Esiselvityksen loppuraportti - Kunnat.net
Esiselvityksen loppuraportti - Kunnat.net
Esiselvityksen loppuraportti - Kunnat.net
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Paavilainen Emilia<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion<br />
kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi<br />
Loppuraportti<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi<br />
1
Sisältö<br />
1 Johdanto ___________________________________________ 3<br />
2 <strong>Esiselvityksen</strong> tavoitteet _______________________________ 4<br />
3 <strong>Esiselvityksen</strong> toteutus ________________________________ 5<br />
4 Kuntien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimenpiteet ja<br />
kustannukset ____________________________________________ 6<br />
5 Kuntien vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat toimet<br />
ilmastopäästöjen vähentämiseksi ____________________________ 8<br />
6 Pohjoismainen yhteistyö ______________________________ 10<br />
6.1 Selvitys pohjoismaisista kumppanuusmalleista .................................. 10<br />
6.2 Pohjoismaiset työpajat .................................................................. 12<br />
7 Selvitys olemassa olevista rahoitusmahdollisuuksista kuntien<br />
ilmastotyössä ___________________________________________ 13<br />
8 Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus- malli ______________ 14<br />
8.1 Ilmastokumppanuuden tavoitteet .................................................... 14<br />
8.2 Pilottijärjestelmän kuvaus .............................................................. 15<br />
8.2.1 Pilotin rajaukset ................................................................ 16<br />
8.2.2 Päästövähennysten laskentame<strong>net</strong>elmät ................................ 17<br />
8.2.3 Hankkeiden valintakriteeristö ............................................... 18<br />
8.2.4 Hyvityksen suuruus ............................................................ 19<br />
8.2.5 Pilotin hallinnointi ja kustannukset ........................................ 20<br />
8.2.6 Me<strong>net</strong>telyn riskit ja haasteet ................................................ 20<br />
8.3 Jatkokehittäminen ........................................................................ 21<br />
2
1 Johdanto<br />
Ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen varautumisessa kunnilla on tärkeä<br />
vastuu, sillä paikallisesti tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin.<br />
Ilmastonmuutos tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti kaikilla<br />
kunnan toimialoilla, näin kunta voi menestyä ja säilyttää toimintakykynsä myös<br />
tulevaisuudessa. Monesti ilmastotavoitteisiin pyrittäessä saavutetaan myös muita<br />
kunnan elinvoimaisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia<br />
tavoitteita.<br />
Vaikka mo<strong>net</strong> toimenpiteet ovat pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattavia,<br />
asettaa ilmastonmuutokseen reagoiminen kunnat taloudellisen haasteen<br />
eteen. Kunnilta edellytetään investointeja ja toimintatapojen muutoksia.<br />
Haasteita vähäisimpiä ei ole investointien rahoitus.<br />
Kuntaliitossa vuonna 2012 toteutettu esiselvitys Kuntien ja valtion ilmastokumppanuudesta<br />
ilmastopäästöjen vähentämiseksi kartoitti kuntien päästövähennystoimenpiteitä<br />
sekä päästövähennyskustannuksia. <strong>Esiselvityksen</strong> johtopäätöksenä<br />
ehdotetaan mallia, jossa valtio tukisi paikallisia päästöjä vähentäviä<br />
toimenpiteitä taloudellisesti ostaen kunnilta toimenpiteiden toteutuksesta syntyneet<br />
päästövähennykset. Me<strong>net</strong>telyllä tuettaisiin kansallisia ilmastotavoitteita<br />
sekä kuntien ilmastotyötä ja saavutettaisiin samanaikaisesti monia muita merkittäviä<br />
hyötyjä. Tämä <strong>loppuraportti</strong> kuvaa esiselvitykselle asetetut tavoitteet ja<br />
hankkeessa aikaansaadut tuotokset.<br />
Esiselvitys toteutettiin yhdessä 14 kunnan tai kuntaryhmän kanssa. Kuntien<br />
lisäksi rahoittajina toimivat Kuntaliitto, ympäristöministeriö sekä liikenne- ja<br />
viestintäministeriö. <strong>Esiselvityksen</strong> ohjauksesta vastasi hankekuntien ja rahoittajien<br />
edustajien muodostama ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Kuntaliiton<br />
ympäristöpäällikkö Maija Hakanen. Kiitokset Paimiolle, Helsingille, Vantaalle,<br />
Espoolle, Tampereelle, Turulle, Jyväskylälle, Lahdelle, Kuopiolle, Salolle, Hyvinkäälle,<br />
Tuusulalle, Seinäjoenseudun ilmastostrategiahankkeelle, Keski-<br />
Uudenmaan ympäristökeskukselle, ympäristöministeriölle, liikenne- ja viestintäministeriölle<br />
sekä työ- ja elinkeinoministeriölle tuesta ja osallistumisesta esiselvitykseen.<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 3
2 <strong>Esiselvityksen</strong> tavoitteet<br />
Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus -esiselvityksen tarkoituksena oli parantaa<br />
kuntien mahdollisuuksia toteuttaa ilmastostrategioitaan ja -ohjelmiaan ja<br />
vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla.<br />
Samanaikaisesti tavoitteena oli parantaa edellytyksiä toteuttaa Eurooppa<br />
2020 -strategiaa sekä kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa. Esiselvitys käynnistyi<br />
11/2011 ja loppui 31.12.2012.<br />
Esiselvitykselle asetettiin hankesuunnitelmassa seuraavat tavoitteet ja tehtävät:<br />
1. Koota yhteen aikaisemmin laadittuja selvityksiä kunnan toimien päästövähennyspotentiaaleista;<br />
2. selvittää kunnan päästökaupan ulkopuolisten ilmastopäästöjen vähentämistoimien<br />
kustannuksia;<br />
3. tunnistaa vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat kunnan toimet<br />
ilmastopäästöjen vähentämiseksi;<br />
4. selvittää ja arvioida kuntien päästövähennystoimenpiteiden rahoituksen<br />
erilaisia vaihtoehtoja sekä<br />
5. tehdä esitys kuntien ja valtion välisestä kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi.<br />
Lisäksi esiselvityksellä on yleisempiä, pitkän aikavälin tavoitteita, kuten tukea<br />
kuntien ja valtion toimien samansuuntaisuutta ilmastopolitiikassa, löytää suunta<br />
valtion ja kuntien yhteistyölle ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä sekä<br />
luoda tietopohjaa, jonka nojalla eri toimijoiden kuntien ilmastotyön tukemiseen<br />
tarkoitettuja hankkeita pystytään suuntaamaan kuntien kannalta käyttökelpoiseen<br />
muotoon. Tärkeä tavoite on myös vahvistaa kuntien tietoisuutta tarjolla<br />
olevista tuki- ja rahoitusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillintään ja kannustaa<br />
kuntia hyödyntämään näitä mahdollisuuksia entistä monipuolisemmin.<br />
Keskeistä tällöin on, että tuki- ja rahoitusmahdollisuuksien kriteerit ovat selvät<br />
ja kustannuksiltaan tehokkaimmista päästövähennystoimista on saatavilla puolueetonta<br />
tietoa.<br />
Tässä esiselvityksen loppuraportissa kerrotaan esiselvityksen tärkeimmät<br />
tuotokset. <strong>Esiselvityksen</strong> tavoitteita 1 ja 2 käsitellään päästövähennystoimenpiteistä,<br />
potentiaaleista ja kustannuksista kertovassa luvussa 4, kuntien vaikuttavimmista<br />
ja kustannustehokkaimmista päästövähennystavoitteista (tavoite 3)<br />
kerrotaan kappaleessa 5. Luku 6 käsittelee esiselvityksen aihepiiriin kuuluvia<br />
hyvitysmalleja muissa pohjoismaissa ja pohjoismaista yhteistyötä esiselvityksen<br />
aikana. Päästövähennystoimenpiteiden rahoitusvaihtoehdoista (tavoite 4) tehdystä<br />
koosteesta kerrotaan kappaleessa 7 ja kappaleessa 8 esitellään esitys<br />
kuntien ja valtion välisestä kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen vähentämiseksi<br />
(tavoite 5).<br />
4
3 <strong>Esiselvityksen</strong> toteutus<br />
Kuntaliiton kehittämishanke Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi -esiselvitys toteutettiin vuonna 2012. <strong>Esiselvityksen</strong><br />
