailijalle kuitenkin kaiken sen tiedon, mitä hän kirjaa tehdessään tarvitsee.Pidän siitä, että Mertanen ei ole lähtenyt kosiskelemaan ostajia myyvällä oppaalla,jossa on upea kuvitus, kovat kannet ja pääomavaltainen yleiskustantamo taustavoimana.Sen sijaan kirja on tehty tietokirjoittajille työvälineeksi lämpimällä sydämellä.Tulen suosittelemaan kirjaa kaikille tohtoriopiskelijoille ja ohjattavilleni; toimitustyötätekeville kirja on suorastaan pakollista luettavaa.Dosentti Outi Fingerroos on yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston Monikulttuurisuusja vuorovaikutus -osaamiskeskuksessa.<strong>Elore</strong> 2/2010212
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/frog1_2_10.pdf]Book ReviewWho Needs Language?CORRIGAN, ROBERTA & MORAVCSIK, EDITH A. & OUALI, HAMID &WHEATLEY, KATHLEEN M. (eds.): Formulaic Language I (Distribution and HistoricalChange) & II (Acquisition, Loss, Psychological Reality, and Functional Explanations).Typological Studies in Language 82–83. Amsterdam: John Benjamins, 2009.638 pages + 24 page introduction + 9 page author index + 19 page subject index.FrogFormulaic Language is a rich trove of strong papers on formulaic language and diverseaspects of its relationships to composition, discourse and meaning. Treatmentsrange from the spoken word and oral poetics to constructions and collocations inacademic discourse. Case studies may span a thousand years of language developmentor be synchronically focused, exploiting an electronic corpus of millions ofwords for statistical analysis.The fields of folklore and ethnography are predominantly concerned with productsof language, whether oriented toward typologies, applications and interrelationships,or the generation and communication of meanings. John Miles Foley (2002:127–128) has proposed the adage, “Oral traditions work like language, only moreso.” However, this adage does us little good without a sensitivity to how languageactually works, or how the use of language in memorates should be considered inrelation to language in oral epic or in the bustling noise and unmistakable odour ofa fish market: in order to truly appreciate what something is, it is essential to alsorecognize what it is not.The study of any tradition of folklore or cultural expression is inherently interdisciplinary.It is therefore crucial to maintain an awareness of developments in relateddisciplines. However, there is a tendency to see no further than the horizons of the
Frog: Who Needs Language?discourse of our own fields. Rather than maintaining awareness of what is happeningin related disciplines, we are inclined to be satisfied with those exemplars whichhave already become domesticated in our own, whether generated from within, oradopted from without. For a folklorist, ‘formulaic language’ first draws to mindOral Formulaic Theory. Lord’s famous monograph The Singer of Tales (1960) appearedhalf a century ago. It proved an accessible and relevant approach to ‘formulaiclanguage’ for folklorists owing to its formulation through studies on oral poetics.‘Ethnopoetics’ and the ‘Ethnography of Speaking’ (e.g. Hymes 1981; Tedlock 1983)have gradually become terms ready on the tongues of our trades, yet Lord’s studycontinues to dominate our field of vision concerning ‘formulae’. A disagreeable consequenceof this is that the bias toward oral poetics leaves formulaicity divorced fromother uses of language within our discourse – even today some scholars think of ‘formulaiclanguage’ as connected specifically with poetry. This emphasizes the degreeto which we may lack perspective on our own objects of study. Sure, the adage “Oraltraditions work like language, only more so” sounds cool, but it does us no good ifwe cannot see beyond a single corpus or phenomenon.Studies which are inherently interdisciplinary need to keep track of developmentsin related disciplines. For example, it is essential for researchers of folklore and ethnographyto maintain an awareness of the possibilities of language use, to developsensitivities to how it can be used in order to see beyond the constructs of the disciplines.In this era of changing technologies, we also have to remain aware of theproblems, applications and possibilities of, for example, electronic corpora and therange of insights which they make possible. Maintaining awareness requires a degreeof work and effort – not unlike the time and attention many of us invest in readingnewspapers and keeping up our contacts in Facebook. The essay collection FormulaicLanguage is a particularly useful volume for tapping into the discourse on studies oflanguage through the range of views and approaches which it brings forward and thebroad range of issues addressed.The Collection in OverviewWith its first pages, Formulaic Language already proves itself an excellent resource.The introduction (included in both volumes) is accessible and easy to read, with basicintroductions to formulae, formulaic language, and research questions, all used toframe the individual contributions to the volume. The introduction will itself be ofvalue to any reader with little or no familiarity with formulae, their relationships tomeaning and discourse, and how they are comparable to other “chunks of routinizedbehaviour” (p. xxiv).The body of the collection consists of twenty-eight essays divided into six sectionsacross two (consecutively paged) volumes. Each paper opens with a table of contents(sections and subsections with page numbers) followed by an abstract. I loved thispresentation strategy. Not only was it useful when first approaching a paper, but<strong>Elore</strong> 2/2010214
Frog: Who Needs Language?doubly so when returning to check, compare or cite the text. I found that I generallypreferred scanning the table of contents to reading the abstract, and I hope that thisstrategy will be employed more widely. Author and subject indices were published infull in both volumes, a strategy which I also found unexpectedly convenient. FormulaicLanguage is exceptionally user-friendly.What is Formulaic Language? I heartily recommend the first section to any reader.Andrew Pawley offers a discussion of “Grammarians’ Languages versus Humanists’Languages”, addressing varying conceptions of the ‘formula’ in different fields. Particularattention is given to speech act formulae, inclusive of melody and body language.Pawley presents a valuable introduction to principles of ‘native-like fluency’.Alison Wray is true to form in her contribution, “Identifying Formulaic Language”.She offers a condensed presentation of her approach to formulaic language (whichemerges as a cornerstone of many contributions of the volume), and presents fascinatingcase studies addressing relationships between maintaining the flow of expressionand accuracy in representation. Wray’s contribution is advisable for anyoneinterested in oral performance.Structure and Distribution: Andreea S. Calude offers a valuable study of demonstrativeclefts in spoken English, addressing their functions in spoken discourse, includingmanaging the pace or flow of expression. Jean Hudson and Maria Wiktorssonoffer a case study on the relater about (e.g. ‘A joke about...’) on the basis of acorpus of approximately 4.2 million words of conversation. Hudson and Wiktorssonfocus on semantic prosody (i.e. the degree to which words develop positive or negativeassociations through patterns of usage) and the degree to which the “pervasivenegative prosody” of about (p. 94) can impact word-choice (e.g. ‘a paper about’ vs.‘a paper on’, both grammatically correct). Elma Kerz and Florian Haas turn to formulaicconstructions in academic writing and their indexical associations. TsuyoshiOno and Sandra A. Thompson examine “Fixedness in Japanese Adjectives in Conversation”contrasted with their relative compositional freedom of English. Theyhighlight problems in attaining native-like fluency and relative degrees of fixednessin lexical combinations (varying according to genre). Jessie Sams presents a thoughtprovokingstatistical study across written English genres of quotative constructionusage (i.e. verbal indications of direct speech). Although a bit challenging to read,Joanna Szerszunowicz offers an intriguing discussion of the evaluative markednessand implications of toponyms in idioms.Historical Change: Joan Bybee and Rena Torres Cacoullos present an excellentstudy of “The Role of Prefabs in Grammaticization”. Bybee and Torres Cacoullosaddress verb constructions and collocations, tracing English and Spanish examplesthrough the centuries. They consider the relationship between the development ofspecific and general constructions over time, their semantics and the semantics oftheir constituents, and their capacity to emerge as centers in the grammaticizing of<strong>Elore</strong> 2/2010215
Frog: Who Needs Language?constructions. This pairs very nicely with Damián Vergara Wilson’s contribution atthe conclusion of the section. Wilson examines ‘quedar(se) + adjective’ constructionsin frequency and application by century, beginning with the 1200’s. The two papersframe the section as a whole. In “Formulaic Models and Formulaicity in Classicaland Modern Standard Arabic”, Giuliano Lancioni argues that early poetic formulaepassed into common constructions in later language. Hans Lindquist examines formulaicsequences of up to eight elements containing ‘preposition + hand’ in a 100million word corpus, showing “that language is a mixture of repetition and creation,of drawing on stored sequences and constructing fresh strings by means of rules” (p.254). This is one of several contributions addressing processes of lexicalization whichare valuable for the consideration of emic conceptions of ‘words’ in oral cultures andtraditions. James J. Mischler III argues that conceptualization through metaphorexists on a continuum from embodied experience to socially communicated culturalmodels. This is accomplished through a case study of ‘spleen’ metaphors in the historyof the English language.Acquisition and Loss: Colin Bannard and Elena Lieven open the second volumewith an insightful and informative case study on “Repetition and Reuse in Child LanguageLearning”. Chigusa Kurumada directs attention to frequency studies in firstlanguage acquisition, discussing the changing frequency and functions of a formulain mother–child interaction. Ann M. Peters examines processes of segmentation andunpacking grammar in initial language acquisition – recognizing word boundariesand relating verbal chunks to the language system. In “Formulaic Language from aLearner Perspective: What the Learner Needs to Know”, Britt Erman emphasizescollocations in the development of native-like fluency in second language acquisition.Aaron Ohlrogge discusses differences in formulaic sequences and formulaicusage within the process of second language acquisition, while Natsue Sugaya andYasuhiro Shirai approach second language internalization of Japanese tense-aspectmarkers and the development from rote learning to rule acquisition. These are complementedby Susanne Rott’s discussion of “The Effect of Awareness-Raising on theUse of Formulaic Constructions”. Diana Van Lancker Sidtis anticipates the followingsection by turning attention to neurolinguistic studies in a fascinating paperwhich outlines “Formulaic and Novel Language in a ‘Dual Process’ Model of LanguageCompetence”.Psychological Reality: Nick C. Ellis and Eric Frey present experiment-based evidencefor “The Psycholinguistic Reality of Collocation and Semantic Prosody” showingthat contrast with semantic prosody interferes with the recognition and interpretationof juxtaposed words. Vsevolod Kapatsinski and Joshua Radicke offer avaluable study of the detection of the particle up or its acoustic equivalent within aword, concluding that “the stronger the whole, the weaker the parts” (p. 518, originalemphasis). Kapatsinski and Radicke’s research is potentially significant for researchon aspects of poetics, such as rhyme and alliteration.<strong>Elore</strong> 2/2010216
Frog: Who Needs Language?Functional Explanations: Heidrun Dorgeloh and Anja Wanner approach abstractsas a genre of scientific discourse, with comparison across fields of study and developmentthrough history. They present a stimulating discussion of “the paper construction”,in which a textual product is attributed with agency (e.g. ‘This paperargues...’). M. Catherine Gruber discusses the pros and cons of formulaic languagein expressions which should reflect sincerity. John Haiman and Noeurng Ourn offera fruitful discussion of “Decorative Symmetry in Ritual (and Everyday) Language”.I found this paper particularly valuable for its discussion of uses of reduplication indifferent languages and application contexts which are easily taken for granted, althoughthey would be identified with parallelism, repetition, alliteration and rhymeif they were embedded in a metrical framework. Shoichi Iwasaki addresses strategiesfor the maintenance of the flow of discourse in English and Thai. The collectioncloses with a striking treatment of “Routinized Uses of the First Person Expressionfor me in Conversational Discourse” by Joanne Scheibman. I must admit that I wasnot particularly drawn by this title, yet I quite unexpectedly found myself enthralledby the complexity and implications of what seems such a small and rudimentary elementof everyday speech.LiteratureFOLEY, JOHN MILES 2002: How to Read an Oral Poem. Urbana: University ofIllinois Press.HYMES, DELL 1981: “In Vain I Tried to Tell You”: Essays in Native American Ethnopoetics.Philadelphia: University of Pennsylvania Press.LORD, ALBERT B. 1960: The Singer of Tales. Cambridge: Harvard UniversityPress.TEDLOCK, DENNIS 1983: The Spoken Word and the Work of Interpretation. Philadelphia:University of Pennsylvania Press.PhD Frog is a research fellow at the Department of Folklore Studies, Universityof Helsinki.<strong>Elore</strong> 2/2010217
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/frog2_2_10.pdf]Book ReviewWindows into Other WorldsVaitkevičienė, Daiva (ed.) 2009: Lietuvių užkalbėjimai: Gydymo formulės – LithuanianVerbal Healing Charms. Vilnius: Lietuvių literatūros ir tautosakos institutas. 919pages.FrogThe early twentieth century was an era which saw massive efforts to organize and collatethe contents of enormous folklore archives. Riding on the coat-tails of Romanticism,these efforts extended to organizing the publication of the collections – orrepresentative samplings thereof – in a format appropriate for folkloristic and linguisticresearch. These efforts produced a wealth of resources that have maintained acentral position in research up to the present day. Now, just as we crossed the thresholdinto the twenty-first century, so too have many of these resources been crossingthe threshold into digital media. Although these publications and their more recentvirtual equivalents have made the corpora themselves increasingly available, the languagebarrier remains an enormous obstacle for scholars interested in accessing thesesources for comparative research. Daiva Vaitkevičienė has taken a major step in overcomingthis problem through the publication of the corpus of Lithuanian healingcharms with accompanying translations in English.Introduction to the TraditionAnyone who is interested in Lithuanian charms – or any charm traditions in the Circum-Balticor Northern Europe more generally – should make themselves familiar
Frog: Windows into Other Worldswith Vaitkevičienė’s introduction. The introduction appears in both Lithuanian (57pages) and English (much lighter on examples: 36 pages). It is clearly articulated,well-organized and rich with information. Lithuanian healing charms are introducedin relation to similar vernacular genres and then to traditions of other cultures beforeproviding an excellent overview of conventions of transmission and aspects of performance.Of course, this is in addition to providing an introduction to the corpusitself, the history of collection, its documentation and tradition bearers, as well as amap, tables and thirty-two photographs.Organization of the CorpusThe corpus includes 1716 charm texts accompanied by accounts of performativeaction and supplementary comments by informants – in addition to the practicalarchival data. This collection is exceptional because it includes the nearly two hundredcharms collected from Lithuanian charmers in other languages, such as Russianand Polish (items 1531–1716). These charms have been omitted from earlier collectionsof Lithuanian charms, yet they are essential for understanding the charmtradition, with its relationships to and interactions with traditions of other languagesand cultures. In the most basic capacity of making the corpus available, Lietuviųužkalbėjimai immediately reveals itself to be an exceptional resource.The corpus is organized according to what Vaitkevičienė calls “narrative functions”.This is a typological strategy of organization which focuses on the schema underlyingcharms in application. Organization by narrative function might be looselydescribed as organizing the corpus around how charms are supposed to ‘work’ – i.e.the syntactic structure according to which the charm functions within the semioticsof the healing rite as a process. Vaitkevičienė compares her account of narrative functionsto Vladimir Kliaus’s organization of Slavic verbal charms according to “plotthemes”. However, Vaitkevičienė emphasizes that “in Lithuanian charms the actionspresented rarely are developed into plots” (p. 78).All previous collections of Lithuanian charms have been organized according towhat the charm is intended to heal or ‘do’, subordinating structural typologies toapplication. Typologies according to application lead to the dispersal of examples ofa conventional historiola or crystallized verbal sequences which have more than oneuse. Similar issues arise from classification according to structural-semantic charmtype,which tends to demand increasing levels of interpretation on the part of aresearcher concerning how a specific textual product relates to ideal categories ina field of actual variation and realities of brief or fragmentary examples, including‘mixed’ types. Vaitkevičienė accommodates these interests by including indices atthe conclusion of the volume (pp. 860–864, 865–867), as well as by including inthe introduction an overview of applications and charm-types encountered in thetradition (pp. 23–26, 76–78). Indices of informants, collectors and locations, as wellas a glossary of unusual terms are also included. Unfortunately, the indices are not<strong>Elore</strong> 2/2010219
Frog: Windows into Other Worldstranslated and can therefore be challenging to a reader unfamiliar with Lithuanian.Translations of a CorpusTranslations are compiled as a unified section following the corpus. Rather than thewhole corpus, select examples of each charm-type under each narrative function aretranslated. Information on the informant, collector, location, etc., is not reduplicatedwith the translation. In a publication which is over 900 pages long, selectivetranslation appears to be largely a function of space, which also appears to underliethe lack of translations of charms in other languages (sections XI–XII). Although thetranslations are selective, it remains easy to gain a practical perspective on the corpus.Several hundred examples have been translated, making it possible to developa general overview of the charm tradition. I found this a very practical solution totranslating a corpus which makes it easy to observe the relationship of a type to thecorpus whole. For example, a single example of “Sun Walks under the Heavens andDoesn’t Hurt Anyone” appears in translation (item 1084), followed by two examplesof “Little Gold, Little Silver, Go Home and Lie Down!” (items 1086 & 1091). Flippingback to the original texts reveals that item 1084 is the only example of the first,while there are nine examples of the second (items 1085–1093). In addition, readingthe translations had the advantage of acquiring a rapid overview of the entire corpuswithout getting overwhelmed by, for example, 170 examples of “New Moon, a FullTurn for You, for Me My Health”: ten selected examples and knowledge of 160 moreproved quite sufficient!“Narrative Functions” and Lithuanian Healing CharmsOrganization according to narrative function does not eliminate cases in which aninterpretation is required of the researcher. However, this approach seems to reduceproblems of other systems and is perhaps better-suited to the Lithuanian charmtradition, which does not appear inclined to integrate multiple narrative functionsinto a single extended sequence. More importantly, classification according to narrativefunction shifts emphasis from charms as dislocated ‘texts’ to the verbal text ofthe charm within the context of a healing rite as a whole. According to Vaitkevičienė“[t]he repertoire of Lithuanian charms falls within the framework of eleven narrativefunctions,” some of which are closely paired or oppositional (p. 78). This can be contrastedwith the thirty-two “plot types” in Kliaus’s index of Slavic charms. FollowingVaitkevičienė’s organization, the eleven narrative functions are:Separation – used in a refined sense of negating the connection between the illnessand the patient, or negating its potency or existence within the patientConnection – the opposite of separation: healing is accomplished through the joining<strong>Elore</strong> 2/2010220
Frog: Windows into Other Worldsof disconnected or broken partsExpulsion – separation with a directional orientationTransmission – expulsion involving transference to a new subjectReciprocation – transmission with requests/demands that lost positive qualities bereturnedPurification – removal through cleansing processesDestruction – causing disappearance/destruction without separation or expulsionLocomotion – movement intended to maintain or restore natural order (in a broadsense including the successful accomplishment of bodily processes such as childbirth)Cessation – opposed to locomotion: terminating processes such as blood-flow, etc.Designation – a type defined not by action, but by object: the identification of theillness, illness agent, and/or the being that engendered it or could have done soRedemption – requesting aid and accomplishing the healing act via an intermediaryHealing magic based on writing and canonical prayers spoken in the place ofcharms are presented in separate sections. Vaitkevičienė includes statistics on therelative distribution of both recorded charm-types and individual recorded charmsacross these narrative functions – e.g. separation accounts for ca. 6% of types, 8% ofvariants (pp. 27, 79). This classification strategy offers insights into the conceptualsystem underlying magical practices. For example, ‘bone to bone’ charms appear tobelong to the Indo-European heritage and were widely used across linguistic-culturalgroups in northern Europe. Lithuanian is considered exceptionally conservative asan Indo-European language, yet there is only a single example of a ‘bone to bone’charm in the corpus (pp. 27, 79–80; item 121, recorded in 1968). This paucityof examples contrasts with the conservatism of the Lithuanian language as well aswith the widespread use of charms of this type in surrounding Slavic, Finnic andGermanic cultures. The historiola (of the so-called Second Merseburg Charm -type)associated with ‘bone to bone’ charms in northern Europe is also encountered inthe corpus, but not with the ‘bone to bone’ healing words – it seems to have beenadapted into the system of cessation charms, i.e. adapted to a different narrative functionas a healing strategy (item 970; cf. items 996–1000).Vaitkevičienė’s organization of the corpus by narrative function reveals that thesingle example of the ‘bone to bone’ charm is the only example of a connectioncharm. This implies that there is a relationship between the lack of evidence of the‘bone to bone’ charms and basic conceptual patterns underlying magical healing:uniting or reuniting things in a process of connection seems to have simply lackeda place in the conceptual system associated with healing, or may even have beencontradictory to preferred narrative functions which remove or destroy the agent (cf.pp. 35, 85–86). This is still more interesting in light of multilingual charmers, owingto the clear interaction with charming traditions in which connection charms wereestablished, although the vernacular conceptual system seems to have inhibited theseconnection charms from gaining a foothold in the tradition. Approaching charms in<strong>Elore</strong> 2/2010221
Frog: Windows into Other Worldsterms of narrative function can offer significant insights into cultural patterns andtheir conceptual systems, opening significant new directions for future research.Windows into Other WorldsLietuvių užkalbėjimai does not simply present a sample or selection of charms: it is acorpus. As a corpus, it offers more than selective glimpses into another tradition: itoffers a window into another world. As a corpus, it allows perspective. If the ‘bone tobone’ charm were to appear in a selection of Lithuanian charms, we would naturallyassume that it was representative of the Lithuanian ‘tradition’, reflecting either anIndo-European or Circum-Baltic heritage. Vaitkevičienė has banished that risk byproviding us with a full corpus, and I for one am thankful. Lithuanian language andculture holds a central position for comparative research in Indo-European studies.In addition, the Circum-Baltic area is receiving increasing attention as an arena ofcultural contact and exchange with a long and dynamic history relevant to the studyof a wide range of linguistic and cultural phenomena. Vaitkevičienė’s publicationtakes a significant step in overcoming the most challenging obstacle to comparativeresearch: the language barrier. If the early 20 th century saw massive efforts to organizeand collate archives and make those collections internationally accessible in print,perhaps Vaitkevičienė stands at the forefront of a movement for the emerging century– a movement which will enable these collections to bridge the language barrier.PhD Frog is a research fellow at the Department of Folklore Studies, Universityof Helsinki.<strong>Elore</strong> 2/2010222
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/hamalainen_2_10.pdf]Kirja-arvioLeo Tolstoin ankarat aatteet Suomen kehittyvässä kulttuurissaTURTIAINEN, MINNA & WAHLROOS, TUIJA (toim.) 2010: Maaemon lapset.Tolstoilaisuus kulttuurihistoriallisena ilmiönä Suomessa. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran Toimituksia 1260, Tieto. Helsinki: SKS. 192 sivua.Tommi-Tapio HämäläinenVenäjän kansalliskirjailija Leo (Lev Nikolajevitš) Tolstoi (1828–1910) muistetaanehkä tavallisimmin teoksistaan Sota ja rauha (1865–1869) sekä Anna Karenina(1875–1877). Tolstoin romaanit ovat maailmankirjallisuuden klassikoita, jotka herättävätaikojen saatossa yhä uusia tulkintoja. Esimerkiksi Anna Kareninasta on julkaistu1900-luvun kuluessa kolme suomennosta. Kirjan pohjalta on tehty yhteensätoistakymmentä elokuvaa ja tv-sarjaa sekä lukuisia teatteridramatisointeja. Tolstoinrealistinen tapahtumakuvaus ja symbolistinen kirjoitustyyli ovat myös toimineet esikuvinalukuisille uusille kirjailijoille nykyaikaan asti.Kulttuurihistoriaan perehtyneet tuntevat Tolstoin myös yhteiskuntakriitikkona,jonka näkemykset herättivät omana aikanaan suurta kohua. Tolstoin kantaaottaviatekstejä pidettiin tsaarin ajan Venäjällä jopa siinä määrin anarkistisina, että sensuurikielsi useita hänen julkaisuistaan. Niitä levitettiin salaa, käännettiin ja painettiin ulkomailla,kuten Ruotsissa. Tolstoin teokset herättivät 1800–1900-lukujen vaihteessakeskustelua ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Leo Tolstoi ilmaisi usein suoraan olevansasitä mieltä, että yhteiskunnalliset ongelmat olivat seurausta tulojen epätasaisestajakautumisesta. Hän vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa.Hänen näkemyksensä oli, että ratkaisu ongelmiin löytyisi kristillisiä oppeja soveltavastakommuunielämästä. Tolstoi kritisoi ankarasti myös oman aikansa elitististäkuvataidetta ja taideinstituutioita.
