HYVINVOINTIVALTIO NUMEROINA - Eva

FAKTA
hyvinvointivaltio
NUMEROINA

Kustantaja: Taloustieto Oy
Painopaikka: Yliopistopaino, Helsinki 2011
ISBN 978-951-628-515-6
2

Esipuhe
Hyvinvointivaltion tuntevat kaikki, mutta tuskin kukaan osaa määritellä sitä tyhjentävästi.
Tämä kirjanen hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisten tunnuslukujen kautta. Se antaa indeksilukuina nopean
ja monipuolisen kuvan siitä, mihin hyvinvointivaltion pitkä kaari on kehittynyt vuodesta 1975, jolloin suomalainen
hyvinvointiprojekti oli saavuttanut ”täysi-ikäisyytensä” ja lähti nopeaan kasvuun.
Usein kuulee väitettävän, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on ”ajettu alas”. Tämän analyysin valossa niin ei
näyttäisi olevan – hyvinvointivaltioon käytetyt rahat ja inhimilliset resurssit ovat edelleen varsin mittavat.
Luvut sinänsä eivät kerro esimerkiksi siitä, että vaadittujen palveluiden ala laajenee ja syvenee koko ajan. Ne eivät
automaattisesti kerro tuotettujen palvelujen laadusta, mutta antavat hyvän kuvan julkisten menojen määrän mittakaavasta
ja kehityssuunnasta. Julkisyhteisöjen menojen ja henkilöstön määrien lisäksi mukana on ympäristön tilaa
ja yleistä onnellisuutta kuvaavia sarjoja, jotta muistaisimme että elämää ei saa koskaan mahtumaan tilastoihin.
Nämä graafit antavat selkeitä argumentteja eduskuntavaalien keskusteluun vuonna 2011, mutta myös pohdintaan
ja väittelyyn vaalien jälkeen. Toivottavasti ne osaltaan parantavat yhteiskunnallisen ja talouspoliittisen keskustelumme
tasoa ja antavat tilastollista selkänojaa debatteihin, tupailtoihin ja eduskunnan puhujapönttöön.
Teoksen luvut on koonnut tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksesta, jolle lämpimät kiitokset.
Helsingissä 14. helmikuuta 2011
Matti Apunen
Johtaja
EVA
1

Sisältö
Julkisen sektorin osuus taloudesta
Kuvio 1. Julkiset menot tehtävittäin 1980-2009 4
Kuvio 2. Julkisten menojen pääerien määrän kehitys 1975-2009 5
4
Julkisen sektorin työllisyys
Kuvio 3. Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975-2009 6
Kuvio 4. Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950-2010 7
Kuvio 5. Julkisyhteisöjen ja yritysten työvoiman kehitys 1975-2009 8
Kuvio 6. Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä autonomian ajalta tähän päivään 1860-2010 9
Kuvio 7. Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa sekä yleishallinnossa 1975-2009 10
6
Julkiset kulutusmenot
Kuvio 8. ”Yövartijavaltion” kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 11
Kuvio 9. Keskeisten julkisten palveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 12
Kuvio 10. Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 13
Kuvio 11. Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 14
Kuvio 12. Koulutuksen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 15
Kuvio 13. Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 16
Kuvio 14. Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 17
Kuvio 15. Julkisten elinkeinopalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 18
Kuvio 16. Paljonko julkisyhteisöjen hallinto maksaa? 19
2
11

Tulonsiirrot ja tuet 20
Kuvio 17. Eläkemenojen määrän kehitys 1975-2009 20
Kuvio 18. Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 21
Kuvio 19. Työttömyysturvamenojen määrän kehitys 1975-2009 22
Kuvio 20. Perusturvan määrän kehitys 1975-2009 23
Kuvio 21. Julkisyhteisöjen korkomenojen ja ulkomaille maksettujen tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 24
Kuvio 22. Elinkeinotukien sekä julkisyhteisöjen bruttoinvestointien määrän kehitys 1975-2009 25
Veroaste ja muita indikaattoreita 26
Kuvio 23. Kokonaisveroaste 1975-2009 26
Kuvio 24. Kotitalouksien tulonmuodostus tuloluokittain vuonna 2008 27
Kuvio 25. Pienituloisen väestön osuus Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 28
Kuvio 26. Valtiovallan antamien säädösten määrät 1950-2000-luvuilla 29
Kuvio 27. Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990-2009 30
Kansainvälistä vertailua 31
Kuvio 28. YK:n inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) 1980-2010 31
Kuvio 29. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 32
Kuvio 30. Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 33
Kuvio 31. Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 34
Kuvio 32. Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 35
Kuvio 33. Suomalaisten tyytyväisyys omaan elämäänsä vuonna 2009 36
3

