Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö
Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö
Oman hyvinvoinnin lähteillä - ohjaajan käsikirja ... - Kuntoutussäätiö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
Ohjaajan käsikirja<br />
Soili Järvilehto Raija Kiiski<br />
KUNTOUTUSSÄÄTIÖ<br />
Euroopan sosiaalirahasto
Soili Järvilehto Raija Kiiski<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
Ohjaajan käsikirja<br />
Kuntoutussäätiö<br />
Sosiaali- ja terveysministeriö<br />
Helsinki 2009
Kuntoutussäätiö<br />
Pakarintuvantie 4–5<br />
00410 Helsinki<br />
puh. (09) 53041<br />
www.kuntoutussaatio.fi<br />
© Kuntoutussäätiö ja kirjoittajat 2009<br />
Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain<br />
(404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen)<br />
mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa.<br />
toimitus Vappu Laine<br />
valokuvat Piritta Reinikka<br />
piirrokset Anne Suokivi<br />
kansi Jaana Viitakangas<br />
taitto Kati Kaivo<br />
graafinen suunnittelu Jaana Viitakangas<br />
ISBN 978-952-5017-75-5<br />
ISBN 978-952-5017-79-3 (pdf)<br />
Esa Print Oy, Tampere 2009
Esipuhe<br />
Tämä kirja on avaus uuteen varhaiskuntoutukseen. Työuupumuksen jatkuvasti<br />
lisääntyessä tarvitaan lyhytkestoisia ja tehokkaita kuntoutuksen muotoja,<br />
joihin yhä useammalla on mahdollisuus osallistua. Varhaiskuntoutukseen<br />
ja varhaiseen puuttumiseen kaivataan uusia erilaisia malleja.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä – <strong>ohjaajan</strong> käsikirja perustuu käytäntöihin,<br />
joita kirjan kirjoittajat ovat vuosien aikana kehittäneet ja kokeilleet ASLAKja<br />
Tyk-kuntoutuksen parissa. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssiohjelma<br />
on kehitetty Kuntoutussäätiössä JATS-hankkeen (Työssä jatkamisen tukeminen<br />
ja sairauslomakäytännöt, 2006–2008) yhteydessä LL Pirjo Juvonen-<br />
Postin, psykologi Soili Järvilehdon ja fysioterapeutti Raija Kiiskin toimesta.<br />
Kursseja toteutettiin aluksi yhdessä Helsingin kaupungin työterveyshuollon<br />
ja Kuntoutussäätiön kanssa. Ohjaajakoulutusta on toteutettu ja kuntoutuskurssien<br />
kehittämistä jatketaan parhaillaan meneillään olevassa PUNKhankkeessa<br />
(Pientyöpaikoilla uudistuminen, 2009–2012) FL Pirkko Mäkelä-Pusan<br />
ja FM Marjukka Aaltosen johdolla. Sosiaali- ja terveysministeriö ja<br />
Euroopan sosiaalirahasto ovat rahoittaneet hankkeita.<br />
Käsikirjassa tiivistyy kokeneiden ohjaajien työhistoriansa aikana keräämä<br />
hiljainen tieto kuntoutusalalta. Kirja neuvoo, miten kuntoutujaa opitaan<br />
tukemaan terveen ja elinvoimaisen elämän suuntaa. Kirjan toivotaan myös<br />
herättävän pohdintoja kuntoutustyön perusteista, kuntoutuksen suunnittelusta<br />
ja mahdollisuuksista toteuttaa uusia kuntoutusmuotoja.<br />
3<br />
Ritva Partinen<br />
ylitarkastaja<br />
sosiaali- ja terveysministeriö<br />
Pirjo Juvonen-Posti<br />
ylilääkäri<br />
Kuntoutussäätiö<br />
Mikko Juvonen<br />
ohjelmakoordinaattori<br />
sosiaali- ja terveysministeriö<br />
Pirkko Mäkelä-Pusa<br />
projektipäällikkö<br />
Kuntoutussäätiön tutkimus- ja<br />
kehittämiskeskus<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Sisältö<br />
1 | JOHDANTO 7<br />
2 | OMAN HYVINVOINNIN LÄHTEILLÄ -KURSSIN TOTEUTUS 11<br />
Ryhmän kokoaminen 11<br />
Kurssipäivien ohjelma 12<br />
3 | OHJAAJIEN TEHTÄVÄT JA VASTUUT 29<br />
Kurssin kuntouttavat tekijät 29<br />
Suunnittelu ja ohjaaminen työparina 32<br />
Ohjaajuuden tärkeimmät piirteet 36<br />
Käytännön kysymyksiä 37<br />
Yhteisen toiminnan kohde eli ryhmän tehtävä 39<br />
4<br />
4 | RYHMÄ KUNTOUTUMISYMPÄRISTÖNÄ 41<br />
Arvostava dialogi keskustelujen ohjauksessa 41<br />
Vuorovaikutus vertaisryhmässä 44<br />
Ilmapiiri ja tunteet voimavarana 48<br />
Ohjaajien tunteet ja vastatunteet 49<br />
5 | VOIMAUTTAVA ITSENSÄ ETSIMINEN 51<br />
Oppimiskäsityksiä 51<br />
Itsereflektio ja oppiminen 53<br />
Tiedostamaton voimavaraksi 55<br />
Kiintymyssuhteet ja emotionaalinen kiinnostus ryhmässä 58<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
6 | MINUUDEN VAHVISTAMINEN TIETOISUUSTAITOJA KÄYTTÄEN 60<br />
Tietoisuustaidot ja rentoutuminen tutkimuksen valossa 61<br />
Kokonaisvaltainen lähestymistapa 63<br />
Tietoinen ja ei-tietoinen läsnäolo 64<br />
Itsen projekti – aikaa itselle 66<br />
Miten ohjata tietoisuustaitojen äärelle 67<br />
7 | PULPPUAVA HYVINVOINNIN VIRTA 69<br />
Arvot ohjaavat käyttäytymistä 69<br />
<strong>Oman</strong> ja toisten <strong>hyvinvoinnin</strong> arvostaminen 70<br />
Arvojen etsiminen 71<br />
Motivaatio muutokseen 72<br />
Tahto ja tahdon kouluttaminen tietoisesti 75<br />
Luottamus onnistumiseen ja tahtomisen vapaus 78<br />
Mielikuva hyvinvoivasta minästä 80<br />
8 | OMAKSI ITSEKSI KASVAMINEN 81<br />
Hyvinvoiva minä 81<br />
Hyvinvointiprojekti kuvakollaasina ja sen kirjoittaminen 82<br />
Yhteistyössä alitajunnan ja tietoisen mielen kanssa 83<br />
Tietoiset tavoitteet 84<br />
Onnistumisen kokemukset – Flow 86<br />
5<br />
HARJOITUKSIA 88<br />
Kirjallisuutta 125<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
6<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
1 | Johdanto<br />
Ennen kuormitti työ ruumista. Nyt jatkuva kiire ja muutokset rasittavat<br />
mieltä, tulevat töistä mukana kotiin ja häiritsevät jopa yöunta. Ympäröivä<br />
yhteiskunta monimutkaistuu. Globalisoitumista ei voi olla huomaamatta,<br />
kuten ilmastonmuutosta. Sähköinen tiedonvälitys ja virtuaalitodellisuudet<br />
ovat voimakkaasti mukana arjessa. Elämä on yhtä kilpajuoksua kellon kanssa.<br />
Jopa lasten iltasaduista on tehty lyhennettyjä versioita, sillä enää ei ole<br />
aikaa lukea koko satua.<br />
Mielenterveydelliset syyt ja uupumus vievät ihmisiä yhä pitemmille sairauslomille<br />
ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhä nuoremmat uupuvat. Perusturvallisuus<br />
ja hallinnan tunne ovat uhattuina. Lisäksi elämme yltiöindividualismin<br />
aikaa, jossa omat tarpeet nähdään ylitse muiden. Maailmanlaajuisten<br />
näköalojen lisääntyessä keskinäinen välittäminen, läheisyys ja huolenpito<br />
kärsivät pahasta inflaatiosta. Kyky, halu ja taito arvostavaan vuorovaikutukseen<br />
ovat unohtumassa. Yksinäisyys lisääntyy.<br />
Vastaliikkeitä on syntymässä. Näkyvillä paikoilla työskentelevät ihmiset<br />
jättäytyvät pois oravanpyörästä elämään rauhallisempaa, yhteisöllisempää<br />
elämää. Down shifting, slowfood, intuitiivinen elämänmuoto, hiljaisuus,<br />
rauhalliset liikuntamuodot ovat kasvavassa suosiossa. Niiden avulla pyritään<br />
määrän sijasta laatuun, elämän laatuun – hyvinvointiin.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteille -kirja on rakennettu uupumusta, sen ehkäisyä<br />
ja siitä elpymistä silmälläpitäen. Tämä kirja on tarkoitettu käsikirjaksi<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteille -kurssien ohjaajille.<br />
7<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
8<br />
Kirjan alkuosassa kuvataan kurssiohjelman runko, joka koostuu viidestä<br />
intensiivipäivästä harjoituksineen ja yhdestä seurantapäivästä. Kurssin teemat<br />
ovat <strong>hyvinvoinnin</strong> perustekijöitä: uni ja vireys, ravinto- ja liikuntatottumukset<br />
sekä psyykkinen jaksaminen ja hyvinvointi. Kirjassa on lyhyesti käsitelty<br />
kuhunkin teemaan orientoitumista sekä kurssin ja päivien toteutusta, ryhmän<br />
kokoamista ja toiminnassa vaikuttavia seikkoja.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin luonne tähtää rauhoittumiseen,<br />
omien kokemusten tarkasteluun ja oman <strong>hyvinvoinnin</strong> etsimiseen. Kurssiohjelma<br />
tarjoaa siihen puitteet. Elämäntapoihin liittyvien aiheiden käsittely<br />
on kurssin oleellista sisältöä ja kurssin aikana jokainen kurssilainen rakentaa<br />
itselleen omaa hyvinvointisuunnitelmaa ja kokeilee sitä käytännössä. Tätä<br />
voidaan kutsua myös itsen projektiksi.<br />
Tämä käsikirja johdattelee tarkastelemaan myös ihmisten välistä vuorovaikutusta<br />
ja ryhmäilmiöihin liittyvää hyvinvointia. Kuntoutusryhmässä<br />
vaikuttavat pienemmissä puitteissa monet samat tekijät kuin ihmisten välillä<br />
muissakin tilanteissa. Siinä vaikuttavia tekijöitä voidaan tutkia ja niihin voidaan<br />
vaikuttaa. Kurssien ilmapiiri luodaan hyvinvointia ja yhteistä työskentelyä<br />
edistäväksi. Kurssien työtapa rakentuu arvostavalle dialogille.<br />
Ohjaajat johdattelevat kurssiteemoihin ja ohjaavat harjoituksia. Alustuksia<br />
ja lyhyitä luentojakin voidaan käyttää. Lyhyessä kuntoutusinterventiossa ohjaajat<br />
joutuvat toimimaan ryhmätoiminnan aktiivisina johtajina ja pitämään<br />
huolen siitä, että ryhmä pääsee sujuvasti mukaan yhteiseen aiheeseen ja<br />
keskusteluun.<br />
Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät. – Tässä kirjassa ja kurssiohjelmassa<br />
on erityisesti tahdottu tuoda esiin läsnäolotietoisuuden kehittäminen<br />
tietoisuustaitojen avulla. Keskittymiskyvyn, tietoisen tarkkaavaisuuden<br />
ja läsnäolotahdon vahvistuminen vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin.<br />
Hyvinvointi ehkäisee uupumusta ja se vaikuttaa henkilökohtaiseen kasvuun<br />
ja identiteetin muotoutumiseen. Kirjassa käsitellään aihepiiriä sekä teoreettisesti<br />
että harjoitusten ja ohjauksen kannalta.<br />
Tietoisuustaitojen painotusta voidaan kurssikohtaisesti jonkin verran<br />
muunnella. Tässä kirjassa on kuvattuna yhdenlainen kurssitoteutus. Käytännössä<br />
ohjaajien on kuitenkin ryhmäkohtaisesti sekä omien taitojensa pohjalta<br />
harkittava, kuinka vahvan painotuksen tietoisuustaidot kunkin ryhmän<br />
kohdalla saavat. Kurssi voidaan ohjata alusta loppuun niin, että vallitseva<br />
ohjausote on nimenomaan tietoisuustaitoihin paneutuva. Yhtä mahdollista<br />
on, että kurssilla käsitellään asioita ja tehdään harjoituksia enemmän rentoutumisen<br />
ja stressinhallinnan näkökulmasta tai rauhallisen hiljentymisen<br />
kannalta. Kaikissa tapauksissa kuntoutujien kokemukset, reflektoiva kes-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Johdanto<br />
kustelu, harjoitukset ja paneutuminen kurssiteemojen aiheisiin vahvistavat<br />
tietoisuutta henkilön omista arvoista, hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja<br />
oman hänen elämänsä päämääristä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssiohjelman aikana ohjaajat käyttävät<br />
kurssin toteutuksessa monia erilaisia toiminnallisia ja luovia ryhmätyömenetelmiä.<br />
Niihin kaikkiin tämän kirja tarjoaa näköaloja, ehdotuksia ja esimerkkejä.<br />
Kirjan loppupuoli koostuu elämäntapoihin ja hyvinvointiin välittömästi<br />
vaikuttavista harjoituksista. Ne ovat esimerkinomaisia perusharjoituksia,<br />
jotka ovat herättäneet kiinnostusta, valikoituneet ja sisällöiltään hioutuneet<br />
lukuisissa ohjaustilanteissa. Harjoituksiin on otettu mukaan kustakin harjoitustyypistä<br />
muutamia, joiden avulla kurssiohjelma voidaan toteuttaa.<br />
Kirjassa ei ole käsitelty uupumusta ilmiönä. Kurssia ohjaavien tulee olla<br />
perillä uupumuksen erilaisista ilmenemismuodoista ja tunnistaa sen asteita<br />
käytännössä. Erityisesti liikunnanohjaustilanteissa on tunnettava ja pidettävä<br />
silmällä fyysisen kuormituksen ja uupumuksen yhteisvaikutuksia henkilön<br />
suorituskyvyssä. Stressireaktioista, uupumuksesta ja sen vaikutuksista sekä<br />
hoitomenetelmistä tulee koko ajan uutta tietoa. Psykofyysinen stressi on ilmiönä<br />
monitahoinen ja kaikki kuntoutukseen tulevat henkilöt ovat erilaisia.<br />
Pitkittyneen stressin ja uupumuksen hoitoon on hyvä olla tarjolla erilaisia<br />
keinoja.<br />
Kurssin sisältö on tiivis ja työskentelymenetelmät ovat monipuolisia.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteuttamisen edellytys on kaksi kokopäiväistä,<br />
eri ammattialoja edustavaa ohjaajaa. Heillä on kurssien toteutuksessa<br />
oma asiantuntija-alueensa sekä monia rooleja ja tehtäviä, joita he<br />
jakavat keskenään.<br />
Tässä kirjassa ei ole käsitelty ohjaajien työnohjausta. Työnohjaus tarjoaa<br />
tarpeellisen tilaisuuden reflektoida omaa ja työparin kanssa tapahtuvaa<br />
työskentelyä. Työparityöskentelyn muotoutumisvaiheessa työnohjaus on<br />
varteenotettava apu. Toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä se varmistaa<br />
työn kehittelyä. Harvoin kokoontuvasta ryhmästä tulevat vaikutteet voivat<br />
myös painua ohjaajien tietoisuudessa taka-alalle ja jäädä huomaamatta<br />
heidän kannettavakseen. Ryhmiin liittyvät tiedostamattomat puolet saattavat<br />
olla voimakkaita. Uupumukseen liittyvät tunteet ja vastatunteet voidaan kokea<br />
erityisen voimakkaina. Niiden kaikkien tulisi päästä ohjaajien tietoisen<br />
tarkastelun piiriin. Työnohjaus tarjoaa siihen rauhallisen paikan. Ohjaajien<br />
on erityisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteille -kurssien ja tämän käsikirjan syntyyn ovat<br />
vaikuttaneet monet henkilöt. Työn<strong>ohjaajan</strong>amme on toiminut pitkään psykologi,<br />
ryhmäpsykoanalyytikko FM Kaj J. Davidkin. Hänen luottamuksensa<br />
9<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
ja kannustuksensa ryhmässä tapahtuvaan työskentelyyn on väsymätön ja<br />
inspiroiva. Olemme saaneet nähdä, että oleellista on asettaa rajat ja turvallinen<br />
pohja, jotta ihmiselämän yksilöllinen rikkaus voi päästä esiin.<br />
Lukemattomia ovat olleet ne polveilevat keskustelut, joita olemme voineet<br />
käydä työtoveriemme parissa moniammatillisissa tiimeissä. Heistä psykologi,<br />
työyhteisökouluttaja FM Marja-Liisa Hurme ja neuropsykologi, projektipäällikkö<br />
FT Seija Haapasalo ovat ystävällisesti lukeneet tämän käsikirjan<br />
luonnoksia ja kommentoineet aihepiirejä. Kuvataideterapeutti, kuvataiteilija<br />
Anne Suokivi on tehnyt käsikirjaan inspiroivat maalaukset.<br />
Filosofi LL Antti J. Mattilan kanssa saimme käydä hedelmällisen keskustelun<br />
kirjassa esitellystä kurssimallista kuntoutujan <strong>hyvinvoinnin</strong> ja onnellisuuden<br />
edistämiseksi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssimuotoa lähdimme kehittämään<br />
ylilääkäri, kuntoutuksen erikoislääkäri LL Pirjo Juvonen-Postin aloitteesta.<br />
Nyt, useita vuosia myöhemmin tämä käsikirja on syntynyt hänen kannustuksensa<br />
ansiosta ja PUNK -projektin myötävaikutuksella.<br />
Helsingin Käpylässä kevyen lumen leijaillessa 12. joulukuuta 2009<br />
Soili Järvilehto<br />
Raija Kiiski<br />
10<br />
Kurssiteemojen ohjausaineistoa löytyy Kuntoutussäätiön nettisivuilta<br />
http://www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
2 | <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
-kurssin toteutus<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin tarkoitus on, että kurssille osallistuja<br />
saa tukea, kun hän etsii omaa tapaansa pitää huolta hyvinvoinnistaan.<br />
Kurssilaiselle osallistuminen on itsensä etsimistä ja kokoamista uuvuttavassa<br />
elämäntilanteessa ja henkilökohtaisen <strong>hyvinvoinnin</strong> projektin, itsen projektin,<br />
rakentamista.<br />
Kurssiteemoissa tuodaan esiin inhimilliseen hyvinvointiin liittyviä perusasioita.<br />
Kurssin työtavat sekä ohjaajat ja vertaisryhmän jäsenet tukevat kurssilaista<br />
hänen <strong>hyvinvoinnin</strong> ja itsen projektissaan. Kuntoutuspäivien kurssiohjelma<br />
toteutetaan ryhmämuodossa, ja työtapoina ovat erilaiset alustukset<br />
ja johdannot sekä keskustelu-, ryhmänohjaus- ja toiminnalliset menetelmät.<br />
Kuntoutuspäivien ulkopuolella kurssilaiset toteuttavat laatimiaan henkilökohtaisia<br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> edistämisen suunnitelmiaan. Niiden soveltuvuutta,<br />
onnistumista ja toteutumista seurataan ryhmässä.<br />
11<br />
Ryhmän kokoaminen<br />
Kurssi on tarkoitettu aikuisille, työikäisille henkilöille, jotka kokevat jaksamisensa<br />
olevan uhattuna tai ovat uupuneet tai he ovat kokeneet pitkäaikaista<br />
stressiä työssään ja elämässään. Mikäli henkilö on sairauslomalla uupumuksen<br />
vuoksi, hän voi osallistua kurssille harkinnan mukaan.<br />
Ryhmä voidaan koota parhaiten terveydenhuoltohenkilöstön toimesta.<br />
Osallistujat voidaan koota varhaiskuntoutuskurssille edellä kuvatuin perustein<br />
myös ammattiala- tai työpaikkakohtaisesti ja yhteistyössä työpaikan<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
12<br />
työsuojeluhenkilöstön kanssa. Kurssille hakeutumista arvioidaan silloinkin<br />
terveydenhuoltohenkilöstön kanssa, hoitavan lääkärin, psykologin, terveyden-<br />
tai sairaanhoitajan kanssa.<br />
Ryhmän koko on 8–10 henkilöä. Ryhmätoiminnassa pyritään muodostamaan<br />
vertaisryhmä henkilökohtaisten jaksamiskysymysten käsittelyyn, ja<br />
tämän kokoinen ryhmä on siihen lyhytkestoisena kuntoutusinterventiona<br />
suositeltavin. Siinä osallistujat tutustuvat toisiinsa helpommin ja kanssakäyminen<br />
toteutuu paremmin kuin suuremmassa ryhmässä. Yli kymmenen<br />
henkilön ryhmissä vieraus ja varautuneisuus lisääntyvät ja se vaikeuttaa<br />
kuntoutusaiheiden käsittelyä. Jos ryhmä taas jää liian pieneksi, kurssilaiset<br />
eivät kohtaa yhtä monipuolista vertaistukiympäristöä. Jos kurssilaiset tuntevat<br />
toisiaan etukäteen, heidän on hyvä tietää jo hakeutumisvaiheessa, keitä<br />
muita kurssille on tulossa.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> -lähteillä kurssin aihesisällöt soveltuvat hyvinkin<br />
eri-ikäisille. Osallistujien on toivottavaa olla sillä tavalla samanikäisiä, että he<br />
ikänsä ja elämänvaiheidensa osalta voivat helposti liittyä toisiinsa ja ymmärtää<br />
toisiaan. Suositeltavaa on järjestää eri ikäryhmille omia kurssejaan, jolloin<br />
on mahdollista muokata kurssisisältöä ja ohjaustapoja enemmän ikäryhmä<br />
huomioonottaen.<br />
Ryhmää koottaessa on hyvä ottaa huomioon kurssilaisten koulutustaustaa<br />
sekä työ- tai ammattialaa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet edistävät osallistujien<br />
tutustumista ja ryhmätyöskentelyä. Koulutustaustan tai työalan osalta<br />
homogeenisemmassa ryhmässä on helpompi ymmärtää toinen toisiaan<br />
verrattuna suuria koulutuksellisia tai ammatillisia eroja sisältävään ryhmäkokoonpanoon.<br />
Kontraindikaatioita kurssille osallistumiseen ovat kaikki akuutit kriisit.<br />
Silloin henkilölle on tärkeintä selviytyä kriisistä ja saada tukea tilanteeseen.<br />
Jos kurssille hakevalla henkilöllä on psyykkisiä ongelmia tai alkoholi- ja huumausaineriippuvuutta,<br />
on kurssille osallistumista tällöin tarkkaan harkittava.<br />
Lääketieteelliset kontraindikaatiot harkitsee aina lääkäri.<br />
Kurssipäivien ohjelma<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteille -kurssi on kuuden kuntoutuspäivän mittainen<br />
siihen liittyvine väliajan harjoituksineen. Yhden kurssipäivän pituus on<br />
suunniteltu kuuden tunnin mittaiseksi. Alkuosan intensiivijakso käsittää<br />
viisi kuntoutuspäivää ja ne toteutetaan joka toinen viikko. Tämän jälkeen<br />
alkaa kuntoutuksen välijakso, joka päättyy seurantapäivään puolen vuoden<br />
kuluttua viidennestä kurssipäivästä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
14<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> ja terveyden lähteillä -kurssin kullekin päivälle on<br />
suunniteltu oma terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä teema, joka myöhemmillä<br />
kerroilla kertautuu tai uudistuu keskusteluissa ja toistuu omakohtaisessa<br />
harjoittelussa.<br />
Kurssiteemat liittyvät ihmisen perustarpeisiin. Ne liittyvät tajunnan ja<br />
vireyden luonnolliseen vaihteluun, yön ja päivän, levon ja toiminnan vuorotteluun,<br />
ruokailu- ja liikkumistottumuksiin sekä ihmismieleen voimavarana<br />
ja ihmistenväliseen kanssakäymiseen. Kurssin teemasisältö on kohdennettu<br />
kaikkein perustavimpiin arjessa ja jaksamisessa vaikuttaviin elämänalueisiin.<br />
Niitä on ensimmäisenä pyrittävä turvaamaan uupumuksen uhatessa.<br />
Kaikkia aiheita käsitellään uupumuksen ehkäisyä, elpymistä ja siitä palautumista<br />
silmälläpitäen sekä voimavaroja lisäävästä näkökulmasta. Harjoitukset<br />
ja kotitehtävät tarjoavat jaksamista edistävien elämäntapojen konkreettisia<br />
harjoitusmahdollisuuksia. Kurssilaisilla on mahdollisuus kurssin kuluessa<br />
pitkin matkaa poimia aineksia itsestä huolehtimisen suunnitelmaansa ja ryhtyä<br />
kokeilemaan uusia tai uudelleen löydettyjä tapoja pitää huolta itsestään.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssit toteutetaan kaikkina päivinä saman<br />
ajallisen rakenteen mukaan. Päivään liittyvä ajallinen toisto helpottaa sekä<br />
aikaan että kuntoutuksen aiheisiin orientoitumista. Päivärytmi pyrkii seuraamaan<br />
ihmisen biologisia perusrytmejä. Siinä otetaan huomioon ihmisen<br />
noin puolentoista tunnin jaksoissa tapahtuva perusvireyden vaihtelu. Sen<br />
avulla pidetään huolta elpymisestä päiväkohtaisesti. Päiväaikataulua voidaan<br />
helposti muuntaa puolen tunnin siirtymällä eteen- tai taaksepäin, mikäli<br />
siihen on osallistujien vuorokausirytmiin liittyviä perusteita. Myös aamun<br />
keskusteluaikaa ja päivän teemaan käytettyä aikaa voidaan ryhmäkohtaisesti<br />
säädellä, jos se edistää aiheisiin syventymistä, oma-aloitteisuutta tai ryhmän<br />
toimivuutta.<br />
Päivissä toistuvat ruokailuhetket, päivän aloittaminen johdannolla, reflektoiva<br />
keskustelu, rentoutumis- tai tietoisuustaitoharjoitus, kirjoitustuokiot ja<br />
koonti päivän lopulla.<br />
Reflektoivien keskusteluhetkien toistuvuus tuo mukanaan mahdollisuuden<br />
harjoitella tarkastelemaan omia kokemuksia. Se on myös tärkeä kurssilaisten<br />
toisiinsa tutustumista, ryhmää koostava ja vertaisryhmän käyttöä<br />
edistävä tekijä. Keskustelujaksojen pituuteen, rytmittämiseen päivän aikana<br />
ja päivän teemojen sisällä on syytä kiinnittää huomiota aiheiden etenemisen<br />
ja kurssilaisten vireyden kannalta.<br />
Myös kirjoitustuokiot palvelevat itsereflektiota ja toistuvat. Ne toteutetaan<br />
mahdollisimman helpolla tavalla ja ilman suorituspaineita. Kirjoittaminen<br />
pyrkii vahvistamaan nimenomaan oman henkilökohtaisen kokemuksen tut-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
kimista ja siitä on mahdollisuus muodostua luonteva osa päivän toimintaa<br />
vähemmänkin kirjoittamaan tottuneille.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kursseja voidaan toteuttaa erilaisissa ympäristöissä.<br />
Tarkoitukseen soveltuu rauhallinen, viihtyisä ja mahdollisimman<br />
vaivattomasti kurssin sisältöä palvelemaan muuntuva huonetila sekä ympäröivä<br />
luonto, kuten liikunnan teemapäivä.<br />
Kuntoutustoiminnassa on tärkeää sama maantieteellinen paikka ja sama<br />
kokoontumishuone kaikilla viidellä kokoontumiskerralla. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähteillä -kurssilla huonetila tukee rauhoittumista, tarkkaavaisuuden<br />
suuntaamista ja vireystilan säätelyä. Se on eräs näkyvimpiä ryhmässä tapahtuvaa<br />
toimintaa, psyykkistä rauhoittumista ja oppimista tukeva tekijä ja<br />
sellaisena tärkeä edellytys kurssitoiminnan ja sen sisältöjen onnistumiselle.<br />
Jokainen konkretisoi ja tekee näkyväksi oman hyvinvointisuunnitelmansa<br />
sekä kuvina että sanallisesti. Tämä tehdään viidentenä kurssipäivän ja välijakson<br />
aikana, mutta kurssilainen kokoaa suunnitelmaansa varten koko kurssin<br />
ajan materiaalia. Seurantapäivän jälkeen jokaisella on mahdollisuus jatkaa<br />
itsenäisesti hyviksi ja toimiviksi kokemiaan käytäntöjä.<br />
Seuraavassa on kuvattu kunkin päivän ohjelmarunko ja keskeinen orientaatio<br />
päivän teemoihin. Teemojen käsittelyä ajatellen mukaan on liitetty<br />
pohdittavia kysymyksiä sekä <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssipäivään<br />
sisältyvät toiminnalliset harjoitukset. Mukaan on liitetty myös vaihtoehtoisia<br />
harjoitusesimerkkejä, joita <strong>ohjaajan</strong> on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa.<br />
Harjoitusten yksityiskohtainen toteutus löytyy kirjan Harjoituksia-osasta (s.<br />
88–124). Kunkin päivän lopuksi on esitetty kotitehtävät. Ne ovat sellaisinaan<br />
helposti jaettavassa kurssilaisille.<br />
15<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
ENSIMMÄINEN PÄIVÄ: UNI, VIREYSTILA JA RENTOUTUMINEN<br />
Päivän ohjelma<br />
9–10.30 Aamukahvi.<br />
Kurssin esittely. Tutustuminen.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10.30–12 Unen ja levon vaikutus hyvinvointiin.<br />
12–13 Lounas.<br />
13–14.30 Mitä rentoutuminen on? Rentoutumisharjoitus.<br />
Kirjoittaminen.<br />
Iltapäivätee, -kahvi.<br />
14.30–15 Päivän koonti ja arviointia. Kotitehtävät.<br />
16<br />
Ensimmäisen päivän johdannossa varataan aikaa kurssin tarkoituksen, sisällön<br />
ja työskentelytapojen esittelyyn. Niistä on tärkeää keskustella kurssilaisten<br />
kanssa ja kuulla heidän etukäteen saamaansa käsitystä sekä kurssiodotuksiaan.<br />
Huomio kiinnitetään jo alkutapaamisessa siihen, mikä on kunkin kurssilaisen<br />
oma käsitys hyvinvoinnista, mikä on hänelle hyvinvointia ja mistä<br />
kukin haaveilee. Kaikilla on siitä jokin ja omanlaisensa käsitys, eri asia on,<br />
miten se toteutuu kunkin elämässä, miten siitä puhutaan ja miten siihen<br />
pyritään.<br />
Esittelyn ja kurssijohdannon jälkeen kurssilaiset saavat päiväkirjan äärellä<br />
hetken kukin tykönään miettiä kysymystä: Mitä hyvinvointi on minun elämässäni?<br />
Jokainen kirjaa sen jo tässä vaiheessa itselleen muistiin. Sen jälkeen<br />
kurssilaiset saavat tuoda näkemyksiään esiin ryhmässä vapaasti ja pakottomasti.<br />
Näin voidaan jo ensitapaamisella luonnostella tämän ryhmän alkuvaiheen<br />
hyvinvointivisio ja kukin saa tuoda siihen joitakin piirteitä.<br />
Päiväkohtainen kurssiteema alkaa ihmisen psykofyysisten perustarpeiden<br />
tarkastelulla. Ensimmäisenä kurssipäivänä lähestytään väsymistä ja uupumista<br />
ilmiönä ja stressikokemuksia, joita jokainen löytää, tunnistaa ja saa kuvata<br />
omalla tavallaan. Stressikokemusten erilaisia ilmentymiä voidaan koota näkyviin<br />
ja sen rinnalla tarkastellaan niistä palautumista. Syvennytään siihen,<br />
mitä palautuminen on ja mistä sen havaitsee eri muodoissaan, hermostollisesti<br />
ja fysiologisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Erityisesti syvennytään unen<br />
ja levon vaikutuksiin, uni- ja valverytmeihin ja unen laatuun. Pohditaan,<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
mitä uni on ja mihin sitä tarvitaan, ja keskustellaan siitä, miten nukkuminen<br />
kunkin kohdalla onnistuu. Unihygieenisiä näkemyksiä kerrataan. Rentoutumista<br />
ilmiönä ja rentoutumisen keinoja tarkastellaan käytännössä harjoitellen<br />
ja keskustellen.<br />
Ohjausaineistoa: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/.<br />
Pohdintaan kurssilaisten kanssa:<br />
Kuinka pitkä on lepo- ja uniaikasi vuorokaudessa? Miten koet nukkuvasi ja<br />
mikä vaikuttaa siihen, miten ja kuinka paljon nukut? Millä tavalla lepäät ja<br />
rentoudut päiväaikaan? Jatkuuko vilkas päivittäinen puuhasi iltayön tunneille<br />
tai jopa yli puolen yön usein, tavallisesti, harvoin, ei juuri koskaan? Miten<br />
nukahtamisaika ja uniajan pituus vaikuttaa päiväaikaiseen vireyteen? Onko<br />
rentoutumisharjoittelu jossakin muodossa sinulle entuudestaan tuttua? Oletko<br />
osallistunut joskus ohjattuun rentoutumisharjoitteluun, joogaan, tai chi<br />
-harjoituksiin tai muuhun vastaavaan? Kuinka paljon vietät päivittäin aikaa<br />
ulkona ja luonnonvalossa? Miten koet sen vaikuttavan vireyteesi ja jaksamiseesi?<br />
Päivän harjoitukset:<br />
Kirjoittamisen aihe: Mitä hyvinvointi on sinulle? s. 123<br />
Höyhenenkevyt hengitys, s. 100<br />
Kirjoittamisen aihe: Miten koit hengitys- ja rentoutumisharjoituksen? s. 123<br />
Harjoitusvaihtoehtoja: Elämää aavikolla, s. 107<br />
Luminen puutarha, s.119<br />
17<br />
Kotitehtävä:<br />
1. Höyhenenkevyt hengitys -harjoitus päivittäin seuraavaan tapaamiseen asti.<br />
Tee muistiinpanoja päiväkirjaasi siitä, miten harjoitus mielestäsi onnistui.<br />
2. Valitse jokin tapa tai harjoitus, jonka avulla rentoudut päivittäin kahden viikon ajan.<br />
Tee muistiinpanoja päiväkirjaasi harjoituksen onnistumisesta.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
TOINEN PÄIVÄ: RAVINTO HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ<br />
Päivän ohjelma<br />
9–10.30 Aamukahvi.<br />
Päivän johdanto.<br />
Keskustelua edellisen kurssipäivän ja kotiharjoituksen pohjalta.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10.30–12 Ravinto ja hyvinvointi.<br />
12–13 Hiljainen, tietoinen ruokailu.<br />
13–14.30 Rentoutumis- tai tietoisuustaitoharjoitus. Kirjoittaminen.<br />
Iltapäivätee, -kahvi.<br />
14.30–15 Päivän koonti ja arviointia. Kotitehtävät.<br />
18<br />
Ravinto ja ruokailutottumukset ovat tärkeä tekijä hyvinvoinnissa. Päivän<br />
aikana voidaan varmentaa ravitsemuksellisia tietoja, kerrata yleiset ravitsemussuositukset<br />
sekä keskustella ruokailutottumuksista, ruoka-aineista, ruuan<br />
valmistamisesta ja ruokailun ajoittamisesta jaksamista silmälläpitäen.<br />
Vieraileva ravitsemusasiantuntija toimii teematunnin <strong>ohjaajan</strong>a ja osallistuu<br />
halutessaan hiljaiseen ruokailuun.<br />
Kurssilaisten kanssa voidaan keskustella siitä, miten ruokaa heidän kodeissaan<br />
valmistetaan ja miten heidän perheensä kokoontuvat yhteisille aterioille<br />
vai ruokaileeko jokainen perheenjäsen oman aikataulunsa mukaan. Toiset<br />
osallistuvat työpaikkaruokailuun, toiset eivät. Moni aikuinen syö lämpimän<br />
aterian vasta illalla ja ruokailuväli saattaa päivällä olla kuusi, seitsemänkin<br />
tuntia, joka myös vaikuttaa päivittäiseen energiatilanteeseen.<br />
Ruokailutavat ja -kulttuuri ovat tärkeitä hyvinvoinnissa vaikuttavia tekijöitä<br />
ravinnon saannin ja ruuan koostumuksen ohella. Pelkästään rauhassa<br />
ruokaileminen vaikuttaa välittömästi ruuan sulatukseen, rento ja hyvä mieli<br />
ruokaillessa vaikuttavat ruuansulatuselinten hermotukseen ja ruuansulatustoimintaan.<br />
Läsnä olevat henkilöt, miellyttävä ilmapiiri ja kaunis kattaus<br />
vaikuttavat ruokahetken tunnelmaan ja osallistujiin monin tavoin. Sitä<br />
tarkastellaan kurssipäivän lounaalla hiljaisen ruokailun harjoittelussa.<br />
Hiljainen ruokailuhetki nostaa näkyviin ruokailuun liittyviä tunnelmia,<br />
tapoja ja tottumuksia, syventää ruokailukokemusta ja tuo usein elävästi mieleen<br />
ruokailuun liittyviä aiempia kokemuksia, arvoja ja merkityksiä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
Ruokailuun syvennytään teeman puitteissa yhtenä kurssipäivänä, mutta<br />
se kiinnittää huomiota ja siitä voidaan keskustella kaikkien kurssipäivien aamukahvi-,<br />
lounas- ja välipalahetkissä kurssilaisten tarpeiden ja kiinnostuksen<br />
mukaan. Hiljaiseen ruokailuun tarjotaan mahdollisuus kaikkina seuraavina<br />
kurssipäivinä.<br />
Pohdintaan kurssilaisten kanssa:<br />
Mikä on käsityksesi siitä, minkälaista on terveellinen ruoka? Onko ruoka ravitsemuksellisesti<br />
täysipainoista? Sisältääkö se kaikkia oleellisia ravintoaineita<br />
sopivissa suhteissa? Ovatko myös aikuisten ruokailuajat säännöllisiä? Minkälaista<br />
on terveellinen ruoka? Ruokailetko riittävän usein? Minkälainen ruoka<br />
ja ruokaileminen vahvistavat energeettistä jaksamista parhaalla mahdollisella<br />
tavalla? Minkälaisia ovat juomatottumuksesi ja miten koet sen vaikuttavan<br />
jaksamiseesi? Minkälaisia välipaloja syöt ja kuinka usein, kenties makeisia,<br />
hedelmiä tai leivonnaisia?<br />
Ohjausaineistoa: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/.<br />
Päivän harjoitukset:<br />
Hiljainen, tietoinen ruokailu, s. 93<br />
Näin hengitän – hengityksen tarkkailu ja myötätuntoharjoitus, s. 92<br />
Kirjoittamisen aihe: 1. Kirjoita vapaasti sinulle tärkeästä aiheesta<br />
2. Mikä tässä päivässä on puhutellut tai jäänyt askarruttamaan sinua?<br />
Harjoitusvaihtoehtoja Kirsikkapuumetsä, s. 104<br />
Lehmuslehto, s. 107<br />
19<br />
Kotitehtävä<br />
Tehtävä 1:<br />
Tehtävä 2:<br />
Tehtävä 3:<br />
Tehtävä 4:<br />
Ravitsemusterapeutin antama kotitehtävä.<br />
Mihin asiaan sinun on tärkeä kiinnittää huomiota ruokailussasi?<br />
Miten sen toteutat?<br />
Hiljainen ruokaileminen niin usein kuin mahdollista seuraavan<br />
kahden viikon aikana.<br />
Valitsemasi rentoutumisharjoittelun jatkaminen 3–4 kertaa viikossa.<br />
Kirjaa päiväkirjaasi, miten onnistut harjoituksissasi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
KOLMAS PÄIVÄ: MIELI JA VOIMAVARAT<br />
Päivän ohjelma<br />
9–10.30 Aamukahvi.<br />
Päivän johdanto.<br />
Keskustelua edellisen kurssipäivän ja kotiharjoituksen pohjalta.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10.30–12 Mieli ja voimavarat.<br />
12–13 Lounas.<br />
13–14.30 Tietoisuustaitoharjoitus. Kirjoittaminen.<br />
Iltapäivätee, -kahvi.<br />
14.30–15 Päivän koonti ja arviointia. Kotitehtävät.<br />
20<br />
Kun kurssiteemana on mieli ja voimavarat, kurssilaisia ohjataan kiinnittämään<br />
huomiota <strong>hyvinvoinnin</strong> kokonaisuuteen. Hyvinvointi muodostuu<br />
lukuisista tekijöistä ja eri ihmisillä eri tavoin. Kurssilaisten kanssa pohditaan,<br />
kuinka oma energiatilanne vaikuttaa mielialaan ja mihin kaikkeen voimavarat<br />
ja mielen <strong>hyvinvoinnin</strong> kokemukset voivat liittyä. Omista kokemuksista<br />
oppiminen, reflektoiva valikointi ja tietoisuustaidot ja itselleen uskollisuus<br />
ovat tärkeitä yksilöllisen <strong>hyvinvoinnin</strong> vahvistamisessa.<br />
Mielen hyvinvointi on ihmisen käytössä olevia voimavaroja ja energiaa,<br />
johon liittyy mielialojen ja mielentilojen vaihtelua. Biologiset tekijät ja temperamentti<br />
vaikuttavat ihmisen mielialan muodostumiseen. Mieliala vaikuttaa<br />
endokrinologiaan ja päinvastoin. Samaa voidaan sanoa ihmisten välisistä<br />
sosiaalisista suhteista ja niiden muotoutumisesta, jossa osatekijät vaikuttavat<br />
toisiinsa monin tavoin ja kulkevat myös perintönä.<br />
Henkilön omien arvostusten tiedostaminen ja eläminen niiden kanssa<br />
sopusoinnussa, ei niitä vastaan, muodostavat perustan yksilön hyvinvoinnille.<br />
Arvot muotoutuvat koko elämän ajan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa<br />
ympäristön kanssa. Teematunnin harjoitus nostaa näkyviin kunkin kurssilaisen<br />
arvoja. Omien arvostustensa näkeminen sekä itselleen uskollinen oleminen<br />
vahvistaa omaa aitoa minuutta, true selfiä, kun taas itsestä luopuminen<br />
ja itsensä syrjäyttäminen luo false selfiä.<br />
Ihminen etsii merkityksiä elämälleen. Jotta elämä koettaisiin mielekkääksi,<br />
ymmärrettäväksi ja hallittavaksi, tarvitaan pystyvyyden ja onnistumisen<br />
kokemuksia. Tarvitaan näkemystä asioista, jotka koetaan tavoiteltaviksi,<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
sekä keinoja, joiden avulla voi lähestyä niitä. Tarvitaan tekoja, toimintaa.<br />
Ihminen kaipaa elämäänsä iloa, flow’ta, asioiden ja tapahtumien sujumista.<br />
Useimmilla ihmisillä on jo niitä kaikkia, mutta kenties niitä ei aina havaita<br />
ja oteta kylliksi huomioon. Niitä voidaan vahvistaa tietoisen pyrkimyksen<br />
avulla.<br />
Kurssilla harjoitellaan tarkastelemaan omia kokemuksia myös suhteessa<br />
lähellä oleviin ihmisiin. Ihmiset ovat toisilleen merkityksellisiä. Kokemukset<br />
rauhasta ja turvallisesta luottamuksesta ihmisten välillä tuovat iloa. Omista<br />
ja toisten hyvistä kokemuksista voi iloita. Hyvän tekeminen itselle ja toisille<br />
sekä itsensä ja toisten arvostaminen ja kunnioittaminen nostattavat, tuovat<br />
mukanaan voimaa. Hyvät kokemukset, kuten hyvä mieli, aivan kuin tarttuvat<br />
ja leviävät.<br />
Aika ajoin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota myös mielen voimavarojen<br />
kartuttamiseen ja mielen huoltoon. Keinot voivat vaihdella ja<br />
luonnollisesti vaihtelevatkin eri henkilöiden kohdalla, eri elämäntilanteen,<br />
terveydentilan, vuodenajan, perhetilanteen ym. mukaan. Kuntoutusryhmä<br />
voi olla monin tavoin inspiroiva. Se rohkaisee kokeilemaan erilaisia keinoja<br />
voimien tasapainottamiseen, kuten taideharrastuksia, kirjallisuutta, näyttelyjä,<br />
konsertteja, kirjoittamista, luontoa kaikkinensa, ystävien tapaamista,<br />
hengellisyyttä, filosofiaa, nautiskelua, käsitöitä, muotia, sisustamista – ne<br />
kaikki voivat muodostua voimia palauttavaksi ja mielialaa hoitavaksi.<br />
Ohjausaineistoa: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/.<br />
Pohdintaan kurssilaisten kanssa:<br />
Mitkä ovat sinulle elämässäsi niitä tärkeitä asioita, joihin annat aikaasi ja rahaa?<br />
Arvostatko omia tarpeitasi ja pyrkimyksiäsi? Oletko uskollinen itsellesi<br />
ja kuuntelet, mitä todella haluat vai jäävätkö omat tarpeesi aina viimeiseksi?<br />
Minkä tekemisessä koet iloa ja onnistumista? Millä tavalla haluat kehittyä<br />
ihmisenä? Millaisia asioita haluaisit oppia? Milloin viimeksi olet nauranut<br />
sydämesi pohjasta kyyneleet silmissä? Mitä ihmissuhteitasi haluaisit parantaa?<br />
Miten koet ystävien tapaamisen voimauttavan? Miten nämä asiat<br />
vaikuttavat jaksamiseesi, mielialaasi ja toimintakykyysi?<br />
21<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Päivän harjoitukset:<br />
Susanna Ehdinin harjoitus, s. 72<br />
Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoitus, s. 110<br />
Kirjoittamisen aihe: 1. Kirjoita vapaasti, mitä mielessäsi nyt liikkuu: ajatuksia, tunnelmia,<br />
mielikuvia.<br />
2. Miten koit harjoituksen?<br />
Harjoitusvaihtoehtoja: Hiljainen, tarkkaavainen ruokailu, s. 93<br />
Kotitehtävä<br />
Tehtävä 1:<br />
Tehtävä 2:<br />
Hyvinvoiva minä -harjoituksen toistaminen seuraavan kahden viikon<br />
aikana päivittäin rauhallisessa, rentoutuneessa olotilassa. Kirjaa päiväkirjaan<br />
kokemuksiasi hyvinvoinnista.<br />
Tarkkaile, mikä sinua kiinnostaa liikkumisessa, kun kävelet, lenkkeilet<br />
tai liikut muulla tavoin. Minkälainen liikunta houkuttelee sinua?<br />
NELJÄS PÄIVÄ: LIIKUNTA JA ITSESTÄ HUOLEHTIMINEN<br />
Päivän ohjelma<br />
22<br />
9–10.30 Aamukahvi.<br />
Päivän johdanto.<br />
Keskustelua edellisen kurssipäivän ja kotiharjoituksen pohjalta.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10.30–12 Liikkumisen merkityksiä ja tietoinen liikkuminen.<br />
12–13 Lounas.<br />
13–14.30 Tietoisuustaitoharjoitus. Kirjoittaminen.<br />
Iltapäivätee, -kahvi.<br />
14.30–15 Päivän koontia ja arviointia.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla liikuntateema on suunniteltu tukemaan<br />
psykofyysistä hyvinvointia ja itsen projektia. Siinä liikkuminen lähtee<br />
henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Kurssilla perehdytään liikuntaan sisälty-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
viin itsen projekteihin (Katso Liikkumisen projektit s. 114) sekä tietoisuustaitojen<br />
käyttöön liikunnan yhteydessä.<br />
Aamukeskustelussa jokainen saa kertoa, mikä liikkumisessa ja liikuntaharrastuksissa<br />
häntä kiinnostaa, mikä taas ei. Kukin kuvaa omia liikkumisen<br />
tapojaan. Myös mahdollisia liikuntaharrastukseen liittyviä esteitä ja liikunnallisia<br />
tarpeita pyritään sanallistamaan ja ymmärtämään. Kurssilaiset saavat<br />
rinnastaa omaa kiinnostustaan ja liikkumisharrastuksiaan liikunnallisiin<br />