Tommi-Tapio Hämäläinen: Leo Tolstoin ankarat aatteet Suomen kehittyvässä kulttuurissaYksitoista näkökulmaa tolstoilaisuuteenTolstoin yhteiskunnallinen toiminta ja tinkimättömät eettiset periaatteet ovat pääosassaMinna Turtiaisen ja Tuija Wahlroosin toimittamassa Maaemon lapset -teoksessa.Kirja koostuu yhdestätoista artikkelista, joissa tarkastellaan, miten Tolstoinajatukset vaikuttivat Suomen kulttuurielämään 1800-luvun lopulla ja 1900-luvunalkupuolella. Kirjoitukset valottavat toisiaan täydentävästi Tolstoin aatteiden keskeisiäpiirteitä ja vaikutuksia Suomen yhteiskuntaelämään sekä taiteeseen.Galina Aleksejeva tarkastelee artikkelissaan Tolstoin suhdetta yhteisöliikkeisiin.Nina Kokkinen valaisee, miten tolstoilaisuus sopi teosofian kannattajien tulkintoihin.Pertti Karkama tarkastelee tolstoilaisuuden ilmentymiä suomalaisessa kulttuurielämässä.Ben Hellman ja Tamara Burlakova kartoittavat omissa kirjoituksissaanyksityiskohtaisesti Tolstoin ja suomalaisten välistä yhteydenpitoa. Maija Salonius-Hatakka kertoo enojensa, Akseli ja Eelo Isohiiden tolstoilaisesta elämästä. MerviTuomikoski pohtii Arvid Järnefeltin suhdetta Tolstoin taidekäsitykseen ja Venäjänsymbolistiseen kirjallisuustraditioon. Riitta Konttinen puolestaan arvioi tolstoilaisuudenilmenemistä suomalaisessa kuvataiteessa. Anna-Maria von Bonsdorff, RitvaKava sekä Tuija Wahlroos selvittävät kukin omissa artikkeleissaan eri taiteilijoidensuhteita Tolstoihin ja tämän aatteisiin. Teos on loppupuoleltaan kuvataiteeseen painottuva,sillä se on toimitettu julkaistavaksi Gallen-Kallelan Museon samannimisennäyttelyn yhteydessä (5.6.–29.8.2010). Kirja ja näyttely on tehty toisiaan täydentäviksimutta samalla itsenäisiksi kokonaisuuksiksi.Maaemon lapset -kirja onkin monipuolisen sisältönsä ansiosta paljon enemmänkuin pelkkä näyttelyn oheisjulkaisu. Useista asiantuntija-artikkeleista koostuvaakirjaa voidaan hyödyntää oivallisesti niin kulttuurihistoriallisena, aatehistoriallisenakuin taidehistoriallisena lähdeteoksena. Teos sisältää näytteitä ja tietoa sekä kirjallisuudestaettä kuvataiteesta. Koska Maaemon lapset koostuu suuresta joukosta erillisiäkirjoituksia, tarkastelen sen sisältöjä seuraavassa rajatusti, muutamien valikoitujenpoimintojen kautta.Utopiaa etsimässäGalina Aleksejeva tarkastelee artikkelissaan Tolstoin suhdetta yhteisöliikkeisiin, jotkaolivat kirjailijalle hyvin läheinen aihe. Leo Tolstoi sekä tutki eri yhteisöteoreetikkojenajatuksia, tutustui käytännön yhteisöihin, sekä toimi oppi-isänä monille yhteisöjenperustajille. Tolstoin yhteisöihanteiden lähtökohtana oli hänen oma eettinen maailmankatsomuksensa.Hän uskoi kristillisen opin järkeistettyyn tulkintaan: uskontoatuli toteuttaa jokapäiväisessä elämässä. Ihminen ei saanut harjoittaa väkivaltaa, eielää toisten työstä eikä sukupuolivietti saanut hallita häntä. Vaatetuksen tuli ollayksinkertainen, ravinnon piti koostua kasviksista ja kaikenlaisia nautintoaineita olivältettävä. Tolstoin mukaan päivään kuului neljä osaa: ruumiillista työtä, käsitöitä,seurustelu ja henkisten töiden aika. Hänen näkemyksensä oli, että tällainen elämän-<strong>Elore</strong> 2/2010224
Tommi-Tapio Hämäläinen: Leo Tolstoin ankarat aatteet Suomen kehittyvässä kulttuurissatapa saattoi toteutua hedelmällisimmin muusta yhteiskunnasta erillään asuvassa yhteisössä– siirtokunnassa, kommuunissa. Aleksejeva kertoo, miten Tolstoi toi ideansayhteisomistukseen perustuvasta elämästä ilmi myös romaaneissaan. Hän kehitteliaihetta muun muassa Anna Kareninassa, Konstantin Levinin vuoropuhelussa Nikolai-veljensäkanssa.Tolstoi löysi myös yhteisöteorioista kiinnostuneita aateveljiä, joiden kanssa hänkävi kirjeenvaihtoa ympäri Eurooppaa. Aleksejeva esittelee kirjoituksessaan, mitenTolstoin ajatukset saivat seuraajia ja synnyttivät yhteisöjä useissa eri maissa. Muunmuassa Englannissa kehittyi voimakkaita yhteisöliikkeitä, jotka nousivat älylliseksiprotestiksi viktoriaanista moraalia vastaan. Eräs näistä oli kasvissyöntiä puolustavanHenry S. Saltin (1851–1939) liike Humanitarian League. Salt vastusti erityisesti metsästystä.Hänet tunnetaan nykyisin eläinten oikeuksia ajavien liikkeiden pioneerina.Aleksejevan mukaan Salt tukeutui toiminnassaan Tolstoin teoksiin, joissa tämä kannustaaväkivallattomuuteen ja kasvissyöntiin. Tolstoi itse puolestaan julkaisi Posrednik-kustantamossaanvuonna 1896 venäjännöksen Saltin teoksesta Humanitarian teachingor humanitarianism. Tolstoista tuli myös useiden vaihtoehtoista elämäntapaaharjoittavien yhteisöjen innoittaja. Esimerkiksi English New Life -liikkeen edustajatseurasivat tämän aatteita muuttamalla maalle, lähelle luontoa, elämään oman fyysisentyönsä ja viljelystensä antimista.Artikkelin kirjoittaja kertoo, kuinka Tolstoi kiinnostui vuosina 1880–1890 varsinkinamerikkalaisista ihanneyhteisöistä, jotka perustuivat kristilliseen elämään muttajäivät lähes pääsääntöisesti väliaikaisiksi kokeiluiksi. Hän ymmärsi myös kommuunientaipumuksen rappeutua, koska ne koostuivat inhimillisistä jäsenistä. Tolstoi tiedosti,että ihanneyhteiskunta saattoi olla saavuttamaton päämäärä, utopia – mutta eihalunnut antaa tämän pysäyttää sen tavoittelemista.Tolstoilaisuus ja ajan muut aatteetKirjan artikkelit täydentävät ja laajentavat toisiaan hedelmällisellä tavalla. Aleksejevanjälkeen Nina Kokkinen kirjoittaa omassa tekstissään suomalaisten teosofien yhteyksistäTolstoin oppeihin. Kokkinen kertoo, että Suomen tunnetuin teosofi PekkaErvast (1875–1934) luki paljon Tolstoita ja tulkitsi tämän ajatuksia myös omissaesitelmissään. Vaikka teosofien maailmankuva poikkesi merkittävällä tavalla Tolstoinkristillisyydestä, Ervast näki myös yhtäläisyyksiä oppien välillä. Vahvin yhtäläisyyslöytyi kritiikistä kirkkoa ja papiston opillista valtaa kohtaan. Merkittävin eroavaisuusoli, että Raamattu oli teosofeille vain yksi salattua tietoa sisältävä kirja monienjoukossa. Kokkinen esittää, että Tolstoin kannalta olikin hieman ironista, että teosofitulottivat eklektisen lukutapansa myös tämän kirjoihin: he erottelivat näistäkinitselleen sopivat salatun viisauden jyvät. Kaikki ylimääräiseksi koettu karsittiin pois– vaikka kyseessä olisivat olleet juuri ne opit, joita Tolstoi alleviivasi ydinajatuksinaan.<strong>Elore</strong> 2/2010225
Tommi-Tapio Hämäläinen: Leo Tolstoin ankarat aatteet Suomen kehittyvässä kulttuurissaPertti Karkama puolestaan tarkastelee tolstoilaisuutta suomalaisessa kulttuurielämässä,1800- ja 1900-luvun vaihteen aatteellisten virtausten kuohunnassa. Myöshän kiinnittää huomionsa siihen, että Tolstoin opilliset ajatukset saivat aikansasuomennoksissa ja näiden jatkotulkinnoissa eri merkityksiä kuin alkuteksteissä janiiden venäläisessä luennassa. Karkama esittää, että Tolstoi kansallistettiin suomalaisessaluennassa. Tolstoin oman käsityksen mukaan ihmiset olivat historiallisenajan uhreja, jotka vain koettivat turhaan ponnistella sen kulun ohjaamiseksi. Hännäki, että ratkaisu kahleista irtautumiseen oli löydettävissä siten, että alettaisiinelää päivä kerrallaan ja pyrittäisiin elämään omaa arkea kristillisten perusperiaatteidenmukaisesti. Tolstoin ajatuksia välitti maahamme muun muassa Arvid Järnefelt(1861–1932). Karkama tarkastelee, miten Järnefelt toi tolstoilaisuutta esiin omassakirjallisuudessaan ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan. Koska Tolstoi esiintyi useinvarsinkin maaseudun työväestön puolestapuhujana, Järnefelt sovelsi tämän tekstejämyös puolustaessaan torpparien oikeuksia itse muokkaamaansa maahan. Snellmanilaisetaktivistit ottivat nämä näkemykset mielellään omakseen ja Tolstoin aatteetideologisoitiin kansallisten poliittisten pyrkimysten palvelukseen. Karkama kertoo,että Järnefelt pyrki kuitenkin itse ensisijaisesti välittämään Tolstoin ajatuksia suomalaisillealkuperäistekstien käännöksissä ja omassa kirjallisuudessaan. Järnefeltiä jopakritisoitiin siitä, että hän seurasi teoksissaan liian tunnollisesti Tolstoin periaatteita jakirjallisen kerronnan malleja.Maaemon lapset -teoksen seuraavissa kolmessa artikkelissa esitellään ja tarkastellaanTolstoin Suomeen liittyviä kirjallisia aineistoja, kuten käsikirjoituksia ja kirjeenvaihtoa.Niissä kuvataan myös suomalaisten henkilökohtaisia vierailuja kirjailijanluona sekä Suomen varsinaisten niin sanottujen tolstoilaisten käytännön elämää.Empiiriseen tarkasteluun perustuvat jaksot täydentävät hyvin kirjan teoreettis-pohdinnallisiatekstejä. Runsaat aineistonäytteet ja tapauskuvaukset havainnollistavatoivallisesti, miten Tolstoin aatteet ja häntä kohtaan koettu ihailu ilmenivät käytännössä.Toisessa Arvid Järnefeltiin keskittyvässä tutkielmassa Mervi Tuomikoski analysoisyventävästi, millaista kirjeenvaihtoa tämä kävi Tolstoin kanssa kirjoittaessaanomia teoksiaan ja miten Järnefelt sovelsi työssään Tolstoin aatteita sekä venäläisensymbolismin perinteitä.Maaemon lapset Tuusulanjärven rannallaKirjan loppuosassa tarkastellaan Tolstoin vaikutuksia suomalaiseen taiteeseen jamaamme taiteilijoiden elämään. Lähtökohta ei perustu ainoastaan siihen, että Maaemonlapset on julkaistu samannimisen kuvataidenäyttelyn yhteydessä. Tälle painotukselleon myös selkeät historialliset perusteet: Tolstoin ajatukset vaikuttivatsuomalaiseen kulttuurielämään varsinkin helsinkiläisten taiteilijoiden yllä pitämienUllanlinnan ja Tuusulan yhteisöjen välityksellä. Useat maamme keskeisistä kulttuurivaikuttajistaolivat jatkuvasti tiiviissä kanssakäymisessä keskenään ja tolstoilaisuuslevisi seurapiireissä. Järnefeltin veljesten lisäksi muun muassa Pekka Halonen (1865–<strong>Elore</strong> 2/2010226
Tommi-Tapio Hämäläinen: Leo Tolstoin ankarat aatteet Suomen kehittyvässä kulttuurissa1933), Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945) ja Aino Sibelius (1871–1969) – omaasukuaan Järnefelt – vaikuttuivat aatteista. Teoksessa esitellään taiteilijoiden aatteellistakanssakäymistä sekä useita teoksia, joissa voidaan nähdä tolstoilaisia sävyjä.Maaemon lapset -teoksen merkittävin anti on, että kirja kokoaa yksiin kansiin suurenjoukon tuoreita, eri näkökulmista tehtyjä tutkimuksia Tolstoin elämästä, aatteistaja kulttuuriyhteyksistä. Tolstoita on toki tutkittu aikojen saatossa runsaastieri näkökulmista, mutta näiden tarkastelujen moninaiset tiedot ja tulkinnat ovathajallaan useissa eri julkaisuissa. Vaikka Tolstoi on varsinkin kirjallisuuden historiassahuomattavan tunnettu henkilö, aiempi kattava tutkimus hänen vaikutuksistaanSuomen kulttuurielämään on tehty viimeksi 1950-luvulla (ks. Nokkala 1958).Maaemon lapset sisältää monipuolisten artikkelien lisäksi huomattavan runsaastimielenkiintoista kuva-aineistoa. Kuvitus koostuu historiallisista valokuvista, käsikirjoitusotteista,kirjeistä ja kuvataiteilijoiden teoksista. Kuvituksessa hyödynnetytmaalaukset kertovat omalla visuaalisella kielellään, miten Tolstoin aatteet ja ihanteetnäkyvät suomalaisessa kulttuurikuvastossa 1800–1900-lukujen vaihteessa.KirjallisuusNOKKALA, ARMO 1958: Tolstoilaisuus Suomessa. Aatehistoriallinen tutkimus. Helsinki:TammiFilosofian maisteri Tommi-Tapio Hämäläinen on folkloristiikan jatko-opiskelijaHelsingin yliopiston Filosofian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitoksella.<strong>Elore</strong> 2/2010227
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/hameenaho_2_10.pdf]Kirja-arvioAsiantunteva tietokirja velmuista vehnästelijöistäRÄSÄNEN, MATTI & RÄSÄNEN, RIITTA (toim.) 2008: Savo ja sen kansa. SuomalaisenKirjallisuuden Seuran toimituksia 1192. Helsinki: SKS. 600 sivua.Pilvi HämeenahoSuomen heimojen tutkimus sekä heimokulttuurien merkitykset kielen ja kulttuurinkehitykseen ovat olleet kansatieteellisen tutkimuksen perusaiheita. Länsi- ja itäsuomalaistenerot niin murteiden kuin käyttäytymisenkin osalta ovat myös kiinteä osasuomalaisten arkipäiväistä oman kulttuurin ja kansan itsemäärittelyä. Suomalaistenjako idän ja lännen asukkaisiin puhuttaa ja kiinnostaa, ja mielikuvat heimojen välisistäeroista elävät vahvoina ihmisten mielissä.Savon maakunta on yksi Suomen yhdeksästä historiallisesta maakunnasta, kaskisavujenmaa, joka edustaa itäsuomalaista kulttuuria ja perinnettä. Stereotypioistatuttu savolainen huastelee torilla kalakukkoa syöden ja vastailee kierosti vieraankysymyksiin. Yleistysten takaa löytyy monimuotoinen ja jatkuvasti elävä kulttuuri,elinympäristöön, elinkeinoihin, tapoihin ja sosiaalista elämää määrittäviin arvoihinperustuva kokonaisuus, jonka nykyisessä muodossa on nähtävissä vuosisatojen aikanatapahtunut paikallinen kehitys. Tätä kulttuurista kehitystä – muutoksia ja pysyvyyttä– tarkastellaan Savo ja sen kansa -kirjassa monipuolisesti ja syvälle kulttuuriinpureutuen.Teos on kirjoitettu täydentämään Savon historia -sarjaa painottaen kulttuurihistoriallistatulkintaa ja näkökulmia. Kirja nostaa esiin erityisesti kansankulttuurin ilmiöitä jatarkastelee savolaisuutta esimerkiksi kielitieteen, perinteentutkimuksen ja folkloristiikannäkökulmista. Paikallisten ilmiöiden rinnalla esitellään kattavasti myös laajempienyhteiskunnallisten muutosten merkityksiä savolaisen kulttuurin kehitykseen. Savo jasen kansa kuvaa inhimillisen elämän kokonaisuutta: asumista, työtä ja toimintaa, uskomusmaailmaa,arjen kulkua ja sosiaalista kanssakäymistä. Teos on jaettu temaattisesti
Pilvi Hämeenaho: Asiantunteva tietokirja velmuista vehnästelijöistäneljään päälukuun, joiden artikkeleissa useat eri kirjoittajat käsittelevät Savon maakuntaaja sen asukkaita, savolaista uskomusmaailmaa, elämismaailmaa ja arvomaailmaa.Menneisyyteen painottuvan tiedon rinnalla katse suunnataan myös nykypäivään japerinteiden rooliin tämän päivän Savossa ja savolaisuudessa.Savolaisuuden paikkaSavon maakuntaa, sen luontoa, maantiedettä ja elinkeinoja esitellään Matti ja RiittaRäsäsen Savoa ja sen asutusta käsittelevissä artikkeleissa. Savon maakunnan ja alueellekuuluvien läänien rajat ovat vaihdelleet vuosisatojen kuluessa. Alun perin alueen asuttaminentapahtui ohjailematta uudisasukkaiden asuttaessa vapaasti laajoja erämaita.Ensimmäisten asukkaiden elinkeinot, karjalaisten kaskiviljely ja hämäläisten eräkulttuuri,vaikuttivat Savon alueen laajenemiseen ja asutuksen leviämiseen. Perinteiset eräkulttuurinmuodot ja kaskiviljelytekniikka perustuivat liikkuvuuteen eikä sitoutuminenpaikkaan tai maaomaisuuteen ollut tärkeää. Siirtymä kohti pysyviä, rajattuja kyliätapahtui vähitellen 1600-luvun kuluessa hallinnon ja elinkeinojen muuttuessa.Savolaisten vanhat asuinpaikat sijaitsivat vesistöjen lähellä, korkealla mäkien päällä.Asuinpaikan valintaan vaikuttivat merkittävästi alueen luonnonolot ja pinnanmuodot:jääkauden muokkaamien harjujen laet olivat sopivia viljelysmaille ja liikkumiselle,ja vanhat pitäjät muodostuivat pitkiksi ja kapeiksi. Korkeiden selänteiden jakapeiden järvien rytmittämä maasto on tullut myös Savon tunnusmerkiksi. 1800-luvunkansallisromanttisessa hengessä Savon kumpuilevia, järvien pirstomia maisemiaesiteltiin matkakirjoissa ja maalauksissa.Kirjassa savolaisuuden paikkaa ei kuitenkaan esitetä pelkästään maantieteellistenrajausten kautta. Savo – tai oikeammin Savot – ovat kulttuurisesti rakentuneita jatuotettuja tiloja, jotka näyttäytyvät erilaisina kaikille sitä määritteleville. Savo voi ollaesimerkiksi rajamaakunta, savutupien maa tai kotiseutu. Sen luonne voi olla tunnistettavissaRaatajat rahan alaiset -maalauksessa, Näkymättömän Viänäsen huumorissatai vaikkapa savolaisveneen kapeissa linjoissa. Savo ja savolainen kulttuuri ovatkasvaneet spontaanisti asutushistorian ja savolaisten arjen kautta, mutta toisaaltamaakuntaa ja sen kulttuuria on myös aktiivisesti luotu. Kulttuurisia ominaispiirteitäsäilytetään ja uusinnetaan sekä tutkimuksissa että arkipäivän käytöksen ja tekojenkautta. Marjo-Riitta Simpasen artikkeli kertoo, kuinka Savoa ja savolaisia on kuvattutaiteen keinoin, maalausten toimiessa myös osana kirjan runsasta kuvitusta.Taiat, loitsut ja arjen uskomuksetSavolaista kansanuskoa esitellään kirjassa monipuolisesti ja tarkasti. Painotus onvanhakantaisen uskomusperinteen piirteissä, eeppisestä runoudesta ja loitsuista löytyvässäperinteessä, jossa tietäjien toiminta on keskeisessä roolissa. Anna-Leena Sii-<strong>Elore</strong> 2/2010229
Pilvi Hämeenaho: Asiantunteva tietokirja velmuista vehnästelijöistäkalan artikkelissa uskomusmaailmaa esitellään erityisesti Savosta kerättyjen laajojen,esimerkiksi runoaineistoja, loitsuja, tarinoita ja elämyskertomuksia sisältävien muistitietoaineistojenvalossa. Kansanuskon vanhimpia piirteitä edustaa savolaisen kansanuskonperustana toimiva, suomalais-ugrilaisesta kulttuurista periytyvä kosminenmaailmankuva, johon uudisasutuksen, muuttuvien elinkeinojen sekä kristinuskonmyötä tulleet piirteet sekoittuivat. Savolaiset loivat eri uskomusten aineksista aivanoman myyttisen maailmankuvansa.Yliluonnolliseen vetoaminen, ennustaminen ja taiat kuuluivat kiinteästi vuotuistöihinliittyviin uskomuksiin ja ihmisten pyrkimyksiin saada onnea itselleen ja talolle.Keskeistä savolaista uskomusperinnettä edustavat loitsut, joiden voimaan onturvauduttu arkipäivänkin askareissa. Kun tuli tarvetta neuvotella tuonpuoleisenkanssa, loitsuja lukemaan tarvittiin kansanuskon erikoisosaaja, tietäjä. Savossa tietäjyyson ollut keskeinen kulttuurinen instituutio, ja tietäjien toiminta yhteisöissä onollut järjestäytynyttä sekä välttämättömänä pidettyä toimintaa. Tietäjiin luotettiinja heidän apuunsa turvauduttiin niin sairastapauksissa kuin lemmen elämän ongelmissakin.Kuten Mervi Naakka-Korhosen artikkelista käy ilmi, kansanparannuksenopit ja tietäjien harjoittama magia nauttivat pitkään ihmisten luottamusta lääkäriensuosituksista ja valistustyöstä huolimatta.Uskomustarinoissa uskomusmaailma ja arkitodellisuus yhdistyvät, ja ne kuvaavatusein ihmisten kohtaamisia supranormaalien olentojen kanssa. Myös vainajiin liittyvätuskomukset ovat synnyttäneet Savossa runsaan tarinaperinteen, jossa kuvataanvainajien oikeanlaista kohtelua ja varoitetaan toimimasta väärin manan maille siirtyneidenkanssa. Kansanuskon maailmassa yliluonnolliset olennot elävät ihmisten parissatarkkaillen ja ohjaten heidän käytöstään. Hyvän käytöksen vartijoina toimivatesimerkiksi haltijat, jotka rankaisivat pahantekijöitä mutta toisaalta myös varoittivatvaaroista ja suojelivat ihmisiä. Talon haltijoiden uskottiin elävän tiiviisti mukanaihmisten arjessa ja suojelevan talon onnea ja hyvinvointia. Haltijoiden lisäksi savolaisentarinaperinteen keskeinen hahmo on piru, joka toimillaan osoitti moraalisennormien rajoja ja valvoi niiden noudattamista.Arjen kulku 1800-luvun maaseudullaLuvussa Elämismaailma tutustutaan entisajan savolaiseen arkeen ja elämänmenoon.Elinkeinot – erätalous, viljely ja kaupankäynti – vaikuttivat yhteiskunnallisen järjestyksenmuodostumiseen sekä ihmisten arkipäivän kulkuun. Muutokset elinkeinoissamuuttavat ihmisten arkea ja heijastuvat siten koko paikalliseen kulttuuriin.Eränkäynti oli lähes menettänyt merkityksensä elinkeinona 1800-luvulle tultaessa jamaanviljelyksen merkitys kasvoi. Myös teollisuus oli keskittynyt muutamille paikkakunnilleeikä se tarjonnut merkittäviä työmahdollisuuksia maaseudun asukkaille.1900-luvulle tultaessa maanviljelys oli selkeästi savolaisten tärkein elinkeino.Myös Savolle tyypillisen kaskiviljelyn merkitys väheni 1800-loppua kohti tultaessa,mikä ei kuitenkaan tarkoittanut perinteisten tapojen täydellistä katoamista. Riitta<strong>Elore</strong> 2/2010230
Pilvi Hämeenaho: Asiantunteva tietokirja velmuista vehnästelijöistäja Matti Räsänen esittelevät savolaisen talonpojan työvuotta perinteisen kaskiviljelynaikaan kirjan elämismaailmaa käsittelevissä luvuissa. Aineistona on käytetty muunmuassa Kansallismuseon ja Seurasaarisäätiön keruukyselyiden tuloksia, jotka kuvaavatelämää noin 1800-luvun puolivälistä 1930-luvulle. Mennyt arki rytmittyi vuotuistöidenkautta. Päivät jakautuivat kaskiviljelyn säätelemiin viljelytöihin ja karjanhoitoonsekä iltojen puhdetöihin. Entisajan töihin tutustutaan esimerkiksi lukuistenmuisteluiden ja tarinoiden kautta. Runsas valokuva-aineisto tukee tiedon välittymistäja arjen kulun ymmärtämistä. Esiin nostetaan maanviljelyyn liittyvien, yleisestiSuomessa tunnettujen vuotuiskiertoon liittyvien töiden ja perinteiden lisäksi juuriSavolle ja savolaisille omaleimaisia piirteitä.Savolainen käytös tarinoiden ja runojen valossaTapakulttuurin lisäksi kirja avaa laveasti savolaista mieltä ja kansanluonnetta. Savolaistentavat, arvot ja moraalikäsitykset eivät yleisellä tasolla poikkea suuremminmuuallakin Suomessa tunnetuista käsityksistä, mutta kirja avaa savolaisen kulttuurinerityispiirteitä huomioimalla naapurialueista ja muista suomalaisista poikkeaviailmiöitä. Uskomusmaailmaa ja arvomaailmaa käsittelevissä luvuissa Pekka Hakamiesja Anna-Leena Siikala avaavat tarinoiden kautta savolaista kansanomaista ajatteluaja moraalikäsityksiä. Savosta kerätyt tarinat ja sananparret kommentoivat arkipäiväntekoja ja tapahtumia yleisesti jaetun arvoperustan pohjalta. Useimmiten tarinat kuvaavatvääriä, moraalinvastaisia tekoja. Ne välittävät myös käsityksen siitä, minkälaistakäytöstä arvostetaan.Stereotyyppisesti savolaisuus määritellään usein “lupsakkuutena”, joka ilmeneesavolaisille tyypillisenä väistelevänä ja asiat epäsuorasti ilmaisevana puheena, viisasteluinaja sutkautteluna. Aila Mielikäinen toteaakin, että tänä päivänä savolaisuudensanotaan elävän erityisesti puheen kautta: Savon murre sekä tapa puhua ja käyttäähuumoria paljastavat savolaisen luonnon asuinpaikasta riippumatta. Epämääräisestäitseilmaisusta ja puhetyyliin kuuluvasta toisten tahallisesta väärinymmärtämisestäjohtuen heitä on pidetty jopa kieroina ja epäluotettavina. Savolaiset itse arvostavatkuitenkin sanailun taitoa ja omintakeista huumoriaan. Nokkelaa sanankäyttöä jaerityisesti vastapuolen sanattomaksi jättäviä lausahduksia pidetään suurempina saavutuksinakuin fyysistä voimannäyttöä tai -käyttöä.Kaikenlaisen tärkeilyn ja itsekorostuksen välttely on savolaisille tyypillistä. Hakamiehenmukaan tämä näkyy myös savolaisten tarinoiden sankarihahmoissa, joita eiesitetä ylivertaisina ihailun kohteina vaan maanläheisinä toimijoina, joiden sankaruuson usein älyllistä ja oivaltavaa. Savolaisten pyrkimys humoristisuuteen näkyymyös huolia ja murheita kuvaavassa runoudessa, jossa surun aihe pyritään kieltämääntai mitätöimään huumorin keinoin. Siikalan mukaan savolainen lyriikka kuvaakinusein elämän yksinkertaisia nautintoja, kuten syömistä, juomista sekä erotiikkaa. Arjenilojen kuvaaminen sekä “venkoileva” tyyli kertoo savolaisten maanläheisestä suhtautumisestaelämään sekä halusta välttää liian vakavaa tai tosikkomaista käytöstä.<strong>Elore</strong> 2/2010231
Pilvi Hämeenaho: Asiantunteva tietokirja velmuista vehnästelijöistäKaikki mahdollinen savolaisista?Tarttuessaan Savo ja sen kansa -teokseen lukija sukeltaa keskelle valtavaa tiedon määrää.Selkeä temaattinen jaottelu, miellyttävä taitto ja upea kuvitus tekevät lukemisenhelpoksi. Kirjan luettua ei heti tule mieleen, mitä muuta savolaisista voisi enää halutatietää tai kyetä kysymään. Kirjan laajuus sekä moninäkökulmaisuus tuottavatmielenkiintoisen kokonaisuuden, jossa näyttäytyy laaja kirjo erilaisia Savoja ja tapojaolla savolainen.Huomionarvoista on, että kirja antaa paljon myös niille, jotka ovat kiinnostuneetyleisesti suomalaisen kansankulttuurin tämän päivän tutkimuksesta. Savon kulttuurinja yhteiskunnallisen kehityksen kuvaamisen lisäksi kirjassa tarkastellaan kutakinaihealuetta laajemmin koko Suomen alueen kannalta. Kirjoittajat esittelevät omiatutkimuksellisia lähtökohtiaan, käytettyjä metodeja sekä arvioivat tieteellisten kysymystenasettelujenja -ongelmien muutoksia vuosikymmenien aikana, avaten näinmielenkiintoisia näkökulmia eri aikoina tehdyille tulkinnoille sekä stereotypioiden jayleistysten synnylle. Kirjaa voikin suositella kaikille suomalaisesta kansankulttuuristaja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.Filosofian maisteri Pilvi Hämeenaho on etnologian tohtorikoulutettava Jyväskylänyliopiston historian ja etnologian laitoksella.<strong>Elore</strong> 2/2010232
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/hovi_2_10.pdf]Kirja-arvioKarjalan muistiFINGERROOS, OUTI 2010: Karjala utopiana. Jyväskylän yliopisto: Nykykulttuurintutkimuskeskuksen julkaisuja 100. 248 sivua.Tuomas HoviEtnologian dosentin Outi Fingerroosin kirjoittama kirja Karjala utopiana on kirjoittajansamukaan muistitietotutkimus utopioista ja karelianismista. Fingerrooson tutkinut Karjalaan ja muistitietotutkimukseen liittyviä aiheita jo useita vuosiaja hänen vuonna 2004 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa käsitteli hyvin pitkältisamaa aihepiiriä. Karjala utopiana onkin selkeää jatkoa Fingerroosin aikaisemmilletutkimuksille pohjautuen hänen viimeisen neljän vuoden aikana kirjoittamiinsa artikkeleihin.Kuulasta HuhtiniemeenFingerroosin kirja jakaantuu kolmeen päälukuun, joista ensimmäinen luku toimiiteoksen teoreettisena johdantona esitellen kirjan keskeiset käsitteet utopian, karelianisminja muistin paikan. Vaikka kirjoittaja palaa käsitteisiin kirjan edetessä jatkuvasti,olisin toivonut että näitä aiheita olisi käsitelty perusteellisemmin jo kirjanalussa. Toisessa luvussa käsitellään kiisteltyä menneisyyttä säveltäjä Toivo Kuulankuolemaan, Viipurin asemaan vuonna 1944 ja Lappeenrannan Huhtiniemeen liitettyjenhuhujen kautta. Tässä luvussa kirjoittaja onnistuu mielestäni parhaiten tuomallaesiin yksittäisten ihmisten muistojen ja virallisen historiankirjoituksen välisenkuilun. Toivo Kuulan kuolemaa käsittelevissä kappaleissa Fingerroos esittelee eri