Kuvio 1.
Julkiset menot tehtävittäin
1980-2009 (% BKT:sta)
Vuonna 2009 julkisten menojen
osuus Suomen bruttokansantuotteesta
oli 56 prosenttia. Lukuja
tulkittaessa on kuitenkin syytä huomioida,
että Suomen bruttokansantuote
aleni kyseisenä vuonna lähes
8 prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0 %
Sosiaali- ja terveyspalvelut Opetus- ja kulttuuripalvelut
Muut julkinen kulutus Tulonsiirrot kotitalouksille
Tukipalkkiot Investoinnit
Korkomenot Muut menot 55,9 %
40,2 %
11,80 %
6,80 %
5,00 %
48,2 % 48,3 %
15,70 % 17,80 %
6,80 % 6,70 %
5,70 % 5,10 %
6,40 % 8,50 % 8,30 %
20,90 %
8,10 %
5,70 %
11,10 %
1980 1990 2000 2009
Julkisen sektorin osuus taloudesta
4

Kuvio 2.
Julkisten menojen pääerien määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
400
350
300
250
200
Tulonsiirrot
Kulutusmenot
Muut menot
BKT
Tulonsiirtojen pääerät ovat kotitalouksien
saamat sosiaalietuudet ja
avustukset. Muut menot sisältävät
mm. valtion velan korkomenot,
kehitysavun ja EU-jäsenmaksut sekä
julkiset investoinnit. Muiden menojen
voimakas kasvu vuosina 1992-
1995 johtui valtion maksamasta
pankkituesta.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
150
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkiset menot v. 2009 (mrd. eur)
Kulutusmenot 43,28
Tulonsiirrot 36,26
Muut menot 16,78
Yhteensä 96,32
5
Julkisen sektorin osuus taloudesta

Kuvio 3.
Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Paikallishallintoon kuuluvat kunnat,
kuntayhtymät sekä lääni- ja maakuntahallinto.
Sosiaaliturvarahastoja
ovat mm. Kansaneläkelaitos,
työeläkelaitokset sekä työttömyyskassat.
Valtion henkilöstön
määrän alentumista 1990-luvun
alun jälkeen selittävät mm. tiettyjen
toimintojen yhtiöittämiset (esim.
Posti, Tele, VR). Vastaavia yhtiöittämisiä
on tapahtunut runsaasti myös
kunnissa.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Työllisiä vuonna 2009 (hlö)
200
180
160
140
120
Paikallishallinto
Julkisyhteisöt
Sosiaaliturvarahastot
Valtio
Paikallishallinto 457 800
Valtio 144 600
Sosiaaliturvarahastot 10 100
Julkisyhteisöt 612 500
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkisen sektorin työllisyys
6

Kuvio 4.
Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset
1950-2010 (milj. henkeä)
2,5
2,0
Yksityinen työllisyys (vasen asteikko)
Julkinen työllisyys (oikea asteikko)
1,0
0,8
Julkisen sektorin työllisyys on nelinkertaistunut
1950-luvun alusta.
Yksityinen sektori puolestaan työllistää
tänään vähemmän ihmisiä
kuin tuolloin.
1,5
0,6
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
1,0
0,4
0,5
0,2
Työllisiä vuonna 2010 (milj. hlö)
0,0
0,0
1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
Yksityinen työllisyys 1,83
Julkinen työllisyys 0,62
Vuoden 2010 luvut ovat arvioita.
7
Julkisen sektorin työllisyys