projektiasiantuntijana toimii Emilia Paavilainen Kuntaliitosta. Esiselvityksessä<br />
olivat mukana myös Kuntaliiton yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö -yksiköstä<br />
ympäristöpäällikkö Maija Hakanen, yliarkkitehti Ritva Laine, liikenneinsinööri Silja<br />
Siltala, energiainsinööri Kalevi Luoma ja asiantuntija Lotta Mattsson sekä kuntatalousyksiköstä<br />
erityisasiantuntija Jari Vaine. Kuntaliitto rahoitti 40 % esiselvityksen<br />
kustannuksista.<br />
Esiselvityksessä oli hankekuntina mukana 12 kuntaa ja kaksi seutukuntaa.<br />
Hankekuntina esiselvitykseen osallistuvat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa,<br />
Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Salo, Hyvinkää, Tuusula, Paimio sekä Seinäjoen<br />
seudun ilmastostrategiahanke ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. <strong>Kunnat</strong><br />
rahoittivat 20 % esiselvityksen kustannuksista ja kuntien edustajat osallistuivat<br />
esiselvityksen ohjausryhmään.<br />
Ympäristöministeriö rahoitti esiselvitystä 30 % osuudella ja liikenne- ja viestintäministeriö<br />
10 % osuudella. YM:n, LVM:n ja TEM:n edustajat osallistuivat<br />
esiselvityksen ohjausryhmään.<br />
<strong>Esiselvityksen</strong> ohjausryhmä kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Ohjausryhmätyöskentelyyn<br />
osallistuivat seuraavat henkilöt:<br />
Päivi Kippo-Edlund, Helsinki<br />
Sari Soini, Espoo<br />
Tina Kristiansson, Vantaa<br />
Leena Maidell, Vantaa<br />
Pauli Välimäki, Tampere<br />
Minna Tjäderhane-Ojala, Tampere<br />
Risto Veivo, Turku<br />
Stella Aaltonen, Turku<br />
Miika Meretoja, Turku<br />
Päivi Pietarinen, Jyväskylä<br />
Saara Vauramo, Lahti<br />
Erkki Pärjälä, Kuopio<br />
Lea Pöyhönen, Kuopio<br />
Tapio Kettunen, Kuopio<br />
Mikko Savastola, Kuopio<br />
Hillevi Lehto, Salo<br />
Markku Nieminen, Hyvinkää<br />
Suutari-Jääskö Maria, Tuusula<br />
Sinikka Koponen-Laiho, Paimio<br />
Mika Yli-Petäys, Seinäjoen seutu<br />
Niina Huovari, Seinäjoen seutu<br />
Tapio Reijonen, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus<br />
Harri Laurikka, YM<br />
Pirkko Heikinheimo, YM<br />
Saara Jääskeläinen, LVM<br />
Sami Rinne, TEM<br />
Maija Hakanen, Kuntaliitto<br />
Kalevi Luoma, Kuntaliitto<br />
Lotta Mattsson, Kuntaliitto<br />
Ritva Laine, Kuntaliitto<br />
Silja Siltala, Kuntaliitto<br />
Jari Vaine, Kuntaliitto<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 5
4 Kuntien kasvihuonekaasupäästöjen<br />
vähennystoimenpiteet<br />
ja kustannukset<br />
<strong>Esiselvityksen</strong> ensimmäisen osahankkeen tavoitteena oli kartoittaa kuntien<br />
päästövähennystoimenpiteiden päästövähennyspotentiaaleja ja toteutuskustannuksia.<br />
Osahankkeen toteutti Emilia Paavilainen Tampereen kaupungin Kestävä<br />
yhdyskunta – yksikössä tammi-huhtikuussa 2012. Tiedonhaussa keskityttiin<br />
päästövähennystoimenpiteiden kartoittamiseen erityisesti eipäästökauppasektorilla,<br />
mutta energiankulutusta vähentävät toimenpiteet kuitenkin<br />
sisällytettiin kartoitukseen, koska niiden merkitys nähtiin suurena kuntien<br />
kokonaispäästöjen vähentämisen näkökulmasta. Kerätyt tiedot koottiin olemassa<br />
olevan kirjallisuuden, aiheesta laadittujen erillisselvitysten sekä kuntakohtaisten<br />
tiedonantojen pohjalta. Osahankkeen tarkoituksena ei ole ollut tuottaa uutta tietoa,<br />
vaan koota yhteen olemassa olevia tuloksia kuntien toimenpiteistä, joille on<br />
määritelty sekä päästövähenemä että kustannukset. Toimenpiteisiin kohdistuvien<br />
tarkempien vaikuttavuus- ja taloustarkasteluiden laadinta sekä toimenpiteiden<br />
toteutettavuuden arviointi rajattiin kartoituksen ulkopuolelle.<br />
Osahanke kokosi yhteen yli 200 esimerkkiä siitä, millaisia kasvihuonekaasupäästöjä<br />
vähentäviä toimenpiteitä kunnat ovat suunnitelleet tai toteuttaneet,<br />
minkä suuruisia päästövähennyksiä kullakin toimenpiteellä voidaan saavuttaa ja<br />
minkälaisin kustannuksin päästövähennykset voivat olla saavutettavissa. Keskeisimpiä<br />
toimenpidesektoreita olivat maankäyttö ja yhdyskuntarakenne, liikenne,<br />
rakennusten energiankulutus, jätehuolto sekä koulutus, neuvonta ja ohjaus.<br />
Selvityksessä kootut päästövähennystoimenpiteet osoittautuivat keskenään<br />
monin tavoin hyvin erilaisiksi. Osa toimenpiteistä vähentää päästöjä suoraan<br />
teknisillä ratkaisuilla, osa pienentää päästöjen kasvua ja osa vain tukee päästöjä<br />
vähentävien toimenpiteiden toteuttamista. Kaikissa tapauksissa ei siis ole täysin<br />
selvää, voidaanko päästövähennys saavuttaa juuri kyseisellä toimenpiteellä ja<br />
esitettyjen kustannuksen johdosta. On myös tärkeää huomioida, että toimenpiteet<br />
eroavat toisistaan aika-mittakaavassa. Lisäksi päästövähenemä kullekin<br />
toimenpiteelle on riippuvainen siitä, millaiset ovat olleet toimenpiteelle asetetut<br />
taustaolettamukset tai mahdolliset mittaustulokset ja millaisia päästökertoimia<br />
laskennassa on käytetty. Myös kustannuksista saatavilla oleva tieto vaihteli<br />
merkittävästi.<br />
Aineiston valossa eri toimenpiteiden tuomien päästövähennysten vertailu on<br />
ongelmallista, koska tulokset ovat herkkiä lähtöolettamuksille ja voimakkaasti<br />
mittakaava-sidonnaisia. Jokainen laskelma ja päästövähennysarvio kustannustietoineen<br />
sisältää paljon taustaolettamuksia ja muuttujia. Kartoituksen perusteella<br />
näyttää siltä, että kaikki löydetyt toimenpiteet eivät ole vertailukelpoisia.<br />
Siksi päätelmiä vaikuttavimmista ja kustannustehokkaimmista kuntien päästövähennyskeinoista<br />
on selvityksen perusteella tehtävä varovaisesti.<br />
Alkuperäisen aineiston puutteista huolimatta kerätyt esimerkit kuntien päästövähennystoimenpiteistä<br />
ja niiden kustannuksista luovat hyvän ja kattavan katsauksen<br />
kuntien päästövähennyskeinoihin ja -kustannuksiin. Voidaan sanoa, että<br />
löydetyt toimenpiteet ovat joko kunnan sisäisten asiantuntijoiden tai konsulttien<br />
näkemyksille tai tieteellisille tutkimustuloksille perustuvia arvioita tai laskelmia<br />
siitä, mitkä ovat erilaisten toimenpiteiden taloudelliset ja ilmastolliset<br />
6
vaikutukset. Kartoituksen perusteella voidaan todeta, että olemassa oleva tieto<br />
kuntien päästövähennystoimenpiteistä ja kustannuksista ei ole riittävää ja dokumentointia<br />
toteutettujen ja suunniteltujen toimenpiteiden osalta tulisi lisätä ja<br />
sen tulisi olla entistä tarkempaa ja kattavampaa.<br />
Osahankkeen raportti, jossa esitetään osahankkeessa löydetyt päästövähennystoimenpiteet<br />
ja arvioidaan koottua tietoa, löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:<br />
www.kunnat.<strong>net</strong>/ilmastokumppanuus<br />
Esiselvityksessä tuotetusta ensimmäisestä osahankkeesta Kuntien päästövähennystoimenpiteet<br />
ja kustannukset julkaistiin artikkeli ”Päästöjen vähentäminen<br />
onnistuu pienelläkin budjetilla” Kuntatekniikka -lehden numerossa 5/2012.<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 7
5 Kuntien vaikuttavimmat ja<br />
kustannustehokkaimmat toimet<br />
ilmastopäästöjen vähentämiseksi<br />
Yhtenä esiselvitykselle asetetuista tavoitteista oli selvittää, mitkä päästövähennystoimenpiteet<br />
ovat kuntien näkökulmasta kaikkein vaikuttavimpia ja kustannustehokkaimpia<br />
toteuttaa. Koska ensimmäisessä osahankkeessa löydetyt<br />
päästövähennystoimenpiteet ja kustannukset osoittautuivat vertailtavuudeltaan<br />
varsin haasteellisiksi, tuli päästövähennystoimenpiteiden analysoinnin tueksi<br />
saada lisää perusteita. Esiselvityshankkeessa järjestettiinkin 28.9.2012 työpaja<br />
”Kuntien parhaat päästövähennyskeinot”.<br />
Työpajaan kutsuttiin asiantuntijoita hankkeeseen osallistuvista kunnista viideltä<br />
eri sektorilta; liikenne ja logistiikka, maankäyttö ja yhdyskuntarakenne, jäte-<br />