itsen projekteihin.<br />
Jokainen kurssilainen etsii omaa tapaansa liikkua ja pitää huolta hyvinvoinnistaan<br />
liikunnalla. Hänellä on mahdollisuus etsiä ja kokeilla. Samalla<br />
hänen on tarpeen olla tietoinen siitä, miten oma sen hetkinen tila on syytä<br />
ottaa liikunnassa huomioon ja minkälaisia ovat terveysliikunnan suositukset,<br />
kuten esimerkiksi UKK-instituutin Liikuntapiirakka ”Ota ainakin puolet”.<br />
Liikunnan päivässä on syytä tarkastella myös kunkin kurssilaisen päivittäistä<br />
ja viikoittaista liikkumisen määrää ja intensiivisyyttä. Kurssilaiset<br />
voivat tutkia sitä esimerkiksi parin kanssa tai pienryhmissä. Voidaan pohtia,<br />
millä eri tavoilla voidaan toteuttaa liikuntaa terveyden projektina, kuten<br />
palautumiseen, fyysisen kunnon ja suorituskyvyn huoltoon ja psykofyysisen<br />
vireyden säilyttämiseen. Tarvittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikuntamuotoihin<br />
uupumuksen ja yhteydessä. Jos kurssilaisilla on keskivaikeaa<br />
tai vaikeaa uupumusta, on kiinnitettävä erityistä huomiota uupumuksesta<br />
palautumiseen eri keinoin.<br />
Liikkumisen motiivien, omien arvojen ja kiinnostusten löytyessä liikunnan<br />
harrastamisella on omakohtaiseksi koettu peruste. Tätä kiinnostustaan<br />
kukin peilaa kurssilla tehtäviin ja muualla tekemiinsä harjoituksiin. Erityisesti<br />
tutkitaan, mitä lisää tai erilaista tietoisuustaitoharjoittelu tuo liikkumiseen.<br />
Ohjausaineistoa: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/.<br />
23<br />
Pohdintaan kurssilaisten kanssa:<br />
Minkä itsen projektin piirteitä löydät omista liikuntaharrastuksistasi? Mitä<br />
tarkoittaa tietoinen liikkuminen ja tietoisuustaitojen käyttö liikunnassa, jota<br />
harrastat? Minkälaisia ovat liikkumistottumuksesi ja minkälaista päivittäinen<br />
ruumiillinen ponnistelu? Onko hyötyliikunta sinulle jokapäiväistä, satunnaista<br />
vai itsestään selvää? Oletko tottunut liikkumaan ja ponnistelemaan<br />
ruumiillisesti? Oletko usein kenties niin väsynyt, että hetken lepo on välttämätöntä,<br />
ennen kuin on voimaa lähteä liikkeelle? Kuinka pian ruumiillisen<br />
ponnistelun jälkeen tunnet olosi palautuneen entiselleen? Harrastatko<br />
kenties puutarhaviljelyä, metsänhoitoa tai aivan joitain tiettyjä liikuntalajeja?<br />
Mistä tiedät, minkälaista liikkumista tarvitset ja miten liikut?<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Päivän harjoitukset:<br />
Voimakävely, s. 94<br />
Meditoiva kävely, s. 93<br />
Kirjoittamisen aihe: 1. Syvenny omaan liikkumiseesi. Kuvaile miltä sinusta tuntui liikuttaa<br />
itseäsi juuri äsken tehdyssä harjoituksessa, mitä havaitsit itsessäsi,<br />
mitä koit ja tunsit.<br />
2. Piirrä itsestäsi kuva tekemässä äskeistä harjoitusta ja kirjoita<br />
harjoitus muistiin itsellesi.<br />
Harjoitusvaihtoehtoja: Hiljainen ruokailu, s. 93<br />
Jooga-, tai chi, chi kung, Pilates- tai Feldenkrais-harjoituksia,<br />
kävelylenkki, sauvakävely tai muu lenkkeily tietoisesti havainnoiden<br />
Kotitehtävä<br />
24<br />
Tehtävä 1:<br />
Tehtävä 2:<br />
Tehtävä 3:<br />
Valitse seuraavista: a) Liiku päivittäin tietoisuutta harjoittavalla tavalla<br />
sen mukaan, mikä tänään harjoituksissa herätti erityisen kiinnostuksesi.<br />
b) Liiku itsellesi soveltuvalla ja sinua kiinnostavalla tavalla päivittäin<br />
vähintään 20 minuutin ajan. c) Liiku kiinnostuksesi mukaan ja<br />
oman suorituskykysi puitteissa vähintään 3 kertaa viikossa 30 minuutin<br />
ajan tai enemmän. Pohdi, mitä arvostat valitsemassasi tavassa ja<br />
mitä sen avulla tavoittelet. Kirjaa kokemuksiasi ja havaintojasi päiväkirjaasi.<br />
Tuo seuraavalla kerralla mukanasi aikakauslehdistä kuvia, jotka kuvastavat<br />
sinulle hyvinvointia. Tuo sen lisäksi mukanasi muutamia aikakauslehtiä,<br />
joiden sisällöstä ja kuvituksesta pidät.<br />
Jo aiemmin valitsemiesi hyvinvointiharjoitusten jatkaminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
VIIDES PÄIVÄ: SANOISTA TEOIKSI – MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?<br />
Päivän ohjelma<br />
9–10 Aamukahvi.<br />
Päivän johdanto.<br />
Keskustelua edellisen kurssipäivän ja kotiharjoituksen pohjalta.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10–12 Rentoutusharjoitus.<br />
Hyvinvoinnin kuvia -kuvakollaasin valmistaminen.<br />
12–13 Lounas.<br />
13–14.15 Kuvakollaasien esittely.<br />
Iltapäivätee, -kahvi.<br />
14.30–15 Päivän koonti, arviointia ja välijakson tehtävät.<br />
Seurantapäivän aika, paikka ja sisältö.<br />
Viidentenä kurssipäivänä kootaan koettua ja opittua, tällä hetkellä merkitykselliseksi<br />
nähtyä. Kurssilaisten hyvinvointinäkemykset saavat kuvallisen<br />
muodon niin, että jokainen kurssilainen laatii itselleen kuvakollaasin siitä,<br />
mikä on hänelle hyvinvointia. Sanallisessa muodossa kerrotaan, mihin kukin<br />
panostaa ja mitä tekee voidakseen paremmin.<br />
Kuvakollaaseista muodostuu usein runsaita ja moni-ilmeisiä. Jokainen<br />
vuorollaan kertoo omasta kollaasistaan asioita toisille. Vaikka kuvat ovat<br />
selkeitä, niiden sisältö ja sanoma eivät ole tarkasti rajattuja ja rajaavia, vaan<br />
fantasialle ja assosiaatioille tilaa jättäviä. Kuviin ja mielikuviin liittyy tunteita<br />
ja kiintymyksiä, joita sanat eivät aina tavoita. Kuvakollaasin tarkoituksena<br />
on elvyttää myönteisiä tunteita itseä ja <strong>hyvinvoinnin</strong> aiheita kohtaan, innostaa<br />
ja siten vahvistaa henkilökohtaisten suunnitelmien toteuttamista. Se<br />
pyydetään säilyttämään huolellisesti ja mielellään asettamaan johonkin itselle<br />
näkyvään paikkaan kodissa.<br />
Hyvinvointiin liittyviä aiheita on verbalisoitu runsaasti kurssin kuluessa,<br />
niistä on puhuttu ja niitä on kirjoitettu. Nyt jokainen kurssilainen saa<br />
tehdäkseen myös kirjallisen, määrätietoisen hyvinvointisuunnitelman omaan<br />
päiväkirjaansa. Sen eri kohdat esitellään kurssilaisille. Suunnitelman on hyvä<br />
olla tarkasti rajattu. Siihen kuvataan toiminta, toteutuspaikka ja toistuvuus.<br />
Se saattaa olla jo selkeästi mukanakin arjessa.<br />
25<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Sekä sanallinen pohdinta ja kirjoittaminen että kuvakollaasi tukevat toinen<br />
toisiaan. Ihmiset ovat myös erilaisia, toinen ajattelee enemmän kuvien<br />
avulla, toinen kenties käsitteellisesti ja toimii sen mukaan. Molemmat hyvinvointisuunnitelmat<br />
vahvistavat kurssilaisia pitämään huolta itsestään.<br />
Hyvinvointisuunnitelmien näkyväksi tekemisestä sanallisessa ja kuvallisessa<br />
muodossa keskustellaan kurssilaisten kanssa. Kuvakollaasia ja suunnitelmaa<br />
verrataan siihen mielikuvaan, joka kurssilaisilla oli silloin, kun <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssi alkoi.<br />
Ohjausaineistoa: www.kuntoutussaatio.fi/julkaisut/.<br />
Pohdintaan kurssilaisten kanssa:<br />
Mitä <strong>hyvinvoinnin</strong> alueita kuvakollaasissasi esiintyy? Minkä alueen näet<br />
sinulle tärkeimpänä, ensisijaisena? Mikä on toiseksi tärkeintä? Mikä kolmanneksi?<br />
Minkä hyvinvointiisi liittyvän asian kanssa olet tekemisissä joka päivä?<br />
Minkä kanssa viikoittain? Mikä uhkaa jäädä kokonaan sivuun, vaikka siihen<br />
pitäisi kiinnittää huomiota? Kuka tai mikä voi auttaa sinua hyvinvointisi<br />
vaalimisessa? Mikä varmistaa hyvinvointisuunnitelmasi toteutumista?<br />
Päivän harjoitukset:<br />
26<br />
Kohti hyvinvointia rentoutumisen ja kuvakollaasin avulla, s. 111<br />
Kuvakollaasin valmistaminen, katso luku 8 s. 81–<br />
Kirjoittamisen aihe: Kirjaa päiväkirjaasi, miten sinun tärkeintä hoitaa itseäsi<br />
tästä eteenpäin. Mikä on tärkeintä juuri nyt? Mitä teet, milloin,<br />
kuinka usein ja missä se tapahtuu?<br />
Välijakson kotitehtävät:<br />
1. <strong>Oman</strong> hyvinvointisuunnitelman kirjaaminen päiväkirjaan ohjeen mukaan.<br />
2. <strong>Oman</strong> hyvinvointisuunnitelman toteuttaminen. Kirjaa kerran viikossa havaintojasi päiväkirjaasi.<br />
3. Päiväkirja mukaan seurantapäivään.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin toteutus<br />
KUUDES PÄIVÄ: OMA TARINA -seurantapäivä<br />
Päivän ohjelma<br />
9–10.30 Aamukahvi.<br />
Päivän johdanto.<br />
Keskustelua välijaksosta, hyvinvointisuunnitelman<br />
toteutumisesta ja siitä, mikä on auttanut onnistumaan.<br />
Lyhyt tauko.<br />
10.30–12 Edellinen aihe jatkuu tai kertausta kurssin aiheista, esimerkiksi<br />
tietoinen hengittäminen tai muu toiminnallinen harjoitus.<br />
12–13 Lounas.<br />
13–14 Vuori-harjoitus ja keskustelua siitä. Kirjoittaminen.<br />
14–15 Päätösjuhla, tarjoilua ja kurssin päättäminen.<br />
Kurssin seurantapäivä toteutetaan puolen vuoden kuluttua viidennen<br />
kurssipäivän jälkeen. Se on ajalliselta rakenteeltaan intensiivijakson päivien<br />
kaltainen ja toimii tuttuna sidoksena ja johdatuksena kurssiin. Tärkeää on,<br />
että ohjaajat ovat samat, jo aiemmin kurssilaisia ohjanneet henkilöt.<br />
Mikäli kurssilaiset tuntien vaikuttaa osuvalta, kokoontumispaikka voi olla<br />
aivan uusi, jokin inspiroiva, ajatuksia ja mielikuvia herättävä. Kokoontumispaikan<br />
vaihdos tarjoaa uudenlaisen perspektiivin intensiivijakson aiheisiin.<br />
Aamiaisen ja päivän johdannon jälkeen kurssilaiset saavat kertoa kuulumisiaan<br />
ensin yleisesti ohjaajien kysymysten pohjalta, sen jälkeen jokainen selaa<br />
hetken päiväkirjaansa ja poimii esiin hyvinvointisuunnitelmansa. Kukin<br />
kertoo nyt oman tarinansa siitä, mitä hän on tehnyt ja kuinka hän on omasta<br />
mielestään onnistunut hyvinvointisuunnitelman juurruttamisessa arkipäivään.<br />
Toiset kuuntelevat ja käyttävät sen jälkeen kannustavia puheenvuoroja.<br />
Kumpikin ohjaaja esittää myös lyhyen kannustuksen jokaisen kurssilaisen<br />
kertomasta.<br />
Seurantapäivä ei ole enää intensiivijaksoa. Nyt kysytään kurssilaisten<br />
oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä <strong>hyvinvoinnin</strong> aiheissa. Seurantapäivässä<br />
arvioidaan kurssin antia ja itse laadittujen hyvinvointisuunnitelmien toteutumista.<br />
Seurantapäivään on hyvä jättää sisällöllistä valinnanvaraa kertaavissa<br />
harjoituksissa eikä sopia niitä ennakolta liian tiukasti, vaan kuulla kurssilaisten<br />
toiveita.<br />
27<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssille osallistuminen on saattanut olla<br />
voimakas kokemus. Jo intensiivijakson lopulla on työstetty eroa kurssilaisista<br />
ja ohjaajista ja seurantapäivässä se korostuu. Kurssin päättyminen ja omatoiminen<br />
itsestään huolehtiminen voidaan kokea hyvin eri tavoin. Kurssilaisten<br />
kokemuksia on tärkeää kuulla ja antaa päivän ja kurssin päättymiselle aikaa<br />
ohjelmassa. Kaunis kattaus ja kokoontuminen yhteiseen kahvipöytään sekä<br />
viimeisen tunnin käyttäminen kurssilaisten ajatuksia kuunnellen nostaa<br />
näkyviin yhteisen työskentelyn merkityksiä. Mikäli intensiivijakson sisältö<br />
ja ihmistenvälinen vuorovaikutus on ollut onnistunutta, yhdessä koettujen<br />
hetkien luonne palautuu myönteisenä mieliin eron hetkissä. Joka tapauksessa<br />
niistä voidaan puhua ja jokaisen on toivottavaa sanoa jotakin kokemuksistaan<br />
ryhmässä ja kurssilla. Ohjaajat luonnehtivat lyhyesti myönteisiä kokemuksiaan<br />
ryhmän kanssa. Päivä päättää ohjatun kuntoutuskurssin.<br />
Pohdintaan kurssilaisille:<br />
Mikä on omasta mielestäsi onnistunutta <strong>hyvinvoinnin</strong> edistämistä arkipäivässäsi?<br />
Mitä ajattelet hyvinvointisuunnitelmasi toteutumisesta? Mitä on<br />
mielestäsi tietoinen hyvinvoinnista huolehtiminen? Miten pidät jatkossa<br />
huolta omasta ja sinulle tärkeiden henkilöiden hyvinvoinnista? Minkälaisen<br />
merkityksen se saa tällä hetkellä elämässäsi?<br />
28<br />
Päivän harjoitukset:<br />
Vuori, s. 95<br />
Höyhenenkevyt hengitys (s. 100) tai muita harjoituksia valinnan mukaan<br />
Kirjoittamisen aihe aamupäivällä: Mieti hetken aikaa ja kirjoita vapaasti, millä tavalla <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssi on vaikuttanut elämässäsi?<br />
Kurssin päättämiseen:<br />
Tilanteeseen, ryhmälle ja olosuhteisiin soveltuva tarjoilu<br />
Kurssilaisten puheenvuoroja<br />
Ohjaajien päätössanat kurssilaisille,<br />
esim. runo Kohtaaminen ja ero, s. 121<br />
Vaihtoehtoja päivän aloitukseen: Tulppaaniunikko – kuva ja johdanto, s. 122<br />
Vaihtoehtoja päivän lopetukseen: Taiteen tekijä, s. 120<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
3 | Ohjaajien tehtävät ja<br />
vastuut<br />
Kurssin kuntouttavat tekijät<br />
Kurssin ohjaajat vastaavat useiden vaikuttavien, kuntouttavien aiheiden ohjauksesta,<br />
jotka kulkevat mukana kurssipäivissä. Ohjaajien erityistä huomiota<br />
vaativat asiat voidaan hahmotella seuraavalla tavalla:<br />
1. kurssiteemat, niihin liittyvä tietoaines ja sen käsittely<br />
2. elämäntapojen tarkastelu ja niihin vaikuttamisen ohjaaminen<br />
3. tietoisuuden ja tarkkaavuuden ohjaaminen<br />
4. kokemuksellisuus, sen huomioon ottaminen ja siihen vaikuttaminen<br />
kurssilla<br />
5. hyvinvointisuunnitelma ja sen toteuttamisen ohjaaminen<br />
6. ryhmässä tapahtuva työskentely ja sen johtaminen.<br />
29<br />
1. Kurssiteemat ja niihin liittyvän tietoaineksen käsittely<br />
Kurssin näkyvimmän sisällön muodostavat kunkin päivän teema sekä sen<br />
terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä tieto. Paitsi alustuksia ja lyhytmuotoisia<br />
luentoja tarvitaan myös yhteisiä keskusteluja, joissa käsitellään esillä olevaa<br />
tietoa. Ohjaajat vastaavat alustuksista teemaan varatuilla tunneilla. Oheismateriaalia,<br />
kuten diaesityksiä, heijastettavia kalvoja ja luettavia tekstejä kirjallisuusviitteineen,<br />
voidaan käyttää. Ne varmistavat, että kurssilaisilla on tietty<br />
määrä yhteistä tietopohjaa, johon liittyen keskustelua käydään. Puhutun<br />
asian näkeminen tekstimuodossa auttaa monia aiheen seuraamisessa ja siihen<br />
syventymisessä. Toisaalta luentoja ja asiatekstejä ei pidä käyttää uuvuttavaan<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
tapaan, vaan ohjaajat harkitsevat käytettävän materiaalin määrän ryhmän<br />
mukaan.<br />
2. Elämäntapojen tarkastelun ja niihin vaikuttamisen ohjaaminen<br />
Yhtä tärkeää ja jopa vielä tärkeämpää kuin tiedollisen aineksen käsittely on<br />
sen rinnalla lähestyä jokaisen kurssilaisen omakohtaista kokemusta: Miten<br />
kyseinen aihe toteutuu kurssilaisen omassa elämässä? Minkälaiset päivän teemaan<br />
liittyvät yksityiskohtaisemmat kysymykset häntä askarruttavat? Miten<br />
päivän teema on yhteydessä hänen voimavaroihinsa? Mitä merkityksiä hän<br />
liittää aiheeseen? Näitä pohditaan ennen kaikkea kurssitilanteissa, joissa on<br />
mahdollisuus vuorovaikutukseen ja kurssilaisten omien kokemusten reflektointiin,<br />
kuten päivän ensimmäisessä istunnossa.<br />
30<br />
3. Tietoisuuden ja tarkkaavuuden ohjaaminen<br />
Mihin kurssilaisten huomio suuntautuu kullakin hetkellä, riippuu paljon<br />
siitä, mistä puhutaan ja miten työskentelyyn ohjaaminen tapahtuu. Huomion<br />
suuntautuminen on välittömässä yhteydessä koettuun energiaan. <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssiin liittyy ajatus, että tietoisen tarkkaavuuden<br />
lisääntyminen ja läsnäolokokemuksen vahvistuminen ovat erityisen tärkeä<br />
inhimillisessä hyvinvoinnissa vaikuttava tekijä ja että niitä voidaan harjoitella.<br />
Se voi tapahtua kurssin kuluessa yleisesti kiinnittämällä huomiota ryhmän<br />
keskittymiskykyyn ja ohjaamalla huomiota käsillä olevaan aiheeseen.<br />
Kun aihe herättää kurssilaisten kiinnostuksen, keskittyminen lisääntyy. Tai<br />
tietoisuuden ja tarkkaavuuden ohjaaminen voi tapahtua omana erityisenä<br />
tietoisuustaitoteemana päivän aiheeseen sovellettuna. Kuinka paljon kunakin<br />
päivänä sovelletaan erityistä tietoisuustaitoharjoittelua, riippuu sekä kurssilaisten<br />
että ohjaajien kiinnostuksesta tietoisuustaitoja kohtaan sekä ohjaajien<br />
osaamisesta.<br />
4. Kokemuksellisuuden huomioon ottaminen ja siihen vaikuttaminen<br />
Osallistujien henkilökohtaiset kokemukset ovat kuntoutuskurssin tärkeintä<br />
sisältöä. Päiväkohtaiseen teemaan ja päivän harjoituksiin liittyvät kokemukset<br />
yhtä lailla kurssilla kuin sen ulkopuolella sekä muu mahdollinen kokemusten<br />
huomioonottaminen ja niiden tarkastelu muodostavat keskeisen<br />
osan. Kuntoutuminen ja kurssiin liittyvä <strong>hyvinvoinnin</strong> edistäminen ovat<br />
inhimilliseen kokemukseen perustuvaa oppimista. Ohjaajilta edellytetään<br />
kykyä tarkastella inhimillisiä kokemuksia. Heiltä edellytetään pyrkimystä ja<br />
kykyä suhtautua empaattisesti kurssilaisiin sekä kykyä havainnoida, tarkas-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajien tehtävät ja vastuut<br />
tella ja lähestyä kurssilaisten kokemuksia empaattisesti ymmärtäen. Ohjaajat<br />
ovat myös aktiivisia läsnäolijoita kurssin ohjelmassa kurssilaisten rinnalla ja<br />
<strong>ohjaajan</strong> roolissaan. Kuntoutuksessa inhimillinen kanssakäyminen toteutuu<br />
jokaista osallistujaa kuunnellen ja kurssin aiheita edistäen.<br />
Kuntoutuskurssilla jokaisen läsnäolijan kokemuksessa on mukana 8–10<br />
kurssilaista ja kaksi ohjaajaa. Ryhmässä se tarkoittaa monitahoista ja rikasta<br />
vuorovaikutuskenttää, johon muodostuu suuri määrä kuin toinen toisiaan<br />
kohtaavia ja koskettavia tekijöitä, kuten tekoja, havaintoja, ajatuksia, tunteita,<br />
tapahtumia ja vaikutelmia.<br />
Kuntoutujan kurssi- ja harjoituskokemuksiin vaikuttaa se, mitä ryhmässä<br />
yhdessä tehdään, ja edelleen, miten tehdään. Yhdessä jaetut yksilölliset kokemukset<br />
sekä myös kokemusten kollektiivisuuden näkeminen ja ymmärtäminen<br />
ovat kuntoutusryhmän toimintaan ja ohjaamiseen kuuluvia ilmiöitä.<br />
5. Hyvinvointisuunnitelman ja sen toteuttamisen ohjaaminen<br />
Ohjaajien on erityisesti tarkkailtava sitä, miten kurssilaiset saavat aineksia<br />
omaan hyvinvointisuunnitelmaansa ja miten he onnistuvat kokeilemaan ja<br />
toteuttamaan elämäntapamuutoksiaan käytännössä. Siitä puhutaan ja siitä<br />
kirjoitetaan päiväkirjaan. Kurssin harjoitukset ovat uusien tapojen kokeilua<br />
yhdessä toisten kanssa, ehkä myös tuttujen asioiden kertausta. Elämäntapojen<br />
tutkiminen, niiden uudelleen arviointi ja uusien tapojen käyttöön<br />
ottaminen osoittautuvat prosessiksi, jossa vaikuttavat lukuisat tekijät.<br />
On tärkeää, että kurssilaiset saavat uudistuvia tilaisuuksia tarkastella sitä,<br />
miten jokin uusi tapa juurtuu omaan arkeen, kuinka luonteva ja itselle<br />
läheiseksi koettu se on ja mikä siinä on kiinnostavaa. He kertovat sekä<br />
onnistumisista että vastoinkäymisistä, sekä innostumisista että epäröinneistä.<br />
Ryhmäkeskustelut aamuisin sekä kirjoittaminen vahvistavat tärkeiksi nähtyjä<br />
asioita. Kurssilaisten ei pidä vaatia itseltään liikaa ja ohjaajat aina hyväksyvät<br />
tilanteen, jota kurssilainen parhaillaan toteuttaa. On tärkeää, että on joku ja<br />
joitakin, jotka ovat jakamassa kurssilaisen pyrkimystä ja onnistumisia; että<br />
on joku, joka on aidosti kiinnostunut hänestä ja hänen pyrkimyksistään.<br />
Omaan tilanteeseen keskitytään harjoituksissa ja omia aiheita prosessoidaan.<br />
Toisten osoittaman kiinnostuksen rinnalla oma päiväkirja ja siihen kirjautuva<br />
työskentely havainnollistaa omia kokemuksia ja niissä edistymistä. Ne<br />
ovat rakennusaineksia, joista kurssilainen laatii hyvinvointisuunnitelmansa<br />
omien tarpeidensa ja kiinnostuksensa mukaan.<br />
31<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
32<br />
6. Ryhmässä tapahtuvan toiminnan johtaminen<br />
Kaikkiin edellisiin osa-alueisiin liittyy kiinteästi ryhmässä tapahtuvan<br />
toiminnan johtaminen. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssi on ryhmämuotoista<br />
kuntoutustoimintaa. Ohjaajien on välttämätöntä tuntea erilaisia ryhmänohjausmenetelmiä<br />
ja tekniikoita sekä kehittää ryhmänohjaustaitojaan.<br />
He ovat kyseisen ryhmätoiminnan johtajia.<br />
Ohjaajien onkin nähtävä kaikkien kuntoutuskurssilla vaikuttavien tekijöiden<br />
kohdalla, milloin käsitellään yhtä henkilöä koskevaa aihetta yhdessä,<br />
jolloin huomio suuntautuu yksilöön ja hänen aiheeseensa, milloin taas<br />
käsitellään aihetta, joka on kaikille yhteinen ja työskentely on aiheeseen<br />
suuntautuvaa ryhmätyöskentelyä.<br />
Ryhmässä tapahtuvan kuntoutuksen ohjaaminen edellyttää ohjaajalta<br />
kykyä orientoitua koko ryhmään. Ohjaajan orientaatio on silloin ryhmäkeskustelu-<br />
ja ryhmätoimintasuuntautunut. Ohjaaja näkee yksilöt yksilöinä,<br />
mutta myös kaikki yhdessä ja yhtenä ryhmänä. Ohjaaja suuntautuu työskentelemään<br />
ryhmän kanssa niin, että yksilöt voivat kokea työskentelyn omaa<br />
asiaansa koskevana.<br />
Kurssiryhmän ohjaaminen haastaa ohjaajia kaikkia kurssilaisia koskevaan<br />
yhteisen aiheen näkemiseen. Ohjaaja joutuu ryhmätilanteissa etsimään<br />
aiheet, joihin pyritään keskittymään, ja ohjaamaan ryhmän sen äärelle. Hän<br />
joutuu ottamaan huomioon sen, mitä kurssilaiset odottavat ja miten kurssilaiset<br />
suhtautuvat kulloinkin esillä olevaan aiheeseen. Viime kädessä ohjaaja<br />
vastaa keskustelutilanteiden etenemisestä. Kuntoutusryhmän ohjaajilta edellytetään<br />
taitoa kuulla, suvaita ja ymmärtää ryhmässä mukana olevia ihmisiä.<br />
Tarpeen tullen heidän tehtävänsä on edistää ryhmän jäsenten keskinäistä<br />
yhteisymmärrystä niin, että sovittua tarkoitusta varten suunniteltu toiminta<br />
toteutuu.<br />
Suunnittelu ja ohjaaminen työparina<br />
Lyhytkestoisen kuntoutusintervention ja kaikkien kuuden aihealueen ohjauksen<br />
toteutuminen edellyttää kahdelta ohjaajalta huolellista paneutumista<br />
kurssin suunnitteluun. Suunnittelua tarvitaan sekä kurssin kokonaisuuden<br />
osalta että päiväkohtaisesti ja viimein aihe- ja tuntikohtaisesti. Ohjaajien<br />
valmisteleva työ luo ryhmätoiminnalle pohjan, josta käsin kurssilaiset orientoituvat<br />
kurssin monipuoliseen ja etenevään sisältöön. Ohjaajien päivä- ja<br />
tuntisuunnitelmat ovat runko, jonka varaan teemat, toiminta ja kokemukset<br />
kurssista rakentuvat.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajien tehtävät ja vastuut<br />
Suunnitteluun ja valmistautumiseen käytetty panos takaa ohjaustyön<br />
laatua. Se varmentaa ohjaajien oman vahvan läsnäolon ryhmätilanteissa ja<br />
käsillä olevassa hetkessä se vapauttaa heitä kuuntelemaan mukana olevia.<br />
Päivien suunnittelussa otetaan huomioon toimintaan sisältyvien aihealueiden<br />
eteneminen. Kun käytettävissä on kaksi ohjaajaa, ohjaustehtäviä, aihesisältöjä<br />
ja vastuualueita voidaan jakaa ja niissä voidaan vuorotella.<br />
Päivittäiset ohjaustilanteet ohjaajien kesken jakautuvat luontevasti esimerkiksi<br />
niin, että toinen ohjaaja toimii asiantuntijan roolissa ja opastaa päivän<br />
pääteemaan harjoituksineen. Toinen vapautuu silloin enemmän havainnoimaan<br />
ryhmää. Kuuntelemaan asettuva ohjaaja pystyy seuraamaan ryhmässä<br />
tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sen laatua. Hän pystyy tarkastelemaan toisen<br />
<strong>ohjaajan</strong> ja kurssilaisten keskustelujen etenemistä ja kurssilaisten reaktioita<br />
ja mahdollisia tarpeita. Hänellä on tilaisuus tunnistaa tilanteen ilmapiiri ja<br />
tunnelmat eri tavalla kuin aktiivisella asiantuntijana toimivalla ohjaajalla.<br />
Ohjaajien kesken sovitun roolijaon puitteissa myös kuunteleva ohjaaja osallistuu<br />
keskusteluun ja edistää käsillä olevan teeman käsittelyä ja meneillään<br />
olevia prosesseja. Kuuntelevan <strong>ohjaajan</strong> on hyvä aktivoitua varsinkin johdannoissa<br />
ja yhteenvedoissa. Hän voi tukea asiantuntijuutta edellyttävän tiedon<br />
ja kurssilaisten oman pohdinnan liittymistä toisiinsa.<br />
Onnistunut työparityöskentely ryhmien parissa edellyttää aina harkittua<br />
työnjakoa ohjaajien kesken ja suunnitelmallista, tutkivaa suhtautumista niin<br />
omaan työskentelyyn kuin ryhmään, jonka kanssa ollaan tekemisissä.<br />
33<br />
Käytännössä se tarkoittaa, että ohjaajille on suureksi avuksi, jos he laativat<br />
mahdollisimman tarkan päiväkohtaisen käsikirjoituksen siitä, mitä kumpikin<br />
osaltaan tekee, miten yhdessä ja vuorotellen toimitaan. Kokeneetkin<br />
ohjaajat voivat laatia ensimmäisten kurssien kohdalla kunkin päivän käsikirjoituksen,<br />
alussa osittain jopa ohjaajien vuorosanoja myöten. Siitä huolimatta,<br />
että suunnitellut vuorosanat voivat unohtua tai että niitä käytetään<br />
muunnellen ja varioiden, käsikirjoitus varmentaa perusajatusten mukana<br />
pysymisen muuttuvissa ja jännitteisissä ryhmätilanteissa. Se varmentaa kurssin<br />
päälinjojen säilymisen sekä auttaa harkitummin muuntamaan seuraavan<br />
kurssin ohjaustapaa, jos on tarpeen.<br />
Ohjaajan tehtävä on johdatella ryhmä yhdessä tapahtuvan toiminnan<br />
toteuttamiseen. Toiminnan päättyessä hän kokoaa kurssilaisten avustuksella<br />
työskentelystä kertyneet oleelliset, puhuttelevat ja tärkeinä koetut ainekset<br />
näkyviin mahdollisimman selkeästi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajien tehtävät ja vastuut<br />
Toteutuneen päivän kokemusten pohjalta voidaan varmentaa seuraava<br />
kurssipäivän toteutussuunnitelma. On tärkeää, että kurssin edetessä ohjaajat<br />
tietävät, missä roolissa kumpikin kulloinkin toimii. Se ei tarkoita, etteivätkö<br />
roolit voi hallitusti liukua tai olla myös samankaltaiset. Kun roolit, tehtävät<br />
ja vastuualueet ovat selvillä ja tunnistettavissa, niissä voidaan kurssin edetessä<br />
kokeneiden ohjaajien kesken myös vaihdella. On mahdollista sekin, että<br />
hyvin tasaveroiset ohjaajat toimivat vuorotellen tai samaan aikaan samoissa<br />
rooleissa tai ottavat hetkeksi toisen roolia ja palaavat jälleen alkuperäiseen<br />
rooliinsa. Toisinaan on paikallaan mainita siitä myös sanallisesti. Silloin<br />
ohjaajien keskinäinen liikkuvuus roolista toiseen ei hämmennä kurssilaisten<br />
orientoitumista kulloiseenkin aiheeseen. Selkeää vastuunottoa tilanteiden<br />
ohjaamisesta ryhmätilanteissa tarvitaan aina, ja erityisesti silloin, kun ohjaustapana<br />
on vastavuoroinen kanssakäyminen ja kun pyritään keskinäiseen<br />
dialogiin niin kurssilaisten kanssa kuin ohjaajien kesken, kuten <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla tapahtuu.<br />
Kurssin päiväkohtaiset teemat edellyttävät ohjaajilta asiantuntemusta<br />
kussakin aiheessa. Kumpikin ohjaaja vastaa aihealueensa asiantuntijuudesta,<br />
mutta molemmat ohjaajat ovat mukana kurssitilanteissa, käyttävät puheenvuoroja<br />
ja osallistuvat harkinnan mukaan toisen ohjaamiin harjoituksiin.<br />
Molemmat saattavat ohjata myös vuorotellen harjoituksia. Näin ohjaajat samalla<br />
ohjaavat eri aihepiirejä kumpikin niin ammattiroolissaan kuin yksilöinäkin.<br />
Aiheiden käsittely saa vahvemman ja inhimillisemmän luonteen kuin<br />
yhden <strong>ohjaajan</strong> huostassa. Persoonalliset sävyt luovat henkilökohtaista otetta<br />
aiheiden tarkasteluun ja asiantuntijasidonnaisuus lievittyy.<br />
Kurssiohjelman toteuttamisessa voidaan tarvita myös ulkopuolista asiantuntijaa,<br />
kuten ravitsemusterapeuttia. Ravitsemuksen asiantuntijana voi<br />
toimia ravitsemusterapeutti tai terveydenhoidollisen peruskoulutuksen ja<br />
ravintoon liittyvän lisäkoulutuksen saanut henkilö. Kahden tunnin asiantuntijavierailu<br />
yhtenä kurssipäivänä toimii varsin hyvin lyhyessä kuntoutusinterventiossa<br />
ilman, että ohjaajien ja ohjaustapojen vaihtelu tekisi kurssista<br />
levottoman.<br />
35<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajuuden tärkeimmät piirteet<br />
Ohjaajuuden sisältö voidaan jaotella seuraavasti:<br />
a. Asiantuntijaohjaajuus: Siihen liittyvät päiväkohtaiset teemat alustuksineen,<br />
lyhyet luennot, tiedon jakaminen ja teemakohtaisten toiminnallisten<br />
harjoitusten ohjaus.<br />
b. Kurssilaisen elämään liittyvän kokemusprosessin ohjaajuus: Sisältää <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
teemat ja hyvinvointisuunnitelman laatimisen (itsen projekti),<br />
dialogisen ja kuuntelevan työotteen, joka tähtää kurssiaiheiden omakohtaistamiseen.<br />
c. <strong>Oman</strong> persoonan luovuttaminen ohjaajuuteen: Siinä ovat mukana kaikki<br />
psyykkinen ja fyysinen kokemuksellisuus kurssilla, läsnäolotietoisuuteen<br />
liittyvät teemat, omien kokemusten huomioon ottaminen ja jakaminen,<br />
elävä vuorovaikutussuhde kurssilaisiin ja ohjaajatoveriin.<br />
36<br />
Päiväkohtaisissa teemoissa ja niihin liittyvissä harjoituksissa sekä valituissa<br />
ryhmänohjaustekniikoissa voidaan toteuttaa asiantuntijaohjaajuutta, jota<br />
luonnehtivat alustukset, lyhyet luennot, tiedon jakaminen ja toiminnallisten<br />
harjoitusten ohjaaminen.<br />
Kun tarkastellaan kurssilaisten elämäntapakysymyksiä ja henkilökohtaista<br />
hyvinvointisuunnitelmaa, vaaditaan ohjaajilta paljon dialogia, omakohtaistamiseen<br />
tähtäävää, keskustelu- ja pohdintapainotteista työotetta.<br />
Kokemuksellisuus ja läsnäolotietoisuus kuntoutusaiheina edellyttävät,<br />
että ohjaaja on valmis ottamaan persoonallisuutensa käyttöön kohdatessaan<br />
ihmisiä. Yhtä lailla kuin kurssilaisten kokemukset nousevat tarkasteluun,<br />
yhtä lailla myös ohjaajien kokemusten tulee olla ohjaajien oman tarkastelun<br />
piirissä, vaikka ohjaajat eivät niitä tuo esille kurssilla niin kuin kurssilaiset.<br />
Kurssilaisten ei ole tarkoitus käsitellä ohjaajien kokemuksia, vaan kurssi on<br />
paikka, jossa kurssilaisilla on mahdollisuus tarkastella omia kokemuksiaan ja<br />
oppia toinen toisiltaan.<br />
Ohjaajan persoona on elävä työn tekemisen instrumentti, jota hän käyttää<br />
ryhmän ohjaustilanteissa, asettuu mukaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen<br />
ja tutkii sitä myös itsensä kautta.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajien tehtävät ja vastuut<br />
Käytännön kysymyksiä<br />
Kuntoutuskurssin käytännön toteutuksessa välttämättömiä seikkoja ovat<br />
paitsi kurssiajankohdat päivämäärineen eli kokoontumisfrekvenssi myös<br />
paikka ja tila, jossa kokoonnutaan. Voimakkaasti vaikuttava rakenteellinen<br />
tekijä on myös kurssiryhmän koko ja paikalla olevien ihmisten lukumäärä,<br />
sillä mitä suuremmaksi ryhmäkoko kasvaa, sitä enemmän muodostuu<br />
ihmistenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Ihmisten lukumäärän lisääntyminen<br />
vaikuttaa vuorovaikutussuhteisiin ja se vaikuttaa ryhmätyöskentelyssä huomattavan<br />
paljon.<br />
Kokoontumispaikkaa pidetään usein itsestään selvyytenä, jota ei sen<br />
enempää ajatella. Paikka, talo ja huone, jossa kokoonnutaan, kuitenkin mahdollistavat<br />
kaiken muun. Huoliteltu, tarkoitukseen soveltuva paikka kertoo<br />
tilaisuuteen saapuville henkilöille välittömästi, miten kurssin tarkoitus ja<br />
merkitys on ymmärretty. Sen lisäksi ympäröivä tila vaikuttaa ihmisiin monin<br />
tavoin. Ihminen reagoi aina paikkaan ja tilaan, toiset enemmän siihen, mitä<br />
he näkevät, toiset siihen, mitä he kuulevat tai muulla tavoin aistivat. Tilan<br />
asianmukaisuus ja viihtyisyys huomataan.<br />
Kokoontumishuoneen on tarpeen olla suunniteltua toimintaa tukeva.<br />
Kuntoutuksessa, jossa ensisijaisena on tavoittaa kokemus pysähtymisestä<br />
ja rauhoittumisesta ja jossa kaikki toiminta on keskittymistä vaativaa, on<br />
tarpeen, että kokoontumishuoneessa ei ole huomiota herättäviä ärsykkeitä.<br />
Värit, valot ja tilan äänimaailma tukevat silloin toiminnan tavoitteita. Näin<br />
kuntoutustoiminnan kaikki osa-alueet nivoutuvat toisiinsa.<br />
Mitä vakaampia ovat puitteet ja keskinäiset sopimukset, sitä enemmän jää<br />
vapaata ja turvallista tilaa ja aikaa ryhmän yksilöiden käyttöön kokoontumisen<br />
varsinaisen tarkoituksen mukaisesti. Miten puitteiden järjestäminen on<br />
onnistunut, se kertoo kurssilaisille, miten heitä ja kurssitoimintaa arvostetaan.<br />
Se kertoo kurssilaisille myös, kuinka paljon ohjaajien mielessä on tilaa<br />
juuri heille ja heidän asialleen. Kurssilaiset havaitsevat sen, he näkevät sen<br />
sekä tietoisina havaintoina että vaistoavat tiedostamattomasti.<br />
Ajalliset puitteet luovat kurssin näkyvimmät rajat: Tietyn suunnitellun<br />
ajan sisällä tietty toiminta toteutuu. Mitä kiireisempää ja rajattomampaa<br />
on ihmisten elämä, sitä selkeämpiä rajoja tarvitaan kuntoutukseen. Ajalliset<br />
rajat ovat välttämättömiä keskittymiselle ja rauhoittumiselle. Vain erittäin<br />
harvoin on perusteltua syytä muuttaa aikatauluja kesken toiminnan. Muutosten<br />
jälkeen ryhmän työskentely alkaa tietyllä tavalla aina uudelleen alusta.<br />
Se turhauttaa ja hidastaa työskentelyä.<br />
37<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
38<br />
Ryhmissä aikajaksojen asettamat rajat merkitsevät myös turvaa: Jos<br />
henkilö ei viihdykään ryhmässä tai hän kokee ryhmässä olon jollakin tavalla<br />
vaikeaksi, hänen on helpottavaa tietää, milloin aika loppuu, tilanne muuttuu<br />
ja hän vapautuu.<br />
Kuuden päivän ryhmätapaamisen sarjaa kuntoutujien kanssa voidaan<br />
pitää kuntoutuksena lyhytaikaisena. Jatkuvuutta tuovat aiheiden käsittelyn<br />
sijoittelu kurssiohjelmaan, päivän kesto ja teematuntien ajoittaminen sekä<br />
pidempi ajallinen perspektiivi, joka muodostuu kurssipäivien välisestä ajasta<br />
ja seurantapäivästä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> ja terveyden lähteillä -kurssilla tapaamispäivien väli<br />
on viikon, kahden tai enintään kolmen viikon mittainen. Näin varsinainen<br />
kurssijakso muodostuu kahden, enintään kolmen kuukauden mittaiseksi.<br />
Seurantapäivä mukaan lukien aktiivinen kuntoutusinterventio kestää<br />
kahdeksan, yhdeksän kuukautta. Se aikajakso ei olekaan enää yhtä helposti<br />
hahmotettava ja saattaa vaikuttaa jopa pitkältä.<br />
Sekä päivien sijoittelu että niiden sisältö on suunniteltava tarkasti, jotta<br />
kurssiohjelman sisällön jatkuvuus ja kurssitoiminnan sujuva jatkuminen turvataan.<br />
Kunkin päivän aloittaminen ja lopettaminen, teematunnit ja tauot<br />
sekä koko kurssin lopettaminen seurantapäivänä sekä siihen valmistautuminen<br />
jo viidentenä kurssipäivänä vaativat ohjaajilta hyvää valmistelua. Näissä<br />
tilanteissa ohjaajat aistivat kurssilaisten reaktioita, mikä vaikuttaa jatkon<br />
suunnitteluun.<br />
Vaikutelmaa lyhyestä kuntoutuskurssista ei pidä päästää mitätöimään<br />
voimauttavien kokemusten merkitystä. Tapaamisilla on tietty aikansa, se<br />
tiedetään ja se vaikuttaa osallistujissa niin tieten kuin alitajuisesti. Kun yhteinen<br />
toiminta ja yhdessäolo ovat toiveita herättävää ja lupauksia sisältävää,<br />
on aina turhauttavaa ajatella, että se päättyy pian. Silloin on tarpeen painottaa<br />
käytettävissä olevia kokonaisia päiviä. Yhdessä voidaan myös tarkastella,<br />
mikä vaikuttaa aikakokemuksissa ja kuinka pitkältä aika eri yhteyksissä<br />
tuntuu. Läsnäolotietoisuutta lisäävät harjoitukset tuovat uusia piirteitä ajan<br />
kokemiseen.<br />
Jokainen hetki ja kokemus ovat tärkeitä kurssilla, jossa yhtenä oleellisena<br />
harjoituskohteena on kokemuksellisuuden ja läsnäolotietoisuuden vahvistaminen.<br />
Jokainen hetki, jokainen kokemus vahvistaa kokijaa ja on pohjana<br />
hänen tuleville kokemuksilleen. Vain tässä ja nyt -hetki on olemassa, kaikki<br />
muu on mennyttä tai tulevaa ja siten enää tai vielä olematonta. Kuntoutuminen<br />
tapahtuu aina tässä ja nyt -kokemusten kautta, kokemuksissa oppien.<br />
Juuri nyt käytettävissä olevassa ajassa tapahtuvat oivallukset, juuri tässä koetaan<br />
se hyvä, mikä koetaan. Vaikka kurssilaisen sisäinen muutos tapahtuisi-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ohjaajien tehtävät ja vastuut<br />
kin vähitellen, se tapahtuu aina käsillä olevassa hetkessä. Käsillä olevassa hetkessä<br />
on hyvän kokemisen eli kuntoutuksen suuri liikkeelle paneva voima.<br />
Yhteisen toiminnan kohde eli ryhmän tehtävä<br />
Kuntoutuksessa on kysymys ennen muuta kokemuksellisesta oppimisesta,<br />
jokaisen kurssilaisen omien kokemusten ymmärtämisestä, havaitsemisesta ja<br />
jäsentämisestä tässä ja nyt.<br />
On välttämätöntä, että kurssia aloitettaessa ohjaajat ovat valmistautuneet<br />
keskustelemaan kurssilaisten kanssa siitä, miksi on kokoonnuttu ryhmänä<br />
yhteen ja mitä aiheita on tarkoitus käsitellä. Kuntoutusryhmän <strong>ohjaajan</strong><br />
tehtävä on johdatella keskusteluun, jossa ryhmässä tapahtuvan toiminnan<br />
tarkoitus käy ymmärrettäväksi. Siinä yhteydessä voidaan kuvata ohjelman<br />
taustaa ja kurssin kokoamisvaiheita. On tärkeää kertoa, mihin ryhmässä<br />
työskentely tähtää ja mitä kurssilaisten odotetaan tekevän.<br />
Kurssin ja ryhmätoiminnan päätarkoitus, monipuolinen osallistujien <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
ja jaksamisen edistäminen, tuodaan esiin heti kurssin alkaessa. Vaikka<br />
se on mukana kurssi-informaatiossa ja kenties jopa kurssilaisten mukana<br />
paperilla heidän tullessaan ensimmäiseen kurssipäivään, kurssin alkaessa se<br />
vielä todetaan.<br />
Jokainen kurssilainen tulee paikalle omine odotuksineen ja ennakkokäsityksineen.<br />
Uusi paikka, uusien ihmisten kohtaaminen ja ryhmään saapuminen<br />
ehkä hyvinkin uupuneena sekä aiheisiin uudella tavalla syventyminen saattaa<br />
olla hämmentäväkin kokemus. Kaikki keskittymistä ja huomion kohdentamista<br />
auttavat tekijät on ohjaajien tarpeen käyttää hyväksi. On paikallaan<br />
yhdessä keskustella kurssin päätarkoituksesta, kurssi-ideasta.<br />
Alussa on tarpeen myös empaattisesti luonnehtia, mitä ymmärretään<br />
kokemuksellisella oppimisella ja ihmisten välisellä vuorovaikutuksella eri<br />
puolineen. Kun ohjaaja kuvaa lyhyesti yksilöllisen ja ihmistenvälisen <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
esteitä, kuten kilpailua, aggressiota, ahdistusta, pelkoa, hän omalla<br />
asennoitumisellaan antaa tilaa kurssilaisten kokemalle elämän kirjolle. Se saa<br />
näin luvan tulla kohdatuksi.<br />
Kun ryhmän kokoontumisen tarkoitus ja siihen liittyen toimintatapojen<br />
luonne tulee sanallistettua, se auttaa kurssilaisia orientoitumaan ryhmätilanteisiin<br />
ja ryhmässä tapahtuvan yhteisen tehtävän toteuttamiseen. Ryhmään<br />
tuleminen on aina jännittävää. Ohjaajien selkeästi kokoama näkemys<br />
39<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
yhmän tehtävästä rauhoittaa ja ryhmään osallistuminen ja toiminta siinä<br />
voidaan kokea turvallisemmaksi.<br />
Elävässä ryhmätilanteessa ohjaajat saattavat joutua tilanteisiin, joissa on<br />
nopeastikin valittava tilanteeseen ja asiaan soveltuva uudenlainen lähestymis-<br />
ja käsittelytapa. Jos kuntoutuskurssilla mukaan tulee yllättäviä aiheita,<br />
odotuksia tai toimintavaateita, alkuperäinen kurssin tarkoitus, ohjelma ja<br />
tuntisuunnitelma on se ankkuri, johon ohjaajat aina palaavat ja johon kurssilaiset<br />
sitoutuvat kurssille tullessaan. Yllättävistä käänteistä voidaan ja pitääkin<br />
keskustella, mutta ohjaajien velvollisuus on myös vetää ryhmä takaisin<br />
sovittuun aiheeseen ja sitoumuksiin, jotka on tehty ja ovat kaikkien tiedossa.<br />
Ryhmässä tapahtuvassa työskentelyssä jokainen osallistuja joutuu etsimään<br />
yksilöllisten ja yhteisten intressien yhteensovittamista. Ohjaajien tehtävä on<br />