Tuomas Hovi: Karjalan muistitulkintoja Kuulan kuolemasta − niin julkisia kuin yksityisiäkin − ottamatta kantaasiihen, mitä todella tapahtui. Kirjoittaja tuo mielestäni kuitenkin erinomaisesti esiinsen, miten Kuulan kuolema oli kaikilla tavoin poikkeuksellinen kuolema, ja mitentämän tapauksen avulla voitiin käsitellä vaikean kuoleman teemaa.Tutkiessaan vuonna 1944 tapahtuneeseen Viipurin menetykseen liittyvää tutkimustaja keskustelua sekä Lappeenrannan Huhtiniemeen liittyviä huhuja, Fingerroostuo menestyksekkäästi esiin virallisen historiankirjoituksen ja yksittäisten muisteluidentuottaman tiedon erilaisuuden. Hän pohtii myös kysymystä siitä, kenelläon oikeus menneisyyden tulkintoihin ja etenkin lähteiden valintaan. Erityisen mielenkiintoisestiFingerroos kuvaa Huhtiniemeen liitettyjä huhuja sotilaskarkureidenteloittamisesta sekä näiden huhujen synnyttämää keskustelua. Mielenkiintoista onerityisesti se, miten vähillä tiedoilla juttu lopulta paisui mediassa, ja se miten aihettakäsitellyt akateeminen tutkimus ei onnistunut saamaan auktoriteettiasemaatiedotusvälineiden tavassa käsitellä asiaa. Sekä Viipurin vuoden 1944 tapahtumienettä Huhtiniemen tapauksen pohjalta Fingerroos esittää, että toisin kuin vuoden1918 tapahtumat, osa vuosien 1939–1944 tapahtumista on vieläkin kiistanalaisia javaikeasti tutkittavia. Kirjoittaja ottaa kantaa huomauttamalla, että ajan pitäisi ollajo kypsä vuosien 1939–1944 tapahtumien uudelleenarvioinnille monipuolisemmanlähdeaineiston valossa. Jos tulkintaa jatketaan edelleen samoista lähtökohdista käsin,käsitys menneisyydestä pohjautuu utopiaan, ei todellisuuteen.Utopiaa ja konkretiaaKirjan kolmas pääluku käsittelee laajemmin Karjalan menetystä sekä eri vuosina erimuotoja ottanutta Karjalan palautuskeskustelua. Tämä luku etenee kronologisestivuonna 1939 tapahtuneesta ensimmäisestä Karjalan menetyksestä, jatkosodan aikaisestarajan siirtämisestä itään, vuonna 1944 tapahtuneesta Karjalan lopullisestamenetyksestä, Karjalan palautuskeskusteluista 1990-luvulla alkaneisiin Karjalanmatkoihin huipentuen yhden siirtokarjalaisen naisen ”kotiinpaluuseen”. Tässä pääluvussakirjoittaja ei kuitenkaan käsittele aihetta pelkästään muistitietotutkimuksenkautta. Sen sijaan hän keskittyy aivan loppua lukuun ottamatta lähinnä historiallisiinlähteisiin kuvaillessaan Karjalan menetykseen ja palautuskeskusteluun liittyneitätapahtumia vuodesta 1939 aina 2000-luvulle saakka.Lopuksi Fingerroos kokoaa kirjassa esitetyt ajatukset yhteen peilaten niitä kirjankansikuvaa vasten. Siinä on talo, jonka toinen puoli on ränsistynyt ja vanhannäköinen, toinen puoli taas korjattu ja uuden näköinen. Toiseen puoleen liittyysympatiaan ja muisteluihin liittyviä tunnekuvia, toiseen taas tulevaisuuteen liittyviäodotuksia. Hieman samalla tavoin näyttäytyy kirjan antama kuva Karjalasta ja siihensuhtautumisesta eri aikoina.<strong>Elore</strong> 2/2010234
Tuomas Hovi: Karjalan muistiKarjalan ja karelianismin utopia?Vaikka kirjan nimi on Karjala utopiana ja kirjassa esitellyt tapahtumat liittyvät Karjalaan,ei Fingerroosin kirja mielestäni kuitenkaan rajoitu laajemman aiheensa puolestapelkästään maantieteelliseen alueeseen. Useasti kirjan fokus on nimenomaanmuistitietotutkimus, ei Karjala sinällään. Karjala toimii taustana kirjan aineistonläpikäymiseen, mutta esimerkiksi Toivo Kuulan kuolemaa käsittelevissä kappaleissatapahtumapaikalla ei ole mielestäni sinällään merkitystä. Myös kirjan keskeiset käsitteetutopia ja karelianismi tuntuvat olevan välillä vain taustalla. Itse jäin kaipaamaankarelianismin ja utopian käsitteiden perusteellisempaa liittämistä konkreettisiin esimerkkeihin.Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tällä tutkimuksella olisi annettavaahistoriaa ja sen rakentumista pohtiville. Päinvastoin, mielestäni jokaisen, joka onkiinnostunut Suomen historiasta ja etenkin vuoden 1918 tapahtumista tai myöhemmästäsotahistoriasta, luulisi hyötyvän ja etenkin olevan kiinnostunut tämän kirjanlukemisesta.Kirjan ehdottomana vahvuutena näen muistitiedon ja virallisen historiantutkimuksentuottaman tiedon erilaisuuden esiin tuomisen ja kummankin tiedon poleemisuuden.Outi Fingerroos ei ole suinkaan ainut suomalainen muistitietotutkija,mutta Karjala utopiana osoittaa hänen hallitsevan tämän tutkimusalan monipuolisesti.Edes useat tekstiin harmillisesti jääneet kirjoitusvirheet eivät himmennä sitäseikkaa, että Fingerroosin kirja on sekä asiapitoisuudeltaan että aiheen käsittelytavaltaanerittäin mielenkiintoinen.KirjallisuusFINGERROOS, OUTI 2004: Haudatut muistot: rituaalisen kuoleman merkityksetKannaksen muistitiedossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 985.Helsinki: SKS.Filosofian maisteri Tuomas Hovi on folkloristiikan jatko-opiskelija Turun yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010235
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/karjula_2_10.pdf]Kirja-arvioAids, homoseksuaalisuus ja kuoleman juhlatSVENSSON, INGEBORG 2007: Liket i garderoben. En studie av sexualitet, livsstil ochbegravning. Stockholm: Normal förlag. 240 sivua.Emilia KarjulaAidsin ja miestenvälisen seksin kytköksistä ei ole ongelmatonta kirjoittaa. Homoseksuaalisuudensynti-, rikos- ja sairausmäärittelyjen historiallinen painolasti, sitkeidenennakkoluulojen ruokkimat kielteiset leimat ja poliittisen ilmapiirin herkistyminenhomoseksuaalisuutta koskevalle puheelle tekevät aiheesta varovaisesti käsiteltävän.Tätä taustaa vasten Ingeborg Svenssonin etnologian alaan kuuluva väitöskirja Liket igarderoben tarttuu erityisen arkaan ja vielä tutkimattomaan aiheeseen, aidsiin kuolleidenhomo- ja biseksuaalisten miesten hautajaisiin. Ajallisesti tutkimus painottuu1980-luvun alusta vuoteen 1996, minkä jälkeen antiretroviraalisten lääkkeiden kehitysvähensi tautiin kuolleiden määrää. Tutkimus selvittää kuolemaa ja miestenvälistähomoseksuaalisuutta koskevien kulttuuristen käsitysten kohtaamista Ruotsissa. Keskeisiäteemoja ovat myös suvun, perheen ja rakkauden merkitykset sekä stigmatisoituaidentiteettiä määrittävät tunteet.Svensson yhdistää työssään queer-teorian sekä kuoleman ja rituaalisten performanssientutkimuksen näkökulmia. Hautajaisten etnografisen kuvauksen ja analyysinlisäksi keskiössä on sukupuolen, seksuaalisuuden ja niitä säätelevien normienritualisoitu esittäminen. Queer-näkökulmaan vaikuttaneet jälkistrukturalistiset japsykoanalyyttiset ajatteluperinteet yhdistyvät siirtymäriittiteoriaan ja siitä ammentavaanesitystutkimukseen. Svensson esittelee Arnold van Gennepistä Victor Turnerinkautta Richard Schechneriin etenevän rituaalitutkimuksen haaran teorialuvussa,mutta itse aineiston analyysissa viittaukset alan klassikoihin harvenevat. Rituaalinkytkökset identiteettien ja erojen tuottamiseen ovat kuitenkin Svenssonin työn yti-
Emilia Karjula: Aids, homoseksuaalisuus ja kuoleman juhlatmessä. Lesbo-, homo- ja queer-tutkimuksen tradition mukaisesti tutkimuksen lähtökohtaon avoimesti kriittinen. Heteronormatiivisiksi määriteltyjen yhteiskunnallistenprosessien kyseenalaistaminen ohjaa kysymyksenasettelua: Millaiset ihmissuhteetymmärretään merkittäviksi ja miten surun ja menetyksen merkitykset niihinyhdistyvät? Kuka hautajaisissa oikeastaan haudataan ja ketkä ymmärretään hänenomaisikseen?Svenssonin käyttämä aineisto on monimuotoista. Haastattelun ja havainnoinninkeinoin tuotettua aineistoa täydentävät esimerkiksi lehtikuvat ja -kirjoitukset,valokuvat, kuolinilmoitukset, hautajaisten ohjelmalehtiset ja muistopuheet. Aidsiasairastavien ja heidän läheistensä lisäksi Svensson on haastatellut muun muassa hautaustoimistojenja sairaaloiden henkilökuntaa, aktivisteja ja pappeja. Osallistuvanahavainnoijana hän on ollut läsnä kolmen aidsiin kuolleen miehen hautajaisissa. Analyysiatukevat myös viittaukset homoseksuaalisuutta ja aidsia käsitteleviin populaarikulttuurintuotteisiin, kuten näytelmiin ja elokuviin.Dagens Nyheter -lehden vuonna 1987 etusivullaan julkaisema kuva mustaan ruumissäkkiintiukasti kääritystä aidsiin kuolleesta vainajasta, jonka ympärille kaksikasvoista varpaisiin suojautunutta hahmoa kiertää lisää teippiä, toimii tutkimukseneräänlaisena avainkuvana. Muumiota muistuttavaan vainajaan on kiinnitetty tartuntavaarastavaroittava lappu, vaikka aidsin tartuntatavat oli Svenssonin mukaantunnistettu jo kaksi vuotta aikaisemmin. Svensson lukee kuvaa ajankohtansa asenneympäristönja merkitysmaailmojen peilinä, josta heijastuu homoruumiin oletettuvaarallisuus, homoseksuaalisuuden ja kuoleman yhteys. Moraalisen paniikin ilmapiirissätietynlaisesta käyttäytymisestä – suojaamattomasta seksistä – tulee ”homoseksuaalin”identiteettikategorian määre ja tartunnan saaneista taudin hallitsemattomia”levittäjiä”.Tutkimuseettiset kysymyksetSeksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa tutkittavien anonymiteetin säilyttämistä onpidetty erityisen tärkeänä aiheen yhteiskunnallisen arkaluontoisuuden vuoksi. Tämäon herättänyt keskustelua queer-aineistojen katoamisesta arkistoihin. Henkilöiden japaikkojen nimeämättä jättämisen on pelätty vaikeuttavan tulevaa tutkimusta. Myösavoimuuden merkitys näkyvyyden ja hyväksynnän lisäämisen keinona – ja toisaaltaidentiteettirajoja ylläpitävän ulostulokonvention kyseenalaistaminen – ovat puhuttaneettutkijoita. (Ks. esim. Juvonen 2002, 62–67.)Svensson ottaa kysymykseen selvän kannan. Hänen mukaansa on yhtä epäeettistäjättää tutkittava väkisin kaappiin kuin pakottaa hänet sieltä ulos. Näkyvyydenpuolesta kamppailleiden, avoimesti homoseksuaalina eläneiden aktivistien osaltaSvensson päätyikin rikkomaan tutkimuseettiseltä komitealta saamiaan anonymiteettiakoskevia ohjeita. Kysymys siitä, keitä nimettömyydellä ensisijaisesti suojellaan,kiinnittyy Svenssonin mukaan juuri niihin heteronormatiivisiin prosesseihin, joitahän työllään pyrkii kyseenalaistamaan.<strong>Elore</strong> 2/2010237
Emilia Karjula: Aids, homoseksuaalisuus ja kuoleman juhlatTutkimus käsittelee pääasiassa noin 40-vuotiaina kuolleiden, Ruotsissa syntyneiden,ammatillisesti keskiluokkaan kuuluneiden kaupunkilaismiesten hautajaisia.Svensson näkee tällä perustellusti homonormatiiviseksi luonnehtimallaan painotuksellapedagogista arvoa, sillä juuri homomiehen identiteetti yhdistetään yleisimminaidsiin. Hän huomauttaa position olevan myös heteroväestölle helposti lähestyttävä.Tarkastelemalla tällaista sekä tunnistettavuutta että vierautta ruumiillistavaa hahmoavoi siis valtaväestöönkin kuuluva lukija oppia jotakin heteronormatiivisuudesta. Homonormatiivisenposition ulkopuolelle jäävien homomiesten mahdollisuuteen valaistaseksuaalisuuden, elämän ja kuoleman välisiä liitoksia Svensson ei ota kantaa.Kysymykset liittyvät olennaisesti homoseksuaalisuutta tutkivan kohtaamiin vaikeuksiin,joiden kanssa olen myös omassa parisuhteen rekisteröintijuhlia ja Pride-festivaalejakäsittelevässä tutkimuksessani joutunut kohtaamaan. Homoseksuaalisuudestalienee mahdotonta puhua ottamatta kantaa aiheesta käytyyn yhteiskunnalliseenkeskusteluun, mikä itsessään ei mielestäni ole ongelma. Svenssonin – ja itseni – tavointutkija saattaa tiedonlisäämistyöllään haluta edistää ihmisoikeuksien toteutumista.Valistuksellista näkökulmaa on kuitenkin hankala artikuloida holhoavaa yläpuolelleasettumista välttäen. Lesbo-, homo- ja queer-tutkimuksessa ja -yhteisöissätaas käydään kiivastakin väittelyä normatiivisuuksien ja normalisaation ongelmista,eikä tutkittavien elämän – tai Svenssonin työn kohdalla kuoleman – kääntäminenosaksi näitä keskusteluja ole sekään eettisesti ongelmatonta. Kriittisen liittolaisuudenrakentaminen suhteessa tutkittaviin on queer-tutkijan haaste, johon Svensson vastaatuomalla oman tutkijapositionsa selkeästi esiin. Muunlaista ratkaisua onkin vaikeakuvitella.Rakkauden juhlatSeksikäytännöissään holtiton, hedonismissa rypevä mutta alati huoliteltu DorianGray -tyyppinen homohahmo on stereotyyppi, jonka tunnistettavuus tuli ilmi myösSvenssonin aineistossa. Hieman yllättävästi romanttinen rakkaus nousee kuitenkinkeskeiseksi elementiksi monien hautajaisten toteutuksessa. Svensson toteaakin analysoimiensahautajaisten muistuttavan heteroseksuaalisia häitä. Oman tutkimukseni(Karjula 2009) perusteella yhteys löytyy myös samaa sukupuolta olevien hääjuhliin.Huolellinen suunnittelu ja yksilöllisyys korostuvat. Hautajaisiin voitiin esimerkiksivalita läpi juhlan toistuva teema. Romanttiset viitteet taas toistuivat koristeluissa jamusiikkivalinnoissa, joihin saattoi kuulua sydämiä ja rakkauslauluja.Svenssonin kootessa aineistoaan Ruotsissa ei vielä ollut voimassa lakia, joka olisimahdollistanut parisuhteen virallistamisen tai avioliiton samaa sukupuolta oleville,mitä hän pitää yhtenä selityksenä hautajaisten ja hääjuhlien yhtäläisyyksille. Perinteisestäpariskuntaideaalista poiketen Svenssonin aineiston miesparit eivät kuitenkaanhankkineet vierekkäisiä hautapaikkoja, eivätkä kumppaninsa menettäneet miehetkäyttäneet itsestään termiä leski, mitä Svensson pitää yhtenä esimerkkinä olemassaolevien sukulaisuuskategorioiden heteronormatiivisuudesta. Hän ei tässä ota huo-<strong>Elore</strong> 2/2010238
Emilia Karjula: Aids, homoseksuaalisuus ja kuoleman juhlatmioon, että käytännöt itsessään saatetaan kokea heteronormatiiviseksi. Rakkaus eiSvenssonin aineistossa merkinnytkään pelkästään romanttista parisuhdetunnetta.Myös parisuhteen ulkopuolella harjoitettu seksuaalisuus voitiin nähdä rakkaudenmuotona ja rakkautta lähestyttiin esimerkiksi ihmistenvälisen huolenpidon merkityksessäsekä joko sekulaarina tai uskonnollisena korkeampana elämäntarkoituksena.Ylpeys ja häpeäSvensson käsittelee homohautajaisia ”elämäkeskeisinä elämäntyylihautajaisina”. Käsitteetkorostavat vainajan roolia hautajaisten päähenkilönä: hautajaisten halutaansopivan hänen persoonaansa ja juhlivan tapaa, jolla hän elämänsä eli.Hautajaisissa tuotiinkin vaihtelevilla tavoilla esiin homoseksuaalisiin alakulttuureihinja tyyleihin linkittyviä teemoja. Svensson luo aineistonsa pohjalta kaksi perusvireeltääneroavaa hautajaistyyppiä. Gay pride -ideologiaan kiinnittyvää tyyppiäedustavat esimerkiksi hautajaiset, jotka erään vieraan mukaan muistuttivat Prideparaatia.Teemaväri oli pinkki, vainaja kannettiin viimeiseen leposijaansa lippujaliehuttavassa kulkueessa ja poliittisen homoliikkeen avoimuus- ja ylpeysretoriikkakuului myös muistopuheissa. Toista tyyppiä edustavat niin sanotut teatterihautajaiset,joita Svensson kutsuu myös spektaakkeli-, queer- ja camp-hautajaisiksi. Näissäjuhlissa arkku oli kirjaimellisesti nostettu näyttämölle ja parrasvaloihin. Teemaksi olivalittu ranta, joten lattiaa peitti hiekan ja hylkytavaran merellinen kerros ja taustallasoi aaltojen ääni.Svenssonin käyttämä terminologia kiinnittyy homotutkimuksessa ja -politiikassaajankohtaiseen keskusteluun ylpeys- ja häpeätematiikasta. Vaikka molemmissahautajaistyypeissä viitataan homokulttuureihin, niiden painotukset ovat erilaisia, jaSvenssonin tekemä jako onkin mielestäni perusteltu. Ylpeyden strategia perustuuhomoseksuaalisuuden luonnottomuuden tai sairaalloisuuden avoimelle kiistämiselle.Siekailemattoman teatraalinen camp taas luopuu autenttisen seksuaali-identiteetinideasta, jolloin ylpeyden tai häpeän lähteeksi ei voi osoittaa mitään tiettyäidentiteettiä. Svensson kutsuu campia häpeämättömyyden strategiaksi ja sitoutuututkimusperinteeseen, jossa campia on luettu ennen kaikkea homouteen liittyvänstigman työstämisen keinona (camp-käsitteestä queer-tutkimuksessa ks. esim. Cleto1999).Vaikka Svensson ei käsittelekään esimerkiksi gay shame -liikehdintää, hän mainitseekiinnostavana vertailukohtana omalle aineistolleen yhdysvaltalaisen aktivistiryhmäACT UPin järjestämät poliittiset hautajaisperformanssit. Avoimia ruumisarkkujapitkin katuja kantavat kulkueet tai aidsiin kuolleiden tuhkan sirotteleminen Valkoisentalon nurmikolle edustavat ruotsalaisiin hautajaisiin verrattuna raivokkaampaaotetta. Hillityn suremisen normit ylittyvät joka tapauksessa molemmissa.Svenssonin mukaan 1980- ja 90-lukujen kuolemaa ja hautajaisia koskevassa keskustelussalähdettiin liikkeelle siitä, että kuoleman on oltava osa elämää, mutta se ei<strong>Elore</strong> 2/2010239
Emilia Karjula: Aids, homoseksuaalisuus ja kuoleman juhlatsaa silti tulla liian eläväksi: elämän ja kuoleman välisen rajan eksistentiaalinen vakauson pidettävä ennallaan. Kysymys siitä, ovatko elämäkeskeiset hautajaiset ”liian” eloisia,onkin kiintoisa Svenssonin hyödyntämien siirtymäriitti- ja performatiivisuusteorioidenkannalta. Vesittyykö kuoleman arvokkuus tai ampuuko hautajaisten siirtymäriittimaalinsa ohi, jos vainaja saatetaan rajan taakse liian railakkain menoin, jamitä tämä merkitsee homoidentiteetin kannalta? Pohdintaa onnistuneen rituaalisentoimituksen tai onnellisen performatiivin ehdoista suhteessa tutkimuskysymyksiinolisikin voinut viedä vielä pidemmälle.Svensson kiinnittää läpi teoksen huomiota hautajaisten esityksellisyyden eri tasoihin.Hautajaiset voidaan järjestää kirjaimellisesti näyttämöllä, niiden käsikirjoitusvoidaan laatia etukäteen ja niihin voi kuulua performanssitaidetta muistuttavia elementtejäkuten tilaisuudessa, jossa hautajaisvieraille soitettiin vainajan nauhoitettuaääntä. Linkittäminen työn alussa esiteltyihin teorioihin tuntuu jäävän kesken ehkäsenkin takia, että työn aihe sivuaa niin monia tutkimuskenttiä. Svensson käsitteleeesimerkiksi kuoleman sukupuolittuneisuutta eritellessään hautajaisten näytteillepanoa,jota hänen mukaansa säätelevät hegemonisen maskuliinisuuden normit. Hänei kuitenkaan liitä pohdintojaan naiseuden ja kuoleman yhteyksiä pohtivaan tutkimukseen,mikä olisi voinut syventää analyysia, mutta toisaalta myös erkaantuavarsinaisesta kysymyksenasettelusta. Myös yksilöllisyyden ihanteen korostuminenhautajaisissa on laaja ja kiinnostava teema, jonka tarkempi avaaminen jää työn ulkopuolelle.Seksuaalisuuden ja kuoleman kytkösten analyysina sekä seksuaalivähemmistöjenvähän tutkittujen juhlaperinteiden kartoituksena Liket i garderoben on tärkeä ja onnistunutteos. Se nostaa esiin myös tutkimuseettisiä ja aineistojen tallentamiseen jaavoimuuteen liittyviä kysymyksiä, joita kulttuurintutkijoiden on olennaista pohtiayhä uudelleen.KirjallisuusCLETO, FABIO 1999: Camp: Queer Aesthetics and the Performing Subject: A Reader.Edinburgh: Edinburgh University Press.JUVONEN, TUULA 2002: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Tampere: Vastapaino.KARJULA, EMILIA 2009: Rekisteröityjä rouvia ja kahden sulhasen pareja. Parisuhteenrekisteröinti siirtymäriittinä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, folkloristiikka[online] [28.9.2010.]Filosofian maisteri Emilia Karjula on folkloristiikan jatko-opiskelija Turun yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010240
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/lauren_2_10.pdf]Kirja-arvioAmmattinaiset ja -miehet metsässäSuopajärvi, Tiina 2009: Sukupuoli meni metsään. Luonnon ja sukupuolen polkuja metsäammattilaisuudessa.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1255. Helsinki:SKS. 387 sivua.Kirsi LaurénAmmatit ovat edelleen eriytyneet sukupuolen mukaan, eivät ainoastaan muuallamaailmassa vaan myös tasa-arvoiseksi maailmankolkaksi mielletyssä pohjoisessa. Sitäon vaikea kiistää, vaikka haluaisikin. Tasa-arvo ja sukupuoli liittyvät myös ympäristökysymyksiin.Sukupuolen esiin nostaminen ja sen merkitysten tutkiminen ympäristökysymyksissäpaljastaa uudenlaisia, aiemmin huomaamattomia näkökulmia (ks.esimerkiksi Alue ja ympäristö 2/2009). Sukupuolella on merkitystä muun muassametsäalan ammattilaisuudessa, joka kytkeytyy myös ympäristökysymyksiin ja -tutkimukseen.Oulun yliopiston kulttuuriantropologin Tiina Suopajärven väitöstutkimuksessapaneudutaan tuoreella otteella suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaankeskeisesti vaikuttaneeseen metsäalaan ja -ammattilaisuuteen. Pitkästä metsäalan kokemuksestaan,koulutuksestaan ja ammattilaisurastaan huolimatta naiset ovat aivanviime vuosikymmeniin saakka jääneet metsäalalla päärooleissa esiintyneiden miestenvarjoon niin ammattikuntansa edustajina kuin tutkimuskohteina. Metsätyömiehiäja heidän perinteitään on tutkittu (esim. Snellman 1996; Pöysä 1997; Tervo 2008)ja tarkasteltavina ovat olleet myös yliopistokoulutuksen saaneet metsänhoitajanaisetja -miehet (Kärkkäinen & Toivanen 1995; Paaskoski 2008). Suopajärven tutkimuksessarinnakkain näyttämölle astuvat metsäteknikon ja metsätalousinsinöörin koulutuksensaaneet metsätoimihenkilöinä työskentelevät naiset ja miehet.Tutkimusaineisto koostuu 1991–2002 järjestetyn Metsäammatit metsätaloudenmurroksessa -tallennushankkeen tuloksena kootuista elämäkerrallisista haastatteluista.Laajassa haastatteluaineistossa riittää tutkittavaa ja sitä onkin jo hyödynnetty eri
Kirsi Laurén: Ammattimiehet ja -naiset metsässätieteenaloilla niin pienemmissä opinnäytetöissä kuin väitöstutkimuksissa. Tallennushankkeenorganisoivat Metsähistorian Seura, Helsingin yliopiston kansatieteenoppiaine ja Suomen Metsämuseo Lusto ja siinä haastateltiin yli tuhatta metsäalanammattilaista eri puolilla Suomea. Tästä laajasta haastateltavien joukosta Suopajärvion valinnut omaan tutkimusaineistoonsa sen kaikki 33 haastateltua naispuolistametsätoimihenkilöä sekä yhtä monta saman koulutuksen saanutta miespuolista metsätoimihenkilöä.Tutkimusaineisto käsittää siis yhteensä 66 haastattelua.Tämän empiirisen, kokemuksia käsittelevän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkiaekofeministisen näkökulman kautta metsäammattilaisuuden, sukupuolen ja luonnonvälisiä suhteita. Teoreettiseksi lähtökohdakseen tutkija on valinnut sukupuolenkäsitteen ja sen suhteen tilaan, asiantuntijuuteen ja luontosuhteeseen. Näkökulmaatarkennetaan siihen, millainen yhteys on toisiinsa niillä tavoilla, joilla metsäammattilaisetkertovat sekä sukupuolesta että luonnosta. Samalla tutkija testaa aineistoonsaekofeminististä näkemystä, jonka mukaan sukupuolella olisi merkitystä luontosuhteeseen.Tämä näkemys noudattelee sosiaalista ekofeminismiä, jonka mukaan sukupuolisidonnainensosiaalistuminen sitoo sen yhteen sukupuolijärjestelmän mekanismienkanssa. Tutkija analysoi haastateltavien suhdetta luontoon tästä näkökulmastatarkastelemalla sen ajallista, paikallista ja sosiaalista muotoutumista. Kuten tulkitsevaananalyysiin perustuvaan tutkimukseen kuuluu, tutkija pohtii samalla myösomaa suhdettaan tutkittaviin, tutkittavaan ilmiöön ja omiin tieteellisiin intresseihinsä.Kun tutkimuksen taustat ja vaikuttimet kirjoitetaan avoimesti näkyville – niinkuin ne on tässä tutkimuksessa kirjoitettu – avautuu myös lukijalle tilaisuus tullatietoiseksi niiden mahdollisesta vaikutuksesta analyysiin ja tutkimustuloksiin.Suopajärvi tarkastelee aineistoaan sisällönanalyysin keinoin ja kytkee analyysinsahavainnollisesti ja monipuolisesti niihin yhteiskunnallisiin tapahtumiin, joissa haastateltavatovat eläneet ja joihin heidän kertomuksensa nivoutuvat. Analyysi on kirjoitettukiinnostavasti ja siitä välittyy tutkijan perusteellinen perehtyminen aineistoonsaja sen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja historialliseen kehyskertomukseen. Vaikkaanalysoitavana on keskeisesti 66 haastattelua, tutkijalla on käsitys koko haastatteluaineistostaja sen taustoista. Tutkimusaineisto on kattava ja sitä käsitellään huolellisestija sensitiivisesti, jonka johdosta analyysista muodostuu uskottava. Aineistolainauksetovat informatiivisia ja tutkija on saanut ne hedelmälliseen vuoropuheluun teorian jatutkimuskirjallisuuden kanssa. Vaikka kirjan alkupuolella käydään läpi haastatteluteemat,olisi haastattelurungon lisääminen liitteisiin kuitenkin avannut tutkimusasetelmaalukijalle vielä selkeämmin. Se mitä ja miten kysytään, vaikuttaa keskeisestihaastateltavien vastauksiin.Metsäsuhde ja -ammattilaisuus yhteenkietoutuneinaElämäkerralliset, eri ajanjaksoissa liikkuvat haastattelut antavat erinomaisen mahdollisuudenkirjoittaa yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiinsa kytkeytyväanalyysi. Tähän mahdollisuuteen Tiina Suopajärvi on tarttunut ansiokkaasti. Kirjassa<strong>Elore</strong> 2/2010242
