Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö

50
kohdistamansa tunne, hänen kiintymyksensä ja kiinnostuksensa kohdistuu
kaikkiin hyväksyvänä ja mahdollisimman tasaveroisena.
Ohjaaja pyrkii vapauttamaan ohjattavat henkilöt persoonallisesta sidoksestaan
ja vaikutusvallastaan. Jos hän käyttää henkilöönsä liittyviä vaikutuskeinoja,
vaikkapa tunnetasolla, hän liukuu pois ammatillisesta roolistaan.
Hän vetää silloin kurssilaisten mielikuvia itseensä henkilönä ja tulee suunnanneeksi
heidän psyykkistä työtä itseään kohtaan ja se rasittaa kurssilaisia.
Ohjaajan kyky kuulla ja ymmärtää kurssilaisia heikkenee.
Kun ohjaajat havainnoivat herkästi omaa kokemaansa, he kykenevät tunnistamaan
herkemmin myös kurssilaisten kokemuksia. Ohjaajien kokemus
ryhmästä ja ohjaajien ryhmään ja sen jäseniin liittämät vastatunteet lisäävät
ymmärrystä ryhmästä. He voivat transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiöitä
tutkimalla ymmärtää kurssilaisten tarpeita enemmän ja edistää myös siltä
pohjalta ryhmän työskentelyä.
Ohjaajat ovat kurssilaisten huomion ja kiintymysten kohde samaan
tapaan, kuin kurssilaiset ovat ohjaajien huomion ja kiintymyksen kohde.
Ryhmään osallistuja heijastaa oman kiintymyssuhteensa sekä ohjaajaan että
kurssilaisiin, jokainen omalla tavallaan. Se tunne on juuri niin ymmärtävä
ja myötätuntoinen, niin lämmin tai epäilevä tai mitä kulloinkin, kuin läsnä
oleville ihmisille sillä hetkellä on mahdollista. Ryhmän ohjaajan toive on,
että yhteinen työskentely onnistuisi ja hän on valmis tarkastelemaan, miten
se kulloinkin onnistuu. Ohjaajat ovat valmiita tarkastelemaan, miten he
itse, ohjaajat, ja miten kurssilaiset sen onnistumiseen vaikuttavat. Esimerkiksi:
Miten ohjaajan omat taidot tai puutteet vaikuttavat tilanteessa? Voiko
häneen, ohjaajaan, olla pettynyt, voiko hänelle olla vihainen, voiko ohjaajan
läsnä ollessa puhua läheisyyteen liittyvistä aiheista, kiintymyksistä, intohimoista,
seksuaalisuudesta, menetyksistä, surusta jne. Ohjaajien tavoite on
edistää ryhmätyöskentelyn onnistumista ja yhdessä kurssilaisten kanssa he
voivat pohtia, miten siinä on onnistuttu.
On tärkeää, että ohjaajat tutkivat omien kokemustensa sisältöä ja myös
keskustelevat niistä keskenään. On helpompi puhua myönteisistä ja rakentavista
kokemuksista, mutta hankaliksi koettujen ja työskentelyä koettelevien
kokemusten ja tunteiden olemassaolo on yhtä tärkeä tunnistaa ja työstää
niitä. Ryhmän ohjaajan on välttämätöntä tutkia itseään sekä ryhmää ja ryhmätoimintaan
liittyviä kokemuksiaan ja jäsentää niitä. Parhaiten se tapahtuu
molempien ohjaajien yhteisessä työnohjauksessa, johon osallistuu muitakin
samankaltaista työtä tekeviä.
Oman hyvinvoinnin lähteillä