Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö

Tietoisuustaitojen harjoittelu
Syksyllä vuori on kääriytynyt valkoiseen
lumeen ja jääkuoreen.
Jokaisena vuodenaikana paksu pilvipeite
verhoaa sen huiput ja rinteet
sumu, pisaroiva sade.
Ihmiset tulevat ja ihailevat, kuinka kaunis
vuori onkaan.
Se ei häiritse vuorta mitenkään
sen keskittyessä omaan keskeiseen
itseensä.
Pilvet tulevat ja
pilvet haihtuvat.
Vierailijat tulevat ja vierailijat poistuvat.
Vuoren massiivisuus ja kauneus
ei muutu vähääkään,
pitävätpä ihmiset siitä vai eivät,
olipa säätila mikä tahansa.
Olipa vuori sitten pilvien peittämä,
näkyvissä tai piilossa,
päivällä tai yöllä,
se lepää paikoillaan
ja on oma itsensä.
Aika ajoin rajut myrskyt raivoavat sen
ympärillä,
lumi ja sade ja tuuli sinkoilevat sen
ympärillä
uskomattomalla voimalla.
Vuori pysyy paikoillaan.
Kevät tulee,
linnut laulavat,
kukat puhkeavat kukkaan,
purot solisevat lumen sulaessa.
Vuori jatkaa vakaata olemassaoloaan,
mikään ei saa sitä liikkumaan,
tapahtuipa sen pinnalla mitä tahansa.
Ja samalla tavalla me,
jotka istumme ja mietiskelemme,
voimme kokea vuoren
omassa kehossamme,
saman vakauden ja hiljaisuuden,
mitä tahansa tapahtuukaan omassa
elämässämme
sekunnista toiseen,
tunnista toiseen,
vuodesta toiseen.
Elämässämme, mietiskelyssämme
tunnemme joka hetki luonnon pienet ja
suuret muutokset,
mielen yllykkeet.
Tunnemme valoisia ja synkeitä hetkiä,
vaistoamme jännitteitä ja myrskyjä
ulkomaailmassa
ja omassa mielessämme ja
ruumiissamme,
siedämme pimeyttä,
siedämme kivuliaisuutta,
kuten myös ilon hetkiä.
Ja vaikka kokemuksemme muuttuu –
hetki hetkeltä –
samaistumalla vuoreen
mietiskelyharjoituksen yhteydessä
voimme yhdistää sen voiman ja vakauden
ja liittää sen omaan voimaamme ja
vakauteemme.
Sen antama voima tukee sitä voimaa,
joka on kätkettynä meihin,
ja kääntää jokaisen hetken keskittyneeksi
mielenhallinnaksi.
Se auttaa meitä näkemään kaikki
ajatuksemme ja tunteemme,
meitä vaivaavat pakkomielteet,
tunnemyrskymme ja kriisitilanteemme,
97
Oman hyvinvoinnin lähteillä