Kirsi Laurén: Ammattimiehet ja -naiset metsässätaustoitetaan mukaansatempaavasti tutkittavien luontosuhdetta ja metsäammattilaisuuttaaina lapsuuden metsäkokemuksista lähtien, joiden pariin päästään analyysissaensimmäiseksi analyysiosan aloittavassa Lapsuuden metsässä -luvussa. Metsäammattilaisuuttaoppimassa -luvussa paneudutaan seikkaperäisesti paitsi ammattiasiantuntijuudenrakentumiseen myös suomalaisen keskiasteen metsäkoulutuksen historiaanja naisten mukaantuloon miehisenä pidetylle koulutusalalle. Kirja tarjoaakin metsäalankoulutuksesta oivallisen tietopaketin, johon tutkimusaineiston kokemuksellinenmuistitieto tuo uutta informaatiota. Myös Muuttuva metsäasiantuntijuus ja Sukupuolistunutasiantuntijuus -luvuissa kerrotaan seikkaperäisesti ja pitkällä aikavälillämetsäasiantuntijuudesta ja sen muutoksista alkuajoista nykypäivään. Metsäalalla naisetovat toimineet osittain totuttujen roolimallien mukaisesti miesten tavoin, muttahe ovat myös olleet luomassa avoimempaa ja ihmisläheisempää toimintakulttuuria.Tutkimuksessa tuodaan myös esille, että metsäalan asiantuntijuuden muuttumisessakohti sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvaa asiantuntijuutta ovat vaikuttaneetmuutkin seikat kuin naisten mukaantulo. Keskeisimpiä muutosten vauhdittajia onollut muun muassa 1960-luvulta lähtien alkanut ympäristöliikehdinnän radikalisoituminen.Merkitysten metsässä -luvussa haastateltavien metsälle antamat merkitykset kertovatheidän läheisestä ja konkreettisesta suhteestaan metsään. Vaikka metsä kytkeytyyvahvasti ammattiin ja työhön, suuntaavat niin naiset kuin miehet omaan metsäänsämielellään myös vapaa-aikanaan. Metsätöiden koetaan tuottavan mielihyvää ja rentoutumisenmahdollisuuksia. Haastateltavat antavat etenkin omalle perintömetsälleentunnesidonnaisen merkityksen. Tähän vaikuttaa keskeisesti se, että metsällä onajallista ulottuvuutta aina sukupolvien taakse. Lapsuus ja lapsuuden koti nousevatmetsäammattilaisten puheessa merkittäviksi niin oman metsäsuhteen kuin ammatinvalinnanperusteluissa. Metsän merkitys on heille tunteellisesti latautunut ja laaja-alainen,se on ”elinympäristö ja elämäntapa”, kuten eräs haastateltavista toteaa.Tutkijan mukaan hänen tutkimiensa metsäammattilaisten suhde metsään perustuukuitenkin lähtökohtaisesti taloudellisille arvoille.Metsäkulttuurin äärelläSuomessa, metsäläisten maassa, metsäteeman ympärillä riittää tutkimusta ja asiantuntijuuttaeri aloilta. Monilla on sanottavaa, kun on kyse metsien hoidosta, metsätaloudestatai metsien käytöstä. Jopa metsäkulttuurin, tuon vakavan tiedon hauskanaja harmittomana elävöittäjänä pitkään pidetyn ulottuvuuden, perään on alettu kyselläeri suunnilta sen jälkeen kun se kansainvälisesti tunnustettiin yhdeksi kestävänkehityksen tärkeäksi osa-alueeksi (Brundtlandin komission raportti 1987). Muttaharvemmalla on käsitystä siitä, mitä kulttuurisella kestävyydellä oikein tarkoitetaanmetsien yhteydessä. Usein se sidotaan tai sisällytetään sosiaaliseen kestävyyteen, jonkakanssa sillä onkin paljon päällekkäisyyttä. Tukkilaisromantiikka, tuohikontit ja<strong>Elore</strong> 2/2010243
Kirsi Laurén: Ammattimiehet ja -naiset metsässäkirjallisuudesta tutut metsämiesten runot ja laulut ovat helpommin haltuun otettavia,selkeästi menneisyyteen kuuluvaa kulttuuria, joka vedetään tyypillisesti esiin,kun aletaan puhua metsäkulttuurista. Mutta entäpä nykypäivän metsäkulttuuri,mistä sen voi tavoittaa? Menneisyyden esiin nostaminen yhä uudelleen ei yksinäänriitä täyttämään kulttuurisesti kestävän kehityksen tavoitteita metsissä nykypäivänä.Sitä on siis etsittävä jostain muualta. Tiina Suopajärven tutkimus tarjoaa mielestäniyhden valottavan esimerkin nykypäivän metsäkulttuurin ulottuvuuksista etsimällä jatuomalla esiin sukupuolistuneet tavat toimia ja ajatella metsästä ja metsäammattilaisuudesta.Tämä on yksi selkeä ja merkittävä metsäkulttuurin osa-alue luonnonkäytönkestävää kehitystä pohdittaessa.Sukupuoli meni metsään on vahva, hyvin kirjoitettu tutkimus, joka piirtää havainnollisenkuvan suomalaisesta metsäammattilaisuudesta ja metsäsuhteen prosessinomaisesta,jatkuvasti liikkeessä olevasta luonteesta. Kirjaan kannattaa tarttua, jos onkiinnostunut luontosuhteen muotoutumisesta, ympäristöstä ja kulttuurista, metsäkulttuurista,metsäammattilaisuudesta, metsähistoriasta, metsänomistajuudesta taigender-näkökulmista. Uskon, että moni metsäammattilainen, sukupuoleen katsomatta,ottaa myös tämän kirjan mieluusti luettavakseen – suosittelen ainakin.KirjallisuusAlue ja ympäristö 2/2009. Teemanumero: Arkielämän luontosuhteet ja sukupuoli.KÄRKKÄINEN, SIRPA & TOIVANEN, ERJA 1995: Uudistusalalla. Naismetsänhoitajienelämää vuodesta 1918. Helsinki: Naismetsänhoitajat ry.PÖYSÄ, JYRKI 1997: Jätkän synty. Tutkimus sosiaalisen kategorian muotoutumisestasuomalaisessa kulttuurissa ja itäsuomalaisessa metsätyöperinteessä. SuomalaisenKirjallisuuden Seuran toimituksia 669. Helsinki: SKS.SNELLMAN, HANNA 1996: Tukkilaisten tulo ja lähtö. Kansatieteellinen tutkimusKemijoen metsä- ja uittotöistä. Scripta Historica 25. Oulun Historiaseuran julkaisuja.Oulu: Pohjoinen.TERVO, KATJA 2008: Metsän hiljaiset. Metsätyön rakennemurrosten kolme sukupolvea.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1177. Helsinki: SKS.Filosofian tohtori Kirsi Laurén on perinteentutkija Karjalan tutkimuslaitoksellaItä-Suomen yliopistossa Joensuussa.<strong>Elore</strong> 2/2010244
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/leppalahti_2_10.pdf]Kirja-arvioUnien maantiedettäKAIVOLA-BREGENHØJ, ANNIKKI 2010: Kerrotut ja tulkitut unet. Kulttuurinennäkökulma uniin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1259. Helsinki: SKS.205 sivua.Merja LeppälahtiMonissa muinaisissa kulttuureissa on uskottu unien merkitsevyyteen, ja nykyäänkinmonet näkevät lähes joka yö tavalla tai toisella kiinnostavia, kertomisen tai muistiinkirjoittamisen arvoisia unia. Myös tämän päivän populaarikulttuurissa unet ovattärkeitä fantasian lähteenä: kirjoissa ja elokuvissa on esimerkiksi mahdollista siirtyäsuunnitelmallisesti unimaailmaan jotain määrättyä tarkoitusta varten tai osallistuatoisen ihmisen uneen.Folkloristi Annikki Kaivola-Bregenhøj lähestyy unia ja unista kertomista folklorena.Hän esittelee lyhyesti myös fysiologisista ja psykoanalyyttisista näkökulmistatehtyä unitutkimusta, mutta yhtyy sosiologien Gary Alan Finen ja Laura Leightonintoteamukseen sitä, että unet eivät kuulu pelkästään yksittäiselle ihmiselle. Unet sopivathyvin folkloristin tutkittaviksi, koska ne Finen ja Leightonin mukaan heijastavatsosiaalista todellisuutta, ovat julkista puhetta niitä voi tulkita kollektiivisesti.Kaivola-Bregenhøj on tarkastellut unia, niiden tulkitsemista ja niistä kertomista monenlaisissaaineistoissa. Kansanrunousarkiston aihetta käsittelevä vanha materiaali onperäisin jopa 1800-luvun lopulta ja 1900-luvulta. Tätä aineistoa ei ole kovin paljonaikaisemmin tutkittu. Kaivola-Bregenhøj on myös itse kerännyt aineistoa eri tavoin,tämä aineisto ulottuu ajallisesti näihin päiviin saakka. Lisäksi hän on käyttänyt vanhojatekstejä unista ja unien merkityksestä. Näistä vanhimpiin kuuluvat Gilgamesh-eepoksenunenselitykset ja Raamatun kertomukset muun muassa Joosefin selittämistä faaraonunista. Oman lukunsa on saanut myös erilaisten unikirjojen käsittely.
Merja Leppälahti: Unien maantiedettäMikä yöllä unissa, se päässä päivälläMonilla ihmisillä on tapana kertoa uniaan edelleen eri tilanteissa, joskus viihteeksimutta myös yhdessä pohdittavaksi ja tulkittavaksi, joskus varoitukseksikin. Jotkutkirjoittavat uniaan muistiin, varsinkin sellaisia unia, joita pitävät jotenkin erityisinätai merkittävinä. Unet voivat kertoa näkijälleen asioita hänestä itsestään, hänen elämäntilanteestaantai tulevaisuudestakin. Unissa voidaan tavata jo kuolleita läheisiätai palata menetetyille lapsuuden leikkipaikoille. Unet voivat olla myös elokuvienkaltaista viihdettä; jotkut pystyvät halutessaan jatkamaan mielenkiintoista tai keskenjäänyttäunta myöhemmin.Kaivola-Bregenhøj esittelee nykyaikaisista unista useita eri tyyppejä. Hän nimittääakateemisiksi stressiuniksi unia, joissa unennäkijä huomaa olevansa pitämässä esitelmää,väittelemässä tai toimimassa puheenjohtajana tuntien olevansa tilanteesta ihanpihalla. Stressiunissa palataan myös koulunpenkille, missä ollaan muista jäljessä,myöhästytään tunnilla tai epäonnistutaan kokeissa. Tällaiset unet eivät liity pelkästäänopiskeluun tai akateemiseen maailmaan vaan muuhunkin elämään. Toistuvatunet voivat olla vapauttavan riemukkaita, kuten autolla ajaminen tai lentäminenmutta myös levottomuutta herättäviä, kuten epäluotettavalla hissillä ajeleminen.On mielenkiintoista todeta, että oma, kovin erikoiselta ja erityiseltä tuntunut unionkin oikeastaan melko tavallinen ja kuluu yhteiseen univarantoomme. Itse muistanyhä vuosien takaa hyvin yksityiskohtaisen unen, jossa epätoivoisesti mutta turhaanelvytin minulle tuntematonta henkilöä – samanaikaisesti todellisuudessa erästä lähisukulaistayritettiin tuloksetta elvyttää hänen kotonaan. Erityisen dramaattiseksitilanteen teki se, että heräsin unestani tosielämän puhelinsoittoon, jossa minullekerrottiin tapahtuneesta. Kaivola-Bregenhøj’n aineistoissa on useita tällaisia kertomuksia,jossa unessa on nähty samanaikaisesti tapahtuneita merkittäviä tapahtumia,usein juuri kuolemaan tai hengenvaaraan liittyviä. Kuitenkin, vaikka tällainenkinuni voi olla tyyppinä tavallinen, unet ovat siinä mielessä ainutlaatuisia, ettei yksityiskohtiaanmyöten kahta täysin samanlaista unta todennäköisesti ole. Kaivola-Bregenhøjviittaakin tutkimukseen, jossa on analysoitu noin kuusikymmentätuhatta unta,joiden joukossa ei ollut kahta samanlaista.Unet kiinnittyvät myös omaan aikaansa. Kaivola-Bregenhøj kertoo niin sanotuistasulhasunista, joista löytyy mainintoja arkistomuistiinpanoissa. Jos esimerkiksi unessasusi vei talosta lampaan, se oli selvä merkki siitä, että joku tyttäristä saa pian sulhasen.Tällaiset unet olivat merkittäviä aikana, jolloin naisen tulevaisuus oli vahvastisitoutunut naimisiin menoon ja aviomiehen löytämiseen. Sulhasunia näkivät sekätytöt itse että myös tyttöjen äidit, joille oli tärkeää saada tyttäret miehelään. Myöspainajaisuniin on liittynyt vanha, kansanomainen selitys: painajainen eli mara onelävä olento, usein naispuolinen. Se voi esiintyä monenlaisessa hahmossa, esimerkiksikissana tai lankakeränä. Mara kiusasi ihmisiä istumalla nukkujan rinnan päällätai likistelemällä tai rutistelemalla nukkujaa. Sulhasunia tai marankaltaista olentoapainajaisen selityksenä ei enää nykyaikaisessa aineistossa esiinny.<strong>Elore</strong> 2/2010246
Merja Leppälahti: Unien maantiedettäJoka uniin uskoo…Usein ajatellaan, että merkittävä uni on enne, joka kertoo jotain tulevasta. Nykypäivänunikirjoissa käsitellään erityisesti tällaisia enneunia, usein varsin yksioikoisesti:hampaan menetyksestä, tulipalosta tai rahan löytämisestä uneksiminen merkitseejotain tiettyä asiaa tulevaisuudessa. Vanhin tunnettu unikirja lienee faarao Merikellenoin vuonna 2070 eaa. laadittu uniopas. Kaivola-Bregenhøj kertoo, että unikirjatovat tallentaneet ja siirtäneet eteenpäin eri kulttuurien unisymboliikkaa, lisäksi neovat sisältäneet myös oman aikansa kansanomaista unien tulkintaa. Länsimaiseenunienselittämiseen on vaikuttanut erityisesti Artemidoroksen toisella vuosisadallajaa. viitenä kirjana ilmestynyt unikirja, joka on julkaistu suomeksikin neljästi 1900-luvun aikana. Tämä teos ei ollut konemainen enneluettelo, vaan samakin symbolisaattoi merkitä eri asioita, kun myös unennäkijän henkilö ja tilanne otettiin huomioon.Niiden parin viikon aikana, jotka kuluivat tämän kirjan lukemisesta arvostelunvalmistumiseen, kymmenkunta henkilöä ehti kertoa unensa suoraan minulle taiseurassa minun kuulteni. Samana aikana kävin myös katsomassa elokuvan ja luinkirjan, joissa molemmissa keskiössä olivat unet. Unet siis selvästi kuuluvat monellatavalla arkeemme ja jokapäiväiseen elämäämme. Onkin oikeastaan hämmästyttävää,etteivät folkloristit ole enempää tarttuneet uniin – ehkä ne eivät ole tuntuneet kyllinkonkreettisilta ollakseen tutkimuskohteita. Kaivola-Bregenhøj kuitenkin osoittaa,että unia, niistä kertomista ja niiden tulkitsemista on mahdollista tutkia folkloristisinkeinoin.Kerrotut ja tulkitut unet on sisällöltään kiinnostava, ulkonäöltään miellyttävännäköinen sekä näppärän kokoinen. Kirjassa on myös hakemisto, johon on luetteloitusekä tärkeimmät asiasanat että kirjassa esiintyvät unisymbolit. Halutessaan siitävoi siis jopa tarkastaa, minkälaisia merkityksiä viime yönä nähdyllä oudolla unellavoisikaan olla.Filosofian lisensiaatti Merja Leppälahti on turkulainen folkloristi ja kriitikko.<strong>Elore</strong> 2/2010247
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/leppalahti2_2_10.pdf]Kirja-arvioTutkija, tytöt ja tykkääminenANTTILA, ANNA 2009: Leikin asia. Näkökulmia varhaisnuorten romanttiseenseurustelukulttuuriin. Helsinki: Anna Anttila. [online] https://oa.doria.fi/handle/10024/46858.290 sivua.Merja LeppälahtiAnna Anttilan väitöskirjan tutkimuskohde on 1990-luvun varhaisnuorten romanttinenseurustelukulttuuri. Tutkija mainitsee, että varsinkin työn alkuvaiheissa hän saikuulla kommentteja, joiden mukaan tällaista ilmiötä ei ole edes olemassa; väitöskirjassaanhän selkeästi osoittaa tämän väitteen vääräksi.Artikkeliväitöskirjan viisi artikkelia ovat ilmestyneet vuosina 1996–2005 ja tutkimuksenaineisto on kerätty vuosina 1992–2000. Tämä tuo tutkimukseen mielenkiintoistaajallista perspektiiviä, kun varhaisemmin kerättyä aineistoa tarkastellaan nykypäiväntietämyksen valossa. Mahdollista muutosta lasten seurustelukulttuurissa ei kuitenkaanole varsinaisesti erikseen tarkasteltu, sitä vain sivutaan johdantoluvussa. Tutkimusmenetelmänäon triangulaatio, johon tässä kuuluu monenlaisten aineistojen käyttäminentarkoituksena saada tutkimusaiheesta mahdollisimman rikas ja monipuolinen kuva.Tutkimuksessa käytetty aineisto on monipuolinen. Tutkija on itse kerännyt aineistoahaastattelemalla, havainnoimalla ja kirjallisin kyselyin, joita on organisoituuseissa kouluissa opettajien avustuksella. Yhden aineistopaketin muodostavat folkloristiikanensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokoamat haastattelut sekä kenttäpäiväkirjatja esseet. Tässä aineistossa on myös videomateriaalia. Lisäksi tutkimusaineistonaon käytetty kahden lasten kirjallisen keskustelupalstan kirjoituksia, ja nämäovat kevään 2000 Yleisradion Uutisjutun Rakkausjuttu-keskustelupalsta internetissäsekä Koululainen-lehden 1998-vuosikerran yleisönosasto ja lehden verkkosivusto.Tutkimuksessa mukana olleet lapset olivat aineistonkeruuajankohtana koululaisiaensimmäiseltä luokalta lukiolaisiin. Myös internet- ja yleisönosastokirjoittajat ovatolleet ainakin oman ilmoituksensa mukaan korkeintaan 17-vuotiaita koululaisia.
Merja Leppälahti: Tutkija, tytöt ja tykkääminenTutkija siskonaAnttila nimittää tutkimustaan siskoustutkimukseksi, joka ammentaa folkloristiikanrelativistisen metodologian lisäksi tyttötutkimuksesta, naistutkimuksesta ja uudestalapsuustutkimuksesta. Siskoustutkimus välttää hierarkiaa eikä rajaudu määrättyynikään, vaikka se kiinnittyy sekä sukupuoleen että sukupolveen.Leikin asia on erityisesti folkloristinen tutkimus, jossa varhaisnuorten seurusteluunliittyviä ilmiöitä tarkastellaan osana varhaisnuorten omaa kulttuuria ja omiaelämänkäytäntöjä. Tutkimuksen puitteissa olisi ollut mahdollista tarkastella myösperinteen ikäviä puolia, kuten nolaamista tai ulkopuolelle jättämistä, mutta nämäon tarkoituksella sivuutettu. Anttila sanoutuukin irti ongelmalähtöisestä tai normittavastalapsuuden ja nuoruuden tutkimuksesta. Folkloristina hän näkee lastenkulttuurinilmiöt kiinnostaviksi ja tärkeiksi tutkimuskohteiksi itsessään, ei pelkästäänesimerkiksi aikuisuuteen valmistautumisen näkökulmasta.Jokainen tutkija on joskus ollut lapsi ja siinä mielessä omaa henkilökohtaisia kokemuksialapsuudesta sekä lapsena ja nuorena olemisesta. Tässä mielessä voisi kuvitellalapsi- tai nuorisotutkimuksen tekemisen olevan jossain määrin helpompaakuin jonkin muun ryhmän tutkiminen. Todellisuudessa kuitenkin jo yhteiskunnassatapahtuneet muutokset aiheuttavat sen, että monet lapsuuden kokemukset ovat nykyäänkovin erilaisia kuin edes parikymmentä vuotta sitten. Leea Virtanen kirjoittineljäkymmentä vuotta sitten: ”Kuluneet vuodet eristävät aikuisen pihan salaisestamaailmasta tehokkaammin kuin pisinkään maantieteellinen matka.” (Virtanen1970, 14.) Anttila huomauttaakin, etteivät aikuisen omat, ehkä nostalgiset tai muutenvärittyneet lapsuusmuistot ole paras mahdollinen lähestymistapa nykypäivän lastentutkimisessa tai lasten elämän arvioimisessa. Edes oman lapsuutensa unelmiin eikenelläkään ole enää aikuisena täydellisesti pääsyä, koska muistelija ei oikeastaan oleenää sama henkilö.Rakastaa, ei rakasta…Anttilan väitöskirjatutkimus varhaisnuorten seurustelukulttuurista on lähtenyt liikkeellekoulutyttöjen rakkausennustuksia käsitelleestä opinnäytetyöstä. Tutkija saikokoon lähes viisikymmentä erilaista keinoa ennustaa rakkausasioita. Hän on jakanutennustukset neljään pääkategoriaan, joita ovat pelikorteista, kukista, kuvioistatai taulukoista ennustaminen sekä erilaiset laskutavat. Kukista ennustaminen tosinilmeisesti näyttää keskittyvän juhannusyön kukkienpoimimiseen ja päivänkakkaroidenterälehtien laskemiseen (rakastaa–ei rakasta), joita kumpaakaan ei voi pitää erityisestinimenomaan koululaisille ominaisina ennustusmuotoina.Kiinnostavaa on ennustamisen vahva sukupuolittuneisuus, rakkausennustuksetovat nimenomaan tyttöjen perinnettä. Joskus ennustaminen pysyi pojilta niin piilossa,että vaikka luokan tytöt harrastivat innokkaasti rakkausennustuksia, saman luokanpojat saattoivat arvella, ettei sellaisia omalla luokalla tee kukaan. Joillakin luokilla<strong>Elore</strong> 2/2010249
Merja Leppälahti: Tutkija, tytöt ja tykkääminenpojatkin saattavat tietää ennustamisesta ja tuntea jopa joitakin ennustamisen tapoja,mutta poikien keskuudessa ei juuri rakkausennustuksia tehty. Anttilan aineistossapojat joskus harmittelivat tyttöjen ennustamisintoa ja sitä, että joutuivat olemaanennustusten kohteena, mutta eivät kuitenkaan mahtaneet tilanteelle mitään. Anttilanostaakin ennustamisen erääksi tyttöjen valtaistumisen tavaksi: ennustusten avullatytöt saattoivat ainakin hetkellisesti ja leikillä ottaa itselleen aseman tulevaisuudenmäärittelijänä ja rakentajana; tällaista asemaa ei alaikäisille eikä varsinkaan tytöilleole usein tarjolla.Mielenkiintoista on, että koulutyttöjen rakkausennustusten toinen osapuoli ontavallisesti tuttu poika, usein luokkakaveri. Tyttöjen tulevaisuudenhaaveissa kuvailtuunelmapartneri ei kuitenkaan ole kouluympäristön ihastus, vaan toistaiseksi vielätuntematon aikuinen mies. Hauska huomio on se, että vaikka tytöt kertovat tekevänsäennustuksia huvikseen ja leikillä, huonoja tai muuten epämieluisia ennustuksiapyritään korjaamaan tai selittämään virheellisiksi.Useat rakkausennustusten menetelmät ovat kansainvälisesti tunnettuja. Ennustustavatovat levinneet kouluissa myös kirjallisuuden välityksellä. Tytöt ovat maininneetlukeneensa ennustuksista esimerkiksi Ulla Lipposen kokoelmasta Kilon poliisi(1987) ja Pirkko-Liisa Perttulan toimittamasta Rakkaus on ihana tauti (1993), jotkamolemmat sisältävät myös rakkausennustuksia.Aletaaks oleen?Varhaisnuorten diskot nousivat keskustelunaiheiksi erityisesti 2000-luvun vaihteessa.Lapsuuteen liitetään usein ajatus huolettomuudesta ja viattomuudesta, jotka sittenmyöhemmin, ”oikeassa elämässä”, menetetään. Kirjoittajan sanojen mukaan (aikuisten)diskot nähtiin ”alkukantaisen villeinä ja jopa vaarallisina, avointa sukupuolisuuttatihkuvina luolina”. Tämän mukaisesti monien aikuisten mielikuvissa myösvarhaisnuorten diskoihin liitettiin samat asiat: lapsille sopimaton musiikki seksuaalissävytteisinetai avoimen seksuaalisine sanoituksineen sekä tanssimiseen yleensäkinyhdistetyt siveettömyyden ja moraalittomuuden uhkat. Ennen kaikkea näidendiskojen nähtiin siis vetävän lapsia aivan liian aikaisin lapsuuden viattomuudestaaikuisten seksintäyteiseen maailmaan.Anttila on kerännyt tutkimusaineistoa varhaisnuorten diskossa sekä henkilökohtaisestiettä folkloristiikan kenttätyökurssilaisten avulla. Hänellä on sekä haastattelu-että videomateriaalia ja lisäksi omat ja opiskelijoiden havainnointimuistiinpanot.Artikkelissaan ”Mulla se alko aina diskossa sillee jos tanssii sen kanssa” tutkija kuvaasitä, mitä näissä diskoissa todella tapahtuu. Aineistovideoilla pikkutytöt eivät kuljemeikattuina napapaidoissa, vaan sekä pojilla että tytöillä on hyvin samantyyppisetasut: löysät college-paidat tai isot, ruudulliset flanellipaidat. Pojat esiintyvät japelleilevät kuvaajille, tytöt käyttäytyvät hillitymmin. Suurin osa ajasta hengaillaankuljeskellen ja jutellen, välillä joku tanssii lyhyen taidokkaan liikesarjan. Arvostelijoidenpaheksumat ”hitaat” tanssittiin vakavina ja puhumatta sen partnerin kanssa,<strong>Elore</strong> 2/2010250
Merja Leppälahti: Tutkija, tytöt ja tykkääminenjoka on sattunut seisomaan lähettyvillä tanssin alkaessa. Diskoa voidaankin tämäntutkimuksen mukaan pitää lähinnä eräänä liikunnallisena harrastuksena tai lastenyhteisleikin muotona.Lasten seurustelu ”aletaaks oleen” -kysymyksineen on eräänlaista leikkiä, jossaaloitteen voi tehdä kumpi tahansa. Kimpassa oleminen ei ole kahdenkeskeinen asia,vaan julkinen sopimus sosiaalisine ja kollektiivisine seurauksineen. Tilanteeseen eivälttämättä sisälly mitään seurusteluksi miellettyjä asioita, ei edes välitunneilla juttelua,vaikka jotkut kimpassa olevat parit voivat joissain tilanteissa pitää kädestä ja jopahalailla tai pussailla. Ainakin tyttöjen puolella kimpassa olemiseen liittyy unelmia jahaaveita, vaikka tilanne kestäisi vain muutaman päivän. Anttilan aineistoissa näkyykuitenkin vanha kaksinaismoralismi: pojat helposti rehvastelevat suhteillaan, kuntaas tytöt varovat kiertopalkinnon mainetta.Leikkiä vakavastiAikuisen tutkijan on hyvä muistaa, että lasten elämässä on ja on aina ollut asioita,joita ei mielellään kerrota aikuiselle. Tuttuus voisi luoda jo ennakolta valmiiksi luottamuksellisensuhteen, jossa pystytään kertomaan myös henkilökohtaisista asioista.Anttila kuitenkin arvelee, että tietyllä tavalla neutraaliksi koetun, tuntemattomuudestatulevan ja sinne taas häviävän tutkijan voi olla helpompi saada kerätyksi arkaluonteistaaineistoa kuin tutun henkilön, joka on läsnä arjessa myöhemminkinmahdollisesti nolostuttavine tietoineen. Anttila on saavuttanut tutkittaviensa luottamuksensuhtautumalla heihin arvostavasti ja myös lupaamalle heille intimiteettisuojan:lasten kirjoittamia tai kertomia asioita ei ole paljastettu opettajille, vanhemmilletai kavereille.Mielenkiintoinen huomio on myös se, ettei varhaisnuorten ”tykkääminen” oleenää nykyään aina sellainen häpeä kuin se on joskus ollut, vaan seurustelu ja ”kimpassaoleminen” voivat kuulua asiaan ja olla suorastaan tavoiteltavia ja toivottaviaolotiloja. Anttila toteaa kuitenkin, että aikuisten on edelleen toisinaan vaikea erottaavarhaisnuorten ystävyys- ja seurustelusuhteita toisistaan. Aikuiset helposti kiusoittelevatlapsia ihastuksista ja nimittävät esimerkiksi pojan tyttökavereita tuleviksi miniöiksi.Tämä on tutkijan mukaan ongelmallista siinä mielessä, että lapsille luodaankäsitystä, etteivät tyttö ja poika voi olla kavereita, hyviä ystäviä, vaan että tytön japojan suhde on aina seurustelusuhde.Anttila suhtautuu lapsiin vakavasti. Hän ei tarkastele huvittuneesti hymyillen ylhäältäpäinlasten ”pikku ihastumisia”, vaan ottaa lasten tunteet tosissaan, sellaisina,kuin nämä itse kertovat. Varhaisnuorten ”kimpassa oleminen” voi olla enemmäntyttöjenkeskeistä kuvitteluleikkiä kuin varsinaista seurustelua aikuisen mieltämässämielessä. Anttila pohtii, miten paljon tämä tulkinta latistaa käsitystä tyttöjen tunteista:onko niin, että jos kysymyksessä on ”pelkkä leikki”, lasten tunteitakaan ei tarvitsepitää todellisina. Ihastuminen, rakastuminen, seurustelu ja hylätyksi tai petetyksituleminen voivat olla kuolemanvakavia asioita myös kymmenvuotiaalle, vaikka ne<strong>Elore</strong> 2/2010251
Merja Leppälahti: Tutkija, tytöt ja tykkääminentietenkin ovat aivan erilaisia kuin vaikka kaksikymmenvuotiaalle, nelikymppiselle taiseitsemänkymmentä täyttäneelle.KirjallisuusLIPPONEN, ULLA (toim.) 1987: Kilon poliisi ja muita koululaisjuttuja. Helsinki:SKS. PERTTULA, PIRKKO-LIISA (toim.) 1993: Rakkaus on ihana tauti. Helsinki:Otava.VIRTANEN, LEEA 1970: Antti pantti pakana. Helsinki: WSOY.Filosofian lisensiaatti Merja Leppälahti on turkulainen folkloristi ja kriitikko.<strong>Elore</strong> 2/2010252
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/lukin_2_10.pdf]Kirja-arvioArgumenttien kirjoVÄISÄNEN, JARNO 2008: Accountable Arguments. A Rhetorical and EthnomethodologicalApproach to Local Level Argumentation on the Rearrangement of Land and WaterRights in the Saami Area. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja n:o 53. Joensuu:University of Joensuu. 194 sivua.Karina LukinJarno Väisäsen väitöskirja Accountable Arguments ottaa härkää sarvista. Alkuperäiskansojenmaa- ja vesioikeudet sekä kulttuuriset oikeudet ovat herättäneet kiihkeitäkeskusteluja maailman ympäri eivätkä Pohjoismaiden viime vuosikymmenten keskustelutole olleet rauhallisimpia. Yhtenä pohjoismaisen keskustelun taustatekijänäon ollut Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimus 169 vuodelta 1989. Sopimus,jonka Pohjoismaista ainoastaan Norja on ratifioinut, korostaa alkuperäiskansojenoikeutta osallistua päätöksentekoon ja jatkaa maankäyttöä perinteisin tavoin. Siinäkorostetaan myös maan omistamisen tärkeyttä. ILOn sopimus 169 on myös yksiVäisäsen tutkimuksen konteksteista: teksti, joka edustaa eri asioita tutkimuksessaesiintyville ihmisille.Keskustelut oikeudesta maahan ja elinkeinoihin ovat olleet saamelaisalueilla räiskyviä,sillä maa ei ole loputtomiin jaettavissa. Kiivaus johtuu myös paikallistasonmonenlaisista ajassa ja paikassa muuttuneista ja muuttuvista etnisistä ja elinkeinoihinliittyvistä asetelmista. Väisäsen tutkimus tuo kiitettävällä tavalla esiin niin kansallisvaltioidenkuin tutkimuskylien välisiä eroja, jotka eivät suinkaan ole tutkitullaalueella pieniä.