Kuvio 5.
Julkisyhteisöjen ja yritysten työvoiman kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Julkisen sektorin työllisyys on kasvanut
65 prosenttia vuodesta 1975,
yritysten työllisyys on pysynyt likimain
ennallaan. Siinä, missä vuonna
1975 yrityksissä työskenteli noin 5
työntekijää jokaista julkisen sektorin
palveluksessa olevaa kohti, on sama
suhdeluku nyt noin 2,3. Muita työnantajia
Suomessa ovat kotitaloudet,
kolmas sektori (mm. yhdistykset ja
säätiöt), vakuutus- ja rahoituslaitokset
sekä asuntoyhteisöt.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
180
160
140
120
100
Julkisyhteisöt
Työlliset yhteensä
Yritykset
Työllisiä vuonna 2009 (hlö)
Yritykset 1 425 700
Julkisyhteisöt 612 500
Muut 419 700
Työlliset yhteensä 2 457 900
80
60
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkisen sektorin työllisyys
8

Kuvio 6.
Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä autonomian ajalta
tähän päivään 1860-2010 (%)
35
30
25
20
15
10
25,3 %
Kansantalouden tilinpidon mukaan
julkisyhteisöt työllistävät yli
600 000 suomalaista, yli neljänneksen
työllisistä. Julkisyhteisöjen työntekijämäärä
riippuu kuitenkin siitä,
mitä julkiseen toimintaan katsotaan
kuuluvan ja mitä tilastoa käytetään
Työssäkäyntitilaston mukaan julkinen
sektori työllistää pitkälti yli
700 000 suomalaista. Tämä luku
sisältää mm. valtioenemmistöisten
osakeyhtiöiden n. 70 000 työllistä.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito ja Hjerppe (1988).
5
0
1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000
9
Julkisen sektorin työllisyys

Kuvio 7.
Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa
sekä yleishallinnossa 1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Työvoiman määrä keskeisissä
hyvinvointipalveluissa (sosiaali-,
terveys,- ja koulutuspalvelut) on
kaksinkertaistunut vuodesta 1975.
Sosiaalipalveluissa henkilöstö on
miltei kolminkertaistunut, terveydenhuollossa
kasvua on 80 ja koulutuksessa
60 prosenttia vuodesta
1975).
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
300
250
200
Sosiaalipalvelut
Terveydenhuolto
Koulutus
Hallinto
Työllisiä vuonna 2009 (hlö)
150
Hallinto 173 900
Terveydenhuolto 142 300
Koulutus 130 400
Sosiaalipalvelut 116 200
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkisen sektorin työllisyys
10

Kuvio 8.
”Yövartijavaltion” kulutusmenojen määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
240
220
200
180
160
140
Yleishallinto
Puolustus
Yleinen järjestys ja turvallisuus
BKT
Hyvinvointivaltionkin ydin on ”yövartijavaltio”,
joka huolehtii sisäisestä
järjestyksestä, ulkoisesta turvallisuudesta
ja ylläpitää yhteiskunnan
perusrakennetta, johon sisältyvät
yleinen hallinto sekä yksilön oikeudet
turvaava oikeuslaitos. Vuonna
2009 näihin tehtäviin liittyvät
kulutusmenot olivat 9,7 mrd. eur,
hieman alle 6 prosenttia BKT:sta.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
120
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Yleishallinto 4,82
Puolustus 2,72
Yleinen järj. ja turv. 2,20
11
Julkiset kulutusmenot

Kuvio 9.
Keskeisten julkisten palveluiden kulutusmenojen määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Keskeiset julkisyhteisöjen tarjoamat
peruspalvelut ovat kasvaneet kokonaistuotantoa
nopeammin.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
400
350
300
Sosiaalipalvelut
Terveyspalvelut
Koulutus
BKT
250
200
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
150
Terveyspalvelut 10,92
Koulutus 8,48
Sosiaalipalvelut 8,16
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkiset kulutusmenot
12