auttaa kurssilaisia siinä. Ryhmämuotoisen toiminnan näkökulmasta ryhmän<br />
tehtävän ymmärtäminen on ensisijainen verrattuna yksilöllisiin intresseihin.<br />
Ryhmätoiminnan tehtävän ymmärtäminen ja siinä pysyttäytyminen vaikuttavat<br />
siihen, miten kurssilaiset kykenevät hyödyntämään ryhmää ja kurssiohjelmaa,<br />
ja siihen, mihin ryhmätoiminnassa lopulta päästään.<br />
40<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
4 | Ryhmä<br />
kuntoutumisympäristönä<br />
Inhimillinen hyvinvointi on aina yhteydessä myös toisiin ihmisiin. Näin<br />
ollen joudutaan tutkimaan kuntoutusryhmissäkin tapahtuvaa toimintaa<br />
ihmistenvälisestä ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Voidaan kysyä: Mikä<br />
ryhmätoiminnassa edistää kuntoutumista, mikä kenties vaikeuttaa sitä? Sekä<br />
ryhmässä tapahtuva toiminta eri muodoissaan että ihmisten keskinäiset suhteet<br />
ja niissä vaikuttavat tekijät joutuvat tarkasteluun.<br />
Kuntoutuksessa ihmisryhmä on yksilölle kuntoutumisympäristö. Ihmisryhmästä<br />
muodostuu kasvu- ja oppimisympäristö, jotka vaikuttavat<br />
ryhmään kuuluviin yksilöihin ja päinvastoin. Ryhmän hyvinvointi on<br />
välittömässä suhteessa yksittäisten ryhmän jäsenten hyvin- tai pahoinvointiin.<br />
Yksilöiden hyvinvointi ryhmässä ja ryhmän hyvinvointi muodostuvat<br />
monesta asiasta ja erilaisten tekijöiden yhdistelmistä. Ne liittyvät ainakin<br />
toimintatapoihin ja kommunikaatiokäytäntöihin sekä yksilöiden suhtautumiseen<br />
ja asemaan toinen toisiinsa nähden ja myös ryhmän ilmapiiriin.<br />
41<br />
Arvostava dialogi keskustelujen ohjauksessa<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> ja terveyden lähteillä -kursseilla keskustelutilanteiden<br />
ohjaus seuraa pitkälti sosiodynaamista ohjauskäytäntöä. Siinä ohjaaja on<br />
mukana vastavuoroisena keskustelijana. Samalla on pidettävä mielessä, että<br />
ohjaaja on eri roolissa kuin kurssilainen. Hän on ryhmän ohjaukseen nähden<br />
asiantuntija ja hän on myös asiantuntija moniin kurssin sisällöllisiin aiheisiin<br />
nähden.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
42<br />
Dialogi tunnetaan kahden henkilön välisenä puheena. Ryhmässä dialogi<br />
on monen henkilön välistä puhetta ja kommunikointia. Dialogi on vuoroin<br />
ja vuorotellen puhumista. Se tarkoittaa, että jokainen osapuoli vuorollaan<br />
sekä puhuu että kuuntelee tai että jokaiselle on olemassa siihen ainakin mahdollisuus.<br />
Dialogissa ei voi olla puhetta ilman kuuntelua, ei voi olla kuuntelua<br />
ilman puhetta. Kreikankieliset sanat dia, kautta, välillä, ja logos, järki,<br />
sana, johdattelevat järkiperäisen puhumisen äärelle. Dialogissa ymmärrys ja<br />
yhdessä konstruoiva työtapa kehittyvät.<br />
Koska kommunikaatiota voi sanallisen kommunikaation lisäksi tapahtua<br />
ilmeissä, eleissä, liikkeissä ja toiminnassa, on mahdollista, että dialogia<br />
tapahtuu kaikilla mainituilla alueilla. Arvostava dialogi ei siis tarkoita<br />
ainoastaan sanallista puhetta, vaikka se on myös sitä, ja vallitsevana kommunikointimuotona<br />
useimmiten on puhe. Ohjaajan on hyvä pitää mielessään,<br />
että ryhmässä kaikki sanoittamaton affektien, ruumiillisuuden ja aistien<br />
tavoittama on yhtä tärkeää kuin puhe ja että se on usein tiedostamattomana<br />
myös pelottavaa.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla ohjaajat panostavat harkitusti<br />
vastavuoroiseen puhumiseen ja tekemiseen. R. Vance Peavyn auttamistyön<br />
näkemyksessä ohjaus on prosessi, jossa yksi ihminen (ohjaaja) varta vasten<br />
auttaa toista (avunhakijaa) arkisen elämän ongelmien ratkaisemisessa. Puhumisen<br />
käytäntöjä harjoitellessaan ohjaaja on keskellä arkista auttamista. Hän<br />
joutuu toistuvasti miettimään, miten hän avaa keskustelun, ja kysymään<br />
itseltään, kuunteleeko hän todella, mitä toinen haluaa sanoa. Ohjaajalta kysytään<br />
taitoa kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Hänen taitonsa on tehdä<br />
työtään ja auttaa keskustelua dialogin suuntaan silloinkin, kun ryhmässä<br />
puhe katkeilee, kun on hiljaista ja ahdistavaa, kun on pelkoa ja vetäytymistä,<br />
jota kaikkea ryhmissä voi olla ja varsinkin alkavissa ryhmissä.<br />
Kun ohjaaja on aidosti oma itsensä valitessaan asenteen asettua toisen<br />
ihmisen rinnalle, tämä asennoituminen heijastuu kurssilaisiin. Kun ohjaaja<br />
avaa keskustelun kunnioittavaan sävyyn ja jättää kuulijalle vapauden valita<br />
oma näkökantansa, suhtautumisensa ja toimintatapansa omassa elämässään,<br />
ohjaaja antaa ymmärtää, että hän pyrkii auttamaan, mutta ei sanelemaan tai<br />
pakottamaan. Kun kurssilainen on nähnyt oman tilanteensa, hänellä on sen<br />
jälkeen vapaus omiin valintoihin.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ryhmä kuntoutumisympäristönä<br />
R. Vance Peavyn mukaisessa sosiaalidynaamisessa ohjauksessa<br />
korostetaan seuraavia piirteitä:<br />
1. Ohjaus ja sosiaalinen pääoma ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa.<br />
Ihmisen sosiaalinen pääoma on yhteydessä toisiin ihmisiin ja yhteisöllisyyteen.<br />
Se koostuu yhteisöjen ja ihmisten hyvinvoinnista, taidoista ja kyvyistä, sosiaalipoliittisista<br />
käytännöistä ja tukijärjestelmistä. Ohjaus ja terapia ovat käytäntöjä,<br />
joissa määrätietoisesti autetaan yksilöitä pois syrjäytymisestä enemmän itseään<br />
toteuttavaan elämäntapaan. Ohjaustilanne on yksi niitä harvoja eksistentiaalisia<br />
kohtaamistilanteita nyky-yhteiskunnissa, jossa ihminen voi tulla aidosti kuulluksi<br />
ja jossa hänen huolenaiheitaan voidaan todella käsitellä ja etsiä niihin ratkaisuja.<br />
2. Ohjaajan tulisi aina kohdata toinen ihminen aidosti ja inhimillisesti.<br />
3. Toisten auttaminen on eettinen hyvä ja siis itsessään arvokasta. Olla mukana<br />
ja käytettävissä toisen asian käsittelyssä on arvokasta. Ohjaustoiminta sinällään<br />
on arvokasta, toisia hyödyttävää tekoa. Ohjaustilanne on mahdollisuus, joka on<br />
tarjolla toista varten, jotta hän, joka tarvitsee apua, voi työskennellä.<br />
4. Ohjauksen pitäisi lisätä ihmisen vapautta. Sen tulee tukea henkilön omia arvoja<br />
ja valintoja.<br />
5. Sosiodynaaminen ohjaus perustuu viisauteen. Se tarkoittaa, että siinä on mukana<br />
kunkin yksilön totuutta tavoitteleva asennoituminen. Ohjaus on ei-reaktiivista<br />
ja sisältää aina hyväksyvän näkökulma. Vaikka ohjaaja kohtaisi sellaista,<br />
mitä hänen on vaikea hyväksyä, <strong>ohjaajan</strong> tulee kestää sitä, sanallistaa sitä, tutkia,<br />
mistä se muodostuu ja etsiä vaikean asian merkityksiä yhdessä ohjattavan kanssa.<br />
Ohjaus on kokonaisvaltaista havainnointia ja siinä on mukana käsitys siitä, että<br />
ihmisen elämä on yhtä muiden elämänmuotojen kanssa.<br />
43<br />
Ohjaajien tehtävä on taata jokaiselle kurssilaiselle mahdollisuus osallistua tasaveroiseen<br />
vuorovaikutukseen. Tämä on tarpeen osoittaa heti kurssin alussa<br />
tarjoamalla jokaiselle läsnäolijalle konkreettinen, mutta pakottamaton tilaisuus<br />
puheenvuoroihin. Tärkeää on, että ryhmässä työskenneltäessä jokainen<br />
kurssilainen pääsee mukaan yhteiseen keskusteluun ja yhteisiin toimintoihin<br />
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että jokainen saa kurssin alusta asti<br />
tilaisuuden ja kokemuksen olla aktiivinen jäsen ryhmässä. Silloin jokainen<br />
pääsee mukaan yhteisen tekemisen harjoitteluun.<br />
Ohjaajan on hyvä muistaa, että koska ryhmällä ei ole aiempaa yhteistä<br />
historiaa, jokainen ryhmään tulija aloittaa siinä ryhmäkokoonpanossa aivan<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
alusta kontaktien ja yhteistoiminnan tapojen luomisen toisiin läsnä oleviin.<br />
Koska kokemusta yhteistyöstä siinä kokoonpanossa ei vielä ole kertynyt,<br />
jokainen on vasta-alkaja. Alkavassa ryhmässä ohjaajien osuus vuorovaikutustapojen<br />
syntymisessä ja kehittymisessä onkin suuri. Heidän tapansa näkyy<br />
heidän puheessaan ja asennoitumisessaan ja se vaikuttaa ryhmään välittömästi.<br />
Ryhmään tuloa ja ryhmässä työskentelyä on verrattu trapetsitaiteilijan työhön:<br />
Kun taiteilija tietää, että turvaverkko hänen alapuolellaan on ehjä, hän<br />
tietää, että se pitää ja kannattelee ja taiteilija kykenee antamaan parastaan<br />
esityksessä. Jos turvaverkossa on puutteita tai reikiä, seuraa epävarmuutta ja<br />
varuillaanoloa. Taiteilijan esityksestä tulee sen mukainen.<br />
Vuorovaikutus vertaisryhmässä<br />
44<br />
Kuntoutusryhmälle ominainen piirre on kurssilaisten keskinäinen vertaisuus,<br />
joka liittyy kuntoutusryhmän tarkoitukseen ja aiheisiin. Kuntoutustarpeet<br />
ja kuntoutumiseen vaikuttavat tekijät ovat yhteisen tarkastelun ja opiskelun<br />
kohteena. Kun ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja elävä vuorovaikutus<br />
lisääntyy, siitä muodostuu kuntoutumisaiheita tukeva, vaikuttava tekijä.<br />
Vuorovaikutusyhteyksiä voidaan ryhmissä edistää monilla ohjaustekniikoilla.<br />
Pareittain keskustelu on hyväksi koettu ja paljon käytetty tapa edistää<br />
puheyhteyden rakentumista. Pienissä yhdistelmissä keskustelu käynnistyy<br />
silloinkin, kun koko ryhmässä puhuminen tuntuu vaikealta ja näyttää kankealta.<br />
Ryhmässä luotu kontakti johonkin ryhmän jäseneen lisää kurssilaisen<br />
rohkeutta ottaa oma paikka ja puheenvuoro suuremmassakin kokoonpanossa.<br />
Itsensä ja ryhmässä vallitsevien jännitteiden voittaminen kannustaa ja<br />
vapauttaa. Kuulluksi tuleminen ja tilanteessa omin sanoin vaikuttaminen<br />
on aina merkittävää. Henkilö voi helpotuksekseen havaita, että on toisiakin,<br />
joilla on samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia, kenties samoja pulmia. Hän<br />
ei olekaan yksin huolineen ja niistä on mahdollisuus puhua toisten kanssa.<br />
Jo yhteinen tarkastelu avaa uusia näkymiä.<br />
Kun ryhmässä joku kertoo itsestään, toinen vahvistaa hänen kertomaansa,<br />
joku toinen taas on eri mieltä ja erottautuu ja tuskin koskaan kaikki ovat<br />
samaa mieltä asioista. Ryhmän jäsenenä yksilöllä on mahdollisuus tutkia<br />
itseään ja toisiin ihmisiin liittyviä kokemuksiaan. Ryhmässä jokainen sen<br />
jäsen pyrkii erottautumaan toisista läsnä olevista jollakin tavalla ja toisaalta<br />
tapahtuu, että ryhmään osallistujat samaistuvat toisiinsa ja ryhmään. Näin<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
46<br />
jokainen ryhmän jäsen samalla vahvistaa omaa yksilöllisyyttään ja identiteettiään.<br />
Ryhmä stimuloi jäseniään monin tavoin. Kuultu ja kokemuksellinen tieto<br />
erilaisista itsensä hoitamisen mahdollisuuksista lisääntyy. Vaihtoehtoja ja<br />
ratkaisumahdollisuuksia tulee runsaammin näkyviin. Ryhmässä jokainen<br />
voi saada virikkeitä toisilta sekä tunnistaa ja tarkastella omia tarpeitaan ja<br />
kohteitaan.<br />
Kuntoutukseen saapuva henkilö asettuu vastaanottavaan rooliin. Hän<br />
tulee saamaan kurssilta, ohjaajilta ja kurssilaisilta erilaisia asioita. Se on luonnollista<br />
ja ymmärrettävää. Kun tämän odotuksen rinnalle tuodaan näkemys<br />
kuntoutuksen vuorovaikutuksellisesta ja dialogisesta luonteesta, vältetään<br />
idealisoituun riippuvuuteen takertuvan ryhmän syntyminen. Kun ohjaaja<br />
puhuu siitä, että ryhmässä jokaisella on mahdollisuus saada itselleen ja jakaa<br />
toisille, että kuntoutuskurssin toteutuksessa kaikki vaikuttavat toisiinsa ja<br />
että kuntoutuskurssi tehdään yhdessä, hän vetoaa näkyvästi jokaisen vuorovaikutusvastuuseen<br />
ja tukee yksilöllistä aloitteellisuutta.<br />
Yhteistyöhön sitoutuvassa ryhmässä jokaisen mukanaolo on tärkeää ja jokainen<br />
poissaolo on kuntoutusryhmässä tuntuva tekijä. Kiinteäksi muodostuva<br />
ryhmä reagoi nopeasti poissaoleviin. Poissaolo herättää aina ajatuksia ja<br />
olettamuksia poissaolon syystä toisissa ryhmän jäsenissä. Poissaolijat usein<br />
huomaamattaan siirtävät jotakin läsnäolijoiden kannettavaksi ja työskenneltäväksi.<br />
Paikalla olevat puolestaan kokevat tulleensa petetyiksi ja loukatuiksi.<br />
He huolestuvat siitä, mitä poissaolevalle on tapahtunut, mitä poissaoleva<br />
ajattelee käsillä olevasta toiminnasta jne. Mikäli poissaoloja on heti alussa,<br />
ryhmän yhteistyökyvyn kehittyminen vaikeutuu huomattavasti.<br />
Joskus, joskin harvoin, kuntoutuksessakin tapahtuu, että joku kurssilainen<br />
on todellakin tullut väärään paikkaan tai ehkä sopimattomaan aikaan<br />
mukaan ohjelmaan ja hän päättää keskeyttää kuntoutuksen. Ohjaajien on<br />
tarpeen pohtia myös, mitä puolta yhteisessä toiminnassa tämä edustaa ja<br />
mitä ryhmä mahdollisesti sijoittaa pois pyrkivään. Keskeyttämiseen liittyviä<br />
kysymyksiä on syytä käsitellä ryhmässä heti, kun asianomainen tuo ne ilmi.<br />
Ryhmissä elää lukuisia keskinäisen asioinnin kerroksia, joista toiset ovat<br />
hyvinkin näkyvissä ja yhteisen huomion kohteena, toiset ovat enemmän<br />
piilossa ja pinnan alla. Syntyy psyykkisiä samaan ja vastakkaissuuntaan<br />
asettumisia, kohtaamisia ja ohituksia. Ihmisten kohtaamisissa voi nähdä<br />
kiintymystä, pelkoa, etäisyyttä, läheisyyttä, kaipuuta, rakkautta, vihaa, surua,<br />
mustasukkaisuutta, alistamista, alistumista jne.<br />
Ryhmässä joutuu ja oppii pitämään puoliaan. Joku voi kokea tulleensa<br />
loukatuksi tai joku käyttää sovittelevia puheenvuoroja toistuvasti. Joku huo-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ryhmä kuntoutumisympäristönä<br />
maa toisten näkevän itsessään piirteitä, joita ei haluaisi olevan olemassakaan,<br />
ja joitakin taas pyritään ihailemaan ja nostamaan johtavaan asemaan mielipiteineen.<br />
Toisten ihmisen taholta saa kokea kiinnostusta tai välinpitämättömyyttä,<br />
ymmärtämystä tai ymmärtämättömyyttä, myötätuntoa tai vihamielisyyttä ja<br />
vastaavasti kohdistaa kaikkea tätä toisiin. Kun kohtaa arvonantoa ja myötätuntoa<br />
toisten taholta, se auttaa kohdistamaan myötätuntoa ja arvonantoa<br />
niin itseen kuin toisiin. Ohjaajien tehtävä onkin aina pitää huolta siitä, että<br />
ketään ei unohdeta yksinäisyyteen, syrjitä tai kiusata, vaan että jokainen saa<br />
kokea olevansa myötätunnon arvoinen, pidetty omana itsenään.<br />
Kuntoutustoiminnan onnistumisen kannalta on huomattava, että vaikka<br />
ristiriitaisia, ahdistavia, pelonsekaisia, kateellisia tai muita puolustavia tai<br />
suorastaan tuhoaviakin tunteita esiintyisi, niiden ei pidä antaa estää yhteistä<br />
toimintaa toteutumasta. Ryhmässä esille tulevien vastakkaistenkin tunteiden<br />
myllerryksessä on pyrittävä etenemään yhteiseen aiheeseen, toinen toisensa<br />
hyväksymiseen ja löytämään sellaista, mikä vie sovittua asiaa eteenpäin. Kun<br />
ristiriitaisista tunteista ja pyrkimyksistä löytyy yhdessä tutkittu ja jaettu ymmärrys<br />
asiaan tai tilanteeseen, on ryhmässä saavutettu uusi ja arvokas vaihe,<br />
jossa päätetään, miten yhteistyötä jatketaan.<br />
Kun ryhmässä on tavoitettu yhteinen ymmärrys ja hyväksytyksi tulemisen<br />
kokemus, yhteinen toiminta saa siitä voimaa. Nousee esiin rohkeus olla osaava<br />
tai osaamaton, avuton ja vaitonainen, olla itsekseen ja hiljaa, olla erilainen<br />
tai toimia toisin kuin muut. Kehittyy rohkeus kertoa, mitä ajattelee ja voi<br />
kysyä neuvoa. Erilaisuuden kokemisen myötä kehittyy kyky ajatella toisia ja<br />
ottaa toisetkin huomioon. Alkaa kehittyä toinen toisensa ymmärtäminen ja<br />
myötätunto toinen toisiaan kohtaan.<br />
Ryhmissä toinen toisensa arvostaminen ja samalla mahdollisuus olla oma<br />
itsensä ovat huomattava voimanlähde. Sitä ovat tunnetusti uhkaamassa<br />
vähättely, ylimielisyys, vastarinta ja mitätöinti, jotka ovat usein voimalla ja<br />
energialla ladattuja ja koettelevat yhteistoiminnan onnistumista. Lyhytkestoisissa<br />
ryhmissä niitä ei ehkä aina ole mahdollista käsitellä riittävästi, mutta<br />
siitä huolimatta ne on kohdattava ja niitä on pyrittävä käsittelemään, jotta<br />
ryhmätoiminnassa päästään eteenpäin.<br />
Erilaisten kokemusten kohtaaminen, hyväksyminen ja työstäminen niin,<br />
että ryhmän toiminta voi jatkua, on osallistujia eheyttävää ja heidän henkilökohtaista<br />
kasvuaan tukevaa. Ohjatussa ryhmässä yksilön on turvallista ja<br />
parantavaa kokea erilaisia asioita.<br />
47<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ilmapiiri ja tunteet voimavarana<br />
48<br />
Paljon puhutaan erilaisten ryhmien ilmapiiristä milloin kodeissa ja työpaikoilla,<br />
milloin erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Ryhmän ilmapiiri<br />
koostuu monista tekijöistä. Sitä luo ja siihen vaikuttaa kaikki ryhmässä<br />
kulloinkin tapahtuva toiminta. Siihen vaikuttavat ryhmään muotoutuvat<br />
normit, vaikka piilossakin pysyttelevät. Ilmapiiriin vaikuttavat ulkoiset olosuhteet<br />
sekä mukana olevat henkilöt ja heidän persoonallisuutensa. Jokainen<br />
läsnä oleva henkilö vaikuttaa yhdessä koettavaan ilmapiiriin omalla suhtautumisellaan,<br />
puheenvuoroillaan ja toiminnallaan, myös poissaolijat. Ilmapiiri<br />
on jotakin, jonka moni ilmaisee aloittamalla: ”Minusta tuntuu, että...”<br />
Tunteet ovat oleellinen puoli ihmisyyttämme ja inhimillisyyttämme. Tunteet<br />
liittävät meidät paikkaan, aikaan ja tapahtumiin yhtä hyvin kuin toisiin<br />
ihmisiin. Tunteita ja kiintymyssuhteita lukemattomine vivahteineen liittyy<br />
kaikkiin elämän ilmiöihin. Monesti tunteet ratkaisevat, kokeeko ihminen<br />
olevansa mukana tilanteessa ja läsnä siinä vai kokeeko hän olevansa jotenkin<br />
irrallinen tai ulkopuolinen. Herkästi omia ja toisten tunteita tunnistavaa<br />
ihmistä pidetään lahjakkaana selviytyjänä ja taitavana vaikuttajana sosiaalisissa<br />
tilanteissa. Toisten ihmisten parissa opitaan sosiaalisia taitoja ja itsensä<br />
ja toisten huomioon ottamista. Lapsenomaisesta, itsekeskeisestä ”kaikki<br />
hyvä minulle” -odotuksesta opitaan kasvamaan ”hyvää toisille” -asenteeseen<br />
ilman, että oma itse kokonaan syrjäytyy.<br />
Ihmisryhmissä tunteet voivat olla voimakkaita ja vaihtelevia ja tunteiden<br />
kirjo voi olla laaja. Milloin tunteet edistävät työskentelyä, milloin näyttävät<br />
tuovan mukanaan haasteita ja esteitä. Ilmapiiri ja tunteet sisältävät paljon<br />
energiaa. Ihmisten välillä on mahdollisuus kokea energia ja sen vaihtelu<br />
monin tavoin.<br />
Jos ryhmässä esiintyviä asenteita, suhtautumista ja ilmapiiriä on tarpeen<br />
vahvistaa toimivaan ja rakentavaan suuntaan, ohjaajat voivat sanallistaa<br />
omaa kokemustaan ryhmästä vaikkapa kysymysten muodossa. Ohjaajien<br />
suhtautuminen ja työskentelyote vaikuttavat aina kurssilaisten kokemuksiin.<br />
Ihmisten välinen luottamus ja turvallisuuden kokeminen syntyy monista<br />
tekijöistä. Luottamus ja sille rakentuva turvallisuuden tunne kehittyy elämän<br />
kokemusten myötä ihmisten välillä. Luottamus menetetään herkästi ja sitä<br />
rakennetaan suurella vaivalla uudelleen. Luottamus vieraiden ihmisten välillä<br />
kehittyy vähitellen, vaikka ensivaikutelma onkin usein paljon puhuva. Keskinäisten<br />
tapaamisten ja yhteisen toiminnan mukana luottamus osoitetaan,<br />
saadaan ja ansaitaan. Ryhmissä luottamus vahvistuu, kun kyetään yhdessä<br />
kohtaamaan tärkeiksi nähtyjä aiheita ja käsittelemään niitä. Silloin opitaan<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Ryhmä kuntoutumisympäristönä<br />
tuntemaan ohjaajien ja toisten kurssilaisten tapaa olla vuorovaikutuksessa<br />
keskenään.<br />
Ryhmissä ohjaajien panos luottamuksen syntymisessä on ratkaiseva.<br />
Kun ohjaajaan voi luottaa, kun ohjaaja näyttää sietävän ja kestävän vaikeita<br />
aiheita, kun ohjaaja osaa luotsata keskustelua vaikeassa tilanteessa eteenpäin,<br />
se lisää kurssilaisen uskoa siihen, että hänkin voi oppia samaa. Kun on voitu<br />
puhua vaikeistakin aiheista ja koettu, että niitä ymmärretään, luottamus ja<br />
optimismi yhteistyöhön kasvavat. Ryhmissä joudutaan aina kohtaamaan ja<br />
sietämään myös vaikeita ja myös ei-toivottuja asioita ja puolia, kuten vaikkapa<br />
vain sitä, että aikaa oman asian käsittelyyn on niin vähän, että ryhmässä<br />
on monta jäsentä ja omaa puheenvuoroaan joutuu odottamaan. Ryhmän<br />
jäsenet integroivat kokemaansa omaksi sisäiseksi pääomakseen ja näin muodostuu<br />
jokaiselle kehittymisen ja kasvamisen mahdollisuus.<br />
Kuntoutuksessa tavoitellaan voimavaroja lisääviä kokemuksia. Kun<br />
ryhmässä on syntynyt luottamus läsnäolijoiden yhteistyökykyyn ja kykyyn<br />
käsitellä vaikeitakin asioita, kun on tavoitettu kokemus ymmärretyksi ja<br />
hyväksytyksi tulemisesta, osallistujien voimavarat pääsevät nousemaan esiin.<br />
Silloin mukanaolijat inspiroivat toisiaan ja vahvistavat toisiaan. Hyvin toimivassa<br />
ryhmässä on helppo ja vapaa olla.<br />
On kiinnostavaa nähdä, mitä sosiaalipedagogiikan piirissä on esitetty<br />
yhteisöllisestä tunnedynamiikasta. Siinä on otettu tarkasteluun tunteiden<br />
rakentava voima yhteisöjen toimivuuden edistämisessä. Ihmistenvälistä<br />
toimintaa edistävinä tunteina voidaan pitää mm. juuri kunnioitusta, rohkeutta,<br />
myötätuntoa, rakkautta, iloa, surua ja kiitollisuutta. Aivan kuten<br />
yksilöt myös yhteisöt ja kulttuurit ammentavat niistä eheyttä ja elinvoimaa.<br />
Ne edistävät ihmisten liittymistä toisiinsa ja kannattelevat yhteisöjä, joiden<br />
varassa yksilöt elävät. Kulttuuritunteiden voimauttava ja ihmistenvälistä<br />
yhteiselämää edistävä merkitys on tärkeä tunnistaa eri yhteyksissä ja niitä<br />
voidaan myös vahvistaa.<br />
49<br />
Ohjaajien tunteet ja vastatunteet<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin yhteydessä ajatellaan myös, että ohjaajien<br />
kiintymyssuhde ryhmään eli jokaiseen kurssilaiseen on vaikuttava tekijä<br />
kuntoutuksessa. Tämä kiintymyssuhde on juuri myötäelävää empatiaa, joka<br />
ohjaajassa herää ja jota kurssilaiset hänessä herättävät.<br />
Ryhmien ohjaajat kokevat mitä moninaisimpia tunteita, kuinka eivät kokisi.<br />
Mutta <strong>ohjaajan</strong> ammatillisuutta ajatellen se merkitsee myös, että <strong>ohjaajan</strong><br />
tulee seuloa ja hallita tunteitaan niin paljon, että hänen ryhmän jäseniin<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
50<br />
kohdistamansa tunne, hänen kiintymyksensä ja kiinnostuksensa kohdistuu<br />
kaikkiin hyväksyvänä ja mahdollisimman tasaveroisena.<br />
Ohjaaja pyrkii vapauttamaan ohjattavat henkilöt persoonallisesta sidoksestaan<br />
ja vaikutusvallastaan. Jos hän käyttää henkilöönsä liittyviä vaikutuskeinoja,<br />
vaikkapa tunnetasolla, hän liukuu pois ammatillisesta roolistaan.<br />
Hän vetää silloin kurssilaisten mielikuvia itseensä henkilönä ja tulee suunnanneeksi<br />
heidän psyykkistä työtä itseään kohtaan ja se rasittaa kurssilaisia.<br />
Ohjaajan kyky kuulla ja ymmärtää kurssilaisia heikkenee.<br />
Kun ohjaajat havainnoivat herkästi omaa kokemaansa, he kykenevät tunnistamaan<br />
herkemmin myös kurssilaisten kokemuksia. Ohjaajien kokemus<br />
ryhmästä ja ohjaajien ryhmään ja sen jäseniin liittämät vastatunteet lisäävät<br />
ymmärrystä ryhmästä. He voivat transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiöitä<br />
tutkimalla ymmärtää kurssilaisten tarpeita enemmän ja edistää myös siltä<br />
pohjalta ryhmän työskentelyä.<br />
Ohjaajat ovat kurssilaisten huomion ja kiintymysten kohde samaan<br />
tapaan, kuin kurssilaiset ovat ohjaajien huomion ja kiintymyksen kohde.<br />
Ryhmään osallistuja heijastaa oman kiintymyssuhteensa sekä ohjaajaan että<br />
kurssilaisiin, jokainen omalla tavallaan. Se tunne on juuri niin ymmärtävä<br />
ja myötätuntoinen, niin lämmin tai epäilevä tai mitä kulloinkin, kuin läsnä<br />
oleville ihmisille sillä hetkellä on mahdollista. Ryhmän <strong>ohjaajan</strong> toive on,<br />
että yhteinen työskentely onnistuisi ja hän on valmis tarkastelemaan, miten<br />
se kulloinkin onnistuu. Ohjaajat ovat valmiita tarkastelemaan, miten he<br />
itse, ohjaajat, ja miten kurssilaiset sen onnistumiseen vaikuttavat. Esimerkiksi:<br />
Miten <strong>ohjaajan</strong> omat taidot tai puutteet vaikuttavat tilanteessa? Voiko<br />
häneen, ohjaajaan, olla pettynyt, voiko hänelle olla vihainen, voiko <strong>ohjaajan</strong><br />
läsnä ollessa puhua läheisyyteen liittyvistä aiheista, kiintymyksistä, intohimoista,<br />
seksuaalisuudesta, menetyksistä, surusta jne. Ohjaajien tavoite on<br />
edistää ryhmätyöskentelyn onnistumista ja yhdessä kurssilaisten kanssa he<br />
voivat pohtia, miten siinä on onnistuttu.<br />
On tärkeää, että ohjaajat tutkivat omien kokemustensa sisältöä ja myös<br />
keskustelevat niistä keskenään. On helpompi puhua myönteisistä ja rakentavista<br />
kokemuksista, mutta hankaliksi koettujen ja työskentelyä koettelevien<br />
kokemusten ja tunteiden olemassaolo on yhtä tärkeä tunnistaa ja työstää<br />
niitä. Ryhmän <strong>ohjaajan</strong> on välttämätöntä tutkia itseään sekä ryhmää ja ryhmätoimintaan<br />
liittyviä kokemuksiaan ja jäsentää niitä. Parhaiten se tapahtuu<br />
molempien ohjaajien yhteisessä työnohjauksessa, johon osallistuu muitakin<br />
samankaltaista työtä tekeviä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
5 | Voimauttava<br />
itsensä etsiminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin osallistujia ohjataan tutkimaan omaa<br />
mieltään, kuuntelemaan ja katselemaan omaa itseään sisältäpäin. Ryhmä ja<br />
kurssiohjelman sisältö tarjoavat turvallisen ja rikastavan kokemus- ja keskusteluympäristön<br />
itsensä ja omien sisäisten kokemuksiensa tarkasteluun. Ohjaajat<br />
suuntaavat tapahtumien, harjoitusten ja keskustelun kulkua niin, että<br />
kurssilaiset voivat rauhassa kääntää huomion omaan sisäiseen kokemiseensa<br />
esimerkiksi rentoutumisen harjoittelun ja kirjoittamistuokioiden yhteydessä<br />
sekä kotitehtävien avulla. Opiskeltavia aiheita ja omia kokemuksia käsitellään<br />
yhteisissä keskusteluissa koko ryhmän kanssa tai pienemmissä alaryhmissä.<br />
Yhdessä harjoittelu ja keskustelu virittävät ja avaavat mahdollisuuksien<br />
maailmaa tavalla, johon kukaan ei yksin pysty. Ryhmän anti, kokemukset<br />
ja innostus, auttavat kurssilaisia syventämään omaa itsereflektiotaitoaan,<br />
mikä on hyödyksi omalle oppimisprosessille.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla tähdätään oman <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
rakentamiseen, jota kurssilla kutsutaan itsen projektiksi. Välineitä projektiin<br />
hankitaan kurssin kuluessa ja niitä ovat erityisesti oppiminen itsereflektion<br />
avulla, tietoisuustaidot sekä toisten ja itsensä arvostaminen.<br />
51<br />
Oppimiskäsityksiä<br />
Ihmiset oppivat eri tavalla. Kun itse on tietoinen omasta oppimistavastaan,<br />
voi sitä käyttää tietoisesti hyväkseen. Oppimista voi tarkastella eri näkökulmista,<br />
jolloin jokainen näkökulma avaa oppimista ilmiönä omalla tavallaan.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
52<br />
Vanhakantainen ajattelu, että oppiminen on passiivista säiliön täyttämistä<br />
uudella tiedolla, on saanut väistyä. Esimerkiksi konstruktivistinen oppimiskäsityksen<br />
mukaan oppija ei ole passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan rakentaa<br />
aktiivisesti omaa ymmärrystään käsiteltävästä ilmiöstä tai uutta taitoa<br />
hyödyntäen aikaisempia tietojaan ja taitojaan. Oma aktiivisuus on keskeistä.<br />
Kokemuksellinen oppiminen on niin ikään aktiivista oppimista ja se taas<br />
keskittyy oppijan kokemuksiin ja elämyksiin ja niiden reflektointiin – tietoiseksi<br />
tekemiseen. Kokemusten merkitysten pohdinta lisää ymmärrystä ja<br />
auttaa muutokseen pyrkimisessä. Läsnäolotietoisuus ja avoimuus juuri sen<br />
hetken kokemukselle auttavat kokemuksen jäsentämisessä. Tietoinen läsnäolo<br />
tekee mahdolliseksi kokemuksen tietoisen tarkastelun ja auttaa tämän<br />
uuden psykologisen itsesäätelytaidon oppimisessa, mitä kokemuksellisessa<br />
oppimisessa tarvitaan.<br />
Situationaalinen oppiminen puolestaan korostaa ihmissuhdeympäristöä ja<br />
ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu.<br />
Oppiminen tapahtuu paljolti tiedostamatta elämällä tavallista elämää.<br />
Esimerkkinä tällaisesta oppimisesta voisi pitää vaikkapa muoti-ilmiöitä, jotka<br />
ilmenevät ajassa ja joita ei voi olla huomaamatta esimerkiksi katukuvassa.<br />
Juuri nyt kohutaan maailman lehdistössä paljon siitä, miten riippuvaisia ihmiset<br />
ovat valinnoissaan ja päätöksenteoissaan muista ihmisistä. Ihminen ei<br />
pysty tekemään omia valintoja muista riippumatta, vaikka elää siinä uskossa.<br />
Suurin osa päätöksistä tapahtuu tiedostamattomasti, alitajuisesti sekä sosiaalisten<br />
sidosten määrääminä. Ilmiön taustaa, ihmisen ns. sosiaalisia aivoja,<br />
tutkitaankin nykyään paljon.<br />
Sosiodynaamisessa, R. Vance Peavyn kehittämässä, uudistavan oppimisen<br />
mallissa käytetään avointa, keskustelevaa dialogia, jossa keskeistä on kuunteleminen<br />
ja oman puheenvuoron rakentaminen. Tasa-arvoisuus, demokraattisuus<br />
ja avoimuus muodostavat olennaisen osan tässä moniäänisessä keskustelussa.<br />
Ryhmässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aiemmin opittua<br />
tietoa tunnistetaan ja tulkitaan niin, että siitä tulee mielekästä uudessa kontekstissa<br />
ja ymmärrys kasvaa. Uudistavassa oppimisessa syntyy uusia merkityksiä,<br />
uusia tulkintoja ja uutta ymmärrystä oppimiskokemuksien tuloksena.<br />
Tällöin oppijan näkökulma muuttuu. Uuden näkökulman löytäminen on<br />
usein ratkaiseva tekijä, jotta voi saada vaikeassa tilanteessa tapahtumat hallintaansa.<br />
Uudet havainnot muuttavat tulkintoja, joita on tehty aikaisimmista<br />
kokemuksista. Sosiodynaamisessa ohjauksessa käytetään dialogista kuuntelua,<br />
jossa ohjaaja kuuntelee ja pyrkii samanaikaisesti huolehtimaan siitä, että<br />
se, mitä hän aikaisemmin asiasta tietää, ei pääse vaikuttamaan tulkintoihin ja<br />
muuttamaan sanoman merkitystä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Voimauttava itsensä etsiminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla hyödynnetään edellä esiteltyjä,<br />
erilaisia, mutta yhteen sopivia, oppimisnäkemyksiä. Tavoitteena on, että<br />
kurssin uudet oppimista edistävät näkökulmat saavat kurssilaiset kiinnostumaan<br />
omasta hyvinvoinnistaan ja vahvistavat motivaatiota oman <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
aktiiviseen hoitamiseen. Tieto ja totuus muovautuvat ja rakentuvat<br />
terveyden ja <strong>hyvinvoinnin</strong> hoitoon liittyvissä asioissa kaiken aikaa. Ajan ja<br />
tiedon seuraaminen on valveutuneelle, aikuiselle ihmiselle mielenkiintoista<br />
ja hyödyllistä. Omat kokemukset omasta hyvinvoinnista ovat kuitenkin<br />
autenttiset, eikä niitä kukaan muu pysty kertomaan. Vain oppimalla kuuntelemaan,<br />
arvostamaan ja ymmärtämään näitä omia kokemuksia voi hyvinvointi<br />
ruveta paranemaan. Omakohtainen, kokemuspohjainen tieto rakentaa<br />
luottamusta itseen.<br />
Tänä päivänä löytyy asiantuntijatietoa yksinkertaisiin arkipäivän asioihin,<br />
joista ennen kaikki selvisivät itse. Nyt on imetyskursseja, personal trainereita,<br />
ruoanlaittokursseja jne. ja niistä voi olla hyötyäkin, mutta samalla ne ovat<br />
rapauttaneet ihmisen itseluottamusta ja uskoa omaan sisäiseen tietoonsa.<br />
Ihminen on luovuttanut vastuun ja päätöksenteon turhan monessa asiassa<br />
muille. Hän on ikään kuin vieraantumassa itsestään. Hän on menettänyt<br />
kosketuksen omaan hiljaiseen, intuitiiviseen tietoon, joka hänellä on sisällään<br />
ja joka edellyttää hiljentymistä ja kuuntelemista. Itsereflektion avulla<br />
saadaan yhteys tähän intuitiiviseen tietoon. Samalla oma sisäinen hallinnan<br />
ja pystyvyydentunne rupeaa vahvistumaan ja kasvamaan, mikä puolestaan<br />
tuo mukanaan terveyttä ja voimaantumista myös tutkimusten mukaan. Tähän<br />
pyritään <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla – tietoisesti läsnä ollen.<br />
53<br />
Itsereflektio ja oppiminen<br />
Tietoisen tarkkaavuuden suuntaamista itseen ja omien kokemusten tarkastelua<br />
kutsutaan itsereflektioksi. Reflektiivinen toiminta on oman toiminnan<br />
havainnointia, tarkastelemista ja puntarointia. Itsereflektion tavoitteena on<br />
tulla tietoiseksi niistä ilmiöistä, joita itsessä tapahtuu, ja tutkia niitä kokemuksia,<br />
joissa on osallisena – niin itselähtöisissä ja yksilökohtaisissa kuin<br />
ihmisten välillä tapahtuvissa. Reflektoinnissa siirrytään kokijan asemasta<br />
tarkkailijan asemaan. Se on kuin oman toiminnan katsomista peilistä.<br />
Tarkkailijan roolissa ihminen saa etäisyyttä tapahtumaan ja voi objektiivisemmin<br />
arvioida tapahtumaa. Reflektoiminen auttaa paremmin tunnistamaan<br />
ja ymmärtämään itseään ja käyttäytymistään. Varsinkin omien<br />
virheiden ja huonojen elämäntapojen tarkempi tarkastelu on hyödyllistä.<br />
Joskus voi käyttää apuna vaikkapa numeroarviointia omasta suoritukses-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
54<br />
ta, esimerkiksi nukkumisesta tai unen laadusta. Jos ihminen ei opi omista<br />
virheistään, hän saattaa toistaa niitä loputtomasti. Shakkimestari Kasparov<br />
tutkii tekemänsä virheet tarkasti, mutta pelaa vaistonvaraisesti ”tuoksulla ja<br />
tunteella”. Viisaat ammentavat viisautensa omista virheistään. Näin löytyy<br />
uusia vaihtoehtoja parempaan toimintaan. Uutta toimintamallia kokeilemalla<br />
voi saada uudenlaisia kokemuksia ja palautetta, jotka vauhdittavat jälleen<br />
uuden oppimista. Näistä syntyy tapahtuminen sarja, prosessi, jonka myötä<br />
ihminen oppii.<br />
Itsereflektion käynnistyminen onkin oppimisen edellytys ja osa oppimistapahtumaa.<br />
Oppimiseen liittyy kokemuksen tietoiseksi saattamista. Ilman<br />
itsereflektiota ei voi odottaa tietoista henkilökohtaista muutosta tai kehitystä<br />
tapahtuvaksi. Itsereflektion aikana omakohtainen itsetutkiskelu ja tiedon<br />
sulattelu lisäävät omien kokemusten ja niiden merkitysten ymmärrystä.<br />
Itsereflektio on mukana kaikissa terapiamuodoissa ja on kaiken terapeuttisen<br />
työn pohjimmainen tarkoitus. Sen avulla ihminen voi havaita ja ymmärtää<br />
itselleen tai toisille vaikeudeksi muodostuneita käyttäytymismalleja tai tilanteita.<br />
Tarkastelun avulla hänellä voi herätä motivaatio ja kiinnostus oman<br />
käyttäytymisen muuttamiseen. Hän voi myös löytää uusia tapoja ajatella,<br />
tuntea ja kokea.<br />
Tarvitaan kuitenkin tietoista rauhoittumista ja pysähtymistä omien ajatusten<br />
äärelle ja niiden tietoista tarkastelua, ennen kuin nähdään ja oivalletaan,<br />
mitä ajatuksia mielessä liikkuu ja mikä vaikuttaa tunteisiin ja toimintaan.<br />
Kun halutaan voida paremmin, on tärkeää suunnata tarkkaavaisuus sisäänpäin,<br />
niin että tullaan tietoiseksi siitä, mitä ajatellaan ja tunnetaan ja miten<br />
omalla toiminnalla vaikutetaan olotilaan. Esimerkiksi mitä rentoutus- tai<br />
liikuntarupeama saa ihmisessä aikaan, minkälaisia tunnetiloja syntyy, mitä<br />
ajatuksia herää, mitä havaitaan omassa kehossa ja mielessä. Kun näin opitaan<br />
tuntemaan omia reaktioita enemmän ja tarkemmin, on mahdollista pyrkiä<br />
vaikuttamaan niihin ja säätelemään omia toimintoja. Siitä seuraa oppimista<br />
ja muutoksia käyttäytymisessä. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kursseilla<br />
opitaan tietoisesti tekemään itselle hyvää oloa ja hyvinvointia.<br />
Sanotaan, että ihmiskeho ei ymmärrä käsitteellisesti kokemaansa. Kokemusten<br />
ruumiillisen aspektin ymmärtämiseksi tarvitaan aina reflektointia,<br />
verbalisointia, kehon ja itsen kuuntelua. Syvällisemmässä ymmärtämisessä<br />
tarvitaan myös käsityksiä ihmisestä, ihmiskuvaa ja olemassaoloa kartoittavaa<br />
ajattelua, filosofiaa. Kurssin tavoitteena on, että kurssilaiset oppisivat<br />
ymmärtämään itseään paremmin ja että samalla syntyisi hallinnantunnetta,<br />
optimismia ja vitaalisuutta.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Voimauttava itsensä etsiminen<br />
Tarinat oppimisen ja muutoksen tukena<br />
Reflektointi voidaan ymmärtää myös tarinan kertomisprosessina. Kokemuksen<br />
kertominen tai kirjoittaminen tai puheena olevan tarinan kertominen<br />
auttaa kurssilaista tarkastelemaan itseään oman toimintansa subjektina ja<br />
oman elämänsä päähenkilönä. Tarinat voivat koskea menneisyyttä, miten<br />
tähän on tultu tai tulevaisuutta, miten tästä eteenpäin, kuten tapahtuu<br />
hyvinvointisuunnitelmaa laadittaessa. Tarina on itsereflektion apuväline.<br />
Keskittyessään hetken kuvaamiseen tarinan välityksellä kertoja luo minäkuvaa.<br />
Tarina tuo muutostarpeita näkyviin ja siten vauhdittaa muutosta. Tarinaa<br />
kertomalla siirrytään kokijan asemasta tarkkailijan asemaan ja saadaan<br />
etäisyyttä itse kokemiseen.<br />
Tiedostamaton voimavaraksi<br />
Itsereflektiossa on kysymys paljolti tiedostamattoman tekemisestä tietoiseksi.<br />
Psykosomaattisen suuntauksen mukaan ajatellaan, että sairaudella<br />
on viesti ja henkilökohtainen merkitys. Oireet voivat toimia varoituksena<br />
siitä, että on selvitettävä tai muutettava jotain elämässä. Omaa itseä ja omaa<br />
terveydenhoitoa on jollain tapaa lyöty laimin. Puhutaan kehon viisaudesta.<br />
Elimistö ottaa vastuun tilanteessa, jossa järki, tietoinen mieli, ei ymmärrä<br />
eikä osaa toimia. Sairastuminen on viesti omalta itseltä, alitajunnalta. Esimerkiksi<br />
voimakas uupuminen pysäyttää tekemisen ja kiireen. Sairaudella on<br />
oma tehtävänsä elämän kokonaisuudessa. Itsereflektioon hiljentyminen sekä<br />
oman itsen kuunteleminen ja huomioon ottaminen aloittavat paranemisen<br />
ja ovat osa hyvinvointiprosessia.<br />
Psykosomaattinen suuntaus on jo pitkään puhunut kehon viisaudesta.<br />
Uusi neurotiede korostaa tunteiden merkitystä hyvinvoinnissa. Tunteet ovat<br />
ikkuna tiedostamattomaan. Ne edustavat kaikkea sitä tietoa, jota ihminen<br />
prosessoi, mutta jota hän ei havaitse. Keholla on suora yhteys tunteisiin ja<br />
se reagoi niihin salamannopeasti. Emotionaaliset aivot ovat erityisen käyttökelpoinen<br />
esimerkiksi silloin, kun täytyy tehdä vaikeita ratkaisuja vaikkapa<br />
omaa hyvinvointisuunnitelmaa rakennettaessa. Tietoisen mielen toimintaa<br />
on verrattu vanhan ajan laskukoneeseen, kun taas tiedostamattomalla on<br />
käytössään huipputietokone mikroprosessoreineen. Aivot oppivat koko ajan.<br />
Aivot toimivat aina samalla tavalla, olipa kysymyksessä golfin peluu, Lähiidän<br />
kysymykset tai tietokoneen ohjelmointi; ne oppivat virheistään. Tunteet<br />
ovat älykkäitä siksi, että ne pystyvät kääntämään virheet oppimistapahtu-<br />
55<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
56<br />
miksi, vaikkakaan sitä ei tietoisesti heti huomata. Ihminen tietää enemmän<br />
kuin tietää tietävänsä. Siksi onkin syytä kuunnella omaa tiedostamatonta<br />
mieltään esimerkiksi oman hyvinvointinsa parantamisen suunnittelemisessa.<br />
Muutosvaiheessa tulevat tärkeiksi ei-kielelliset kommunikaatiokanavat.<br />
Affektit, tunteet ja keho kommunikoivat tiedostamattoman kautta oikean<br />
aivopuoliskon alaisuudessa. Tällöin keho kommunikoi tapahtumassa intuitiivisesti<br />
ja sisäisesti, mutta kommunikaatio tulee näkyviin myös ilmeissä ja<br />
eleissä. Kommunikaatiostahan valtaosa tapahtuu ilman sanoja nonverbaalisti.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla pyritään tulemaan tietoisiksi ja<br />
vahvistamaan intuitiota ja henkilön omia aavistuksia siitä, mikä olisi parempi<br />
