LCCE - Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

© Sinikka Ruohonen, Sinikka Pekkalin, Raimo Pelli, NinaHartikainen, Jari-Pekka Muotio, Leena Mäkelä-Marttinen, LiisaPalmujoki, Satu Peltola, Kirsti Pitkänen-Nurmi, Marjo Suviranta,Sini Taimela, Katriina Vesala, Heta Vilén, Ilkka Virolainen, AnneVuorivirta ja Kymenlaakson ammattikorkeakouluKustantaja: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 2012Graafinen suunnittelu: Sanna Kivioja, Annika Koskelainen,Katja JohanssonTaitto: Noora KuuselaValokuvat: Anttipekka Heiskanen ja Meri-Tuuli LaaksoKannen kuva: Heini KarjalainenPaino: Tammerprint Oy, Tampere 2012ISBN (NID.): 978-952-5963-57-1ISBN (PDF.): 978-952-5963-58-8ISSN-L: 1239-9086ISSN:1239-9086Kuva: Anttipekka Heiskanen

peidensa kanssa. Tähän tarkoitukseen on kehitettyerilaisia sopimusmalleja ja oma palautejärjestelmänsä.Toimintaa esittelee Heta Vilénomassa artikkelissaan.Arviointi ja palaute muodostavat oppimisprosessinkeskeisen perustan. KatriinaVesala kuvaa arviointikäytäntöjen kehittämistätaloushallinnon esimerkkitapauksessa, jossaon kolme yrityskumppania. Tässä projektissayrittäjien odotettiin sitoutuvan opiskelijoidenkanssa työskentelyyn, arviointiin ja palautteenantamiseen ohjaavan opettajan kanssa.Marjo Suvirannan koordinoimassa 12opintopisteen laajuisessa projektissa suunniteltiinuutta pelastusrengasta yhteistyössä Kymenlaaksonpelastuslaitoksen, Kouvolan Urheilupuistonuimahallin ja Merikeskus Vellamonkanssa. Lisähaastetta projektille toi kansainvälinenulottuvuus. Samaa suunnittelutyötä tehtiinmyös Leedsin oppilaitoksessa. Artikkelissapohditaan monikulttuurista ja kompleksistatoimintaa.Liisa Palmujoen artikkeli esittelee Kymenlaakso2011 – Yllätyksiä sivuraiteilta -projektia.Tällaisissa mittavissa kokonaisuuksissa,jotka ovat osa suurempaa kokonaisuutta sekäopettajalla että oppijoilla on iso vastuu projektinkäynnistämisessä ja rajaamisessa sekä senloppuun saattamisessa. Vastuun kantaminenloppuun saakka on yksi tärkeistä työelämätaidoistajo opiskeluaikana.Jari-Pekka Muotion restauroinnin projektiesimerkissäon laajuutta myös ajallisessa ulottuvuudessa.Artikkelissa kuvattu Ummeljoentyöväenyhdistyksen näyttämökulissiprojektialkoi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussavuonna 2008. Sen jälkeen restaurointityö onjatkunut useiden eri opiskelijoiden ja opiskelijaryhmientekemänä. Edellisten ryhmiendokumentoinnit ja raportit ovat toimineettyöohjeina seuraaville ryhmille. Tiedon siirronopiskelu onkin restauroinnin työssä oleellista,ja se asettaa haasteita myös opettajille useidenryhmien työstäessä samaa kohdetta.Muutosagenttien työ jatkuu. He ovat tukenaja mukana reflektoimassa uuden opettajuudenkäytäntöjä LCCE® -mallin edelleen kehittämisessä.Syksystä 2012 lähtien on toimittuuudistettujen opetussuunnitelmien mukaansekä KyAMK:ssa että MAMK:ssa, jotka tulevatjatkossa toimimaan yhteisen nimikkeen,Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu OY:nalla. Opetussuunnitelmissa on entistä tiiviimminsisään kirjoitettuna työelämäyhteistyönja työelämävalmiuksien oppimisen painotus.Kehittävään arviointiin ja palautteen antoonkiinnitetään entistä enemmän huomiota.Kuva: Meri-Tuuli Laakso1011

Kuva: Anttipekka Heiskanen1213

Kuva: Anttipekka HeiskanenUusi opettajuusNykyinen opettajien ammattijärjestön OAJ:npuheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut:”Koulu ei muutu, elleivät opettajat muutu”.Opettajan työn näkökulmasta kauan voimassaollut opettajan ja luokan keskinäinen työkulttuurion vaihtumassa monenkeskiseen vuorovaikutukseenperustuvaan työkulttuuriin.Onnistuakseen tämä muutos edellyttää kouluorganisaatioltaja opettajilta ainakin:• laajasti ymmärrettynä• opettajan roolin muutosta• luottamusta ja luotettavuutta,• avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä• hyvää, kannustavaa ilmapiiriä.Osallistuvan ja aktiivisen oppimisenaikaansaaminen merkitsee opettajan työssäennen kaikkea uudenlaiseen oppimiseen tähtäävienoppimisympäristöjen rakentamista.Opetussuunnitelmiin suunnitellut osaamiskokonaisuudettoimivat luontevasti näiden oppimisympäristöjenperustana. Se ei kuitenkaanriitä, vaan haasteena on tuottaa osaamiskokonaisuudestaoppimisprosessiin perustuva rikas,monimuotoinen oppimisen tila. Oppimisentilojen suunnittelu ja toteuttaminen ovat hyvinpitkälti opettajien kollegiaalista yhteistoimintaa,tiimityötä. Siirtyminen omakohtaisesta,luokan kanssa tehtävästä työskentelystäopettajakollegoiden ja työelämän kanssa toteutettavaanopetukseen ei aina käy vaivattomasti,se saattaa olla jopa tuskaista väkisin yrittämistä.Tietosanakirjan mukaan kollegiaalisuusmerkitsee velvoitetta suhtautua kollegoihinkunnioittavasti ja antaa heille tukea. Tällaistaasennetta ei voi liikaa korostaa. Oppimisympäristöjentoteutuksessa kollegiaalisuus merkitseemyös yhteistoimintaa, vuorovaikutusta,osaamisen jakamista sekä yhteistä arviointiaja reflektointia. Tiimin dialogi ja reflektointiantavat uusia näkökulmia, joiden avulla yksittäistenjäsenten näkemykset yhdistyvät uudeksikollektiiviseksi näkemykseksi. Tiimi ja tiimityöovat monella tavalla erilaisia kuin perinteinenryhmä ja ryhmätyö.Puhuttaessa niin sanotusta ”muuttuvastaopettajuudesta”, opettajan roolin muutostaopettajasta ohjaajaksi lienee eniten kommentoitu.Oman reviirin varjelu opetusmetodinvalinnassa on yleistä. Ohjaajan roolinottamisen tarve nousee erityisesti työelämästä.Ammattikorkeakoulun tulisi kyetä kouluttamaansellaisia ammattilaisia, jotka selviävättulevaisuuden turbulenttisessa työelämässä.Teknologinen kehitys, globalisaatio ja kiihtyvämuutos haastavat jatkuvasti nykyisen osaamisen.Silloin eivät pelkät opettajalta saadutammatilliset tiedot riitä, vaan opiskelijan tulisitavoittaa jo opiskeluaikanaan ammattilaisentoiminta- ja ajattelutavat. Opiskelija tarvitseemenestyäkseen yhä enemmän oppimaan oppimisenja työelämässä tarvittavia ongelmanratkaisuntaitoja, toisin sanoen yleisiä työelämävalmiuksia.Niiden saavuttaminen ei onnistusuljetussa luokkahuoneessa, vaan on avauduttavatyöelämään ja mahdollistettava oppiminentyöelämälähtöisissä projekteissa ja prosesseissa.Kun opetus perustui aikaisemmin ja perustuupaljolti vielä nytkin luokkaopetukselle,tulevaisuudessa lähiopetuksen tarve joutuuperusteltavaksi. Opettajat eivät saa viedä opiskelijoiltatiedon löytämisen ja ongelman ratkaisemiseniloa. On tarjottava yhä enemmänmonimuotoista oppimista tuottavia työelämäläheisiäoppimisprosesseja. Opettajan tulisitarjota näissä prosesseissa asiantuntijamallisiitä, kuinka tarvittava tieto ongelman ratkaisemiseksivoidaan hankkia. Opettajan omatietämys ei saa kuitenkaan muodostaa rajojaoppimiselle. Se edellyttää opettajalta rohkeuttaasettaa myös sellaisia avoimia, tutkimisen jakehittämisen ongelmia ja tavoitteita, joihin hänei etukäteen tai aikaisemman tietonsa perusteellatiedä ratkaisua. Silloin ollaan riittävänkorkeatasoisessa tehtävänasettelussa. Opiskelijaoppii havaitsemaan mahdollisuuksiaan jariskejä sekä kehittämään ongelmien ratkaisussatarvittavia menetelmiä ja strategioita. Opettajatsiirtyvät oppimisprosessien suunnittelijoiksi jaohjaajan rooliin.Mielenkiintoisen lisän opettajan roolitukseenesitti TaM, fasilitaattori Piritta KantojärviKymenlaakson ammattikorkeakoulun yrittäjyyskipinäseminaarissa kuluvana syksynä.Kantojärvi jakaa ryhmän vetäjän roolin asiantuntijan,valmentajan ja fasilitaattorin rooleihin.Fasilitaattori on Kantoniemen mukaanLÄHTEET:Aholainen, R. 2009. Katsaus koulutuksentulevaisuutta viitoittavaan tutkimukseen”Suomalainen koulutus 2030” -foorumintaustapaperi. Suomalainen koulutus2030 - pitkän aikavälin kehittämistarpeetja -tavoitteetOpetusministeriön laaja-alainenkutsufoorumi 19.11.2009, SäätytaloAmmatillisesti suuntautuneenaikuiskoulutuksen kokonaisuudistus.AKKU-johtoryhmän toimenpideehdotukset.(toinen väliraportti)AKKU johtoryhmä. Opetusministeriöntyöryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:20.Auvinen, P., Hirvonen, K., DalMaso, R., Kallberg, K., Putkuri,P. 2007. Opetussuunnitelmaammattikorkeakoulussa, Pohjois-Karjalan amk:n julkaisuja B: selosteitaopetusmateriaalia 9. Joensuu.Collin, K., Billett. S. 2010.Luovuus ja oppiminen työssä. TeoksessaCollin I., Paloniemi S., Rasku-PuttonenH. ja Tynjälä P. Luovuus, oppiminen jaasiantuntijuus. WSOYpro Oy. HelsinkiGröhn, I. 2009. Näkökulmia korkea-asteenoppisopimuksen kehittämiseen. Haaga-Helian julkaisusarja, Kehittämisraportteja1/2009. Edita. HelsinkiJuuti, P. 2005. Toivon johtaminen,Johtamistaidon opiston julkaisuja,Aavaranta sarjaKantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta.Menesty ryhmän vetäjänä. TalentumMedia Oy, HelsinkiKuosa, T. 2008. Koulutuksen ja oppimisenparadigmat Suomessa. Teoksessa Aalto,H-K, Ahokas, I. & Kuosa, T. Yleissivistysja osaaminen työelämässä 2030 –menestyksen eväät tulevaisuudessa.Tulevaisuuden tutkimuslaitoksenjulkaisuja 1/2008Luukkainen O. 2006. Opettajuudenmuutos. Teoksessa Keskitalo, J. (toim.)Insinööriopinnot lähelle työelämää.Hämeen ammattikorkeakoulu.Hämeenlinna.Poikela, E, 2009 Oppimisen design.Teoksessa Ruohonen, S, Mäkelä-MarttinenL. (toim.) Kohti oppimisen ja osaamisentuottamisen ekosysteemiä, Kymenlaaksonammattikorkeakoulun julkaisusarja A 23.2009. Kouvola.Poikela, E. (toim.) 2005. Osaaminen jakokemus – työ, oppiminen ja kasvatus.Tampereen yliopistokirjapaino. Tampere.1617

henkilö, joka ei ota lainkaan kantaa sisältöön,ideoi tai arvioi onko kehitysideat laadukkaitajne. Fasilitaattori on neutraali suhteessa sisältöön,mutta nimensä mukaisesti auttaa ryhmääselvittämään käsillä olevan tehtävän taiongelman. Aikaisempaan viitaten parasta fasilitoinnissaon se, ettei se vie opiskelijalta löytämisenja oppimisen iloa, mutta tarjoaa tuen japarhaassa tapauksessa pystyy auttamaan myösinnostuksen syntymiseen ja säilymiseen. Tällainenrooli sopisi opettajalle erityisesti koulutuksenloppuvaiheen tehtäviin, ohjattaessaopiskelijoita itsenäiseen työskentelyyn ja vastuuseentehtävissä.Filosofi Pekka Himanen on jakanut muunmuassa organisaatioiden toimintaan liittyvilläkirjoituksillaan ja esiintymisillään mielipiteitäSuomessa. Vieraillessaan muutama vuosisitten Kouvolan Kasarminmäellä hän lanseerasi”rikastavan yhteisön” käsitteen, joka voisiavata keskustelua toimivan asiantuntijayhteisöjentavoitteesta. Rikastavan yhteisön lähtökohtanaHimanen pitää luottamusta. Luottamuksenpuuttuessa työyhteisö saattaa vajota pelonkulttuuriin, joka syö energian varsinaiselta toiminnalta.Pelon kulttuuri johtaa loppuun palamiseenja epätoivoon. Luottamuksen varassaihminen voi sen sijaan olla rikastavassa vuorovaikutuksessamuiden kanssa sekä toteuttaaluovia voimiaan. Voi hyvin kuvitella, että tuntiessaankuuluvansa positiiviseen yhteisöön,”meihin” ihminen saa itsestään irti parhaimpansa.Rikastava yhteisö ruokkii yksilöä. Senkaltaiseen yhteisöön kuuluu ”hyviä tyyppejä”,jotka inspiroivat ja antavat impulsseja.Himasen näkemykset avaavat muutoinkinmielenkiintoisia näkökulmia työyhteisöjentoiminnan tarkasteluun. Viesteistä voisi nostaaerityisesti esiin kaksi työyhteisön toiminnanonnistumisen kannalta mielenkiintoista käsitettävuorovaikutuksen ja vapauden. Vapaudenantaminen ihmisille edistää Himasen mukaaneniten luovuutta. Tämä on varmaan erilaisiamielipiteitä nostattava näkemys. Vapauden vastakohtiaovat valvonta ja kontrolli. Olen olluthuomaavinani, että viime vuosina ammattikorkeakoulujemmejohdon keskustelu onkääntynyt valvonnan ja kontrollin lisäämisentarpeeseen. Tämä on ymmärrettävää lisääntyvientulos- ja tehokkuusvaatimusten paineessa,mutta miten käy luovuuden ja innovatiivisuuden?Suomen yrityselämä on muuttunut innovaatiovetoiseksi,ja ammattikorkeakoulujentavoitteena tulisi olla luovien kykyjen kouluttaminenmuuttuvaan työelämään. Siitä nouseehelposti kysymys, minkälainen pitäisi ollasen ammattikorkeakoulun toimintakulttuurin,jossa luovien ammattilaisten synnyttäminenonnistuu?Koulussamme Korkeakoulun arviointineuvostonsuoritettama auditoinnin raporttinosti esille merkittävän kehittämiskohteen:avoimuuden ja transparenttisuuden/läpinäkyvyyden.On ilmeistä, että kaikki pedagogisentoimintamallimme mukaisesti tehdytsuunnitelmat eivät olleet auditoijien käytössä,koska ne olivat Moodle-ohjelmassa opettajiensalasanojen takana. Siten käsitys pedagogisentoimintamallin kehittyneisyydestä jää vajavaiseksi.Ongelma liittyy myös jo aikaisemminmainittuun siirtymiseen monikeskiseenvuorovaikutukseen. Jokaisen opettajan olisivuorovaikutteisessa toimintakulttuurissa avattavasuunnitelmansa ja opetusmateriaalinsakollegoiden nähtäväksi ja yhteisen kehittämisenkohteeksi. Tietotekniset järjestelmät ovatavoimuuden ja läpinäkyvyyden järjestelyissäavainasemassa. Järjestelmien tulisi olla helpostikäytettäviä ja tiedostojen kaikkien kiinnostuneidenluettavissa ja katsottavissa. Koulunjohdon näkökulmasta suunnitelmien tulisiolla nähtävänä, jotta pedagogista kehitystävoitaisiin arvioida strategioiden toteutumisennäkökulmasta.Mikä on sitten johdon tehtävä uudenoppimisen ja opettajuuden aikaan saamisessa?Varmaan johdon tulee olla ainakin johtamassayhteisen vision muotoilua, mahdollisimmanhyvien edellytyksien luomista kannustavalleilmapiirille ja monenkeskisen luottamuksensyntymistä ja organisaation onnistumiselle.Uusi oppiminen pakottaa uudistamaan kouluntoimintatapoja. Muutosta edistää, jos visio onkirkas ja onnistumista kyetään mittaamaan.Toimialallamme on toteutettu tässä kirjassakinesiin tulevaa agenttitoimintaa. Hyvät esimerkitja onnistumiset vetävät mukaan niitäkin, joilleuuteen siirtyminen tuottaa vaikeuksia. Erityisestitällaisessa muutostilanteessa tarvitaanvanhaa suomalaista edestä johtamista, kaikestamahdollisesta kritiikistä ja arvostelustahuolimatta.Ongelmien käsittely on leimannut viimeaikojen johtamistapaa ja ongelmiahan riittäänykyisessä nopeatempoisessa muutosrytmissä.Helposti johtaminen muotoutuu työkiireidenkeskellä ongelmienkäsittelykulttuuriksi ja työnmielekkyys katoaa. Siitä on vaikea irtautuatarkastelemaan suurempaa kuvaa ja ottamaanuudenlaisia painotuksia. Pirkko-Liisa VesterinenJohtamistaidon opistolta toimi muutamavuosi sitten projektioppimisen hankeemmesparraajana. Hänen suosituksensa johtamiskäytännöksioli onnistumiseen ja innostukseenperustuva johtamistapa, josta hänen esimiehensäPauli Juuti oli tehnyt myös kirjan: Toivonjohtaminen.Vanhassa suomalaisessa sananparressatodetaan: ”Toivossa on hyvä elää”. Varmaanainakin parempi kuin ongelmien uuvuttamanaepätoivossa. Toivo on positiivinen tunne, päinvastoinkuin lannistava ongelmien vatvominen.Toivon johtamisen lähtökohtana on se, mikätoimii ja on hyvää organisaatiossa, kuinka sitävoidaan yhdessä kehittää yhä paremmaksi jalöytää uusia merkityksiä. Organisaatiossa nähdääntulevaisuuden lupaavat mahdollisuudet.Kun mahdollisuudet hyödynnetään ja onnistutaanyhdessä, tuo se uutta energiaa, joka kantaajälleen uusiin onnistumisiin. Konsepti ei olehelppo, mutta onnistuessaan keino negatiivisenilmapiirin muuttamiseksi tulevaisuushakuiseksija positiiviseksi.Lopuksi voisi todeta jo lähiajan varsintodennäköisenä tulevaisuuden näkymänä,että yhteen paikkaan ja luokkiin sidottu opetustulee vähenemään ja koulutus tulee avautumaanyhä enemmän yhteiskuntaan ja työpaikoille.Formaalin opetuksen ulkopuolellatapahtuva oppiminen asettaa lisääntyviä haasteitaosaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen.Kymenlaakson ammattikorkeakoulunuuteen organisaatioon kaavailtu tiimiorganisaatiomallisaattaa onnistuneimmillaan edesauttaaopettajien yhteistoiminnallisuutta jalisätä mahdollisuuksia uuteen opettajuuteenja oppimiseen siirtymiseen. Sparraavan koulutuksenlisäksi tarvitaan irtautumista vanhoistasäädellyistä työaikasuunnitteluohjeista,opettajien toiminnan autonomian lisäämistä jasamalla luottamukseen ja koulun vahvuuksiinperustuvan, tulevaisuussuuntautuneen ja positiivisenilmapiirin luomista.Närhi, K. 2011. Työstä oppimistahyödyntävä yliopistollinentäydennyskoulutusmalli tekniikan alalle.Tekniikan akateemiset TEK. Forssankirjapaino. Forssa.Sahlberg, P. – Sharan, S. (toim.) 2001.Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja.WS Bookwell Oy, Porvoo.1819

Kuva: Anttipekka Heiskanen2021

Osaaminen näkyväksiKäytännön kysymyksiä arvioinnista ja palautteestaTeksti:Sinikka Pekkalin, KM,lehtori, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalousSinikka Ruohonen, KT,yliopettaja, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,muotoiluOppiminen on prosessi, matka, jokatapahtuu tietyssä kontekstissa.Oppimiseen vaikuttavat oppijankokemukset ja käsitys oppimisestasekä opettajan näkemys ihmisestä ja hyvästäoppimisesta. Oppimisympäristöjen laajentuessaoppilaitoksen ulkopuolelle ovat osaamisentuottajiksi tulleet myös yritysten edustajatomine tavoitteineen. LCCE® -ympäristössäoppiminen tapahtuu osaamiskokonaisuuksissa,teorian ja käytännön vuoropuheluna, jossa onmukana autenttinen, työelämään tehtävä kehittäminen.Tässä artikkelissa käsitellään arviointiaja palautetta osaamiskokonaisuuksissa osaamisennäkyväksi tekemisen näkökulmasta.Korkeakoulun strategiset ja pedagogisetvalinnat raamittavat toiminnan oppimisprosesseissa.Oppimiseen tähtääviä prosesseja voidaankuvata kahdella toisiinsa läheisesti kytkeytyvällätasolla. Oppimistoiminnalle luovatpohjan korkeakoulun rakenteet: kuinka opetustatuottavien työ on henkilö- ja aikaresurssiennäkökulmasta suunniteltu sekä miten joustaviatukitoiminnot ja opetuksen suunnittelunjärjestelmät ovat. Järjestelmien avulla oppimisprosessienkeskeiset tekijät kuvataan ja tuodaannäkyviksi opiskelijalle, yritykselle ja muidenopettajatiimien jäsenille. Toista tasoa voidaankutsua oppimisprosessin toiminnan tasoksi.Oppimiseen keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovatperinteisesti olleet opettajan asettamat tavoitteet,opettajan valitsemat materiaalit, ohjaus jatuki sekä opettajan tekemä arviointi.Autenttisissa, työelämää lähellä olevassaoppimisympäristöissä oppijan roolista on tullutpassiivisen vastaanottajan sijaan aktiivinentoimija. Oppimisprosessissa aktiivisen oppijannäkökulmasta keskeisinä ovat 1) verkostojenluominen työelämään, 2) mahdollisuuksienhavaitseminen ja ongelman määrittely yhdessäyrityksen kanssa, 3) tavoitteiden määrittäminenja sopiminen yhteistyössä yrityksen kanssasekä projektin suunnittelu ja johtaminen, 4)tiedon hankinta, jäsentäminen ja tiedon arviointi,5) ryhmän kanssa tehtävän kehittämishankkeenideointi ja toteuttaminen sekä 6)hankkeen vertais-, itse- ja ryhmäarviointi japalaute sekä oppimisprosessin reflektointi.Prosessin aikana opettaja ja verkosto antavattukea ja palautetta sekä toimivat oppimisenmahdollistajina.Arvioinnin ja palautteen tehtävänä onosaamisen näkyväksi tekeminen kaikille oppimisprosessiinosallistuville osapuolille. Osaamisessasubstanssiosaaminen on merkittäväarvioinnin ja palautteen kohde. Sen rinnalle onnoussut yleisten työelämävalmiuksien oppiminenja hallinta. Arviointi ja palaute tekevätopiskelijan tietoiseksi tietojen, taitojen ja asenteidenoppimisesta. Ne tekevät nämä taidotnäkyviksi oppijalle. Arvioinnin ja palautteensisältö, se mitä arvioidaan, on monipuolistunut.Oppimisprosessissa on myös enemmän kuinennen arviointiin ja palautteen antamiseenosallistuvia henkilöitä ja tahoja, jotka mahdollistavaterilaisten arviointitapojen ja menetelmienkäytön. Järjestelmien avulla arviointiasuunnataan, ja ne tekevät toiminnan näkyväksimyös ulkopuolisille arviointiin osallistuville.Ammattikorkeakoulussa opiskellaan laajoissaosaamiskokonaisuuksissa, jotka pienimmilläänovat 15 opintopistettä ja laajimmillaanjopa 30 opintopistettä eli työviikoiksi muutettunaopiskelijan työajassa kymmenestä kahteenkymmeneenviikkoon. Osaamiskokonaisuudetja niiden osat, opintojaksot, kuvataanopetussuunnitelmassa. Osaamiskokonaisuuson useimmiten pilkottu useaan pienempäänopintojaksoon, joilla on kuitenkin yhteinennimittäjä. Kokonaisuus on silloin helpomminhallittavissa. Keskeisiä ovat osaamisen, tavoitteiden,toiminnan, yritysyhteistyön ja menetelmienkuvaamiset. Osaamiskokonaisuuteenliittyy myös autenttinen, yritykselle tai organisaatiolletehtävä kehittämistehtävä. Suunnitelmantehtävä on tuoda toimintaa mahdollisimmannäkyväksi lukijoille, joita ovat opiskelijat,toisten osaamiskokonaisuuksien opettajat jamuut oppimisprosesseissa toimivat tai tietoakäyttävät kuten ohjaajat, avoimen ammattikorkeakoulunsuunnittelijat ja vastaavat.Kuvan 1 avulla tarkastellaan arviointia japalautetta monipuolistumisen ja näkyväksitekemisen näkökulmista. Osaamisen kuvaaminentekee toiminnan näkyväksi opiskelijoille,ohjaajille ja yritysten henkilöille. Opetussuunnitelmienlisäksi oppimisprosessissa mukanaolevan yrityksen on hyvä tietää, minkälaisiatavoitteita projektilla on oppimisen näkökulmastaja miten yrityksen odotetaan osallistuvanprosessiin, sen arviointiin ja palautteeseen.Yhtenä työkaluna näkyvyyden lisäämiseksivoi olla yrityksen kanssa tehtävä sopimus. Sevoi sopimusteknisten seikkojen lisäksi toimiamyös pedagogisena työkaluna. Yhtä hyvinsopimukseen voidaan myös kirjata projektinkuvauksen aikataulu ja muiden täsmennystenlisäksi yrityksen toiveet ja tarpeet oppimisennäkökulmasta.Kolmion keskiössä nimetään ammattikorkeakoulustavalmistuvan osaaminen. Sekoostuu substanssiosaamisen lisäksi työelämätaidoista,jotka ovat kaikille yhteisiä kompetensseja.Työelämätaitojen osaamisen tunnistaminenja taitojen läpinäkyväksi tekeminenoppimisprosesseissa on uusi haaste ammattikorkeakoulunopetuksessa. Ammattikorkeakoulujenrehtorineuvosto (Arene) on nimennytkansallisen tason kompetenssit (the NationalQualifications Framework = NQF), jotka pohjautuvatEuroopan komission suositukseen(the European Qualifications Framework =EQF). Kaikille yhteisissä kompetensseissa 1)oppimisen taidoilla tarkoitetaan oman osaamisenja oppimistapojen arviointia ja kehittämistä,tiedonhankintaa, käsittelyä ja arviointiasekä vastuun ottamista myös ryhmän oppimisestaja opitun jakamisesta; 2) eettinen osaaminensisältää vastuun ottamisen omasta toiminnastaja sen seurauksissa, alan ammattietiikan2223

ja erilaisten toimijoiden huomioon ottamisentyöskentelyssä, tasa-arvon ja kestävä kehityksenperiaatteiden soveltamisen sekä eettisiinarvoihin perustuvan yhteiskunnallisen vaikuttamisen,3) työyhteisöosaamisessa korostuvattyöyhteisössä toimiminen ja sen hyvinvoinninedistäminen, työelämän viestintä- ja vuorovaikutustilanteidenja oman alan tieto- ja viestintätekniikanosaaminen, työelämäyhteyksienluominen ja verkostoissa toimiminen, päätöksentekokykyennakoimattomissa tilanteissa,johtamistaito sekä itsenäinen työskentely asiantuntijatehtävissä;4) innovaatio-osaamisessakeskeistä on kyky luovaan ongelmanratkaisuunja työtapojen kehittämiseen, projektiosaamiseensekä oman alan tutkimus- ja kehittämishankeosaamiseen,asiakaslähtöisyyden jakestävien sekä taloudellisesti kannattavienratkaisujen etsimisen taitoon, ja 5) kansainvälistyminenpuolestaan sisältää kielitaidonlisäksi kyvyn työskennellä monikulttuurisissaympäristöissä sekä kansainvälisyyskehityksenja sen vaikutuksien ja mahdollisuuksienymmärtämisen.Ammattikorkeakouluopiskelijan kaikilleyhteisten työelämätaitojen (NQF kompetenssit)nimeäminen on selkeyttänyt ja jäntevöittänytopettajan työtä. Työelämätaitojen osaaminenja niiden esille nostaminen oppimisprosessissaovat kuitenkin haastaneet ammattikorkeakoulunsubstanssiopettajaa kahdella tavalla. Ensinnäkinopettaja joutuu kiinnittämään huomiotalaajalti sellaiseen osaamiseen, johon hän ei oleehkä aiemmin tietoisesti keskittynyt, tai joka eiole oleellisesi liittynyt omaan alaan tai innostukseen.Edellisestä hyvinä esimerkkeinä ovatesimerkiksi ryhmätyötaidot, johtaminen japrojektiosaaminen. Taitojen oppiminen edellyttääoppimiseen liittyvien opetus-, arviointijapalautemenetelmien monipuolistamista jaopettajan näkökulmasta ehkä aivan uudenlaistenasioiden opettelua. Toinen haaste ovatopetus- ja muut suunnitelmat kuten projektisopimus,jossa myös taitotason osaaminentulee tehdä näkyviksi opiskelijalle, yritykselle jamuille oppimisprosesseihin liittyville tahoille.Tämä edellyttää hyvää suunnittelua, erityisestikun oppimisprosesseissa on mukana usein eriopintojaksojen substanssiopettajia ja monialaisiaopiskelijaryhmiä sekä yrityksen edustajia.Opetussuunnitelma on oppimistoiminnansuunnittelun operatiivinen työkalu, joka laaditaankoko opiskeluajalle. Lukuvuoden toimintasuunnitelmatehdään varsinaista oppimistilannettaedeltävänä vuonna, ja siinä esitettyjäkuvauksia ja toimintoja täsmennetään ainaopetuksen toteutusvaiheessa. Jotta oppimisprosessissakeskityttäisiin tavoitteissa kuvattuunosaamiseen ja päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin,suunnittelee opettajatiimi alustavasti osaamiskokonaisuudentavoitteet yhdessä sekä opetusmenetelmienettä arvioinnin ja palautteensuhteen. Jotta toimintasuunnitelmat tulevatnäkyviksi kaikille osapuolille, voidaan ne kirjataopetussuunnitelmaan arviointisuunnitelminaja -menetelminä sekä nimetä arvioinninja palautteen antajat toimintasuunnitelmientekovaiheessa.Arviointi ja palaute voidaan rakentaamonella tavalla tilanteesta ja osaamiskokonaisuudentavoitteista riippuen. Esimerkkitaulukostanäkyy, miten osaamiskokonaisuuteenkuuluvat harjoitustyöt voivat painottua arvioinneissaeri tavoilla. Kunkin harjoitustyönkohdalle on kirjattu myös, miten ja missä vaiheessase arvioidaan ja ketkä arvioivat.Kuva 1. Arviointi ja palaute osaamiskokonaisuuksissa.2425