Kuvio 10.
Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen määrän kehitys
2002-2009 (indeksi, 2002=100)
125
120
115
110
Terveyspalvelut yhteensä
Perusterveydenhuolto
Hammashuolto, neuvola, psykologipalv.
Erikoissairaanhoito
Kulutusmenojen määrän kehityksen
tarkastelu (kuvio) aliarvioi esimerkiksi
erikoissairaanhoidon menojen
kehitystä, sillä sairaaloiden tiettyjen
toimintojen (esim. laboratoriot,
kuvantaminen) yhtiöittämiset ovat
alentaneet kulutusmenoja. Nämä
ovat korvautuneet julkisen sektorin
muilla tulonsiirroilla, jotka tulevat
esiin kokonaismenojen tasolla.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
105
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
100
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Perusterveydenhuolto 4,75
Erikoissairaanhoito 4,46
Hammashuolto, ym. 1,71
Terveyspalvelut yht. 10,92
13
Julkiset kulutusmenot

Kuvio 11.
Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen määrän kehitys
2002-2009 (indeksi, 2002=100)
Sosiaalipalvelujen suurimmat menoerät
ovat lasten päivähoito ja vanhusten
palvelut ja laitoshoito. Vanhuuspalveluiden
kulutusmenojen määrän
viimeaikaista laskua selittää osaltaan
enenevä siirtyminen palveluasumiseen.
Tämä vähentää kuntien kulutusmenoja,
mutta lisää erityyppisiä tulonsiirtoja.
Muut sosiaalipalvelut sisältävät
mm. vammaisten, huostaanotettujen,
maahanmuuttajien, asunnottomien ja
päihderiippuvaisten hoitomenot.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
140
130
120
110
Sosiaalipalvelut yhteensä
Muut
Lapset
Vanhukset
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
100
Lapset 2,55
Vanhukset 1,16
Muut 4,45
Sosiaalipalvelut yht. 8,16
90
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Julkiset kulutusmenot
14

Kuvio 12.
Koulutuksen kulutusmenojen määrän kehitys
2002-2009 (indeksi, 2002=100)
108
104
100
Korkeakoulujen menoissa mukana
ammattikorkeakoulut. Niitä on yhtiöitetty
vuodesta 2004 lähtien. Tämä on
vähentänyt kuntien kulutusmenoja,
mutta kasvattanut vastaavasti tulonsiirtoja
ammattikorkeakouluille.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
96
92
88
Koulutus yhteensä
Muu koulutus (aikuiskoulutus, ym.)
Ylä- ja keskiaste
Esi- ja ala-aste
Korkeakoulut (ml. ammattikorkea)
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
Keskiaste 4,05
Esi- ja alakoulu 2,06
Korkeakoulut 1,85
Muu koulutus 0,52
Koulutus yhteensä 8,48
15
Julkiset kulutusmenot

Kuvio 13.
Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalveluiden kulutusmenojen määrän
kehitys 2002-2009 (indeksi, 2002=100)
Kasvava osa kulttuuri- ja liikuntapalveluiden
tarjonnasta hoidetaan
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
toimesta.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
108
104
Taide, kulttuuri, liikunta yhteensä
Museot, teatterit, työväenopistot ym.
Urheiluhallit ja -kentät, liikuntapaikat
Kirjastot ym.
100
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
96
Museot, teatterit, ym. 0,68
Urheiluhallit, ym. 0,45
Kirjastot, ym. 0,17
Taide, kulttuuri, ym. yht. 1,29
92
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Julkiset kulutusmenot
16

Kuvio 14.
Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalveluiden kulutusmenojen
määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)
300
250
200
Asuminen ja yhdyskuntasuunnittelu
Asuminen ja yhdyskuntasuunnittelu (kokonaismenot)
BKT
Kuntien yhdyskuntasuunnittelun
kulutusmenot ovat pudonneet
1990-luvulta alkaen, koska mm.
kunnat yhtiöittivät liiketoimintojaan
(esim. energia- ja vesihuolto).
Myös kuntien vuokra-asuntojen
ylläpitoa ja tuotantoa on yhtiöitetty.
Kokonaismenotarkastelussa (katkoviiva)
nämä menot ovat jatkaneet
kasvuaan.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
150
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
Asuminen 0,30
Yhdyskunta ja ympäristö 0,31
17
Julkiset kulutusmenot

