Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö

42
Dialogi tunnetaan kahden henkilön välisenä puheena. Ryhmässä dialogi
on monen henkilön välistä puhetta ja kommunikointia. Dialogi on vuoroin
ja vuorotellen puhumista. Se tarkoittaa, että jokainen osapuoli vuorollaan
sekä puhuu että kuuntelee tai että jokaiselle on olemassa siihen ainakin mahdollisuus.
Dialogissa ei voi olla puhetta ilman kuuntelua, ei voi olla kuuntelua
ilman puhetta. Kreikankieliset sanat dia, kautta, välillä, ja logos, järki,
sana, johdattelevat järkiperäisen puhumisen äärelle. Dialogissa ymmärrys ja
yhdessä konstruoiva työtapa kehittyvät.
Koska kommunikaatiota voi sanallisen kommunikaation lisäksi tapahtua
ilmeissä, eleissä, liikkeissä ja toiminnassa, on mahdollista, että dialogia
tapahtuu kaikilla mainituilla alueilla. Arvostava dialogi ei siis tarkoita
ainoastaan sanallista puhetta, vaikka se on myös sitä, ja vallitsevana kommunikointimuotona
useimmiten on puhe. Ohjaajan on hyvä pitää mielessään,
että ryhmässä kaikki sanoittamaton affektien, ruumiillisuuden ja aistien
tavoittama on yhtä tärkeää kuin puhe ja että se on usein tiedostamattomana
myös pelottavaa.
Oman hyvinvoinnin lähteillä -kurssilla ohjaajat panostavat harkitusti
vastavuoroiseen puhumiseen ja tekemiseen. R. Vance Peavyn auttamistyön
näkemyksessä ohjaus on prosessi, jossa yksi ihminen (ohjaaja) varta vasten
auttaa toista (avunhakijaa) arkisen elämän ongelmien ratkaisemisessa. Puhumisen
käytäntöjä harjoitellessaan ohjaaja on keskellä arkista auttamista. Hän
joutuu toistuvasti miettimään, miten hän avaa keskustelun, ja kysymään
itseltään, kuunteleeko hän todella, mitä toinen haluaa sanoa. Ohjaajalta kysytään
taitoa kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Hänen taitonsa on tehdä
työtään ja auttaa keskustelua dialogin suuntaan silloinkin, kun ryhmässä
puhe katkeilee, kun on hiljaista ja ahdistavaa, kun on pelkoa ja vetäytymistä,
jota kaikkea ryhmissä voi olla ja varsinkin alkavissa ryhmissä.
Kun ohjaaja on aidosti oma itsensä valitessaan asenteen asettua toisen
ihmisen rinnalle, tämä asennoituminen heijastuu kurssilaisiin. Kun ohjaaja
avaa keskustelun kunnioittavaan sävyyn ja jättää kuulijalle vapauden valita
oma näkökantansa, suhtautumisensa ja toimintatapansa omassa elämässään,
ohjaaja antaa ymmärtää, että hän pyrkii auttamaan, mutta ei sanelemaan tai
pakottamaan. Kun kurssilainen on nähnyt oman tilanteensa, hänellä on sen
jälkeen vapaus omiin valintoihin.
Oman hyvinvoinnin lähteillä