Taulukko 1.ArviointisuunnitelmaKuva: Anttipekka HeiskanenOpetussuunnitelmakuvauksissa arviointisuunnitelmatuo näkyväksi toiminnan ensisijaisestioppilaitoksen sisäisille osallistujille.Oppimisprosessiin osallistuvalle yritykselle onmyös tärkeää, että yritys näkee, mihin yhteistyölläpyritään oppimisen näkökulmasta. Tällöinhyvä näkyväksi tekemisen työkalu onkehittämishankkeesta tehtävä sopimus. Sopimuksessaon luonnollisesti joukko juridisiaseikkoja, jotka määrittävät sen sisältöä. Tällaisiaovat sopijaosapuolet, tarkoitus ja sisältö,aikataulu, tulosten esitysmuoto, voimaantulo,tilaajan ja toteuttajien nimet ja yhteystiedot,erittely mahdollisista kustannuksista ja maksuehdotsekä miten mahdolliset erimielisyydetratkaistaan. Sopimukseen voidaan myös lisätä,mihin osaamiskokonaisuuteen kehittämistehtäväliittyy ja mitä osaamista sen avulla ontavoitteena harjaannuttaa. Sopimuksessa voidaansopia, miten yritys osallistuu arviointiinja palautteen antamiseen. Yrityksen kehittämisnäkökulmastasopimus voi vielä sisältää kohdan,jossa yrityksen edustajat itse määrittävätsen, mitä osaamista he tässä projektissa mahdollisestikasvattavat. Kun edelliset on määriteltysopimusvaiheessa, jämäköittää se kaikkienosapuolten oppimista ja pitää toiminnankasassa tavoitteiden asettamisesta arviointiin japalautteeseen saakka.Laajojen oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessaaito työelämäkonteksti mahdollistaateorian ja käytännön yhteen sovittamisen.Arviointi ja palaute ovat oleellinen osa oppimisprosessia,jossa osaaminen tehdään näkyväksikaikille osapuolille verrattaessa saavutettuaosaamista auki kirjoitettuihin tavoitteisiin.Opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutteisuusja menetelmien monipuolisuus arvioinneissaovat lisääntyneet. Tavoitteena on saada myösyritysten edustajat yhä enemmän arviointiinmukaan.2627

Kuva: Anttipekka Heiskanen2829

Älykäs ajattelumuutosprosessissaTeksti:Ilkka Virolainen, KTT, KM,LiTM, TtM, pt. tuntiopettaja,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalousJohdantoUseat opiskelijat ovat ilmaisseet vaikeudenkeskittyä tehtäviin, kunsamaan aikaan on käynnissä useitaprojekteja ja kursseja. Työelämässäon tullut esille käytänne juosta palaverista toiseen,monien asioiden pyöriessä samaan aikaanpäässä. Osa kokeekin tämän rakentavaa ajatteluaja toimintaa häiritsevänä. Samalla saattaaunohtua se, mikä on todella oleellista ja tärkeää.Ajattelun kehittäminen on tärkeä seikkakehitettäessä johtajia, esimiehiä ja asiantuntijoitasekä sellaisiksi aikovia. Asioiden kokonaisvaltainenhahmottaminen, ymmärtäminenmiten eri elementit liittyvät toisiinsa ja mitkäovat erilaisten ratkaisujen seuraukset edesauttavathyvän toiminnan syntymistä. Kyseisettekijät ovat tärkeitä elementtejä LCCE®konseptintoteutuksessa, jossa erilaiset projektitovat keskeinen oppimisen väline. Tämä artikkelitarkastelee ajattelua ja sen kehittämistä.Ajattelun kehittäminenAjattelun kehittämisen puolesta puhuvat tunnetutlentävät lauseet, kuten Gautama Buddhan”Mitä ajattelemme, siksi tulemme”, WilliamMakepeace Thackerayn ”Kylvä ajatus ja korjaateko. Kylvä teko ja korjaa tapa. Kylvä tapa jakorjaa luonne. Kylvä luonne ja korjaa kohtalo.”sekä John Stuart Millin “Ihmiskunnan oloissaeivät mitkään suuret parannukset ole mahdollisia,ennen kuin ihmisten perimmäisissä ajattelutavoissatapahtuu suuri muutos.”Useat onnettomuudet työpaikoilla sekä liiketoiminnallistenriskien toteutuminen johtuvatajatteluvirheistä. Toisaalta voidaan havaitaettä osa organisaatioista kykenee näkemäänliiketoiminnallisia mahdollisuuksia sekä hyödyntämäänniitä taloudellisesta taantumastahuolimatta. Selittävänä tekijänä on ajattelutapa.Sanonta ajattele laatikon ulkopuolta viittaa siihen,että ajattelemalla asioita uudella tavallakyetään havaitsemaan uusia mahdollisuuksia jalöytämään uusia ratkaisuja. Projektien parissatyöskennellessään opiskelijoita voi kannustaalähestymään asioita eri näkökulmista käsin.Luovien ratkaisujen löytäminen voi tuoda toimeksiantajallejotain täysin uutta, mitä kyseisessäorganisaatiossa ei ole ennen ajateltu. Näinvoidaan löytää uusia tapoja tehdä asioita.Kehitettäessä opiskelijoiden itseohjautuvuutta,kykyä ratkaista itsenäisesti ongelmiasekä ottamaan itse vastuuta kehittymisestään,saavutetaan positiivisia tuloksia niin lyhyelläkuin pitkälläkin aikavälillä. Niin sanotustikalan antamisen sijaan opetetaan heitä kalastamaan.Sen sijaan että opiskelija vain toistaisimuiden esittämiä näkökulmia, hän oppii itsetuomaan esille omia näkökulmiaan ja soveltamaanniitä käytännön tilanteisiin. Kyseiset seikatovat keskeisiä ajattelun kehittämisessä.Mutta mitä elementtejä ajattelutavan kehittäminenpitää sisällään? Esimiesten ja johtajiensekä sellaisiksi aikovien kohdalla voidaanpuhua strategisen ajattelun kehittämisestä.Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee tarkastelemaaneri tilanteita ja tehtäviä päätöksiästrategisesta näkökulmasta. Henkilö kykeneevisioimaan, hän ymmärtää organisaation missionsekä hahmottaa keinot joiden avulla tavoitteisiinpäästään. Kannattavuusnäkökulma onmyös tärkeä huomioida. Lisäksi yksilö kykeneeymmärtämään asiakkaiden tarpeet ja toiveetsekä samalla tunnistaa vallitsevan kilpailutilanteen.Niin ikään teknologian, ihmisten arvojen,taloudellisten suhdanteiden, sekä muiden toimintaanvaikuttavien tekijöiden muutossignaalientunnistaminen sekä mahdollisuuksiennäkeminen ovat osa ajattelutavan kehittämistä.Oleellista on myös huomioida strategian laatimiseenja toteutukseen liittyvät elementit.Miten strategiaa luodaan yhdessä muiden organisaatiossatoimivien kanssa, miten strategiaviestitään selkeästi ja miten henkilöstön kanssatoteutetaan strategiaa onnistuneesti siten, ettähenkilöstö on motivoitunutta ja sitoutunutta.Kyseiset seikat liittyvät kokonaisvaltaiseenajatteluun, systemaattiseen lähestymistapaan.Opettaja voi ohjata opiskelijoita esimerkiksikysymyksillä tarkastelemaan kyseisiä seikkoja.Strategisen ajattelutavan kehittyessä kykeneeopiskelija itse kysymään kyseisiin seikkoihinliittyviä kysymyksiä tiiminsä jäseniltä sekä vastaamaanniihin.Keskeinen seikka ajattelutavan kehittämisessäon kyky tarkastella asioita kriittisesti.Lukiessaan asiantuntijoiden lausuntoja, viranomaistensuosituksia, tutkimustuloksia ja niinedelleen opiskelija kykenee arvioimaan missämäärin kyseisessä raportissa esitetty näkökulmapitää paikkansa. Projektien parissatyöskennellessä käsittää kriittinen ajattelutapamyös sen, että opiskelija kykenee tarkastelemaanomia ajattelutapojaan kriittisesti, jolloinhän kyseenalaistaa niitä. Tällöin ei kyseenalaistetaainoastaan sitä, miten asioita tehdään,vaan millainen ajattelumalli johtaa kyseiseentoimintaan.Eräs ajattelutavan kehittymisen elementtion se, että yksilö kykenee tarkastelemaan tilanteitaeri näkökulmista. Esimerkiksi projektienparissa työskennellessä tulee eteen ajoittainerilaisia konflikteja. Sen sijaan että opiskelijalähestyisi tilannetta vain omasta näkökulmastaan,hän voi tarkastella sitä myös toisen henkilönnäkökulmasta sekä täysin ulkopuolisenhenkilön näkökulmasta. Tämä auttaa toimimaanrakentavasti. Yksi asiaa edistävä seikkaon pysähtyminen. Pysähtymisen voi ottaatavaksi ja varata päivittäin aikaa rauhoittumiselle,jolloin asioilla on tapana selkiytyä.Avoin mieliAika ajoin kuulee ihmisten sanovan: ”Uskonsitten, kun näen.” Tällöin kyseinen henkilökuitenkin unohtaa sen (tai pikemminkin ei oletietoinen siitä), että hänen havaintojaan ohjaavathänen uskomuksensa eli se mitä hän pitäätotena. Sanonta: ”Näen sen, mihin uskon” ontässä yhteydessä kuvaava. Mikäli joku sattuulukemaan 10 tutkimustulosta, jotka ovat vastoinhänen omaa käsitystään totuudesta, onhänen tyypillisesti hyvin vaikea uskoa kyseisiintutkimustuloksiin. Pikemminkin ihmisillä ontapana hakea vahvistusta aiemmin omaksumilleen”totuuksille”. Mielen toimintaa voidaankinverrata laskuvarjoon – molemmat toimivat parhaitensilloin kun ne ovat avoinna. Tämä kuitenkinvaatii sen, että on tietoinen omista niinsanotuista kiveen hakatuista ”totuuksistaan” jaettä on valmis luopumaan niistä ymmärtäessään,että uskomus on uskomus, ei totuus.Ajattelutavan kehittämisessä oleellistaonkin tunnistaa omaa toimintaa ohjaavatkäsitykset. Projekteja ohjaavan opettajan kohdallakeskeisiä elementtejä ovat muun muassaomat arvot, ihmiskäsitys ja käsitys oppimisesta.Melko tyypillistä kuitenkin on, että yksilö toimiiniin sanotusti automaattiohjauksella, ikäänkuin robottina ilman, että hän on tietoinenomaa toimintaansa ohjaavista tekijöistä. Osahenkilöistä kykenee kuvaamaan edellä mainitutseikat omalta kohdaltaan mutta kuitenkintoimii niiden vastaisesti. Myös tällöin henkilölläon kehittämisen varaa siinä, että hän tunnistaisitoimintaansa aidosti ohjaavat ajattelumallitsekä kyseenalaistaisi ne.LÄHTEETArgyris, C. 1991. Teaching smart peoplehow to learn. Harward Business Review, 4(2), 4-15.Csikszentmihalyi, M. 2005. Flow. Elämänvirta. Rasalas Kustannus, Tallinna.Dunderfelt, T. 2010. Intuitio. Sisäinenviisaus. Kirjapaja: Helsinki.Dunderfelt, T. 2010. Intuitio jatunneviestintä: ihmisten välinennäkymätön yhteys. Dialogia, Helsinki.Dvorsky, G. 2012. Managing your 50000 daily thoughts. Saatavilla: http://ieet.org/index.php/IEET/more/1448 (vierailtu2.5.2012)Epiktetos. 2004. Käsikirja. Teoksessa.T. Kaaralainen & J. Kaukua. (toim.)Stoalaisuus, 264-281. Gaudeamus Kirja,Helsinki.Gladwell, M. 2006. Välähdys. Alitajuisenajattelun voima. Ajatus Kirjat, Helsinki.Ihmeiden oppikurssi.2002. Era NovaPublishing, Helsinki.Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessäajattelemisen taito. Gummerus, Helsinki.Kabat-Zinn, J. 2006. Olet jo perillä. BasamBooks, Helsinki.Kakkonen, M.-L. 2006. Intuition andEntrepreneurs. A Phenomenological Studyof Managerial Intuition of Finnish FamilyEntrepreneurs. Väitöskirja. Jyväskylänyliopisto.Lundberg, T. 2005. Hyvän elämänsalaisuus – koska olet sen arvoinen.Positiivarit, Lahti.O´Conner, J. & McDermott, I. 1998. NLP:naakkoset. ai-ai, Helsinki.Ora, H. 2012. Ajatus, älä vaella. Fakta,elokuu/2012, 42-43.Mattila, A. 2011. Näkökulmanvaihtamisen taito. WSOY, Helsinki.Rantanen, J. 2011. Tunteella! Voimaatekemiseen. Talentum, Hämeenlinna.Rock, D. 2006. Quiet Leadership.HarperCollins Publishers, New York.Saariluoma, P. 2003. Ajattelu työelämässä.Erehdyksistä mahdollisuuksiin. WSOY,Helsinki.3031

Älytön ajatteluEräiden tilastojen mukaan yksilöllä on päivittäinnoin 50.000 ajatusta Entä kuinka moninäistä ajatuksista on todella rakentava ja innovatiivinen.Useimmilla ihmisillä erittäin harva,useimpien ajatusten ollessa luonteeltaan negatiivisiaja rajoittavia. Erään tilaston mukaan 80% ajatuksista kohdistuu menneisyyteen ja niistäkinmerkittävä osa on harmittelua: ”Voi kuntein niin, olisi kannattanut tehdä toisin”. Ajattelusta15 % kohdistuu tulevaisuuteen ja niistäkinhuomattava osa on turhaa murehtimista:”Mitäköhän, jos se ei onnistukaan.” Useimmatkyseisistä murheista eivät ikinä toteudu elihenkilö luo omilla ajatuksillaan itselleen turhaastressiä murehtiessaan menneitä ja tulevia.Oleellista on kuitenkin se, että henkilö on läsnäNYT-hetkessä. Edellä olevan tilaston mukaanyksilö viettäisi läsnäolon tilassa kuitenkin vainnoin 5 % ajastaan ja muun osan ajastaan häneläisi niin sanotusti menneisyydessä tai tulevaisuudessa.Vaikka kyseistä tilastoa kohtaanvoi olla kriittinen, antaa se kuitenkin jotainosviittaa. Ainakin se havahduttaa palaamaanläsnäolon tilaan.Pakonomainen ajattelu on aivan älytöntä.Kun opiskelija kuulee mielessään sanovanitselleen: ”Minun täytyy tehdä… ” tai ”Minunon pakko…” tai ”Minun pitää…”, voi hän tällöinkuulla mielessään hälytyskellon soivan jahavahtua omista toimimattomista ajattelutavoistaan.Havahtuminen, tietoiseksi tuleminenedesauttaa toimimattomien ajattelutottumustenmuuttamista. Edellä mainitut ajattelumallitovat erittäin rajoittavia. Useimmiten henkilölläon kuitenkin vaihtoehtoja, miten hän voitoimia projektin parissa työskennellessään.Katsomalla tilannetta eri näkökulmista alkaavaihtoehtoja yleensä löytyä. Aivan eri lähtökohdatopiskelijan toiminnalle luo ajattelutapa:”Minulla on mahdollisuus..”, ”Minä saan..”. Näkökulmanvaihtamisen taito onkin yksi ajattelunkehittämiseen liittyvä seikka. Vaikka tilanne onsama, saa erilainen näkökulma siihen aikaanerilaista toimintaa.Muita toimimattomia ajattelutapoja ovatmusta-valkoisuus -lähestymistapa, jolloinkaikki asiat ovat ikään kuin joko-tai -tapauksiailman mitään välimuotoja tai muita vaihtoehtoja.Liiallinen yleistäminen on myös yksiesimerkki toimimattomasta ajattelutavasta.Esimerkiksi jos opiskelijan ja projektin toimeksiantajanyhteistyö ei jostain syystä satutoimimaan, saattaa opiskelija tehdä oman tulkintansatilanteesta ja ajatella: ”Kaikki yrityksetovat aina…” Kun opiskelija alkaa ajatella tarkemminhän yleensä havahtuukin, että eihänsiinä ollut kuin pari henkilöä, jotka ovat joskustoimineet tietyllä tavalla. Mikäli havahtumistaei tapahdu, välittyy kyseinen ajattelutapa tyypillisestiopiskelijan vähemmän rakentavanakäyttäytymisenä muissakin yrityksille tehtävissäprojekteissa. Ja jälleen kerran hän näkeesitä, mitä odottaa näkevänsä eli silmälaseinaovat omat yleistyksen sumentamat silmälasitsen sijaan, että hänellä olisi objektiiviset silmälasit,joissa linssit ovat puhtaat.Eräs toimimattoman ajattelun muoto onmyös oman potentiaalin väheksyminen, itsensämitätöiminen ja omien kykyjen kieltäminen.Toisaalta, kun tarkastellaan sitä, kuinka vähänhenkilöt yleisesti ottaen hyödyntävät potentiaaliaantyössä, voidaan kyseisen oman osaamisenesille tuomista rajoittavan ajattelutavanhavaita esiintyvän verraten usein. Voidaankinsanoa, että sisäinen itseään alentava puhe eiole rakentavaa, päinvastoin. Seuraavat ajattelumallitrajoittavat opiskelijan toimintaanja oppimista: ”En selviä tästä”, ”Tätä en ikinäopi”, ”En osaa”, ”Olen huono” ja ”Tämäkään eionnistunut”.Mielen harmoniaTutkimusten mukaan parhaat päätökset syntyvätharmonisessa mielentilassa. Tämä tarkoittaasitä, että tuhat ja yksi ajatusta ei kokoajan vilise päässä. Joissakin organisaatioissaonkin otettu käytäntöön tapa meditoida palaverienja kokouksen alussa. Tämä on yksi tapasaavuttaa mielen harmonia. Meditaation positiivisistavaikutuksista on satoja tutkimuksialiittyen eri teemoihin, kuten esimerkiksi terveyteen,luovuuteen, oppimiseen, empatiaan jaonnellisuuteen.Huomattava osa ajattelusta on siis täysinturhaa ja usein enemmän hallaa tekevää kuinhyötyä tuottavaa. Mindfulness-lähestymistapaon alkanut yleistyä eri konteksteissa, olipa kyseesimerkiksi kivun hallinnasta, stressin hallinnastatai johtamisesta. Esimerkiksi Google-yrityksessäon mindfulness-valmennusohjelmallasaavutettu erittäin hyviä tuloksia, jolloin hyvinvointion lisääntynyt ja henkilöstö on kokenutsaavansa vähemmässä ajassa enemmän aikaan.Mindfulness-lähestymistavassa on kyse tietoisestaläsnäolosta. Kyseinen lähestymistapalähtee siitä, että esille nouseviin ajatuksiin eitakerruta, vaan annetaan niiden tulla ja mennä.Tämä edistää mielen kirkkauden saavuttamistaja edistää täten keskittymistä sekä jaksamista.Mindfulness edistää opiskelijoiden jaksamistasekä edistää luovien ratkaisujen syntymistäprojektityöskentelyssä.IntuitioKun eräässä tutkimuksessa kysyttiin Nobelpalkinnonvoittajilta heidän intuition käytöstään,83 vastaajasta 72 Nobel-voittajaa kertoiintuition olleen keskeinen tekijä selittämäänheidän menestystään. Tätä kuvaa Albert Einsteininlausahdus: ”Ainut tärkeä asia on intuitio”.Latinan kielen intuitiota vastaava sana In-tueriviitaa sisälle katsomiseen. Intuitiivinen oivallustulee mieleen välähdyksenä, jolloin ikäänkuin lamppu syttyy päässä: ”Näinhän minätämän hoidankin”. Tutkimukset ovat osoittaneetintuition käytön erittäin tehokkaaksipäätöksiä tehtäessä sekä ylipäänsä toimintaakoskien. Intuitiossa ei siis ole kyse asian pyörittelemisestämielessä, vaan pikemminkin sisäisenviisauden kuuntelemista. Useilla ihmisilläon kokemuksia siitä, että miettiessään omiaongelmiaan ja tilanteitaan he eivät ole keksineetniihin ratkaisuja. Sen sijaan mielen ollessarentoutuneessa tilassa esimerkiksi käveltäessäluonnossa tai herättyä aamulla, on ratkaisutullut mieleen hyvin selvänä. Ylimmän johdonparissa intuition käyttö on verraten yleistä.Asiat ovat monesti moniulotteisia, relevanttiatietoa ei ole riittävästi saatavilla ja päätöksettulee tehdä nopeasti. Tällöin on luonnollistahyödyntää intuitiota. Huomattavaa kuitenkinon, että intuitiota voi hyödyntää kuka tahansaarjen eri tilanteissa. Oleellista onkin kehittääintuition kuuntelun kykyjä ja myös toimiasaatujen viestien mukaan. Tärkeää on kuitenkinerottaa intuitio niin sanotusta toiveajattelustasekä omista tunteista, esimerkiksi omistapeloista. Tyypillisesti yksilöiden ajattelu toistaasamoja kaavoja, ja kuvaavampi termi ajattelunsijaan olisikin monessa tilanteessa muisteleminentai vanhan toistaminen. Intuition avulla onmahdollisuus saada esille uusia näkökulmia.JohtopäätöksetAjattelutavan kehittämistä voidaan pitää tärkeänäasiana LCCE®-konseptin toteuttamisessa.Ajattelun kehittäminen auttaa sekä ohjaavaaopettajaa että opiskelijaa reflektoimaan ja tätenkehittämään toimintaansa. Reflektointi edistäämyös sitä, että opiskelija tiedostaa mitä kaikkeahän on oppinut projektin kautta. Lisäksi ajattelutavankehittäminen auttaa opiskelijaa lähestymäänasioita kokonaisvaltaisesti.Rentoutuneessa tilassa luovuus kukoistaa.Oleellista onkin harmonisen mielentilan edistäminen.Harmoninen mieli edistää niin päätöksentekoakuin myös hyvinvointia, jolloinesimerkiksi stressi vähenee. Eräs hyödyllinenlähestymistapa on mindfulness, jolla on saavutettuhyviä tuloksia useissa eri konteksteissa.Tärkeänä voidaan pitää myös itseä ja toisiakunnioittavan ja hyväksyvän ajattelutavankehittämistä. Nämä edistävät yhteistyötä projektinparissa työskentelevien opiskelijoiden japrojektiin liittyvien muiden ihmisten kanssa.Saariluoma, P. 1990. Taitavan ajattelunpsykologia. Otava, Helsinki.Tan, C.-M. 2012. Search Inside Yourself:The Unexpected Path to Achieving Success,Happiness (And World Peace). HarperOne,New York.Thorpe, S. 2004. Ajattele kuin Einstein.Karisto, Hämeenlinna.Tikkanen, J. 2010. Rakkaus johtaa.Futugene, Tallinna.Tikkanen, J. 2010. Rakkaus kasvuun.Futugene, Tallinna.Toskala, A. 1992. Itsetuntemus jajohtajuus. Odeco, Jyväskylä.Toskala, A. 2000. Itsetuntemus jajohtajuus II. Odeco, Jyväskylä.Tsuchiya, T. 1996. Self-awareness ofunilimited individual potential and itsdevelopment. The underlying philosopuhyof the management/staff developmentprogramme in Yaohan International Group.Journal of Management Development, 15(8), 47-52.Töytäri, J. 2008. Ihme & kumma.Positiivarit, Lahti.Virolainen, I. 2012. Forgiveness as aLeadership Tool. Konferenssipaperi.Winter Global Conference on Businessand Finance, Honolulu, Hawaii, 3.-6.1.2012, USA.Virolainen, I. 2010. Johdon coaching:Rajanvetoja, taustateorioita ja prosesseja.Väitöskirja. Lappeenrannan teknillinenyliopisto.3233

Kuva: Anttipekka Heiskanen3435

YhteisopettajuusammattikorkeakoulussaTeksti:Satu Peltola, KTT,yliopettaja, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalous– Kumppanuuden onni vai yhden yön hairahdus?JohdantoYhteisopettajuus on kuin matka, jonkavarrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista,sekä suunniteltua että yllättäviäsattumia. Ainahan sanotaan, ettäsuomalaiset rakastavat risteilyjä ja se meidätyhdistää, joten yhteisopettajuuden matkammesiis alkakoon!Matkamme alkusatamassa Miamissa pohdimme,mihin tässä on tarkoitus päästä – jamikä on satama, josta lähteä matkaan? Mitä siison yhteisopettajuus ammattikorkeakoulussa?Asiaa valaisee Kymenlaakson ammattikorkeakoulussatoteutettu kysely, jossa tarkastellaanopettajien yhteisopettajuuden asenteita ja käytänteitäheidän omassa työssään. Mitkä ovatyhteisopettajuuden hyödyt ja haitat ammattikorkeakoulussa?Motiivin ja tärkeyden lisäksion syytä selvittää, miten yhteisopettajuuttasovelletaan ammattikorkeakoulussa kysymällä:miten yhteisopettajuus kiinnostaa opettajia,ja miten sitä voisi parhaiten toteuttaaammattikorkeakoulun opetuksessa? Käytännönkenttätoteutus on tehty tutkimalla Kymenlaaksonammattikorkeakoulun kansainvälisenliiketoiminnan ja kulttuurin toimialan opettajiennäkemyksiä yhteisopettajuudesta. Kyselylähetettiin maaliskuussa 2012 sähköpostilistankautta 72 toimialan opettajalle ja siihen vastasi20 opettajaa, jolloin vastausprosentti oli28. Tulosta voidaan pitää kohtuullisen hyvänä,sillä lähes kolmannes opettajista vastasi kyselyyn.Yhteisopettajuus ei ole välttämättä tuttuopetusmenetelmä kaikille opettajille ja voi olla,että vain sen kokemuspohjan omaavat opettajatvastasivat kyselyyn. Ne, jotka eivät olleet koskaanedes kokeilleet yhteisopettajuutta, eivätilmeisesti osanneet tai kokeneet tarvetta vastatakyselyyn, vaikka siihen toki kannustettiin.Tulokset on analysoitu koko toimialan tasolla.Mitä on yhteisopettajuus?Matkamme jatkuu Miamista kohti seuraavaamannerta, joten risteilymme kurvaa Etelä-Amerikkaan ja Meksikoon, Maya-kulttuurinraunioille, josta on hyvä aloittaa selvitys – mitätodella on yhteisopettajuus yleisesti, korkeakulttuuriaparhaimmillaan vai sen raunioita.Yhteisopettajuudesta puhuttaessa on ensintarpeen määritellä käytetty termi – samanaikaisopettajuusvai yhteisopettajuus. Samanaikais-ja yhteisopettajuus ovat usein käsitteinäkäytetyt synonyymit puhuttaessa opettajienyhteistoiminnasta, jossa kaksi tai useampiopettaja opettaa samoja opiskelijoita. Yhteisopettajuudenkäsite viittaa samanaikaisopettajuuttatäsmällisemmin siihen, mitä on tarkoitustutkia - yhteisopetustermi osoittaa, että ajanlisäksi myös muut opetukseen sisältyvät elementitkuten suunnittelu, toteutus ja arviointiovat jaettuja.Yhteisopettajuutta voidaan luokitella taijaotella erilaisten toteutustapojen mukaan.Vuorottelevalla tai vastuurooliopetuksella tarkoitetaanopetustilannetta, jossa vähintäänkaksi opettajaa opettaa samassa opetustilanteessasamaa opiskelijaryhmää, jolloin toinenopettajista ottaa selkeän vetovastuun oppitunninedistämisestä toisen opettajan kierrellessä,tarkkaillessa sekä tukiessa opiskelijoidentyöskentelyä. Keskeistä tässä muodossa onse, että opetuksen vetovastuuroolit jakautuvattasaisesti yhteistyöopettajien kesken. Jaetussatai rinnakkaisopetuksessa opettajat suunnittelevatopetettavan sisällön yhdessä. Opetustilanteessaopiskelijat jaetaan opettajien keskenkahteen tai useampaan ryhmään opettajienlukumäärän mukaan. Itse opetus tapahtuuopettajakohtaisesti niin, että opettajat opettavatyhteisen suunnitelman pohjalta saman sisällönsiten, että kullekin opettajalle jää pedagoginenvapaus toteutustavan suhteen. Asema(piste)opetuksessa opettajat jakavat opetettavan sisällönkeskenään eri osa-alueisiin, mutta kokonaisuuson aina yhteissuunnittelun tulos. Opetustilaanmuodostetaan opetus- ja toimintapisteitä,joissa opettajat vastaavat oman osuutensapisteistä kiertäville ryhmille. Ryhmät sitenkiertävät ohjatusti opiskelemassa kaikissa taijoissakin työpisteissä ennalta sovittujen ohjeidenmukaan. Eriytyvän opettamisen työtavassatoinen opettaja työskentelee pienemmän ryhmänkanssa ja toinen opettaa suurempaa opiskelijajoukkoa.Tässä työtavassa on olennaistavaihdella pienryhmän kokoonpanoa siten, ettäjokaisella opiskelijalla on aika ajoin mahdollisuuspäästä mukaan. Joustavan ryhmittelyn opetuksessaopiskelijat jaetaan pienempiin ryhmiinopettajien kesken. Opettajat yhdessä päättävätpedagogisesti ja kasvatuksellisesti toimivistaryhmistä, jotka toimivat annettujen ohjeidenmukaan sekä opettajien ohjaamina että omatoimisesti.Ryhmäjako tapahtuu yleensä taitojen,kasvatuksellisen ja pedagogisen tarpeen jatuen perusteella. Tiimiopettamisessa johtajuusja opettaminen jakautuvat opettajien kesken,jolloin molemmat opettajat ovat keskenäänvuorovaikutteisessa ja aktiivisessa opetusroolissaoppitunnilla. Se on vuorovaikutustaasiantuntijoiden, ei niinkään opettajien kesken.Tiimiopettamiselle on tyypillistä toisenopetuksen keskeyttäminen kysymyksillä taihavainnollistavilla esimerkeillä kuitenkin niin,että toiminta on tasapuolista, eikä ennakkoonsovittuja rooleja tai tehtäviä ole määritelty.Opetus huomioi opettajien asiantuntijuuden ja3637