tapa toimia ja elää. Intuitio on tässä ja nyt -hetken kokemus. Intuitio<br />
toimii vaistonvaraisesti ja se tunnistaa kehkeytyvän kokemuksen. Intuition<br />
alaisena ihminen ottaa sisäisen näkemyksensä todesta ja vakavasti. Intuitio<br />
ilmenee kokemukseen liittyvänä sisäisenä varmuutena, jota ei voi kuvailla<br />
sanallisesti. Verbalisointi saattaa häiritäkin intuition vahvistumista, ainakin<br />
alussa.<br />
Intuitio on tiedon korkein muoto. Se on ihmisen omaa oivallusta, kokonaisuuden<br />
ja osien hahmottamista. Suurin osa siitä tapahtuu tiedostamattomalla<br />
tasolla hiljaista tietoa hyödyntämällä, mikä johtaa tietoiseen intuitioon.<br />
Pablo Picasso on sanonut, että maalaaminen on sokean miehen työtä.<br />
Hän ei maalaa sitä, minkä näkee, vaan sen, minkä tuntee. Uuden neurotieteen<br />
mukaan tunteet ovat hämmästyttävän älykkäitä. Dopamiini tuottaa<br />
onnellisuutta ja säätelee tunteita. Tunteet tuottavat syvällistä ymmärrystä ja<br />
tekevät paljon näkymätöntä analyysia asioista. Tunteita on siis hyvä oppia<br />
kuuntelemaan ja niihin tulee luottaa.<br />
Intuitio liittyy yksilöllistymiseen ja henkiseen kasvuun. Intuitio tarvitsee<br />
kehittyäkseen läsnäoloa, mutta ei tietoisuutta. Alitajunta aavistaa vaistonvaraisesti,<br />
ilman sanoja ja tietoisuutta. Uusien aivotutkimuksien mukaan<br />
se ennakoi salamannopeasti. Intuitiivinen mutu-tunne, minusta tuntuu<br />
-tunne, on jäänyt terveystiedon lisääntymisen myötä viime vuosituhannen<br />
loppupuolella objektiivisen tutkimustiedon jalkoihin. Nyt kuitenkin intuition<br />
arvostus on taas nousussa ja esim. Yhdysvalloissa on ns. intuitiivisen<br />
elämän liike, jossa on keskeisenä mm. intuitiivinen syöminen, missä keskitytään<br />
kuuntelemaan kehon viisautta. Herkkä intuitio voi johdattaa hyvän ja<br />
terveellisen elämän äärelle, mikä tarkoittaa, että intuitiotaan kuuntelemalla<br />
voi vaikuttaa elämäntapojensa parantumiseen ja sitä kautta terveyteensä ja<br />
hyvinvointiinsa.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla on tavoitteena, että osallistujat<br />
oppisivat tulemaan tietoisiksi itsestään, omista tarpeistaan ja hyvinvointiinsa<br />
vaikuttavista tekijöistä. Edelleen tavoitteena on, että he oppisivat aiempaa<br />
paremmin lukemaan omaa psykofysiologiaansa, kuten uupumisen ja ylikuormittumisen<br />
lähettämiä merkkejä. Kurssiohjelman kuluessa kurssilaisilla<br />
on tilaisuus oppia myös keinoja, joilla energia- ja vireystaso palautuvat,<br />
säilyvät ja vahvistuvat. Tällaisten kokemusten reflektoiminen ja merkitysten<br />
pohtiminen herättävät motivaatiota, kiinnostusta ja vastuuta <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
ylläpitämisestä ja lisäävät hyvinvointia.<br />
Pysähtymällä tarkastelemaan omia kokemuksiaan ihminen oppii ymmärtämään<br />
niiden merkityksen. Kun merkitykset avautuvat, se auttaa asennoitumaan<br />
uudella tavalla. Kun oivaltaa virheensä, on mahdollista oppia ja<br />
viisastua niistä. Oppimiskokemukset, samoin kuin kokemusten merkitykset,<br />
ovat aina yksilöllisiä ja henkilökohtaisia. Oppimistapahtuma ja siihen liittyvät<br />
muutosprosessit jäsentyvät jokaisen ihmisen omien merkityssysteemien<br />
ja tiedonkäsittelytaitojen mukaan. Merkittävä kokemus tuntuu aina tärkeältä<br />
ja se laajentaa kuntoutujan taitoja ja kykyjä. Itsen tuntemus ja itseluottamus<br />
lisääntyvät ja elämänperspektiivi laajenee. Oppiminen edistää persoonallisuuden<br />
kasvua, muutosta ja kehitystä. Minuus vahvistuu ja laajenee ja<br />
hyvinvointi paranee.<br />
58<br />
Kiintymyssuhteet ja emotionaalinen kiinnostus<br />
ryhmässä<br />
Ihmisten välisissä suhteissa, interpersoonallisissa kokemuksissa, kuten<br />
kuntoutusryhmissä, aktivoituu tiedostamattomia muistoja kiintymyssuhdeskeemoista.<br />
Tällöin niitä voidaan tietyissä määrin kokea uudelleen ja<br />
muuntuneina. On tärkeää, että kurssin ilmapiiri on emotionaalisesti ravitseva,<br />
myönteisesti elävä ja rohkaiseva. Silloin kurssitapahtumat ja ohjaajien<br />
toiminta virittävät kokemuksia sekä toimivat mallina ja samaistumiskohteenakin.<br />
Ohjaajien emotionaalinen tarkkaavaisuus ja elävyys aktivoivat ja virittävät<br />
kurssilaisten muistia ja kokemuksia. Tämä kaikki tapahtuu alitajuisesti<br />
kurssilaisten tiedostamatta, mutta ohjaajat sen sijaan voivat käyttää sitä<br />
tietoisesti hyväksi. Turvallinen, salliva ilmapiiri antaa rohkeutta avautua ja<br />
eläytyä, mikä edistää oppimista. Oikean aivopuoliskon toiminta yhdistetään<br />
tiedostamattomaan, alitajuiseen oppimiseen, jossa arvioidaan sosiaalisten<br />
ärsykkeiden nopeat, ei-kielelliset merkitykset. Samoin keholliset tuntemukset<br />
prosessoidaan siellä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Voimauttava itsensä etsiminen<br />
Oppiakseen optimaalisesti ihmisen tulee olla emotionaalisesti kiinnostunut<br />
aiheestaan ja aiheen henkilökohtaisista merkityksistä. Itsereflektio on<br />
antoisaa, kun ihminen kiinnostuu aiheesta emotionaalisesti. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähteillä -kurssilla se tarkoittaa, että osallistujien on tärkeää olla kiinnostuneita<br />
omasta voinnistaan ja kiinnostuneita kohentamaan sitä. Toisin<br />
sanoen kurssilla arvostetaan ja opetellaan myönteistä ja hoitavaa suhtautumista<br />
itseensä, tervettä itsensä kunnioittamista ja rakastamista. Sopiva määrä<br />
itserakkautta auttaa kuuntelemaan omia tarpeitaan ja suojelemaan niitä. Sitä<br />
harjoitellaan kurssilaisten kanssa.<br />
Emotionaalinen kiinnostus lisää tarkkaavuutta ja spontaanisuutta. Intensiivinen<br />
kiinnostus voi aktivoida aivokuorta laajalti, mikä taas voi johtaa<br />
uusien käyttökelpoisten oivallusten syntymiseen. Spontaanius puolestaan<br />
johtaa oppimiselle tärkeän työmuistin aktivoitumiseen ja mahdollistaa myös<br />
siirtovaikutuksen, transferenssitilojen syntymisen. Ryhmämuotoisessa kuntoutumisympäristössä<br />
on tärkeää, että ohjaajien emotionaalinen kiinnostus<br />
välittyy kurssilaisille ja kurssilaisten kiinnostus toinen toisilleen. Emotionaalinen<br />
ilmapiiri tarttuu ja voimistuu herkästi ryhmässä. Mitä keskittyneemmin<br />
ryhmä työskentelee, sitä herkemmin jokainen kokee esimerkiksi innostuneisuutta<br />
ryhmässä ja sitä kokiessaan taas itsekin oppii enemmän.<br />
Kurssin aikana ohjaajien tehtävä on pyrkiä empaattisesti ohjaamaan kurssilaisten<br />
huomioita tiettyihin aiheisiin sekä vahvistamaan ja oikeuttamaan<br />
kurssilaisten kokemuksia. Ohjaajat rohkaisevat kurssilaisia kiinnostumaan ja<br />
kertomaan mielen sisäisistä asioista, tunnekokemuksista, omista henkilökohtaisista<br />
reaktioista, mielikuvista jne. Jokainen kurssilainen kokee, että hänen<br />
kertomaansa arvostetaan. Hänen kokemuksensa on juuri hänen ja juuri<br />
sellainen, kuin se on – todellinen, hyväksytty ja oikea.<br />
Kun toiset ihmiset arvostavat henkilön kokemusta, henkilö aivan kuin<br />
peilaa omaa arvostustaan toisten arvostuksiin ja oppii ottamaan kokemuksensa<br />
enemmän todesta. Samalla kasvavat oman arvokkuuden tunto ja kiinnostus<br />
omiin kokemuksiin. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla arvostava<br />
sosiaalinen vuorovaikutus kasvattaa itsearvostusta ja itseluottamusta, mikä<br />
juuri on sitä vakautta, varmuutta ja luottamusta, mitä kuntoutuja tarvitsee.<br />
59<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
6 | Minuuden vahvistaminen<br />
tietoisuustaitoja käyttäen<br />
60<br />
Tietoisuustaidot ja tietoinen läsnäolo tarkoittavat, että tehdään havaintoja<br />
tietoisesti ja nykyhetkessä. Se tapahtuu ilman arvostelua ja hyväksyen.<br />
Tietoisuustaidot ovat vaativaa itsereflektointia, jossa huomion kiinnittämisen<br />
avulla vahvistetaan itsetuntemusta niin ajattelun, tunteiden kuin toiminnankin<br />
alueilla.<br />
Tietoisuustaidot ovat kiinnostaneet filosofeja ja hengellisiä suuntauksia<br />
kautta aikojen, Aasiassa jo vuosituhansia. Viimeisten kolmenkymmenen<br />
vuoden aikana myös länsimainen lääketiede niin USA:ssa kuin Euroopassakin<br />
on ottanut käyttöönsä tietoisuustaidot lähinnä stressin ja muiden<br />
psyykkisten häiriöiden hoidossa. Nyt 2000-luvulla tietoisuustaidot ja<br />
läsnäolotietoisuus ovat laajalti käytössä terveydenhuollossa, työuupumuksen<br />
hoidossa, urheiluvalmennuksessa jne. Psykologinen tietämys ja ammatilliset<br />
terapeuttiset tahot käyttävät niitä enenevästi, samoin koulutus- ja opetusalan<br />
ammattilaiset. Myös tieteellistä tutkimusta tehdään tietoisuustaitojen<br />
terveysvaikutuksista. Aihe oli keskeinen muun muassa Roomassa kognitiivisbehavioraalisen<br />
terapian maailmankongressissa vuonna 2008.<br />
Tietoisuustaitojen suosion kasvuun ovat vaikuttaneet moderni aivotutkimus,<br />
kognitiivinen neurotiede sekä uudet aivojen kuvantamismenetelmät<br />
(MRI-magneettikuvaus ja PET-positroniemissiotomografia eli aivojen<br />
verivirtatutkimukset). Niiden avulla voidaan tutkia ja reaaliaikaisesti seurata<br />
aivoissa tapahtuvia reaktioita.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Minuuden vahvistaminen tietoisuustaitoja käyttäen<br />
Tietoisuustaitoharjoittelun edut<br />
• positiiviset tunnekokemukset lisääntyvät<br />
• tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus vahvistuvat<br />
• tunteiden säätely paranee<br />
• mentalisaatio ja empatia vahvistuvat<br />
• tunteiden ja kognitioiden integraatio paranevat<br />
• luova, joustava ja kokemuksellinen itseen liittyvä prosessointi paranee ja<br />
kasvaa.<br />
(Tietoisuustaitotekniikat psykoterapian apuvälineenä -koulutus, Juhani Laakso ja<br />
Marjut Forssell)<br />
Tietoisuustaidot ja rentoutuminen tutkimuksen<br />
valossa<br />
Rentoutumisen terveysvaikutuksia on tutkittu jo pitkään ja tietoisuustaitojen<br />
vaikutuksia tutkitaan enenevästi. Rentoutumisen vahvistumista aivotasolla voidaan<br />
seurata sähköisesti aivoaaltojen aktiviteettia mittaavilla EEG-tutkimuksilla.<br />
Aivojen sähkötoiminnasta tehdyt tutkimukset osoittavat, että sekä rentoutus- että<br />
tietoisuustaitoharjoituksilla saadaan aikaan muutoksia aivoaalloissa, mutta ne<br />
ovat erilaisia.<br />
Eräässä Dunnin ym. suorittamassa tutkimuksessa opetettiin kolmea kymmenen<br />
hengen ryhmää tekemään keskittymis-, tietoisuustaito- sekä rentoutumisharjoituksia.<br />
Jokainen koehenkilö teki kaikki harjoitukset peräkkäin pitäen pienen<br />
tauon aina välissä. Kaikki harjoitukset tuottivat erilaisia EEG-löydöksiä, mikä voisi<br />
tarkoittaa, että ne vaikuttavat eri tavalla aivojen toimintaan. Keskittymisharjoitusten<br />
ja tietoisuustaitoharjoitusten välillä oli merkittäviä eroja kaikilla EEG:n taajuusalueilla.<br />
Tietoisuustaitoharjoitus tuotti merkittävästi enemmän sekä hidasta<br />
(delta), että nopeaa (alfa ja beta) aktiviteettia pelkkään keskittymisharjoitukseen<br />
verrattuna. Rentoutumisharjoitukset tuottivat suurempia heilahteluja syvemmillä<br />
rentoutusaalloilla (delta ja theta). Tutkijat olivat sitä mieltä, että tietoisuustaitomuutokset<br />
eivät selity rentoutumisella.<br />
Gregg Jacobs teki Harwardin Medical Schoolissa tutkimuksen, jossa kaksi<br />
ryhmää rentoutui, toinen lukemalla kirjaa ja toinen meditoimalla. Meditoijien<br />
aivot tuottivat paljon enemmän theta-aaltoja kuin kirjaa kuuntelevien aivot, toisin<br />
sanoen olivat syvemmässä rentouden tilassa. Lisäksi meditoijien aivojen frontaalilohkot,<br />
jotka liittyvät toiminnanohjaukseen ja ongelmanratkaisuun, ja parietaalilohkot,<br />
jotka liittyvät kehon hahmottamiseen, passivoituivat. Käytännössä tämä<br />
61<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
62<br />
tarkoittaa, että aivoissa tietojen vastaanotto ja prosessointi estyi ja myös kehon<br />
rajat hämärtyivät. Myös Daniel Goleman on tutkinut rentoutumisen vaikutuksia<br />
neurotieteellisesti ja hän päätynyt siihen, että meditoiminen kouluttaa aivoja ja<br />
muotoilee niitä uudelleen.<br />
Suomessa on tutkittu rentoutumisen vaikutuksia hyvinvointiin. Helli Toivanen<br />
Kuopion yliopistossa seurasi, miten 15 minuutin päivittäinen rentoutuminen<br />
puolen vuoden aikana lisäsi työhalua ja hyvinvointia. Kaikkien mittareiden mukaan<br />
rentoutusryhmissä stressi väheni ja sairauspoissaolot vähenivät, kun taas<br />
vertailuryhmässä stressi lisääntyi. Myös KuntoutusOrtonin vetämässä ”Työstressi,<br />
uupumus ja koettu työkyky – mittaaminen ja rentoutuksen vaikutus” -tutkimus<br />
osoitti, että stressitilassa tapahtuvia fysiologisia muutoksia on mahdollista mitata.<br />
Tutkimuksessa käytettiin sovellettua rentoutusta itsehallintamenetelmänä autonomisen<br />
hermoston välittämien emotionaalisten ja stressiongelmien hoitoon.<br />
Tutkimuksessa todettiin selvä yhteys stressin ja autonomisen hermoston säätelyjärjestelmän<br />
välillä. Rentoutuksella vahvistettiin parasympatikuksen aktiivisuutta.<br />
Vuoden seurannassa tuloksena oli, että kiireen tunne, lihasjännitys, kivut ja<br />
väsyneisyys väheni. Myös uhrautuvaisuus ja perfektionismi vähenivät.<br />
Tietoisuustaitojen hyvinvointivaikutukset liittyvät aivokuoren etummaisilla<br />
alueilla tapahtuvaan tunteiden säätelyn vahvistumiseen. Tietoisuustaitoharjoittelu<br />
aktivoi aivoalueita, jotka ovat aikaisemman tutkimustiedon mukaan yhteydessä<br />
empatiaan ja mentalisaatioon. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä havainnoida toisen<br />
ja omia psyykkisiä tiloja. Tietoisuustaitojen harjoittelun aikana aivojen aktivaation<br />
painopistealue siirtyy erityisesti aivokuoren etuotsalohkoalueille, jonka tiedetään<br />
säätelevän tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta. Aivojen tunnekeskus säätelee ja<br />
rauhoittaa aivojen toimintaa ja siksi myönteinen mieliala kasvaa. Ahdistuneisuus<br />
ja jännittyneisyys vähenevät.<br />
Tietoisuustaidot vaikuttavat samalla tapaa aivoihin kuin turvallinen kiintymyssuhde,<br />
jossa emotionaalinen vaikutus on vastavuoroista ja jossa otetaan toistensa<br />
tunnetilat huomioon. Empatia, tunteiden, toiminnan ja motoriikan säätely<br />
vahvistuvat tietoisuustaitojen avulla. Syntyy mielen oma sisäistynyt tietoisuustoiminta<br />
psykologisena ja neurokognitiivisena mekanismina. Tietoisuustaidot voivat<br />
kouluttaa aivoja prosessoimaan informaatiota aikaisempaa paremmalla tavalla,<br />
joka edistää psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä.<br />
Lazar et.al. tutkimuksen mukaan tietoisuustaitoja vuosia harjoittaneiden aivokuori<br />
oli selvästi paksuuntunut niillä alueilla, jotka liittyvät huomion ylläpitämiseen.<br />
Lisäksi tutkijat havaitsivat, että aivokuoren keskimääräinen tiheys prefrontaalikorteksilla,<br />
joka on yhdistetty tunteiden ja kognition integraatioon liittyviin<br />
toimintoihin, oli sama verrattaessa 40–50-ikäisiä tietoisuustaitojen harjoittajia ja<br />
20–30-vuotiaita verrokkeja. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että säännöllinen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Minuuden vahvistaminen tietoisuustaitoja käyttäen<br />
tietoisuustaitojen harjoittelu saattaa hidastaa hermoston iänmukaista rappeutumista<br />
tällä alueella.<br />
Lisäksi on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta fibromyalgian, kroonisen kivun,<br />
psoriaksiksen ja syövän hoidon tukena.<br />
Tietoisuustaidot vaikuttavat aivojen sähköiseen toimintaan, aivokuoren<br />
rakenteeseen ja autonomisen hermoston toimintaan. Ne vähentävät veren<br />
stressihormonipitoisuutta ja vahvistavat immuunipuolustusjärjestelmää sekä<br />
lievittävät kiputiloja, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.<br />
Kokonaisvaltainen lähestymistapa<br />
Tietoisuustaidot ja läsnäolotietoisuus ovat hyvin kokonaisvaltainen ajatteluja<br />
menettelytapa.<br />
Tietoisuustaidot kehittävät tietoista läsnäoloa eli läsnäolotietoisuutta.<br />
Läsnäolotietoisuudessa on keskeistä elää juuri kyseistä hetkeä tapahtumineen<br />
(present-centered moment), ei menneessä eikä tulevassa, ei missään muussa<br />
tapahtumassa. Tämä hetki hyväksytään sellaisenaan.<br />
Läsnäolotietoisuuteen pääseminen edellyttää pysähtymistä ja rauhoittumista.<br />
Suurimman osan päivästä ihminen on tekemässä jotakin ja olemista,<br />
siis ei-tekemistä on vähemmän. Läsnäolon kokemuksen voi saada aikaan<br />
esimerkiksi keskittämällä huomion yhteen asiaan, vaikkapa hengitykseen.<br />
Tietoisuustaito on keino, jolla tarkkaavaisuutta suunnataan hengityksen<br />
seuraamiseen.<br />
Sisäinen mielenrauha liitetään tavallisesti läsnäolotietoisuuteen, samoin<br />
optimismi, toiveikkuus ja lapsenomainen uteliaisuus sekä kärsivällinen hyväksyntä.<br />
Läsnä oleminen, rauhallinen ja syventyvä keskittyminen tuottavat<br />
noita ominaisuuksia. Hyväntuulinen rauhallisuus, kärsivällisyys ja joustavuus<br />
tuovat helppoutta, pehmeyttä ja voimaa elämään.<br />
63<br />
Tietoisuustaitojen avulla saavutetaan tiedostava läsnäolo, joka on yhtä aikaa<br />
kokemus, intentio, prosessi ja mielentila. Läsnäolotietoisuus on tarkkaavuuden<br />
johdosta valpas olotila, jolloin havaitaan enemmän ja tarkemmin.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tietoinen ja ei-tietoinen läsnäolo<br />
Tietoinen läsnäolo on sitä, että ihminen tekee havaintoja nykyhetkestä,<br />
omasta toiminnastaan ja kokemuksistaan hyväksyen ilman arvostelua.<br />
Tietoinen läsnäolo on taito olla valppaana nykyhetkessä. Se auttaa ihmistä<br />
ymmärtämään, mitä hän ajattelee, kokee ja miten toimii. Se auttaa myös<br />
havaitsemaan, kuinka hän ottaa vastaan tietoa itsestään ja ympäristöstään,<br />
miten hän tulkitsee sitä ja kuinka hän reagoi siihen. Tällöin ihminen huomaa,<br />
miten hän kokee itsensä ja ympäristönsä ja miten ympäristö vaikuttaa<br />
häneen.<br />
Ei-tietoinen läsnäolo on tila, jossa ihminen toteuttaa automaattisesti<br />
ennalta tietämäänsä ja jo osaamaansa tapaa toimia. Hän elää kuin automaattiohjauksessa.<br />
Tällainen toimintatapa ei välttämättä toimi uusissa tilanteissa<br />
yhtä hyvin kuin tutuissa tilanteissa. Tutuissa tilanteissa ihminen usein aivan<br />
kuin huomaamattaan toteuttaa jo oppimiaan sekä hyviä että myös huonoja<br />
tapoja. Hän saattaa juuttua epäedullisiin toimintatapoihin. Hän on tapaenergian<br />
uhri eli tapojensa orja. Ei-tietoisesti toimiessaan ihminen on myös<br />
ajatuksissaan muualla kuin nykyhetkessä ja sen toiminnassa. Hän ei huomaakaan,<br />
mitä hän parhaillaan tekee. Tällä tavalla eläen moni hyvä hetki ja<br />
moni tärkeä valinta, ehkä suuri osa elämästä, menee ohi huomaamatta.<br />
64<br />
Taito kulkea psyykkisen integraation ytimeen<br />
Tietoisuustaidot auttavat kehittämään uuden suhteen itseensä ja ajattelutapaansa.<br />
Tietoista tarkkaavaisuutta hyväksi käyttäen vaikutetaan omaan<br />
automatisoituneeseen ajatteluun ja toimintaan ja sitä kautta tottumuksiin<br />
ja elämäntapoihin. Harjoittelija siirtyy kontrolloituun tiedonprosessointiin.<br />
Tätä voidaan kutsua tietoisen elämisen tieksi tai tietoisen elämän taidoksi.<br />
Tietoisuustaidot rakentavat itsetietoisuutta ja vahvistavat minuutta.<br />
Tietoisuustaitojen avulla ihminen seuraa oman mielen tapahtumia, kuten,<br />
mitä mieleen on nyt juuri tulossa. Ihmisen mieli on koko ajan täyttymässä<br />
ärsykkeistä ja asioista, joita tulee hänen ympäriltään ja sisältään. Tarkkaavainen<br />
keskittyminen auttaa valitsemaan sen, mihin hän keskittyy. Ihminen<br />
voi itse vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia hän ajattelee, mitä tunteita hän<br />
kehittelee ja pitää yllä ja millaisia tekoja tekee itselleen ja lähimmilleen.<br />
Ihminen voi oppia uuden reflektio- ja itsesäätelytaidon, joka parhaimmillaan<br />
merkitsee rauhoittumista ja tehokkuuden lisääntymistä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tarkkaavaisuus on psyykkisen integraation ydin ja tietoisuustaidot kehittävät<br />
juuri tarkkaavaisuutta. Hajanaisuus ja kiire repivät minuutta moneen<br />
suuntaan ja psyykkinen integraatio heikkenee. Mieli kulkee asiasta toiseen<br />
ja keho elää elämäänsä aivan kuin toisaalla. Ihminen saattaa olla hyvinkin<br />
vieraantunut itsestään ja kehostaan. Hän on kadottanut itsensä.<br />
Itsen projekti – aikaa itselle<br />
66<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kursseilla autetaan ihmistä kokoamaan itseään,<br />
oppimaan voimaan paremmin ja tulemaan hyvinvoivaksi itsekseen. Tätä<br />
prosessia kutsutaan itsen projektiksi, omaksi hyvinvointiprojektiksi. Tavoitteena<br />
on vahvistaa kuntoutujaa omien päämääriensä toteuttamisessa hänen<br />
oma elämänympäristönsä huomioon ottaen. Myönteisten kokemusten<br />
vahvistuminen ja oman elämän hallinta kehittyy vuorovaikutuksessa toisten<br />
ihmisten kanssa.<br />
Pelkästään jo ajan antaminen itselle ja rauhallisempi elämänrytmi mahdollistavat<br />
sen, että ihminen ottaa paremmin huomioon itsensä. Ajan antaminen<br />
itselle on sellaisenaan itseen kohdistuva hyvä teko. Kun ihminen tulee<br />
läsnä olevaksi itselleen, on se parasta, mitä ihminen voi itselleen antaa.<br />
<strong>Oman</strong> hyvinvoivan itsen ja oman polun löytämisessä tietoisuustaidot<br />
voivat olla suureksi avuksi. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla tavoitteena<br />
on oppia tietoisuustaitojen avulla havainnoimaan niitä kokemuksia, joita<br />
keho-mieli-aivot-kokonaisuus välittää ihmiselle. Itsereflektion ja tietoisuustaitojen<br />
avulla kurssilainen voi ymmärtää omien kokemustensa merkityksiä<br />
ja harjoitella valikoiman.<br />
Aivojen hermoverkot muovautuvat käytön mukaan. Tietoisuustaitoharjoittelun<br />
avulla, havainnoinnin avulla, luodaan uusia neuraalisia yhteyksiä<br />
aivoissa ja opitaan valikoimaan ja säätelemään sitä, mihin huomio kiinnittyy.<br />
Aikuisiässä turhien neuraalisten yhteyksien karsinta on vähintään yhtä tärkeää<br />
kuin uusien tarpeellisten yhteyksien muodostuminen.<br />
Aivot kehittyvät harjoittelun tuloksena. Asia, mihin kiinnitetään huomiota,<br />
kasvaa ja voimistuu. Vastaavasti käyttämättömät asiat ja taidot unohtuvat.<br />
Ihminen voi itse vaikuttaa omaan olotilaansa, terveyteensä ja <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
kasvuun ja kehittymiseen.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla pyritään tulemaan tietoisiksi<br />
elämäntapojen vaikutuksista omaan tilaan. Oma hyvinvointi, oman itsen<br />
projekti on kuin puutarha: mitä kylvät, sitä niität. On tarpeen ymmärtää,<br />
että tätä prosessia on syytä hoitaa päivittäin ja että se jatkuu pitkin elämää.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Minuuden vahvistaminen tietoisuustaitoja käyttäen<br />
Ajan myötä parempi olotila tulee pysyvämmäksi ja hyvinvointi lisääntyy.<br />
Tietoisen huolehtimisen ja uusien elämäntapojen ansiosta ja ajan myötä<br />
parempi olotila tulee pysyvämmäksi. Vähitellen <strong>hyvinvoinnin</strong> huoltamisesta<br />
tulee automaattinen elämäntapa, jota voi milloin tahansa arvioida uudelleen<br />
ja kehittää edelleen.<br />
Miten ohjata tietoisuustaitojen äärelle<br />
1 Hiljentyminen, rauhoittuminen, hengittäminen, rentoutuminen<br />
Hiljentyminen, rauhoittuminen ja toimintavauhdin hidastaminen ja kiireen<br />
keskellä aivan konkreettinen ruumiillinenkin pysähtyminen on edellytys<br />
sille, että käy mahdolliseksi tarkastella keskittyneesti ja vivahteikkaasti aistien<br />
välittämää informaatiota. Aistiensa välityksellä ihminen on yhteydessä<br />
itseensä ja ulkoiseen maailmaan, toisiin ihmisiin, ympäristöihin ja tapahtumiin<br />
niissä. Kiireisenä ihminen sivuuttaa lukemattomia asioita, vaikkapa<br />
kukkien tuoksun, mutta myös toisiin ihmisiin ja tapahtumiin liittyviä<br />
seikkoja. Kiireisenä havaintokenttä kapeutuu ja nopeatempoisissa tilanteissa<br />
havaintoja on suorastaan rajattava. Myös luovuus edellyttää pysähtymistä ja<br />
ärsyketulvan hillitsemistä. Vain näin luovuutta etsivä voi kuulla sisimpäänsä<br />
ja antaa sen tuottaa omia ilmaisuaan.<br />
2 Tarkkaavaisuuden tietoinen kehittäminen<br />
Aistimaailma jää sivuun, kun henkilö ei tiedosta olemassa olevaa. Vastaavasti<br />
nykyhetkeen tarttumisessa voidaan käyttää apuna aistitoimintaa niin, että<br />
kiinnitetään huomio tiettyyn yhteen kohteeseen. Tarkkaillaan yksitellen eri<br />
aistikanavia: kaikkea sitä, mitä näkee, kuulee tai tuntee. Tietoinen paneutuminen<br />
arkiseen tapahtumaan voi antaa paljon arvokasta tietoa itsestä, tilanteesta<br />
ja kyvystä oppia uutta. Opittuaan tarkkaavaisuutta henkilö voi suunnata<br />
tarkkaavuutensa itsensä kannalta edullisesti. Samalla aistialue herkistyy<br />
ja se kehittyy tarkemmaksi ja erottelukykyisemmäksi.<br />
67<br />
3 Hyväksyminen ja uusi hallinta<br />
Tietoisesti nykyhetkeä havainnoiden ja hyväksyen se sellaisenaan ilman arvostelua<br />
voidaan saada elämään uudenlaista hallintaa ja viisautta. Se pohjautuu<br />
kykyyn pysähtyä, rentoutua ja pysäyttää tai hidastaa ajatuksen kulkua tai<br />
mielen liikehdintää. Rauhoittuneena on mahdollista itse valita, mihin haluaa<br />
keskittää huomionsa. tulee keskittyä ainoastaan siihen, mitä on tekemässä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Yksinkertaisin ohje tietoisuustaitojen oppimiseksi:<br />
Tee aina vain yhtä asiaa kerrallaan. Keskity siihen, mitä teet. Kun huomaat<br />
ajattelevasi jotain muuta, aloita alusta. Kun esimerkiksi syöt, tee ainoastaan<br />
sitä äläkä tee mitään muuta samaan aikaan, kuten seurustele tai lue päivän<br />
lehteä.<br />
Kirjallisuutta ja harjoituksia löytyy netistä esimerkiksi hakusanoilla Integrum<br />
ja tietoisuustaito tai osoitteesta integrum@netti.fi.<br />
68<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
7 | Pulppuava<br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> virta<br />
Nykyajan ihmisillä on oman terveyden hoitamisesta ja <strong>hyvinvoinnin</strong> edistämisestä<br />
paljon tietoa, mikä ei ole kuitenkaan siirtynyt arkirutiineihin ja<br />
elämäntapoihin. Tietoa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta<br />
siitä huolimatta pahoinvointi ja uupumus lisääntyvät työssä käyvän väestön<br />
keskuudessa. Tietoa saattaa olla liikaakin ja se on jäänyt ulkokohtaiseksi<br />
ja mahdollisen oman elämäntapoihin liittyvän muutostoiveen ja -tarpeen<br />
toteuttamisessa ei ole päästy alkua pitemmälle. Miksi näin on? Onko kyse<br />
kenties siitä, että ihminen ei arvosta riittävästi omaa hyvinvointiaan, vaan<br />
kaikki muu on elämässä tärkeämpää?<br />
69<br />
Arvot ohjaavat käyttäytymistä<br />
Arvoilla tarkoitetaan tärkeää päämäärää. Arvot ovat kuin kompassineula,<br />
joka aina osoittaa samaan suuntaan, vaikka kuinka kompassia käännetään.<br />
Viime kädessä juuri arvot ohjaavat ihmisen elämää ja kuvastavat asioita, jotka<br />
ovat kullekin tärkeitä. Mutta kuinka usein ihminen on tietoinen arvoistaan?<br />
Miten hän on niitä tutkinut ja niistä puhunut?<br />
Arvot ohjaavat ihmisen käyttäytymistä ja valintoja. Arvojen tiedostaminen<br />
ja niiden mukaan toimiminen antavat energiaa ja innostusta toimintaan.<br />
Arvot vaikuttavat motivaatioomme. Yksilön arvot liittyvät identiteettiin ja<br />
heijastavat syvempää itseä. Arvot ilmaisevat käsitystä itsestä ja kuulumisesta<br />
erilaisiin ryhmiin. Arvoihin sidotut valinnat vahvistavat minuutta. Käyttäytymisellään<br />
ja valinnoillaan ihminen toteuttaa arvoja. Arvot muuttuvat<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
hitaasti niin yksilöillä kuin yhteisöilläkin, mutta kriisit ja suuret elämän<br />
muutokset, kuten sairastuminen tai jonkun läheisen kuolema tai lapsen<br />
syntymä, voivat muuttaa arvoja varsin nopeasti.<br />
Arvot syntyvät ja kehittyvät, kun elämme ihmisyhteisöissä ja olemme<br />
tekemisissä toistemme kanssa. Paitsi että arvot ovat yksilön käyttäytymistä ja<br />
toimintaa ohjaavia, ne sisältävät aina kulttuurisia ja yhteisöllisiä puolia ja liittävät<br />
yksilön, hänen kasvunsa ja kehityksensä toisiin ihmisiin ja yhteisöihin.<br />
<strong>Oman</strong> ja toisten <strong>hyvinvoinnin</strong> arvostaminen<br />
70<br />
Hyvinvoinnin arvostaminen on arvo. Se on sekä itsensä ja oman <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
arvostamista että toisten ihmisten ja heidän hyvinvointinsa tärkeänä<br />
pitämistä. Itsensä arvostaminen on arvostavaa suhtautumista omiin tuntemuksiin,<br />
kokemuksiin, saavutuksiin ja edistymiseen. Itsensä arvostaminen<br />
on perusedellytys sille, että oma hyvinvointi voi lisääntyä.<br />
Ihmisellä on luontainen tai luonnostaan taipumus voida hyvin, pitää yllä<br />
tasapainoa ja sosiaalisia suhteita sekä pyrkiä parempaan olotilaan ja kehittyä<br />
eteenpäin. Tänä päivänä se on ehkä muuttunut entistä vaikeammaksi. <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla ei ole kysymys siitä, että ihminen ajattelisi<br />
itsekkäästi yksinomaan itseään, vaikka arvostaakin omaa hyvinvointiaan ja<br />
oman elämäntiensä etsimistä. Ennemminkin on kysymys siitä, että kurssilaiset<br />
oppisivat huolehtimaan itsestään niin paljon, että kohtuullinen terveys<br />
ja energiatasapaino säilyvät. Tällöin jokainen myös jaksaa hoitaa velvollisuutensa<br />
ja toteuttaa niitä elämänsuunnitelmia, joita hänellä on. Luonnollista<br />
on pyrkiä siihen, että elämässä olisi tilaa myös yhteisöllisyydelle. Yhteisöllisyyshän<br />
toteutuu parhaiten jakamalla rakkautta ympärilleen niin, että<br />
ihmiset olisivat iloksi ja hyödyksi toinen toisilleen. Siihen liittyy vastuun<br />
ottaminen ja kantaminen.<br />
Omien kokemusten, saavutusten ja edistymisen arvostaminen on perusedellytys<br />
kaiken oppimisen onnistumiselle. Kokemus on oppimisen edellytys,<br />
resurssi. Aina ei kuitenkaan opita kokemuksesta. Niin tapahtuu esimerkiksi<br />
silloin, kun ihminen uupuu toistuvasti tai pitkäaikaisesti. Ihmisellä<br />
saattaa olla ajattelussa vääristymiä, jotka voivat olla kulttuurisia, tiedollisia<br />
tai kasvatuksellisia ja jotka edesauttavat uupumista. Ihminen ei tällöin pysty<br />
ajatteleman toisin, vaan toistaa samoja vanhoja toimintamalleja.<br />
Jotkut ihmiset omaksuvat omaa henkilökohtaista maailmaa laajempia arvoja.<br />
Tällainen ihminen kantaa vastuuta jonkun itseään suuremman hyväksi,<br />
kuten maapallon, luonnon tai koko ihmiskunnan hyväksi. Ihminen kykenee<br />
tällaisten transsendenttisten arvojen toteuttamiseen vasta, kun hän on riip-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Pulppuava <strong>hyvinvoinnin</strong> virta<br />
pumaton yksilö, joka tuntee vastuunsa omista luovista pyrkimyksistään ja on<br />
oppinut käyttämään hioutunutta ainutlaatuisuuttaan yhteiseksi hyväksi.<br />
Ihminen ei ole kovinkaan tietoinen siitä, mikä kaikki ohjaa hänen käyttäytymistään<br />
ja elämäntapojaan. Ihmisen elämää ohjaavat paljolti automatisoituneet<br />
opitut tavat ja tottumukset, jotka usein toistettuina ovat rakentuneet<br />
hermoverkkoihin ja muuttuneet itseään toteuttaviksi toimintatavoiksi.<br />
Lisäksi käyttäytymiseen vaikuttavat uskomukset ja lapsuudessa opitut mallit,<br />
kuten alemmuuden- tai ylemmyydentuntoisuus suhteessa muihin ihmisiin.<br />
Se mihin ihminen on tottunut, tuo turvallisuutta. Sen hän osaa ja tuloksenkin<br />
tietää jo ennakolta, vaikka se ei olisikaan toivottu tulos. Jotkut<br />
toimintatavat saattavat suorastaan aiheuttaa riippuvuutta tuottaessaan<br />
välitöntä mielihyvää huolimatta siitä, että pidemmän ajan kuluessa on<br />
odotettavissa haitallisia vaikutuksia esimerkiksi terveydelle. Neurofysiologian<br />
piirissä ajatellaan, että aivoissa tätä käyttäytymistä ohjaavat hermoradat,<br />
synapsiset yhteydet ja välittäjäaineet ovat siinä määrin itsenäistyneet, että ne<br />
toimivat automaattisesti. Tämä on todettu esimerkiksi huumepotilailla ja<br />
alkoholisteilla, mutta onko kyse samasta ilmiöstä myös monen muun asian<br />
yhteydessä, kuten työnarkomanian, uupumuksen, ylipainon tai liikuntariippuvuuden?<br />
Arvojen etsiminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla pohditaan ja analysoidaan arvoja.<br />
Mikä on itse kullekin tärkeää elämässä? Mitä kukin voi tehdä itse? Mihin<br />
hän haluaa sitoutua? Mihin itse kukin käyttää aikaa ja rahaa? Näitä kysymyksiä<br />
kurssilaiset pohtivat. Pohdinnan apuna käytetään Susanna Ehdinin<br />
harjoitusta, joka tekee näkyväksi, kuinka paljon ihminen uhraa aikaansa<br />
kuhunkin elämänalueeseen. Kukin tekee harjoituksen ryhmässä itsekseen ja<br />
prosessoi ajatuksiaan kirjoittamalla. Tämän jälkeen keskustellaan ryhmässä.<br />
Kyseessä on yhdenlainen tietoisuustaitoharjoitus. Pysähtymällä pohtimaan<br />
arvoja muokataan maaperää oman <strong>hyvinvoinnin</strong> hoitamiselle ja siihen tarvittavaan<br />
motivaatioon. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> merkityksen ymmärtäminen lisää<br />
onnistumista muilla elämänalueilla.<br />
71<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Itsensä parantava ihminen (Susanna Ehdin)<br />
Arvioi rastittamalla, miten hyvin hoidat ja paljonko käytät aikaa ja vastuuta seuraavista<br />
seitsemästä eri asiasta.<br />
0 % 25 % 50 % 75 % 100 %<br />
työ<br />
läheiset<br />
sukulaiset<br />
ruokailutottumukset<br />
liikunta<br />
tunteet<br />
henkilökohtainen kehitys ja energisyys<br />
Motivaatio muutokseen<br />
Muutokseen tarvitaan motivaatiota. Motivaatio on sidoksissa kuntoutujan<br />
omiin tavoitteisiin, arvoihin, uskomuksiin ja odotuksiin. On tärkeää, että<br />
kuntoutuja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa kuntoutujana. Myönteiset uskomukset<br />
ja optimistinen asennoituminen avaavat uusia mahdollisuuksia.<br />
72<br />
Motivaatio on vireyttä, joka antaa yksilölle voimaa ja ohjaa käyttäytymään<br />
tietyllä tavalla. Motivaatio on toiminnan suuntaamista päämäärää kohti.<br />
Motivaatio on riippuvainen ihmisen itsesäätelykyvystä ja etenkin harkitsevasta<br />
itsetietoisuudesta, joka mahdollistaa omien kokemusten ja ajatteluprosessien<br />
analysoinnin, reflektoinnin.<br />
Motivaatio koostuu kognitiivisista ja affektiivisista rakenteista. Kognitiivisia<br />
rakenteita ovat sellaiset ihmismielen toiminnot kuin havaitseminen, tunnistaminen,<br />
ymmärtäminen, ajattelu ja järkeily. Motivaation affektiivisia rakenteita<br />
ovat temperamentti ja tunteet. Temperamentti on tyyli, jolla ihminen<br />
toimii. Temperamentti vastaa kysymykseen miten ja kuinka. Temperamentilla<br />
tarkoitetaan biologisia luonteenpiirteitä, joiden riippuvuus tilannetekijöistä<br />
on vähäinen ja joka on suhteellisen pysyvä, iästä ja tilanteista riippuma-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Pulppuava <strong>hyvinvoinnin</strong> virta<br />
ton. <strong>Oman</strong> temperamentin tuntemus edesauttaa oppimaan oppimistapoja.<br />
Siksi sen tuntemus on eduksi.<br />
Motivaatioon vaikuttavat ennen kaikkea tunteet ja kun on kysymys itsensä<br />
hoitamisesta, myös tunteet itseään kohtaan. Suhtautuminen ja kokemus<br />
itsestä on muodostunut lapsuudesta lähtien riippuen siitä, miten ihminen<br />
itse tarpeineen on tullut kohdatuksi. Siihen liittyvät kysymykset: Onko<br />
minun lupa voida hyvin? Olenko minä sen arvoinen? Näitä kysymyksiä on<br />
syytä lähestyä rauhassa, sillä ne eivät aina ole tietoisia, vaikka ne voivat vaikuttaa<br />
päätöksenteossa esimerkiksi uskomusten välityksellä.<br />
Terveyspsykologian piirissä on kehitetty viime vuosikymmenien aikana useita<br />
motivaatioteorioita, kuten attribuutioteoria, itsemääräämisteoria, toiminnankontrollin<br />
teoria ja harkitun toiminnan teoria. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssin<br />
motivaatioajatteluun, joka on syntynyt ja vahvistunut käytännön kuntoutustyössä<br />
asiakasryhmien parissa, ovat keskeisesti vaikuttaneet Mihaly Csikszentmihalyi<br />
ja Albert Bandura. Myös kognitiivinen näkökulma on kurssilla vahva liittyen<br />
tietoisuustaitoihin.<br />
Csikszentmihalyin mukaan saman asian voi nähdä joko uhkana tai haasteena.<br />
Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä, minkä asian ihminen kokee haasteeksi ja<br />
mitä ei koe. Kaikki riippuu siitä, mitä tapahtuu ja miten ihminen tulkitsee tilanteen<br />
ja miten hän asiaan asennoituu kaiken tapahtuneen perusteella.<br />
Csikszentmihalyin mukaan itseohjautuva, autotelinen ihminen ei koskaan ole<br />
kyllästynyt, vaan aktiivinen ja motivoitunut. Hänellä on vahva sisäinen uskomus,<br />
että hänellä on riittävästi resursseja tavoitteen saavuttamiseen. Hän ei ole itsekeskeinen,<br />
mutta luottaa itseensä. Hän osaa mukautua olosuhteisiin ja sulautua<br />
osaksi ympäristöään. Omat tavoitteet mukautetaan tilanteen edellyttämällä tavalla<br />
suurempaan kokonaisuuteen. Itseohjautuvan ihmisen huomio on valppaasti<br />
ympäristössä, maailmassa ja hän prosessoi kaiken aikaa sieltä tulevaa tietoa.<br />
Fokus on hänen omassa tavoitteessaan, mutta siitä huolimatta hän mukautuu<br />
ulkopuolisiin tapahtumiin. Objektiivisuus säilyy, mutta samalla myös tietoisuus<br />
omista mahdollisuuksista. Hän oivaltaa olosuhteiden tarjoamat mahdollisuudet<br />
ja hän pystyy hyödyntämään niitä.<br />
Itseohjautuva, autotelinen ihminen tarkoittaa henkilöä, jolla on itse kehitetyt<br />
päämäärät. Useinhan tavoitteet ja päämäärät ovat syntyneet itsen ulkopuolelta,<br />
esimerkiksi sosiaalisista paineista. Itseohjautuvan ihmisen päämäärät syntyvät tietoisesti<br />
arvioidusta kokemuksesta – siis syvältä ihmisen sisimmästä. Itseohjautuva<br />
ihminen muuttaa mahdollisen kaaoksen tai epäjärjestyksen kokemuksen flow’ksi.<br />
73<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Itseohjautuva ihminen (Mihaly Csikszentmihalyi)<br />
• asettaa ensin itselleen päämäärät ja tavoitteet<br />
• asetettujen tavoitteiden, haasteiden ja resurssien välillä tulee olla<br />
tasapaino<br />
• haasteet ja tavoitteet eivät saa olla liian vaikeita<br />
• toiminta ja tietoisuus yhtyvät – hän toimii tietoisesti – sillä hän<br />
keskittyy intensiivisesti<br />
• hän pyrkii tavoitteita kohti täydellä teholla<br />
• hän kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, siis etenemiseen<br />
• hän oppii nauttimaan välittömästä kokemuksesta, tässä ja nyt<br />
• epäonnistuminen ei tule hänen mieleensäkään<br />
• itsetietoisuus katoaa ja sulautuu käsillä olevaan toimintaan<br />
• ajantaju saattaa häiriintyä, aika voi kulua ikään kuin liian nopeasti<br />
tai hitaasti<br />
• näin toiminnasta tulee autotelista, itseohjautuvaa ja siinä voi kokea<br />
flow’ta<br />
Motivaatioon liittyen puhutaan itsetehokkuudesta, jolla tarkoitetaan niitä odotuksia,<br />
joita ihmisillä on itsestään jonkin toiminnan esimerkiksi oman <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
suhteen. Itsetehokkuusodotus muodostuu pystyvyysodotuksesta ja tulosodotuksesta;<br />
jälkimmäisellä tarkoitetaan odotusta siitä, että ihminen pystyy saavuttamaan<br />
tietyn lopputuloksen oman toiminnan avulla.<br />
74<br />
Motivoitumiseen tarvittavat tekijät (Albert Bandura)<br />
• riittävän läheisiä ja saavutettavia välitavoitteita<br />
• itsekehitetyt kriteerit, joita vasten voi arvioida suorituksia<br />
• lähitavoitteiden saavuttaminen herättää subjektiivisen kiinnostuksen,<br />
tulee subjektiivisen etenemisen tunne, imu, flow.<br />
• tavoitteiden saavuttaminen kasvattaa hallinnantunnetta<br />
• itseään tulee palkita, mutta vain tehtävän paremmasta hallinnasta,<br />