ja vesihuolto, rakennusten energiankulutus sekä koulutus ja neuvonta. Työpajaan<br />
osallistui kaiken kaikkiaan yli 40 henkilöä. Mukana oli muun muassa kaavoittajia,<br />
arkkitehtejä, LVI-asiantuntijoita, liikennesuunnittelijoita ja ympäristökasvattajia.<br />
Ryhmätyöskentelyä varten osallistujat jaettiin oman asiantuntijaalansa<br />
perusteella sektorikohtaisiin pienryhmiin, joissa käsiteltiin ja arvioitiin kyseisen<br />
sektorin päästövähennystoimenpiteitä.<br />
Työpajan tavoitteena oli tuottaa tietoa kuntien ilmastotyön sekä Ilmastokumppanuus-esiselvityksen<br />
tueksi. Työpajassa toteutettujen ryhmätöiden avulla<br />
pyrittiin tunnistamaan päästövähennyspotentiaaliltaan tehokkaat toimenpiteet<br />
sekä jakamaan ne toteutuskustannusten perusteella edullisiin ja kalliisiin toimenpiteisiin.<br />
Tuloksena jokaiselta toimenpidesektorilta tunnistettiin toimenpiteitä,<br />
jotka ovat kohtalaisen edullisia toteuttaa, mutta jotka tuottavat merkittäviä<br />
päästövähennyksiä. Näitä toimenpiteitä voidaan, paikalliset erityispiirteen huomioon<br />
ottaen, suositella toteutettavaksi kaikissa kunnissa. Lisäksi kategorisoinnin<br />
perusteella löydettiin toimenpiteitä, jotka tuottaisivat merkittäviä päästövähenemiä,<br />
mutta ovat toteutuskustannuksiltaan niin merkittäviä, että niiden toteuttaminen<br />
ei ole kaikkialla taloudellisesti mahdollista. Tämän kategorian sisältämät<br />
toimenpiteet ovat tärkeitä, sillä niiden toteuttamisessa voitaisiin hyödyntää<br />
esiselvityksessä ehdotettavaa tuki- ja rahoitusme<strong>net</strong>telyä sekä muita rahoitusmahdollisuuksia.<br />
Yhtenä työpajalle asetetuista tavoitteista oli arvioida eri toimenpiteiden toteutuksen<br />
positiivisia ja negatiivisia sivuvaikutuksia. Sivuvaikutuksia arvioitiin<br />
analysoimalla toimenpiteiden toteutuksen vaikutusta noin 20. indikaattorilla. Indikaattoreita<br />
olivat muun muassa syntyvien jätteiden määrä, melun määrä,<br />
luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, innovatiivisuus- ja työllisyyspotentiaali<br />
sekä esimerkiksi kunnan vuotuiset menot. Tulosten avulla saatiin arvokasta<br />
tietoa eri toimenpiteiden toteutuksen vaikutuksista laajemmin kuntaan ja yhteiskuntaan.<br />
Erilaisten sivuvaikutusten tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden<br />
ilmenemiseen osataan joko varautua tai niiden vaikutusta voidaan pyrkiä tehostamaan.<br />
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että monilla toimenpiteillä voi ilmetä<br />
useita positiivisia sivuvaikutuksia, kun taas negatiiviset vaikutukset näyttäytyivät<br />
varsin vähäisinä tai olemattomina.<br />
8
Työpajan tuloksia tulisi pitää asiantuntijoiden arvioina erilaisten toimenpiteiden<br />
potentiaalista, niin taloudellisessa mielessä, kuin päästövähenemien ja sivuvaikutustenkin<br />
kannalta. Näiden arviointien pohjalta kunnissa voidaan tehdä tarkempia<br />
paikallisia analyysejä eri toimenpiteiden toteutusmahdollisuuksista ja potentiaaleista.<br />
Keskustelua eri toimenpiteiden vaikutuksista ja merkityksestä on<br />
hyvä käydä myös jatkossa erityisesti paikallisella tasolla, jotta kukin kunta voi<br />
tunnistaa ne toimenpiteet, joita kunta voi ja joita sen kannattaa toteuttaa. Työpajassa<br />
käytetyt työskentelyme<strong>net</strong>elmät toimivat yhtälailla paikallisten toimenpiteiden<br />
arviointien pohjana.<br />
Työpajan avulla tuotettiin uutta tietopohjaa sekä esiselvityksen että kuntien<br />
ilmastotyön tueksi. Työpajan tuloksia tullaan hyödyntämään jatkossa Kuntaliiton<br />
ilmastotyössä. Työpajaan osallistuneilta pyydettiin työpajan jälkeen palautetta<br />
työpajan onnistumisesta ja arviot on tiivistetty alla olevaan kaavioon.<br />
Työpajan <strong>loppuraportti</strong>, jossa esitetään työpajan tulokset, on luettavissa Ilmastokumppanuusesiselvityksen<br />
Inter<strong>net</strong>-sivuilta osoitteesta:<br />
www.kunnat.<strong>net</strong>/ilmastokumppanuus<br />
Kuntatalolla pidetystä esiselvityksen työpajan ”Kuntien parhaat päästövähennystoimenpiteet”<br />
tuloksista julkaistiin uutinen <strong>Kunnat</strong>.<strong>net</strong>-sivustolla 18.10.2012.<br />
Uutinen on luettavissa osoitteessa:<br />
http://www.kunnat.<strong>net</strong>/fi/tietopankit/uutisia/2012/Sivut/2012-10-18-<br />
paastot-vahentaminen.aspx<br />
Energiansäästöä ja ilmastokumppanuus-esiselvityksen työpajaa käsittelevä<br />
blogi-kirjoitus julkaistiin 19.11.2012 ERA17 Energiaviisaan raken<strong>net</strong>un ympäristön<br />
aika 2017 -blogissa. Julkaisu löytyy osoitteesta: http://era17.fi/emiliapaavilainen-kunnilla-jo-yli-200-keinoa-vahentaa-paastoja/<br />
Kuntien parhaista päästövähennystoimenpiteistä viestittiin YTY-uutisissa<br />
8/2012. YTY-uutiset on Kuntaliiton yhdyskunta-, tekniikka- ja ympäristöasioiden<br />
sähköinen uutiskirje, jolla on yli 2000 suomenkielistä tilaajaa.<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 9
6 Pohjoismainen yhteistyö<br />
6.1 Selvitys pohjoismaisista kumppanuusmalleista<br />
Osana kuntien ja valtion ilmastokumppanuus -esiselvitystä kerättiin tietoa ja<br />
kokemuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa suunnitelluista ja toteutetuista<br />
kansallisista hyvitysjärjestelmämalleista. Hyvitysjärjestelmissä päästövähennyksen<br />
toteuttajalle myön<strong>net</strong>ään rahallinen korvaus syntyneestä ja toden<strong>net</strong>usta<br />
päästövähennyksestä. Pohjoismaisissa hyvitysjärjestelmissä on kyse kasvihuonekaasupäästöjen<br />
vähennysten rahoitusjärjestelmistä tai markkinoista, jotka on<br />
luotu pääasiassa auttamaan valtiota saavuttamaan kansalliset päästövähennystavoitteensa<br />
päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Vaikka pohjoismaiset hyvitysjärjestelmämallit<br />
eroavat toisistaan, voidaan yhdistävinä piirteinä tunnistaa<br />
muun muassa kuntien tärkeä rooli päästöjen vähentämisessä sekä valtion kanssa<br />
laaditut sopimukset päästövähennysten ostosta.<br />
Ruotsin KLIMP-järjestelmä on valtion investointiohjelma, joka on keskittynyt<br />
liikenne-, energia- ja jätesektoreihin ja ollut käytössä vuosina 2003-2008. Mallin<br />
tavoitteena on ollut motivoida kuntia, yrityksiä ja muita toimijoita tekemään pitkän<br />
aikavälin investointeja, jotka vähentävät kielteisiä ympäristövaikutuksia ja<br />
kannustavat paikalliseen osallistumiseen ja aloitteeseen. KLIMP-mallissa valtio<br />
ostaa päästövähennyksiä kotimaisilta toimijoilta.<br />
KLIMP- järjestelmässä tuen hakijat laativat ilmastostrategiat tai nelivuotiset<br />
ilmastoinvestointiohjelmat, jotka koostuivat erilaisista päästöjä vähentävistä<br />
toimenpiteistä. Investointiohjelmat ja niiden sisältävät toimenpiteet kävivät läpi<br />
monivaiheisen asiantuntija-arvioinnin, jonka perusteella parhaat investointiohjelmat<br />
valittiin toteutettaviksi. Rahoitusta maksettiin kolmivaiheisesti, mutta lopullinen<br />
päätös investoinnin suorittajille an<strong>net</strong>tavasta tuesta päätettiin vasta<br />
<strong>loppuraportti</strong>en jälkeen sen perusteella, kuinka hyvin ohjelmat olivat saavuttaneet<br />
niille asetetut tavoitteet. Järjestelmä ei sisällä päästövähenemien todennusta<br />
ja näin ollen valtio maksoi arvioiduista päästövähennyksistä. Ruotsin järjestelmä<br />
käynnistyi ennen EU:n päästökauppajärjestelmää, joten mallilla on tuettu<br />
myös päästökauppasektorin päästöihin suoraan tai epäsuoraan vaikuttavia<br />
toimenpiteitä.<br />
KLIMP-järjestelmässä ei käytetty yhtenäistä lisäisyyden arvioinnin metodologiaa<br />
ja päästövähennykset ovat perustuneet tuen saajien omiin arvioihin, joiden<br />
uskottavuudesta ja vertailukelpoisuudesta ei ole varmuutta. Vuosina 2003-2008<br />
KLIMP-järjestelmän kautta on jaettu rahoitusta yhteensä 1,8 miljardia ruotsin<br />
kruunua (noin 200 M€). Kokonaisuudessaan tukea kyseisinä vuosina sai 126 ilmastoinvestointiohjelmaa<br />