vahvuudet. Tämän työmuodon on todettu olevanhaasteellisin ja kokemusta vaativin yhteisopetuksentapa, koska se vaatii harjaantumistasekä luottamusta omaan osaamiseen ja itseensä.Yleisin yhteisopettajuuden muoto Kymenlaaksonammattikorkeakoulun kansainvälisenliiketoiminnan ja kulttuurin toimialalla onjaettu eli rinnakkaisopetus, jota oli toteuttanut63 % vastaajista. Lisäksi tiimiopettajanaoli opettanut 29 % kyselyyn vastanneistaopettajista. Vastaajilla oli mahdollisuus valitauseampi toteutus sen mukaan, mitä eri yhteisopettajuudenmuotoja he olivat toteuttaneet.Tämän vuoksi vastauksia on enemmän kuinitse vastaajia. Lisäksi 8 % vastaajista oli toteuttanutyhteisopettajuutta vain paperilla eli kurssioli resurssien ja vastuiden osalta jaettu opettajienkesken, mutta kurssi ei sisältänyt yhteistäsuunnittelua tai opetusta lainkaan, vaan kummatkinhoitivat oman ”leiviskänsä” täysinitsenäisesti ilman toista opettajaa. Mikä sittenon yhteisopettajuuden kantava pilari – se syy,miksi yhteisopettajuus todella on hyödyllinenja mitkä tekijät vuorostaan haittaavat sitä?Yhteisopettajuuden SWOTMeksikosta risteilymme jatkuu Karibian rytmeihinja Jamaikalle, joka on luonnollinenvalinta suomalaiselle, joka rakastaa (penkki)urheilua, puhumattakaan siitä, miten suomalaistenrennon letkeät lanteet sopivat keinumaanlatinalaistanssien ja Bob Marleynmusiikin mukana. Onko yhteisopettajuus siisoikotie onneen ja oikea rahasampo laiskoilleopettajille?Kyselyn tulosten pohjalta voidaan todeta,että opettajan omaan osaamiseen keskittyminen,oman ja yhteisen asiantuntemuksen jaosaamisen kasvaminen jopa hyvinkin nopeastisekä oman arvostuksen kasvu toisen opettajansilmissä saivat paljon painoarvoa (17 %). Arvioinninja palautteen antamisen tasapuolisuuskorostui paljon suuressa osassa vastauksia(23 %). Odotetusti omien resurssien ja ajansäästö koettiin tärkeänä (14 %), mutta sitäkintärkeämpiä olivat vuorovaikutteisuuteen jayhteistoiminnallisuuteen liittyvät kysymykset(23 %). Opettajien toisilta saaman vertaistuen,oman osaamisen kasvun ja sen arvostuksenkollegoiden silmissä sekä yhteistoiminnallisuudenja vuorovaikutteisuuden koettiin tukevanyhteisopettajuutta. Suora vuorovaikutus,positiivinen keskinäisriippuvuus, yhtäläinenosallistuminen ja yksilöllinen vastuu ovat kaikenyhteistoiminnallisen oppimisen perusta,joista jälkimmäinen tekijä korostaa yksilöllisensuorituksen arviointia, jolloin vapaamatkustusmuuttuu mahdottomaksi. Opettajat näkivätresurssien ja vastuun jakamisen hyödyllisenä,mutta samaan lauseeseen tuli heti pientä epäilyä”laiskuudesta”, jolloin opettaja saa työnsätehtyä samalla tavoin kuin opiskelija, jokamenee ryhmänsä mukana tekemättä mitään.Henkilökemiat ja yhteinen arvomaailma saivatmyös paljon painoarvoa (12 %). Opettajattoivat usein esille oman näkökulmansa lisäksiopiskelijan näkökulman, joka tuli esille niin,että toimintojen integroinnin kautta opetuksenlaatu ja koordinointi parantuvat ja opiskelijasaa siten paremman käsityksen kokonaisuudesta(16 %). Opiskelijan näkökulma korostuimyös niin, että opettajien erilaiset näkökulmatrikastuttavat opetusta ja luovat esimerkkiä tiimityöstäkäytännön työelämässä (10 %). Työnkierto(4 %) ja itsensä ylittäminen (4 %) eivätkorostuneet näissä tutkimustuloksissa vaanpääpaino tuloksissa oli yhteisten asioiden jakaikkia hyödyttävän oppimisen korostamisessa.Kyselyn tulosten mukaan suurin yksittäinenhaitta ovat opettajien ja itse kurssin toteutukseenliittyvät aikataulutuksen ongelmat (20%). Toisen opettajan dominointi ja vallankäyttö,vuorovaikutteisuuden ja dialogin vähäisyys,opettajan arkuus yhteisopetukseen (17 %) sekähenkilökemioiden ja arvomaailmojen yhteensopimattomuus(19 %) todettiin yhtä tärkeiksiyhteisopettajuuden huonoiksi puoliksi. Myösresurssien ja työnjaon epätasainen jakautuminenja toisen opettajan vapaamatkustus (17 %)aiheuttavat esteitä yhteisopettajuuden onnistumiselle.Erilaiset opetuksen lähtökohdat, motivaatiotasotja haasteet opetuksen arvioinnissa(14 %), joista esimerkkinä mainittiin arvioinninyhteismitallistaminen, tuovat omat ongelmansayhteisopettajuuteen. Muita haittojaolivat pelko oman osaamisen riittävyydestä jamateriaalin jakamiseen liittyvät haasteet (7 %)sekä estradin jakamisen vaikeus toisen opettajankanssa (3 %), jolloin voi hukata oman opetuksenajatuksen tai tulkintaongelmat opetustilanteessahankaloittavat opetusta (3 %). Lisäksikyselyissä tuli ilmi, että yhteisopettajuus onerityisen toimiva malli vain ”luotto-opettajien”kanssa eli halutaan yhteisopettajaa vain valittujen,itselle sopivien opettajakollegoiden kanssa,ei siis välttämättä kaikkien kanssa.Suuri osa vastanneista on yhteisopettanut,mutta kiinnostaako se jatkossa? Kyselynmukaan yhteisopettajuudesta kiinnostuneitaoli 18 vastaajaa ja 2 vastaajaa puolestaan ei oleenää kiinnostunut yhteisopettamisesta (onaiemmin yhteisopettanut), johtuen huonoistaaiemmista kokemuksista. Lähes kaikki jo tähänmennessä yhteisopettaneet ovat siis kiinnostuneettästä myös jatkossa. Millä tavoin opettajatsitten haluaisivat jatkossa hoitaa yhteisopettajuutta?Kyamkin kansainvälisen liiketoiminnanja kulttuurin opettajia kiinnostavat tulevaisuudessaerityisesti tiimiopettajuus (50 %) ja rinnakkaisopettajuus(44 %). Vastaajista 2 kertoi,ettei yhteisopettajuus ole kiinnostava vaihtoehtotulevaisuudessa (6 %). Miten tämä siisonnistuu käytännössä, jos yhdeltä opettajaltavaaditaan laajaa monialaosaamista ja eritasoisiavuorovaikutuksen kykyjä ja haluja?JohtopäätöksetRisteilymme kotimatka takaisin lähtösatamaanon alkanut. Yhteisopettajuus antaa opettajalleaikaa ja mahdollisuuden keskittyä yhteen opiskelijaantai pieneen opiskelijaryhmään, jolloinopettaja on herkempi ja motivoituneempitukemaan oppimista. Toimintakulttuurissatulisi voida ajatella asiakaslähtöisesti kuten onpitkään ollut fraasina markkinoinnin opeissa.Opiskelija on asiakas, joten toiminnan tulisiolla opiskelijalähtöistä ja kysymys kuuluukin,millaisesta opetuksesta opiskelija hyötyy eniten.Oppimisessa tulisi olla myös lupa epäonnistua,sillä kaikki ei voi aina onnistua ainakaanheti ensimmäisillä kerroilla, mutta kulttuurintulisi tukea tätäkin – voit kokeilla ja epäonnistuailman häpeää – kulttuurien tuntemuksenlisääminen monikulttuurisen yhteisopettajuudenavulla ei olisi siten yhtään huonompi idea.Usein opettajissa, kuten monien muidenluovien alojen edustajissa, asuu pieni ”pellepeloton”. Tokihan lukeminen, itse tekeminenja harjoittelu ovat tärkeässä roolissa, mutta vieläkintärkeämpää on joskus rikkoa perinteisettoiminnan kaavat ja ylittää omat rajat –omamukavuusalue. Ilman tätä ulostuloa on vaikeaalöytää uusia ja raikkaita ideoita, sillä vanhatkaavat johtavat vain vanhojen tulosten tarkasteluun.Tämä tarkoittaa myös rohkeutta rikkoaoppiaineen rajoja. Esimerkiksi toisen opettajanopettaessa käsiteltävää aihetta voi toinen opettajistapainottaa samanaikaisesti ilmaisua, vuorovaikutustatai matemaattisia käsitteitä. Tämäolisi Kyamkissa erityisen suositeltava vaihtoehtovaikkapa kielten ja aineopetuksen integrointiin,jolloin oppiaineen opettaja opettaisiitse sisältöä ja kielten opettaja taas painottaisivaikkapa neuvottelutilanteiden hoitoa, ilmaisuaja vuorovaikutusta, ja kommunikointi voisitapahtua myös vieraalla kielellä. Esimerkkinäotettakoon markkinoinnin ja hankinnan kurssitintegroituina (vieraan) kielen opetukseen,joissa painotuksina ovat neuvottelutilanteidenja yritysten välinen kirjeenvaihto/dokumentitja raportointi. Näin oppimisprosessit tulevatparemmin osaksi arkipäivän tilanteita ja käytännöntoteutuksia ja (vierasta) kieltä voisioppia aivan eri tavalla.Omien oppimistapojen löytäminen onmyös tärkeää, sillä jokainen oppii omalla tavallaanja tyylillään – Einsteinin ja Edisonin oppimistavateivät sopineet heidän koulujensa opetustapoihin,mutta tuottivat silti historiallisiamullistuksia tieteen kentällä. Oppiminen ei siisaina ole kiinni opiskelijoista. Usein opettajinatoteamme ”massan olevan vain niin huonoa”,mutta syy voi yhtä hyvin löytyä myös siitä, ettäoppijan tapa oppia on toisenlainen kuin opettajantapa opettaa asiaa. Oppijat, joilla on itsereflektoinninvalmiudet, kyky arvioida omaa toimintaansaja oppia omista kokemuksista sekätarvittaessa valmius muuttaa omaa toimintaansaja suhtautumistaan asioihin onnistuvatmyös erilaisissa uraratkaisuissa ja sopeutuvatmuuttuviin olosuhteisiin muita paremmin.Tärkeää on täten jatkuva ja säännöllinen arviointi,jossa työskentelyä ja haasteita tulee arvioidamyös opetuksen aikana, ei pelkästäänkurssin päättyessä. Opettajien innostus tarttuuopiskelijoihin ja poissaolo-ongelma voisi tulevaisuudessaolla siinä, että saa heidät pysymäänsairaina kotona.LÄHTEETAdams, L. & Cessna, K. (1993). Metaphorsof the co-taught classroom. PreventingSchool Failure, 37, (4). 28-31.Ahtiainen, R. & Beirad, M. & Hautamäki,J. & Hilasvuori, T. & Thuneberg, H. 2011.Samanaikaisopetus on mahdollisuus:Tutkimus Helsingin pilottikoulujenuudistuvasta opetuksesta. Helsinginkaupungin opetusviraston julkaisusarjaA1:2011.Argüelles, M. E., Hughes, M. T., & Schumm,J. S. (2000). Co-teaching: A differentapproach to inclusion. Principal, March,48-51.Dahlgrén, O. & Pirhonen, A. 2012.Yhteisopettajuus lahjakkuudenlöytäjänä ja tukijana. http://briljanttihml.nettisivu.org/opettajien-kokemuksia/yhteisopettajuus-lahjakkuuden-loytajanaja-tukijana/,[viitattu 22.3.2012].Conderman, G., Bresnahan, V. & Pedersen,T. 2009. Purposeful Co-Teaching. RealCases and Effective Strategies. CorwinPress. Thousand Oaks.Cook, L. & Friend, M. 1995. Co-teaching:Guidelines for Creating Effective Practices.Focus on Exceptional Children. 28 (3).Dunderfelt, T., 2002. Henkilökemia.Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä.Dialogia Oy, Dark: Vantaa.Fattig, M.L. & Taylor, M.T. 2008. Co-Teaching in the Differentiated Classroom.Jossey-Bass. San Francisco.Lauri, R. & Nissinen, J. & Sormunen,K. 2011. Tiimiopettajuus –ideoistatimanteiksi. http://www.luma.fi/artikkelit/880, [viitattu 22.3.2012].Nurmi, R. & Honkanen, V-M. &Saarikoski, L. & Norrgård, K. &Hyttilä-Huhta, T. & Waltermann, M.,2009. Tiimiopettajuuden kehittäminenVaasan ammattikorkeakoulussa.Teoksessa Töytäri-Nyrhinen, A. (toim.),Suunnannäyttäjiä – uusia avauksiaammattikorkeakouluopettajan työhön,Haaga-Helia ammattikorkeakoulu,Edita:Helsinki. 45-55.Pakarinen, K., Kyttälä, M. & SinkkonenH-M. 2010. Samanaikaisopetus –mahdollisuus vai mahdottomuus.Erika. Erikoisopetuksen tutkimus- jamenetelmätieto 1/2010.Palomäki, A-M., 2011. Opettajien roolitalakoulun samanaikaisopetuksessa. Progradu- tutkielma. Käyttäytymistieteellinen3839

Suunnitelmallinen yhteisopettajuudenkäyttöönotto edellyttää sopimista opettajienyhteistyön sujuvuuteen vaikuttavista tekijöistä.Ensinnäkin yhteisopettajuuden toteutus lähteeliikkeelle yhteisestä opetuksen suunnittelusta jasiitä, että kumpikin opettaja tietää oman roolinsaopetustilanteessa. Toiseksi opettajien olisihyvä pohtia yhdessä käsityksiään ja uskomuksiaanopiskelijoiden kenties erilaisista tavoistaoppia, ja tätä kautta muodostaa yhteinen näkemystai ainakin tiedostaa mahdollisesti eriävättulkintansa asiasta. Kolmantena seikkana nouseeesiin keskinäisen luottamuksen rakentaminen,johon lukeutuu muun muassa sopiminenkeinoista, joilla puretaan opetustilanteessamahdollisesti syntyvät opettajien keskinäisetkonfliktilanteet. Neljänneksi yhteisopettajuuteensisältyy yhteisistä luokkatilakäytänteistäsopiminen. Tällä tarkoitetaan yleisiä periaatteitasiitä, kuinka opiskelijoiden odotetaan asettuvanluokkaan ja toimivan opetuksen aikana,kuinka muun muassa pyydetään puheenvuoroatai apua. Lisäksi sovitaan yhteisistä pelisäännöistä– on tarkoituksenmukaista luodayhteinen näkemys esimerkiksi siitä, millainentoiminta on kulloinkin sallittavan rajoissa.Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaantodeta, että sekä opettajat että opiskelijat hyötyisivätyhteisopettajuudesta. Yhteisopettajuudenmuodoista erityisesti tiimi -ja rinnakkaisopettajuuskiinnostaa toimialan opettajia ja sitätulisi tukea myös resurssien avulla. Yksi vaihtoehtoon lähteä opettajalähtöisesti suunnittelemaanopettajan resursseja ja opettajat itse voisivatkertoa omia lähtökohtiaan siitä, mitä, mitenja kenen kanssa he voisivat yhteisopettaa. Näinopettajat voisivat itse valita yhteisopettajuudenmaan kumppanuuden ”win-win” -tilanteeseen.Korostettakoon lisäksi, ettei aivan kaikessa opetuksessaole tarvetta lähteä yhteisopettajuuteen,vaan yhteisopettajuuden opetus tulisi tarkemminluokitella ja valikoida sekä opintojaksoettäopettajakohtaisesti. Vähintään yhtä tärkeääolisi kartoittaa myös opiskelijoiden saamahyöty ja kokemukset, ja kenties sitä kautta voisiavautua myös uusia näkemyksiä yhteisopettajuudenkehittämiseen. Yhteisopettajuuteenerinomaisesti yhdistyvä teema on osaamispohjainenoppiminen, joka pohjautuu elinikäiseenosaamiseen ”learning that lasts”. Sosiaalinenpääoma kasvaa ja synergiat siinä samalla.Yhteisopettajuus on yksi mahdollisuus vastataammatillisen opetuksen uusiin haasteisiin,jossa yhteistoiminnallinen ja itsenäinen työskentelyvuorottelevat ja oppijan ja opettajanammatillinen kasvu ja osaaminen kehittyvät.Yhteinen risteilymatkamme yhteisopettajuudenpariin on päättymässä, risteilyemäntänneSatu kiittää matkasta ja toivottaa teidät tervetulleeksiuudelle matkalle ja uusien yhteisopettajuudenmahdollisuuksien pariin. Yhteisopettajuusei toden totta ole oikotie onneen,mutta ei tuo vapaamatkustajakaan yhtä matkaapidemmälle pääse, sillä matkakumppaneita voiolla pian vaikea löytää. Sen sijaan vähintäänkin”avoliittoon” voidaan hyvällä yhteisopettajuudellapäästä, ja jos resurssit jaetaan tasanjo työaikasuunnitelmasta lähtien, niin miksiei virallistettaisi suhdetta yhteisopettajuudenavioliitoksi asti. Opettajankin tulee jatkuvastiitse opiskella, jotta pysyy ajassa ja kehityksessämukana, jotta hän osaa opettaa yhdessä ja erikseenkuten Kyamkin slogan osuvasti kiteyttää”onnistumme yhdessä”!”kumppaneitaan” ja täten yhteisopettajuudensudenkuopat kuten erilaiset lähtökohdat ja ajatusmaailmanyhteensopimattomuus vältettäisiin.Tärkeää on tukea myös monikulttuuristayhteisopettajuutta, joka kielellisen osaamisenlisäksi kasvattaisi opettajien kulttuurien tuntemustaja antaisi opiskelijoille kuvan aidostakansainvälisestä yhteistoiminnasta ja kulttuurista.Viimeinen, mutta ei vähäisin, havainto onhiljaisen tiedon jakaminen yhteisopettajuudenkautta. Tiedon lisäksi jaetaan myös toimintatapoja,hyväksi havaittuja käytäntöjä ja oppeja.Hiljainen tieto voi olla myös merkittävä syy,miksi yhteisopettajuus ei kiinnosta tai se nähdäänjopa pelkona, oman ammattitaidon jakamisena”ilmaiseksi” muille. Tämän jään rikkominenaukaisisi varmasti monen opettajanammattitaidon ihan uusiin mahdollisuuksiin jasamalla se monesti kasvattaisi omaa arvostustatoisten silmissä eikä päinvastoin!Yhteisopettajuus tuottaa parhaimmillaanerilaisia opetustyylejä ja vaihtelua opetukseen,ja se tukee erilaisia oppimistyylejä omaaviaopiskelijoita. Yhteisopettajuudessa jäsenilläon vapaus luoda itse sisältöä, joten ei ole yhtäoikeaa tapaa, sillä jokainen tiimin jäsen tuooman lisänsä ja siten lopputulos on aina erilainen.Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisopettajuuteenlähteminen vaatii opettajalta tiettyä riskinottoaja oman toiminnan rehellistä tarkastelua,jolloin omia käsityksiä ja toimintamalleja saattaajoutua muuttamaan. Tuo muutosprosessirikkoo opettajan perinteistä, autoritääristäasemaa, mutta se voi samalla vahvistaa opiskelijoidenyhteistoiminnallisuutta - saadaansiten enemmän ”samalla rahalla” kuin ennen.Täten pääsemme liike-elämän pitkään ihannoitiedekunta,Opettajankoulutuslaitos,Erityispedagogiikka, Helsingin yliopisto,Helsingin yliopiston paino: Helsinki.Paloniemi, S., 2008. Hiljaisen tiedonjakaminen työyhteisössä – työssäoppimisen rajapinnalla. Teoksessa: Toom,A. & Onnismaa, J. & Kajanto, A. (toim.).Hiljainen tieto – tietämistä, toimimista,taitavuutta. Kansanvalistusseura,Gummerus Kirjapaino Oy. 255-274.Ranta-Nilkku, S. & Saarimaa,T., & Vallisaari, M., 2009.Opetusmenetelmäkokeilu. Nitoja- projektiloppuraportti. http://ebookbrowse.com/merkonomit-yhteisopettajuus-2009-sanna-ranta-nilkku-tuija-saarimaa-mirjavallisaari-doc-d44158481.Saloviita, T., 2006. Yhteistoiminnallinenoppiminen ja osallistava kasvatus. WSBookwell Oy: Juva.Thousand, J.S., Villa, R.A. & Nevin, A.I.2006. The Many Faces of CollaborativeTeaching. Theory into Practice. 45; (3):239–248.4041

Kuva: Anttipekka Heiskanen4243

Jaettu ymmärrysLCCE ® -toimintamallin haasteenaTeksti:Leena Mäkelä-Marttinen, FT,yliopettaja, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,kansainvälinen liiketoimintaja kulttuuriSini Taimela, KTM,pt. tuntiopettaja,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalousTässä artikkelissa tarkastelemme lukuvuoden2011–2012 LCCE®-agentti-työskentelyä oppivan organisaationja LCCE®-pedagogiikan kehittämisennäkökulmasta. 1 Agentteina olemme olleetaitiopaikalla niin pedagogisen kehittymisentoteuttajina kuin tarkkailijoinakin.Agentuurien alkuperäinen idea oli tuoda jaluoda ryhmän kanssa uusia ideoita ja lähestymistapojaopetukseen. Toteutuiko tämä? Käytettiinkölukuvuonna 2011–2012 uusia, enemmänLCCE®:n mukaisia menetelmiä? Mikä onpedagogisen kehittämisen vaikuttavuus? Onhuomattava, että kokonaisen ekosysteemin luominenvie oman aikansa. Onkin hyvä miettiä,missä kohtaa ekosysteemissä nyt menemme?Millaisia yhteistyöpaletteja meillä on nyt käytössäja miten ne ovat jalkautuneet? OnkoLCCE®-konseptin ytimessä ongelmaperusteinenoppiminen (PBL, problem based learning)vai ovatko siinä yrityksen toimeksiannostatehdyt projektit? Agenttivuosi on selvästi nostanutesiin useita kysymyksiä ja generoinut1 LCCE® (Learning and Competence Creating Ecosystem) on Kymenlaakson ammattikorkeakoululle rekisteröity tavaramerkki.Toimintatavassa opetussuunnitelmat on avattu yritysten toimeksiannosta tehtäville projekteille. Käytännössä tietyt ammatillisetopetuskokonaisuudet sisältävät teoreettisten opintojaksojen lisäksi praktisen opintojakson, yleensä projektin. LCCE®toimintatavassa opettajat siirtyvät yhä enemmän tiedon jakajasta opiskelijan valmentajiksi. Suurin osa toimialan opettajistaosallistuu jo projektien ohjaukseen. T&k&i -henkilöstö toimii yhä enemmän yhteistyössä opettajien kanssa. (LCCE KyAMK 2010)pohdintaa opetuksesta ja sen kehittämisestäkorkeakouluyhteisössämme. Keskustelu onollut vilkasta ja monipuolista, mikä jo sinänsäon asioita eteenpäin vievää.Otsikossa viitataan Päivi Tynjälän ja ErkkiOlkinuoran esittämään käsitteeseen sharedunderstanding, joka syntyy dialogisesta asenteesta:“In studies of collaborative and teamlearning the concepts of dialogue and sharedunderstanding have become central. --- In studiesof adult learning reflective dialogue has beenacknowledged as the main tool of innovativelearning”. (Tynjälä & Olkinuora 2002/2003) 2Onko korkeakoulussamme laajasti jaettuaymmärrystä, onko Kansainvälisen liiketoiminnanja kulttuurin toimialalla sellaista, tai opettajienvälillä, entä opiskelijoiden ja opettajien?Käydäänkö meillä aitoa, arkitoimintojen tasondialogia LCCE®:sta? Vastauksena voisi olla, ettäjaettu ymmärrys on hyvää vauhtia kehittymässäkorkeakouluorganisaatiossamme.Opettajakunnan itsereflektiota heijasteltaessaon aidon innostuksen ja jo pitkälle viedynLCCE®-pedagogiikan hyödyntämisen ohellahuomattavissa, että ilmapiiri ilmentää ajoittainmyös uupumusta, leikkauksia, kiirettä jakireyttä. Näin on todennäköisesti kautta kokoSuomen AMK-kentän. Miten tästä päästäänluovaan ilmapiiriin, jossa tehdään pakottainnovatiivista työtä? Kehittämisen kannaltaollaan tietysti väärillä jäljillä, kun väsyneetihmiset etsivät vain porsaanreikiä päästäkseenhommasta eroon. Onkin totta, että resurssienkiristäminen ei innosta uusien työtapojenmiettimiseen, vaan pakottaa tekemään kaikenmahdollisimman pienellä työmäärällä – paradoksaalisestiuusien työtapojen innovointi vaatiiresursseja ja mahdollisuuden myös kokeillaja ehkä jopa epäonnistua. Ajoittaisten negatiivistentunnelmien keskeltä pitäisi jaksaa nähdäse tärkeä seikka, että LCCE®:n henki on tosiasiassatyön parempaa jäsentymistä, ajankäytönja työtapojen suunnittelua edistävä. LCCE®on parhaimmillaan juuri jaetun ymmärryksenväline. Yleisesti ottaen LCCE®-pedagogiikkanähdään opetustyötä ja työilmapiiriä eteenpäin2 Ks. myös Imel, 1992; Isaacs, 1993; Lehtovaara & Jaatinen, 1994; Tillema, 1997vievänä – se tarjoaa enenevissä määrin positiivistapotkua koko opettaja- ja henkilökunnalle.On myös huomion arvoista, että Kymenlaaksonammattikorkeakoulu tarjoaa henkilökunnalleenrunsaasti kouluttautumis- ja myösrentoutumismahdollisuuksia, mikä on tärkeävastapaino yleiselle resurssien kiristymiselle.Sosiokonstruktivistista lähestymistapaa jaongelmaperusteista oppimista tulisikin soveltaamyös LCCE®:n omaksumiseen, sillä kyseessähänon opettajan ja organisaation yhteinenoppiminen, jaetun ymmärryksen työstäminenparhaimmillaan! Voidaan kysyä: Mitä opettajatsaavat verkostoitumisesta? Moneen kertaanon todettu, että sosiokonstruktivistinen ote ontärkeä edellytys oppimiselle, mutta osaammekome opettajat itse oppia tällaisista lähtökohdista?Myös LCCE®:n sisäänajovaiheessa oli nähtävissätiettyä ideanvastaisuutta: aluksi opettajakunnalleluennoitiin ylhäältä alas, mistäLCCE®:ssä on kysymys ja mistä siinä tulisiolla kysymys (vrt. behavioristinen oppimiskäsitys).Joskus vaikutti siltä, että oma polku,oma merkityksenhaku ei päässyt kehittymäänriittävän nopeasti ja erityisesti sosiokonstruktivisminmukainen merkitysten muodostaminenyhdessä jäi vähäiseksi. Alkuvaiheen tapaamisistaeräskin agentti kertoi, että “tapaamisiaon ollut vain kaksi, joista toiseen tuli vain neljäryhmäläistä. Yleinen keskustelu on ollut ihankiinnostavaa, mutta varsinaista hyötyä ei oletapaamisista ja ideoinneista ollut.” Eikö hyötyävain ole tunnistettu? LCCE® on idelogia, jokaei alkumetreillään aina tuntunut konkretisoituvan,toisaalta koettiin, että LCCE®:tä on tehtyaina, koko AMK:n olemassaoloajan. Erääntoisen kollegan mukaan “onkin selvää, ettäkasvatustieteellisen otteen ja reaalitilanteisenopetuksen integroiminen on iso haaste: taustallajyllää kasvatustieteellinen näkemys/teoria,mutta reaalitilanteissa se ei määrittele taiauta opetusta”. Toisaalta uudet ideat ja yhteisentekemisen ensi metrit innostivat kovasti ja poikivatrunsaasti niin yhteistyöideoita kuin uuttapedagogista ajattelua. Teoria on useaan otteeseennimenomaan reaalitilanteissa tukevoitta-4445