Karina Lukin: Argumenttien kirjoNiukkaa tekstiäKeskustelun kiivaus ja asian arkaluonteisuus paikallistasolla näkyy myös tutkimuksessaitsessään. Väisänen jättää mainitsematta kenttätyökohteidensa oikeat nimeteikä merkitse seitsemää tutkimuskylää kartalle. Kylät on nimetty uudestaan ja niidensijainti ilmoitetaan ainoastaan summittaisesti, toki niin että esimerkiksi merkittäväthallinnolliset tai muut yhteiskunnalliset tekijät pystytään ottamaan huomioon.Väisästä käy kuitenkin kiittäminen siitä, että kireällä ilmapiirillä ei ole mässäilty tutkimuksessa,minkä olisi voinut tehdä esimerkiksi kenttätyötä kuvaavassa luvussa.Sen sijaan hän käy lyhyesti mutta tarpeen vaatimalla laajuudella läpi kenttätöidenkulkua, keskusteluja ja valitsemiaan metodeja ja perustelee niitä.Vähäsanaisuus on muutoinkin tämän tutkijan tyyli. Teoksessa on kauttaaltaankerrottu vain kaikkein välttämättömin tieto, jotta asia olisi lukijalle ymmärrettävä.Tämäkin ilmaistaan tiiviisti ja toistoa on vältetty viimeiseen asti. En ole varma,johtuuko edellä mainitusta vai tutkimuksen harmittavan tökeröstä englannista, ettäVäisäsen työ muistuttaa ilmaisultaan välistä Kaurismäen elokuvaa. Asiat tipahtavatlukijan eteen lyhyin tokaisuin ja kuva täydellistyy otos otokselta. Ainakin suomalainenlukija tottuu tähän nopeahkosti.Opinnäytteen rakenteiden puitteissaAccountable Arguments on rakenteeltaan opinnäytetyö, niin kuin pitääkin. JohdannossaVäisänen esittelee tutkimuksen lähtökohdat, metodit, taustatietoja maa-, vesijakulttuurioikeuksista. Hän kertoo myös kenttätöistä ja tutkimusaineiston rakentumisestaja jatkaa esittämällä seuraavissa luvuissa tutkimuksen kaksi metodologistalähtökohtaa: retorisen ja etnometodologisen. Molempien esittely on tyyliin kuuluenniukkaa mutta osoittaa, että kirjoittaja tuntee lähestymistapansa. Varsinainen analyysialkaa jo luvussa neljä, jolloin lukija on hieman yllättynyt. Itse jäin ainakin kaipaamaanvielä lisää taustalukuja ja etenkin Pohjoismaiden ulkopuolinen lukija kaivanneeniitä vielä enemmän. Väisänen ei esittele ennen analyysejä tutkimusalueenyleisempää historiaa, mikä liittynee historian kiisteltyyn luonteeseen. Yleisemmänhistorian esittely olisi kuitenkin helpottanut analyysilukujen lukemista. Vaikka Väisänenesittelee itse analyysiluvuissa kunkin kylän relevantteja historiallisia taustoja,yhdistää kyliä esimerkiksi kansallisvaltioiden rajakiistat ja yleinen saamelais- ja alkuperäiskansaliikehdintä.Kyliä myös erottavat monet seikat, jotka olisi voinut mainitataustana: saamelaiskulttuurin monimuotoisuus, kveenien, meänkielisten ja Suomenlappilaisten tai lantalaisten suhteet saamelaisväestön kanssa. Myös lestadiolaisuuskuuluu tällaisiin yleisiin tekijöihin, jota Väisänen pohtii kyllä analyysien puitteissa.Taustaluvussa olisi voinut esitellä myös sitä tutkimusta, joka liittyy Pohjoismaidenpohjoisen maaoikeuksiin tai saamelaisten tutkimukseen. Nyt tutkimus ei sijoitu niidenjoukkoon, mikä on varmaan tarkoituskin. Aiempi tutkimus on ollut vähintäänkinyhtä kiivasta kuin paikallistason keskustelut. Aiemmat tutkimukset eivät silti<strong>Elore</strong> 2/2010254
Karina Lukin: Argumenttien kirjorajoitu ainoastaan niihin harvoihin, jotka Väisänen mainitsee esikuvikseen. Niidenesittely laajemmin olisi terävöittänyt Väisäsen projektin erityisyyttä, koska se todellaon huomattava saamelaispolitiikan tutkimuksessa. Nyt tutkimus asettuu eksplisiittiseestiainoastaan osaksi etnometodologista projektia.Itse analyysi on ilahduttavan selkeää ja suorasanaista. Tutkimuksessa käydään kukinkylä tai kyläryhmä läpi vuorotellen. Väisänen esittelee lyhyesti kunkin paikankenttätyön erityispiirteitä ja keskustelujen keskeiset teemat. Tarvittaessa hän myössyventää metodologista apparaattiaan ja keskustelee kiinnostavalla tavalla etnometodologienkanssa. Analyysissa Väisänen onnistuu raottamaan maa- ja vesikysymystenongelman ydintä hyvin konkreettisesti: yleisellä tasolla määritellyt oikeudet ja velvollisuudetpirstoutuvat paikallistasolla niin monenlaisiksi ja monitahoisiksi kiistoiksi,ettei ILOn sopimus tunnu enää antavan toimivia lähtökohtia tai vastauksia. Kaikenlisäksi pirstoutumista ei tapahdu ainoastaan paikallisesti, vaan myös ajallisesti keskustelujenkehittyessä odotettuihin ja odottamattomiin suuntiin.Monien kohtaamisten kirjoVaikka Väisänen oli kenttätyöntekijänä ryhmähaastatteluissaan itsepäisesti pyrkinytkäyttämään yhtäläistä kysymysrunkoa, keskusteluista on noussut esiin eri aiheita.Monipaikkainen kenttätyö osoittautuu hyvin onnistuneeksi valinnaksi, mikä käyilmi jo kahta ensimmäistä analysoitua kylää vertailtaessa. Vaikka nämä Ruotsin puolellasijaitsevat kylät ovat suhteellisen lähellä toisiaan, niiden etninen koostumus jaargumentaation keskiöt eroavat huomattavasti toisistaan. Paitsi paikallisuutta, tutkimuksessapohditaan myös ajan vaikutusta argumentaatioon. Väisänen teki yhdessäRuotsin puolella sijaitsevassa kylässä kenttätyötä sekä vuonna 2000 että 2002. Vaikkakylässä keskusteltiinkin toisenlaisissa, lähes päinvastaisissa olosuhteissa, samat aiheetlöytyivät molempina vuosina.Koska Väisäsen kenttätyöt ulottuvat niin monenlaisiin konteksteihin, ylettyy analyysiniin ikään moninaisiin teemoihin. Käsitellyiksi tulevat muun muassa saamelaistenja heidän jutamisreittiensä varrella olevien kyläläisten keskinäiseen avunantoonperustuneet väärtisuhteet, Lapinkylien vaikutukset nykyisiin argumentteihin, erisaamelaiselinkeinojen epätasa-arvoisuus saamelaispolitiikassa ja erilaisten asiantuntijoidenkäyttäminen argumentaatiossa tai asiantuntijan roolin merkitys maa- ja vesioikeuskeskusteluissa.Teemojen kirjavuutta ei voi pitää huonona puolena – nehännousevat Väisäsen tekemistä ryhmähaastatteluista. Väisänen myös kokoaa pirstaleiseltavaikuttavaa kuvaa yhteen hienosti loppuluvussa pohtimalla etnisyyttä, kulttuurierojaja paikallistason suhdetta makrotason prosesseihin. Vaikka etnisyys nouseehieman yllättäen näin keskeiseen osaan, tutkija kyllä osoittaa tietävänsä, mistä puhuu.Sen olisi voinut nostaa esiin jo aiemmin, vaikka Väisänen pitäneekin etnisyydenkeskeisyyttä yhtenä tutkimustuloksena eikä lähtökohtana.Väisänen kommentoi niukalti väitöskirjassaan omia henkilökohtaisia näkemyksiäänmaa- ja vesiasioista tai kokemuksiaan kiivaista keskusteluista, mikä ei sinänsä ole<strong>Elore</strong> 2/2010255
Karina Lukin: Argumenttien kirjotarpeenkaan. Verhoa raotetaan vasta viimeisillä sivuilla, joissa tutkija tietää tutkimustulostensa– erityisesti paikallistason moninaisuuden loputtomuuden – ärsyttävänmonia paikallistasoa edustavia henkilöitä. Nämä ihmiset haluavat pirstaloituneenkuvan sijasta nähdä asiat selkeinä, jotta ILOn sopimus voitaisiin ratifioida. Tutkijaonkin onnellinen siitä, että vastaavaa kritiikkiä on sadellut kaikilta tahoilta, sillä väitöskirjantarkoitus ei ollut uuden makrotason arvion rakentaminen. Tutkimuksenlinjana on ollut tuoda esiin moninaisia teemoja ja erilaisia keskusteluja. Tämä tukeeVäisäsen perusargumenttia tai -ongelmaa, jonka mukaan ”tasapuolinen kohteluedellyttää erilaista kohtelua joissain tapauksissa” (s. 181).Filosofian maisteri Karina Lukin valmistelee folkloristiikan väitöskirjaa nenetsienkerronnasta ja paikkasuhteesta Helsingin yliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010256
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/makkonen_2_10.pdf]Kirja-arvioMuistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärelläKNUUTTILA, SEPPO & PIELA, ULLA 2007: Menneisyys on toista maata. Kalevalaseuranvuosikirja 86. Helsinki: SKS. 355 sivua.Elina MakkonenKalevalaseuran 86. vuosikirjassa pohditaan monipuolisesti, kuinka menneisyyttäon tuotettu eri aikoina ja erilaisissa yhteyksissä. Kirjan nimellä Menneisyys on toistamaata halutaan tuoda esille menneen täydellisen kuvaamisen haasteellisuutta jamahdottomuutta. Seppo Knuuttila toteaa artikkelikokoelman johdantosanoissa,että menneisyyden esityksissä pyritään kertomaan, mitä on tapahtunut, mutta myöstarkastelemaan sitä, miten asioiden olisi haluttu olevan tai miten niiden olisi pitänytolla. Menneisyys näyttäytyykin monisäikeisenä: se voidaan esittää monin tavoin jase taipuu monenlaisiin tulkintoihin, joista mitkään eivät ole sinällään oikeita taivääriä.Kirja on sisällöllisesti kiinnostava, runsas ja erilaisia näkökulmia avaava. Menneisyyttäja mennyttä lähestytään monien eri tieteenalojen kautta. Kirjassa pohditaanmuiden muassa kysymyksiä siitä, mikä merkitys menneisyydellä on yksilön elämässäja minäkuvan rakentamisessa, millaisena mennyt näyttäytyy elokuvissa, kaunokirjallisuudessa,omaelämäkerroissa ja yleensä muistitiedossa sekä miten menneisyyttätuotetaan museoissa tai kulttuurimatkailussa.Kirja koostuu, johdanto mukaan lukien, 21 kirjoituksesta. Ne on jaettu neljäänteemalliseen kokonaisuuteen, joiden otsikot ovat ”Menneen lähteet”, ”Menneenkertaus”, ”Menneen rajat” ja ”Mahdolliset menneisyydet”. Osa kirjoituksista on perusteellisiaja aiheeseensa syvällisesti perehdyttäviä artikkeleita, kun taas toisia voipitää ennemminkin esseinä tai katsauksina.
Elina Makkonen: Muistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärelläKirjoitettu, kuultu ja puhuttu menneisyysNostalgia on yksi keskeisistä menneisyyden tutkimuksessa esille tulevista käsitteistä.Kirjan ensimmäisen jakson kirjoittajista Anni Vilkko ja Helmi Järviluoma hyödyntävätnostalgiatutkija Svetlana Boymin käsiteparia restoratiivinen ja reflektiinen nostalgia.Restoratiivinen on entistävää ja palauttavaa nostalgiaa, jolle on tyypillistä ajantilallistaminen. Se suuntautuu traditioihin ja pysyvyyteen. Sen sijaan reflektiiviselleeli pohtivalle nostalgialle on tyypillistä tilan ajallistaminen. Se on uutta luovaa jatiedostaa etäisyyden menneeseen, mutta myös menneen ja nykyisen yhtymäkohdatja vastaavuudet.Vilkko lähestyy nostalgiaa paikkojen ja tilojen tutkimuksen ja erityisesti kodinkaipuuseen ja kotoiseen liittyvien pohdintojen kautta. Järviluoma puolestaan tarkasteleemenneisyyttä muisteltujen kuulokuvien näkökulmasta. Hän analysoi projektinSata suomalaista äänimaisemaa (2004–06) aikana järjestetyn keruukilpailun tuloksenasyntyneitä kirjoituksia. Järviluoma tutkii sitä, millainen kertojan asenne, tunnetilaja tulokulma on ollut hänen vertaillessaan mennyttä ja nykyistä äänimaisemaa.Keruuvastauksisssa tulee esille niin neutraaleja kuin hieman tai erittäin negatiivisia,mutta myös pohtivia tai positiivisia nykyisen äänimaiseman kuvauksia.Mari Hatakan artikkelin taustalla ovat kahdessa eri keruussa (Satasärmäinen nainenja Eläköön mies) kootut omaelämäkerralliset tekstit, joista hän on muodostanutaineiston omaa väitöstutkimustaan varten. Vuosikirjan artikkelissa kirjoittaja keskittyyanalysoimaan 1920-luvulla syntyneen, väkivaltaisessa avioliitossa eläneen Lahjankirjoitusta. Hatakka toteaa, että elämäkerroissa kirjoittaja pyrkii luomaan elämästäänkokonaiskuvan ja solmimaan ikään kuin sovinnon elämänsä ja itsensä kanssa.Yhdeksi keskeiseksi strategiaksi Lahjan kohdalla nousee kristillinen diskurssi. Seantaa valmiin kuuliaisen ja nöyrän vaimon roolin sekä auttaa kirjoittajaa tekemäänsovintoa oman elämänsä kanssa kristinuskon avulla.Maarit Knuuttila tarkastelee Lapsuuden ruokamuistoja -aineiston pohjalta kysymyksiäsiitä, miten menneisyyden ruokatavat muistetaan ja kuinka niitä nykyisyydestäkäsin arvotetaan sekä miksi omavaraista elämäntapaa ja sen tuottamia ruuanhankinnankeinoja edelleenkin pidetään hyväksi koetun ruuan perustana. Vaikkaomavarainen elämäntapa on konkreettisesti kadonnut, on se suomalaisille tuttu kollektiivisenakertomuksena ja vaikuttaa myös keittämisen ideaaleihin. Knuuttila toteaa,että nostalgisoituun menneisyyden keittöön liitetään vain nykyisyydestä katsoenparhaana pidetyt ulottuvuudet. Keittämistarinat eivät tuota yksinomaan tulkintaahyvästä menneisyydestä, vaan esille tulee myös elämän raskaus ja ruuallinen niukkuus.Pirkko Nuolijärven artikkelissa keskitytään kirjallisen muistitiedon sijaan puheeseen.Nuolijärvi pohtii artikkelissaan menneisyyden esillekutsumista murrehaastattelussa.Murrehaastatteluissa, jotka tehtiin pääasiassa 1960-luvulla, pyrittiin kokoamaanmahdollisimman vanhakantaista paikallismurretta ja ajateltiin sen onnistuvanparhaiten silloin, kun haastateltavilta kysytään entisaikain elämästä. Kirjoittaja keskittyytarkastelussaan erityisesti haastattelijan esittämien kysymysten merkitykseen<strong>Elore</strong> 2/2010258
Elina Makkonen: Muistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärelläja toteaa, että ne vaikuttavat siihen, mihin asioihin muistelija keskittyy ja miltä menneisyyshaastatteluissa näyttää.Menneen kertausta ja valikointiaKirjan toisen jakson aloittavassa Kirsi Saarikankaan artikkelissa käsitellään lähiötiloja.Saarikangas hyödyntää lähiöasukkaiden kirjallista muistitietoa, jota on kerätty 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Vaikka lähiöt onkin julkisessa kirjoittelussa,kaunokirjallisuudessa ja tutkimuksissa usein esitetty huonossa valossa, tulee lähiöasukkaidenomissa kirjoituksissa esille jopa nostalgisia sävyjä ja hyvin aistivoimaisiamuistikuvia. Asukkaiden kirjoituksia voidaankin pitää vastakertomuksina. Erityisenansiokasta Saarikankaan artikkelissa on se, että hän entisenä lähiöasukkaana ottaahuomioon osallisuutensa eli omien kokemustensa ja muistojensa vaikutuksen tutkimukseensa.Hanna Kuusen ja Anu Koivusen artikkeleissa liikutaan elokuvan parissa. Kuusipohtii artikkelissaan nostalgiaa kahden 1990-luvulla tehdyn, 1950-luvulle ajoittuvanelokuvan kautta (Markku Pölösen Kuningasjätkä ja Pekka Mandartin Keisarikunta).Ne ovat tekijöidensä mukaan tarkoitettu nostalgisiksi ja ne myös koettiin nostalgisinalähimenneisyyden kuvauksina. Kuusen mukaan Suomessa on tyypillistä se,että elokuvien ja muidenkin kulttuurituotteiden vastaanotossa huomiota kiinnitetääntodenmukaisuuteen. Pölösen katsottiin romantisoineen tukkilaisuutta, kun taasMandartin kuvausta sataman kapakka- ja muusikkoelämästä pidettiin liian siveänä.Anu Koivusen myötä kirjassa siirrytään 1970-luvulle ja dokumenttielokuvan pariin.Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot on havainnoiva, laululiikkeestä kertova jaLasse Naukkarisen Olipa kerran utopia taas henkilökohtainen dokumenttielokuva.Vaikka elokuvat ovat muodoltaan erilaisia, molemmissa utopia ja utooppisuus nousee1970-luvun muistelemisen keskeiseksi teemaksi ja muodoksi. Koivusen mukaannostalgian tai kaipuun kohteeksi näissä elokuvissa nousee toive ja tunne paremmastatulevaisuudesta.Toisen jakson kahta viimeistä, Sven-Erik Klinkmanin ja Janne Vilkunan, artikkeliayhdistää ajatus muistin valikoivasta luonteesta. Klinkman käsittelee perusteellisessaartikkelissaan kolmen vaasalaismuusikon erilaista tapaa konstruoida hyvää menneisyyttämusiikissaan ja kertomuksissaan. Klinkmanin tarkastelun lähtökohtana onajatus siitä, että hyvää menneisyyttä konstruoidessaan yksilö valitsee tiettyjä muistamisenja pohdiskelemisen arvoisia seikkoja, jolloin taas toiset, vähemmän muistamisenarvoiset seikat unohtuvat tai unohdetaan. Vilkuna jatkaa samansuuntaista pohdintaatodetessaan, että myös museoissa unohdetaan. Valinnat siitä, mitä kerätäänja hyväksytään osaksi museoiden kokoelmia, mutta myös se, miten valitut objektitluokitellaan, kertovat kulloisenkin ajan ja kulttuurin arvoista.<strong>Elore</strong> 2/2010259
Elina Makkonen: Muistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärelläMenneen rajatKirjan kolmannen jakson aloittaa Tiina Mahlamäen artikkeli siitä, miten ja millaisenakirjailija Eeva Joenpelto muistaa ja muistelee 1930-luvun Lohjaa sekä miten paikkakuntaakuvataan Joenpellon kirjoittamassa Lohja-sarjassa. Kirjoittaja huomauttaa,ettei tarkastele ja tulkitse kirjailijan elämää tämän teosten kautta ja avulla, jos kohtateoksista voikin lukea kirjailijan elämänvaiheita. Mahlamäki toteaa joutuneensa Joenpellonelämäkertaa kirjoittaessaan pohtimaan muistamista, unohtamista ja ”väärinmuistamista”. Vaikka tutkija on kuunnellut mahdollisimman tarkasti haastatteluissaja kirjoituksissa kuuluvaa Joenpellon ”omaa ääntä”, on hän samalla suhtautunut siihenepäluuloisesti ja etsinyt myös aukkoja, puutteita ja väärinymmärryksiä.Risto Turusen artikkelissa menneisyyttä tarkastellaan kirjallisuudentutkimuksennäkökulmasta. Hyvän menneisyyden kaipuu näyttää olleen ja olevan edelleen keskeinenmotiivi suomalaisen romaanikirjallisuuden tematiikassa. Turunen kuljettaalukijaa kansanrunouden, joidenkin Runebergin ja Aleksis Kiven teosten, historiallistenromaanien, Karjala-kuvausten ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiankautta nykyromaaneihin, joita käsittelee tarkemmin. Monille nykyromaanienpäähenkilöille menneisyys on paikka, jonne he haluavat paeta ahdistusta, näköalattomuuttaja erilaisia vaatimuksia. Etenkin miesten kirjoittamalle nykykirjallisuudelleon ominaista ironia ja viisto katse menneeseen (s. 213).Jan Čermákin artikkelissa tarkastelun kohteena on kaksi eurooppalaista eeposta,Kalevala ja Beowulf. Kirjoittajan mukaan Kalevalan rakenteellinen metafora onhorisontaalinen, kun taas Beowulfin muotoa voidaan verrata vertikaaliin. Beowulfinaikataso on pakanallis-kristillinen ja siten kaksitasoinen, kun taas kalevalainen aikakäsityson yhtenäisempi. Čermák toteaa Kalevalan olevan Suomen kirjallisuudenperuskivi, joka luo kansallista menneisyyttä. Sen sijaan kristillisen ja esikristillisenajan kohtaamista kuvaavalla Beowulfilla ei ole sanottavaa vaikutusta myöhempäänenglantilaiseen kirjallisuuteen.Anne Heimo käsittelee artikkelissaan Elias Lönnrotia ja hänen kotipaikkakuntaansaSammattia. Heimo keskittyy erityisesti siihen, mitä sammattilaiset Lönnrotistaajattelivat ja miten hän on vaikuttanut vuoden 1918 tulkintoihin paikkakunnalla.Lönnrotin omalaatuinen persoonallisuus ja monipuolinen elämäntyö antavatmahdollisuuden monenlaisille tulkinnoille. Sammattilaisille Lönnrot oli paitsi valtakunnallinensuurmies, joka loi Kalevalan ja oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja,myös oikeamielinen ja tasavertaisuuteen pyrkivä ihminen samoin kuin hyvä isäntäja köyhien ystävä. On kiinnostavaa, että Lönnrotia käytettiin sisällissotaan liittyvissätulkinnoissa sekä valkoisten että punaisten esikuvana. Heimon mukaan Lönnrotiakoskevista kertomuksista piirtyy eräänlainen paikallinen utopia Sammatista.Hanna Snellmanin artikkelin myötä kirjassa siirrytään Ruotsiin ja sinne muuttaneidensuomalaisten kertomuksiin. Snellmanin kirjoitus pohjautuu SurahammarinVirsbon suomalaisyhteisössä 1970-luvulla tehtyihin haastatteluihin ja valokuva-aineistoon.Vaikka lähtömaa Suomi esiintyykin muuttokertomuksissa kaivattunasatumaana, niin todellisuudessa se ei ole pystynyt tarjoamaan lähtijälle koulutus-<strong>Elore</strong> 2/2010260
Elina Makkonen: Muistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärellämahdollisuuksia tai työpaikkaa. Virsbolaiset haastateltavat näyttävät viihtyvän hyvinRuotsissa eivätkä 1970-luvulla ole juurikaan elätelleet paluumuuttohaaveita. Suomeenollaan kyllä tiiviissä yhteydessä ja haastateltavat mieltävät itsensä suomalaisiksi,mutta Ruotsi on hyvä kotimaa ja muutto sinne monella tavalla positiivinen asia.Mahdollinen ja keksitty menneisyysKirjan viimeisen jakson aloittaa Petri J. Raivon artikkeli sotahistoriallisen menneisyydennäkyväksi tekemisen ja tulkitsemisen prosesseista. Raivo kuvaa kiinnostavastisitä, miten jokin tietty paikka koodataan muistin paikaksi vaikkapa muistomerkin,opaskylttien tai identtisten kopioiden avulla. Aina ei kyse ole autenttisesta tapahtumapaikasta,vaan esimerkiksi siirretystä perinnekorsusta tai uudelleen rakennetustakohteesta, mutta silti tämä kohde saa näkijässään aikaan autenttisuuden kokemuksen.Raivo muistuttaa, että historialliset tapahtumapaikat muuttuvat muistin paikoiksimerkitsemisen kautta. Merkitseminen ja muistaminen on valikoivaa, mikätaas johtaa pohtimaan sitä, mitä halutaan muistaa ja unohtaa sekä kenen menneisyyssaa näkyä ja kenen vastaavasti ei.Ulla-Maija Peltosen artikkelissa keskitytään muistamisen ja kertomisen politiikkaanMannerheimiin liittyvien esitysten ja tulkintojen kautta. Peltosen mukaan mielikuvatja käsitykset Mannerheimista ovat monikerroksisia ja ristiriitaisia, ja ne ovatvaihdelleet eri aikoina. Julkinen Mannerheim-kuva on varsin elitistinen ja jopa kaunisteleva.Kaunokirjallisuus, kuvataide ja folklore vastaavasti ovat kyseenalaistaneetjulkista tulkintaa Mannerheimista. Ristiriitainen suhde näkyy esimerkiksi ratsastajapatsaaseensuhtautumisessa. Vaietut käsitykset Mannerheimista välittyvät eritotenvuoden 1918 sisällissotaan liittyvissä kertomuksissa ja pilakuvissa. Niissä Mannerheimkuvataan usein negatiiviseen sävyyn ja esimerkiksi kaskuissa korostetaan hänenhuonoa suomenkielen taitoaan.Pekka Hakamies tarkastelee Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa 2000-luvunalkupuolella tehtyjen haastattelujen kautta siirtovenäläisten historiakäsityksiä.Kirjoittaja pohtii sitä, millainen kuva sodan aikana tai sen jälkeen Suomen luovuttamaanKarjalaan muuttaneilla neuvostoasukkailla on alueen historiasta. Hakamies toteaa,etteivät uudet asukkaat ole muuttaessaan juurikaan tienneet asuttamansa alueenmenneisyydestä. Alkuaikoina alueen suomalaisuutta ei peitelty, mutta myöhempinävuosikymmeninä siitä vaiettiin. Joidenkin haastateltavien mukaan Kannaksellakinoli sodittu saksalaisia vastaan ja tästä syystä ajateltiin, että luovutetut alueet olisi ”vapautettu”fasistien hallusta. Osa haastateltavista taas oli sitä mieltä, että alueen entisetasukkaat olisi karkotettu tai että alue oli alunperinkin kuulunut Venäjälle.Jukka Korpelan suuria linjoja piirtävässä kirjoituksessa huonontumisen historiastaon paljonkin kiinnostavia näkökulmia ja oivalluksia, mutta mielenkiintoisemmaksinousee ajatus suomalaisten ”me”-näkökulmasta (s. 328). Niin talvisotahistoriassakuin myös yksityisemmissä muisteluksissa näyttää olevan taustalla käsitys ”meidän”maineikkaasta ja kaivatusta menneisyydestä. Ajatus historiasta huononevana tulee<strong>Elore</strong> 2/2010261
Elina Makkonen: Muistetun, neuvotellun ja keksityn menneisyyden äärelläilmi muun muassa silloin, kun todetaan nykyisen sukupolven olevan huonompikuin edellinen tai kun kerrotaan ennen kaiken olleen paremmin. Tällöin ei kuitenkaanhaluta kiinnittää huomiota esimerkiksi maalaisyhteisössä elämisen huonoihinpuoliin. Korpela muistuttaa, että kun pohditaan, onko maailma huonontunut taimitä huonontumisen historia oikein tarkoittaa, onkin kyse siitä, mistä näkökulmastaasiaa katsoo.Kustaa H.J. Vilkuna tarkastelee kirjan päättävässä kirjoituksessa mielekästä menneisyyttä1800-luvulle ajoittuvien hautauspuheiden ja muistokirjoitusten kautta.Vilkunan mukaan ne olivat julkisen ja virallisen kirjallisen suuren tradition ja pienyhteisönsisäisen ja epävirallisen pienen tradition väliin sijoittuvia menneisyyden kertomuksia.Nämä kertomukset olivat konkreettisia todisteita yhteisön aikaisemmistavaiheista, joilla perusteltiin kerrontahetken olosuhteita. Hautajaisissa pidetyissä puheissaja ruumissaarnoissa korostettiin vainajan elämäntaipaleen kärsimyksiä, koskaniiden kautta voitiin tuottaa tulkintaa oikeasta, hyvästä, jumalaisesta ja samalla esimerkillisestäelämänkulusta. Puheissa punnittiin vainajan elämää menneisyytenä jakerrottiin elämänvaiheista niitä asioita, joilla oli merkitystä yhteisöllisesti.Menneisyys on toista maata on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja sisältävä kirja,jossa vuorottelevat erilaisiin muisteluaineistoihin keskittyvät analyysit ja laajemmatmenneisyyden tutkimista käsittelevät kirjoitukset. Kautta linjan korostuu se seikka,että mennyttä ja menneisyyttä tulkitaan nykyhetken näkemysten ja arvostusten näkökulmasta.Menneisyys näyttäytyy kirjassa paitsi muistettuna ja unohdettuna niinmyös valikoituna, neuvoteltuna ja keksittynä. Vuosikirja osoittaa kiinnostavasti, miteneri tieteenaloja edustavien yksittäisten tutkijoiden tarkasteluissa menneisyydentutkimisen kysymykset avautuvat ja miten monipuolisesti menneisyyttä ja mennyttävoidaan tarkastella.Filosofian tohtori Elina Makkonen on kontiolahtelainen perinteentutkija.<strong>Elore</strong> 2/2010262