ei pelkästään tekemisestä<br />
• näin täytetään omia sisäisiä standardeja ja havaitaan kasvu omassa<br />
tehokkuudessa, mikä taas lisää sitä.<br />
Mielikuva omissa tavoitteissa onnistumisesta esimerkiksi oman hyvinvointisuunnitelman<br />
osittaisenkin toteuttamisen suhteen antaa voimaa vastuksien voittamiseen<br />
ja tuottaa hyviä toimintastrategioita. Sen sijaan mielikuva epäonnistumisesta<br />
vähentää yrittämistä, kestävyyttä ja intensiteettiä. Se lisää riittämättömyyden<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Pulppuava <strong>hyvinvoinnin</strong> virta<br />
tuntoja ja edesauttaa luopumista. Ajatusenergiaa kuluu epäilyyn ja epäonnistumisten<br />
pohdiskeluun, syntyy stressiä ja mielikuvitus kasvattaa vaikeudet suuremmiksi<br />
kuin ne ovatkaan.<br />
Henkilökohtaiset tavoitteet ja sisäinen päämäärätietoisuus ohjaavat yksilöä<br />
vapaasta tahdosta kohti toimintaa. Tietoiset päämäärät ja tavoitteet ja niiden asteittainen<br />
saavuttaminen vaikuttaa endokrinologiaan ja aivojen välittäjäaineisiin<br />
niin, että parantavat voimat, dopamiinit ja endorfiinit, tukevat pyrkimistä kohti<br />
päämäärää. Parhaimmillaan pyrkiminen tuo mukanaan optimaalisen kokemuksen,<br />
flow’n, vauhtia sekä voimaa etenemiseen. Samalla itseluottamus, usko omiin<br />
kykyihin ja itsesäätelymahdollisuuksiin vahvistuvat.<br />
Myös asennoituminen vaikuttaa itsehoidollisten päämäärien onnistumisessa.<br />
Kun kuntoutuja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa,<br />
se lisää onnistumisen mahdollisuutta. Usko siirtää vuoria. Myönteinen,<br />
optimistinen perusasennoituminen voimauttaa, kun taas kielteinen, pessimistinen<br />
asennoituminen suuntaa huomion pois tavoitteista ja pyrkimisestä. Aikaa ja<br />
energiaa hukkaantuu. Se uuvuttaa ja voi johtaa epäonnistumiseen. Optimismi ja<br />
sisäinen pystyvyyden tunne ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat myönteisellä tavalla<br />
paranemiseen ja <strong>hyvinvoinnin</strong> vahvistumiseen.<br />
Tahto ja tahdon kouluttaminen tietoisesti<br />
Tahto kuuluu konatiivisiin rakenteisiin, joilla tarkoitetaan niitä mentaalisia<br />
prosesseja, jotka auttavat ihmistä tämän yrityksissä kehittyä. Tahdon ja motivaation<br />
erottaminen toisistaan on välttämätöntä, koska pelkästään voimakas<br />
motivaatio ei monestikaan riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Päätöksentekoa<br />
edeltävää tilaa kutsutaan motivaatioksi ja sen jälkeistä tilaa tahdoksi.<br />
Tahdonalaisia rakenteita ovat mm. sitkeys ja tahto oppia uusia asioita. Kun<br />
tahdotaan jotain asiaa riittävästi, asia viedään loppuun asti ja arvioidaan<br />
onnistumista. Konatiivisia rakenteita kuvaavat käsitteet motivaatio, impulssi,<br />
halu, tahto ja määrätietoinen pyrkimys.<br />
Tietoisuustaitojen avulla voidaan tahtomista pyrkiä vahvistamaan. Se tapahtuu<br />
muotoilemalla tavoite tarkasti ja palauttamalla se tietoisesti mieleen<br />
sopivin väliajoin esim. aamuin ja illoin, pitämällä yllä tarkkaavaisuutta ja<br />
hallitsemalla myös tunteita tietoisesti. Tietoisesti tahdon avulla tulee pyrkiä<br />
hallitsemaan myös resursseja ja ajankäyttöä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla ohjataan osallistujia kehittämään<br />
omaa motivaatiotaan, tahtoaan ja määrätietoista pyrkimystään. Omaa<br />
toimintaa ja elintapoja tulee oppia säätelemään ja ymmärtämään, jos aikoo<br />
tehdä muutoksia. Jälleen tullaan itsereflektioon, kykyyn havainnoida itseään<br />
75<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
76<br />
ja omaa käyttäytymistään, analysoida ja eritellä sitä ja lempeän sitkeästi ohjata<br />
itseään suuntaan, jonka on valinnut. Tätä itsereflektion taitoa on tarpeen<br />
kehittää ja kouluttaa. Jokainen yritys ja harjoitus ovat askel eteenpäin kohti<br />
tavoitetta. Tärkeintä on, että prosessi on alkanut. Päämäärä ei kenties sittenkään<br />
ole itsetarkoitus ja se voi muuttua tai tarkentua matkan aikana, kun ihminen<br />
oppii enemmän tuntemaan itseään, tarpeitaan ja mahdollisuuksiaan.<br />
Elämäntapojen muutosprosessin läpiviemisessä on kysymys myös oman<br />
tahtotilan kouluttamisesta. Omaa tahtoaan tulee kouluttaa tahtomaan niitä<br />
asioita, jotka ovat omalle hyvinvoinnille tarpeen. Tahtoa voidaan kouluttaa<br />
niin, että tietoisesti vahvistetaan tahtoa. Tahdotaan tahtoa ja etsitään omista<br />
arvoista ja tunteista voimaa siihen.<br />
Omaa tahtotilaansa on mahdollisuus hoitaa tietoisesti. Tahdonvoima<br />
perustuu itsehillintään. Itsehillintää voidaan verrata lihakseen, jota täytyy<br />
kasvattaa. Itsehillintä toimii kuin lihas, joka väsyy käytössä. Lepo, oleminen<br />
ja säännöllinen harjoittelu täydentävät huvenneita voimia. Itsesäätelyssä on<br />
kyse voimavarasta, joka kuluu. Itsesäätely syö ihmisen fyysisiä ja henkisiä<br />
resursseja ja kuluttaa samalla sitä voimanlähdettä, jota tarvitaan myös itsehillintään.<br />
Minällä on yksi energialähde, josta ammennetaan voimia lukuisiin<br />
toimintoihin, kuten itsesäätelyyn, valintoihin, päätöksentekoon ja älyllisiin<br />
tehtäviin. Lepo ja riittävä uni täydentävät näitä voimavaroja.<br />
Tahdon kouluttamista voidaan ajatella myös itsensä johtamisena. Ihmisen<br />
käyttäytymisessä on kognitiivisia ja mentaalisia prosesseja, jotka antavat<br />
voimaa, tehokkuutta ja suuntaa tavoitteellisille ja tehokkuuteen suunnatuille<br />
yrityksille. Itsensä johtaminen on opittavissa olevaa käyttäytymistä. Sen<br />
avulla voidaan vähentää ei-toivottavaa käyttäytymistä ja lisätä ja vahvistaa<br />
toivottua käyttäytymistä.<br />
Sitoutumista vahvistetaan tietoisesti. Jotta päästään tavoitteeseen tulee<br />
sinnikkäästi pysyä valinnassa ja palata siihen aina uudestaan. On aloitettava<br />
uudelleen alusta, jos yritys on katkennut. Jos luovuttaa, ei pääse tavoitteeseen<br />
milloinkaan. Ihmisen tulee vahvistaa pitkäjännitteisyyttään ja päättäväisyyttään,<br />
kärsivällisyyttään ja sitkeyttään. Tavoitteiden takana on aina<br />
jokin tärkeä arvo, jonka mieleen palauttaminen antaa voimaa pyrkimiseen ja<br />
yrittämiseen.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Sinnikkyyden huoneentaulu (Juhani Laakso)<br />
1. Toista tärkeää tekemistäsi tietoisesti ja kurinalaisesti päivittäin.<br />
2. Päätä kunnioittaa ja arvostaa valitsemaasi toimintaa ja käytä siihen<br />
aikaasi ja voimiasi.<br />
3. Keskity tekemiseesi, suuntaa huomiosi siihen tietoisesti.<br />
4. Tiedosta oma valtasi ja vastuusi asiaan nähden: Teen tämän omasta<br />
päätöksestäni omaksi hyvinvoinnikseni.<br />
5. Muistuta itseäsi, että tämä on tärkeää.<br />
6. Ole kärsivällinen, harjoittele pitkäjänteisyyttä, älä luovuta.<br />
7. Tee vain tätä yhtä asiaa kerrallaan, älä suostu hajottamaan itseäsi.<br />
8. Havainnoi suhdettasi tähän tehtävään.<br />
9. Ole armollinen itsellesi, et ole täydellinen eikä sinun tarvitsekaan olla.<br />
10. Kuuntele tarkkaan omaa itseäsi, mitä tämä toiminta saa sinussa<br />
aikaan.<br />
Luottamus onnistumiseen ja tahtomisen vapaus<br />
78<br />
Jokainen ihminen tietää itse parhaiten, mitä hyvinvointi hänen kohdallaan<br />
tarkoittaa ja mitä se hänelle merkitsee. Ihmisillä on kokemusta aikaisemmista<br />
yrityksistä hoitaa sitä. Koetut epäonnistumiset ovat saattaneet heikentää<br />
uskoa onnistumiseen ja motivaation etsimisessä se on otettava huomioon.<br />
Ihmisillä on yksilöllinen vapaus tahtoa asioita ja hänellä on oikeus tehdä<br />
tahdonalaisia valintoja. Sitä tulee toisten ihmisten kunnioittaa. Jokaisella on<br />
vapaus ja oikeus elää elämänsä niin kuin tahtoo siinä määrin, kuin oma elämäntapa<br />
ei häiritse tai vahingoita kenenkään elämää. Viime kädessä jokainen<br />
elää elämäänsä niin kuin osaa ja jokainen pyrkii parempaan.<br />
Ihmisen yksilöllinen vapaus, tahtominen, toiveet ja tarpeet sekä niihin<br />
liittyvät ajatteluprosessit ja itsesäätely ovat sidoksissa myös ympäristöön,<br />
jossa ihminen elää ja toimii. Ympäristö puolestaan voi vaikuttaa yksilöihin<br />
sekä estävästi että kannustavasti tai enemmän tai vähemmän neutraalisti.<br />
Aikuisena vastuu omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta on kuitenkin aina<br />
henkilöllä itsellään.<br />
Muutostarve, sen kohde ja sisältö tulee olla jokaisen ikioma. On kuitenkin<br />
hyvä, jos itsehoito- tai hyvinvointitavoitteet ovat sellaisia, että ne saavat<br />
lähiympäristön tuen ja kannatuksen. Tavoitteisiin tulee pyrkiä omasta<br />
vapaasta tahdosta, ei muiden toivomuksesta tai painostuksesta. Kuitenkaan<br />
ei ole toivottavaa, että tavoitteet olisivat ristiriidassa tai konfliktissa lähim-<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Pulppuava <strong>hyvinvoinnin</strong> virta<br />
pien ihmisten kanssa. Yhteisymmärryksessä eteneminen antaa lisää voimaa<br />
ja energiaa kaikille. Kaikki hyötyvät tavoitteen saavuttamisesta ja kehittyy<br />
winn-winn-tilanne. Jos esimerkiksi perheenäiti pyrkii pudottamaan painoa,<br />
sen ei tarvitse eikä välttämättä pidä vaikuttaa muiden perheenjäsenten<br />
ruokailuun, vaikka hän sääteleekin omaa energian saantiaan. Parhaimmillaan<br />
taas äidin pyrkimyksistä voi seurata, että koko perhe hyötyy äidin kiinnittäessä<br />
huomiota terveelliseen ruokaan.<br />
Muutoksessa on monia vaiheita<br />
Ensin on ”ei koske minua” - asenne, sitten voi alkaa esiintyä orastavaa tyytymättömyyttä<br />
omaan olotilaan ja tuntemuksiin. Sen jälkeen kiinnostus voi<br />
alkaa kasvaa, kokeillaan jo jotakin toisenlaista toimintoa. Muutos voimistuu<br />
ja ollaankin täydessä vauhdissa, toteuttamassa uutta. Se vakiintuu ja kiinnittyy<br />
omaan elämään ja sitä pidetään tietoisesti yllä, kunnes lopulta siitä on<br />
tullut elämäntapa.<br />
Muutosprosessi voi myös pysähtyä heti alkuunsa tai missä kohdassa tahansa<br />
myöhemmin. Yrityksen voi kuitenkin aina aloittaa uudestaan ja silloin se<br />
voi jo edetä nopeammin. Epäonnistumiset sekä pettymykset ja tyytymättömyys<br />
tulee myös saada näkökenttään niin, että tarkastellaan epäonnistumisia<br />
ja opitaan niistä. On ensiarvoisen tärkeää, että tehdyt virheet huomataan,<br />
jotta voi uudella voimalla ja aiemmasta oppia ottaen aloittaa alusta tai palata<br />
siihen pisteeseen, mihin oli ennättänyt. Viisas oppii virheistään. Olennaista<br />
on, että muutosprosessia hoidetaan ja tuetaan tietoisesti ja riittävän pitkäjänteisesti.<br />
Hyvinvoinnin tavoittelua voidaan vahvistaa monin eri tavoin. Eräs vaikuttava<br />
tapa on palauttaa mieleen omasta elämästä aikoja ja hetkiä, jolloin on<br />
kokenut onnistumisen iloa. Kuntoutujia voidaan pyytää katselemaan omia<br />
vanhoja valokuviaan ja etsimään kuvia hetkistä, jotka ovat olleet erityisen<br />
onnistuneita. Kuvia tuodaan sitten ryhmään ja niitä katsellaan yhdessä ja<br />
keskustellaan niistä. Tällä tavoin jokainen saa yhteyden omiin hyviin kokemuksiinsa<br />
ja ryhmäkeskustelussa hyvä kokemus saa vahvistusta. Nämä<br />
muistot ja mielikuvat vahvistavat omaa minuutta, ydinitseä. Ne rakentavat<br />
itsen projektia, sitä mitä kohti ollaan matkalla.<br />
79<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Mielikuva hyvinvoivasta minästä<br />
80<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla henkilökohtaista hyvinvointinäkemystä<br />
vahvistetaan määrätietoisesti. Kolmantena kurssipäivänä tehdään<br />
harjoitus, jossa omasta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista pyritään muodostamaan<br />
mahdollisimman elävä ja selkeä mielikuva.<br />
Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoituksen avulla käydään rentoutuneena<br />
sisäistä dialogia omasta hyvinvoinnista, miltä se näyttää, kuulostaa ja tuntuu,<br />
miten se on koettavissa omassa olotilassa, miten se näkyy liikkumisessa jne.<br />
Tämä Hyvinvoiva minä -harjoituksen avulla palautetaan mieleen <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
kokemus eri aisteja hyväksi käyttäen ja elävöitetään mielikuvien avulla,<br />
mitä hyvinvointi omalle itselle merkitsee. Harjoitus tehdään rentoutuneena<br />
ryhmässä ja jokainen kirjoittaa oman mielikuvansa ydinsanat muistiin ja<br />
harjoituksen jälkeen keskustellaan ryhmässä kokemuksista. (s. 110).<br />
Kurssilaiset saavat Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoituksen kotitehtäväksi.<br />
Sitä suositellaan aluksi tehtäväksi päivittäin. Silloin sen mielikuvat vahvistuvat<br />
mielessä ja automatisoituvat. Ulkoisten ”ankkurien” avulla ne ehdollistetaan<br />
arkipäivään niin, että esimerkiksi aina kun tarttuu hammasharjaan ja<br />
ulko-oveen tai mihin mielikuvat harjoituksineen onkin ehdollistanut, tulee<br />
mieleen oma hyvinvointi. Silloin palaa mieleen kuva hyvinvoivasta minästä<br />
ja henkilö muistaa tietoisesti tarkistaa omaa olotilansa ja miettiä, mitä hänen<br />
tulisi tänään tehdä hyvinvointisuunnitelmastaan.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
8 | Omaksi itseksi<br />
kasvaminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla kurssilaisen hyvinvointiprojektia tehdään<br />
näkyväksi intensiivijakson lopulla ennen välijakson alkamista. Tällöin<br />
kurssilainen kokoaa hänen mielessään liikkuvat hyvinvointiin liittyvät aiheet<br />
kuvakollaasin muotoon. Se on osa henkilön elämänmittaista itsen projektia,<br />
joka johtaa <strong>hyvinvoinnin</strong> lisääntymiseen.<br />
Hyvinvoiva minä<br />
81<br />
Heti kurssin alkaessa jokainen rupeaa työstämään mielikuvaa omasta hyvinvoivasta<br />
minästä, siis siitä olotilasta, mitä kohti ollaan matkalla. Tästä<br />
muodostuu pohja hyvinvointisuunnitelmalle, itsen projektille, joka vahvistaa<br />
minuutta ja hyvinvointia. Se on osa henkilön laajempaa muilla elämän<br />
alueilla ilmenevää kasvua ja johtaa <strong>hyvinvoinnin</strong> lisääntymiseen.<br />
Mielikuva omasta hyvinvoivasta minästä tulee nyt saada niin eläväksi ja<br />
toimivaksi, että melkein voi kuvitella, että se on jo toteutunut tai saavutettu.<br />
Ratkaisukeskeinen ajattelutapa käyttää paljon ns. Ihme-kysymystä: – että jos<br />
olisi tapahtunut ihme, niin minkälainen olisit, kun… Sillä saadaan voimaa<br />
ja vauhtia muutokseen. Sanotaan, että aivot eivät osaa erottaa mielikuvaa<br />
todellisesta kuvasta, mitä todistaa esimerkiksi se, että hypnoosilla tai voimakkaalla<br />
suggestiolla voidaan saada aikaiseksi esiin monien sairauksien oireita<br />
tai poistettua niitä. Vastaavasti voi yrittää ohjelmoida hyvinvointia: rauhallinen<br />
hengittämiseen keskittyminen saa aikaan rauhoittumista stimuloimalla<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
82<br />
ja vahvistamalla parasympatikus-toimintaa hermostossa ja koko endokrinologista<br />
järjestelmää.<br />
Kurssin alussa jokaisen tulee myös rehellisesti tunnistaa ja tunnustaa oma<br />
tilansa, kuten väsymyksensä. Tosiasiat tulee nähdä ja hyväksyä. Kurssilaisen<br />
tulee tulla tietoiseksi niistä merkeistä, joita keho hänelle lähettää. Hänen<br />
tulee myös ymmärtää merkkien merkitys. <strong>Oman</strong> olotilan, <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
puuttumisen takiahan on kurssille hakeuduttu ja siihen on tultu muutosta<br />
hakemaan. Näin menetellen kurssilaiset muodostavat aluksi käsityksen <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähtötasosta ja tavoitetasosta. Kurssilaisten pyrkimyksiä elävöitetään<br />
ja vahvistetaan kurssin aikana hyvinvointisuunnitelman tekemistä<br />
varten. Pääpaino tulee olla on myönteisissä ja tavoiteltavissa asioissa sekä<br />
hyvinvointiin liittyvissä tekijöissä ja niiden rakentamisessa.<br />
Kurssin kuluessa, alusta alkaen, luodaan ja selkiytetään käsitystä siitä, mitä<br />
kaikkea hyvinvointi sisältää ja miten se ilmenee omassa elämässä. Kurssilla<br />
tarjotun tietopaketin sekä ryhmässä käytyjen keskustelujen avulla käsitys<br />
hyvinvoinnista rikastuu, merkitykset avautuvat ja kiinnostus kasvaa ja halu<br />
muutokseen vahvistuu. Erilaisten taideterapeuttisten harjoitusten avulla<br />
vahvistetaan yksilötasolla omia mielikuvia ja muistoja niistä kokemuksista,<br />
jotka liittyvät hyvinvointiin. Näin tullaan tietoisiksi omista aikaisemmista<br />
kokemuksista ja voidaan verrata niitä nykyisiin kokemuksiin.<br />
Kaikki tapahtuu kurssilla levollisen rauhallisuuden merkeissä, jossa on<br />
mahdollista tarkkaavaisesti keskittyä kokemaan omaa olotilaansa ja myös<br />
suuntaamaan huomiotaan omiin elämäntapoihin ja niissä mahdollisesti<br />
tarvittaviin muutoksiin. Viime kädessä arvotietoisuus on asia, joka herättää<br />
pohtimaan, minkä verran kukin arvostaa omaa hyvinvointiaan ja mikä kaikki<br />
menee sen edelle. Arvotietoisuus vahvistaa muutostarvetta, motivaatiota<br />
parantaa omaa vointiaan. Kurssin teemoissa on <strong>hyvinvoinnin</strong> peruspilareista<br />
uusinta terveystietoa, joka inspiroi ryhmäkeskusteluja sekä jokaisen omia<br />
pohdintoja omassa elämäntilanteessaan. Tapahtuu oivaltamista, tietoista<br />
motivoitumista ja merkitysten tajuamista. Kurssilaisten kiinnostus uusien<br />
asioiden kokeilemiseen herää.<br />
Hyvinvointiprojekti kuvakollaasina ja<br />
sen kirjoittaminen<br />
Kurssilaisen omaa hyvinvointiprojektia vahvistetaan vielä intensiivijakson<br />
lopulla ennen välijakson ja omatoimisen harjoittelun alkamista. Tällöin<br />
kurssilainen kokoaa hänen mielessään liikkuvat hyvinvointiin liittyvät aiheet<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Omaksi itseksi kasvaminen<br />
kuvallisen kollaasin muotoon. Itsen projektia on vahvistettu mielikuva- ja<br />
muilla harjoituksilla kurssin kuluessa ja nyt sitä tehdään näkyväksi kuvakollaasin<br />
avulla.<br />
Kuvakollaasin valmistamisessa on useita vaiheita: rentoutumisen ja<br />
mielikuvatyöskentelyn vaiheet sekä kuvakollaasin työstämisen ja ryhmälle<br />
esittelyn vaiheet. Rentoutumisvaiheessa tehdään esimerkiksi hengityksen<br />
tarkkailua jonkin aikaa. Sitä seuraa Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoitus.<br />
Seuraavaksi edelleen rentoutuneena pohditaan omaa hyvää oloa, sen syitä<br />
ja seurauksia. Ohjeistuksen mukaan suunnitellaan, mitä tulisi tehdä oman<br />
psyykkisen, fyysisen, yhteisöllisen <strong>hyvinvoinnin</strong> sekä jaksamisen ja energisyyden<br />
parantamiseksi. Kuvitellaan tavoitteita, aikatauluja, keinoja ja menetelmiä.<br />
Kuvittelun jälkeen siirrytään hiljaisesti pöydän ääreen tarkastelemaan<br />
kuvia. Kuvien tuominen on ollut kotitehtävä. Niitä on valittu esittämään <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
eri alueita. Kurssilaiset liimaavat kuvia hyvinvointisuunnitelmansa<br />
kuvakollaasiksi. Kuvien parissa työskentely saa hyvinvointisuunnitelman<br />
elämään mielessä ja alitajunnassa. Kun kaikki ovat valmiit, siirrytään piiriin<br />
ja seuraa kollaasien esittely. Jokainen saa kertoa ryhmälle kuvista sen, mitä<br />
haluaa. Kurssilaisille myös suositellaan, että kuvakollaasi asetetaan kotona<br />
näkyvään paikkaan. Se muistuttaa omista aikeista ja miten omaa hyvinvointia<br />
tulee hoitaa.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla on mahdollisuus käyttää myös<br />
suunnitelmallista kirjoittamista itsen projektin ja hyvinvointisuunnitelman<br />
onnistumisen tukena. Samoin joku voi pitää tukkimiehen päiväkirjaa tai<br />
omia vapaamuotoisia päiväkirjamerkintöjä hyvinvointisuunnitelman projektin<br />
etenemisestä ja toteutumisesta. Myös voi etsiä itselleen kuntoutuskumppanin,<br />
jonka kanssa voi keskustella ja tehdä yhdessä harjoituksia. Myös<br />
kännykkää tai tietokonetta voi käyttää omiin päiväkirjamerkintöihin.<br />
83<br />
Yhteistyössä alitajunnan ja tietoisen<br />
mielen kanssa<br />
Hyvinvoinnin projektien onnistumisessa on tärkeää, että omat hyvinvointitavoitteet<br />
ovat tietoisesti mielessä ja että ne ovat tietoisia aikomuksia.<br />
Toiseksi tärkeintä on, että huomio pysyy nykyhetkessä ja että tietoiseen<br />
aikomukseen suhtaudutaan lempeästi, rennosti, ei koskaan pakottamalla. Jos<br />
sanotaan, älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia, on mahdotonta olla ajattelematta<br />
sitä! Mielellä on luontainen taipumus keskittyä valppaasti pitämään<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
yllä huomiota. Sitä voi tukea palaamalla yhä uudelleen tiettyyn yhteen kohteeseen,<br />
kuten hengittämisen seuraamisen yhteydessä harjoitellaan. Tällainen<br />
tietoinen keskittyminen, tarkkaavaisuuden vahvistaminen vakauttaa mielen<br />
aktivoimalla vastaavia hermoverkkoja ja hillitsemällä muita. Jotta tässä onnistutaan,<br />
se vaatii lempeää, periksi antamatonta ponnistelua. Hyväntahtoinen,<br />
lempeä pyrkiminen tukee ihmisen luontaista uteliaisuutta, kiinnostusta<br />
ja taipumusta tutkia. Sanotaan, että samea vesi kirkastuu parhaiten lasissa,<br />
kun sen annetaan olla rauhassa. Pysähtyminen, rauhoittuminen ja keskittyminen<br />
auttavat asioiden järjestymisessä omassa mielessä. Siis voi olla aika<br />
ajoin tekemättä mitään hvyinvointisuunnitelmansa hyväksi! Tekemättömyydessä,<br />
silleen jättämisessä, tulee alitajunnalle mahdollisuus vaikuttaa. Mutta<br />
tämä edellyttää, että tietoista pyrkimystä, tietoisia aikomuksia on ollut ja on<br />
mukana. – Tämä on jokaiselle tuttu ilmiö ja esimerkiksi sopii koululainen,<br />
joka yön yli nukuttuaan tietää ratkaisun illalla kesken jääneeseen matematiikan<br />
kotitehtävään.<br />
Tietoiset tavoitteet<br />
84<br />
<strong>Oman</strong> terveydentilan tunteminen ja ymmärtäminen muodostavat pohjan<br />
itsehoidolle. Tieto lisää ymmärtämystä, jolloin uskomukset, asenteet ja arvojärjestykset<br />
suhteessa terveyteen muuttuvat. Kurssilaisilla on paljon tietoa<br />
omasta terveydentilastaan ja hyvinvointia luovat asiat ovat paljon olleet esillä<br />
kurssilla. He saavat uusinta tietoa viidestä teemasta: uni ja vireys ja jaksaminen,<br />
rentoutuminen, ravinto, liikunta ja hyvinvointisuunnitelman tekeminen.<br />
Jokainen tietää ja päättää itse, mitä tavoitteita ja uusia vaihtoehtoja rupeaa<br />
kokeilemaan oman hyvinvointinsa parantamiseksi itsen projektissaan. Nämä<br />
ovat tietoisia tavoitteita, joita rakennetaan suunnitelmallisesti koko kurssin<br />
ajan ryhmän ja ohjaajien tukemana ja innostamana. Kurssin kuluessa<br />
jokainen etsii ja kokeilee hyvinvointiaan parantavia elämäntapoja ja tekee<br />
tarpeelliseksi näkemiään muutoksia. Huomio kohdistetaan nyt niihin pienen<br />
pieniin kokemuksiin, joita muutoksista seuraa omassa olotilassa. Näistä keskustellaan<br />
ryhmässä ja näitä kirjataan päiväkirjoihin siten niitä vahvistaen.<br />
Kokemuksien tiedostamisen mukana sisäinen hallinnantunne vahvistuu, minuus<br />
vahvistuu ja integroituu. Vastuunotto omasta hyvinvoinnista lisääntyy.<br />
Tästä seuraa uskon, toivon ja itseluottamuksen kasvua.<br />
Hyvinvointisuunnitelmaa ja tietoisia tavoitteita on kurssin aikana työstetty<br />
Hyvinvoivan minän -mielikuvaharjoituksen, arvoharjoituksen sekä<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
kuvakollaasin muodossa ja sanallisena eri elämänalueisiin liittyvänä hyvinvointisuunnitelmana.<br />
Suunnitelman työstämisessä käytetään sekä yksilön<br />
intuitiivista, alitajuista puolta että tietoista, kognitiivista puolta.<br />
Tietoiset tavoitteet sisältävät päämäärät, keinot ja aikataulun, joiden avulla<br />
tavoitteisiin päästään. Määrätietoisen suunnitelman mukaisesti kokonaistavoite<br />
voidaan jakaa pieniin osiin niin, että ne on helppo saavuttaa nopeasti<br />
askel askeleelta.<br />
Kurssilaiset saavat nyt ohjeeksi myös miettiä ja suunnitella, mitä tulee<br />
tehdä nyt heti, tänään, joka päivä, joka viikkoa ja kuukausi. On hyvä myös<br />
kirjata muistiin, mitä on toteutunut. Päiväkirjaa voi käyttää päivittäisiin<br />
muistiinpanoihin, jotta viikkojen jälkeen voi verrata, millaisia muutoksia on<br />
tapahtunut ja miten on edennyt.<br />
Onnistumisen kokemukset – Flow<br />
86<br />
Itse asetettujen tavoitteiden saavuttaminen omien ponnistusten avulla herättää<br />
sisäisen mielenkiinnon, imun, ja johtaa asioiden sujumiseen, joka on<br />
flow’ta oman itsen <strong>hyvinvoinnin</strong> parantamiseen.<br />
Kun itse huomaa edistyvänsä ja saavuttavansa omia tavoitteitaan, pystyvyyden<br />
tunne, itseluottamus, usko ja toivo palaavat ja vahvistuvat. Uskallus<br />
ja rohkeus uusien suunnitelmien tekemiseen kasvavat. Oma asennoituminen<br />
muuttuu. Optimismi omaan olotilaan vaikuttamisessa tässä ja nyt ja tulevaisuuteenkin<br />
nähden lisääntyy. Hyvinvointi ja kuntoutuminen ovat ymmärrettäviä<br />
ja aivan mahdollisia.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Omaksi itseksi kasvaminen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> hoitamisesta on tullut itseään ohjaavaa ja palkitsevaa.<br />
Flow’n ylläpitämiseksi tulee tavoitteita kohti pyrkiä täysillä voimilla ja heti,<br />
tässä ja nyt. Huomio tulee kiinnittää edistymiseen, vaikka se olisikin pienen<br />
pieni. Kaikki, mihin kiinnitetään huomio, kasvaa. Omasta edistymisestään<br />
tulee nauttia ja itseään tulee palkita. Hyvinvointi ja elämänlaadun<br />
paraneminen ovat jo sinänsä palkitsevia kokemuksia, jotka houkuttavat<br />
sitoutumaan ja kiinnittymään itsensä hoitamiseen. Positiivinen minäkuva<br />
vahvistuu ja optimismi kasvaa. Elämäntavat muuttuvat positiivista kehitystä<br />
tukeviksi. Hyvinvoinnistaan huolehtiminen eli ”kuntoutuminen” muuttuu<br />
määrätietoisesta pyrkimisestä itseohjautuvaksi, automaattiseksi elämäntavaksi.<br />
Tähän päästäkseen kurssilaisten on ylläpidettävä hyvinvointiohjelmaansa<br />
kuukausia ja joka päivä on oltava aktiivinen sen suhteen. Uusien elämäntapojen<br />
oppiminen vaatii lukemattoman monta kertaa toistamista, ennen<br />
kuin ne automatisoituvat. Mutta siihen kannattaa ryhtyä ihan oman itsensä<br />
takia!<br />
87<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
SIsältö | Harjoituksia<br />
88<br />
1 Tietoisuustaitojen harjoittelu 90<br />
Aistien terävöittämisharjoitus 90<br />
Liikeharjoitus 91<br />
Näin hengitän – hengityksen tarkkailu- ja myötätuntoharjoitus 92<br />
Hiljainen, tarkkaavainen ruokailu – meditoiva ruokailu 93<br />
Meditoiva kävely 93<br />
Voimakävely 94<br />
Vuori 95<br />
2 Rentoutumisen harjoittelu 99<br />
Kun rentoutuminen on vaikeaa 100<br />
harjoituksia 100<br />
Höyhenenkevyt hengitys – hengityksen tarkkailuharjoitus 100<br />
Kesäinen niitty 103<br />
Kirsikkapuumetsä 104<br />
Suuri tammi 105<br />
Lehmuslehto 107<br />
Elämää aavikolla 107<br />
Metsäkauris 108<br />
Taolainen hengitysharjoitus 108<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
3 Mielikuvaharjoituksia 110<br />
Hyvinvoiva minä – mielikuvaharjoitus 110<br />
Kohti hyvinvointia rentoutumisen ja kuvakollaasin avulla 111<br />
4 Liikunta teemana ja harjoitukset 114<br />
Liikkumisen projektit 114<br />
Harjoituksia liikkumiskokemusten tarkasteluun 115<br />
5 Sanat, tarinat ja kuvat voimavarana 117<br />
Voimauttava puhe 117<br />
Tarinat kuntoutuksessa 117<br />
Johdannot ja tiivistelmät 118<br />
Rentoutumistarinat 119<br />
harjoituksia 119<br />
Luminen puutarha 119<br />
Taiteen tekijä 120<br />
Kohtaaminen ja ero 121<br />
Kuva ja tarina yhdessä 122<br />
Monet ikkunat 122<br />
Tulppaaniunikko 122<br />
89<br />
6 Kirjoittaminen kurssilla 123<br />
Oma hyvinvointivisio 123<br />
Rentoutumiskokemus 123<br />
Kehosta ja liikkeestä kirjoittaminen 124<br />
Kirjallisuutta 125<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
1 Tietoisuustaitojen harjoittelu<br />
90<br />
Rentoutumis- ja tietoisuustaitoharjoitukset ovat<br />
joiltain osin samanlaisia ja joiltain osin erilaisia.<br />
Ne harjoittavat aivoja eri tavoin ja aiheuttavat erilaisia<br />
vaikutuksia. Molemmat harjoitukset saavat<br />
aikaan näkyviä terveysvaikutuksia. Kummassakin<br />
kehitetään tarkkaavaisuutta, mikä on psyykkisen<br />
integraation ydintä. Tietoisuustaitoja ja rentoutumista<br />
vertailevissa EEG-mittauksissa on todettu<br />
osittain samanlaisia ja osittain erilaisia tuloksia.<br />
Tietoisuustaitojen harjoittaminen on eri asia<br />
kuin rentoutuminen. Tietoisuustaitojen harjoittelussa<br />
pyritään olemaan valppaana ja ohjaamaan<br />
tarkkaavaisuutta terävöittäen sitä. Valpas tietoisuus<br />
auttaa kokemaan joka hetken täydesti. Tietoisuusharjoituksissa<br />
pyydetään pitämään silmiä<br />
auki, jos on vaarana, että rentoutuu liikaa ja voi<br />
nukahtaa. Harjoituksissa pyritään havainnoimaan<br />
kaikkea, mitä nousee mieleen siihen kuitenkaan<br />
takertumatta ja sitä arvioimatta.<br />
Tietoinen meditoiva käveleminen, tietoinen<br />
rauhallinen tuolille istuutuminen, istuessa tai<br />
seisoessa asennon tunnistaminen ja itse asiassa,<br />
mitä tahansa, mitä tekee tietoisesti seuraten tekemisiään<br />
ja tuntemisiaan ja on tietoisesti hallittua<br />
ja aistittua, voi toimia harjoituksena.<br />
Itäisissä liikuntalajeissa, kuten joogassa, taichissa,<br />
chi-kung:ssa ja lukemattomissa lajeissa,<br />
joissa keskitytään hengittämiseen ja liikkeen<br />
aistimiseen, tietoisuustaitojen oppimista on<br />
harjoitettu liikkeen avulla. Myös tanssiterapiassa,<br />
jossa vahvistetaan kehotietoisuutta ja hoidetaan<br />
kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia, on lukuisia<br />
harjoituksia, joiden avulla tullaan tietoiseksi<br />
siitä, miten mieli, ajatukset, tunteet ja kokemukset<br />
vaikuttavat kehoon ja vastaavasti, miten liiketerapialla,<br />
kuten tanssilla, voidaan hoitaa mieltä<br />
ja tunteita.<br />
Rentoutumisharjoituksissa keskitytään usein<br />
yhteen asiaan ja ikään kuin pyyhitään muu pois<br />
mielestä. Keskittymisen kohde voi olla musiikki,<br />
rentouttajan ääni, leviävä rentoutumisen tunne<br />
kuten painon tai lämmön tunne. Yleensä silmät<br />
pidetään kiinni tai puoliavoimina, koska se<br />
helpottaa keskittymistä. Rentoutuminen koetaan<br />
virkistävänä ja rauhoittavana.<br />
Vasta-alkajan on turvallista aloittaa tietoisuustaitojen<br />
ohjaaminen käyttämällä apuna cd-levyjä,<br />
joissa on ohjattuja tietoisuustaitoharjoituksia.<br />
Näitä samoja harjoituksia voivat myös kurssilaiset<br />
kuunnella kotona harjoitellessaan, jolloin oppiminen<br />
tehostuu.<br />
Jokaisen tietoisuustaitoharjoituksen yhteydessä<br />
palautetaan kurssilaisten mieleen, että joka<br />
kerran, kun tehdään tietoisuustaitoharjoitus, hoidetaan<br />
aktiivisesti omaa hyvinvointia ja tehdään<br />
tietoisesti hyvää itselle. Jokaisen tietoisuustaitoharjoituksen<br />
aikana kehitetään omaa keskittymiskykyä,<br />
tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta.<br />
SJ<br />
Aistien terävöittämisharjoitus<br />
Rauhoittuminen ja hiljentyminen tekevät mahdolliseksi<br />
tarkkaavuuden ja huomion kohdistamisen.<br />
Aistien avulla ihminen tulee tietoiseksi siitä,<br />
mitä itsessä ja ympäristössä tapahtuu. Kiireisinä<br />
usein ohitetaan aistien tuoma informaatio. Rauhallinen<br />
keskittyminen aistien tuoman informaation<br />
havaitsemiseen tuo uutta tietoa tietoisuuteen<br />
ja auttaa parempien ratkaisujen löytämisessä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tietoisuustaitojen harjoittelu<br />
Esimerkiksi liukkaan kelin tiedostaminen voi<br />
ehkäistä ennakolta tapaturmia.<br />
Harjoitus aloitetaan hiljentymällä ja rentoutumalla.<br />
Hengitetään muutama kerta sisään ja ulos<br />
seuraten hengityksen kulkua. Samalla palautetaan<br />
mieleen ja ollaan tietoisia siitä, että jokainen<br />
tietoisuustaitoharjoitus on aktiivista <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
hoitoa. Harjoitus tekee hyvää itsellesi. Tässä harjoituksessa<br />
tarkkaavaisuutta kohdennetaan vuoron<br />
perään eri aisteihin, joita pyritään terävöittämään,<br />
ja seurataan yhtä aistia kerrallaan.<br />
Nyt ensin keskitytään kuuloaistimuksiin ja seurataan,<br />
mitä ääniärsykkeitä tulee korvaan ja siirrytään<br />
äänilähteestä toiseen. Jonkin aikaa seurataan<br />
yhtä ääntä kerrallaan. Sitten siirrytään seuraavaan<br />
ääneen, mitä ympäristö lähettää sen kummemmin<br />
niitä arvioimatta tai analysoimatta.<br />
Sitten siirrytään näköaistimuksiin ja seurataan<br />
silmillä, mitä erilaisia näköaistimuksia on tarjolla.<br />
Mitä värejä, muotoja, valoja, varjoja on näkyvillä?<br />
Annetaan katseen lipua kohteesta toiseen sen<br />
kummemmin kommentoimatta tai pysähtymättä<br />
mihinkään kohteeseen. Lopuksi voidaan vielä<br />
hidastaa katseen liikettä ja katsellaan tietoisen<br />
hitaasti ja keskittyen.<br />
Kolmanneksi käännetään huomio sisäänpäin ja<br />
aistitaan, mitä tuntoaistimuksia kehosta nousee<br />
mieleen, kuten kutitusta, painon tunnetta, kipua,<br />
puutumista. Annetaan huomion siirtyä kohdasta<br />
toiseen mihinkään kiinnittymättä tai arvioimatta<br />
sitä sen enempää.<br />
Lopuksi voidaan keskittyä vielä seuraamaan omaa<br />
hengittämistä. Miten ilma tulee sisään ja missä se<br />
silloin tuntuu? Vastaavasti kun ilma poistuu. missä<br />
tuntuu kehossa uloshengitys?<br />
Lähde: mukailtu Marjut Forsellin ja Juhani Laakson<br />
cd-teoksesta Tietoinen elämä.<br />
Toinen yksinkertainen harjoitus on istua paikallaan<br />
ja suunnata huomio johonkin yhteen<br />
pisteeseen esimerkiksi seinässä, johon huomio<br />
on helppo kohdistaa. Istutaan siinä katselemassa<br />
pistettä 10–15 minuuttia tai pitempäänkin.<br />
Myös voidaan pimeänä vuodenaikana katsella<br />
esimerkiksi kynttilän liekkiä. Maisema tai kukka,<br />
veden aallot, sade jne. soveltuvat myös hyvin<br />
tällä tavalla katseltaviksi. Tai sitten tutustutaan<br />
johonkin, vaikkapa rusinaan, lakritsin palaseen tai<br />
suklaakonvehtiin, kaikessa rauhassa tunnustellen,<br />
haistellen ja maistellen. Tällaista tapahtuu joskus<br />
automaattisestikin, mutta harjoituksessa se tehdään<br />
tieten tahtoen ja muistetaan, että joka kerta<br />
kun näin toimitaan, tehdään hyvää oloa itselle.<br />
SJ<br />
Liikeharjoitus<br />
Hyvin konkreettinen tietoisuustaitoharjoitus on<br />
sellainen harjoitus, jossa seurataan oman kehon,<br />
esimerkiksi käden, liikettä, rauhallista istuutumista<br />
tuolille tai rauhallista kävelemistä. Itse<br />
asiassa mikä tahansa tekeminen, jota ihminen<br />
tekee tietoisesti tekemistään ja tuntemuksiaan<br />
seuraten, voi olla meditoivaa ja toimia tietoisuusharjoituksena.<br />
Huomion kohdistaminen täysillä<br />
tekemisen havainnoimiseen varmistaa, että<br />
tietoinen tarkkaavuus säilyy koko harjoituksen tai<br />
koko tekemisen ajan. Esimerkiksi käden nostamisharjoituksessa<br />
käden nostamiseen keskittyneenä<br />
on mahdotonta ajatella samaan aikaan mitään<br />
muuta. Ihminen on äärimmäisen tietoinen tekemisestään<br />
ja kehonsa tuntemuksista.<br />
Tietoisuustaitoharjoitus, jossa käytetään liikettä<br />
huomion kohteena, tehdään nyt seisten. Seistään<br />
vakaasti juurtuneena lattiaan ja hengitetään<br />
tietoisesti muutaman kerran sisään ja ulos. Sitten<br />
ruvetaan äärimmäisen hitaasti nostamaan toista<br />
kättä ylöspäin vaakatasoon asti koko ajan seuraten<br />
nostamisen aiheuttamia kehotuntemuksia. Silmät<br />
91<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
92<br />
voidaan pitää auki tai kiinni. Kun käsi on saavuttanut<br />
määränpään, vaakatason, pysähdytään ja<br />
hetken päästä jatketaan nostamista pään yläpuolelle<br />
ja pysähdytään hetkeksi. Sitten ruvetaan<br />
samalla hartaudella ja hitaudella laskemaan sitä<br />
alaspäin ja jälleen aistien niitä pienen pieniä, lähes<br />
olemattomia tuntemuksia, joita harjoituksen aikana<br />
syntyy kehossamme.<br />
Lopuksi keskustellaan vierustoverin kanssa: Millainen<br />
kokemus oli? Miltä tuntui?<br />
Tässä harjoituksessa toteutuu läsnäolotietoisuus<br />
hyvin ja ollaan tietoisesti läsnä koko ajan, sillä<br />
samaan aikaan on mahdotonta ajatella mitään<br />
muuta. Samalla ihminen on äärimmäisen tietoinen<br />
tekemisestään ja kehonsa tuntemuksista.<br />
SJ<br />
Näin hengitän – hengityksen<br />
tarkkailu- ja myötätuntoharjoitus<br />
Ota niin hyvä asento kuin on mahdollista.<br />
Tule tietoiseksi kehostasi, asennostasi, miten lepäät<br />
alustalla tai miten istut suoraselkäisellä tuolilla pää<br />
ylväänä hartioiden päällä ja jalat lattiaa vasten.<br />
Voit hieman liikutella itseäsi, että saat paremmin<br />
tuntumaa siitä, miten kehosi kohtaa alustan,<br />
jonka päällä istut tai olet pitkälläsi. Joka kerran<br />
kun rentoudut tai teet tietoisuustaitoharjoituksen<br />
kehität myös tarkkaavaisuuttasi, keskittymiskykyäsi<br />
ja tietoisuuttasi.<br />
Kiinnitä nyt huomio hengitykseesi. Hengitä ihan<br />
tavalliseen tapaasi, mutta seuraa ajatuksillasi<br />
hengityksen kulkua sisään ja ulos. Aina kun hengität<br />
sisään, sano itsellesi hiljaa mielessäsi, että<br />
nyt hengitän sisään. Ja kun hengität ulos, sano,<br />
että nyt hengitän ulos. Jatka tätä jonkun aikaa. Jos<br />
huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengittämistäsi,<br />
kiitä itseäsi tästä huomiostasi ja taas seuraavan<br />
sisäänhengityksen alussa, että nyt hengitän<br />
sisään jne. On aivan luonnollista ja normaalia,<br />
että ajatus lähtee harhailemaan, mutta on hyvä,<br />
kun huomaat sen ja voit taas ohjata ajatuksen<br />
seuraamaan hengittämistä.<br />
Jos haluat, voit vapaasti valita myös jonkun muun<br />
kohteen, jota seuraat hengittämisen havaitsemiseksi.<br />
Voit esimerkiksi seurata sieraimissa tuntuvaa<br />
ilmavirtaa, kun ilma kulkee sisään ja ulos hengityksen<br />
tahdissa. Voit vaikka yrittää aistia ensimmäistä<br />
ilmamolekyyliä sisäänhengityksen alussa,<br />
tai viimeistä uloshengityksen lopussa, ennen kuin<br />
ilmavirta kääntyy päinvastaiseksi. Tai sitten voit<br />
valita jonkun kohdan vatsasi alueelta, kylkikaaresta<br />
tai muualta. Tärkeää on, että suuntaat tarkkaavaisuutesi<br />
tietoisesti etkä herpaannu.<br />
Nyt tarkkailtuasi noin kymmenen minuutin hengitystäsi<br />
rupea ajattelemaan itseäsi lempeästi pieni<br />
hymy huulillasi. Ajattele hetki itseäsi, rakastavasti<br />
ja lempeästi ja palauta mieleesi kaikkia niitä hyviä<br />
ominaisuuksia, joita sinulla on. Tai ehkä sinun<br />
on helpompi ajatella itseäsi lapsena ja vain olla<br />
ystävällinen itsellesi. Toisinaan ajatus harhailee ja<br />
voi nousta vaikeita muistoja esiin. Silloin on hyvä<br />
antaa niiden ajatusten tulla ja mennä menojaan<br />
ja palata taas ajattelemaan niitä hyviä ominaisuuksia,<br />
joita tiedät itselläsi olevan. Näin vahvistat<br />
ystävällisyyttä ja myötätuntoa itseäsi kohtaan.<br />
Kiinnitä nyt jälleen huomiosi hengittämiseen.<br />
Hengitä sisään ja ulos, ja nyt rupea kiinnittämään<br />
enemmän huomiota sisään hengittämiseesi.<br />
Kuvittele, miten joka kerta hengittäessäsi sisään,<br />
imet itseesi happea, energiaa, voimaa. Jokaisen sisäänhengityksen<br />
aikana tunnet virkistyväsi vähän.<br />
Hetken päästä tunnet halua hieman ruveta liikuttelemaan<br />
itseäsi, käsiäsi, jalkojasi, hartioitasi ja<br />
voit hieman venytellä. Voit myös kuulostella, mitä<br />
ääniä ympärilläsi kuuluu ja voit terästää kuuloasi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tietoisuustaitojen harjoittelu<br />
Sitten voit avata silmiäsi ja katsella valoja, varjoja,<br />
muotoja ja värejä, jotka avautuvat silmiesi eteen.<br />
Hetken päästä voit mielessäsi nousta täyteen tietoiseen<br />
valvetilaan ja jatkaa päivän toimintojasi.<br />
SJ<br />
Hiljainen, tarkkaavainen ruokailu –<br />