nut opetusta ja antanut konkreettisia välineitämonialaisen opetustilanteen järjestämiseksivieläpä kansainvälisessä ilmapiirissä.Hyvänä esimerkkinä jaetun ymmärryksenlöytymisestä ja LCCE®-pedagogiikan toteutumisestaovat työelämän kanssa yhdessä toteutetutmonialaiset oppimisprojektit, kuten tämänteoksen lopussa olevat esimerkit osoittavat.Tässä kirjoituksessa pohdimme LCCE®konseptin toteutumista ja sen jalkauttamisenonnistumisia ja haasteita muutosagenttienkokemusten kautta. Kokemuksia on kerättykäytäväkeskusteluista ja agenttien vetämistäpienryhmätapaamisista lukuvuoden 2011–2012 aikana. Myös LCCE®:n kehittämistäpohditaan; millaisia seikkoja kasvatustieteennäkökulmasta tulisi ottaa huomioon LCCE®:nkolmannessa vaiheessa.Työelämätaitojen kehittämisenmallit: integratiivisen mallin javerkostoituneen kulttuurin mallinvälimaastossaSeija Nykänen ja Päivi Tynjälä esittävät Aikuiskasvatus-lehdessä 1/2012 julkaistussa artikkelissaan“Työelämätaitojen kehittämisen mallitkorkeakouluissa” kolme mallia: spesialistimallin,integratiivisen mallin ja verkostoituneenkulttuurin mallin, joissa pedagogisina tekijöinäovat “1) työelämän painotus opetussuunnitelmassa,2) pedagoginen yhteistyö työelämätaitojenopetuksessa, 3) oppiminen, 4) teoreettisen,käytännöllisen ja itsesäätelytiedonpainotukset opetuksessa sekä 5) ohjaus”. (emt.:24) Tällä hetkellä KyAMK:n LCCE®-prosessinvoidaan katsoa olevan integratiivisen mallinvaiheessa, jossa “korostetaan opiskelijoidenosallistumisen mahdollisuuksia ja oppimistaautenttisessa oppimisympäristössä --- [jossa]pyritään yhdistämään eli integroimaan teoriaaja käytäntöä” (emt.:23). PitkäjännitteinenLCCE®-pedagoginen kehittäminen onkuitenkin johtamassa verkostoituneen kulttuurinmallin suuntaan. Näin siis on ainakinteoreettisella tasolla. Nykyisellään KyAMK:nLCCE®-prosessissa työelämälähtöisyys onmääritelty koulutuksen arvolähtökohdaksi, jatyöelämätaitojen kehittäminen pyritään fuusioimaankaikkialle pedagogiseen toimintaan.Opetuksessa osaamisen kehittämisen ja toiminnan,oppimisen ja johtamisen jakaminenjo paljolti toteutuu, korkeakoulun organisaatiossataas ei vielä niinkään. Opettajat kyselevätedelleen erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissaasiantuntijuuden arvostamisen perään. Johtajuudenjakaminen koulutuksen asiantuntijaympäristössäon edelleen haaste, joka pitäisiaidosti ottaa vastaan, jotta sen opettaminentuleville työelämän asiantuntijoille mahdollistuisi.Jaettua ymmärrystä tulisi löytyä tässäkinasiassa. Työelämäsuhteet ovat tärkeä osa opetussuunnitelmaaja toimintastrategiaa, ja tätätukevoitetaan edelleen. Samoin koulutuksenja työelämäsuhteiden sekä opiskelijoiden työelämätaitojenkehittyminen ovat osa arviointia.(emt.: 23–24.)Nykänen ja Tynjälä kirjoittavat, että verkostoituneenkulttuurin mallissa “johtaminenon hyvin tietoista, strategiaan perustuvaa,ohjaavaa ja asiantuntijoiden substanssiosaamiseenluottavaa. Johtajien toiminnassa korostuuarvioinnin ja kehittämistyön yhdistäminen.--- verkostoitumista pidetään tärkeänäkulttuurisena tekijänä --- koulutusrakenteet,opetussuunnitelma ja toimintatavat suosivatverkostoitumista [mikä] hahmotetaan myösopiskelijoiden työelämäkompetenssina. ---opetussuunnitelmaprosessi on jatkuva [, siinä]on otettu huomioon korkeakoulujen tiedontuottamisenrajapinnat ja tiedon soveltaminenkäytäntöön. Opetuksessa pidetään tärkeänäopiskelijan osaamisen kehittämistä ja työelämälähtöisyyttä.Osaamista jaetaan monialaisestihenkilöstön, opiskelijoiden ja työelämänedustajien kesken korkeakoulun ja työelämänverkostossa. --- Teoriaa voidaan oppia monistalähteistä. Esimerkiksi työelämän ajantasainentieto saavuttaa opiskelijat hankeoppimisessa.Opettajat ovat verkostoituneet laajasti alansaasiantuntijoiden kanssa. Kaikki opettajat työskentelevätoppimisen ohjaajina opiskelijoidenoppimisprosessissa. Ohjauksen, arvioinninja reflektoinnin katsotaan olevan läheisiä jarinnakkaisia projekteja.” (emt.: 23-24.) Tutkimus-kehitys- ja innovaatioyksiköillä on tässäkokonaisuudessa tärkeä rooli, ja opetuksenintegraatiota tutkimus- ja kehitystyöhön tulisikinentisestään vahvistaa, jotta verkostoitunutmalli toteutuisi syvällisesti.Edellä lainatusta voidaan analysoidaKyAMK:n LCCE®-prosessin onnistumisia javahvistamista vaativia kohtia. Verkostoituneenkulttuurin mallin toteutumiseen on mahdollistapäästä, kun korkeakoulussa on saavutettusellainen jaetun ymmärryksen taso, jossa pedagoginenjohto, opettajakunta sekä opiskelijatyksilöinä ja yhteisöllisesti ymmärtävät, millaisiapedagogisia ratkaisuja tehdään ja miksi, elikun on saavutettu näkemys siitä, millä tavointoteutettu opetus parhaiten luo työelämäänverkostoitunutta oppimiskulttuuria. Nähdäksemmeyleinen näkemys tästä on olemassa,mutta artikkelin alussa kuvatut sisäiset jännitteetsaattavat ehkäistä yhteisen tahtotilan kiteytymistäesimerkiksi mallin edellyttämäksi saumattomaksiyhteisölliseksi oppimiseksi. Muunmuassa monialaisten hankkeiden yleistyminenehkäistyy, jos toimialan sisällä ei tunnetaeri osaamisalojen koulutussisältöjä. Tässä onsyvimmillään kysymys myös eri koulutusalojentoistensa tuntemisesta ja kokonaisuuksienhahmottamisen kyvystä. Yhteisöllisyyden vahvistaminenkaiken kaikkiaan on tärkeää, jottaajatusten vaihto saa tilaa ja aikaa, ja työyhteisöntoimintatavat ovat yhtenäisesti tiedossa.Sini Taimelan agenttipolku valaisee hyvinjaetun ymmärryksen merkitystä niin pedagogisessakehittämisessä kuin opettajuudessa.Opettajien ja opiskelijoiden suhteessa jaetunymmärryksen käsitettä on pohdittava omassaartikkelissaan. Leena Mäkelä-Marttisen agenttipolkunostaa esiin jaetun ymmärryksenmahdollisuudet Kansainvälisen liiketoiminnanja kulttuurin toimialalla annettavassaopetuksessa.Sini Taimelan agenttipolku -pohdintoja agenttivuodestaAloitin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussapäätoimisena tuntiopettajana ja samallaLCCE®-muutosagenttina syksyllä 2011. TiesinLCCE®:n liittyvän jotenkin yritysyhteistyönja opetuksen kehittämiseen. Sekä todellistentyöelämän ongelmien ratkominen opetuksessaettä ylipäätään yhteisöllinen pedagoginenkehittäminen tuntui kiinnostavalta. Olin juurisuorittanut pedagogiset opinnot, ja suorastaanhurahtanut näihin oppimisen ongelmanratkaisullisiin,konstruktiivisiin ja yhteisöllisiinnäkökulmiin. Luin ensitöikseni LCCE®-kirjan,jonka monet ajatukset työelämäprojekteissaoppimisesta, oppimisen ohjauksesta ja arvioinnistasekä opettajan roolin muutoksesta tuntuivatheti omilta.Agenttiarkeen pääsin heti toimialan elokuisessakehittämiskokouksessa. Kokouspäiväniltapäivä oli varattu opintojaksoihinliittyvien tehtäväksiantojen työstämiseenagenttiryhmissä, jotka koostuivat kahdestaagentista ja noin 5–10 opetushenkilökunnanjäsenestä. Poissaolojen vuoksi oma ryhmäniei kokoontunut, joten valitsin itselleni ryhmäntuttujen ihmisten ja käsiteltävien kurssisisältöjenperusteella. Ryhmä oli jakautunuttehtävänannosta poiketen kahtia liiketaloudenja muotoilun opettajiin, jotka molemmattyöstivät omia kurssejaan toisistaan erillään.Liiketalouden ryhmässä valittiin kehityksenkohteeksi yhden opettajan yhden kurssinsisältö, jonka tehtäväksiantoa sitten pohdittiin4647

suhteessa LCCE®-konseptiin. Miten konseptinmukainen tehtäväksianto oli? Mikä siinä olikonseptin mukaista? Miten sitä voisi kehittääenemmän konseptin mukaiseksi? Näistä kirjoitimmemuutaman tunnin keskustelun jälkeenraportin Moodle-alustalle. Valitussa tehtäväksiannossaLCCE®-konseptin mukaista oli mielestämmesen avoimuus (opiskelijat valitsivatitse tehtävänsä sisällön annetuissa raameissa japerustelivat valintansa) sekä liittyminen todelliseenyrityselämään (tehtävässä perehdyttiinkirjoituspöydältä todellisiin yrityksiin). Jotkutolivat sitä mieltä, että siinä juuri toteutettiinLCCE®:n mukaista opetustapaa, jotkut taas sitämieltä, ettei siinä toteutettu LCCE®:tä lainkaan.Pääsimme kuitenkin keskustellen konsensukseen,osittain lähestyvän kahvitauon ansiosta.En oikein osannut päivän päätteeksi arvioida,millaista hyötyä tehtäväksiannon työstämisestämeidän opettajien arjen kannalta oli. Suoritimmekyllä annetun tehtävän vaatimustenmukaisesti, mutta työskentelimmekö oikeastiitseämme varten vai koulun johtoa varten?Kaikilla tuntuivat olevan melko voimakkaatkäsitykset omien kurssiensa oikeanlaisestatoteutuksesta, onhan samoja kursseja työstettyja kehitetty jo vuosia, oma ammattitaitoja pedagoginen osaaminen likoon laittaen.Kukaan ei myöskään kovin mielellään avannutkurssejaan ryhmän analysoitavaksi, eikä etenkäänniitä, joiden hyvästä toteutuksesta ei ollutaivan varma. Ohjaako oman opetuksen arviointisuhteessa ulkoa annettuun LCCE®-malliinvain ulkoiseen motivaatioon; kehittämään jovalmiiksi hyvännäköisiä kurssisisältöjä, joidenkohdalla voi ylpeänä todeta omien kurssiensaolevan hyvällä mallilla eikä lainkaan kehitystyöntarpeessa? Pitäisikö LCCE®-konseptinpikemminkin luoda yhteisö 3 tai tila 4 , jossa voisimmeomista lähtökohdistamme kehittää opetusta,asiantuntijuutta ja yhteistyötä?Talvella aloitimme seuraavan lukuvuodenopetussuunnitelmien työstön. Liiketaloudessatavoitteena oli yhtenäistää kaikki opintojaksotviiden opintopisteen laajuisiksi tai viidelläjaollisiksi entisten kahden, kolmen ja neljänpisteen jaksojen sijaan. Pääosa työstä tehtiinsamansisältöisiä kursseja yhdistämällä, muttaosittain myös purkamalla vanhan opetussuunnitelmanrakennetta ja luomalla tilalle uutta.Uudet opintojaksot pyrittiin toteuttamaanmahdollisimman paljon yhden jakson (n. 7 vk)aikana, jotta opiskelijoilla olisi enemmän aikaakeskittyä käsiteltäviin aiheisiin, ja myös jottaopintopisteitä kertyisi nopeammin. LCCE:nintegrointi ja näkyminen opetussuunnitelmissaotettiin puheeksi monessa kehityspalaverissa.Vanhoissa opetussuunnitelmissa LCCEkonseptinajateltiin näkyvän rakenteessa, jossaammatti- ja syventävissä opinnoissa teoriajaksojenyhteydessä toteutettiin samaan aiheeseenliittyvä projektijakso. Siinä opiskelijat tekivätryhmissä yritykseltä saadun toimeksiantoprojektin,esimerkiksi markkinointitutkimuksentai -suunnitelman, soveltaen aiemmin oppimaansateoriaa. Toteutukset kestivät yleensävähintään yhden lukukauden. Keskeisenä edellytyksenäLCCE®:n integroimiselle opetukseenpidettiin juuri erillisiä projektijaksoja, “jottaluennoilla opittua teoriaa pääsee soveltamaan”ja “jotta on selkeä resurssi tehdä toimeksiantoa”.Tärkeänä pidettiin myös projektijaksojenpitkää kestoa (vähintään lukukauden), “jottaehditään neuvottelemaan ja sopimaan toimeksiannosta”ja “jotta saadaan sovitettua lukujärjestyksetja yritysten aikataulut yhteen”. Liiketaloudenkannalta LCCE®-konseptin ydintävaikuttaisivat olevan siis yrityksiltä saaduttoimeksiantoprojektit, joiden puitteissa luennoillahankittua osaamista voidaan harjoittaakäytännössä. Tämä sopii hyvin yhteen Tynjälänja Olkinuoran (2002/2003) käsityksiin näidentyöelämälähtöisten pedagogisten mallienydinpiirteistä “common to them is the idea ofgiving students practice in skills needed in reallife, integrating theory and practice and enhan-cing the interaction between education andworking life”. Auttaako pelkkä opitun harjoittelukäytännössä kuitenkaan ratkomaan työelämässäeteen tulevia monisyisiä ongelmia jahyödyntämään omissa verkostoissa rakentuvaaasiantuntemusta?Muutamissa LCCE®-agenttitapaamisissavuoden mittaan keskusteltiin kokemuksistaopetuksen kehittämisestä, arvioinnin kehittämisestäja osaamisalojen välisestä yhteistyöstä.Niissä myös ohjeistettiin opetuksen kehittämistäoman agenttiryhmän kanssa. Järjestimmeagenttiparini kanssa vapaamuotoisenkahvi- ja keskustelutilaisuuden, jossa keskusteltiinhyvistä opetus- ja arviointikäytänteistä.Paikalla oli muutama ryhmämme jäsen, keskusteluoli hyvää ja aiheenmukaista, ja saimmevarmasti toisiltamme ideoita oman opetuksenkehittämiseen. Jotenkin jäin kuitenkin pohtimaan,mihin keskustelumme johti tai miten seedisti LCCE®-konseptin jalkautumista opettajakuntaan.Osa opettajista ei kuitenkaan agenttiryhmientyöskentelyyn osallistu. Johtuukoosallistumattomuus kiireestä ja suuresta työmäärästä,haluttomuudesta työstää omaa opetustaanLCCE®-konseptin mukaiseksi vai siitä,ettei juuri näe LCCE®-pienryhmätyöskentelystähyötyjä omaan arkeensa ja käytännöntyöhönsä?Leena Mäkelä-Marttisen agenttipolku- haarautuvien polkujen puutarha“Polun pää on tuntematon, sen on oltava, jottamatka on opettavainen.”Näin agenttina työskentelyn alusta alkaenyhteisen ymmärryksen etsimisenä siitä, mitenvoimme osaamisalan ja erityisesti toimialansisällä tehdä työtä yhdessä niin, että saavutammeLCCE®:n hengessä parempia ja monialaisempiaoppimistuloksia. Tämä näkökulmaon nähdäkseni luonnollinen yliopettajalle.Kulttuurin osaamisalojen yritysyhteistyö onhyvin monimuotoista ja kaikissa toimeksiannoissaläsnä. Restauroinnin toimeksiannoissaoppimisprojektit tehdään suurimmaksi osaksimyös kohteissa, esimerkiksi kartano- tai työväentalointeriööreissä,kuten tämän kokoelmanesseessä Ummeljoen sos. dem. työväenyhdistysRy:n näyttämökulissit pitkäkestoisena LCCE®projektikohteenaesitellään. Työn vastaanottavaninstituution edustaja on näin ollen useinläsnä ohjaamassa työtä opettajien lisäksi. Näissätilanteissa LCCE® ja jaetun ymmärryksen ideatoteutuvat hyvinkin syvällisesti. Muotoilun,restauroinnin ja viestinnän toimeksiannottehdään aina asiakkaalle, ja usein muotoilunja viestinnän asiantuntijuutta tarvitaan yhtäaikaisestityökokonaisuudessa. Esimerkiksi muotoilutehtävätvoivat olla kokonaisuuksia, joissatuotteelle suunnitellaan graafinen ilme ja vaikkapapakkaus. LCCE®:n hengessä tällaisestakokonaisuudesta voisi hyvin saada läsnä olevaaja ajantasaista materiaalia markkinoinnin ja liiketaloudenlogistiikan opetukseen.Olen taipuvainen - ehkä idealistisestikin- ajattelemaan, että samalla toimialalla muotoilun,restauroinnin ja viestinnän sekä liiketaloudenopetukset voivat hyötyä toisistaanpaljon nykyistä syvemmin. Voidaanko jopaajatella jonkinasteista erikoistumista kulttuurituotteidenliiketalouteen ja markkinointiin?Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että muotoilijattarvitsevat ymmärrystä yleensä liiketoiminnasta(hyvin moni ryhtyy yrittäjäksi),tuotteiden markkinoinnista kansallisilla jakansainvälisillä markkinoilla sekä tietouttaesimerkiksi logistiikasta (esim. mainitussapakkaussuunnittelussa logistinen ajattelu onensisijaista ja tuotemuotoilussa yleisesti ottaentärkeää). Liiketalouden opiskelijat taas tarvitsevattietoutta erilaisista tuotteista ja yrityksistä.Luovien alojen yritykset ovat liiketoiminnalliseltaotteeltaan ja ansaintalogiikkansa puolestahyvinkin erilaisia, ja sellaisina kiinnostavia liiketaloudelliseltakannalta. Luovaan talouteen3 Vuorovaikutuksen merkitystä asiantuntijuuden kehittymisessä korostaa muun muassa Laven & Wengerin (1991) teoriakäytäntöyhteisöistä (communities of practice). Sen mukaan toiminnalle relevantit tiedot ja taidot opitaan osallistumalla tietynyhteisön käytäntöihin.4 Nonaka ja Konno (1998) kirjoittavat oppimisen tilasta (ba), jolla tarkoitetaan fyysistä, henkistä tai esimerkiksi virtuaalistatilaa, joka on edellytyksenä oppimiselle ja luovuudelle.4849

kohdistetaan valtiovallankin suunnalta toiveikkaitakatseita; angry birdseja halutaan lisääkansantaloutemme vetureiksi. Yhteistyön tekemisenmahdollisuus jo opiskeluaikana poikisivarmasti kumpaankin ammattiryhmään valmistuvillearvokasta tietoutta, hyviä kontaktejaja ennen kaikkea uusia, kannattavia ja rahanarvoisiaideoita.Edellä esitetty siis pyöri mielessäni taustaajatuksena,kun aloitimme agenttitoimintaaelokuussa 2011. Todellisuus tietysti oli toisenlainenkuin mielessä lentävät kehitelmät.Yhteisten tapaamisten aikana keskustelimmekyllä asioista, etenkin agenttiparini kanssa.Edellä esittämäni syvällinen opetuksen integraatioliiketalouden ja kulttuurin välillä oliollut hänenkin mielessään. Agenttien kannustavaasenne edesauttoi ryhmäytymistä. Yleisestiottaen ryhmämme pysyi varsin hyvinkasassa, tosin jokunen opettaja jättäytyi työstäpois kiireeseen vedoten. Ehkä kaikkein erikoisinsyy LCCE®-ryhmätyöskentelystä kieltäytymiseenkuului suunnilleen seuraavasti: “Enosallistu ryhmän työskentelyyn, sillä keskitynopetustyöhöni.” Agentti jäi katse kaukaisuuteenkohdistuneena miettimään, eikö opetuksenkehittäminen ole osa opetustyötä. Agenttivuodensummauksena voidaan kuitenkinnähdä, että integraatiota on tapahtunut, kulttuurialanja liiketalouden yhteisopettajuus onalkanut muotoutua. Vuosikymmeniä vallallaolleet asetelmat ovat alkaneet murtua. Muutoson aluksi tapahtunut osittain pinnan alla ja alitajuisestiyhteisöllisen paineen aiheuttamana.Hitaasti ja vastustellenkin käynnistynyt prosession tuottanut jo näkyviä ja konkreettisiatuloksia. Muutamia lupaavia kokeiluja yhteisopetuksestaon tehty, ja jokunen esimerkki onsiitäkin, miten yritys on saatu mukaan yhdessäopettamiseen (kuten tässä teoksessa esiteltypelastusväline-projekti). Ensimmäisen agenttivuodenehkä tärkein anti olikin sen ajatuksensyntyminen, että jaettuun ymmärrykseenpitää pyrkiä tarmokkaammin ja jäsentyneemmin.Kuten edellä jo todettiin, ekosysteemiprosession hidas, sille on annettava aikaa ja rauhaakypsyä. Usean ihmisen työtapoihin ja pedagogis-didaktiseenhenkilökohtaiseen ideologiaankajoava uusi ajattelu ottaa aikaa juurtuakseen.Pieni pakko saattaa kiihdyttää prosessia, muttajaetun ymmärryksen aito saavuttaminen johtaauudenlaisen opettajuuteen ja oppimiseen.LCCE-konsensus näyttää nyt olevan olemassa.Tästä pisteestä on agenttityötä hyvä jatkaa jakohdistaa energiaa siihen, että opettajuudestatulee enenevissä määrin jaettua, yhteiset päämäärätlöytyvät ja saavutetaan, ja että tutkimusjakehitystyö enenevissä määrin integroituuopetukseen.LopuksiOlemme olleet LCCE®-opiskelijoina nyt parivuotta. Yhdessä kollegoiden kanssa oppimistaon syvennetty askel askeleelta. LCCE®konseptinopettaminen meille opettajille olialuksi vaikeaa, malli tuntui monesta liian valmiilta.Aluksi oli myös tilanteita, joissa hyvinlentoon lähtenyt ajatus ammuttiin alas sellaisillakommenteilla kuten “tätähän me on tehtyaina”, “tämä on ihan turhaa ja päälleliimattuatouhua” tai “minä kyllä keskityn vain omiinhommiini, en tuhlaa aikaa tällaiseen”. Tärkeääon sisäistää se, että LCCE®-projekti on luovaprosessi, ja sen tulisi olla aidosti dialoginenkaikkiin suuntiin - myös työelämän kanssa.Voidaan myös sanoa, että henki on tässäprosessissa tärkeämpi yhteenliimaava tekijäkuin ohjeistukset ja viralliset linjaukset. Iloinen,positiivinen, luovaan energiaan ja flowtilaanjohdatteleva asenne kantaa maukkaintahedelmää.Tämän artikkelin kirjoittajien yhteisethetket ovat olleet erinomaisia vapaan jaetuntietoisuuden virtaamisen hetkiä, joskin paritalvista agenttitapaamista olivat hyviä myös;niissä saimme runsaasti ajatusituja. Kutenalussa mainittiin, meiltä pyydettiin artikkeliaensin toisesta aiheesta, mutta kun päätimmemuuttaa aihetta, pääsi kriittinen ja analyyttinenajatus lentoon. Voidaankin päätellä, että vapaatehtävänanto ja jo olemassa olevaan asiantuntijuuteenluottaminen tuottaa uutta ajatteluaja etenkin syventää sitä. Pedagoginen kehittäminentarvitsee aikaa pohtia asioita yhdessä jamyös erikseen. Jaettu ymmärrys kasvaa vainjaettujen hetkien kautta. Opettaja, joka on itseollut oppijana tällaisessa prosessissa ymmärtäämyös opiskelijoiden kanssa jaettujen hetkienpedagogisen ja myös didaktisen arvon.LCCE®-asiantuntijuudesta tulee jaettu polku,kun korkeakouluorganisaation kaikki toimijatopiskelijoista opettajiin ja t&k&i-toimintaansekä yrityksiin saadaan mukaan vapaaseen jaavoimeen yhteistyöhön. Tällöin ollaan aidostiverkottuneessa kulttuurissa.LÄHTEETDialogioppiminen pienryhmässä 2000.Sarja A. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.Koulutuksen tutkimuslaitos.Lave, J. & Wenger, E. 1991. SituatedLearning - Legitimate PeripheralParticipation. Cambridge: CambridgeUniversity Press.LCCE® KyAMK 2010 www.kyamk.fi/LCCENonaka, I. & Konno, N. 1998. TheConcept of “Ba”: Building a Foundationfor Knowledge Creation. CaliforniaManagement Review 40 (3): 40-54.Numerot haittaavat oppimista. HS29.5.2012. http://www.hs.fi/digilehti/tiede/Numerot+haittaavat+oppimista/a1338171519155Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012.Työelämätaitojen kehittämisen mallitkorkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus1/2012.Tynjälä, P., Ikonen-Varila, M., Myyry, L.,Hytönen, T. Verkostoissa oppiminen.Teoksessa Eteläpelto, A., Collin, K.,Saarinen J. (toim.) 2007. Työ, identiteettija oppiminen. Helsinki: WSOY.Tynjälä, P. & Olkinuora, E. 2002-2003.Learning and the Development ofExpertise in the Interaction BetweenHigher Education and WorkingLife. Oppiminen ja asiantuntijuudenkehittyminen korkeakoulutuksen jatyöelämän välisessä vuorovaikutuksessa.Artikkeliluonnos/tutkimussuunnitelma.5051

Kuva: Anttipekka Heiskanen5253

Englanninkielisessä henkilöstöjohtamiskirjallisuudessatunnetaan kaksi perehdytystämerkitsevää termiä: orientation ja onboarding.Orientation on työsuhteen alussa toteutettavaaperinteistä yleisperehdytystä, onboarding puolestaanon laajempi käsite, joka tähtää varmistamaantulokkaan sitoutumisen ja strategistentavoitteiden sisäistämisen. Laajemman määritelmänmukaan perehdytys ei ole enää enintäänviikon mittaista tervetuloa taloon -opastusta jaopettelua työn ohessa, vaan se on pitkäkestoinen,kokonaisvaltainen prosessi.Perehdytystä ei ensinnäkään tarvita ainoastaantyösuhteen aloitustilanteessa, vaan sitätarvitaan myös jatkossa organisaation muutostilanteissaja uusien koneiden, laitteiden, ohjelmistojenyms. käyttöönottotilanteissa. Perehdytyson paikallaan myös silloin, kun henkilöorganisaatiossa vaihtaa tehtävää tai palaapidemmän poissaolon jälkeen takaisin työhön.Lisäksi korostetaan perehdytyksen henkilökohtaistamista:tarkempi perehdytys vaatiihenkilökohtaisen suunnitelman. Toimivaperehdyttämisprosessi on paitsi suunnitelmallinenja aikataulutettu, myös tavoitteellinen jaräätälöity.Kolmas keskeinen periaate on se, ettäperehdyttäminen on sosiaalista, jolloin kaikkityöyhteisön jäsenet tai ainakin mahdollisimmanmonet osallistuvat siihen. Perehdyttämi-Opettajanpedagoginen perehdyttäminenammattikorkeakoulussaTeksti:Kirsti Pitkänen-Nurmi,KTM, pt. tuntiopettaja,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,viestintäOnnistunut perehdyttäminen onkäsite, josta jokaisella työntekijälläon omat kokemuksensa ja käsityksensä.Lähtökohtaisesti lakisääteisentoiminnan muodot ja sisällöt vaihtelevatorganisaatiosta toiseen mm. toimialasta jakoosta riippuen. Perehdyttämistä tapahtuuaina virallisesti ja epävirallisesti, spontaanisti.Ammattikorkeakouluillakin on omia erityispiirteitään,jotka vaikuttavat siihen, millaisiaperehdyttämistoimet ovat.LCCE®-sparrausryhmässäni nousi kuluneenlukuvuoden aikana esiin kysymys siitä,kuinka varmistetaan, että tulevat uudet opettajattuntevat uuden ammattikorkeakoulupedagogiikanja perehtyvät mm. Kymenlaaksonammattikorkeakoulun LCCE®-konseptiin niin,että he mahdollisimman tehokkaasti ja nopeastisisäistävät toimintamallin.Perinteisesti perehdyttämisellä on ymmärrettyuuden työntekijän tutustuttamista työpaikkaanja opastamista työtehtäväänsä. Hyvänperehdyttämisen nähdään edellyttävän suunnittelua,perehdyttämiseen valmentautumista,aikataulutusta, seurantaa ja arviointia. Perehtyjältäitseltäänkin edellytetään aktiivista tiedonhankintaataloon tultuaan.Nykyisissä monimutkaisissa ja alati muuttuvissaorganisaatioissa tätä perehdyttämisenkäsitettä on nähty tarpeelliseksi laajentaa.nen nähdään ennen kaikkea viestintänä, jonkatulisi olla vuorovaikutteista.Neljäntenä tärkeänä uuden ajan perehdytysprinsiippinäpidetään sitä, että perehtyjistätulee sparrauskumppaneita organisaatiolle.Tulokkaan kuuluu perehtyä siihen, mitä muutosaavat, mutta hänellä itselläänkin saattaa ollaosaamista, näkemyksiä ja ideoita, joita muidenkannattaa kuunnella.Viides periaate on, että tuloksenteon edistämiseksiasiantuntijoita ja johtohenkilöitäperehdytettäessä kaikenlainen verkostoitumisentukeminen on tärkeää. Tulokas tuo tullessaanmahdolliset omat verkostonsa, minkälisäksi hänet perehdytetään organisaation jatyöyksikön tai työryhmän olemassa oleviinverkostoihin.Toimiva ja ajanmukainen perehdyttämisprosessiedellyttääkin sen jatkuvaa kehittämistä.Perehdyttäminen on yhä enemmän osakoko organisaation toiminnan ja henkilöstönpitkän aikavälin kehittämistä ja osaamisenuudistamista.Perehdyttäminen osaksi jatkuvaaoppimista ja kehittämistäLaajan näkemyksen mukainen räätälöity jasosiaalinen perehdyttämisprosessi muistuttaakonstruktivistista oppimisprosessia, jossalähdetään siitä, että tulijalla on oma taustansa,kokemuksensa, tietonsa, taitonsa ja tapansaoppia. Parhaimmillaan perehdyttäminen voiolla prosessi, jossa sekä perehdytettävä ettäperehdyttäjät oppivat toisiltaan jopa siinä määrin,että koko organisaatio oppii. Oppivassaorganisaatiossa jokaisen osaaminen tuo oman••••merkityksensä yhteisön rakentamiseen, ja vuorovaikutuksenavulla osaaminen kumuloituu.Tämä kuitenkin edellyttää olosuhteita, joissaniin uusien kuin vanhojenkin työntekijöidenosaaminen pääsee esille ja tunnistetaan.Prosessinäkemyksen mukaan perehtyminenja perehdyttäminen ovat osa työssä oppimisenja ammatillisen kehittymisen jatkumoa.Perehdyttämisestä kehittämisen välineenä väitelleenHannu U. Ketolan mukaan ”oppiminenja kehittyminen ovat kriittisiä menestystekijöitäkompetenssikeskeisissä organisaatioissatavoitteiden saavuttamiseksi.”Asiantuntijuutta ja kompetensseja ei enääkäsitetä pelkästään yksilöllisinä vaan yhteisöllisinäosaamisina. Perinteisestä yksintyöskentelemisenmallista halutaan myös oppilaitoksissapäästä eroon. Se edellyttää yhteisen tietämisentaitoja. Seppo Helakorpi on jakanut opettajanasiantuntijuuden neljään kategoriaan: substanssin,pedagogian, kehittämisen ja työyhteisönosa-alueeseen.Jokainen rekrytoitu uusi opettaja tuoammattikorkeakouluun ja omaan työyksikköönsäasiantuntemuksensa, kokemuksensaja kompetenssinsa, jotka voivat olla toisillaosa-alueilla vahvempia kuin toisilla. Hänellävoi olla oppilaitoskokemusta tai ei, tuorepedagoginen koulutus tai ei ja vaihtelevaatyöyhteisökokemusta.Ensimmäistä kertaa ammattikorkeakouluuntuleva opettaja joutuu ensinnäkin kohtaamaansen tosiasian, että perinteinen opetustyöon vain osa ammattikorkeakouluopettajan tehtävänkuvaa.Opettajan tehtävä on tuottaa laadukastaammatillista osaamista integroitunaTKI-toimintaan ja aluekehitykseen. Lisäksi••Taulukko. Opettajan asiantuntijuuden alueet(Lähde: http://openetti.aokk.hamk.fi/seppoh/osaamismittarit/AMK-opettajamittari.pdf)••5455