ja 23 erityishanketta, jotka nähtiin erityisen tehokkaiksi<br />
toimenpiteiksi. Investointien on arvioitu vähentävän vuosittain 1,1 miljoonaa<br />
tonnia hiilidioksidipäästöjä. KLIMP-ohjelmassa toteutettujen päästövähennysten<br />
keskihinta noin 100 SEK/t (noin 11 €/t). Kokemusten perusteella KLIMPjärjestelmä<br />
nähtiin kunnille raskaana ja hitaana prosessina.<br />
Tanskan kansallisen päästövähennysmekanismin tavoitteena on saavuttaa<br />
kotimaisia päästövähenemiä, selvittää ei-päästökauppasektorin päästövähennyspotentiaalia<br />
sekä löytää uusia päästövähennyspotentiaaleja mahdollistamalla<br />
osallistuminen myös yksityiselle sektorille. Tanskan mekanismin pilotointivaihe<br />
hyväksyttiin toteutettavaksi vuonna 2010. Mallin hyödyntämä mekanismi on hyvin<br />
samankaltainen kuin Kioton Protokollan JI joustava mekanismi kansainvälisille<br />
ilmastohankkeille. Mallissa valtio pyytää julkisesti ja avoimesti tarjouksia ei-<br />
10
päästökauppasektorin päästöjä vähentävistä toimenpiteistä ja valitsee ehdotusten<br />
perusteella ne toimenpiteet, jotka se katsoo päästövähennyspotentiaalin,<br />
kustannustehokkuuden ja lisäisyys-periaatteen näkökulmasta soveltuvimmiksi.<br />
Valtio sitoutuu maksamaan kiinteän hinnan valituilla toimenpiteillä aikaansaaduista<br />
päästövähenemistä ja maksu suoritetaan jälkikäteen. Mallissa valtio maksaa<br />
ainoastaan sovituilla toimenpiteillä saavutetuista päästövähennyksistä. Malli<br />
ei sisällä yhtenäistä laskentame<strong>net</strong>elmää saavutettaville päästövähennyksille.<br />
Tärkeänä kriteerinä toimenpiteiden valinnassa on, että saavutettavien päästövähenemien<br />
tulee näkyä kansallisessa päästöinventaariossa eipäästökauppasektorilla.<br />
Päästövähennysten verifioinnista ja monitoroinnista vastaa<br />
sama taho, joka toteuttaa Tanskan kasvihuonekaasupäästöinventaarion. Pilottivaiheessa<br />
Tanskan hallitus lupautui tukemaan kahta maksimissaan viisi<br />
vuotta kestävää projektia ostamalla niistä syntyvät päästövähennykset. Pilottihankkeet<br />
valittiin Tanskan energiaviraston järjestämien tarjouskilpailujen kautta.<br />
Tanskan valtion budjetti päästövähennysjärjestelmän pilotoinnille oli kohtalaisen<br />
pieni ja sillä voitiin ostaa kiinteään 16 €/tonni -hintaan maksimissaan noin<br />
65 000 tonnia päästövähennyksiä vuosina 2011-2015. Tanskan mallissa hyvitysmaksu<br />
hankkeille suoritetaan jälkikäteen toteutuneita päästövähennyksiä<br />
vastaan. Järjestelmän hallintokuluiksi on arvioitu noin 3,5 % koko ohjelman kustannuksista.<br />
Järjestelmän haasteiksi Tanskassa on todettu paikallisen tason resurssit liittyen<br />
muun muassa osaamiseen, tietoon kasvihuonekaasupäästöistä, laskennasta<br />
ja jaosta ei-päästökauppasektorin ja päästökauppasektorin välillä sekä toimenpiteiden<br />
taloudelliseen toteutettavuuteen ja siihen liittyviin budjetti- ja riskikysymyksiin.<br />
Norjan KLOKT-hyvitysjärjestelmämallin keskeisiä osia ovat standardoidut<br />
päästövähennysten laskentame<strong>net</strong>elmät ja kuntien ilmastotavoitteiden, toimenpiteiden<br />
ja tulosten todentaminen. Mallissa valtio ostaa kunnilta päästövähennyksiä,<br />
mutta niistä saatava hinta on aina valtion ja kuntien edustajan välisten<br />
sopimusneuvottelujen tulos. Ajatuksen on, että sopimusneuvotteluiden avulla<br />
määräytyvä päästövähennysten hinta mahdollistaa kustannustehokkuuden ja<br />
markkinoiden syntymisen.<br />
Päästöjen laskennassa ja toimenpiteiden dokumentoinnissa kunnilla on apunaan<br />
inter<strong>net</strong>-perustainen laskentatyökalu, jota täyttämällä kunta pystyy määrittelemään<br />
jokaiselle järjestelmässä hyväksytylle päästövähennystoimenpiteelle<br />
saavutettavat päästövähenemät maksimissaan seuraaville 24 vuodelle. Jokainen<br />
järjestelmällä laskettu päästövähennystoimenpide, joka halutaan tarjota sopimusneuvotteluihin,<br />
tulee lisäksi todentaa ulkopuolisen akkreditoidun osapuolen<br />
toimesta. Riippumattoman tahon todentaminen tapahtuu verkkoperusteisen<br />
laskentatyökalun kautta ja koskee kyseisellä toimenpiteellä aikaansaatavia päästövähenemiä<br />
ja niihin liittyvän dokumentoinnin luotettavuutta.<br />
Norjan malli on tarkoitettu periaatteessa kaikille päästökauppasektorin ulkopuolisille<br />
toimenpiteille, mutta käytännössä kunnat voivat ilmoittaa sopimusme<strong>net</strong>telyyn<br />
ainoastaan sellaisia toimenpiteitä, joille on mallin kehittäjien toimesta<br />
luotu laskentatyökaluun oma tarkastuslista. Tällaisia toimenpiteitä on tähän<br />
mennessä laadittu yhteensä 20. Norjan Kuntaliitto KS on sijoittanut malliin ja<br />
laskentatyökaluun liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen jo yhteensä noin<br />
500 000 € ja lisäksi laskentatyökalun testaamiseen on saatu ulkopuolista rahoitusta<br />
yhteensä 150 000 €.<br />
KLOKT-mallin kehittäminen aloitettiin vuonna 2008 ja laskentatyökalun<br />
(KVIKKT) kehittäminen on vienyt lähes kaksi vuotta. Toistaiseksi malli ei ole ollut<br />
käytössä, mutta laskentatyökalua on testattu 35 Norjan kunnassa. KVIKKTlaskentatyökalun<br />
kehittämiseen tarvitaan edelleen lisärahoitusta, sillä yhden tar-<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 11
kastuslistan kustannus on keskimäärin 6500 € ja niitä tarvitaan toimivaan työkaluun<br />
noin 200 kappaletta.<br />
Selvitys pohjoismaisista ilmastokumppanuusmalleista on kokonaisuudessaan<br />
luettavissa osoitteessa: www.kunnat.<strong>net</strong>/ilmastokumppanuus<br />
6.2 Pohjoismaiset työpajat<br />
Ilmastokumppanuus-esiselvityksen aikana järjestettiin kaksi pohjoismaista<br />
työpajaa (Gentofte, Tanska, 6-7.6.2012 ja Helsinki 22.11.2012), joihin osallistui<br />
sekä kuntaliittojen että valtionhallinnon edustajia Ruotsista, Tanskasta, Norjasta<br />
ja Suomesta. Työpajojen tarkoituksena oli jakaa tietoa pohjoismaissa toteutetuista<br />
ja suunnitelluista ilmastohankkeista, sekä kehittää mahdollista yhteistyötä<br />
paikallisten päästövähennystoimenpiteiden laskentaan ja rahoitusjärjestelmien<br />
testaamiseen.<br />
Marraskuisessa työpajassa Helsingissä päätettiin jatkaa pohjoismaisen yhteistyön<br />
kehittämistä. Ideana on hakea rahoitusta pilottihankkeelle, jossa jokaisesta<br />
maasta valittaisiin kolme kuntaa, joissa testattaisiin erilaisia hyvitysjärjestelmämalleja<br />
ja laskentajärjestelmiä. Arvokkaita kokemusperäisiä tuloksia voitaisiin<br />
hyödyntää sekä maiden välillä että kansallisesti suunniteltaessa laajempia<br />
paikallisten ilmastotoimenpiteiden rahoitusme<strong>net</strong>telyjä. Yhteisen projektin suunnittelu,<br />
aikataulu ja tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä kesken.<br />
12
7 Selvitys olemassa olevista rahoitusmahdollisuuksista<br />
kuntien<br />
ilmastotyössä<br />
Osana Ilmastokumppanuus-esiselvitystä tehtiin kartoitus olemassa olevista<br />
rahoitusmahdollisuuksista kuntien ilmastotyön tueksi. Kuntien ilmasto- ja energiahankkeisiin<br />
onkin haettavissa rahoitusta monesta eri lähteestä. Rahoitusta<br />
tarjoavat niin kotimaiset rahoittajat kuin EU-rahastotkin. Eri rahoituslähteet<br />
myöntävät rahoitusta eri tarkoituksiin ja näin ollen rahoituskriteerit vaihtelevat<br />
ohjelmittain.<br />
Kotimaisen rahoituksen osalta kunnilla on käytössä useita eri rahoitusvaihtoehtoja.<br />
Rahoituksen haku on helppoa, sillä lisätietoja on saatavilla helposti<br />
suomenkielellä niin Inter<strong>net</strong>istä kuin yhteyshenkilöiltäkin. <strong>Kunnat</strong> voivat esimerkiksi<br />
hakea joukkoliikenteen valtionavustusta tai liikkumisen ohjauksen tutkimus-<br />
ja kehitystukea joukkoliikenteen ja liikkumisen kehittämishankkeisiin.<br />
Alueellisesti merkittävien maakuntastrategiaa tukevien hankkeiden rahoitukseen<br />
on mahdollista hakea tukea maakunnan kehittämisrahoituksen kautta. Muun<br />
