Inkeriläisten Viesti - Suomen Inkeri-liitto ry

soiminen perustui Suomi-Seurassa paljoltivapaaehtoisten asiantuntijoiden ja vapaamuotoisenInkeri-työryhmän suureen panokseen.Vapaaehtoinen Inkeri-työryhmäorganisoi yhteistyössä seuran toimistonkanssa monipuolisen opintotoiminnan lisäksimm. maanlaajuisen kirjakeräyksen(25000 kirjaa ja lisäksi kustantamoilta92000 oppikirjaa), varainkeruun (162000markkaa eli nykyrahassa 37000 euroa),Inkerin päivän konsertin, korttien (LiiliMõtuste) ja äänikasettien (Arvo Survo)myynnin sekä kahden viikon mittaisen inkerinsuomalaistenyhdistysten puheenjohtajienSuomen ja Ruotsin vierailun. Suomi-Seurary:n johtokunta kiitti erityisestiopettaja Raija Karosta, joka organisoi pitkältioppikirjakeräyksen ja opettajille tarkoitetutkurssit (viikon mittaisille intensiivikursseilleLeningradissa, Tartossa jaTallinnassa osallistui yli 80 opettajaa).Tammikuisen vierailuni yhteydessä olikäynyt ilmi, että Pärnussa Saima Hirvosenjohtamille suomen kielen kursseilleoli 300 halukasta, mutta oppilaspaikkojaoli vain kahdellekymmenelle. Kielenopetuksentarve oli ilmeinen ja opettajistaoli huutava pula. Ensimmäisten kurssienopettajina toimivat Tartossa Jukka Kuittinenja Ville Korvenheimo, Tallinnassa EiraPenttinen ja Hannele Jönsson-Korhola jaLeningradissa Pirjo Mikkonen ja KaijaMarkus. Kuittinen ryhtyi vastaamaan inkeriläistenkoulutusohjelman toteutuksestayhdessä Suomi-Seuran opintopäällikköJyrki Ijäksen ja opetusalan ja kouluviranomaistenedustajien asiantuntijaryhmänkanssa. Inkeriläisopettajien koulutusta annettiinperus- ja jatkokursseina ja heitä ohjattiinopettajia oppimateriaalien käyttöön.Suomi-Seura koulutti kolmen vuodenaikana yli 300 opettajaa inkerinsuomalaistenkieliryhmien opettajiksi. MyösSuomeen muuttaneiden koulutus alkoi.Taloudellista tukea koulutustoimintaantuli opetusministeriön kautta nykyrahassayli 40 000 euroa ja keräysten ja rahastojenkautta lisää.Yritin herätellä laajempaa mielenkiintoainkerinsuomalaisten asiaan kirjoittamallalehtiin: ”Inkeriläiset uskaltavat taasolla ihmisiä” (Aamulehti), ”Viro ja Inkeri”(Uusi Suomi). Kokemusten karttuessakirjoitin lisää inkeriläiskysymyksestä:”Inkeriläisten toinen tulevaisuus” (Kanava4/89), ”Suomi ja Inkeri – uusi kulttuurisilta”(Turun Sanomat ym. maakuntalehdet26.6.1989).1990–1991: paluumuutto ja herääväviranomaistoimintaVuonna 1990 tapahtui paljon. Suomen viranomaisetheräsivät inkerinsuomalaistentarpeisiin. Näkyvin ja kauaskantoisinoli presidentti Mauno Koiviston lupaus10.4.1990 Neuvostoliiton suomalaisillepaluumuuttajan asemasta Suomessa.Kaksi päivää myöhemmin Suomi-Seuralaati valtioneuvostolle muistion inkeriläistenneuvonta- ja vastaanottokeskuksesta.Tein Juhana Aunesluoman kanssatyöministeriölle arvion paluumuutonmääristä ja osallistuin kirkon selvitystyöhön.Loppukevään ja kesän aikana Suomi-Seurantoimisto vastasi yli tuhanteenmuuttomahdollisuuksia koskevaan tiedusteluun.Suomi-Seuran toiminnan päätavoite olisaada Suomen viranomaiset ottamaan inkerinsuomalaistenasia omakseen. Seuravälitti viranomaisille inkeriläisjärjestöjentekemiä aloitteita ja laati itse esityksiä mm.inkeriläisten tiedotus-, koulutus- ja ohjauspalvelujenjärjestämisestä. Lukuisten aloitteiden,kurssien, vierailujen, lahjoitusten,neuvottelujen ja ehdotusten joukosta poimittakoon:25.11.1990 esitys työministeriölleInkeri-keskuksen perustamisesta.Vuoden 1991 aikana inkeriläishankkeisiintuli mukaan uusia viranomaisiaja järjestöjä. Tämä helpotti Suomi-Seurantyöpainetta. Rovasti Leino Hassisenaloitteesta Suomi-Seura kutsui vuodenalussa koolle kaksi neuvottelua, joissakäynnistyi inkerinsuomalaisten vanhustenauttamiseen tähtäävä toiminta. Pää-inkeriläisten viesti5