Kuva: Meri-Tuuli Laaksonykyiset ihmis-, oppimis- ja tietokäsityksetovat muokanneet käsityksiä myös opettajuudestaja koulukulttuureista. Erityisenä haasteenapidetään tällä hetkellä vuorovaikutustaopiskelijoiden, opettajakollegoiden, työelämänedustajien ja muiden yhteistyökumppanienkanssa. Opiskelijakeskeinen oppiminen ja TKItoiminnanintegraatio ovat haastaneet perinteisenopettajuuden. Opiskelijat eivät ole ainoitaoppijoita, vaan niin opettajat kuin työelämäkumppanitkinoppivat uutta.Opettajalta edellytetään osaamis- ja oppimisprosessiperustaisenpedagogiikan hallintaa,ammatillisen kasvun ohjaamista, TKI-toimintaatai sen integroimista oppimisprosesseihin,erilaisten oppimismenetelmien käyttöämukaan lukien verkko-opetus ja sisällön tuottaminenverkkoon sekä viestintätaitoja; kansainvälistätoimintaa ja monikulttuurisuuttaunohtamatta. Hänen odotetaan ymmärtäväntyön rakenteelliset reunaehdot: ulkoisen jasisäisen ohjauksen, strategiat ja tavoitteet, opetus-ja työaikasuunnittelun perusteet jne. Työelämänja oman substanssialan tuntemuksessaon luonnollisesti pysyttävä ajan tasalla.KyAMK matkalla oppivaksiorganisaatioksiMillaiseen työympäristöön ja pedagogiseenympäristöön uusi opettaja sitten astuu tullessaanKymenlaakson ammattikorkeakouluun?KyAMK:n pedagoginen strategia 2009–2013 perustuu humanistiseen ihmiskäsitykseenja sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen.Se merkitsee mm. opettajan roolin kehittymistäohjaajan roolin suuntaan, tavoiteperustaistaarviointia ja erilaisten oppimismenetelmienkäyttöönottoa. Osaamistavoitteet ja oppimisprosessiovat avainsanoja. Kehittämisen kohteinaovat olleet osaamispohjaisten, eurooppalaisenosaamisen viitekehyksen EQF:nmukaisten opetussuunnitelmien laatiminen,opettajien työelämävalmiuksien ja yhteistyönlisääminen, opiskelijoiden henkilökohtaistenopetussuunnitelmien käytön tehostaminen jaaiemmin hankitun osaamisen tunnustamisenja tunnistamisprosessin käyttöönotto, opetuksenkansainvälistäminen sekä yrittäjyyttätukevien avointen oppimisympäristöjen jaopetusjärjestelyjen kehittäminen. Uudetopetussuunnitelmat on pyritty laatimaan strategianedellyttämällä tavalla entistä enemmänopiskelijapainotteisen curriculum-mallinmukaisesti yli 200 vuotta sitten kehitetynoppiainespainotteisen Lehrplan-mallin sijaan.Palkittu LCCE®-konsepti on malli, jonkamukaisesti opetussuunnitelmiin sisällytetäänyritysten toimeksiannosta tehtäviä projekteja.Konseptin mukainen toiminta tekee mahdolliseksitoteuttaa kolmea ammattikorkeakoululleannettua tehtävää: koulutusta, TKI-toimintaaja aluekehitystä.KyAMK:n työaikasuunnitelmaohjeissa syksylle2012 lähtökohtana on, että työajan resurssoinnillatuetaan uudenlaista opettajan työnkuvaaja opettajan osallistumista TKI-toimintaan.Opetuksen ja TKI-toiminnan integroituminenLCCE®-konseptin mukaisesti mahdollistetaan.Suunnitelmassa todetaan myös, että uusiinoppimiskäsityksiin perustuvien pedagogistenmallien käyttöönotto edellyttää opettajien jamuun henkilöstön jatkuvaa oppimista työssäänja että koko organisaation tulisi oppia toiminnastasaadun palautteen avulla - olla siis oppivaorganisaatio.Kymenlaakson ammattikorkeakoulun henkilöstönkoulutus- ja kehittämissuunnitelmassa2012–2014 kiinnitetään nykyisten perehdytyskäsitystentapaan huomiota henkilöstön osaamiskartoitukseen.Sitä mallinnetaan parhaillaan.Suunnitelman mukaan KyAMK:lla ontarve luoda edellytyksiä kyvykkyyksien vahvistamiselle,kehittää työyhteisöosaamista ja etsiäratkaisuja mahdollisille osaamisvajeille. Henkilöstöäon tarkoitus kannustaa laajentamaanosaamistaan esimerkiksi työkierron ja mentoroinninavulla.Parastaikaa selvitetään myös henkilöstönkehittämiseen liittyvää yhteistyötä Mikkelinammattikorkeakoulun kanssa. UudenKaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Oy:ntavoitteissa lähdetään siitä, että pedagogisetja toiminnalliset näkemykset ovat jatkossaKyAMK:n ja MAMK:n yhteisiä. Kehittämisessänähdään paljon synergiapotentiaalia.KyAMK:n ja MAMK:n ”Korkeakoulukokonaisuudenvisio, strategiset tavoitteet ja toimenpideohjelmavuosille 2010–2015” -asiakirjassaesitetään perustettavaksi yhteinen pedagogiset5657

Kuva.Ammattikorkeakouluopettajanjatkuva perehtymis- japerehdyttämisprosessi.••••••••palvelut -toiminto tai -yksikkö, joka vastaisiopetussuunnitelmiin liittyvästä yhteistyöstä,opettajien työelämäyhteyksien parantamisesta,opintoprosessin sujuvoittamisesta sekäopetusteknologian ja verkkopedagogiikankehittämisestä.”Matriisiorganisaatiomallin avulla eri koulutusohjelmienja koulutusalojen osaamistaon mahdollista koota yhteen, luoda tiivistävuorovaikutusta eri alojen asiantuntijoidenkesken ja edesauttaa koulutusohjelmien välisensynergian löytämistä”, sanotaan toimenpideohjelmassa.Ohjelmassa esitetään myös,että koulutuksen kehittäminen ja laatu olisivatläpäisevinä toimintoina molempien ammattikorkeakoulujenkoulutusohjelmissa ja koulutusprosesseissa.Koulutuksen kehittäminen jalaatu -toiminnon tulisi ehdotuksen mukaansisältää ainakin seuraavat asiakokonaisuudet:a) pedagogiset palvelut, b) opetuksen tukipalvelut(opetusteknologia, opettajien valmennusja ohjaus, opettajien työelämäpäivitys, työelämäyhteydet,c) opetussuunnitelmatyö ja d) laatujärjestelmätja laatutyö.••••Kuvassa havainnollistetaan Helakorvenasiantuntijuuskäsitteiden pohjalta sitä, mitäsystemaattinen perehdyttämisprosessi merkitsee.Perinteisesti käsitetty perehdytys on vainalku, tärkeä lähtölaukaus jatkuvalle perehtymiselle,tutkimiselle, oppimiselle ja kehittymiselle.Prosessin toteutuksen, seurannan ja arvioinninon ajateltu tapahtuvan nk. jatkuvan parantamisenkehämallin mukaisesti: suunnittele→ toteuta → kehitä → arvioi → kerää palaute →suunnittele → jne.Perehdyttämisprosessissa ei tehdä eroa senvälillä, onko opettaja uusi vai jo pidempäänammattikorkeakoulussa toiminut. Kaikki ovatsamalla lähtöviivalla, kun henkilön osaaminen,osaamistarpeet, kiinnostuksen kohteet kutenkiinnostus osallistua tiettyihin hankkeisiinsekä muut urahaaveet kartoitetaan. Oppimisentai osaamisen kehityssuunnitelma sisältääsuunnitelmat työssäoppimisesta, koulutuksesta,työnkierrosta ja työelämäjaksoista aikatauluineen.Itse asiassa kyse on samasta asiasta,jota opettajat joutuvat omassa työssään opiskelemaanja toteuttamaan: aiemmin hankitunosaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta(AHOT) ja henkilökohtaisen oppimissuunnitelman(HOPS) laatimisesta.LÄHTEETHelakorpi, S., Aarnio, H., & Majuri, M.2010. Ammattipedagogiikkaa uuteenoppimiskulttuuriin. HAMK Ammatillisenopettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010.Saarijärven Offset Oy, Hämeenlinna.Ketola, H. U. 2011. Tulokkaastatuottavaksi asiantuntijaksi.Perehdyttäminen kehittämisen välineenäeräissä suomalaisissa tietoalan yrityksissä.Jyväskylä Studies in Business andEconomics 92. Jyväskylä UniversityPrinting House, Jyväskylä.Lehto, A., Kairisto-Mertanen, L. &Penttilä, T. (eds.) 2011. TowardsInnovation Pedagogy. A new approachto teaching and learning for universitiesof applied sciences. Research Reports.Turun ammattikorkeakoulu / TurkuUniversity of Applied Sciences.TampereenYliopistopaino - Juvenes Print Oy, Tampere.Senge, P. M. 2006. The Fifth Discipline:The art and practice of the learningorganization. Revised and updatededition. Random House Business Books.Mackays of Chatham plc, Kent.Prosessit näkyviksiOnnistuneen perehdyttämisen ensisijaisinasudenkuoppina pidetään tutkimusten mukaanaikaa ja asenteita. Hätäisesti suunniteltu jatoteutettu perehdytys voi jäädä puolitieheneikä keskity olennaisiin asioihin. Tulokkaanosaamisesta saattaa syntyä vääriä olettamuksiatai tulokkaalta jää työhön liittyviä tärkeitäosa-alueita oppimatta, koska hän ei osaa niitäkysyä. Olosuhteet, jotka edistävät uuden opettajanosaamisen esille tuloa ja käyttöä organi-saatiossa, ovat usein tilannetekijöitä. Nämätilannetekijät liittyvät rakenteisiin ja sosiaalisiinsuhteisiin, jotka vaikuttavat osaamisen siirtymiseenorganisaatiossa ja sen osasta toiseen.On aina otettava huomioon myös työkulttuurit,jotka voivat olla eri koulutusohjelmissa ja suuntautumisvaihtoehdoissaerilaisia. Niihinkinuusi tulokas joutuu tutustumaan. Pedagogisiinkäytänteisiin kuten LCCE®-mallin mukaisiintoteutuksiin perehtyminen käy parhaiten sosiaalisesti,tutustumalla niitä toteuttaviin opettajiinja heidän työhönsä.5859

Kuva: Anttipekka Heiskanen6061

Sosiaalinen mediayhteisöllisen oppimisen näkökulmastaTeksti:Nina Hartikainen, VTM,datanomi, viestinnänlehtori, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalousTyöyhteisöviestinnän muuttuminenTyöyhteisöviestintä on viime vuosikymmeninämuuttunut merkittävästi ja erityisestiyhteisöllinen media erilaisinesovelluksineen on muuttanut ja tuleemuuttamaan viestintätapoja työyhteisöissä.Työyhteisöviestintä oli vielä muutama vuosikymmensitten ennen kaikkea yksisuuntaistatiedottamista yrityksen johdolta alaisille, joilletiedotettiin vain tiukasti heidän omaan, ehkäkapeaankin, työtehtäväänsä liittyviä asioita.Viestinnästä puuttui interaktiivisuuden lisäksikokonaisviestinnällinen ote. Uusien, matalienorganisaatiomallien ja tiimityön yleistymisenmyötä 1990-luvulla tiedottaminen muuttui yhäenemmän kaksisuuntaiseksi viestinnäksi myöstyöyhteisöissä, kun työntekijät saivat päätäntävaltaaomien työtehtäviensä suorittamistapoihinja tarvitsivat enemmän ja laajemmin tietoamyös koko yrityksestä.Myös yrityksen sisäisen markkinoinninmerkitys kasvoi ja lisäksi useimpien työntekijöidentehtäviin kuului omalta osaltaan myösviestintä. Sähköiset viestintävälineet mahdollistivatteknisesti reaaliaikaisen, ajasta ja paikastariippumattoman viestinnän ja avoimenlähdekoodin luomisessa syntynyt tapa toimiasaattoi laajentua muillekin liiketoiminnanalueille. Tapscott ja Williams toteavat kirjassaanWikinomics ”Working together and sharingtheir knowledge across organizationalboundaries - … - will be perfectly normal fortomorrow’s workforce. The bottom line is thatthe workplace is becoming a self-organizingentity where centralized and tightly controlledprocesses are increasingly giving way to morespontaneous and decentralized forms of masscollaboration.” (Tapscott, Williams, 2006, 247,258 – 259.)Tulevaisuuden viestinnänammattilaisen taidotToimiva työyhteisöviestintä ei siis enää voi ollavain ylhäältä alas tiedottamista, vaan sen olisioltava eräänlaisen yhteisen totuuden rakentamista.Teknisesti mahdollisuudet tällaiseenviestintään ovat olemassa jo nyt, mutta käytetäänköyhteisöissä yhteisöllisiä ja yhteiskäyttöisiäviestintävälineitä, miten niitä käytetään jamiten niitä tulisi käyttää? Tapscott ja Williamstoteavat edelleen: “The structure is createdby demanding active involvement from usersin ways of organizing and creating their owninformation architecture. So rather than begina top-down ontology, process, or taxonomy,employees can fashion their own structure asrequired with a bottom-up, collaborative process.”(Tapscott, Williams, 2006, 255.)Yhteisöllisessä mediassa yhteisen totuudenrakentamiseen osallistuvat viestinnän ammattilaistenja johdon lisäksi myös henkilöstö jaasiakkaat, parhaassa tapauksessa kaikki ne,joita aiemmin kutsuttiin sidosryhmiksi ja sittemminyhteistyökumppaneiksi. Surowiecki onkirjassaan Wisdom of Crowds käsitellyt termiäjoukkojen viisaudesta: ”Homogeeniset ryhmättoimivat hienosti sellaisessa minkä ne osaavathyvin, mutta ajan mittaan niiden kyky tarkastellavaihtoehtoja vähenee” (Surowiecki, 2007,46). Puhutaan käsitteestä crowdsourcing, suomeksi”joukkoistaminen”, jolloin etsitään kokoyhteisön, siis myös yhteisön ulkoisten jäsenten,voimin parasta mahdollista ratkaisua kulloiseenkinongelmaan.Yhteiskäyttöiset viestintäympäristöt tarjoavanmahdollisuuden luoda sellaista viestintää,jossa aiemmat tiukat organisaatiorajat ja -esteeton kumottu. Tällöin myös viestintäyksikön jajohdon yksinoikeus oikeanlaisen viestinnänja oikeanlaisen totuuden tuottamiseen olisikumottu. Työyhteisön viestinnän tulisi tukeakäytössä olevaa organisaation tai yhteisön toimintarakennetta,mutta olemassa olevat organisaatiorakenteetsaattavat olla jopa esteenä toimivalleja tarkoituksenmukaiselle viestinnälle.Oppivan organisaation, johtamisen ja viestinnänsuhteita käsittelevät esimerkiksi Leena-Maija Otala ja Kaija Pöysti kirjassaan Wikimaniaa:”Yrityskulttuurin pitää olla riittävänavoin ja tukea sosiaalisen median käyttöä jayhteisöjen syntymistä ja toimintaa… voidaankuvata seuraavasti: avoin, yksilön arvostaminen,paljon ideoita ja kokeiluja, uskallus ottaariski tehdä virheitä, epätäydellisyyden ja keskeneräisyydenhyväksyminen, monikulttuurisuudenarvostaminen ja ottaminen huomioon,paljon vuorovaikutusta valmentava esimiestyö”(Otala, Pöysti, 2008, 116 - 117).Tulevaisuuden viestinnän ammattilaisen onsiis kyettävä rakentamaan tietoa yhdessä yrityksentyöntekijöiden, yritysjohdon, asiakkaidenja muiden kumppanien kanssa. Tällaiseentyöelämään opiskelijoita olisi siis valmennettavamahdollisimman hyvin jo opiskeluvaiheessaerilaisten projektien yhteydessä. Pelkkäopettajavetoisuuteen nojaava, tiukasti mallinnettuja osaprojekteihin jaettu hierarkkis-projektityyppinentyötapa ei enää riitä.Yhteisölliset viestintävälineetopetuksessaViestinnän koulutukseen kuuluu erilaistenjulkaisujen toteutus ja perinteisesti nämä viestinnänopetuksessa tuotettavat julkaisut, myösmonet verkkojulkaisut, on tehty opettajavetoisinaopetusprojekteina. Yhteiskäyttöisten viestintäalustojenavulla kokeiltiin kuitenkin opiskelijaryhmälähtöistätoimintatapaa, jossa myöstehtävänanto oli, muutamaa teknistä etukäteentehtyä välinevalintaa lukuun ottamatta, täysinvapaa. Prosessin tarkoituksena oli tuottaa julkaisu,mutta ei opettajavetoisesti ja opiskelijaavusteisesti,vaan opiskelijalähtöisesti kaikkienryhmien yhteistyössä.Opetuskokeilussa pohjana oli siis työyhteisöviestinnänmuutos sekä yhteisöllisen medianja erityisesti yhteiskäyttöisten viestintäalustojenkäyttö työelämälähtöisessä oppimisprojektissa,jossa suunnitellaan ja tuotetaan verkkojulkaisu.Omalla tavallaan myös käytössä olevaMoodle-oppimisalusta tarjoaa mahdollisuuksiavuorovaikutukseen, sisällöntuottamiseen jamateriaalin jakamiseen, mutta tässä Moodlealustaoli kuitenkin lähinnä tiedon varastointipaikkaja opiskelun aikataulutusalusta. Varsinaisistayhteiskäyttöisistä viestintävälineistäkokeiluun valittiin wiki ja blogit.Wiki on verkkosanakirja Wikipedianmukaan verkkosivusto, jonka sisältöä käyttäjätvoivat itse muokata haluamallaan tavalla. Vuorovaikutteisuusja muutosten tekemisen yksinkertaisuustekevät wikistä tehokkaan yhteisöllisenkirjoittamisen työkalun. Wikissä voidaanjakaa myös kuvia ja muuta visuaalista materiaalia.Wikipedia itse lienee tunnetuin wiki.Blogi on verkkosanakirja Wikipedianmukaan verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai6263

useampi kirjoittaja kirjoittaa säännöllisesti niin,että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä janiin, että vanhat tekstit säilyvät luettavina jamuuttumattomina uusista teksteistä huolimatta.Blogissa on mahdollista julkaista sisältöätekstin lisäksi myös kuvien, videokuvan taiäänen muodossa. Tiedon esityksessä blogeilletunnusomaista muihin www-sivuihin verrattunaon ajan, linkityksen ja henkilökohtaisennäkökulman painotus. Muita tunnusomaisiapiirteitä blogeille on kommentointimahdollisuus,kirjoitusten pysyvät verkko-osoitteet jasyötteet, joiden avulla voidaan helposti ohjelmallisestiseurata ja levittää blogin sisältöä.Wikit ja blogit opetusprojektissaMaija Kärnä tutki väitöskirjassaan kolmenvuoden ajan tradenomiopiskelijoiden tiedonhankinnanja -rakentamisen taitojen kehittymistä.Hän toteaa, että wiki ja blogi soveltuvathyvin korkeakouluopiskeluun. Lupaavimmattulokset saavutetaan hänen mukaansa wikin jablogin yhteiskäytöllä. Ne muodostavat yhdessäparhaimmillaan virtuaalisen tiedonrakennuksentilan, jossa opiskelijat voivat wikissä työstääja käsitellä tietoa yhdessä ja toisaalta käydäblogissa syvällisempää keskustelua opittavastaaiheesta. (Kärnä, 2011). Viestinnän opetusprojektiinwiki ja blogi ovat siis hyviä välineitä,opetuksellisen otteen lisäksi myös siksi, että neovat tulevaisuuden viestinnän ammattilaisentyökaluja, tosin varmasti kehittyneempinä kuintällä hetkellä.Wiki-alustoja on tarjolla monia. Osa alustoistaon maksullisia tai niihin saa halutessaanenemmän ominaisuuksia, jolloin nämälisäominaisuudet tekevät wikistä maksullisen,vaikka perusversio olisikin maksuton. Wikispaces-alustaon opetuskäytössä maksuton jajuuri siksi se valikoitui tähän opetuskokeiluun.Wikispaces-alustalla oli mahdollista keskustella,ratkaista ongelmia, tuoda esille erilaisiavaihtoehtoisia toteutuksia sekä verbaalisestiettä visuaalisesti. Wikispaces-alusta on kaikkiennähtävillä, mutta vain mukaan kutsututvoivat tuottaa ja muokata alustan sisältöä.Wikispaces-alustalle kutsuttiin kaikki julkaisuprosessissamukana olevat opettajat ja opiskelijatsekä heidän lisäkseen myös julkaisun tilaaja.Myös blogeja voi luoda useille erilaisillealustoille, esimerkiksi Vuodatus-, WordpressjaBlogger-alustoille, jotka kaikki ovat ilmaisia.Jokainen opiskelija sai itse valita oman blogialustansa,mutta kaikki yllämainitut olivatainakin jonkun opiskelijan käytössä. Blogeissajokainen opiskelija kirjoitti itsenäisesti oppimispäiväkirjaakoko vuoden ajan itse valitsemalleenblogialustalle. Opiskelijoiden pitimyös lukea toistensa blogipostauksia ja kommentoidaniitä.Haasteita ja havaintojaWiki oli aluksi opiskelijoille Wikipediaa lukuunottamatta käsitteenä tuntematon. Kaikki olivatkäyttäneet Wikipediaa hakuteoksena, muttayksikään opiskelija ei ollut päivittänyt Wikipedianartikkeleita eikä aiemmin tehnyt työtäwikiympäristössä. Wikispaces-alustaa oli kuitenkinmelko helppo oppia käyttämään, muttasen käyttöönotto ei onnistu itsenäisesti, vaanvaati opettajajohtoista käyttäjäkoulutusta.Tämä johtui osittain myös siitä, että opettajaperusti Wikispaces-alustan, omisti sen ja hallinnoisitä sekä laati ensimmäisen rakenteellisenversion wikistä, jota myöhemmin kaikkisaattoivat muokata.Wikin hyötynä opetusprojektissa oli mahdollisuuskeskustella ajasta ja paikasta riippumattatasavertaisesti julkaisun tekemisestä.Wikiin oli mahdollista tuoda esille kaikkiennähtäväksi ja kommentoitavaksi esimerkiksimahdollisia julkaisun ulkoasuvaihtoehtoja,ehdotuksia julkaisun teemaksi sekä juttuaiheiksi.Wikin rakennetta oli myös mahdollisuusmuokata, joten keskustelu ei rajoittunutvain ennalta määrättyihin alueisiin ja aiheisiin,vaan niitä saattoi tulla projektin edetessä lisätä,kun taas jotkut ennalta ajatellut aihealueet jäivättyhjiksi.Wiki, kuten mikään muukaan virtuaalinenväline, ei ole parhaimmillaan ainoana työtapana,vaan sen rinnalla on hyvä olla myöstavallisia, aitoja kasvokkaistapaamisia opiskelijoidenja opettajien sekä muiden osallistujienkesken. Nämä kohtaamiset tuovat todellisuuttatekemiseen ja auttavat ihmisiä tuntemaan toinentoisensa paremmin kuin pelkässä virtuaalityöskentelyssä.Yhdessä työtä tekevien opiskelijoidenolisi vähintään kerran tavattava toisensaennen työn aloittamista wikissä.Blogikirjoittamisen tarkoituksena olioppimispäiväkirjan myötä saada opiskelijatmiettimään syvällisemmin omaa oppimistaanja myös oppia kommentoimaan toisten kokemuksiaja sen myötä saada uutta ajateltavaamyös omasta oppimisestaan. Suurin osa aiem-min blogeihin tutustuneista opiskelijoista oliseurannut jonkun yksittäisen julkisuuden henkilönpitämää blogia. Omaa blogia oli aiemminkirjoittanut vain muutama.Blogipostausten tarkoituksena viestinnänopiskelussa oli luonnollisesti myös harjaannuttaaopiskelijoita kirjoittamaan ja ennen kaikkeaopettelemaan julkista kirjoittamista vihkoonkirjoitetun ja opettajalle kurssin lopussapalautettavan, perinteisen oppimispäiväkirjansijaan. Opiskelijat joutuivat miettimään tarkemminennen kuin kirjoittivat omaa blogiaantai kommentoivat jonkun toisen blogia. Tämäoli tärkeää myös siksi, että varsinainen julkaisutuotettiin verkossa, jolloin kaikkien tuotoksetolisivat julkisesti esillä.Blogikirjoittaminen tuntui opiskelijoistaaluksi haastavalta, mutta vähitellen, ehkä kirjoitustaitojenkarttuessa, moni opiskelija mainitsipalautteessa pitäneensä blogin kirjoittamisesta.Opettajalle blogi antoi mahdollisuudensaada ja antaa palautetta joko yksittäisille opiskelijoilletai kaikille jo opetuksen aikana, eikäainoastaan lopussa.Blogin käyttöönotto opetusprojektissa onhelppoa, mutta wikin käyttö vaatii opettajaltaja myös opiskelijoilta enemmän. Myös wikiaktiivisuudenarviointi on haasteellista, eikäpelkkien numeroarviointien antaminen tueoppimisen kokonaisprosessia, jossa opetellaanyhteistyötä ja uusia taitoja.LÄHTEETKärnä, M. (2011): Virtuaalinentiedonrakennuksen tilaongelmaperustaisen oppimisen tukena.Acta Universitatis Lapponiensis 211.Lapin yliopisto. Rovaniemi.Otala, L-M., Pöysti, K. (2008): Wikimaniaa– Yritys 2.0 tuottamaan. WSOYPro. Helsinki.Surowiecki, J. (2004): Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than theFew and How Collective Wisdom ShapesBusiness, Economies, Societies andNations. Suomeksi julkaistu nimelläJoukkojen viisaus, 2007, Terra Cognita,Helsinki. Suomentanut Arto Häilä.Tapscott, D., Williams, A. D. (2006):Wikinomics – How Mass CollaborationChanges Everything. USA: Portfolio, amember of Penguin Book.Wikipedia. www.wikipedia.fi, viittaukset29.5.2012.6465