muassa energiakatselmuksiin, energiatehokkuusinvestointeihin ja energiantuotannon<br />
ympäristöhaittoja vähentäviin hankkeisiin kunnat voivat hakea tukea<br />
työ- ja elinkeinoministeriöltä ja asuntotuotannon investointeihin ja tutkimukseen<br />
rahoitusta on haettavissa ARA:lta. Lisäksi Tekes ja Sitra myöntävät hankerahoitusta<br />
ilmastohankkeille.<br />
EU-rahoitusta haettaessa on hyvä olla tarkasti selvillä rahoitusohjelmassa rahoitettaville<br />
hankkeille asetetuista kriteereistä ja vaatimuksista. Hakuprosessi<br />
voi olla aikaa vievä ja monimutkainen ja eduksi on, jos hakijoilla on aikaisempaa<br />
kokemusta EU-rahoitushausta. <strong>Kunnat</strong> voivat hakea tukea ilmasto- ja energiahankkeille<br />
rahoitusta kansallisesti koordinoitavista EU:n rakennerahastoista sekä<br />
Life+-rahastosta. Lisäksi esimerkiksi IEE-ohjelmasta ja EEEF-ohjelmasta voi hakea<br />
tukea kestäviin energiahankkeisiin. Teknistä valmistelurahoitusta energia- ja<br />
ilmastohankkeille tarjoavat Elena- ohjelmat sekä MLEI.<br />
<strong>Kunnat</strong> voivat rahoittaa energiansäästöhankkeita myös esimerkiksi ESCOpalvelumallin<br />
avulla tai leasing-rahoituksella. Lisäksi mo<strong>net</strong> pankit myöntävät<br />
kunnille lainaa kilpailukykyisin ehdoin.<br />
Erilaisia rahoitusvaihtoehtoja kuntien ilmastotyön tueksi näyttäisi olevan varsin<br />
monta. On kuitenkin muistettava, että jokaiseen rahoitusohjelmaan hyväksyttävien<br />
hankkeiden kriteeristö ja tavoitteet on tarkkaan määritelty ja rahoitusta<br />
ei kaikille hankkeille ole tarjolla. Lisäksi tietoa erilaisista rahoitusohjelmista,<br />
hakuajoista ja kriteereistä on varsin niukasti saatavilla tai vaikeasti löydettävissä.<br />
Ilmastokumppanuus-esiselvityksessä koottiin yhteen materiaalia liittyen erilaisiin<br />
rahoitusvaihtoehtoihin, hakukriteereihin ja aikatauluihin, jota apuna käyttäen<br />
kuntien on helpompi löytää heidän tarpeitansa vastaavat rahoituskanavat.<br />
Tietopaketti erilaisista rahoitusvaihtoehdoista kuntien ilmasto- ja energiahankkeiden<br />
rahoitukseen löytyy esiselvityksen Inter<strong>net</strong>-sivuilta osoitteesta:<br />
www.kunnat.<strong>net</strong>/ilmastokumppanuus<br />
Selvityksestä kuntien erilaisista rahoitusvaihtoehdoista julkaistiin artikkeli<br />
Kuntatekniikka -lehden numerossa 8/2012 otsikolla: Ulkopuolinen rahoitus<br />
vauhdittaa kuntien ilmastohankkeita.<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 13
8 Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus-<br />
malli<br />
8.1 Ilmastokumppanuuden tavoitteet<br />
Kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi vähentävien toimenpiteiden toteuttaminen<br />
ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttää paikallisen tason aktiivista<br />
osallistumista ja kunnille suunnattuja taloudellisia kannusteita. Vaikka mo<strong>net</strong><br />
kunnat ovat tunnistaneet vaikutusmahdollisuutensa ilmastonmuutokseen, sitoutuneet<br />
ilmastotyöhön ja asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen<br />
vähentämiseksi alueellaan, voidaan kustannustehokkaita päästövähennystoimenpiteitä<br />
toteuttaa vain rajallisesti ilman valtion tukea. Vuonna 2011<br />
toteutetussa Kuntaliiton selvityksessä kunnat arvioivat että valtion taloudellinen<br />
tuki ilmastotoimenpiteiden toteuttamiseksi on tärkein kannustin edistämään<br />
kunnissa tehtävää ilmastotyötä (Mattsson 2012).<br />
Suomi on EU:n taakanjakopäätöksen mukaisesti sitoutunut vähentämään<br />
kasvihuonekaasupäästöjään ei-päästökauppasektorilla -16 % vuoden 2005 tasosta<br />
vuoteen 2020 mennessä. VTT:n arvioiden mukaan (Ekholm et al, 2011)<br />
tavoitetta ei saavuteta nykytoimenpiteillä. Ei-päästökauppasektorin päästöillä<br />
tarkoitetaan liikenteestä, maankäytöstä ja yhdyskuntarakenteesta, f-kaasuista,<br />
jätehuollosta, rakennusten erillislämmityksestä ja maataloudesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.<br />
Suomessa kunnat voivat vaikuttaa merkittävästi monilla<br />
näillä toimialoilla tehtäviin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Jotta päästövähennystoimenpiteitä<br />
toteutettaisiin laaja-alaisesti, tarvitaan kustannustehokas rahoitusmalli<br />
tuomaan vauhtia päästövähennysten toimeenpanoon ja innovointiin sekä<br />
yhteneväisiä ja läpinäkyviä käytäntöjä ja me<strong>net</strong>elmiä kuntien päästövähennystoimenpiteiden<br />
laskentaan, raportointiin ja tulosten seurantaan.<br />
Ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyssä on kyse tuki- ja rahoitusjärjestelmästä,<br />
jossa kunnat voivat tarjota valtiolle kasvihuonekaasupäästövähennyksiä ja saada<br />
toteuttamistaan vähennyksistä rahallisen hyvityksen. Kumppanuusme<strong>net</strong>tely<br />
on hyvitysjärjestelmä, joka ei ole sidoksissa EU:n päästökauppajärjestelmään.<br />
Parhaimmillaan ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>tely mahdollistaa taloudellisesti kannattavien,<br />
paikallisesti toimeenpantujen päästövähennysten ja niiden positiivisten<br />
sivuvaikutusten, kuten työllisyyden ja hyvinvoinnin syntymisen Suomessa.<br />
Ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>tely vähentäisi valtion tarvetta hankkia päästövähennyksiä<br />
ulkomailta, mutta varmistaisi samalla että valtio pystyisi täyttämään kansainvälisiä<br />
sitoumuksiaan päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämisessä.<br />
Ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>tely tiivistäisi valtion ja kuntien välistä yhteistyötä<br />
ilmastonmuutoksen hillinnässä ja toisi tarvittavaa tukea kuntien ilmastotyölle.<br />
Kuntaliitto ehdottaa Suomeen vaiheittain kehitettävää ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyä<br />
ei-päästökauppasektorille. Järjestelmän kehittäminen tulisi aloittaa<br />
pilottivaiheella. Pilottivaiheessa valintame<strong>net</strong>telyn kautta valittaisiin muutamia<br />
kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä paikallisia projekti-ideoita toteutettavaksi<br />
ja näiden tuottamista päästövähennyksistä valtio maksaisi projektien toteuttajille<br />
rahallisen hyvityksen. Pilottikohteet toimisivat oppimismahdollisuuksina<br />
kumppanuus-me<strong>net</strong>telyn käytännön toteutuksen ja kuntien parhaiden päästövähennyskäytäntöjen<br />
näkökulmasta, mutta tuottaisivat samalla myös todellisia<br />
päästövähennyksiä. Pilottivaihetta tarvitaan me<strong>net</strong>telyn ja järjestelmän toimivuuden<br />
testaamiseen ja kehittämisen tueksi mutta erityisesti myös näyttämään<br />
14
suuntaa, rohkaisemaan ja kannustamaan kuntia paikallisten päästövähennystoimenpiteiden<br />
toteuttamiseen. Pilottivaiheen avulla saataisiin myös esille kunnissa<br />
olevaa ilmastopäästöjen vähennyspotentiaalia.<br />
Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen vähentämiseksi -<br />
esiselvityksessä on tunnistettu merkittäviä haasteita kuntien päästövähennystoimenpiteiden<br />
kustannusten ja potentiaalisten päästövähennysten arvioinnissa<br />
ja laskennassa. Pilottiprojektin kautta kehitettäisiin yhteneväisiä ja läpinäkyviä<br />
käytäntöjä ja me<strong>net</strong>elmiä kuntien päästövähennystoimenpiteiden laskentaan,<br />
raportointiin ja tulosten seurantaan. Yhtenäiset me<strong>net</strong>elmät tukevat ja helpottavat<br />
kuntien ilmastotyötä ja mahdollistavat vertailtavuuden ja hyvien käytäntöjen<br />
leviämisen sekä parhaimmillaan omalta osaltaan innostavat kuntia kehittämään<br />
uusia ja innovatiivisia toimenpiteitä päästöjen ja kustannusten minimoimiseksi<br />
ja positiivisten sivuvaikutusten maksimoimiseksi.<br />
Pilottivaihe tulee nähdä ensimmäisenä vaiheena kansallisen kuntien ja valtion<br />
välisen kumppanuusmallin kehittämisessä paikallisen ilmastotyön tueksi. Pitkällä<br />
aikavälillä tavoitteena on rakentaa Suomeen pysyvä kuntien ja valtion välinen<br />
ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävä tukijärjestelmä, joka on kuntien ja valtion<br />
edunmukainen, hyödyllinen ja kustannustehokas me<strong>net</strong>tely edistää kotimaisten<br />
päästövähennysten syntyä.<br />
8.2 Pilottijärjestelmän kuvaus<br />
Alla oleva kuva havainnollistaa ehdotettavan ilmastokumppanuuden pilottijärjestelmän<br />
vaiheita.<br />
Pilottivaiheen projektihaku olisi kunnille, kuntaryhmille sekä kuntien ja yritysten<br />
yhteishankkeille avoin hakume<strong>net</strong>tely, johon toimijat tuottaisivat hanke-<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 15
ideoita. Hankeideoiden tuottamiseen ja hakume<strong>net</strong>telyyn luotujen ohjeistusten<br />
ja lomakkeiden avulla hankehaku voitaisiin toteuttaa verkkopohjaisilla lomakkeilla.<br />
Hakulomakkeet tulee suunnitella niin, että niissä kuvataan riittävällä tarkkuudella<br />
hankkeen tavoitteet ja tehtävät, osallistujatahot, hankkeella saavutettavat<br />
muut yhteiskunnalliset hyödyt ja mahdolliset riskit sekä alustava arvio<br />
hankkeella saavutettavista päästövähenemistä. Lisäksi on tärkeää, että hankeideat<br />
sisältävät tarvittavat laskelmat hankkeen kustannuksista ja perustelut<br />
hankkeen lisäisyydelle sekä varmistuksen kunnan ja muiden toimijoiden sitoutumisesta<br />
hankkeeseen.<br />
Hankeideoiden pohjalta kumppanuus-toimielin tekee ennalta määritellyn valintakriteeristön,<br />
alustavien päästövähennyslaskelmien sekä käytettävissä olevien<br />
varojen perusteella päätökset pilottiohjelmaan hyväksyttävistä hankkeista.<br />
Kun valinta on tehty, toteuttaa ulkopuolinen asiantuntijataho tarkemmat laskelmat<br />
hankkeiden päästövähennyspotentiaalista määritetylle aikajaksolle. Laskelmien<br />
perusteella valtio ja hankkeen toteuttajat tekevät sopimuksen toimenpiteen<br />
toteutuksesta, aikataulusta ja päästövähennysten ostosta, jonka jälkeen<br />
valmistelut toimenpiteen toteuttamiseksi aloitetaan. Kunta ja mahdolliset muut<br />
toimijat toteuttavat hankkeen omalla kustannuksellaan ja mahdollisen muun tuen<br />
avulla. Kun toimenpide on toteutettu, ulkopuolinen taho todentaa toteutuksen<br />
ja suunnitelman yhdenpitävyyden sekä varmentaa hankkeella saavutettavissa<br />
olevat päästövähenemät. Todennuksen jälkeen valtio suorittaa maksun syntyvistä<br />
päästövähennyksistä sovitulta hyvitysajanjaksolta. Sekä järjestelmää, että<br />
toteutettuja projekteja ja syntyviä päästövähennyksiä tulee seurata määräajan.<br />
Ennen järjestelmän testausta tulee huolehtia siitä, että järjestelmän edellyttävä<br />
metodologiat ovat yhteisesti sovittuja ja hyväksyttyjä. Näin ollen ennen<br />
kumppanuusme<strong>net</strong>telyn pilotoimista tulee kumppanuus-toimielimen järjestäytyä.<br />
Toimielin vastaa ja ohjaa pilottivaihetta ja määrittelee muun muassa pilottihankkeiden<br />
valintakriteeristön, käytettävän lisäisyysperiaateen ja päästölaskentame<strong>net</strong>telyt<br />
sekä luo hakulomakkeet ja muut edellytykset järjestelmän toiminnalle.<br />
Toimielimen vastuulla on myös valmistella pilottihankkeiden valinta sekä<br />
tarvittavat sopimukset. Elimessä tulee olla asiantuntijoita valtionhallinnosta sekä<br />
Kuntaliitosta sekä päästövähennysten laskentaan erikoistuneilta tahoilta. Seuraavien<br />
otsikoiden alla on käyty läpi kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi -esiselvityksessä tunnistettuja rajauksia ja metodologioita,<br />
joista asiantuntevien ja päätösvaltaisten tahojen on käytävä keskustelua<br />
ja tehtävä päätöksiä ennen järjestelmän testausta.<br />
8.2.1 Pilotin rajaukset<br />
Esitettävä pilotti-malli on suunnattu kuntasektorille ja kunnalla tuleekin olla<br />
merkittävä rooli järjestelmän piiriin hyväksyttävän päästövähennystoimenpiteen<br />
toteuttamisessa. Kuntien yhteisten projektien sekä kunnan ja yksityisen tai kolmannen<br />
sektorin toimijoiden välisten yhteishankkeiden osallistuminen ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyyn<br />
tulee myös mahdollistaa, jotta innovatiivisuutta ja verkostoitumista<br />
ei rajoiteta. Parhaimmillaan malli voisi kannustaa paikallisia ja<br />
alueellisia toimijoita yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi. Tärkeää on myös,<br />
että malli perustuu vapaaehtoisuuteen ja kunnilla ei ole velvoitetta tuottaa projekti-ideoita<br />
ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyyn.<br />
Ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>tely tulisi rajata koskemaan eipäästökauppasektoria,<br />
jotta varmistetaan että kaikki järjestelmällä aikaansaatavat<br />
päästövähennykset tulevat hyväksytyiksi kansallisessa päästölaskennassa ja<br />
Suomen taakanjakovelvoitteen täyttämisessä. Näin ollen pilotti tulisi rajata kos-<br />
16
kemaan liiken<strong>net</strong>tä, maankäyttöä, rakennusten erillislämmitystä, maataloutta,<br />
jätehuoltoa ja f-kaasuja. Kaikki suoraan ja välillisesti päästökauppasektorin<br />
päästöjä vähentävät toimenpiteet tulisi rajata järjestelmän ulkopuolelle kaksoislaskennan<br />
ja kaksinkertaisen hyödyn välttämiseksi.<br />
Ajallisesti, mikäli ilmastokumppanuuspilotilla on käytettävissä riittävät resurssit,<br />
voitaisiin tarvittavat toimintaedellytykset päätöksineen ja ohjeistuksineen<br />
sekä hakume<strong>net</strong>tely ja hankkeiden valinta toteuttaa yhden vuoden aikana.<br />
Aikataulu ei kuitenkaan saa olla esteenä sille, että hakukriteerit ja ohjeistukset<br />
luodaan ja arvioidaan perusteellisesti ennen hankehakua ja että kunnille ja muille<br />
toimijoille jää riittävästi aikaa ideoida hankkeita. Hankkeiden toteutus ja sitä<br />
seuraava päästövähennysten hyvitys ajoittuisivat näin ollen mahdollisuuksien ja<br />
valittavien hankkeiden mukaan hakume<strong>net</strong>telyyn nähden seuraavalle vuodelle.<br />
Järjestelmän seurantaa ja toimivuuden arviointia tulee toteuttaa sekä ensimmäisenä<br />
ja toisena vuonna, että koko hyvitysjakson ajan.<br />
8.2.2 Päästövähennysten laskentame<strong>net</strong>elmät<br />
Jotta kumppanuusme<strong>net</strong>telyn avulla aikaansaadut päästövähennykset voidaan<br />
laskea osaksi Suomen taakanjakovelvoitetta, tulee laskennassa käyttää<br />
kansallisesti ja kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita ja me<strong>net</strong>elmiä. Pilottivaiheessa<br />
on tärkeää, että toimenpiteiden päästölaskenta on luotettavaa, mutta<br />
kunnille myös kohtalaisen helppoa toteuttaa käytännössä. Kun päästöjen laskentaan<br />
on olemassa selkeät ohjeet ja asiantuntevaa apua saatavilla, kannustaa se<br />
kuntia tuottamaan hanke-ideoita.<br />
Päästövähennysten laskennan tulisi pilottivaiheessa olla kaksivaiheinen. Hankehaussa<br />
kunnilta tulisi edellyttää ohjeiden mukaan toteutettava kevyt päästölaskenta.<br />
Kevyt päästölaskenta tulisi olla helppo toteuttaa ja voisi perustua esimerkiksi<br />
ennalta määriteltyjen ja yhteisten päästökertoimien käyttöön, joiden<br />
avulla kunnassa laskettaisiin hankkeella aikaansaatavat alustavat päästövähennykset<br />
esimerkiksi vuositasolla. Päätös pilottiin hyväksyttävistä hankkeista tehtäisiin<br />
alustavan laskennan ja muiden kriteereiden perusteella. Päästölaskentaan<br />
perehtyneet asiantuntijat toteuttaisivat siinä vaiheessa, kun toimenpide on<br />
hyväksytty toteutettavaksi, tarkemman päästölaskennan, joka olisi toteutettu<br />
IPCC:n kriteerien mukaan kansallisen päästöinventaarion kanssa yhtenevin me<strong>net</strong>elmin.<br />
Hankkeen saama hyvitys perustuisi tähän tarkempaan laskentaan. Mikäli<br />
jo hakuvaiheessa kunnilta edellytetään tarkkoja tietoa päästövähenemistä,<br />
joutuisivat mo<strong>net</strong> kunnat turvautumaan ulkopuolisiin asiantuntijapalveluihin, mikä<br />
asettaisi kunnat eriarvoiseen asemaan käytössä olevien taloudellisten resurssien<br />
näkökulmasta. Asiantuntijapalveluiden käyttö viivästyttäisi ja monimutkaistaisi<br />