Kuvio 15.
Julkisten elinkeinopalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
240
220
200
Julkinen liikenne
Elinkeinopalvelut
BKT
180
160
140
Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)
Julkinen liikenne 2,60
Elinkeinopalvelut 1,47
120
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Julkiset kulutusmenot
18

Kuvio 16.
Paljonko julkisyhteisöjen hallinto maksaa?
(% julkisyhteisöjen palkkamenoista vuosina 2002-2009)
20
15
10
Muut
Palvelut elinkeinoelämälle
Sosiaalipalvelut
5
Terveydenhuolto
Koulutuspalvelut
Yleishallinto
0
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Yleinen käsitys on, että julkisyhteisöjen
hallinnon menojen osuus
on noin 5-10 prosenttia niiden
kokonaismenoista. Julkisen hallinnon,
tutkimuksen ja suunnittelutoimintojen
palkka menojen osuus
kaikista julkisyhteisöjen maksamista
palkoista oli 18.6 prosenttia vuonna
2009. Valtaosa näistä palkkakuluista
muodostuu valtion keskushallinnossa
ja sen virastoissa sekä laitoksissa.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
19 Julkiset kulutusmenot

Kuvio 17.
Eläkemenojen määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Valtion eräiden toimintojen yhtiöittämisen
seurauksena työntekijöitä
on siirtynyt muihin eläkejärjestelmiin,
mikä selittää osaltaan valtion
eläkemenojen määrän muita työeläkeluokkia
hitaampaa kasvua. Kansaneläkkeen
määrän vaatimatonta
kehitystä selittää kansaneläkkeen
työeläkevähenteisyys (mitä suurempi
henkilön työeläke on, sitä vähemmän
hän saa kansaneläkettä).
Lähteet: KELA, KEVA ja Valtiokonttori ja
Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.
1 200
1 000
800
600
400
Eläkkeet yhteensä
Kuntien eläkkeet
Yksityisen sektorin eläkkeet
Valtion eläkkeet
Kansaneläkkeet
Menot vuonna 2009 (mrd. eur)
Yks. sektorin eläkkeet 11,47
Valtion eläkkeet 3,63
Kuntien eläkkeet 3,16
Kansaneläkkeet 3,14
Eläkkeet yhteensä 21,40
200
0
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Tulonsiirrot ja tuet
20

Kuvio 18.
Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen
määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)
700
600
500
400
300
200
Luontoismuotoiset tulonsiirrot
Sairausvakuutus
BKT
Eräs nopeimmin kasvaneista tulonsiirtojen
luokista koostuu luontoismuotoisista
sosiaalisista tulonsiirroista,
joka muodostuu tietyistä
hyvinvointivaltion tarjoamista,
saajalleen maksuttomista tai alihinnoiteilluista
palveluista ja tavaroista.
Tällaisia ovat mm. sairausvakuutuskorvaukset
hoidoista ja lääkkeistä,
sairaaloiden omat lääkemenot,
äitiyspakkaukset, alihinnoitellut
kuljetuspalvelut, jne.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Menot vuonna 2009 (mrd. eur)
Luontois.muot. tulonsiir. 4,53
Sairausvakuutus 3,83
21
Tulonsiirrot ja tuet

Kuvio 19.
Työttömyysturvamenojen määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Työttömyysturvamenot käsittävät
sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan
että työmarkkinatuen.
1990-luvun alun laman myötä
työttömyysturvamenot räjähtivät ja
ovat pysyneet korkealla tasolla.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
4 000
3 000
2 000
Työttömyysturva (vasen asteikko)
BKT (oikea asteikko)
240
220
200
180
160
1 000
140
120
Menot vuonna 2009 (mrd. eur)
Työttömyysturva 3,12
0
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
100
Tulonsiirrot ja tuet
22