Kuva: Meri-Tuuli Laakso6667

Laatuopetussuunnitelmien ja opintojentoteutuksien kuvauksissaTeksti:Anne Vuorivirta, TaM,lehtori, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,muotoiluOpetussuunnitelmien ja opintojentoteutuksien kuvauksissa laadunlähtökohtana on kuvauksien opiskelijalähtöisyysja läpinäkyvyys.Avoimuus kasvattaa luotettavuutta ja lisääopiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumistaopintoihin niin kansallisella kuin kansainvälisellätasolla. Tämä artikkeli käsittelee niitätoimenpiteitä, mihin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussaon viimeisen opetussuunnitelmauudistuksenyhteydessä entistä enemmänkiinnitetty huomiota opetussuunnitelmienauki kirjoittamisessa.ECTS -järjestelmässä ja sen kriteerienmukaisesti auki kirjoitetut opetussuunnitelmienoppimistulokset ja oppimisprosessit ovatosa laadun varmistusta Eurooppalaisessa jakansainvälisessä yhteistyössä. Korkeakoulunnäkökulmasta tutkinnon tuottaman osaamisenselkeä kuvaaminen lisää tutkinnon tunnettavuuttatyöelämässä ja näkyvyyttä ja helpottaaopintojen hyväksiluettavuutta aikaisemminhankitun non-formaalisen osaamisen tunnistamisessaja tunnustamisessa. Tutkinnon suorittaminenloppuun ja valmistuvien työllistyminenovat koulutuksen järjestäjien sekäkoulutukseen osallistuvien yhteinen keskeinentavoite.ECTS -järjestelmän keskeinen hyöty opiskelijalleon opintoihin sitoutuminen. Opiskelijatietää jo opintojen hakuvaiheessa, mihin hänon hakeutumassa. Opintojen toteutusten selkeäkuvaus kertoo, mitä häneltä odotetaan ja toisaaltamyös mitä hänelle luvataan. Molemminpuolinenyhteistyö lisää yhteistä ymmärrystä jamotivaatiota.Koulutuksen toteuttamisen näkökulmastaoppimistulosten ja oppimisprosessien selkeäauki kirjoittaminen helpottaa opetuksensuunnittelua, toteutusta ja oppimistulostenarviointia.Kymenlaakson ammattikorkeakoulussaon viimeisen opetussuunnitelmauudistuksenmyötä kiinnitetty entistä enemmän huomiotaosaamisen kuvaamiseen opetussuunnitelmaneri tasoilla sekä myös opintojen toteutustenkuvauksen informatiivisuuteen.Osaamisen kuvausOsaamista kuvataan opetussuunnitelmissamonella eri tasolla. Kuvaamisen taustalla onEurooppalainen (EQF) sekä kansallinen (NQF)tutkintojen viitekehys.Oppimistuloksia kuvataan EQF -viitekehyksenmukaisesti Bachelor -tasolla 6 kyseisenopinnon tuottamina tietoina, taitoina japätevyyksinä.Tiedot: Edistyneet työ- tai opintoalan tiedot,joihin liittyy teorioiden ja periaatteidenkriittinen ymmärtäminen.Taidot: Edistyneet taidot, jotka osoittavatasioiden hallintaa ja kykyä innovaatioihin jajoita vaaditaan erikoistuneella työ- tai opintoalallamonimutkaisten tai ennakoimattomienongelmien ratkaisemiseen.Pätevyys: Monimutkaisten teknisten taiammatillisten toimien tai hankkeiden johtaminen,vastuun ottaminen päätöksenteossa ennakoimattomissatyö- tai opintoympäristöissä.Vastuun ottaminen yksittäisten henkilöiden jaryhmien ammatillisen kehityksen hallinnasta.Koulutusohjelman tuottama osaaminenkuvataan ARENEN suositusten mukaisestisekä yhteisten kompetenssien että koulutusohjelmanmukaisten kompetenssien tasollaydinosaamisena ja tutkintoa täydentävänäosaamisena. Koulutusohjelmien osaamisenkuvauksissa huomioidaan ammattikorkeakoulunstrategiset linjaukset, painoalat ja profiilitja minkälaista osaamista ne mahdollistavatopiskelijoille. Tämä kaikki tukee opiskelijoidenyksilöllisiä oppimispolkuja, jotka edelleen vahvistavatopiskelijoiden työllistymistä opintojenjälkeen.ECTS -järjestelmä perustuu oppimisprosessi-ja osaamistavoiteperustaiseen orientaatioon.Opetussuunnitelman tulee tehdä opiskelijoidenoppimisprosessi näkyväksi eli sen tuleekuvata opiskelijoiden suunniteltua ammatillistakasvua kohti tutkinnon kompetensseinamääriteltyjä osaamistavoitteita. Oppimisprosessinvaiheistumista selkiytetään ammatillisenkasvun etenemistä kuvaavilla vuositeemoilla.Osaamisen kehittyminen havainnollistetaanopiskelijalle osaamiskartan avulla. Osaamiskarttakuvaa opiskelijalle, mitä keskeistä osaamistaopinnot tuottavat.Kohti laajempiaosaamiskokonaisuuksiaOsaamisperustaisessa opetussuunnitelmassahuomio kohdentuu työelämän tarpeiden edellyttämiintietoihin ja taitoihin. Osaamistavoitteetlaajenevat ja kokoavat yhteen tähän kokonaisuuteenkuuluvien opintojaksojen yhteisestituottaman osaamisen muodostamaan luonnollisentoimintaympäristön LCCE -konseptinmukaiselle toiminnalle. LCCE -konseptimahdollistaa osaamiskokonaisuuksien tasollamyös luontevan tavan integroida tutkimus- jatuotekehitystyö opetukseen.Nopean yhteiskunnallisen kehityksenmyötä joudumme jatkuvasti kysymään itseltämme,mitä ovat keskeiset tiedot, taidot jaasenteet kulloinkin, kussakin toimintaympäristössänyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.Sen tähden on erittäin tärkeää, että osaamistavoitteitaauki kirjoittavat opettajat ovat tietoisiaomalla alalla tapahtuvista kehityksen suuntaviivoista.Jatkuvat työelämän kanssa alueelli-Kuva 1. Osaamisen tasotja niiden suhde toisiinsaopetussuunnitelman erikuvauksissa6869

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••sesti, kansallisesti ja kansainvälisesti toteutuvatLCCE -toimintakonseptin mukaiset yhteistyöhankkeetauttavat opettajia yhdessä opiskelijoidenja työelämän edustajien kanssa tutkimaanja kehittämään työelämää ja työelämässä tarvittavaaosaamista.Osaamiskokonaisuuksiin nivoutuva LCCE-toimintakonsepti asettaa suuria paineita toteutuksensuunnittelulle ja arvioinnille. Toteutuksenon mukauduttava eri tahojen konkreettiseenyhteistyöhön ja sitä kautta määriteltyihintavoitteisiin. Arviointi on jatkuvaa ja se tuleeymmärtää opiskelijan työskentelyä ja oppimistaohjaavana ja projektille ja hankkeille asetettujentavoitteiden saavuttamista tukevanatoimintana, toimintojen ja prosessien kehittämisenä.Arviointia tapahtuu koko prosessinaaikana. Siihen osallistuvat kaikki mukana olevattahot, työelämän yhteistyökumppani, opettajatja opiskelijat.Numeerisesta arvioinnista kohtilaadullista osaamista ja toimintaakehittävää arviointiaOsaamistavoitteet ovat tavoitekuvauksia, jotkakertovat lyhyesti opiskelijan näkökulmastasen, mitä opiskelijan odotetaan osaavan tehdäopintojakson lopussa saadakseen hyväksytynarvosanan.Opiskelijoiden näkökulmasta opiskelutulee nähdä sijoituksena tulevaisuuteen. Opiskeluunkäytetty aika on arvokasta ja se tuleeosata käyttää tehokkaasti hyödyksi. Jokaisenoppimistilanteen on kehitettävä osaamista.Arvioinnin kytkeminen osaamistavoitteisiinmuodostaa opiskelijalle paremman käsityksenomasta osaamisesta ja miltä osin sitä on edelleenkehitettävä. Opiskelija alkaa ymmärtääelinikäisen oppimisen merkitystä.Kymenlaakson ammattikorkeakoulussaopintojakso arvioidaan laadullisen arvioinninlisäksi tutkintosäännön mukaisestinumeroarvosanalla.Kuva 2. AMK -opiskelijan osaamisen arviointikehikko kokoaa yhteen EQF:n ja NQF:n osaamistavoitteet arvioinnin näkökulmasta(5 = korkein osaamisen taso, 3 = keskitaso, 1 = alin hyväksytty taso).7071

Toteutuksen kuvausToteutuksen kuvaus konkretisoi opiskelijalle jaon samalla lupaus siitä, mitä yksittäisen opintojaksontoteutuksen puitteissa tapahtuu jaminkälaista toimintaa se opiskelijalta edellyttää.Toteutustapa kertoo opintojakson toteutuksenopetusmenetelmät ja opiskelutavat.Ammattikorkeakouluissa on tänä päivänähyvin paljon erilaisia oppijoita. Monipuolinenopetus ja oppimismenetelmien käyttöhavainnollistaa ja rikastuttaa oppimista ja tuojokaiselle oppijalle onnistumisen kokemuksia.Monipuoliset menetelmät laajentavat myösopettajan liikkuvuutta ja antavat tilaa myösopettajalle uuden oppimiseen.Suoritustapa, arviointi ja palaute kuvaavat,mitä opiskelija tekee osoittaakseen osaamistavoitteidensaavuttamisen kyseisellä opintojaksolla.Kuvaus havainnollistaa opiskelijalle,millä tavalla opiskelijan oppimisen kehittymistäoppimisprosessin aikana seurataan jaarvioidaan.Opiskelijan työmäärän jakautuminenauttaa opiskelijaa ymmärtämään minkälaistatyömäärää opinnon suorittaminen vaatii.Opintojen oikea mitoitus on osa opetussuunnitelmatyötä,ja sen lähtökohtana ovat tutkintojenosaamisvaatimukset, opetussisällöt sekäopetus- ja arviointimenetelmät. Oikea mitoituson myös yksi tärkeä koulutuksen laatuunja opiskelijoiden kuormittavuuteen vaikuttavatekijä.Vaihtoehtoiset suoritustavat ovat tärkeänäkökulma osaamisen tunnistamiseen(AHOT). Vaihtoehtoiseen suoritustapaan tulisisisällyttää myös osaamiset, jotka opinnon suorittamiseksitulee näyttää ja näyttämisen prosessi.Työssä käyvän aikuisopiskelijan suoritusvoi hyvinkin olla erilainen kuin norminmukainensuoritustapa.Kuvaus mahdollisuudesta TKI/projektiintegrointiinon tarkoitettu sisäiseen käyttöön.Opettajan on mahdollista välittää viestiä – esittäätoivomuksia TKI -henkilöstölle, millaiseenprojektiin/yritysyhteistyöhön/hankkeeseenhän on valmius opiskelijoiden kanssa osallistumaan.TKI -henkilöstö kerää ja kokoaa tiedot jahankkii/tarjoaa toteutukseen tiedossaan olevaavastaavaa projektia.LÄHTEETBolognan prosessi: eurooppalaisenkorkeakoulutusalueen perustaminenhttp://europa.eu/legislation_summaries/education_training_youth/lifelong_learning/c11088_fi.htmThe European Credit system for VocationalEducation and Training (ECVET)http://ec.europa.eu/education/lifelonglearning-policy/ecvet_en.htmECTS Users’ Guideec.europa.eu/education/lifelong-learningpolicy/.../ects/guide_en.pdfKuva 3. Esimerkki Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa käytössä olevasta opinnon toteutuksen kuvauksesta7273

Kuva: Anttipekka Heiskanen7475

SopimuskäytäntöjenTeksti:Heta Vilén,Tradenomi ylempi AMK,yritysyhteistyösuunnittelija,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,kansainvälinen liiketoimintaja kulttuurikehittäminenNykänen ja Tynjälä (2012) ovat tutkineetammattikorkeouluopiskelijoidentyöelämätaitojen kehittämiseenliittyviä malleja kolmen ulottuvuudennäkökulmasta. Nämä ulottuvuudet ovatrakenteelliset ja pedagogiset sekä opetuksen,oppimisen, ohjauksen ja opiskelijahyvinvointiinliittyvät tekijät. Näiden ulottuvuuksienperusteella he löysivät kolme työelämätaitoihinliittyvää toimintakulttuuria. Opiskelijoidentyöelämätaitojen kehittämiseen liittyvät mallithe nimesivät spesialistimmalliksi, integratiiviseksija verkostoituneen kulttuurin malliksi.Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kansainvälisenliiketoiminnan ja kulttuurin toimialantyöelämäyhteistyössä on merkittävästipiirteitä verkostoituneen kulttuurin mallista.Työelämälähtöisyys on määritelty oppimisenarvolähtökohdaksi. Opiskelu tapahtuu autenttisissaja monialaisissa työelämähankkeissa,työelämäsuhteet ovat osa opetussuunnitelmaaja toimialan toimintastrategiaa.Tässä artikkelissa tarkastellaan Kymenlaaksonammattikorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminanja kulttuurin toimialan yritysyhteistyötäkoordinoinnin ja sopimuskäyteänteidennäkökulmasta. Yritysyhteistyötä on kehitettyyksittäisestä opiskelijaprojektitoimeksiannostapysyvään kumppanuuteen.Yhteistyön koordinointi jasopimuskäytänteetKymenlaakson ammattikorkeakoulun kansainvälisenliiketoiminan ja kulttuurin toimialantyöelämäyhteistyön koordinointi tapahtuu niinsanotulla ”yhdenluukun periaatteella”, jonkaavulla pyritään huolehtimaan siitä, että kaikkiulkopuoliset yhteistyöprojektit on projektoituja tieto niistä on mahdollisimman hyvin saatavilla.”Yhdenluukun periaate” auttaa sidosryhmiälöytämään parhaan mahdollisen toimintamallintarvitsemalleen yhteistyölle. Projekteillelöytyy oikeat tekijät ja ohjaajat eikä näin ollenyhteistyötahojen tarvitse tuntea koko ammattikorkeakoulunorganisaatiota.Yhteistyöprojektit ovat oppimisprojekteja,joiden tavoitteena on tuottaa uutta osaamistakaikille osapuolille. Työelämäprojektien kauttaelinkeinoelämä saa uutta tietoa, ammattikorkeakoulunhenkilöstö pystyy päivittämäänosaamistaan työelämältä, sekä ennen kaikkeaopiskelijat oppivat soveltamaan tietojaan javahvistamaan osaamistaan.Kansainvälisen liiketoiminnan ja kulttuurintoimialalla yritysyhteistyöprojektit perustuvataina sopimuksiin. Sopimuksiin kirjataantilaaja- ja toteuttajatahot, opiskelijat ja ohjaajat,projektin tavoitteet, aikataulu ja tulokset, pro-jektista aiheutuvat kustannukset tilaajalle sekäopiskelijan, ohjaajan ja yrityksen vastuut. Sopimuskäytänteitäkehitetään niin, että sopimuksiinkirjataan myös projektin tuottama osaaminenja osaamisen kehittymisen arviointi.Kansainvälisen liiketoiminnan ja kulttuurintoimialalla on käytössä seuraavatsopimusyhteistyön toimintamallit: puitesopimusyhteistyö,joita toteutetaan jatkuvankehittämisenmallilla,lukuvuosisopimusmallilla jaopintopolkumallilla• Jatkuvakehittäminen tarkoittaa mallia,jossa yhteistyöorganisaatio ja KyAMK:nhenkilöstö yhdessä opiskelijoiden kanssatapaavat yritysten edustajia säännöllisesti,usein kuukausittain. Tässä mallissahaetaan koko ajan uusia mahdollisuuksiayhteistyölle ja kehittämiselle.• Lukuvuosisopimuksilla sovitaan mitkäovat seuraavan lukuvuoden yhteistyöprojektitja tavoitteet niille.• Opiskelijan opintopolkumallissa opiskelijaaloittaa harjoittelijana ensimmäisenäopintovuotenaan yrityksessä. Harjoittelunlisäksi opiskelija toteuttaa opiskeluihinsaliittyvät kehittämistehtävät yritykselle ainaopinnäytetyöhönsä saakka. Jos molemminpuolin ollaan tyytyväisiä, opiskelija työllistyyvalmistuttuaan yritykseen – valmiinaosaavana työntekijänäPuitesopimusyhteistyön lisäksi toteutetaanmyös yksittäisiä työelämältä tulleita kehittämisprojekteja.Yksittäinen toimeksiantokinpyritään katsomaan laajasti ja Kymenlaaksonammattikorkeakoulun monialaista osaamistahyödyntäen. Toimeksiantoihin sisällytetäänlähes kaikissa tapauksissa tutkimuksellinenosuus vaikka yhteistyöorganisaation tarve olisikinkonkreettinen tuotekehitys- tai esimerkiksiviestinnänkehittämis-hanke. Myös yksittäisessätoimeksiannossa tavoitteena on kasvattaayhteistyöstä jatkuvaa puitesopimusyhteistyötä.Sopimuksen sisällön suunnittelee yritysyhteistyösuunnittelijayhdessä ohjaavien opettajienja tilaajan/asiakkaan kanssa. Sopimuksenallekirjoittavat Kymenlaakson ammattikorkeakoulunpuolesta osaamisalapäälliköt ja toimialajohtaja.Asiakastieto kerätään sopimustenpohjalta Tweb-asianhallintajärjestelmään. Tallennettutieto on kaikkien henkilöiden käytössä.Tietoa hyödynnetään muun muassa vuotuisissatulos ja tavoiteneuvotteluissa (TATU).Kuva 1. ”Toimivanyritysyhteistyön luominenelinkeinoelämän kanssa edellyttääyrittäjämäisen asenneilmapiirin jatoimintamotivaation kehittämistä,mikä helpottaa kommunikointiayrityselämän edustajien kanssasekä kannustaa innovatiiviseentoimintaan.” (Saapunki &Leskinen 2004).7677

Kuva 2. Puitesopimuksenallekirjoitustilaisuushelmikuussa 2012.Allekirjoittajina toimialajohtajaRaimo Pelli Kymenlaaksonammattikorkeakoulusta jatoimitusjohtaja Arto Havo Pariksäätiöstä.Kuva 3. Opiskelijat SatuHovilehto, Sini Jyrkinen, JennaTallniemi ja Antti Viitanenkehittivät uutta elokuvateatteriaja siihen tulevia istuimialukuvuotena 2011 -2012.Kuvassa opiskelijat ja uusielokuvateatterintuolin protomalli.Yhteistyöprojektien päätyttyä toteutetaankysely yhteistyön onnistumisesta. Projektiassistenttilähettää linkin sähköiseen palautejärjestelmään,jossa projektin onnistumista mitataankaikkien osapuolien näkökulmasta. Kyselylähetetään toteuttajille, eli opiskelijoille, ohjaajilleja tilaajalle. Nykyisen järjestelmän heikkoutenaon, että yksittäistä asiakasta tai projektiaei pystytä tunnistamaan, sillä tietoa saadaanvain kokonaisonnistumisesta. Järjestelmääkehitetään edelleen ja pyritään saamaan tietoa,jota voidaan hyödyntää myös arvioinnissa jayhteistyön kehittämisessä. Työelämäpalautekerätään 2012 kesällä kirjekyselyn avulla jakohdistettuna tiettyyn projektiin, jolloin saadaanopintojaksoittain ja edelleen opettajillehyödynnettäväksi yhteistyön arvioimiseksi.Asiakkuuksia seurataan myös vuositasollatoistuvilla asiakastyytyväisyystutkimuksilla.Yhteistyön kehittyminen - verkostot jakumppanuusKymenlaakson ammattikorkeakoulun kansainvälisenliiketoiminnan ja kulttuurin toimialallaon noin viisikymmentä pysyvää yhteistyötätekevää puitesopimuskumppania ja uusiasopimuksia solmitaan lukuvuosittain. Ennenvarsinaisen sopimuksen allekirjoitusta on pääsääntöisestitehty jo paljon yhteistyötä ja sopijaorganisaatiotovat tulleet tutuiksi toisilleen.Puitesopimukset julkaistaan allekirjoitustilaisuudessa,jossa organisaatioiden sekäammattikorkeakoulun että toisen sopijaosapuolenjohto on mukana ja heillä on tilaisuuskuulla ja keskustella yhteistyöstä ja sen tavoitteista.Organisaatioiden johdon sitoutuminenyhteistyöhön on ensiarvoisen tärkeää, sillä senkautta yhteistyöstä tulee jo strategisella tasollayhtenäistä ja merkityksellistä, jolloin myösoperatiivisella tasolla on paremmat valmiudetsuunniteltuun ja koordinoituun yhteistyöhön.LCCE® -mallin myötä, ja jo sitä ennen,Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa onmietitty strategisella tasolla oppimista tukeviatyöelämäyhteyksiä ja niiden merkitystä. Yksittäisentyöelämäkumppanin näkökulmastayhtenäinen kuva toimintamalleista tarjoaaparemman käsityksen yhteistyön mahdollisuuksistaja yhteistyön eri osa-alueiden niveltymisestätoisiinsa. Yhteinen kokonaisnäkemystyöelämäyhteistyöstä edesauttaa kumppanuudenkehittymistä pedagogisesta näkökulmasta:mitä asioita tehdään, kenen kanssa, millätavoin, milloin ja miksi?Yhteistyö työelämän välillä on jo muuttunuttyöelämän toimeksiannoista yhteiseenkehittämiseen, jossa molemman osapuoletyhdessä rakentavat oppimista ja osaamista.Yhteistyöprojektit ovat opetuksen rakenteissa,opetussuunnitelma- ja opintokokonaisuustasolla.Opetus, oppiminen ja ohjaus on upotettutoisiinsa – eri toimijoiden oppiminen on toisiaanruokkivaa. Kymenlaakson ammattikorkeakoulunstrategia ja visio korostavat työelämäläheistäkehittämistä, LCCE® – mallin mukaistayhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.Sopimukset ja selkeät toimintamallit luovatraamin yhteistyölle – kumppanuuteen päästäänkuitenkin vain koko organisaation sitoutumisella,yhteistyöhön motivoituneen henkilöstönavulla ja johdon täydellä tuella. Organisaatioidenvälinen kumppanuus rakentuu ihmistenvälisestä luottamuksesta, tahtotilasta ja toimivastayhteistyöstä.”Toimivan yritysyhteistyön luominen elinkeinoelämänkanssa edellyttää yrittäjämäisenasenneilmapiirin ja toimintamotivaationkehittämistä, mikä helpottaa kommunikointiayrityselämän edustajien kanssa sekä kannustaainnovatiiviseen toimintaan.” (Saapunki & Leskinen2004)LÄHTEETNykänen, S., Tynjälä, P. 2012.Työelämätaitojen kehittämisen mallitkorkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus 1. Ss.17 – 28.Saapunki, J., Leskinen, J. 2004.Ammattikorkeakoulujen organisatorisetvalmiudet yhteistyöhön. PKTsäätiöselvitys28.9.2004.7879

Kuva: Anttipekka Heiskanen8081

Kuva 1. Prosessikaaviotehtävänannon toteutumisestatoimeksiantajan, opiskelijoiden jaohjaavan opettajan näkökulmastaArviointiaja palautettaTeksti:Katriina Vesala, KTM,lehtori, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,liiketalousAlkutilanneLiiketalouden opinnoissa opiskelijat ovatjo usean vuoden ajan tehneet projektitoimeksiantojayrityksiin. KymiDesign& Business’n (KD&B) kautta ontullut toimeksiantoja, mutta taloushallinnonaiheista tehdyt projektit ovat olleet useimminopiskelijan itse hankkimia toimeksiantoja.LCCE®-käytänteiden vakiinnuttua KyAMK:nja yritysten välille on syntynyt jo pitkä luottamus-ja toimintasuhde, joka mahdollistaa myöstaloushallinnon toimeksiantojen lisääntymisenja aihealueiden monipuolisuuden. Taloushallinnonkehittämisessä tarvitaan yrityksestämuutakin kuin viralliset tilinpäätöstiedot jasilloin myös edellytetään yrityksen osallistuvanaktiivisesti opiskelijoiden työskentelyyn,jotta nämä sisäisen laskennan tuottamat tiedotsaadaan esiin. Toimeksiantajan mielipiteiden jakokemuksen ottaminen mukaan opiskelijatöidenarviointiin antaa huomattavasti lisäarvoakaikille osapuolille ja mahdollistaa yhteistyönjatkumisen opiskelijoiden opintojen edetessä.Näin laaja yhteistyö vaatii toimivia toteusmalleja,jotta yhteistyötä on mahdollista tehdänykyisillä resursseilla.Toimeksiannon toteutusKeväällä 2012 aloitimme liiketalouden toisenvuoden aikuisiltaryhmän (LT10A) kanssaYrityksen talouden suunnittelu ja valvonta-opintojaksolla opetukseen integroidun yritystoimeksiannon,jonka osuus kuuden opintopisteenkokonaisuudesta oli yksi opintopiste. Toimeksiantajinaolivat Elementit-E Oy, Kouvot ryja Ekokauppa Luonnotar. Case-yritykset olivatjo aikaisemmin tehneet yhteistyötä KD&B:nkanssa, joten opiskelijoiden kanssa työskentelyoli ennestään tuttua. Opiskelijaryhmientehtävänä oli muodostaa case-organisaatiolleBalanced Scorecard –mittaristo. Tehtävänonnistuminen vaatii niin opiskelijoilta kuinorganisaation edustajalta sitoutumista tähäntyöhön, jotta lopputulos olisi mahdollisimmanhyvin hyödynnettävissä käytännössä.Jo prosessin alussa organisaatioiden edustajienkanssa keskusteltiin mitä heiltä odotetaan.Tässä toimeksiannossa yrittäjien odotettiinsitoutuvan opiskelijoiden kanssa työskentelyynja töiden arviointiin ohjaavan opettajan kanssa,jotta lopputulos olisi yrityksen ja opiskelijoidenkannalta mahdollisimman laadukas. Opetukseenintegroitu toimeksianto on kuitenkin ainaerilainen kuin suoraan yrityksen tarpeidenpohjalta muodostettu. Opetussuunnitelmanmukainen sisältö on otettava huomioon ja työmäärämitoitettava opintojakson ajankäytönmukaan. Toimeksiantajien ja koulun odotukseton oltava samanlaiset, jotta opiskelijat saavattukea työhönsä koko prosessin ajan. Opiskeli-jaryhmien koko määrittää käytettävissä olevanajan projektia varten. Mikäli toimeksiantajahaluaa jatkaa työtä tehtävänannon ulkopuolellaon siitä tehtävä toinen sopimus, jossa opiskelijatjatkavat työtä eri projektina tai opinnäytteenä.Yllä on prosessikaavio tehtävänannontoteutumisesta, niin toimeksiantajan, opiskelijoidenkuin ohjaavan opettajan näkulmasta.Prosessi ajoitettiin kahden kuukaudenajanjaksolle, joka alkoi opettajajohtoisesti sekäopiskelijoiden kanssa että case-organisaatioitaohjeistaen tehtävän toteutuksessa. Ennentoteutusta oli kuitenkin käytävä keskusteluaKD&B:n kanssa, jotta sopivat toimeksiantajatja ajat saatiin sovituksi. Toimeksiantajat tulivatesittäytymään kaikille opiskelijoille, minkäjälkeen opiskelijat jakaantuivat omiin pienryhmiinsätyöstämään tehtävää eteenpäin. Jokaiselletoimeksiantajalle nimettiin kaksi ryhmää.Muutaman viikon jälkeen opiskelijat tapasivattoimeksiantajan edustajat ryhmittäin.Tapaamiset oli sovittu joko toimeksiantajantai koulun tiloihin. Opettaja oli mukana tarkkailemassatyön edistymistä osassa ryhmientapaamisissa. Iltaopiskelijat suorittavat opintojapäivätyönsä ohessa, joten yritysten tapaaminenkinpiti ajoittaa ilta-aikaan, mikä vaatimyös toimeksiantajan edustajilta sitoutumistaKuva 2. Luonnottaren KristiinaTerhemaa esittelemässä kokoopiskelijaryhmälle yritystäprojektin alussa.8283

tavata kaksi opiskelijaryhmää vapaa-aikanaan.Ryhmät olivat valmistelleet kysymyksiä toimeksiantajalleja tarkistivat saamiaan tietojaensimmäisen esittelyn tietojen perusteella.Ryhmille alkoi jo muodostua eri näkökulmia,joiden pohjalle mittaristoa tulisi lähteä muodostamaanoman toimeksiantajansa näkökulmastaja asetetuista tulevaisuuden tavoitteista.Vuoropuhelu toimeksiantajien ja opiskelijoidenvälillä on arvokasta, koska toimeksiantajajoutuu miettimään samalla, millaisenkuvan hän organisaatiostaan antaa ja opiskelijatjoutuvat valmistautumaan keskusteluihin,jotta tehtävänannossa tarvittavat asiat saadaanselville. Nämä keskustelut voivat parhaimmillaantoimia molempien sparraamisena, jostasaa todella arvokasta kokemusta niin toimeksiantajatuleviin yritysneuvotteluihin kuinopiskelijat työuraansa varten. Toimeksiantajatsaivat myös mahdollisuuden saada suunnitelmilleenvahvistusta keskusteluissa ryhmienkanssa. Jokaisesta käydystä keskustelusta jääaina jotain taskun pohjalle ja ajatusprosessietenee.Tapaamisen jälkeen ryhmät jatkoivat itsenäistätyöskentelyä ja tarpeen mukaan ne olivatvielä yhteydessä toimeksiantajaan sähköpostitse.Ryhmät työskentelivät sekä verkon välitykselläettä tapaamalla kasvotusten kouluntiloissa. Aikuisopiskelijoiden ryhmätyöskentelynonnistuminen vaatii jokaiselta hyvää ajansuunnittelua ja erilaisten työskentelymenetelmientuntemista, jotta yhteinen tieto saadaakoottua yhteen vähäisestä yhteisestä ajastahuolimatta.Raporttien valmistuttua ne palautettiinsähköisesti Moodle -oppimisalustalle toistenryhmien nähtäväksi, kirjallisesti opettajallesekä ryhmien sopimalla tavalla toimeksiantajalle.Palautuspäivän jälkeen jokainen opiskelijaopponoi valitsemansa toisen ryhmäntuotoksen oppimisalustalle. Viikko palautuksenjälkeen opettaja tapasi henkilökohtaisestitoimeksiantajan edustajat yrityksen tiloissa.Raportit arvioitiin yhdessä yritysten edustajienkanssa ottaen huomioon niin toimeksiantajankuin koulun näkökulmat töiden arvioinnissa.Opettaja koosti ryhmälle työn arvosananlisäksi sanallisen palautteen tämän tapaamisenperusteella. Arviointina käytettiin 360° menetelmää,jossa opiskelijat saavat palautteen toisiltaopiskelijoilta, toimeksiantajalta ja ohjaavaltaopettajalta.Töiden arviointi yhteistyössätoimeksiantajan kanssaTöiden arviointi toimeksiantajan kanssa olitodella opettavaista. Yleisesti arviointi jääopettajan tehtäväksi. Tuolloin yrityksen saamathyödyt eivät tule automaattisesti mukaan arviointiineikä myöskään projektin onnistuminenja sen sujuvuus opiskelijoiden ja yrityksenvälillä, vaikka nämä asiat ovat tärkeitä arvioitaessauuden asian ymmärtämistä ja soveltamisessaoikeaan toimintaympäristöön. Tehtävänannonohjeistusta on mahdollista arvioidatöiden onnistumisen perusteella ja näin voidaankehittää opettajan opiskelijoille antamaaohjetta seuraavia toteutuksia varten, jotta sevastaisi paremmin toimeksiantajan tarpeisiin japäästäisiin onnistuneisiin tuloksiin. Toimeksiantajienja KyAMK:n välisen kumppanuussopimuksenon tarkoitus olla molempia hyödyttävä,ja keskustelut ohjaavan opettajan ja toimeksiantajanedustajan välillä toimivat tärkeänä osanatätä kumppanuutta. Näitä keskusteluja voisikutsua kehityskeskusteluiksi, joissa arvioidaanopiskelijoiden tuotokset ja mahdollisuudet jatkotöihin,joko saman aiheen kanssa tai sitteneri toteutuksessa. Tälläiset keskustelutilaisuudetovat avainasemassa LCCE®-toiminnan jatkuvuudenja kehittymisen kannalta.Opettajan näkökulmasta yritystoimeksiannonsisällyttäminen opintojaksolle vaatiipaljon työtä ja suunnittelua, koska yritystoimeksiantoon vain osa kokonaisuutta. Aikojensopimiset ja neuvottelut KD&B:n kanssa vievätaikaa ennen opintojakson alkua ja toteutussuunnitelmapitää sovittaa niin, että ryhmillejää aikaa tehdä toimeksianto ja samalla myösmuut opintojaksoon kuuluvat asiat saadaanopiskelluksi toimivana kokonaisuutena. Monettapaamiset eri toimeksiantajien kanssa vievätaikaa opetukselta, joten yhteistyö opettajan jaKD&B:n välillä on aivan välttämätöntä toimivienLCCE®-käytäntöjen toteuttamisessa. Yritystenlöytäminen ja heidän alkukontaktointieivät ole mahdollisia opettajan tämänhetkisilläresursseilla. Toimeksiantajien tapaamiset ovatavainasemassa opettajan ammattitaidon kehittymisenkannalta, koska keskustelu ajankohtaisistaasioista ja uusista suuntauksista on saatavamukaan opetukseen, jotta opiskelijat valmistuvatopinnoistaan tulevaisuuden ammattilaisiksi.Kokemukset opetukseenintegroidusta yritystoimeksiannostaYrityksen, opiskelijoiden ja ohjaavan opettajantyöskenteleminen tiiviisti yhdessä vaatii paljonalkusuunnittelua ja sitoutumista kaikiltatoimijoilta. Aikataulutus, yhteiset odotuksetja lopputuotosten arviointi ovat pohja onnistuneelleyritystoimeksiannolle. Opiskelijoidenja yrittäjien välille muodostuu yhteistyösuhde,joka vaatii luottamusta molemmin puolin.Luottamus syntyy vain kokemuksen kautta,jota opiskelijat saavat toimiessaan useita kertojaopintojensa aikana yhteistyössä yrityksienkanssa ja yritykset kokiessaan toteuttaneensaonnistuneita ja opettavaisia opiskelijaprojektejayhteistyössä KyAMK:n kanssa. Yhteistyön jatkaminenarviointiin ja palautteeseen asti mahdollistaajatkuvan yhteistyön pohjan, mihinKyAMK:n LCCE®-yritysyhteistyökonseptijuuri pyrkii.Toimeksiantajien sitoutuminen oli todellakiitettävää koko tämän prosessin ajan. Suuretkiitokset Merja Naromalle Elementeistä, JukkaKyöstilälle Kouvoista ja Kristiina TerhemaalleLuonnottaresta tästä yhteistyöstä. Opiskelijoidentöiden perusteella toimeksiantajat voivatkehittää toimintaansa eteenpäin vieläkinparemmaksi ja pyrkiä saavuttamaan asettamansatulevaisuuden tavoitteet.Kuva 3. Pienryhmätyöskentelyä E-Elementit Merja Naroma tapaamassa opiskelijaryhmää.8485