järjestelmää, eikä kannustaisi kuntia osallistumaan aiheutuvien kustannusten<br />
vuoksi, sillä hakuvaiheessa kumppanuusme<strong>net</strong>telyn piiriin pääsystä ja saatavista<br />
päästöhyvityksistä ei kunnilla ole varmuutta.<br />
Tarkemmassa laskennassa laskentame<strong>net</strong>telyn on oltava yhdenmukainen Tilastokeskuksen<br />
vastuulla olevan vuosittaisen kansallisen päästöinventaarion ja<br />
IPCC:n ohjeiden kanssa, jotta tulosten vaikuttavuutta voidaan arvioida osana<br />
kansallista päästöinventaariota. Tästä syystä on tärkeää, että kumppanuustoimielimessä<br />
ja pilottijärjestelmän tarkemmassa suunnittelussa on mukana päästölaskennan<br />
asiantuntijoita. Toteutetuista pilottihankkeista syntyvien päästövähennysten<br />
ulkopuolinen todennus on myös tärkeää, jotta varmistetaan pilotoitavilla<br />
hankkeilla saavutettavissa olevat päästövähennykset.<br />
Myöhäisemmässä vaiheessa olisi perusteltua kehittää kuntien käyttöön verkkopohjainen<br />
sovellus toimenpiteillä saavutettavien päästövähennysten lasken-<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 17
taan. Yhtenä mallina tähän voidaan pitää Norjassa kehitettyä KVIKKT-mallia.<br />
Tällainen Inter<strong>net</strong>pohjainen sovellus, joka laskee kansallisten tai paikallisten<br />
taustamuuttujien sekä käyttäjän syöttämien hankekohtaisten avaintietojen arvojen<br />
perusteella hankkeella saavutettavat päästövähenemät, helpottaisi merkittävästi<br />
kunnissa tehtävää työtä ja ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyn vaiheita sekä<br />
pitkällä aikavälillä myös hallinnointikustannuksia. Laskentasovellus auttaisi kuntia<br />
myös muiden kuin ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyyn soveltuvien päästövähennyshankkeiden<br />
päästövähennysten laskennassa ja toisi läpinäkyvyyttä paikallisten<br />
ilmastotavoitteiden toteutumisen arviointiin.<br />
Verkkopohjaisen laskentatyökalun kehittäminen edellyttää aikaa ja resursseja.<br />
Tästä syystä onkin tärkeää pohtia, olisiko sitä mahdollista yhdistää joihinkin<br />
jo olemassa oleviin kansallisiin päästölaskentatyökaluihin tai voitaisiinko Norjassa<br />
kehitettyä mallia sen valmistuttua hyödyntää tulevaisuudessa myös Suomessa.<br />
Norjassa on tehty merkittävää työtä päästövähennysten laskentame<strong>net</strong>elmien<br />
eteen, mutta malli ei kuitenkaan ole vielä valmis käyttöönotettavaksi. Samanaikaisesti<br />
kuin Suomessa kehitetään kevyt järjestelmä ja varmistetaan että<br />
päästövähennyksiä syntyy jo vuoteen 2020 mennessä, tulisi Suomen osallistua<br />
tiiviisti pohjoismaiseen yhteistyöhön laskentame<strong>net</strong>elmien yhdenmukaistamiseksi<br />
ja verkkopohjaisen laskentasovelluksen kehittämiseksi. Yhteisten me<strong>net</strong>elmien<br />
käyttöönotto kaikissa pohjoismaissa olisi kustannustehokasta ja lisäisi laskentojen<br />
uskottavuutta kansainvälisessä näkökulmassa. Pohjoismaisen hyvitysjärjestelmän<br />
luominen edellyttää kuitenkin merkittävää taloudellista panostusta ja yhteistyön<br />
tiivistämistä ja kehitystyö voi näin ollen viedä vielä vuosia.<br />
8.2.3 Hankkeiden valintakriteeristö<br />
Jotta todellisia päästövähennyksiä saavutetaan kansallisella tasolla, on varmistuttava<br />
siitä, että me<strong>net</strong>telyyn hyväksytyt päästövähennystoimenpiteet tuovat<br />
niin sanotusti lisäisiä eli ylimääräisiä päästövähennyksiä, jotka eivät kuulu<br />
joka tapauksessa tehtäviin päästövähennyksiin ja jotka eivät näin ollen syntyisi<br />
ilman valtion maksamaa hyvitystä. Esimerkiksi Tanskassa toteutetussa hyvitysjärjestelmäpilotissa<br />
hankkeen lisäisyys määriteltiin vähintään viiden vuoden takaisinmaksuaikana<br />
8 %:n vuotuisella korkokannalla laskettuna sekä käyttämällä<br />
erityisiä muun muassa riskeihin ja lainsäädäntöön perustuvia perusteluja sille,<br />
ettei hanke toteutuisi ilman hyvitystä. Määriteltyä takaisinmaksun minimiaikaa<br />
ja taloudellista kannattamattomuutta voitaisiin ilmastokumppanuus-pilotissa pitää<br />
hyvänä perusteena hankkeen lisäisyyden arvioinnissa ja näin ollen toimenpiteen<br />
toteuttajan tulisi jo hakuvaiheessa an<strong>net</strong>tujen ohjeiden mukaisesti laskelmin<br />
osoittaa, että hanke täyttää lisäisyyskriteerit, eikä toteutuisi ilman ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyä.<br />
Hankkeiden valinta kumppanuusme<strong>net</strong>telyyn tulee perustua valintakriteeristölle,<br />
joka on avoin eikä aseta osallistuvia kuntia keskenään eriarvoiseen asemaan.<br />
Valintakriteereinä voidaan saavutettavien päästövähennysten lisäksi painottaa<br />
erilaisten toimijoiden välisiä kumppanuuksia, innovatiivisuutta tai esimerkiksi<br />
hankkeen monistuskelpoisuutta muissa kunnissa. Tärkeiksi kriteereiksi voidaan<br />
asettaa myös muiden oheishyötyjen, kuten luonnon monimuotoisuuden<br />
parantumisen, kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen, syntyvien<br />
jätteiden vähentymisen tai esimerkiksi työllisyyden kasvun saavuttamista hankkeen<br />
avulla. Valintakriteeristön ei tulisi rajoittaa toimenpiteitä määrättyihin toimenpiteisiin,<br />
vaan sallia erilaiset päästövähennystoimenpiteet, kunhan päästövähenemät<br />
syntyvät ei-päästökauppasektorilla. Vaihtoehtoisesti pilottivaihe voidaan<br />
kohdentaa esimerkiksi johonkin sektoriin, mutta todennäköisesti tämä<br />
vaihtoehto ei toteuttaisi yhtä hyvin pilottivaiheen tavoitteita.<br />
18
Pilottivaiheessa on tärkeää, että me<strong>net</strong>telyllä saavutetaan todellisia päästövähenemiä<br />
ja tästä syystä hankkeilta tulisi edellyttää varmoja päästövähennyksiä.<br />
Myöhäisemmässä vaiheessa myös vaikutuksiltaan epävarmempien toimenpiteiden,<br />
kuten erilaisten ohjaustoimenpiteiden salliminen voisi jossain määrin tulla<br />
kysymykseen.<br />
Myös paikallinen tuki ja poliittinen sitoutuminen hankkeiden toteuttamiseen<br />
tulee varmistaa, jotta piloteiksi valitut hankkeet tulevat varmasti toteutetuiksi<br />
määrätyssä ajassa. Hankeideoiden kirjaaminen kuntien strategioihin tai toimintasuunnitelmiin<br />
heikentää järjestelmän joustavuutta ja pidentää aikajän<strong>net</strong>tä<br />
merkittävästi, mutta jollakin tasolla määritellyn, hankkeen toteuttajan poliittisen<br />
sitoumuksen tulisi olla edellytys sopimuksen synnylle ja hankkeen hyväksymiselle<br />
pilotti-ohjelmaan. Hankeidean sisältyminen kunnan ilmastostrategiaan ja esimerkiksi<br />
kunnanvaltuuston päätös, jossa hankkeen todetaan toteuttavan ko.<br />
strategiaa, voisi olla tällainen sitoumus.<br />
Hankkeiden valintakriteeristö määrittelee suurelta osin hakuasiakirjojen sisältöä.<br />
On siis tärkeää, että hankkeilta vaadittavat edellytykset sekä hankkeiden<br />
arvottamisessa käytettävät kriteerit ovat selvillä ennen hankehaun julkistamista.<br />
Tärkeää on myös, että kriteeristö on avoin, jotta projekti-ideoita tuottaessaan<br />
kunnilla ja muilla toimijoilla on käytettävissään tieto siitä, millä perustein hankkeet<br />
valitaan kumppanuusme<strong>net</strong>telyn pilottivaiheeseen.<br />
8.2.4 Hyvityksen suuruus<br />
Ilmastokumppaanuus-esityksessä lähtökohtana on, että valtio maksaa rahallisen<br />
hyvityksen päästövähennyksen toteuttajalle (kunta + mahd. muut toimijat).<br />
Koska valtio voi vaihtoehtoisesti ostaa päästövähennyksiä ulkomailta saavuttaakseen<br />
ei-päästökauppasektorin päästövähennystavoitteensa, olisi valtion<br />
kannalta kustannustehokasta, mikäli kotimaisista päästövähennyksistä maksettaisiin<br />
kansainvälisiä päästökauppamarkkinoita vastaava hinta. Norjassa kehitetyssä<br />
mallissa hyvityksen suuruus on sopimusneuvottelujen tulos. Näin järjestelmässä<br />
syntyvät markkinat, joissa valtio on valmis maksamaan vain sen minkä<br />
katsoo kannattavaksi, ja kunnat suostuvat sopimukseen vain mikäli hinta on riittävä.<br />
