Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö

52
Vanhakantainen ajattelu, että oppiminen on passiivista säiliön täyttämistä
uudella tiedolla, on saanut väistyä. Esimerkiksi konstruktivistinen oppimiskäsityksen
mukaan oppija ei ole passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan rakentaa
aktiivisesti omaa ymmärrystään käsiteltävästä ilmiöstä tai uutta taitoa
hyödyntäen aikaisempia tietojaan ja taitojaan. Oma aktiivisuus on keskeistä.
Kokemuksellinen oppiminen on niin ikään aktiivista oppimista ja se taas
keskittyy oppijan kokemuksiin ja elämyksiin ja niiden reflektointiin – tietoiseksi
tekemiseen. Kokemusten merkitysten pohdinta lisää ymmärrystä ja
auttaa muutokseen pyrkimisessä. Läsnäolotietoisuus ja avoimuus juuri sen
hetken kokemukselle auttavat kokemuksen jäsentämisessä. Tietoinen läsnäolo
tekee mahdolliseksi kokemuksen tietoisen tarkastelun ja auttaa tämän
uuden psykologisen itsesäätelytaidon oppimisessa, mitä kokemuksellisessa
oppimisessa tarvitaan.
Situationaalinen oppiminen puolestaan korostaa ihmissuhdeympäristöä ja
ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu.
Oppiminen tapahtuu paljolti tiedostamatta elämällä tavallista elämää.
Esimerkkinä tällaisesta oppimisesta voisi pitää vaikkapa muoti-ilmiöitä, jotka
ilmenevät ajassa ja joita ei voi olla huomaamatta esimerkiksi katukuvassa.
Juuri nyt kohutaan maailman lehdistössä paljon siitä, miten riippuvaisia ihmiset
ovat valinnoissaan ja päätöksenteoissaan muista ihmisistä. Ihminen ei
pysty tekemään omia valintoja muista riippumatta, vaikka elää siinä uskossa.
Suurin osa päätöksistä tapahtuu tiedostamattomasti, alitajuisesti sekä sosiaalisten
sidosten määrääminä. Ilmiön taustaa, ihmisen ns. sosiaalisia aivoja,
tutkitaankin nykyään paljon.
Sosiodynaamisessa, R. Vance Peavyn kehittämässä, uudistavan oppimisen
mallissa käytetään avointa, keskustelevaa dialogia, jossa keskeistä on kuunteleminen
ja oman puheenvuoron rakentaminen. Tasa-arvoisuus, demokraattisuus
ja avoimuus muodostavat olennaisen osan tässä moniäänisessä keskustelussa.
Ryhmässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aiemmin opittua
tietoa tunnistetaan ja tulkitaan niin, että siitä tulee mielekästä uudessa kontekstissa
ja ymmärrys kasvaa. Uudistavassa oppimisessa syntyy uusia merkityksiä,
uusia tulkintoja ja uutta ymmärrystä oppimiskokemuksien tuloksena.
Tällöin oppijan näkökulma muuttuu. Uuden näkökulman löytäminen on
usein ratkaiseva tekijä, jotta voi saada vaikeassa tilanteessa tapahtumat hallintaansa.
Uudet havainnot muuttavat tulkintoja, joita on tehty aikaisimmista
kokemuksista. Sosiodynaamisessa ohjauksessa käytetään dialogista kuuntelua,
jossa ohjaaja kuuntelee ja pyrkii samanaikaisesti huolehtimaan siitä, että
se, mitä hän aikaisemmin asiasta tietää, ei pääse vaikuttamaan tulkintoihin ja
muuttamaan sanoman merkitystä.
Oman hyvinvoinnin lähteillä