8687

PelastusvälineTeksti:Marjo Suviranta, TaM,lehtori, Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,muotoiluTehtäväLoppukesästä 2011 saimme yhteydenotonyhteistyöoppilaitoksestammeLeeds Metropolitan Universitystä. KollegammeJuha Kääpä ehdotti yhteistäprojektia. Mukaan tulisi heidän yhteistyökumppaninsa,muotoilutoimisto TRIG CreativeLeedsistä ja aiheena tulisi olemaan pelastusväline.Tehtävä, suunnitella uudentyyppinenpelastusväline, oli mielestämme haastava jasamalla me opettajat sekä kansainvälinenopiskelijaryhmämme saisimme tuntumaaulkomaalaisen muotoiluoppilaitoksen, opettajien,opiskelijoiden sekä muotoilutoimistontoimintatapoihin.Pelastusrengas on toiminnaltaan pysynytmelko samanlaisena ja myös muoto, koko japaksuus ovat säilyneet samoina vuosisatojenajan. Samaan aikaan esimerkiksi pelastusliivitovat kehittyneet huomattavasti. Ainoastaanpelastusrenkaan materiaalit ja siten myös tuotantotavatovat vaihtuneet aikojen saatossakorkista styroksiin ja lopulta rotaatiovalukappaleeseen.Nämä muutokset ovat vaikuttaneetmm. pelastusrenkaan painoon ja kestävyyteen.Tehtävänannossa rajattiin kaksi pelastusvälineenkäyttötapaa: kuka tahansa kadunkulkija,joka heittää pelastusvälineen uhrille rannalta jatoisaalta ammattipelastaja, joka vie pelastusvälineenuhrille.Opettajaryhmässä kävimme aluksi läpimahdollisuuksia tutustua teoriassa sekäkäytännössä erilaisiin pelastusvälineisiin ja-tilanteisiin. Määrittelimme alustavasti yhteistyötahojaja keskustelimme heidän mahdollisuuksistaanosallistua. Opiskelijaryhmänkanssa tarkensimme vielä mahdollisuudet jakävimme opiskelijoiden kanssa läpi heidänomia kokemuksiaan sekä tietämystään pelastustilanteisiinliittyen.Keskustelujen pohjalta päädyimme seuraaviinmenetelmiin. Aluksi tietoa hankittiinperinteisin menetelmin kirjastosta ja myymälöistäsekä internetistä. Erilaisten pelastusvälineidenkäyttöä voitiin havainnoida myösesimerkiksi videoilta, joita löytyi internetistä.Itsenäisesti haettu materiaali jaettiin kaikkienkäyttöön Moodle alustalla, jonne myös Leedsinopettajilla oli pääsy. Todellisen pelastustilanteenhavainnointi ei tullut kysymykseen,vaan pyysimme päästä seuraamaan pelastuslaitoksenpelastusharjoituksia. Pyrimme myösitse testaamaan pelastusvälineitä käytännössä.Mikäli olisimme pystyneet antamaan tehtävänainakin osittain jo keväällä, opiskelijoilla olisiollut kesällä helpompi testata pelastusvälineitäavovedessä ja heidän kotimaassaan. Testit olisivoinut kuvata ja raportoida muulle ryhmälleMoodlessa.Yksi lisähaasteista oli se, että opetus Suomessaalkaa syksyllä yli kuukautta aiemminkuin Britanniassa. Ratkaisimme tilanteenniin, että käytimme ryhmämme kanssa aluksienemmän aikaa tiedonhankintaan ja tutkimukseen.Varsinainen tehtävänanto tapahtui vasta6.10. videoneuvottelun kautta. Tässä vaiheessaopiskelijamme olivat jo ehtineet orientoituaaiheeseen ja osasivat kysyä muotoilutoimistonedustajalta ja Leedsin opettajilta esiin nousseitakysymyksiä. Opiskelijoiden keskinäinen kommunikointioli vähäistä ja ryhmät arastelivatosallistumista keskusteluun. Tähän vaikuttivarmaan myös se, että netin kautta tapahtuvakeskustelu oli kaikille uusi ja erilainen tilanne.Keskustelu kangerteli ja syntyi päälle puhumista.Videoneuvottelukäytäntöjä olisi hyväopiskella kaikkien kanssa ennen aloitusta.Englanninkieli vaati ryhmältämme erityistäkeskittymistä koska se on kaikille meidänopiskelijoillemme vieraskieli, kun taasLeedsin opiskelijoille se on äidinkieli. Äidinkielenäänenglantia puhuvat käyttävät useinvaikeita ilmaisuja ja murretta. Vieraana kielenäenglantia puhuvat taas pelkistävät keskustelunkaikille helposti ymmärrettäväksi. Silloinaiheen vaatima syvällinen ymmärrys ei välttämättätoteudu. Keskustelussa oli myös tilanteita,joissa aiheen vaatimat erityistermit eivät olleethallussa eikä suunnittelun vaatimaa tarkkuuttasaavutettu. Tästä syystä kirjattiin muistiin joitakinsuunnittelun raja-arvoja, jotka jäivät avoimiksija niitä tarkennettiin myöhemmin mm.sähköpostilla.Tiedonhankintaa ja tutkimusta2.9.2011 vierailimme Kotkan merikeskus Vellamossa,jossa saimme tutustua pelastusvälineidenhistoriaan sekä kuivaharjoitella ja testataerilaisia nykyisin käytössä olevia pelastusvälineitätutkija Aaro Saharin opastamina. Tutustuimmemyös historiallisiin pelastuspukuihinja pelastusrenkaisiin.Seuraavaksi vierailimme Kouvolan Urheilupuistonuimahallissa. Siellä päästiin käytännössäkokeilemaan sekä pelastettavanaolemista että pelastamista. Tapaaminen jatestitilanne hengenpelastaja Minna Miettisenkanssa toteutui 26.9.2011.Kuva 1. Degree Programme inDesignin opiskelijat havainnoivatja haastattelevat palomiehiä.8889

Kuva 2. Perinteinen pyöreäpelastusrengas lentää huonosti.Kuva 3. Pelastaja ja uhrivedetään rannalle köydellä.Kuva 4. Kuva 5.Uhrin kuljetus on hidasta.Kuva 6.Kymenlaakson pelastuslaitoksenpelastusharjoituksetKäyrälammellaSekä opiskelijat että ohjaaja hämmästyivät,kuinka hankalaa pelastaminen nykyisillä välineilläon ja kuinka yksinkertaisilla välineillätoimitaan. Pelastajat ja pelastettavat vuorottelivatja osa opiskelijoista kuvasi ja kirjasi testitilanteen.Materiaali talletettiin Moodle-alustallekaikkien käyttöön jatkotyöstöä varten.Uimahallissa tapahtuva testaus ei toiminutparhaalla mahdollisella tavalla, koska kansainvälinenopiskelijaryhmä on melko heterogeeninen.Osa ei halunnut uida eikä toimia koekäyttäjinä,vaan he halusivat seurata/havainnoida javalokuvata, kuinka muu ryhmä ja opettaja selvisivättestitilanteesta. Opettajalle jäi liian suurirooli erilaisten pelastusvälineiden ja pelastustilanteeneri vaiheiden testauksessa. Opiskelijoidenaktiivisempi ote olisi ollut toivottavaa. Tehtävänantoonolisi ollut hyvä sisällyttää alkuunosio ryhmädynamiikan parantamiseksi. Ohjaajatolisivat voineet keskustella hengenpelastajankanssa ennen testitilannetta ja sen pohjaltalaatia opiskelijoille perehdyttämistehtäviä. Nyttilanteeseen tultiin valmistautumatta.Käytännön testeissä todettiin heittoköydenkohdistamisen olevan vaikeaa. Köysi myössotkeutuu helposti. Uhrilla on oltava tarpeeksivoimaa pitää kiinni köydestä. Pelastajalla eiole mitään mahdollisuuksia pitää uhria vedenpinnalla.Pelastusrenkaan kanssa on vaikea uida jasillä voi pelastaa vain yhden henkilön kerrallaan.Pelastusrenkaan pinta on kova ja se onpainava käsitellä. Se on myös hankala ”pukea”erityisesti lasta pelastettaessa tai, jos uhri ontajuton, eikä hän itse pysty tarttumaan pelastusrenkaaseen.Ei ole helppoa kohdistaa heittoauhrille ja osua uhrin lähelle satuttamatta uhriatai muita henkilöitä.30.9.2011 oli pelastusharjoitus vapaassavedessä Kouvolan Käyrälammella. Pelastusharjoituksentestitilanne toteutui aurinkoisena jasopivan tuulisena syyskuun päivänä. PintapelastajatKouvolan pelastuslaitokselta lupasivatesitellä myös pelastuslauttaansa, jota he eivätolleet vielä itsekkään testanneet. Kaikilla palomiehilläon pintapelastajan koulutus eli he saavatpelastaa uhrin vedestä käyttämättä paineilmahengityslaitteita.Uhrit, jotka ovat uponneetveteen, pelastavat pääsääntöisesti palomiehet,jotka ovat saaneet vesisukeltajan koulutuksen.Odotimme pintapelastajia saapuvaksi Käyrälammelle.Samalla mieleemme hiipi pienipelko siitä, että jos hälytys tulisi, se ohittaisitapaamisemme. Pelastajaryhmä tuli paikallevaltavalla paloautolla, jolla he lähtevät kaikkiinonnettomuustilanteisiin. Näin tapahtui myösnyt, mutta onneksemme vasta, kun testimmeoli suoritettu ja auto jo lähes pakattu.Aluksi opiskelijat seurasivat hiljaisina, mitäpelastajat tekivät. Lisäkysymysten teko jäiohjaajalle, mutta pian myös opiskelijat innostuivatja rohkaistuivat kyselemään tarkemminpalomiehiltä heidän toiminnastaan, mitä jamiksi he tekivät ja kirjasivat vastaukset ylös.Rohkeus kysymysten teossa on tärkeää, koskaeri henkilöt ja varsinkin eri kulttuuritaustaisethenkilöt kiinnittävät huomionsa hyvin eri asioihin.Monet myös valokuvasivat tilanteen erivaiheita. Tilanteet etenivät niin nopeasti, ettämonien eri kuvaajien ansiosta saimme koottuakuvista kokonaisen toimintapolun, mitä oikeintapahtui.Pelastajan puku toimii myös pelastusvälineenä,se kannattaa pelastajan lisäksi yhdenuhrin. Pelastaja on lisäksi sidottu kiinni köyteen,joka toimii pelastusvälineenä siten, ettärannalta käsin narulla voidaan vetää pelastajasekä uhri nopeasti juosten rannalle.Pelastajat kiteyttivät omasta puolestaanseuraavat neuvot ja toiveet: Pelastusvälineentulisi olla mahdollisimman pieni ja sellainen,että sillä olisi helppo osua kohteeseen heittämällä.Toisaalta pelastusvälinettä tulisi voidakuljettaa helposti mukana uidessa ja sen voisiantaa uhrille uimalla, ei heittämällä.HaasteitaTiedonhankinnan, havainnoinnin ja käyttäjätutkimuksentuloksena kirjattiin suunnittelulleseuraavia haasteita:Monet ongelmakohdat ovat hyvin yksinkertaisia,mutta niitä on useita ja siksi niidenyhteisvaikutus on merkittävä. Hyvään lopputulokseenpäästään, kun toimintaketju jaetaanmahdollisimman pieniin osiin tarkempaa tarkasteluavarten. Kun toimintaketjun jokaineneri vaihe ratkaistaan mahdollisimman hyvin,kokonaisuudesta tulee toimiva ja pienetkinongelmakohdat pystytään välttämään. Loppu-9091

tulosta on lisäksi tarkasteltava kokonaisuutena.Lähtökohtaisesti pelastustilanteessa on paljonmuuttujia. Vuodenajan ja säätilan merkityson suuri, onko talvi vai kesä, tyyni vai myrsky.Toinen merkittävä tieto on, onko uhri tiedottomassatilassa, osaako hän uida ja onko uhrejauseita. Seuraavaksi merkittävää onkin, mikä jamillainen pelastusväline on käytettävissä. Toimintavedenvarassa on joka tapauksessa haasteellista,erilaista kuin maalla ja yllättävää.Heitettäessä pelastusrengasta uhrille pitkänaru sotkeutuu helposti. Painava pelastusvälineon raskas heittää, eikä pyöreä muoto lennähyvin. Lisäksi on haastavaa osua tarkasti kohteeseen.Heitto ei välttämättä osu tarpeeksilähelle uhria tai se kolahtaa uhrin päähän aiheuttaenlisää ongelmia.Osaako uhri pukea pelastusvälineen päälleenvai tarvitseeko hän auttajaa. Onko pelastusvälineenkäyttöliittymä ymmärrettävä,kuinka se toimii pelastajan näkökulmasta jatoisaalta uhrin kannalta. Onko pelastusvälineestähelppo pitää kiinni esim. aallokossa.Pysyykö uhri hyvin pelastusvälineessä, onkohapen saanti turvattu?Vakavassa hätätilanteessa on kysymys elämästäja kuolemasta. Ihminen käyttäytyy jopaaggressiivisesti, eikä pelastaja aina pysty rauhoittamaanuhria. Tällaisen tilanteen harjoittelutai testaus ei ole helppoa eikä sitä ryhdyttyesimerkiksi näyttelemään. Toisaalta näyttelijänkäyttö apuna tilanteen havainnollistamisessaolisi tuonut lisäymmärrystä siitä, kuinka hankalassatilanteessa pelastajat saattavat joutuatoimimaan.Miten ja millä menetelmillä suunnittelijasaavuttaa riittävän ymmärryksen, kun yksinkertainenasia monimutkaistuu monien erivälivaiheiden ja vaihtoehtojen vaikutuksesta.Silti on pystyttävä löytämään selkeä ja yksinkertainenintuitiivinen ratkaisu, joka toimii vaivattomastiuseimmissa eri tilanteissa monienerilaisten käyttäjien kanssa.Opiskelijaryhmän vahvuus onkin juurisiinä, että tietoa haetaan laajasti asiantuntijoilta,käyttäjiltä ja yrityksiltä. Kun opiskelijaparienhakema tieto kootaan yhteen, saadaanryhmän yhteiseen käyttöön lyhyessä ajassa tietoamonipuolisesti ja kattavasti. Tämä tieto onkuitenkin tärkeää työstää yhdessä keskustellenniin, että kaikille syntyy ymmärrys eri vaiheistaja tilanteista. Keskusteluissa tiimien ajatuksetmyös kypsyvät ja kehittyvät, myös väärinymmärryksetvoivat olla hedelmällisiä. Opitaanmyös jakamaan tietoa ja ymmärretään että seon kaikkien etu.SuunnitteluaToimintapolun vaiheistamista harjoiteltiinaluksi tutun kahvinkeiton jakamisella pienimpiinmahdollisiin osiin sanoin ja kuvin. Opiskelijatesittelivät toimintapolkunsa toisilleen,jolloin ilmeni hyvin se, kuinka muut ”lukivat”ja ymmärsivät laadittuja sarjakuvia. Oliko seselkeä, jatkuiko aihe loogisesti ja ymmärrettävästikaikille samanlaisena informaationa japuuttuiko kenties joku vaihe kokonaan.Seuraavaksi työskenneltiin pareittain.Kukin pari piirsi toimintapolun valitsemastaanpelastustilanteesta. Keskustellen paritlöysivät uskottavan tilanteen, jossa pelastusvälinettäkäytetään. Mikä on tilanne, missä jamiten onnettomuus tapahtuu, kuinka ja milläpelastetaan ja kuka/ketkä pelastavat? Mitkäovat vaihtoehtoiset toteutukset. Lopuksi kokoryhmä arvioi toteutetut toimintapolut, opiskelijatantoivat toisilleen palautetta siitä, olivatkototeutukset uskottavia ja miten niitä olisi voinuttarkentaa.Opiskelijoille ei ollut helppoa kuvitellaaivan uutta tilannetta ja varsinkaan löytää niitäpieniä, mutta merkittäviä ongelmakohtia, jotkaajatuksissa on helppo ohittaa. Tähän saatiinselvästi apua käytännön testauksista uimahallinpelastusvälineillä sekä havainnoinnista seurattaessapelastusharjoituksia Käyrälammella.Opiskelijat tarkensivat tehtävän rajaustaoman toimintapolun tarpeita vastaavaksi. Ideointialoitettiin pareittain keskustellen. Ohjaajatkyseenalaistivat valintoja, vaativat syvällisempääpohdintaa ja ohjasivat opiskelijoitatarkentamaan valintojaan. Idealuonnokset käytiinläpi ryhmän kanssa ja vielä uudestaan Trigcreativen Peter Reedin kanssa, kun hän vierailioppilaitoksessamme 18.10.2011. Hän keskustelijokaisen opiskelijan kanssa erikseen jaantoi suoraa palautetta, mihin suuntaan kukinvoisi jatkaa. Myös muut opiskelijat kuuntelivat,mitä ohjeita opiskelijakollegat saivat. Tätä tie-toa kukin saattoi hyödyntää ja soveltaa omassasuunnittelussaan. Tämä on selvästi tilanne,jossa opiskelijoiden läsnäolo on suotavaa jahyödyllistä.Opiskelijat kokevat haasteellisena tilanteen,jossa eri ohjaajat painottavat eri mahdollisuuksiaja antavat jopa ristiriitaisia ohjeita. Tämäohjaa opiskelijoita tarkentamaan omia vaihtoehtojaansekä hakemaan lisätietoa suunnitelmansatueksi. Tarkoitus on että, prosessinedetessä he löytävät sekä valitsevat itsenäisestilaaditun ratkaisun ja ottavat siitä vastuun.Ideointivaiheiden jälkeen jatkoon valituistaratkaisusta tehtiin karkeita hahmomalleja pahvistaja vaahtomuovista. Näiden hahmomallienavulla tarkennettiin muotoa, kokoa ja rakennetta.Samanaikaisesti opiskelijat mallinsivatsuunnitelmaansa Rhinoceros-ohjelmalla.Lopulliset esityskuvat mallinnettiin Rhinoceros-ohjelmalla.Esityskuviin mallinnettiinmyös uhri sekä pelastaja, jotta katsoja paremminymmärtää pelastusvälineen toimivuutta.Pelastusvälineelle suunniteltiin myös värimaailmaja ilme, mikä kuvastaa toiminnankontekstia.YhteistyöMahdollisuus eri oppilaitosten ryhmien tapaamiseenainakin kerran esim. workshopin merkeissävoisi helpottaa ryhmäytymistä ja avaisivarmasti enemmän keskustelua. Nyt ryhmätKuva 7. Pelastuslautan testausta.9293

Kuva 8. Markus Heikkilän suunnittelema pelastusväline: Grabjäivät toisilleen melko vieraiksi ja siksi opiskelijoidenpanos arviointikeskusteluissa jäivarovaisiksi ja laimeiksi. Toisena vaihtoehtonavoisi kokeilla ryhmien yhteistä keskustelupalstaanetissä, jossa he voisivat opiskelijaehtoisestikeskustella aiheesta ilman opettajia. Eri maissatehdyt yritysvierailut avaisivat myös hyvin opiskelijoillenäkökulmaa aiheen käsittelystä erikulttuureissa.ArvioinnistaLoppuarviointi käytiin netin kautta videoneuvotteluna,kuva ja ääni yhteyden avulla.Kymenlaakson ammattikorkeakoulun nettiyhteyson tietyssä ryhmätilassa, joka varataantarvittaessa. On tärkeää että tilanteessa pystytäänkeskittymään itse asiaan ja ajantasaiseentoimintaan, arviointiin ja kommunikointiin.Siksi on hyvä testata, että puheääni, esitettävätkuvat mm. PowerPoint ja PDF toimivat vaivattomasti.Tilanteessa käytettiin teknistä apua jasitä oli saatavilla myös koko arvioinnin ajanmahdollisten häiriöiden varalta.Aluksi kukin opiskelija esitteli ratkaisunsakuvin ja sanoin, muut opiskelijat kyselivät jakommentoivat. Keskusteluissa nostettiin esilleonnistuneita ja toisaalta kyseenalaisia ratkaisuja.Ratkaisuissa oli selviä kulttuurisia erojaja eri maalaisten opiskelijoiden oli vaikea hahmottaa,miten eri ratkaisut toimivat. Keskusteluissatoimintaa avattiin niin, että kaikkien olihelpompi ymmärtää suunnittelijan logiikkaaja toisaalta myös suunnitelmissa selvisi selkeitäpuutteita ja virheitä.Monikulttuurisessa ryhmässä, jossa lisäksioli vaihto-opiskelijoita, vastuu ryhmän yhteisestätoiminnasta ei toteutunut kovin hyvin,jotkut opiskelijat halusivat keskittyä omaansuunnitelmaansa, eivätkä aina olleet valmiitajakamaan suunnittelunsa eri vaiheita muidenkanssa. Eri maalaisten opiskelijoiden arvioinneissalöytyi paljon eroavaisuuksia. Monetopiskelijat olivat arvioinneissaan hyvin varovaisia.Kun ei haluta loukata ketään, ei voidanostaa selkeästi ongelmia esille, mikä kuitenkinon muotoilutyön ydinosaamista. Suomalainensuorapuheisuus ja kissan pöydälle nostamineneivät aina toteutuneet.Trig creativen teollinen muotoilija Reedantoi vielä myöhemmin palautetta kirjallisestiMoodleen kullekin opiskelijalle henkilökohtaisesti.Tämä palaute olisi pitänyt olla opiskelijoidenkäytössä jo ennen nettiyhteyttä, koska arvioinnitherättivät opiskelijoissa jatkokysymyksiä.Arviointitilanteessa olisi ollut toivottavaa,että paikalla olisi ollut myös pelastuslaitoksenedustaja kertomassa käyttäjän näkökulmastatärkeitä vaatimuksia. Järjestimmekin myöhemminSuomessa tilaisuuden jossa opiskelijatpääsivät esittelemään suunnitelmansa pelastuslaitoksenedustajalle. Hankaluutena oli, ettäjouduimme muuttamaan tapaamisaikaa montakertaa ja lopultakin paikalle pääsi vain osaopiskelijoista ja yksi pelastuslaitoksen edustaja.Kävi kuitenkin ilmi, ettei kukaan opiskelijoistaja opettajista osannut arvostaa suunnitelmissaniitä osatekijöitä, joita pelastuslaitoksen asiantuntijapiti erittäin tärkeänä. Tämä tilaisuusavasi niin opiskelijoiden kuin opettajienkinsilmiä ymmärtämään, että käyttäjän osuuttasuunnittelussa ei koskaan korosteta liikaa.Uimahallin hengenpelastajan kommenttejaemme ehtineet saada lainkaan. Varmastihänen näkökulmansa olisi antanut uusia haasteitasuunnittelulle. Käyttäjät eivät useinkaanehdi oman työaikansa puitteissa osallistuaarviointeihin tai suunnitteluun. Käyttäjätutkimuksenja siten myös suunnittelun onnistumisenkannalta olisi tärkeää, jos jatkossa saataisiinrahoitusta myös käyttäjien osallistumisenresursointiin.NäyttelyLeeds Metropolitan Universityssä järjestettiinsuunniteltujen pelastusvälineiden julistenäyttelymuotoilun aulatilassa 8.12.2011 alkaen.Näyttelyjulisteiden valmistukseen tarkoitettuopintojakso, Publication Softwares, oli sijoitettumeidän opetussuunnitelmassamme vastaseuraavaan jaksoon. Siksi sitä ei päästy hyödyntämäänvielä loppuvuodesta. Opettaja olikiinni muussa opetuksessa, eikä hän ehtinytohjaamaan ryhmää. Tämä aiheutti ylimääräisiähankaluuksia julisteiden toteutuksessa.Usein projektit tarkentuvat vasta syksyllä, kuntyöjärjestykset ryhmille ja opettajille on jolyöty lukkoon. On vaikeaa muuttaa opintojaksojensijoitusta lukuvuoden aikana. Luku-9495