meditoiva ruokailu<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla puhutaan<br />
rauhallisen ruokailun merkityksestä ja harjoitellaan<br />
sitä käytännössä. Ruokailu ja itsensä<br />
ravitseminen oikeaoppisesti niin, että saamme<br />
sopivia ravintomääriä ja -laatuja ajoitettuna ja<br />
rytmitettynä kehomme ja mielemme tarpeiden<br />
mukaan, varmistaa tai takaa vireystilan säilymisen<br />
ja jaksamisen päivän mittaan.<br />
Kun lähdetään ruokailemaan, keskitytään tunnustelemaan,<br />
millainen nälkä on, suuri vai pieni<br />
ts. paljonko ja mitä olisi nyt hyvä syödä. Toiseksi<br />
tunnustellaan, tekisikö mieli syödä jotain kevyttä,<br />
raskasta, tukevaa, juoksevaa tai raakaravintoa,<br />
kuten salaattia, vai kypsennettyä ja suolaista vai<br />
makeaa jne. Mikä on elimistön tarve? Jo ruokailuun<br />
lähdettäessä käydään tällaista sisäistä<br />
dialogia oman itsen kanssa. Ruoan valintatilanteessa<br />
onkin sitten helpompi keskittyä tietoisesti<br />
tekemään päätöksiä, mitä tilaa tai ottaa lautaselleen<br />
seisovasta pöydästä.<br />
Itse ruokapöytään istuminen tapahtuu rauhallisesti<br />
ja odotetaan, että kaikki ovat saapuneet<br />
paikalle. Yhteisestä sopimuksesta aloitetaan<br />
syöminen hyvää ruokahalua toivottaen. Sen<br />
jälkeen ruokaillaan hiljaisuudessa. Ensimmäiset<br />
20–30 minuuttia keskitytään ääneti ruokailutapahtumaan.<br />
Kun ruokapöydässä istuessa katselee tietoisesti<br />
omaa ruokalautastaan, voi siinä nähdä lukuisia<br />
värejä, muotoja, laatuja. Myös keho reagoi.<br />
Voi tuntea, miten sylkeä rupeaa erittymään ja<br />
mahalaukussa kurnii, supistelee. Syödessään voi<br />
aistia erilaisia tuoksuja, makuja ja pureksimiseen<br />
liittyviä kokemuksia. Mielessään voi pohtia, mitä<br />
ajatuksia ruoat herättävät, mitä ravintoaineita ne<br />
sisältävät, mistä ne ovat kotoisin, miten ne ovat<br />
kasvaneet auringossa, miten paljon vaivaa ja monia<br />
käsittelyjä ne ovat vaatineet ennen lautaselle<br />
tuloa, miten ne on valmistettu, mistä makuja<br />
syntyy jne.<br />
Itse ruokailutapahtumaan keskitytään: miten<br />
ruoka nostetaan suuhun, miltä se tuntuu kielellä<br />
ja suun sisässä. Kun ruoka on saatu suuhun,<br />
pannaan ruokailuvälineet lautaselle. Sitten keskitytään<br />
pureskelemaan ja jauhamaan ruokaa noin<br />
30–40 kertaa niin, että se muuttuu syljen kanssa<br />
helposti nieltäväksi ja mahalaukun sulatettavaksi<br />
massaksi. Tällä tavoin tietoisesti keskittyen ruokailemiseen<br />
yleensä käy niin, että kylläisyyden tunne<br />
tulee ennen kuin lautanen on tyhjä. Tällöin on<br />
aikaa aistia, milloin ravinnon tarve on tyydytetty<br />
eikä tule syötyä liikaa.<br />
Ruokailun jälkeen keskustellaan tästä kokemuksesta.<br />
Keskustelussa saattaa nousta esiin<br />
muistoja. Tunnelma on ruokailun ja keskustelun<br />
jälkeen ryhmässä yleensä levollinen ja hyväntuulinen<br />
sekä ruokaseuraa arvostava. Kokemus on<br />
usein kohottava ja pysäyttävä.<br />
Tietoista ruokailua voi harjoitella yksin tai<br />
ryhmässä. Se pysäyttää arjen kiireen ja tuo uuden<br />
näkökulman ruokailukulttuuriin, mikä voi laajeta<br />
niin, että seuraavan kerran ruokaostoksilla valitsee<br />
aikaisempaa tietoisemmin ostoksia koriin.<br />
Kurssilaisten on tärkeä saada valita, osallistuuko<br />
jatkossa hiljaiseen ruokailuun, sillä kokemus<br />
voi olla voimakkuudessaan myös ahdistava.<br />
SJ<br />
Meditoiva kävely<br />
Kävelyharjoitus katkaisee tehokkaasti kiireen.<br />
Kävelymeditaatio on päämäärä sinänsä. Jokainen<br />
askel on elämää, rauhaa ja iloa.<br />
Harjoituksen voi tehdä yhtä hyvin sisällä kuin<br />
ulkonakin. Sisällä voi kiertää ympäri huonetta tai,<br />
93<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
94<br />
jos tila on iso, voidaan kulkea jonossa. Ulkona<br />
voidaan kulkea rykelmänä tai jokainen itsekseen<br />
omaa reittiään. Ulkona on hyvä varata turvallinen<br />
kävelytie tai puistoaukio, jossa voi rauhassa<br />
keskittyä harjoituksen tekemiseen. Huomiokykyä<br />
ei tällöin riitä esimerkiksi seuraamaan liikennettä.<br />
Kävelymeditaatiota on hyvä harjoittaa päivittäin<br />
puolisen tuntia. Sen lisäksi voi rauhoittaa päivän<br />
kiireitä kävellen meditoiden pieniä matkoja<br />
sisätiloissa.<br />
Ota lyhyitä, vakaita askeleita rentoutuneena. Keskity<br />
valppaasti ja päättäväisesti askelten ottamiseen.<br />
Seuraa painon siirtymistä jalkapohjassa kantapäästä<br />
varpaisiin.<br />
Kävele aluksi hitaammin kuin yleensä. Myöhemmin<br />
voit kävellä nopeamminkin, jopa hölkätä,<br />
hiihtää, uida jne., kun olet oppinut menetelmän.<br />
Hengitä tavalliseen tapaan.<br />
Hetken päästä rupea laskemaan, montako askelta<br />
otat yhden sisäänhengityksen aikana ja montako<br />
yhden uloshengityksen aikana.<br />
Kun aloitat sisäänhengityksen, aloita samalla kävely.<br />
Laske, montako askelta otat sisäänhengityksen<br />
aikana. Laske samalla tavalla ottamasi askeleet<br />
myös uloshengityksen aikana. Monet ottavat 1–3<br />
askelta sisäänhengityksen aikana ja 3–4 askelta<br />
uloshengityksen aikana. Etsi oma luonnollinen rytmisi<br />
ja seuraa sitä. Rytmi voi muuttua esimerkiksi<br />
mäkisessä maastossa ja rapuissa.<br />
Jos huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengittämistä<br />
ja askeleitasi, pyyhkäise muu lempeästi<br />
mielestäsi ja seuraavan sisäänhengityksen alussa<br />
aloita alusta laskemalla, montako askelta ehdit<br />
ottaa sen aikana.<br />
Harjoituksen lopuksi kirjoitetaan ja keskustellaan<br />
siitä.<br />
SJ<br />
Voimakävely<br />
Voimakävely voidaan toteuttaa tilassa, jossa on<br />
mahdollista kävellä vapaasti kävelemiseen keskittyen.<br />
Harjoitukseen menee helposti parikymmentä<br />
minuuttia, mutta sen voi tehdä lyhyemminkin<br />
ikään kuin vain näytteen omaisesti.<br />
Muutamankin minuutin voimakävelyn avulla voi<br />
kokea virkistymistä ja voimien kasvamista ja sitä<br />
voi käyttää tarkoituksellisesti piristämään ryhmän<br />
olotilaa, jos esiintyy uneliaisuutta.<br />
Harjoituksen tarkoituksena on nimensä mukaisesti<br />
voimauttaa keho kohdistamalla liike ja<br />
tarkkaavainen huomio vuoron perään kehon eri<br />
osiin ja lopuksi koko kehoa.<br />
Ensin järjestetään yhdessä tilaa kävelemistä<br />
varten ja pannaan tuolit ja laukut syrjään. Sitten<br />
ruvetaan kävelemään kaikessa rauhassa peräkkäin,<br />
mutta jokainen omaan kävelemiseensä<br />
keskittyen.<br />
Aluksi keskitytään jalkoihin ja tunnetaan,<br />
miten jalat ovat tukevasti maassa. Kävellessä tuntuu<br />
ensin kantapää, sitten jalkapohja ja lopuksi<br />
varpaat. Kävellään ja tullaan tietoisiksi siitä, miten<br />
jalkapohjat tuntuvat ja miten ne rullaavat lattiaa<br />
vasten kävellessä.<br />
Sitten kävellään edelleen ja kiinnitetään<br />
huomio selkään. Pidetään selkä suorana. Kuvitellaan,<br />
että päälaesta lähtee taivaaseen siima, joka<br />
kannattelee ja pitää pystyssä koko kehoamme.<br />
Sitten kävellään edelleen ja ajatellaan pehmeää<br />
niskaa ja hartioita. Pää pysyy pystyssä, vaikka<br />
pää painaa kymmenen kiloa kuin iso meloni.<br />
Onko ihme, jos niska-hartiaseutu väsyy? Kävellään<br />
ja kuvitellaan, miten hartiat kasvavat ja<br />
vahvistuvat.<br />
Kävellään ja kuvitellaan, miten valtavan iso<br />
ja vahva selkä kullakin on. Se on kuin ladon ovi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tietoisuustaitojen harjoittelu<br />
Seuraavaksi kuvitellaan aluetta lantiosta kainaloon,<br />
miten valtava ja vahva se on.<br />
Seuraavaksi ajatellaan rintaa, miten leveä ja<br />
tilava se on. Kun kävellään, voidaan kuvitella,<br />
miten työnnetään edessä olevaa ilmamassaa.<br />
Seuraavaksi voidaan kävellä vähän nopeammin,<br />
että on kiire ja pitää ehtiä junaan. Olet<br />
varma, että ehdit junaan. Sitten rauhoitutaan.<br />
Ollaan perillä. Kiire on ohi.<br />
Harjoituksen jälkeen keskustellaan, miltä<br />
nyt tuntuu ja miltä tuntui harjoituksen aikana?<br />
Oletko virkistynyt? Miltä tuntui vahva ja voimakas<br />
selkä? Entä leveät hartiat? Pehmeä niska? Oliko<br />
helppo hengittää? Miten tuntui itseluottamus<br />
kävelyssä, kun tiesit, että ehdit junaan?<br />
SJ<br />
Vuori<br />
Tietoisuustaitoharjoitteluun on mahdollista lisätä<br />
metaforia, joista voi kehittyä sisäisiä vahvistavia<br />
mielleyhtymiä, ankkureita. Vuori on paljon käytetty<br />
metafora. Harjoitus tehdään yleensä istuen.<br />
Harjoituksen jälkeen varataan aikaa palata reaaliaikaan<br />
ja voidaan venytellä ja liikutella kehoa.<br />
Sen jälkeen kirjoitetaan tai keskustellaan vierustoverin<br />
kanssa kokemuksesta. Yhteiskeskustelu<br />
kokemuksista vahvistaa omia kokemuksia.<br />
Jos sinulle nyt on mahdollista,<br />
ota mukava asento tuolillasi.<br />
Sellainen asento, jossa voit levätä hiljaa<br />
mieluummin liikkumattomassa asennossa<br />
kymmenen minuutin ajan.<br />
Tunnet kosketuksen tuolin istuinosaan<br />
niin, että se muodostaa turvallisen pohjan,<br />
jonka päällä lepäät, ja<br />
josta muu ruumiisi voi kohota jäykkänä.<br />
Alaselkä, ristiselkä, yläselkä ja kaula<br />
muodostavat yhtenäisen linjan.<br />
Olkapäät putoavat alaspäin rentoina.<br />
Kätesi lepäävät rentoina<br />
molemmilla puolilla kylkiäsi<br />
ja käsivarret sylissäsi tai reisiesi päällä.<br />
Ja kun tunnet itsesi ja olosi mukavaksi,<br />
anna silmiesi sulkeutua kevyesti –<br />
kiinnitä tarkkavaisuutesi hengitykseen –<br />
tunnet jokaisen sisäänhengityksen ja<br />
uloshengityksen,<br />
vain tarkkailet oma hengitystäsi<br />
pyrkimättä muuttamaan tai säätelemään<br />
sitä millään tavalla<br />
antaen koko ruumiisi olla hiljaa<br />
paikoillaan.<br />
Istuessasi näin tunnet asentosi ja itsesi<br />
arvokkaaksi, vapautuneeksi, kokonaiseksi<br />
– juuri tällä hetkellä.<br />
Koko olemuksesi heijastaa<br />
tätä ehjää kokonaisuutta.<br />
Ja pysytellen tässä tilassa<br />
kuvittele mielesi silmin,<br />
niin hyvin kuin se on mahdollista,<br />
korkea vuori,<br />
kaunein vuori,<br />
jonka olet joskus nähnyt<br />
tai pystyt kuvittelemaan.<br />
Annat tämän kuvan viipyä mielessäsi<br />
antaen sen tulla vähitellen lähemmäksi<br />
ja tarkemman huomiosi kohteeksi.<br />
Ja tarkastelet sen kokoa ja muotoa,<br />
taivaisiin kohoavaa terävää kärkeä,<br />
sen jyrkkiä tai loivia rinteitä.<br />
95<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
96<br />
Kuinka vakaa, paikoillaan pysyvä,<br />
kuinka kaunis se on katsella<br />
kaukaa ja läheltä.<br />
Ehkäpä sinun vuoresi huipulla on<br />
hieman lunta<br />
ja alempana näkyy kasvustoa,<br />
puita ja pensaita.<br />
Ehkäpä siellä huipulla on yksi terävä<br />
kärki ja useita matalampia kärkiä tai<br />
tasanteita.<br />
Olipa se muoto mikä tahansa<br />
istuessasi ja kuvitellessasi tätä vuorta<br />
voit tarkkailla kaikkia sen yksityiskohtia,<br />
tunnistaen kaikki sen ominaisuudet.<br />
Ja kun tunnet itsesi valmiiksi,<br />
voi nähdä vuoren siirtyvän omaan<br />
ruumiiseesi<br />
niin että sinun kehosi,<br />
joka istuu tässä,<br />
ja mielesi silmissä siintävä vuori<br />
tulevat yhdeksi.<br />
Istuessasi tässä<br />
jaat vuoren massiivisen koon,<br />
hiljaisuuden ja arvokkuuden.<br />
lantiosi ja jalkasi ovat sen tukeva perusta,<br />
joka on maadoitettuna tuoliin ja lattiaan.<br />
Tuntiessasi lantiossasi ja selkärangassa<br />
vuoren jyrkän kohoamisen<br />
jokaisen hengityksen aikana –<br />
istuessasi vakaasti –<br />
sinusta tulee yhä enemmän hengittävä<br />
vuori.<br />
Olet täydellisesti se, joka olet,<br />
ajatusten ja sanojen tuolla puolen.<br />
Keskittynyt, paikoilleen asettunut ja<br />
juurtunut.<br />
Istuessasi näin<br />
tietoisena siitä, että aurinko pilkistää<br />
pilvien raosta,<br />
valo ja varjot vaihtelevat hetkestä toiseen,<br />
vuoren seinämien hiljaisuudessa.<br />
Päivä muuttuu yöksi ja yö päiväksi.<br />
Tähdet, kuu ja aurinko loistavat<br />
vuorollaan vuoren ympärillä.<br />
Vuoren pysyessä vakaasti paikoillaan,<br />
tuntien hetki hetkeltä kaikki muutokset<br />
se pysyy kuitenkin kaiken aikaa samana.<br />
Sinä tulet vuoreksi.<br />
Vuoreksi, joka on tukevasti kiinni<br />
maaperässä,<br />
kuten jalkasi ovat vahvasti kiinni<br />
alustaansa vasten.<br />
Kun vuodenajat vaihtuvat,<br />
ja säätila vaihtelee hetkestä toiseen,<br />
päivä päivältä,<br />
jäljelle jää vain rauhallisuus,<br />
rauhallisuus, joka väistää kaikki nämä<br />
muutokset.<br />
Sinun pääsi on vuoren terävä huippu,<br />
jota koko kehosi tukee.<br />
Olkapääsi ja käsivartesi ovat<br />
vuoren rinteitä,<br />
Kesällä vuorella ei ole lunta<br />
kuin sen korkeimmalla kohdalla.<br />
Syksyllä sen rinteillä on miljoonia<br />
kirkkaita värejä.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Tietoisuustaitojen harjoittelu<br />
Syksyllä vuori on kääriytynyt valkoiseen<br />
lumeen ja jääkuoreen.<br />
Jokaisena vuodenaikana paksu pilvipeite<br />
verhoaa sen huiput ja rinteet<br />
sumu, pisaroiva sade.<br />
Ihmiset tulevat ja ihailevat, kuinka kaunis<br />
vuori onkaan.<br />
Se ei häiritse vuorta mitenkään<br />
sen keskittyessä omaan keskeiseen<br />
itseensä.<br />
Pilvet tulevat ja<br />
pilvet haihtuvat.<br />
Vierailijat tulevat ja vierailijat poistuvat.<br />
Vuoren massiivisuus ja kauneus<br />
ei muutu vähääkään,<br />
pitävätpä ihmiset siitä vai eivät,<br />
olipa säätila mikä tahansa.<br />
Olipa vuori sitten pilvien peittämä,<br />
näkyvissä tai piilossa,<br />
päivällä tai yöllä,<br />
se lepää paikoillaan<br />
ja on oma itsensä.<br />
Aika ajoin rajut myrskyt raivoavat sen<br />
ympärillä,<br />
lumi ja sade ja tuuli sinkoilevat sen<br />
ympärillä<br />
uskomattomalla voimalla.<br />
Vuori pysyy paikoillaan.<br />
Kevät tulee,<br />
linnut laulavat,<br />
kukat puhkeavat kukkaan,<br />
purot solisevat lumen sulaessa.<br />
Vuori jatkaa vakaata olemassaoloaan,<br />
mikään ei saa sitä liikkumaan,<br />
tapahtuipa sen pinnalla mitä tahansa.<br />
Ja samalla tavalla me,<br />
jotka istumme ja mietiskelemme,<br />
voimme kokea vuoren<br />
omassa kehossamme,<br />
saman vakauden ja hiljaisuuden,<br />
mitä tahansa tapahtuukaan omassa<br />
elämässämme<br />
sekunnista toiseen,<br />
tunnista toiseen,<br />
vuodesta toiseen.<br />
Elämässämme, mietiskelyssämme<br />
tunnemme joka hetki luonnon pienet ja<br />
suuret muutokset,<br />
mielen yllykkeet.<br />
Tunnemme valoisia ja synkeitä hetkiä,<br />
vaistoamme jännitteitä ja myrskyjä<br />
ulkomaailmassa<br />
ja omassa mielessämme ja<br />
ruumiissamme,<br />
siedämme pimeyttä,<br />
siedämme kivuliaisuutta,<br />
kuten myös ilon hetkiä.<br />
Ja vaikka kokemuksemme muuttuu –<br />
hetki hetkeltä –<br />
samaistumalla vuoreen<br />
mietiskelyharjoituksen yhteydessä<br />
voimme yhdistää sen voiman ja vakauden<br />
ja liittää sen omaan voimaamme ja<br />
vakauteemme.<br />
Sen antama voima tukee sitä voimaa,<br />
joka on kätkettynä meihin,<br />
ja kääntää jokaisen hetken keskittyneeksi<br />
mielenhallinnaksi.<br />
Se auttaa meitä näkemään kaikki<br />
ajatuksemme ja tunteemme,<br />
meitä vaivaavat pakkomielteet,<br />
tunnemyrskymme ja kriisitilanteemme,<br />
97<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
koska kaikki mikä vaivaa meitä,<br />
on samaa kuin säätilojen<br />
vaihtelu vuoren ympärillä.<br />
Vaikka koemme sen usein<br />
henkilökohtaisena,<br />
sen ei tarvitse henkilöityä kehenkään.<br />
Meidän ei tarvitse yrittää<br />
olla ajattelematta mitään myrskyjä,<br />
joita kohtaamme<br />
vaan voimme hyväksyä ne,<br />
tuntea ne,<br />
olivatpa ne mitä tahansa,<br />
antaen niiden tulla tietoisuuteemme.<br />
Opimme tuntemaan hiljaisuuden<br />
syvemmällä tavalla<br />
ja meissä asuvan viisauden.<br />
Vuori opettaa meille tämän<br />
ja paljon enemmänkin,<br />
jos kuuntelemme sitä.<br />
Jos tunnet jotakin siitä vakaudesta<br />
istuessasi nyt täällä,<br />
on hyödyllistä,<br />
että käytät sitä aika ajoin,<br />
mietiskelysi yhteydessä<br />
muistuttamaan siitä,<br />
mitä merkitsee istua keskittyneenä,<br />
rauhallisena,<br />
– tässä ja nyt –<br />
vapautuneena hiljaisuudessa.<br />
Ja voi jatkaa tätä keskittyneisyyden tilaa<br />
vapaasti omassa rauhassasi<br />
niin pitkään kuin haluat<br />
ja palata siihen niin usein<br />
kuin tunnet tarvitsevasi.<br />
Lähde: Mountain – exercise by Zinn-Kabat,<br />
suomeksi muotoillut Juhani Laakso.<br />
98<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
2 RENTOUTUMISen HARJOITtelu<br />
Rentoutumisharjoitusohjelmia on lukuisia ja <strong>ohjaajan</strong><br />
on hyvä hallita monia erilaisia. Ohjaajalla<br />
on syytä olla erilaisia rentoutusohjelmia hallussaan,<br />
jotta hän voi valita harjoituksista ryhmälle<br />
parhaiten soveltuvia ja muuntaa harjoitustapaa<br />
ryhmän mukaan. Harjoitukset voivat olla kehoon<br />
kohdistuvia hengitys- ja jännitys-rentous- ja<br />
liikeharjoituksia tai voidaan harjoitella pelkästään<br />
keskittymään ja suuntaamaan ajatuksia ja mielen<br />
liikkeitä tiettyihin aiheisiin. Voidaan tehdä rikassisältöisiä<br />
mielikuvamatkoja ja erilaisia mentaalisia<br />
harjoituksia. Rentoutuksissa käytetään paljon<br />
tarinoita, kuvallisia ilmaisuja ja suggestioita.<br />
Mitä enemmän ohjaajalla on omaa harjoittelukokemusta<br />
rentoutumisesta, sitä paremmin hän<br />
kykenee paneutumaan harjoittelun ohjaukseen ja<br />
keskustelemaan harjoituskokemuksista kurssilaisen<br />
kanssa. Ohjaajan on välttämätöntä olla itse<br />
rauhallinen niin, että hän voi kaikessa rauhassa<br />
asettua seuramaan kurssilaisten reaktioita ja<br />
rentoutumiskykyä.<br />
Kuntoutuksen ohjaaja voi perehtyä rentoutumisen<br />
harjoitteluun kuuntelemalla itse erilaisia<br />
rentoutumisohjelmia äänitteiltä. Runsas oma<br />
kokemus rentoutumisen harjoittelusta ja omatoiminen,<br />
itsenäinen harjoittelu auttaa ohjaajaa<br />
kehittämään ohjaustapaansa. Suositeltavaa on<br />
kokeneenkin <strong>ohjaajan</strong> osallistua silloin tällöin<br />
ohjattuun harjoitteluun, harjoitussarjaan tai<br />
koulutukseen. Suggestoterapiaan ja hypnoosiin<br />
perehtyminen on varteenotettavaa ja tarpeellista.<br />
Ohjauksessa aloittelevan <strong>ohjaajan</strong> on mahdollista<br />
aloittaa harjoitusten vetäminen käyttämällä<br />
rentoutusäänitteitä niin, että ohjaaja on itse ryhmän<br />
mukana kuuntelemassa äänitettä. Henkilökohtainen<br />
ohjaaminen on kuitenkin aina parempi<br />
vaihtoehto ja ohittaa onnistuessaan aina äänitteiden<br />
suosion. Henkilökohtaisesti ohjattu harjoitus<br />
on arvostuksen osoitus kurssilaisia kohtaan ja<br />
harjoitustilanteessa ohjaaja saa hyvän tuntuman<br />
kurssilaisten reaktioihin, jännitystasoon ja rentoutumisen<br />
onnistumiseen siitä huolimatta, että<br />
harjoittelijat vaikuttavat lähinnä passiivisilta.<br />
Äänitteet ovat hyvä omatoimisen harjoittelun<br />
tuki ja sellainen on tarpeen jakaa kurssilaisille,<br />
jotta he voivat sen avulla helposti jatkaa harjoituskokeiluja.<br />
Tärkeää on myös opettaa niin lyhyt<br />
ja yksinkertainen harjoitus, että sen oppii muistamaan<br />
yhdellä harjoituskerralla. Tällöin ohjattu<br />
harjoittelu, jo opittu yksinkertainen harjoitus ja<br />
äänite tukevat toisiaan.<br />
Yhteen tai kahteen ohjattuun harjoitukseen<br />
osallistuminen on vasta tutustuminen aiheeseen.<br />
Varsinainen rentoutumisen oppiminen tapahtuu<br />
yhtä tai useampaa harjoitusta toistamalla<br />
pidemmän ajan kuluessa. On sanottu, että 10–15<br />
harjoituskertaa on sopiva johdanto usein vasta<br />
valmistautumista varsinaiseen rentoutumisen<br />
taidon harjoitteluun. Sitä on hyvä korostaa<br />
ensimmäisenä kurssipäivänä, kun kurssilaiset<br />
saavat rentoutumisen harjoittelun kotitehtäväksi.<br />
Rentoutumisen opiskelusta innostuvan kannattaa<br />
toistaa harjoituksia useita kymmeniä kertoja 2–3<br />
kuukauden aikana riippuen siitä, kuinka vahvan<br />
rentoutumistaidon hän tarvitsee ja haluaa kehittää<br />
ja minkälaisissa tilanteissa hän sitä tarvitsee.<br />
Urheilijat saattavat harjoitella rentoutumista<br />
huolellisesti ja eri tavoin useiden vuosien ajan.<br />
Vastaavaa taitoa tarvinnevat näyttelijät, monet<br />
opettajat tai esimiestehtävissä ja paljon julkisissa<br />
tehtävissä esiintyvät henkilöt. Rentoutumiseen on<br />
sitä enemmän tarvetta, mitä kuormittavammassa<br />
99<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
100<br />
tilanteessa henkilö elää.<br />
Kurssilaisten kanssa käydyissä keskusteluissa<br />
harjoitusten jälkeen voidaan muistaa, kuinka paljon<br />
rauhoittavia vaikutuksia on myös luonnolla,<br />
taiteella ja monilla muillakin harrastuksilla. Myös<br />
sosiaaliset suhteet ja toisaalta kaikki hiljaisuus ja<br />
hiljaa oleminen ja rauhasta nauttiminen yksin<br />
tai yhdessä toisten kanssa tarjoavat arkielämään<br />
luontevasti liittyviä rentoutumisen keinoja.<br />
Ohjaajan kannattaa muistuttaa jokaisen<br />
rentoutumis- tai tietoisuustaitoharjoituksen<br />
yhteydessä kurssilaisia siitä, että jokainen rentoutumisharjoitus<br />
kehittää tarkkaavaisuutta, keskittymiskykyä<br />
ja tietoisuutta. Joka kerran kun rentoudutaan<br />
tai tehdään tietoisuustaitoharjoitusta,<br />
tehdään tietoisesti hyvää itselle. Se on aktiivista<br />
oman <strong>hyvinvoinnin</strong> edistämistä. Harjoittelijassa<br />
tapahtuu paljon sekä välittömiä että pidempiaikaisia<br />
suotuisia vaikutuksia.<br />
Harjoituskerran alussa ohjaaja kertoo perustietoa<br />
rentoutumisen menetelmistä ja sen<br />
vaikutuksista ja johdattelee rentoutumisen tilaan.<br />
Harjoituksen päätyttyä on varattava aikaa käydä<br />
läpi henkilöiden kokemuksia. <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähteillä -kurssilla jokaisen rentoutumisharjoituksen<br />
alkuun liittyy hengityksen seuraamista.<br />
Kurssilaisten on tarkoitus oppia kiinnittämään<br />
huomiota hengitykseen ja myös vaikuttamaan<br />
siihen, jos mahdollista, suotuisasti kurssin aikana.<br />
Kurssilla käytetään ruokailun jälkeen noin tunti<br />
rentoutumisharjoitukseen ja sen tarkasteluun.<br />
Rentoutumisharjoitus toteutetaan mielellään<br />
makuulla lattialla voimistelumatoilla mahdollisimman<br />
mukavasti. Lämpimiä peittoja ja tyynyjä<br />
on hyvä käyttää.<br />
Kun rentoutuminen on vaikeaa<br />
Kurssille saattaa osallistua henkilö, jonka psykofyysiset<br />
voimavarat ovat hyvin vähäisiä.<br />
Tällaisen kurssilaisen ei ole suotavaa tehdä yhtä<br />
voimakkaita pelkästään mielikuviin tai hengitykseen<br />
keskittyviä harjoituksia kuin runsaammilla<br />
voimavaroilla varustettujen henkilöiden. Hengitys<br />
on hyvin sisäkohtainen kokemus, ja siitä syystä se<br />
voi olla myös hyvin syvällinen tai suojautumista<br />
ja vastustusta herättävä kokemus. Henkilöillä,<br />
joiden kehonkuva tai havainnot omasta kehosta<br />
ovat heikkoja tai häiriintyneitä, eivät aina saa suotuisalla<br />
tavalla otetta mielikuva- ja hengitysharjoituksiin.<br />
Heille soveltuvat paremmin harjoitukset,<br />
joissa kehollisia aistimuksia vahvistetaan, esimerkiksi<br />
Jacobssonin progressiivisen harjoittelun eri<br />
muodot.<br />
Toisaalta on paljon monia ammatteja ja työaloja,<br />
joissa joudutaan puhumaan paljon ja joissa<br />
puhe ja siihen liittyvä hengityksen harjoittelu on<br />
arkipäivää, ja hengitystä on ehkä totuttu voimakkaastikin<br />
ohjaamaan tahdonalaisesti. Tällöin<br />
vapaasti virtaavaa hengitystä joudutaan jopa<br />
kenties kauankin etsimään.<br />
Hengitys saattaa muuttua muuttuu pakonomaiseksi<br />
myös monissa mielialaan ja<br />
persoonallisiin piirteisiin liittyvissä tilanteissa.<br />
Jännittäminen, jopa jo huomion kohdistaminen<br />
hengitykseen, muuttaa aina herkästi ja aina<br />
herkkää hengitystoimintaa. Näistä piirteistä on<br />
paikallaan puhua kurssilaisten kanssa ja ohjata<br />
samalla sekä mahdollisimman vapaaseen hengitykseen<br />
että hyvää tekevällä tavalla hallittuun<br />
hengittämiseen.<br />
RK<br />
harjoituksia<br />
Höyhenenkevyt hengitys –<br />
hengityksen tarkkailuharjoitus<br />
Ensimmäisen kurssipäivän rentoutumisharjoitus<br />
käsittää kehollisiin aistimuksiin suuntautumisen,<br />
asennon aistimisen matolla ja hengityksen<br />
seuraamisharjoittelun perusteet, joissa opetellaan<br />
pitämään ajatus kohdistuneena sisään- ja<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Rentoutumisen harjoittelu<br />
uloshengityksen vaiheisiin ja ilmavirran kulkemiseen<br />
sisään ja ulos. Hengitys saa kulkea omaan<br />
tahtiinsa. Sitä vain seurataan. Hengityksen<br />
laskeminen voi auttaa keskittymisessä, samoin<br />
joku sana. Musiikki on mukana rauhoittavana<br />
elementtinä taustamusiikin tapaan. Kurssilaiset<br />
saavat kotiharjoittelua varten mukaansa rentoutumis-<br />
ja tietoisuustaitoharjoituksiin liittyvän<br />
cd:n.<br />
Rauhalliseen, puolihämärään tilaan on levitetty<br />
lattialle voimistelualustat, tyynyt, kertakäyttötyynyliinat<br />
sekä peitteet. Huone on hiljainen ja<br />
kurssilaisia ohjataan valitsemaan itselleen paikka<br />
kaikessa rauhassa ja siihen keskittyen.<br />
Valitse itsellesi paikka ja asettaudu siihen pitkällesi<br />
mahdollisimman hyvään asentoon kaikessa<br />
rauhassa. Voit halutessasi muuttaa rentoutuksen<br />
aikana asentoasi niin, että sinun on mahdollisimman<br />
hyvä olla.<br />
Siinä levätessäsi voit ottaa tuntumaa kehoosi ja<br />
alustaan niin, että hieman liikutat päätäsi ja tunnet,<br />
miten se kaivautuu tyynyyn. Voit myös hieman<br />
liikuttaa hartioitasi ja yläselkääsi, jolloin tunnet<br />
alustan allasi. Voit hieman liikutella alaselkääsi ja<br />
lantion aluetta ja samalla saat selvemmän tuntuman,<br />
miten kehosi lepää alustalla. Voit edelleen<br />
liikutella hieman käsiäsi ja hetken päästä jalkojasi,<br />
jolloin tulet tietoiseksi niiden asennosta ja sijainnista<br />
alustan päällä.<br />
Nyt seurataan hetki hengitystä. Nyt pyydän sinua<br />
keskittämään huomiosi hengittämiseesi. Anna hengityksesi<br />
kulkea aivan normaaliin tapaan ilman,<br />
että mitenkään yrität vaikuttaa siihen tai säädellä<br />
sitä. Hengitä aivan luonnollisesti, mutta seuraa<br />
ajatuksellasi sen kulkua.<br />
Hengitä sisään ja tule tietoiseksi, että ilma tulee<br />
sisään kehoosi.<br />
Hengitä ulos ja tule tietoiseksi, että ilma poistuu<br />
kehostasi.<br />
Keskittymisen helpottamiseksi voit sanoa hiljaa<br />
mielessäsi aina, kun hengität sisään, että nyt<br />
hengitän sisään ja aina kun hengität ulos, että nyt<br />
hengitän ulos.<br />
Jos huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengittämistäsi,<br />
aloita alusta seuraavan kerran, kun<br />
hengität sisään. Ajattele ja sano taas itsellesi, että<br />
hengitän sisään ja uloshengityksen yhteydessä,<br />
että hengitän ulos.<br />
Seuraavaksi voit pari kolme kertaa hengittää<br />
voimakkaammin sisään niin, että oikein tunnet,<br />
miten keuhkot täyttyvät ilmalla ja maha nousee.<br />
Uloshengitys vuorostaan saa tapahtua omalla<br />
painollaan. Tälläkin kertaa sano itsellesi hiljaa<br />
mielessä, että hengitän sisään ja hengitän ulos.<br />
Muutaman tehokkaamman hengityskerran jälkeen<br />
palaa seuraamaan tavallista hengittämistäsi.<br />
101<br />
Aluksi hiljennytään ja rentoudutaan. Ollaan<br />
tietoisia siitä, että joka kerran kun tällä tavalla<br />
rentoudutaan, siirrytään tekemisen tilasta olemisen<br />
tilaan ja hoidetaan aktiivisesti omaa hyvinvointia.<br />
Näin tehdään tietoisesti hyvää itselle. Joka kerran<br />
kun rentoudutaan, kehitetään tarkkaavaisuutta,<br />
keskittymiskykyä ja tietoisuutta.<br />
Huomaa, että jokaisen sisään ja uloshengityksen<br />
välissä on pieni tauko luonnostaan. Anna tauon<br />
olla juuri sen pituinen kuin se on. Älä pyri pitkittämään<br />
tai lyhentämään sitä, vaan anna sen olla<br />
oman mittaisensa. Nyt ei ole kiire ja hengityksen<br />
rauhoittuessa ja syvetessä myös tauot automaattisesti<br />
hieman pitenevät.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
102<br />
1. vaihtoehto<br />
Seuraavaksi pyydän sinua kiinnittämään huomiosi<br />
siihen, miten hengittäessäsi aistit ilmavirran sieraimissasi,<br />
kun ilma tulee sisään ja kun ilma poistuu.<br />
Hengitä ihan normaaliin tapaan, mutta yritä<br />
aistia se hienon hieno aistimus, jonka sieraimissa<br />
sijaitsevat värekarvat aiheuttavat ilmavirran kulkiessa<br />
edestakaisin hengityksen tahdissa. Kohdista<br />
huomiosi tähän pieneen tuntemukseen.<br />
Seuraavaksi yritä tulla tietoiseksi ensimmäisestä<br />
ilmamolekyylistä, joka sisäänhengityksen yhteydessä<br />
kohtaa sieraimesi ja samalla tapaa viimeisestä<br />
ilmamolekyylistä, joka poistuu sieraimistasi<br />
uloshengityksen lopuksi.<br />
2. vaihtoehto<br />
Voit myös laskea numeroita hengityksen yhteydessä<br />
niin, että aina kun hengität sisään, lasket<br />
mielessäsi hiljaa yksi, kaksi, kolme ja kun hengität<br />
ulos, laske samalla tavalla yksi, kaksi, kolme.<br />
Vähitellen voit myös ruveta laskemaan taukojen<br />
aikana ensin sanomalla tauon aikana yksi, kaksi ja<br />
mahdollisesti myöhemmin yksi, kaksi, kolme.<br />
Tämän jälkeen laitetaan soimaan jotain rentouttavaa<br />
musiikkia esim. Zen Garden (Masakazu<br />
Yoshizawa) tai vastaavaa taustamusiikiksi ja<br />
lähdetään sanallisesti ohjaamaan rentoutumista<br />
kertoen rauhallisesti rentoutumiseen liittyviä ominaisuuksia<br />
ja vaikutuksia. Rentoutuminen jatkuu<br />
5–10 minuuttia musiikkia kuunnellen.<br />
Rentoutuminen tuntuu mukavalta, lämpimältä,<br />
raukealta. Jokainen uloshengitys rentouttaa lisää.<br />
Jokaisen uloshengityksen päättyessä olet rentoutuneempi<br />
kuin ennen sitä.<br />
Anna olkapäittesi painua rentoina alaspäin. Molemmat<br />
kätesi olkapäistä sormenpäihin asti rentoutuvat.<br />
Käsilläsi on hyvä olla. Päälakesi rentoutuu.<br />
Miellyttävä rentoutumisen tunne leviää koko päähän.<br />
Kaulan ja niskan alue rentoutuu. Hengitystiet<br />
rentoutuvat. Hengitys sujuu helposti ja rauhallisesti.<br />
Ylävatsan lihakset rentoutuvat. Alavatsan lihakset<br />
rentoutuvat. Hartiat rentoutuvat. Miellyttävä<br />
lämmin rentoutumisen tunne leviää selkää pitkin<br />
ylhäältä alaspäin. Kaikki selän lihakset rentoutuvat<br />
ja selälläsi on hyvä olla. Pakaralihakset rentoutuvat.<br />
Lämmin raskas rentoutumisen tunne leviää<br />
reisistä aina varpaisiin asti. Jaloillasi on hyvä olla,<br />
vain hyvä olla. Kaikki vartalon lihakset rentoutuvat.<br />
Kaikki elimet ja hermot rentoutuvat yhä paremmin<br />
ja paremmin.<br />
Vähitellen rupea kiinnittämään enemmän huomiota<br />
sisäänhengitykseen ja kuvittele, miten jokaisella<br />
sisään hengityksellä imet itseesi happea ja<br />
energiaa. Jokainen sisäänhengitys virkistää sinua<br />
ja vetää sinua kohti valvetilaa pois rentoutumisen<br />
utuisesta maailmasta.<br />
Tunnet virkistyväsi hetki hetkeltä ja kiinnität huomiota<br />
ympäriltäsi kuuluviin ääniin ja voit avata<br />
silmäsi ja katsella eteesi aukeavia värejä, muotoja<br />
ja varjoja. Voit myös ruveta liikuttelemaan itseäsi,<br />
sormiasi, käsiäsi, varpaitasi, jalkateriäsi, voit hieroa<br />
kasvojasi, päänahkaasi ja sitten voit venytellä<br />
itseäsi virkeäksi.<br />
Voit aistia oloasi ja kuunnella, miltä nyt tuntuu.<br />
Nouse istumaan patjallasi ja katsele ympärillesi.<br />
Miten rentoutuminen onnistui? Miltä tuntuu? Millaisen<br />
kouluarvosanan antaisit rentoutumisellesi?<br />
Onko kysymyksiä? Haluatko kirjoittaa ajatuksiasi<br />
ja tuntemuksiasi muistiin? Lattialla on vierelläsi<br />
paperia ja kynä. Varataan hetki aikaa kirjoittamiselle,<br />
jonka jälkeen pieni tuokio keskustellaan<br />
kokemuksista.<br />
SJ<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Rentoutumisen harjoittelu<br />
Kesäinen niitty<br />
– progressiivinen rentoutusharjoitus<br />
– luontotarina syvärentousvaiheeseen<br />
Lämmin vaatetus tai peite edistää rentoutumista,<br />
samoin hämärä tai pehmeä valaistus sekä hiljainen,<br />
rauhallinen ympäristö.<br />
Asetu mukavasti selin makuulle, pieni tyyny pään<br />
ja ehkä myös polvien alla. Salli itsesi laskeutua<br />
alustalle, voit jo hengittää rauhassa ja levätä.<br />
Sano itsellesi ennen harjoitusta (paitsi, jos tarkoituksesi<br />
on nukahtaa harjoituksen jälkeen):<br />
”Harjoituksen aikana muistan, että milloin tahansa<br />
voin keskeyttää harjoituksen ja samalla olen<br />
täysin valpas ja toimintakykyinen.”<br />
1. vaihe:<br />
Rentoutumiseen laskeutuminen sovelletun rentoutuksen<br />
tapaan<br />
Purista oikea käsi nyrkkiin ja päästä rennoksi, käsi<br />
saa laskeutua alustalle.<br />
Toista sama hieman kevyemmin.<br />
Purista vasen käsi nyrkkiin ja päästä rennoksi.<br />
Toista sama hieman kevyemmin.<br />
Purista molemmat kädet nyrkkiin, päästä rennoksi,<br />
kädet saavat vapaasti laskeutua alustalle.<br />
Toista sama hieman kevyemmin puristaen.<br />
Ajattele mielessäsi, kuinka rentoutuminen saa<br />
lisääntyä käsissä ja käsivarsissa.<br />
Nosta molempia käsivarsia hieman irti alustasta<br />
(vain pari, kolme senttimetriä).<br />
Säilytä asento hetken ajan, tunne jännitys käsivarsissa<br />
ja rintalihaksissa ja ehkä muuallakin, anna<br />
käsien laskeutua alustalle ja rentoudu.<br />
Pane merkille rentoutumisen tunteen lisääntyminen<br />
kehossasi.<br />
Toista sama hieman kevyemmin kuin äsken.<br />
Rentoudu rauhassa, hengityskin saa vapautua.<br />
Paina molempia hartioita alustaa kohti ja / tai<br />
vedä niitä selän takana yhteen. Tunnet jännityksen<br />
lisääntyvän hartioissasi, anna jännityksen laueta<br />
ja sali hartioiden vapautua ja laskeutua alemmas<br />
Toista sama hieman kevyemmin kuin äsken.<br />
Rentoudu rauhassa.<br />
Paina päätä/takaraivoa hieman voimakkaammin<br />
alustaa kohti, tunnet jännityksen lisääntyvän<br />
niskassa ja selän alueella, salli pään vapautua,<br />
rentoutua ja laskeutua omalla painollaan vapaasti<br />
alustalle.<br />
Toista sama hieman kevyemmin kuin äsken.<br />
Pane merkille, kuinka rentoutuminen saa lisääntyä<br />
enemmän ja enemmän.<br />
Paina oikeaa jalkaa kevyesti kantapäästä alustaa<br />
kohti, tunne jännitys ja päästä se pois, anna jalan<br />
laskeutua omalla painollaan alustalle.<br />
Toista sama hieman kevyemmin kuin äsken.<br />
Ajattele, kuinka rentoutuminen saa lisääntyä.<br />
Paina vasenta jalkaa kantapäästä kevyesti alustaa<br />
kohti, tunne jännitys ja päästä se pois, anna jalan<br />
laskeutua omalla painollaan alustalle.<br />
Toista sama hieman kevyemmin kuin äsken.<br />
Sano itsellesi: Rentoutuminen saa lisääntyä.<br />
Paina molempia jalkoja kevyesti alustaan, anna<br />
jalkojen rentoutua ja laskeutua vapaasti.<br />
Rentoutuminen saa lisääntyä.<br />
Paina molempia jalkoja alustaan kevyemmin<br />
kuin äsken, anna jalkojen rentoutua ja laskeutua<br />
vapaasti alustalle.<br />
Rentoutuminen saa lisääntyä.<br />
103<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
2. vaihe<br />
Kun olet rentoutuneessa tilassa, voit kuvitella mielessäsi<br />
kesäisen niityn.<br />
Sano itsellesi: Olen täysin hereillä, valpas ja toimintakykyinen.<br />
– Harjoitus on päättynyt!<br />
RK<br />
104<br />
Voit kuvitella, miltä kesäinen, kukkiva niitty näyttää...<br />
kuinka aurinko paistaa ja lämmittää maata,<br />
kuinka valkoisia poutapilviä vaeltaa sinisellä<br />
taivaalla ja lauha kesätuuli leyhyttelee hiuksiasi…<br />
voit kuvitella, kuinka kävelet niityn halki johtavaa<br />
polkua, miten lämmin maa tuntuu jalkojesi alla...<br />
kuulet, kuinka heinäsirkat sirittävät… vihreä niitty<br />
levittäytyy ympärilläsi laajana joka puolelle ja<br />
kesäinen taivas kaareutuu sen yllä... näet niityllä<br />
paljon kukkia, puhtaan valkoisia päivänkakkaroita,<br />
sinisiä kissankelloja, ruiskaunokkeja, kirkkaan keltaista<br />
tulikukkaa, puna-apilaa, valkoapilaa... näet,<br />
miten vihreät hennot heinät ja ruohot huojuvat<br />
hiljalleen tulessa ja levittäytyvät yli niityn, orvokit<br />
muodostavat suuria kirjavia mattoja siellä täällä...<br />
huomaat perhosten lentävän niityllä, kukasta<br />
toiseen ja ylös ja alas, keltaiset, siniset, kirjavat<br />
perhoset… pääskyset kaartelevat taivaalla ja kuulet<br />
niiden tirskuvat huudot… kevyt kesätuuli keinuttaa<br />
kasvustoa, tunnet lämpimän, raikkaan tuulen kasvoillasi...<br />
ja auringon kaikkialla ympärilläsi...<br />
Kirsikkapuumetsä<br />
– tarina syvärentoutusvaiheeseen<br />
– kehon ja mielen virkistymiseen, hyvän mielen,<br />
kauneuden, toivon ja elämän arvojen etsimiseen<br />
On kevät. Aurinko helottaa pilvettömällä taivaalla.<br />
Taivaan sininen holvisto kaareutuu yläpuolellasi,<br />
kohoaa korkealle ja leviää maan ääriin. Auringon<br />
lämmin valo leviää kaikkialle. Auringon säteet<br />
tanssivat kullankeltaisina puiden oksilla, pensaiden<br />
lehvästöissä, kukkien terälehdillä, nurmen niityllä.<br />
Huomaat käveleväsi kesäisellä niityllä, meren rannalla.<br />
Niitty laskeutuu loivasti merta kohti. Niityllä<br />
kasvavat kirsikkapuut. Kokonainen kirsikkapuiden<br />
tarha, laaja metsä, levittäytyy rannan niityllä.<br />
Meri välkehtii kirsikkapuiden lomasta, kun lähestyt<br />
puutarhaa. Kirsikkapuut ovat avaamassa valkoisia<br />
kukkanuppujaan. Jotkut ovat jo täydessä kukassa.<br />
Niiden latvusto levittäytyy kuin valkoinen pilvi<br />
sinistä taivasta vasten.<br />
Kuljet rauhassa kesäisen niityn lämpimällä polulla<br />
ja katselet ympärillesi, askel on kevyt ja joustava,<br />
kepeä... on helppo hengittää... on helppo hengittää...<br />
Pysähdyt polulla.<br />
Tunnet olosi virkeäksi... levänneeksi... ja käännyt<br />
ympäri ja lähdet kulkemaan takaisin siihen kohtaan,<br />
josta lähdit niitylle.<br />
3. vaihe<br />
Olet palannut lähtöpaikkaasi. On aika herätä ja<br />
palata täyteen valvetajuntaan. On aika lopettaa<br />
harjoitus.<br />
Kirsikkapuiden valkoinen kukkameri on kuin nuoruutesi<br />
unelma, joka heijastaa valoa lukemattomista,<br />
valkoistakin valkoisemmista terälehdistään.<br />
Voit kuvitella ja nähdä, kuinka koko metsikkö on<br />
pian täydessä kukassa. Sen valoisuus, valkeus ja<br />
kauneus valtaavat mielesi. Raikas, lämmin kevättuuli<br />
leyhyttelee kevyesti puiden latvuksia. Puhtaus,<br />
raikkaus ja kauneus virtaavat lävitsesi.<br />
Tukeva maa ja vihreä nurmi levittäytyvät jalkojesi<br />
alla. Voit hengittää vapaasti. Voit hengittää<br />
avarasti, helposti, kevyesti. Hengität sisään – ulos<br />
– sisään – ulos – sisään – ulos.<br />
Lämmin keväinen tuuli ja auringon valo virtaa<br />
kaikkialla. Valkoiset kirsikkapuut kukkivat kevyinä<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Rentoutumisen harjoittelu<br />
ja iloa täynnä. Tunnet tukevan maan jalkojesi alla<br />
ja kuljet puiden keskellä, valkoisen kukkameren ja<br />
sinisen taivaan alla.<br />
_ _ _<br />
Kuljet takaisin kirsikkapuumetsän laitaa kohti.<br />
Saavut paikkaan, josta lähdit liikkeelle. Hetken<br />
kuluttua on aika palata takaisin täysin hereille,<br />
täyteen päivätajuntaan.<br />
RK<br />
alustalle koko pituudellaan, olkapäästä sormenpäihin<br />
asti.<br />
Voit kuvitella, kuinka annat vasemman käden<br />
laskeutua alustalle koko pituudellaan, olkapäistä<br />
sormenpäihin asti.<br />
Voit kuvitella, kuinka molemmat kädet laskeutuvat<br />
vapaasti, omalla painollaan alemmas ja kuinka<br />
hartiatkin rentoutuvat.<br />
Suuri tammi<br />
– rentoutuminen hengityksen ja mielikuvien avulla<br />
