Yleisön altistuminen pientaajuisille sähkö - Sosiaali- ja ...

18Sähkökenttiä mitataan kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä menetelmässä mittalaite seuraavirtaa tai varausta kahden johtavan elektrodin välillä, toisessa menetelmässä maan ja johtavanelektrodin välillä. Kolmas keino on elektro-optinen. Sähkökenttämittari koostuu periaatteessakahdesta osasta: anturista ja ilmaisimesta. Ilmaisin sisältää signaalinkäsittelypiirinja analogisen tai digitaalisen näytön (Korpinen 2000). Kuvassa 2.4 on esitetty sähkökentänmittausta käytännössä.Kuva 2.4. Esimerkki sähkökentän mittauksesta (oikean puoleisella mittaajalla lukulaite). Mittauksessariittävä mittausetäisyys mittauslaitteeseen on tärkeä, koska mittaajan keho vaikuttaa sähkökentänjakaumaan ja suuruuteen.Pientaajuisten magneettikenttien mittaamiseen on saatavilla useita mittareita, jotka perustuvatinduktioon, Hall -ilmiöön tai hystereesiin. Eri ilmiöihin perustuvilla mittareilla on kullekinilmiölle tyypillinen mitta-anturi. (Korpinen 2000)Pientaajuisten magneettikenttien mittareissa voidaan käyttää yhtä anturia, jolla mitataankentän maksimiarvoa. Magneettivuon tiheyden maksimiarvo on suurin arvo, jonka vuontiheydenamplitudi voi saavuttaa tietyssä pisteessä. Se voidaan mitata kääntelemällä yksiakselistamittaria maksimin löytämiseksi, jolloin mittarin näyttämän suurin lukema kirjataan.Yksiakselista mittaria voidaan käyttää myös mittaamaan kentän kolme ortogonaalista komponenttia,joista lasketaan vuontiheyden resultantti. Tällöin mitattavan kentän täytyy pysyämittauksen ajan muuttumattomana, että saatu mittaustulos kuvaisi vallitsevaa kenttää. (Korpinen2000)Sähkö- ja magneettikenttien mittaamiseen voidaan käyttää myös kolmeakselista anturia mittaamaanresultanttiarvoa, joka on kentän x-, y- ja z-komponenttien neliösumman neliöjuuri.Yleensä kolmeakselisella anturilla mitattu resultantti on suurempi kuin yksiakselisella anturillamitattu maksimiarvo. (Korpinen 2000)Laajakaistaisia kenttiä mitattaessa pitää pystyä samanaikaisesti mittaamaan eritaajuisiakenttiä (ICNIRP 2002). Tällaista kenttien mittaamista Säteilyturvakeskus on ohjeistanutrakennusten kenttiä koskevassa mittausohjeessaan (Jokela 2003). Käytännössä 50 Hz magneettikentissävoi olla merkittävästi yliaaltoja, joiden johdosta kenttä on laajakaistainen (2kHz asti). (ICNIRP 2002, Jokela 2000)