Kuvio 20.
Perusturvan määrän kehitys
1975-2009 (indeksi, 1975=100)
600
500
400
300
200
Lapsilisät, opintotuki, asumistuki
Toimeentulotuki
BKT
Muut perusturvan menot käsittävät
mm. sotilasvammakorvaukset, perhe-eläkkeet,
rintamasotilasetuudet,
sotilasavustukset, elatustuen, vammaisturvan
sekä maahanmuuttajien
erityistuen.
Lapsilisien voimakas kasvu johtuu
vuoden 1995 uudistuksesta, jossa
luovuttiin verotuksen lapsivähennyksestä
ja korotettiin lapsilisien
tasoa.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Menot vuonna 2009 (mrd. eur)
100
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Lapsilisät ym. 2,66
Toimeentulotuki 0,59
Muut 0,91
23
Tulonsiirrot ja tuet

Kuvio 21.
Julkisyhteisöjen korkomenojen ja ulkomaille maksettujen
tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)
Siirrot ulkomaille ovat kohonneet
mm. Suomen EU-jäsenmaksujen
ja kehitysapumenojen kasvun seurauksena.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
2 500
2 000
1 500
Siirrot ulkomaille
Korkomenot
BKT
1 000
500
Menot vuonna 2009 (mrd. eur)
Korkomenot 2,42
Siirrot ulkomaille 2,16
0
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Tulonsiirrot ja tuet
24

Kuvio 22.
Elinkeinotukien sekä julkisyhteisöjen bruttoinvestointien määrän
kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)
240
220
200
180
160
140
120
100
Investoinnit
Tukipalkkiot
BKT
Tukipalkkiot sisältävät yritysten ja
elinkeinoharjoittajien saamat tuotantotukipalkkiot
ja suorat yritystuet.
Suomen EU-jäsenyys muutti
maatalouden tukijärjestelmää, mikä
näkyi tukipalkkioiden jyrkkänä
pudotuksena vuoden 1995 jälkeen.
Nykyään keskeinen osa maataloustuista
maksetaan suoraan EU:n
budjetista.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Menot v. 2009 (mrd. eur)
80
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Investoinnit 4,74
Tukipalkkiot 2,49
– josta t&k 0,51
25
Tulonsiirrot ja tuet

Kuvio 23. Kokonaisveroaste 1975-2009
Kokonaisveroaste kuvaa maksettujen
verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen
suhdetta bruttokansantuotteeseen.
Veroasteessa ei huomioida
myönnettyjä verotukia eikä mm.
lasten päivähoidosta, vanhusten
palveluista sekä terveydenhuollosta
perittyjä palvelumaksuja.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
48
46
44
42
40
43,1 %
38
36
34
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
Veroaste ja muita indikaattoreita
26

Kuvio 24. Kotitalouksien tulonmuodostus tuloluokittain vuonna 2008
(1 000 euroa kotitaloutta kohden)
140
120
100
80
60
40
20
0
-20
Saadut tulonsiirrot
Ansio- ja pääomatulot
Maksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja sos.turvamaksut)
Käytettävissä olevat tulot
Suurituloisimpaan kymmenykseen
kuuluvat kotitaloudet maksoivat
vuonna 2008 lähes kolmanneksen
(32 %) ja kaksi ylintä tuloluokkaa
yhdessä noin puolet (48 %) kotitalouksien
maksamista välittömistä
veroista (ml. sosiaaliturvamaksut).
Pienituloisten saamat tulonsiirrot
muodostuvat ensisijaisesti perustoimeentuloturvasta.
Suurituloisten
tulonsiirrot ovat lähinnä lapsilisiä
sekä ansiosidonnaisia etuuksia
(mm. työttömyysturva ja sairauspäivärahat).
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
-40
I
II
III IV V VI VII VIII IX
Tulodesiilit
X
27
Veroaste ja muita indikaattoreita