– tavoitteena turvallisuuden kokemisen vahvistaminen,<br />
rentoutuminen ja hengityksen vapautuminen<br />
Asetu mukavasti selin makuulle, pieni tyyny pään<br />
ja myös polvien alla. Salli itsesi laskeutua alustalle,<br />
voit jo hengittää rauhassa ja levätä.<br />
1.vaihe<br />
Seuraa hetken aikaa hengitystäsi, voit panna<br />
merkille, missä tunnet hengitysliikkeen, milloin<br />
alkaa sisäänhengitys, milloin alkaa uloshengitys.<br />
Pane merkille, onko uloshengityksesi pidempi kuin<br />
sisäänhengitys. Salli uloshengityksen tapahtua<br />
rauhallisesti ”loppuun asti”. – Kun hengität rauhallisesti<br />
ja pitkään ulos sekä kiireettömästi ja vapaasti<br />
sisään, parasympaattinen (ei-tahdonlainen) hermostosi<br />
rauhoittuu jokaisen uloshengityksen myötä<br />
enemmän ja enemmän.<br />
Salli sitten hengityksesi vapautua. Lepotilassa<br />
hengittäminen tapahtuu vaivattomasti, itsestään,<br />
refleksien varassa, hengityslihaksisto rentoutuu, sydämen<br />
rytmi ja syke rauhoittuu, verenkierto elpyy.<br />
2. vaihe<br />
Voit kuvitella, kuinka annat oikean käden laskeutua<br />
Voit kuvitella, kuinka hartiat, yläselkä ja niska<br />
rentoutuvat… kuinka pää painuu alustalle omalla<br />
painollaan… kuinka kasvot rentoutuvat…<br />
Voit kuvitella, kuinka rentoutuminen leviää niskaa<br />
ja selkää pitkin alaspäin syvälle selkälihaksiin ja<br />
kuinka koko selkäsi painuu ja leviää alustalle…<br />
…ja kuinka rentoutuminen leviää kasvoilta kaulalle<br />
ja rintakehälle… ja rintakehä laskeutuu jokaisen<br />
uloshengityksen mukana alemmas … rentoutuminen<br />
leviää vatsalle… ja koko vyötärön ympäristöön…<br />
vatsan alue pehmenee ja vapautuu…<br />
… ja rentoutuminen leviää jalkoihin… kuinka molemmat<br />
jalat laskeutuvat alustalle… vapautuvat…<br />
rentoutuvat...<br />
Voit kuvitella, kuinka rentoutuminen lisääntyy<br />
jokaisen uloshengityksen mukana.<br />
Voit sanoa itsellesi 2–3 kertaa uloshengityksen<br />
aikana: ”Rentoudun.”<br />
3. vaihe<br />
Rentoutuneessa olotilassa mieli vapautuu. Voit<br />
helposti kuvitella kesäisen kukkivan niityn ja niityllä<br />
kulkevan polun ja kuinka niitty viettää loivasta<br />
alaspäin meren rantaan...<br />
105<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Voit kuvitella, kuinka kuljet niityn polkua... ja<br />
kuinka näet kauempana niityn laidalla, meren<br />
rannalla suuren, vanhan tammen. Suuri tammi<br />
seisoo rannan kalliolla, rannan töyräällä. Näe jo<br />
kauas, kuinka sen jyhkeä runko ja suuret kyhmyiset<br />
oksat levittäytyvät kaikkiin suuntiin, ylös ja sivuille.<br />
Kuljet polkua yhä lähemmäs suurta puuta. Voit jo<br />
nähdä, kuinka sen raikkaan vihreä lehdistö peittää<br />
korkeaa latvustoa.<br />
Lähestyt tammea, tulet yhä lähemmäs. Näet jo<br />
sammaleen peittämän rungon... paksu harmaa<br />
kaarna näkyy jo selvästi. Saavut aivan tammen<br />
juurelle ja astelet sen oksien alle. Puun runko on<br />
niin suuri, että kätesi eivät yllä sen ympäri... oksat<br />
niin paksut, ettet muista nähneesi yhtä suuria<br />
aiemmin.<br />
Tunnet olosi turvalliseksi suuren puun suojassa,<br />
varmaksi ja rauhalliseksi. Koko olemuksesi on<br />
kesäisen lämmin.<br />
Katsot ylöspäin ja näet auringon valon siivilöityvän<br />
vihreiden, läpikuultavien lehtien läpi. Tammen runsas<br />
lehvästö on kuin vihreä matto, jossa välkehtivät<br />
kultaiset loimet, auringon säteet.<br />
Hengität muutaman kerran syvään sisään... ja<br />
ulos..., tunnet, kuinka hengität sisään auringon<br />
lämpöä... ja ulos...hengität sisään auringon lämpöä<br />
ja tammen lehtien vihreää... ja ulos... hengität<br />
sisään valoa…joka uloshengityksen aikana levittäytyy<br />
joka puolelle kehoasi... tunnet, kuinka auringon<br />
lämmin valo levittäytyy sinussa joka puolelle...<br />
jokaiseen soluun... kaikkialla…<br />
106<br />
Suuri puu seisoo hievahtamatta rannan kallioisella<br />
kumpareella, niityn laidalla. Se on nähnyt päivän<br />
paistavan ja sateen pieksevän rannan kiviä. Se on<br />
kohdannut kesän helteen ja talven pakkaset lukemattomia<br />
kertoja. Se on kestänyt tuulet ja myrskyt<br />
tuskin liikauttamatta oksiaan.<br />
Se on nähnyt ihmisten purjehtivan meren ulapalle<br />
ja takaisin rantaan tuhannet kerrat ja aavistanut<br />
heidän ilonsa ja surunsa, toivon ja epätoivon,<br />
huolet ja urheuden, väsymyksen ja voiman. Suuri<br />
tammi on nähnyt nuoria ja vanhoja, ilakoivia lapsia<br />
ja paljon kokeneita vanhuksia, neitoja, nuorukaisia,<br />
miehiä ja naisia parhaassa iässään, kaikissa<br />
ikäkausissa. Kymmeniä vuosia, satoja vuosia,<br />
tuhannen, kaksituhattakin vuotta se on katsellut<br />
ihmisten elämää.<br />
Ja tarjonnut suojaa kaikille ympärillään.<br />
Istahdat huokaisten tammen juurelle... ja nojat<br />
selkääsi sen paksua, lämmintä kaarnaa vasten.<br />
Tunnet sen rosoisen kaarnan selkääsi vasten.<br />
Hengität rauhassa sisään... ja ulos...<br />
Tunnet olisi kevyeksi ja rauhalliseksi. Tunnet olevasi<br />
jo kyllin levännyt. Päätät nousta seisomaan ja<br />
virkistyneenä venyttelet hieman... ja lähdet jälleen<br />
kulkemaan niityn polkua. Kuljet poispäin suuresta<br />
tammesta rauhallisin, kevein askelin. Pienen matkan<br />
kuljettuasi käännyt vielä katsomaan tammen<br />
runkoa. Huomaat, että pieni sininen perhonen<br />
on lennähtänyt sen vihreänharmaalle kaarnalle.<br />
Tunteeko tammi perhosen tai perhonen tammen<br />
kaarnan, häivähtää mielessäsi…<br />
Käännyt jatkamaan kulkuasi poispäin suuresta<br />
tammen juurelta. Kevein mielin askellat eteenpäin.<br />
Niityn polku on lämmin ja tukeva jalkojesi alla…<br />
askel tuntuu joustavalta… yhä ripeämmin kuljet<br />
takaisin paikkaan, josta hetki sitten lähdit niitylle...<br />
Saavut takaisin paikkaan, josta hetki sitten lähdit<br />
niitylle.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Rentoutumisen harjoittelu<br />
4. vaihe<br />
Sano itsellesi: ”Harjoitus on päättynyt. Olen täysin<br />
hereillä, valpas ja toimintakykyinen.” Hengitä<br />
muutaman kerran syvään sisään ja ulos, venyttele<br />
itsesi virkeäksi ja nouse seisomaan.<br />
RK<br />
Lehmuslehto<br />
– luontotarina syvärentoutusvaiheeseen<br />
Voit kuvitella, kuinka kuljet kesäisen metsän<br />
polkua. Tutut koivut, pensaat ja muutama jyhkeä<br />
mänty reunustaa polkuasi. Pihlajat levittäytyvät<br />
suurina pensaina siellä täällä. On kevät. Kuljet<br />
polkua syvemmälle metsään. Askeleesi on ripeä ja<br />
polku tasainen. Metsä rehevöityy... näet lehtipuita<br />
yhä enemmän... Polku laskeutuu loivaan rinteeseen...<br />
näet jo kaukaa, kuinka loiva metsäinen<br />
rinne on täynnä valkovuokkoja... kuljet mutkittelevaa<br />
polkua rinnettä alaspäin... vuokkoja on kaikkialla...<br />
kuljet valkovuokkorinteen keskellä... niiden<br />
hohtavat valkoiset kukat loistavat auringossa...<br />
Suuret, lehtevät lehmukset levittäytyvät ympärilläsi<br />
avaraksi metsäksi... puiden latvat kohoavat korkealle...linnut<br />
laulavat puissa ja lennähtelevät edes<br />
takaisin. Koko metsä ja maa sädehtivät keväisessä<br />
valossa... Ilma on raikasta hengittää... ja hengitä<br />
sitä sisään... ja ulos... sisään... ja ulos... Metsän<br />
vihreää ja auringon valoa on kaikkialla... Hengität<br />
kevään raikkautta ja auringon valoa sisään... ja<br />
ulos...<br />
RK<br />
Elämää aavikolla<br />
– tarina ryhmän alkuvaiheessa aloittelevalle ryhmälle<br />
– muutoksen tueksi<br />
– myönteisen asenteen etsimiseen<br />
Kun ihminen tarkastelee elämää ympärillään ja<br />
itseään, hän tekee erilaisia havaintoja. Hän havaitsee<br />
erilaisia asioita eri vaiheissa ja eri aikoina, eri<br />
vuodenaikoina, eri viikkoina ja viikonpäivinä voi<br />
havaita erilaisia asioita.<br />
Jonakin hetkenä, ehkä moninakin, olen saattanut<br />
tuntea olevani kuin kuormakameli yksinäisessä,<br />
autiossa, paahteisessa erämaassa. Olen tuntenut<br />
olevani lastattu täyteen erilaisia kantamuksia,<br />
taakkoja, kuormia, joita kaikkia yritän raahata<br />
mukanani eteenpäin.<br />
Elämä ympärillä on kuivaa ja vivahteetonta,<br />
hedelmätöntä, uuvuttavan kuumaa... on kylmää...<br />
Aurinkoa ei näy... ei kuuta taivalla... yön tähdet<br />
peittyvät pilviin... Vain tummat pilvet peittävät<br />
taivaan.<br />
Kameli on vahva ja suuri eläin liikkumaan autiomaassa.<br />
Se jaksaa kulkea pitkiä matkoja<br />
uuvuttavissa olosuhteissa, kameli kulkee pitkiä<br />
matkoja ilman ruokaa ja juomaa. Se on voimakas<br />
ja kestävä. Sen karvapeite on lämmin ja toisin ajoin<br />
taas viileä, tarpeen mukaan.<br />
Autiomaassa olosuhteet vaihtelevat. On polttavaa<br />
hiekkaa ja tuulta, hiekka myrskyää. Mutta autiomaasta<br />
voi löytää myös keitaita, loivia laaksoja<br />
ja jyrkkiä vuorten solia ja niistä voi löytää pieniä<br />
puroja, virtoja... syviä lähteitä... ja lähteiden vesi<br />
on puhdasta ja kirkasta. Maa vihertää vesien<br />
rannoilla. Kasvit työntyvät maasta ja kukkivat. Keitaissa<br />
suuret puut kasvavat ja tuottavat hedelmiä:<br />
taateleita, aprikooseja, kookoshedelmiä...<br />
Kauempana maa on ylävää. Vuorten rinteillä kasvusto<br />
muuttuu yhä runsaammaksi, rehevämmäksi,<br />
tuotteliaammaksi. Keitailla, laaksoissa ja vuorten<br />
rinteillä pilkottaa ihmisasumuksia, erakkoluolia,<br />
kyliä, kaupunkeja.<br />
107<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
108<br />
Suuri taajama, erämaan kaupunki, vilisee väkeä,<br />
kirjavanaan, kirjavissa puvuissaan. Tienoo pöllyää<br />
kameleista, ihmisistä.. autoista, torikaupasta...<br />
teatteri- ja tanssiesityksistä. Kuuluu ihmisten<br />
puhetta, kamelien ja autojen ääniä... laulua... joku<br />
soittaa huiluaan. Huilun ääni kantautuu korviini<br />
kirkkaana lähellä olevien ihmisten joukosta. Eläinten<br />
tuoksuja, ihmisten, ruuan, kukkien tuoksuja<br />
leijailee kaikkialla. Aurinko lämmittää ja valaisee<br />
tienoon kirkkaasti.<br />
Toiset tulevat, toiset lähtevät... kuka minnekin, jokainen<br />
ihminen tietää oman tiensä, sen suunnan,<br />
jonne on menossa ja matkalla, sen pysähtymisen<br />
ajan, jonka juuri hän tarvitsee täällä kylässä ja<br />
tässä keitaassa, ne mielenkiinnon kohteet, joita<br />
hän etsii ja tarvitsee... joita hän tutkii...<br />
Elämä sykkii kaikkialla.<br />
RK<br />
Metsäkauris<br />
– talvinen tarina herkkyyden, myötätunnon ja<br />
lämmön tunteen etsimiseen syvärentoutusvaiheeseen<br />
Taolainen hengitysharjoitus<br />
Taolaisen harjoituksen tavoitteena on vapauttaa<br />
ja avartaa hengitystä, rentouttaa ja virkistää.<br />
Harjoitus on vanha ja siitä on olemassa lukuisia<br />
versioita.<br />
Ennen harjoituksen aloittamista ja myös<br />
harjoituksen jälkeen tarkastellaan hetki, missä ja<br />
minkälaisena hengitysliike tuntuu kehossa: missä<br />
tuntuu päähengitysliike, missä kevyttä myötäliikettä,<br />
minkälainen on hengityksen rytmi jne.<br />
Suositeltavaa on hengittää joka kerta hieman<br />
pidempään ulospäin kuin sisäänpäin.<br />
Näin ei tottumatonkaan harjoittelu aiheuta ylihengitystilaa<br />
(hyperventilaatiota).<br />
Asetu hyvään asentoon selin makuulle. Jalat ovat<br />
vapaasti, polvet suorina alustalla, käsivarret rennosti<br />
vartalon vierellä alustalla.<br />
1. vaihe<br />
Kuvittele mielessäsi, että hengität sisään oikean<br />
käden kautta:<br />
kämmenestä alkaen ranteen, kyynärvarren, kyynärpään,<br />
olkavarren ja olkapään kautta rintakehän<br />
sisään.<br />
Voit kuvitella, kuinka kuljet lumisessa maisemassa,<br />
metsän reunassa, pellon pientareella. Tulet talviseen<br />
metsään, nuorten mäntyjen valloittamalle<br />
niitylle. Näet eläinten polkujen risteilevän lumessa.<br />
Kävelet keskemmälle nuorten mäntyjen lomaan.<br />
Tunnet lumen painuvan polulla jalkojesi alla. Ilma<br />
on lauha, talvinen ja tyyni. Näet metsäkauriin<br />
edessäsi, nuoren ja siron eläimen. Siihen se hypähti,<br />
yhtä korkea kuin sinä, ilmestyi ykskaks aivan<br />
eteesi polulle. Sen ruskeat silmät katsovat sinuun<br />
suurina ja totisesti... kuin arkaillen.. nopeasti siro<br />
kauris pyyhkäisee poskeasi... kevyesti ja pehmeästi...<br />
ja juoksee pois. Mietit, mitä se tahtoikaan<br />
sanoa...<br />
RK<br />
Kuvittele sen jälkeen, että hengität ulos samaa<br />
reittiä päinvastoin:<br />
rintakehästä ulos oikean olkapään kautta, olkavarren,<br />
kyynärpään, kyynärvarren, ranteen ja<br />
kämmenen kautta.<br />
Kuvittele samoin hengittäväsi sisään vasemman<br />
käden kautta:<br />
kämmenestä alkaen ranteen ja kyynärvarren<br />
kautta, kyynärpään, olkavarren ja olkapään kautta<br />
rintakehän sisään.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Rentoutumisen harjoittelu<br />
Kuvittele samoin, että hengität samaa reittiä ulos:<br />
olkapään, olkavarren, kyynärpään, kyynärvarren,<br />
ranteen ja kämmenen kautta ulos<br />
Kuvittele edelleen hengittäväsi oikean käden kautta<br />
sisään ja sitten hengittäväsi ulos vasemman käden<br />
kautta. Kuvittele sitten hengittäväsi vasemman<br />
käden kautta sisään ja sitten oikean käden kautta<br />
ulos.<br />
2. vaihe<br />
Kuvittele nyt mielessäsi, että hengität oikean jalan<br />
kautta sisään varpaista alkaen jalkaterän kautta,<br />
nilkan, säären, polven, reiden ja lonkan kautta<br />
sisään lantioon ja samaa reittiä ulos päinvastaisessa<br />
järjestyksessä: oikean lonkan, reiden, polven,<br />
säären, nilkan, jalkaterän ja varpaiden kautta ulos.<br />
Kuvittele, että hengität samoin vasemman jalan<br />
kautta sisään ja samaa reittiä ulos.<br />
Kuvittele vielä hengittäväsi oikean jalan kautta sisään<br />
ja vasemman jalan kautta ulos ja sen jälkeen<br />
vasemman jalan kautta sisään ja oikean jalan<br />
kautta ulos<br />
4. vaihe<br />
Kuvittele vielä, että hengität sisään selästä selkärangan<br />
kohdalta lapaluiden välistä ja edelleen<br />
pitkin kylkiluita rintakehän ympäri rintakehän<br />
eteen kohti rintalastaa.<br />
Ja kuvittele, että hengität ulospäin samaa reittiä<br />
rintalastan ja kylkiluiden kautta rintakehän ympäri<br />
taaksepäin selkärankaa kohti ja viimein lapaluiden<br />
välistä ulos.<br />
Mikäli tunnet huimausta, kehon eri osien puutumista,<br />
pistelyä, hengittäminen tuntuu hyvin<br />
raskaalta tms., olet ehkä hengittänyt korostuneesti<br />
sisäänpäin tai elimistösi on muuten tottumaton<br />
tehostettuun hengitykseen. Kevennä harjoitusta<br />
ja anna hengityksen kulkea välillä aivan vapaasti,<br />
kunnes tilapäinen reaktio on hävinnyt.<br />
Hengittäminen on helppoa, kevyttä, vaivatonta,<br />
avaraa!<br />
Lähde: Bartal et Ne´ehman, The Metaphoric Body.<br />
Suomentanut tekstiä mukaillen Raija Kiiski.<br />
109<br />
3. vaihe<br />
Kuvittele vielä, että hengität sisään pitkin selkärankaa<br />
alhaalta häntäluusta alkaen nikama nikamalta<br />
ylöspäin niskaan asti ja sen jälkeen pään kautta<br />
päälaelle.<br />
Ja kuvittele sitten hengittäväsi ulos kasvojen kautta,<br />
kaulan, rintakehän, vatsan ja lantion pohjan<br />
kautta ulos.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
3 MIELIKUVAHARJOITUKSIA<br />
110<br />
Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoitus<br />
Mielikuvissa kaikki aistit ovat mukana ja mielikuvat<br />
herkistävät aisteja. Mielikuvitusta voi<br />
kouluttaa, samoin aisteja: näköä, kuuloa, tuntoa,<br />
hajua ja makuja. Mielikuvituksen avulla unelmat<br />
ja ihanteet alkavat elää. Mielikuvat on voimakas<br />
menetelmä, jolla jokainen voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa<br />
ja sitä kautta omaan hyvinvointiinsa.<br />
Tärkeintä ihmiselle on hänen oma mielikuvansa<br />
itsestään.<br />
Hyvinvoivan minän -mielikuvaharjoituksessa<br />
etsitään tietoisesti omaa mielikuvaa hyvinvoivasta<br />
itsestä. Harjoituksen jälkeen on hyvä kirjoittaa<br />
muutama sana muistiin omasta mielikuvasta,<br />
sillä niillä on taipumus häipyä mielestä kuin unikuvilla<br />
todella hyvin.<br />
Harjoitus voidaan tehdä istuen pöydän ääressä<br />
erillisenä harjoituksena tai se voidaan yhdistää<br />
rentoutus- tai tietoisuustaitoharjoitukseen, joka<br />
tehdään joko istuen tai lattialla maaten. Seuraava<br />
ohje on istumaharjoitusta varten. Harjoitukseen<br />
on hyvä varata aikaa noin puoli tuntia.<br />
Harjoituksen aluksi pyydän sinua hetkisen ajattelemaan,<br />
mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa. Yritä<br />
ajatella itseäsi mahdollisimman hyvinvoivana.<br />
Tämän helpottamiseksi voit palauttaa mieleesi<br />
niitä hetkiä tai aikoja elämässäsi, jolloin olet voinut<br />
todella hyvin.<br />
2. vaihe<br />
Hengitä muutama kerta sisään ja ulos. Tunne,<br />
miten mielesi rauhoittuu.<br />
Voit sulkea silmäsi, jos haluat tai suunnata katseesi<br />
alas lattiaan tai käsiisi.<br />
3. vaihe<br />
Näe mielessäsi kotiovesi. Katso sitä tarkkaan, kokoa,<br />
värejä, yksityiskohtia jne.<br />
4. vaihe<br />
Näe itsesi kotiovesi ulkopuolella oikein hyvinvoivana<br />
ja jaksavana.<br />
Kuvittele, miltä näytät (asento, ilme, ulkonäkö),<br />
miltä kuulostat (ääni, hengitys). Voit esim. kuvitella,<br />
että tapaat jonkun tai kännykkä soi ja saat<br />
kertoa kuulumisiasi oikein hyvinvoivana. Kuvittele<br />
myös, miltä sinusta tuntuu (energisyys, mieliala).<br />
Voit myös nähdä itsesi liikkuvan ja askelten rytmi,<br />
napakkuus, tempo kertovat paljon olostasi.<br />
5. vaihe<br />
Voit kuvitella astuvasi sisään tuohon mielikuvaan,<br />
nauti olostasi.<br />
6. vaihe<br />
Sitten voit hieman liikutella itseäsi, avata silmäsi ja<br />
palata tilanteeseen, jossa olet.<br />
1. vaihe<br />
Ota hyvä asento tuolilla niin, että on selkä suorana<br />
ja pää ylväänä hartioiden päällä, jalat lattialla.<br />
7. vaihe (kirjoitusvaihe)<br />
Vieressäsi on paperia ja kynä. Kirjoita itsellesi muistiin,<br />
miltä tuntui voida erittäin hyvin.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Mielikuvaharjoituksia<br />
8. vaihe<br />
Pyydän sinua palaamaan tähän mielikuvaan joka<br />
päivä monta kertaa ja lisäämään siihen yksityiskohtia.<br />
Katsele sitä tarkkaan. Tarkista samalla,<br />
miten hyvin juuri nyt voit ja olisiko jotain, mitä<br />
voisit tehdä hyvinvointisi eteen juuri nyt.<br />
9. vaihe<br />
Jatka harjoituksen tekemistä viikkoja, kuukausia<br />
– kunnes se automatisoituu niin, että aina kun<br />
avaat kotiovesi, automaattisesti tarkistat, miten<br />
hyvin nyt voit ja mitä sinun tulee tänään tehdä<br />
oman hyvinvointisi parantamiseksi. Voit assosioida<br />
Hyvinvoivan minän -mielikuvan, mihin tahansa<br />
haluat esim. hammasharjaan tai jääkaapin oveen.<br />
Pääasia on, että se tulee joka päivä monta kertaa<br />
mieleesi ja aina voit tarkistaa, että mitä kuuluu<br />
hyvinvoinnillesi ja mitä nyt tänään voit tehdä sen<br />
parantamiseksi.<br />
olla rauhallista, mutta keskivaiheilla se voi olla<br />
vauhdikkaampaa ja loppua kohden taas maltillisempaa.<br />
Työskentely on huikea elämys kurssilaisille<br />
ja jättää pysyvän muiston ja vaikuttaa<br />
todella pitkään. Työskentelyn jälkeen suositellaan<br />
kurssilaisia varaamaan aikaa kokemuksen sulattamiselle,<br />
koska sillä tavalla saadaan harjoitukseen<br />
vielä enemmän tehoa.<br />
Ennen harjoitusta levitetään patjat, tyynyt ja<br />
peitot lattialle. Jokaiselle kuntoutujalle laitetaan<br />
pöydälle kasa aikakausilehtiä, sakset, liimaa ja paperia.<br />
Kurssilaiset ovat kotitehtävinä jo valinneet<br />
omaa hyvinvointiaan esittäviä kuvia, jotka he nyt<br />
laittavat omalle pöydälleen.<br />
1. vaihe<br />
Harjoitus aloitetaan tekemällä hetken aikaa Höyhenenkevyt<br />
hengitys – hengityksen tarkkailuharjoitusta.<br />
(s. 100)<br />
Hyvinvoivan minän -mielikuva muistuttaa sinua<br />
itsesi hoitamisen tärkeydestä ja tuo sen tietoisuuteesi.<br />
Kaikki, mitä ajattelet, saa voimaa ja kasvaa.<br />
Hyvinvoiva minän mielikuva antaa sinulle voimaa<br />
ja suuntaa.<br />
SJ<br />
2. vaihe<br />
Sen jälkeen tehdään Hyvinvoiva minä -mielikuvaharjoitus<br />
kirjoitusvaiheeseen saakka (s. 110).<br />
Kun päästään siihen asti, missä nautitaan tästä<br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> olotilasta, alkaa työskentely hyvinvointisuunnitelman<br />
parissa.<br />
111<br />
Kohti hyvinvointia rentoutumisen ja<br />
kuvakollaasin avulla<br />
Tämän harjoituksen tavoitteena on syventää<br />
omaa hyvinvointisuunnitelmaa. Harjoitusta voidaan<br />
käyttää myös suppeammin keskittyen vain<br />
esimerkiksi johonkin hyvinvointisuunnitelman<br />
osa-alueeseen.<br />
Ensin rentoudutaan alitajunnasta nousevien<br />
omien mielikuvien avulla ja sen jälkeen<br />
elävöitetään mielikuvia kuvien avulla. Taustalla<br />
soi musiikki. Kuvat ja musiikki yhdessä siivittävät<br />
suunnitelmia, ja ennen pitkää kurssilaiset<br />
sukeltavat luovuuden virtaan ja pääsevät nauttimaan<br />
flow-kokemuksesta. Musiikki voi alkuun<br />
3. vaihe<br />
Keskity aistimaan ja nauttimaan omasta hyvinvoinnistasi!<br />
Nauti siitä, miltä tuntuu, kuulostaa ja näyttää.<br />
Mieleesi nousee ajatus, että kunpa aina voisi voida<br />
näin hyvin.<br />
Seuraavaksi nouseekin mieleen kysymys, että miten<br />
se olisi mahdollista ja olisiko jotain, mitä itse voisit<br />
tehdä sen eteen.<br />
Nyt siirrytäänkin pohtimaan ja suunnittelemaan,<br />
millä kaikilla tavoilla voit itse vaikuttaa omaan<br />
hyvinvointiisi.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
112<br />
Aloitetaan psyykkisestä hyvinvoinnista. Mieti mitä<br />
kaikkea voisit tehdä, jotta voisit paremmin psyykkisesti.<br />
Jos esimerkiksi haluaisit olla psyykkisesti jaksavampi,<br />
energisempi, voisit mielikuvissasi nähdä,<br />
miten rupeat muutamaan elämäntapoja niin,<br />
että unesi laatu ja pituus paranee. Voit nähdä,<br />
miten rauhoitat elämääsi, vähennät esimerkiksi<br />
tv:n katselua ja tietokonetyöskentelyä myöhäisillan<br />
tunteina. Sen sijaan voit lähteä vaikka rauhalliselle,<br />
ellei suorastaan meditoivalle kävelylle. Tiedät, mikä<br />
sinua rentouttaa ja se voi olla esim. sauna tai lämmin<br />
suihku ulkoilun jälkeen. Näe ja tunne, miten<br />
raukeana nautit suihkun hivelevästä kosketuksesta<br />
ja suihkugeelin suloisesta tuoksusta. Tämän jälkeen<br />
voit vielä nauttia jotain helposti sulavaa, hiilihydraattipitoista<br />
iltapalaa kaikessa rauhassa, mahdollisesti<br />
jopa syödä se meditoiden. Tämän jälkeen<br />
voit nähdä ja aistia, miten kaikessa rauhassa siirryt<br />
puhtaana, tuoksuvien lakanoiden väliin ja sopivan<br />
viileässä, raikkaassa huoneilmassa. Jos haluat, voit<br />
laittaa soimaan jotain rentouttavaa musiikkia tai<br />
rentoutus-cd:n, jonka avulla nukahdat helposti.<br />
Tai sitten voit kuvitella, miten rupeat seuraamaan<br />
hengitystäsi ja aistit, miten jokainen uloshengitys<br />
rentouttaa sinua aina lisää. Pian näet, miten vaivut<br />
syvään uneen. Näet vielä, miten aamulla herätessäsi<br />
tunnet virkistyneesi ja olet hyväntuulinen.<br />
Sen jälkeen voit valita jonkun muun alueen, johon<br />
haluat muutosta ja samalla tavalla kuvitella, millä<br />
tavalla toimit tavoitteeseesi päästäksesi. Kysymyksessä<br />
voi olla mikä vaan, kuten mieliala, innostus,<br />
luovuus, tasapaino, rauha, itsensä kehittäminen,<br />
henkinen kasvaminen, hengellisyys jne. Kuvittele,<br />
miten se tapahtuu ja nauti tekemisestä ja tavoittelemisesta<br />
sekä siitä, kun kuvittelet saavuttaneesi<br />
päämääräsi.<br />
Seuraavaksi keskitytään hetkeksi Hyvinvointisuunnitelmasi<br />
fyysiseen osuuteen. Miten haluaisit kohentaa<br />
fyysistä hyvinvointiasi. Onko sinulla joitain<br />
tiettyjä kohteita, esim. niska-hartiaseutu, alaselkä,<br />
jotka kaipaavat huoltoa. Vai haluatko yleiskuntoa<br />
tai kestävyyttä? Haluatko rauhoittua ja virkistyä<br />
liikunnan avulla? Mitä tavoitteita sinulla on? Mitä<br />
eri keinoja tiedät? Näe itsesi esim. lenkkipolulla,<br />
tunne maasto askeltesi alla, kuusen pihkan tuoksu<br />
nenässäsi, raikas ilma keuhkoissasi, kehosi nautinto<br />
liikkumisen johdosta jne. ja se, mitä kohti olet<br />
pyrkimässä. Mitä muuta haluat ruumiillesi tarjota<br />
esim. ravintopuolella, levossa, hierontaa, hoitoa<br />
jne. näe kaikki tapahtumassa ja nauti siitä.<br />
Sitten on sosiaalisen elämän vuoro. Miten on<br />
ihmissuhteittesi laita, löytyykö sieltä parantamisen<br />
varaa? Yksityiselämän puolella, työmaailman puolella?<br />
Voit valita tarkastelun kohteeksi, minkä haluat<br />
ja mieti keinoja, joilla teidät voivasi vaikuttaa<br />
haluamallasi tavalla lähipiirisi verkostoihin. Anna<br />
aikaa, huomiota, mitä kaikkea tilanne tarvitsee.<br />
Näe tilanne toiminnassa, nauti onnistumisesta.<br />
Neljänneksi keskitytään energisyyteen, jaksamiseen<br />
ja voimien keräämiseen. Millä tavalla tiedät<br />
voivasi ”ladata akkuasi”? Mitä eri keinoja sinulla<br />
siihen on? Onko tullut jotain uusia keinoja? Näe<br />
mielikuvissasi itsesi hoitamassa omaa jaksamistasi<br />
tietoisesti ja nauti siitä. Näin teet itsellesi hyvää.<br />
Hyvä olosi ja vitaliteettisi kasvavat. Mitä muuta<br />
voit tehdä? Kuvittele, että olet onnistunut ja<br />
energiapankkisi on täynnä. Miten upealta tuntuu?<br />
Nauti siitä.<br />
Tällaisia erilaisia mielikuvien avulla tapahtuvia<br />
keinoja sinulla on, joiden avulla voit hoitaa omaa<br />
hyvinvointiasi, joilla voit ikään kuin ”kuivaharjoitella”<br />
hyvinvointisuunnitelmasi toteuttamista.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Mielikuvaharjoituksia<br />
Seuraavaksi pyydän, että hieman liikuttelet itseäsi<br />
siinä patjalla ja valmistaudut nousemaan ylös.<br />
Sitten siirryt istumaan valitsemasi pöydän äärelle<br />
hiljaisuuden vallitessa ja äskeisistä mielikuvista<br />
kiinni pitäen. Pöydällä on tuomasi kuvat ja kuvalehtiä,<br />
paperia, liimaa ja sakset ja pyydän, että<br />
rupeat selailemaan niitä kaikessa rauhassa. Laitan<br />
rauhallista taustamusiikkia soimaan. Aina kun<br />
eteesi tulee sellainen kuva, teksti tai väri, joka sopii<br />
sinun omaan hyvinvointisuunnitelmaasi johonkin<br />
kohtaan, ota se itsellesi talteen. Myöhemmin noin<br />
tunnin kuluttua voit ruveta liimaamaan kuvia<br />
papereille näiden neljän teeman mukaan: psyykkinen<br />
hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, yhteisöllinen,<br />
sosiaalinen hyvinvointi ja energisyys, jaksaminen.<br />
Kun kaikki kuvakollaasit ovat valmiit, kokoonnutaan<br />
piiriin ja kuvakollaasit asetetaan lattialle<br />
jokaisen eteen. Nyt pyydän miettimään, mitä<br />
haluaisit kertoa omasta hyvinvointisuunnitelmasi<br />
kurssilaisille. Sitä ennen haluan kuitenkin kertoa,<br />
mitä kaikkea tässä kuvakollaasin tekoprosessissa<br />
tapahtui ja sinä aikana te kurssilaiset saatte<br />
etäisyyttä harjoitukseen ja tunnelmiinne. Tämä on<br />
taideterapeuttinen harjoitus, ja sen avulla opimme<br />
tuntemaan itseämme entistä paremmin. Työskentelemme<br />
oman alitajuisen mielemme kanssa ja<br />
valitsemamme kuvat kertovat meille itsellemme<br />
asioita itsestämme, joita tiedämme, vaikka emme<br />
tietäneet tietävämme. Kuvat aukeavat vähitellen<br />
lähipäivinä ja viikkoina ja niitä kannattaa katsella.<br />
Harjoituksessa autetaan suunnitelmia toteutumaan<br />
panemalla tietoinen ja alitajuinen mieli tekemään<br />
yhteistyötä. Kuvilla on paljon merkityksiä,<br />
jokaiselle kuitenkin omanlaisiansa. Tämän lyhyen<br />
taustatiedon jälkeen jokainen joka haluaa, voi kertoa<br />
hieman esitellä hyvinvointikollaasiaan. Yleensä<br />
kaikki haluavat. Hyvinvointikollaasi on hyvä laittaa<br />
kotona johonkin näkyvälle paikalle niin, että se<br />
muistuttaa kaikesta siitä, mikä itselle hyvää ja mitä<br />
olisi hyvä tästä lähtien päivittäin ruveta tekemään<br />
oman hyvinvointinsa parantamiseksi. Lopuksi<br />
vielä keskustelemme tästä prosessista, miltä se on<br />
tuntunut.<br />
Kuvakollaasi voidaan tiivistää sanoiksi kirjoittamalla<br />
niin, että jokainen sanallistaa hyvinvointisuunnitelmansa<br />
päiväkirjaan. Sekä sanallinen pohdinta<br />
ja kirjoittaminen että kuvakolaasi tukevat toinen<br />
toisiaan. Toinen ajattelee enemmän kuvallisesti,<br />
toinen kenties käsitteellisesti ja toimii sen mukaan.<br />
Molemmat hyvinvointisuunnitelmat inspiroivat ja<br />
vahvistavat kurssilaisia pitämään huolta itsestään.<br />
Koska aika ei riitä koko hyvinvointisuunnitelman<br />
kirjoittamiseen, se jää kotitehtäväksi ja saatte tuoda<br />
sen mukananne seurantapäivään.<br />
Yhtä hyvin siitä voi tehdä Exel-taulukon tai laittaa<br />
kännykkään kirjanpitoa suorituksista. Kukin valitsee<br />
mielensä mukaisen tavan kirjata hyvinvointisuunnitelmansa<br />
edistymistä.<br />
Lähde: taideterapeutit Rolinda Moss ja Sandra Robbins,<br />
Pratt Institute, New York.<br />
SJ<br />
113<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
4 LIIKUNTA TEEMANA JA HARJOITUKSET<br />
114<br />
Itsensä hoitaminen on pitkän ja monimuotoisen<br />
persoonallisen kehityksen tulos. Aikuisikään<br />
mennessä sitä ovat pitkään muokanneet henkilön<br />
erilaiset kokemukset, tottumukset ja mieltymykset.<br />
Lyhyessä interventiossa onkin paikallaan<br />
vahvistaa juuri sitä myönteiseksi koettua, johon<br />
henkilö on jo suuntautunut ja johon hänen on<br />
helpointa tarttua.<br />
Jokainen ihminen voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa<br />
tietyissä puitteissa. Arki- ja kuntoliikuntaa<br />
voi käyttää niin stressaavista tilanteista palautumiseen<br />
kuin terveysvaikutusten tavoittelemiseen.<br />
Liikunta rentouttaa kehoa ja mieltä. Se aktivoi<br />
ja tasapainottaa keskushermostoa. Kävellessä<br />
tai lenkillä mielen sisältö järjestyy uudelleen<br />
lukuisista kokemuksista ja asioista täyttyneen<br />
päivän jälkeen. Se edistää hyvää unta ja palautumista<br />
yön aikana. Sopivasti annosteltu liikunta<br />
ja ruumiillinen ponnistelu vaikuttavat monin eri<br />
tavoin suotuisasti terveyteen. Keskittymiskyvyn ja<br />
vireyden lisääntyminen, rauhoittuminen ja rentoutuminen,<br />
palautuminen henkisistä paineista,<br />
aloitekykyisyyden ja itseluottamuksen vahvistuminen<br />
on mahdollista liikunnan avulla.<br />
Liikkumisen projektit<br />
Liikkumistapojen ja liikunnan harrastamisen<br />
taustalta voidaan löytää erilaisia arvoja. Henkilöt<br />
toimivat erilaisista lähtökohdista ja pyrkivät erilaisiin<br />
päämääriin, vaikka harrastus ja näkyvä liike<br />
olisivat jopa sama. Erilaisia suhtautumistapoja on<br />
luonnehdittu henkilöiden toteuttamiksi projekteiksi<br />
ja ne voidaan erotella neljäksi eri projektiksi:<br />
voiton, terveyden, ilmaisun ja itsen projekti.<br />
Voiton projektit ovat tuttuja kilpaliikunnan ja<br />
urheilun parista. Siinä liikunnan harrastaminen<br />
on voimakkaasti kilpailun ja kilvoittelun värittämää.<br />
Kilpailun avulla saavutetaan kunniaa,<br />
mainetta, rahaa jne. Urheilusuorituksessa kehosta<br />
tulee objekti, jota toiset ihmiset ja myös monet<br />
ulkopuoliset tahot, kuten julkisuus, tutkivat ja<br />
määrittävät. Ne kertovat, milloin kilpailija onnistui<br />
ja on hyvä. Kenties kilvoittelija tai urheilija<br />
itsekin suhtautuu omaan kehoonsa kaikki esteet<br />
voittavana hallitsijana. Ihminen itsekin määrittelee<br />
itseään kuin ulkoapäin, kuin peilin kautta.<br />
Terveyden projekti alkaa kiinnostaa ihmistä<br />
usein siinä vaiheessa, kun terveys koetaan uhatuksi<br />
tai iän lisääntyessä. Terveyden projekteissa<br />
korostuvat kehollisuuden materiaalinen puoli,<br />
biologiset ominaisuudet ja tarpeet. Henkilö tavoittelee<br />
aivan tiettyjä terveysvaikutuksia ja kehollisia<br />
ominaisuuksia, kuten parempaa yleiskuntoa<br />
ja kestävyyttä, parempaa tuki- ja liikuntaelimistön<br />
toimintakykyä aivan tietyllä tavalla, mikä motivoi<br />
häntä.<br />
Ilmaisun projekteja toteutetaan taiteen parissa,<br />
mutta myös lasten leikeissä, tanssin parissa ja<br />
luovassa liikunnassa. Niissä kokemuksille, liikunnan<br />
symbolisille mahdollisuuksille ja elämyksellisyydelle<br />
annetaan arvoa. Liikkumisen avulla<br />
halutaan ilmentää ja ilmaista jotakin toisille.<br />
Ilmaisuliikunnassa tulee esiin henkilöiden välinen<br />
vastavuoroisuus ja ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus<br />
toisella tavalla kuin voiton projekteissa.<br />
Itsen projekti alkaa kehittyä, kun ihminen<br />
haluaa liikunnan avulla oppia tuntemaan<br />
enemmän itseään ja löytää uusia ominaisuuksia<br />
itsestään. Itsen projektissa henkilöllä on voimakas<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Liikunta teemana ja harjoitukset<br />
yhteys omaan kehoonsa elävänä, ymmärtävänä,<br />
tekemisessään läsnä olevana ihmisenä. Silloin<br />
kokemus ja sen tutkiminen on liikkujalle ensisijaista.<br />
Kun hän löytää jotakin kiinnostavaa, hän<br />
tutkii, vahvistaa tai elävöittää sitä valikoiden ja<br />
tietoisesti. Monet itämaiset liikuntalajit ovat tunnettuja<br />
itsensä tutkimisen menetelminä, mutta<br />
mikä tahansa liikkumisen ja tekemisen tapa voi<br />
muodostua itsen projektiksi sopivan harjoittelun<br />
ja huomion suuntaamisen myötä.<br />
Mikäli <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla<br />
ohjaajat eivät ohjaa liikuntaharjoituksia varsinaisina<br />
tietoisuustaitoharjoituksina, heidän<br />
tulisi tutustua uupumuksesta palautumiseen ja<br />
elpymistä edistäviin harjoituksiin. Niitä voivat<br />
olla erilaiset joustavuus- ja venyttelyharjoitukset,<br />
joissa kiinnitetään huomiota hengitykseen.<br />
Aerobisina harjoituksina voidaan toteuttaa<br />
kävelylenkkejä, sauvakävelyä ja kaikkea sellaista,<br />
jotka kurssiolosuhteissa on mahdollista toteuttaa<br />
ja joista ryhmä kiinnostuu. Liikkuminen vaikuttaa<br />
aina vireyteen, ja olipa kurssilla tutustuttavaksi<br />
valittu liikuntalaji mikä tahansa, kurssilaisille voi<br />
olla uutta huomion kiinnittäminen tietoisesti<br />
omaan itseen. Tällöin huomion kohteina ovat<br />
aistikokemukset, vireys- ja energiatilan muutokset<br />
sekä rauhoittumis- ja keskittymiskyvyt. Mielialan<br />
muutoksia ja rentoutumisen kokemuksia voidaan<br />
myös tarkkailla. Kurssipäivään on luontevaa sovittaa<br />
tietoinen liikeharjoitus, tai chi -tuokio tai muu<br />
vastaava. Se voidaan toteuttaa myös taukojumpan<br />
omaisesti.<br />
Harjoitukset toteutetaan niin, että ohjaaja<br />
auttaa sanallisesti huomion kohdistamista kehollisiin<br />
aistikokemuksiin, harjoituskokemusten<br />
tunnelmiin ja mielikuviin – kaikkeen siihen, mitä<br />
liikkuessa itsessä ja harjoitustilanteessa havaitsee.<br />
Liikkumistapahtuma on silloin huomion tietoista<br />
keskittämistä ja keskittymisen harjoittelua. Kun<br />
kykenee keskittymään, rauhoittuu. Kun rauhoittuu,<br />
kykenee keskittymään. Jo pelkästään se, että<br />
henkilö kääntää huomioon kehoonsa, rauhoittaa<br />
häntä.<br />
RK<br />
Harjoituksia liikkumiskokemusten<br />
tarkasteluun<br />
1) Reflektoivan keskustelun virittämiseen:<br />
Kuvaa jokin hyvältä tuntunut liikkumistapahtuma<br />
kirjoittamalla siitä pieni tarina, runo tai piirtämällä<br />
siitä kuva. Voit kuvata mitä tahansa liikuntalajia<br />
tai muuta ruumiillista toimintaa, kuten puutarhan<br />
hoitoa, marjamatkaa ym. Mikä siinä kiinnittää<br />
huomiotasi?<br />
Muistele niitä tilanteita, joissa olet nauttinut jostakin<br />
liikuntaan liittyvästä. Minkälainen se kokemus<br />
on ollut juuri sinun kokemanasi?<br />
– –<br />
Joskus on helpompi kuvata tilanne kuin kokemus,<br />
piirtää siitä jotakin paperille tai vastailla toisen<br />
esittämiin kysymyksiin, kuin saattaa kehollinen<br />
kokemus sanoiksi.<br />
2) Havainnoinnin kehittämiseen:<br />
Kuvaa yksi tai useampi liikuntatapahtuma piirtäen<br />
tai kertoen sanallisesti: mitä havaitsit omassa<br />
kehossasi, mitä koit, minkälaisia ajatuksia ja tunnelmia<br />
tapahtuma sinussa herätti.<br />
3) Sanoiksi pukemisen vahvistamiseen:<br />
Keskustele valitsemasi henkilön kanssa liikuntatapahtumastasi:<br />
havainnoistasi ja kokemuksistasi,<br />
tapahtuman herättämistä ajatuksista, tunnelmista<br />
ja mielikuvista.<br />
4) Omien suhtautumistapojen tarkasteluun:<br />
Pohdi, miten hyväksyt tai et hyväksy joitain havaitsemiasi<br />
asioita liikkuessasi: Keskustele valitsemasi<br />
henkilön kanssa, miksi on vaikea hyväksyä jotain<br />
115<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
116<br />
havaitsemaasi. Pyri kuuntelemaan ja ymmärtämään<br />
myös, mitä toinen henkilö sanoo, ja mieti<br />
omaa näkemystäsi ilman, että luopuisit siitä.<br />
5) <strong>Oman</strong> tavoitteen ja minäkuvan vahvistamiseen:<br />
Luo elävä mielikuva siitä, minkälainen olet, kun<br />
liikut haluamallasi tavalla. Apuna voit käyttää mielikuvitusta,<br />
piirtämistä tai kirjoittamista: Kuvittele<br />
itsesi liikkumassa ja etsi mielikuvallesi tai kokemuksellesi<br />
symbolinen ilmaisu: ”Minä olen kuin . . .”<br />
6) Ryhmässä työskentelyyn tai kotitehtäväksi:<br />
Keskustele toverisi kanssa, mikä tekee liikuntakokemuksesta<br />
hyvän juuri sinulle:<br />
Pohdi ja kirjoita muistiin, minkälainen liikunta voi<br />
tällä hetkellä muodostua juuri sinulle <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähteeksi? Mihin ja minkälaista liikuntaa tarvitset<br />
ja miksi? Miten voit tehdä sen niin, että saat siitä<br />
juuri sen, mitä tavoittelet?<br />
7) Ryhmässä työskentelyyn tai kotitehtäväksi.<br />
Merkitysten etsimisen harjoitus:<br />
Pohdi jotakin sinulle merkittävää liikkumistapahtumaa<br />
tai liikkumisen tapaa, -lajia. Minkälaisen<br />
merkityksen jokin jo toteuttamasi liikunta on saanut<br />
mielessäsi? Mikä siinä on sinulle tärkeää? Mitä<br />
hyvää sen avulla saat itsellesi? Keskustele löydöistäsi<br />
valitsemasi henkilön kanssa.<br />
8) Ryhmässä pohdittavaa:<br />
Miten liikuntatuokion toteuttaminen onnistuu?<br />
Mikä saa sinut aloittamaan, tarttumaan asiaan,<br />
ryhtymään siihen?<br />
9) Ryhmässä pohdittavaa. Omaksumisen ja<br />
integraation tukemiseen:<br />
Miten olet onnistunut toteuttamaan liikunta-suunnitelmaasi?<br />
Mitä hyvää olet sen avulla jo saanut?<br />
Huomaa pienikin edistyminen. Onko jokin etsimäsi<br />
hyvä ja liikunnalla tavoittelemasi ominaisuus jo<br />
lisääntynyt sinussa? Mistä ja miten sen havaitset?<br />
10) Ryhmässä tai kotona toteuttava tehtävä:<br />
Tee itsellesi selkeä suunnitelma, missä, milloin ja<br />
millä tavalla liikut.<br />
Miten silloin hoidat kehoasi liikkeen ja ruumiillisen<br />
toiminnan avulla?<br />
Miten ja milloin hoidat itseäsi lepäämällä ja rentoutumalla?<br />
11) Toteutuksen arviointiin ja suunnitelman<br />
tarkentamiseen:<br />
Tarkastele toteuttamaasi liikuntaa, kysy itseltäsi,<br />
mikä nyt tai edelleen on tärkeää ja tarpeellista?<br />
Mitä olet saanut ja mitä edelleen tarvitset? Onko<br />
mielenkiintosi edelleen vireä vai suuntautuuko se<br />
uusiin aiheisiin? Mihin olet tullut ja miten toimit<br />
jatkossa?<br />
12) Ryhmässä tai kotona toteuttava tehtävä:<br />
Tee itsellesi päivitetty järjestelmällinen suunnitelma<br />
siitä, mitä teet, millä tavalla ja missä liikut, kuinka<br />
usein ja minkälaisella intensiteetillä.<br />
RK<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
5 Sanat, tarinat ja kuvat voimavarana<br />
Voimauttava puhe<br />
Puhuttu kieli välittää omanlaistaan energiaa.<br />
Kuntoutussäätiön voimavarasuuntautuneessa<br />
työssä on tätä kuvattu luonnehtimalla puhuttua<br />
kieltä kahdella tavalla, toista hallinnan kieleksi ja<br />
