Fingrid Oyj:n lehti 3/2006

SÄHKÖÄ VENÄJÄLTÄSähkön tuonnilla Venäjältä Suomeen on yli neljänvuosikymmenen perinteet. Fingrid haluaa panostaaaitoon, kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhönitänaapurin kanssa. Tulevaisuuden ja kehittämistarpeidenarviointi yhteisesti hyväksytyistälähtökohdista on tärkeää.TEKSTI: Matti Tähtinen KUVAT: Eija Eskelinen,Juhani Eskelinen, Leni Lustre-Pere ja SXCSähkön kaupallisen tuonninVenäjältä Imatrallealoitti Enso-Gutzeit Oyyhteistyössä Masinoexportinja Imatran VoimaOy:n kanssa 1960-luvun alussa. Tuontitoteutettiin Venäjän voimajärjestelmästäerillisellä 110 kilovoltin yhteydellä,jota syötettiin Svetogorskin ja Lesogorskinvesivoimalaitoksilta. Vastaavaratkaisu otettiin käyttöön muutamaavuotta myöhemmin aloitettaessa sähkönsiirto Inarin kunnan alueelle Kaitakoskelta.Tuontikapasiteetin kokonaismääränousi parin vuosikymmenen aikana100 megawattiin. Todella merkittäväksituonti kasvoi vasta 1980-luvulla, kunsähköä alettiin tuoda Viipurista uusien400 kilovoltin yhteyksien kautta kantaverkonvarta vasten rakennetulle Yllikkälänsähköasemalle. Aluksi teho oli300 megawattia, mutta vuosikymmenenpuoliväliin mennessä kapasiteettiavoitiin nostaa maksimissaan 900 megawattiinViipurin tasasähköaseman laajennuksienvalmistuttua.39Imatran Voima vastasi sähkön tuonnistaNeuvostoliiton ja Suomen valtioidenvälisten kauppapoliittisten sopimustenpohjalta. Tuontia täydensi seuraavanvuosikymmenen alussa TeollisuudenVoimansiirto Oy:n tekemä 100 megawatinhankintasopimus. Yhtiö aloittimyös oman 400 kilovoltin rajasiirtoyhteydentoteutuksen. Hanke kuitenkinkeskeytyi Neuvostoliiton hajottua.Siirtokapasiteettia kaikkienosapuolten käyttöönPitkäaikaisten sähkön tuontisopimustenpäätyttyä Venäjän 400 kilovoltinyhteyksiltä vapautunutta kapasiteettiavoitiin tarjota kaikkien osapuolten käyttöönvuoden 2001 alusta.Fingrid käynnisti nykymuotoisen siirtopalvelunaluksi 900 megawatin tehol-