Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö

120
olisi olemassakaan ja kuitenkin se on, koska se on
noin kirkas. Auringon valo heijastuu siitä kirkkaammin
ja häikäisevämmin kuin tähdistä taivaalla.
Katselen noita kiteitä. Katselen tarkemmin. Hohtavia
kiteitä on yhä enemmän, yhä lisää näen pieniä
hohtavia tähtiä, kuin loistavia tuikkuja hangella.
Puhdasta valoa, luonnon kirkasta, hehkuvaa
valoa. Ei mitään tuttua muotoa niillä ole, vain
hohtava tuike, valoa kuin meri edessäni valkoiseen
kääriytyneessä maisemassa. – Tuvassa on lämmin.
On helppo katsella lumen valkeutta ja valoa ja aurinkoa,
joka on jo noussut selvästi taivaanrannan
yläpuolelle.
Näenkö aivan oikein? On kuin eräs hohtava tuikku
alkaisi näyttää sinertävältä. Ehkä se on hieman
varjossa, ajattelen. Katselen edelleen. Entä tuo
toinen sen vieressä? Onko se hennosti punertava,
vaalean punainen? Nyt näen yhä enemmän sinertäviä
kiteitä ja lisää punertavia, sitten havahdun
keltaiseen ja nyt vihreään valotuikkuun. Kirkkaat
kiteet hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä,
värit heijastuvat vasta sataneista valkoisista lumikiteistä,
valo ja kirkkaus päällimmäisenä. Koko pieni
puutarha säkenöi valossa ja hennoissa väreissä,
kun auringon valon osuu siihen.
Kuinka en ole ennen nähnyt värillisiä lumikiteitä,
ihmettelen, ihmettelen hennomatta nousta penkiltä
jatkamaan askareitani. Kuinka en heti nähnyt
noita värejä? Kenties auringon säteiden suunta
on muuttunut sinä aikana, kun istuin ja katselin
ulos, selitän. Kenties en ole juuri nähnyt lunta
marraskuussa tähän aikaan juuri tästä suunnasta
jne. Monia selityksiä vilahtaa mielessäni. Mutta en
välitä niistä, selityksistä nyt. Haluan vain istua ja
katsella, mitä näen. Se, mitä näen, on nyt pääasia.
Oivallan hetkessä, että näin saavat alkunsa sadut
ja tarinat.
RK
Taiteen tekijä
– tarina kurssin päätöshetkeen taustamusiikilla tai
ilman
Eräs mies, jonka tunsin, kertoi miehestä, taiteilijasta,
joka teki paljon savitöitä.
Hän kertoi, että hänen äitinsä tunsi taiteilijan. Koska
nämä tunsivat toisensa, hänelläkin oli mahdollisuus
kuulla taiteilijasta ja tavata taiteilijaa. Koska
tunsin miehen, tarinan kertojan, minunkin mieleeni
juolahti eräänä päivänä, että haluan itse nähdä
taiteilijan ja puhutella häntä. Haluan kuulla, mitä
hän, taiteilija, itse kertoo.
Tuntemani mies kertoi, että taiteilija, savenvalaja
ja ruukuntekijä, oli joskus iloisella ja puheliaalla
tuulella, toisin ajoin taas hyvinkin vaitelias, äreäkin
ajoittain. Ollessaan hyvällä tuulella hän saattoi
kertoa pitkiä tarinoita savesta ja omista töistään,
siitä, kuinka tämä astia oli löytänyt tiensä sen ja
sen henkilön kotiin tai tämä malja siihen kerhoon
tai että sitä ruukkua käytettiin paljon suurissa
juhlissa.
Tai hän saattoi kertoa, mistä hän hankki savea työpajaansa,
miten hän kehitteli savenpolttotekniikkaansa
tai miten hän oli valmistanut tiilet oman
kotitalonsa tulijaan.
Kerran hän kertoi, miten savi on syntynyt. Miljoonia
vuosia sitten maapallon pintaa peittivät
suuret vedet. Meren pohjalle laskeutui raskaampaa
ainesta ja kun meret alkoivat laskea, kiinteää
maata tuli enemmän näkyviin. Vesirajaan, merien
rannoille ja jokien suistoihin kertyi pitkän pitkien
aikojen kuluessa suuria maa-ainesvirtoja. Saviaines
oli kauan sitten alkanut erottua vedestä ja muusta
maa-aineksesta.
Aika kului.
Oman hyvinvoinnin lähteillä