toista voiman ja vapauden kieleksi. Nämä luonnehdinnat<br />
kertovat kielen vaikutuksista puhujaan<br />
ja kuulijaan. Kun puhe kuvastaa hallinnan kieltä,<br />
silloin puhutaan rationaalisesti ja tavoitteita kuvaten,<br />
perustellen ja analysoiden. Puhe on loogista<br />
ja sisältää selkeitä symboleja. Vallan kieli sisältää<br />
tosiasioita ja väitteitä, jotka pystytään perustelemaan.<br />
Tällaista kieltä voidaan sanoa myös voittajan<br />
ja ykseyden kieleksi ja se taipuu luonnostaan<br />
palvelemaan vallankäyttäjää. Se vaikuttaa kuulijaan<br />
vangitsevasti ja tyrehdyttävästi. Vallan kieli<br />
vaikuttaa monella tieteenalalla, talouselämässä,<br />
oikeus- ja hallintolaitoksissa käytetyssä puheessa<br />
ja kirjoituksessa.<br />
Voiman ja vapauden kieli sisältää paljon<br />
merkityksiä. Se on poeettisempaa, kuvailevaa ja<br />
kertovaa. Se elää sanataiteissa, kuten runoudessa<br />
ja draamassa, mutta myös musiikissa, kuvataiteissa<br />
ja yleensä taiteessa. Niissä tosiasioiden<br />
esittäminen ja assosiointi vuorottelevat. Kuvallisia<br />
ilmaisuja käytetään paljon ja ilmaisuilla leikitellään.<br />
Tämä kielenkäyttö on läheisessä yhteydessä<br />
tunteisiin ja myös ihmismielen tiedostamattomaan.<br />
Mielikuvituskyky on luonnostaan kuvallinen.<br />
Kun ihminen on hyvällä tuulella, puhekin<br />
muuttuu vapaammaksi ja spontaanimmaksi.<br />
Vapaa, spontaani puhe vapauttaa ja inspiroi kuulijaa.<br />
Voiman ja vapauden kieleen liittyy paljon<br />
esteettistä ja luovaa.<br />
Kyky ilmaista itseään ja asioita sanoin on suuri<br />
voimavara sekä ihmiselle että ihmisten kesken.<br />
Ihmisten väliset puhetilanteet voivat olla yhtä<br />
hyvin uuvuttavia kuin elvyttäviä. Kuntoutus on<br />
voimavaroja vahvistavaa toimintaa ja kuntoutustilanteissa<br />
puhuttu kieli on vaikuttava tekijä.<br />
Sitä voidaan käyttää voimavaroja vahvistavaan<br />
suuntaan.<br />
Voimauttavan puhetavan kehittyminen alkaa<br />
<strong>ohjaajan</strong> omien ilmaisujen tarkastelusta ja aihevalinnoista:<br />
puhuuko hän ensin uupumuksesta<br />
vai kurssin voimavaroja vahvistavista sisällöistä,<br />
puhuuko hän hallinnan kielellä systemaattisesti<br />
tavoitteista vai kertooko asioita kuvallisemmin ja<br />
väljemmin vapauden kieltä käyttäen vai käyttääkö<br />
hän useita erilaisia ilmaistutapoja jne.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla ohjaajien<br />
käyttämä kieli vaikuttaa koko kurssin ajan<br />
systemaattisesti alustuksissa sekä reflektoivien<br />
keskustelujen ja kirjoitustuokioiden instruktioissa.<br />
RK<br />
Tarinat kuntoutuksessa<br />
Tarinallisuus voidaan käsittää, paitsi kirjallisuuteen<br />
liittyväksi, myös arkipäivän elämässä<br />
näkyväksi toiminnaksi. Tarinat elävät kaikkialla<br />
ihmisten kesken. Tarinoina voidaan nähdä niin<br />
sanalliset kuin myös kuvalliset ja tapahtumina esitetyt<br />
kertomukset, joita sitoo yhteen jokin juoni.<br />
Kuntoutuskursseilla työskennellään elävän<br />
elämän todellisten tarinoiden parissa. Ne ovat<br />
pääasiassa hyvin yksilöllisiä tarinoita. Ne kuvaavat<br />
niin näkyvää ja realistista maailmaa kuin<br />
kokemuksia ja merkityksiä sisältävä näkymätöntä<br />
maailmaa. Kurssiryhmissä kerrotaan lukuisia erilaisia<br />
tarinoita ja niitä kertovat niin ohjaajat kuin<br />
117<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
118<br />
kurssilaiset. Monet puhetilanteet ovat itsessään<br />
pienoistarinoita.<br />
Kurssilaisten kuntoutukseen liittyviä pyrkimyksiä<br />
on kuvattu erilaisina tarinatyyppeinä.<br />
Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään ja niiden<br />
yhdistelmiin:<br />
– emansipatorinen selviytymis- tai ryhdistäytymistarina<br />
– tarkoituksellisuuden etsimisen tarina<br />
– jatkuvuutta, ymmärtämystä ja ihmisten<br />
välistä liittymistä tukeva tarina.<br />
Kuntoutukseen tuleva henkilö kertoo usein, että<br />
hän etsii voimaa toteuttaa tietynlaisia muutoksia.<br />
Hän kertoo, että hän ei ole tyytyväinen tilanteeseensa<br />
ja toivoo löytävänsä uusia mahdollisuuksia<br />
esimerkiksi unihäiriöiden hoitamiseen,<br />
liikunnan harrastamiseen tai työn muuttamiseen.<br />
Ehkä hän on pyrkinyt muutokseen jo jonkin<br />
aikaa, mutta tuloksetta. Väsyneenä ja uupuneena<br />
elämä alkaa näyttää tarkoituksettomalta ja innostus<br />
puuttuu.<br />
Tarkoituksettomuuden ja kyynisyyden ilmaantuessa<br />
on korkea aika pysähtyä tutkimaan, mistä<br />
on kysymys ja miten kannattaa jatkaa. Henkilö<br />
elää oman tarinansa merkittäviä kohtalon hetkiä,<br />
josta on mahdollisuus edetä useaan eri suuntaan.<br />
Toisen henkilön kertoma voi johdattaa<br />
uuden alkuun, kun kiinnostus herää. Uusi rinnastus<br />
tai erilainen näkökulma totuttuun verrattuna<br />
avaa aina uuden portin, vaikka se tapahtuisi vain<br />
yhdessä lauseessa. Kun niin tapahtuu useammin,<br />
muutos on jo meneillään.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kurssilla kerrotaan<br />
tarinoita puheissa koko ryhmän ollessa läsnä<br />
ja keskusteluissa. Henkilöiden tarinat muotoutuvat<br />
näkyviksi heille itselleen myös kirjoittamalla<br />
päiväkirjaa ja kertomalla kirjoittamastaan toisille.<br />
Hyvinvoinnin kuvat kollaasissa tai valokuvasarjoina<br />
kertovat moniulotteisia tarinoita. Kurssilaisen<br />
osallistuminen kurssille ja hänen rakentamansa<br />
hyvinvointisuunnitelma sellaisenaan on tarina,<br />
joka johtaa uudenlaisiin vaiheisiin henkilön elämässä.<br />
Päiväkirjaan kirjoittamisen tai leikattujen<br />
ja liimattujen kuvien merkitystä ei milloinkaan<br />
voi eikä pidä aliarvioida. Niiden vaikutus voi olla<br />
suuri.<br />
Puhe, kerronta, kirjoittaminen ja tarinointi<br />
auttavat myös hallitsemaan koettua ja muuttuvaa.<br />
Puhuttuna asia on kuultavissa ja harkittavissa<br />
toisin kuin itsekseen ajateltuna. Kun se vielä<br />
kirjoitetaan, sitä voi kirjoituspaperilla tarkastella<br />
entistä enemmän. Mitä monipuolisempaa on<br />
kerronta, puhe tai kirjoittaminen, sitä suurempi<br />
työ on sitä myös hallita ja muodostaa siitä mielekkäitä<br />
yksityiskohtia ja ymmärrettävää kokonaisuutta.<br />
Merkitystä ei ole sillä, kuinka taidokas<br />
ihminen on ilmaisussaan. Merkitystä on sillä, että<br />
asiaa käsitellään.<br />
Johdannot ja tiivistelmät<br />
Kun myös ohjaajat puhuvat arkisia asioita ja pienimuotoisia<br />
tarinoita keskittyen käsillä olevaan,<br />
se rohkaisee ja innoittaa kurssilaisia samaan.<br />
Ohjaaja voi esittää lyhyitä tarinoita ja tarinan<br />
alkuja päivien johdannoissa ja yhteenvedoissa<br />
sekä elävöittää käsillä olevia aiheita kuvailevilla<br />
ilmaisuilla ja metaforilla, kuten rentoutumisen<br />
harjoittelun yhteydessä. Tällöin tarina havainnollistaa<br />
aihepiiriä, virittää mielikuvia ja auttaa<br />
assosioimaan. Tarina on helppo muistaa. Siten<br />
se on erinomainen muistamisen tuki käsiteltäville<br />
aiheille. Koskettavan tarinan ja sen sanoman voi<br />
muistaa vuosien ajan, vaikka monet asiat tarinan<br />
ympäriltä unohtuvat.<br />
Jokaisen <strong>ohjaajan</strong> on suositeltavaa luoda itse<br />
omaan käyttöönsä sopivat tarinat. Silloin hän voi<br />
rakentaa ne juuri kyseiseen aiheeseen ja kyseiselle<br />
ihmisryhmälle soveltuvaksi ja tuoda siinä esiin<br />
tarpeelliseksi näkemiään puolia. Käyttökelpoisia<br />
ovat myös monet kirjallisuudesta lainatut tai itse<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Sanat, tarinat ja kuvat voimavarana<br />
tuotetut kuvalliset ja metaforiset kertomukset.<br />
Helposti käyttöön soveltuvia ovat kertomukset<br />
käsityöläisistä, taiteilijoista, myyttisistä hahmoista<br />
jne. Saduista ja runoudesta löytyy paljon käyttökelpoista<br />
aineistoa niin aloitus- ja johdantotilanteisiin<br />
kuin aiheen tai kurssin päätöshetkiin.<br />
Tarinan käyttöä harkitsevan <strong>ohjaajan</strong> on hyvä<br />
kuunnella ensin kurssilaisiaan. Tarina voi vaikuttaa<br />
myös ei-toivotulla tavalla, jos paikalla on<br />
nimenomaan rationaalista, perusteltua kieltä<br />
ymmärtäviä henkilöitä, joille käytetty symbolikieli<br />
on liian vierasta tai joita puhuttelevat ainoastaan<br />
hyvin yleisluontoiset symbolit. Ohjaajan on hyvä<br />
muistaa, että voiman kieleen ja tarinoiden luonteeseen<br />
kuuluu variointi ja että tarinaa ei selitetä<br />
eikä perustella. Mitä sisäistyneemmin, omakohtaisemmin<br />
ja vapaammin hän kertoo tarinan<br />
juuri näille kuulijoille, sitä elävämpi ja kiinnostavampi<br />
siitä tulee.<br />
Rentoutumistarinat<br />
Rentoutumisen, läsnäolotietoisuuden ja tietoisuustaitojen<br />
harjoittelussa tarinat, metaforat ja<br />
kuvalliset kertomukset ovat lähestulkoon aina<br />
mukana. Rentoutumisessa käytettävät tarinat saavat<br />
olla suggestiivisia, yksinkertaisia, hyvää oloa<br />
tai voittoisaa suhtautumista kuvastavia. Ne saavat<br />
olla luonteeltaan fantisoivia ja jotakin tiettyä toivottua<br />
ominaisuutta vahvistavia. Rentoutumista<br />
ohjaavien on tarpeen olla perillä suggestioiden<br />
ja hypnoosin usein veteen piirretystä rajaviivasta.<br />
Kurssilaisten kanssa keskustellaan siitä, mikä on<br />
hypnoosin käyttötapa ja mikä suggestioiden.<br />
RK<br />
harjoituksia<br />
Istun lapsuudenkotini tuvan pöydän ääressä. Semmoisen<br />
pienen pirtin penkillä. Tupa on käynyt tutuksi,<br />
vaikka se ei olekaan sama tupa kuin lapsuudessani.<br />
Entisaikaan siinä huoneessa oli kamari.<br />
Katselen ulos ikkunasta, jossa maisema näyttäytyy<br />
pääpiirteissään samana kuin silloin kauan sitten,<br />
neljä, viisi vuosikymmentä sitten.<br />
Katselen aamun aurinkoista talvimaisemaa.<br />
Ikkunan takana puutarhassa ovat marjapensaat,<br />
vanhat omenapuut entisillä paikoillaan, alempana<br />
koivut ja katajat ja mitä kaikkea koristeeksi on<br />
istutettu, ruusuja, pieniä sypressejä, ruohovartisia<br />
äitini ajoilta, hänen, joka ei enää kesäisin niitä<br />
hoivaa ja ihaile. Hänen ajatuksensa vain näkyy<br />
puutarhassa ja kättensä jälki, vaikka vuosia on<br />
kulunut monta.<br />
Heti puutarhan takana pienen metsikön puut ovat<br />
varmasti kasvaneet, vaikka en sitä näe. Nehän<br />
olivat suuria ja korkeita silloinkin, lapsuudessani,<br />
nuo pitkät, suorarunkoiset hongat, joissa ruskea<br />
kaarna paikoin muuntuu punakeltaiseen, paikoin<br />
harmaampaan. Niitä isäni mielessään hoivailee.<br />
Tiedän sen siitä, että ruohikko niiden juurella on<br />
kesäisin leikattu, siitä, että niiden kaarna yhä vain<br />
paksunee ja neulaset vihertävät, vaikka vuosia kuluu.<br />
Vanhat puut näyttävät voivan yhä paremmin<br />
kallioisella kasvupaikallaan. Onhan isä hoitanut<br />
niitä vuosikymmenestä toiseen ja ennen häntä<br />
isäni isä. Tai puut ovat hoitaneet heitä – ainakin<br />
ovat yhdessä eläneet.<br />
On jo lunta maassa. Vaikka on myöhäissyksyn synkin<br />
kaamos, on aurinkoinen aamupäivä ja jäniksen<br />
jälkiä hangella, ohuella valkoisella hangella, vasta<br />
sataneella, ohuella, ensilumen hangella.<br />
119<br />
Luminen puutarha<br />
– rentoutumiseen tai aloitustarinana vuoden<br />
pimeimpänä aikana käytettäväksi<br />
Auringon valaisemaa lumikenttää katselen tarkemmin.<br />
Siellä täällä näkyy kirkas kide, kuin säihkyvä<br />
tähti, pienen pieni, mutta kirkas. Niin kuin sitä ei<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
120<br />
olisi olemassakaan ja kuitenkin se on, koska se on<br />
noin kirkas. Auringon valo heijastuu siitä kirkkaammin<br />
ja häikäisevämmin kuin tähdistä taivaalla.<br />
Katselen noita kiteitä. Katselen tarkemmin. Hohtavia<br />
kiteitä on yhä enemmän, yhä lisää näen pieniä<br />
hohtavia tähtiä, kuin loistavia tuikkuja hangella.<br />
Puhdasta valoa, luonnon kirkasta, hehkuvaa<br />
valoa. Ei mitään tuttua muotoa niillä ole, vain<br />
hohtava tuike, valoa kuin meri edessäni valkoiseen<br />
kääriytyneessä maisemassa. – Tuvassa on lämmin.<br />
On helppo katsella lumen valkeutta ja valoa ja aurinkoa,<br />
joka on jo noussut selvästi taivaanrannan<br />
yläpuolelle.<br />
Näenkö aivan oikein? On kuin eräs hohtava tuikku<br />
alkaisi näyttää sinertävältä. Ehkä se on hieman<br />
varjossa, ajattelen. Katselen edelleen. Entä tuo<br />
toinen sen vieressä? Onko se hennosti punertava,<br />
vaalean punainen? Nyt näen yhä enemmän sinertäviä<br />
kiteitä ja lisää punertavia, sitten havahdun<br />
keltaiseen ja nyt vihreään valotuikkuun. Kirkkaat<br />
kiteet hohtavat kaikissa sateenkaaren väreissä,<br />
värit heijastuvat vasta sataneista valkoisista lumikiteistä,<br />
valo ja kirkkaus päällimmäisenä. Koko pieni<br />
puutarha säkenöi valossa ja hennoissa väreissä,<br />
kun auringon valon osuu siihen.<br />
Kuinka en ole ennen nähnyt värillisiä lumikiteitä,<br />
ihmettelen, ihmettelen hennomatta nousta penkiltä<br />
jatkamaan askareitani. Kuinka en heti nähnyt<br />
noita värejä? Kenties auringon säteiden suunta<br />
on muuttunut sinä aikana, kun istuin ja katselin<br />
ulos, selitän. Kenties en ole juuri nähnyt lunta<br />
marraskuussa tähän aikaan juuri tästä suunnasta<br />
jne. Monia selityksiä vilahtaa mielessäni. Mutta en<br />
välitä niistä, selityksistä nyt. Haluan vain istua ja<br />
katsella, mitä näen. Se, mitä näen, on nyt pääasia.<br />
Oivallan hetkessä, että näin saavat alkunsa sadut<br />
ja tarinat.<br />
RK<br />
Taiteen tekijä<br />
– tarina kurssin päätöshetkeen taustamusiikilla tai<br />
ilman<br />
Eräs mies, jonka tunsin, kertoi miehestä, taiteilijasta,<br />
joka teki paljon savitöitä.<br />
Hän kertoi, että hänen äitinsä tunsi taiteilijan. Koska<br />
nämä tunsivat toisensa, hänelläkin oli mahdollisuus<br />
kuulla taiteilijasta ja tavata taiteilijaa. Koska<br />
tunsin miehen, tarinan kertojan, minunkin mieleeni<br />
juolahti eräänä päivänä, että haluan itse nähdä<br />
taiteilijan ja puhutella häntä. Haluan kuulla, mitä<br />
hän, taiteilija, itse kertoo.<br />
Tuntemani mies kertoi, että taiteilija, savenvalaja<br />
ja ruukuntekijä, oli joskus iloisella ja puheliaalla<br />
tuulella, toisin ajoin taas hyvinkin vaitelias, äreäkin<br />
ajoittain. Ollessaan hyvällä tuulella hän saattoi<br />
kertoa pitkiä tarinoita savesta ja omista töistään,<br />
siitä, kuinka tämä astia oli löytänyt tiensä sen ja<br />
sen henkilön kotiin tai tämä malja siihen kerhoon<br />
tai että sitä ruukkua käytettiin paljon suurissa<br />
juhlissa.<br />
Tai hän saattoi kertoa, mistä hän hankki savea työpajaansa,<br />
miten hän kehitteli savenpolttotekniikkaansa<br />
tai miten hän oli valmistanut tiilet oman<br />
kotitalonsa tulijaan.<br />
Kerran hän kertoi, miten savi on syntynyt. Miljoonia<br />
vuosia sitten maapallon pintaa peittivät<br />
suuret vedet. Meren pohjalle laskeutui raskaampaa<br />
ainesta ja kun meret alkoivat laskea, kiinteää<br />
maata tuli enemmän näkyviin. Vesirajaan, merien<br />
rannoille ja jokien suistoihin kertyi pitkän pitkien<br />
aikojen kuluessa suuria maa-ainesvirtoja. Saviaines<br />
oli kauan sitten alkanut erottua vedestä ja muusta<br />
maa-aineksesta.<br />
Aika kului.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Sanat, tarinat ja kuvat voimavarana<br />
Aurinko lämmitti maata. Savi kerääntyi tiettyihin<br />
paikkoihin, pelkistyi ja tiivistyi. Ihmiset huomasivat,<br />
että savea voi muovata ja että savi kovettuessaan<br />
on kestävää. Savea ryhdyttiin keräämään maasta<br />
ja siitä ryhdyttiin valmistamaan tarve-esineitä.<br />
Hän näki, kuinka vapaus, taito ja vastuu kietoutuivat<br />
toisiinsa tällä hetkellä, tässä ja nyt hänen<br />
kohdallaan.<br />
Risto Rannan kertomaa tarinaa mukaillen Raija Kiiski<br />
Ruukkuja muovailtiin, koristeltiin, maalattiin yhä<br />
kauniimmilla väreillä. Ne saivat lasipintoja ja kauniita<br />
ja käyttökelpoisia kansia. Ihmiset huomasivat,<br />
että saviastiassa monenlainen ruoka-aines säilyi<br />
hyvin, ruukkuja käytettiin koriste-esineinä, valmistettiin<br />
koruja, laattoja, rakennusten päällysteitä.<br />
Taiteilija tutki savea ja sen ominaisuuksia huolellisesti.<br />
Ja aina, kun hän käsitteli savea, hän tunsi sen<br />
kiinteyden ja kimmoisuuden, sen pehmeyden ja<br />
sen luistavuuden. Hän tunsi saven lämpötilan käsissään,<br />
dreijansa päällä. Sinähän tiedät, sellaisen<br />
savenpehmeän, joustavan tunteen. Siitä hän viime<br />
kädessä tunnisti, oliko savi hyvää ja käyttökelpoista.<br />
Käsillään hän tiesi, voiko siitä valmistaa sitä,<br />
mitä hän sielunsa silmillä näki ja haaveili. Innostuneena<br />
hän etsi värejä, kokeili erilaisia sekoituksia,<br />
kehitteli muotoa. Muoto hioutui ja jalostui hänen<br />
käsissään. Hän etsi hyvää, kaunista ja kestävää.<br />
Hän tiesi, että moni ihminen etsii hyvää ja kaunista,<br />
käyttökelpoista ja kestävää.<br />
Yhä uusia ruukkuja hän valmisti. Hänen kättensä<br />
työstä syntyi astioita ja koriste-esineitä. Hänen<br />
taitavuutensa lisääntyi koko ajan.<br />
Usein hän muisti ja tietyllä tavalla hän kaiken<br />
aikaa tiesi, että juuri tällä savikimpaleella on äärettömän<br />
pitkä historia, hänestä riippumaton. Hän<br />
tiesi, että juuri nyt tämän savikimpaleen historia<br />
on hänen käsissään ja sen tuleva historia riippuu<br />
hänestä. Hänellä oli tilaisuus, vapaus ja taito<br />
vaikuttaa siihen.<br />
Kohtaaminen ja ero<br />
– pelkistetty <strong>ohjaajan</strong> puheenvuoro kurssin<br />
lopetushetkeen, joka nostaa esiin läsnä olevien<br />
ja kyseisen hetken arvon sekä selkeästi päättää<br />
tapahtumasarjan<br />
Kuntoutusryhmässä ihmiset kohtaavat toisiaan,<br />
liittyvät toisiinsa, ovat tekemisissä keskenään ja<br />
eroavat toisistaan. Ryhmässä jokainen saa paljon<br />
ja jokainen lahjoittaa toisille paljon. Olemme kohdanneet<br />
toisemme ja tehneet paljon yhdessä. On<br />
tullut aika erota.<br />
Kuljemme uusia ovia kohti,<br />
avaamme uusia ikkunoita,<br />
etsimme uusia teitä,<br />
avarampaa, omaa<br />
tietämme etsimme,<br />
jokainen etsii,<br />
itseämme etsimme<br />
− ja toisia ihmisiä.<br />
Tiemme kohtasivat<br />
kerran, eilen, tänään<br />
ja kohtaamme huomenna<br />
− kenties.<br />
RK<br />
121<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Kuva ja tarina yhdessä<br />
Monet ikkunat (sivu 13)<br />
– soveltuu käytettäväksi kurssipäivän alussa, kun<br />
teemana on esimerkiksi mieli ja voimavarat.<br />
Ohjaaja heijastaa kuvan ”Ikkunat” näkyviin tai<br />
se voi olla näkyvissä, kun päivä alkaa. Ohjaaja<br />
kertoo tarinan alkua kuvan avulla:<br />
Tulppaaniunikko (sivu 34)<br />
– soveltuu käytettäväksi kurssipäivän johdannossa<br />
tai reflektoivan keskustelun alkajaisiksi, kun päivän<br />
teemana on esimerkiksi Mieli ja voimavarat,<br />
Liikunta ja itsestä huolehtiminen tai Sanoista<br />
teoiksi – miten tästä eteenpäin?<br />
Kuva on heijastettu näkyviin. Sitä pelkästään<br />
katsellaan tai ohjaaja voi myös puhua:<br />
122<br />
Pirittan kuvassa on monta ikkunaa. − Ikkunan<br />
takana on puutarhaa, vihreää, valoisaa. − Valo<br />
heijastuu ikkunoista.− Ikkunan pielet ovat korjaamatta,<br />
vuorilauta repsottaa. − Talon punamultainen<br />
väri on voimakas ja lämmin.<br />
Ohjaaja antaa kuvan viipyä hetken näkyvissä, niin<br />
että kaikki saavat katsella sitä rauhassa. Keskitytään<br />
ja kuunnellaan, mitä kuva herättää omassa<br />
mielessä. Kuvasta ei tarvitse puhua. Ohjaaja ei<br />
pyydä puhumaan kuvasta, mutta spontaania<br />
puhetta voi esiintyä. Ohjaajan ei pidä osallistua<br />
liikaa puheeseen, hän ei selitä mitään. Tarinallisuutta<br />
ja omakohtaisuutta vahvistaen hän voi<br />
kuitenkin kertoa, että kuva on valokuvaaja Piritta<br />
Reinikan ottama <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
-kurssiohjelmaa varten, jos kuvan historian kertominen<br />
tuntuu lisäävän tilanteen ja kurssilaisten<br />
arvostusta.<br />
Kuva poistetaan näkyvistä. Toinen ohjaaja<br />
toteaa ainoastaan, että siirrytään päivän aiheisiin.<br />
Vuorossa on kurssiteeman esittely jne.<br />
Mitä näemmekään tässä kuvassa, ehkä kukan,<br />
kasvin, vihreää eri sävyissä, taustalla erilaisia värejä,<br />
värien voimakkuus vaihtelee, muoto muuttuu.<br />
Tuoksuuko tämä vai on tuoksuton? Mikä vuorokaudenaika<br />
mahtaa olla? Missä elämänvaiheessaan<br />
se on? Mitä tämä kasvi kertoo?<br />
Kurssilaiset saavat katsella kuvaa. Kysymyksiin ei<br />
ole välttämätöntä vastata ääneen. Mikäli kuvaa<br />
käytetään reflektoivan keskustelun istunnon alussa,<br />
voidaan myös kirjoittaa kuvasta päiväkirjaan<br />
muutaman minuutin ajan. Kun niin sovitaan,<br />
voidaan myös lukea toinen toisilleen, mitä juuri<br />
on kirjoitettu. Kuvan katseleminen ja tekstien<br />
lukeminen elävöittää ryhmää, joka lähtee hitaasti<br />
keskusteluun tai jossa mielikuvat ja aistihavainnot<br />
tulevat niukkoina näkyviin.<br />
RK<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
6 KIRJOITTAMINEN KURSSILLA<br />
Kurssilaiset kirjoittavat lyhyitä tuokioita kaikkina<br />
kurssipäivinä harjoitus- ja kurssikokemuksistaan<br />
sekä ohjatuissa tilanteissa että kurssiajan ulkopuolella.<br />
Kirjoittaminen auttaa reflektoimaan,<br />
hahmottamaan ja jäsentämään asioita. Se vahvistaa<br />
minäkuvaa monin tavoin, kun kirjoittaminen<br />
on vapaata ja kannustavaa. Se voi kannustaa<br />
uusienkin taitojen oppimiseen.<br />
Kurssilaiset tuovat mukanaan oman, tyhjän<br />
päiväkirjan. Se on nimenomaan heidän omansa<br />
ja vain heidän käytössään, mielellään A4-kokoa ja<br />
lehdet valkoisia, viivattomia ja ruuduttomia.<br />
Kurssilaisten kanssa puhutaan kirjoittamisen<br />
käytöstä. Todetaan, että jokainen kirjoittaa juuri<br />
sen verran kuin haluaa ja osaa. Kaikki vaihtoehdot<br />
ovat hyviä eikä kenenkään tarvitse missään tilanteessa<br />
lukea toisille kirjoittamaansa, ellei nimenomaan<br />
halua. Omaa muistikirjaansa ei myöskään<br />
pidä antaa toisten lukea. Se on henkilökohtainen<br />
ja nimenomaan kurssilaista varten ja kurssilla<br />
esille tulevien aiheiden käsittelyä varten.<br />
oman päiväkirjansa äärellä eri puolilla huonetta.<br />
Hiljaista, rauhallista musiikkia, esimerkiksi Flying<br />
Dreams<br />
Kirjoitustuokion jälkeen kukin saa kertoa<br />
lyhyesti ja pakottomasti, mihin elämänalueeseen<br />
hänen <strong>hyvinvoinnin</strong> mielikuvansa liittyy ja mitä<br />
muuta hän itse haluaa kertoa.<br />
Ohjaajat kirjoittavat esitetyt elämänalueet<br />
näkyviin esimerkiksi fläpille. Se kuvastaa ryhmän<br />
tuottamaa hyvinvointinäkyä ja korostaa sen<br />
arvoa. Ohjaajat voivat lisätä jonkun tärkeäksi näkemänsä<br />
aiheen ryhmänäkyyn. Käsitys hyvinvoinnista<br />
alkaa saada yksilöllisiä ja myös ryhmäkohtaisia,<br />
persoonallisia piirteitä.<br />
RK<br />
Rentoutumiskokemus<br />
Rentoutumisharjoitustunnilla kirjoittaminen<br />
tapahtuu välittömästi harjoituksen jälkeen.<br />
Kurssilaisilla on päiväkirjansa mukanaan. Ohjaaja<br />
välttää puhetta tässä vaiheessa ja pyytää kurssilaisia<br />
kirjoittamaan aiheesta:<br />
123<br />
Oma hyvinvointivisio<br />
– tehdään mieluiten kurssin alussa<br />
Kukin istuu päiväkirjansa äärellä omassa rauhassaan.<br />
Ohjaaja pyytää kurssilaisia kirjoittamaan<br />
päivämäärän ja miettimään kysymystä:<br />
Miten koit hengitys- ja rentoutumisharjoituksen?<br />
Kirjoita vapaasti 5–10 minuutin ajan, mitä siitä<br />
nousee nyt mieleesi.<br />
Kirjoittamisen jälkeen käydään vapaata keskustelua.<br />
Ohjaaja toistaa kysymyksen ja toteaa:<br />
Mitä hyvinvointi on sinulle itsellesi?<br />
Nyt voit vapaasti kertoa kokemuksistasi.<br />
Noin 5 minuutin ajan kaikki miettivät hiljaa ja<br />
kirjaavat päiväkirjaan vapaasti mielikuvaansa<br />
hyvinvoinnista. Ohjaajat istuvat myös rauhassa<br />
Mikäli rentoutusharjoitus on tehty makuulla<br />
lattiatasossa, keskustelua harjoituskokemuksista<br />
voidaan käydä kirjoittamisen jälkeen edelleen<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
entoutusmatoilla. Kirjoittaminen ja keskustelu<br />
päättyvät taukoon ja välipalaan.<br />
RK<br />
Kehosta ja liikkeestä kirjoittaminen<br />
– henkilön omaan pohdintaan ja reflektoivan<br />
keskustelun virittämiseen<br />
Liikkujan kokemuksia -kirjoitusharjoituksen<br />
yhteydessä kurssilaiset helposti muistelevat niitä<br />
tilanteita, joissa he ovat nauttineet liikuntaan liittyvistä<br />
asioista ja myös niitä, jotka ovat olleet ikäviä.<br />
Mikäli kirjoittaminen ja keskustelu tapahtuvat<br />
ryhmätilanteessa, on tärkeää pohtia, minkälainen<br />
se kokemus on ollut juuri omana kokemana. Jotta<br />
liikunta muodostuu harrastukseksi ja siitä nauttii,<br />
on tärkeää päästä kokemaan ja kuvaamaan sitä,<br />
mitä kaikkea antoisaa siihen liittyy. Toiset löytävät<br />
vasta pitkähkön mietinnän jälkeen omalle subjektiiviselle<br />
kokemukselleen kuvaustavan. Joskus on<br />
helpompi kuvata tilanne kuin kokemus, piirtää<br />
siitä jotakin paperille tai vastailla toisen esittämiin<br />
kysymyksiin, kuin saattaa kehollinen kokemus<br />
sanoiksi. Ja toisille antoisan liikkumisen löytäminen<br />
ei tapahdu nopeasti. He saavat sitä kaikessa<br />
rauhassa etsiä viikkojen ja kuukausien kuluessa.<br />
Kirjoittamisharjoitus voidaan tehdä kotitehtävänä<br />
tai kuntoutuskurssilla ryhmän liikuntatunnilla.<br />
Kirjoittaminen on suositeltavinta tehdä<br />
aivan liikkumistapahtuman yhteydessä, mikä<br />
tietenkin edellyttää, että kurssilaisella on kynä ja<br />
paperia tai pieni muistikirja taskussaan.<br />
Kuvaile liikkumistapahtuma kirjoittamalla siitä<br />
pieni tarina tai runo tai piirtämällä siitä kuva.<br />
Muutama sana ja muutama lausekin riittää.<br />
Kuvaile, mitä tuntuu omassa kehossasi, kun liikut,<br />
mitä siinä havaitset, minkälaisia tunnelmia koet,<br />
minkälainen on mielialasi tai mitä ajattelet.<br />
Voit kuvailla myös, mitä näit tai kuulit, keiden<br />
kanssa ja missä liikkuminen tapahtui.<br />
RK<br />
124<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Kirjallisuutta<br />
3 OHJAAJIEN TEHTÄVÄT JA VASTUUT<br />
Onnismaa J Pasanen H Spangar T (toim.) (2000) Ohjaus ammattina ja<br />
tieteenalana. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. PS-kustannus, Jyväskylä.<br />
Peavy R V (2006) Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Suomentanut Petri Auvinen. Psykologien<br />
Kustannus Oy, Helsinki.<br />
Vilen M, Leppämäki P, Ekström L (2002) Vuorovaikutuksellinen tukeminen sosiaali- ja terveysalalla<br />
WSOY.<br />
4 RYHMÄ KUNTOUTUMISYMPÄRISTÖNÄ<br />
Ihanainen P (1995) Minun sosiaalipdedagogiikkani. Kirjassa Ihminen, tunteet ja yhteisön elämä.<br />
(toim.) Perheentupa A-V. Arator, Helsinki.<br />
Kaski S, Kiander T (2005) Tunnejohtajuus. Kuuntelua ja vaikuttamista. Edita, Helsinki.<br />
Kopakkala A (2005) Porukka, jengi, tiimi, Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Edita,<br />
Helsinki.<br />
Kåver A, Nilsonne Å (2008) Toimiva yhteys, Myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa. Edita,<br />
Helsinki.<br />
Peavy R V (2006) Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Suomentanut Petri Auvinen. Psykologien<br />
Kustannus Oy, Helsinki.<br />
Niemistö R (2004) Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Palmenia-kustannus, Tampere.<br />
Perheentupa A-V (1995) Mielen hyvinvointi sosiaalipedagogisena haasteena. Kirjassa Ihminen,<br />
tunteet ja yhteisön elämä, Sosiaalipedagogisia näkökulmia. (toim.) Perheentupa A-V. Arator,<br />
Helsinki.<br />
5 VOIMAUTTAVA ITSENSÄ ETSIMINEN<br />
Chopra D (1994) Iätön ruumis, ajaton mieli, WSOY, Juva.<br />
Csikzentmihalyi M (1991) Flow. The psychology of Optimal Experience. New York: Harper<br />
Prennial.<br />
Csikzentmihalyi M (2006) Kehittyvä minuus, Visioita kolmannelle vuosituhannelle. Rasalas<br />
Kustannus, Helsinki.<br />
Deri K. S (1988) Symbolization and Creativity. International Universities Press, Inc, Madison,<br />
Connecticut, USA.<br />
Dunderfeldt T (2002) Intuitio – sisäinen viisaus. Kirjapaja, Helsinki.<br />
Edling L (2007) Luota enemmän intuitioon kuin järkeen. Hollantilainen tutkimus antaa intuition<br />
käytölle nyt myös tieteellistä tukea. Helsingin Sanomat 31.12.2007.<br />
Laakso J (2009) Mielen taito, Vapauta ajatuksia – kehitä tunteita. Kirjapaja, Helsinki.<br />
Laakso J (2009) Tietoisuustaitotekniikat psykoterapian apuvälineenä, Ammatillinen<br />
täydennyskoulutusjakso 2008–2009, Integrum Institute for Cognitive Therapies, Turku.<br />
Lehrer J (2009) The Decisive Moment, How the Brain Makes Up Its Mind, Canongate Books Ltd,<br />
Edinburgh.<br />
McNiff S (1992) Art as Medicine, Creating a Therapy of the Imagination, Shambala Publications,<br />
Boston, USA.<br />
Ruohotie P (1998) Motivaatio, tahto ja oppiminen. Edita, Helsinki.<br />
Väyrynen N (2009) Viisas keho – oivaltava alitajunta. You/4/2209/ CMS Nordic Club, s. 35–37.<br />
125<br />
6 MINUUDEN VAHVISTAMINEN TIETOISUUSTAITOJA KÄYTTÄEN<br />
Deri K. S (1988) Symbolization and Creativity, International Universities Press, Inc, Madison,<br />
Connecticut, USA.<br />
Holmberg N (2005) Toistuvan masennuksen ehkäisy tietoisuustaitoja hyödyntävällä kognitiivisella<br />
psykoterapialla, Suomen Lääkärilehti 8/2005 vsk 60.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
Holmberg N (2006) Zen ja psykoterapia – kadonnutta nykyhetkeä etsimässä, Psykologia /1/06,<br />
62–65.<br />
Holmberg N (2005) Zen, mindfulness ja vaeltava mieli, Kognitiivisen psykoterapian yhdistys ry,<br />
Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 2005, 2, (2), 72–93.<br />
Kabat-Zinn J (2004) Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito, Basam Books, Helsinki.<br />
Kabat-Zinn J (2007) Täyttä elämää, Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien<br />
hoidossa, Basam Books, Helsinki.<br />
Laakso J (2009) Mielen taito, Vapauta ajatuksia – kehitä tunteita. Kirjapaja, Helsinki.<br />
Laakso J (2009) tietoisuustaitotekniikat psykoterapian apuvälineenä, Ammatillisen<br />
täydennyskoulutusjakso 2008–2009, Integrum Institute for Cognitive Therapies, Turku.<br />
Lehto S, Tolmunen T (2008) Onko tietoisuustaitojen harjoittelulla terveysvaikutuksia? Suomen<br />
Lääkärilehti 1–2/2008 vsk 63, 41–47.<br />
Rauhala L (1986) Meditaatio, Otava Kirjapaino, Keuruu.<br />
Williams M, Teasdale J, Segal Z, Kabat-Zinn J (2009) Mielekkäästi irti masennuksesta. Tietoisen<br />
läsnäolon menetelmä. Basam Books, Helsinki.<br />
126<br />
7 PULPPUAVA HYVINVOINNIN VIRTA JA<br />
8 OMAKSI ITSEKSI KASVAMINEN<br />
Bandura A (1992) Self-efficacy mechanism in psychobiologic functioning. Teoksessa: R Schwarner<br />
(toim) Self-efficacy: thought control of action 355–394, Washington DC:Hemisphere.<br />
Baumeister R (2004) Itsesäätely, Psykologiuutiset, 2004, 16.<br />
Chopra D (1994) Iätön ruumis, ajaton mieli, WSOY, Juva.<br />
Chopra D (1997) The seven spiritual lows of success, A practical quide to the fulfillment of your<br />
dreams, Exel books, New Delhi, 1997.<br />
Csikzentmihailyi M (1991) Flow. The psychology of Optimal Experience. New York: Harper<br />
Prennial.<br />
Csikzentmihailyi M (1996) Creativity, Flow and the psychology of discovery and invention Harper<br />
Collins Publishers Inc., New York, USA.<br />
Csikzentmihailyi M (2006) Kehittyvä minuus, Visioita kolmannelle vuosituhannelle, Rasalas<br />
Kustannus, Helsinki.<br />
Ehdin, S (2002) Itsensä parantava ihminen WSOY, Juva.<br />
Gawain Shakti (1978) Creative Visualization, Use your power of your imagination to create what<br />
you want in your life, New World Library, San Rafael, USA.<br />
Keltikangas-Järvinen L (2004) Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys, WSOY, Juva.<br />
Lehrer J (2009) The Decisive Moment, How the Brain Makes Up Its Mind, Don’t Press,Canongate<br />
Books Ltd, Edinburgh.<br />
Robbins A (1986) Expressive Therapy, A Creative Arts Approach to Depth – Oriented Treatment,<br />
Human Sciences Press, Inc, New York, USA.<br />
Robbins A (1987) The artist as therapist, Human Sciences Press, Inc, New York, USA.<br />
Robbins A (1989) The Psychoaestetic Experience, An Approach to Depth-Oriented Treatmen,<br />
Human Sciences Press, Inc. New York, USA.<br />
Ruohotie P (1998) Motivaatio, tahto ja oppiminen, Edita, Business, Helsinki.<br />
Scheier MF, Carver CS (1985) Optimism,coping and health : Assesment and implication of<br />
generalized outcome expectancies on health. Health Psychol 4,3, 219–247.<br />
Scheier MF ja Carver CS (1992) Effects of optimism on psychologcal and physical wellbeing:Theoretical<br />
overview and empiricalupdate. Cognit Ther Res 16, 2, 201–228.<br />
Stein J (2003) Just say Om, Time, The science of meditation, October 27, 2003, 44–51.<br />
Åhman H (2003) <strong>Oman</strong> mielen johtamisesta – näkemyksiä ja kokemuksia yksilön menestymisestä<br />
postmodernissa organisaatiossa, Väitöskirja, TKK, Helsinki.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
9 HARJOITUKSIA<br />
Tietoisuustaitojen harjoittelu, Rentoutumisen harjoittelu ja Liikunta teemana:<br />
Carpelan-Tiaskorpi (2004) Luovaa tanssia Laban-metodilla. Fysioterapia 2004:7:28–29.<br />
Feldenkrais M (1978) Bewusstheit durch Bewegung. Der aufrechte Gang. Suhrkamp Taschenbuch<br />
Insel Verlag, Frankfurt am Main.<br />
Feldenkrais M (1991) Das starke Selbst. Insel Verlag, Frankfurt am Main.<br />
Fogelhom M, Vuori I (toim.) (2005) Terveysliikunta. Duodecim, UKK-instituutti, Gummerus<br />
Kirjapaino Oy, Jyväskylä.<br />
von Harpe P (toim.) (2000) Suggestio-pohjaisten opastamismenetelmien käyttö eri kohdealueilla.<br />
Suomen hypnoosiyhdistys/Suomen suggestoterapialiitto, Helsinki.<br />
Hintsanen Jari, Liikunta elämäntapana ja itsen projektina, Filosofian pro gradu -tutkielma,<br />
Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos, Informaatiotieteiden tiedekunta, Tampereen<br />
Yliopisto, Tampere 2006.<br />
Härmä M, Sallinen M (2004) Hyvä uni – hyvä työ. Työterveyslaitos, Helsinki.<br />
Kataja J (2004) Rentoutuminen ja voimavarat. Edita, Helsinki.<br />
Krahmann H, Haag G (1987) Die progressive Relaxation in der Krankengymanstik. Ein muskuläres<br />
Entspannungsverfahren nach E. Jacobson. Pflaum Verlag, München.<br />
Mälkiä E, Rintala P (2002) Uusi erityisliikunta. Liikunnan sovellukset erityisryhmille.<br />
Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja nro 154. Tammer-Paino, Tampere.<br />
Ojanen M (2001) Liiku oikein – voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Liikuntatieteellisen<br />
seuran julkaisuja nro 153, Tampere.<br />
Partonen Timo (2002) Kaamoksesta kesään, Valon ja ajan merkitys terveydelle, Duodecim,<br />
Gummerus, Jyväskylä.<br />
Railo-Granfelt A (2004) Sovellettu rentous on hyvä itsehallintamenetelmä. Fysioterapia 2004:7:12–<br />
13.<br />
Reese M, Zemach–Bersin D, Audio tape programs created by, Berkeley, CA 94705, USA.<br />
Relaxercise, Extraordinary Exercises for Improved Posture, Greater Flexibility, Stress Reduction and<br />
Pain Releaf, Sensory Motor Learning Systems. Äänitesarja.<br />
Thich Nhat Hanh (1996) The Long Road Turns To Joy, A Guide To Walking Meditation. Parallax<br />
Press, Berkeley, California, USA.<br />
Zemach-Bersin D, Zemach-Bersin K, Reese M (1989) Relaxerci<br />
se, based on the acclaimd work of dr. Moshe Feldenkrais, The easy new way to health an fitness,<br />
Harber an Row, Publishers, San Fransisco, USA.<br />
127<br />
Sanat, tarinat, kuvat voimavarana ja Kirjoittaminen kurssilla:<br />
Cameron J (1999) Kultasuoni. Matka luovuuden sydämeen. Like. WSOY, Juva.<br />
Goldberg N (2004) Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajalle. Suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari.<br />
Kansanvalistusseura, Helsinki.<br />
Halkola U, Mannermaa L, Koffert T, Koulu L (toim.) (2009) Valokuvan terapeuttinen voima.<br />
Duodecim, Otavan Kirjapaino, Keuruu.<br />
Hänninen V, Valkonen J (toim.) (1998) Kunnon tarinoita. Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen.<br />
Tutkimuksia 59/58. Kuntoutussäätiö. Yliopistopaino, Helsinki.<br />
Ihanus J (toim.) (2002) Koskettavat tarinat. Johdantoa kirjallisuusterapiaan. BTJ Kirjastopalvelu,<br />
Helsinki.<br />
Lehtonen M (2004) Merkitysten maailma, Vastapaino Tampere, Tammer-Paino Oy, Tampere.<br />
Linna H (2000) Prosessikirjoittaminen. Kirjoittamisen suuri seikkailu. PS-kustannus, Jyväskylä.<br />
Riikonen E, Vataja S, Makkonen M (1998) Kuntoutus ja arkielämän taide: kertomuksellinen<br />
ajattelu, vakava leikki ja poeettiset asiakastyön mallit. Kirjassa Hänninen V, Valkonen J (toim).<br />
Kunnon tarinoita. Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen. Kuntoutussäätiö, Helsinki.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
128<br />
Kirjan kirjoittajat ovat tehneet elämäntyönsä kuntoutuksen piirissä<br />
pääasiassa Kuntoutussäätiöllä. He ovat tehneet toistakymmentä vuotta<br />
tiimiparina työkykyä ylläpitäviä ASLAK-, Tyk- ja viime vuosina <strong>Oman</strong><br />
<strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä -kursseja. Soili Järvilehto on psykologi, FL,<br />
NLP-Master. Lisäksi hänellä on lukuisia koti- ja ulkomaisia<br />
jatkokoulutuksia ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä lyhytterapiasta,<br />
erilaisista taideterapioista, ryhmänohjauksesta ja tietoisuustaidoista<br />
kognitiivisessa psykoterapiassa. Raija Kiiski on fysioterapeutti. Hänellä<br />
on lukuisia koulutuksia ryhmänohjauksesta ja erityisliikunnasta,<br />
ryhmäpsykoterapiakoulutus sekä kuntoutuksen ja kirjallisuuden jatkoopintoja.<br />
Molemmat ovat työskennelleet myös kuntoutuksen tutkimuksen<br />
parissa sekä toimineet kouluttajina.<br />
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä
<strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong> lähteillä<br />
Kirja on tarkoitettu käsikirjaksi kuntoutuksen ammattilaisille <strong>Oman</strong> <strong>hyvinvoinnin</strong><br />
lähteillä -kurssin toteuttamisessa.<br />
Kirja esittelee yksityiskohtaisesti, kuinka kuntoutuskurssi rakennetaan. Kirjan<br />
kirjoittajat ovat kehittäneet ohjelman, jossa kuuden päivän kuntoutussarja<br />
harjoituksineen kokoaa <strong>hyvinvoinnin</strong> perustekijät tiiviiksi ohjausaineistoksi.<br />
Käsikirja kuvailee päiväohjelmien sisällöt niin, että kirjan opastuksella kurssin<br />
konkreettinen tekeminen helpottuu. Kirjassa on runsas harjoitusmateriaali,<br />
josta on hyötyä monenlaiseen kuntoutustyöhön.<br />
Kirjassa painottuvat tietoisuustaidot ja rentoutuminen. Ohjaajia opastetaan,<br />
miten tietoisia ja alitajuisia voimia käytetään arkipäivässä, esimerkiksi ravintoja<br />
liikuntatottumuksissa, hyvää oloa ja terveyttä edistävällä tavalla. Kirjassa<br />
neuvotaan perusteellisesti hyvinvointisuunnitelman laatimiseen kurssin aikana.<br />
Arvostava dialogi ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä ohjauksen menetelmiä,<br />
joihin kirja perehdyttää.<br />
Kirjan kirjoittajat psykologi Soili Järvilehto ja fysioterapeutti Raija Kiiski ovat<br />
kokeneita kuntoutuksen ammattilaisia. He ovat työskennelleet Kuntoutussäätiössä<br />
Helsingissä vuosien ajan työkyvyn arvioinnin, työuupumuksen ja<br />
varhaiskuntoutuksen parissa sekä perehtyneet erityisesti terveysvaikutuksiin,<br />
tietoisuustaitoihin ja ihmisläheiseen työotteeseen ryhmätyöskentelyssä.<br />
punk<br />
Pientyöpaikoilla uudistuminen<br />
ISBN 978-952-5017-75-5<br />
9 78 952 50177 55<br />
59.563 ja 59.241
Change language