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/mckeough1_2_10.pdf]Kirja-arvioVuoden 1918 sodan käsittely paikallisena prosessinaHEIMO, ANNE 2010: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osanahistorian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranToimituksia 1275. Helsinki: SKS. 295 sivua.Andreas McKeoughAnne Heimo tarkastelee folkloristiikan alan väitöskirjassaan Kapina Sammatissa.Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessiavuoden 1918 sodan tapahtumien muistamista Sammatissa ja sen lähialueilla.Tutkimuksessa esitellään muistelemisen sekä paikallishistoriallisten käsitysten ja kertomustensisältöjä, muotoja, taustoja, moninaisia yhteyksiä ja syntyjä. Heimo asettaatutkimuksensa tavoitteeksi ensinnäkin sammattilaisten omien vuotta 1918 käsittelevientulkintojen esittelyn, ja toiseksi historiakulttuuristen vaikutteiden ja sammattilaistentulkintojen välisen vuorovaikutuksellisuuden tarkastelun. Näihin tavoitteisiinHeimo myös yltää tutkimuksessaan.Matkallaan mainittuihin tavoitteisiin Anne Heimo muodostaa kattavan kuvanvuoden 1918 tapahtumista Sammatissa, siten kuin ne avautuvat tutkijalle sammattilaistensodanjälkeisestä näkökulmasta. Heimon aineisto on kiitettävän laaja jaheterogeeninen. Se sisältää runsaasti haastatteluja, teemakirjoituksia, muistelmia,kalenterimuistiinpanoja, lehtikirjoituksia ja viranomaisasiakirjoja. Hän käsitteleesammattilaisten käsityksiä ja kerrontaa vuodesta 1918 historiantutkimuksen tuottamantiedon omaksumisina, muistitietona ja näiden vuorovaikutuksen tuloksena.Tutkimuksen keskeinen teema on se, miten sotaan liittyvä muistitieto rakentuu javälittyy paikallistasolla neuvottelevana ja kollektiivisena prosessina, joka on yhteydessämuun muassa historiantutkimukseen, sosiaalisiin tekijöihin, paikalliseen identiteettiinsekä välittäjiensä elämänhistorioihin. Heimo lähestyy muistamista ja muistelemistasosiaalisena, muihin yhteiskunnallisin ja kulttuurisiin toimijoihin nähden
Andreas McKeough: Vuoden 1918 sodan käsittely paikallisena prosessinavuorovaikutuksellisena tapahtumasarjana, jota hän kutsuu – Jorma Kalelaa lainaten– historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessiksi. Tutkimuksessa tämän rakentumisprosessinosasista suurimman huomion saa paikkakuntalaisia järkyttäneitä tapahtumiaja ihmiskohtaloita käsittelevä muistitieto.Reflektiivistä muistitietotutkimustaHeimo pohjustaa tutkimuksensa perinpohjaisesti. Hän esittelee muistin, muistitiedonja historiantutkimuksen teorioita ja tutkimustuloksia. Tämän lisäksi hän käsitteleelaajalti vuoden 1918 sodan tutkimusta, sen erilaisia vaiheita sekä sodan kulkuaSammatissa ja sen lähialueilla. Tutkimuksen ensimmäiset viisi lukua ovatkin tutkimuksentaustaa, paikantamista sekä teoreettisia ja empiirisiä lähtökohtia käsitteleviä.Seuraavissa luvuissa Heimo suorittaa moniosaisen ja empiirisen analyysin, jossa häntarkastelee muistelemisen subjektiivisuutta, historiakulttuurin ja paikallishistoriallisenasiantuntijuuden vaikutuksia muistitietoon ja kertomuksiin, sekä lopulta vuoden1918 sodan sammattilaisten tulkintojen erityis- ja ominaispiirteitä. Kapina Sammatissa-tutkimusta on myös mahdollista lukea yleisemmin aineistolähtöisen tutkimuksentekemisen prosessista kertovana narratiivina, sillä Heimo esittelee kiitettävästitutkimuksen etenemisen sekä oman tutkijapositionsa kehittymisen vaiheita ja taustoja.Heimo on myös huolellinen siinä, että hän reflektoi omaa tutkimustaan ja seneri osioita aiempaan tutkimukseen.Heimo osoittaa lukeneisuuttaan ja ymmärrystään monien eri humanististen tieteenalojentutkimussuuntauksista esimerkillisesti, semminkin kun hänen tutkimuksensaei kuulu laajuudeltaan tiiliskiviluokkaan. Heimo paikantaa tutkimustaan suhteessaniin vuotta 1918 käsitteleviin tutkimuksiin kuin oman tieteenalaansa. Tutkimusei ole aiheensa puolesta perinteisintä folkloristista tutkimusta. Lähimpänä folkloristisenatutkimuksena voidaan pitää Ulla-Maija Peltosen tutkimusta Punakapinanmuistot (1996), jossa Peltonen tarkastelee punaisten tapoja muistella vuoden 1918sotaa. Selkeitä yhtymäkohtia löytyy myös Peltosen toiseen työhön, Muistin paikat(2003), joka käsittelee sodassa ja sen seurauksena menehtyneiden muistamista. Heimoesitteleekin Peltosen tutkimuksia ja hyödyntää niitä monin paikoin omassaan.Tutkimuksen ”folkloristisinta” antia on se, miten Heimo käsittelee vuoden 1918sodan paikallisen muistitiedon suhdetta erilaisiin kertomusperinteen muotoihin jasitä, miten tulkinnat sodasta kiteytyvät ajan myötä kertomuksiksi. Aiheensa, aineistojensaja menetelmiensä kautta tutkimus ankkuroituu myös vahvasti muistitietotutkimuksenlaajalle kentälle.<strong>Elore</strong> 2/2010264
Andreas McKeough: Vuoden 1918 sodan käsittely paikallisena prosessinaAineistojen ehdoillaTutkimuksen rakenne on looginen ja palvelee selkeän empiiristä painotusta. Siihenei sisälly selkeärajaista teoreettista viitekehystä. Heimo kyllä esittelee runsaasti tutkimuksensaaiheisiin ja painotuksiin liittyvää teoreettista ajattelua, mutta paikoitellennämä teoriat jäävät irrallisiksi tutkimuksen analyysiosioihin nähden. Luku tutkimuksenteoreettisista lähtökohdista onkin enemmän siihen liittyvän tutkimushistorianesittelyä kuin näiden tutkimusten ja niihin kytkeytyvän teorian varsinaista hyödyntämistäkäsittelevä. On mielenkiintoista lukea tutkimuksen kannalta keskeisistätutkimussuuntauksista, esimerkiksi kerronnan tutkimuksesta, mutta näiden suuntaustenkeskeissisältöjä voisi tällöin myös hyödyntää analyysissa eksplisiittisemmin.Tutkimuksessa ei ole myöskään konstruoitu ja selkeästi rajattu analyysimenetelmää,vaan Heimo operoi analyysissään lähinnä perinteisten laadullisten menetelmien,kuten teema-analyysin, avulla. Teoreettisen viitekehyksen ja ennen kaikkea analyysimenetelmänrajaamattomuus selittyvät kuitenkin tutkimuksen heterogeenisen aineistollaja sen vaatimusten sanelemalla moniosaisella empirialla. Tutkimus onkinselkeän aineistolähtöinen. Lähtökohta on toimiva, vaikka tarkoittaakin teoreettisenpanoksen suhteellista keveyttä.Syyllisyys ja sankaruus ovat keskeisiä teemoja vuotta 1918 koskevassa sammattilaisessamuistitiedossa ja kertomuksissa. Syyllisiä ja sankareita löytyy paikallisissatulkinnoissa niin punaisten kuin valkoistenkin riveistä. Myös paikallisuuteen ja ulkopaikkakunnallisuuteensekä niiden välisiin yhteyksiin ja jännitteisiin liittyy paljonkerrontaa. Teloitukset ovat keskeisin asiasisältö sekä muistitiedossa että kertomuksissa.Heimo tarkastelee mielenkiintoisella tavalla myös paikallisten ja jaettujen tulkintojenmuovautumista kertomuksiksi, esimerkiksi varatuomari Unto Nevalaisen jaemäntä Hulda Vannaksen surmien tapauksessa. Sammatin traagisia sotatapahtumiakäsittelevä kerronta sisältää myös paljon reflektiota paikallisidentiteettiin ja -historiaan:monet kertojat korostavat, että ennen sotaa Sammatti – kansallissankari EliasLönnrotin synnyinpitäjä – oli yhteiskunnallisesti harmoninen paikkakunta.Muistitiedon dynaaminen ja paikallinen prosessuaalisuusHeimon otteesta näkee, että hän tuntee aineistonsa perinpohjaisesti ja kykenee hahmottamaansen suuria linjoja ja yhteyksiä. Hän yltää aineiston merkitysten erittelevään,vertailevaan ja niitä historiallisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiinkytkevään analyysiin. Tutkimuksen kautta lukijalle piirtyy selkeä ja kokonaisvaltainenkuva vuoden 1918 sodan tapahtumista Sammatissa sekä ennen kaikkea niidenmuistelemisesta ja muistelun tulkinnallisuudesta. Paikallisuuden ja siihen ankkuroituvannäkökulman takia Heimon tutkimus tuo mieleen Risto Alapuron merkittävänteoksen Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890–1933. Tutkimukset eroavat kuitenkinsiinä, että Alapuro tarkastelee laajasti vuoden 1918 sodan vastakkainasettelunsyntyä Huittisissa, kun taas Heimo keskittyy sodan muistelemisen ja muistamisen<strong>Elore</strong> 2/2010265
Andreas McKeough: Vuoden 1918 sodan käsittely paikallisena prosessinakysymyksiin Sammatissa. Alapuron tutkimuksen tavoin Heimon teoksessa avautuukapean maantieteellisen rajauksen avulla toimiva näkökulma koko maata koskettaviinseikkoihin.Syvällisen aineistolähtöisyyden lisäksi Heimon tutkimuksen parasta antia on kontekstualisoivantutkimusotteen kautta avautuva näköala muistitiedon paikallisuuteen,prosessuaalisuuteen ja dynaamisuuteen, niin vuoden 1918 sodan kontekstissakuin laajemminkin. Heimo ei pyri hahmottelemaan vuoden 1918 sodan muistelemisenja muistamisen yleisten piirteiden synteesiä. Tämä on ymmärrettävää, sillätutkimuksessa painottuu vahvasti heterogeenisen aineiston ehdoilla etenevä moniportainenempiria. Tutkimus kuvaa keskeisten muistelun teemojen lisäksi sitä, mitenmuistitiedon sisällöt ja painotukset elävät eri kertojien suissa ja ajan kuluessa, sekäsitä, miten historiantutkimus ja paikallinen asiantuntijuus vaikuttavat muistitietoonja sen välittymiseen.Heimo kirjoittaa selkeästi. Tutkimus on kauttaaltaan tyylillä ja harkiten laadittu.Tämä on ehdottoman tärkeä asia yleisestikin, mutta erityisesti tämänkaltaisen tutkimuksenkohdalla, joka todennäköisemmin kiinnostaa myös tiedemaailman ulkopuolellaleipäänsä hankkivia, niin sammattilaisia kuin vuoden 1918 sodasta muutenkiinnostuneita.KirjallisuusALAPURO, RISTO 1994: Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890–1933. Helsinki:Hanki & Jää.PELTONEN, ULLA-MAIJA 1996: Punakapinan muistot. Tutkimus työväen muistelukerronnanmuotoutumisesta vuoden 1918 jälkeen. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran toimituksia 657. Helsinki: SKS.PELTONEN, ULLA-MAIJA 2003: Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisestaja unohtamisesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 894.Helsinki: SKS.Filosofian maisteri Andreas McKeough on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsinginyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010266
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/mckeough2_2_10.pdf]Kirja-arvioPunavalkea psykoosiSILTALA, JUHA 2009: Sisällissodan psykohistoria. Helsinki: Otava. 621 sivua.Andreas McKeoughJuha Siltala tarkastelee tutkimuksessaan Sisällissodan psykohistoria vuoden 1918 tapahtumientaustan, kulun ja jälkinäytösten psykologista ja emotionaalista dynamiikkaasodan osapuolten − punaisten ja valkoisten − välillä. Siltala pohjaa psykohistoriallisensotasynteesinsä aineistoon, joka sisältää muun muassa lehdistön, eduskunnan,puolueiden ja sotakuulusteluiden tuottamaa materiaalia sekä muistitietoa. Tutkimuson Siltalan tulkinta sisällissodan kollektiivis-psykologisista vaikuttimista ja seurauksistasekä niiden yhteyksistä sosiaalisiin ja poliittisiin tekijöihin. Psykologisella tasollahuomion saavat Siltalan aineistosta esille nostamat tiedostetut ja tiedostamattomatmotiivit ja niiden emotionaaliset ominaispiirteet. Nämä motiivit kytkeytyvät kollektiivisiinpelkoihin, toiveisiin ja fantasioihin sekä osapuolten sisäiseen ja väliseentunnedynamiikkaan.Siltalan tutkimus on tieteellinen mutta suunnattu suuremmalle yleisölle. VaikkaSiltala kirjoittaa selkeästi ja tutkimus etenee jouhevasti, on se yksityiskohtaisuutensaja analyyttisen vyörytyksensä tähden suhteellisen raskaslukuinen. Siltala etenee kuitenkintutkimuksessaan loogisesti. Hän aloittaa esittelemällä sotaa edeltänyttä poliittistailmapiiriä ja sen syttymisen taustan keskeisiä tapahtumasarjoja. Siltala korostaasitä, miten sotaan luisuttiin sellaisten päätösten kautta, joita tehtäessä oltiin päättävinäänaivan muusta kuin sotaan liittyvistä aiheista ja sodan aloittamisesta. Tässäsodan taustan tarkastelussa huomion keskipisteen saavat yleisen poliittisen ilmastonja tapahtumien ohella ennen kaikkea Sosialidemokraattisen puolueen linjavedot janiiden takana seisseiden puolueen johtohahmojen persoonallisuudet ja motiivit. Sodantaustan jälkeen Siltala esittelee sitä diskursiivista, vahvan symbolista ja psykologisoivaaprosessia, jonka kautta tulevan sodan osapuolet loivat ja ylläpitivät toisistaan
Andreas McKeough: Punavalkea psykoosiviholliskuvaa. Lähes koko loppuosa tutkimuksesta on osoitettu sodan eri tapahtumia,ilmiöitä ja ominaispiirteitä kuvaavan ja arvottavan aineiston psykologisten jaemotionaalisten aspektien monialaiselle tarkastelulle ja analyysille. Aivan lopuksi Siltalavertaa tutkimuksessaan muodostamaansa kuvaa 1990-luvun lama-Suomeen.Sodan kompleksinen psykologiaSiltalan tutkimus on kunnianhimoinen, niin kysymyksenasettelun kuin vastaustenkinosalta. Sisällissodan tausta, sen kulun ja jälkinäytösten psykologinen dynamiikkatutkimuksen aiheena on erittäin laaja ja kompleksinen. Siltala pyrkii hahmottelemaansisällissodan psykologiaa analysoimalla sekä julkisia että yksityisiä tekstejä.Julkisella tasolla suurimman huomion analyysissa saa lehdistö, yksityisellä tasollaajan merkkihenkilöiden ja sotavalmisteluihin aktiivisesti osallistuneiden henkilöidenkirjoitukset. Sanansa saavat julki ja analysoitavaksi niin poliitikot, sotilaat kuintaiteilijatkin, mutta paikoin myös “tavalliset” kansalaiset. Tutkimuksesta eivät paistaläpi poliittiset mielipiteet tai vaikuttimet. Kirjan alkupuolella tosin, sodan taustaa jaalkua käsittelevissä osiossa, painottuu punainen perspektiivi, ja vastaavasti lopussavalkoinen. Tämä liittynee sodan kulkuun ja sen vaikutuksiin tutkimuksen aineistonkaltaiseen materiaaliin.Siltala operoi analyysissaan yhdistelemällä erilaisia psykoanalyyttisia ja psykohistoriallisiateorioita, mihinkään tiettyyn teoriaan tai koulukuntaan kiinnittymättä.Tutkimuksen selvänä innoittaja, kuten Siltala myöntääkin, on kuitenkin toiminutKlaus Theweleitin Männerphantasien-teos (1977). Siltala käyttää Theweleitiä myösanalyysissaan monin paikoin. Varsinaista analyysimenetelmää ei tutkimusta vartenole konstruoitu, vaan analyysi etenee aineiston ja psykoanalyyttisen näkemyksendialogina. Keskeisinä nousevat esiin osapuolten tavat lohkoa ja projisoida kollektiivisiaemootioita sekä pyrkimykset ryhmien eheään minäkuvaan. Painottaakseenargumentaatiotaan Siltala on lihavoinut aineistositaateistaan “fantasiasanoja”. Koskalihavointia esiintyy halki tutkimuksen eikä sanojen valikoitumista ole sen tarkemminperusteltu, menetelmä ei palvele analyysia kovinkaan kummoisesti.Siltalan analyysin vahvuudet piilevät historiallisen ja psykologisen tutkimushistorianlaaja-alaisessa tuntemuksessa ja soveltamisessa. Analyysin heikkous on paikoittainenpsykoanalyyttinen ylitulkinta, aineistosegmenttien voimakas ja syvälle vievätulkinta ilman riittäviä perusteluja. Laaja-alaisesti sodan taustalla vaikuttaneidenmotivaatiotekijöiden psykologian kytkeminen esimerkiksi seksuaalifantasiohin jaruumiineritteisiin ontuu. Myös Siltalan tapa analysoida punaisen ja valkoisen lehdistönselkeän poliittista ja propagandistista sanomaa sodan polttoaineena toimineenjoukkopsykologian heijastajana vieroksuttaa. Kyse on nähdäkseni toisensuuntaisestailmiöstä: tämä sanoma heijastaa pikemminkin tekijöidensä, radikaalin lehdistönkohdalla fundamentaalisesti ajattelevien yksilöiden, ajattelumaailmaa ja siten psyykettäkin,ja sen kautta on pyritty vaikuttamaan massoihin. Se ei siis suoranaisestiheijasta massojen psykologiaa, vaan sitä muokkaamaan pyrkivien radikaalien ajatte-<strong>Elore</strong> 2/2010268
Andreas McKeough: Punavalkea psykoosilua ja varsinkin tämän liikkeen propagandistista kärkeä. Lehdistöaineiston analyysinavulla Siltala kuitenkin onnistuu tuomaan esiin sodan osapuolten taustavoiminen japrimus motoreiden motivaatioiden ja emootioiden piirteitä, kuten niihin kytkeytyviävihatunteita ja osin tiedostamattomiakin mielihaluja.Vahvimmillaan Siltala on analysoidessaan sodan psykologiaa punaisten ja valkoistensankariprojektioiden ja niihin liittyvän idealistisen retoriikan avulla. Erityisestivalkoisten uhrimentaliteettia ja nuorten vainajien idealisointia Siltala analysoi hyvintaidokkaasti. Tämä johtuu ehkä siitäkin, että Siltala on kirjoittanut aiemmin tutkimuksenvalkoisista nuorista (1999), joten aihepiiri on hänelle tuttu. Valkoisen sankariprojektionja sen tuottamisen sekä ylläpidon diskurssin analyysi paljastaa paljonsodanjälkeisen valkoisen puolen kollektiivisesta psykologiasta ja myös aatteellisistasotamotiiveista. Tämä kuva täydentyy sodan jälkitoimintaa, laajamittaista poliittistapuhdistusta kuvaavien ja arvottavien tekstien analyysilla. Sisällissodan psykohistoriakuvaakin onnistuneimmin, selkeimmin ja suuret linjat tavoittaen, valkoisen osapuolenpsykologisia motiiveja ja ideaaleja. Ehkä tähän on syynä se, että sodan jälkeen senvoittajat pyrkivät luomaan aatteellisesti eheän ja virallisen kertomuksen sodasta jasen syistä, kun hävinneet punaiset oli lyöty hajalle. Sitä vastoin ennen sotaa molemminpuolisetdiskurssit olivat olleet heterogeenisempiä. Siltalan tutkimus avaa mielenkiintoisellatavalla näköalaa tämän valkoisen, virallisen totuuden muodostamisenprosessiin ja motiiveihin.Pelko, viha ja valtaSiltala maalaa tutkimuksessaan lukijansa eteen kuvan sisällissodasta eräänlaisenakontrolloimattomana yhteiskunnallisena törmäyksenä, jonka voimana toimivat poliittisiaerimielisyyksiä keskeisempänä osapuolten väliset pelot ja suoranainen viha.Tähän törmäykseen liittyi molemminpuolista regressiota ja jopa primitiivisyyttä, kutenSiltala on jo ennen Sisällissodan psykohistoriaansa esittänyt oivaltavassa artikkelissaan(1993). Sisällissodan psykohistoriassa Siltala korostaa osapuolten välistä ymmärtämättömyyttäja epäluuloa sodan keskeisenä taustatekijänä. Tätä kuilua yritettiinkuroa umpeen kansallisaatteen keinoin. Vuoden 1918 kriisi ja punaisten vallankumousoli tästäkin syystä valtaisa shokki valkoiselle osapuolelle, joka näki alemmatkansanosat lapsenkaltaisina holhokkeina. Tämä shokki ruokki vihaa, joka purkautuisodan jälkeen teloitusten ja vankileirien myötä. Siltala kykenee näkemään aineistonsaavulla hyvin osapuolten välisiin asenteisiin ja näiden asenteiden diskursiiviseendynamiikkaan. Keskeisenä metaforana sekä ajattelun tapana Siltala näkee porvarillistenkansankerrosten ja alempien yhteiskuntaluokkien suhteen vertautumisen äidinja lapsen suhteeseen. Tämä huomio on osuva, ja Siltala kykenee sen aineistonsaturvin perustelemaan.Sisällissodan psykohistorian suurimpana antina pidän Siltalan kykyä tuoda heterogeenisenaineiston avulla esiin sodan taustalla, sen aikana sekä sen jälkeen raivonnuttaja leiskunutta vihaa ja katkeruutta sekä näiden emootioiden taustoja, myös niiden<strong>Elore</strong> 2/2010269
Andreas McKeough: Punavalkea psykoosikytkeytymistä kysymyksiin yhteiskunnallisesta vallasta. Tämän vuoksi tutkimuksellaon ehdoton paikkansa sisällissodan tutkimushistoriassa, vaikka Siltalan psykoanalyyttinenote ei aina tunnukaan avaavan aineistosta psykologisia merkityksiä vaanpikemminkin konstruoivan niitä. Jari Ehrnrooth on tutkinut tätä samaa tunnettapunaisen osapuolen kohdalla ennen sisällissotaa ja nostanut tutkimuksessaan esiinpunaisen vallankumoussubjektin, johon on koteloitunut arkaaista vihaa. Ehrnroothintutkimuksessa on ansionsa, mutta pidän Siltalan psykohistoriaa sisällissodantutkimuksen kannalta merkittävämpänä teoksena, koska siinä ovat tarkasteltavanarinnan sekä valkoisten että punaisten sotasubjektien kollektiivista tunnedynamiikkaaheijastavat aineistot ajalta ennen sotaa sen jälkinäytöksiin saakka.KirjallisuusEHRNROOTH, JARI 1992: Sanan voimalla, vihan vallassa. Sosialistiset vallankumousopitja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1904–1914. Helsinki: SuomenHistoriallinen Seura.SILTALA, JUHA 1993: Etninen puhdistus Suomessa. Historiallinen Aikakauskirja2/1993. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto.THEWELEIT, KLAUS (1977, 1980) 1986: Männerphantasien. I: Frauen, Fluten,Körper, Geschichte; II: Zur Psychoanalyse des weissen Terrors. Frankfurt/M:Stroemfeld/Roter Stern.Filosofian maisteri Andreas McKeough on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsinginyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010270
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/palmgren_2_10.pdf]RecensionIdentitetsmöjligheter i bekönad självskadehandlingJOHANSSON, ANNA 2010: Självskada. En etnologisk studie av mening och identiteti berättelser om skärande. Umeå: Bokförlaget h:ström – Text & Kultur. 308 sidor.Ann-Charlotte PalmgrenJag satt i ett café tillsammans med en manlig bekant. Det var andra gången vi träffades,gången innan hade han berättat att han lider av panikattacker. Han vilade sinaarmar på cafébordet, hade stickade pulsvärmare runt sina handleder. Jag noteradedem, främst för att de hade dödskallar på sig och matchade hans tröja. Han tog bortdem en stund och visade sina handleder. ”Jag har dem bara för att de är snygga. Inteför att dölja”, sa han. Jag nickade men förstod först långt senare vad han egentligenmenade med det han sa.Innan jag satt vid cafébordet hade jag många gånger läst om att skära sig och olikaformer av självskada, men samtliga gånger hade jag kommit i kontakt med fenomenetpå nätet. ”Att skära sig medvetet med vassa föremål är ett tecken på att maninte mår bra. För att bryta ångesten och depressionerna måste man söka vård. Terapioch läkemedel är två behandlingsmetoder.” Citatet hittas på nätet i Stockholms länslandstings Vårdguiden, under rubriken ”Skära sig”. Senare fortsätter texten med ”Dusom självskadar dig är troligen en yngre kvinna. Självskador är upp till fyra gångervanligare hos flickor än hos pojkar.” De allra flesta av dem som Anna Johanssonsdoktorsavhandling handlar om är unga tjejer och relationen mellan självskada ochkön är ett genomgående tema i avhandlingen.Att ta sig an berättelser om självskadaAvhandlingens övergripande syfte är att undersöka hur unga människor som skärsig själva tillskriver självskadandet mening genom att skriva om det på nätet och