Kuva 9. Juho Hautalankilpailuehdotus: Float voitti kilpailuntärkeää. Joka tapauksessa kaikille asianosaisilletulee yllättäviä menoja, joita ei voi etukäteen tietää.Monet yhteistyökumppanit eivät voi osallistuaprojektiin työaikanaan, mutta toisaaltakaikki eivät halua käyttää omaa vapaa-aikaansaopiskelijaprojektiin.Monipuolisen osaamisen orkesteroinnissaolennaista on toimiva ryhmädynamiikka.Resursseja pitää keskittää niille, jotka kantavatvastuun projektin etenemisestä. Hajautetutresurssit jäävät usein hyödyntämättä. Kuitenkinkaikkien ohjaajien on ymmärrettäväroolinsa kokonaisuudessa vaikka he eivät olisivetovastuussa.Useamman opiskelijaryhmän hedelmällisenyhteistyön varmistamiseen täytyy myös paneutuaparemmin, varsinkin kun toimitaan erimaissa, eri kielillä ja eri kulttuuriympäristöissä.Olisi hedelmällistä keskittää voimia muutamaanoman ammattialan teemaan vuoden aikana, joihinpyritään yhdistämään muita aihetta tukeviaopintoja.Lopuksi voi todeta, että pääsimme hyväänalkuun, mutta ehdottomasti voisimme jatkaaaiheen parissa pidemmälle keskittyen seuraavallakierroksella näihin esille nousseisiinhaasteisiin.PROJEKTIIN OSALLISTUJATOppilaitokset:Leeds Metropolitan University 9 opiskelijaa ja opettaja Group Head in Design Juha Kääpä,Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Degree Programme in Design, kolmas vuosikurssi 10opiskelijaa, missä projekti toteutettiin opintokokonaisuudessa: Research in Design 12 op.kauden lopun opintojaksojen kiireiden takiakukaan KyAMK:sta ei vieraillut näyttelyssäkään.Yhteistyön jatkumisen kannalta olisi tärkeää,että ohjaajat ja mielellään myös opiskelijatvoisivat tavata henkilökohtaisesti ja keskustellamyös epämuodollisesti. Näissä tilanteissa syntyyusein itsestään ajatuksia yhteistyön eri toteutustavoistajatkossa.Suomessa julisteet oli tarkoitus esitelläVeneBåt2012 messuilla Helsingin messukeskuksessa2012 helmikuussa yhteisellä osastollaKyAMK:n veneinsinöörien kanssa. Osallistuminenmessuille kuitenkin peruuntui, muttatoteutunee keväällä 2013.LopuksiAihe oli laaja ja vaikea, mutta samalla mielenkiintoinenja antoisa. Tämän projektin parhaanaantina koimme kansainvälisen yhteistyönjossa opimme paljon eri kulttuureista sekämuotoilijan työstä eri maissa. Saimme myöstutustua erikoisiin ammattikuntiin ja toimiayhteistyössä heidän edustajiensa kanssa.Projektin etukäteissuunnittelu on tehtävähuolellisesti, tähän tarvitaan uskomattomanpaljon aikaa. Varsinkin monien eri osallistujienaikataulujen yhteen sovittaminen ja vaihtoehtoistenaikojen varaaminen jo etukäteen onOpintojaksot ja opettajat:Contextual Design 6 op, Jan Kettula 2op/1-jakso + 1 op/2-jakso ja Marjo Suviranta 1 op/1-jakso + 2 op/2-jakso. Lisäksi Marketing Intelligence 3 op/1-jaksossa ja Publication software 3op/3-jaksossa toteutuivat tässä tapauksessa itsenäisinä opintojaksoina, mutta jatkossa ne ontarkoitus sitoa projektiin.Yritysyhteistyö muotoilutoimisto TRIG Creative Leedsistä, teollinen muotoilija Peter Reedinohjauskeskustelut ja vierailu Kouvolassa. Tehtävä oli samalla muotoilukilpailu opiskelijoille.Palkkiona yhdelle opiskelijalle oli viikon työharjoittelujakso Reedin muotoilutoimistossa.Asiantuntijoita ja käyttäjätutkimusta, ekskursiot:Merikeskus Vellamon näyttelyissä opasti tutkija Aaro Sahari, 2.9.2011.Kouvolan Urheilupuiston uimahalli, uinninvalvoja Minna Miettinen, 26.9.2011.Kymenlaakson pelastuslaitos, Miikka Leinonen ja ryhmä, Käyrälammella 30.9.2011.Näyttelyt:Leeds posterinäyttely joulukuu 2011Venemessut 2012 Helsingin messukeskuksessa, mahdollisesti 2013.9697

Kuva: Re089899

NäyttämökulissitTeksti:Jari-Pekka Muotio,artenomi,koulutusohjelmavastaava,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,restaurointiOhjaajina:Anne Räsänen,Sanna Pitkäniemi jaJari-Pekka MuotioUmmeljoen työväenyhdistyksen näyttämökulissi-projekti alkoi vuonna2008, jolloin restauroinnin opinnot2005 aloittanut opiskelija HannaRäsänen teki kohteesta seminaarityönsä. 1 Projektijatkui saman tien Hanna Räsäsen työharjoitteluna,ja seuraavana vuonna restauroinninopinnot 2006 aloittanut ryhmä jatkoi runkorakenteenja taustakangasmateriaalin konservoinnilla.Restauroinnin opinnot 2007 ja 2008aloittaneet ryhmät tekivät 2010 kohteessa Interiööri-pintakäsittelytopintojaksolla retusointiasekä maalipinnan puhdistusta, kiinnitystä jalujittamista. Restauroinnin opinnot 2009 ja2010 aloiittaneet ryhmät jatkoivat interiöörirestauroinninopintojaksoilla edellä mainittujatyövaiheita lukuvuonna 2011–2012, jotka käytännössärestauroinnin opinnot 2006 aloittanutryhmä oli jo aloittanut. Restauroinnin opinnot2010 aloittanut ryhmä viimeisteli työn, jokanyt on toimivan työväenyhdistystalon eläväätodellisuutta. Ryhmästä projektia viimeistelivättyöharjoitteluna Minna-Mari Huttunen, AnniJaurimaa, Saila Kautoniemi, Larissa Minerva,Jenna Paakkari ja Suvi Sormunen. Kyseessäon siis useamman vuoden mittainen, varsinsuuritöinen ja monisyinen LCCE®-projekti,jollaisia interiöörirestauroinnin projektit useinovat. Projektin alkuperäiseksi valmistumisajankohdaksioli asetettu syksy 2011, mistä hiemanjäätiin jälkeen; työ valmistui keväällä 2012.Yhdistys vietti 100-vuotisjuhliaan elokuussa2012, joten kulissien restaurointityön valmistuminenosuu ajallisesti sopivaan kohtaan.Ummeljoen sos. dem. työväenyhdistys ry:nnäyttämökulissit on maalannut 7.6.1922 forssalainenO. Jousinen, joten kulissitkin viettävät90-vuotisjuhliaan. Kyseessä on kansallisromanttinenjärvi- ja metsäaiheinen lavastekokonaisuus.Kokonaisuuteen kuuluu yksi suurikaksipuolinen taustakulissi, kuusi pienenpääsivukulissia ja kaksi kattoon ripustettua kangaskappaa.Kulissit on maalattu liimamaalillapuukehikkoon pingotetulle pellavakankaalle.Yleensä vastaavanlaiset kulissit on maalattupahville ja siksi nämä kulissit ovat ainutlaatuiset.(Kuva 1.) Kyseessä on aikakaudelle tyypillinenteatterikulissiratkaisu työväen- ja nuorisoseuranäyttämöillä.Kyseisenlaisia kulissejaon säilynyt melko vähän, etenkin työväenyhdistystentaloissa, joita sotien jälkeen paljonhävitettiin.Kuva 1. Ummeljoentyöväentalon näyttämökulissithelmikuussa 2008. (HannaRäsänen)Kuva 2. Opiskelijat kulissienkimpussa (Kuva Re08)1 Projektin olivat aloittaneet EVTEK:n opiskelijat Tiina Ruisaho ja Helena Wassholm talvella 2004 taustakulissindokumentoinnilla. Kymenlaakson ammattikorkeakouluun yhdistävänä tekijänä on lehtori Anne Räsänen.100101

Yritysyhteistyötahona ja toimeksiantajanaprojektissa on ollut Ummeljoen työväenyhdistys.Yhteyshenkilönä yhdistyksen puoleltaon ollut Ville Salonen. Opiskelijoiden toimintaja aktiivisuus projektissa ansaitsee Salosenmukaan kiitettävän arvosanan ja kulissien restaurointityönlopputulokselle hän antaa arvosananhyvä. Työ on toiminut hyvin jatkumona;EVTEK:n esiselvitys sekä KyAMK:n restauroinninseminaarityö ovat toimineet hyvinätyöohjeina ja opetusmateriaaleina seuraavilleryhmille. Teoria ja praksis ovat limittyneet projektissahedelmällisesti yhteen. Re06-ryhmällepidetyn Kuntotutkimuksen ja vauriokartoituksenperusteet -kurssin kohdalla kyseistäkohdetta on päästy niin ikään hyödyntämään.Pitkäkestoiselle projektille haasteena onkin,että opintosuunnitelmat (sisältömuutokset jalaajuudet) muuttuvat vuosittain; opettajien onsovellettava uusien kurssinimikkeiden alle kohteelletarpeellista sisältöä. Osaaminen pysyysamana, opintokokonaisuuksien nimet ja laajuudetvaihtuvat.Ryhmien välinen tiedonkulku luo omathaasteensa tällaisessa laajassa projektissa.Opintojaksot tuottavat paljon materiaalia,mutta tiedon siirto seuraaville ryhmille onhaasteellista opettajalle. Monia lankoja on hallittavayhtäaikaisesti ja opettajien ajankäyttöon tiukentunut. Tiedonsiirron opiskelu onammatillisesti tärkeää, sillä restaurointialalladokumentointi ja raportointi 2 työstä ovat oleellinenosa tiedon siirtymisessä myöhempäänkäyttöön. (Kuva 2.)Projektiin sisältyy sekä opintojakso-opetustaettä itsenäistä työskentelyä. Perusopetusantaa opiskelijalle teoreettiset tiedot ja taidot,joita aluksi harjoitellaan ohjatusti. Projektienteettäjillä ei useinkaan ole osaamista ohjatatyöskentelyä, ja siksi opiskelijan oman osaamisentulisi olla riittävän vahvaa. Etenkin opiskelijoidenharjoittelujaksoissa ohjaus jää useinpuutteelliseksi. Tämän vuoksi perusopetustunneillaannetun tiedon pitäisi vahvistaa opiskelijoidenmahdollisuuksia toimia itsenäisesti.Teorian ja käytännön yhdistäminen/suhde onLCCE®-haaste, sillä opiskelijoille ei saa muodostuasellaista kuvaa, että työ on pelkkääsuorittavaa toimintaa, vaan siinä tulee tapahtuamyös oppimista. Opiskelijoiden on myöstunnistettava oma oppimisensa; teoreettisentiedon yhdistäminen käytäntöön sekä soveltaminenon hyvä tuoda opiskelijoille esiin. Tämäon niin ikään arvioinnin ongelma, sillä teoreettisentiedon ja käytännön työn yhdistymisenaspekti on tuotava arvioinnissa selvästi esiin.Kohteissa tehtävä projektityö on restauroinninnäkökulmasta LCCE®-toiminnan ydintä, jotenopintojen ajankäytön painopisteen tulee ollasiinä, kahlitsevasta lukujärjestyskäytännöstävapautettuna.Tässä esitelty projekti on toteutettu osastonsisäisesti eri vuosikurssien välillä, muttatulevaisuuden haasteena on laajentaa LCCE®toimintaatoisen asteen opiskelijoiden suuntaanIntoverkko-projektin kautta, jolloinsuunnitteleva ja toteuttava taso tekevät projektejayhdessä, kuten oikeassa työelämässäkin.Projektien laajentaminen myös monialaisiksieri osaajien välisiksi oppimisprojekteiksion oppilaitosten tulevaisuutta. Haasteita jaongelmia tulee olemaan useita, esimerkiksiorganisaatioiden väliset erot, lukujärjestystenyhteensovittaminen, käytännön työn jaksottaminenja pilkkominen sopivan kokoisiin osiin,osaamistasojen erot ja niin edelleen. Aikuistenja nuorisoasteen opiskelijoiden yhteistoimintatulee varmasti olemaan tuottavaa, mutta siihensisältyy monitahoisia tiedollisia ja taidollisiajännitteitä.Kuva 3. Kulissi O2 yksityiskohta ennen ja jälkeen(Kuva Restauroinnin opinnot 2010 aloittanut ryhmä)2 Dokumentointi ja raportointi ovat ammatillisia perustaitoja, jotka kertovat ulkopuolisille kohteesta oleellisen historian,materiaalit ja tehtyjen toimenpiteiden kokonaisuuden.102103

104105

YllätyksiäsivuraiteiltaTeksti:Liisa Palmujoki, TaM,pt. tuntiopettaja,Kymenlaaksonammattikorkeakoulu,muotoiluKymenlaakson ammattikorkeakouluosallistui näyttävästi ”Kymenlaaksovalloittaa Turun!” – tapahtumaan,joka oli osana 13.5.–14.5.2011ollutta Turku kulttuuripääkaupunki 2011tapahtumaa. Hankkeen nimeksi valittiinKymenlaakso 2011 – Yllätyksiä sivuraiteilta– junamatka ja asematapahtumat.Projektin tavoitteiksi asetettiin Kymenlaaksontunnettuuden ja kiinnostavuudenlisääminen. Tavoitteena oli luoda Maakunnankulttuurin ja matkailumarkkinoinnin poikkitaiteellinenvientituote, jota on mahdollisuusmyöhemmin hyödyntää maakunnanmarkkinoinnissa mm. messuilla ja muissayleisötapahtumissa.Tapahtumaa ryhdyttiin kehittämään siltäpohjalta, että saadaan aikaan monipuolinen,rento ja yllätyksiä tarjoava tapahtuma, jokaerottuu Turku 2011 – kulttuuripääkaupunkivuodenmuusta tarjonnasta. Samalla haettiinkeinoja luovien alojen yrittäjien, tapahtumajärjestäjien,kolmannen sektorin edustajien ja taiteilijoidenverkostoitumiselle maakunnallisestija valtakunnallisesti. Tällä toiminnalla haettiinmyös työllisyyden vahvistamista.Kotkasta lähtenyt juna käsitti kolme matkustajavaunua,stagevaunun, näyttelyvaununsekä ravintolavaunun. Matkanvarrella Turkuunjuna pysähtyi Kouvolan, Lahden, Riihimäen,Hämeenlinnan ja Tampereen asemilla,joilla järjestettiin tapahtumia. Matka päättyiTurkuun, missä valloitustapahtumat pidettiin.Junamatkalle oli myös yleisöllä mahdollisuusostaa lippuja. Yhdessä esiintyjien ja osallistujienkanssa juna oli täysi.KyAMK:in useamman opettajan yhteistyönja opetuksen integroiminen yhdeksikokonaisuudeksi ja osaksi Kymenlaakso 2011– Yllätyksiä sivuraiteilta hanketta käynnistyiedellisen syksyn LCCE® agenttityöryhmäntapaamisessa.Opetuksessa LCCE® -projekti sijoittuikeväälle 2011, neljänteen jaksoon. Kyse oli pääasiassakahden opintopisteen vapaasti valittavastaopintojaksosta. Ryhmässä oli alkujaan 19opiskelijaa, ohjaajana toimi lehtori Nina Palmros.Elsa Hulkkosen plastisen sommittelunopintojaksolla valmistettiin Saimaannorppaperformanssinnaamiot sekä lehtori Tarja Brolanjohdolla opiskelijat vastasivat tapahtumangraafisen ulkoasun suunnittelusta.Kuva 1. Lähdössä Turkuunliput hulmuten. Vasemmalta ElsaHulkkonen, Anniina Pajunen,Moona Ruuttula, Nina Palmros jaTaina Somppi.Kuva 2. Näyttelyvaunussaoli esillä taiteilijoiden jakäsityöläisten tuotteita.106107

Kuva 3. Norppa performanssivillitsi yleisöä asemilla.Kuva 4. Väännetäänratakiskosta työpajassa saitehdä omia taideteoksia. TakanaKyAMKin opiskelija Essi Kuula.Vapaasti valittavan opintojakson yhteydessäoli kätevää järjestää yhteistä aikaa tarvittaessaeri opettajien kesken. Turun tapahtumaantehtiin useampia erilaisia esityksiä ja näidenryhmät työskentelivät vaihtelevassa määrinomatoimisesti. Matka Turkuun 13.–14.5.2011kuului myös osaksi opintojaksoa.Projektin organisoinnin päävastuu oli Cursoroy:n seitsemällä toimihenkilöllä. KyAMK:nryhmä vastasi ehdottamansa ohjelmaosuudentuottamisesta. Ohjelmaan kuului erilaisiakokonaisuuksia.”Sata pintaa, tuhat kosketusta” Elävä ”paja”toteutettiin äänen ja liikkuvan kuvan avulla jase esitettiin Turun kirjaston studiossa. Tekijöinäopiskelijat Leevi Markkula , Matti Vaskimo jaVille Arkonkoski.Seinägraffiti, toteutettiin seinäpinnalleVähätorilla Turussa. Väliasemilla sitä tehtiinerilliselle levylle. Toteuttajina Anniina Pienimäkija Marja Markova.Suomen pisin sukkakäärme, koottiin parittomistavanhoista sukista. Teoksesta vastasivatopiskelijat Hanna-Elina Hämäläinen ja TanjaFröjd sekä työryhmä.CityJuna muodostui teräsputkista rakennetustarungosta, jonka päälle oli pingotettu osallistuvienryhmien maalaamia kankaita. Juna olikulkueessa mukana asemalta Vähätorille. Kaksitoistametriä pitkästä junasta vastasivat JanneAndberg sekä työryhmä (Jukka Karvonen, PiaReunanen, Anniina Pienimäki, Ville Arkonkoski,Matti Vaskimo, Henriikka Raussi, MarjaHasu, Maria Karlsson.Näistä onnistuneimpia olivat Väännetäänratakiskosta, Seinägraffiti, Saimaannorppaperformanssi,Suomen pisin sukkakäärmeteosja Sata pintaa - tuhat kosketusta -videoteos.Työt olivat hienoja ja saivat suoraa positiivistapalautetta. Opiskelijoille kokonaisvaltainentapahtuma oli myös merkittävä kokemus. Junamatkanja asemilla tapahtuneiden esitystenkautta he pääsivät mukaan paikalliseen kulttuuritoimintaan.Yhdessä tekeminen ja osallistuminenmuiden esityksiin loivat yhteisöllisyyttämukanaolijoiden kesken. Tapahtuma olivoimakas taidekokemus kaikille osallistujille.Oppimistapahtumassa on aina riskinä että,vaikka ideoita olisikin runsaasti, kaikki niistäeivät välttämättä toteudu niin korkeatasoisinakuin olisi mahdollista. Oppimisprosessiin kuuluumyös epäonnistuminen. Ongelmallista sensijaan on, kun yksi tai useampi ryhmän opiskelijaei kannakaan vastuutaan valitsemastaantehtävästä, jolla saattaa olla hyvinkin keskeinenrooli projektin kannalta. Esimerkiksi tämänprojektin päätyö tai kantava idea oli rakentaaKyAMK:n oma juna. Sen materiaaleina oliteräsrunko, kankaat, muovit ja maalaus. Toteutusei onnistunut halutulla tavalla, koska aikatauluaei noudatettu ja työ jäi osittain kesken.Maalit olivat vielä märkiä, kun työtä pakattiinTurkuun menevään junaan. Tästä pilalle menneestäteoksesta koitui kustannuksista vastanneelletaholle turhaa taloudellista haittaa.Jokaisessa projektissa on luonnollisestierilaisia vastoinkäymisiä. Opettajan kannaltaehkä vaikeimmin hallittavia tilanteita ovat ne,joissa ryhmästä joku opiskelijoista luistaa vastuulleenottamastaan tehtävästä ja saattaa näinpilata jopa muiden opiskelijoiden työpanoksen.Tämän kaltaista käytöstä vaikuttaa esiintyvännykyisin kaikissa projekteissa valitettavanusein. Ryhmätöissä ailahtelevan ja vastuuttomankäytöksen vaikutukset ulottuvat muidenopiskelijoiden ja koko kurssin kokonaisuuteen.LCCE – projekteissa tämä ongelma tuleetuoda kriittiseen tarkasteluun ja pyrkiä löytämäänratkaisuja siihen. Kurssin tarkoitusta eipalvele se, että opettaja ryhtyisi tekemään opiskelijoidenkesken jättämiä tehtäviä loppuun,jotta projektiin sitoutuneet yhteistyökumppaniteivät jäisi tyhjän päälle. Kyse on oppimisprosessista,jossa yhtenä oppimisen osa-alueenaon vastuun kantaminen loppuun saakkaprojektista, johon on tultu mukaan.Opettajalla on pakostakin näin mittavassaprosessissa vastuu projektin käynnistämisestä.Tämänkaltaisessa kulttuurihankkeessa aivankeskeistä on inspiroivan ja luovan ilmapiirinaikaansaaminen, jotta alkuideointi poikisirunsaasti uusia, mielenkiintoisia ja toteuttamiskelpoisiaideoita. Opettajan on lisäksihuolehdittava yhteydenpidosta yhteistyökumppanienkanssa, kuten tämän projektinyhteydessä pääorganisaattoriin Cursoriin108109

sekä muihin mukana oleviin tahoihin. Vaikkamukanaolevat opiskelijaryhmät hoitaisivatkinoman osuutensa, jää opettajalle aina viimeinenvastuu, viimehetken auttaminen ja ongelmienratkominen.Projektista käytiin myös jälkipuinti maksavantahon Cursorin kanssa. Lähinnä huonostimenneet osiot pyrittiin selvittämään asiakkaalle,jotta yhteistyö olisi jatkossakin mahdollista.Opiskelijoiden kanssa arvioitiin lopuksiprojektia yhteisessä palaverissa. Tapahtumaamuisteltiin kuvien kera. Päällimmäiseksi nousihieno tunnelmaa Kulttuurijunassa ja Turussa.Opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä päästyäänmukaan näin mittavaan ja poikkitaiteelliseenproduktioon.KyAMK:n osuudesta tuloksena oli teoksia,joita voisi hyvin olla esillä uudestaankin. Olisimukavaa, että aina ei tarvitsisi keksiä uuttaprojektia, vaan projektilla olisi jatkumo esimerkiksiFlash mop Saimaannorppa-performanssistajossain tulevassa tapahtumassa.Kymenlaakso 2011 -tapahtuma oli yksiKymenlaakson kulttuuriohjelmaan kirjatuistaneljästä kärkihankkeesta.Hankkeen hallinnoinnista vastasi CursorOy, Matkailu ja tapahtumat – painopisteala.Sisällön tuottaminen tapahtui yhteistyössälukuisien eri organisaation kanssa.Turku 2011 – kulttuuripääkaupunkisäätiöoli luonnollisesti hankeen tapahtumapaikanedustajana mukana. Rahoituksesta vastanneettahot Kymenlaakson liitto ja Kymenlaaksonkunnat olivat monilukuisina mukana.Kouvolan kaupungista elinkeinotoimi,kulttuuritoimi ja matkailu osallistuivat hankkeeseen.Kotkan ja Haminan kaupunkien, Iitin,Miehikkälän, Pyhtään ja Virolahden kulttuurijamatkailutoimet olivat niin ikään mukana.Hankkeen sisällön tuottamisesta vastasivatKaakon luonto ja kulttuuri Ry, Kulttuuritoimijat,ammattitaiteilijat sekä Kaakkois-Suomentaidetoimikunta. Kymenlaakson luovien alojenja matkailualojen yrittäjät sekä Palvelualojen jaluovien alojen kehittämishankkeet osallistuivatmyös projektin toteutukseen.Kymenlaaksolaiset taide- ja taiteilijaseurat,muut kulttuuriyhdistykset olivatmonilukuisina mukana, sekä Kymenlaaksonammattikorkeakoulu.Kymenlaakso 2011 -tapahtuma oli yksi Kymenlaaksonkulttuuriohjelmaan kirjatuista neljästä kärkihankkeesta.Hankkeen hallinnoinnista vastasi Cursor Oy, Matkailu ja tapahtumat – painopisteala.Sisällön tuottaminen tapahtui yhteistyössä lukuisien eri organisaation kanssa.Turku 2011 – kulttuuripääkaupunkisäätiö oli luonnollisesti hankeen tapahtumapaikanedustajana mukana. Rahoituksesta vastanneet tahot Kymenlaakson liitto ja Kymenlaaksonkunnat olivat monilukuisina mukana.Kouvolan kaupungista elinkeinotoimi, kulttuuritoimi ja matkailu osallistuivat hankkeeseen.Kotkan ja Haminan kaupunkien, Iitin, Miehikkälän, Pyhtään ja Virolahdenkulttuuri- ja matkailutoimet olivat niin ikään mukana.Hankkeen sisällön tuottamisesta vastasivat Kaakon luonto ja kulttuuri Ry, Kulttuuritoimijat,ammattitaiteilijat sekä Kaakkois-Suomen taidetoimikunta. Kymenlaaksonluovien alojen ja matkailualojen yrittäjät sekä Palvelualojen ja luovien alojen kehittämishankkeetosallistuivat myös projektin toteutukseen.Kymenlaaksolaiset taide- ja taiteilijaseurat, muut kulttuuriyhdistykset olivat monilukuisinamukana, sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulu.110111

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULUNJULKAISUSARJASSA A ILMESTYNEET JULKAISUTA-SARJAOPPIMATERIAALIA1Hilkka Ahtola-Mutikainen, Helena Sohlman, Salme Taubert:Opinnäytetyön dokumentointiohje [1998]. 2. painos [1999].A14Sanna SchildtKohteena kartano – Kartanokulttuuri Pohjois-Kymenlaakson voimavarana [2007]A2A3A4Hilkka Ahtola-Mutikainen, Helena Sohlman, Salme Taubert:Opinnäytetyön dokumentointiohje [2000]. 5. korjattu painos [2002].Sam Inkinen (toim.)Sivistyksen haaste: kirjoituksia kulttuurista, kasvatuksesta ja teknologiasta [2003].Sinikka Pulli:Pedagogiset ratkaisut verkko-opiskeluympäristössä: tapaustutkimus ammattikorkeakoulunverkko-opintojaksoista [2003].A15A16A17Justiina HalonenSökö – Toimintamalli suuren öljyntorjuntaoperaation koordinointiin rannikon öljyntorjunnastavastaaville viranomaisille [2007]Pasi Jaskari (toim.)Ei yksin innovaatioita – Monialainen tiimityöskentely MUTEMA-projektissa [2007]Pasi TulkkiOmia polkuja. Kymen Sanomien Ylänurkka-artikkeleita vuosilta 2004 – 2007 [2008]A5A6Reijo Oksanen:Kuljetustuotannon toimintolaskenta. Kuljetustalouden perusteista moderniin toimintolaskentaan[2004].Pasi Jaskari (toim.)Design management – yrityskuvan johtaminen [2004].A18A19Tuula HuittinenMuodon taju. Muotoilun metafysiikkaa. [2008]Aija Seppänen, Hanna KorhonenOMA-kansio. Oma Mahtava Ajatus. Ohjauskansio nuoren painonhallintaanterveydenhoitajille [2008]A7A8A9Jyri Hänninen:Verkkokoulutuksen skenaariomalli ja lähitulevaisuuden kehittämistavat pk-yrityksissä[2004].Ritva Varis:Sahakoulusta ammattikorkeaan 1921 – 2005 [2005].Jorma Fagerström & al.:Muotoilu ja media 120 vuotta [2005].A20A21A22Timo-Tapani Kunttu, Tuula KivilaaksoWiipurista Pookinmäelle – Kotkan merenkulkukoulutuksen historia 1868-2008 [2008]Seppo Laaksonen, Seppo RainistoBrändin tarina [2008]Sanna VainikkaTurvallisuutta etsimässä – Suunnannäyttäjinä kouvolalaisten lapsiperheidenturvallisuuskokemukset [2009]A10Altti Kuusamo, Sam Inkinen, Sanna Tomperi:KIIDE, Kulttuurisen aluekehityksen haasteita Pohjois-Kymenlaaksossa [2006]A23Leena Mäkelä-Marttinen (toim.)Luova työ tutkimuksen kohteena – Avauksia design-alojen metodologiaan [2009]A11A12A13Seppo Rainisto:Markkinoinnin ABC [2006]Riikka Komonen:Valaiseva kangas [2006]Sinikka Ruohonen, Leena Mäkelä-Marttinen (toim.)Luovuuden Lumo – kokemuksia projektioppimisesta [2006]A24A25Sinikka Ruohonen, Leena Mäkelä-Marttinen (toim.)Kohti Oppimisen ja Osaamisen Ekosysteemiä – Learning and Competence CreatingEcosystem - LCCE [2009]Suvi KitunenDesigning a Deaf culture spesicif web site – Participatory design research for knack.fi[2009]112113

A26A27A28A29A30A31A32A33A34A35A36A37Sinikka Pekkalin, Ilkka Virolainen, Pekka Olkku, Heta Vilén (toim.)Yrittäjyyden haasteet. Kymen Yrittäjät 70 vuotta [2010]Riitta Myllylahti, Riikka VauhkonenRakasta minut vahvaksi. Opas vauvan ja vanhemman varhaisesta vuorovaikutuksesta.[2010]Sinikka Ruohonen, Leena Mäkelä-Marttinen (edit.)Toward a Learning and Competence Creating Ecosystems - LCCE [2010]Markku Maunula, Kirsti Norkamo, Pekka Olkku (toim.)Kauppaopetuksesta liiketalouden koulutukseksi. 60-vuotta Kouvolassa ///Eilen-Tänään-HuomennaSÖKÖ II -hankeAlusöljyvahingon rantatorjunta : SÖKÖ II -hankkeen taustaselvityksetSÖKÖ II -hankeSÖKÖ II –manuaali. Ohjeistusta alusöljyvahingon rantatorjuntaan.Raimo Pelli & Sinikka Ruohonen (toim.)Oppimisen ja Osaamisen Ekosysteemi. Learning and Competence Creating Ecosystem– LCCE [2011]Raimo Pelli & Sinikka Ruohonen (edit.)Learning and Competence Creating Ecosystem [2012]Sari Ranta (toim.)Liikettä lääkkeeksi. Liikunnan hyvät mallit avuksi vanhustyöhön– geronomiopiskelijoiden kokemuksia vanhustyössä [2012]Juhani Talvela, Kari StenmanTulevaisuudentutkimuksen menetelmiä [2012]Leena Mäkelä-Marttinen, Sinikka Ruohonen, Marja-Liisa Neuvonen Rauhala,Sanna Hälvä, Eija Gullman-KalevaLuova kaakko: Näkemyksiä luovien alojen strategian rakentamiseksi [2012]Pasi Jaskari, Annina Pienimäki, Oona Vihavainen (toim.)Kipinä – Tarinoita yrittäjyydestä. LCCE-yrittäjyysprosessi [2012]114115

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opettajat kertovat lukuvuoden 2011– 2012 kokemuksistaan LCCE® -oppimisen ja osaamisen ekosysteemisentoimintamallin mukaisissa työelämäläheisissä oppimisprojekteissa.Lukuvuoden aikana kehitettiin uutta pedagogiikkaa palveleviaarviointitapoja ja -käytäntöjä sekä prosessien läpinäkyvyyttä. Artikkeleissa pohditaanmyös yhteisopettajuutta, sosiaalisen median hyödyntämistä oppimisen välineenäja positiivisen ajattelun merkitystä sekä työhön opastusta jatkuvasti muuttuvassatyöympäristössä. LCCE® -toimintamalli haastaa kehittämään sekä uudenlaistaopettajuutta että uudenlaisia oppimisen tapoja työelämäkonteksteissa. Uusi oppimineninnostaa uudistamaan koulun toimintatapoja, organisaatiota ja johtamista. Luovienammattilaisten synnyttäminen vaatii avointa, positiivista ja tulevaisuusorientoitunuttatoimintakulttuuria.