Kuvio 25. Pienituloisen väestön osuus Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa (%)
Kotitalousväestöön kuuluvien pienituloisuus
määritellään kotitalouden
tulojen perusteella suhteessa
keskivertokotitalouden tuloihin.
Kotitalous on pienituloinen, mikäli
sen käytettävissä olevat tulot jäävät
pienemmiksi kuin 60 prosenttia
keskituloisen kotitalouden käytettävissä
olevista tuloista. Tällä mittarilla
suomalaisista kotitalouksista pienituloisia
oli vuonna 2009 Eurostatin
mukaan 13,8 prosenttia, Tilastokeskuksen
mukaan 13,1 prosenttia.
Lähde: Eurostat.
Pienituloisia kotital. v. 2009 (%)
Suomi 13,8
Ruotsi 13,3
EU-15 16,1
18
16
14
12
10
8
6
EU-15
Suomi
Ruotsi
1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Veroaste ja muita indikaattoreita
28

Kuvio 26.
Valtiovallan antamien säädösten määrät
1950-2000-luvuilla (keskimäärin vuodessa, arvio)
1600
1200
800
705
1 054
1 174
1 532
1 444
Yksi mittari, joka kertoo valtion
lisääntyneestä toiminnasta on
valtiovallan vuosittain antamien
säädösten määrä, joka on miltei
kolminkertaistunut puolessa
vuosisadassa. Vuosina 1991-1995
säädöstuotanto oli poikkeuksellisen
voimakasta mm. 1990-luvun alun
lamasta ja EU-jäsenyydestä johtuen.
Lähde: Finlex, valtion säädöstietopankki.
560
400
0
1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku
29
Veroaste ja muita indikaattoreita

Kuvio 27.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti
1990-2009 (tonnia CO 2
-ekv.)
Päästöt hiilidioksiditonnia vastaavina
määrinä (CO 2
-ekv), ilman maankäytön,
maankäytön muutoksen ja
metsätalouden aiheuttamaa poistumaa.
Kasvihuonekaasuihin kuuluu
hiilidioksidin lisäksi viisi muuta
kaasua tai kaasuryhmää. Paljolti
taantumasta johtuen Suomen kasvihuonekaasupäästöt
alittivat vuonna
2009 ns. Kioton tavoitetason.
Lähde: Tilastokeskus.
17
16
15
14
13
12
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008
Veroaste ja muita indikaattoreita
30

Kuvio 28. YK:n inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) 1980-2010
0,95
0,90
0,85
0,80
0,75
Norja
Ruotsi
Suomi
Tanska
HDI mittaa maan kehitystä kolmella
inhimillisen kehityksen perusulottuvuudella.
Ne ovat pitkä ja terve elämä,
koulutus sekä riittävä elintaso.
HDI koostuu kolmesta muuttujasta,
jotka ovat odotettavissa oleva elinikä,
saavutettu koulutustaso sekä
ostovoimakorjattu, henkeä kohden
laskettu bruttokansantulo.
Lähde: UNDP.
Sijaluku HDI:ssä vuonna 2010
0,70
OECD Norja 1
Ruotsi 9
1980 1990 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Suomi 16
Tanska 19
31 Kansainvälistä vertailua

Kuvio 29.
Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen
Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 (% BKT:sta)
Suomessa julkisten menojen bruttokansantuoteosuus
oli vuonna
2009 Ruotsia korkeampi ja kasvoi
hieman muuta Eurooppaa nopeammin.
Osaltaan tämä johtui siitä, että
tuolloinen taantuma oli Suomessa
monia muita maita syvempi, mutta
Suomen trendi on ollut kasvava
koko 2000-luvun ajan.
Lähde: Euroopan komissio.
70
65
60
55
Suomi
Ruotsi
EU-17
Julkiset menot/BKT v. 2009 (%)
Suomi 55,3
Ruotsi 54,5
EU-17 49,4
50
45
1995 2000 2005 2009
Kansainvälistä vertailua
32

Kuvio 30.
Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen
Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)
30
28
26
Suomi
Ruotsi
EU-17
Viime vuosikymmenellä julkisten
kulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta
kääntyi nousuun
niin Suomessa kuin muuallakin
Euroopassa.
Lähde: Euroopan komissio.
24
22
20
18
1995 2000 2005 2009
Kulutusmenot/BKT v. 2009 (%)
Suomi 25,1
Ruotsi 27,8
EU-17 22,1
33 Kansainvälistä vertailua