Ann-Charlotte Palmgren: Identitetsmöjligheter i bekönad självskadehandlingtala om det i intervjuer. Centrala begrepp i Johanssons doktorsavhandling är mening,betydelser, konstruktion och identitet. Materialet som avhandlingen baserarsig på är mycket digert: intervjuer, forumdiskussioner på nätet, litteratur och medierepresentationer.Att materialet är så digert kunde uppfattas som problematiskteftersom risken då finns att en möjlighet till fördjupning i ämnet går förlorad. Dettaundviker Johansson. Avhandlingens utgångspunkt är att diskussionsforum på nätetliksom intervjuer utgör arenor där fenomenet skärande skapas och Johansson harvalt att se intervjuerna och forumdiskussionerna som sitt huvudmaterial, vilket ävenkan ses i dispositionen där analysdelen av avhandlingen inleds med ett kapitel därendast litteratur och media diskusteras medan intervjuerna och nätdiskussionernafår betydligt större utrymme i de följande kapitlen. Att litteraturmaterialet och mediarepresentationernabeskrivs och analyseras i ett inledande och avskilt kapitel göratt det kan ses som en introduktion till ämnet självskada. Samtidigt kan läsarense att informanternas berättelser och diskussionsinläggen i nätforumen har blivitinfluerade av till exempel existerande självbiografisk litteratur och Socialstyrelsenspublikationer. Även om studien är kvalitativ kan den ses som kvantitativ när detgäller medierepresentationerna. Genom sökningar och antalet träffar under olika årvisar Johansson hur det ter sig som om självskadande handlingar plötsligt fick ettnyhetsvärde år 2003.Som Johansson inleder sitt metodkapitel kan det vara en stor utmaning att i enkvalitativ analys beskriva tolkningsprocesser och tillvägagångssätt, något som Johanssondäremot gör mycket grundligt och förtjänstfullt. Samtidigt framkommerhur Anna Johansson kategoriserat forummaterialet i följande fyra kategorier: kropp,känsla och skärandehandlingen; hjälpsökande och pratets betydelse; trovärdighet,autenticitet och kulturella tillhörigheter samt patientskap och relationen till psykiatrin.Dessa kategorier återkommer även i dispositionen som skilda kapitel.Självskada i relation till kropp, kön och identitetBegreppet självskada förutsätter någon som skadar sig själv, alltså ett subjekt. Subjektetfår stort utrymme i Johanssons avhandling. I relation till detta diskuterasidentitet, identifikation, patienskap, aktörskap och offerskap genomgående i doktorsavhandlingenoch begreppet autenticitet blir ett mycket viktigt begrepp för denperson som skadar sig själv och sedan berättar om det. Det handlar inte endast omautentiska berättelser, utan om autentiska identiteter.Även om självskada kan ses som något väldigt kroppsligt, får själva kroppen inteså stort utrymme i Johanssons doktorsavhandling. Kroppen och självskada kopplasihop med önskan om kontroll, att fördriva det onda, lätta på trycket. Ett dåligmåendesom kan ses som något kroppsligt ses här som en identitet. Ärren på huden sessom identitetsmarkörer.I citatet i inledningen av recensionen nämns det i Vårdguiden för Stockholms länslandsting att självskador är fyra gånger vanligare bland flickor. Och även om kön är<strong>Elore</strong> 2/2010272
Ann-Charlotte Palmgren: Identitetsmöjligheter i bekönad självskadehandlingett genomgående tema i avhandlingen skriver Johansson att frågor om kön i intervjuernanästan enbart diskuterades då Johansson själv lyfte up detta. I nätforumenär de självskadande flickorna normen och därmed tycks kön inte explicit diskuterasom det inte är fråga om en självskadande pojke uppmärksammar eller ifrågasätternormen.Johanssons doktorsavhandling är förtjänstfull på många sätt. Den är välskriven,har en tydlig disposition, materialet är mångsidigt, berättelserna och utdrag fråndem får plats samtidigt som fokus ligger på Johanssons egen analys av dem. Tematsjälvskada är ytterst aktuellt och samtidigt kan flera paralleller dras till andra fenomeni det västerländska samhället och kulturen, till exempel hur flickor och även pojkari viss mån skriver om ätstörningar i diskussionsforum på nätet. Även om det ärfråga om en doktorsavhandling anser jag att såväl forskare som studenter har behållav boken, för att inte nämna personer som arbetar med ungdomar på olika sätt.Filosofie magister Ann-Charlotte Palmgren är doktorand i kvinnovetenskap vidÅbo Akademi.<strong>Elore</strong> 2/2010273
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/palmgren2_2_10.pdf]RecensionInternets kulturhistoria i ett finländskt perspektivSAARIKOSKI, PETRI & SUOMINEN, JAAKKO & TURTIAINEN, RIIKKA &ÖSTMAN, SARI 2009: Funetista Facebookiin. Internetin kulttuurihistoria. Helsinki:Gaudeamus. 332 sidor.Ann-Charlotte PalmgrenSom bokens titel nämner är syftet med boken att redovisa för Internets kulturhistoria,en gedigen målsättning, som kräver avgränsningar. Författarna till boken, samtligaverksamma som forskare vid ämnet digital kultur vid Åbo Universitet, har valt attkoncentrera sig främst på ett finländskt perspektiv. Ett mycket välkommet perspektivsom, vad jag känner till, inte tidigare behandlats i ett samlingsverk, vilket man kanse denna bok som. Rubriken hänvisar även till Funet och Facebook, vilket innebäratt tidsperspektivet i boken avgränsas, med några undantag, till början av 1980-talettills idag. Funet är en förkortning på Finnish University and Research Network,vilket grundades av undervisningsministeriet år 1984. Funet är ett avancerat nätverkämnat för datakommunikation och tillhandahåller idag åtkomst till Internetför ungefär 80 stycken forskningsorganisationer och ungefär 350 000 användare.Facebook grundades i sin tur av Mark Zuckerberg och kan beskrivas som ett socialtnätverk, som blev ytterst populärt i Finland år sommaren 2007. Sommaren 2009hade Facebook över 200 miljoner användare, världen över.
Ann-Charlotte Palmgren: Internets kulturhistoria i ett finländskt perspektivFrån information till spelAntologin har många intressanta kapitel, som täcker flera olika aspekter av kulturelladimensioner av Internet. Boken börjar med Petri Saarikoskis artikel om användargrupperoch erfarenheter av datornätverksförsök från 1960-talet till början av1990-talet, särskilt fokus i detta kapitel ligger på BBS, det vill säga Bulletin BoardSystem. Med Bulletin Board System menas datorer på 1980- och 1990-talet somförenades via modem och telefonlinjen. Användargrupperna som här beskrivs kani ett finländskt perspektiv ses som pionjärerna och de första entusiasterna som sysslademed datorer på sin fritid. Saarikoski fortsätter i det andra kapitlet med visionerrelaterade till datanätverk och i relation till tanken om televisionen som centralkommunikationsmedel på 1970-talet. I det följande kapitlet av boken skriver JaakkoSuominen om Internet som ett informationslager, verktyg samt som en förändringav kunskap och information kring Internet. Suominen visar att ordet Internet förstagången användes i en artikel i Helsingin Sanomat år 1993 och förekomsten ökadeexplosionsartat fram till 2000 då förekomsten dalade en aning tills det senare blevmera stabilt, med cirka 1500 omnämnanden per år. När det gäller Internet som ettinformationslager beskriver Suominen hur användandet av sökmotorer växt och hurinformation och kunskap nu också kan ses som socialt, till exempel i och med Wikipedia.Wikipedia kan ses som ett uppslagsverk på nätet där vem som helst kan läggatill text, ta bort text och omformulera.Sari Östman skriver i sin tur om Internet i relation till tiden, genom att studeratiden på olika sätt. Bland annat hävdar Östman att Internet har fungerat som ensymbol av vår tid, samtidigt som man anser att Internet har förändrat användarnaslivsrytm. I kapitlet skrivet av Riikka Turtiainen behandlas känslor relateradetill Internet, och särskilt när det gäller olika sociala medier och internetdejting. Jagskulle kategorisera Turtiainens artikel som mera beskrivande än diskuterande ochanalyserande, vilket också kan sägas om de övriga artiklarna. Turtiainen beskrivertill exempel mycket noggrant vad en portal är, och när hon beskriver nätdejting ärperspektivet historiskt och inleds med att beskriva de första formerna av nätdejting,då enkäter fylldes i och användes för att föra samman människor. Perspektivet ärockså historiskt och deskriptivt när tävlingen Miss Internet behandlas.Det nästsista kapitlet i boken är skrivet av samtliga av bokens författare. Dettakapitel behandlar olika former av spel och lek på nätet. Även om artikeln behandlarlek är artikeln inte särskilt teoretisk. Lek får här särskilt representeras i beskrivningenav Facebook och där i formen av lekfullhet. Samtidigt kan boken inte kritiseras förett oteoretiskt grepp, litteraturhänvisningarna är många och de för ofta till teoretiskaoch analyserande texter och studier. Boken avslutas av Jaakko Suominen som diskuterarInternet i relation till den finländska kulturen och samhället. Som sammanfattningkonstaterar bokens författare att Internet är mångsidigt och föränderligt,samtidigt som det är både allmänt och partikulärt.<strong>Elore</strong> 2/2010275
Ann-Charlotte Palmgren: Internets kulturhistoria i ett finländskt perspektivBokens material och boken som materialMaterialet som bokens författare utgår från är ytterst imponerande och brett. Författarnautgår från artiklar från dagstidningar, magasin och nättidningar, televisionsprogram,intervjuer som utförts mellan år 2001 och 2009, minnesmaterial skrivetav studenter som studerar digital kultur vid universitet och studeranden vid ettseniorseminarium vid sommaruniversitet, ett flertal internetguider från 1992 och2007, skönlitteratur, nätsidor, föreläsningar, rapporter, reklamblad och vetenskapliglitteratur.Som bokens namn antyder ter sig målet med boken vara att redogöra för Internetskulturhistoria i ett finländskt perspektiv, det gör boken också. Samtidigt upplever jagpersonligen att jag gärna hade läst mera om det kulturella och att författarna kundeha gett mindre rum till Internet som en teknologi. De enskilda kapitlen är mycketbra och kan gott läsas som fristående delar, men samtidigt saknade jag något. Sällansäger man att man saknade yta istället för befintligt djup, men det gjorde jag till endel när det gäller denna bok. Skulle gärna ha läst kortare kapitel och att författarnadärmed fått med flera olika aspekter, till exempel näthandel och diskussioner omkroppslighet i relation till Internet. Samtidigt är boken ytterst välkommen som denär. Vad jag känner till har det inte tidigare skrivit en bok med detta mål och en klarplats, eller lucka finns för den att fylla. Boken innehåller relevanta litteraturhänvisningar,som för den intresserade läsaren vidare. Dessutom är boken rik på bilder föratt personer som till exempel inte sedan förr är bekanta med datorspelet Doom ska fåen bild av det, en imponerande förteckning över ord relaterade till Internet och kortamen kraftfulla förklaringar av dessa, samt en kronologisk lista över det finländska datanätverketsframväxt, med start från år 1960-talet. Inte endast bokens artiklar kanupplevas som beskrivande och med ett historiskt perspektiv, även allt annat materialsom finns i boken fyller denna funktion.Boken kan mycket väl rekommenderas för personer som allmänt är intresserade avfenomenet Internet i ett historiskt perspektiv och av studenter som studerar Internetfrån ett kulturvetenskapligt perspektiv. Humoristiskt avslutas det sista kapitlet med”Mitä netti on, sano sinä. Tai kato ***** Googlesta”, vilket mycket väl sammanfattarboken. Den kritik som kan riktas mot boken bygger på att nätet är så mångfascetteratoch föränderligt. En bok kan inte sammanfatta hela Internet och kan inte hellerta med alla aspekter. Detta tycks heller inte vara målet. Boken kan däremot mycketväl fungera som ett uppslagsverk för etnologer och folklorister intresserade av Internet.Filosofie magister Ann-Charlotte Palmgren är doktorand i kvinnovetenskap vidÅbo Akademi.<strong>Elore</strong> 2/2010276
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/sarelin_2_10.pdf]RecensionMening genom (kristen) metalMOBERG, MARCUS 2009: Faster for the Master! Exploring Issues of Religious Expressionand Alternative Christian Identity within the Finnish Christian Metal Music Scene.Åbo: Åbo Akademis förlag. 320 sidor.Mikael SarelinMetal-musik har sedan barnsben förknippats med religion och religiösa uttryck. Oftasthar metal varit känt för att flirta med vad som ibland kallas för den ”mörkasidan”, det vill säga med ockultism och djävulen. Men det finns även en annan sidaav metal-musiken, en sida som kanske inte så många känner till. Det är denna, denkristna dimensionen av metal, som Marcus Moberg undersöker i sin doktorsavhandlingi religionsvetenskap, Faster for the Master.Vad är då kristen metal? Enligt Moberg bör musiken för att kunna definierassom kristen metal innehålla ett kristet budskap, låttexterna bör med andra ord varauttalat kristna. Vidare skall musiken framföras av och för troende kristna. Och såbör det förstås vara musik som tillhör genren metal. Moberg skriver att den kristnametal-scenen i stor utsträckning har lånat attityd, stil, estetik och även musik frånden icke-kristna (sekulära) metal-scenen. Attityden är med andra ord aggressiv ochkompromisslös. Stilen och estetiken domineras av färgen svart, av medeltida vapenoch nitförsedda kläder. Musiken är tung, nedstämd och ofta snabb till tempot, sångenär antingen hög och gäll eller ett brutalt, skrikigt morrande. Attityd, stil, estetikoch inte minst musik varierar enligt subgenre inom metal-musiken, som kan röra sigmellan allt från klassisk heavy metal till death metal eller rentav black metal. Samtligastilar finns enligt Moberg representerade inom den kristna metal-scenen. Detta ärdock inte rätt plats att redogöra för den sekulära metal-musiken och dess subgenrer,ifall intresse för dessa väcktes rekommenderar jag bland andra Deena Weinsteins
Mikael Sarelin: Mening genom (kristen) metalHeavy Metal. The Music and Its Culture (1991), Keith Kahn-Harris’ Extreme Metal.Music and Culture on the Edge (2007) och Robert Walsers Running with the Devil.Power, Gender, and Madness in Heavy Metal Music (1993).Syfte och materialMoberg granskar i sin avhandling den kristna metal-scenen i Finland som ett populärkulturelltmedel genom vilket scenmedlemmarna uttrycker sin kristna tro ochidentitet. Hans syfte är att redogöra för den kristna metal-musiken och dess kultursamt för vilka betydelser den har för sina medlemmar. I sitt trefaldiga syfte redogörhan för det första för den kristna metal-scenen genom att relatera till den sekulärametal-musikens ramverk då han beskriver den kristna metal-scenens stil, estetik,musik, låttexter och för scenens historiska bakgrund. För det andra granskar hanvilka meningar och funktioner de aktiva scenmedlemmarna tillskriver den kristnametal-scenen i Finland. Slutligen granskar han processer där medlemmar av denkristna metal-scenen i Finland förses med resurser som hjälper dem att konstrueraalternativa former för religiöst uttryck och en alternativ kristen identitet, det vill sägaalternativa sätt att göra religion och vara kristna på.Intervjuer med centrala medlemmar av den kristna metal-scenen utgör grunden iMobergs material. Utöver intervjuerna har han gjort deltagande observation på festivaleroch spelningar, bekantat sig med låttexter, tidningar, fanzines (amatörtidningar)samt använt diskussionsfora och annan information från bland annat artisters egnahemsidor som finns tillgänglig på internet. En aspekt som ter sig intressant i minaögon är att Moberg har valt att inte anonymisera sina informanter. Han motiverarsitt val med att informanterna själva har beslutat sig för att framträda med sina namnoch med att de är kända personer som befinner sig i nyckelpositioner inom sin scenoch därför öppet står för allt som de har uttryckt i intervjuerna. Som jag ser saken ärdet dock alltid i sista hand forskarens ansvar, inte informanternas, att besluta huruvidainformanterna behöver skyddas genom anonymisering eller fingerade namn.I arbetet med min egen avhandling inom vars ramar jag undersöker maskuliniteterinom den finska black metal-scenen (något av den ideologiska motpolen till kristenmetal) har jag valt att anonymisera mina informanter även om dessa gärna hade valtatt framträda med sina namn av liknande skäl som Mobergs informanter, nämligenför att visa att de står bakom sina ideologiska val och sina åsikter. Jag motiverar mittval att anonymisera informanterna med black metal-scenens från samhällsnormernaavvikande värderingar och på dess inte helt fläckfria rykte i det omgivande samhället,faktorer som kunde tänkas försvåra livet för mina informanter ifall jag hängde utdem i allmänheten. Med detta vill jag dock inte ifrågasätta Mobergs val, den kristnametal-scenen, dess värderingar och rykte i samhället är trots allt helt andra är hosden scen som utgör föremål för min egen forskning. Moberg gör dock ett intressantoch i en viss mån ett avvikande val då han bestämmer sig för att inte anonymiserasina informanter.<strong>Elore</strong> 2/2010278
Mikael Sarelin: Mening genom (kristen) metalTeoretiska perspektivMoberg skriver att han fokuserar på en diskursiv konstruktion av kristen metals meningaroch funktioner inom en finsk social, kulturell och religiös kontext. Särskildvikt fäster han vid hur mening skapas och upprätthålls utgående från ett socialkonstruktionistisktperspektiv, det vill säga hur individers självbild konstrueras i förhållandetill och genom social interaktion, främst genom språket. Moberg granskaralltså hur identiteter konstrueras inom den kristna metal-scenen i Finland, hur medlemmarnaav den kristna metal-scenen fyller sina liv med religiös mening. Genomen diskursanalytisk infallsvinkel undersöker Moberg hur anhängarna av den kristnametal-scenen uppfattar scenen och sig själva i förhållande till den. I praktiken görhan detta genom att söka efter återkommande mönster i anhängarnas berättelser, påInternet, konserter och så vidare. De två viktigaste teoretiska redskapen utgörs förMobergs del alltså av diskursanalys och socialkonstruktivism.Ett begrepp som redan ett flertal gånger har förekommit inom denna text och somtillsammans med ovannämnda teoretiska perspektiv utgör ett centralt verktyg för Mobergär scenbegreppet. Detta är ett begrepp som möjliggör ett granskande av samtligaaktörer inom en viss kulturyttring parallellt, i Mobergs fall den kristna metal-kulturen.Scenbegreppet omfattar för skribenten allt från artister till produktion och från distributiontill fans och konsumenter. Scener bestäms och avgränsas på basis av plats, de kanvara lokalt, regionalt, nationellt, transnationellt eller globalt bestämda. Scenbegreppet isig är inte ett analysredskap men det kan användas framgångsrikt tillsammans med ettsådant, i Mobergs fall med socialkonstruktivism och diskursanalys.BakgrundFör att beskriva förhållandet mellan religion och populärkultur redogör Moberg förprocesser av sekularisering och differentiering i den samtida västvärlden. Religionensbetydelse i vårt samhälle har inte bara minskat, hävdar Moberg, den har dessutomförskjutits mot den privata sfären. Detta betyder bland annat att den finska statskyrkansom institution har förlorat anhängare till mera privata andlighetsuttryck. Men detinnebär även att populärkultur och religion allt oftare har kommit att växelverka, vilketinte minst tagit sig i uttryck genom den kristna populärmusiken. Samtida kristenmusik (Contemporary Christian Music) förekommer inom alla musikaliska genrer ochutgör alltså inte en genre i sig själv. Samtida kristen musik låter och ser oftast ut som sinsekulära motsvarighet, skriver Moberg, men den skiljer sig från denna genom kristnalåttexter, troende musiker, samt kristna produktions- och distributionskanaler. Dettagäller i stora drag även kristen metal, vilket redan har konstaterats ovan.Kristen metal låter och ser även i stort sett ut som sin sekulära motsvarighet, medvissa undantag. Därför väljer Moberg att ge läsaren en bild av hur den sekulära metal-scenenär konstruerad genom att granska dess historiska, visuella, estetiska ochverbala dimensioner. Han redogör för metal-musikens olika subgenrer och för dess<strong>Elore</strong> 2/2010279
Mikael Sarelin: Mening genom (kristen) metalelement av motstånd och kommer också ihåg att nämna metal-musikens kontroversielladrag. Efter att ha gjort detta bakgrundsarbete redogör han för den kristnametal-musiken och dess kultur med tyngdpunkt på den kristna metal-scenen i Finland.Avsnittet om kristen metal skall enligt författaren förstås i relation till hansredogörelse av den sekulära metal-scenen. Kristen metal skiljer sig från sin sekuläramotsvarighet främst genom låttexterna och bör enligt Moberg inte ses som en egensubgenre inom metal. Snarare representerar den kristna metal-scenen samtliga subgenrersom finns inom metal. Kristen metal finns inom alla eller i varje fall inom deflesta subgenrer och -stilar som existerar inom sekulär metal. De kristna metal-musikernahar alltså valt att inte skapa egna stilar att uttrycka sig genom, utan spriderhellre sitt budskap via redan existerande metal-stilar.Låttexterna handlar enligt Moberg om vardagsproblem sedda ur ett kristetperspektiv, men även låtar som behandlar Kristi lidande, korsfästelse och offer samtapokalyptiska teman förekommer ofta såsom även låttexter om den andliga kampenmot Satan och mot synd. Många av de kristna banden flaggar med sin tro och riktarsnarast sin musik till andra kristna. De strävar därför inte heller efter att sprida sinaskivor på den sekulära marknaden och uppträder endast på kristna konserter ochfestivaler. Andra är däremot mera försiktiga med att ta på sig en kristen stämpel eftersomen sådan enligt dem kunde tänkas skrämma bort möjliga icke-kristna lyssnare.Lyssnare som, ifall det kristna inte framhävs för mycket, med tiden kunde göras meramottagliga för det kristna budskapet.Tro genom metalI sin analys konstaterar Moberg att kristen metal utgörs av en blandning av kristentro och populärmusikgenren metal. Kristen metal erbjuder för sina fans ett alternativtsätt att uttrycka sin kristna tro. Den kristna metal-scenen utgör inte ett hot motden traditionella kristna institutionen utan snarare ett komplement till den, även omdet inom den finska scenen nog höjs en del kritiska röster mot de mera traditionellasätten att uttrycka sin kristna tro. Mobergs avhandling ger en intressant och välbehövligbild av växelverkan mellan religion och populärkultur som han exemplifierarmed den kristna metal-scenen i Finland.LitteraturKAHN-HARRIS, KEITH 2007: Extreme Metal. Music and Culture on the Edge.Oxford: Berg.WALSER, ROBERT 1993: Running with the Devil. Power, Gender, and Madness inHeavy Metal Music. Hanover: Wesleyan University Press.WEINSTEIN, DEENA 1991: Heavy Metal. The Music and Its Culture. New York:Da Capo Press.Filosofie magister Mikael Sarelin, doktorand vid ämnet folkloristik, Åbo Akademi<strong>Elore</strong> 2/2010280
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/savolainen2_2_10.pdf]Kirja-arvioYlirajaisia etnisyysdiskursseja moniulotteisen paluumuutonympärilläDAVYDOVA, OLGA 2009: Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena. Etnisyysdiskurssejatransnationaalissa tilassa. Joensuun yliopiston julkaisuja 57. Joensuu: Joensuun yliopisto.411 sivua.Ulla SavolainenOlga Davydovan monitieteinen väitöskirja Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena.Etnisyysdiskursseja transnationaalissa tilassa pureutuu tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseenmonipuolistamalla näkökulmia maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin sekäkansallisen ja etnisen kategorioihin. Suomessa näkyvin keskustelu kaikesta maahanmuutostakiinnittyy tavallisesti konflikteihin – joko niitä alleviivaten tai selittäen.Leimaavaa keskusteluille on homogenisoiva näkemys ”maahanmuuttajien” ja ”suomalaisten”ryhmistä sekä maahanmuuttajaosapuolen äänen puuttuminen. Olga Davydovakäsittelee tutkimuksessaan Venäjältä Suomeen suuntautuvaa etnisin perusteintapahtuvaa maahanmuuttoa eli niin kutsuttua paluumuuttoa. Hän pureutuupaluumuuton poliittisiin ja ideologisiin ulottuvuuksiin sekä etnisyyden käsitteenmoninaisuuteen. Davydova asettaa tutkimuksessaan sellaisia valmiita kategorioitakuten ”venäläinen”, ”suomalainen” ja ”paluumuuttaja” kyseenalaisiksi käsittämällätutkimuskohteensa heterogeeniseksi ryhmäksi. Etnisistä positioista neuvotellaan janäissä neuvotteluissa tuotetaan valmiiden kansallisuus- ja etnisyyskategorioiden ulkopuolisia”kolmansia” tiloja.
