tästä. - Aleksanterin teatteri
tästä. - Aleksanterin teatteri
tästä. - Aleksanterin teatteri
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Monologi<br />
Monologi. Mono = yksi, logos = puhe.<br />
Teatterissa monologi voi tunnetusti olla näytelmän osa. Jonkun<br />
roolihenkilön pitkä tai pitkähkö yksinpuhelu. Mieleeni<br />
pulpahtaa esimerkkinä väkevästä monologista Kari Heiskasen<br />
Inkvisiittorin monologi Ryhmä<strong>teatteri</strong>n näytelmässä Karamazovin<br />
veljekset, 1990 - luvun alkupuolella. Tämän intensiivisen<br />
jakson kesto lähenteli tuntia. Koko teos oli kestoltaan niin<br />
massiivinen, että siihen tarvittiin kaksi väliaikaa, jos oikein<br />
muistan. Esityksestä jäi paljonkin mieleen, mutta olihan sen<br />
esiintyjäkaarti kokonaisuudessaan aikansa kärkiryhmää. Kun<br />
<strong>teatteri</strong>in viitataan pinnallisissa yhteyksissä, muistetaan Hamletin<br />
monologin kysymys: ”Ollako vai eikö olla?”<br />
Monologi voi myös olla näytelmän muoto. Kaikki ”epäoleellinen”<br />
on karsittu; sivuosat, statistit, joukkokohtaukset. Koko<br />
teksti nojaa yhteen näyttelijään. Tällöin koko esityksen lähtökohta<br />
polarisoituu monessakin suhteessa. Monologinäytelmä<br />
korostaa tekstin toimivuuden merkitystä. Käsikirjoituksen arviointi<br />
on väistämättä koko prosessin ajan totaalista. Ja sitten<br />
toinen monologissa korostuva tekijä on esiintyjä. Hänen sopivuutensa<br />
teokseen, kyky kantaa vastuuta, karisma ja säteily.<br />
Taito ja paineensietokyky.<br />
Monologi ei suo piilopaikkoja huonosti sisäistetylle, harjoitellulle<br />
tai horjuvalle tulkinnalle. Sen sisintä ei voi koristella,<br />
eikä sen heikkouksia piilottaa huomiopisteellä leikitelemällä.<br />
Siksi se on niin kiehtova laji. Se on raju ja ehdoton. Kun hyvä<br />
teksti kohtaa hyvän näyttelijän, täytyy ohjaajan ja muun keskeisen<br />
taiteellisen ryhmän vaalia tätä onnekasta liittoa. Ja kun<br />
kaikki loksahtaa kohdilleen, syntyy klassikoita, kuten vaikka<br />
Mielipuolen päiväkirja tai Luolamies. Lava-ammuntaa - esityksestä<br />
pyörii jo neljäs jatko-osa.<br />
Onnistuneen monologin mukana syntyy täydellinen luottamus<br />
esiintyjän ja yleisön välille. Sen komedian tulee naurattaa,<br />
sen draaman koskettaa. Muuten se on mitäänsanomatonta,<br />
ilman tekosyitä.<br />
Yksin näyttämöllä oleminen on kuin riisuutuisi alasti ja tunnustaisi<br />
ääneen kaikki syntinsä ja salaisuutensa - vapaaehtoisesti<br />
- välittämättä seurauksista. Ja tekisi tämän pelkäämättä<br />
seurauksia. Samaan aikaan tulee olla vahva ja luottaa vaistoihinsa.<br />
Taiteilijan tulee säilyttää salaisuutensa, pyhimpänsä. Hänen<br />
täytyy saada harhauttaa, yllättää, kätkeä ja väistää. Mutta näiden<br />
keinojen taakse ei kokonaan saa kätkeytyä. Monologin<br />
esittäjällä tulee olla läsnäoloa, joka ei perustu pelkkään kikkailuun.<br />
Mutta sitten kun väline on hallussa, voi sillä leikitelläkin.<br />
<strong>Aleksanterin</strong> <strong>teatteri</strong>n näyttämö on perinteinen esitystila. Sen<br />
tekniikka ei ole moderneimmasta päästä, mutta se toimii. Se<br />
ei helposti veny massiivisiin spektaakkeleihin, mutta on itsessään<br />
turvallinen kehto esimerkiksi juuri monologille.<br />
Parhaillaan ohjelmistossa pyörii kaksi monologinäytelmää;<br />
Isyyspakkaus ja Melomista. Esitysten tähtinä loistavat maamme<br />
tämän hetken kuumimmat monitaiturit. Kuumat siksi,<br />
että he ovat taitavia ja yleisö tuntee heidät - tai ainakin luulee<br />
tuntevansa.<br />
Ainakin nämä esitykset päästävät katsojan lähelle palvontansa<br />
kohdetta - näyttelijää. Aika näyttää, syntyykö näistä esityksistä<br />
klassikoita. Toiveikkaana katson tulevaisuuteen odottaen, että<br />
esiin pulpahtaa lisää uusia monologitekstejä ja - näyttelijöitä.<br />
Petteri Summanen,<br />
<strong>Aleksanterin</strong> <strong>teatteri</strong>n taiteellinen johtaja
Change language