Sopimukseen toimenpiteen toteuttamisesta siis päästään, mikäli hinta<br />
miellyttää molempia tahoja. Markkinahinta ei kuitenkaan välttämättä tällä hetkellä<br />
näyttäydy riittävän houkuttelevana kannustamaan kuntia lähtemään kehittelemään<br />
ideoita ja sopimusperusteinen hinta sen sijaan toisi järjestelmään raskautta.<br />
Vaihtoehtoisesti päästöhyvitykselle voitaisiin määritellä kiinteää markkinahintaa<br />
korkeampi (kansallinen) hinta, johon valtio olisi sitoutunut. Kiinteä hinta olisi<br />
merkittävä kannustin hanke-ideoiden tuottamiseen ja paikallisten päästövähennystoimenpiteiden<br />
toteuttamiseen. Erityisesti pilottivaiheessa kiinteä hinta päästöhyvityksille<br />
olisi todennäköisesti hyvä ratkaisu. Kuntien ilmastotyön tukemiseksi,<br />
ja koska päästövähennyshankkeilla voidaan saavuttaa myös muita merkittäviä<br />
oheishyötyjä kotimaassa, voitaisiin pilottivaiheessa kansallinen hinta asettaa<br />
markkinahintaa korkeammaksi.<br />
Hyvitysjakson pituus, eli se aika, jolta päästövähennyksen toteuttaja voisi<br />
päästöhyvitystä saada, on yksi merkittävä hyvityksen suuruuteen ja järjestelmän<br />
kustannuksiin vaikuttava tekijä. Norjassa kehitetyssä mallissa hyvitysjakson<br />
pituutena on käytetty 24 vuotta, mikä merkitsee että järjestelmän piirissä<br />
toteutetuille hankkeille maksetaan päästöhyvitystä kerralla maksimissaan 24<br />
vuoden ajalta, riippuen hankkeen eliniästä. Tällainen ajanjakso on varsin pitkä,<br />
varsinkin kun maksu on suunniteltu suoritettavaksi kerralla heti hankkeen valmistumisen<br />
jälkeen. Suomessa pilottivaiheen hyvitysjakson pituutena voisi olla<br />
perusteltua käyttää esimerkiksi ajanjaksoa vuoteen 2020 saakka, jolloin Suo-<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 19
men tulee täyttää taakanjakovelvoitteensa. Tämä tarkoittaisi että esimerkiksi<br />
vuonna 2014 kumppanuusme<strong>net</strong>telyn piirissä valmistuneet hankkeet voisivat<br />
saada hyvitystä, hankkeiden eliniästä riippuen, maksimissaan kuusi vuotta.<br />
8.2.5 Pilotin hallinnointi ja kustannukset<br />
Pilottijärjestelmän hallinnon tulee olla keskitettynä kumppanuustoimielimelle,<br />
joka koostuu rahoittajien (valtion hallinto), kuntien ja päästölaskentaan<br />
perehtyneiden asiantuntijoiden edustajista. Kumppanuus-toimielimellä<br />
tulee olla riittävä asiantuntemus ja päätösvalta, niin että hankkeiden valinnassa<br />
käytettävät kriteerit, laskentaan liittyvät me<strong>net</strong>telyt, tarvittavat sopimukset ja<br />
muut järjestelmän toimintaedellytykset voidaan määritellä. Toimielimellä olisi<br />
myös vastuu pilotoitavien hankkeiden valinnasta sekä järjestelmän seurannasta.<br />
Esitetyn pilottijärjestelmän toteuttaminen on mahdollista kohtalaisen kevyellä<br />
hallinnolla. Hankkeiden valinnassa, päästölaskelmien teossa sekä päästövähennysten<br />
todentamisessa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää valtionhallinnon<br />
asiantuntijoita ja kansallista päästölaskentaa toteuttavia tahoja. Pilottihanketta<br />
varten on suunniteltu palkattavaksi Kuntaliittoon päätoiminen projektiasiantuntija<br />
vastaamaan projektin hallinnosta ja tuottamaan järjestelmän edellyttäviä<br />
lomakkeita ja ohjeistuksia. Tämän lisäksi pilottijärjestelmän toteuttaminen<br />
edellyttää työpanosta useilta valtionhallinnon ja muiden keskeisten organisaatioiden<br />
asiantuntijoilta. Pilottijärjestelmän hallinnolliset kustannukset muodostuvat<br />
suureksi osaksi projektihenkilön palkkakuluista sekä järjestelmän piiriin<br />
hyväksyttyjen pilottihankkeiden päästövähennysten todentamisesta aiheutuvista<br />
kustannuksista. Mikäli päästölaskennan toteuttavat tahot osallistuvat kumppanuustoimielimen<br />
toimintaan, voidaan olettaa, ettei päästövähennysten laskennasta<br />
synny merkittäviä kustannuksia.<br />
Se, kuinka paljon rahaa päästövähennysten hankintaan tarvitaan, riippuu siitä,<br />
kuinka paljon päästövähennyksiä halutaan ostaa ja millä hinnalla. Pilotoitavien<br />
hankkeiden määrä riippuu rahoituksesta ja hankkeilla saavutettavista päästövähennyksistä<br />
sekä päästövähennyksen hinnasta. Kuntaliitto on esittänyt että<br />
valtion tulisi varata pilottivaiheessa toteutuvien päästövähennysten ostoon kaksi<br />
miljoonaa euroa.<br />
8.2.6 Me<strong>net</strong>telyn riskit ja haasteet<br />
Tavoitteena kevyen, mutta luotettavan järjestelmän luominen on haasteellinen,<br />
sillä on selvää että päästövähennykset tulee laskea ja todentaa läpinäkyvästi<br />
ja luotettavalla tavalla. Järjestelmän hallinnolliset kustannukset voivat<br />
muodostua merkittäviksi muun muassa ulkoisen tahon suorittamien todentamisten<br />
vuoksi. On selvää, että jotta järjestelmä olisi kustannustehokas ja toimiva<br />
tapa edesauttaa kansallisten päästövähennysten syntymistä, tulee hallinnollisten<br />
kustannusten pysyä varsin pieninä suhteessa järjestelmällä aikaansaataviin hyötyihin.<br />
Merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia suhteessa mahdollisesti järjestelmän<br />
kautta saataviin hyvityksiin ei saisi syntyä myöskään kunnille.<br />
Pilottiprojektin yhtenä haasteena voidaan tunnistaa se, kuinka merkittäviä<br />
päästövähennyksiä valituilla projekteilla todellisuudessa saavutetaan ja minkä<br />
suuruista taloudellista tukea kuntien ilmastotyölle voidaan näin ollen osoittaa.<br />
Saavutettujen päästövähennysten määrä on riippuvainen valtion pilottihankkeille<br />
kohdistamista resursseista. Mahdollista on myös, etteivät kunnat tunnista päästövähennystoimenpiteitä<br />
tai näe pilottiprojektin tuomia mahdollisuuksia ja näistä<br />
20
syistä hakuprosessissa ei löydetä pilotoitavia kohteita. Tällöin ei päästä kartoittamaan<br />
ei-päästökauppasektorin päästövähennyspotentiaalia kunnissa eikä saada<br />
riittäviä kokemuksia järjestelmän toimivuudesta. Tärkeää olisikin, että pilottiprojektissa<br />
varataan resursseja kunnille kohdistettaviin tiedotus- ja ohjeistustoimenpiteisiin<br />
sekä tarvittavaan tukeen.<br />
Järjestelmän lopullisen toimivuuden määrittää se, että saavutetaanko sen<br />
avulla lisäisiä päästövähennyksiä vai ei. Kun hyväksyttäville hankkeille asetettavat<br />
edellytykset ja valintakriteeristö määritellään huolellisesti asiantuntijoiden<br />
toimesta, kunnille tuotetaan riittävät ohjeistukset hanke-ideoiden tuottamiseen<br />
ja hankkeiden arviointi tapahtuu sovittujen kriteerien ja edellytysten puitteissa,<br />
voidaan varmistaa se, että kansallisen hyvitysjärjestelmän pilotilla tuotetaan lisäisiä<br />
päästövähenemiä ja mahdollistetaan Suomelle asetettu taakanjakovelvoitteen<br />
saavuttaminen.<br />
8.3 Jatkokehittäminen<br />
Kuntaliiton kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen vähentämiseksi<br />
-esiselvitys on tuottanut ehdotuksen Suomessa testattavaksi ilmastokumppanuusme<strong>net</strong>telyksi.<br />
Mikäli Suomessa lähdetään testaamaan kansallisten<br />
päästövähennysten hyvitysjärjestelmää, me<strong>net</strong>telyn tarkat rajaukset ja tavoitteet<br />
sekä yksityiskohdat tulee määritellä valtiontason ja Kuntaliiton sekä muiden<br />
tärkeiksi katsottujen asiantuntijoiden toimesta, jotta kriteerit ovat sellaiset, joihin<br />
kansallisesti voidaan sitoutua. Järjestelmässä käytettävät periaatteet tulee<br />
suunnitella huolella, jotta järjestelmällä on onnistumisen mahdollisuudet ja jotta<br />
me<strong>net</strong>telyä voitaisiin jatkossa kehittää valtion ja kuntien väliseksi pysyväksi järjestelmäksi<br />
Suomessa. Tärkeimpinä kriteereinä hyvälle järjestelmälle ovat todellisten<br />
päästövähenemien syntyminen, luotettavat laskenta- ja seurantame<strong>net</strong>telyt,<br />
kustannustehokkuus sekä järjestelmän keveys ja tasapuolisuus kuntia kohtaan.<br />
Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusme<strong>net</strong>telystä ilmastopäästöjen<br />
vähentämiseksi 21
Change language