Ulla Savolainen: Ylirajaisia etnisyysdiskursseja moniulotteisen paluumuuton ympärilläTutkimuksen lähtökohdistaDavydovan tutkimus on artikkeliväitöskirja, joka koostuu suomenkielisestä johdantoluvustasekä kuudesta artikkelista, joista kolme ensimmäistä sisältyy myös Davydovanvuonna 2004 ilmestyneeseen lisentiaatintutkimukseen Etnisyyspuhe Suomen kynnyksellä.Paluumuuttajien suomalaisuuden muodostuminen. Väitöskirjan artikkeleistakolme on kirjoitettu suomen, kaksi englannin ja yksi venäjän kielellä. Monikielisyyson perusteltua tutkimuksen aiheen ja artikkelimuodon huomioon ottaen. Se sekälaajentaa että rajaa tutkimuksen mahdollista lukijakuntaa. Yhtäältä laaja monikansallinenjoukko voi perehtyä yksittäisiin artikkeleihin, mutta toisaalta väitöskirjankokonaisuuden haltuunotto edellyttää kaikkien kolmen kielen hallintaa. Esimerkiksiitseltäni venäjänkielinen artikkeli jäi lukematta. Davydova on mahdollistanut kokonaisuudenhahmottamista myös lisäämällä loppuun tiivistelmät väitöskirjasta sekäenglannin- että venäjänkielellä. Väitöskirjan teoreettisia ja metodologisia lähtökohtiaerittelevässä johdantoluvussa Davydova pohtii itse kielen ja kohderyhmän valinnanvaikeutta ja arvioi valintojaan retrospektiivisesti. Hän sanoo suunnanneensa ensimmäisetartikkelit yleisesti suomalaiselle lukijalle, kun taas jälkimmäisten kohdeyleisöon selkeämmin akateeminen. Tutkimuksen tekemisen Davydova mieltää kriittisenäja yhteiskunnallisena toimintana, mihin perustuu myös syy kirjoittaa suomeksi: tutkimuksenyksi tavoite on vaikuttaa paluumuutosta ja etnisyydestä käytävään keskusteluunSuomessa.Davydovan ajattelun epistemologinen lähtökohta on kontruktionismissa ja hännojaa kulttuurin- ja femistisen tutkimuksen lähestymistapoihin. Foucault’lainenkäsitys diskurssista vallan ja tiedon tuottamisen systeeminä (esim. Foucault 1980)ja postrukturalistinen teoria identiteetin diskursiivisuudesta (esim. Hall 1999) ovatydin-näkökulmia. Näiden lisäksi keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on transnationaalinentai ylirajainen näkökulma muuttoliikkeiden tutkimukseen, jossa kohdemaahanintegraation sijaan korostuu kansallisuuksien rajakohdat sekä monenlaisetylirajaiset yhteydet. Tässä prosessissa maahanmuuttajat tuottavat ylirajaisia kulttuurisiatai ”kolmansia” tiloja, joista Davydova tutkimuksessaan analysoi internet-puhettaja hautajaisia. Ylirajaiset tilat ovat diskursiivisia diasporatiloja, jotka kyseenalaistavatkategoriset käsitykset etnisyydestä tai paikallisuudesta, joihin esimerkiksiSuomen paluumuuttopolitiikka monilta osin nojaa. Suomen lisäksi hän kiinnittäähuomiota myös Venäjän erilaisiin etnisyysdiskursseihin, jotka niin ikään vaikuttavatpaluumuuttoon ja ihmisten etnisyys-käsityksiin. Davydova erittelee tutkimuksessaanpaluumuuttajien heterogeenisyyttä: ryhmä koostuu inkeriläissyntyisistä sekäVenäjän Karjalan suomalaisista, amerikansuomalaisista sekä vuoden 1918 jälkeenNeuvostoliittoon muuttaneista suomalaisista. Muistutuksia Venäjän karjalaisen suomalaissyntyisenväestön moninaisuudesta ei ole suomalaisessa keskustelussa liikaa.Usein Karjala automaattisesti käsitetään Kalevalan ja luovutetun Karjalan myyttiseenmielikuvakompleksiin punoutuvaksi möhkäleeksi.<strong>Elore</strong> 2/2010282
Ulla Savolainen: Ylirajaisia etnisyysdiskursseja moniulotteisen paluumuuton ympärilläTutkimusaiheiden, -aineistojen ja -kenttien moninaisuudessaDavydova yhdistää tutkimuksessaan lähestymistapoja sosiologian, folkloristiikan,kulttuurin tutkimuksen sekä filologian piiristä. Monitieteisyys näkyy tutkimuksenkeskenään erilaisissa artikkeleissa. Väitöskirjan moninäkökulmaisuutta lisää myöstutkimusaineistojen heterogeenisyys. Aineistot koostuvat paluumuuttajakoulutettavienhaastatteluista, Internet-keskusteluista, viranomaisdokumenteista, julkistenmedioiden tuottamasta sisällöstä sekä tutkijan omista havainnoista. Väitöskirjan ensimmäinenartikkeli ”Interaktiivista indentiteettipeliä – havaintoja paluumuutostaSuomeen” toimii johdantona tutkimuksen aiheeseen. Se esittelee paluumuuttajienryhmän eli Venäjän suomalaisten heterogeenisyyttä sekä erilaisia näkökulmia identiteetintarkasteluun, kyseenalaistaen selkeät kategoriat. Davydova nostaa kiinnostavastiesiin paluumuuton keskeisenä perusteena olevan suomalaisen identiteetinkäsitteen problematisoimattomuuden. Väitöskirjan toinen artikkeli ”Mosty v Finljandiju”jäi riittämättömän venäjäntaitoni vuoksi minulta lukematta. Tutkimuksenkolmas artikkeli ”Produced Finnishness in the Context of Remigration” on kirjoitettuyhdessä Kaija Heikkisen kanssa ja pureutuu suomalaisen identiteetin ja etnisyydenkonstruoimisen kysymyksiin virallisten dokumenttien ja paluumuuttajien haastattelujenpohjalta. Folkloristin näkökulmasta artikkelissa erityisen mielenkiintoistaoli analyysi biologisista metaforista kuten verestä, äidinmaidosta ja juurista, joillahaastateltavat kuvaavat ja konstruoivat suomalaista etnistä alkuperää. Myös Suomenvaltion tasolla suomalainen biologinen alkuperä on keskeisempi suomalaisuudenkriteeri, kuin opitut ja omaksutut käytänteet ja tavat. Kirjoittajat pohtivatkin syitädiskurssien yhteneväisyydelle ja nostavat esiin sen yhteiskunnallisia ja ideologisiakonteksteja niin Suomessa kuin Venäjällä. Tutkimuksen ensimmäisten artikkelienyhdistävä punainen lanka punoutuu identiteetin, etnisyyden ja kansallisuuden kysymyksistä.Väitöskirjan kolme viimeistä artikkelia muodostavat ylirajaisen maahanmuuttonäkökulmaankiinnittyvän kokonaisuuden. ”Rituaali, identiteetti ja ylirajaisuus.Joitakin ajatuksia paluumuuttajan hautajaisista” käsittelee etnisen identiteetin näkökulmastapaluumuuttajan Joensuussa järjestettyjä hautajaisia esimerkkinä transnationaaliinkulttuuriseen tilaan sijoittuvasta toiminnasta. Davydova vertaa omaakokemustaan hautajaisista neuvostoliittolaiseen ja nykyvenäläiseen hautajaisperinteeseenja erittelee myös niiden moniäänisyyttä. Esimerkkinä neuvostoliittolaisenhautajaisperinteen moniäänisyydestä Davydova käyttää valtion vallankumouksenjälkeen luomia virallisina skenaarioina julkaistuja ateististen hautajaisrituaalien malleja,sekä käsittelee niiden vaihtelevaa soveltamista ”tavallisten ihmisten” hautajaisissa.Nykyvenäläinen moniääninen hautajaisperinne taas kuvataan yhdistelmäksialueellisia, etnisiä, ortodoksisia sekä neuvostoaikaisia aineksia. Perhejuhlakontekstiosoittautuu artikkelin pohjalta hedelmälliseksi ylirajaisen identiteetin ilmentymäkohdaksi,transnationaaliksi tilaksi, jossa identiteettineuvotteluja käydään lähtö- jakohdemaan traditioiden kohtaamispisteessä, jotka jo itsessään ovat heterogeenisiä.<strong>Elore</strong> 2/2010283
Ulla Savolainen: Ylirajaisia etnisyysdiskursseja moniulotteisen paluumuuton ympärilläKahdessa viimeisessä artikkelissa Davydovan tutkimuskenttänä on Internetin suomi.ru-keskustelupalsta.”Nettikeskusteluja transnationaalissa tilassa” kuvaa Suomessaasuvien venäjänkielisten keskustelufoorumia ylirajaisena tilana, jossa identiteettityötätehdään. Artikkelissa Davydova ehdottaa translokaalisuuksiin liittyvien termien ohelletranskielisyyden käsitettä, joka viittaa venäjänkieleen paikkaa tärkeimpänä identifioitumiskohteenamonikielisessä tilanteessa. Suomi.ru-keskustelupalstalla Suomessaasuvat venäjänkieliset yhtäältä tuottavat ylikansallista transkielellistä yhteisöllisyyttäsekä toisaalta tekevät rajanvetoja eri ryhmien välille ja suhteuttavat itseään niihin.Viimeinen artikkeli ”Bronze Soldier Goes Transnational: Mediascapes and theFormation of Identities in Internet Discussions” käsittelee internetin ja julkistenmedioiden vuorovaikutusta esimerkkitapauksenaan Tallinnan pronssisoturipatsaantapaus. Toisen maailmansodan jälkeen neuvostosotilaiden muistomerkiksi pystytettypatsas siirrettiin vuonna 2007 Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle. Useat eritahot kokivat patsaan siirron ideologiseksi, etniseksi ja poliittiseksi kannanotoksi jatapaus herättikin runsaasti polemiikkia niin Virossa, Venäjällä kuin Suomessa. ArtikkelissaDavydova osoittaa, että suomi.ru-keskustelupalstalla Suomessa asuvat venäjänkielisetluovat monikerroksisen transnationaalin mediatilan, joissa Suomen ja Venäjänmediat limittyvät, kohtaavat toisensa ja myös asettuvat kontekstiin suhteessatoisiinsa. Nettikeskusteluissa maahanmuuttajat siten kytkeytyvät myös kansallistenmedioiden valtasuhteisiin ja määrittävät aktiivisesti omaa suhdettaan niiden luomiindiskursseihin. Pronssisoturi-tapauksen kohdalla Davydova osoittaa, että Suomessaasuvat venäjänkieliset tuntevat sekä Suomen että Venäjän medioissa esitetyt tulkinnattapauksesta ja usein myös kokevat ne riittämättömiksi ja vieraannuttaviksi.Refleksiivisyyden voimaDavydovan tutkimusote on voimakkaan refleksiivinen, mikä sopii tutkimusasetelmaanerinomaisesti ja on mielestäni tutkimuksen ehdoton ansio. Produktiivisen refleksiivisyydenmahdollistaa Davydovan henkilöhistoria Petroskoista Suomeen muuttaneenapaluumuuttajana sekä uusia paluumuuttajia kouluttaneena viranomaisena.Hän positioituu ensinnäkin paluumuuton lähtö- ja kohdemaiden sekä muuttajienrajapinnalle ”tutkittavien ja tutkivien välimaastossa liikkuvaksi partisaaniksi” (s. 16).Toinen reflektion akseleista muodostuu Davydovan asemalle yhtäältä tutkijana, jokapyrkii problematisoimaan Suomen paluumuuttosäännösten selkeärajaista etnisyyskäsitystäja toisaalta viranomaisena, joka pyrkii kouluttamaan paluumuuttajia tämänkäsityksen lähtökohdista. Refleksiivisyyden vuoksi myös tutkijan omat tuntemukset,käsitykset sekä kokemukset ovat avoimesti tutkimuksen aineistona ja tutkijan avoinsubjektiivisuus helpottaa tutkimuksen arviointia ja lisää sen objektiivisuutta. Omienhavaintojen ja itsereflektion tuotteiden käyttö tutkimusaineistona kuitenkin samaanaikaan häivyttää paikka paikoin muun tutkimusaineiston näkymistä. Haastattelujaja nettikeskusteluja olisikin voinut nostaa tutkimuksessa enemmän esille ja esimerkiksihautajaisia käsitelleessä artikkelissa itse hautajaisiin osallistuneiden käsitysten<strong>Elore</strong> 2/2010284
Ulla Savolainen: Ylirajaisia etnisyysdiskursseja moniulotteisen paluumuuton ympärilläanalysointi yhdistettynä tutkijan havaintoihin sekä kansallisten hautajaisperinteidenvertailuun olisi ollut kiinnostavaa.Artikkeliväitöskirjan muoto sekä ajallinen perspektiivi artikkelien ja johdantoluvunkirjoitusajankohdan välillä mahdollistavat myös metatutkimuksellisen reflektionluontevammin kuin monografia, jossa yhtenäinen synteesinomaisuus sekä tietynlainentutkimuksellinen yksiaikaisuus korostuu. Artikkelimuotoisuus aiheuttaa kuitenkinväistämättä paluumuuttoon, lähtö- ja kohdemaihin liittyvien perustietojen sekäkeskeisten teoreettisten näkökulmien toistoa. Artikkelimuoto mahdollistaa luontevastimyös moninäkökulmaisen lähestymistavan, joka sopii tutkimusaiheeseen. Davydovaonnistuukin tutkimuksessaan kuvaamaan kolmansien tilojen sekä etnisyysjakansallisuuskategorioiden prosessuaalisuuden, liikkuvuuden ja limittyneisyydenmoninaisuutta. Toisaalta moninäkökulmaisuus tekee sen, että jotkin näkökulmistaja aiheista jäävät hieman pintapuolisiksi, kuvaileviksi ja esimerkinomaisiksi, mikä korostaaaihepiirien keskittämisen ja tutkimuskysymyksen rajaamisen merkitystä myösartikkeliväitöskirjan kohdalla. Davydovan väitöskirjan artikkelit sisältävät mielestäniaihioita useaan laajempaan tutkimukseen, ja monen artikkelin johtopäätökset voidaankäsittää tulosten lisäksi kiinnostavina lähtökohtina lisäselvityksille. Esimerkiksimaahanmuuttajien perhejuhlien ja Internetin tarkastelu transnationaaleina tiloinatarjoaisi tärkeän ja ajankohtaisen tutkimusaiheen kansainvälisestikin ja monien erimaahanmuuttajaryhmien ja valtioiden tilanteessa. Kaiken kaikkiaan Davydovan väitöskirjaavaa uusia näkökulmia suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun sekä toimiihyvänä esimerkkinä tutkimuksesta, jossa refleksiivisyys nousee produktiiviseksiosaksi tutkimusta eikä ole ainoastaan hyvään lähdekritiikkiin kuuluva muodollinenvelvollisuus.KirjallisuusDAVYDOVA, OLGA 2004: Etnisyyspuhe Suomen kynnyksellä. Paluumuuttajien suomalaisuudenmuodostuminen. Perinteentutkimuksen julkaisematon lisensiaatintutkielma.Joensuun yliopisto, suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitos.FOUCAULT, MICHEL 1980: Truth and Power. – Gordon, Colin (eds.): Power/Knowledge. Selected Interviews and Other Writings 1972–1977 by Michel Foucault.Brighton: The Harvester Press.HALL, STUART 1999: Identiteetti. Tampere: Vastapaino.Filosofian maisteri Ulla Savolainen on folkloristiikan jatko-opiskelija Helsinginyliopistossa.<strong>Elore</strong> 2/2010285
<strong>Elore</strong> (ISSN 1456-3010), vol. 17 – 2/2010.Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.[http://www.elore.fi/arkisto/2_10/ukkonen_2_10.pdf]Kirja-arvioSuomalaisen muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiäMAKKONEN, ELINA 2009: Muistitiedon etnografiaa tuottamassa. Joensuun yliopistonhumanistisia julkaisuja 58. Joensuu: Joensuun yliopisto.Taina UkkonenElina Makkosen perinteentutkimuksen väitöskirja Muistitiedon etnografiaa tuottamassakoostuu kuudesta, vuosina 2005–2008 julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvästäjohdannosta. Siinä tarkastellaan kolmea Pohjois-Karjalaan paikantuvaa muistitietohanketta,joissa kaikissa Makkonen on itse ollut mukana. Näissä hankkeissa ontuotettu paikallisten ryhmien ja yhteisöjen omaa historiaa, mutta samalla niihin onliittynyt akateemisen tutkimuksen intressejä. Tutkimuksen pääkysymys on, mitenmenneisyyttä tuotetaan muistelutilanteissa, erilaisissa muisteluaineistoissa ja muistitietohankkeissa.Mitä on muistitietoetnografia?Makkosen tarkastelemissa hankkeissa tuotettiin monenlaista muistitietoa ja monellaeri tavalla: niiden yhteydessä toimi muistelu- tai perinnepiirejä, kirjoitettiinkylälehtiä ja -kirjoja, piirrettiin muistipiirroksia ja tehtiin haastatteluja, joista osaon ryhmähaastatteluja. Makkonen analysoi haastatteluja muistitiedon tuottamisenkontekstina ja tekee näkyväksi niitä menneisyyden tulkintoja, joita on luettavissahaastatteluista ja muistipiirroksista. Lisäksi hän pohtii, miten yhteisöjen (Kaltimo,Kontiolahden kylät) tai instituution (Joensuun yliopisto) historiaa rakennetaan sekätarkastelee, minkälaisia menneisyyttä koskevia neuvotteluja käydään ja ketkä tulkinnoistaneuvottelevat eli ketkä tuottavat ja muokkaavat menneisyys- ja historiakuvia.
Taina Ukkonen: Suomalaisen muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiäTarkastelun perustana on ymmärtävä muistitietotutkimus, jota Makkonen ”vahvistaaetnografisella näkökulmalla”. Etnografisuus tarkoittaa käytännössä sitä, ettätutkija kertoo, miten haastatteluaineistot on muodostettu ja analysoitu sekä minkälaisiaeettisiä kysymyksiä aineiston muodostamisen ja tutkimuksen kirjoittamiseenliittyy. Keskeistä on tehdä näkyväksi tutkijan oma rooli ja sen näkyminen tutkimuksenkaikissa vaiheissa. Makkosen omin sanoin ”muistitietoetnografian tutkimusotekorostaa tutkijan roolia ja merkitystä yhtenä tutkimustiedon tuottajana javaatii tutkijaa kirjoittamaan auki omat tavoitteensa, sitoumuksensa ja vaikutuksensatuotettuun tietoon” (s. 61). Olennaista muistitietoetnografiassa on muistitiedon jaetnografisen tiedon dialogi ja neuvottelu.Tutkimusote on hyvä, mutta vierastan sen kutsumista muistitietoetnografiaksi,koska tavoitteena ei ole kirjoittaa kattavaa kuvausta muistitiedosta vaan sen tuottamisprosessista.Tutkimuksen kohteena olevien yhteisöjen tuntemus, haastattelujentekeminen, aineistojen analysointi laadullisin menetelmin sekä refleksiivinen otetutkimuskohteen kuvailussa ja tutkimuksen kirjoittamisessa kuuluu lisäksi hyvinolennaisesti nimenomaan haastatteluihin perustuvaan muistitietotutkimukseen.Toisaalta muistitietotutkimuksessa hyödynnetään myös muulla tavoin kuin haastattelemallahankittua aineistoa, joten ehkä etnografiseen metodologiaan tukeutumistaolisi hyvä korostaa omalla nimityksellä. Eikö etnografinen muistitietotutkimus olisikuvaava ja sopiva?Muistitieto tietona ja tutkimusaineistonaViime vuosien aikana folkloristiikassa on ilmestynyt useita muistitietotutkimuksenkenttään kuuluvia väitöskirjoja (esim. Haanpää 2008, Kortelainen 2008 ja Heimo2010). Niissä kaikissa käsitellään haastatteluja tutkimusaineiston ja tiedon muodostamisentapana, muistitiedon ominaispiirteitä tietona ja menneisyyden tulkintanasekä tutkimuksen tekemiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja valintoja. Lisäksi tutkimuksissaesitellään joitakin muistelijoita sekä maallikkotutkijoita, paikallisen historianasiantuntijoita tai ”muistin miehiä” ja pohditaan näiden tuottaman historiallisentiedon merkitystä ja suhdetta asiantuntijahistoriaan. Myös Makkonen paneutuuväitöskirjassaan näihin suomalaisen muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiin.Muistitiedon ominaispiirteiden tarkastelu on siis nykyisin olennainen osa muistitietotutkimusta.Kunkin tutkimuksen tieteenfilosofisista lähtökohdista ja tavoitteistariippuu, minkälaisiin piirteisiin tarkastelussa keskitytään; keskitytäänkö pohtimaanmuistitiedon sisällöllisiä piirteitä, tehtäviä, ilmaisukeinoja vai esimerkiksi suullisenmuistitiedon suhdetta kirjallisessa muodossa oleviin aineistoihin. Näissä muistitiedonluonnetta käsittelevissä pohdinnoissa korostetaan useimmiten seuraavia asioita:muistitiedossa menneisyyttä kuvataan ja arvioidaan nykyisyys lähtökohtana, toiseksimuistitiedossa kietoutuvat yhteen muistelijan omat kokemukset ja erilaiset julkisetdiskurssit tai tekstit ja kolmanneksi se on moniäänistä tulkintaa, joka kertoo ensisijaisestimenneiden asioiden ja tapahtumien merkityksestä ei niinkään siitä, miten<strong>Elore</strong> 2/2010287
Taina Ukkonen: Suomalaisen muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiäasiat olivat (esim. Haanpää, 2008, 37–40; Kortelainen 2008, 27–33).Tutkimuksensa johdannossa Makkonen luonnehtii muistitietoa samalla tavoinkuin kollegansa, yhtäältä yksilöllisenä, toisaalta yhteisöllisenä, moniäänisenä ja tulkinnallisenatietona, jota voi käyttää sekä kohteena että lähteenä. Itse hän tarkasteleemuistitietoa molempina ja määrittää työnsä samalla aineistoa tuottavaksi muistitietotutkimukseksi.Artikkelissa Lapsuus menneen ja nykyisen vuoropuhelussa: kaltimolaistenmuistelupuheen tarkastelua Makkonen syventää pohdintojaan muistitiedonluonteesta. Hän osoittaa, millä tavoin nykyisyys on muistelussa läsnä ja esitteleekeskeiset aiheet, joiden kautta lapsuutta muistellaan. Samat aiheet – kova työntekopienestä pitäen, leikki ja kasvatusmenetelmät – toistuvat sivumennen sanoen myössiinä lapsuutta käsittelevässä muistitietoaineistossa, jonka parissa itse parhaillaantyöskentelen.Artikkelissa Instituution suullinen historia Makkonen tarkastelee, miten Joensuunyliopiston historiaan liittyviä asioita käsitellään haastatteluissa. Tässä yhteydessä tuleehyvin esille, millä tavoin yksityinen historia ja yleinen historia limittyvät muistitiedossa.Artikkelissa tulee esille myös se, että instituution historiaan liittyvä muistitietoon usein kovin yleisluontoista ja suoraan sanoen aika mitäänsanomatonta.Instituution vaiheet eivät ilmeisesti innosta muistelijoita eivätkä ole samalla tavoinmuistamisen arvoisia tai selitystä kaipaavia kuin vaikkapa vuoden 1918 tapahtumat(Heimo 2010) tai suvussa tapahtunut veljestappo (Haanpää 2008).Haastattelu tutkimusaineiston muodostamisen tapanaHaastattelu on muistitietotutkimuksessa olennainen aineiston muodostamisen tapamyös silloin, kun on hyödynnetty muulla tavoin tuotettua muistitietoa. Makkonenon tehnyt haastatteluja kaikissa muistitietohankkeissaan, menetelmänään teemahaastattelu.Käyttämäänsä teemalistaan hän tukeutui alussa ”aika orjallisesti”, myöhemmin”keskustelevammin” ja viimeisessä, Joensuun yliopiston muistitietoprojektissa”luovasti” (s. 43–44). Teemahaastattelua tai sen ja avoimen haastattelun yhdistelmääovat käyttäneet muutkin muistitietotutkijat, ja kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä,että haastattelussa aineisto ja tieto tuotetaan vuorovaikutuksessa tai dialogissa.Minua ihmetyttää se, että teemahaastattelusta on tullut niin itsestään selvä aineistonmuodostamisen tapa suomalaisessa muistitietotutkimuksessa. Miksi tutkijateivät pyri kehittämään nimenomaan muistitietotutkimukseen soveltuvia haastattelumenetelmiä?Jos haastattelun on suositeltavaa olla dialogia tai ainakin ”keskusteleva”,niin tämä vaatii sen pohtimista, millä keinoin kunnon vuoropuhelua saadaan aikaan.On mietittävä, millä tavoin kysytään ja otetaan uusia aiheita esille, millä tavoin kommentoidaanhaastateltavan puhetta ja tehdään siitä tulkintoja.Makkonen kirjoittaa johdannossa haastatteluista aika yleisluontoisesti ja niin,että painopiste on niissä muutoksissa, joita etnografiassa ja muistitietotutkimuksessaon tapahtunut suhteessa haastatteluihin. Lisäksi hän kirjoittaa, että ”haastattelussatapahtuvan kohtaamisen lähtökohtana ovat lähes poikkeuksetta tutkijan toiveet ja<strong>Elore</strong> 2/2010288
Taina Ukkonen: Suomalaisen muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiäodotukset” eli tutkija ohjaa ja johtaa silloinkin, kun haastateltava saa kertoa vapaasti.Tästä olen eri mieltä, sillä kokemukseni mukaan myös haastateltavilla on omat odotuksensaja keinonsa hallita tilannetta. Näitä keinoja ovat esimerkiksi tutkijan esittämienaiheiden ohittaminen, vaikeneminen ja tutkijan tulkintojen, toisinaan jopatutkijan pätevyyden kiistäminen. Eettisistä kysymyksistä kirjoittaessaan Makkonenitsekin myöntää, että aina ei ole selvää, kuka haastatteluissa käyttää eniten valtaa. Sensijaan aineiston analyysissa ja tulkinnassa tutkijan valta on todellakin suuri, vaikkahän pyrkisikin keskustelemaan tulkinnoistaan muistelijoiden kanssa.Artikkelissa Producing the Past together: Group Interview and Oral History Makkonensyventyy ryhmähaastatteluihin. Hän kuvaa hankkeidensa erilaisia ryhmähaastattelujaja sitä, millä tavoin niissä muisteltiin ja käytiin neuvotteluja menneisyydentulkinnoista. Hän myös osoittaa, että sisarusryhmässä ja avioparin muodostamassaryhmässä (pitäisiköhän muuten puhua myös parihaastattelusta?) muistelijoidenväliset asetelmat ja vuorovaikutustavat ovat melko lailla samat kuin arkitilanteissa,kun taas nimenomaan haastattelua varten kokoontuneissa ryhmissä valta-asetelmatja muistelemisen tavat muodostuvat vasta haastattelun kuluessa. Makkonen pitääryhmähaastatteluja hyvänä aineiston muodostamisen menetelmänä, koska ryhmässämuistelijat voivat virkistää toistensa muistia ja pohtia asioita yhdessä.Kenttä opettaaElina Makkosen väitöskirjan johdanto on melko yleisluontoinen ja esittelee pääasiassasuomalaista muistitietotutkimusta, mutta se toimii hyvänä johdatuksena sekäartikkeleihin että niihin aiheisiin, jotka muistitietotutkimuksessa ovat olleet keskeisiä.Poikkeuksen tästä yleisluontoisuudesta tekee alaluku Eettisiä pohdintoja, jossaMakkonen käsittelee koko tutkimusprosessiin, ei pelkästään haastattelutilanteisiinja muistelijoiden henkilöllisyyden suojaamiseen, liittyviä eettisiä kysymyksiä ja valintoja.Väitöskirjan artikkelit kuvaavat monipuolisesti sitä, miten muistitietohanke toteutetaan,miten hankkeissa ja erilaisissa haastatteluissa muistellaan ja käydään neuvotteluja.Elina Makkonen onkin ”kentällä” eli muistitietohankkeissa pätevöitynyttutkija. Kokemukseni mukaan muistitietotutkimusta oppii tehokkaimmin käytännössä,toteuttamalla hankkeita ja tekemällä yhteistyötä muistelijoiden kanssa. Myösmuistin toiminnasta, muistitiedon ominaispiirteistä ja tuottamistavoista saa hankkeissaja muistelijoiden parissa enemmän ja syvällisempää tietoa kuin tutkimuskirjallisuuttalukemalla. Etnografinen tutkimusote sopii siis muistitietotutkimukseenerittäin hyvin.<strong>Elore</strong> 2/2010289
KirjallisuusHAANPÄÄ, RIINA 2008: Rikosten jäljet. Etsivän työtä yhteisön, suvun ja perheenmuistissa. Scripta Lingua Fennica Edita 270. Turku: Turun yliopisto.HEIMO, ANNE 2010: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osanahistorian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran toimituksia 1275. Helsinki: SKS.KORTELAINEN, KAISU 2008: Penttilän sahayhteisö ja työläisyys. Muistitietotutkimus.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1178. Helsinki: SKS.Filosofian tohtori Taina Ukkonen tekee muistitietotutkimusta Tilkasten-Värrinsukuseuran Suvun tarinat talteen -hankkeessa.<strong>Elore</strong> 2/2010290
Change language