Kuvio 31.
Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen
Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)
Lähde: Euroopan komissio.
4,5
4,0
Suomi
Ruotsi
EU-17
3,5
3,0
Investointimenot/BKT v. 2009 (%)
Suomi 2,8
Ruotsi 3,6
EU-17 2,8
2,5
2,0
1995 2000 2005 2009
Kansainvälistä vertailua
34

Kuvio 32.
Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen
Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)
22
21
20
19
18
Suomi
Ruotsi
EU-17
Vuonna 1995 suuren laman jäljet
näkyivät vielä Suomessa ja Ruotsissa
tulonsiirtomenojen suurena
osuutena bruttokansantuotteesta.
Seurannut nopea talouskasvu
vähensi näiden menojen osuutta
nopeasti. 2000-luvun mittaan
tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta
kääntyi jälleen hitaaseen
kasvuun.
Lähde: Euroopan komissio.
17
16
1995 2000 2005 2009
Tulonsiirrot/BKT v. 2009 (%)
Suomi 18,2
Ruotsi 16,3
EU-17 17,7
35 Kansainvälistä vertailua

Kuvio 33. Suomalaisten tyytyväisyys omaan elämäänsä vuonna 2009
Prosenttiosuus kansalaisista, jotka
ilmoittivat kyselyhetkellä olevansa
hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Kansainvälisissä
onnellisuusvertailuissa
suomalaiset ovat lähes poikkeuksetta
olleet maailman onnellisimpien
kansojen joukossa.
Lähteet: OECD Factbook 2010: Economic,
Environmental and Social Statistics /World
Gallup Survey.
100
80
60
40
OECD keskiarvo, 63.4
85.9
20
0
Kiina
Intia
Unkari
Viro
Indonesia
Venäjä
Slovakia
Turkki
Etelä-Afrikka
Puola
Portugali
Etelä-Korea
Slovenia
Japani
Kreikka
Espanja
Chile
Ranska
Italia
Saksa
Tsekki
Brasilia
Meksiko
Islanti
Luxemburg
Iso-Britannia
Irlanti
Yhdysvallat
Israel
Itävalta
Australia
Belgia
Uusi-Seelanti
Sveitsi
Kanada
Ruotsi
Norja
Suomi
Tanska
Hollanti
Kansainvälistä vertailua
36

Aineisto ja lähteet
Julkiset menot tehtävittäin 1990-2009 saatu kansantalouden tilinpidosta. Julkiset menot vuosina 1975-1989 on
saatu kansantalouden tilipidon sektoritiedoista.
Julkiset kulutusmenot tehtäväluokittain 1975-1989 saatu ketjuttamalla ne uusien 1990 käyttöönotettujen tehtäväluokkien
mukaiseksi.
Luontoismuotoiset sosiaalietuudet vuosina 1975-1995 on saatu kansantalouden tilipidon sektoritiedoista.
Kulutusmenot deflatoitu julkisen kulutuksen hintaindeksillä ja kaikki muut erät kuluttajahintaindeksillä.
Työttömyysturva, toimeentulotuki, asumistuki, sairausvakuutusetuudet vuosina 1975-1995 saatu Kansantalouden
tilinpidosta.
Eläkemenot vuosina 1975-1995 on kerätty ETK:n, Kelan, Kuntien eläkevakuutuksen ja Valtiokonttorin tilastoista.
Kuvioiden 4 ja 6 datat on laskenut Rolf Maury. Kuvion 6 aikasarjan vanhimmat havainnot teoksesta Hjerppe, Riitta
(1988): Suomen talous 1860-1985, Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankki.

hyvinvointivaltio NUMEROINA
Kuinka paljon resursseja käytämme hyvinvointivaltion ylläpitoon? Miten
panostukset yhteiseen hyvään ovat muuttuneet yli vuosikymmenten?
Kirjanen hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisten tunnuslukujen
kautta. Se antaa kattavan, nopean ja monipuolisen kuvan siitä, kuinka
hyvinvointivaltion pitkä kaari on kehittynyt vuodesta 1975 tähän päivään.
ISBN 978-951-628-515-6
17.2.2011