Kaavaselostus (5,9 Mt) - Ramboll

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 221998). Siipyyn edustan hankealue sijaitsee avomerialueella, joten on mahdollista, että melun aiheuttamakarkotusvaikutus ulottuu laajemmalle alueelle kuin aivan rannikon läheisissä ruoppaustöissä.Ravinnonhankinta ja lisääntyminenRakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet häviävät, joka mahdollisesti vaikuttaa kalojenruokailuun. Pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jo muutaman kuukauden kuluttuarakennustöiden loppumisesta. Rakennustyöt karkottavat kalat alueelta väliaikaisesti ja pohjaeläintenpalautumisen alueelle arvioidaan olevan suhteellisen nopeaa, joten vaikutus ravinnonhankintaanon väliaikainen.Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä kohonneelle kiintoainepitoisuudelle, joka tarttuukalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenoton vuoksi. Lisääntynyt samentumasaattaa heikentää näön avulla saalistavien silakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuuson 20 mg/l, sen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon.Heikentynyttä kasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l (Keller ym. 2006 & Messiehym. 1981). Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteen vaikeutuu.Töiden ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen lisääntymiskauden ulkopuolelle haittoja voidaanestää tai minimoida.Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio voi, riippuen ajankohdasta,häiritä myös kalojen lisääntymistä. Jos kaivualueella on kalojen kutupohjia, ne häviävätainakin väliaikaisesti. Ulompana merialueella kutevista taloudellisesti arvokkaista kalalajeistasilakka ja siika ovat tärkeimmät lajit. Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminenhäiriintyä paikallisesti useamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta kutualueilla tulisi välttää.Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Rakaren-matalikko on kalastajilta saadun arvion mukaantunnettu silakan kutualue. Matalikko on pääosin kivipohjaista, joten se on pääosin siian kudullesopimatonta aluetta. Paikoitellen alueella on kuitenkin myös pienialaisia hiekka/sorapohjia,joissa siiankin kutua voi tapahtua. Siten haitallinen vaikutus myös siian lisääntymiseen olisi mahdollista,mikäli rakennettaisiin hankealueen eteläosan matalikolle. Tälle alueelle ei kuitenkaanosoiteta rakennettavaksi tuulivoimaloita, joten vaikutukset kalojen kudun onnistumiseen katsotaanvähäisiksi.4.2.16.3 Vaikutukset nisäkkäisiinRakentamistöiden häiriövaikutus voi tilapäisesti karkottaa norppia ja halleja hankealueelta. Vaikutustenarvioidaan kuitenkin jäävän lyhytaikaisiksi, sillä hylkeiden on havaittu tottuneen tuulipuistoihin.Rakennustyöt tullaan ajoittamaan lisääntymisen kannalta keskeisen talvikauden ulkopuolelle,joten hankkeella ei arvioida olevan sanottavia vaikutuksia alueen norppakantaan.4.2.16.4 Vaikutukset lepakoihinTuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoihin on tähän mennessä tutkittu pääasiassa maa-alueille sijoitettujentuulipuistojen yhteydessä, minkä takia käsitys merituulipuistojen mahdollisista vaikutuksistaniihin on vielä huomattavan puutteellinen. Ruotsissa Kalmarin tuulipuistossa tehdyssä tutkimuksessa(Ahlén ym. 2008) sekä paikallisten että muuttavien lepakoiden havaittiin kuitenkinyleisesti saalistavan tuulipuiston alueella tai jopa tuulivoimaloiden lapojen ympärillä, mihin voivatolla syynä voimaloissa käytettyjen valojen puoleensa vetämät hyönteiset, mm. yöperhoset, joitalepakot yleisesti käyttävät ravinnokseen. Tutkimuksessa saalistavia lepakoita havaittiin merkittäviämääriä vielä yli 10 kilometrin etäisyydellä rantaviivasta. Veden päällä lepakoiden lentokorkeuson usein maa-alueita alhaisempi suurimman osan lentotoiminnasta sijoittuessa maksimissaan 40metrin korkeudelle veden pinnasta. Saalistuslentojen aikana lepakoiden lentoradoissa ja -korkeuksissa esiintyy lisäksi huomattavaa vaihtelua, jolloin ne voivat myös altistua törmäyksilletuulivoimaloiden kanssa. Tuulivoimaloiden lepakoille aiheuttamien vaikutusten minimoimiseksiniiden sijoittamisessa tulisikin ensisijaisesti pyrkiä välttämään lepakoiden tunnettuja muuttoreittejätai niiden suosimia saalistus- ja ruokailualueita, joilla lepakkoaktiivisuuden tiedetään luontaisestiolevan suuri.